Urheilumuistojen. Tokio 34. Käykö kateeksi? 20. Juha Itkonen: Jos ainutlaatuisuus onkin yksinäisyyttä 24 LISABETH

Transkriptio

1 Urheilumuistojen Tokio 34 Käykö kateeksi? 20 Juha Itkonen: Jos ainutlaatuisuus onkin yksinäisyyttä 24 LISABETH F I N A V I A N L E H T I L E N T O M A T K U S T A J A L L E 2 /

2 S I S Ä L L Y S 24 Päätoimittajalta Uutisia ja ajankohtaista Kenttäpiispa Ympäristöfakta Lentosuukko Profiili Ihmisoikeustaistelija Elisabeth Rehn sanoo ihmisen olevan aika inhottava olio Kateudesta kärsii eniten kadehtija Maailma on merkitykseltään kaunis, sanoo kirjailija Juha Itkonen Valtateiden verkosto ilmassa Urheilutarinoiden Tokio Janne Katajan matkamuisto Täysosumia Terminaalilegendoja Juha Itkosen loikka maamme Taivaalla: Maailman urhein siivekäs myyvimpien kirjailijoiden joukkoon oli Viisi tähteä: Caprin salainen Kapteeni vauhdikas. Samalla vauhdilla hän päätyi kuvittelemaan itsensä ainutlaatuiseksi siis eroon muista, yksinäiseksi. Elisabeth Rehn on kohdannut sekä luonnollisia että väkivaltaisia kuolemia. Silti elämä on hänen mielestään aika ihanaa. Kun rakastaa itseään, pystyy rakastamaan myös muita. Siinä resepti kateuden hävittämiseen

3 P Ä Ä T O I M I T T A J A L T A Tyytyväinen vai tyytymätön? Ihmisoikeustaistelija Elisabeth Rehn on nähnyt paljon pahuutta. Raiskattuja naisia, vaimoiksi pakotettuja pikkutyttöjä, teloitettuja perheenisiä, sotilaiksi pakotettuja pikkupoikia. Silti tai ehkä juuri siksi hän sanoo lehtemme haastattelussa, että elämä on aika ihanaa. Erilaisten kohtaloiden näkeminen on opettanut olemaan tyytyväinen siihen, mitä on ja miten on. Rehn muun muassa kertoo, että hänellä on mukava perhe, jonka jäsenet viettävät paljon aikaa hänen kanssaan. Sen enempää tyytyväisyyteen ei vaadita. Toisaalla lehdessämme kirjailija Juha Itkonen kertoo läpikäyneensä syvän kyseenalaistamisen vaiheen. Hän eli unelmaansa vapaasta ammatista, jossa voisi toteuttaa itseään, mutta havahtuikin ihmettelemään, miksi se on suuri unelma. Mitä hienoa on olla yksi niistä harvoista suomalaiskirjailijoista, jotka elävät kirjoittamalla? Mitä hienoa on siinä, että sosiaalinen luonne viettää päivänsä yksin työhuoneella? Mikä oikeastaan on hienoa? Pohdiskeltuaan Itkonen huomasi, että hänet tekevät tyytyväiseksi muun muassa puhelut kavereiden kanssa, tuntemattomien ihmisten ystävällisyys ja aurinko. Arkisia ja kertaisia asioita mutta toisinaan vai- yksintykseen ennen kesälomaa tai pesemään keita huomata. Välillä voi olla tärkeää jopa olla tyytymätön: parhaimmillaan tyytymättömyys kannustaa yrittämään enemmän, ahkeroimaan esimerkiksi työnsä järjes- kodin ikkunat. Huonoimmillaan tyytymättömyys johtaa kuitenkin kateuteen. Kateellinen ihminen haluaa itselleen sen, mitä toisella on. Tyytymättömyys kumpuaa tällöin vertailusta. Syntyy kilpailua, jota terapeutti ja henkinen val- mentaja Saija Hannula kuvaa lehdessämme turvattomuuden lisääjäksi. Kilpailussa ihminen kokee, että muiden auttaminen on häneltä pois. Yrityselämässä kilpailu on välttämätöntä. Yrityksen on pakko olla paras, jotta asiakas valitsee juuri sen ja yritys menestyy. Finavia on siitä onnellisessa asemassa, että vaikka kilpailu muiden maiden lentoasemien kesken vaikkapa Helsinki-Vantaan ja Tukholman Arlandan välillä on kovaa, teemme jatkuvasti myös tiivistä yhteistyötä Euroopassa yli maarajojen. Hyvä esimerkki tästä on ilmatilan suunnittelu. Ilmailualan yhteistyö toimi esimerkillisesti myös huhtikuussa, kun islantilainen tulivuori syöksi tuhkaa Euroopan ilmatilaan. Ilmailuala kärsi tuhkapilvestä isot tappiot, mutta lentämään ei lähdetty hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoin: oli itsestään selvää, että kilpailumenestys oltiin valmiita jättämään taka-alalle ja maksamaan kallis hinta siitä, ettei lentämisen ja matkustajien turvallisuus vaarantunut. Me suomalaiset saimme myös konkreettisen muistutuksen siitä, kuinka haasteellinen maantieteellinen sijaintimme on. Ilman lentoliikennettä olemme merten takana jumissa. Toisaalta sijaintimme on mitä ihanteellisin: lyhin reitti Aa- siaan kulkee Helsingin kautta, ja juuri Aasian liikenteen ansiosta meillä on varaa näin kattavaan Euroopan-reittiliikenteeseen. Kaikessa voi nähdä aihetta tyytyväisyyteen, kun vain jaksaa tarkastella asioita ja tapahtumia eri puolilta. Antoisaa kesää! Irmeli Paavola Finavian lehti matkustajille 2/2010, ISSN , julkaisupvm Julkaisija Finavia, PL 50, Vantaa puh , faksi Päätoimittaja Irmeli Paavola, irmeli.paavola@finavia.fi puh. (09) Toimitus Mediafocus Oy, toimitus@mediafocus.fi Toimituspäällikkö Tiia Soininen Ulkoasu Lasse Rantanen Graafikko Jaska Poikonen Painopaikka Libris Oy Paperi Galerie Art Silk Painosmäärä F I N A V I A N L E H T I L E N T O M A T K U S T A J A L L E 2 /

4 kentällä Tuhat ja yksi tavaraa Kairolainen Kamel Said elää vanhoista tavaroista; perheyrityksen showroom sijaitsee Kairossa, Basatin-hautausmaaalueen perjantaimarkkinoilla. Kairon hautausmaa-alue eli Kuolleiden kaupunki on myös elävien asuinsija, jossa elää muutamia miljoonia ihmisiä hautojen päällä hautataloissa. Hautausmaat ovat 600-luvulta lähtien saapuneiden arabivalloittajien rakentamia. Yksi siellä elävistä ja elantonsa tienaavista on kymmenvuotiaana uransa hopealusikkakaupalla aloittanut Kamel Said. Rakastan vanhoja esineitä, koska niillä on sielu. Tavarat kertovat tarinansa, jos vain osaa kuunnella, Kamel sanoo huitaistessaan pölyt pois vanhasta kamerasta. Pölyä kaupassa riittää kuten kaikkialla Kairossa. Kaupan takaseinällä on kokoelma vanhoja seinäkelloja, pöydillä messinki- ja lasiesineitä, tarjottimia, kulhoja ja hopeisia ruokailuvälineitä. Seinillä riippuu tauluja ja kultakehyksisiä peilejä. Keraamisessa tarjottimessa komeilevat kameli ja pyramidi. Tämä on vanha ja saksalainen, vanhus esittelee tarjottimen pohjassa olevaa leimaa ylpeänä. Eurooppalaiset, etenkin brittien ja ranskalaisten Egyptin vuosista maahan jääneet esineet ovat Egyptissä todellisia aarteita. Vanha tavara alkaa loppua Egyptistä. Hinnat kohoavat koko ajan. Saan kaupasta nykyään paljon pienempää katetta kuin ennen, sillä asiakkaat pitävät esineitä liian arvokkaina. En voi kuitenkaan myydä niitä tappiolla, kauppias harmittelee. Piasterin hopealusikka Vuonna 1928 syntynyt Kamel Said ei ole koskaan käynyt koulua eikä osaa lukea eikä kirjoittaa. Muutama englannin kielen sana on tarttunut brittiasiakkailta. Ammatin hän on perinyt vanhemmiltaan. Isäni oli suutari ja hankki lisäansioita keräämällä ja myymällä vanhoja tavaroita. Kuljin isän mukana auttamassa ja keksin hopeoida uudelleen lusikoita. Myin ne eteenpäin yhdellä piasterilla eli punnan sadasosalla. Siihen aikaan piasterilla oli os- Kuolleiden kaupungin perjantaimarkkinat tunnetaan nimellä souq el gomaa. Markkinapaikka sijaitsee Maadin ja Nasr Cityn välisen Autostrad-ohikulkutien varrella Basatin-hautausmaalla. 4

