Teksti Katariina Mäki. Lonkkavika on selvästi vähentynyt

Transkriptio

1 Teksti Katariina Mäki Lonkkavika on selvästi vähentynyt Lonkkavikaa on vastustettu Kennelliiton ja rotujärjestöjen yhteisvoimin jo vuosikymmenten ajan. Kymmeniätuhansia koiria on lonkkakuvattu. Noin sadalla rodulla vanhempien lonkkakuvaus on pentujen rekisteröinnin ehtona. Monella rodulla on käytössä raja-arvo, jota huonompilonkkaisten vanhempien pentuja ei rekisteröidä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö onkin vähentynyt useassa rodussa. Samanlaista edistymistä on nähtävissä myös kyynärnivelen kasvuhäiriössä. Perinnöllistä edistymistä on helppo tutkia ominaisuuksissa ja roduissa, joille lasketaan jalostusindeksejä. Perinnöllistä edistymistä on tapahtunut, jos koirien keskimääräinen indeksi paranee vuosien myötä. Ominaisuuteen suotuisasti vaikuttavien geenimuotojen osuus rodussa on silloin kasvanut, ja vastaavasti epäsuotuisasti vaikuttavien osuus pienentynyt. Edistymistä voidaan tutkia myös fenotyyppituloksista, mutta silloin on huomioitava, että mukana on myös ympäristötekijöiden vaikutusta, eikä kaikki muutos välttämättä ole geneettistä. Useimmilla edistyneillä roduilla sama suotuisa kehitys kuitenkin näkyy Kennelliiton jalostustietojärjestelmän fenotyyppituloksissa: A- ja B-lonkkaisten osuus on kasvanut ja D- ja E- lonkkaisten vähentynyt. Nyt tehdyssä selvityksessä tutkittiin kuinka monta indeksipistettä kunkin rodun tilanne on muuttunut vuodesta 1993 vuoteen 2012 syntyneillä koirilla. Tätä nuoremmat koirat jätettiin pois tarkastelusta, koska monella rodulla alin lonkka- ja kyynärkuvausikä on 18 kuukautta. Saadut indeksipisteet suhteutettiin fenotyyppituloksiin eli lonkka- ja kyynärluokkaan (Taulukot 1 ja 3), jolloin nähtiin kuinka monta luokkaa kunkin rodun taso on muuttunut. Lonkissa yhden luokan muutos tarkoittaa siirtymistä kirjaimesta toiseen, esimerkiksi C:stä B:hen. Kyynärpäissä yhden luokan muutos tarkoittaa samaa asiaa kuin lonkissa, mutta kyynärluokat ovat jo alun perinkin numeroituja (Taulukko 3). Lonkat paremmassa kunnossa kuin 19-luvulla Lonkissa edistymistä oli tapahtunut suurimmalla osalla roduista (Taulukko 1; Kuvat 1, 2 ja 3). Parhaat edistyjät olivat bernhardinkoira, sileäkarvainen collie, newfoundlandinkoira, beauceron ja bordercollie. Bernhardinkoiran keskiarvolonkka oli 19-luvulla C:n ja D:n puolivälissä, luvulla se on vain hieman huonompi kuin B. Tämä on hyvä suunta. Sileäkarvainen collie on edistyjänä mielenkiintoinen. 19-luvulla syntyneistä lonkkakuvatuista koirista 99 prosenttia oli A- tai B-lonkkaisia. Silti edistymistä on saatu aikaan huiman paljon. Edistyminen näkyy A-lonkkaisten osuuden kasvuna ja B-lonkkaisten vähenemisenä. Nykyisin rodun keskiarvolonkka onkin tutkituista roduista paras, selvä A. Newfoundlandinkoiralla 19-luvun keskiarvolonkka oli vain hieman parempi kuin D, 2010-luvun keskiarvolonkka on sen sijaan jo B:n ja C:n puolivälissä. Beauceronilla ja bordercolliella oli kummallakin 19-luvulla sama lähtötaso: B:n ja C:n puoliväli. Nyt kummankin rodun keskiarvolonkka on A:n ja B:n puolivälissä, kun edistymistä on tapahtunut 1,1 pisteen verran. Vain hieman edistyneiden tai ennallaan pysyneiden rotujen joukossa ovat esimerkiksi lyhytkarvainen saksanseisoja sekä belgianpaimenkoirista malinois ja groenendael, joiden lonkkatilanne on niin hyvä, ettei suurta edistymistä voikaan odottaa. Joukossa on kuitenkin myös rotuja, kuten esimerkiksi bretoni ja bokseri, joiden lonkkatilanteen soisi ainakin jonkin verran parantuvan.

