Hoito-ohje. Leopardigekko

Transkriptio

1 Hoito-ohje Leopardigekko Leopardigekko on helppohoitoinen, helposti kesyyntyvä lemmikki, ja se sopiikin erinomaisesti vaikka ensimmäiseksi liskoksi. Hoidossa on kuitenkin muutama seikka, jotka kannattaa huomioida hyvinvoivan liskon vuoksi. 1. Ennen ostamista Terraario Pienelle poikaselle riittää ensiasunnoksi vaikkapa 15 litran smartstore-laatikko. Aikuiselle leopardigekolle liian isoa terraariota ei voi hankkia, mutta vähimmäiskooksi voisi suositella esim. 60 * 40 cm 2 pohjaa. Korkeutta ei tarvitse esim. 40 cm enempää. Terraarioon tulee sijoittaa riittävästi piilopaikkoja sekä wetboksi. Wetboksiksi käy hyvin esimerkiksi pieni muovirasia, jonka kanteen on leikattu pieni reikä (Kuva 1). Turve sopii wetboksin kostukkeeksi. Wetboksin kosteudesta tulee huolehtia, erityisesti, kun huomaa, että nahanluonti on Kuva 1. Mack snow RAPTOR Lucia wetboksissa. Liimapaperilla (jota myy esim. K-Rauta) päällystetty jäätelörasia toimii wetboksina, ja tekokasvit kiipeilypaikkana. Kuvassa näkyvä hiekka on hienojakoista ja mustaa. Valkoinen hiekka saattaa houkutella syömään hiekkaa kalkin toivossa.

2 lähestymässä. Nahanluontia (Kuva 4) helpottamaan voi laittaa vaikka karken kiven wetboksin sisälle. Wetboksin ulkopuolella terraarion tulee olla kuiva. Monet liskot arvostavat terraariossa myös kiipeilymahdollisuuksia. Näitä voi luoda esimerkiksi tekokasveilla ja styroksisella kalliotaustalla. Jos terraariona toimii kanneton akvaario, reunalla olevat kiipeilypaikat eivät saisi nousta ainakaan 20 cm lähemmäs yläreunaa. Pohjamateriaali Poikasten kanssa erityisesti huomioitavaa on, että pohjamateriaalina käytetään paperia, esim. talouspaperia, eikä hiekkaa. Myös kauniisti kuvioituja muovimattoja tai kivilaattoja voi käyttää, ja niitä saa rakennusliikkeistä. Liskot saattavat syödä hiekkaa, mikä voi johtaa suolistotukokseen. Myös wetboksiin kannattaa poikasille laittaa talouspaperia. Kun poikanen kasvaa, voi halutessaan vaihtaa pohjamateriaaliksi hiekan, kunhan se on riittävän hienojakoista. Noin 35 g painoiselle tai isommalle liskolle satunnaisesti syödyt pienet määrät hienoa hiekkaa (esim. ruoan mukana) eivät ole enään vaarallisia. Jos lisko syö hiekkaa erityisen paljon (huomaa ulosteesta), hiekka kannattaa vaihtaa pois. Myös vaihto mustaan hiekkaan saattaa auttaa, koska se muistuttaa vähemmän kalkkia kuin valkoinen. Jotkut liskot pitävät hiekan kaivelusta ja se on siten mukava virike. Hiekan luoma kaivelumahdollisuus ei kuitenkaan ole välttämätön, ja monet käyttävätkin mattoa tai laattoja koko liskon eliniän ajan. Valo ja lämpö Vaikka normaali huonevalokin voi riittää luomaan terraarioon vuorokausirytmin, valaistus saa terraarion näyttämään mukavammalta. Valoksi riittää esim. tavallinen loisteputki tai led-valot. Valona voi käyttää myös UV-valoa, mikä saattaa vaikuttaa liskon aktiivisuuteen. Albinoilla liskoilla UV-valo voi kuitenkin olla jopa haitallinen, joten albinoilla UV-valoa ei tule käyttää. Jos harkitset UV-valon käyttämistä, tarkistathan leopardigekkosi värimuodon. Joissakin yhdistelmävärimuodoissa on värimuodon osana albino, vaikka värimuodon nimessä albinoa ei mainitakaan (esim. RAPTOR ja sunglow). Jos värimuoto ei ole tiedossa, albinon tunnistaa helposti silmistä, joissa mustan tilalla on punaista (Kuva 2). Leopardigekko ei hämäräaktiivisena eläimenä tarvitse välttämättä lainkaan UV-valoa, kunhan huolehtii liskon (D-)vitamiinin saannista ruoan kanssa. Kuva 2. Albinon (oikealla) tunnistaa silmistä, joissa on punaista niillä kohdissa, missä normaalisti on mustaa (vasemmalla). Valoksi voi laittaa myös tavallisen spottilampun (esim. 40 W), jolloin se hoitaa samalla terraarion lämmitystä. Lämpöä saisi olla terran viileässä päässä noin 20 C, ja lämmittelypaikalla noin 35 C. Eri kokoisia lämpömattoja on saatavilla terraarion alle sijoitettavaksi, ne olen itse kokenut parhaaksi vaihto-

