Koneinsinöörikillan Lehti. Seikkailuja Kuuban yöstä osloon Mitä ihmettä, Killalla on paku?!? I/09

Transkriptio

1 Koneinsinöörikillan Lehti Seikkailuja Kuuban yöstä osloon Mitä ihmettä, Killalla on paku?!? I/09

2 WÄRTSILÄ is a registered trademark. EVERY THIRD SHIP YOU SEE IS POWERED BY US. The reason isn t just our solutions, excellent though they are. Just as important is the around-the-clock lifecycle care offered by 17,000 of us all across the globe. This is the kind of simple, practical thinking that will give a better return on your investment, whether you need it on land or at sea. Learn more about what we can do for you at wartsila.com

3 sisältö 5 pääkirjoitus 6 Puhiksen pakina 7-8 Jihad alkoholia vastaan Kappale puhtaanvalkoista jäynähistoriaa 14 Pakuvastaavan sanat A/F Smørekoppen 80 år Jätkäpari sooloilee Kotimaan pitkä ExQ Kuukauden vinkki: Haalarista frakki Kunniajäsen: Pentti Häkkinen 33 Mitä ne ansiomerkit oikein ovat? 34 Haastattelussa Mikko Jutila 35 Haastattelussa Eero Kivistö- Rahnasto Kuuban ihana yö Kukaan ei voi olla ilahtumaton saatuaan ilmapallon. -Nalle Puh

4 KoLehti Koneinsinöörikillan lehti Päätoimittaja Enna Rane Ulkoasu & taitto Eetu Kejonen, Karri Esala, Enna Rane, Matti Nurmi Kansikuva Lauri Ahtiainen Kuvat Matti Nurmi, Lauri Ahtiainen, Mikko Kouhia Toimitus Ilari Jutila Ilmari Keränen Kalle-Heikki Koskinen Eetu Kejonen Eero Järvenpää Ilkka Koivisto Anni Sarvaranta Iida Koikkalainen Jonne Saarelainen Salaviesti s. 10 Kuvittaja Karri Esala Menossa mukana Painopaikka ja painosmäärä Picaset Oy 150 kpl

5 Pääkirjoitus Huh hei, taas aurinko paistaa ja voi Alvarilla jätskiä maistaa. Eikä eikä edes tunnu pahalta kesätyöttömyys, sillä se on yhtä kuin vapaus ja hillittömyys. Kesällä sitten kaikkea ennättää, itse ajattelin vihdoin leijaa lennättää. Tässä lehdessä puhutaan taas alkoholista, sekä kiitellään teoista monista. Mukana myös jätkäparin toilailut ja muidenkin hauskat seikkailut, joten asentoasi hieman kohenna hauskoja lukuhetkiä toivoo Enna Rane Päätoimittaja 5

6 Puhiksen pakina Kevättä rinnassa? No, niin on myös hallituksella. Vaikka kesäisten Aaltojen loiske onkin jo mielessä monella, on silti vielä syytä analysoida alkuvuotta. Koneinsinöörikilta järjestääkin palautekyselyn, jossa mitataan toimintaa ylipäänsä ja jonka perusteella kehitetään syksyä ja tulevaa. Myös viime vuonna kerättiin palautetta ja onkin mielenkiintoista tietää, onko mitään kehitystä tapahtunut saralla tai toisella. Ja vieläpä eteen vaiko taaksepäin? Palkinnot ovat hienot ja kysely ei vie liikaa aikaa. Puitteet ovat siis kunnossa. Toivonkin, että kaikki käyvät siihen vastaamassa. Kysely on Ihka Uusilla nettisivuilla, jotka ovat viimein saavuttaneet ilmestymisensä vuosijuhlaviikolla. Kiitos kaikille niiden tekoon osallistuneille, ja erityiskiitos killan ATK-vastaava Veikko Immoselle, joka on tehnyt lukemattomia tunteja töitä sivujen julkaisun eteen. Myöskään nettisivumme eivät ole jäämässä lepäämään laakereilleen. Muistakaa siis antaa palautetta niistä. Näin alkuvaiheessa niitä on kaikkein helpoin kehittää haluamaamme suuntaan! sekä Hanna Stammeier. Heillä on pitkä kiltaura takana ja aina positiivinen mieli. Killassa näkee silloin tällöin kirkassilmäistä innostuneisuutta asioita kohtaan eli ihan vaan sitä puhdasta tekemisen iloa. Tästä todisteena jaettiin kaksikolle Eero Voiko siihen laittaa ledit Kivistö- Rahnastolle ja Valtteri Voin tulla soittaa läskibassoa 10 min varoitusajalla Myllymaalle Killan pronssiset ansiomerkit. Jottei kiittely siihen lopu, valittiin killalle uusi Kunniajäsen, nuorekas edellinen Oltermannimme Pentti Häksä Häkkinen. Häksä on tehnyt paljon killan eteen ja edelleen hänet voi tavata aika ajoin kiltikseltä juttelemassa kiltalaisten kanssa. Kiitos Pentti! Suuren ajattelijan lauseeseen lopettaen: Pariisi on parasta huhtikuussa. Aurinkoista kevään jatkoa! Heikki Vuosijuhlaviikosta puheen ollen vuosijuhlamme Cuba Night oli jälleen upeana. Kiitosta ansaitsee moni juhlan järjestämiseen osallistunut. Juhlassa on tapana myös palkita ihmisiä. Tänä vuonna kiitosta sai kiltamme perinteikkään kunnianosoituksen, Tuopinkäyttöoikeuden muodossa Mikko Juti Jutila, Sven Keni Willgren 6

