HELSINGIN HIIPPAKUNNAN ORTODOKSISTEN SEURAKUNTIEN JÄSENLEHTI IRTONUMERO 5,50 06/14

Transkriptio

1 HELSINGIN HIIPPAKUNNAN ORTODOKSISTEN SEURAKUNTIEN JÄSENLEHTI IRTONUMERO 5,50 06/14

2 Ukrainan läntinen naapuri Moldova on Euroopan köyhin maa. Siellä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisiin vuosiin. Ortodoksisesta Moldovasta kerromme sivuilla Helsingin ortodoksisen seurakunnan kanttori Minna Jokinen kiersi maailman ympäri moottoripyörällä. Kolme kuukautta kestänyt matka oli yhtä kilvoittelua. Minnan kokemuksista voit lukea sivuilta Sisällys 3 PÄÄTOIMITTAJALTA 4 KIRKKOHERRALTA 5 AJANKOHTAISTA 8 MOLDOVASSA KIRKKO ON YHTÄ KUIN ELÄMÄ 12 NUORTEN LEIRILLÄ ARMENIASSA 14 ESIPAIMENELTA Nähkäämme vaivaa 15 FADER MIKAEL KRIISINS VÄLSIGNADE LIV OCH GÄRNINGAR 16 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 18 PYHIINVAELLUS MOOTTORIPYÖRÄLLÄ 22 IHMISENÄ AJASSA Hengellisen elämän alku 25 KYSYVÄLLE VASTATAAN 26 KULTTUURI 30 VALAMON KUULUISA LUOSTARIKISSA 32 LAPSET JA NUORET 34 ISÄ SERAFIMIN MIETTEITÄ Granaattiomenan sielu 35 KALENTERI 44 MINNE MENNÄ 49 MODERNIN KILVOITTELIJAN PÄIVÄKIRJA Sisäisen ylösnousemuksen mahdollisuus, 3. osa 50 DIAKONIA TIEDOTTAA 52 PERHEUUTISIA 55 MEIKÄLÄISIÄ Mika Kangasaho

3 PÄÄTOIMITTAJALTA ORTODOKSI 06/14 viesti Helsingin, Haminan, Kotkan, Lahden, Lappeenrannan, Tampereen ja Turun ortodoksisten seurakuntien lehti Näkökulmia toisaalle Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. JULKAISIJA: Helsingin ortodoksinen seurakunta TOIMITUS: Liisankatu 29 A 2, Helsinki SÄHKÖPOSTI: ortodoksiviesti@ort.fi PÄÄTOIMITTAJA: Tiina Makkonen, p TOIMITUSSIHTEERI: Laura Karlin, p LEHDEN ULKOASU: Leena Toivola LEHDEN TAITTO: Teija Virtanen/PunaMusta ja Tiina Makkonen sivut 3-4 ja TOIMITUSNEUVOSTO: Alexander Hautamäki, Birgit Salmenhaara, Ion Durac, Liisa Tynkkynen, Maria Hokkinen, Markku Salminen, Matti Pulkkinen, Raija Pyöli, Risto Nordell, Timo Tynkkynen Urpo Uotila, Jonas Bergenstad, Tiina Makkonen TILAUSHINTA: 40 / vuosi. Lehti on seurakuntien jäsenille ilmainen. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p PAINOPAIKKA: ISSN Painotuote KANNEN KUVA: TIINA MAKKONEN. Kuva on otettu Moldovan pääkaupungin pääkirkon edessä olevalla aukiolla. TAKAKANSI: EEVA MEHTO KÄVIN SYYSKUUSSA MOLDOVASSA. Iltakävelyllä Dnestr-joen rannalla katselin, kuinka joen toisella puolella Ukrainassa lehmät löntystelivät vapaina lämpimällä rantahiekalla. Omalle Moldovan puoleiselle rannalle oli kerääntynyt paljon miehiä kalastamaan. Tästä utuisen kauniista näkymästä oli vaikea erottaa levottomuuden ja vaaran merkkejä. Silti Moldovassakaan rauha ei ole itsestäänselvyys. Yli 20 vuotta sitten käydyn sisällissodan jäljiltä maan itäinen kaistale Transnistria on irtautunut emämaastaan. Välit ovat jääneet pysyvästi kireiksi, eikä Moldovan ja Transnistrian rajaa ylitetä noin vain. Kun passi on tutkittu huolella, annetaan kymmenen tunnin oleskelulupa Transnistrian alueelle jossa käyvät maksuvälineinä vain alueen sisällä vaihdettavat Transnistrian ruplat. Tuntuu kuin olisi aikamatkalla Neuvostoliitossa! Transnistriassa halutaan pitää kiinni slaavilaisesta taustasta ja tiiviistä yhteydestä Venäjään, muualla Moldovassa länsi vetää monia puoleensa. EU:n liput liehuvat pääkaupungissa vaalien alla, vaikka maa ei kuulu EU:hun. Mihin haluamme kuulua, miettivät kaikki Moldovassa. Jos Ukrainan kriisi levittäytyy johonkin, en ihmettelisi, jos suuntana olisi länsinaapuri Moldova. Tilanteessa on paljon samaa. Asioiden näkeminen ja kokeminen läheltä avaa silmiä asioiden monimutkaisuuteen. Se mikä on yhdelle hyvä, voi olla toiselle paha. Puhtaasti värittymätöntä tietoa ei saa idässä, mutta ei sitä saa lännessäkään. Media valitsee aina näkökulmansa. On liian helppoa sanoa ulkopuolisena olevansa selkeästi jonkun puolella ja jotakin vastaan. Siksi en osaa enkä halua rukoilla voittoa kenellekään, vaan yleistä viisautta, jolla luodaan kaikkialle rauhalliset olot. Kun riitelevien osapuolten välinen ymmärrys kasvaa, kun kaikkia ihmisiä ryhdytään kohtelemaan tasavertaisesti ja kaikki alkavat toimia yhteiseksi hyväksi, ollaan aina menossa oikeaan suuntaan. Tarvitsemme rajoja, mutta myös niiden ylittämistä. Tässä lehdessä menemme kaikkien lähelle rakennettujen rajojen tuolle puolen. Liikumme maailmassa, jossa moni tarvitsee apua. Ja jossa Kirkko on onneksi lähellä. Tiina Makkonen Venäjänkielisillä sivuilla tutustutaan Helsingin hiippakunnan kiertävään monikulttuurisen työn pappiin Pavel Pugovkiniin. 3

