AVARUUDEN TERVEISIÄ. Japaninkielestä suomentanut TUULA MOILANEN. sharda

Transkriptio

1

2

3 AVARUUDEN TERVEISIÄ

4 Shin'itchi HOSHI

5 AVARUUDEN TERVEISIÄ Japaninkielestä suomentanut TUULA MOILANEN sharda

6 Japaninkielinen alkuteos UCHU NO AISA TSU by Shin'ichi Hoshi Copyright 1963 by Kayoko Hoshi Japanese original edition published by Hayakawa Publishing, Inc. Finnish translation rights arranged with Kayako Hoshi through Japan Foreign-Rights Centre Kansi: Tuula Moilanen Paino: Hakapaino Oy 2000 ISBN

7 SISALLYS Alkusanat Avaruuden terveisiä 11 Toivomus 25 Arvokas tutkimus 32 Pieni suuri onnettomuus 38 Vaara 45 Jaakko ja pavunvarsi 47 Päähänpistojen planeetta 53 Vastatoimi 65 Avaruuden miehet 72 Paha poika ja kunnon kansalainen 84 Lama 103 Omena 112 Ratkaisu 118 Tapahtui sinä yönä 124 Uudenvuoden uni 129 Siipivaate 134 Odotus 141 Reaktio 147 Hoito 150 Aikalaatikko 168 Kaupanpäällinen 176 Ikkuna 181 Sopiva menetelmä 190 Epäonnen mies 195 Lähettäjä 205 Tupakka 212 Ensilumi 219 Pelastus 225 Hyvinvoinnin kukka 230 Lähde 238 Kauneuden jumala 244 Yksinoikeus 251 Kummallinen työntekijä 257 Aavikkoplaneetalla 264 Yönkulku 270 Epilogi 283

8

9 ALKUSANAT Eräänä kirkkaana syyspäivänä, joskus 1990-luvun alkupuoliskolla, selailin Kioton vanhojen kirjojen markkinoilla myyntilaatikkoon sullottuja taskukirjoja. Japaninkielen taitoni ei vielä ollut hääppöinen, joten haeskelin vain jotain yksinkertaisen helppotajuista viihdelukemistoa. Aikani siinä pengoin, kunnes käsiini viimein osui kirja, jossa oli lyhyen ja selkeän näköisiä lauseita. Tavattuani hitaasti otsakkeet läp ei mikään enää estänyt ostopäätöksen syntymistä: kirja oli ilmiselvästi fantasian ja sdence fictionin genreä, joka kirjallisuuden lajina on ehtymätön intohimoni. Ja mikä parasta, kirja oli novellikokoelma, kuin luotu kahvitaukojen ratoksi. Pullan sijasta saattaisin pikaisesti ahmaista yhden novellin... Niin ajattelin, mutta novelli ahmaisikin minut. Ensimmäisen tarinan luettuani syntyi tarve lukea vielä seuraavakin, ja sen perään vielä yksi. Uteliaisuus, mitä jutuissa tapahtuu rupesi häiritsemään jopa työntekoa. Helpotusta ei suonut edes kirjan loppuun lukeminen, sillä sen jälkeen piti mennä kirjakauppaan etsimään lisää saman kirjailijan teoksia. Kierre oli valmis. Kuumeen aiheuttaja oli Shin-ichi Hosm japanilaisen sdfi-kirjallisuuden grand old man. Shi-ichi Hoshi syntyi vuonna 1926 lääketehtaan omistajan poikana. Hän opiskeli Tokion yliopiston agronomian laitoksella maatalousteknologiaa ja kirjoitti gradunsa bakteereista, joita käytetään alkoholinvalmistuksessa. Opintojen päätyttyä sodan jälkeen Hoshin isä kuoli ja jätti perinnöksi pojalleen pahasti velkaantuneen yhtiön. Taloudellinen tilanne kiristyi äärimmilleen ja pani nuorukaisen kirjoittamaan tarinoita. Ne olivat pakoa todellisuuden ankarasta otteesta. Television ja muun elektroniikan kehittyminen sekä maailman siirtyminen atomiaikaan ja avaruustutkimukseen!ennättivät Hoshin mielikuvitusta edelleen ja hän liittyi 'Taivaalla lentävien kiekkojen tutkimusklubiin', eli silloiseen ufotutkijoiden seuraan saamaan lisävirikettä harrastukselleen.

10 Kirjoitustensa julkaisun Hoshi aloitti vuonna 1957 perustamalla Japanin ensimmäisen tieteiskertomusten lehden Uchuujin (Avaruuspölyä). Läpimurtonsa kirjailijana Hos-hi teki vuonna 1971 teoksellaan Bokkochan (neiti Bokko ), joka on ensimmäisenä teoksena Japanissa kirjoitettu ns. 'short-short'- eli lyhytnovelli-tyyliin. Hoshi perusti myös Japanin sdence fiction -kirjailijoiden klubin ja oli ensimmäisen kauden sen puheenjohtaja. Elämänsä aikana Shin-ichi Hoshi oli hyvin tuottelias kirjailija. Hän kirjoitti innokkaiden faniensa iloksi yli tuhat tarinaa ja short-short novellia, joista esimerkkinä mainittakoon mm. kokoelmat Moosoo ginkoo (Harhapankki), Hitonigiri no mirai (Kourallinen tulevaisuutta), Gogo no Kyouryu (iltapäivän dinosaurus) ja Akuma no iru tenkoku (Paratiisin paholainen). Hoshin tarinoita on julkaistu myös useiden muiden maiden sdfi-lehdissä. Erityisen suosittu hän on Kiinassa, missä Hoshin teoksia on saatavilla myös kirjoina. Shin-ichi Hoshi siirtyi maailman ajasta avaruuden ajattomuuteen vuonna Kuinka Hoshi sai runsaat ideansa? Mies itse kertoo esseessään 'Novellien kirjoittamisen taito', kuinka tärkeää on lukea mahdollisimman paljon ja varastoida itseensä tietoa elämän monilta alueilta. Mieleen juolahtaneiden äkillisten mielleyhtymien ja kuuitujen outojen asioiden muistiin paneminen auttaa myös kertomusten rakentamista. Kun asioita tai sanoja sitten yhdistetään sattumanvaraisesti, kuten esimerkiksi 'vasenkätisyys' ja 'apina ', on tarinan juonellinen runko luotu. Onnistuneen yhdistelmän aikaansaaminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Hoshin kerrotaan sulkeutuneen pitkiksi ajoiksi työhuoneeseensa ideoimaan. Hän sekoitteli muistiinpanojaan, veti niitä esiin summittaisessa järjestyksessä, suunnitteli ja hylkäsi aiheitaan kunnes viimein, tunteja kestäneen epätoivoisen ponnistelun jälkeen, jo luovuttamisen hetkellä, idea iski häneen kuin salama. Tiedemiesten sanotaan saavan oivalluksensa samalla tapaa. Ehkä juuri luovuttamisen aiheuttama rentoutuminen saa mielen kanavat auki. Samaa yrittävän on kuitenkin muistettava, että ideaan johtavaa luo-

11 vuttamista edeltää aina pitkä älyllinen ponnistelu. Luovuttaminen heti alkuvaiheessa ei tuota hedelmää. Hoshin kertomukset poikkeavat totutusta tieteiskertomusten tyylistä fantasian suuntaan. Niissä ei yleensä mainita tarkkaa tapahtumapaikkaa eikä aikaa, niiden henkilögalleria on persoonatonta, ilman kansallisuuksia. Päähenkilöt kulkevat pelkistetyillä nimillä kuten 'herra N' tai 'neiti R', joten heihin on vaikea samaistua. Siten lukija pystyy seuraamaan tarinaa täysin ulkopuolisin silmin. Lukijasta tulee oudon tapauksen todistaja, silminnäkijä, joka voi vapaasti poistua paikalta haluamanaan hetkenä. Hoshin kertomusten suuri suosio Japanissa johtuu ehkä juuri tästä sallitusta vapaudesta. Lukijan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä lukiessaan tarinaa planeetan tuhoutumisesta, tai henkilön joutumisesta televisioruudun sisään vangiksi. Hän ei koe myöskään ilonväristyksiä, kun kertomuksen päähenkilö onnistuu saamaan omakseen suuren timantin. Tarinaan uppoutuneen lukijan palkintona on mielikuvitusta herättelevä hetki, joka on irti arkirutiinista ja työn paineista. Se hetki on arvokas totisen ja hermoja pingottavan maailmanmenon keskellä. Kun kerron japanilaisille, että olen kääntämässä Shinichi Hoshia suomenkielelle, tulee kaikkien kasvoille välittömästi ilahtunut hymy. Tuo ilme kertoo, että Hoshin ajaton ja paikkaan sitoutumaton maailma on kaikkien sydäntä lähellä. Toivottavasti tämä kirja tarjoaa iloa ja ihmetystä myös suomalaisille lukijakunnalle. Mutta: varokaa lukukierteeseen joutumista! Tuula Moilanen Kiotossa