5 k e n t t ä p i i s p a Katse yli kuopan toarvoa, nyt leipäkin maksaa jo punnan. Herra Kamelin kauppa on auki vain kerran viikossa perjantaisin, jolloin markkina-alueella parveilee satoja tuhansia asiakkaita. Tarvittaessa kauppaa käydään myös modernein välinein. Kahdeksankymmentävuotiaan kauppiaan perinneasun, galabeijan, taskussa pirisee Nokian uudehko kännykkä. Lähtökohtiini nähden olen saanut elää hyvän elämän. Olen kiitollinen, että olen pystynyt elättämään perheeni. Minulla on neljä lasta ja kymmenen lastenlasta. Pojilleni olisin toivonut parempaa koulutusta, koska vanhan tavaran kauppa ei enää tulevaisuudessa elätä heitä. Mutta olen tehnyt parhaani ja luotan Jumalaan, Kamel Said sanoo ja kiirehtii tekemään kauppaa vanhasta gramofonista, joka soittaa 60-luvun egyptiläistä kansanmusiikkia lukuisia soittokertoja kokeneelta vinyylilevyltä. Kuolleiden kaupungissa elää miljoonia ihmisiä. Valmismatkojen kymmenen kärki 1. Espanja/Kanaria/Baleaarit: matkustajaa 2. Kreikka: matkustajaa 3. Thaimaa: matkustajaa 4. Turkki: matkustajaa 5. Egypti: matkustajaa 6. Portugali/Madeira/Azorit: matkustajaa 7. Bulgaria: matkustajaa 8. Kypros: matkustajaa 9. Italia: matkustajaa 10. Tunisia: matkustajaa Lähde: Suomen matkatoimistoalan liitto ry:n tilasto vuodelta 2009 lentäen tehdyistä valmismatkoista Teksti ja kuvat: Päivi Arvonen Viime kuukausien tuhkapilvet ja euroalueen kriisit ovat palauttaneet mieleeni 1500-luvulla eläneen alankomaalaisen Pieter Brueghelin maalaaman taulun. Sokea mies taluttaa siinä muita sokeita poikki laajan niityn. Ilmeisesti seurue ei tajua, ettei kärjessä astelevankaan silmistä ole mihinkään, koska itse kukin seuraa luottavaisena perässä. Ensimmäinen pitää kädestä kiinni toista, toinen kolmatta, kolmas neljättä ja neljäs viidettä peräkanaa, hiukan horjahdellen siinä mennään. Kuvan dramatiikka syntyy siitä, että ensimmäinen on juuri astumassa tyhjään, suistumassa syvään ojaan. Hänen kasvoilleen on rävähtänyt säikähdys ja kauhu, koska hän oivaltaa, että koko seurue retkahtaa hänen perässään samaan rapakkoon. Muiden ilme on sekunnin murto-osaa ennen todellisuuden paljastumista rento ja huoleton niin kuin vain turvallisissa käsissä olevien ilme voi olla. Brueghelin taulu ei pelkästään kuvita kaikkialla maailmassa tunnettua sananpartta, jota myös Jeesus käyttää: kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan. Sitäkin se toki tekee. Kansanviisaus on vuosituhannet varoittanut työntämästä päätä tyhmästi pensaaseen, kun pitäisi katsoa viisaasti kauas. Kuvaan on kätketty myös syvemmälle ihmisten elämää ohjaavaan arvomaailmaan viittaava tulkintavihje. Kaukana horisontissa, yhdeksänkymmenen asteen kulmassa siitä suunnasta, mihin seurue juuri nyt on rämpimässä niityn poikki, näkyy kirkon torni. Se olisi osoittanut oikean reitin, jos se olisi havaittu, jos olisi käännytty sen viitoittamalle tielle. Kirkon torni on Brueghelin taulussa tietysti uskonnollisen perinteen vertauskuva, symboli. Mutta sen voi tulkita myös ihmiskunnan moraalitajun symboliksi siitähän tuo sananparsikin viestii. Kysymys on majakasta, jonka on määrä väläyttää valonsa osoittaakseen moraalisille ratkaisuille oikea suunta. Jos näen sen, voin tarkistaa koordinaattini. Missä minä juuri nyt oikein olen? Mihin olen astumassa? Viekö se reitti, jota pitkin nyt olen suunnistamassa, siihen hyvään, jota etsin ja kaipaan? Tampereen hiippakunnan emerituspiispa Juha Pihkala 5

6 kentällä Suomalaisuuden mysteeri Geenimme tulevat monelta suunnalta mutta kielemme idästä. Suomi on saari Euroopassa, kuuluu vanha sanonta. Ulkomaille matkustavan pitää useimmiten lentää tai nousta laivan kyytiin. Vanha sanonta sai tuoretta tukea alkuvuonna, kun ensimmäiset tiedot uudesta Suomalaisesta geeniatlaksesta valmistuivat. Suomi on ollut saarena eristyksissä Euroopassa niin pitkään, että tänne on kehittynyt geneettisesti poikkeuksellisen omalaatuinen kansa. Suomalaisten geeniperimä on omalaatuinen sekoitus itää, länttä ja etelää mutta eroaa silti selkeästi naapurikansoista: olemme perimältämme läheisesti sukua niin virolaisille kuin ruotsalaisille. Suomalaiset eivät eroa geneettisesti poikkeuksellisen paljon pelkästään muista eurooppalaisista, vaan geeniatlaksen mukaan myös maan sisällä geeneissä on alueittain poikkeuksellisen paljon vaihtelua. Esimerkiksi kuusamolaiset ja varsinaissuomalaiset ovat perimää vertailemalla yhtä kaukana toisistaan kuin ruotsalaiset ja britit. Suomi ei ole ainoastaan ollut saari Euroopassa. Myös maan sisällä on ollut pikkusaaria, joihin on asutushistorian ja pitkien välimatkojen vuoksi muodostunut erillään muista eläneitä populaatioita, Suomen molekyylilääketieteen instituutin vanhempi tutkija Samuli Ripatti kertoo. Kielet ja geenit siirtyvät eri teitä Suomalaisten perimä on samankaltaista niin läntisten, eteläisten kuin itäistenkin naapurien kanssa. Kielemme tulee kuitenkin idästä Moskovan itäpuolelta, jostakin Volgan mutkan tienoilta. Olemme silti geneettisesti läheisempää sukua vaikkapa hollantilaisille kuin sukulaiskieltä puhuville unkarilaisille. Samuli Ripatin mukaan ristiriita on mielenkiintoinen, muttei sille löydy vielä varmaa selitystä. Suomalaisugrilaisten kielten professori Johanna Laakso Wienin yliopistosta muistuttaa, että puhutut kielet voivat siirtyä eri teitä kuin geenit. Indoeurooppalaiset kielet Islannista Intiaan ovat sukua keskenään, vaikka puhujien geneettinen tausta on silminnähden aika erilainen, Laakso sanoo. Hän pitää mahdollisena, että suomalaisugrilainen kieli on saattanut tulla maahan eri vaiheessa kuin alue on asutettu. Kielen on voinut tuoda mukanaan pienikin ryhmä, jonka geenit sekoittuivat jälkiä jättämättä Suomessa esihistoriallisina aikoina asuneeseen väestöön. YMPÄRISTÖFAKTA Ympäristölainsäädäntö edellyttää lentoasemia hakemaan ympäristöluvan. Finavialle lupaprosessit ovat osa normaalia ympäristötyötä. 6 Lupahakemuksessa kuvataan hyvin tarkasti lentoaseman nykyiset toiminnat ja niiden ympäristövaikutukset sekä niiden kehitys noin 20 vuotta eteenpäin. Päätöksen tultua ympäristölupa antaa lain suojaamat toimintamahdollisuudet pitkälle tulevaisuuteen. Lupahakemuksen jättämisen jälkeen hakemus kuulutetaan: viranomaiset, kunnat ja kansalaiset saavat jättää omat lausuntonsa ja muistutuksensa. Tämän jälkeen Finavia antaa omat vastineensa esitettyihin vaatimuksiin. Lupaharkinta tapahtuu aluehallintovirastossa (entinen alueellinen ympäristölupavirasto) ja harkinta-aika vaihtelee hyvinkin paljon. Päätöksen tultua muutosta voi hakea Vaasan hallinto-oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Vasta näiden mahdollisten käsittelyjen jälkeen päätös on lainvoimainen. Päätöksen määräysten toimeenpanoa valvoo ja tarkkailee alueellinen ympäristöviranomainen.