4 KIRKKOHERRALTA/ Kaikkia tarvitaan OLEMME SAANEET TOISEN YHTEISEN lehtemme numeron käsiimme. Ensimmäinen numero sai innostuneen vastaanoton seurakunnissa. Tästä on hyvä jatkaa lehtiyhteistyön kehittämistä. Kotkan seurakunta on saamassa syksyn aikana uudet talousohjesäännöt, joiden avulla yhtenäistämme seurakuntien tapoja toimia taloushallinnon alueella. Tämäkin on hyvä ja tervetullut asia. Tätä ohjeistusta olemme odottaneet pitkään. Nyt alkusyksyllä työyhteisön herätti Työterveyslaitos kampanjallaan: Anna työrauha. Ensimmäinen ajatus oli, että kyllähän meillä seurakunnissa työntekijöillä nyt työrauha on. Mutta miten asia sitten onkaan? Keskusteluissa kävi kuitenkin hyvin nopeasti ilmi, etteivät asiat aina ihan niin hyvin olekaan olleet, eivätkä edes ole vielä tänä päivänäkään kaikkialla. Muutamat työntekijät totesivat, et- tä heistä tuntuu aina välillä, ettei heillä olisi omaa elämää lainkaan työn ulkopuolella. Aina pitäisi olla tavoitettavissa ja seurakuntalaisten käytettävissä, myös loma- ja viikkovapaina. Minulle kaikki ja heti, mieluimmin jo eilen. Tämä on minun oikeuteni -vaatimuksia esitetään työntekijöille. Mutta eihän näin kenenkään tulisi toimia seurakunnissa. Onko tämä nykyajan ilmiöitä vai ihmisten oman juurettomuuden ja pahan olon purkautumisen tulos? Onneksi seurakunnissa on vielä selvästi havaittavaa innostusta ja yhteen hiileen puhaltamisen henkeä. Tästä saamme kiittää Jumalaa! Monissa seurakunnissa käytettävissä olevat henkilöstöresurssit ovat pienet, joten tarvitsemme myös vapaaehtoisten seurakuntalaisten apua toiminnan kehittämiseen. Iloa ja valoa kaikkien syksyyn. Osallistukaa seurakuntiemme tarjoamaan toimintaan! Alexander Hautamäki Kotkan kirkkoherra ja Haminan vt. kirkkoherra МЫ ДЕРЖИМ В РУКАХ второй номер нашего общего журнала. Первый номер был встречен приходами с большим энтузиазмом. Это значит, мы можем развивать нашу общую работу над журналом. В эту осень приход города Котка получит новые финансовохозяйственная инструкции, которые призваны помочь приходу более гармонично работать в финансовой сфере. Это так же является хорошим событием, так как мы ждали эти инструкции на протяжении долгого времени. В начале осени началась компания по гигиене труда под названием «Мир на рабочем месте». Первая мысль была, что у наших приходских работников с этим вопросом дела обстоят хорошо. Но все же, как обстоят дела на самом деле? Во время собеседования достаточно быстро стало ясно, что ситуация не настолько хорошая, и это еще не все. Несколько работников признали, что иногда они чувствуют, что им не хватает личного времени во внерабочее время. Всегда нужно быть на связи и доступным для прихожан, включая выходные и отпуск. Мне прямо сейчас и все, желательно уже вчера. Это мое право, предъявлять требования работникам Но на самом деле в приходе так не принято поступать. Не знаю, является ли это явлением сегодняшнего дня или это результат отсутствия уверенности и проявление общего недомогания? Хорошо, что в приходах есть люди полные энтузиазма и желанием трудиться вместе. За это мы можем благодарить Бога! Во многих приходах потенциал человеческих ресурсов небольшой, вот почему мы нуждаемся в развитии волонтерской приходской работы. Работной и светлой осени. Не оставайтесь в стороне от проводимой приходской деятельности! Александр Хаутамяки Настоятель прихода г. Котка и исполняющий обязанностей настоятеля прихода г. Хамина Перевод Алекси Савельев 4

5 Arkkipiispa Leo siunasi Langinkosken keisarillisen kalastusmajan Keisari Aleksanteri III:lle ja hänen perheelleen vuonna 1889 Langinkosken rannalle Kotkassa valmistunut kalastusmaja täyttää tänä vuonna 125 vuotta. Venäjän rajojen ulkopuolella maja on ainoa keisarin pyynnöstä valmistunut asuinrakennus, joka on säilynyt meidän päiviimme saakka. Yli kaksi vuotta kestäneiden entistämis- ja korjaustöiden ansiosta keisarillisena kotimuseona toimiva maja on nyt erinomaisessa kunnossa. Kalastusmaja uudelleenvihittiin kesällä juhlallisin menoin. Arkkipiispa Leo siunasi rakennuksen ja kahvilaksi muutetun entisen vartijanmajan. Juhla alkoi kalastusmajan terassilla pidetyllä jumalanpalveluksella. Palveluksen jälkeen arkkipiispa siunasi majan sisätilat ja jatkoi sieltä kahvilarakennukseen. Valamon munkkien luvun alussa rakentaman Langinkosken tsasounan luona seurakunta piti tänä kesänä kolme liturgiaa. Arkkipiispa Leo siunaamassa keisarillista kalastusmajaa. RAGNAR BACKSTRÖM Aleksanteri Syväriläisen reliikki Imatran kirkkoon AJANKOHTAISTA Aleksanteri Syväriläisen muistojuhlana Imatran Pyhän Niko laok sen kirkossa toimitettiin liturgia ja moleben, jossa Syvärin-luostarimatkalta saadut reliikit olivat ensimmäistä kertaa kirkkokansan kunnioitettavina. Lappeenrannan seurakunnan työntekijöiden vuotuinen opinto- ja virkistysmatka suuntautui keväällä Syvärin luostariin Aunukseen. Matkalaiset osallistuivat toisen helluntaipäivän juhlajumalanpalveluksiin, jotka toimitettiin piispojen Mstislavin ja Markellin johdolla. Tihvinän piispa Mstislav, joka johtaa myös Syvärin luostaria, lahjoitti matkan yhteydessä Pyhän Aleksanteri Syväriläisen reliikkiosasen Imatran Pyhän Nikolaoksen kirkon ikonostaasin kokonaisuuteen kuuluvaan pyhittäjän ikoniin kiinnitettäväksi. Reliikkiosanen on sijoitettu paikoilleen suurikokoiseen pyhittäjän ikoniin kirkon ikonostaasin vasemmalle puolelle. Tämä ikoni on ainoa Aleksanteri Syväriläistä esittävä ikoni koko Lappeenrannan seurakunnassa. Konservaattorit Anna Lehikoinen ja Jenna Parkkila-Mäki Valamon konservointilaitoksesta konservoivat elokuussa Kristuksen kuvaa Turun hautausmaan hautakappelissa. Valamon Ystäville paikallisosasto pääkaupunkiseudulle Valamon Ystävät ry on saanut pääkaupunkiseudulle paikallisosaston. Syyskuussa perustetun paikallisosaston puheenjohtajaksi valittiin Hilkka Kinnunen, varapuheenjohtajaksi Petri Turunen, sihteeriksi Seija Lappalainen ja neljänneksi johtokunnan jäseneksi Eeva Saarinen. Osaston perustaminen liittyy VY:n hallituksen keväiseen päätökseen perustaa mahdollisuuksien mukaan uusia paikallisosastoja. Samalla on tarkoitus edelleen selkiyttää yhdistyksen organisaatiota. Valamon ystävien pääkaupunkiseudun paikallisosaston tarkoituksena on muiden paikallisosastojen tapaan järjestää jäseniltoja, konsertteja ja muita tapahtumia luostarin hyväksi. Heikki Huttunen monikulttuuriseksi papiksi Rovasti Heikki Huttunen on valittu Helsingin seurakunnan ensimmäiseksi monikulttuuriseksi papiksi. Isä Heikki ottaa tehtävän vastaan näillä näkymin vuoden kuluttua. Siihen saakka hän jatkaa työtään Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerinä. Monikulttuurisen työn papin sijaisena toimii pastori Lars Ahlbäck. 5