7 Jihad alkoholia vastaan Viime numerossa julkaistu kirjoitus Mitä muuta koneteekkarit tekisivät kuin ääliöitsisivät? oli viimeisin osa killan ja ylioppilaskunnan piirissä käydystä alkoholipoliittisesta keskustelusta. Sinänsä maltillisemmasta päästä asteikkoa ollut kirjoitus oli viimein se korsi, joka katkaisi tämän janoisen kamelin selän ja pakotti tarttumaan kynään. Mäyräkoirasta sikspäkiksi, Alkoholiton ylioppilaskunta ja Biletä ilman morkkista tulevat sen suuremmin miettimättä mieleen projekteina, joilla ylioppilaskunta on pyrkinyt parin viime vuoden aikana hillitsemään jäsenistönsä alkoholinkäyttöä. 7 Eniten tässä ärsyttää tietty holhousmentaliteetti. Killan tasolla alkoholinvastainen toiminta on keskittynyt hieman enemmän tiskin alle, mutta se tuntuu olevan sitäkin fanaattisempaa. Erinäisiä IRC-keskusteluja seuratessa on saanut korvat punaisena ihmetellä suunnitellaanko tässä uutta kieltolakia vaiko vain alkoholitonta vaihtoehtoa killan tapahtumiin. Eniten tässä ärsyttää tietty holhousmentaliteetti. Alkoholitonta vaihtoehtoa tapahtumissa tuskin kukaan vastustaa ja se onkin mielestäni varsin hyvin saavutettu. Valitettavasti ei ole ymmärretty lopettaa, kun

8 ollaan vielä voiton puolella. Keskustelun painopisteen siirtäminen ihmisten alkoholinkäytön rajoittamiseen ja alkoholin yleiseen demonisointiin kääntyy hyvin äkkiä itseään vastaan. Teekkarit ovat pääosin nuoria miehiä ja suurimmalle osalle phuksivuosi on ensimmäinen vuosi itsenäistä asumista. Tässä kontekstissa omien rajojen kokeilu on täysin luonnollista ja erilaisia holhousprojekteja juuri kukaan ei ota tosissaan. Pahimmassa tapauksessa holhousta ryhdytään aktiivisesti vastustamaan ja normaalisti ohimeneväksi vaiheeksi jäävä kostea elämä muuttuu arjeksi. Normaalisti viimeistään työelämän realiteetit ja perheen perustaminen lopettavat pitkälle aamuun jatkuvat illanvietot. Alkoholin käytöllä ei myöskään ole pelkkiä negatiivisia vaikutuksia, positiivisia puolia ei vain syystä tai toisesta erilaisissa propagandalehtisissä pahemmin mainita. Juroille suomalaisille alkoholi toimii erittäin tarpeellisena sosiaalisena katalyyttina: tuntemattomien ja puolituttujen kanssa keskustelu on huomattavasti sujuvampaa muutaman oluen jälkeen. Erinäisiä IRCkeskusteluja seuratessa on saanut korvat punaisena ihmetellä suunnitellaanko tässä uutta kieltolakia Lisäksi parhaat ideat syntyvät usein varsin kosteissa tunnelmissa saunanlauteilla. Moni keksintö olisi jäänyt Suomessa keksimättä ja yritys perustamatta ilman kosteita saunailtoja. Varsin suuri osa viime numerossa peräänkuulutetuista 8 koneteekkarien salonkikelpoisista teoista on saanut alkunsa humalaisena päähänpistona tai on alkoholin väärinkäyttäjien toteuttama. Ylilyöntejäkin toki sattuu, mutta ne ovat yleensä lopulta varsin harmittomia. KTH:n uima-altaan valloituskin lähinnä nauratti paikallisia poliiseja, jotka iloisesti vilkuttivat autonsa ikkunasta. Palautekin näistä on usein lähes välitöntä ja tulee sisältä päin. Krapulassa hieman hataria muistikuviaan keräillessä edellisen illan nolot tapahtumat vaikuttavat vielä kertaluokkaa pahemmilta kuin oikeasti ovat. Joten eiköhän vain nautita elämästämme kukin omalla tavallamme, sen enempää muiden ratkaisuja moralisoimatta. Itse taidan kirjoituksen valmistumisen kunniaksi pukeutua burkhaan ja korkata pullollisen belgialaisten trappistimunkkien pienten kätösten valmistamaa olutherkkua. -Ilmari Keränen