7 Oulun futuristinen torni Amerikkalainen Carolyn Russo on palkittu valokuvaaja, joka on kuvannut yli 20 lennonjohtotornia Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Suomessa hän vieraili kuvausmatkalla syksyllä Vuoden 2010 Maa&ilmalehdissä julkaisemme kussakin Carolyn Russon Suomen vierailullaan ottaman tornikuvan. Oulussa satoi vettä, kun saavuin lentoasemalle. Päätin kuitenkin ottaa valokuvia, koska olin valmiiksi paikan päällä. Kun olin jo luovuttanut ja saavuin hotellilleni, huomasin, että sade lakkasi. Hyppäsin taksiin ja palasin lentokentälle. Pian aurinko pilkahti muutamaksi minuutiksi taivaalle. Oulun lennonjohtotornista ottamani kuvat kuuluvat omien suosikkieni joukkoon. Tornissa on futuristinen tuntu, Carolyn Russo kertoo kuvaushetkestä. Lupapäätös annetaan yleensä toistaiseksi, mutta erilaisia selvityksiä esimerkiksi meluun tai vesitarkkailuun liittyen edellytetään säännöllisesti. Finavian lentoasemista ympäristöluvat on annettu Utin, Maarianhaminan, Tampere-Pirkkalan, Helsinki-Malmin, Joensuun, Oulun, Kuopion, Jyväskylän ja Hallin lentoasemille. Turun, Helsinki-Vantaan, Kittilän, Rovaniemen, Ivalon ja Kemi-Tornion lentoasemien hakemukset on jätetty ja käsittelyt ovat eri vaiheissa. Helsinki-Vantaan ympäristölupahakemus - Hakemus jätettiin vuoden 2007 lopussa ja sitä laadittiin 2 vuotta. - Hakemuksessa on 158 A4-kokoista sivua, 38 liitettä ja useita täydennyksiä. - Lupahakemukseen tuli 20 lausuntoa viranomaisilta ja kunnilta. Kansalaisilta tuli yli 220 muistutusta. - Hakemusta esiteltiin viranomaisille ja eri kuntien lautakunnille 15 eri tilaisuudessa. - Lupahakemus luovutettiin Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle, mutta päätöksen antaa valtion aluehallintouudistuksen seurauksena Etelä-Suomen aluehallintovirasto. - Lupaharkinta on edelleen käynnissä. 7

8 Eniten edullisia kesälentoja Finncomm Airlinesilla on ylivoimaisesti tihein kotimaan lentojen reittiverkosto, myös kesällä. Varaa lentosi osoitteessa fc.fi Kemi-Tornio Kuusamo Kokkola-Pietarsaari Vaasa Kuopio Joensuu 8 Säästä ja varaa verkosta fc.fi ilman palvelumaksua! Seinäjoki Pori Jyväskylä Savonlinna Varkaus Norrköping

9 l e n t o s u u k k o Nina Hyvärinen Helsinki-Vantaa Pohjois-Euroopan paras Helsinki-Vantaa valittiin keväällä Skytraxin tutkimuksessa Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoasemaksi. Vaikka asema on jo palkitusti hyvä, tulee siitä silti joka päivä yhä toimivampi: vuoden 2011 lopussa valmistuu viimeinenkin asemalla käynnissä oleva remontti. Tavoitteena on kehittää nykyisiä odotus- ja matkatavaratiloja ja kohentaa sitä kautta niin matkustajien kuin lentoyhtiöiden palveluita. Samalla ilmanvaihto- ja sähköjärjestelmiä uusitaan energiaa säästäviksi. Uudistustöiden ensimmäinen vaihe valmistui 11. toukokuuta, kun terminaali 2:ssa otettiin käyttöön 17 uutta lähtöselvitystiskiä. Samalla ensimmäiset matkalaukut lähtivät tunnelia pitkin uuteen matkatavarakeskukseen, jossa pystytään käsittelemään jopa laukkua tunnissa. Modernin tekniikan ansiosta Helsinki-Vantaalla voidaan nyt käsitellä 13,5 miljoonaa matkatavaraa vuodessa, mikä sujuvoittaa erityisesti Aasian-liikennettä. Istun paikalleni lentokoneessa. On maaliskuu 2002, ja olen matkalla Helsingistä Guinean pääkaupunkiin Conakryyn. Minusta tuntuu, että Afrikka on tässä maailmassa ainoa paikka, jonne voin mennä en tunne sieltä ketään. Loukkasin jalkani kuukautta aiemmin, ja fyysisesti oloni on haavoittunut. Tiedän kuitenkin, että olen lähdössä matkalle itseeni. Olen halunnut matkustaa Afrikkaan jo vuosien ajan. Siellä on rytmiä ja pulssia: sydän, joka pumppaa. Lähes vuorokautta myöhemmin saavun perille Länsi-Afrikan Guineaan. Conakryssä ihmisiä on kaikkialla. Ilma tuntuu iholla kuumankostealta, ja maa näyttää kauniin tummanpunaiselta. Korviin kantautuu äänekäs paikallisella korostuksella puhuttu ranska jostain kuuluu kanojen kaakatusta. Minnekään ei ole kiire. Koko matkan aikana en kohtaa yhtään valkoihoista ihmistä. Jutellessani guinealaisten kanssa alan ymmärtää, mikä elämässä on tärkeää. Köyhyys tulee vastaan kaikkialla, mutta ihmiset ovat silti iloisia. He pitävät huolta toisistaan ja välittävät. Etsimme länsimaissa onnea ja tasapainoa turhan monella tavalla meillä on siihen aikaa ja varaa. Kun palaan Suomeen, on huhtikuun alku. Päälläni on ohut värikäs afrikkalainen kangaskaapu. Kevättuuli puhaltaa paleltaa. Länsimaahan paluu tuntuu absurdilta, mutta oloni on terve ja ehyt. Haavat, jotka tunsin lähtiessäni, ovat parantuneet. Olen ollut poissa Suomesta vain viisi viikkoa, mutta olo on kuin kokonainen vuosi olisi kulunut. Kun lähden matkalle, lähden aina etsimään itseäni. Kun istun lentokoneeseen, tuntuu kuin olisin hyppäämässä tuntemattomaan. Jokaiselta matkalta olen löytänyt lisää ymmärrystä elämää ja itseäni kohtaan. NINA HYVÄRINEN - syntynyt vuonna freelancer-tanssija ja -koreografi - opiskellut ja työskennellyt ympäri maailmaa, muun muassa Italiassa, Ranskassa, Kuubassa ja Islannissa - palkittu arvostetulla Philip Morris -säätiön Tanssin kukka -palkinnolla. Teksti: Aleksi Kolehmainen Kuva: Mirka Kleemola 9