6 AJANKOHTAISTA Salossa vietettiin 25-vuotispraasniekkaa Salon Pyhän Ristin rukoushuoneen 25-vuotispraasniekkaa vietettiin kunniallisen ja eläväksitekevän ristin löytämisen ja ylentämisen juhlana Samalla juhlittiin myös 50-vuotiasta Salon Tiistaiseuraa. Tiistaiseuralla on keskeinen rooli Salon rukoushuoneen syntyhistoriassa. - Tiistaiseura myi niin sanottuja hirsikirjoja, jotka maksoivat kaksisataa markkaa kappale. Niillä keräsimme varoja tsasounan rakentamiseen. Keräämämme summa satatuhatta markkaa ei riittänyt kulujen kattamiseen, joten seurakunta avusti myös, kertoi Tiistaiseuran pitkäaikainen puheenjohtaja ja nykyinen rivijäsen Olli Forssén. Praasniekan liturgian toimittanut Helsingin metropoliitta Ambrosius kiittelikin Tiistaiseuraa sen panoksesta tsasounan valmiiksi saattamisessa. Pyöröhirsitsasouna valmistui vuonna 1989, ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin saman vuoden marraskuussa ja käyttöön rakennus vihittiin seuraavana vuonna. Sain lainaksi kaksi paksua kirjaa, joissa oli lueteltuna itäkarjalaisia tsasounia. Niistä etsimme sellaista mallia, joka parhaiten sointuisi käyttöön. Tiesimme kuinka suurta väkimäärää varten tilaa pitäisi olla. Kirjasta löytyi se perusmalli, jonka pohjalta Arvo Happo sitten piirsi nykyisen rakennuksen kuvat, valotti Olli Forssén rukoushuoneen varhaisvaiheita. Salon alueella on noin kolmesataa ortodoksia ja heille oma rukoushuone on tärkeä. Jumalanpalvelusten lisäksi rakennusta käytetään Tiistaiseuran kokouspaikkana ja ikonimaalauskurssikin järjestetään tällä hetkellä samoissa tiloissa, kertoi Forssén. Hengellisesti se merkitsee minulle hyvin paljon, että meillä on täällä oma paikka, vastasi Seija Putkonen kysyttäessä Salon rukoushuoneen merkityksestä. Salon tsasouna on sellainen kiva, pieni ja lämmin rakennus, Tarja Tuominen hymyili. Sekä Putkonen että Tuominen kertoivat käyvänsä tsasounassa myös ikonimaalauskurssilla. Merkkivuoden kunniaksi rukoushuoneeseen hankittiin uudet ristit ja rakennus maalattiin ulkoapäin. SAARA KALLIO Ikoneja Vihdin-Nummelaan Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymäjuhlan aattona 7.9. siunattiin käyttöön Vihdin-Nummelan uuden rukoushuoneen ikonit ja ehtoollispeitteet. Ikonit on maalannut Länsi-Uudenmaan ikonimaalauspiiri, ehtoollispeitteet on tehnyt Eeva-Liisa Puokka. Kurssilaiset maalasivat ikonit vapaaehtoistyönään. Helsingin ortodoksinen seurakunta kustansi ainoastaan ikonilaudat. Jokaisen oppilaan kädenjälki näkyy työssä. Olen huolehtinut ainoastaan ikonien värimaailmasta. Ikonien on tärkeää olla samankaltaisia, kertoo silminnähtävästi lopputulokseen tyytyväinen ikoninmaalausryhmän opettaja Ritva Tarima. On ihan erilainen tunne, kun maalaa ikonia kirkkoon. Se on niin vastuullista, vaativaa ja ihanaa. Vaativuustaso ja kontrolli olivat todella korkealla. On ilo ja kunnia tehdä ikoni rukoushuoneeseen. Olen kiitollisella mielellä, kertoo yhden tapahtumaikoneista maalannut Tuuli Linteri. VLADA WAHLSTÉN Nummelassa Neitseen Marian syntymäjuhlaa vietettiin syyskuussa uusien ikonien keskellä. 6

7 Ilmavoimien vainajien muistoa kunnioitettiin Lappeenrannassa Suomen Ilmavoimien vainajien muistopäivänä 7.9. toimitettiin Lappeenrannan ortodoksisella hautausmaalla panihida lentomestari Eugen Saarlan haudalla. Lentomestari Eugen Saarla menehtyi lento-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin Turkinsaaressa lähellä Viipuria. Onnettomuus johtui lentokonetyypin rakenteellisesta heikkoudesta, jonka takia näkyvyys oli huono. Kone törmäsi toiseen koneeseen. Lentomestari Saarla oli yksi ensimmäisistä Ilmavoimien palveluksessa menehtyneistä lentäjistä, ja hänet haudattiin synnyinkaupunkinsa hautausmaalle. Lentomestari Eugen Saarla (ent. Evgenij Schirakoff) oli syntynyt Lappeenrannassa vuonna Hänen isoisänsä oli tunnettu lappeenrantalainen kauppias Afanasij Schirakoff, joka toimi vuosikymmenien ajan Pokrovan kirkon isännöitsijänä. AJANKOHTAISTA Tamperelaiset valitsevat kirkkoherran kolmesta ehdokkaasta Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran vaali toimitetaan sunnuntaina Vaalissa äänestäminen tapahtuu: Liturgian jälkeen klo Tampereen kirkossa Klo Porin kirkossa Klo Tampereen kirkossa Vaalin tulos julkistetaan ääntenlaskun jälkeen samana iltana klo Tampereen kirkossa, seurakunnan ilmoitustauluilla sekä www-sivuilla. Vaalin vahvistamisesta pidetty pöytäkirja valitusosoituksineen on nähtävänä kirkkoherranvirastossa (Suvantokatu 10 A, 2. kerros) viraston aukioloaikoina ti pe klo Tampereen kirkkoherran vaalissa ovat ehdolla pastori Jonas Bergenstad, pastori Jyrki Loima ja pastori Aleksei Sjöberg. Lähes 300 seurakuntalaista jätti metropoliitta Ambrosiukselle esityksen, jonka mukaan vaalisijalle pitäisi asettaa myös seurakunnan toisen papin tointa hoitava pastori Heikki Honkamäki. Isä Esipaimen ei nähnyt perusteita lisäehdokkaan nimeämiseen. Tampereen seurakunnan internet-sivuilla ( tampere) voi käydä kuuntelemassa ehdokkaiden koepalvelusten jälkeisiä haastatteluja. Kristityt naiset rauhan asialla Euroopan Kristittyjen Naisten Ekumeeninen Foorumi (Ecumenical Forum of European Christian Women) kokoontui yhdeksännen kerran Kreikan Tinoksella elokuun alussa. Joka neljäs vuosi pidettävän yleiskokouksen teemana oli tänä vuonna Syntynyt naisesta. Kristityt naiset luovana voimana Euroopassa. Tämänvuotisen yleiskokouksen julkilausumassa korostettiin naisten ja naisjärjestöjen tärkeää roolia rauhan välittäjinä tämän päivän konflikteissa ja kriiseissä sekä rasismiin, pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Kokoukseen osallistui noin 130 eri kristillisten perinteiden piiriin kuuluvaa naista 27 maasta. Suomesta mukana oli kaksi virallista edustajaa, joista toinen oli ortodoksiseen kirkkoon kuuluva Suomen Foorumin koordinaattori ja Ekumeenisen Naisjaoston asiantuntijajäsen Outi Piiroinen-Backman. Piiroinen-Backmanin mielestä foorumi on tärkeä, sillä se mahdollistaa, että eritaustaiset kristityt naiset voivat tavata toisiaan ja käsitellä yhteisesti tärkeitä asioita. Sydämeeni jäi erityisesti vuorovaikutus paikallisten kanssa. Kaiken kaikkiaan foorumi on havahduttanut siihen, kuinka erilaisia kulttuureja ja asioita Euroopassa on, vuodesta 2010 foorumin Suomen koordinaattorina toiminut Piiroinen-Backman toteaa. TEKSTI LAURA KARLIN 7

8 TOIVON SIEMENIÄ MUSTASSA MULLASSA Moldovalaisittain normaalin, suomalaisittain mahdottoman kuhmuraisen tien varteen on levitetty iso pressu. Sen keskellä on kasa tuleentuneita auringonkukkia ja ympärillä naisia paukuttamassa kepeillään niistä siemeniä irti. Kultahampaat kimaltelevat ja nauru raikaa. On sadonkorjuun aika. Pellot ovat antaneet tänä vuonna Moldovassa hyvän sadon. Iloisia hetkiä varjostavat jatkuvan köyhyyden aiheuttamat murheet. Entinen neuvosto tasavalta Ukrainan ja Romanian välissä on Euroopan köyhin. Aikuiset houkutellaan paremman elämän toivossa vierasiin maihin. Lapset jätetään kotiin oman onnensa nojaan. Tämä on kaipauksen ja köyhyyden maa. Tämä on maa, jossa elämä ja Kirkko kuuluvat erottamattomasti yhteen. 8