12

13 AVARUUDEN TERVEISIÄ Kirkkaan punaista nappulaa painettiin kevyesti. Se oli yksi nappula lukuisten seinällä olevien muiden nappuloiden joukosta. Laite päästi vastentahtoisen ulahduksen ja noudatti määräystä. Atomikärjellä varustettu ohjus läksi matkaan. Tuo käskyjä uskollisesti noudattava metallinhohtoinen verikoira ponnahti lentoon kuin riemuiten. Sen takaosasta loimottava tulenliekki näytti saaliinsa ääressä suupieliä lipovalta pedon kieleltä. -No niin. Jatka lähetysaaltojen suuntaamista ja osu tarkasti kohteeseen. -Kyllä. -Ja sitten tarkkailet millaista tuhoa on saatu aikaan. Vaikka tämä työ onkin jo käynyt sinulle tutuksi, et saa herpaantua ja tehdä huolimattomuusvirheitä. Avaruusaluksen kapteeni lausui komentojaan aluksen komentohuoneesta käsin täsmällisellä äänensävyllä. Alaiset ryhtyivät toimitaan tehokkain ottein. Kapteeni seurasi heitä silmillään hetken ja siirsi sitten katseensa viereisen seinän erikoisvalmisteisen ikkunan ulkopuolelle. Siellä levisi eteen jo kyllästymiseen asti nähty näkymä: tähdet, kuin jäätyneeseen mustejärveen sirotellut, loppumattomat jalokivet Mutta aluksen etupuolella olevasta ikkunasta avautui toisenlainen maisema. Siellä loisti hehkuvan keltaisena tämän tähtikunnan aurinko. Auringon edessä oli viattoman tietämättömänä yksi planeetta. Se oli sitä lähestyvän ohjuksen lopullinen määränpää. Ohjusta ei oltu laukaistu pelkästään kokeilumielessä. Tämän planeetan tarkkailu monelta kantilta oli aloitettu jo viisikymmentä tuntia sitten, heti siitä hetkestä alkaen kun planeetta oli löydetty ja avaruusalus pysä- 11

14 HOSHI: Avaruuden terveisiä ytetty. Oli käynyt selväksi, että planeetan olosuhteet muistuttivat monella tapaa Maan olosuhteita. Tietokoneen laskimet osoittivat myös, että planeetan oma pyörintä ja sen kiertorata aurinkonsa ympärillä oli lähes samanlainen kuin Maassa. Vain sen lämpötila vaikutti jonkin verran korkeammalta. Pieni robottiohjauksena toimiva tutkimusalus, joka oli lähetetty vakoilemaan planeetan varjoiselle puolelle, oli palannut mukanaan planeetan atmosfääristä otettuja näytteitä. Elolliset näytteet oli asetettu koeeläiminä toimivien hamstereiden laatikkoon. Pikaisten tulosten aikaansaamiseksi, hamstereihin oli ruiskutettu soiukon vanhenemista nopeuttavaa ainetta. Eläimiin ei ollut kuitenkaan ilmaantunut minkäänlaisia taudin oireita ja kokeen tuloksena planeetan pääteltiin olevan ilmeisen vaaraton Maan eläinkunnalle. Aluksen kapteeni kurkisti voimakkaasti suurentavaan kaukoputkeen. Planeetan ilmakehässä olevien pilven väleistä näkyivät alhaalla olevat lukuisat kauniit kaupungit ja niissä käyskentelevät, Maan ihmisiä muistuttavat asukkaat. Kun kaukoputken hnssiä tarkensi edelleen asukkaiden kohdalta, voi havaita joukossa olevan myös vanhempia henkilöitä. Oli hyvin mahdollista, että planeetta oli terveyden kannalta jopa Maa-planeettaa parempi paikka. Nämä kaikki tutkittiin ja sen päätteeksi painettiin ohjuksen laukaisunappulaa. Eräs miehistön jäsenistä saapui komentohuoneeseen antamaan raporttia. -Herra kapteeni. Ohjus etenee reitillään suunnitelmien mukaisesti. Kohta se osuu. -Selvä. -Käy kuitenkin hieman sääliksi, vai mitä? sanoi mies kuitenkaan ilman todellista myötätuntoa äänessään. Kapteeni nyökkäsi. 12

15 Avaruuden terveisiä -Niin, käy todellakin. Mutta emme kai voi siitä syystä keskeyttää operaatiota. Jos Maa-planeetan sivilisaatio olisi edelleen muinaisessa, puhdassydämisessä nuoruuden tilassa, saattaisimme sen vuoksi ehkä keskeyttää toiminnan. Mutta nyt elämme planeettamme keski-ikää, joka on suuntautunut ulkoavaruuteen. Asioita on tarkasteltava realistiselta näkökannalta. -Tiedän. Ihmiskunnan tarpeilla ei ole rajoja. Niiden täyttämiseen ei ole muuta keinoa kuin jatkuva uusien siirtokuntien hankkiminen. Se on meidän tehtävämme. Jos kieltäydymme tästä työstä, Maa palaa entiseen ja sodat alkavat jälleen. Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa... Mies kuvitteli mielessään kaikkien avaruusalukseen lastattujen aseiden käyttöä Maan ilmakehässä, ja sanat puuroutuivat hänen kurkkuunsa. Kapteeni painoi ruskeaa nappulaa ja otti laitteesta kahvia. Sitä si lessaan hän jatkoi, -Juuri niin. Kaiken lisäksi meidän on työskenneltävä erittäin tehokkaasti. Ei ole mitään hyötyä valloittaa paljaita, asumauomia planeettoja, ja yrittää kehittää niitä suurin kustannuksin. Tässä mielessä tämä uusin löytömme on toiveita herättävä. Miehistöön kuuluva mies!opetteli oman kahvinsa ja heitti kupin sisään astianpesulaitteeseen. Sitten hän kysyi kuin asia olisi juuri juolahtanut hänen mieleensä, -Mutta kuinkahan kauan keski-ikä mahtaa kestää? Milloin alkaa vanhuus, ja millaisessa muodossa se mahtaa saapua? -Enpä tuota tiedä. Mutta ei sellaisesta tarvitse olla huolissaan. Se on vielä kaukana se. Asia ei kuulu meille ollenkaan... No niin, eiköhän pikkuhiljaa ala olla räjähdyksen aika. 13

16 HOSHI: Avaruuden terveisiä Kapteeni kokosi tiedostoonsa aluksen kaikkien osastojen toimintaraportit Niiden mukaan näytti siltä, että ohjus oli saanut edetä rauhassa ilman minkäänlaisia häiriöitä. Kapteeni painoi silmänsä jälleen kerran kaukoputkeen. Ei kestänyt kauaa kun ohjus räjähti halkaisten ilmaa teräväliä valonsäteellä. Räjähdyksen aiheuttama musta savu levisi ympäristöön. Kapteeni oli hetken aikaa jännittynyt. Planeetan suunnalta ei kuitenkaan kuulunut minkäänlaista vastahyökkäystä. -Hienoa. Ei näytä olevan vastustusta. Varovaisuutta noudattaen, voimme aloittaa laskeutumisen planeetan pinnalle. Avaruusalus ryhtyi värähtelemään toiminnanhaluisesti ja sen takaosasta alkoi purkautua liekkejä. Se kiihdytti vauhtiaan ja suuntasi kohti planeettaa. Tutka lähetti ja vastaanotti sähköaaltoja. Alus oli valmiina haistamaan ja aseellisesti eliminoimaan kaikki merkit vastaiskusta. Mutta hälytyskellot eivät soineet yhtä ainuttakaan kertaa. Kaukoputken syvyyksissä voitiin todeta planeetan asukkaiden ryntäilevän kaoottisesti edestakaisin, mutta mitään vastahyökkäykseen ryhtymisen aikeita ei ollut nähtävissä. Avaruusalus pysytteli jonkin aikaa ilmassa tasaista lentonopeuttaan säilyttäen, minkä jälkeen se määräyksen siivittämänä laskeutui yllätyksellisen nopeasti. -Nyt laskeudutaan. Vastapuolella ei näytä olevan aseita jotka pärjäisivät meidän aseillemme. Alus laskeutui ohuen savuverhon kirjavoittamaan, räjähdyksen tuhoamaan maastoon. Atomipommi oli ollut säteilyvapaata mallia. Myös kyseisen planeetan oma säteily vaikutti vähäiseltä. Geigermittari vakuutti hiljaisuudenaan ympäristön turvallisuutta. 14