2 Vehnäterrieri ja bouvier ovat ainoat rodut, joissa lonkkatilanne on selvästi huonontunut 19-lukuun verrattuna. Kummankin rodun keskiarvolonkka on huonontunut puolen lonkkakirjaimen verran, siirtyen B:n paremmalta puolelta hieman sen huonommalle puolelle. Taulukko 1. Lonkkaluokat selityksineen sekä luokkien numerointi indeksilaskennassa. Lonkkaluokka Selitys Numerointi indeksilaskennassa (lonkkapisteet) A Ei muutoksia 0 B Lähes normaali / rajatapaus 1 C Lievä kasvuhäiriö 2 D Keskivaikea kasvuhäiriö 3 E Vaikea kasvuhäiriö 4,5 Taulukko 2. Muutos lonkkapisteissä syntyneillä sekä rodun keskiarvolonkka vuosina syntyneillä. Negatiivinen muutos tarkoittaa siirtymistä terveempään suuntaan. Rotu Muutos lonkkapisteissä syntyneillä Rodun keskiarvolonkka syntyneillä Bernhardinkoira -1,3 Collie, sileäkarvainen -1,2 0,1 (A) Newfoundlandinkoira -1,2 1,6 (B:n ja C:n puoliväli) Beauceron -1,1 0,5 (A:n ja B:n puoliväli) Bordercollie -1,1 0,5 (A:n ja B:n puoliväli) Labradorinnoutaja -0,9 0,6 (A:n ja B:n puoliväli) Welsh corgi pembroke -0,9 2,0 (C) Novascotiannoutaja -0,9 0,6 (A:n ja B:n puoliväli) Saksanpaimenkoira -0,9 1,0 ( Partacollie -0,8 0,4 (A:n ja B:n puoliväli) Leonberginkoira -0,8 Englanninspringerspanieli -0,8 0,6 (A:n ja B:n puoliväli) Berninpaimenkoira -0,8 1,1 ( Espanjanvesikoira -0,8 0,9 ( Kultainennoutaja -0,7 1,1 ( Rottweiler -0,7 Collie, pitkäkarvainen Suomenajokoira 0,9 ( Irlanninsetteri 1,0 ( Samojedinkoira 0,9 ( Vanhaenglanninlammaskoira 1,0 ( Belgianpaimenkoira, tervueren 0,3 (hieman huonompi kuin A) Harmaanorjanhirvikoira 0,5 (A:n ja B:n puoliväli)

3 Dalmatiankoira Landseer Suomenlapinkoira -0,5 1,0 ( Karjalankarhukoira -0,5 Walesinspringerspanieli -0,5 Jämtlanninpystykorva -0,5 0,4 (A:n ja B:n puoliväli) Saksanseisoja, karkeakarvainen -0,5 0,5 (A:n ja B:n puoliväli) Hovawart -0,4 0,5 (A:n ja B:n puoliväli) Australianpaimenkoira -0,4 0,5 (A:n ja B:n puoliväli) Staffordshirenbullterrieri -0,4 1,5 (B:n ja C:n puoliväli) Cockerspanieli -0,4 0,6 (A:n ja B:n puoliväli) Airedalenterrieri -0,4 1,0 ( Sileäkarvainennoutaja -0,4 0,4 (A:n ja B:n puoliväli) Lapinporokoira -0,4 0,6 (A:n ja B:n puoliväli) Alaskanmalamuutti -0,3 0,6 (A:n ja B:n puoliväli) Lagotto romagnolo 1,3 (hieman huonompi kuin -0,3 Amerikanstaffordshirenterrieri -0,3 1,5 (B:n ja C:n puoliväli) Snautseri -0,3 1,0 ( Saksanseisoja, lyhytkarvainen 0,3 (hieman huonompi kuin -0,2 A) Länsigöötanmaanpystykorva -0,2 1,0 ( Bokseri -0,2 Bretoni -0,2 1,4 (B:n ja C:n puoliväli) Suursnautseri -0,2 Tanskandoggi -0,2 0,9 ( Englanninsetteri -0,1 Belgianpaimenkoira, malinois -0,1 0,4 (A:n ja B:n puoliväli) Dobermanni 0 Briardi 0 1,0 ( Belgianpaimenkoira, 0,4 (A:n ja B:n puoliväli) groenendael +0,1 Shetlanninlammaskoira +0,1 0,6 (A:n ja B:n puoliväli) Chow chow +0,1 Bullmastiffi +0,2 1,9 (C) Vehnäterrieri +0,4 Bouvier +0,4

4 Indeksien keskiarvo Indeksin keskiarvo BERNH NEWF CHOW BRIARDI Kuva 1. Perinnöllinen muutos lonkkanivelissä vuosina Mitä suurempi indeksi, sitä terveemmät nivelet. Lähtötaso on rotukohtainen, mutta muutoksen suuruus on vertailukelpoinen rotujen välillä. Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla 1,2-1,3 lonkkakirjaimen siirtymää. BERNH = bernhardinkoira, NEWF = newfoundlandinkoira, CHOW = chow chow SCOL BEAU S.LAPINK S.AJOK KARJ Kuva 2. Perinnöllinen muutos lonkkanivelissä vuosina Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla tasan yhden lonkkakirjaimen siirtymää. SCOL = sileäkarvainen collie, BORD = bordercollie, BEAU = beauceron, S.LAPINK = suomenlapinkoira, S.AJOK = suomenajokoira, KARJ = karjalankarhukoira.

