Mia Eduskuntaan Tutustu Miaan:

Transkriptio

1 Savotar 2011 Mia Eduskuntaan Tutustu Miaan: MIA BLOGGAA sivu...5 SISUA JA SYDÄNTÄ sivu...3 MISSÄ YHTEISKUNNAN VAURAUS NÄKYY? sivu...5 VOIKO HOITOLAITOS OLLA KOTI? sivu...3 Eduskuntavaalit Sunnuntaina Ennakkoäänestys

2 2 Savotar Eduskuntavaalit 2011 Toiveammattini pienenä ala-asteikäisenä oli salapoliisi. Johtui varmaan niistä Neiti Etsivä-kirjoista, joita kahlasin ilta toisensa jälkeen. Ja pohjattomasta synnynnäisestä uteliaisuudesta, asioita ja elämää kohtaan. Salapoliisin taitoja on tarvinnut, niin työssä psykiatrisena sairaanhoitajana ja nyt tulevien lähihoitajien opettajana, kuin politiikassakin. Ja uteliaisuus asioiden selvittämiseen ja uuden oppimiseen on oltava poliitikollakin. Kukaan meistä ei ole kaikkien alojen osaaja, mutta asioista pitää ottaa selvää. Hyvä lukija, Eduskuntavaalit ovat ovella. Tulevissa eduskuntavaaleissa ratkaistaan maamme suunta. Eteenpäin. Olen lupautunut eduskuntavaaliehdokkaaksi vakaan harkinnan jälkeen, keskusteltuani läheisteni ja tukiryhmäni kanssa. Demariperheessä kasvaneena olen pienestä tytöstä lähtien ollut kiinnostunut politiikasta. Elämä vei opiskelujen ja työn mukana muualle, mutta kotiseudulle asetuttuani ja kaikkien puolueiden ohjelmat ja periaatteet luettuani lähdin mukaan. Enkä ole katunut. Arvopohja on jokaisen meidän löydettävä itse. Ja poliittisen kotini olen löytänyt. Kunnallispolitiikan ja maakuntapolitiikan kenttä on antanut paljon. Avannut silmiä ja opettanut näkemään pieniä piirejä kauemmaksi. Ja laajemmin. Vaalityömme on alkanut vilkkaasti ja siitä kiitos loistavalle tukiryhmälleni, jossa on nyt aikaisempaa enemmän ihmisiä myös perinteisen poliittisen elämän ulkopuolelta. Tavoitteemme on voittaa vaalit puolueena ja minun saada paikka eduskunnasta. Vähäisemmällä tavoitteella emme näihin karkeloihin lähtisikään. Tavoite on kova, sen me tiedämme. Mutta olemme valmiita tekemään sen eteen töitä. Paljon. Vaalityön tekemiseen ja onnistumiseen tarvitaan ihmisiä. Niitä, jotka ovat valmiita minun lisäkseni laittamaan itsensä peliin. Ja niitä, jotka ovat hengessä mukana, tukemassa. Siihen tarvitaan Sinua. Tervetuloa mukaan eloisaan ja positiiviseen porukkaamme! Tehdään tästä hyvästä jutusta vieläkin parempi. Toivon sinulle, hyvä lukija, iloa lehtemme parissa. Lämpimin ajatuksin, Mia Joensuun puoluekokous Mia Hahtala ja Ari Korhonen. Yhdistyksen puheenjohtajalta hetkellä monta aktiivista ihmistä, joiden toivon löytävän tiensä myös yhdistystoimintaan. Eduskuntavaalit ovat ovella. Leppävirran sosialidemokraateilla on viime vaalien tapaan oma ehdokas ja siitä olemme ylpeitä. Viime vaalien kampanjaan liittyvä yhteisöllisyys ja porukasta huokuva yhteishenki kaikkineen hitsasi porukkaamme yhteen. Eduskuntavaaleissa valitaan meille valtakunnan tasolle päättäjät. Se, millaisia päättäjiä sinne äänestämme, vaikuttaa pitkälti tulevaisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Yhdistyksemme Leppävirralla toimii muiden yhdistysten tavoin vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoistyö on palkitsevaa, joskin monesti työllistävää, koska väkeä vapaaehtoistyöhön ei enää ole entisaikoihin verrattuna. Nyt vaalikampanjan aikana on taas aika koota väki yhteen tekemään työtä yhteiseksi hyväksi. Viime eduskuntavaalien jälkeen saimme yhdistykseemme uusia aktiivisia jäseniä Mian tukiryhmästä. Samaan uskon tälläkin kertaa. Vaalityötä on tekemässä tälläkin Pohjois-Savossa kansanedustajien määrä vähenee yhdellä. Me sosialidemokraatit tavoittelemme kolmea kansanedustajaa alueellemme. Kilpailu tulee olemaan kovaa. Lähdemme siitä ajatuksesta, että viestimme on selkeä. Sosialidemokraatit tavoittelevat yhteiskuntaa, jota luonnehtii oikeudenmukaisuus, ihmisten välinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Jokaiselle ihmiselle kuuluu mahdollisuus elää hyvää ja onnellista elämää. Esimerkiksi toimeentulotuen ja muiden sosiaalietuuksien alatasoa tulee korottaa 100 /kk. Meillä Pohjois-Savossa työttömyys ja lomautusuhat ovat arkipäivää. Yhä useampi perhe elää epävarmuudessa. Työn turvaaminen, koulutusmahdollisuuksien lisääminen ja hyvän elämän edellytysten mahdollisuudet on turvattava. Vanhustenhuolto on saatava kuntoon. Ikäihmisten palvelut on oltava saatavilla alueellisesti ja taloudellisesti ja hyvä laatu on turvattava. Mia tekee töitä näiden asioiden eteen jo nyt kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustehtävissä. Tunnen Mian vuosien varrelta ja tiedän Mialla olevan kokemusta ja näkemystä tehtävässä, johon me olemme Sinulta, hyvä äänestäjä, valtakirjaa hakemassa. Lämmintä mieltä ja kevättä toivottaen, Erkki Hynninen Leppävirran sosialidemokraatit ry:n puheenjohtaja Vaalityön riemua 2011 Sonkajärvellä. Kari Tossavainen, Mia Hahtala, Auli Kolari. EDUSKUNTAVAALIT Sunnuntaina Ennakkoäänestys Sinä valitset. ÄÄNESTÄ! Savotar 2011 SAVON PARHAAKSI Julkaisija: Savon Parhaaksi ry Toimituskunta: Seppo Ohisalo Sivunvalmistus: Sinun Savo -kaupunkilehti Paino: Lehtisepät Oy Painosmäärä: kpl Jakelu: Savon alue

3 Eduskuntavaalit 2011 Savotar 3 Sisua ja sydäntä Suomen menestyminen edellyttää jatkossakin sisua ja työntekoa sekä sydäntä ja oikeudenmukaisuutta. Sosialide- Olemme kiertäneet maata ahkerasti ja tavanneet tuhansia kevään vaaleista innostuneita ihmisiä. Jo tässä vaiheessa on kiitos paikallaan, juuri Sinulle upea ihminen, että olet mukana omalla tavallasi avittamassa SDP:n menestymistä. mokraattien päätavoitteita kevään vaaleissa ovat työllisyyden parantaminen, oikeudenmukaisempi verotus, perusturvan nostaminen 100 eurolla ja työeläkeleikkausten torjuminen. Vaalien vaihtoehdot ovat oikeistohallituksen jatkaminen tai sosialidemokraattien johtama hallitus. Me tarjoamme koko kansan kannalta oikeudenmukaisempaa vaihtoehtoa. Vaihtoehtoa, joka perustuu työhön. Tämän päivän Suomi tarvitsee sisua ja työntekoa, jolla Suomi nousee taantumasta. Nuorisotyöttömyydelle on asetettava nollatoleranssi ja työllisyyspolitiikkaa on vahvistettava. Kaikki eivät voi kuitenkaan tehdä töitä, vaikka haluaisivat. Heitä auttaa perusturvan 100 euron korotus sekä palveluista huolehtiminen. Verotusta SDP haluaa uudistaa oikeudenmukaisemmaksi. Laman taakkaa ei saa maksattaa yhteiskuntamme heikko-osaisimmilla. Hallituksen energiaveron kiristykset ovat muiden elinkustannusten rinnalla kasvattaneet tavallisten suomalaisten sähkölaskuja. Tasaverojen Vaalityössä ei ole olemassa liian pieniä tekoja. Joku kertoo ystävälleen ehdokkaasta, jota aikoo äänestää. Toinen jakaa naapurustossaan esitteitä. Demarinaisten tai puolueen toriteltalla kahvilla käynti ja ehdokkaiden kanssa keskustelu - sekin on vaikuttamista. Tai kun kertoo Facebookissa omasta valinnastaan klikkaamalla tykkään