17 Avaruuden terveisiä -Herra kapteeni. Planeetta vaikuttaa ensiluokkaiselta, sanoi eräs miehistön jäsen katsoessaan ulos ikkunasta. Tuhoutuneen alueen reunalla olivat rivissä moniväriset, muotoilultaan rikkaat ja olemukseltaan siistit rakennukset. Talojen seiniä oli myös koristeltu taidokkaasti valmistetuilla veistoksilla. Miehistön katseet imeytyivät näkymään, mutta eivät kuitenkaan herpaantuneet huolimattomiksi. Jos ympärillä näkyisi vähäisintäkään epäilyttävää liikehdintää, heidän sormensa alkaisivat juosta aseiden laukaisunappuloilla kuin pianistilla ollen valmiina hetkessä nitistämään kaikki vastatoimet. -Ahaa, siis kuten olettaa saattaa. Kapteeni liikutti kaukoputkeaan. Nyt maapallon ihmisiä muistuttavia asukkaita voitiin tarkastella läheltä aivan kasvonilmeitä myöten. Vaikka kaukaa aluksen suuntaan kurkkivien asukkaiden kasvoilla olikin yllättynyt ilme, ei niiltä voitu lukea lainkaan vihamielisyyttä osoittavia merkkejä. -Kaverit ovat ällikällä lyötyjä. Herra Kapteeni. Joukko ei näytä ryhtyvän mihinkään. Vaikuttaa veltolta. No, mennään ulos katsomaan. Kapteeni keräsi jälleen kaikkien osastojensa raportit ja arvioi niiden perusteella tilanteen. -Lähettäkäämme tutkimuspartio matkaan. Noin viisi miestä lähtekööt tarkastamaan maastoa. Ja muistakaapa olla varuillanne. Miehistöstä koottu ryhmä varustautui aseisiin ja läksi kohti oletettua kaupungin keskustaa. Osa tutkimuspartiolaisista palasi avaruusalukselle paljon odotettua aikaisemmin. -Miten te nyt jo tulette takaisin? Mitä tapahtui? -Ei tilanteen tutkiminen ollutkaan niin vaikeaa. Löysimme erittäin käytännöllisen tavan siihen. -Mikä se on? 15

18 HOSHI: Avaruuden terveisiä -Toimme mukanamme kolme asukasta. On helppoa kysyä asioita suoraan heiltä. -Jos niin voimme tehdä, niin eipä ole vastaan sanomista. Mutta, olemme tähän mennessä monta kertaa aiemminkin joutuneet samalla tapaa kosketuksiin maapallon asukkaita muistuttavien olentojen kanssa. Ja aina on vienyt melko lailla aikaa ennen kuin olemme pystyneet ymmärtämään toisiamme kielellisesti. Kuinka on täkäläisten laita? -Kun me olimme hetken aikaa puhuneet heille, he alkoivat vastailla meille meidän kielellämme. -Onko heillä joku erityinen kielellinen lahjakkuus? -Niin ei näytä olevan. Mutta heillä on pieni laite, jonka avulla keskusteluja voidaan käydä. Se vaikuttaa monitaitoiselta tulkkauskoneelta. -Vaikka heillä ei ole aseita, niin heillä näyttää olevan korkealle kehittynyt kulttuuri... Hyvä on, tuokaa asukkaat tänne. Kolme planeetan asukasta johdettiin huoneeseen. Heillä oli löysähköt asusteet ja he vaikuttivat nuorilta. Mutta jostain syystä he olivat ilmeeltään kumman passiivisia. -Hoi, ymmärrättekö mitä sanon?, kyseli kapteeni asukkailta. Eräs asukkaista asetti kädessään olevan kuulokkeentapaisen esineen korvansa ja suunsa eteen ja vastasi -Ymmärrän. -No jopa omistatte kätevän laitteen. Onko se teidän tekemänne? -Kyllä. Tarkemmin sanottuna se on meidän esiisiemme valmistama. Se löytyi museon nurkasta. Nykyiset meikäläiset eivät osaa enää tällaisia tehdä. Kapteeni katsoi laitetta ihaillen. Mutta tulkkauskoneeseen liittyviä asioita paljon tärkeämpiä kysymyksiä oli runsaasti kysyttävänä. Ensiksikin... 16

19 Avaruuden terveisiä -Onko teillä vihamielisiä aikeita meidän suhteemme? -Ei ole. -Kai teitä kuitenkin suututtaa kun tuhosimme kaupunkinne? -No eipä erityisesti. -Te siis pelkäätte meidän voimaamme? -Ei me pelätä. -No, miten se sitten on? Sanokaa suoraan mitä mieltä meistä olette. Pidättekö meistä vai ettekö pidä? -Ei me pidetä, eikä me myöskään olla pitämättä. -Uskomatonta. Sanokaapas syy tuohon. -Se on mahdotonta. Ei tunnepohjaisiin seikkoihin voi löytää sanallista selitystä. Voitteko te itsekään esittää niiden syitä? Kapteeni ei osannut vastata. Hän kokeili samanlaisia kysymyksiä myös kahteen muuhun kuulusteltavana olevaan asukkaaseen. Mutta vastaukset olivat täsmälleen samoja. Kapteeni eteni kuulustelussaan uusiin aiheisiin -Millä nimellä kutsutte tätä planeettaa..., hän aloitti planeettaa ja sen oloja koskevilla kysymyksillä. Lyhyessä ajassa hän sai tietää ilmaston olevan leuto ja että asukkaiden keskimääräinen elinikä oli Maan vuosissa laskettuna noin kaksisataa vuotta. Hän kuuli, että ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi kaikille, ja että asukkaat eivät tehneet paljonkaan mitään töitä, vaan pitivät kaikenlaisista peleistä. Kapteeni ei tietenkään uskonut asiaa heti suoralta kädeltä. Hän pani miehistön varmistamaan asiat kohta kohdalta. Kaikki seikat pitivät paikkansa. Ainoa mille kapteeni ei löytänyt järkevää selitystä oli asukkaiden ilmeettömyys ja passiivinen, toimintaan haluton olemus. Miehistön lääkäri teki asukkaiden terveydentilasta täydellisen tutkimuksen. 17

20 HOSHI: Avaruuden terveisiä -Herra Kapteeni. Heillä ei ole sairauksia. Jos heille annetaan työtehtävä, he suorittavat sen kyllä jotenkuten. Jos heistä on etsittävä jotain vikaa, niin eiköhän se löydy ainoastaan sieltä psykologiselta puolelta. -Eikö heillä siis ole älyä? -En tarkoita sitä. He ovat hyvin älykkäitä. Itse asiassa heidän älykkyysosamääränsä näyttää ylittävän Maan ihmisten älyn. -Jo on käsittämätön ilmiö. Ovatko he siis hulluja? -Ei asia ole niinkään. Jos he olisivat kaikki hulluja, eivät he voisi elää näin hyvässä järjestyksessä. -No olkoon. Ehkä he ovat vain sattuneet luomaan tämän mallisen sivilisaation. Ehkä kaikki selviää ajan myötä... Kapteeni järjesti kokoamansa tiedot ja raportoi asiat supersähköaalloilla Maahan: 'Uusi planeetta löytynyt. ilmasto sovelias, paikallinen väestö kuuliaista... ' Maasta tuli vastauksena määräys: 'Kiitos loistavan siirtokunnan löytymisestä. Haluamme teidät näin alkuun johtamaan sen kehittämistä. Paikka vaikuttaa sopivalta virkistyskäyttöön. Turisteille avataan lentoreitti sinne asti. Tämän lisäksi, haluamme tehdä asukkaista palvelijoita, lähettäkää heitä tänne... Lentokentät valmistuivat aikanaan ja niille alkoi laskeutua suuria avaruusaluksia. Matkalaisia saapui planeetalle lomallemaan niin Maasta kuin muiltakin tähdiltä. Joukossa oli myös ihmisiä, jotka olivat tulleet keskimääräiset kaksisataa vuotta kestävän eliniän viehätyksestä. He ajattelivat, että oleskelu planeetalla pidentää myös heidän elämäänsä eivätkä saavuttuaan enää halunneet lähteä pois lainkaan. Jos paluumatkalla avaruusaluksessa oli vapaita paikkoja, niitä täytettiin lähettämällä planeetan väkeä Maahan. Väki ei pannut erityisemmin vastaan. Vaikka ruumiillisen työn teettäminen heillä olikin mahdotonta, he totteli- 18