9 Olemme liikkeellä Sorocan alueella Pohjois-Moldovassa. Tulemme Irinan ja Veran viljelyksiltä. Naiset kasvattavat maissia, papuja ja pähkinöitä. Viljelymaan ja pienen traktorin hankkimiseen heillä ei olisi ollut mahdollisuutta ilman naisten työllistymiseen tähtäävää hanketta. Suomesta hanketta tukee ortodoksisen kirkon kehitysyhteistyön järjestö Filantropia. Paikallinen kansalaisjärjestö vastaa hankkeen käytännön toteutuksesta. Tavoitteena on tukea naisia yrittäjyyteen ja samalla siihen, että heidän ei tarvitsisi lähteä etsimään töitä maailmalta. Hankkeen rahoittaa pääosin Suomen ulkoministeriö. Irina oli viime vuonna hyvin aran ja sulkeutuneen tuntuinen. On valtavan hienoa nähdä, että hän on nyt kuin toinen ihminen, iloitsee Filantropian projektipäällikkö Minna Rasku. Naiset saavat avustusjärjestöltä koulutuksen. Sen jälkeen heitä tuetaan yrityksen perustamisessa. He eivät saa suoraan rahaa, vaan esimerkiksi rakennusmateriaaleja, kasvien taimia tai karjaa. Kun tuottoa tulee, heidän on maksettava 10 prosentin osuus takaisin. Näillä yhteenkootuilla palautuksilla perustetaan uusia pienyrityksiä tai vahvistetaan nykyisiä. Olemme saaneet erinomaisia tuloksia, joten myös paikalliset viranomaiset ovat alkaneet kiinnostua hankkeesta, Minna Rasku kiittelee. Moldova Asukkaita noin 3,5 miljoonaa. Väkiluku on laskussa. Maan alueella kaksi autonomista aluetta, Gagauzia ja Transnistria, joista jälkimmäinen on julistautunut itsenäiseksi. Ortodokseja noin 93 % kansasta. Pääosa kuuluu Moskovan patriarkaattiin. Kielet romania, venäjä ja turkin murre gagauz Keskipalkka n. 200 /kk Pääelinkeino maatalous Tärkein teollisuuden ala viiniteollisuus Tiraspolin parlamenttitaloa saa kuvata vain tien toiselta puolelta. 20-vuotiaan Irinan mielen kohentumiseen on ainakin yksi selkeä syy. Hän on viime vuoden jälkeen saanut valtion stipendin ja päässyt opiskelemaan maantiedettä pääkaupunki Chis inăuhun. 11-vuotias pikkusisko on yksin kotikylässä, sillä molemmat vanhemmat ovat olleet jo vuosia laittomasti töissä Venäjällä. Onneksi isosiskon opiskelu on järjestetty niin, että hän voi opiskella myös kotona ja käydä pääkaupungissa tenttimässä. Vanhemmat lähettävät Venäjältä Veralle rahaa, jonka avulla hän voi pitää meistä huolta, Irina kertoo. Veran mies ja 25-vuotias poika ovat molemmat lähteneet työn perässä ulkomaille. Vera on nähnyt poikaansa yhden kerran viimeisten kuuden vuoden aikana. Tämä kaikki on ihan tavallista Moldovassa. Arvioiden mukaan joka neljäs moldovalaislapsi elää vain toisen vanhempansa kanssa, joka seitsemännellä lapsella molemmat vanhemmat ovat lähteneet ulkomaille. LÄHTEMISEN HOUKUTUS Moldovalaisilla on kova tarve puhua vaikeuksistaan. Kaikki kertovat, kuinka vie- Transnistrian pääkaupungin Kristuksen syntymän kirkossa on oma Tiraspolin Jumalanäidin ikoni. Kun maa siirtyi osaksi kommunistista Neuvostoliittoa, uskovaiset ihmiset pelastivat ikonin ja säilyttivät sitä kotonaan. Vuonna 2008 asukkaat palauttivat ikonin takaisin kirkkoon. Irinalla on ollut onnea. Hän on päässyt opiskelemaan ja Filantropian rahoittamaan avustusohjelmaan. 9

10 Tavallisilla moldovalaisilla pihoilla ei ole tilaa oleskeluterasseille. Pienelläkin pihalla viljellään ainakin omiksi tarpeiksi. Kulman takaa saattaa löytyä myös vaikkapa pari lehmää, muutama sika ja kanoja. lä reilut 20 vuotta sitten maa oli Neuvostoliiton pienin tasavalta, jossa oli paljon teollisuutta. Kun Neuvostoliitto hajosi, tehtaat sulkivat ovensa. Ihmiset jäivät tyhjän päälle ja ovat siinä paljolti edelleen. Markkinatalous ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Pitkällä taksimatkalla on aikaa jutella kuljettajan kanssa. Kerron hänelle, että Suomessa maahanmuutto on poliittisesti arka asia. Monet eivät halua Suomeen muualta tulevia paremman elämän etsijöitä. Viktor-kuski pyörittelee hämmästyneenä päätään. Moldovassa ongelmat ovat aivan päinvastaisia. Kylät tyhjenevät ja koulut ja päiväkodit lakkautetaan, kun niihin ei ole enää tulijoita. Työn ja toimeentulon puutteessa kaikki lähtevät pois. Valtio on niin köyhä, ettei se pysty tukemaan avuntarvitsijoita. Pienillä palkoilla ja eläkkeillä ei pysty elättämään perheitä. Usein ulkomaille lähdetään laittomasti. Varsinkin nuoret naiset houkutellaan pois kotimaasta lupauksilla paremmasta elämästä. Pettymys on suuri, kun vieraassa maassa odottaakin pahimmillaan orjatyö prostituoituna. Moldova on Euroopan ihmiskaupan keskus. Myös elinkauppa kukoistaa. Pohjoista Sorocaa pidetään ihmiskaupan ydinalueena. Kun auto ajaa läpi romanien asuttamaan kukkulan, vilisee silmissä palatsimaisen hienoja taloja. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että täältä käsin hoidetaan ja tänne ohjautuvat ihmiskaupasta saadut rahat. Moldovassa näkee liian vähän hymyileviä ihmisiä. Minä hymyilen, koska saan olla ulkomaalaisten kanssa ja minulla on moldovalaisittain hyvä palkka. Olen koulutukseltani opettaja, mutta en voi tehdä opettajan töitä surkean palkan takia, kertoo oppaana työskentelevä Natalia. ITÄÄN VAI LÄNTEEN Marraskuussa pidetään Moldovassa parlamenttivaalit. Äänestysprosentin odotetaan olevan alhainen. Maa oli kaksi vuotta ilman presidenttiä, kun äänioikeutetuista vain 35 prosenttia kävi äänestämässä. Poliitikkoihin ei korruptoituneessa maassa uskota. Moldova on sisäisten ristiriitaisuuksien maa. Maan alueella on kaksi autonomista aluetta, eteläinen Gagauzia ja Ukrainaan rajoittuva itäinen Transnistria. Moldovassa on paljon niitä, jotka haluavat suuntautua länteen. Slaavilaistaustaiselle Transnistrialle länsi on edelleen kauhistus luvun alussa Transnistriassa käytiin verinen sisällissota. Sen seurauk- sena alue julistautui itsenäiseksi valtioksi. Muut maat eivät ole itsenäisyyttä tunnustaneet. Silti Moldovan ja Transnistrian välissä on tiukat rajamuodollisuudet. Transnistrialla on muun muassa oma raha, postilaitos, presidentti ja parlamentti. Jos omaa pelkän Moldovan passin, voi alueella liikkua vain tiettyjä reittejä. Moldovassa puhutaan eniten moldovaa eli käytännössä romaniaa, Transnistriassa venäjää. Transnistriassa romanian kieltä kirjoitetaan entisen Neuvostoliiton ajan mukaisesti kyrillisillä kirjaimilla, Moldovassa käytetään latinalaisia kirjaimia. Jäätyneeseen sotaan voisi löytyä ratkaisu, kun kieliriidat saataisiin ratkaistuiksi, oppaamme arvelee. Moldovassa huokaillaan raskaasti naapurimaassa Ukrainassa käytävälle sodalle. Maa on lähes täysin riippuvainen Venäjältä tulevasta öljystä ja kaasusta, joka tulee Ukrainan kautta. Venäjä on ollut Moldovan tärkein vienti- ja tuontimaa. Kauppasaarron takia ulkomaankauppa on jäädyksissä. Tänä vuonna avattiin kaasuputki Romaniasta Moldovaan, mutta sieltä tuleva kaasu kattaa vain viitisen prosenttia tarpeesta. Ukrainan kriisi koet telee rajusti muutenkin vaikeuksissa olevaa Moldovaa. Ortodoksinen usko yhdistää kaikkia. Transnistrian pääkaupungissa seisoo Neuvostoliiton muistomerkkejä, kuten Lenin-patsaita, sulassa sovussa kauniiden kirkkojen kanssa. Uuden Neamtin luostarissa munkit yrittävät elää omassa maailmassaan kaikkien ristiriitojen ulkopuolella. Meille ei ole väliä, mihin Moldova tai Transnistria aikovat liittyä. Meidän päämääränämme on joka tapauksessa taivas, isä Feaktist tiivistää. TIIVIS YHTEYS KIRKKOON Mutta palatkaamme vielä Irinan ja Veran viljelyksille. Vaikka Moldova on hyvä viljelysmaa runsaan auringon ja mustan mullan ansiosta, viljeleminen ei ole helppoa. Irinan ja Veran maa-ala oli pitkään käyttämättä. Ohdakkeet valtasivat viljelykset. Mustaan multaan juurtuneis- 10

