MITEN KÄY SM-KISOJEN?

Transkriptio

1 Katsojien kannalta ongelmallisimpia lajeja ovat metsästyshirvi ja metsästysluodikko. Kummassakin lajissa kisoja seuraavat eivät näe ampumasuositusta. Lajeja olisikin ehdottomasti kehitettävä katsojaystävällisemmiksi. MITEN KÄY SM-KISOJEN? Vielä 1980-luvulla Metsästäjäliiton piirit kävivät tiukkaa kilvoittelua eri SM-kilpailujen järjestämisoikeuksista. Kilpailijat puolestaan joutuivat lunastamaan osallistumisoikeutensa jopa viisissäkin karsintakilpailuissa. Mestaruuskilpailut olivat tapahtumia, jonne matkustettiin usein perhekunnittain useiden päivien ajaksi. Kiteytetysti voidaan sanoa, että mestaruuskilpailut olivat ja ovat metsästysampumaurheilun suurta juhlaa. Vaan miten on tulevaisuudessa? 148 JUHA K. KAIRIKKO METSÄSTÄJÄLIITON nimissä järjestetään vuosittain viidet SM-kilpailut. Kisahistorian aikana säännöt ovat muuttuneet joltisestikin. Ensimmäisten kilpailujen ohjelma ja lajisäännöt olivat yhteensä puolentoista konekirjoitusliuskan mittaiset. Toisissa kisoissa kilpailijoille jaettiin monistetut säännöt ampumaradan portilla. Nykyisin lajisäännöt on painettu 150-sivuiseksi kirjaseksi. Kilpailulajit Hirvenhiihto Vuotuisessa kilpailukalenterissa ensimmäisinä ovat hirvenhiihdon SM-kilpailut. Laji tuli mestaruuskilpailuohjelmaan vuonna Kyseessähän on kilpailu, jonka lopputulos muodostuu kolmen osalajin (hiihdon, ammunnan ja etäisyyden arvioinnin) pisteistä. Lopputulos on sikäli ampumispainotteinen, että ampumisessa voi maksimissaan saada 600 pistettä, kahdesta muusta lajista 300 pistettä kummastakin. Laji on hyvin urheilullinen. Metsästyksellisyyttä siinä edustavat ampumasuoritus ja etäisyyden arviointi. Metsästäjänhän täytyy osata ampua hyvin ja arvioida etäisyys kokolailla tarkasti. Aseen on oltava hirvilaillinen, joskin patruunat ovat vapaat. Hiihtotaival suoritetaan perinteisellä tyylillä, ja etäisyyden arvioinnissa ei saa käyttää minkäänlaista apuvälinettä, ei edes omaa sormea. Hirvenhiihto oli takavuosina erittäin suorittu metsästäjien kilpailulaji. Piireille ei tuonut pienintäkään vaikeutta lähettää SM-kisamatkoille täydet joukkueet. Niinpä kisoihin osallistui lähes tuhat karsintakilpailujen perusteella valittua kilpailijaa. Vaikka SM-kilpailujen järjestäminen on valtava urakka, viime vuosiin saakka halukkaista ei ole ollut pulaa. Jatkossa tilanne ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Hirvenhiihdon SM-kisajärjestelyt eivät kaadu ampumaratakysymyksiin, kisoja on järjestetty tilapäisilläkin radoilla. Kisojen tulevaisuuteen liittyy kuitenkin yhtenä huolenaiheena etelän lumettomat talvet, kaksi mestaruuskilpailua on jo järjestetty niin, että latu on merkitty lumella. Kummatkin tapahtumat saatiin vietyä läpi juuri ja juuri, kun jäähileet haalittiin lähipitäjien luistinradoilta, lumet kerättiin katujen varsille kootuista kasoista. Järjestäjille kisat olivat painajaismaisia. Hirvenhiihdon SM-kisoihin osallistui parhaimmillaan n kilpailijaa, nykyisin määrä on n Ilma-aseet Ilmaluodikko ja -hirvi otettiin Metsästäjäliiton kisaohjelmaan vuonna Mestaruuskilpailuihin osallistuu vuosittain n. 400 kilpailijaa. Hienoa on, että ilma-aseammunnat ovat tuoneet mukaan paljon nuoria, varhaisikäisimmät kilpailijat ovat 6-7 -vuotiaita. Ikäskaala on melkoinen, sillä vanhimmat ovat sivuuttaneet 80-vuoden merkkipaalun. Ilma-aseammuntojen SMkisojen osalta en niin kovin kauheasti pelkää kisapaikkojen tai järjestäjien loppumista, meillä on onneksi muutama iso, tarkoitukseen sopiva sisähalli ja innokkaita järjestäjiäkin. Valitettavaa minusta on, että näistäkin lajeista on tullut välineurheilua. Sille ei voi sääntömuutoksinkaan käytännössä mitään, että kisoissa käytettävät aseet maksavat yli 2000 euroa/kpl. Olisin toivonut, että ilma-aselajeissa kilpaillaan pelkästään normaaleissa vaatteissa. Nyt jo monella alle kymmenvuotiaalla on nahkainen ampujain takki ja muitakin erikoisvarusteita.