9 9

10 Kappale puhtaanvalkoista jäynähistoriaa Jottei totuus unohtuisi, ja jotta arvon konekansa pysyisi varuillaan myös tulevina aikoina, on syytä muistuttaa, että teitä on puhtaanvalkoisten ystävienne taholta jäynätty ja tullaan jäynäämään jatkossakin. SIK:in kiltalehti Sössön päätoimittaja esittelee seuraavassa parhaita paloja. Joskus totuus tekee kipeää, mutta on joukossa tietenkin myös huumoria ja aitoa teekkarihenkeä. Tuhat Sössöä ja Siveiden Ihmisten Kerho kiltikselle: Alastomuus on katsojan silmissä. T:SIK, Siveiden Ihmisten Kerho oli viesti hinkkien mukana. Jäynähenki on kiltojemme välillä vallinnut varmasti lähes kautta aikojen, mutta tämä kuvaus alkaa vuoden 2001 maaliskuulta, jolloin nokkelat SIK:in edustajat toimittivat tuhatkunta painovirhepaholaisen käsittelyyn joutunutta Sössöä KIK:in kiltahuoneelle, tarkemmin sanottuna kauttaaltaan pitkin kyseisen tilan lattiaa. Lehdet yritettiin konelaisten toimesta palauttaa betonoidun teräsvaijerin ja parimetrisen vaaleanpunaisen dildon kera SIK:in kiltahuoneelle, mutta ne löysivät tiensä takaisin Otakaaren pilvisemmälle puolelle jälleen kerran sähköläisten ketteryyden ansiosta. KIK:in silloinen puheenjohtaja sai pian myös ihmetellä kasvojaan punaisella Che Guevara lipulla, joka kysyi teemaan sopivasti Kenen joukoissa seisot? SIK toimitti myös koneen meille toimittamat Bordelli-bileitä koristaneet tissit rintsikoilla siistittynä takaisin koneen 10 Yllätyksiä betonista Jäikö valkopyykkiin jotain punaista? kysyi lakana, jonka kiltalaisemme ripustivat koneosaston katolle kannetun pesukoneen ja pinkkihaalarisen mallinuken viereen maaliskuussa Seuraavan vuoden syksynä konefukseja heräteltiin SIK-rattaalla ja Vielä ehdit vaihtaa -tekstillä varustetulla lakanalla koneosaston edustalla sekä samansisältöisillä flyereilla. Jäynäämisen jalo historia jatkuu mm. koneen kiltiksen vaaleanpunaisen tolpan siistimisellä valkoiseksi vuonna 2006 ja samaaan paikkaan toimitetulla vaaleanpunaisella vessanpöntöllä seuraavana vuonna.

11 Jäyniä on leimannut niiden fyysisten osien vaikea liikuteltavuus, mikä on saavutettu usein betonin avulla. Tämä on ollut trendi useissa vuosijuhlalahjoissa, näistä esimerkkinä Cuba Night 93:n tuotu pesukone, joka valettiin paikan päällä betonia täyteen. KIK yritti myös hiljattain jekuttaa sähköläisiä tuomalla vaivihkaa betonisen hämähäkin SIK:in kiltikselle, mutta otus siirtyi jälleen kerran sähköläisten ripeän reaktion seurauksena ulkoruokintaan. Ei liene syytä kuitenkaan masentua. Kiltojemme välinen jäynäyskulttuuri on täynnä hauskoja yllätyksiä ja ideoita molempien osapuolien taholta. Muistuu mieleen eräskin hilpeyttä herättänyt eroasikista.fi sivusto, joka osoittaa, että konelaisetkaan eivät ole täysin pikkutekijöitä puhtaanvalkoisen jäynämahdin rinnalla. Jäynätkäämme siis puolin ja toisin jatkossakin! Venla Pouru Liity IAET-kassaan! Vielä ei ole liian myöhäistä liittyä TEKin IAETkassaan. Opiskelijana pystyt kerryttämään kassan vaatiman 43 viikon työssäoloehdon helposti kesätöillä neljän vuoden aikana. Kassaan kannattaa liittyä heti kesätöiden alkaessa, jotta saa kaiken hyödyn irti. Kassaan kuuluminen antaa vakuutuksen valmistumisen jälkeisen työttömyyden varalle. IAET-kassan ansiosidonnainen päiväraha on huomattavasti korkeampi kuin KELAn maksama peruspäiväraha, ja toisin kuin KELAn päiväraha, IAET-kassan päiväraha kasvaa sitä mukaa kuin palkkakin! Liity siis heti Jukka Viljanen Koneinsinöörikillan TEK-kiltayhdyshenkilö 11