11 ta rikkakasveista on nyt lähes mahdotonta päästä eroon. Viime vuonna pähkinöiden sadonkorjuun alla naiset kokivat raskaan pettymyksen. Joku oli käynyt varastamassa sadon. Tänä vuonna aloitamme sadonkorjuun pikkuisen ennenaikaisesti, jotta varkaat eivät ehdi viedä sitä meiltä, Irina kertoo. Irina kiittää avusta ja tuesta paikallisia pappeja. Seurakunta tarjoaa hänelle turvaa ja huolenpitoa. Papit ovat myös takaamassa lainoja niille pienyrityksille, joita heidän kyliinsä perustetaan. Moldovassa kirkot toimivat lähellä ihmisten arkea. Copceacin kylässä, joka sijaitsee Etelä-Moldovassa Gagau zian autonomisella alueella, on ollut kuusi vuotta rakenteilla kirkko. Neuvostovallan aikana kirkko ränsistyi. Pappi päätti, että vanhaa kirkkoa ei korjata, vaan rakennetaan uusi, johon vanhan kirkon esineistö siirretään. Koska rahaa kirkon rakentamiseen ei ole riittävästi, vapaaehtoistyölle on kysyntää. Sitä järjestetään kylän papin vahvalla auktoriteetilla. Isä Vitali seisoo milloin minkäkin tien varressa ja määrää ihmisiä vapaaehtoistyöhön. Hän näkee haaveissaan tulevaisuuden, jossa seurakuntalaista vetävä kirkko on täynnä sunnuntainaamun liturgiassa. LENIN KOHTAA IKONIN Isä Vitalin luotsaama kirkko on keskellä kolhoosikylää, jollaisia maassa on enää kaksi. Kolhoosilla työskentelee 450 kyläläistä. Kun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yhteinen maa jaettiin kansalaisille, kolhoosissa työskennelleet saivat osansa kolhoosin maasta. Nyt he ovat antaneet nämä takaisin yhteiseen käyttöön. Kolhoosityöläisten olot ovat varsin hyvät Moldovan mittakaavassa. He saavat palkkaa noin 200 dollaria kuukaudessa, minkä lisäksi he saavat korvauksen myydystä sadosta sijoittamansa maa-alan mukaan. Kolhoosi ja kirkko ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kolhoosin johtaja kertoo, että riippumatta siitä, minkä- Kolhoosin johtajan työhuoneessa kohtaa saman, kuin monessa muussakin paikassa Moldovassa. Työhuoneen yhdellä seinällä on ikoneja. Vastapäisellä seinällä on suuri Leninin kuva. lainen sato minäkin vuonna on, kolhoosi antaa seurakunnalle euroa. Lisäksi kolhoosin työntekijöiden on annettava joka kuukausi yhden päivän palkka kirkolle. Kolhoosin johtajan työhuoneessa kohtaa saman, kuin monessa muussakin paikassa Moldovassa. Työhuoneen yhdellä seinällä on ikoneja. Vastapäisellä seinällä on suuri Leninin kuva. JUMALAN LÄHETTILÄÄT Menen sunnuntaiaamuna Chis inăun Kristuksen syntymän kirkkoon. Kirkko on täynnä, kuoro laulaa kauniisti. Pääoven lähettyville ei tee mieli mennä, koska ulkoa kantautuu kovaäänisistä liberaalidemokraattisen puolueen vaalitilaisuuden ääniä. Ne sekoittuvat epämiellyttävästi kirkkolauluun. Sytytän kynttilän Moldovan sympaattiselle kansalle. Kun astun ulos kirkosta, istahdan vielä hetkeksi kirkkoaukion penkille. Luokseni tulee vanha nainen, joka ojentaa minulle ison kourallisen vehnänsiemeniä ja kehottaa minua heittämään ne kyyhkysille. Kyyhkyset ovat Jumalan lähettiläitä maan päällä. Niille pitää antaa ruokaa, nainen sanoo ja kaataa käsiini lisää siemeniä. Juttelemme naisen kanssa Moldovasta ja sen ongelmista. Lopuksi päädymme siihen, että toivoa ei ole missään tapauksessa menetetty. Näin sen Filantro pian avustuskohteissa Sorocassa. Kun yksi perhe pääsee paremman elämän tielle, auttaa se muitakin. Nuori Irina pystyy viljelyn tuotoilla suorittamaan yliopistotutkinnon loppuun. Hänen unelmansa on jäädä Moldovaan. TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN Ortodoksiviestin päätoimittaja vieraili syyskuun alussa Moldovassa. Myöhemmin syksyllä julkaistaan Ortodoksiviestissä juttu Moldovan kirkoista ja luostareista. Dnestr-joen vastaranta on jo Ukrainan aluetta. Vesi on likaista. Copceacin kirkko. Viereen rakennetaan parhaillaan uutta, isompaa kirkkoa. 11

12 Vanhat ajattelumallit syyniin Armeniassa Ikiaikainen kristillinen kulttuuri ja vahvat perineet sekä toisaalta köyhyys, työttömyys ja maastamuutto kohtaavat Armenian nyky päivässä. New Generation with New Thinking -järjestön varapuheenjohtaja Wilhelmiina Virolainen näki tämän riipaisevan konkreettisesti osallistuessaan lasten ja nuorten leirille Pohjois-Armeniassa heinäkuussa. Tsaterin kylän nuoria. Leirin järjestäjä oli kristillinen vapaaehtoistyön organisaatio New Generation with New Thinking, ja tämä oli jo kuudes organisaation järjestämä leiri. Lapsia ja nuoria osallistui kaikkiaan 145 yhteensä kahdesta pienestä kylästä, Arevatsagista ja Tsaterista. Kylät sijaitsevat kuvankauniilla pöytämäisillä ylängöillä Debed-joen länsipuolella, lähellä Odzunin kylää. Lähin kaupunki on Vanadzor. Tsater ja Arevatsag ovat hyvin köyhiä pieniä kyliä, maanjäristysalueella ja lähes mahdottomien teiden takana. Näissä kylissä elävistä ihmisistä monikaan ei ole käynyt edes Armenian pääkaupungissa Jerevanissa. Ihmiset elävät kädestä suuhun, ja neuvostoajan jäljet näkyvät vielä yhteiskuntarakenteissa ja asenteissa. Kaikesta huolimatta lapset ja nuoret ovat iloisia ja elämänhaluisia suurine unelmineen, kuten lapset kaikkialla maailmassa. Näissä lapsissa on Armenian tulevaisuus. Heillä ei ole juurikaan muuta kuin vuosituhansia vanha, rikas kulttuuriperintö ja vankka usko Jumalaan. Näihin kyliin eivät yllä kansainvälisten avustusjärjestöjen roposet. Monet kokevat, ettei heillä ole tulevaisuutta Armeniassa, vaan ainoa mahdollisuus on maastamuutto. New Generation with New Thinking -järjestön perustaja ja puheenjohtaja Artem Shahbazyan kertoo työn päämääristä: Tavoitteenamme on auttaa näitä nuoria löytämään tiensä ja tulevaisuutensa kotimaassaan, kehittämään omia vahvuuksiaan ja auttamaan toinen toisiaan. On pyrittävä asennemuutokseen toiminnan kautta. KYLIEN ASIALLA Artem itse on syntynyt pienessä armenialaisessa maalaiskylässä ja kertoo hyvin ymmärtävänsä niitä ongelmia, joita lapset ja nuoret kohtaavat. Armeniassa on yli tuhat kylää. Haluaisin järjestää leirin jokaisessa kylässä. Ensimmäisen leirin toteutin viiden ohjaajan kanssa kesällä 2008 Harichin kylässä. Toistasataa lasta ja nuorta osallistui toimintaan. Tähän mennessä olemme toimineet lähes kymmenessä kylässä. Olemme opettaneet lapsille ja nuorille kommunikointitaitoja, alemmuudentunteen poistyöstämistä, myönteisen ajattelun kehittämistä ja muiden ihmisten auttamista, rakastamista ja kunnioittamista. Leirin ohjaajina toimi 11 vapaaehtoista psykologian ja pedagogiikan opiskelijaa ja leirin teemana olivat tällä kertaa arvot. Lapset jaettiin ikäryhmittäin ja kukin ryhmä työskenteli päivittäin teeman parissa aamupäivän. Iltapäivisin pelattiin ja leikittiin, minkä jälkeen vielä kokoonnuttiin ryhmiin. Asenteet tulevat kotoa. Oli riipaisevaa nähdä, kuinka leirin alussa jotkut lapset jätettiin yksin ja leikkien ulkopuolelle siksi, että he olivat kaikkein köyhimmistä perheistä, likaisia ja huonosti puettuja. Tällaiset asenteet eivät kasva lapsissa itsestään. 12

