B. 1. Tuhoon vai pelastuksen osallisuuteen; Obadjan näyn puhuttelussa

Transkriptio

1 B. 1. Tuhoon vai pelastuksen osallisuuteen; Obadjan näyn puhuttelussa Herra, on puhunut näin Edomista: Katso, minä teen sinut vähäiseksi kansojen joukossa, sinusta tulee kovin halveksittu. Sinun sydämesi julkeus on pettänyt sinut, joka asut kallionhalkeamissa, jonka asunto on korkeuksissa ja joka sanot sydämessäsi: "Kuka voi syöstä minut maahan?" Vaikka kohoaisit korkealle kuin kotka, ja tekisit pesäsi tähtien keskelle, sieltäkin minä syöksisin sinut sieltä alas, sanoo Herra. Kuinka onkaan Eesau tarkoin tutkittu, hänen kätkönsä pengottu! Kaikki nuo sinun liittolaisesi ovat ajaneet sinut rajalle asti. Ystäväsi ovat sinut pettäneet ja voittaneet. Ne, jotka syövät leipääsi, ovat panneet ansan eteesi, eikä Edom ymmärrä sitä. Totisesti, sinä päivänä, sanoo Herra, minä hävitän viisaat Edomista ja ymmärryksen Eesaun vuorelta. Sinun sankarisi, Teeman, kauhistuvat, ja viimeinenkin mies häviää Eesaun vuorelta murhatöitten tähden. Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan sinut peittää häpeä, ja sinut hävitetään ikiajoiksi. Sinä päivänä, jona seisoit sivussa, kun vierasmaalaiset veivät pois hänen rikkautensa, päivänä, jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät arpaa Jerusalemista, sinäkin olit kuin yksi heistä. (Obadja 2-11, Raamattu kansalle käännös) Obadjan aikana Juuda ja Jerusalem olivat joutuneet hyökkäyksen ja ryöstön kohteeksi. Veljeskansa Edom oli vain katsellut iloiten Juudan vaikeaa ahdinkoa, ja jopa itse lisännyt sitä. Obadja saa nähdä näyn Edomia kohtaavasta tuomiosta. Johdantoa Obadjasta itsestään ei tiedetä näkynsä lisäksi oikeastaan muuta kuin, että hänen oletetaan eläneen Juudan alueella. Obadjan nimi merkitsee Herran palvelija. Kirja sijoitetaan yleensä Juudan kuninkaan Jooramin hallituskauden (v ekr.(845?) loppupuolelle. Näin ollen Obadjan kirja saattaisi olla VT: n profeetallisista kirjoista varhaisin. Myös kirjan puhe Joosefin heimosta sekä Efraimin ja Samarian maasta, jonka Juudan asukkaat tulevaisuudessa ottavat perinnökseen, näyttää viittaavan aikaan, jolloin Pohjoinen eli Israelin valtakunta oli vielä olemassa, ts. aikaan ennen v.722 e Kr. (Saarnivaara) Jotkut ovat sijoittaneet kirjan vasta 500 luvulle, aikaan, jolloin babylonialaiset hyökkäsivät Juudaan ja tuhosivat Jerusalemin, aikaan, jolloin myös profeetta Jeremia toimi Juudan kansan keskuudessa. Kuitenkin on vaikuttanut siltä, että 800- luvulla eläneen Joelin ja Obadjan profetioissa on yhtäläisyyksiä, ja että Jeremialla olisi jo ollut tiedossa Obadjan näky. Siksi ajatellaan, että Obadja toimi jo 800- luvulla ekr.. Profeetta ennustaa kirjassaan Edomin täydellisen tuhon ja Juudan pelastumisen Herran päivänä. Myös pakanakansat saavat kuulla, että kaikki heidän tekonsa, kääntyvät lopulta heitä itseään vastaan. Historiaa Edom oli Israelin kaakkoinen naapuri. Alue on vuoristoista seutua, noin metriä merenpinnan yläpuolella. Edomilaiset saattoivat katsella ylpeänä Israeliin yli Kuolleen Meren. Seirin vuoriston huipulta oli toisinaan mahdollista nähdä jopa Punaiselle merelle asti. Tärkein linnake alueella oli Teeman ja pohjoisosassa pääkaupunki Petra, (ent. Sela). Edom oli rikastunut kupari- ja rautakaivosten ansiosta. Myös ohikulkevat karavaanikauppiaat toivat maalle rahaa. Vaurastunut maa luotti omiin voimiinsa, eikä turvautunut Jumalaan. Mutta Herra sanoi tuolle kansalle, että hän syöksee sen alas, ja tekee sen kansoista kurjimmaksi. Kaikki sen viisaat hävitetään. Vaikka se kohoaisi korkealle kuin kotka, sieltäkin se syöstäisiin alas, ja kaikki sen kätkötkin tutkittaisiin.