21 Avaruuden terveisiä vat annettuja käskyjä vastaan panematta, eikä heillä ollut myöskään suuria omia tarpeita. Heidän maineensa hyvinä palvelijoina kasvoi. Aiempi avaruusaluksen kapteeni, joka toimi nyt planeetan hallintomiehenä, sai Maasta paljon kiitosta. -Olen kiitollinen kaikista kiitoksista, mutta kaikki johtuu kuitenkin vain hyvästä onnesta. Siitä, että tällaisia asukkaita on olemassa ja siitä, että sattumaita osuimme tälle planeetalle..., mutisi hän itsekseen lentokentän viereisen korkean rakennuksen eräässä huoneessa. Ikkunasta virtasi sisään raikkaan viileää ilmaa ja kaupunki oli kaunis. Pehmeän vihreät kukkulat aaltoilivat lähikaupunkialueiden reunoilla, ympäristön kasvillisuus tuoksui voimakkaasti ja ruoka oli hyvää. Joesta saattoi pyytää vaikka kuinka paljon kaloja, ja kuumia lähteitäkin pulppusi. Pai.kallisväestö ei aiheuttanut rettelöitä, eikä vierailijoiden terveydentilassa ollut merkkejä ainakaan huonompaan suuntaan. Kaikki kävijät palasivat täältä hyvin levänneinä ja virkistyneinä. Huoli planeetan asukkaille ominaisen haluttomuuden tarttumisesta muihin oli jäänyt pelkäksi huoleksi. Muista avaruuden siirtokunnista saapuneet lukuisat lomailijat olivat palanneet takaisin töihinsä entistä tehokkaampina mutta, en voi mitenkään käsittää tätä. Miksi kaikki seikat toinen toisensa jälkeen sopivat meidän vaateisiimme niin hyvin? Vai, onkohan tämä on vain levottomuutta siitä, kun kaikki sujuu aivan liian hienosti... Juuri silloin huoneeseen tuli sisään mies, joka oli aiemmin kuulunut kapteenin miehistöön. Mies toimi nykyisin planeetan kartanpiirtäjänä. -Herra kapteeni. Taitaa olla kissanpäivät meneillään? 19

22 HOSHI: Avaruuden terveisiä -Mmm, on liian rauhallista. Ihan tässä jo haluaisi lähteä etsimään uusia planeettoja ja!aukomaan niihin ohjuksia. Eipä ole saatu pitkään aikaan pelata aseiden kanssa, vai mitä? -Aseista puheen ollen, tulin tekemään raportin koskien erästä sellaista. -Mikä ase on kyseessä? Onko Maa-planeetalta tuotu joku uusi malli? -Se ei ole Maasta. Se on tältä planeetalta. Olemme löytäneet huolestuttavan esineen. -On vaikea ajatella sellaista olevan olemassa, mutta jos veisit minut sitä katsomaan. Kapteeni läksi miehen kanssa kaupungin reunaalueelle. Siellä oli rapistunut, vanha talo, jota todennäköisesti oli aiemmin käytetty varastorakennuksena. Talon seinät olivat muratin peitossa ja kun ovea aukaisi, pelmahti sieltä vastaan mynnähtänyt vanhan ilman tuoksu. Kartanpiirtäjä osoitti sormellaan rakennuksen sisällä oleva konetta. -Se on tämä laite. -Mihin sitä käytetään? -Se on erittäin monimutkainen rakenteeltaan ja sen tutkiminen kesti jonkun aikaa, mutta kun sen käyttötarkoitus selvisi, yllätyin todella. Se on kauhistuttava tuhoase. Sen sähkömagneettinen voima voi välittömästi purkaa minkä tahansa aineyhdistelmän osiin... -Mitä se suoraan sanottuna tahtoo sanoa?? -Kun tämä sähkömagneettinen aalto osuu aineeseen, aine hajoaa hetkessä atomeiksi. Sitä ei voi estää millään keinolla. Jos tätä laitetta olisi käytetty silloin aikoinaan vastahyökkäykseen, meidän avaruusaluksemme ja niin myös me olisimme ilmaa.., Mies henkäisi syvään. Mutta kapteeni lausahti rauhallisella äänellä. 20

23 Avaruuden teroeisiä -Paikallisväestö ei varmaankaan tiedä kuinka tätä käytetään. Tämä planeetta on menossa aina vain passiivisempaan suuntaan. -Ei. Laitteen rakenne on monimutkainen, mutta sen käyttö on erittäin helppoa. Se on yhtä yksinkertaista kuin sen tulkkauskoneenkin käyttö. -Niin ollen on vaikea käsittää syytä mihinkään. Miksi sitä ei käytetty silloin vastahyökkäykseen? Ei ole olemassa myöskään merkkejä siitä, että laitetta olisi yritetty salakuljettaa Maa-planeetalle. Ja jos ajatellaan sen kuuluvan jollekin kapinalliselle vastarintaliikkeelle, niin ei laite siinä tapauksessa olisi näin huonosti piilotettu. -Minustakin tämä on varsin merkillistä. Siksi juuri tulin antamaan asiasta raportin. Miehet katsoivat toisiaan päätään kallistaen. Arvoitukseen ei kuitenkaan voitu löytää ratkaisua sen hetkisten tietojen perusteella. Kapteeni havaitsi hieman kauempana pikkujoen varrella ongella olevan pikkupojan. Hän kutsui poikaa käyttäen mukanaan olevaa tulkkauskonetta. -Hei poika, tulepas vähän tänne! -Mii.. tää..? Poika tuli ongenvapa olallaan verkkaisesti lähemmäs. -Tiedätkö mikä esine tämän rakennuksen sisällä on? -Joo. Se on ase. Kapteenin ja kartanpiirtäjän katseet kohtasivat jälleen. Sitten kysymykset jatkuivat. -Vaikka teillä on täällä tällainen hirmuase, niin miksi ette käyttäneet sitä kun Maan ihmiset tulivat? -Kyllä me oltaisiin voitu käyttää, kun vastapuolellakin kerta oli aseita. Mutta eikös se ole vahingoksi, kun tulee turhanpäiväisiä haavoittumisia? 21

24 HOSHI: Avaruuden terveisiä Asiassa oli järkeä takana. Mutta jotain vajaata selityksessä kuitenkin vielä oli. -Jos noin on, niin miksi tällainen laite on sitten rakennettu? -Esi-isät sen rakensivat. Ennen vanhaan sillä oli jotain merkitystä, mutta nykyisin ei ketään huvita moisten käyttäminen. -Etkö kertoisi meille syytä? Miksi mielet ovat niin vaihtuneet? Miksi ihmeessä voimakkaan tuhoaseen kehittäneet kansalaiset olivat muuttuneet mielipiteeltään vastakkaisen äärilaidan rauhankannattajiksi? Poika lausahti istahtaen ruohikolle -Se on turhaa vaivaa. Ettekös te jo sen tiedäkin? -Ei. Ei me tiedetä. Kerro ihmeessä. Poika kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi mistä oli kysymys. -Tällä planeetalla ei ole tulevaisuutta. -Ei ole tulevaisuutta... eihän se ole mahdollista. Onhan toki sinunlaisia poikiakin. Ja myös sinusta tulee varmaan aikanaan jonkun isä. -Joo. -Eikös se silloin ole tulevaisuutta? -No, onhan sitä tietysti jonkun aikaa. Mutta eipä kovin pitkään. Kysymys on vain ajasta. -Mikä tarkoittaa...? Kapteeni ojentautui eteenpäin. -Asia huomattiin jo melko kauan aikaa sitten. Silloin meikäläiset elivät vielä yli kolmesataavuotiaiksi. Nyt emme elä kuin vain kaksisataa vuotta. Ja minä kuolen varmaankin jo sadan kahdeksankymmenen ikäisenä. Elinikämme lyhenee joka sukupolvi noin kymmenesosalla. -Ai niinkö se siis onkin? -Näytätte ymmärtäneen. Sellaisen tulevaisuuden takia ei kannata hakeutua kuolemaan. Vaikka voit- 22

