FAIR PLAY -aiheisia tehtäviä ja päivänavaustekstejä Kaikki Pelissä -koulujalkapalloon

Transkriptio

1 FAIR PLAY -aiheisia tehtäviä ja päivänavaustekstejä Kaikki Pelissä -koulujalkapalloon Hei Opettaja! Jalkapallo tunnetaan Fair Play -ajattelun kasvattajana. Fair Play on elämäntaitojen opettamista. Oikean ja väärän erottamista, sääntöjen, ihmisten, urheilun ja pelin kunnioittamista. Tänä vuonna olemme laatineet suomalaisen Fair Play -tunnuksen, vihreän kortin käytön vauhdittamiseksi oppitunneillenne käyttöön oppilaan ajattelua sekä keskustelua aktivoivia tehtäviä. Meidän oli vaikeaa arvioida tarkasti, mikä tehtävä sopii kullekin luokka-asteelle. Tee sinä valinta ja hyödynnä tehtävät. Uskomme, että oppi menee perille! Oheiset päivänavaustekstit sopivat erityisen hyvin liikuntaa sisältävien päivien avaukseen. Oikeat vastukset tehtäviin 2 ja 3 löydät Palloliiton internet-sivuilta: koulujalkapallo

2 1. Vihreän kortin tehtävät Vihreää korttia näytetään Reilun Pelin suorituksista sekä hyvästä ja fiksusta käytöksestä. Missä seuraavissa tilanteessa näyttäisit vihreää korttia? Ympyröi vihreällä ne väittämien numerot, joissa on mielestäsi kyse reilusta pelistä ja vihreää korttia tulisi näyttää. 1. Vastustajan maalivahti on loukannut itsensä ja Villellä on pallo ja tyhjä maali edessä. Ville lopettaa pelaamisen ja pyytää tuomarin katkaisemaan pelin, koska maalivahti on loukkaantunut. 2. Suvi kuljettaa palloa sivurajaa pitkin ja huomaa, että pallo menee reilusti sivurajan yli. Tuomari ei näe kaukaa, että pallo meni rajan yli. Suvi kuitenkin käyttää tilannetta hyväksi ja jatkaa peliä. 3. Biologian kokeessa Maija näkee vieressä istuvalta Sadulta vastauksia ja käyttää näitä tietoja saadakseen paremman numeron. 4. Luokalle on tullut uusi oppilas David. Kukaan luokan oppilaista ei tunne Davidia entuudestaan. Luokan oppilaat pelaavat välituntisin usein futista ja luokan oppilaat pyytävät Davidia heti ensimmäisellä välitunnilla mukaan pelaaman ettei David tuntisi oloaan yksinäiseksi. 5. Jaakko ja Heli ovat kentällä pelaamassa. Heillä on mukana eväät joita he syövät pelaamisen välissä. Eväät syötyään he jättävät roskat kentälle eivätkä korjaa roskia myöskään lähtiessään kentältä. 6. Jussin jalkapallojoukkue on noussut ottelun lopussa tasapeliin tiukassa ottelussa Akin joukkuetta vastaan. Sekä Jussi että Aki ovat tsempanneet ja kannustaneet joukkuettaan pelin aikana. Pelin jälkeen Aki ja Jussi kättelevät ja kiitävät reilusta pelistä ja hyvästä vastuksesta. 7. Mikko huomaa bussissa istuessaan, että pysäkiltä on tulossa kyytiin nainen lastenvaunujen kanssa. Bussin pysähtyessä hän ajattelee, että joku muu kuin hän itse voisi auttaa naista lastenvaunujen nostossa. 8. Tiukassa pihapelissä Jussin potkaisema pallo osuu talon ikkunaan ja se menee rikki. Jussi ja pelikaverit menevät heti rehellisesti kertomaan asiasta asunnon asukkaalle. Lisäksi he pyytävät anteeksi tapahtunutta.