5 Indeksien keskiarvo LAPINP JÄMT NORJ FLATTI VEHNÄ Kuva 3. Perinnöllinen muutos lonkkanivelissä vuosina Mitä suurempi indeksi, sitä terveemmät nivelet. Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla 0,7 lonkkakirjaimen siirtymää. LAPINP = lapinporokoira, JÄMT = jämtlanninpystykorva, NORJ = harmaa norjanhirvikoira, FLATTI = sileäkarvainennoutaja, VEHNÄ = vehnäterrieri. Rottweiler ja bernhardinkoira edistyneet eniten kyynärnivelissä Kyynärnivelen kasvuhäiriössä oli tapahtunut selvää edistymistä seitsemällä rodulla (Taulukko 4 ja Kuva 4). Eniten olivat edistyneet rottweiler ja bernhardinkoira, 0,6 pistettä kumpikin. Belgianpaimenkoiramuunnoksilla oli hyvä kyynärtilanne jo 19-luvulla, joten vain pientä edistymistä oli tapahtunut, tai tilanne oli pysynyt ennallaan. Erityisesti chow chowlla edistyminen kyynärnivelterveydessä on ilahduttavaa, koska rodun lähtötaso 19-luvulla oli niinkin huono kuin 1,7. Kyynärpisteet 2,0 tarkoittavat jo kohtalaisia nivelrikkomuutoksia. Kun keskiarvo on 1,7, esiintyy myös hyvin huonoja niveliä paljon. Myös tällä hetkellä chow chown tyypillisessä kyynärnivelessä (1,19) on nivelrikkoa. Taulukko 3. Kyynärluokat selityksineen. Kyynärluokka Selitys 0 Ei muutoksia 1 Lievät nivelrikkomuutokset 2 Kohtalaiset nivelrikkomuutokset 3 Voimakkaat nivelrikkomuutokset Taulukko 4. Muutos kyynärluokassa syntyneillä sekä rodun keskiarvoinen kyynärluokka vuosina syntyneillä. Negatiivinen muutos tarkoittaa siirtymistä terveempään suuntaan. Rotu Rodun keskiarvoinen Muutos kyynärluokassa kyynärluokka syntyneillä syntyneillä Rottweiler 0,33 Bernhardinkoira 0,24

6 Indeksin keskiarvo Chow chow -0,5 1,19 Labradorinnoutaja -0,5 0,17 Berninpaimenkoira -0,4 0,31 Kultainennoutaja -0,4 0,2 Saksanpaimenkoira -0,4 0,23 Belgianpaimenkoira, malinois -0,1 0,09 Bullmastiffi -0,1 0,23 Belgianpaimenkoira, tervueren 0 0,13 Belgianpaimenkoira, groenendael 0 0,07 Newfoundlandinkoira +0,1 0, NEWF ROTT BERNI BERNH BULLM Kuva 4. Perinnöllinen muutos kyynärnivelissä vuosina Mitä suurempi indeksi, sitä terveemmät nivelet. Lähtötaso on rotukohtainen, mutta muutoksen suuruus on vertailukelpoinen rotujen välillä. Kymmenen indeksipisteen muutos vastaa näillä roduilla 0,7 kyynärluokan siirtymää. NEWF = newfoundlandinkoira, ROTT = rottweiler, BERNI = berninpaimenkoira, BERNH = bernhardinkoira, BULLM = bullmastiffi. Edistyminen mahdollista myös muissa ominaisuuksissa Saadut tulokset antavat toivoa myös muiden monigeenisten ominaisuuksien jalostamiseen. Kun koirien ominaisuuksista saadaan tietoa, voidaan myös määrittää missä on rodun keskitaso. Käyttämällä systemaattisesti jalostukseen rodun keskitasoa parempia koiria, saavutetaan sukupolvi toisensa jälkeen edistymistä. Jalostuskoiran ei tarvitse olla huippuyksilö. Riittää, että se on rodulle tärkeissä, parannusta vaativissa ominaisuuksissa hieman parempi kuin rodun keskimääräinen koira.