2 Kansainvälisten lajien SM Ilma-aseiden SM-kilpailujen jälkeen vuorossa ovat keskieurooppalaisin säännöin ja pohjoismaisin säännöin käytävät metsästysammuntojen SM-kilpailut. Molemmat SMkisat käydään samassa paikassa saman viikonlopun aikana. Kummassakin kisassa osakilpailuja on runsaasti. Sääntöjen mukaan kilpailijoiden on oltava pukeutuneita metsästysvaatteisiin ja hänen tulee ampua kivääriosuudet normaalilla metsästyskiväärillä, jossa saa olla kiikaritähtäin. Kaikissa muissa maissa normaalilla metsästysasulla ymmärretään sellaista vaatetusta, jollainen päällään mies menee esim. syyskuun 11. päivänä jänisjahtiin. Hänellä on metsästyskengät tai saappaat ja tavallinen metsästyspuku. Normaalilla metsästyskiväärillä ymmärretään kivääriä, jollaisella normaali suomalainen hirvimies lähtee metsälle. Metsästysammuntojen varustepuolella on kautta linjan menty aivan liian pitkälle erikoisvarusteiden suuntaan. Jotta kansainvälisten lajien SMkilpailuihin saataisiin kilpailijoita, suomalaisissa kisoissa noudatetaan soveltuvin osin kansainvälisiä sääntöjä. Tämä tarkoittaa, että kisoissa saa ampua kansainvälisten sääntöjen tarkoittamasta asusta poikkeavassa asussa. Eikä aseen tarvitse täyttää muissa maissa noudatettavia sääntöjä, ei edes painoltaan. En jaksa ymmärtää, että joidenkin lajien SMkisat käydään soveltuvin osin noudatettavin kilpailusäännöin. Nauraisivathan meille kaikki, jos esim. Kalevan kisoissa 110 metrin aitajuoksussa aidat olisivat 15 cm matalammat kuin muualla maailmassa käytävissä yleisurheilukilpailuissa, 400 metrin juoksussa matka olisikin 380 metriä ja kuulakisassa kuula painaisi kilon vähemmän kuin maailmalla. Vaikka kisat ovat avoimet eli niihin saa osallistua jokainen liiton jäsen, kisat eivät ole saavuttaneet merkittävää suosiota. Ns. keskieurooppalaisin säännöin käytäviin kisoihin on viime vuosina osallistunut satakunta ampujaa, samoin pohjoismaisin säännöin käytäviin. Tämä on erittäin valitettavaa, sillä kummatkin kisat ja kaikki lajit ovat hyvin metsästyksellisiä. Kantani on, että Metsästäjäliiton ei kannata väkisin ylläpitää näitä SM-kilpailuja. Mikäli kisojen suosio ei kolmen neljän vuoden kuluessa nouse, poistettakoon ne SM-kilpailukalentereista. Kesäkisat Pisimmät perinteet Metsästäjäliiton järjestämistä SM-kilpailuista on metsästysammunnan SM-kilpailuilla. Ne otettiin liiton kilpailuohjelmaan Jo pelkkä laji- ja sääntöhistoria olisi erillisen historiikkiopuksen paikka. Nykyisin lajeina ovat metsästyshaulikko, metsästystrap, metsästysluodikko ja hirviammunta. Vielä runsas kymmenen vuotta sitten kaikki SM-kilpailuihin osallistuvat joutuivat kilvoittelemaan paikastaan piirien järjestämissä monissa karsintakilpailuissa. Ja kilpailu oli totisesti kovaa. Kova oli myös niiden tehtävä, jotka joutuivat lopullisesti päättämään piireissään, ketkä ilmoitetaan SMkilpailuihin osallistujiksi. Parhaimmillaan kisoissa kilpaili lähes 2000 ampujaa. Määrä on vähentynyt parilla sadalla, mikä sinänsä ei vielä ole katastrofi, suurkilpailuista kysymys on edelleenkin. Suunta on kuitenkin selvä, ja valitettavaa on, että suurin vähennys on tapahtunut nuorten sarjoissa. SM-kisoihin osallistuvien määrässä tapahtunut vähenemä ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Ns. kesälajeissa tapahtunut harrastajamäärien Varsinkin piirien välisessä hirvenhiihtoviestissä on näyttävyyttä. METSÄSTYS- AMMUNTOJEN Metsästysammuntojen SM-kilpailut otettiin Metsästäjäliiton kilpailuohjelmaan Alusta alkaen lajeista mukana ovat olleet hirviammunta ja haulikkoammunta. Luodikkoammunta otettiin mukaan Metsätystrap on kuulunut SM-kisaohjelmaan vuodesta 1996 lähtien. Haulikkolajeja kesäkisoissa on kaksi metsästystrap ja metsästyshaulikko. Kumpaakin lajia on helppo seurata. 149