3 ehdoksi. Lämpömaton sopiva koko on noin kolmannes terraarion pohjapinta-alasta. Lämmitysteho matoilla on suhteutettu pinta-alaan, joten yleensä matolla saadaan helposti aikaan oikea lämpötila. Lasiterraariossa matto asetetaan pohjalasin alle. Vaneriterraarioissa maton päälle voi asettaa kivilaattoja, jottei lisko pääse mattoon käsiksi. Terraariotarvikkeita myyvissä liikkeissä on tarjolla myös lämpökiviä. Niitä voi käyttää, joskaan kaikki liskot eivät niistä pidä, elleivät ne ole piilossa ohikulkijoiden katseilta. Ethän kuitenkaan laita liian montaa eri lämmönlähdettä, ettei terraarion lämpötila nouse liikaa. 2. Ostaminen Liskon valitseminen Leopardigekkoa valitessa voi terveyden lisäksi miettiä, haluaako poikasen vai aikuisen, uroksen vai naaraan, ja minkä värimuodon. Moni miettii myös, haluaako yhden vai useamman leopardigekon. Naaraat tulevat useinmiten toimeen keskenään. Jos sinulla on uros ja naaras, niitä kannattaa pitää erillään, tai naaraita tulee olla kaksi. Muuten uros lähentelee jatkuvasti yhtä naarasta ja se voi stressaantua. Kahta urosta ei samaan terraarioon saa laittaa, sillä ne tappelevat keskenään, ja toinen saattaa jopa tappaa toisen. Myös pienet poikaset ja suuret aikuiset on pidettävä toisistaan erillään, eikä urosta saa laittaa kasvuikäisen naaraan kanssa, sillä naaras alkaa todennäköisesti munia, ja sen kasvu voi häiriintyä. Aluksi saattaa olla hyvä ratkaisu ostaa naaras, sillä jos haluaa myöhemmin toisen liskon kaveriksi (näin usein tuppaa käymään, vaikka leopardigekot pärjäävät mainiosti yksinkin), naaraalle on useinmiten helppo ostaa toinen naaras kaveriksi, ja tappeluja syntyy melko harvoin. Värimuodot ovat makuasia, joten niissä ei voi neuvoa. Sivuillamme on esitelty erilaisia värimuotoja, sekä niiden vaikutusta hintaan. Kuljettaminen Kesällä liskon kuljettaminen onnistuu helposti esim. muovisessa karkki- tai jäätelörasiassa, johon on pistetty ilmareikiä. Viileämmällä ilmalla täytyy huolehtia lämmöneristyksestä esim. kylmälaukulla. Tällöin kannattaa huolehtia, että auto on valmiiksi lämmin, tai laittaa vaikka lämminvesipullon kuljetusboksiin, kunhan se ei pääse vierimään liskon päälle.