12 12

13 13

14 Taitaa phuksityttö tietää, että ois killalla pakua tarjolla... Kun haluat......paku(vastaava)a: 1Käy kiltahuoneen toimistosta tiedustelemassa, onko paku vapaana haluamanasi ajankohtana. Tässä kannattaa huomioida, että paku on paljon ajossa ja nopeat syöväthitaat, joten varaathan ajoissa. Jos et pääse paikan päälle, soita KILLAN TOIMISTOON Ainoastaan silloin kun 2 toimistossa ei vastata (tai jos haluat ihan välttämättä kuunnella pakuvastaavan heleää ääntä), tulisi sinun ottaa suoraan yhteyttä PakuEeroon eli minuun. Sähköpostilla voi myös tiedustella, mutta kokemus on osoittanut, etten muista aina kaikkea ja yksittäinen sähköpostitiedustelu saattaa hukkua pääni synkkiin syövereihin. Jos aiot ulkomaille, ilmoita siitä varausta tehdessäsi! Paperisota on hyvä suorittaa ajoissa. 3 Jos tulee tarve perua varaus, tee se 24h ennen varauksesi alkamista, niin pääset maksutta 4 kuin koira veräjästä. Noutaessa ja palauttaessa kannattaa varata hetki aikaa, koska papereiden täyttämiseen ja 5 pakun tarkastamiseen menee tovi. Jos sattuu vahinko pakun kanssa tai ilmenee muita ongelmia, niin ilmoita siitä 6 VÄLITTÖMÄSTI pakuvastaavalle, niin asiat sujuvat mukavasti. Pakun käytöstä perittävän käyttömaksun suuruus selviää varausta tehdessä.suuntaaantavana 7 esimerkkinä: JMT1-IKEA-JMT1, tiistai klo 12-15: 19,36 Kysytävää? ASENTO! WAPPUA KOHTI - MARS! pakuvastaava Eero Järvenpää eero.jarvenpaa@tkk.fi ( ) 14

15 Osallistu killan jäsenkyselyyn!

16 A/F Smørekoppen 80 år - saaga norjalaisesta vuosijuhlasta Norjan Teknillisen korkeakoulun NTH:n koneteekkareiden kilta Akademisk Forening Smørekoppen juhli 80-vuotisjuhliaan Trondheimissa lauantaina Virallista kutsua ei kiltamme paikalle saanut, mutta sehän ei meitä estänyt matkalle lähtemästä. Juhlamatkan suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin syksyllä, tammikuussa, pohtimalla sopivia matkalle lähtijöitä. Loppujen lopuksi päädyimme entisiin killan ulkoministereihin aina vuodesta 2004 nykypäivänmalliin. Yhden estyessä päätimme korvata hänet naisella - Janne on muutenkin naisen nimi Norjassa. Etujoukkoina matkaan lähetettiin kolme sankaria, Eetu, Juha ja Kalle- Heikki. Tarkoitus oli valloittaa Oslo jo tiistaina ja tiedustella norjalaista kulttuuriantia. Torstaina joukkiota täydensi Jukka. Kauniimman sukupuolen edustajat, Eeva ja Johanna, löysivät tiensä Trondheimiin perjantaiaamuna. Käytössämme olevan palstatilan valitettava rajallisuus, kyvyttömyytemme käyttää turhia täytesanoja ja lukuisat sattumukset ja tapahtumat matkan aikana sytyttivät päähämme ajatuksen esittää reissu kuvakertomuksena kommentein varustettuna. Yksi sanahan vastaa huhujen mukaan tuhatta sanaa. Olkaapas hyvät. (Mikäli kärryillä pysyminen tuntuu hankalata, seuraa vain nuolia...) Ke Ennen auringonlaskua. Holmenkollen. Ei tonne oo ku kilometri! Ja toinen ylöspäin, perk... Ke :00 Viikinkimuseossa Ti :00 Oslo Ma :00 Paikka: Kiltis Vuosijuhlalahja saatiin valmiiksi aikataulussa. Pikapistäy tyminen kotosalle ja ei kun kentälle! Paikallinen osa-aika-absolutisti haluaa antaa Juhalle kyytiä takaa työntäen. Ti :00 Oslo Oslo hymyilee. Ensipuraisu. Linnut laulavat, aurinko paistaa. Löydettiin killalle uusi hieno kulkuneuvo! Bots ki on kauttaaltaan pinkki, mikä ei harmi kyllä kuvasta välity. Matkaan mahtui myös kulttuuria. Kaverit seilanneet tuollaisilla ympäri maailmaa... Ke Vielä lähempänä auringonnousua. Grønlannista länteen To :00 Hostelli Dagen Efter. Lokapoikien mystinen kuormanpurkupaikka onnistuttiin paikallistamaan Krapulakeijun suosiollisella avustuksella. 16 To :00 Burger King, Trondheim :Virkkuna uuteen pä merkkejä

17 Ke Ennen auringonnousua. Grønland Oslostahan saa myös Jänkhän Khusta! Ke Ennen auringonlaskua. Holmenkollenin pirun pitkän mäen päällä... vaan lopussa kiitos seisoo. Ja vähän muutakin. Ke Vähän myöhemmin. Grønland Khusi noush päähä. Vai mitä se nyt oli. To :00 Vigelund, Oslo To :00 Vigelandin patsaspuisto, Oslo Himokeilaaja Sørensen suorittaa virallista pallontarkastusta. Mikä lie inspiroinut näitä teoksia? Torstai :00 Vigelund, Oslo Luuppi. ivään! Pieniä yliroikunnan havaittavissa. 17