25 Avaruuden teroeisiä taisimmekin taistelussa, niin ei ole tulevaisuudessa ketään, jolle voitonmerkkejä säilyttäisi... -Ymmärrän. Otan osaa koko sydämestäni. Mutta eikö asiaa voisi ehkäistä mitenkään? -Se näyttää olevan mahdotonta. Jopa luonnontieteissä pitkälle edenneet esi-isämme luovuttivat tässä kamppailussa. Kapteeni kääntyi katsomaan kartanpiirtäjää silmiään räpytellen. -Onpas säälittävä kohtalo. Heimona ja rotuna heidän loppunsa näyttää olevan lähestymässä. He ovat sukupuuttoon kuoleva laji. -Tämä selvitti kaiken, herra kapteeni. Kaikki arvoitukset ovat ratkenneet. He ovat älykkäitä, mutta toimintaan haluttomia. He eivät pidä taistelusta. Voimakkaat maut eivät ole suosittuja. Kaupungin siisteyteen ja ympäristön kasvillisuuteen paneudutaan innolla. Pelit, kuumat kylvyt, onkiminen. Kaikki nämä ovat vanhusten piirteitä. -Mutta Maa-planeetalle viedyt asukkaat ovat ilmeisen hyvässä maineessa. -Ennen vanhaan Maassa oli kuulemma ihmisiä, jotka työskentelivät mummoina ja ukkeina. Vaikka heillä oli omia vaatimattomia hu vituksiaan, hoitivat he silti työnsä jotenkuten... Kapteeni nyökkäsi, kääntyi poikaan päin ja lausui lohduttavalla äänensävyllä: -Emme tienneet tästä mitään, olen pahoillani. En löydä rohkaisun sanoja. Mutta me Maan ihmiset lupaamme tehdä planeetastanne hienon paikan teidän jälkeenne. -Jos niin vain voisi käydä, niin hyvähän se olisi..., poika vastasi epäuskoisen välinpitämättömällä äänellä. Kapteeni teroitti seuraavaa kysymystä -Mitä tuolla tarkoitat? -Ei kysymys ole rotuominaisuuksista. Kyseessä on sairaus. 23

26 HOSHI: Avaruuden terveisiä -Sairaus...? -Joo. Esi-isämme olivat mahtavia. He matkasivat avaruudessa tuo tuhoase mukanaan ja hallitsivat sen avulla kaikenlaisia planeettoja... Pojan puhetyyli muistutti vanhusta, joka muistelee kaihoisasti menneen nuoruuden kultaisia päiviä mutta, sitten he tunkeutuivat eräälle planeetalle, joo... Se on kuulemma ihan hirmuisen pieni geeneihin vaikuttava tartuntatauti. Vaikuttaa soluissa niin kuin virus. -Siis heimolla on vanhettumistauti, vai kuinka? kapteenin ääni alkoi vapista. -Niin. Ei sitä silloin heti huomattu ja sitten kun huomattiin, niin oli jo liian myöhäistä. Poika lausahti moitiskelevalla äänellä, kuulostaen vanhalta mieheltä, joka muistelee menneen ajan emämunaustaan. -Tämä on suuronnettomuus. On tehtävä pikaisesti raportti ja ryhdyttävä etsimään vastatoimenpiteitä, muuten koko ihmiskunta tuhoutuu. -Olisipa hienoa, jos onnistuisitte siinä. Mutta mikäli olette yllättyneitä jopa tuon rakennuksen sisällä olevasta aseesta, niin mahtaako Maa-nimisen planeetan tiede yltää keksimään ongelman ratkaisua. Siihen kun eivät kyenneet meidän esiisämmekään. Tuon kuultuaan kapteenin ääni nousi. -Miksi ihmeessä kukaan ei tullut kertomaan tästä aikaisemmin. Eikö tämä ole julmaa?! -Ehkä te ette tulleet kysyneeksi koko asiaa.? Jos olisitte pyytäneet ystävällisesti, että 'kertoisitteko, kiitos', niin kuka hyvänsä olisi teille asiat selittänyt, näin ainakin minä uskon, mutta... Pieni poika katsoi ylös kapteenia silmiin. Noissa kasvoissa oli oudosti sekoittuneena nuoruudelle mustasukkainen, katkeraan vivahtava vanhuksen ilme... 24

27 TOIVOMUS Herra S makasi vuoteessaan. Jostain syystä uni ei tahtonut tulla. Mies oli luonteeltaan rento ja tavallisesti hän vaipui uneen välittömästi. Mutta tässä yössä oli jotain erilaista. Hänestä tuntui siltä kuin jotain tapahtuisi, ja niinpä uni ei tullut vaikka hän kuinka sitä odotti. -Mitähän tämä on? En muista juoneeni liikaa kahvia..., mutisi herra S matalalla äänellä makuuhuoneen puolihämärässä, käänsi kylkeään lukuisia kertoja ja räpytteli silmiään. Sitten hän mietiskeli mitä kaikkea voisi alkaa tapahtua, jos nyt kerran jotain alkaisi tapahtua. Herra S vietti äärimmäisen tavallista elämää. Hän ei ollut tehnyt mitään hyviä tekoja, mutta ei myöskään pahoja. Niinpä ei voinut ajatella, että kukaan tulisi yllättäen vierailulle häntä kiittämään, tai vaihtoehtoisesti riehumaan kostomielessä. Hän ei ollut erityisen varakas, joten ryöstäjien tai muiden sellaisten ilmestymisestä ei pitänyt olla huolen aihetta. Pohdittuaan niitä näitä herra S päätyi lopputulokseen, että kaikki aavistelut jonkun tapahtumisesta olivat pelkkää kuvittelua. Hän päätti yrittää ponnistella nukahtamisen edesauttamiseksi. Hän oli lukenut jostakin kirjasta eräästä paljolti käytetystä nukahtamiskonstista. Menetelmässä pitää kuvitella mielessään lammaslaumaa ja laskea lampaiden lukumäärä. Ensiksi herra S hahmotteli mieleensä näkymän laajasta niitystä ja sille kerääntyneestä monipäisestä lammaskatraasta. Minkähän takia leijonat tai karhut eivät käy?, hän miet mutta painoi kysymyksen nopeasti pois mielestään. Nyt ei ollut aika pohtia sellaisia, tärkeintä oli nukahtaminen. 25

28 HOSHI: Avaruuden terveisiä Mutta lampaiden lukumäärän laskeminen laumasta oli hankalaa. Niinpä hän kuvitteli mieleensä aidan ja päätti ryhtyä hyppäyttämään lampaita yksitellen sen yli. Lampaat noudattivat käskyä säyseästi ja alkoivat ylittää aitaa. Herra S pääsi laskemisessaan alkuun. -Yksi, kaksi, kolme... Ensin asia tuntui hänestä hieman hölmölle, mutta kun hän pääsi lukemiin... -Yhdeksänkymmentä seitsemän, yhdeksänkymmentä kahdeksan..., hänen ajatuksensa olivat jo niin keskittyneet tähän laskemiseen, että kaikki muut joutavat mietiskelyt katosivat hänen päästään. Pikkuhiljaa uneliaisuus valtasi miehen, ja toinen toisensa jälkeen aidan yli ponnahtelevien lampaiden vauhti hidastui verkkaiseksi. Juuri tuolloin ryhmään ilmestyi eriskummallinen lammas. Tähän asti aidan ylittäneiden lampaiden hypyt olivat olleet tavanomaisen taidottomia, mutta tämä eläin pomppasi ilmaan kevyesti pyörähtäen ja teki ilmassa upean voltin. Hypyn päätteeksi se erinomaista ruumiinhallintaa osoittaen ojentautui aidan päälle päälläseisontaan. -Hei, kylläpä mukaan ilmaantui outo lammas. Se on varmaan eksyksissä jostain? Ei tuollaisia lampaita pitäisi olla olemassakaan, mutisi herra S unen rajamailta. Aidan päälle istumaan ryhtynyt lammas vastasi siihen: -Joo, en minä ole lammas. -No, mikä sinä siten olet? Kysymyksen kuultuaan lammas muutti muotonsa eläimeksi, jolla on terävät korvat ja suippo kuono. Sen nähtyään herra S sanoi: -Ahaa, olet kettu. -Juuri niin. 26