3 2. Tunnetko jalkapallon säännöt? Seuraavat jalkapallon sääntöjä koskevat väitteet ovat joko oikein tai väärin 1. Tuomari ja joukkueiden kapteenit yhdessä arpovat ottelun alkupotkun suorittavan joukkueen: O / V 2. Maalin jälkeen ottelua jatketaan rangaistuspotkulla: O / V 3. Kulma- tai maalipotku tuomitaan mikäli pallo ylittää päätyrajan: O / V 4. Maalipotku tuomitaan mikäli pallo menee hyökkäävän joukkueen pelaajasta päätyrajan yli: O / V 5. Rajaheitossa pallon saa heittää itselleen: O / V 6. Rajaheitossa heittävän pelaajan jalat eivät saa nousta heiton aikana: O / V 7. Rajaheitto, maalipotku, kulmapotku tai maali tuomitaan vasta kun pallo on mennyt kokonaan rajan yli: O / V 8. Pallonriistossa pelaajat eivät saa koskettaa toisiaan O / V 9. Vastajoukkueelle tuomitaan vapaapotku mikäli pelaaja kamppaa tai yrittää kampata vastapelaajan: O / V 10. Maalivahti saa koskea palloon käsillään myös vastustajan rangaistusalueella: O / V 11. Maalivahdeilla on eri väriset paidat kuin muilla pelaajilla: O / V 12. Käsivirheestä seuraa vapaapotku tai rangaistuspotku: O / V 13. Rangaistuspotkussa pallon saa potkaista myös taaksepäin: O / V

4 3. Ratkaise Fair Play -ristikko 1. Mikä on maailman suosituin leikkikalu 2. Urheilussa kielletty aine 3. Johtaa ottelua ja soveltaa sääntöjä 4. Pelinjatkamistapa, joka suoritetaan kentän kulmasta 5. Salissa pelattava jalkapallon pikkuveli 6. Asia, jota kannattaa harrastaa päivittäin. Kouluaine 7. Tämän väristä korttia näytetään reilusta pelistä 8. Näitä on hyvä noudattaa pelissä ja elämässä Tummennetulla pystyrivillä on kaikkien aikojen suomalaispelaajan sukunimi. Kuka on kyseessä?

5 4. Herättääkö Fair Play -ajattelu mielipide-eroja? Kaikki oppilaat nousevat ylös ja menevät luokan keskelle. Opettaja lukee väittämiä ja ne, jotka ovat samaa mieltä, menevät luokan etuosaan ja ne, jotka ovat eri mieltä, menevät luokan takaosaan. Ne, jotka eivät osaa sanoa mielipidettään, jäävät paikalleen. Tämän jälkeen pohditaan miksi kukin valitsi puolensa. 1. Pelaajan tulee myöntää tekemänsä rike jota tuomari ei näe. esim. käsivirhe. 2. Suomen maajoukkueen pelaajien ei tarvitse olla syntyjään suomalaisia. 3. Rasistisen huudon tulee aina johtaa punaiseen korttiin ja pelikieltoon, vaikka huuto tulisikin vahingossa. 4. Sääntöjä saa kiertää mikäli ei jää kiinni. 5. Joukkueen maalitykki on joukkueensa tärkein pelaaja. 6. Tahallaan saa hävitä tai pelata tasan mikäli siitä on hyötyä omalle joukkueelle. 7. Pelin jälkeen vastustajia kuuluu kätellään, vaikka ottelu olisi ollut tulikuuma. 8. Jalkapallossa puututaan asiattomaan kielenkäyttöön kentällä ja sen laidalla. Jalkapallokentällä saa kuitenkin kiroilla omille epäonnistuneille suorituksille tai mikäli kirosana on vahinko? 9. Jalkapallo soveltuu harrastuksena yhtä hyvin sekä tytöille että pojille. 10. Urheilutapahtumissa roskat tulee viedä roskikseen vaikka katsomot siivotaan ottelun jälkeen. 11. Erotuomarin tulee myöntää virheensä. 12. Päihteet ja tupakka eivät kuulu urheiluun ja urheilutapahtumaan!