18 To :00 Junassa matkalla Trondheimiin Pe :00 Trondheim Hersyvän pirteää matkantekoa. Mäkin haluan kämpän, josta voi kalastaa parvekkeelta! Pe :00 Trondheimin linnoitus Loistava kuva Trondheimist näkyvän sillan juurella käydää Badekarpadlingen. Pe 20.3 Trondhe La :30 Hotelli X Lai :45 Hotelli X Norjalainen juhlamarsalkka, suomalainen morsio ja suomalaista sitsikulttuuria! Su 22 Trondheim hie - nimimerki Alkuillasta päästiin jo juhlatunnelmaan. Myös invalideilla oli kivaa. La :15 Hotelli X Kjetil ja Eetu nousukiidossa. Kiinnostuitko Norjasta? Ensi syyskuussa on loistava tilaisuus ottaa e ja-projektiin eli Badekarpadlingeniin! Ilmo on jo auki exqui 18 kalle-heikki.koskin

19 a. Kuvassa n vuosittainen Pe :00 Rikardin ja Olen kämppä Valmistautumista perjantain pippaloihin. Kuvassa norskei. La :00 Hotelli X Viimeinkin - vuosijuhla.. 13:15 imin linnoitus Jonakin päivänä, poikani, tämä kaikki tulee olemaan minun. su :20 Lento KF506, matkalla kotiin.3. 12:50 Väsynyt, mutta onnellinen edustaja. Perinteiden mukaisesti Juhaa man etsittiin llä Samoilla Silmillä. Su :00 Ravintola Egon, Trondheim Onneksi ei otettu mitään lauantaina. Ei muuten jaksais. nsituntumaa Trondheimilaisiin tapoihin osallistumalla Norlmoitustaululla. Lisätietoja killan ulkoministeriltä: Ja niin jäi viikinkimaa taakse... Ensi syksyä odottaen! en@tkk.fi 19

20 Jätkäpari - sooloilee Killan syvissä riveissä on herännyt epäilys jätkäparin suuntautumisesta. Tästä johtuen päätimme osoittaa, että meillä on myös oma elämämme toisistamme riippumatta. Tässä hieman makupaloja nautittavaksi kuumiin yksinäisiin iltoihin. Patajätkä Kaveriporukan perinteiset pikkujoulumässäilyt oli taas edessä. Tänä vuonna kutsussa oli virallista ohjelmaa kolmeksi päiväksi ja vaatimuksena ylilyöntipakko. Edellisenä vuotena viimeinen ilta päättyi jouluaattoaamuna ovimiehen saattelemana yökerhon ulkopuolelle tyypattuamme kolmenkymmenen juoman drinkkilistan läpi urakkahinnalla. Kun joka drinkin väliin tuli tietysti vielä välijallut, ei ratkaisu ollut ehkä paras mahdollinen koko päivän jatkuneen oluen kaadon ja kolmen päivän putken päätteeksi. Itse pääsin nimittäin seitsemänteen ennen sammumista tiskille ja henkilökunnan väliintuloa. uhrannut kroppansa. Lämmittelyillan jälkeen oli vuorossa varsinainen päätapahtuma saunoineen, kaljabongeineen ja juomapeleineen, unohtamatta sisätupakointia. Viime vuonna kundien huvitus oli huljuttaa vehkeitään tyhjissä tuopeissa, jotka sitten vietiin oheisen ravintolan puhtaiden joukkoon. Ravintolan avauduttua jäätiin katsomaan, että kenelle ensimmäisistä asiakkaista nalli napsahti. Tänä vuonna olin päättänyt valmistautua tapahtumaan soluporukan pikkujouluissa, jottei vauhtisokeus iskisi. Toki nekin olivat kosteat, mutta tulossa oli märin koskaan näkemäni äijä- kollaasi, ja nämä pudotuspelit kestäisivät niin kauan kunnes viimeinenkin olisi 20 Saunalla täydet sarjat runtattuamme avomielisyys oli edennyt siihen, että kölit uivat omissa tuopeissa. Vaahtopäät saivat täysin uuden merkityksen. Esa osaa myös tupakoida, ja mikä olisi hauskempaa kuin savuke pakaroiden välissä? No se, että itse