3 lasku on paljon suurempi kuin näyttää. Ennen karsintakilpailuihin osallistuneista läheskään kaikki eivät onnistuneet kisapaikkaansa hankkimaan, nykyisin joissakin sarjoissa karsintakisat ovat pelkkä muodollisuus. Nämä synkkyydet ovat tosiasiaa onneksi vain muutamassa piirissä ja niissäkin lähinnä vain luotilajeissa. Haulikkolajeissa monessa piirissä on nähtävissä jopa harrastajamäärien kasvua. Jokainen metsästysammunnan SM-kisatapahtumassa ensimmäistä kertaa vieraileva hämmästyy, kuinka jättiläismäisestä urheilutapahtumasta on kysymys. Kisat kestävät viisi päivää, niitä seuraamaan saavutaan perhekunnittain, mikä moninkertaistaa kisa-alueilla vierailevien henkilöiden määrän. Väriä tapahtumiin tuovat myös erilaiset myyntikojut, ravintolat ja oheisohjelmat. Kaikesta huolimatta syytä huoleenkin on. Hirvenjuoksut Hirvenjuoksut ovat kilpailulaji, joka syntyi vahingossa. Eteläisessä Suomessa keksittiin ryhtyä taittamaan hiihtomatka jalan taivaltaen, koska kisapaikoille ei satanut lunta, vaikka toivorikkaita kilpailijoita saapui tutkimaan, josko vitiä löytyisi latupohjille edes nimeksi. Hirvenjuoksuja kutsuttiin aluksi hirvihölkiksi. SM-kisalajiksi hirvenjuoksu tuli kilpailijoiden toivomuksesta. Laji poikkeaa perusluonteeltaan hyvin vähän hirvenhiihdosta. SM-kilpailuihin osallistuu n. 800 kilpailijaa. Kisojen tulevaisuus Liiton toiminnanjohtajana olen erittäin huolissani metsästäjien ampumalajien SM-kilpailujen tulevaisuudesta. Millainen on tilanne esim. 10 vuoden kuluttua? Ovatko vuosittaiset kisat edelleenkin suurtapahtumia kuten takavuosina ja vielä nykyisinkin? Onko edes teoreettisesti mahdollista, että metsästysammunnat nousevat laajasti arvostetuiksi urheilulajeiksi? Seuraavassa pelkoja ja toiveitani. Lajisääntömuutoksetko ratkaisu? Jatkuva pahoittelun aihe on nuorten kilpailijoiden määrän väheneminen metsästäjien ampumakoitoksissa. Määrä olisi vielä paljon pienempi, jollei meillä olisi sellaisia seuroja ja henkilöitä, jotka jaksavat houkutella nuoria ammuntojen pariin ja jaksavat pyyteettömästi kouluttaa nuoria metsästysampujia. Miksi sitten nuoria pitää houkutella ammuntoihin? Ensinnäkin nykynuorille on tarjolla valtavasti enemmän harrastusmahdollisuuksia kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Moniin uusiin harrastuksiin pääsee jopa suhteellisen huokein kustannuksin. Metsästysammuntojen yksi ongelma on lajien kalleus. Teoriassa haulikkoammunnoissa ja kivääriradoilla pitäisi pärjätä vaikka 400 euron varustein. Vaan selitäpä se harrastustaan aloittelevalle, joka toteaa ilmakivääriammunnoissa alle kymmenvuotiaillakin olevan mittojen mukaan tehtyjä nahkaisia ampujan takkeja ja vähän vaahtosammutinta suurempien ampuvan yli 2000 euron kiväärillä. Metsästyshirvi- ja metsästysluodikkoammunnoissa suurella osalla kilpailijoista, sarjasta