29 Toivomus -Mutta miksi ihmeessä ketun tapainen eläin ilmestyy tällaiseen paikkaan? En ymmärrä. -Minun piti tulla vierailemaan unessasi ja olen ollut vieressäsi jo jonkin aikaa. Kun huomasin sinun nukahtavan, tulin uneesi mutta kylläpä yllätyin kovasti. Mitä minä näinkään: monipäisenä massana liikehtivän lammaskatraan. Ei auttanut muu kuin muuttaa itsensä lampaaksi ja tunkeutua jonottamaan. Vihdoinkin tuli minun vuoroni hypätä. Mitä ihmeen meininkiä täällä pidetään? Mitä varten lampaat ovat kulkueessa... kysyi kettu, mutta herra S:llä oli enemmän kysymistä: -Ei kun se oli vain ihan huvikseen. Olinpa kelju kun annoin sinun odottaa. Niin mitä asiaa sinulla on? Mistä tulet? Miksi sinä minun luokseni tulit? Aidan päällä istuva kettu alkoi puhua ja heilutteli samalla häntäänsä ja jalkaansa. -Ei saa kysyä kerralla kaikkea. Puhutaanpas asioista hyvässä järjestyksessä. Tässä on lähellä kettupyhäkkö, Inari. -Joo, tiedän sen. -Sinä kävit siellä tänään. -Kävinköhän... -Yritä muistaa nyt. Kyllä varmaan kävit. -Haa, nyt muistan. Kun kerran niin sanot, niin taisinpa mennä sinne illalla käymään. -Minä olen sen pyhäkön kettu. -Miksi sinä, pyhäkön kettu, tulet tänne? En ole näpistänyt kolikoita kolehtilaatikosta. En myöskään muista pissanneeni pyhäkön porttipylvääseen. Lahjoituslanttini pyhäkölle olivat vähäiset, tulitko mahdollisesti valittamaan siitä? -Kylläpä ihmisolentojen ajattelutapa kulkee ahtaita raiteita. En ole tullut sellaisten asioiden takia. Sinä olet pyhäkön valmistumisen jälkeen sen täsmälleen vierailija. 27

30 HOSHI: Avaruuden terveisiä -Oo, jopa olet ahkerasti jaksanut pitää lukua ihmisistä, huudahti herra S muka ihaillen. Piikittelystä huolimatta kettu pysytteli rauhallisena. -Etkös sinä itsekin tässä juuri äsken laskenut päättömän lailla lampaita? -Pääsitpäs sanailussa voitolle. No, mitä sitten, jos on ollut 600 OOO:nnes vierailija? -Meidän pyhäköllämme on tapana toteuttaa vierailijoiden toiveita joka kävijän välein. Sinä olet järjestyksessään kuudes sellainen onnenkantamoisen saaja. -Vai niin. Olen kuullut, että joillakin lentoyhtiöillä on tapana palkita matkustajiaan samalla tapaa. En tiennytkään, että idea on peräisin kettupyhäköistä. Herra S nyökäytti päätään. Kettu aidan päällä suoristi vartaloaan kasvoillaan ilme, joka kertoi kaiken olevan hyvin järkeenkäypää. -Sellainen on siis syy ja olen valmis toteuttamaan minkä tahansa, yhden, toiveesi. Mikä olisi hyvä, sano mitä toivot. -Odotas hetkinen... Herra S mietti, mutta ei heti keksinyt mitä sanoisi. Hänen mietti.essään kettu alkoi kiirehtiä: -Luulisi nyt jotain olevan. Muuten ei olisi aihetta mennä pyhäkölle rukoilemaan. -Joo, on minulla toive, ja siksipä juuri menin pyhäkölle tänään. Se ei ollut kävelylenkki pelkästään ajan tappamiseksl eikä myöskään luonnosten piirustelumielessä tehty käynti. -No, jospa toteuttaisin sen toiveen. Herra S:n ääni muuttui noloksi. -Mutta kun en muista mikä se oli. Meneepä heikosti. Jos teillä kerran on tällainen palvelutapa, niin miksi ette toteuta toivetta sillä hetkellä kun 28

31 Toivomus henkilö on pyhäkössä jotain toivomassa? Olettepa keljuja kettuja. -Emme suinkaan. On tärkeää, että kävijöiden laskemisesta huolehtiva kettu on tarkkana ja seuraa, että kyseessä on todellakin kävijä. Kun sinä olit käymässä, oli toiveiden kuuntelusta vastaava kettu sattumoisin väliaikaisesti pois paikaltaan. Ja sitä paitsi, usein on niin, että jos ihminen saa tietää, että toive oikeasti toteutuu, hän päättääkin korjata toivomustaan ja pyytää jotain aivan muuta. Siksi meillä on sääntö, jonka mukaan toivetta tullaan kysymään seuraavana yönä. -No, niinhän se taitaa olla paras... mutta kun se ei tule nyt mieleen mitenkään. -Toivoit tietenkin hyvää terveyttä? -Ei, minä olen jo ennestään terve. -No, miten olisi rahaa tai kaunis nainen. Tähän saakka monet miehet ovat toivoneet sellaisia. -Jos sellaisia annetaan vaatimattoman elintason omaavalle yllättäen, niin niiden takia tulee kauheasti ylimääräistä vaivaa. -Se on oikein hyvin ajateltu. No, mitäs sitten laitetaan? Jos ei ole mitään toivomusta, katson toivomisoikeuden peruutetuksi ja poistun. Kettu hypähti aidan päällä pari kolme kertaa. -No, odota nyt. Kyllä minä nyt muistan. Se oli sellainen asia, jota uskon toivoneeni ihan varmasti koko sydämestäni..., herra S sanoi hieman hätääntyneesti. Eihän tällaista mahdollisuutta pidä päästää käsistä. Hän mumisi itsekseen: -... en muista kyllä millään. Se ei ollut auto, eikä minun pitäisi haluta myöskään golfvarusteita, eikä osakkeiden hinnannousua. Se oli jotain ihan muuta... Kettu hoputti jälleen: -No, mitäs sitten laitetaan? 29

32 HOSHI: Avaruuden terveisiä Herra S jatkoi mutinaansa: -Minulla ei ole tarvetta muuttua komeaksi mieheksi, eikä myöskään käsivarsiin tarvitse lisätä voimia. Minulla oli kyllä joku niitä tärkeämpi ongelma... Kettu naputteli jalkaansa ja ravisteli päätään. -Sano se nopeasti ja selvästi. Minua rupeaa jo ärsyttämään. Me ketut ollaan lyhytjännitteisiä eläimiä. Myös herra S alkoi hermostua. -Saanko pyytää, vielä hetki. Onpas vaikeaa... vaikka olisi hyvä mahdollisuus saada ihan mitä hyvänsä. Nyt pitää muistaa jotain. Voi hyvänen aika, sano nyt mikä se oli! Jos en tässä muista sitä, niin tulen katumaan loppuikäni... Herra S:n mutinaääni muuttui vihdoinkin helpottuneeksi: -Nyt minä viimeinkin muistan! Minä olen luonteeltani hyvin huonomuistinen ja sen vuoksi koen kaikenlaista harmia. Haluaisin korjata tämän luonteenpiirteen, jos se vain on mahdollista. Kuinka on? Pystytkö sellaiseen? Kettu nyökkäsi: -Ei se ole mahdotonta. -No, sitten toivon sitä. -Ei käy. Herra S hämmästyi ketun yllättävästä vastauksesta : -Hei, onpa outoa! On mahdollista, mutta ei käy. -Valitan, mutta täytin jo yhden toiveesi hetki sitten. -Onko kaikki jo ohi! Eihän mitään vielä ole tapahtunut! -Pyysit äsken minua sanomaan mitä haluat muistaa. Minä täytin toivomuksen ja pistin sinut muistamaan asian. Asia on päätöksessään. -Tämähän on aivan typerä juttu. Ei tässä ole mitään mieltä. Eikö toivetta enää mitenkään voisi korjata? herra S vielä yritti, mutta kettu pudisteli päätään: 30

33 Toivomus -Ei mitenkään. Koska toivomus oli olemassa. Jos haluat korjata asian, yritä osua seuraavan kerran pyhäkön vieraaksi! Kettu kumarsi kevyesti, ponnahti virkeästi ilmaan aidan päältä ja katosi unesta. 31