2 Eesau, Jaakobin kaksoisveli oli edomilaisten kantaisä, joten israelilaiset ja edomilaiset olivat sukulaiskansoja. Raamattu kertoo meille, että isä Iisak rakasti paljon Eesauta. Kuitenkin muistamme, miten Eesau myi aivan vannoen lautasellisesta hernekeittoa Jaakobille esikoisoikeutensa, eikä pitänyt siitä tulevaa siunausta minkään arvoisena. Minä kuolen kuitenkin, joten mitä minä sillä teen, hän sanoi väheksyen isältä tulevaa kallista siunausta esikoispojalle. Siunauksen menettämisen jälkeen, Eesau alkoi kuitenkin kantaa vihaa veljeään kohtaan, ja se jatkui edelleen tulevien sukupolvien keskuudessa. Edomilaiset olivat Juudan vihamiehiä koko ajan. Kun Israelin kansa, Jaakobin jälkeläiset, palasivat Egyptistä, Edom ei antanut heille lupaa kulkea maansa kautta, vaikka israelilaiset lupasivat taivaltaa maan läpi kulkevaa valtatietä poikkeamatta minnekään. He lupasivat maksaa kaikesta ruoasta ja jopa vedestä, jos he niitä matkan aikana tarvitsivat. Mutta Edom lähti heitä vastaan suuren, varustetun sotajoukon kanssa. Niinpä Israelin kansa, joka ei tahtonut ryhtyä sotimaan, joutui kiertämään heidän maansa. Myöhemmin asuessaan omassa maassaan, israelilaiset joutuivat puolustamaan maataan yhtenään edomilaisia vastaan. Daavidin aikana israelilaiset voittivat hallintaansa ympäristössä asuvia kansoja ja edomilaisistakin tuli Daavidin palvelijoita. Myös Juudan kuningas Joosafat aikanaan alisti edomilaiset valtansa alle joksikin aikaa. Jooram, hallituskaudellaan, taisteli edomilaisia vastaan voitokkaasti, mutta kuitenkin hänen aikanaan edomilaiset pääsivät vapaaksi Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itsellensä kuninkaan. Jooram itse luopui Herran palvelemisesta ja vietteli Juudan kansaa haureuteen eli epäjumalan palvelukseen, johon jo Israelin Pohjoinen valtakunta oli langennut. Jooramin hallituskauden lopulla, Herra antoi siitä rangaistuksen kansalleen. Hän lähetti filistealaisia ja arabialaisia taistelemaan Juudaa vastaan. He onnistuivat valloituksessaan ja veivät mukanaan kuninkaanlinnasta kaiken tavaran sekä myös kuninkaan vaimot ja hänen poikansa, nuorinta lukuun ottamatta. Kuningas itse sairastui ja kuoli saamaansa sairauteen parin vuoden kuluttua. Kun Juuda joutui ahdinkoon ja Jerusalemia tultiin ryöstämään, Edomin synniksi tuli se, ettei se tullut sukulaiskansan avuksi, vaan iloitsi sen kärsimyksistä ja otti osaa ryöstöretkiin. Monesti edomilaiset jopa liittoutuivat Israelia ja Juudaa vastaan hyökänneitten naapurikansojen kanssa, auttaen heitä sotimaan sukulaiskansaansa vastaan. He myös ilmiantoivat Edomista turvaa etsiviä Juudan pakolaisia, ja luovuttivat vihollisille maasta pois pakenevia ja pilkkasivat heitä. Näin kävi myös silloin, kun babylonialaiset ryöstivät Jerusalemia. Silloin samaan aikaan myös edomilaiset hyökkäsivät Juudaa vastaan. Herra sanoo, että juuri siksi, että Edom ei tullut Jerusalemin avuksi, vaan kävi veljiensä kimppuun, kohtaa sitä onnettomuus. Niin kuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi. Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki, mutta Eesaun heimo kuin olki, ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen; eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta. Ne, jotka vihaavat Jumalan valitsemaa kansaa, ovat myös Jumalan vihollisia. Kun Eesau lähti pois omille teilleen, hän lähti pois Jumalan teiltä. Hän ei kysellyt Jumalan tahtoa elämässään, eikä turvautunut auttajaansa. Hän hylkäsi Jumalalta tulevat siunaukset, ja eli oman tahtonsa ja oman viisautensa mukaan. Hän sai kyllä rikkauksia, ylpeili omista saavutuksistaan ja taidoistaan, mutta sydämessä oleva jatkuva kauna, viha ja anteeksiantamattomuus, johti hänen kansansa ylimielisyyteen, lähimmäisen sortoon ja väkivaltaan. Jumala sanoi, että tulee päivä, jolloin Edomin viisaat ja taidolliset ovat poissa ja hävitys kohtaa maata, eikä ketään heistä jää Eesaun vuorelle. Ei yksikään heistä pääse pakoon. Nabatealaiset valtasivat Edomin n. 500 ekr.. Malakian kirjassaan (n. v. 400 ekr.) kertoo, että Herra on tehnyt heidän vuorensa autioksi. Jos he yrittävät rakentaa rauniot jälleen, se ei tule heille

3 onnistumaan. Valloituksen aikana edomilaisia pakeni Negeviin ja pakolaisten asumaa aluetta alettiin kutsua Idumeaksi. Juudas Makkabealainen otti alueen haltuunsa v.165 ekr., ja v. 126 ekr. juutalaiset kukistivat edomilaiset. Silloin hasmonien Juudean kuningas, Johannes Hyrkanos, (Simeonin poika, ekr.), teki onnistuneen valloitusretken edomilaisten alueelle, ja valtasi koko Idumeaksi kutsutun alueen. Monille edomilaisille annettiin kuitenkin mahdollisuus palata Jumalan liittoon, ottamalla liiton merkin, ympärileikkauksen ja kääntymällä juutalaisuuteen. Kuitenkaan viha idumealaisten ja juutalaisten välillä ei loppunut vieläkään. Vähän ennen Jeesuksen syntymää idumealainen Herodes Suuri sai hankittua Israelin kuninkuuden itsellensä n. v. 37/40 ekr., ja toimi siten hallitsijana maassa Kristuksen syntyessä. Kuningas Agrippa II (k.n.100 jkr.) oli heidän sukunsa viimeinen hallitsija, sillä hän kuoli lapsetonna. Rooman Juudan valtauksen ja Jerusalemin tuhon aikoina, vv jkr., Simon Gerasalainen hyökkäsi Idumeaan ja hävitti sen perusteellisesti. Jäljelle jäi vain erämaa, aivan kuten Joel sanoi profetiassaan: Edom tulee autioksi erämaaksi väkivallan tähden, jota he ovat tehneet Juudan lapsille, kun he ovat vuodattaneet viatonta verta heidän maassansa. (Joel 4:19) (Saarnivaara / Iso Raamatun tietosanakirja) Jumalan kansan ja pelastussuunnitelman vastustusta: Oikeastaan edomilaiset hyökkäsivät Jumalan pelastussuunnitelmaa vastaan monin eri tavoin. Aabramille, Iisakille ja vielä Jaakobille Jumala oli luvannut antaa luvatun maan ja siunata heitä jälkeläisten runsaudella niin, että hänen jälkeläisensä leviäisivät kaikkialle. Jaakobille hän jälleen lupaa, että hänen siemenessään tulevat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä. Siinä luvattiin siunauksen tuojan, Messiaan, pelastajamme syntyvän tästä suvusta. Mutta nyt Eesau harkitsi Jaakobin surmaamista, ja hänen sukunsa tuhoamista. Israelin kansan palatessa Egyptin orjuudesta, edomilaiset yrittivät estää tuon kansan kulkua Jumalan heille lupaamaa maata kohti. Kun kuningas Saul halusi surmata Daavidin, - hänet, jonka suvusta Messias oli luvattu syntyvän -, tuli edomilainen Dooeg tietämään Daavidin pakopaikan, ja että pappi Ahimelek oli avustanut Daavidia pakomatkallaan. Hän toi tiedon Saulille, ja sen seurauksena 85 Ahimelekin sukuun kuuluvaa pappia sai surmansa edomilaisen Dooegin käden kautta. Kun israelilaiset asuivat kansana luvatussa maassa, edomilaisia syytettiin siitä, että he eivät tulleet Jumalan valitseman kansan tueksi heidän kohdatessaan hyökkäyksiä, vaan toivoivat Israelin ja Juudan kansan tuhoa. He ajattelivat, että tuon kansan tuhoamisen jälkeen, he saavat omakseen Jumalan omalle kansalleen lupaaman maan. Kun Jeesus oli syntynyt, edomilaiseen sukuun kuuluva Herodes surmautti kaikki alle 2v. poikalapset Beetlehemistä