riippumatta, on järjestään yli 4000 euron varusteet, eivätkä haulikkoampujien pyssytkään huokeimmasta päästä ole. Totisesti vaikeaa on siis vakuuttaa ammunnoista orastavasti kiinnostuneelle opiskelijanuorukaiselle tai opiskelijattarelle, että kisat on kehitetty sellaisiksi, että niissä pärjää normaalein metsästysvarustein. Lajien hintavuutta lisäävät vielä patruunakulut. Käytännössä onkin pitkälti niin, että metsästysammuntoihin saadaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta mukaan vain sellaisia nuoria, joiden vanhemmat tai jompikumpi vanhemmista harrastaa jotakin näistä lajeista. Mitä Metsästäjäliitto voi tehdä asian hyväksi? Pystytäänkö menetettyjä sieluja pelastamaan ampumataivaaseen muuttamalla sääntöjä sellaisik- Eri lajien SM-kilpailupaikat nykymuotoisten metsästysampumalajien historian ajalta. Noin puolet entisistä SM-kesäkisakeskuksista on sellaisia, joilla kisoja ei nykyisin voitaisi järjestää. Myös osa hirvenhiihdon ja -juoksun SM-kisaradoista on jouduttu sulkemaan. Kymmenen vuoden sisällä tilanne pahenee entisestäänkin. HIRVENHIIHDON HIRVENJUOKSUN Hirvenjuoksut otettiin Suomen Metsästäjäliiton SM-kisaohjelmaan vuonna

4 Metsästysammunnan SM-kilpailut pidettiin vuonna 1974 Eurassa ja Säkylässä. Eurassa ammuttiin metsästyshaulikkoammunta ja Säkylässä luotilajit. Kuva metsästysluodikkoammunnasta. Millainenhan vastalauseiden myrsky nousisi, jos kilpailijat joutuisivat kisaamaan taivasalla. Kolme vuosikymmentä sitten ei vielä vaadittu ampumakatoksia. ILMA-ASEIDEN Ilma-aseiden (ilmaluodikko ja ilmahirvi) SM-kilpailut otettiin Suomen Metsästäjäliiton ohjelmaan vuonna si, että ainakin kesälajeissa palataan alkuperäishenkeen eli kisoissa ei sallittaisi erikoisvarusteita? En usko, että yhtäkkinen muutos saisi lyhyellä aikavälillä aikaan kuin lisää ammuntojen piiristä poistuneita. Kisoissa lakkaisi näet käymästä osa nykyvarusteisiin tottuneista. Näkemykseni on, että nykyisten sääntöjen rinnalle tulee kehittää uudet säännöt, joiden myötä lajeihin saadaan huimasti lisää näyttävyyttä ja reippautta. Kun tässä onnistutaan, luonnollinen kehitys hoitaa monia asioita aikaa myöten. Millaisia sääntöjä ja millaisia teknisiä ratkaisuja esitän? Viisasten kiveä tässä asiassa en omista, olen kuitenkin vakuuttunut, että oikeanlaisia ratkaisuja on olemassa. Vaihtoehtoja varmasti tutkitaan kansainväliselläkin tasolla, sillä jos mitään ei tehdä, monen ampumalajin jatkomahdollisuudet esim. olympiakisoissa eivät ole itsestäänselvyys. Arvostus Vuodesta toiseen keskustellaan eri yhteyksissä, miksi liitto ei tee mitään, jotta edes metsästysammuntojen SM-kilpailuista olisi juttua valtakunnan päälehdessä ja kisatapahtumia näytettäisiin television urheiluruudussa. On sitä välillä ollut kisatarinaa niin Helsingin Sanomissa kuin televisiossakin, mutta totta on, että pääsääntöisesti kumpikin media jättää metsästäjien kisoista kertomatta. Metsästäjäliitto on yrittänyt monenlaista saadakseen nämäkin mediat kiinnostumaan, mutta aika huonoin menestyksin. Tiedotusvälineet tekevät juttuja niistä aiheista, jotka kiinnostavat suuria kansalaismääriä. Valitettava tosiasia on, että ammunnoista yleensäkin kerrotaan valtamedioissa varsin vähän. Me suomalaiset olemme urheilukansaa, joten me arvostamme suuresti niitä lajeja, joissa meillä