13 Tänä kesänä vahvistui ajatuksemme, että meidän on otettava kylien kokonaisvaltainen kehittäminen vahvemmin mukaan järjestömme toimintaan. On pyrittävä asennemuutokseen useammalla tasolla. Suunnitelmissamme on ottaa Tsaterin kylä ensimmäiseksi kohteeksi, jossa kehitämme kylän toimintakulttuuria asennemuutoksen, koulutuksen ja pienyrittäjyyden kautta. Tavoitteenamme on muodostaa kylään tukikohta, jossa voimme järjestää koulutusta ja käytännön toimintaa muun muassa taiteen, kulttuurin, maanviljelyksen, korjausrakentamisen ja turismin kautta. Kaikki lähtee kyläläisistä itsestään: autamme heitä näkemään omat mahdollisuutensa ja aloittamaan pienestä. OMAN PAIKAN ETSINTÄÄ Artem Shahbazyanin oma nuoruusaika osui 90-luvulle, kun Armenia jäi romahtaneen Neuvostoliiton hylkäämänä keskelle energiapulan ja Vuoristo-Karabahin sodan aiheuttamia kärsimyksiä. Hän palveli upseerina sodan loppuaikana ja koki silloin elämässään voimakkaasti Jumalan johdatuksen. Muutamaa vuotta myöhemmin hän valmistui Armenian apostolisen kirkon seminaarista, mutta jatkoi opintojaan yliopistossa. Pappeus ei kuitenkaan ollut minun kutsumukseni, hän sanoo. Opiskeltuani vuoden Euroopassa palasin Armeniaan vuonna 2007 mielessäni yksi päämäärä: palvella Jumalaa ja kotimaani lapsia ja nuoria. Lasten ja nuorten leiritoiminnan lisäksi New Generation with New Thinking -järjestö toteuttaa muun muassa nuorten valmennusohjelmia yliopisto-opiskelijoille. Ohjelmiin sisältyy sekä johtamistaidon koulutusta että nuorten henkilökohtaisten ja ammatillisten vahvuuksien kehittämistä. Niissä on myös teologista sisältöä Armenian apostolisen kirkon opetuksen pohjalta. Yli 500 nuorta on osallistunut näihin koulutuksiin. Jokaisen koulutuksen jälkeen saan huomata merkittäviä muutoksia monissa osallistujissa. Voimme auttaa heitä olemaan positiivisempia ja tehokkaampia kaikessa mitä he tekevät, Leirin nuorimmat pohtivat hyvän ja pahan olemusta. löytämään tarkoituksen ja mielenkiinnon elämään, voittamaan stereotyyppiset ajattelumallit ja tavat, jotka estävät heitä kehittymästä. Voimme auttaa heitä tuntemaan itsensä ja arvioimaan muita kulttuureja ja löytämään paikkansa maailmassa. TEKSTI JA KUVAT WILHELMIINA VIROLAINEN Kirjoittaja on Valamon opiston koulutussuunnittelija ja kirkkomusiikin opettaja sekä New Generation with New Thinking -järjestön varapuheenjohtaja Rukoushetki. Haluamme auttaa nuoria voittamaan stereotyyppiset ajattelumallit ja tavat, jotka estävät heitä kehittymästä. 13

14 ESIPAIMENELTA Nähkäämme vaivaa OLIN AAMUKÄVELYLLÄ meren rantaa pitkin Vuosaaressa. Uimarannan kohdalla oli vanhempi mies koiran kanssa. Hän keräsi roskia. Muovin paloja, pusseja, pullon korkkeja kaikkea mitä ihmiset olivat rantahietikolle jättäneet. Olin todella hämmästynyt. Miksi hän niitä kerää? Eikö tämä ole kaupungin hommaa? Onhan kyse vielä yleisestä uimapaikasta. Jatkoin matkaa, yritin keskittyä Jeesus-rukoukseen. Varttitunnin kävelyn jälkeen yhtäkkiä heräsin. Hetkinen! Kysyin itseltäni, onko meillä omaakin vastuuta, missä minun? Sukupolvi sitten DDR, kommunistinen Itä-Saksa, oli ääriesimerkki siitä, miten kaikenlaisen omaehtoisen vastuunkannon sijaan yhteiskunnan tehtäviin yksipuolisesti ulkoistettiin lasten kasvatus, vanhusten hoito, jne. Itä-Saksaa ihannoitiin muuallakin kuin vasemmistolaisissa piireissä. Mutta kuitenkin, DDR on kuollut ja kuopattu jo 25 vuotta sitten. Kokeilu epäonnistui. Rupesin kyselemään, missä on minun vastuullisuuteni. Mikä on minun vastuuni toisesta ihmisestä, itsestäni, ympäristöstä? Suomessa ekologinen tietoisuus, vastuu luonnon elinvoimaisuudesta ja monimuotoisuudesta on nykyisin laajasti tiedostettu. Jätteiden lajittelu ja kierrätys on arkipäivää. Olemme maassamme etujoukoissa vaalimassa luonnon puhtautta verrattuna vaikkapa Itä-Eurooppaan tai suurimpaan osaan kehitysmaita. Mutta pitääkö minunkin lähteä aamukävelylle kassi kädessä? Eikö riitä se, etten itse saastuta luontoa? Ja kenties kerään roskia omasta pihapiiristä, jos joku sinne vielä niitä tiputtaa? * * * Muistin Egyptistä Kairon slummien kymmenet tuhannet lapset ja aikuiset, jotka elättävät itsensä roskien keräämisellä ja lajittelulla. Käsipelillä he täyttävät jätefirmojen ja jäteautojen tehtävää. Kairon esikaupungissa on kokonainen kaupunginosa Mokhatam, jossa he elävät, keräävät ja lajittelevat käsin kaikenlaista roskapussien sisältöä, metallia, lasia, muovia ja paperia myytäväksi. Kierrätys on tehokasta, suurin osa roskista tulee uusiokäyttöön. Mutta voitte arvata mikä mädän haju nousee jätekasoista. Nämä ihmiset ovat ortodoksisia koptikristittyjä, jotka on työnnetty syrjään islamilaisessa maailmassa. Olen itsekin nähnyt heidän työtään. Samalla olen mielessäni hävennyt omaa länsimaista kulutustyyliäni. Pari vuotta sitten heidän elämästään ja työstään ilmestyi kirja Roskien kerääjien seurakunta. Se on samalla kertomus Kairon köyhimpien ihmisten uudesta elämästä Kristuksessa. Onhan jo yli 40 vuoden ajan slummien roskienkerääjien keskuudessa tapahtunut hengellistä heräämistä. Työ jatkuu. Keskeisellä sijalla tässä ponnistelussa on ollut kirjapainoapulainen Farahat. Jo vuosia hän oli tehnyt uhrautuvaa hengellistä työtä, kun koptilaisen kirkon patriarkka Shenouda III vihki hänet ortodoksiseksi papiksi, nimellä Simon. Koko työn taivaallinen esirukoilija ja suojelija on ollut pyhä Simon Nahanparkitsija, joka eli 900-luvulla. Isä Simonin elämäntyöllä on ollut pysyvä merkitys Kairon hengelliselle elämälle. Hänelle on suotu opettamisen, parantamisen ja selvänäkemisen armolahjoja. Näiden kautta Jumalan rakkaus ja huolenpito on välittynyt tuhansille apua tarvitseville. Roskienkerääjien hengellistä ja sosiaalista työtä on tukenut myös Patmos Lähetyssäätiö jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Tästä työstä on roskienkerääjien perheille perustetuissa sairaaloissa, kouluissa ja seurakunnissa ollut suurta apua ja siunausta. * * * Muutama viikko sitten vietimme patriarkka Bartolomeoksen siunaamaa päivää luonnon puolesta. Päivä on uuden kirkkovuoden alku. Elävä suhde luontoon, sen viljely ja varjelu, voisi alkaa ei vain sillä, että lopetan ympäristön roskaamisen myös keräämällä toistenkin heittämiä roskia. Ja miksi minun pitäisi kerätä roskia yksinomaan kulttuurikeskus Sofian pihalta tai tien varrelta? Roskien keräämisestä alkaa meidän syvempi huolenpito toinen toisestamme. Tätä huolenpitoa on puolustaa kiusattua tamperelaislukiolaisen Juho Rädyn tavoin. Sitä on myös huolehtiminen omien lasten hengellisestä kasvatuksesta, ajankäytöstä. Yhtä hyvin sairaiden ja vanhusten luona käyminen. Rakkaus ja rukous tulevat lihaksi, kun näemme vaivaa. Kasvu hengelliseen iloon ja vapauteen nousee siitä, että panemme itsemme likoon, ylitämme oma-aloitteisesti niitä rajaaitoja ja sitä sovinnaista moraalikäsitystä, jonka mukaan kukin huolehtii vain itsestään. Kristitylle on annettu Kristuksen kädet ja jalat, mutta ennen kaikkea myös Kristuksen sydän. 14

