Aurinko polttaa Olympoksen otsaa

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Aurinko polttaa Olympoksen otsaa"

Pirkko Laakso
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Aurinko polttaa Olympoksen otsaa 5 Öljymaalaus 65x54, 2007

2 6

3 AGAMEMNON Me aloitamme alusta. Emme kolhi jalkojamme menneisyyden teräviin kiviin. Rakennamme kestävän roomalaisen sillan istutamme puiston, joka parantaa kaivamme lammen kultakaloille, laadimme padon, joka torjuu myrskyt, tuhohyönteisten pilvet, epätoivotut henkilöt ja lumoaa suoruudellaan. Me tiedämme: Perseus laittoi linnan, tappoi Medusan väkivahvojen kyklooppien avulla. Me pystytämme vankan talon, kaivamme syvän kaivon, viljavaraston. Me emme katso taakse, emme jähmety patsaiksi. Me rakennamme menestyvän kaupan ikivanhaan paikkaan Dardanellien suulle, emmekä välitä troijalaisista. Emme pelkää Mykenen sotilaita. Meillä rakastellaan eikä sodita. Me aloitamme alusta. Roomalaiset valloittakoot Euroopan. Espanjalaiset löytäkööt Intian. Meri himmenee vierelläsi kun kävelet rannalla ja lumoat. Varo Agamemnonia! Hän on vain sotilas. Hän seuraa sinua matkan päästä. Minä olen runoilija ja lähellä. Me jouduimme odottamaan jumalien vuoksi, säiden takia. Montako vuotta valui sade, ennen kuin tapasin sinut? Montako leiripaikkaa valitsi paimen, ennen talven myrskyjä? Kun kolme kaupunkia yhtyy, olemme jo kuolleet. Tuhkamme suljetaan samaan ruukkuun. Henkeni yhtyy henkeesi. 7 Mutta nyt valamme talomme perustuksia, istutamme setripuita, mehukkaita viinirypäleitä, makoisia tomaatteja ja sinusta tulee vaimoni, aurinkoni, kotini.

suoruudellaan. Me tiedämme: Perseus laittoi linnan, tappoi Medusan väkivahvojen kyklooppien avulla. Me pystytämme vankan talon, kaivamme syvän kaivon, viljavaraston.

4 PENELOPE Penelope, Penelope! Sinua ylistää pronssinen aurinko hopeinen kuun ratas ja tähtien vilkkuva suku. Troijassa teroitetaan keihäitä. Tankkien ja sotavaunujen akselit kirskuvat. Afganistanissa räjähtää. Tykinammus iskee kiveliöön. Kipinät sihahtavat pensaikkoon. En tiedä mistä luoti tulee, mihin paineaalto osuu. Hyvä, jos hiekkasäkkeihin, paha, jos ohueen panssarioveen. Mutta ole huoletta, leijonaportti suojelee kuningashuonetta, minä sinua. Penelope, Penelope! Sota ruokkii korppikotkia, asekauppiaat vaurastuvat. Villikoirat laukkaavat kaupungin katuja. Lapset pelkäävät varjojaan. Kautta tulen ja jään anna minun kuolla vuoksesi! Jos huulesi eivät janoa huuliani kuolemani osoita peukalolla. Penelope, Penelope! Salamoiden säilät iskevät tulta. Lautasantennit paukkuvat. Hiukseni ovat jo lunta, enkä löydä sieluani nykyajasta. Pelasta minut! Puno kuolevaiselle kultainen säie, kaunis lanka kaihomielelle! 8

Mutta ole huoletta, leijonaportti suojelee kuningashuonetta, minä sinua. Penelope, Penelope! Sota ruokkii korppikotkia, asekauppiaat vaurastuvat. Villikoirat laukkaavat kaupungin katuja.