10 Lohikäärmeen luiden salaisuus Vuonna 1899 pekingiläinen Wang Yiyong oli huolissaan: hänen perheensä oli sairaana. Lääkäri määräsi perheelle lääkettä, perinteistä sekoitusta, joka sisälsi ainetta nimeltä lohikäärmeenluut. Hankittuaan luut Wang aikoi jauhaa ne. Silloin hän kuitenkin huomasi, että ne eivät olleetkaan luita vaan naarmuisia kilpikonnan panssarin kappaleita. Koska Wang oli ammatiltaan paleologi eli vanhojen kirjoitustapojen tutkija hänen uteliaisuutensa heräsi. Hän huomasi, että naarmut olivatkin jonkinlaista kirjoitusta. Merkit olivat joko piktogrammeja, kuvakirjoitusta, jossa Kuuta edusti esimerkiksi puolikaari ja Aurinkoa ympyrä tai ideogrammeja, kuten nykykiinassa. Wang tajusi löytäneensä hyvin vanhan piirtokirjoituksen. Wang osti apteekkarinsa koko lohikäärmeenluu -varaston. Kilpikonnan luiden lisäksi merkkejä oli piirretty eläinten luihin. Niitä tutkittuaan Wang tajusi löytäneensä noin vuotta vanhoja jäänteitä myyttisestä Shang-dynastiasta. Hän vakuuttui siitä, että aivan samoin kuin Troijaa ja Troijan sotaa oli aikanaan luultu pelkäksi tarinaksi vaikka se oli totta myös Shang-dynastia oli ollut olemassa. Sittemmin on selvinnyt, että Shang-dynastian aikana Kiinaan syntyivät luku- ja kirjoitustaito. Kirjoitustapa on maailman vanhin säilynyt järjestelmä. Shang-dynastian käytössä on ollut myös desimaalijärjestelmä ja 365 päivää käsittävä kalenteri. Lisäksi tuon ajan pronssisepät valoivat astioita, joiden veroisia ei ole vieläkään pystytty tekemään. K U I N E L O K U V I S S A Esittelemme lentoasemille sijoittuvia elokuvakohtauksia. Rakkautta vain David on Iso-Britannian pääministeri. Pääministeriys ei ole kevyttä, ei varsinkaan nuorelle ja naimattomalle henkilölle. Media ja paparazzit ovat jatkuvasti kintereillä. Heti ensimmäisenä työpäivänään Downing Street 10:ssä David ihastuu teetä ja pikkuleipiä tarjoilevaan Natalieen. Natalie on hauska ja vilpitön. Kun David palaa virkamatkaltaan Heathrow n lentokentälle, Natalie juoksee kirkkaanpunaisessa takissaan väkijuokon läpi ja hyppää turhia tuumimatta rakkaansa syliin. Heathrow n saapuvien matkustajien aula onkin paikka, jota David elokuvassa kertoo ajattelevansa silloin, kun maailmantila vetää hänet alakuloiseksi. Aulassa erilaiset ihmiset tapaavat toisensa odotuksen jälkeen: Nuori nainen astelee rinkka selässä poikaystävänsä syleilyyn. Silmälasipäinen pikkutyttö syöksyy äitinsä kaulaan. Isä on vastaanottamassa aikuista tytärtään. Lentoaseman kohtaamisissa näkyy puhdasta, ehdotonta rakkautta perheiden ja ystävien tullessa läheisiään vastaan. Katso vaikka, rakkautta on kaikkialla. Pääministeri on Hugh Grant elokuvassa Rakkautta vain, Englantilainen romanttinen komedia, jossa useat erilaiset rakkaustarinat nivoutuvat löyhästi toisiinsa. Ohjaaja Richard Curtis. 10

11 Tähti on syntynyt. Blue1 siirtyi maailman suurimman lentoyhtiöallianssin, Star Alliancen täysjäseneksi. Star Alliancella on maailman kattavin lentoreittiverkosto, johon kuuluu 26 lentoyhtiötä tarjoten yhteyksiä yli 1000 kohteeseen 175 maassa. Kaikkien Star Alliance -yhtiöiden kantaasiakkaat ansaitsevat pisteitä allianssin lennoilta ja voivat hyödyntää niitä bonusmatkoihin.

12 Teksti: Maria Rautio Kuva: Susa Junnola PROfiili Ympäristöasiantuntija Elina Kauppila tekee parhaansa ympäristön hyväksi. Elinympäristöömme liittyvät kysymykset ovat kiinnostaneet minua jo pienestä pitäen. Lähdin lukion jälkeen Lappeenrantaan opiskelemaan kemiantekniikkaa ja valitsin myös muutamia ympäristönsuojeluun liittyviä kursseja. Olen saanut työskennellä ympäristöasioiden parissa eri työnantajilla koko urani ajan. Nykyisessä työtehtävässäni Helsinki- Vantaan lentoaseman ympäristöasiantuntijana olen toiminut vuodesta 1996 lähtien. Tehtäväkenttäni on laaja ja mielenkiintoinen. Pidän huolen siitä, että toimintamme on hyväksyttävää niin ympäristön kuin yhteiskunnankin kannalta ja että lait huomioidaan ja luvat ovat kunnossa. Keskityn tällä hetkellä erityisesti vesi-, kemikaali-, maaperä- ja jäteasioihin. Avustan myös jonkin verran melukysymyksissä. Käytännön tasolla työni on raporttien ja selvitysten laatimista ja uusien ratkaisujen kehittämistä yhteistyössä Finavian eri yksiköiden kanssa. Tunneasioita ja pohdinnan paikkoja Ympäristöasiat ovat monisäikeisiä ja nii- Näin toimit lähtöportilla Teksti: Aleksi Kolehmainen Kuvitus: Jaska Poikonen 1. Lähtöportin sijainti kannattaa tarkistaa lentoasemalla hyvissä ajoin. Saavu lähtöportille lähtöselvityksen yhteydessä ilmoitettuun aikaan mennessä, mieluummin hieman aikaisemmin. Lähtöportti sulkeutuu viimeistään kymmenen minuuttia ennen ilmoitettua lennon lähtöaikaa. Oikea-aikaisuus on tärkeää, jotta lento pääsee lähtemään ajoissa. 2. Kuuntele lentoasemavirkailijoiden kuuluttamat ohjeet ennen koneeseen nousua. Pääsääntöisesti koneeseen pyydetään ensin bisnesluokan matkustajat, lentoyhtiön tasokorttiasiakkaat ja lasten kanssa mat- kustavat. Tämän jälkeen loput matkustajat siirtyvät koneeseen ensin ne, joiden paikat ovat koneen takaosassa, sitten etuosassa istuvat kuulutuksessa mainittujen ohjeiden mukaisesti. 12