ja sen ympäristöstä varmistaakseen, että varmasti Jeesus, juutalaisten kuningas tulisi surmatuksi. Muutamien vuosikymmenten kuluttua Herodeksen suku sammui. Jeesus, Messiaan valtakunta on levinnyt yli maanpiirin, ja leviää yhä, kaikesta vihollisen vastustuksesta huolimatta. Jumala sanoi, että Jumalan kansa pysyy iankaikkisesti, mutta Edom hävitetään. Mekin saamme muistaa aina Obadjan kirjan sanat: Älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja. Niin kuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään. (12 15)

4 Jumala puhuu myös siitä, miten Herran viha kohtaa kaikkia kansoja, jotka kohtelevat hänen kansaansa epäoikeudenmukaisesti. Kaikki Jumalaa vastustavat kansat tulevat saamaan tekojensa mukaan, sillä Herra on suuri Israelin rajojen ulkopuolellakin. Hän sanoo: Lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja; Niin kuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään. Herran tuomio kohtaa kaikkea vääryyttä. Herran päivänä kaikki jumalattomuus tulee saamaan oikeudenmukaisen tuomion. Kaikki Jumalaa vastustavat voimat tuhotaan. Siionin vuorella ovat pelastuneet Siionin vuorella saavat olla pelastuneet, ja se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä. (17) Kirjan lopussa on lohdutuksen sanoja Israelin kansalle. Jaakobin heimo, Israel, saa jälleen omakseen sitä ympäröivät maat. Israelista pakkosiirtolaisuuteen lähteneet, samoin kuin Jerusalemista pois viedyt saavat palata alueilleen. Edomin, Filistean, Negevin ja entisen Israelin alueet tulevat jälleen kansan asuttaviksi.(19 20) Jesajan kautta Herra puhuu monesti siitä, miten Herran lunastama kansa saa palata Siioniin riemuiten ja iloiten Jumalan suurista pelastusteoista. Minun kansani tulee sinä päivänä tuntemaan minun nimeni, ja ymmärtämään, että minä olen se, joka sanon: Katso, tässä minä olen. Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: Sinun Jumalasi on kuningas! Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin. Puhjetkaa riemuhuutoihin, kaikki Jerusalemin rauniot, sillä Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, Hän on lunastanut Jerusalemin. Herra on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme antaman pelastuksen. (Jes. 52:6 10) Herra Jeesus, Kristus sovitustyönsä kautta on lunastanut kansansa, ja antanut heille valtakunnan, joka ei järky. Kun Marialle ilmoitettiin Vapahtajan syntymästä, hänelle sanottiin: Hän, Jeesus, on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." (Luuk.1:32 33) Kuninkuus on oleva Herran. (21) Jesajan kirjan 33 ja 34 luvuissa puhutaan, miten Herra nousee ja tulee Häntä odottavan ja häneltä armoa anovan kansansa avuksi hävittäjää vastaan. Kun kansat ovat tarpeeksi tuhonneet ja ryöstäneet, tulee heille tuomion aika. Myös Edom mainitaan siellä tuhoon tuomittujen joukossa. Kaikki kansat tulevat silloin tuntemaan Herran voiman ja kunnian. Silloin Herran pelko on oleva Siionin aarre. Silloin Herra täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella. Silloin sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, ne saavat nähdä kauas yli avaran maan. Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinpaikan. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra. Herra on tuomarimme, Herra on johtajamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät. Yksikään asukas ei sano: Minä olen vaivanalainen. Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi. (Jes. 33: 17, 20, 22,24) Ks. lähteet kirjoituksiin: tuulansivut.omasivu.fi

5