15 Fader Mikael Kriisins välsignade liv och gärningar DEN 5 AUGUSTI LÄMNADE FADER MIKA- EL KRIISIN jordelivet efter ett nästan 94 år långt och innehållsrikt liv. Han var en människa som utan reservation förtjänar att skrivas med stort M. Hans hädanfärd innebär en mycket stor förlust för vår församling, ja hela vår ortodoxa kyrka. Det kommer att bli svårt att fylla det tomrum som nu uppstått. Det uppsving, det lyft, som vi erfarit I vår församling under de senaste decennierna uppbars I mycket hög grad av f. Kriisins enträgna arbete b.l.a. för att höja den musikaliska nivån på våra gudstjänster. Kriisin har spelat en stor roll som katalysator för de värdefullaste ingredienserna i vår ortodoxa tradition som också därigenom symboliserar särarten i vår tro. För f. Mikael stod ortodoxin städse i centrum för hela hans livsfilosofi både teoretiskt och praktiskt alltsedan tidig barndom. Hans liv formades därefter. Grunden därtill lades i gamla Valamo kloster dit hans föräldrar kommit för att bosätta sig för gott. Lyckan varade tyvärr inte särskilt länge. Kriget kom också att beröra Valamo och gjorde slut på den idyll Mikael hade vuxit upp i under hela sin barndom. Den unge Mikael hade således varit tvungen att lämna sitt andliga hem i gamla Valamo och söka sig fram i livet i en helt annorlunda miljö än därförinnan. Finland var i krig med Sovjet och som alla ung män var också Mikael värnpliktig. Han kallades till fronten där han skulle tjänstgöra vid ett specialförband som militär tolk i ryska och finska. Efter kriget sökte han sig till Operan som baryton bas-sångare. Han klarade inträdesförhören och kunde påbörja sin sångarkarriär på Operan. När ortodoxa församlingen i Helsingfors började söka efter en ny lämplig kandidat till posten som katedralens diakon, erbjöd man posten åt Kriisin. Han accepterade anbudet med glädje för att det passade honom som hand i handske. Cirkeln hade slutit sig: han skulle återvända till ortodoxa kyrkan. Med sin gedigna kännedom om ortodox kultur, sin högstående musikaliska kompetens och icke minst sin personliga empatiska läggning, godhetsfyllda och godlynta karaktär, sin gudfruktiga tro och livsåskådning, var Mikael Kriisin just den gudsman som församlingen bäst behövde. Kriisin verkade som överdiakon i över 25 års tid främst i Uspenskikatedralen på kyrkoslaviska. År 1987 blev f. Kriisin pensionerad från sin tjänst som överdiakon. Han ville emellertid inte vila på sina lagrar utan fortsatte ända till 93 års ålder att officiera i pensionärshemmet Helenas vackra kyrka såsom volontär utan ersättning. I sin planering av verksamhetsformer i ungdomsarbete samlade f. Kriisin ihop två minoritetsgrupper av ungdomar i vår församling som inte tidigare varit engagerade i ungdomsarbete. Den ena gruppen utgjordes av tjugo-tjugofemåriga flickor och pojkar som i de flesta fall var födda i Finland i familjer som helt eller partiellt talade ryska hemma. I de flesta fall gick de i finskspråkiga eller svenskspråkiga skolor och hade ytterst lite umgänge med ryska språket och rysk kultur utanför den snäva familjekretsen. Deras föräldrar härstammade från Karelska näset, Viborg, Ingermanland, Sankt Petersburg och andra städer i Ryssland. F. Kriisin organiserade därför en ryskspråkig sammanslutning för att dessa unga människor skulle kunna upprätthålla sitt nedärvda kultur- och språkarv. För detta ändamål ordnade ungdomarna i samråd med f. Kriisin samkväm med varierande program och samspel och allsång, varvid man övade in nya sångtexter med noter. Fader Kriisin sökte också främja svenskspråkiga ungdomars intresse för den ortodoxa kyrkan och den ortodoxa kulturen. Denna grupp bestod av ungdomar som icke talade ryska, men som ville lära sig den ortodoxa liturgins vanligaste psalmer i svensk översättning. Grupparbetet gick således på svenska och melodierna var tagna från de kyrkoslaviska psalmböckerna med noter som tillämpas på gudtjänster som försiggår på svenska. Denna grupp fann sig sedermera en kompetent svenskspråkig körledare som dessutom fullständigt behärskar den kyrkoslaviska sångkulturen. Detta arbete som på den tiden det begav sig initierades av f. Kriisin alla dessa ungdomar till fromma, skördade goda resultat. Ungdomarna lärde sig en hel del om traditionell ortodox kultur, de fann sig en plattform där de kunde stärka och vidmakthålla sina nedärvda språkkunskaper och finna vägen till vårt församlingsliv samt förvara sig nya vänner bland klubbvännerna. Idag har vi inte längre vår stora vän f. Kriisin bland oss. Vi står alla i stor tacksamhetsskuld till honom. Vetshnaja pamjat. TEXT: SVANTE KOSNTANTIN KUHLBERG 15

16 Священник длинных расстояний Священник Павел Пуговкин знаком многим. В апреле прошлого года он начал нести служение русскоязычного разъездного священника в Хельсинкской епархии. Территориально область служения очень обширна и охватывает города Лахти, Котка, Хамина, Коувала, Ловииса, Миккели, Ориматтила, Рихимяки и Хювинкя. Отец Павел родился и вырос в Республике Карелия, в городе Олонец. После школы поступил в Петрозаводский государственный университет на факультет Прибалтийско-финской филологии и культуры, по окончанию которого вступил в законный брак со своей супругой Екатериной. После свадьбы, был призван в армию. Во время службы в армии Павлу пришло понимание, что он хочет, как и его отец, служить в Церкви. По возвращению из армии, в 1999 году, начал посещать Крестовоздвиженский Кафедральный собор г. Петрозаводска, где был замечен епископом Петрозаводским и Карельским Мануилом. Владыко предложил молодому человеку служение алтарника и ризничего в соборе. 27 августа 2000 года, после рождения старшей дочери Елизаветы, Павел Пуговкин был рукоположен в диаконы и начал нести служение штатного диакона в Крестовоздвиженском Кафедральном соборе города Петрозаводска. Это было незабываемое время. Службы в соборе совершались ежедневно, что позволило быстро овладеть нужными знаниями. Ценным было общение со старшим священниками. Особо я благодарен приснопамятному протоиерею о. Григорию Варга, рассказывает о. Павел. 23 марта 2002 года Архиепископом Петрозаводским и Карельским Мануилом отец Павел был рукоположен во пресвитеры с назначением на должность настоятеля Храма Петра и Павла в поселок Калевала. В Калевала мы прожили семь лет. В 2003 годился наш средний сын Дмитрий. Жизнь и служение в Калевала дали мне огромный 16