13 t i e s i t k ö Matkustusoikeus esitettävä turvatarkastuksessa Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Olen opetellut keskittymään olennaiseen. hin suhtaudutaan usein tunteella. Ilmastoon liittyvät kysymykset ovat paljon esillä, mutta myös melu-, vesi- ja hajuasiat askarruttavat ihmisiä. Siinäpä vasta pohdinnan paikka: kuinka pukea tieto sellaiseen muotoon, että se on helposti ymmärrettävissä myös maallikolle. Toinen haaste työssäni on tehokas ajanhallinta. Kun on monta rautaa tulessa, vaaditaan hyviä hermoja ja organisointikykyä. On hieno tunne, kun jokin pitkään työn alla ollut asia saadaan päätökseen, ja vieläpä onnistuneesti. Esimerkkinä tulee mieleen ykkösterminaalin edustan asematason vesienkeräilyn laajentaminen. Osallistuin laajennuksen suunnitteluun, ja nyt näyttää siltä, että ratkaisu on hyvä: se vähentää lentoaseman lähiympäristön vesistökuormitusta merkittävästi. Parhaillaan olen mukana uuden keskitetyn jäänpoistoalueen suunnittelussa. Myös sen käyttöönotto pienentää aikanaan vesistökuormitusta. Realismia ja välittämistä Ympäristöasioihin suhtaudutaan nykyisin aivan eri tavalla kuin työurani alkuaikoina 15 vuodessa on tapahtunut paljon. Finaviassakin asiat ovat varsin hyvällä mallilla. Lentokoneiden aiheuttama melu on vähentynyt, liukkauden torjunnassa on siirrytty ympäristöystävällisempiin aineisiin ja jätteiden lajittelua on lisätty huomattavasti. Myös lentokoneissa käytettävien jäänestoaineiden aiheuttama vesistökuormitus on supistunut oleellisesti aivan viime vuosina. Tehtävää on kuitenkin paljon eikä kaikkeen pysty vaikuttamaan. Siksi helpottaa, kun opettelee keskittymään olennaiseen ja tekee parhaansa. Olen realisti, mutta välinpitämättömyyttä ympäristöä kohtaan en voi hyväksyä. On muun muassa käsittämätöntä, että lentokenttää ympäröivää seutua pidetään yleisenä kaatopaikkana. Joudumme usein siivoamaan pusikoista jääkaappeja ja muuta roinaa. En myöskään ymmärrä turhaa kuluttamista, sillä luontoarvot ovat minulle tärkeitä. Vanhana partiolaisena ja sudenpentujen ryhmän vetäjänä pääsen puhumaan luonnonsuojeluun liittyvistä asioista nuorisolle. Toivon, että olen onnistunut välittämään ajatuksiani myös omille lapsilleni. Uuden EU-asetuksen myötä kaikkien lentomatkustajien on todennettava matkustusoikeutensa jo turvatarkastuksen yhteydessä. Matkustusaikeen todentamiseen kelpaavat - lentoliput ja e-lippujen tulosteet - tekstiviestinä tai sähköpostina tulleet varausvahvistukset matkapuhelimesta tai kannettavalta tietokoneelta näytettyinä - lähtöselvityksestä tai automaatilta saadut tarkastuskortit (boarding pass) - internetistä tulostetut tarkastuskortit - tekstiviestinä saadut tarkastuskortit matkapuhelimesta näytettyinä. Lentoyhtiön kanta-asiakaskortille tai luottokortille tallennetut lentotiedot eivät kelpaa matkustusaikeen todentamiseen. Matkalipun esittäminen turvatarkastuksessa ei korvaa lähtöselvitystä. Voimassa oleva matkalippu on esitettävä paitsi turvatarkastuksessa edelleen myös lähtöportilla ennen koneeseen nousua ja mahdollisessa rajatarkastuksessa. Mihin pakkaan pullon tervaa? Olen viemässä tshekkiläiselle puusepälle näytteeksi suomalaista tervaa, jota myydään Suomessa rautakaupoissa muovipullossa. Mihin pakkaan tervapullon? Tervan voi kuljettaa hyvin pakattuna ruumaan menevässä matkalaukussa. Mikäli tervan haluaa kuljettaa käsimatkatavaroissa, tulee pakkauksen olla maksimissaan 100 ml kokoinen ja se on laitettava turvatarkastusta varten muiden mahdollisten nesteiden joukkoon litran vetoiseen läpinäkyvään, uudelleen suljettavaan muovipussiin. Onko sallittua ottaa lentomatkalle palovaroitin mukaan? Palovaroittimen voi pakata mukaan matkatavaroihin, mutta se ei saa olla toiminnassa lennon aikana: palovaroittimen paristo on poistettava. 3. Nopeutat koneeseen nousun sujuvuutta ottamalla valmiiksi esille henkilöllisyystodistuksen ja mahdollisen tarkastuskortin. Pohjoismaissa ja kotimaan lennoilla henkilöllisyyden todentamiseen kelpaa ajokortti, EU-maissa voi matkustaa myös sähköisellä henkilökortilla ja useimpiin muihin maihin vaaditaan passi. Sen kuvasivu on hyvä ottaa valmiiksi esille. 4. Kun sekä tarkastuskorttisi että henkilöllisyystodistuksesi on tarkastettu, siirry suoraan koneeseen tai lähtöportin ulkopuolella odottavaan bussikuljetukseen. Kun saavut omalle paikallesi, siirrä matkatavarasi istuinten yläpuolella sijaitseviin tavarasäilytystiloihin tai edessä olevan istuimen alle. Istu alas, kiinnitä turvavyösi ja nauti lennosta. Mihin pakkaan hiuskihartimen ja föönin? Tavallisen hiuskihartimen tai föönin saa kuljettaa käsimatkatavaroissa ja ruumaan menevissä matkatavaroissa. Poikkeuksen tekevät hiilivetykaasua sisältävät kihartimet, joita saa kuljettaa yhden matkustajaa kohden. Suojakotelon on oltava lujasti kiinnitettynä kuumennuselementin päälle. Varasäiliöiden kuljetus sekä hiilivetykaasua sisältävän kihartimen käyttö lentokoneessa on kielletty. 13

14 Vähäosaisten valtakunta & Elisabeth I Ihmisoikeustaistelija Elisabeth Rehn on kohdannut kaiken maailman pahuuden. Silti hän väittää uskovansa hyvän voittoon. Teksti: Sari Lapinleimu Kuvat: Jari Härkönen 14 Elisabeth Rehnin vuosi on ollut miedostikin ilmaistuna vauhdikas. Marraskuinen valinta Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston (ICC Trust Fund for Victims) johtokuntaan on vienyt pitkän linjan ihmisoikeustaistelijaa maasta ja maanosasta toiseen. Helmikuussa kävin kenttämatkalla Pohjois-Ugandassa ja tutustuin Joseph Konyn johtaman, Afrikan pahamaineisimpiin kuuluvan Lord s Resistance Army -sissijärjestön uhreihin. Heti tämän jälkeen lensin New Yorkiin valmistelemaan YK:n naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan päätöslauselman 1325 kymmenvuotistilaisuutta. Kotiin palattuani kävin Bosniassa, ja maaliskuussa oli jälleen New Yorkin vuoro, hän kertoo.

15 15

16 Olen katsonut tappajia silmästä silmään. Kukaan meistä ei ole yksinomaan hyvä tai paha. 16 Maaliskuisen New Yorkin -matkan syynä oli uhrirahaston johtokunnan ensimmäinen kokoontuminen. Kotiintuomisina Rehnillä oli jälleen uusi kansainvälinen luottamustehtävä: hänet valittiin viisijäsenisen johtokunnan puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus on palkaton kunniatehtävä, ja voi piru että mä olen tehnyt töitä aamusta iltaan! Mutta enhän minä tätä tekisi, ellei työ olisi niin mielenkiintoista, hän hymähtää. Kutsumus. Mielenkiintoinen työ, taistelu ihmisoikeuksien puolesta, on ollut entisen aktiivipoliitikon sydämenasia jo viidentoista vuoden ajan. Vuosina Rehn toimi YK:n ihmisoikeustarkkailijana entisen Jugoslavian alueella sekä erityislähettiläänä Bosnia ja Hertsegovinassa. Vuonna 2002 hän julkaisi YK:n naistenrahaston UNIFEMin toimeksiannosta kirjan Naiset, sota ja rauha (Women, War and Peace) Liberian nykyisen presidentin, Ellen Johnson Sirleafin, kanssa. Kirjaa varten Rehn vieraili neljällätoista Afrikan, Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kriisialueella, keskusteli lukuisten naisuhrien kanssa ja koki suoranaisen herätyksen. Projektin aikana käydyt keskustelut saivat minut oivaltamaan, että juuri naiset vievät eteenpäin, tulevaisuuteen ja rauhaan että äidit ja vaimot haluaisivat rauhaa lapsilleen. Olenkin alkanut ajaa voimakkaasti naisen asemaa kansainvälisissä konflikteissa ja niiden ratkaisemisessa, hän sanoo. Naisilla on yhtä arvokasta asiantuntemusta hallinnosta, oikeusjärjestelmästä ja turvallisuudesta kuin miehillä. Tämän lisäksi he osaavat kertoa, miten sodan naispuolisia uhreja, esimerkiksi miehensä ja kotinsa menettäneitä tai raiskauksen kohteiksi joutuneita naisia, voidaan auttaa. Myönteisiä esimerkkejä naisten osallistumisesta rauhanponnisteluihin on Rehnin mukaan jo olemassa. Ugandan viimevuotisissa rauhanneuvotteluissa oli paljon vahvoja naisia, joilla oli erinomaiset yhteydet esimerkiksi kansalaisjärjestöihin. He toivat neuvottelupöytään päätöksenteossa tarvittavan tiedon mutta pöydän ääressä istuivat ja päätöksenteon hoitivat perinteiseen tapaan miehet. Samantyyppinen asetelma nähtiin myös Keniassa vuoden 2008 vaalien jälkeen. Kofi Annan oli pyydetty pääneuvottelijaksi yhdessä Nelson Mandelan vaimon, Graca Machelin, kanssa. Suuri ansio opposition ja hallituksen välisen rauhan syntymisessä kuului Machelille, mutta kamera oli aina kohdistettu Annaniin. Ajattelutapa on huvittava mutta omiaan aiheuttamaan myös katkeruutta. Matka miesten ja naisten tasa-arvoiseen asemaan on vielä pitkä. Pahuus. Rehn on nähnyt matkoillaan toinen toistaan kauheampia asioita. Raiskattuja naisia, jalkavaimoiksi ryöstettyjä pikkutyttöjä ja sotilaiksi pakotettuja pikkupoikia. Raakalaismaisella tavalla teloitettuja perheenisiä ja nuoriamiehiä. Äitejä ja lapsia, jotka ovat menettäneet perheensä ja kotinsa. Katkottuja jäseniä ja silvottuja huulia, neniä ja korvia. Väkivaltaa, pelkoa ja epätoivoa. Piittaamattomuutta ja mielivaltaa. Kyllä ihminen on aika inhottava olio. Vallanhalu ja ahneus ajavat konflikteihin, ja raha ratkaisee pitkälti myös sen, ketkä saavat apua. Esimerkiksi Ruandassa vuonna 1994 tapahtunut kansanmurha olisi voitu hillitä alkuunsa. Vähäpätöinen maa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kiinnostava, minkä seurauksena ihmistä surmattiin ja naista raiskattiin, hän toteaa. Raiskattujen määrän liittäminen konfliktien uhrilukuihin on varsin tuore ilmiö, samoin kuin raiskausten määrätietoinen käyttäminen sodankäynnin strategiana. Tehokas ja tuhoisa sodankäynnin muoto ei vahingoita vain uhriaan vaan haavoittaa syvästi myös hänen perhepiiriään ja yhteisöään. Yksi räikeimmistä esimerkeistä löytyy juuri Ruandasta. Satapäiväisen kansanmurhan aikana valtion radio kannusti avoimesti (varsinkin hiv-positiivisia) hutumiehiä raiskaamaan mahdollisimman paljon tutsinaisia ja -tyttöjä. Suuri määrä uhreista sai tartunnan, ja huomattava osa tartunnan saaneista on jo kuollut. Vaikka Rehn on katsonut lukuisia tappajia silmästä silmään, hän kertoo oppineensa, ettei kukaan ole yksinomaan hyvä tai paha: meistä kaikista löytyvät molemmat puolet. Hyvä perheenisä voi muuttua muutamassa viikossa tunteettomaksi hirviöksi ja kun hulluus on mennyt ohi katua katkerasti tekojaan. Mietin toisinaan, voisiko sama tapahtua omille rakkailleni. Psykologien lausuntojen perusteella voisi. Asiantuntijat sanovat, että jos voimakas johtaja onnistuu kehittämään massapsykoosin, hän saa tavalliset ihmiset tekemään hirvittäviä asioita. Tämä ihmisen kaksijakoisuus on huolestuttanut minua valtavan paljon. Jälki. Makuuhuoneessa on puinen arkku. Tiesin, että siinä oli paloiteltu ruumis ja että minä olin sen paloitellut. Minulla oli kauhea pelko, että se alkaa haista, koska silloin kaikki saisivat tietää, että siinä on ruumis, jonka minä olen paloitellut. Kun Rehn muutti Bosniasta Suomeen, hän näki saman painajaisen kahtena yönä peräkkäin. Tämän jälkeen kauheudet ovat tulleet uniin vain harvoin. Jälkensä raskas työ on toki jättänyt. Jos ajattelee sitä naista, joka iloisena tuli politiikkaan 70-luvulla ja sitä mikä olen nyt... kyllä minuun on asettunut sellai-

17 17

18 nen vakavuus. Voin tuntua samalta ystävien ja perheen keskuudessa, mutta sisimmässäni risteilee kovin paljon muita ajatuksia, hän pohtii. Kyynistymiseen Rehn ei ole omien sanojensa mukaan sortunut. Tunteet ja empatia, kyky asettua muiden asemaan, ovat pitäneet pintansa kurjuuden ja epätoivon keskellä. Itku tulee edelleen herkästi, joskaan ei julkisesti eikä vastoinkäymisten vuoksi. Vastoinkäymiset eivät saa minua itkemään inhosin aina naiskollegoja, jotka kyynelehtivät hallituksen kokouksissa mutta olen kyllä itkenyt monta kertaa perhettään ja kotiaan surevien mummojen kanssa. Ja vaikka olen joutunut kehittämään tietynlaisen selviytymismekanismin pitääkseni itseni koossa, pahimpien paikkojen yli menen usein suuttumuksen ja vihan voimalla. Surun ja vihan vastapainoksi tarvitaan myös iloa ja hauskanpitoa. Joku on ihmetellyt, miten voimme istua työporukan kanssa syömässä, juomassa lasin viiniä ja jopa nauramassa näkemiemme karmeuksien jälkeen. Vastaus on yksinkertainen: ihmisen on löydettävä vastapaino, varjeltava iloa ja yksityistä puoltaan. Se joka jää murehtimaan kaikkea näkemäänsä, romahtaa. Toivo. Jos en uskoisi, että hyvä on pahaa voimakkaampi, en voisi tehdä tätä työtä. Tämä kuitenkin merkitsee, että meidän kaikkien on tiedettävä, mitä maailmassa tapahtuu ja tehtävä paljon enemmän asioiden eteen, Rehn sanoo. Vaikka ikävien asioiden kieltäminen ja yksittäisen ihmisen voimattomuuteen vetoaminen saattavat tehdä elämästä helpompaa, Rehn kannustaa jokaista kynnelle kykenevää välittämiseen ja vastuunottamiseen. Me suomalaiset emme ole innokkaita ottamaan vastaan ulkomaalaisia. Sanomme, että ihmisiä pitää auttaa heidän omassa kotimaassaan. No hyvä, autetaan sitten! hän haastaa. Vääryyksiä riittää, tekemistä on loppumattoman paljon, eikä maailma tule koskaan valmiiksi. Eikö ihmisoikeustyön konkari koskaan turhaudu tai masennu ylivoimaisen taakan edessä? Olen ajatellut, että jos saan hyvää mieltä ja uskoa ihmisille edes millin verran, se riittää. Monille pelkkä totuuden kertominen ja myötätunnon saaminen on valtava apu. Jos annamme ilman muuta periksi ja sanomme, ettei yhden ihmisen ponnisteluilla ole merkitystä, mitään hyvää ei varmasti koskaan tapahdu. Samaista viestiä Rehn on välittänyt parhaansa mukaan myös neljälle lapselleen ja kolmelletoista lapsenlapselleen. Hän on ottanut jokaisen lapsenlapsen vuorollaan mukaan työmatkalle näkemään ja kokemaan jotakin erityistä, kuten kättelemään Kofi Annania YK:ssa tai kävelemään raunioituneen Bosnian kaduilla. Nyt jäljellä on enää viimeinen 10-vuotias. Hänen kanssaan Rehn lähtee Keniaan safarille keskustelemaan tärkeistä asioista, eläimistä ja muista. Olen yrittänyt luoda lapsenlapsiini syvällisen suhteen. Toivon, että olen onnistunut välittämään heille ajatukseni siitä, että ihmisten pitää todella välittää. Me emme voi vain sulkea silmiämme epäkohdilta. Elämä. Rehn on kohdannut monenlaisia kuolemia, sekä luonnollisia että väkivallan seurauksena tapahtuneita. Hän oli isänsä ja aviomiehensä vierellä viimeisen hengenvedon hetkellä ja vielä pitkän tovin tämän jälkeen. Kuolema ei siis pelästytä jos ei varsinaisesti houkuttelekaan. Eihän kuolemaa vieläkään kovasti toivo, mutta se on tässä iässä realistinen mahdollisuus. Toisaalta olen elänyt niin hurjaa elämää ja kokenut niin paljon vakavan lento-onnettomuuden, kaiken omaisuuden menettämisen konkurssissa, syövän ja tämän työn mukanaan tuomat riskit että koen tulleeni koetelluksi. Uskon, että suojelusenkelini tietävät, koska hetkeni on tullut, hän sanoo. Entä elämä? No elämä on jotenkin aika ihanaa, kun sen ottaa myönteisenä. Hyvään elämään mahtuu kaikenlaisia ainesosia, myös suruja ja vastoinkäymisiä. Niitä minulla on toden totta ollut. Vastoinkäymisistä kuitenkin selviää, kun katsoo itseään vähän ulkopuolelta eikä ota itseään niin hirveän vakavasti. Myönteisyys on seurannut ja kantanut Rehniä läpi elämän. Läpi elämän on pätenyt myös motto Kaikki on mahdollista, eikä mikään ole mahdotonta. Nämä sanat kymmenvuotias Märta Elisabet Carlberg, sittemmin Rehn, ikuisti Pikkulotan kirjaansa noin 65 vuotta sitten. Asiani ovat hyvin. Minulla on mukava perhe, jonka jäsenet asuvat lähellä ja viettävät paljon aikaa kanssani, sekä muutama hyvä ystävä, joiden tuki on muodostunut erittäin tärkeäksi. Tämmöisessä työssä on oltava uskottuja, joiden kanssa voi puhua. Ihanaa on myös se, ettei tässä iässä tarvitse enää tavoitella mitään tai päteä missään. Yksityisenä henkilönä ja vanhuuden mukanaan tuomalla auktoriteetilla voin sanoa, mitä haluan. Jos joku ei pidä kuulemastaan, so what? Matkat. Rehn matkustaa paljon ja hoitaa kaikki matkajärjestelynsä itse. Hän muistaa ulkoa valtavan määrän lentoaikatauluja, tuntee kentät kuin omat taskunsa ja valitsee tarkoin käyt- En usko, että maailma on muuttunut pahemmaksi. Tieto hulluuksista vain kulkee aikaisempaa paremmin. 18