5 MYKENEN KANSOITTIVAT KREIKKALAISET Illat pimenevät. Kiiltomadot syttyvät. Kuu nojaa kiviolkapäähäni. Mykenen kansoittivat kreikkalaiset. Minä valloitin sinut. Hiivin kaupunkiisi salaa. Sinä valloitit minut. Hiivit kaupunkiini salaa. Pysy hiljaa, etteivät sotilaat löydä sinua. Sitä en salli, sillä sinä olet minun valoni ja minä näin kuinka muukalaisia vangittiin, laahattiin tomussa, ristiinnaulittiin, kaadettiin puukauhalla sulaa lyijyä kurkkuun. Pysy hiljaa, syötä vahtikoiria, taputa hevosia. Aamut loikkaavat televisioon. Panssarivaunu liekehtii. Ateenassa pilvikuulakas taivas: miekkoja, tihkusadetta, rikkivettä. Tietokoneessa ovela Troijalainen näkymättömiin pääsevä ja vaikeimpiin tihutöihin pystyvä. Mykenen kansoittivat kreikkalaiset. Minut ajettiin tähän aikakauteen, jonne en kuulu. Tämä on nopeaa piin, teräksen ja lasiarkkitehtuurin aikaa. Täällä niellään totuuden sanat, avataan pyhät sinetit, vallataan vapaat maat ja vedet, jyrätään mäet ja mielet, ja pienet kielet. Aika on muovaillut halujani, aika on muuttanut silmäni lieskaksi. Koko yön etsin leiriäsi, telttaasi, jalkapohjani halkeilivat. Tuhkanikin löytäisi sinut! Pian voitelet haavojani. Nyt valittavat uupuneet keuhkot, hermot, lihakset ja jänteet. Laiva lipuu satamaan. Odysseusko palaa? 9

Sitä en salli, sillä sinä olet minun valoni ja minä näin kuinka muukalaisia vangittiin, laahattiin tomussa, ristiinnaulittiin, kaadettiin puukauhalla sulaa lyijyä kurkkuun.

6 OLYMPOKSELLA Aurinko polttaa Olympoksen otsaa. Ilma värisee. Amor ampuu ja osuu. Ihanasti sattuu terävä nuoli. Jumalat taputtavat vuorellaan. Eedenin portilla, maailman päädyssä juhlitaan. Jumalat juoruavat kännyköillään vanhaa kreikkaa ja latinaa, Homerosta, Vergiliusta. Laiskasti rullaten, venyen ja paukkuen Olympoksen jyrkillä rinteillä sidesanat sinkoilevat, verbien modukset pyörtävät kaiken hyppivät ja pomppivat solmivat sanapaketteja, tavuraketteja. Aurinko kiipeää pilvien rappusia lakaisee taivaan rosoista reunaa. Jumalien puhe kaartuu ohueen ilmaan. Tähdet nappaavat sanojen häntiä: lopputavuja, huudahduksia, hätäviestejä, salasanoja, saarnoja, sutkauksia, kuumia henkäyksiä, voivokaaleita kermakonsonantteja, nettiosoitteita, kutsumanimiä kirosanoja, avaruusraketteja, laivoja, tehtaita, porakaivoja puutarhoja, heinäpaaleja, öljykenttiä, ökytaloja kuun meriä, kyklooppien muovisia rillejä. 10 Aurinko polttaa Olympoksen otsaa, maailman rajaa. Amor ampuu ja osuu. Sydän valuu. Sydän täyttyy. Sydän väsyy. Sydän sammuu. Jumalat tanssivat vuorellaan. Taivas tähyilee tyynesti suurena ja sinisenä paikaltaan. Jumalat tykittävät kännyillään.

Laiskasti rullaten, venyen ja paukkuen Olympoksen jyrkillä rinteillä sidesanat sinkoilevat, verbien modukset pyörtävät kaiken hyppivät ja pomppivat solmivat sanapaketteja, tavuraketteja.

7 Rinnoillasi pysyy täysi kahvikuppi 11 Öljymaalaus 73x60, 2008

Samankaltaiset tiedostot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen