B.12. Huolenpitoa vieraalla maalla ja näkymiä tulevaisuuteen; Hesekielin kirjan äärellä

Transkriptio

1 B.12. Huolenpitoa vieraalla maalla ja näkymiä tulevaisuuteen; Hesekielin kirjan äärellä Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois kansojen keskeltä, minne he ovat joutuneetkin. Minä kokoan heidät kaikkialta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heistä yhden kansan siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas hallitsee heitä kaikkia. Silloin he eivät enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaannu kahdeksi valtakunnaksi. Minä vapautan heidät ja vien heidät siihen maahan kaikista asuinpaikoista, joissa he ovat tehneet syntiä, ja minä puhdistan heidät. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. (Hes. 37: 21-22,23b,24a) Minä en myöskään enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra." (Hes. 39:29) Pyhän nimeni minä teen kansani Israelin keskuudessa tunnetuksi, enkä enää salli sitä häväistävän. Silloin kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä. Näin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä ilmoitan itseni monien kansojen silmien edessä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." (Hes.38:7,23) Historiaa Hesekiel oli pappi Buusin poika, Saadokin suvusta Juudan alueelta. Hänen nimensä tarkoittaa Jumala vahvistaa. Hän syntyi Juudan kuninkaan Josian hallitusaikana luultavasti vuonna 622 ekr.. Siihen aikaan Juudan kansan keskuudessa suoritettiin kuninkaan käskystä uskonpuhdistus. Kun työ oli tehty, kuningas Josia kutsui papit ja leeviläiset ja koko kansan yhteen. Yhdessä he tekivät liiton Herran edessä, luvaten seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjään ja säädöksiään kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, ja lupasivat pitää liiton sanat, jotka oli kirjoitettu temppelistä löydettyyn kirjaan. Sen jälkeen vietettiin maassa pääsiäistä pitkästä aikaa Herran antamien ohjeiden mukaan. Näemme, että Hesekiel sai kasvaa ympäristössä, missä palveltiin elävää Jumalaa, ja haluttiin elää hänen tahtonsa mukaan. Jo lapsesta Hesekiel sai vähitellen tulla tuntemaan papillisia tehtäviä, jumalanpalvelustapoja ja muita tärkeitä tietoja papiksi valmistumista varten. Kuitenkin 609 ekr., Hesekielin ollessa 13 vuoden ikäinen, koko Juuda ja Jerusalem saivat suruissaan kokoontua laulamaan Jeremian tekemää valitusvirttä nuoren kuningas Josian kuoleman tähden. Seuraavien kuninkaiden aikana kansa sortui taas jatkamaan epäjumalanpalvelusmenojaan. Mutta Hesekiel oli jo uskonpuhdistusaikana saanut suuren siunauksen valmistautumiselle tulevaan papilliseen tehtäväänsä Jerusalemissa. Vuosi 597 ekr. oli kuitenkin odottamattomien tapahtumien vuosi kaikille, vaikka monet olivat kuulleet Jeremian varoituksia kansaa kohtaavasta tuomiosta, jos Juuda ei tee parannusta. Silloin kuninkaaksi tullut 18 vuotias Jojakin, ehti hallita Juudaa vain kolme kuukautta, kun Nebukadnessar hyökkäsi Jerusalemia vastaan. Jojakin tuli ulos ja antautui Babylonian kuninkaalle. Hyökkääjät ottivat sotasaaliikseen Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarteet. Silloin kuninkaan mukana Babylonian pakkosiirtolaisuuteen vietiin samalla kertaa kaikki päälliköt, varakas väki, sepät ja kirvesmiehet. Vain köyhät saivat jäädä paikoilleen. Niinpä jo 11v. ennen Jerusalemin hävitystä, Hesekiel joutui lähtemään joukon mukana pois kotiseudultaan. Babyloniassa hän asettui asumaan monien muiden kanssa Kebarjoen varrelle, Tel-Aabibiin. Hän oli silloin n. 25 vuotias. Hesekiel oli naimisissa, mutta hänen vaimonsa kuoli Jerusalemin piirityksen aikoina. Jojakinin vangitsemisen jälkeen Babylonian kuningas asetti Sidkian, (Jojakinin sedän, Mattanjan) vielä kuninkaaksi. Sidkian kapinoidessa Babylonian kuningasta vastaan, Jerusalem piiritettiin. Kansa kamppaili nälkää nähden kaupungissa, mutta lopuksi kaupunki valloitettiin. Temppeli, linna ja talot poltettiin ja Jerusalemin muurit revittiin maahan.

2 Juudan kansan keskuudessa oli tapana, että papit aloittivat palvelustehtävänsä vasta 30 vuotiaana. Hesekiel toiveet temppelipalvelukseen astumisesta olivat rauenneet. Olihan Jerusalem nyt toisen vallan alaisena. Kuitenkin itse Jumala kutsui Hesekielin profeetallisiin tehtäviin noin viiden vuoden kuluttua Babyloniaan asettumisesta v.592, eli juuri hänen ollessa 30 v.. Ja Herra itse oli vakuuttanut olevansa pyhäkkönä Jerusalemista pois joutuneen kansansa keskuudessa. Profeetan tehtävässä Hesekiel jatkoi ainakin vuoteen 570 ekr., n. 22 vuoden ajan. Luultavaa on, että Hesekiel tunsi myös Danielin, joka voimallisesti kirkasti elävän Jumalan kunniaa Babylonian kuninkaan hovissa. Hesekiel sai toimia pappina pakkosiirtolaisuudessa olevan oman kansansa keskuudessa. Työnsä alussa hänen saamansa taivaallinen näky loi hänen elämänsä ylle syvän kunnioituksen Jumalan pyhyyttä, kaikkivaltiutta ja vanhurskautta - oikeamielisyyttä kohtaan. Uskollisesti Hesekiel välitti kansalle Herran Sanat, mitä Herra hänelle puhuttavaksi antoi. Jumalan antamien vaikuttavien näkyjen välityksellä Hän kertoi vakuuttavasti tulevista tapahtumista, ja ilmaisi niitä toisinaan myös selventävin esimerkein. Aluksi julistuksessa oli tuomionsävy. Mutta Jerusalemin hävityksen jälkeen, julistus oli rohkaisevaa ja toivoa antavaa. Hesekielin Herralta saamissa sanoissa oli nähtävissä myös Jumalan suuri rakkaus ihmisiä kohtaan, uskollisuus liitolleen ja halu pelastaa Jumalan luota pois kulkeneet. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja saa elää. (Hes.33:11) Hesekiel kehotti palaamaan armollisen Jumalan yhteyteen. Kansaansa hän valmisti paluuseen muiden kansojen keskuudesta omaan maahansa. Iso Raamatun tietosanakirja kirjoittaa Hesekielistä näin: Hesekiel auttoi suuresti Juudan kansaa kehittymään ilmeiseksi lain kansaksi ja säilymään sellaisena kautta koko maanpakolaisuuden ajan sekä sen jälkeen. Hän myötävaikutti Juudan kansan uudelleen syntymiseen, ja oli sen kautta rakentamassa vankeusajan jälkeistä juutalaisten seurakuntaa. Hän antoi juutalaisille profeetallisen näyn kansan historiasta ja tehtävästä. Hesekiel oli juuri se mies, jota juutalaiset pakkosiirtolaisuudessa tarvitsivat, Jumalan lähettämä profeetta ahdingon aikana. Jo pakkosiirtolaisuuden aikana ryhdyttiin kokoamaan ja kirjoittamaan muistiin Pyhiä kirjoituksia ja myös perimätietoja papiston piirissä. Julistuksessaan Hesekiel joutui usein toistamaan Herran sanoja: Te/sinä/ kansat, tulette tietämään, että minä olen Herra ja, että todella kaikki kansat tulevat tietämään, että Hän on Herra. Ilmaisu mainitaan kirjassa n. 74 kertaa. Kaikki tulevat kerran tietämään, että Israelin Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on ainoa elävä Jumala, Kaikkivaltias. Kuten Jesaja, Jeremia ja monet muutkin Herran profeetat, Hesekiel sai Herralta lupauksen siitä, että Jumala itse uudistaa kansansa ja antaa sille uuden sydämen ja uuden hengen. Lopunaikana Israelille koittavan rauhan ja kukoistuksen aikana kaikki Israelin sukukunnat tulevat elämään jälleen yhdessä omassa maassaan. Profeettana Hesekiel oli arvostettu ja kansan vanhimmatkin kyselivät häneltä neuvoa. Häntä pidetään vanhan liiton ajan huomattavimpana profeettana, joka toimi uskollisena ja horjumattomana Herralta saamassaan kutsumuksessa. Herran kirkkauden puhuttelussa Kirjan alku kertoo, miten Hesekiel, v.592, Kebarjoen varrella, näki taivaiden aukeavan ja sai olla Jumalan suurien näkyjen edessä: oli myrskytuulta, pilviä, liekehtivää tulta, kuin sulaa kultaa. Sen keskeltä näkyi ihmisen hahmon kaltaisia olentoja, enkelihahmoja, monine siipineen, jotka kulkivat Hengen ohjauksessa. Olentojen välissä liekehti tulta ja tulesta lähti salamoita. Olennot kiitivät kuin salamat. Niiden päitten yläpuolella oli kristallinen taivaanvahvuus. Taivaan vahvuuden alla, olentojen siipien kohina oli kuin suurten vesien pauhu, kuin kaikkivaltiaan jylisevä ääni, kuin sotajoukon melske. Taivaan vahvuuden yläpuolella oli safiirikivinen valtaistuin, jolla istui ihmisen näköinen hahmo. Hänen ympärillään oli kullan loistetta, oli hehkuvan näköistä malmia, tulta ja

3 tulen hohdetta. Herran kirkkautta katsellessaan, ja sen kaiken nähdessään, Hesekiel heittäytyi maahan kasvoilleen. (Hes. 1) Mutta silloin hän kuuli jonkun puhuvan hänelle, käskien hänen nousta ylös. Hesekieliin tuli Herran Henki, joka nosti hänet seisomaan. Hänet nostettiin ylös toimintaan, tehtävään: Ihmislapsi minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan. Sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Älä pelkää heitä, älä pelkää heidän sanojansa, vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat. Hesekiel tunsi päällään Herran väkevän käden. Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, sinun on varoitettava heitä. (Hes.3:17-21) Mutta kaikki toiminta tuli tapahtua vain silloin, kun Jumala niin halusi. Ensimmäiseksi hän saa käskyn sulkeutua huoneeseensa. Hänet mykistetään niin, ettei hän voi puhua, kunnes Herra avaa hänen suunsa ja antaa hänelle sanottavansa. Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku. Ihmeellisistä taivaskokemuksistaan Hesekiel ei päässyt kertomaan kansalle heti, vaan sai jopa järkyttyneenä yksinään miettiä kaikkea kokemaansa. Varmasti Jumalan suuren kirkkauden ja pyhyyden näkeminen painui ikiajoiksi hänen sydämeensä ja vaikutti hänessä uskollisuutta Herran käskylle elämässänsä. Profeetan tehtävä Herran puhuessa Hesekielille, häneen tuli Herran Henki, ja hänen käskettiin puhua kansalle pelkäämättä kaikki, mitä hänelle puhuttavaksi annettiin. Hänen tulisi varoittaa jumalattomia, ja kehottaa heitä kääntymään pahoilta teiltään Jumalan puoleen. Vanhurskaita hän varoitti lankeamasta syntiin, ja kertoi, mihin Herrasta luopuminen johtaisi. Hesekiel kuunteli ja toi uskollisesti julki kansalle sen, mitä Jumala hänelle puhuttavaksi antoi. Yhä uudelleen ja uudelleen Herra käski Hesekieliä varoittamaan jumalattomia, toivoen, että he vielä kääntyisivät Herran puoleen, jotta Hän vielä saisi armahtaa kansaa. Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Miksi te kuolisitte Israelin heimo? En minä tahdo kenenkään kuolemaa näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää! Toisaalta Hesekiel oli jo nähnyt, miten suureen syntiin ja luopumukseen kansa oli vajonnut hylätessään Jumalan kunnioittamisen ja turvautuessaan kaikenlaisten epäjumalien palvontaan muiden pakanakansojen johdattamina. Hän sai nähdä, että tuomio oli väistämättä edessä. Hesekiel julisti ja osoitti, että Herra oli oikeamielinen tuomioissaan ja jopa kansan siirtämisessä pois maastaan, sillä kansa oli hylännyt elävän Jumalansa. Hesekiel sai kuvata Jerusalemin piiritettynä. Kansa joutuisi olemaan siellä suuressa ahdingossa, leivän ja veden puutteessa. Voi Jerusalemia! Minä panin sen kansojen keskukseksi, kaikki muut maat asetin sen ympärille, mutta se nousi minua vastaan. Minun käskyistäni se ei piitannut, se ei elänyt minun säädösteni mukaan. Nyt minä panen sinut tuomiolle omien muuriesi sisällä ja kaikkien kansojen nähden. (5:5,6,8) Kuuden vuoden ajan aina Jerusalemin temppelin hävittämiseen asti v. 586, Hesekiel joutui julistamaan raskasta sanomaa ja varoittamaan kansaa tulevasta tuhosta. Myös ympäröiviä, jumalattomia pakanakansoja kohtaisi Herran tuomio. Herra tulisi rankaisemaan myös niitä kansoja, jotka riemuitsisivat Israelin kukistumisesta. Vaikka Hesekiel oli jo viety pakkosiirtolaisuuteen, Henki nosti hänet ylös ja vei Jerusalemin temppeliin. Vielä silloin hän näki temppelissä Jumalan kirkkauden. Mutta Hesekieliä pyydettiin katselemaan tarkemmin, mitä Jumalalle pyhitetyssä temppelissä tapahtui. Siellä harjoitettiin kaikenlaista epäjumalanpalvelusta veistettyjen patsaiden ja seinälle piirrettyjen, iljettävien kuvien äärellä. Siellä jopa Israelin vanhimmat olivat suitsuttamassa palvoen pakanallisia kuvia. Naiset taas itkivät Babylonian Tammus-jumalan edessä. He luottivat ennemmin jumalan kuviin, puupökkelöihin kuin elävään Herraansa. Kaiken tuon luopumuksen tähden ja oman elävän

4 Jumalan hylkäämisen tähden kuului Herran käsky, panna toimeen kaupungin rangaistus. Ennen sitä Jumalan kirkkaus poistui pyhäköstä. Herra jätti oman temppelinsä ja oman kaupunkinsa. Minä tunnen teidän puheenne, minä tiedän, mitä mielessänne liikkuu. Teidän on syy, kun kaupungin asukkaita surmataan joukoittain, teidän tähtenne kadut täyttyvät kaatuneista. Minä vien teidät muurienne keskeltä, minä luovutan teidät muukalaisten käsiin ja panen tuomioni täytäntöön. (11:5-9) Valitusvirsi Juudan tuhosta lauletaan kansan synnin ja uskottomuuden tähden. Herran kirkkaus kohosi ylös, pois kaupungin keskeltä, ja asettui vuorelle, joka on itään päin kaupungista. Uskon, että Hesekieliä kosketti syvästi nähdä, miten Jumala poisti oman kirkkautensa omasta temppelistään ihmisten epäjumalan palvonnan tähden. Vaikka meillä ei ole kuningasta, niin tiedämme, mitä tapahtuisi, jos ihmiset veisivät toisten hallitsijoitten kuvia oman kuninkaansa linnaan ja alkaisivat palvoa ja ylistää niitä. Oikeastaan se tuntuisi aika tyhmältä ja typerältä teolta, sillä useissa maissa siitä seuraisi varma kuolema tai ainakin vankeus tai maasta karkotus. Näin ihmiset kuitenkin kohtelivat omaa Jumalaansa. Toisaalta Herra ei tahtonut jättää kansaansa. Hän lupasi itse olla pyhäkkönä muihin maihin hajotetun kansan kanssa. Vieläkin Herra toivoo kansansa palaavan hänen yhteyteensä. Kun he kääntyvät Hänen puoleensa, Hän itse on siellä heidän lähellään. Hesekielin työ kansansa keskuudessa Babyloniassa oli hyvin merkityksellistä. Hän oli lahjakas, asiassaan horjumaton ja kutsumukselleen uskollinen. Saamansa näyn ansiosta, hänellä oli syvä kunnioitus Jumalan pyhyyttä, suuruutta ja kaikkivaltiutta kohtaan. Jumalan Sanalle uskollisena, hän suostui Herran hänelle antamiin vaikeisiinkin tehtäviin, tuodakseen tiedoksi Jumalan antaman sanoman ymmärrettävässä muodossa. Monet saivat häneltä arvokkaita neuvoja, jopa kansan vanhimmat. Hän osoitti kansalle, miten Jumala on oikeuden mukainen kaikissa tuomioissaan, ja että epäjumalien palvonta johtaa aina kansan tuhoon, oli sitten kyse pakanakansoista tai Jumalan omasta kansasta. Vaikka hän aluksi joutuikin tuomaan kansan silmien eteen kaiken häviön, sai hän Jerusalemin tuhon jälkeen rohkaista jälleen kansaa Jumalan antamilla lupauksilla. Herra itse tarttuisi asioiden kulkuun. Kansa saisi jälleen nostaa katseensa Jumalan lupaamaan pelastukseen ja myös hengen uudistukseen, jonka Herra itse vaikuttaisi heidän sydämessään. He kääntyisivät jälleen oman ainoan Jumalansa puoleen, Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumalan puoleen. Itkuvirret ja huokaukset muuttuisivat jälleen kerran ylistysvirsiksi Jumalalle, heidän pelastajalleen ja lunastajalleen. Hesekielistä tulee kansalleen lohdutuksen ja toivon saarnaaja. Vaikka kansan rangaistukseksi, Jumala joutui jättämään oman kansansa pakanain käsiin, niin eräänä päivänä se saa jälleen asua omassa maassaan, sillä Herra on palauttava heidät takaisin ja Jerusalem rakennetaan jälleen. Silloin Herra on heidän Jumalansa ja he ovat hänen omaisuuskansansa. Sillä näin sanoo Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. (11:17-20) Kuollut tulee eläväksi, maa hedelmälliseksi ja kukoistavaksi. Hesekiel saa nostaa kansan katseet aina tulevaan Messiaan rauhan aikaan asti, jolloin kaikki saavat nähdä Jumalan pyhyyden. Silloin pakanakansat, kaikki muut kansat, tulevat tietämään, että Herra on Jumala ja Hän on kansansa keskellänsä iankaikkisesti. Loppuluvuissa Hesekiel kuvaa näkyä uudesta temppelistä hyvin yksityiskohtaisesti, jopa tarkkojen mittojen mukaan. Oliko siinä ohjeita pakkosiirtolaisuudesta palaaville rakentaa uutta temppeliä Jerusalemiin? Hesekielin näystä ollaan montaa eri mieltä. Useat ajattelevat, että siinä olisi myöhemmin rakennettavan kolmannen temppelin ohjeet.

5 Hesekiel saa katsella jälleen ihmeteltävää näkyä, kuinka Israelin Jumalan kirkkaus tulee idästä. Hän kuulee kuin suurten vetten kohinaa ja näkee, miten koko maa tulee valoisaksi, kun Herran kirkkaus menee sisälle temppeliin itäisen portin kautta, ja täyttää sen valtavalla kirkkaudellaan. Hesekielille sanotaan: "Ihmislapsi, tämä on minun valtaistuimeni paikka ja jalkapohjieni sija, jossa minä tahdon asua israelilaisten keskellä iankaikkisesti. Tämä on laki temppelistä: Koko alue vuoren laella on kauttaaltaan pyhistä pyhin. (Hes. 43: 7,12) Hän saa myös nähdä, kuinka elämää antavat vedet virtaavat temppelin alta, ja siellä, minne tuo kaksoisvirta tulee, kaikki virkoaa eloon. Viimeisissä luvuissa hän puhuu tuon lupausten maan uusista rajoista ja sen jakamisesta perintöosiksi Israelin 12 heimolle. Israelia ympäröivät pakanakansat Israelia ympäröivät ja kaikki muutkin kansat tulevat tietämään, kuka on Herra, Herra, kun Herra tekee tekonsa ja näyttää pyhyytensä kansansa keskuudessa oman pyhän nimensä tähden. Myös ympärillä olevat pakanakansat (mm. assyyrialaiset, babylonialaiset, ammonilaiset, moabilaiset, filistealaiset, edomilaiset, siidonilaiset ja egyptiläiset) saavat Jumalan oikeamielisen rangaistuksen ja tuomion teoistaan. Herra sanoo, että silloin kaikki liha tulee tietämään, että minä olen Herra. Suuri Assyria oli kurittanut monia kansoja, mutta sitten tuli sen tuho. Babylonia sai vuorostaan olla Assyrian ja monien muiden kansojen rankaisijana heidän julmista teoistaan, kunnes tuli senkin rangaistuksen vuoro. Samoin suureen ylpeyden syntiin langennut Tyyro, ja sen, jumalaksi itseään kutsuva ruhtinas, saa kohdata tuomionsa. Egyptillekin luettiin sen rangaistukset. Juudan veljeskansa Edom sai nuhteita siitä, että Juudaan kohdistuneen sorron ja hyökkäysten aikana, se ei tullut veljilleen avuksi, vaan iloitsi ja pilkkasi Juudaa, havitellen jopa sen maata omakseen. Mutta Herra, joka tietää kaiken sanoi, että Edomille tehdään samoin, ja sen vuoresta tulee autio. Kaikki Herraa vastustavat tulevat tietämään kukin vuorollaan, että Hän, Herra on Herra. Hän tuntee jokaisen kansan ja jokaisen yksilön heidän sisintään myöten. Jumala ei seurannut tilanteita vain silloisessa maailmassa, vaan hän näkee myös tulevan. Herra puhuu Hesekielille päivien lopulla tapahtuvasta Googin sodasta. Israelin vuorilla, edellisten hyökkäysten jäljiltä toipuneen, rauhassa asuvan kansan kimppuun hyökätään jälleen lukuisin sotajoukoin eri maista. Mutta silloin Jumala näyttää suuren voimansa. Herra sanoo: Minä osoitan kunniani kansojen keskuudessa, ja kaikki kansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä panen toimeen, ja käteni, jonka käännän heitä vastaan. Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että siitä päivästä lähtien minä, Herra, olen heidän Jumalansa. (Hes. 39:21, 22) Silloin kaikki kansat tulevat tietämään ja tunnustamaan, että Hän, Herra on kaikkivaltias ja on saava kaiken kunnian ja ylistyksen. Israelin vuoret puolestaan saavat kuulla Herran lupaukset siitä, miten autioituneet rinteet, ovat kerran jälleen täynnä rehevyyttä, niitä viljellään ja saadaan korjata satoa. Herra ei huolehdi ainoastaan ihmisistä, vaan myös maasta, maasta, joka oli hyökkäysten jäljiltä raiskattu, autio ja asumaton. Vuoret, kukkulat ja kaupungit olivat hyljättyinä joutuneet muiden kansojen saaliiksi ja ympärillä asuvien pilkan kohteeksi. Naapurikansat halveksivat israelilaisia ja havittelivat heidän maataan omakseen. Hesekieliä pyydetään profetoimaan Israelin vuorille. Herra kertoo, että Israelin viholliset ovat sanoneet: Ikiaikaisista kukkuloista on tullut meidän omaisuuttamme. Mutta Herra sanoo, että koska hänen kansansa on joutunut kärsimään pakanain pilkkaa, heitä on paneteltu ja heistä on puhuttu pahaa, näiden ilkkujien vuoro tulee kärsiä oman pilkkansa takia. Ja koska hänen kansaansa on joka taholta hävitetty ja ahdisteltu, on Herran viha noussut näitä hänen kansansa sortajia vastaan. Nyt Herra kääntyy jälleen oman maansa ja kansansa puoleen. Heidän ei enää tarvitse kärsiä muiden kansojen herjauksia. Israelin kansa saa palata maalleen, kulkemaan vuorten ja kukkuloiden hedelmällisiä rinteitä. Jälleen he saavat viljellä niitä omassa maassaan, perintöosallaan.

6 Sen tähden profetoi Israelin maasta ja sano sen vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä olen puhunut kiivaudessani ja vihassani, koska te olette saaneet kantaa kansojen pilkkaa. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni ja vannon: totisesti teidän ympärillänne olevat pakanakansat, joutuvat itse kantamaan oman pilkkansa. Katso, minä tulen teidän luoksenne, te Israelin vuoret, ja käännyn teidän puoleenne. Silloin teitä viljellään ja teihin kylvetään. Minä tuon paljon ihmisiä, koko Israelin heimon, teidän rinteillenne; kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Minä teen teille hyvää vielä enemmän kuin entisinä aikoina, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Minä tuon ihmiset, kansani Israelin, kulkemaan teidän rinteillenne. He saavat periä sinut, Israelin maa; sinusta tulee heidän perintöosansa. Minä en enää anna sinun kuulla kansojen pilkkaa, eikä sinun tarvitse enää kärsiä kansojen herjauksia. (osia jakeista Hes.36:6-12,15) Tuntuu aivan siltä, kuin nuo sanat olisi puhuttu meidän ajallemme. Onko siinä muistutus myös meille kristityille, juutalaisten veljeskansalle, suhtautumisestamme juutalaisiin veljiimme ja sisariimme? Me uskomme Israelin Jumalaan ja meillä on sama Messias, Vapahtaja, joka pelastaa meidät. Hän palaa kerran Israelin vuorelle kaikessa kunniassaan ja loistossaan. Herra pitää liittonsa ja kutsuu palaamaan yhteyteensä: Hesekiel oli viety näyssä Jerusalemiin. Siellä hän sai katsella murheellisena, miten Herran kirkkaus poistui temppelistä, kohoten ylös, ja asettui vuorelle, joka oli itään päin kaupungista. Jerusalemin tuho oli lähellä. Tuomio alkoi Herran huoneesta, kansan vanhimmista. Kansan joukossa oli kuitenkin niitä, jotka murehtivat kaikkea sitä pahuutta, mitä kaupungissa tehtiin. Ennen kaupungin tuhoa, Herra halusi merkitä heidät (erään tiedon mukaan ristin merkillä), sillä he saivat jäädä eloon. Siellä, kaiken surun ja murheen keskelle, Hesekiel sai myös kuulla Herran sanat vietäväksi pakkosiirtolaisuuteen joutuneille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. (Hes.11:17,18a,20b) Kaukana kotimaastaan olevatkin saivat kuulla, että sielläkin Herra olisi heitä lähellä. Hän itse olisi heille pyhäkkönä niissä maissa, joihin he olivat joutuneet siksi, että olivat pitäneet Jumalalle tekemänsä valan halpana, ja rikkoneet liiton. Mutta nyt Herra sanoo: Minä muistan liittoni, jonka tein sinun kanssasi sinun nuoruutesi päivinä, ja minä teen sinun kanssasi iankaikkisen liiton. Minä itse pidän sinun kanssasi tekemäni liittoni voimassa, ja sinä tulet tietämään, että minä olen Herra. Niin sinä muistat ja häpeät etkä voi häpeäsi tähden suutasi avata, kun minä annan sinulle anteeksi kaikki, mitä sinä olet tehnyt; sanoo Herra, Herra." (Hes.16:60, 62-63) Vielä he joutuvat kohtaamaan jopa suuria tuskallisia kärsimyksiä. Mutta Herra hallitsee heitä väkevällä kädellään ja vie heidät pois maista, joihin heidät on hajotettu. Hän käy oikeutta heidän kanssaan. Kuin paimen laski lampaansa niiden kulkiessa sauvan alitse, sanoo Herra heille: Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen. Hän lupaa erottaa laumasta pois kapinoivat ja hänestä luopuneet. Mutta te Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain palvelemaan omia jumalankuvianne. Lopulta te kuitenkin olette minulle kuuliaisia ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni. Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyyni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn Niin kuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne. Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain

7 töittenne tähden, mitä olette tehneet. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden. (Hes.20:39-44a) Herra ei enää kätke kasvojaan Jaakobin heimolta. Hän lupaa kääntää heidän kohtalonsa ja armahtaa kaikkea Israelin heimoa. Hän lupaa koota kansojen keskuudesta joka ainoan omaan maahansa, ja siitä kaikki tulevat tietämään, että Hän on Herra, heidän Jumalansa. (Lue Hes. 39: 25-29) Myös Jeremia sai Herralta (ks. luvut 33: 14-26; 31: 31-40; 32:37-42) sanat siitä, miten Jumala ei liittoaan riko Israelin ja Juudan heimon kanssa. Jos aurinko vielä paistaa ja kuu valaisee ja tämän maan piirin luonnonlait toimivat, niin siitä tiedetään, ettei Jumala ole kansaansa hylännyt. Herra sanookin Jeremialle: "Etkö ole huomannut, mitä tämä kansa puhuu sanoen: 'Ne kaksi sukukuntaa, jotka Herra valitsi, hän on hyljännyt'? Ja he halveksivat minun kansaani, niin kuin se ei enää olisikaan kansa heidän silmissänsä. Mutta Herra jatkaa, että vasta, jos päivän ja yön vaihtelut ja Herran säätämät taivaan ja maan lait eivät toimi, niin vasta silloin sanoo Herra: minä myös hylkään Jaakobin ja palvelijani Daavidin jälkeläiset, niin etten ota hänen jälkeläisistänsä hallitsijoita Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Sillä minä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä. Minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen teille hyvää. Näin sanoo Herra, Herra: Kun minä kokoan Israelin heimon kansoista, joiden sekaan se on hajotettu, minä näytän pyhyyteni heissä kansojen nähden. Silloin he saavat asua maassaan, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille. Turvallisesti he asuvat, kun minä olen pannut toimeen tuomiot kaikkien heitä halveksineiden naapureiden keskuudessa, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa. (Hes. 28:25,26b) Jumala tuomitsee vanhurskaasti, mutta Hän ei kuitenkaan halua kenenkään kuolemaa, ei pakanakansoihin kuuluvienkaan, vaan hän kutsuu jokaista kääntymään pois pahoista teoistaan Jumalan puoleen. Hesekielille Herra sanoo: Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen syntisten kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne. Hän jatkaa: Vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee. Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt. Jos taas jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestansa ja tekee sitä, mikä oikein on ja vanhurskasta, hän saa elää. (Hes. 33:11,12b,13,19) Kansoille oli asetettu vartijoiksi pappeja ja profeettoja. Heidän tuli varoittaa syntisiä. Hesekiel julisti: Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ettei syntinne saisi teitä kompastumaan. Ei minulle ole mieleen ihmisen kuolema, sanoo Herra, Herra. Kääntykää, niin te saatte elää!" (Hes.18:30b, 32) Mutta entä, jos kukaan ei käänny? Miten surullista on, jos kuullaan Herran sanat, mutta ei kysytä hänen tahtoaan, eikä tahdota vastaanottaa hänen apuaan ja pelastustekojaan, hänen suurta rakkauttaan ja armoaan. Entä sitten, jos kukaan ei varoita, mistä saa syntiin langennut tiedon ja avun? Jos kukaan ei julista Herran Sanaa ja tuo esiin Hänen suuria pelastustekojaan, miten kukaan voi tietää? Hyvä Paimen Herra puhuu paimenille, jotka ovat pitäneet huolta vain itsestään. He ovat etsineet vain omia etujaan ja nautiskelleet omassa hyvinvoinnissaan muiden joukkoonsa kuuluvien kanssa. Mutta omista lampaistaan he eivät ole huolehtineet. Te ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita ettekä sitoneet loukkaantuneita. Te ette ole hakeneet takaisin eksyneitä ettekä etsineet kadonneita. Te olette kohdelleet lampaita tylysti ja väkivaltaisesti. Niin ne ovat joutuneet hajalle paimenta vailla ja päätyneet kaikkien villipetojen ruuaksi. Hajallaan ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla. Minun lampaani ovat hajaantuneet kaikkialle maahan, eikä kukaan niitä kysele, kukaan ei niitä etsi. (Hes. 34:4,5,6)

8 Mutta sitten Herra itse lupaa puuttua asiaan. Enää eivät kehnot paimenet saa kaita hänen laumaansa. Hän laittaa heidät pois virastaan. Herra itse on kaitseva lampaitaan. Miten lohduttavia sanoja saammekaan lukea seuraavaksi. Ne ovat meille tuttuja sanoja myös Uudesta Testamentista. Kun Jeesus sanoo, että hän on se Hyvä Paimen, Paimen, joka antaa henkensäkin lammasten edestä, että ne saisivat elää. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Minä pelastan lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi; ja minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä. Minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut. Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton; niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä; ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on, ja vuodatan sateen ajallansa - ne ovat siunauksen sateita. Kedon puut kantavat hedelmänsä, ja maa antaa satonsa, ja he saavat olla turvassa maassansa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä särjen heidän ikeensä, ja pelastan heidät heidän orjuuttajainsa käsistä. He eivät enää ole pakanain ryöstettävinä, eikä heidän enää tarvitse kärsiä kansojen pilkkaa. He tulevat tietämään, että minä, Herra, heidän Jumalansa, olen heidän kanssansa ja että he, Israelin heimo, ovat minun kansani, sanoo Herra, Herra. Te ihmiset olette minun lampaitani, lampaita minun laitumellani. Minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra." (Hes.34:11-16, 22-31) Oman Pyhän nimeni tähden Israel oli valittu olemaan kansa, joka julistaisi Jumalan kunniaa ja Herran suuria tekoja kaikkien kansojen keskuuteen, mutta toisin kävi. He lankesivat pois Jumalan tieltä, ja rangaistuksena siitä joutuivat elämään hajaannuksessa kansojen keskuudessa. Sen seurauksena myös Jumalan nimi tuli pilkatuksi. Nyt Herra kuitenkin sanoo, että Hän pyhittää suuren nimensä, joka on häväisty kansojen keskuudessa. Näin sanoo Herra, Herra: Sitä, minkä teen, minä en tee teidän tähtenne, Israelin heimo, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet kansojen seassa, minne olette tulleetkin. Minä pyhitän suuren nimeni, jota on häväisty kansojen keskuudessa; te olette sen häväisseet heidän keskuudessaan. Kun minä osoitan teissä pyhyyteni kansojen nähden, ne tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra. Minä otan teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät kaikista maista. Minä tuon teidät omaan maahanne, ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte. Minä puhdistan teidät kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista jumalankuvistanne. (Hes.36:22-25) Kun Herra toi kansansa pois Egyptin orjuudesta, Hän itse teki kaiken, hän pelasti kansansa. Sitten hän antoi heille lakinsa. Hän lupasi siunata heitä kaikin tavoin, jos he noudattavat hänen säädöksiään ja käskyjään. Mutta olemme lukeneet, miten kävi. Olemme nähneet, miten kansa kulki harhaan, ja sai siitä rangaistukset. Myös kaikki muut kansat jatkoivat elämäänsä erossa Jumalasta,

9 Jumalan tuomion alaisina, vaikka hekin näkivät Herran suuret teot. Mutta jälleen Jumala lupasi tehdä tekonsa, jotta hänen Pyhä nimensä tulisi ylistetyksi kaikkien kansojen keskuudessa. Oman Pyhän Nimensä tähden Hän tekee sen, minkä tekee. Hän kokoaa kansansa kaikista maista, ei vain Juudan kansaa, vaan myös Israelin kaikki sukukunnat ja kaikki omansa kaikkialta. Hän itse tekee sen, ja osoittaa siten suuruutensa ja pyhyytensä kaikkien kansojen keskuudessa, jotta hekin tulisivat tietämään, kuka on Herra. Sillä hänen tahtonsa on, että kaikki tulisivat tuntemaan elävän Jumalan, ja kääntyisivät hänen puoleensa pois pahoilta teiltään, ja saisivat elää. Herra sanoo, että hän itse puhdistaa heidät. Hän puhdistaa heidät kaikista saastaisuuksistaan. Enää he eivät palvo epäjumaliaan, sillä Herra itse antaa heille uuden sydämen ja uuden Hengen, joka vaikuttaa sen, että he elävät ja toimivat Herran lakien ja säädösten mukaan. Herra itse pelastaa heidät ja vaikuttaa Henkensä kautta heidän sydämessään. Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan. Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan teidät kaupunkeihin, ja rauniot rakennetaan jälleen. Silloin autiomaa viljellään. Silloin sanotaan: 'Tämä maa, joka oli autiona, on muuttunut kuin Eedenin puutarhaksi. Silloin kansat, jotka ovat jäljellä teidän ympärillänne, tulevat tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen sen, joka on ollut rauniona, ja istutan kasveja autioon maahan: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen. Ja vielä tätäkin minä teen heille: Minä lisään heille ihmisiä kuin lammaslaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra."(Hes. 36:26-28,36) Jumala itse puuttuu väkevällä kädellään asioiden kulkuun. Herra ojentaa käsiään kansaansa ja myös muita kansoja kohden, kutsuen yhteyteensä. Muutkin kansat ovat nähneet ja saavat nähdä Jumalan ihmeelliset teot. Herra sanoo: Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! (Jes. 65:1) Monet ovat jo saaneet yhtyä Herran ylistykseen, ja liittyä Herran kansaan. Riemuiten he saavat kiittää Jumalaa hänen suurista pelastusteoistaan. Jeesuksen opetuslapset, ilman autoja ja kännyköitä, lähtivät viemään pelastussanomaa maailmaan, ja lähes kaikkialle levinneenä se on saavuttanut maan ääret. Pian ei ole enää ainoatakaan kansaa, joka ei olisi kuullut tätä suurta sanomaa. Kaikki kansat tulevat tuntemaan, että Herra, Israelin Jumala, on ainoa Jumala, joka voi pelastaa. Hän on Herra, jolla on kaikki valta. Herra antaa elämän Hesekielin kirjan yksi tunnetuimmista kohdista on näky kuolleista luista. Se on katsottu yleensä vertaukseksi siitä, että kuollut virkoaa eloon. Jumalan Henki tekee hengellisesti kuolleen eläväksi. Herra sanoo kuitenkin, että nämä kuolleet luut ovat koko Israelin heimo, heimo, joka on sanonut, että heidän toivonsa on mennyt. Mutta heille Herra sanoo: minä annan teihin Henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra. Kun itse luen tätä kohtaa hyvin suurista määristä kuivia luita, mieleeni tulevat keskitysleireillä kulkevat langanlaihat, melkein luurangot juutalaiset, jotka myöhemmin saivat hautapaikkansa suurissa joukkohaudoissa. Näen monen heistä kulkevan kuolemaa kohti rukoillen yhtä ainoaa Jumalaansa kuulemaan heidän rukouksensa ja pelastamaan heidät, niin kuin Hän oli Sanassaan luvannut. Nyt Hesekielille Herra sanoo: Profetoi ja sano: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi.

10 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra." Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi." Ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa. Heitä oli hyvin suuri joukko. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. (Hes. 37:4-6, 9b-13) Varmasti Herra kuuli noiden kärsivien rukoukset ja kuulee myös oman kansansa jäännöksen rukoukset. Herra valmistaa heitä paluuseen omaan maahansa, jonne jo monet ovat saapuneet suuri täyttymyksen kaipuu sydämessään, jonka Herra on heidän sisimpäänsä painanut. Silloin kotiin palanneet Israelin sukukunnat elävät jälleen yhdessä. Juuda ja Israel yhtenä kansana Israelin vuorilla: Herra sanoi: "Sinä, ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen: 'Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille'. Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen: 'Joosefille; Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva'. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni. Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi. Eivät he myöskään enää saastuta itseänsä kivijumalillaan, iljetyksillään eivätkä millään rikkomuksillansa, vaan minä vapautan heidät kaikista asuinpaikoistaan, joissa ovat syntiä tehneet, ja puhdistan heidät. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne. He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti, ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti. (Hes. 37:16,19-25) 600 v. myöhemmin tämän jälkeen enkeli ilmestyi Marian, nuoren neitsyen luo ja sanoi: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. (Luuk.1:30-35) Lapsen synnyttyä enkeli ilmoitti kaikille kansoille tulevasta suuresta ilosta sanoen: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Messias oli syntynyt. Profeetta Jesaja kertoi jo 700 vuotta aikaisemmin samaa: Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. (Jes.9:5-6) Hesekielin kautta Herra sanoo: Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton - se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssansa - istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti. Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti." (Hes. 37:26,28)

11 Rauhanaika; turvallisina omassa maassaan. Miekan jäljiltä toipunut, monien kansojen seasta koottu kansa elää turvallisesti Israelin vuorilla. Kansa asuu luottavaisena maassaan, lukoitta ja muureitta. On rauhan aika. Kansalla on yksi Paimen. Heidän kuninkaansa on Herran Palvelija, Daavid, Messias. Hän on heidän Pelastajansa ja lunastajansa, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän on heidän Ruhtinaansa. Hän tekee kansansa kanssa rauhan liiton, iankaikkisen liiton. Hänen asumuksensa on heidän yllään, hänen pyhäkkönsä on heidän keskellään. He asuvat maassaan, Israelin vuorilla, joka on ollut pitkään raunioina. (Kso: Hes. 38: 11,12; 37: 24-28) He asuvat kaikki turvallisesti maassa, jonka Jumala on heille luvannut jo Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin aikoina. (1Moos.12:7; 13:15; 15:18; 17:7-8, 19-21; 26:3-4; 28:13-15; 35:10-12) Jaakobille Jumala sanoi: "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel". - Niin hän sai nimen Israel.- Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi. Maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan." (1Moos.35:10-13) Edelleen sama lupaus oli annettu Mooseksen ja monien profeettojen välityksellä. Googin sota Hesekielin kirjan luvuissa 38-39, kuten myös Ilmestyskirjassa, 20:7-10, meille kerrotaan viimeisestä sodasta pahan valtaa vastaan. Päivien lopulla pahan annetaan jälleen villitä kansoja, jotka suunnittelevat hyökkäystä, tuohon maahan, jossa monien kansojen joukoista koottu kansa, elää kaikessa rauhassa ja luottavaisena, Herransa hoidossa. He asuvat siellä mitään aavistamatta, turvallisesti hedelmällisessä, siunauksia tuottavassa maassaan. Hyökkääjät, lukuisten kansojen liittouttuma, ovat nähneet ne suuret maan rikkaudet, millä Herra on sitä siunannut, ja juonien päättävät lähteä ryöstämään tuon muurittoman maan rikkauksia. Herra antaa hyökkäyksen tapahtua, että sen myötä kaikki kansat tulisivat tuntemaan Herran, kun hän osoittaa pyhyytensä kansansa keskuudessa kaikkien kansojen nähden. Goog hyökkää kaikkine sotajoukkoineen, - aivan niin kuin profeetat ovat ennustaneet jo menneinä päivinä, - kuin rajuilma Israelin kimppuun, mutta silloin nousee myös Herran viha Googin joukkoja kohtaan. On tulossa viimeinen taistelu, jossa paha tulee saamaan tuomionsa ja tuhonsa. Kiivaudessani, tuimuuteni tulessa minä sanon: Totisesti tulee sinä päivänä suuri maanjäristys Israelin maahan. Silloin hänen edessään vapisevat kaikki eläimet ja ihmiset. Vuoret luhistuva ja pengermät sortuvat niiden rinteillä. Miehet sotivat toinen toisiaan vastaan. Ja Herra antaa sataa heidän päälleen kaatosadetta: raekiviä, tulta ja tulikiveä. Niin Goog joukkoineen kaatuu Israelin vuorille. (Lue Hes. 38) Minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." Minä osoitan kunniani kansojen keskuudessa, ja kaikki kansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä panen toimeen, ja käteni, jonka minä käännän heitä vastaan. Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että siitä päivästä lähtien minä, Herra, olen heidän Jumalansa. Näin sanoo Herra, Herra: Nyt minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan koko Israelin heimoa. Minä kiivailen pyhän nimeni puolesta. Minä osoitan heissä pyhyyteni monien kansojen nähden, kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, kun minä kokoan heidät omaan maahansa pakkosiirtolaisuudesta, johon olin karkottanut heidät kansojen luo, enkä jätä sinne ainoatakaan heistä. Minä en myöskään enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra." Pyhän nimeni minä teen kansani Israelin keskuudessa tunnetuksi, enkä enää salli sitä häväistävän. Silloin kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä. (Hes. 39:21-22, 25-29, 7)

12 Hesekielin elämässä ja julistuksessa on paljon Jeesuksen elämään viittaavaa: Hesekiel puhuu kirjassaan aina minä muodossa. Hän itse näki näyt ja sai Herran sanat. Mutta kirjassa on myös toinen minä, Herra, joka toimii, tekee ja toteuttaa Sanansa. Ei viivy enää yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra. Ja silloin te tulette tietämään, että minä olen Herra. Ja myös kansat tulevat sen tietämään, kun Hän alentaa ja ylentää, rankaisee ja kurittaa, etsii ja kokoaa, armahtaa, antaa anteeksi ja pelastaa, ja toteuttaa kaiken sen, minkä Hän on puhunut. Hesekielin kirjassa Minä olen, Herra tai vastaava, esiintyy hyvin usein, jo Herran sanoessa: silloin te (/sinä / kansakunnat,) tulette tietämään, että minä olen Herra, löytyy tekstistä noin 74 kertaa. Jeesus käytti puheessaan usein (x7 + liitänn. x7) sanontaa: MINÄ OLEN, eli samaa nimeä kuin Herra sanoi Moosekselle, että tämä on minun nimeni ikuisesti, ja tällä nimellä minua muistettakoon sukupolvesta sukupolveen. Vertailtavaksi: - 1. Herran kirkkauden läsnäolon valtaamana, - tulenhohteen keskellä istuvan ihmisen näköisen hahmon nähneenä, - Hesekiel sai lähteä viemään sanomaa Herralta omalle kansalleen. 2. Itse kirkkauden Herra tuli kansansa keskelle. Sana tuli lihaksi ja asui (telttamajaili) meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. - 1.Hesekiel joutui toimimaan pappina pakkosiirtolaisuudessa olevien parissa ja oli uskollinen työssään. 2. Jeesus tuli synnin orjien pariin. Hän täytti Jumalan tahdon, ja tuli vapauttamaan kaikkia ihmisiä synnin orjuudesta vapauteen, ja pelastamaan heitä pahan vallasta Hesekiel joutui kantamaan Israelin ja Juudan syntivelkaa ruumiissaan. 2. Jeesus kantoi koko maailman synnin ruumiissaan ristipuuhun. - 1.Hesekiel näki elämää antavan veden virran virtaavan temppelin alta. 2. Lehtimajanjuhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat Herra puhui Hesekielille, että Hän ottaa yhden hennon latvuksen korkeasta setripuusta, ja istuttaa sen Israelin korkealle vuorelle. Siitä tulee mahtava setri, joka kantaa hedelmää ja sen oksien suojassa ja varjossa pesivät kaikki linnut. Jotkut rabbit näkevät tässä Messias ennustuksen. 2. Vertaa Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä, jonka kaltainen on taivastenvaltakunta. Kaikkein pienimmästä siemenestä kasvaa suuri puu, niin että taivaan linnut tekevät pesänsä sen oksille Hesekiel joutui puhumaan kansan vanhimmille, johtajille ja papeille siitä, miten huonot johtajat ja kelvottomat paimenet veivät kansaa harhaan. Paimenetta ne hajaantuivat kaikkialle. 2. Samoin Jeesus puhui n. 600 vuotta myöhemmin koviakin sanoja vanhurskailta näyttäville kirjanoppineille ja fariseuksille, jotka puhuivat sanoja huuliltaan, mutta eivät itse eläneet sanojensa ja Jumalan tahdon mukaan Hesekiel saa kuulla Hyvästä Paimenesta, joka kaitsee oikein lampaitaan ja pitää heistä huolen. Hän etsii kadonneet, tuo eksyneet takaisin, sitoo haavoittuneet, vahvistaa heikkoja, pelastaa lampaansa, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi. 2. Uutta Testamenttia lukiessamme näemme, miten Jeesus sanoo: Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Minä olen se hyvä paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän. Minä annan henkeni lammasten edestä. Jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu.

13 - 1.Hesekiel saa tietää tuosta paimenesta vielä enemmän: Minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. 2. Vertaa lupaukset Jeesuksen syntymästä. Jeesuksen vanhemmat olivat Daavidin sukua. - 1, 2. Hesekiel Herran kautta, ja Jeesus itse kutsui kaikkia syntisiä kääntymään pois pahoilta teiltään Jumalan puoleen, hänen yhteyteensä, sillä Jumalalle ei ole mieleen jumalattomien kuolema. Jeesus sanoo: Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. - 2, 1. Jeesus kuin myös Hesekiel puhuvat yksilön vastuusta ja henkilökohtaisesta uskosta. Jokainen kärsii omien tekojensa tähden. Eikä ihminen, joka on langennut syntiin, voi pelastaa itseään hyvien tekojensa perusteella. Hänen vanhurskauttaan ei lainkaan muisteta, jos hän on tehnyt vääryyttä. Mutta Herra lupaa Hesekielin kautta, että Hän itse pelastaa lampaansa. Herra antaa heille anteeksi heidän pahat tekonsa, ja puhdistaa heidät kaikista saastaisuuksistaan. Häpeillen he muistavat entistä elämäänsä, kun saavat nyt ihmetellen katsella Herran pelastustekoja. Jeesus sanoo: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni Heskiel puhui Jerusalemin tuhosta ja itki sitä. 2. Jeesus, nähdessään Jerusalemin, itki sitä ja sanoi: "Sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Molemmat puhuivat Jerusalemin tulevasta kohtalosta Hesekielille näytettiin ennen kaupungin tuhoa, mitä kauheuksia tehtiin temppelissä. 2. Jeesus meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." (Luuk.19: 41-46) - 1. Herra sanoi: minä olen ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. 2. Jeesus sanoi juutalaisille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun hän oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. Jeesus lupasi olla omiensa kanssa maailman loppuun asti Hesekiel puhui Jerusalemin valtauksesta. 2. Jeesus sanoi: Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät Herra puhui Hesekielille, miten kaikki kansat saavat niittää tekojensa mukaan. Jumalattomat, Herrasta pois kääntyneet ja häntä halveksivat, tulevat saamaan rangaistuksensa. Pakanakansat sotivat kukin vuorollaan toisiaan vastaan. Lopuksi Herraa vastustavat saavat kohdata Herran palavan vihan ja miekan. Heitä vastassa on maanjäristyksiä, rae-, tulikivi- ja rankkasateita, vuoret luhistuvat ja muurit sortuvat. Jumalaa vastustavat voimat tulevat kohtaamaan tuomionsa. 2. Jeesus puhuu myös tulemuksensa ajankohtana olevasta suuresta ahdistuksesta, jolloin on sotien melskettä, maanjäristyksiä, meri ja aallot pauhaavat, on tauteja ja nälänhätää. On vihaa ihmisten ja kansakuntien välillä. On laittomuutta, vääriä profeettoja ja antikristuksia. On oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Mutta niin kuin Hesekiel toi ahdistusten keskelle lohdutusta, niin Jeesuskin sanoo kuulijoille: Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.