6 Jalkapallo kuin pallo Olen pienestä pitäen ollut aikamoinen pullero ja taidan olla sitä vieläkin. Ehkäpä juuri sen takia olen aina ajatellut, ettei minusta valitettavasti ole urheilijaksi eikä oikein urheilun harrastajaksikaan. Minun pitää kuitenkin myöntää, että hauskimmat ja kivimmat muistot lapsuudesta ja kouluvuosista kyllä liittyvät liikuntaan ja urheiluun. Tällä tarkoitan myös sitä, että oli hienoa harrastaa ja tehdä yhdessä jotakin. Harvimmiten lähdin yksin luistelemaan. Ja jos lähdinkin, sain kentällä aika nopeasti itselleni kaverin. Minä olin etuoikeutettu myös sen tähden, koska minulla oli omasta takaa niin vanhempia kuin nuorempia sisaruksia, siskoja ja veljiä, joiden kanssa saatoin kilpailla. Vanhemmille ja viisaammille oli helppo hävitä ja nuoremmat oli melko vaivatonta voittaa. Koska en oikein onnistunut kilpailemaan urheilusuorituksissa, päätin kuitenkin ottaa kaiken ilon irti urheilu- ja voimistelutunneista. Ja se ilo oli ennen kaikkea yhdessä tekemistä. Iloitsin siitä, että sain pelata jääkiekkoja ja jalkapalloa itseäni parempien kanssa. Tein kaikkeni, jotta olisin tullut valituksi juuri siihen joukkueeseen, jossa mielestäni pelasi luokkamme paras jääkiekkoilija tai jalkapalloilija. Opin myös ihan oikeasti ihailemaan toisten taitoja ja sanoin sen usein myös ääneen heille. Kuinka hyviä he olivat! Jostain syystä koin toisinaan, että minustakin käytiin pientä kilpailua. Ajatelkaa! Luokkani parhaimmat pelaajat kilpailivat siitä, kuka saa joukkueeseensa tämän kehnoista kehnoimman pelaajan. Joukkuepeliin liittyy aina muitakin tärkeitä asioita kuin taito pelata teknisesti mahdollisimman hyvin. Joukkuepelissä tarvitaan myös yhteishenkeä ja tsemppiä. Joukkuepelissä tarvitaan yhdessä tekemisen riemua. Joukkuepelissä tarvitaan oikeaa fiilistä, oikeita tyyppejä, oikeissa tilanteissa ja oikeissa paikoissa. Rohkenenko kertoa, että meidän joukkue pärjäsi yleensä niin loistavasti, että pelin loppupuolella joukkueemme tähti neuvoi minua jäämään aivan paitsiorajalle odottamaan syöttöä, jonka sitten myös sain. Sain sen tarjottimella siitä huolimatta, vaikka oli täysin epävarmaa saisinko pistettyä sen maaliin. Mutta meilläpä oli varaa jopa tuhlata tilanteita. Me olimme niin hyviä! Viime kädessä elämäkin kaikkinensa on eräänlaista joukkuepeliä. Elämä on parhaimmillaan iloista ja innostavaa peliä kaikkine mahdollisuuksineen. Nyt puhun rehellisestä, rehdistä ja oikeasta pelistä, en väärästä, katalasta ja laittomasta pelistä. Rehtiin peliin kuuluu sekin, että voimme tilanteen niin salliessa antaa toisellekin mahdollisuuden onnistua. Oikeaan peliin kuuluu se, että me ihan oikeasti voimme iloita myös toisten menestymisestä ja lahjakkuudesta. Rehelliseen peliin kuuluu se, että tiedämme yhdessä olevamme paljon enemmän kuin yksin ja uskallamme siksi antaa tunnustuksen myös toisillemme. Hyvät koululaiset ja myös kaikki opettajat! Toivotan teille rehtiä peliä koulupäivään ja potkua elämään! Isä Mitro