34 ARVOKAS TUIKIMUS Herra N oli jo melkoisen iäkäs. Hän eli elämänsä loppuaikaa omaisuutensa turvin. Se oli määrättömän suuri, sitä ei voinut noin vain laskea. Omaisuutensa ansiosta herra N:n viettämä elämä oli äärimmäisen ylellistä. Hänen olohuoneensa seinät olivat kapealla kuvionauhalla koristeitua hopealevyä. Seinillä riippui lukuisia kuuluisien taiteilijoiden teoksia. Lisäksi sinne tänne oli ripoteltu hienosti valmistettuja kopioita veistotaiteen mestariteoksista. Vaikka ne olivatkin vain kopioita, niin ne saattoivat olla jopa alkuperäistä arvokkaampia. Ai miksikö? No, ne sattuivat olemaan puhdasta kultaa. Olihan siinä hieman nousukasmaista tuntua, mutta sille ei voinut mitään. Herra N oli nuoresta saakka ponnistellut kovasti saadakseen kokoon nyt hallussaan olevan omaisuuden. Hänellä ei ollut vaimoa eikä perillistä, joille omaisuutensa jättäisi. 'Voisi tuo elää hieman yksinkertaisemmin, ja jättää perintönsä yhteiskunnan kovaosaisille lahjaksi', puhuivat jotkut selän takana, mutta ne olivat vain pieniä harmittomia puheita. Minkin nahkalla päällystetyssä nojatuolissa istuva herra N ojensi kättään ja tarttui lukuisilla jalokivillä koristettuun pistooliin, joka oli viereisellä pöydällä. Hän painoi liipaisinta ja aseen tyhjä panos kajautti laukausäänen. Tällä teolla oli käytännön merkitystä. Hänen iäkkään palvelijansa kuulo oli viime aikoina heikentynyt huomattavasti. Tuo kuuliaisuuden perikuva oli palvellut häntä uskollisesti jo aikojen alusta. -Kutsuitteko minua? kysyi hetken päästä huoneeseen tullut palvelijavanhus ja kumarsi herra N:lle kohteliaasti. 32

35 Arookas tutkimus -Aa, tuo minulle kävelykeppi. Lähden käymään tutkimuslaitoksella. Siivoa sillä aikaa tämä huone. -Selvä. Herra N läksi puutarhaan kävelykeppiinsä tukeutuen. Piha oli kauttaaltaan kukkaistutusten peitossa ja niiden keskelle nurmikkoon oli tehty polku kiillotetusta marmorista. Se kulki pienen metsikön halki puutarhan perällä olevaan tutkimuslaitoksen rakennukseen, jonka herra N oli pystyttänyt omalla kustannuksellaan. Kun herra N koputti oveen keppinsä päällä, saapui tutkimuslaitoksen johtaja. Tämä keski-ikäinen tiedemies otti vieraan vastaan kunnioittavasti. -Käykää sisään, olkaa hyvä. Mutta on kyllä melko sekaista... -Ei se mitään. Kaikki on tutkimuksen vuoksi. Eteneekö työ? sanoi herra N kärsimättömällä äänellä astuessaan sisään muistiinpanoja, kemikaalipurkkeja, sekä kaikenlaisia testausvälineitä ja muita tavaroita tulvivaan laboratorioon. -Kyllä, jotenkuten. -Mmm. Sepä on hauska kuulla. Tämän tutkimuksen loppuunsaattaminen on minun elämäni tarkoitus. -Niin tuo taitaa olla. -Vanhenemisen estävä ikuisen elämän lääke. Vain sitä minä haluan koko sydämestäni. Sitä ovat etsineet kaikki Kiinan keisarit vaivojaan säästämättä Shin-kaudelta alkaen. Vanhaan aikaan Euroopassa kuninkaat työllistivät alkemistejä sen valmistamiseksi. Taakse ovat jääneet entisten aikojen ponnistelut. Nykyajan tieteelle ei mikään ole mahdotonta. -Minä tiedän sen hyvin. Siksi otan Teiltä vastaan suurta palkkaa ja teen täällä tutkimusta asian hyväksi. 33

36 HOSHI: Avaruuden terveisiä -No, miten on? Joko olette loppusuoralla? Tutkimuksella ei ole mitään merkitystä, jos se saadaan loppuun vasta minun kuoltuani. -Se on itsestään selvää. Myös minä haluaisin tämän jo pian valmistuvan, siksi olenkin kuumeisesti tehnyt töitä sen eteen. Nyt on valmiina pieni kokeiluerä ainetta, selvitti laitoksen johtaja ylpeyttä äänessään. Sen kuultuaan herra N:n kasvot muuttuivat tyytyväisen nauraviksi. -Mitä kuulenkaan! Viimeinkin se on valmistunut. Onpa hienoa. Antakaa minun heti käyttää sitä. -Ei se vielä käy. Ensin pitää tehdä eläinkokeita. Heti kun olemme varmistaneet aineen turvallisuuden, siirrymme ihmiskokeisiin. Sitten kun niiden tulokset ovat selvillä, voimme välittömästi antaa ainetta Teidän nautittavaksenne. Se on tieteellisen tutkimuksen etenemisjärjestys. Mutta herra N ei malttanut odottaa: -Niin se saattaa olla, mutta viivyttely ei sovi minulle. Kuntoni on huonontunut viime aikoina. Eikö eläinkokeita voisi jättää väliin ja siirtyä heti ihmiskokeisiin? -Kyllähän se tietysti käy, mutta onko sellaista ihmistä, joka haluaisi tarjoutua testikappaleeksi? -Hmm. Pyydetään vanhaa palvelijaani. Hän on hyvin uskollinen eikä pane vastaan missään asiassa. Palvelija vanhus kutsuttiin paikalle. -Kutsuitteko minua? -Kyllä. Tämän tutkimuslaitoksen johtaja on kehittänyt lääkkeen, joka pysäyttää vanhenemisen ja takaa ikuisen elämän. Me ajattelimme antaa sinun käyttää sitä ensimmäisenä. Sinähän olet minua kaksi vuotta vanhempi. Niinpä sinulla on oikeus nauttia ainetta ensin. Kuinka on, otatko? 34

37 Arvokas tutkimus -Kiitoksia paljon. Sehän on isännän määräys ja saada nyt nauttia sellaista arvokasta lääkettä, sehän on kuin unta. Ilman muuta, saanko pyytää. Tutkimuslaitoksen johtaja aloitti heti kokeen valmistelut. Huoneen nurkkaan järjestettiin vapaa tila, jonne vaatteensa riisunut palvelija asetettiin pitkäkseen. Sitten lääkettä imettiin injektioruiskuun ja pistettiin palvelijaan. Herra N ja johtaja seurasivat vieressä mitä tulisi tapahtumaan. Vanhuksen ruumis llikahteli hitaasti ja hänen suustaan alkoi purkautua valkoista lankaa. -Mikä ilmiö tämä mahtaa olla? -Aineen vaikutus ei rajoitu vanhenemisen ja kuoleman estämiseen. Kehitin aineen siten, että se tekee henkilöstä uudelleen nuoren. -Jos niin on, niin eipä todellakaan ole valittamisen aihetta. Mutta miksi ensin tekee tuollaista? -Se on ihmisen muuntautumista varten. Silkkiperhosen toukka kehrää kehityksensä loppuvaiheessa ympärilleen kotilon, jonka sisällä se aloittaa uuden elämänmuotonsa kehityksen. Minä hyödynsin tuota hormonia ja tein sitä ihmiselle sopivaa. Jos kaikki onnistuu, voimme kutsua ihmisen tähänastista elämää toukkavaiheeksi. Sen päätteeksi voi viettää vielä yhden uuden ihmiselämän, näin ajattelin. -Vai niin. Millainen elämä siitä mahtaa tulla? -Siitä en voi sanoa mitään, koska jätimme väliin eläinkokeet Heidän siinä katsoessaan, palvelijavanhus jatkoi valkoisen langan sylkemistä suustaan, kunnes katosi kokonaan suuren valkoisen kotilon sisään -No, nyt se katosi näkyvistä. -Muutamien päivien kuluessa sisällä oleva olento sulaa ja syntyy uudelleen toisenlaisessa muodossa. -Maltan tuskin odottaa. 35

38 HOSHI: Avaruuden teroeisiä Seuraavat päivät herra N oli rauhaton. Hän kävi joka päivä tutkimuslaitoksella kyselemässä johtajalta: -Eikö vielä? -Ei vielä. -Olen huolissani siitä, millainen muodonmuutos tuon suuren kotilon sisällä tapahtuukaan. Emmekö voi katsoa sinne vaikkapa röntgensäteillä? -Jos menemme tekemään sellaista, saatamme aiheuttaa vahinkoa. Odottakaa nyt vaan rauhassa vielä jonkun aikaa. Ilmoitan heti, kun jotain alkaa tapahtua. Noin viikon päästä keskiyöllä tutkimuslaitoksen johtaja tuli herättelemään herra N:ää. -Herätkää, olkaa hyvä. -Onko tapahtunut jokin muutos? -Näyttää tulleen sen aika. -Hyvä, mennään heti katsomaan. He oikaisivat lyhyintä reittiä puutarhan halki. Suuri kotilo oli kuten aiemminkin. Johtaja painoi kuuntelulaiteen sen kylkeen ja antoi toisen kuulokkeista herra N:lle: -Kuunnelkaapa tätä. -Hm. Kuuluu ääntä. Ihan kuin se liikehtisi. -Kyllä. Kaikki näyttää sujuneen kuten pitääkin. -Haluaisin nopeasti nähdä tämän sisällä on. -Niin toki minäkin. Kokeilen oitis kotilon avaamista. Johtaja haki suuren, steriloidun kirurgiveitsen. Sitten hän varovasti teki kotiloon viillon ja halkaisi kotilon kahtia. -Olemme onnistuneet. -Hän on nuorentunut upeasti. Miehet huudahtivat yhteen ääneen. Kotilossa oli sisällä pieni alaston poika. Oli vaikea uskoa, että vain muutamia päiviä sitten hän oli ollut tuo palvelijavanhus. 36