eduskuntaan pyrkivän fanisivuille. Kun pieniä tekoja on riittävän paljon, muodostuu niistä voittamaton joukkovoima. Demarinaiset kautta Suomen ovat järjestäneet koko vaalikauden ajan erilaisia tapahtumia paikallisiin kirjastoihin, kauppakeskuksiin ja kahviloihin. Meille on ollut tärkeää olla tavoitettavissa. Me uskomme, että politiikkaa tehdään ihmisille ja siksi sitä on myös tehtävä ihmisten parissa - vaaleista toiseen ja vaalien välillä. Me emme usko vaalipolitiikkaan. Sellaiseen, jossa vaaleja ennen luvataan vaikka mitä ja vaanostaminen kurittaa pienituloisia, koska silloin pieni- ja suurituloiset maksavat saman veroprosentin. Verotuksessa maksukyvyn mukaan määräytyvää verotusta tulee lisätä. Se on oikeudenmukaista. SDP on esittänyt pääomatuloveron korotusta ja sen muuttamista progressiiviseksi. Kolmas vaalilupaus, jonka SDP on nuorisotyöttömyyden nollatoleranssin ja pääomatuloverotuksen korottamisen lisäksi antanut on sitoumus vastustaa työeläkkeiden leikkaamista. SDP ei hyväksy eläkeiän pakkonostoa 63 vuodesta. Juuri nyt ja tulevina vuosina Suomessa tarvitaan sisua ja sydäntä. Sisua synnyttää uutta työtä, luoda uusia työpaikkoja ja parantaa työelämää. Sydäntä pitää huolta lapsiperheistä, työttömistä, pieneläkeläisistä ja muista heikompiosaisista. Edessä ovat sukupolvemme tärkeimmät vaalit, joissa päätetään hyvinvointivaltion suunnasta. Intoa vaalityöhön! Jutta Urpilainen SDP:n puheenjohtaja Joukolla tekemisessä on voimaa lien jälkeen menetetään lupausten suhteen muisti. Tämän pian päättyvän vaalikauden aikana meille ei ole jäänyt pienintäkään epäilystä siitä, että ihmiset haluavat Suomea rakennettavan kestävälle pohjalle, siis sellaiselle, jossa ihminen on tärkein. Tämä tekee meidän työmme helpommaksi. Sosialidemokraattinen politiikka perustuu juuri ajatukseen oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta sekä siitä, että kulloistenkin päätösten vaikutuksia pitää arvioida myös pidemmällä aikavälillä. Me emme tarvitse lainavaatteita tai aatteita. Me olemme juuri sitä mitä olemme: ihmisiä, jotka arvostavat rehellisyyttä ja ovat aina valmiina puolustamaan heikompaa. On upeaa saada olla tämän porukan jäsen! Maria Guzenina-Richardson Demarinaisten pj Leppävirran torilla Susanna Huovinen ja Mia Hahtala. Onko yhteiskunnan suunta koeajalla? Voiko hoitolaitos olla koti? Vanhustenhuollon tila ja hoidon laatu puhuttavat. Ja syystä. Tiedämme, että väestömme ikääntyy ja meidän on varauduttava kehittämään vanhuspalveluitamme entistä paremmiksi ja saavutettavissa oleviksi. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että pidämme väestön ikääntymistä jotenkin haasteen sijaan ongelmana. Pitäisi olla päinvastoin. Meidän pitää olla ylpeitä siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme saavutuksena väestömme elää entistä pidempään ja entistä toimintakykyisempänä. Vanhustenhuollon kehittämisen tulee olla hyvinvointiyhteiskunnalle kunnia-asia. Kehitämmehän silloin palveluita niille ihmisille, jotka ovat meille tämän maan rakentaneet. Maamme ikäihmisten laatusuositukset korostavat sitä, että ihmisten pitää saada asua omassa kodissa elonsa ehtoon. Tavoite on hyvä, jos ihminen oikeasti niin haluaa ja jos turvallisuus taataan. Turvallista ei voi olla se, että kotihoidon työntekijä piipahtaa pari kertaa päivässä muistisairaan ikäihmisen luona, lukitsee oven yöksi ja toivoo että kaikki menee hyvin. Valitettavasti palautteen saa kotihoidon työntekijä, joka vähäisillä resursseilla, lämpimällä sydämellä ja kohtuullisen pienellä palkalla tekee työnsä. Kun ei muuta voi. Turvallisuus omassa asunnossa edellyttää sitä, että kotiin annettava hoito- ja huolenpito oikeasti on riittävää ja että apu on tarvittaessa saatavilla. Helposti. Vastuu näistä on työnantajan, kuntien luottamushenkilöiden, Hyvinvointiyhteiskunta, joka perustuu oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja palveluiden saamiseen asuinpaikasta ja tuloista riippumatta, on tulossa uhanalaiseksi. Maamme pärjääminen perustuu pitkälti sopimusyhteiskuntaan, jossa toteutuvat sekä yrittäjyyden, palkansaajan ja työmarkkinajärjestöjen kunnioitus että tasa-arvoisen työelämän kehittäminen. Moni tekijä luo uhkakuvia hyvälle kehitykselle maassamme. Työelämä on pirstaloitumassa niin, että yhä useampi tekee työtä epätyypillisessä työmuodossa, jossa toimeentulo on epävakaata. Toisaalta ylisuuri voiton maksimointi saa yritysjohdon saneeraamaan työpaikkoja enemmän kuin mitä yrityksen kannattavuus edellyttäisi. Lyhyen tähtäimen suunnittelulla ei luoda pitkäjänteistä toimintaa eikä turvallisuutta työhön. Samalla tuloutetaan omistajille merkittäviä voittoja, jotka otetaan tehostamalla toimintaa. Eli irtisanomalla työntekijöitä. Ainoa joustava elementti tuntuu olevan työn ja palkan joustavuus. Nykyisen hallituksen veropolitiikka ruokkii kyseisenlaista ajattelua. Tulonsiirtoja on tehty hyvin toimeentuleville palkansaajille sekä yritysjohtajille ja yrityksille. Siirtyminen merkittävästi tasaveron suuntaan on heikentänyt työttömän, pienituloisen, eläkkeensaajan ja palkansaajan ostovoimaa. Joka talouteen vaikuttavia tasaveroratkaisuja ovat mm. energiaverot ja maksujen korotukset, vesi- ja jätevesimaksujen korotukset. Tätä eivät tasaa valtionverotuksen helpotukset. Tähän lisätään vielä Kokoomuksen työryhmän esittämä 1 vuoden koeaika ja mahdollisuus sopia työehtosopimuksia pienemmistä palkoista ilman perälautaa. Jos joiden on osattava katsoa nenäänsä pidemmälle. Monet ikäihmisemme elävät yksin. Puoliso on kuollut ja lapset saattavat asua toisella paikkakunnalla. Koti on tärkeä paikka meille kaikille, mutta voisiko ryhmäasumisesta tulla kodinomainen elon ehtoon viettopaikka. Unelmissani olen rakentanut elon ehtoopaikaksi ryhmäasumisen yksikön. Paikan, jossa jokaisella ikäihmisellä on oma huone, rauha, yksityisyys ja omat henkilökohtaiset tavarat. Yhteisissä tiloissa on mahdollista tavata muita ikäihmisiä niin halutessaan. Ystävälliset ja turvaa tuovat hoitajat auttavat tarvittaessa ja järjestävät virkistystä niille, jotka sitä haluavat. Nukkumaan voi käydä silloin kun nukuttaa ja herätä voi kun siltä tuntuu. Ikäihmisten mielipide unohtuu joskus palvelujen kehittämisen innostuksessa. Me ihmiset toivomme eri asioita. On annettava vaihtoehtoja. Olisiko ajatusta siinä, että jokaiselta tulevalta ikäihmiseltä kysyttäisiin jo keski-ikäisyyden vaiheessa, millaisessa ympäristössä elonsa ehtoon haluaisi viettää? Jotta aito henkilökohtainen toive voitaisiin huomioida, kun hoidon suunnittelun aika on käsillä. Ja pidemmällä tähtäimellä hoivapalvelujen suunnittelu oikeasti olisi asiakaslähtöistä. Ei vain juhlapuheissa ja suosituksissa. Mia Hahtala kansanedustajaehdokas, SDP Hoitotyön lehtori, TtM, sh nämä toteutuisivat, uusien työsuhteiden osalta palkansaaja olisi täysin turvaton. Moni joutuisi elämään tulotasolla, jolla yksinkertaisesti ei elä. Tämänkaltaiset lainsäädäntöuudistukset ja muutoskehitys toteutuessaan ajaisivat maamme tilaan, jossa rahalla saa ja hevosella pääsee. Olisimme amerikkalaisessa mallissa hyvinvointipalvelujen saatavuudessa. Tulevat eduskuntavaalit ovat linjavaalit. Nyt ratkaistaan pienen ihmisen suunta. Jatkuuko porvarillinen peitelty amerikanmallin eteneminen vai saadaanko pysytettyä suomalaisen sopimusyhteiskunnan malli? Rauno Airas kirjoittaja on toiminut SDP:n Pohjois-Savon piirin puheenjohtajana