on ollut kansainvälistä menestystä. Tämä pitää pääosin paikkansa, mutta ammunta on jäänyt kansalaisten ylenpalttisesti rakastamien urheilulajien ulkopuolelle, vaikka kansainvälinen menestys on ollut aikojen kuluessa mahtavaa. Kuvaavaa on, että esim. jonkun todella arvostetun lajin kaksissa MM-kilpailuissa mitaleille yltänyttä urheilijaa tiedotusvälineet ovat lentokentällä vastassa ja kunta kiirehtii lahjoittamaan ensimmäisellä kertaa tontin ja toisella kertaa talon, kuvitellaanhan urheilijan tehneen mitaleillaan kunnan tutuksi ja tunnetuksi kautta maailman, tiedämmehän me suomalaisetkin kaikkien edellisissä MM-kisoissa menestyneiden vierasmaalaisten koti- 151

5 paikkakunnat perin juurin. Vaan annapa olla, jos ammunnan MM-kisoista palaisi kaksi naispuolista mitalistia, joista toinen maailmanennätyksen ampuneena, kaksi miespuolista kultamitalista ja yksi pronssille yltänyt. Eipä Seutulassa kulta ja mirhami vaihtaisi omistajaa eivätkä kuntien päättäjät palkitsemisia pohtisi, kysehän on vain ammunnoista ja ampujista. Monessa muussa maassa ampumaurheilu todella arvostetaan korkealle. Katsotaanpa vaikka filatelian puolta. Upean aihekokoelman saisi eri maissa julkaistuista postimerkeistä ja ehiökuorista, joissa kuvataan eri ampumalajeja tai jotka on julkaistu jonkun tietyn ampumalajin kunniaksi ja ylistykseksi. Maan metsästysampumamestaruuskilpailutkin ovat joissakin maissa saaneet vuosittain oman postileimansa ja kisapaikoilla myydään kisapostikortteja. Ja katsotaanpa saksalaisia kyliä ja kaupunkeja. Lukuisten omakotitalojen päädyissä on toisen kerroksen korkeudella yksi tai useampi ampumataulu. Se ei ole merkki isännän tai jonkun perheenjäsenen ampumaharrastuksesta, vaan metsästys- tai ampumaseuran näkyvä kiitos siitä, että talon väki on sponsoroinut seuran järjestämän kilpailun. Toivotaan, että meillä Suomessakin ammuntaa ryhdytään joskus tulevaisuudessa arvostamaan oikeasti. Nykyisenlaisen laajamittaisen arvostuksen vähäisyys ei sekään ole omiaan houkuttelemaan nuoria ammuntojen pariin. Tosiasia vielä on sekin, että metsästysammunnat eivät ole olympialajeja, eivätkä maailmanlaajuisesti harrastettavia lajeja, joten niistä ei suuria otsikoita revitä. Pelkät tuloksetkin saattavat jäädä julkaisematta, koska toimittaja voi ku- 152 vitella tasoerojen olevan hirvittäviä, saattaahan esim. metsästyshirven nuorten sarjan neljännen tulos olla 184 pistettä ja viidennen onnistuneen saamaan vain 92 pistettä. Televisiotakaan lajit eivät kiinnosta, koska kaikista lajeista puuttuu laajoja katsojajoukkoja houkutteleva sähäkkyys. Hirvenhiihtoja, hirvenjuoksuja ja haulikkoammuntoja on saatu tosin kehitettyä jo hiukan siihen suuntaan, että katsojatkin pysyvät selvillä kilpailun kulusta ja yksittäisten kilpailijoiden menestyksestä. Kehitettävää toki niissäkin lajeissa on, mutta vielä enemmän tehtävää on muissa lajeissa. Kun metsästysammuntoihin saataisiin vielä tiukkoja kansainvälisiä koitoksia, niin kyllä tuo arvostuskin saattaisi pikkuhiljaa lisääntyä. Rataongelmat Monissa maissa ampumaurheilua on perinteisesti arvostettu suuresti, mikä näkyy mm. komeina ampumakeskuksina. Monissa maissa on julkaistu runsaasti myös eri ampumalajeja kuvaavia postimerkkejä, mikä sekin on osoitus arvonannosta. Ampumaradanteitä on Suomessa nykyisin 