19 tämänsä välilaskupaikat. Hän suunnittelee vaihdot siten, ettei joudu odottamaan jatkolentoa liian kauan tai rynnimään koneesta toiseen liian vauhdikkaasti. Hän pakkaa matkalaukkuihin kaiken ja vain kaiken tarpeellisen ja varmistaa, että käsimatkatavaroista löytyy parin päivän hätävara. Tiedän myös tarkalleen, mitä kenttiä haluan käyttää ja mitä en. Itse asiassa olen aika tyytyväinen omaan, kompaktin kokoiseen Helsinki-Vantaaseemme, johon liittyy myös lukematon määrä ihania kotiinpaluita. Mieheni (Ove Rehn) oli yleensä vastassa, kun palasin maailmalta. Vaikka hänen kuolemastaan on jo viisi ja puoli vuotta, saatan vieläkin hakea häntä katseellani kotiin palatessani. Oli matka mikä ja minkä pituinen hyvänsä, Rehn lähtee sille odottavalla mielellä. Hän välttelee lentokoneessa ehkä hieman yllättäen työpapereiden pläräämistä ja keskittyy mahdollisuuksien mukaan dekkareiden lukemiseen, hölmöjen elokuvien katseluun, itkemiseen, nauramiseen ja vaikka laulamiseen. Lentämisen vakavampi puoli, lentoliikenteen merkityksellisyys meren ympäröimälle Suomelle, konkretisoitui Rehnin mukaan viimeistään Islannin tuhkapilven kurimuksessa. Tuhkapilvi osoitti muun muassa sen, että jos lentoliikenne ei toimi, meillä ei ole osaa eikä arpaa EU:ssa. Osan tapaamisista voi toki hoitaa tekniikan avulla, mutta henkilökohtaisia kohtaamisia ihmisten kesken ei voi koskaan korvata täysin konferenssipuheluilla, videoneuvotteluilla tai sähköposteilla. Ainakin minulle on tärkeää saada katsoa ihmisiä silmiin, olivat nämä sitten joukkomurhajia tai parhaita ystäviä. Väsymätön ihmisoikeustaistelija toivoo lentämisen yleistymisen, yhteyksien paranemisen ja lentohintojen halpenemisen muuttavan ihmisten suhatutumista vieraisiin kulttuureihin ja maihin. Ruisleipä on varmasti hyvä mukana, mutta kyllä maailmalla kannattaa kokeilla muutakin. Jokaisella paikalla on omat tuoksut, äänet, maut ja näkymät. Ne voi ottaa haltuun vain kokemalla, ei kirjoista tai televisiosta katsomalla. Juuri tässä, oppimisessa, on ihmisen elämän suuri rikkaus. Elisabeth Rehn Märta Elisabeth Rehn (s Helsingissä) on Ruotsalaisen kansanpuolueen entinen kansanedustaja ja Suomen ensimmäinen naispuolustusministeri. Hän oli Martti Ahtisaaren vastaehdokas vuoden 1994 presidentinvaalin toisella kierroksella ja ehdokkaana myös vuoden 2000 presidentinvaalissa. Rehn on toiminut muun muassa tasa-arvoministerinä ja europarlamentaarikkona sekä YK:n ihmisoikeusraportoijana ja YK:n pääsihteerin erityisedustajana entisen Jugoslavian alueella. Syksyllä 2009 Rehn valittiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston johtokuntaan ja maaliskuussa 2010 samaisen johtokunnan puheenjohtajaksi. Kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun ihmisoikeusasiantuntijan keskeisenä teemana on naisten asema sodankäynnissä sekä heidän roolinsa rauhanrakentamisessa. 19

20 20

21 Kadehditko naapuria Enemmän kuin kadehditusta, kateus kertoo kadehtijasta. Teksti: Nina Pinjola Kuvitus: Janne Harju Filosofian professori Timo Airaksinen kuvaa kirjassaan Onnellisuuden opas, miten eri tavoin voi suhtautua siihen, että naapuri saa hienon auton. Hyveellinen ihminen ilahtuu toisen puolesta ja onnittelee naapuria uudesta autosta. Paheellinen taas tuntee kateutta. Samalla hän kokee tunteen, jota ei haluaisi kokea. Kateus sattuu ja haavoittaa egoa, ja niinpä kateellisen on tehtävä jotakin. Hän sanoo itselleen, että BMW on röyhkeiden nousukkaiden auto ja naapuri häpäisee itsensä ostamalla sellaisen. Tämä valhe ja itsepetos vähentää tuskaa. Kadehtija ei halua nähdä hyvää kadehtimassaan henkilössä vaan vähättelee ja kritisoi häntä ei-rakentavasti. Kadehtija tuntee toisen hyvän uhkana omalle itsetunnolleen ja itsearvostukselleen, terapeutti ja henkinen valmentaja Saija Hannula sanoo. Hän on valmentanut ihmisiä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan ja törmännyt kateuden tunteeseen usein työssään. Hannula selittää, että jos meidät valtaa tarve kieltää hyvän olemassaolo toisessa ihmisessä tai jopa koko elämässämme taustalla täytyy olla monia pettymyksiä ja epäonnistumisia, joita ei ole koskaan käsitellyt. Silloin puuttuu myös ymmärrys omien tunteiden syistä ja tunteiden aiheuttamista seurauksista. 21