39 Arookas tutkimus -Annetaan sille jotain syötävää. sanoi tutkimuslaitoksen johtaja ja tarjosi lusikalla lastenruokaa purkista, jonka hän oli varannut lähettyville tapausta ajatellen. Mutta poika nyrpisti sille nenäänsä ja puisteli päätään, aivan kuin sanoakseen ettei hän syö sellaisia ruokaa. Herra N, joka oli kiertänyt ihmetellen pojan ympäri, huudahti uuden löydön tehtyään: -Hei, katsokaapa selän puolelle! Pojan selässä oli siivet. Ne nähtyään johtaja selitti: -Niiden olemassaolo ei ole mahdotonta. Kun toukka tulee ulos kotilostaan on se usein muuttunut siivekkääksi olioksi, esimerkiksi kärpäseksi tai perhoseksi. Tämä on lääkkeen sivuvaikutus, jolle emme voi mitään. Poika katseli ympärilleen ja ennen pitkää hänen kasvonilmeensä muuttui. Tämä ei ole minun olinpaikkani, se tuntui viestittävän. Sitten se liikutteli siipiään ja lensi ulos ikkunasta. Pojan siivet loistivat kullanvärisinä kuunvalossa ja se lensi yhä ylemmäs ja ylemmäs, kunnes katosi pois jonnekin. Sitä katseellaan seurannut herra N huokaisi syvään: -No, tuollainen siitä sitten tuli. Eihän tämä muuttanut asioita yhtään. Jos kerran on mentävä enkelinä taivaaseen, niin kaipa sen voi tehdä ilman mitään lääkettäkin. 37

40 PIENI SUURI ONNETIOMUUS Oltiin kaupunkilähiön kerrostaloalueella, eraan rakennuksen kuudennessa kerroksessa. Ulkona alkoi hämärtää, ilta teki tuloaan. Nainen seisoi ikkunan ääressä, kuunteli radiouutisia ja mutisi itsekseen: -Ja taas hintoja nostetaan, voi kuinka ärsyttävää. Eikö hallitus voisi tehdä asialle jotain... Radio-ohjelma vaihtui musiikille, ja nainen teki sen tahdissa joitakin kevyitä voimisteluliikkeitä. Hän oli pienikokoinen ja näytti totiselta. Ikää hänellä oli siinä kolmisenkymmentä vuotta. Kaikki näytti ulkoapäin katsottuna perin tavalliselta ja rauhalliselta. Mutta se näkymä oli vain pintaa. Joidenkin tuntien kuluttua, kun ikkunan ulkopuolella ilta oli vaihtunut yön pimeydeksi, tähänastinen hiljainen rauha särkyi yhdessä hetkessä. Ovelta kuului tarmokkaiden potkujen ääni. Niiden yli kajahteli juopuneelle ominainen huutelu. -Hei, ovi auki! Mä oon tulossa! Metelin kuultuaan nainen lyyhistyi kokoon. Vaikka tilanne oli jo vuosien ajan toistunut, hän ei ollut tottunut siihen. Hän nousi päästäen huokaisun, johon oli sekoittuneena surullisuutta ja sietämättömäksi käynyttä vastenmielisyyttä, ja avasi oven. Siellä seisoi mies horjuvin jaloin. Se oli tietenkin hänen puolisonsa. Mies oli viekkauden ja röyhkeyden ilmentymä. Nainen sanoi hiljaisella äänellä: -Yrittäisit olla vähän hiljempaa. Aiheutat häiriötä naapureille. -Luuletsä, että mä siitä välitän. Mitäs pahaa siinä on, jos on humalasha? Ja mitäsh pahaa shiinä on jos humalasha on kovaääninen?! 38

41 Pieni suuri onnettomuus Miehen ääni nousi entisestään, kun häntä näin loukattiin, ja hän astui huoneeseen lennättäen potkulla kengät pois jaloistaan. Sitten hän rojahti istumaan ikkunan viereiseen nojatuoliin, ja jatkoi örinäänsä: -Hoi, tuos viinaa! -Etkö ole jo juonut aivan tarpeeksi? -Älä lässytä. No, ala tuoda! Nainen haki voimattornin ilmein viskipullon ja lasin ja asetti ne miehen viereen pienelle pöydälle. Mies joi nopeasti pari lasillista ja muuttui hieman rauhallisemmaksi. Nainen seurasi miehen ryyppäämistä ja katkaisi sitten hiljaisuuden hermostuneena äänellä: -Niin. Minulla olisi vähän juteltavaa... -No mitä? Anna thulla. -Etkö voisi antaa minulle avioeroa... Mies pyöristi silmiään ja naurahti. -Aattelinkin, että mitä asiaa sulla nyt voi olla, ai tuotako se vaan oli? Onpa tyhmää. Sä oot mun huvittelujen kannalta tärkee rahasampo. Ei mulloo mitään syytä antaa sulle eroa -Eikö se riitä, että olet pitänyt minua orjanasi jo viisi vuotta ja vääntänyt minut ihan kuiviin. -Mieletöntä. Sä oot mun käsiin just sopivasti osunut kultasuoni. Enhän mä nyt niin hullu oo, että jättäisin sun kaivamisen tässä vaiheessa. -Mutta, minun palkkani suunnittelijana ei enää riitä sinun huvituksiisi ja juopotteluusi. Tavaroiden hinnatkin ovat alituisessa nousussa. -Minkäs mä sille mahdan. Jos on valittamista, niin ulise hallituksen päättäjille. -Senkin täi. -Joo, mä oon täi, mutta tällä täillä onkin hyvä pää. Käy nyhtämässä liksaa vanhempies luona. -Siellä olen jo käynyt niin monta kertaa, etten enää keksi mitään uutta selitystä. 39

42 HOSHI: Avaruuden terveisiä Nainen huokaisi jälleen. Mies puolestaan päästi viinanhajuisen henkäyksen nostaessaan lasia. -Mietis nyt vähän kenen ansiosta kaikki on hyvin. Mä oon pitänyt hienosti salassa sun tekemän tapon. -Mutta sille en todellakaan voinut mitään. Minuthan yritettiin sinä yönä raiskata sillalla kun olin paluumatkalla kotiin. Tyrkkäsin miestä ja hän putosi jokeen. Sitten pakenin kotiin. Kuka hyvänsä nainen olisi tehnyt samoin. -Mutta se jätkä otti ja hukkui. -En todellakaan arvannut, että hän kuolisi. -Enpä arvannut, että se kuolee. Niin sanoo kaikki paikalta paenneet törkeät autonkuljettajatkin, ajettuaan jonkun yli. Se oli komea tappo se. Vähän liiankin komea. Mä näin sen ihan vahingossa. Tai, vahinkoa parempi sana on 'onneksi'. No, ehkä sun kohdalla se oli huonoa tuuria. -Niin, olisi pitänyt silloin mennä heti tunnustamaan. Kun nyt ajattelen, olisi todellakin ollut parempi tunnustaa teko heti kun kärsiä koko elämä tällä lailla sinun kanssasi. -Se on kuule myöhäistä katua nyt. Kyllä sä sen sillon aattelit aivan tarkkaan. Että meetsä tunnustaan vai nait sä mut. Sit sä lopulta päätit mennä mun kans naimisiin. Tuon kuultuaan nainen käänsi katseensa pois. Hän oli saanut nauttia katkeraa lääkettä aina siitä hetkestä lähtien, kun tämä mies oli ensi kertaa häntä uhkaillut. Mutta nainen oli ajatellut tärkeässä yhteiskunnallisessa asemassa olevaa isäänsä, ja lisäksi veljiensä tulevaisuutta. Ei voinut ajatellakaan, että perheessä olisi tapon tehnyt, vaikka se olisikin ollut itsepuolustusta. Pohdittuaan perusteellisesti asiaa hän oli päättänyt asettaa itsensä uhriksi ja oli valinnut avioliiton tämän miehen kanssa. 40