23. Toivottavasti ne kaikki johtavat tulevaisuudessakin ampumaradoille. Kävin läpi metsästysammuntojen eri SM-kisojen historiaa ja merkitsin karttapohjalle ne paikkakunnat, joissa kisoja on järjestetty. Seuraavaksi pohdin paikkakunta paikkakunnalta, voitaisiinko siellä järjestää esim. kolmen vuoden kuluttua vastaavanlainen metsästysammunnan suurtapahtuma kuin siellä on yhden tai useamman kerran järjestetty. Pohdintojen tulos oli paljon synkempi kuin etukäteen uskoinkaan. Me tarvitsemme Suomessa pieniä ja keskisuuria ampumakeskuksia. Niiden lisäksi meillä on välttämätöntä olla suuria ampumakeskuksia, joissa voidaan harrastaa kaikkia ampumalajeja ja järjestää suurkilpailuja. Ampumaradat ovat viime vuosina joutuneet sellaiseen pyöritykseen, jota oli vielä viisitoista vuotta sitten mahdoton kuvitella. Vanhoillekin radoille joudutaan anomaan kalliit ympäristöluvat. Usein käy vielä niin, että lupa ei myönnetä. Perusteina lupien epäämiseen ovat välillä lyijyongelmat, välillä meluongelmat useimmiten molemmat. Käsittämättömältä tuntuu, että joku voi rakentaa kesämökkinsä esim. kilometrin päähän vuosikausia toimineesta ampumakeskuksesta ja saatuaan suvitorppansa valmiiksi ryhtyä vaatimaan ampumaradan sulkemista, koska laukaisuäänet häiritsevät hänen mökkeilyrauhaansa. Vielä käsittämättömämpää on, että säädökset ovat valittajan puolella. Tällaisesta syystä joudutaan lähiaikoina rajoittamaan yhden uudehkon ampumakeskuksen käyttöä olennaisesti. Toinen sulkemissyy on lyijy. Olipa lyijyhaittojen uhka todellinen tai kuviteltu, asioiden selvittäminen maksaa niin paljon, että läheskään kaikilla ratojen ylläpitäjillä ei ole varaa edes perusselvityksiin. Ampumarata-asioista olen kirjoittanut vuosien varrella kymmeniä metrejä, joten en tässä yhteydessä paneudu moniin syihin ja seurauksiin. Koska pääteemana on metsästysammuntojen SM-kilpailujen tulevaisuus, totean vain huolestuneena, että monellakaan aiemmalla kisapaikalla ei esim. kesäkisoja pystyisi enää järjestämään. Sulkemisten syynä ovat olleet niin paukkina kuin lyijykin. Olen käynyt muutamilla noista teilatuista ampumakeskuksista. Näkymät ovat olleet lohduttomat, varsinkin kun muistaa, millaisia ratakokonaisuudet olivat aikoinaan. Vanhoista ampumakeskuksista monet on siis lopetettu ja lopuistakin osa on ahdingossa. Uusia keskuksia ei lähitulevaisuudessa varmastikaan tulla liiemmin perustamaan. Synkeää tilannetta pahentavat vielä joidenkin suurten varuskuntien lakkauttamiset. En usko, että vetoomuksista huolimatta niiden ampumaratojen sallitaan säilyvän. Riittääkö järjestäjiä Suurten SM-kilpailujen järjestäminen on valtava urakka. Yleensä valmisteluihin ryhdytään jo kolme vuotta aikaisemmin. Aluksi kuukausi kuukaudelta ja sitten viikko viikolta järjestelytehtäviin valmistautuvien määrä kasvaa. Kokonaismäärää harva tulee edes ajatelleeksi. Todettakoon, että hirvenhiihdon ja hirvenjuoksun SM-kisojen järjestelyihin osallistuu henkilöä, metsästysammunnan SM-kisojen järjestelyihin lähes kaksinkertainen määrä. Erinomainen asia on, että kisajärjestelyihin on aina löytynyt riittävästi talkooväkeä. Huolta kannan kuitenkin siitä, ovatko asiat jatkossakin näin hyvin. En haluaisi olla pessimisti, mutta olen valitettavan vakuuttunut, että väen vähyyskin on jatkossa kipeä ongelma.