4 4 Savotar Eduskuntavaalit 2011 Eräs puhelu Keskustelin muutama ilta sitten tuttavani kanssa kuulumisia. Hän sattui olemaan pahalla päällä ja hän antoi tulla tuutin täydeltä. Hän tietää minun olevan demari ja siksi kiukku kohdistui minun edustamaani maailmankatsomukseen. Demarit haluaa vain korottaa veroja ja kiskoa meiltä vähän ansaitsevilta vielä loputkin! Olen niin kyllästynyt tähän, että jokaista euroa saa venyttää, kaikki on niin kallista, sähkölaskukin vie puoli palkkaa ja koskaan en voi enää ostaa mitään itselleni, mitä haluaisin! Minusta tuntuu, etten saa mitään palkkiota tekemisistäni, kaikki menee noihin pakollisiin pirun laskuihin!, hän pauhasi. Ja jatkoipa vielä Että ainoa hyvä puoli nykyhallituksessa on, että verot ovat laskeneet!. Yritin sanoa, että kyllä se nykyhallitus on nostanut veroja, ne vain on piilotettu arvonlisäveroihin yms. ja lisäksi markkinatalous pitää huolen, että hinnat nousevat ja palkat ei, ei ainakaan ns. keskituloisille tai matalapalkkalaisille, tai ainakaan naisille. Tämä vastineeni kaikui kuuroille korville. Lisäksi hän haukkui julkisen terveydenhuollon, josta koskaan ei saa mitään lääkäriaikoja ja lääkärit ovat semmoisia planttuja, ettei ne mitään tiedä, eikä anna lähetteitä erikoislääkäreille, vaikka olisi kuoleman kielissä! Lisäksi lääkkeisiin saa olla panemassa joka kuukausi monta kymmentä euroa, jne jne! Yritin selittää väliin, että sitähän tämä nykyhallitus ajaa: julkisen sektorin ja sen mukana terveydenhuollon kaventamista, vaikka muuta puhuu! Vielä hän melkein kiukusta itkien valitti, ettei jaksa enää olla työssä (hänkin on jo yli 60 v ja työelämässä) ja demaritkin vaan olisi nostamassa työikää! Taas yritin, selittää että eihän se niin ole, työnantaja-puoli ja kokoomushan se näitä pidennyksiä esittää. Me demarithan pyrimme kehittämään työtä niin että siellä jaksaisi paremmin! Ei auttanut. Vaihdoimme myöhemmin puheenaihetta puolueettomille vesille, eli miten sotkuisia ja laiskoja miehemme ovat ja miten jukuripäisiä, kun eivät tee niin kuin me tahdomme, ja kun kuitenkin tiedämme paremmin, mikä oikein on! Tästä saatoinkin olla enemmän samaa mieltä. Sen verran sitä turhautumista kertyy itse kullekin naiselle avioliiton myötä- ja vastoinkäymisissä, ja silloin tällöin sen purkaminen edistää mielenterveyttä. Jälkeenpäin jäin miettimään tuttavani puheita. Voiko olla totta, että tavallinen palkkatyöläinen on niin tietämätön miten yhteiskunta toimii, ja mitä tavoitteita kullakin puolueilla yhteiskunnassa on? Ajattelin sitä, miten Jyrki Katainen lupaili sairaanhoitajille palkankorotuksia viime vaalien alla, ja miten kutsui puoluettaan työväenpuolueeksi. Ihan suututti jo silloin, mieshän varasti demarien imagon ja esiintyi alipalkattujen naisten puolesta puhujana. Sehän oli suoranainen valhe, nenästä vetämistä! Aika on myös osoittanut, että mitään katetta puheilla ei ollut. Jos ammattiyhdistysliikettä ei olisi, työnantajat sanelisivat tänä päivänä kutakuinkin suvereenisesti, ainakin mitä palkkaan tulee. Onneksi joitakin lakeja on eduskunnassa työntekijöiden turvaksi aiemmin jo saatu taisteltua enimmäkseen vasemmiston ansiosta. Työmarkkinoiden kolmikantajärjestelmää on tavan takaa yritetty työnantajapuolelta heikentää nykyhallituksen aikana ja vähätellä henkeen: se on vanhanaikaista. Nykyaikaako ja hyvääkö se sitten olisi, että yksipuolisesti joku määräisi palkat työmarkkinoilla, kohta olisimme tosiaan työn orjia jälleen! Tuttavani parjaamat te demarit kun olimme ammattiyhdistysliikkeiden perustajia ja olemme vankkumattomia kannattajia edelleenkin. Palkansaajat tulevat näkemään, ettei se ole vanhanaikaista, tuumin. Sitten ajattelin, että on kyllä totta, miten helposti tämän maailman melskeisiin ja medioihin hukkuu ajatusten punaiset langat. Miten vaikeata on hahmottaa kokonaisuuksia, syitä ja seurauksia ja miten ihmisiä voidaan sen takia manipuloida ja ohjata. Siksi meidän demarien perusolemukseen tulee kuulua myös kriittisyys ja kaikkien kansalaisten olojen oikeudenmukainen huomioonottaminen. Sitä se yhteisöllisyys ja hyvinvointivaltion perimmältään tarkoittaa. Marjukka Aarnio demari ja psykologi Talvikki Kilpeläinen, Tuula Peltonen ja Mia Hahtala. Naisnäkokulmaa päätöksentekoon Yli sata vuotta on kulunut siitä kun naiset saivat äänioikeuden. Onko sitä oikeutta käytetty hyvin? SAK:n teettämän tutkimuksen mukaan naisten äänestysvarmuus on tippunut 14 prosenttia edellisistä eduskuntavaaleista. Onko tasa-arvo yhteiskunnassamme toteutunut? Joku voi todeta, että kyllä on. Onhan meillä presidenttinä ja pääministerinä tällä hetkellä nainen. Upeaa,että näin on. Tasa-arvoon on kuitenkin vielä matkaa. Sukupuolikiintiöt ja muutamat naiset ovat johtopaikoilla, mutta näennäinen tasa-arvo ei riitä. Naisten ja miesten välinen tasaarvon kehittyminen on ollut hieno saavutus. Kukaan tuskin on asiasta toista mieltä. Tasa-arvo yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ihmisarvo ja ihmisarvoinen elämä kaikille kansa- laisille on mitä suurimmassa määrin tasa-arvokysymys. Tarvitsemme lisää naisia miesten rinnalle päätöksentekoon turvaamaan ihmisläheisen ja lämpimän asioiden hoidon. Elämä ei saa olla vain kovilla arvoilla pelaamista. Sosialidemoraattisten Naisten - Demarinaisten liittokokous hyväksyi laajan kenttäkäsittelyn jälkeen Perheiden parhaaksi-ohjelman, josta liittohallitus työsti monta aloitteita SDP:n puoluekokoukselle. Useita aloitteita hyväksyttiin kokouksessa puolueohjelmaan. Naiset yleensä miehiä enemmän paneutuvat myös päätöksenteossa perheiden arkeen liittyviin asioihin, kuten lasten päivähoitoon, kouluasioihin ja vanhusten hyvinvointiin. Tulevalla kaudella onkin korjattava epäkohtia ihmisten arkea kurjistavissa asioissa. Tänä päivänä päätöksen tekoon on tullut, joko ajassamme olevan itsekkyyden hengen tai ja porvarihallituksen vaikutuksesta tavalliset kansalaiset unohtava toiminta. Käydään naiset yhtenä joukkona tukemaan kanssasisaria ja mennään äänestämään! Lopuksi haluan Mialle antaa lähtösanat Irja Askolan runon myötä: Lähetän sinut matkaan rohkea viisas nainen ja toivon, että valitsemallasi tiellä älysi rakentaisi tätä yhteiskuntaa paremmaksi siten, että tässä maassa olisi enemmän iloa ja turvallisuutta ja oikeutta myös heille joilla ei ole kaikkea sitä rohkeutta ja viisautta joka sinulla on. Talvikki Kilpeläinen eläkeläisvaikuttaja, naisasianainen Demarinaisten liittohallituksen jäsen Puhtaiden vesien puolesta Surullisen kuuluisa haja-asutusalueen jätevesiasetus on saamassa kunniallisen lopun. Seitsemän vuotta vanha asetus siitä, kuinka meidän järviämme ja pohjavesiämme suojeltaisiin paremmin, on osoittautunut kelvottomaksi Ṡinänsä asetuksen tavoitteet ja keinotkin ovat olleet monilta osin kannatettavia, mutta niistä tiedottaminen ja ohjeiden soveltaminen on ollut liian monimutkaista ja kirjavaa. Turhan monelle suomalaiselle on aiheutettu harmia, mielipahaa ja ylimääräistä rahanmenoa epäselvällä tulkinnalla. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) siirsi asian uudistamisen eduskunnan ympäristövaliokunnalle, joka otti tämän poikkeuksellisen haasteen kunnianhimoisesti vastaan. Valiokunta on käynyt läpi perusteellisen asiantuntijakuulemisen niin vesistöntuntijoiden, laitevalmistajien, ympäristöjärjestöjen kuin perustuslakitietäjienkin avulla. Me sosialidemokraatit valiokunnassa suhtauduimme työhömme vakavasti. Näimme sen, kuinka hankalaan tilanteeseen tavalliset suomalaiset olivat sekavan tilanteen vuoksi joutuneet ja otimme kunnia-asiaksemme sen, että meidän johtamamme ympäristövaliokunta tekee laista paremman, mihin porvarihallitus oli kyennyt. Tässä onnistuimme hyvin. Nyt ympäristövaliokunnan mietintö on valmis ja laki tullee voimaan vielä tänä keväänä. Valiokunnan pyrkimys on ollut päästä yksimieliseen mietintöön. Lain tasolle nostettuna asetusta on täytynyt muuttaa siten, että ympäristönsuojelulakiin tehtiin pykälämuutoksia joistakin kaikista epäselvimmistä tilanteista. Uutena kohtana suoraan lain nojalla vapautetaan 68 vuotta täyttäneet kiinteistön haltijat, jotka asuvat talossaan vakituisesti, jäteveden käsittelyvaatimuksista. Uutta on myös se, että jätevesien puhdistustasovaatimuksia lievennetään sellaisiksi, että ne ovat kohtuullisilla investoinneilla ja toimivalla tekniikalla moitteettomasti täytettävissä. Meitä savolaisia mökkiläisiä on tärkeää muistuttaa siitä, että vapaaajanasunnot eivät vaadi mitään uusia toimenpiteitä ellei niissä ole sisävessaa ja mikäli niissä vesi esimerkiksi kannetaan sisään ja ulos. Näillä kiinteistöillä on edessään ainoastaan selvityksen tekeminen jätevesijärjestelmästä eli ilmoitus siitä, että vesivessaa ei ole. Valiokunta on pitänyt tärkeänä myös sitä, että eri kuntien harjoittamaa kirjavaa neuvontakäytäntöä yhtenäistetään ja siihen ohjataan valtion suunnasta riittävästi rahaa. Lakimuutoksen jälkeen aloitetaan kunnissa systemaattinen neuvonta ja kiinteistökohtainen opastus. Tämä takaa entistä paremmin sen, että ihmisiä eivät enää jatkossa epämääräiset laitekaupustelijat pääse höynäyttämään. Tällä poikkeuksellisella menettelyllä ympäristövaliokunta on tehnyt epäselvästä ja osittain epäoikeudenmukaisesta asetuksesta lain, joka pitää huolen siitä, että saamme tulevaisuudessakin uida puhtaissa vesissä, kuitenkaan vaatimatta haja-asutusalueen ihmisiltä kohtuuttomia panostuksia. Pauliina Viitamies kansanedustaja (sd.) ympäristövaliokunnan jäsen Mikkeli

5 Eduskuntavaalit 2011 Savotar 5 Missä yhteiskunnan vauraus näkyy? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi vastikään Suomalaisten hyvinvointi 2010-raportin. Raportin tuloksissa oli hyvää se, että suomalaisten elämänlaatu on korkea ja terveys on kohentunut. Sen sijaan kansamme jakautuu yhä enenevässä määrin kahtia ja sosioekonomiset erot jatkavat kasvuaan. Valitettavasti. Raportin mukaan selkeimmin elämänlaatua heikentävät työttömyys, työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen, alhainen koulutus ja toimeentulotuen asiakkuus. Ei liene kovinkaan yllättävää. Köyhyys on kasvanut entisestään. Emme voi enää puhua vain pienituloisista ja heikoimmassa asemassa olevista. On hyväksyttävä se tosiasia, että köyhyys tässä hyvinvointivaltiossamme on todellisuutta. Valitettavan monelle ihmiselle. Syrjäytymiskehityksessä kärsivät ne perheet, joiden vanhemmista toinen tai molemmat jäävät työttömiksi. Työttömyyden vaikutus heijastaa vääjäämättä myös lapsiin, sekä pieniin päiväkoti-ikäisiin, että myös nuoriin, tulevaisuuden aikuisiin. Pitkäaikaistyöttömien on todettu kärsivän syrjäytymiskehityksessä eniten, samoin nuorten ja 80 vuotta täyttäneiden vanhusten. Raportin mukaan 2000-luvulla lapsiperheiden toimeentulon ongelmat ovat lisääntyneet. Tuntuu järkyttävältä se, että tässä maailman ajassa lapsia elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvulla. Lapset syrjäytyvät varhain, kun vanhemmilla ei ole varaa hankkia uusimpia harrastusvälineitä edes koululiikunnan tarpeisiin, saati sitten nykyisin moniin niin kalliisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Ja valitettavasti koulujen luokkaretkiinkin nykyisin vaaditaan monessa paikassa van- hempien taloudellista panostusta. On mahdotonta satsata usean lapsen luokkaretkirahastoon, jos joutuu joka päivä miettimään sitä, saako leikkelettä leivän päälle. Tai edes sitä leipää. Eriarvoistuvatko lapset myös tasa-arvoa korostavassa koulumaailmassamme tätä menoa? Sosiaalisen eriarvoisuuden on todettu periytyvän ja tätä myötä tulevaisuudessa sosiaalinen eriarvoisuus vain kasvaa. Ja meillä puhutaan hyvinvointivaltiosta. Ei näiltä osin kannattaisi. Mitä tekee hallitus muutama päivä ennen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin julkaisemista? Menee ja leikkaa nuorten toimeentulotukea. Olisikohan kuitenkin nuorten elämän edellytysten parantamiseksi ja tulevaisuuteen katsomisen kannustamiseksi ollut parempi käyttää porkkanaa kuin keppiä? Vaikka väestötasolla terveys on raportin mukaan kohentunut, eriarvoistuminen näkyy kasvavissa terveyseroissa pienituloisten ja varakkaampien välillä. Pienituloisimmat sairastavat enemmän ja valitettavasti hoitoonpääsyn ongelmat koskettavat usein enemmän pienituloisia ihmisiä. Taloudelliset mahdollisuudet käyttää esimerkiksi yksityislääkärin palveluita olla monelle pienituloiselle ylitsepääsemättömiä. Ja työterveyshuollon palveluiden käyttämisen mahdollisuus häviää usealta samalla, kun irtisanomisesta kertova lappu ilmestyy työpöydälle. Toimivan yhteiskunnan peruspilarina tulee olla yhdenvertaisuus niin, että laadukkaat ja toimivat peruspalvelut turvataan jokaiselle ihmiselle varallisuudesta ja tuloista riippumatta. Ei niin, että rahalla saa ja ilman ei. Huolestuttavaa on se, että noin joka kuudes pitää sosiaaliturvan nykyistä tasoa liian korkeana. Valitettavasti yllättävää ei ole se, että eniten näin