7 Urheilu ja Me-henki Urheilu, myös yksilöurheilu, pyörii pitkälti kavereiden ja joukkuehengen ympärillä. Minun lajissani taitoluistelussa kilpailu on kovaa, eikä kisatilanteessa apua tule juurikaan kisakumppaneilta tai toisen seuran luistelijoilta. Kuitenkin suurin osa työstä tehdään kilpailukaudella harjoituksissa ja peruskuntokaudella leireillä, joissa lajikavereiden tuki ja kannustus ovat yksi tärkeimmistä motivaation ylläpitäjistä. Pelasin aikoinani pari vuotta jalkapalloa, jossa korostui tietenkin vielä paremmin joukkuehengen tärkeys. Oli kannustushuutoja ja muita joukkueen yhteisiä juttuja, joita kaipaa välillä vielä nykyäänkin. Ei tarvinnut epäonnistua yksin, mutta toisaalta muiden virheet jäivät aina vähän kaivelemaan. Joukkueessa tai ryhmässä harrastamisessa on tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan, josta saa huonoina hetkinä kannustusta ja hyvinä hetkinä kehuja. Myös joukkueurheilussa jokainen voi kokea pelaavansa yksilönä ja asettaa tavoitteet omien suoritusten ympärille, mutta kuitenkin loppujen lopuksi koko joukkueen yhteiset suoritukset synnyttävät tuloksia. Me-henki näkyy nykyään luistelu-uranikin parissa. Harjoituksia kertyy paljon, joten vietämme päivittäin useita tunteja päivässä keskenään kilparyhmä 1:n (K1) kanssa. Vielä pari vuotta sitten olin ryhmän nuorin ja muut olivat olleet kaveruksia keskenään jo monet vuodet. Heti ryhmään tultuani ihmettelin sitä, miten hyvä Me-henki voidaan saada aikaan jopa näin vaativassa yksilölajissa. En ollut ennen nähnyt niin avointa, kannustavaa ja rentoa urheiluilmapiiriä, jossa kuitenkin harjoitellaan erittäin päämäärätietoisesti. Joukkoon sulautui nopeasti ja oli ihana tunne päästä osaksi hienoa ryhmää. Jäällä laitaa paukutetaan, kun kaveri onnistuu hypyssä tai lohdutetaan toista vähän huonompana hetkenä. Vaikka itsellä ei aina menisi kovin hyvin, on kiva nähdä, kun muut oppivat jotakin uutta ja onnistuvat. Kun muilla menee huonosti ja itsellä hyvin, on silloin vielä entistä helpompi antaa lohduttavia sanoja ja kannustusta. Yksin puurtaminen yksilölajissakin tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta. Loppujen lopuksi hyvä yksilöurheilijoiden välinen henki on parhaimmillaan kuin joukkuelajeissa. Erona on vain se, että kilpailuissa tosiaan onnistutaan ja esiinnytään yksin! Toivotan teille Me-henkisiä urheiluhetkiä jalkapallossa ja kaikissa muissakin lajeissa! Jenni Vähämaa, taitoluistelija

