Krista Wedmanin saarna Keravan kirkossa Loppiaisena 2017

Transkriptio

1 Krista Wedmanin saarna Keravan kirkossa Loppiaisena 2017 Jeesus, maailman valo Toinen lukukappale - Kol. 1: Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Evankeliumi - Matt. 2: 1-12 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme. Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. Juudean Betlehemissä, he vastasivat, sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: - Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia. Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. Menkää sinne, hän sanoi, ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä. Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

2 SAARNA Oletko sinä pelännyt pienenä pimeää? Mikä pimeässä pelottaa? Mitä olet ajatellut siellä olevan? Mikä on tänään se pimeä, jota pelkäät? Mikä pelästytti Herodeksen? Ei se, mitä hän tiesi, vaan se mitä hän ei tiennyt. Kun hän oli ottanut selville tästä uudesta asiasta, hän pystyi toimimaan. Hän toimi viekkaalla ja ovelalla tavalla, ja oli valmis julmuuksiinkin säilyttääkseen sen, minkä menettämistä pelkäsi, säilyttääkseen valtansa ja asemansa. Pelko sai Herodeksen toimimaan. Pelko ei aina saa toimimaan, toiset se lamauttaa. Pelko on tunteista se, joka herkimmin suistaa meidät raiteiltamme, tekee järkevästi ajattelevasta ihmisestä alkueläimen, jolla ei ole juurikaan vaihtoehtoja: taistele tai pakene, hyökkää tai jähmety. Pelolla ei useinkaan ole mitään tekemistä järjen, järkeilyn tai viisauden kanssa. Oikeastaan se on jopa jollakin tavalla niille vastakkainen. Pelko kohdistuu usein tuntematonta kohtaan, mielikuvitus ruokkii pelkoa. Tietäjiin liitetään viisaus. Kuitenkin perinne, jonka mukaan heidän ajatellaan olevan eri kansojen edustajia, viisaita miehiä, jopa kuninkaita, on peräisin vasta keskiajalta. Kreikankielisessä alkutekstissä käytetään tietäjistä sanaa magos, joka tarkoittaa paitsi tietäjää myös noitaa tai jopa huijaria. Alkutekstin kantava ajatus on saattanut ensimmäisille kuulijoille ja lukijoille ollakin se, että jopa oikeasta viisaudesta osattomat, suoranaiset huijarit, tulevat osoittamaan kunnioitustaan koko maailman Vapahtajalle, ja Hänet kohdatessaan kenties vapautuvat noituudesta, hylkäävät taikauskon ja valheen.

3 Mikä ohjaa sinun ratkaisujasi? Millä perusteella teet päätöksesi? Herodeksen toimintaa ohjasi pelko. Väitän, että samoin on hyvin monen kohdalla. Pelko nimittäin voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Se voi liittyä menneisyyden kokemuksiin. Pelko voi olla menettämisen pelkoa, hylätyksi tulemisen pelkoa, pelkoa siitä, ettei tule hyväksytyksi, rakastetuksi tai edes nähdyksi elämässään. Se liittyy siihen, millä tavalla ihmisyytemme on haavoittunut. Käsite haavoittunut ihmisyys, jota käyttää paavi Franciscus kirjassaan Jumalan nimi on laupeus, tarkoittaa sitä, kuinka jokainen ihminen on perisynnin alainen syntymästään saakka. Vaikka Franciscus ei viittaakaan suoraan psyykkisiin haavoihin, tulee minusta niissä näkyville tämän maailman todellisuus, langenneen ja synnin läpäisemän maailman todellisuus. Toiset meistä haavoittuvat jo lapsena pahemmin tai lievemmin, ja ennen pitkää jokainen meistä haavoittuu tavalla tai toisella. Tavalla tai toisella haavoitamme toisiamme, niitä kaikkein rakkaimpia kaikista pahimmin: omia puolisoitamme, omia lapsiamme. Isien synnit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ja nämä haavat vaikuttavat siihen, miten elämässä toimimme, miten teemme päätöksiä, minkä annamme ohjata elämäämme. Kipeät haavat vaativat suojelemista, puolustautumista, hallinnan tunteen säilyttämistä keinolla millä hyvänsä. Järki ja jopa moraali taipuvat alitajuisten suojautumismekanismien edessä, haavoitetun tunne ei anna sijaa empatialle. Kun haava hallitsee, synti saa vallan. Tietämättömyys on pimeyttä, viisaus valoa. Tietäjät olivat siis varhaisen tulkinnan mukaan vailla todellista viisautta. Kristuksen kohtaaminen kuitenkin antoi heille uutta ymmärrystä, jonka avulla he muuttivat elämänsä suuntaa. Eri tavoilla mekin tulemme tietoiseksi siitä, mistä olemme osattomia, saamme ymmärrystä, joka voi muuttaa elämämme suuntaa.