21 vielä polttaa sen loppuun. Karaokebaariin päästyämme joku hommasi pöytäämme kyseenalaisen kiertopalkinnon, josta riittikin useammalle. Olihan neiti vähintään yhtä vanha kuin kaksi meistä yhteensä, ja painoikin varmaan yhtä paljon. Seuraavana päivänä aamukaljoilla joku keksi jatkaa pikkujouluja Virossa. Totesimme laivan lähtevän tunnin päästä. Kotona käyntiin ei ollut aikaa, joten suuntasimme suoraa päätä Länsisatamaan. Taksikuski kertoi ilman passia laivalta poistuvien saavan 14 päiväsakkoa tavattaessa. Ehdimme lippuluukulle noin viisi minuuttia ennen laivan lähtöä. Vielä oli kuitenkin pieni mahdollisuus reissun epäonnistumiseksi. Laivaan astuttaessa olivat nimittäin vielä kommodorit tarkistamassa dokumentteja. Kahdeksan ihmistä laukkaamassa haaraperusta kohti laivaa hoilaten Seven Nation Armyä riitti kuitenkin harhauttamaan henkilökuntaa tarpeeksi. Nimittäin passia kysyttiin ainoastaan niiltä kahdelta joilla se sattui, peliliike muuten, mukana olemaan! Nykyään pidän itse aina passin mukana vaikka lähtisin vain siihen alakerran baariin yhdelle. Laivaan päästyämme jano oli sitä luokkaa, että suuntasimme suoraan baariin. Eikä sieltä malttanut poistumaan edes tax free -myymälään halpaa viinaa ostamaan. Itse asiassa koko risteily kului käymättä tax freessä. Visa lauloi ja yökerhossa lainailin 21 luottokorttia kaikille, jotka olivat valmiita hakemaan viinaa pöytään. Pari kertaa jouduin lainaamaan myös henkkareitani, koska juomia oli hakemassa pari alaikäistä, naista! Eikä siellä tietenkään vaatteet pysynyt päällä. Paita oli ties missä, mutta kun ei ne housutkaan pysyneet jalassa. Jossain mikä olisi hauskempaa kuin savuke pakaroiden välissä? vaiheessa joku nainen kävi tanssilattialla huomauttamassa meille: Mä kävin sanomassa noille ovimiehille, että te ootte täällä kokoajan kullit paljaana! Ne tulee kohta hakemaan teidät pois!. No, eipä näkynyt oviloikkareita. Ja jos ei niitä vehkeitä itse esitellyt, niin sitten tuli kolme kaveria riisumaan housuja jalasta samalla kun pistelin kielikoukkua tanssilattialla. Oikein kivasti tehty pojilta! Ja mikä on muuten neljätoistavuotiaan tytön keskipaino? Koska Stanley Cup-tyylinen tuulettelu sellaisella on liian helppoa! Loppuilta sujui sitten rapukävelyn merkeissä. Aamulla ne, joilla oli mahdollisuus (passi) lähtivät johonkin cowboy-baariin, kun me muut härät heräilimme myöhemmin tietysti omasta hytistämme miesten kesken alasti. Tiesittekö muuten, että samat hormonit mitkä saavat miehen virkoamaan, pistävät myös veren pakkautumaan samaan paikkaan? No, yhden kaverin bouneri oli sitä luokkaa, että se piti esitellä myös käytävällä urakoivalle siivoojattarelle. Samalla kun kanki-kalle seisoi alasti hytissä kädet lanteilla ja maila

22 pystyssä, viittoi toinen kaveri siivoojaa hytille ja sopersi tälle jotain tyyliin: Öö, Onks toi, öö normaali pyyhe ja osoitti hyttiin päin, saadakseen siivoojan kurkistamaan sisään. Siivoojan kurkattua sisään alkoi hän jostain syystä heitellä normaaleita pyyhkeitä hyttiin. Priceless! Ryhmän ollessa taas kasassa hyteillä ja baarien auetessa lähdimme ryhmällä liikkeelle, kun ylilyönnit jo alkoivat. Yksi kundeista otti heti käytävällä temminsä sepaluksesta ulos ja lompakkonsa toiseen käteen. Sitten jokaiselta vastaantulijalta hän kysyi lompakko ilmassa, että Putosiko tämä sulta? ja vei lompakon samalla lantiolleen. Erään iäkkäämmän pariskunnan kohdalla ei meillä muilla meinannut hermo kestää kun kaveri näytti lompakkoa ja hieman likinäköiset vanhukset kaivoivat monokkelinsa taskusta ja oikein zuumasivat kohti kaverin lantiota ennen kuin huomasivat mistä oli kyse. Viimeinen pisara oli se, että jätkä meni vielä infotiskille molo käärittynä lompakkoon raottamaan naisvirkailijalle löytöään. Laivapoliisilla uhkailu tehosi ja painuimme ravintolaan jatkamaan varsinaista agendaamme. Loppu risteily sujui siis lähes matalalla profiililla karaokebaarissa. Laivalta päästyämme puolet porukasta putosi vauhdista. Kaljabaarin jälkeen olin lopulta viimeisenä mohikaanina suuntaamassa yksin yökerhoon, jossa tapasin onnekseni yhden venäläisen puolitutun venäläisine kavereineen. Tyypit päälliköivät paikkaa siihen tyyliin ettei mitään järkeä. Jätkät käärivät jointit julkisesti ja sitten ravintolan ovella bajautteli ne. Ehdotin matalampaa profiilia kun savut leijui suoraan viereisen raflan ovella seisovaan jonoon, mutta ei kuulemma ollut tarvetta siihen. Epäilemättä, kun mestan portsaritkin nuoli kundien perseitä. Tämän jälkeen äijät melkein kaappasivat minut autoonsa jatkoille johonkin ties minne, mutta onneksi olin sen verran järjissäni, että ymmärsin kieltäytyä. Ties mitä aineita tai elimiä minuun olisi jatkopaikalla tungettu. Niinpä suuntasin seuraavaan tanssiravintolaan. Montaa minuuttia en sielläkään ehtinyt viettää ennen kuin portsari tuli huomauttamaan lampunvarjostimen käytöstä päähineenä (hehe, valopää!). Ja koska ilmeisesti naama ei miellyttänyt, hieman myöhemmin sama läskibodari tuli heittämään minua ulos, koska olin kuulemma kolmen todistajan mukaan heittänyt erästä naista sätkällä naamaan! Tietty aloin purnaamaan enkä suostunut poistumaan. Hiessä ollut poke sai lopulta tönittyä minut ulos klubilta, samalta mistä edellisvuodenkin aattoaamuna. Aamulla heräsin vanhempieni luota kenkä pään vierestä. Pastilli suuhun ja sitten suuntasimme joulukirkkoon. Seuraavassa numerossa herttajätkä 22