ajattelevia löytyy hyvätuloisimmassa viidenneksessä raportin kyselyyn vastanneista. Vaikkei koskaan olisikaan joutunut makaronilinjalle opiskeluaikoinaan tai käynyt sosiaalitoimen luukulla saadakseen tukea sähkölaskun maksamiseen, olisi silti hyvä pysähtyä miettimään. Edes pieneksi hetkeksi. Maassamme on varallisuutta enemmän kuin koskaan ennen. Kyse on vain siitä, miten varallisuus jaetaan. Niinkö, että tulevaisuuden Suomessa on joukko rikkaita ja vielä suurempi joukko köyhiä? Vaiko niin, että köyhien määrä on pienentynyt ja keskituloisten, kohtalaisesti toimeentulevien määrä lisääntynyt? Inhimillisyyden nimissä ja yhteiskunnan toimivuudenkin kannalta jälkimmäinen on se toivottava ja tavoiteltava vaihtoehto. Jokaiselle. Mia Hahtala Hoitotyön lehtori, TtM, sh Kansanedustajaehdokas, SDP Seisauttavaa oli tutustumisemme museoon, johon oli koottu tietoa, lehtiartikkeleita ja kuvia vuoden 1918 tapahtumista. Huoneessa oli seinä, johon kyseisessä huoneessa tuona olleet olivat raapustaneet tekstiä; nimiä, päivämääriä. Kyseinen sota on jättänyt arvet Varkauteen ja lähiseudulle. Arvet, joita vielä tänäkin päivänä lapset ja lapsenlapset kantavat mukanaan...ilosta pysähtymiseen Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä, laulaa Ultra Bra. Me äidit haluaisimme suojella lapsiamme kaikelta pahalta. Lastensuojelumenoista keskustellaan vähän väliä eri medioissa. Aikaisemmin monissa kunnissa lasten huostaanottojen syynä saattoi olla enemmän ja vähemmän vanhempien kyvyttömyys hoitaa lastaan ja luoda turvalliset olosuhteet. Nykyään yhä enemmän huostaanotetaan nuoria, rajattomia nuoria, joille vanhemmat eivät pysty asettamaan rajoja. Oli syynä sitten ympäristö, koti tai muu tekijä, niin huolestuttavalta näyttää. Onko niin, että rajojen asettaminen ajatellaan jotenkin epätrendikkääksi, lapsille ja nuorille? Vai onko vapaan kasvatuksen ihannointi edelleen vallalla? Vaikea sanoa. Rajoja ja rakkautta, ajattelisin. Sairaanhoitajakoulusta parhaiten mieleen jäänyt lause oli se, että äidin tehtävä on olla Europarlamentaarikko Mitro Repo antoi Mialle vauhtia vaalikampanjaan. riittävän hyvä äiti. Siinä meille haastetta....rajoja, rakkautta ja pikkunoitia Demokratian puolesta on taisteltava, joskus vähän tapeltavakin. On se sen arvoista. Ja meidän kaikkien politiikan saralla on ymmärrettävä demokratian merkitys paikkavalinnoissakin. Äänestäjien tahtoa on kunnioitettava, vaikka se joskus vähän kipeältä tuntuisikin. Äänestäjien mandaateilla me itse kukin olemme paikkamme saaneet. Sitä ei pitäisi unohtaa. Kenenkään....Demokratian kukkasia Olen sosialidemokraatti ja ylpeä siitä. Demarivaikuttajan tyttärenä olen jo lapsesta lähtien tottunut kuulemaan olevani huonompien ihmisten porukassa, sossu. Lehtijuttujen mukaan kyseistä termiä viljellään edelleen. Sitä tunnetta, joka syntyy puoluekokouksessa Työväen marssin kajahtaessa korkealta ja kovaa tai Vappumarssilla airueessa kulkien kohti Leppävirran toria, ei voi sanoin kuvata. Jokaisen, joka jotakin aatetta tunnustaa, pitäisi pystyä olemaan siitä ylpeä, vähättelemättä kuitenkaan toisten arvomaailmaa...kenen joukossa seisot? Omassa elämässä vuosi oli työntäyteinen, tosin tavalliseen tapaan. Opettajan työn hyvänä ja vähän huononakin puolena on se, että opetus kasautuu tiettyihin ajanjaksoihin, toisinaan taas on enemmän aikaa suunnitteluun ja pähkäilyyn. Ihanaa työtä. Entistä enemmän nautin tuosta työstä ja siitä, että vuosi vuoden jälkeen meiltä valmistuu ihania lähihoitajia, jotka tulevassa työssään oikeasti tekevät työtä sydämellään. Parasta työn antia on se, kun opiskelun alussa liki hoitotyöstä tietämätön nuori valmistuu omasta ammatistaan ylpeänä lähihoitajana. Oman ammatin arvostus lähtee monesti itsestä. Eikä lähihoitajia vieläkään arvosteta riittävästi...vuosi elämästäni Onnellinen äänestäjä Ennen edellistä lamaa parikymmentä vuotta sitten sanottiin olevan lottovoitto syntyä Suomeen. Kaikki oli hyvin. Talouden nousuvauhti oli tasainen. Lama lopetti nämä puheet. Ihmisen muisti on kuitenkin lyhyt. Ennen toistaiseksi viimeistä lamaa meni kaikki jälleen liian hyvin. Sitten yllättäen ja pyytämättä kansainvälinen suuri romahdus tuntui pysäyttävän kaiken, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Porvarihallituksen nappulajoukkue jatkaa vain suurituloisten isäntiensä tukemista verohelpotuksin ja pienituloisten ahdinkoa lisäävin alv-nostoin. Julkisuudessa kuitenkin reippaat ja urheilulliset ministeripojat ja tytöt kääntävät nämä ratkaisunsa työllistäviksi ja yleistä hyvää lisääviksi. Kauhistuttavaa on, että hämäys näyttää onnistuvan jatkuvasti. Miten tämä on mahdollista?- Olemmeko niin viihteen turruttamia, ettemme halua katsoa totuutta? Vai onko osa meistä niin turhautuneita, masentuneita, etteivät enää välitä totuudestakaan, vaikka sen kaupankassalla ja energialaskuissaan päivittäin kohtaavat? En ole havainnut, että suomalaisten mielialoja olisi syvällisesti ja laajasti tutkittu sen selvittämiseksi, miksi arkitodellisuus ei näytä vaikuttavan äänestyskäyttäytymiseen. Ilman tutkimusta uskon, että ainakin alhainen äänestysaktiivisuus heijastelee ahdistusta ja turhautumista. Sairaanhoitaja Sarin ja monien muiden viime vaaleissa huijattujen heräämistä odotellessani olen ollut löytävinäni selityksiä edellä esittämiini kysymyksiin. Yksi selitys on tietysti median valta. Neljännestä valtiomahdista puhuttiin jo muutama sata vuotta sitten. Valtalehdistö on porvarillisten voimien omistuksessa. Tämä näkyy erityisesti vaalien lähestyessä otsikoiden ja näkökulmien valinnoissa, joiden tarkoitushakuisuutta emme useinkaan huomaa, mutta jotka vähitellen herkkiä mieliä muokkaavat. Suuren järkytyksen koin Hesarin tilaajana, kun lehden vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin laestadiolais-kepulainen henkilö. Vaikutukset alkavat jo näkyä, tosin vähitellen. Olisiko suomalainen äänestäjä liian onnellinen. Nythän kansainvälinen lehdistö on todennut, että on Suomi on maailman paras ja täällä asuu maailman toiseksi onnellisin kansa. Unohdetaan siis nuorta työtöntä ja pitkäaikaistyötöntä kuin myös huostaanotettua lasta. Ja mitäpä noista koloihinsa unohdetuista vanhuksistakaan. Sari Sairaanhoitaja ja Olli Opettaja, herätkää! Katsokaa kauppa- ja energialaskujanne palkkakuittiin verraten. Muistelkaa mitä, mitä teille noin neljä vuotta sitten luvattiin, ja mihin on päädytty! Murheellisin terveisin Reijo Luhtavaara osa-aikainen murehtija

6 6 Savotar Eduskuntavaalit 2011 Muisteluksia pula-ajasta Kuuntelen korvat hörössä, milloin postilaatikko kolahtaa. Silloin on hyvä aloittaa uusipäivä kahvin ja päivälehtien seurassa. Onneksi eläkeläisellä on aikaa syventyä kunnolla lähiympäristön ja maailman tapahtumiin, ja on hyvää aikaa vaihtaa mielipiteitä puolison kanssa. Sitten käydään läpi mainokset ja ihmetellään mitä kaikkea ihmisille tarjotaan. Monissa mainoksissa luodaan kulutustarpeita vaikka tuotetta ei itse asiassa tarvittaisi. Onkohan ihminen onnellisempi kaiken tarpeettoman turhakkeen ympäröimänä? Olen syntynyt v. 1940, silloin sota runteli Suomenmaata ja suuri osa tuotannosta oli suunnattu siihen mitä urheat sotilaamme tarvitsivat rintamalla. Silloin ei ollut mainoksia yllyttämään turhaan kulutukseen. Ei ollut mitä ostaa ja kuluttaa. Ensimmäinen kesämuistoni on kun ryömin piiloon kuullessani lentokoneen äänen. Voikukat kukkivat ja mummo kaivoi voikukan juuria jotka kuivattiin ja jauhettiin kahvin tai sikurin jatkoksi. Isä oli sodassa ja vietimme joulunajan mummolassa. Muistan että tuvan kattohirressä roikkui kuusi. Koristeena oli valkoisia paperitötteröitä jotka oli olevinaan kynttilöitä ja oksista roikkui paperirinkuloita. Kuusi törähteli aina kun tykinlaukaus kantautui korviimme. Se oli kaunis kuusi ilman rihkamakoristeita. Mummo sanoi että jouluksi saadaan kaupasta riisiä. Minä luulin että ne olisivat jotakin marjoja. Joululahjaksi sain Aku-Ankan tapaisen kirjasen ja olin tavattoman onnellinen. Katselin kuvia ja joku luki sitä minulle aina uudestaan ja uudestaan. Ne ovat kuitenkin hyviä muistoja vaikka kaikesta olikin pulaa. Onneksi mummolassa oli pieni torpparitila, josta saimme lisä elintarvikkeita. Kaikki oli kortilla ja kuponkiannokset niin pieniä, että kukaan ei päässyt lihomaan, mutta eipä ollut nykyisiä kansan sairauksiakaan. Löysin äitini jäämistöstä sen aikaisen vuokaohje vihkosen. Emännät ovat olleet varsin kekseliäitä ja kaikki metsän antimet on kerätty talteen. Liha- ja perunalaatikko 1-annos 30 gr jauhettua lihaa 54 kal 1 L perunoita 620 kal 1 dl maitoa 67 kal 10 gr vehnäjauhoja 35 kal 10 gr sulattua ihraa 92 kal suolaa ja pippuria yht. 868 kal Lihan tilalla voi käyttää keuhkoa tai sydäntä. Melkein kaikilla kansalaisilla oli samanlaiset toimentulo ongelmat. Ei ollut kriisipuhelimia sotaorvoille, eikä kaatuneitaan sureville. Näillä eväillä ja kalorimäärillä piti selvitä rakentamaan nykyistä hyvinvointi Suomea. Pula-akana oli muoti-ilmiöitäkin. Voitiin valita minkä värisestä paperinarusta kengät oli tehty. Kierrätyskin oli tuttu ilmiö jo silloin. Kansanhuolto järjesti lumppukeräyksiä (vanhoja vaatteita) lumppu käsiteltiin niin, että materiaalista tehtiin kangasta ja lankoja. Äitini oli kätevä käsistään. Kääntämällä vanhan ulsterin, joku sai lämpimän takin. Palle koiran pitkistä karvoista tuli lämmintä ja kestävää sukkalankaa. Kasvatettiin kaneja, niistä sai lihaa ja nahkoja. Minullakin oli pienenä valkoinen kaniturkki. Osaisikohan tämä tietokone ja kännykkä kansa sopeutua pula-ajan oloihin. Se olisi varsin terveellinen kokemus tyytymättömälle kansalaiselle. Uskomatonta on ollut kehitys pula-ajan jälkeen. Meille hyvinvointi Suomessa on syytä olla kiitollisia siitä mitä kansamme on työllään saanut aikaan. Ritva Huttunen Teollisuudella turvataan hyvinvointiyhteiskunta Tavoitteeksi täystyöllisyys Innovaatiot tuovat työtä Kohtuuhintainen energia on välttämätöntä Suomalainen teollisuus on ympäristöystävällinen Omavaraiseksi sähköntuotannossa Logistiikka toimivaksi Työhyvinvointi ylläpitää työkykyä Timo Haverinen Puuttuva tekijä Luotettava valinta Perusduunari luotettava valinta Työntekijöille tärkeiden työelämän asioiden parantaminen ja eteenpäin vieminen vaatii jatkuvaa työtä. Pohjois- Savon palkansaajat tarvitsevat edustajan myös eduskuntaan Sairasta terveydenhoitoa vai tervettä sairaanhoitoa? Kuule Jatta, hei, minkä helvetin takia meidän veroeuroja käytetään siihen terveyskeskusjutskuun. Eihän me sitä tarvita. Kato, meillähän on ilmainen työpaikkalääkäri ja skideillä on vakuutus. Kato, ei tarvii niidenkään jonotella, kun on korvatulehduksii ja tollasta. You know. -Mites sun mutsis ja fatsis siellä Espanjan aurinkorannikolla? Ei niillä oo mitään hätää, Kato, niillä on melkein ilmainen hoito spanjolien terveyskeskuksessa meidän kelakortilla ja lääkkeet lähes ilmaisia. Kukas ne sitten maksaa? Et sä mäntti tiiä, tieteski Suomen valtio, kato kun kuulutaan juniooniin, niin että tolleen. Ai jaa. No hyvä, ettei meitsin tartte maksaa. Tä? (Jatta 32 v., Kartsa 35 v.) - Oletko, ladyni, tullut ajatelleeksi, että vaurauttamme kaventaa kohtuuton ja täysin tarpeeton meihin kohdistuva verotus, koska yhteiskuntamme alfayksilöinä emme tarvitse sen palveluksia kuten terveyskeskusta tai kunnallista sairaalaa, josta tulee mieleen lähinnä yleinen sauna. Hahhaa, eikö ollutkin upea allegoria. Totta kai ymmärsin tarkoituksesi, rakkaani. Nekin maksamamme veroeurot voisimme käyttää aivan toisin, kun katson kaljuuntuvaa päälakeasi. Tsot, tsot kultaseni, jatkaakseni valitsemallasi linjalla tahdon huomauttaa, ettei pikkuriikkinen rasvaimu olisi olleenkaan tarpeeton toimenpide, vaikka suloinen pyylevyytesi korostaakin hyvinvointiamme. - Aivan oikein, molempia toimenpiteitä mainostetaan useimmissa päivittäisissä aviiseissamme tämän tästä ja sivukaupalla eli esiin tuomamme seikat ovat todella tärkeitä vai oletko huomannut reklaameja jonkin vulgaarin vaivan hoidosta. Olen samaa mieltä ladyni. Terveydelliset tarpeemme poikkeavat näiltä osin olennaisesti ns. valtaväestöstä (Henry 49 v. Maj-Lis 46 v) - Miten myö, Viljami, tuas selevittään tästä kuusta, ku molemmilla on se terveyskeskuskäynti ja pitäs tiristee eläkkeistä se kolomas käyntimaksu. Eihän tuo niin hirvee ou ja eihän myö tässä iässä ennee paljoo tarvita, mutta ku tuntuu kirreemmäks ja kirreemmäks mänevän, vaikka se Kattainen sannoo antanneen meille pientulosille enemmän ku kukkaan. Heh, heh Alama, ohan se vissiin antanu, mutta enemmän ottaa ku arvonlisä- ja energiaverroo korottaa, mutta kärsittään. Kirkkaampi ruunu kuulemma suahaan. (Alma 69 v. Viljami 74 v.) Terveydenhoitoa ja palveluita yksityistetään vaivihkaa Hyvinvointivaltiossamme on jo kauan viestitty siitä, että ihmisten pitäisi maksaa terveydenhoidostaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Kuntien palveluja ulkoistetaan. Vanhenevia ihmisiä pelotellaan sillä, ettei heitä pystytä tulevaisuudessa hoitamaan julkisin varoin. Viimeisimpänä neronleimauksena on houkutella varallisuutta keränneet vanhukset ottamaan vakuutus, joka tuottaisi ottajalleen 800 /kk tämän täytettyä 80 vuotta. Hohhoijaa! Mitä sitten kun vakuutuksenottaja tarvitsisi rahaa esim. 76 vuotiaana. Juppihommia, sanon minä. Enemmistö suomalaisista kannattaa peruspalvelujen rahoittamista ja järjestämistä julkisina palveluina. Tulevissa eduskuntavaaleissa ehdokkailla onkin tilaisuus kertoa, miten he haluavat perusturvan järjestettävän. Hallitusneuvottelut ratkaisevat sitten lisääntyykö