8 Pallo on pyöreä Pallo on pyöreä. Kaikki muistavat tämän sanonnan koulun liikuntatunneilta. Aina joku sen huikkasi, kun joku kompuroi jalkapallon kanssa. Tämä joku olin usein minä. Siis välillä se huikkaava joku ja välillä se kompuroiva joku. Minulla oli luokkatoveri, joka ei koskaan kompuroinut pallon kanssa. Hän pelasi HJK:n junnuissa. Häntä ihailtiin. Taidoistaan huolimatta hän oli hyvinkin kärkäs käyttämään pallo on pyöreä ilmaisua, kun joku kompastui palloon. Sanontaa seurasi usein virnistys, pallon haltuunotto, näppärät peippailut... ja maali. Maaa-li! Ja se palloon kompastunut ja pallon menettänyt lapsipolo sai nousta naama punaisena kentän pinnasta todistamaan kaikkien ihaileman luokkatoverin lennokasta tuuletusta. Olo oli epäilemättä syyllinen: taas oltiin syvemmällä tappion syövereissä. Maapallo on pyöreä. Ihminen harvemmin kompastuu maapalloon. Ellei hänellä ole aivan poikkeuksellisen pitkät jalat. Mutta maapallolla kompuroidaan, kuka mistäkin syystä. On alueita, joilla ihmisen on vaikeata pysyä pystyssä. On köyhyyttä, joka saa ihmisen kyykylleen, on poliittisia, taloudellisia, ilmastollisia ja terveydellisiä syitä, jotka kampittavat ihmisen. Entäpä jos se, joka näkee toisen kompastuvan palloon, ei virnistäisikään pilkallisesti, vaan auttaisi maahan langenneen jaloilleen. Entä, jos hän ei syöksyisikään kaatuneen ohi tekemään maalia, tekemään tulosta, tekemään kunniaa itselleen, vaan luovuttaisi pallon kaatuneelle. Ja sanoisi Pallo on sinun. Pallo on sinun, minun, hänen. Pallo on meidän. Maapallo on meidän. Reilulla joukkuepelillä, kompuroivia ja heikompia tukien sitä voidaan hallita, sen päällä voidaan elää. Maapallon hallinnan keskeisiä tekniikoita ovat kyky empatiaan ja kyky toisten kunnioittamiseen. Näitä taitoja voi kehittää myös jalkapallokentällä. Vastustajan ei tarvitse olla vihollinen. Voiton ei tarvitse olla ylin päämäärä. Pallon voi ajatella esineeksi, joka yhdistää joukkueet, yhdistää pelaajat, yhdistää ihmiset. Ihminen on joukkue-eläin, laumaeläin. Laumassa on monin verroin mukavampaa, silloin kun kaikilla on hauskaa. Tomi Kontio, kirjailija ja FC Kynän futispelaaja

9 Maailman pienin futisjoukkue Pelasin koulutyttönä jalkapalloa monia vuosia mimmijoukkueessa. Nyt lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen mieleeni muistuu lukemattomien hauskojen ja vähemmän hauskojen futistilanteiden joukosta erityisesti yksi lokakuinen iltapäivä. Olin silloin kymmenenvuotias, ja tapanani oli koulun jälkeen tavata kavereita Koskelassa, Annalan kentällä. Tuona kyseisenä päivänä oli ankea ilma. Räntää mätti taivaan täydeltä. Kun saavuin palloineni kentälle, huomasin muiden jääneen kotiin. Päätin kuitenkin pelata - pukukopin kanssa. Potkiskelin vastapalloja tönön seinään. Tunti siinä vierähti ennen kuin otin bussin takaisin koti-vallilaan. Jotain omituisen hienoa liittyy tuohon yksinäiseen potkiskeluun, kun se vieläkin nousee mieleen yhtenä merkittävänä jalkapallomuistona. Niin nuorten kuin aikuistenkin maailmassa korostetaan tehokkaan ryhmätyöskentelyn merkitystä. Olen itsekin sitä mieltä, että taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa on tärkeää. Pärjätäkseen pitää puhaltaa yhteen hiileen ja antaa oma panos meidän tiimin puolesta. Mutta ihan liian harvoin meille opetetaan, miten tavattoman tärkeää ihmiselle on oppia olemaan myös yksin. Eikä aina tarvitse saada aikaiseksi mitään erinomaista. Jokaiselle meille tulee eteen tilanteita, jolloin peli tai työprojekti peruuntuu eivätkä kaverit saavu paikalle. Siinä hetkessä testataan kyky nauttia vähemmästä ja selviytyä omin päin. Voihan toki itsekin häipyä paikalta ehkä hieman harmistuneena siitä, että muut luovuttivat eivätkä saapuneet sovittuun tapaamiseen. Mutta jotain jää vaille luovuttaessaan: esimerkiksi ikimuistoista elämystä räntäsateesta, loskasta ja päämäärättömästä pallon potkiskelusta. Eräs viisas mies on sanonut, että matkanteko on itsessään tärkeämpää kuin perille pääsy. Sama pätee myös jalkapallon pelailuun. Eivät maalit kerro mitään siitä, kuinka hauska ottelu oli. Ja mikä parasta, aina ei tarvitse edes kavereita pelin käynnistämiseen. Futikseen, kuten elämään ylipäänsä, tarvitaan vähimmillään vain yksi ihminen ja pallo. Mariska, räpmuusikko, entinen mimmifutari