23 Kirka Kotimaan pitkä ExQ ja kirkastusjuhlat Tampereen Hervannassa Tämän kevään kotimaan pitkästä excursiosta odotettiin mainiota. Luvassa oli kaiken kaikkiaan viisi päivää toimintaa sisältäen seitsemän yritysvierailua ja matka huipentui kirkastusjuhlille Tampereelle. Kattaus oli kunnossa, mutta juhlavieraat kateissa: lähtijöitä ei ollut toivotulla tavalla. Liekö syynä ollut kiltamme järjestämät lukuisat muut tapahtumat, joiden osanotto näytti kukoistavan, vai kenties lama? Excu päätettiin järjestää joka tapauksessa, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna ainoa oikea päätös. 1.päivä: Käynnistysvaikeuksia Edes vastaanottovirkailija firman aulassa ei tiennyt tulostamme. 23 Aamun valjetessa konetalon pihalla odotteli lähtöä pieni vaalenapunaisiin sonnustautunut joukkio. Ei, bussi ei ollut myöhässä. Se oli peruttu kokonaan. Sen sijaan matkaa taitettaisiin neljällä henkilöautolla, joita jo kuumeisesti pakattiin. Ukot kömpivät autoihin sisään ja seikkailu pääsi alkamaan. Ensimmäinen yritys, Cencorp, odotti jo Lohjalla meitä aamiaiselle. Olimme perillä lähes aikataulun mukaan siitäkin huolimatta, että uusi moottoritie yritti viedä osan autoista suoraan Turkuun. Cencorp esitteli kattavasti toimintaansa ja tuotteitaan, ja pääsimmepä tehtaan puolella jopa näkemään kokoonpanoautomaatin lyhyessä koeajossa. Salassapitosopimuksen täyttäneenä en rohkene kertoa vierailusta tämän enempää. Lohjalta matka jatkui nopeuskameroita väistellen kohti Hankoa ja Koverharia, missä Ovakon terästehdas sijaitsi. Ovakolla katselimme aluksi yrityksen toimintaa esittelevän tyylikkään videon, kuuntelimme tarkkaavaisina PowerPointesityksen selostusta, nautimme pullakahveista, ja muuan excumestari hakkeroi itsensä Ovakon sisäverkkoon. Vielä ennen tehdaskierrosta kävimme lounaalla. Tehtaan puolelle mentäessä pieni ryhmämme pilkottiin vieläkin pienempiin, jopa differentiaalisen pieniin alkioihin, jotta

24 opasta oli helpompi kuunnella. Pääsimme näkemään mm. aikamoisen ilotulituksen, kun tukkeutunutta raudan virtauskanavaa poltettiin auki happipillillä! Päivää oli vielä pitkästi jäljellä, kun karavaanimme suuntasi Turkuun. Kohteenamme Turussa oli Fläkt Woods, jonne löysimmenkin melko kivuttomasti, sillä mukanamme oli myös paikallisväestöä. Perillä Fläkt Woodsilla ihmettelimme, kuinka vähän vierailuumme oli varauduttu, kun edes vastaanottovirkailija firman aulassa ei tiennyt tulostamme. Lyhyen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että Fläkt Woods -excumme oli teekkareita vaille valmiina firman Espoon toimipisteessä! Olivat Fläkt Woodsilla ilmeisesti ajatelleet, että kuka nyt tänne Turkuun haluaisi... Koska Fläkt Woodsin vierailumme lievästi sanottua Posahti, täytyi jostain kehitellä suunnitelma B ylimääräisen ajan kuluttamiseksi. Seuraavaksi vierailukohteeksi valikoituikin Turun Forum Marinum, jossa perehdyimme merenkulun historiaan vajaat pari tuntia. Turku jäi taakse, kun suuntasimme Uuteenkaupunkiin majoittumaan. Majapaikka sijaitsi aivan Ukin keskustassa, joten siitä oli hyvä suunnata tarkastamaan paikallista yöelämää. Toisten henkilöiden rasitteena oli KoLehden 1/2009-numeron oikoluku, toiset tarkastivat yöelämää aina valomerkkiin saakka ja 24 rasittivat paikallisten nuottikorvaa karaokeillassa laulamalla duettona Laulun Koneinsinöörikillasta. 2.Päivä: Harhailua Heräsimme kännykän herätyskellon ääneen, joka kohtasi kuulohermomme jotakuinkin tunnin sovittua aikaisemmin. Ennen kuin tämä huomattiin, ehti eräs riemuidiootti jo soittamaan pientä tavaroiden pakkaus- ja lähtömusiikkia. Vahteruksen tehtaalle päästiin ainakin lähtemään hyvissä ajoin. Kalannissa, Vahteruksen tehtailla, saimme sisäänpääsyohjeet paikallisella murteella, mikä ei etenemistämme aina-