4 Kuva 3. Uroksella näkyy V-mallinen rauhasrivistö sekä kaksi isohkoa palluraa eli hemipenis. Lisäksi hännäntyvi voi olla paksumpi kuin naaraalla. Sukupuoli Poikasten sukupuoli määräytyy haudontalämpötilan mukaan, joskaan menetelmä ei ole 100% varma. Sukupuolen voi erottaa vasta poikasen ollessa 3-6 kk ikäinen. Urokselle kehittyy V-mallinen rauhasrivistö sekä hemipenis (kaksi pientä palluraa), naaraalla pallurat puuttuvat ja rauhasrivistö näkyy erittäin heikosti (Kuva 3). 3. Hoitaminen Käsittely Heti kotiutumisen jälkeen liskon kannattaa antaa hetken aikaa tottua uuteen paikkaan, jotta se alkaa syödä hyvin kodinvaihdon yhteydessä liskot saattavat paastota vähän aikaa. Liian pitkää aikaa ei kannata pitää liskoa käsittelemättä, jottei se totu pois kädeltä. Leopardigekko tottuu käsittelyyn nopeahkosti, joskin jokainen gekko on oma yksilönsä. Toiset kiipeävät itse kädelle, toiset taas eivät koskaan tule oma-aloitteisesti hoitajan kädelle, mutta viihtyvät silti ihmisen kanssa, kun ne kädelle otetaan. Nahanluonnin (Kuva 4) jälkeen on hyvä tarkistaa, ettei vanhaa nahkaa ole jäänyt kiinni, sillä se voisi pahimmassa tapauksessa kiristää, estää verenkierron ja aiheuttaa kuolion. Erityisesti tarkistetaan varpaat. Jos luomatta jäänyttä nahkaa löytyy, sitä voi yrittää poistaa sormin tai varovasti pinseteillä. Tämä on helpointa, jos liskoa pidetään kosteassa wetboksissa ennen toimenpidettä.

5 Kuva 4. Ennen nahanluontia lisko muuttuu harmahtavaksi ja näyttää olevan lähes irti ihosta. Kuvan liskolla enään nenänpään nahka on kunnolla kiinni. On pieni mahdollisuus (tosin en ole yhdestäkään tapauksesta kuullut), että lisko kantaa salmonellabakteeria. Tämän vuoksi on hyvä puhdistaa kädet liskon käsittelyn jälkeen. Esimerkiksi käsidesi terraarion vieressä on helppo ratkaisu. Ruokinta Ruoan voi tarjota kiposta, pinseteistä, sormin tai pudottamalla suoraan liskon eteen (mielellään ei hiekalle), kuinka vaan itse tykkää. Ruokana käyvät esimerkiksi buffalomadot, jauhomadot, jättijauhomadot, sirkat, torakat ja vahakoin toukat. Aikuiset liskot pystyvät syömään myös pieniä hiirenpoikasia. Monipuolisempi on aina parempi. Ruoan mukana on tärkeää antaa vitamiinia ja kalkkia, suunnilleen suhteessa 1:2 (kalkkia siis enemmän). Tämä suhde riippuu vitamiinista, joten tarkistathan valmistajan ohjeet. Ruokaeläimet voi pöllyttää vitamiinissa tai kalkissa ennen tarjoamista liskolle, vaihtoehtoisesti vitamiinin voi syöttää ruokaeläimelle juuri ennen ruokintaa. Vitamiinia saa lemmikkieläinliikkeistä, esim. Nutrobal käy liskoille. Saatavilla on myös erityisesti leopardigekoille suunniteltuja vitamiineja, kuten T-Rexin valmiste, jolloin kalkkia on vitamiinissa riittävä määrä, ja vitamiinia annetaan joka kerta ruoan mukana. Tällöin ei tarvitse muistaa, onko antanut jompaa kumpaa jauhetta liikaa tai liian vähän. Käytti sitten mitä vitamiinijauhetta tahansa, kalkkijauhetta on hyvä pitää jatkuvasti tarjolla pienessä kipossa, josta lisko käy sitä itse nuolemassa. Vaikka leopardigekko ei välttämättä kovin paljon vettä juo, raikasta vettä on silti oltava jatkuvasti tarjolla, ja vesikippo täytyy muistaa puhdistaa, jottei siinä ala elää liikaa bakteereja. Monesta eläinkaupasta löytyy ruokaeläimiä, mutta jos löydät suoraan kotikasvattajalta, ne saattavat olla paremmin ruokittuja ja siis parempaa ravintoa. Usein kotona kasvatetut ötökät ovat lisäksi edullisempia. Liskoharrastajat myvät usein ylijääneitä ruokaeläimiä esim. netin keskustelupalstoilla.