yksityispalvelut ja korotetaanko kansalaisten maksuosuuksia, mutta sitä ennen kannattaa kysyä ehdokkailta mitä mielipidettä he edustavat tässä tärkeydessään ykkösluokan asiassa. Silloin kun oli vielä persoonia Vakava asia vaatii kevennyksensä. Vanhana varkautelaisena muistan kauppalan lääkärin nimeltään Tahvanainen luvulla, kun persoonat niin kuin Tahvanainen eivät olleet vielä väistyneet, hän sai vastaanotolleen isäntämiehen Timolasta. Tämä valitti peräaukkonsa ankarasta kutinasta. Isäntä riisui housunsa ja Tahvanainen tarkasteli anusta sekä loihe sanoihin. Minä en tätä persettä tutki ennen kuin nuo paskapampulat ovat hävinneet karvojen päistä. Tämä tarina on tosi. Vanha Jäärä Minä lupaan: Pitää aina mielessä palkansaajan ja hänen perheen hyvinvointiin vaikuttavat asiat. Taistella niiden parantamisen puolesta. Timo Haverinen eduskuntaan tukiryhmä Työnjohtaja duunarille: - Sinä olet erotettu! - Erotettu, ihmetteli duunari, minä olen aina luullut, että orjat myydään. Kansanedustajan naisihanne? Tumma, koska kansanedustajat eivät pidä vaaleista. Miksi kutsutaan viisasta henkilöä työväentalolla? Vierailijaksi. Puukauppoja Kepulaiset isännät keskustelevat: - Minä olen meinannut myydä tuota mehtää. - Älä, mistä tuota meinasit myydä? - Kyllä kai sitä olisi omalta maalta myytävä Ihannepuoliso Nainen uskoutui ystävättärelleen: - Haluaisin miehekseni lyhyen, lihavan ja kaljun, joka ryyppää, tupakoi, laukkaa vieraissa ja on demari. - Miksi demari, ihmettelee ystävätär. Iiro Viinanen yksinkertaisti veroilmoituslomakkeen. Nyt siinä on kolme kohtaa: 1. Paljonko ansaitsitte viime vuonna rahaa? 2. Paljonko teille jäi rahaa? 3. Milloin voimme tulla hakemaan ne? Vitsit sivuilla 6 ja 7 kirjasta DEMARIHUUMORIA, valitettavasti. Toimittanut Pekka Tolonen Oulun Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry, Oulu

7 Eduskuntavaalit 2011 Savotar 7 Työllisyyteen on panostettava! Hallitus on leikkaamassa työllisyysmäärärahoja. Päätös tuntuu todella käsittämättömältä, ajatellen esimerkiksi Pohjois-Savon aluetta ja tilannetta työllisyys näkökulmasta. Alueen työllisyystilanne varsinkin Varkaus Leppävirta akselilla ei ole kehuttava. Suuren työllistäjän, Stora Enson päätös lakkauttaa painopaperitehdas, on omiaan tuomaan paineita työllistämiseen, niiden lähes 250 henkilön osalta keillä työt koneiden alasajon jälkeen loppuu. On myös huomioitava se, että välillisesti tämä työnloppumisen vaikutus on moninkertainen. Hallituksen vastuuttomuus kokonaisuudessaan tässä tilanteessa on käsittämätöntä. Se, että omistajaohjauksen puuttuessa, Karvinen voi lopettaa kannattavia tehtaita ja tätä kautta tuhota suomalaista perusteollisuutta, ilman että valtio suurimpana osakkaana tähän puuttuisi, on erittäin lyhytnäköistä talous ja työllisyys politiikkaa. Kannattavat koneet käydessään toisivat alueelle sitä hyvää, mihin olemme tottuneet vuosikymmenten ajan. Työllisyysmäärärahojen leikkaaminen, hankaloittaa myös ennestään vaikeaa tilannetta esimerkiksi nuorisotyöttömyydessä. On jo nyt tiedossa, että on kymmeniä tuhansia nuoria, jotka ovat työttömänä, ilman että on selvää kuvaa tulevaisuudesta. Näiden osalta, olisi ensi- Timo Suhonen ja Mikael Jungner. arvoisen tärkeää huolehtia siitä, että heille annettaisiin aidosti mahdollisuus ottaa työelämän ensiaskeleet. Työllisyysmäärärahoja lisäämällä ja kohdentamalla niitä esimerkiksi työllistämiseen oppisopimuksen kautta, nuoret henkilöt pääsisivät luonnollisesti ammattimiehen ja naisen alkutaipaleelle. Lisäksi, pienet ja keskisuuret työnantajat saisivat helpotusta työllistämiseen. Sosialidemokraattien vaalilupaus hallitusvastuuseen päästessään siitä, että nuorisotyöttömyys loppuu, on varmasti aivan konkreettinen. Tahto ja teot, ovat tae sille, että Suomessa nuorisotyöttömyyttä ei ole. Myydäänkö Suomi? Olen syntynyt rajantakaisessa Karjalassa, Hiitolassa. Minulla on ollut onni käydä joitakin kertoja näillä sukuni kotipaikoilla. Näiden reissujen aikana olen pannut merkille sen kehityksen mikä siellä on tapahtunut. Karjalaa rakennetaan vauhdilla uusiksi ja raja-alueita levitetään. Turha meidän on enää haaveilla itsellemme niitä palautettavaksi. Se on realismia. Mutta se miksi kirjoitan, on että miksi me suomalaiset myymme maitamme näille ihmisille jotka aikoinaan veivät meidän kotipaikkamme vääryydellä. No rahahan se tietysti puhuu ja ahneus. Olen aina sanonut, että seuraavalla kerralla venäläiset eivät tarvitse puukkoja eikä puntareita kun he valloittavat loputkin. Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen mukaan työllisyysrahoja ja pääomatuloveroa nostetaan, jos sdp on mukana seuraavassa hallituksessa. Sdp sitoutuu myös siihen, ettei työeläkkeitä leikata. Näillä lupauksilla on katetta. On helppo lähteä näillä teemoilla ehdolle eduskuntaan. Uskon, että äänestäjät ovat keväällä 2011 tietoisia siitä, mikä puolue on aidosti kansan edustaja. Timo Suhonen Eduskuntavaaliehdokas 2011 SDP Mehän myymme maamme pala palalta. Venäläiset estävät lainsäädännöllä vasta vuoroisuuden maan hankinnassa. Nyt tarvitaankin myös meidän lain laatijoilta samanlaista asennetta. Miksi me myisimme, kun vuokratakin voi? Toivon monien karjalaisten ja heidän jälkeläistensä kanssa, että seuraava eduskuntamme ottaisi tämän asian vakavaan käsittelyyn. Toivon tasa-arvon toteutuvan myös tässä asiassa. Kun Mia nyt tulee valituksi Arkadianmäelle, tulen pitämään huolen siitä että asia ei unohdu. Aila Salo 16 v Varkauden kaupunginvaltuustossa 12 v sivistyslautakunnan pj Kaikki liikkujat ja kansanedustajaehdokkaat, tukiryhmät! Tuokaa iloa ja väriä LepU:n seuraaviin tapahtumiin: * Vokkolahiihto ja potkukelkkailun SM 6.3. klo Vokkolan kenttä. * Pilkkihiihdon SM Kalmalahti klo * Aprillihiihdot 2.4. klo Urheilukenttä Tervetuloa! Järj. LepU Kuljetusliike Kolari Oy Matkailuautovuokraus, kappaletavara- ja pakettiautokuljetukset Ismo Kolari puh Auli Kolari puh Aika hukassa Demaripoliitikko piti vaalikiertueella pitkää puhetta. Kahden tunnin kuluttua hän vihdoin lopetti ja pyysi anteeksi pitkää puhetta. - Se johtuu siitä, että kadotin aamulla kelloni. - Ei se mitään, kuului takapenkistä, mutta voisi sitä välillä vilkaista tuota kalenteria. Mikä on 15 metriä pitkä ja haisee pontikalle? Vappukulkue Pajalassa. Etsi seitsemän eroavaisuutta Ahkera lähihoitaja JOHANNA KOSLOFF johanna.kosloff@saunalahti.fi p Neropatin aine Luokkaretkeläiset tutustuivat eduskuntaan. Jälkeenpäin retkestä piti kirjoittaa aine. Eräs neropatti kirjoitti: Mies meni puhujanpönttöön, mutta minusta hän ei kyllä sanonut mitään. Sitten minusta tuntui, että kukaan ei kuunnellut häntä. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki olivat kuitenkin eri mieltä... Mikä on ruotsiksi poliitikko? En kommen toi.