25 kaan helpottanut. Löysimme kuitenkin sisään, ja itse isäntä piti meille tervetuliaispuheen oikein teekkarilakki päässä! Kahvitarjoilun aikana saimme kuulla kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän tämän melko tuntemattoman, mutta alansa huippuyrityksen toiminnasta. Tehtaan puolellakin kiersimme, mutta hyshys-asioista jokaisen täytyy itse käydä ottamassa selvää: minulta ette ainakaan niitä kuule! 25 Seuraava etappimme oli Karhu-oluen kotikaupunki Pori. Rosenlewin tehdasalueella pysäköimme autot paikoille, joita ei ainakaan vieraille ollut tarkoitettu, ja yritimme päästä Componentan valimoon sisälle väärästä ovesta. Päiväkahvia nauttiessamme katselimme PowerPointtia konsernista ja Porin valimosta, minkä jälkeen suuntasimme kierrokselle tuotantotiloihin. Opastus oli mainiota ja kierros kattoi valimon synkimmätkin sopukat. Loppuyhteenvedossa puheenjohtajamme sai vielä aikaan melkoisen puolustuspoliittisen keskustelun, kun ovelasti käytetty avainsana innosti excuisäntiämme kunnon esitelmöintiin. Porin keskustassa suoritettujen liikennesääntörikkomusten jälkeen navigoimme kohti Nokiaa ja Tottijärveä, jossa seuraavan yön majapaikkamme sijaitsi. Navigaattori opasti meidän ilmeisesti typon takia idylliselle hämäläiselle maaseutukierrokselle pitkin kapeita jäisiä teitä, mutta paikallisten neuvoihin turvautumalla löysimme kohteeseemme.(mahtoi maatalon isäntä hetken miettiä, mitä tusina vaaleanpunaisiin sonnustautuneita miehiä teki hänen pihallaan...) Päivälliselle lähdimme Nokian keskustaan erääseen pizzeriaan, jossa eräät ruokailijat saivat tuotteen, jonka valmistuksessa ei ollut käytetty mitään ympyrämäisyystoleransseja. Illanvietto Tottijärvellä jatkui Vahteruksen yrityslahjoihin tutustuen. Lahjaksi saaduilla torvilla yritettiin tulkita ties mitä Finlandiahymniä, ja puolenyön aikoihin paikallisväestöä ilahdutettiin a-duuriin viritetyllä torvella ja majapaikasta löytyneellä megafonilla. 3.päivä: Virallinen osuus ohi Aamulla oli vähemmän krapula kuin osasin edellisen illan perusteella odottaa. Muillakaan ei ollut havaittavaa vapinaa, joten kuskien löytyminen ei vieläkään tuottanut ongelmaa. Pakkasimme taas leirimme autoihin ja suuntasimme Sisu- Dieselin tehtaalle. Tuttuun tapaan emme taaskaan voineet kerralla löytää sovittuun paikkaan, sillä Sisu- Dieselin kokoustila oli hämäävästi naamioitu kirjastoksi. PowerPointin ja kahvitarjoilun aikana saimme tietää, että tehdasalueella oli myös lentokonehuoltohalli,

26 joka oli naamioitu vuoreksi. Itse tehdas osoittautui oikeaksi Kalevi Aaltosen märäksi uneksi kaikkine koneistuskeskuksineen, robotteineen ja vihivaunuineen. Eikä ihme, sillä vierailulla opimme, että Sisu- Diesel valmistaa vuosittain eniten hammaspyöriä Suomessa! Seuraavaksi lähdimme Tampereelle. Kalmarin tehtaalle yritimme tietysti ensin takaportin kautta, mutta oikea reikä aidassa löytyi lopulta äkkiä. Kalmar tarjosi reissun suurimmat pullat ja lyhyimmän PowerPointin, mutta tehdaskierroksella meitä opasti asiantuntevasti oikea vanhan liiton metallimies, joka puhui asioista rohkeasti niiden oikeilla nimillä. Lama näkyi tehdashallissa vähäisenä työväen määränä. Konttilukkien tuotantolinjalle meitä ei edes viety, sillä taantuma oli syönyt hallista kaikki lukit. Yleisön pyynnöstä myös eräs naispuolinen yksilö raotti oranssia haalariaan. Kolmas excupäivä oli vielä nuori, mutta kaikki yritysesittelyt olivat jo takanapäin. Päätimme siis lähteä Hervantaan i l a h d u t t a m a a n Tamperelaisia koneveljiämme ja ennenkaikkea syömään heidän ruokansa. Lounaan jälkeen kävimme jäynäämässä vaaleanpunahaalarisen TVIKin miehittämättömällä kiltahuoneella. Päivän edetessä osa ryhmästä lähti kohti kotia viikonlopun viettoon, ja kirkastusjuhlille osallistuva delegaatio jäi hengaamaan KoRKin kiltahuoneelle. Illan mittaan seuraamme liittyivät myös kirkkareille tulossa olevat Oululaiset, jotka olivat olleet niin ikään exculla. Kiltiksellä aika kului mm. En ole koskaan -juomapelin merkeissä. 4.päivä: Kirkastusjuhlatunnelmaa Heräsimme aamulla majapaikastamme, Kalevan seuraintalo Tapiolasta, jossa edellisenä 26