6 Jauhomatoja on helppo kasvattaa itsekin, mutta sirkkoja ei välttämättä kannata itse kasvattaa ellei liskoja ole kovin montaa. Jauhomadot selviävät ilman ruokaa jääkaapissa, huoneenlämmössä niitä täytyy ruokkia esim. jauhoseoksella, kaurahiutaleilta ja vehnäleseillä, ja mitä nyt kaapissa sattuu olemaan. Tuoretta ruokaa (perunaa, porkkanaa tms.) annetaan pari kertaa viikossa. Sirkat syövät myös kaurahiutaleita yms., ja niillä tuoretta ruokaa on oltava saataavilla (lähes) päivittäin. Salaatti ja kesällä vaikka voikukanlehdet ovat herkkua, toisaalta esim. porkkana kestää syömäkelpoisena pari päivää. Sirkoille on hyvä tarjota myös jotakin proteiinipitoista, kuten pieni pala maksaa, jauhelihaa tai kissanruokaa. Proteiinin saaminen vähentää sirkkojen kannibalismia, mikä voi muuten olla syynä sirkkojen selittämättömään häviämiseen. Muista, että hyvin ruokittu ruokaeläin on aina parempaa ravintoa liskolle! Pientä poikasta on hyvä ruokkia päivittäin, aikuinen ei tarvitse ruokaa kuin pari-kolme kertaa viikossa. Esim. viikonloppumatkalle ei siis aikuiselle liskolle hoitajaa tarvitse hommata, kunhan tarkistaa, että vettä on tarjolla riittävästi. Talvilepo Talvilepo ei ole liskolle välttämätön, mutta suotava, sillä se kuuluu liskon luontaiseen vuosirytmiin. Talvilevolle lisko laitetaan vähentämällä pikkuhiljaa valaistusta ja lämmitystä sekä vähentämällä ruokintaa. Lisko muuttuu unisemmaksi, eikä ruoka maistu, koska ruoansulatus ei toimi ilman lämpöä. Ruokinnan yhteydessä lämmitys täytyykin laittaa päälle, jotta ruoka sulaa. Lämmöt ja valot voivat olla kokonaan pois esimerkiksi kuukauden, kuitenkaan tämä ei ole välttämätöntä. Keväällä palataan taas pikkuhiljaa normaalirytmiin. Alle vuoden ikäiselle liskolle, sairaalle tai muuten laihalle liskolle ei kannata pitää talvilepoa. Muninta Naaraslisko saattaa keväällä munia. Lähestyvän muninnan voi ennustaa pyöristyneen vatsan lisäksi lisääntyneestä kaivamisesta. Jos lisko on ollut uroksen kanssa, munat voivat olla hedelmöittyneitä. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että parittelematonkin naaras munat pyöräyttäisi, silloin ne ovat tietysti hedelmöittymättömiä ja ne voi hävittää. Mikäli lisko munii, sen ruokinnasta ja kalkinsaannista täytyy pitää erityisen tarkkaa huolta. Kysyttävää? Maija & Jussi Rossi Kangasala