10 Tervehdys, tyypit. Etiopian pääkaupunki Addis Abeba, Birhane Hiwot niminen koulu. Olen juuri tavannut 9-vuotiaan Alemgenetin, perheemme kummitytön. Olemme maksaneet Alemgenetin koulunkäyntiä jo monen vuoden ajan, ja nyt olen tullut kameramiehen kanssa tapaamaan häntä. Ajatuksena on tehdä Ajankohtaiseen kakkoseen juttu kummilapsista. Mutta Alemgenetiä ujostuttaa ihan vimmatusti. Vieras partainen valkoinen mies. Toinen kaljupäinen, joka osoittelee valtavalla videokameralla. Oman koulun rehtori, jota Alemgenet myös jännittää. Katselemme valokuvia Suomesta. Rehtori tarjoaa keksejä ja limsaa. Yritän olla mahdollisimman mukava ja mahdollisimman vähän pelottava, mutta Alemgenet vain hymyilee ujosti, ei sano juuri mitään. Ja jos sanoo, niin sanoo niin hiljaa ettei sitä oikein kuule. Pidätkö koulusta? Mikä on lempiaineesi? Onko sinulla kavereita? Mitä teette välitunneilla? Alemgenet vastaa viimeiseen kysymykseen jotain, ihan hipi-hiljaa. Välitunneilla pelaan jalkapalloa, kääntää rehtori. Kenen kanssa pelaat?, kysyn minä. Taas ujoa hymyä, ja hädin tuskin kuuluvasti kuiskattu vastaus: Poikien kanssa. Silloin ymmärrän, että koko tapaamisen ratkaiseva hetki on tässä. Kysyn niin kauniisti ja lempeästi kuin osaan: Haluaisitko pelata minun kanssani?. Pitkä hiljaisuus. Alemgenet katselee pöydän pintaa hymyilee varovasti ja sanoo ihan hiljaa: Yes. Siinä se. Menemme koulun kentälle. Alemgenet laittelee palloa längistäni. Minä pomputtelen ja pyörähtelen, mutta hengästyn ohuessa ilmassa ja taas tuo pikkuinen tyttö vie pallon. Ihan hirmuisen kivaa, päläti-päläti, kikati-kikati. Ja sitten lähdetään ihan muina valkonaamoina ja etiopialaistyttöinä tapaamaan Alemgenetin vanhempia. Mikäs on mennessä, kun ollaan kaveruksia. Tarinan opetus on tämä: Opetelkaa kieliä. Niistä on ihan vimmatusti iloa ja hyötyä. Opetelkaa vieraan maan kieltä vaikka vain muutama sana - se palkitsee varmasti. Ja jalkapallo. Se on kieli, jota puhutaan ihan joka paikassa. Kannattaa opetella, vaikka vain vähänkin. Pasi Toivonen, Ajankohtaisen kakkosen toimittaja/toimitussihteeri