8 8 Savotar Eduskuntavaalit 2011 Nyt liikkeelle! Mialla on vetovoimaa eduskuntaan! Tartu hetkeen - tule porukkaan MENOSSA JO MUKANA: Asko Mäkinen sosiaalijohtaja Heikki Hirvonen kehittämispäällikkö Kurt-Henrik Putkonen teatterilainen Juhani Paasi opettaja Matti Reijonen eläkeläinen Helena Reijonen akateeminen sihteeri Raila Rantala talouspäällikkö Henri Ruuskanen asiakaspalvelija Kari Hahtala koulutuspäällikkö Aija Hahtala luokanopettaja Sirkka Aali yrittäjä Aila Salo eläkeläinen Jukka Pehkonen mielenterveyshoitaja Hannu Savolainen talouspäällikkö, eläk. Tuula Savolainen osastonhoitaja, eläk. Asta Aaltosalmi lähihoitaja Auli Kolari autonkuljettaja, opiskelija Ismo Kolari yrittäjä Päivi Huttunen Talvikki Kilpeläinen eläkeläinen Petri Viitala Jouko Niskanen koneistaja Tuire Tavast lähihoitaja Vesa Harmuth paperimies Mari Tavast ravitsemistyöntekijä Teijo Kokkonen talonmies Allan Hahtala toimitusjohtaja Anna-Liisa Hahtala eläkeläinen Pekka Hahl autoilija Kari Tossavainen rakennusmies Reijo Luhtavaara sisäasiainministeriön hallintojohtaja, eläk. Tellervo Luhtavaara yrittäjä, lähihoitaja Eero Sutinen myyntipäällikkö Veikko Pitkänen työnjohtaja Kyllikki Pitkänen päiväkotityöntekijä Lulu Kutvonen turvallisuusvalvoja, myyjä Annikki Miettinen eläkeläinen Heidi Iivanainen myyjä Matti Iivanainen lomittaja Kirsi Kutvonen myyjä Jari Kosunen metallimies Sari Kutvonen siistijä Titta Mechelin lastenhoitaja Erkki Hynninen lähihoitaja Pia Hedman koulukuraattori Marja-Leena Markkanen osastosihteeri, eläk. Tiina Rytkönen työvoimaohjaaja Jari Kankkunen painopinnanvalmistaja Seppo Ohisalo eläkeläinen Pirkko Tiitinen metallityöntekijä Heikki Glumerus hitsaaja Laura Kinnunen maalari Maija Turakainen eläkeläinen Maila Turunen eläkeläinen Anneli Tahvanainen eläkeläinen Ritva Huttunen eläkeläinen Eino Huttunen eläkeläinen Tuomo Ylä-Korhola eläkeläinen Reijo Arovaara aluepäällikkö Leena Arovaara perushoitaja Pirjo Paasikivi Markku Halonen lehdenjakaja Mika Tuovinen tekninen asiakaspalvelija Martti Tuovinen eläkeläinen Helka Martikainen eläkeläinen Sami Härkönen designer, MA Sini Muhonen sairaanhoitaja, AMK Anna-Riina Savolainen puutarhuri Marika Soininen lähihoitaja Mari Hahtala-Pirskanen opettaja Arto Karvinen työnjohtaja Matti Bäck eläkeläinen Sinikka Bäck eläkeläinen Aune Montonen eläkeläinen Pertti Mustonen eläkeläinen Marjukka Aarnio psykologi Sanni Hujanen eläkeläinen Johanna Tarvainen lähihoitaja Kalervo Rahkonen eläkeläinen Maisa Turunen myynnin assistentti Tapio Kotilainen Olavi Pitkänen eläkeläinen Tuula Mustonen projektiavustaja Sirkka-Liisa Luukkanen sairaanhoitaja, eläkeläinen Janne Kolari säiliöautonkuljettaja Kyllikki Miettinen kehitysvammahoitaja Jaana Nissinen lähihoitaja Jari Kosunen mielenterveyshoitaja Heikki Koponen metallimies Seppo Heinonen Birgitta Jormalainen Laura Miettinen levyseppähitsaaja Anniina Miettinen Tero Vänttinen sähköasentaja Titta Kolari myyntineuvottelija Tuula Karvonen Aulis Oljakka kauppias Henri Paasikivi LVIasentaja Minna Rissanen Arto Paasikivi Minna Mönkkönen pakkaaja Tarja Mustonen sairaanhoitaja Helena Reinikainen sairaanhoitaja Minna Rönkkö sosiaaliohjaaja Erja Tuomela lähihoitaja Eeva Karhapää hoitotyön opettaja Jouko Paasikivi hitsaaja Sanna Pessa lähihoitaja Minna Koponen sihteeri Veikko Aliklaavu eläkeläinen Hannu Majuri postityöntekijä Henna Jäntti Tanja Häyhä terveydenhoitaja Marja-Liisa Korhonen kotiäiti Annikki Gustafsson perushoitaja Anita Raatikainen-Koponen eläkeläinen Allan Koponen eläkeläinen Mia Miettinen vientiassistentti Anna-Maria Huovinen lähihoitaja Helvi Immonen eläkeläinen Maire Kolehmainen eläkeläinen Aimo Markkanen eläkeläinen Maija Itkonen eläkeläinen Mohammed Hamed nuoriso-ohjaaja Paula Tawast luokanopettaja Jarmo Reinikainen sähköasentaja Sari Kinnunen kotiäiti Sanni Karhapää opiskelija Mikko Turunen prosessi-insinööri Anni Karhapää opiskelija Hanna Karhapää opiskelija Janne Mönkkönen kalusteasentaja Mari Venäläinen lähihoitajaopiskelija Pia Eronen hoitotyön opettaja Titta Reijonen opiskelija Martti Laitinen MEIDÄN PUOLESTA Mia Hahtala toimii, ei esitä, on tosissaan eikä lupaa lupauksen vuoksi, vaan ahkeroi tietäen jokaisen ihmisen tärkeyden ja saa aikaan asioita tehokkuudella ja oikeudenmukaisuudella, jotta meillä olisi hyvä olla. Pirjo Paasikivi tukiryhmän puolesta Mia Hahtala - kansanedustajaehdokas 2011 Hoitotyön lehtori Terveystieteiden maisteri Sairaanhoitaja Äiti, tytär, avovaimo, sisko Tutustu Miaan: Eduskuntavaalit Pohjois-Savon liiton maakuntahallituksen jäsen Pohjois-Savon sosialidemokraattien piirihallituksen jäsen Pohjois-Savon Demarinaisten piirihallituksen jäsen Leppävirran kunnanhallituksen 1. vpj, kunnanvaltuutettu Leppävirran Sosialidemokraatit ry Toimihenkilöt Puheenjohtaja: Erkki Hynninen puh Varapuheenjohtaja: Mia Hahtala puh Sihteeri: Marja-Leena Markkanen puh Rahaston hoitaja: Seppo Ohisalo puh Sunnuntaina Ennakkoäänestys