22 Haluan kalifiksi kalifin paikalle! Sarjakuvasankari Ahmed Ahne Kateuden tunteessa ihminen samaistuu helposti persoonaansa eikä kykene näkemään todellisuutta. Kateus tukahduttaa luovuutta, värittää, ohjaa, jopa myrkyttää toimintaa ja suhtautumista itseen ja toisiin. Kateuden taustalla on kadehtijan pyyde: hän haluaa itselleen sen, mitä toisella on. Halusta syntyy vaatimus ja odotus, joista seuraa pettymys. Kateus on hyvin yleinen ja inhimillinen tunne, josta kadehtija itse kärsii eniten, Hannula sanoo. Ihmisen tarve olla parempi, paras, johtaa usein kilpailuun ja oman edun tavoitteluun sekä toisten mitätöimiseen ja väheksymiseen keinoja kaihtamatta. Kilpailua pidetään kuitenkin hyvänä, koska sen uskotaan johtavan parempiin suorituksiin. Hannula suhtautuu ajatukseen epäillen. Kilpailu lisää turvattomuutta. Kehenkään ei voi luottaa, kun jokainen ajattelee vain omaa etuaan. Kilpailu lietsoo myös kateutta, sillä kilpailu korostaa kunkin omaa suoritusta eikä yhteistä parasta. Kilpailu estää asioiden jakamista, ja vertailu eirakentavassa mielessä taas lisää kilpailua. Silloin koetaan, että muiden auttaminen on itseltä pois, Hannula sanoo ja tarkentaa, että ihmisten tai asioiden rakentavalla vertailulla asioita voidaan kuitenkin kehittää ja parantaa. Silloin vertailua ei tehdä yksilön egon pönkityksen vuoksi vaan yhteisen hyvän nimissä. Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus on ansaittava. Sananlasku Pohjimmiltaan jokainen haluaa tuntea itsensä hyväksytyksi, rakastetuksi, tärkeäksi ja hyödylliseksi. Jos siltä ei tunnu, kuvaan astuu usein riittämättömyys. Sillä ja kateudella on läheinen suhde toisiinsa. Toisen ihmisen kuviteltu tai todellinen paremmuus saa meissä aikaan altavastaajan, alemmuuden tunnetta. Monasti meidän on todella vaikeaa tunnustaa itsellemme, että toinen on tehnyt enemmän töitä tai on oikeasti parempi jossain meille itsellemme tärkeässä asiassa, jolla olemme pönkittäneet persoonaamme, Hannula kuvaa. Ihmisen on vaikea kestää sitä, että hänen itsestään luomansa mielikuva rikkoutuu ja niin käy, jos näkee toisesta ihmisestä itseään paremman mielikuvan. Kun riittämättömyyden tunne ohjaa ihmistä, hän voi olla turhautunut, ahdistunut ja alkaa tavoitella sellaisia asioita, joita kokee itseltään puuttuvan. Ihmisen etsiessä egolleen pönkitystä, sisäiset arvot hämärtyvät. Tilalle nousevat esimerkiksi kunnian, suosion ja maineen tavoittelu. Silloin ihminen voi toimia hyvin itsekkäästi väärien arvojen kautta välittämättä muista ihmisistä. Suuri tie valaistumiseen on helppo löytää. Vältä vain kaikkea vertailua ja valikoimista. Zen-filosofi Joshu Opimme tuntemaan omaa itseämme ja toisiamme vuorovaiku- tuksessa toisten ihmisten kanssa. Kyse ei kuitenkaan ole vertaamisesta muihin. Moni haluaa uskotella itselleen ettei kadehtiminen ole omalla vastuulla. 22

23 Jatkuva vertailu toisiin ihmisiin kertoo siitä, että annamme ulkoisten asioiden määritellä itseämme. Jos ulkoiset asiat ja tapahtumat aiheuttavat meissä kateutta, emme ole löytäneet elämäämme todellista arvojärjestystä, Hannula sanoo. Vertailu ja kilpailu johtavat myös siihen ettemme osaa enää iloita siitä, mitä todellisuudessa omaamme, vaan haluamme itsellemme koko ajan jotakin lisää. Pohjimmiltaan kateus on tunne, jonka taustalla on mielen tasolla oleva ajatus ja pyyde, joka vetää puoleensa mielihyvää ja miellyttävää tai torjuu vaivannäköä ja epämiellyttävää. Hannula kuvaa, että tämä vetovoima torjunta, miellyttävä epämiellyttävä, viha rakkaus, toistuu lähes kaikissa tuntemuksissamme. Persoonassamme oleva pyyde haluaa omistaa, hankkia lisää materiaa, osata, tietää, saada arvostusta, jopa palvontaa, kunniaa, ihailua, ulkonäköä, onnea. Tässä jatkuvassa onnellisuuden tavoittelussa ihminen pysyy kiireisenä ja levottomana, ahdistuneenakin, eikä ehdi, jaksa, osaa tai kykene pysähtyä katsomaan, mikä elämässä on todella tärkeää ja todellista. Kateus vie kalatkin järvestä. Sananlasku Hannulan mielestä ei ole olemassa tervettä kateutta. Jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea ja läpikäydä negatiivisiakin tunteita. Niitä käsittelemällä voi oppia tuntemaan itseään paremmin ja lopulta jopa vapautua kielteisistä tunteista. Tunteita ei pidä tukahduttaa mutta toisaalta niihin ei pitäisi myöskään samaistua, minä olen kateus, ja juuttua, koska muuten ne ohjaavat käyttäytymistämme ja meillä on paha olla. Tunteiden tukahduttaminen on Hannulan mielestä haitallista, jopa vaarallista. Kun ihminen tukahduttaa tunteen tai pyyteen, hän kääntää sen alitajuiseen mieleen, jossa se saattaa saada aikaan kaikenlaisia epämiellyttäviä muotoja. Ne tulevat pintaan eri tilanteissa esimerkiksi pelkona, ylireaktiona, kateutena, aggressiona, loukkaantumisena, hyökkäämisenä, syyttelynä ja vääränlaisena puolustautumisena. Jos ei kerran tukahduttamalla, miten kateuden tunteesta sitten pääsee eroon? Hannula sanoo, että meidän on opittava erottamaan itsemme pyyteistämme ja tunteistamme kohtaamalla, käsittelemällä ja läpikäymällä tunteemme oikealla tavalla. Hänestä on ennen kaikkea tärkeätä kyetä katsomaan ja näkemään omassa persoonassa olevat puutteet ja esteet hyvään. Muutosta voi syntyä vain, jos suostuu katsomaan itseään rehellisesti. Kelle paljon annetaan, siltä paljon myös vaaditaan. Sananlasku sä rehellinen katsominen ole aivan helppoa. Hänen mukaansa ihmiset menevät helposti esimerkiksi asiantuntijan tai ammatillisuuden roolin tai pelkojensa taakse. Myös esimerkiksi omavoimaisuuden, uskonnon, kulttuuristen erojen tai erilaisuuden taakse paetaan ettei tarvitsisi nähdä itseään realistisesti ja todenmukaisesti. Ihmiselle onkin tyypillistä löytää monenlaisia syitä, jotta välttyisi oman muutosprosessin käymiseltä tai omien toimintamallien muuttamiselta. Suurimmalle osalle ihmisiä oman persoonan virheiden ja heikkouksien näkeminen on vaikeaa, vaikka he tiedostaisivatkin, että epäkohtien paljastaminen tekee mahdolliseksi niiden korjaamisen. Vasta heikkouksien paljastuminen vapauttaa meidät löytämään todelliset mahdollisuutemme. Tyypillistä on myös vastuun siirtäminen itsen ulkopuolelle. Ajatus siitä, ettei tarvitse itse tehdä omaa osuuttaan, vaan joku muu tekee sen puolestamme. Olkaa lyhtyjä itsellenne. Buddha Hannulan mielestä on tärkeää tiedostaa, että suurimman osan kärsimyksestä aiheutamme itse. Itsekkäät vaatimukset, kunnianhimoiset tavoitteet, materian tavoittelu, ylpeys, kovuus sekä välinpitämättömyys toisia ihmisiä kohtaan lisäävät kärsimystämme. Samoin korostunut älyn ylivalta ja liiallinen tiedon hankkimisen arvostaminen myötäelämisen ja viisauden kustannuksella. Kaikilla meillä riittää työstämistä itsemme kanssa. Joka ei tunnista tätä välttämättömäksi, on kaukana tasapainosta. Moni haluaa kyllä uskotella itselleen, ettei tämä minua koske, olen niin tasapainoinen, saavuttanut jotakin, menestynyt, arvostettu ja niin edelleen. Erilaiset tunnevammat, narsistinen herkkyys ja taipumus asettaa oma etu muiden edelle, estävät eheytymistä ja todellisten arvojen, kuten rakkauden ilmenemistä teoissa. Jos ei näe oman osuutensa merkitystä ja omia puutteitaan tai vahvuuksiaan ja lahjojaan ei voi tunnistaa eikä nähdä asioiden todellisuutta. Hannula sanoo, että kun ihminen alkaa nähdä oman osuutensa merkityksen, moni asia selkiytyy. Enää hänen ei tarvitse jäädä erilaisten tunnetilojen vangiksi, vaan hän ymmärtää ja tiedostaa, että jokainen voi muuttaa ja korjata asioita persoonassaan ja löytää todellista itseään. Se on lopulta tärkeintä, sillä toisia ihmisiähän emme voi muuttaa. Mutta voimme muuttaa omia arvoja ja asenteitamme, ja sitä kautta löytää oikeamman tavan kohdata erilaisia asioita ja ihmisiä. Negatiiviset tunteet häviävät, kun todelliset arvot ja niiden myötä rakkaus ja myötäeläminen, tulevat esiin. Kun opimme tuntemaan itseämme paremmin, kykenemme myös rakastamaan itseämme. Ja kun rakastaa itseään, kykenee rakastamaan myös muita. Sitä kautta myös kateus häviää. 23 Terapeutti ja henkinen valmentaja on huomannut, ettei itsen-