17 пастырский и жизненный опыт. До сего дня я с любовью и грустью вспоминаю проведенные среди жителей Калевальского края дни. Кроме поселка Калевала, я служил в Юшкозеро, Боровом, Войница, Кепа и Куусиниеми. Расстояния между поселками были очень большие, иногда более 100 км лесной грунтовой дороги. В 2009 году о. Павел был назначен на должность настоятеля новопостроенного храма Великомученика Георгия Победоносца села Видлица. Было очень грустно расставаться с Калевалой и ее жителями. Грусть скрашивалась тем, что новое место служения было всего в 45 км от моего родного города. Родители были очень рады, у них появилась возможность нас чаще посещать. В Видлице у меня много знакомых и родственников. Можно сказать, что я вернулся домой. Наши дети получили возможность учиться в видлицкой музыкальной школе, где получили хорошую основу для будущего образования, рассказывает о. Павел. ДОМА В ФИНЛЯНДИИ В 2012 году я получил приглашение от Митрополита Хельсинского Амбросия переехать в Финляндию для служения русскоязычного разъездного священника. Приглашение было неожиданным. После недолгих раздумий и увидев в этом волю Божью, мы с семьей решили принять предложение. Владыка Мануил узнав о моем решении, отнёсся к нему с отцовским пониманием и, благословив, отпустил меня. В 2013 мы всей семьёй переехали в Лахти, где я приступил к своему новому служению. Сегодня отец Павел совершает богослужения и требы, проводит беседы для русскоязычных прихожан приходов. Сам, являясь переселенцем, я понимаю, как сложно для человека не иметь возможности молиться в храме на своем языке. Для многих это большая радость, когда в храме звучат молитвы и песнопения на церковнославянском и читается Слово Божье на родном языке. Находясь заграницей, начинаешь по-другому относиться и по-особенному видеть красоту церковнославянского языка, делиться отец Павел. Русскоязычные переселенцы составляют самую крупную группу среди других иноязычных членов Финляндской православной церкви. Для примера в Хельсинки, это число составляет 14% от общего количества членов прихода. На сегодняшний день церковь проводит много проектов для переселенцев. Непонимание языка является большим препятствием на пути в приход. Только после того, как человек овладеет финским языком, он может понять всю красоту финскоязычного богослужения, до этого момента человек испытывает потребность в богослужении на своем языке. Таинство исповеди для многих остается недоступным, по той же причине. Исповедоваться на своем языке на много проще. Иногда человеку просто надо поговорить со священником. Ведь не секрет, что кроме знания языка священник должен понимать психологию и культуру человека. Поместный приход часто становиться местом встречи переселенцев, здесь они общаются и приобретают новых знакомых. Церковь заботиться о своих чадах, вне зависимости от их языка, национальности и культуры и я вижу в этом сильную сторону. На сегодняшний день делается очень много, и можно сказать, что нынешнее положение отвечает практически на все потребности прихожан-переселенцев. Город Лахти стал для семьи о. Павла новым домом. Старшие дети ходят в школу, младший пошел в детский сад. Супруга, матушка Екатерина, учится на курсах. Мы благодарны Богу за всех тех, кто помог нам обосноваться на новом месте. Особая благодарность Митрополиту Амбросию и священникам приходов. Мы рады, что за это короткое время мы приобрели много новых друзей, с благодарностью говорит о. Павел. ТЕКСТ И ФОТО АЛЕКСИ САВЕЛЬЕВ Находясь заграницей, начинаешь подругому относиться и по-особенному видеть красоту церковнославянского языка. 17

18 Pyhiinvaellus pyörän selässä Alla Honda XL 650 V Transalp -moottoripyörä vuosimallia Mukana Väinö-maskotti, juomareppu, kamera, tajuttoman vähän tavaraa ja varmuuden vuoksi yksi mekko ja korkkarit. Edessä 3 kuukautta ja 15 maata. Budjetissa euroa. Näillä eväillä Helsingin ortodoksisen seurakunnan Itä- ja Keski-Uudenmaan kanttori Minna Jokinen lähti yhden naisen maailmanympärimatkalleen toukokuun lopussa. Riihimäen moottoripyöräkerho Kahvakoplan puheenjohtajana toimiva Minna Jokinen hankki ensimmäisen moottoripyöränsä 16-vuotiaana. Silloin ajamiseen motivoi tarve päästä helpommin poikaystävän luo. Jo 18-vuotiaana Minna lähti kuitenkin yksin ensimmäiselle pidemmälle moottoripyöräreissulleen Saksaan. Sen jälkeen ajokilometrejä on kertynyt noin puoli miljoonaa ja ulkomaanreissuja kolmisenkymmentä. Maailmanympärysmatka ehti kyteä Minnan mielessä toistakymmentä vuotta, ennen kuin hän 45-vuotiaana päätti viimein lähteä matkaan. Yksi inspiraation lähde oli moottoripyörällä maailman ympäri matkanneista Ewan McGregorista ja Charley Boormanista kertova Long Way Round -dokumentti, jonka Minna näki vuonna Oikeasti kipinä syttyi jo pari vuotta ennen dokumenttia, jolloin Minna kuuli kaskislaisesta miehestä, joka oli tekojalkansa kanssa ajanut moottoripyörällä aivan Venäjän itäisimpään kolkkaan, Vladivostokiin. Silloin Minna ajatteli, että, jos joku on sen tehnyt ilman tervettä jalkaa, niin kyllä hänkin pystyisi ja miksei samalla jatkaisi Vladivostokista vielä Amerikkaan asti. AGENTTI AVUKSI Minna starttasi matkaan Riihi mäen ABC:ltä. Kolme kuukautta kestäneestä matkastaan Minna piti Maailman ympäri moottoripyörällä -blogia Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla. Matka alkoi kuitenkin jo paljon ennen, kun Minnan Ransuksi kutsuma pyörä lähti liikenteeseen. Ensimmäinen blogipostauskin on jo viime helmikuulta. Matkaan valmistautuminen vei melkein enemmän aikaa kuin itse matka. 18

19 Diveevon luostarin Kristuksen kirkastumisen katedraalissa Kazakstanissa ihmiset jonottivat nähdäkseen Serafim Sarovilaisen pyhäinjäännökset. Kazakstanilaiset skootteritytöt innostuivat kuullessaan, että Minna on Suomesta. Kanadan Thunder Bayn alueen suomalaisuus ulottui aina tienviittoihin asti! Etelä-Korean 25 miljoonan ihmisen asuttaman pääkaupungin Soulin ruuhkissa ajaminen oli unohtumaton kokemus. Minna Jokisen maailman ympärimatkan reitti ja päivityksiä eri etapeilta löytyy osoitteesta: Etelä-Koreassa Minna osallistui Globe Ridersin kokoontumisajoon, jossa ei muita naiskuskeja ollutkaan. 19

20 Mongolian ylänköjen asukki, luonnonvarainen nautaeläin jakki. Egersellin majakka Vladivostokissa, Venäjällä. Soulissa Minna ja Väinö pääsivät tapaamaan myös Suomen Etelä-Korean suurlähettilään Matti Heimosen. Rocky Mountains eli Kalliovuoret. Kanadalaisen vuoriston kiemurtelevat tiet olivat mukavia ajaa. Brittiläisen Kolumbian Naramata järvineen ja vuorineen oli varsinainen lintukoto ja paras mahdollinen levähdyspaikka. Vladivostok ja ensimmäinen etappi matkaa takana! 20