4 Kristuksen kohtaaminen voi tuoda ymmärrystä TAI tietoiseksi tuleminen voi olla se, millä tavalla kohtaan Kristuksen. Jumalan armo voi tulla elämääni siinä, että näen haavani ja saan voimaa ja ymmärrystä elää niiden kanssa, antamatta haavojen hallita elämääni. Se, että meillä on jokaisella omat haavat ja omat kivut ja kärsimykset, ei estä toimimasta eikä estä meitä elämästä. Paavali puhuu kärsimyksistään seurakunnan hyväksi. Hän on saanut tehtävän, jonka vuoksi on valmis niin tekemään. Hän ei toimi omaksi edukseen, ei pelkää oman henkilökohtaisen hyvinvointinsa puolesta, Paavalin toimintaa ei ohjaa pelko. Hänen tunteensa on ilo. Meilläkin on tehtävämme. Olemme saaneet tehtävän ensisijaisesti Jeesukselta, joka antoi lähetyskäskyn meille kaikille kastetuille. Osa meistä on saanut seurakunnalta toimeksiannon hoitaa tiettyjä tehtäviä. Tehtävissä ei ole kyse meidän henkilökohtaisista ansioistamme, kyvyistämme tai persoonastamme, vaikka saammekin antaa ne käyttöön. Seurakunnassa toimiminen ei edistä omaa maallista mainettamme tai kunniaamme, sillä emme voita mitään itsellemme. Työssä seurakunnan hyväksi meitä ei ohjaa pelko, vaan ilo. Olemme saaneet uusia työtovereita. Tänään teidät siunataan tehtäviinne. On hienoa, että te olette nyt täällä ja saamme tehdä työtä yhdessä. Meistä jokaisella on oma paikkansa tässä maailmassa, jokaisella oma tehtävänsä Kristuksen kirkossa, seurakunnassa, myös täällä Keravalla. Seurakunnassa työskenteleminen on harvinaislaatuinen työ siksi, että siihen liittyy niin syvästi oma vakaumus. Jokaisella meistä on oma tapansa elää uskoaan todeksi, mutta juuri usko kolmiyhteiseen Jumalaan on se, mikä meitä yhdistää. Siksi tehtävään siunaaminen ei ole mikä tahansa rituaali, vaan luotamme siihen, että Jumala todella antaa apunsa, tukensa ja siunauksensa meille, kun toimimme eri tehtävissä.

5 Tietäjät kohtasivat Kristuksen. Mitä he lopulta hänelle antoivat? Kalleimmat aarteet syntyvät kivusta ja kärsimyksestä, helmi simpukan haavasta, taide luomisen tuskasta, saarna papin ahdistuksesta. Ehkä on juuri niin, että Jumala voi muuttaa kärsimyksen kullaksi, sairauden suitsukkeeksi ja menetykset mirhaksi Jumala voi muuttaa pelon iloksi ja rauhaksi. Psykologia ei voi selittää tai tehdä Jumalaa tarpeettomaksi, se voi avata meille haavoitettua ihmisyyttämme, auttaa oivaltamaan miten syvää on ihmisen vajavaisuus, ja miten emme koskaan kykene hallitsemaan elämää. Kun olen itsekin itselleni arvoitus, on Jumala todella ainoa, joka tuntee minut läpikotaisin. Hän on se, joka voi tuoda pimeyteni keskelle valon.