Sunnuntai pääsiäisestä Kansanlähetyksen Helsingin piirin Filia-messu Helsinki. Että he ottaisivat teidät iäisiin asuntoihin

Transkriptio

1 Sunnuntai pääsiäisestä Kansanlähetyksen Helsingin piirin Filia-messu Helsinki Että he ottaisivat teidät iäisiin asuntoihin Evankeliumi: Luukas 16:1-13 Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.' Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.'" Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. "Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne? Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." Johdanto Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo, että tämän maailman lapset eli he jotka eivät tunne Jeesusta pelastajanaan menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset eli he jotka uskovat Jeesukseen. Tällä puheella Jeesus viittaa epärehelliseen taloudenhoitajaan joka leikkaa isäntänsä velallisten lainoja kun kuulee joutuvansa tilille siitä miten oli hoitanut vastuunsa. Jeesuksen vertaus asettaa meidät haasteelliselle paikalle. Joudumme kysymään muun muassa sitä kehuuko Jeesus todella taloudenhoitajaa epärehellisestä toiminnasta? Mitä väärä mammona, tai kuten nykyään sanomme väärä rikkaus, tarkoittaa? Entä mikä koko vertauksen pointti on; mitä Jeesus haluaa opettaa sen kautta? 1

2 Ajattelen, ettei päivän evankeliumia ole turhaan pidetty yhtenä Luukkaan vaikeimmista kohdista ja samalla Jeesuksen vaikeimmin tulkittavista vertauksista. Käydään kuitenkin rohkeasti tekstiin käsiksi ja katsotaan mitä voimme siitä oppia. Runko Suuri osa meistä lienee jossain vaiheessa joutunut tilanteeseen jossa on joutunut pohtimaan sitä pitääkö tähän viestiin vielä vastata. Kyseessä oleva viesti voi yhtä hyvin olla sähköpostiviesti, tekstiviesti kuin WhatsAppin tai muun vastaavan viestittelypalvelun viesti. Aina ei ole ihan yksioikoista missä vaiheessa on hyvä päättää viestien vaihtaminen. Japanissa meillä oli yksi seurakuntalainen joka ei kohteliaisuussyistä koskaan antanut vastapuolen viestin jäädä viimeiseksi. Japanilaisessa kulttuurissa samantyyppiset haasteet eivät itse asiassa rajoitu viestien vaihtoon vaan ulottuvat myös esimerkiksi lahjojen vaihtoon. Paikallisen kulttuurin mukaan lahjan saaja jää aina tietynlaiseen velvollisuuden velkaan suhteessa lahjan antajaan. Näin esimerkiksi syntymäpäiväjuhlilla ja häissä on tapana, että juhlan sankari on puolestaan järjestänyt vierailleen kiitoslahjat jotka nämä saavat mukaansa kotiin lähtiessään. Japanilainen lahjojenvaihtokulttuuri tarjoaa meille erinomaisen huomion suhteessa päivän evankeliumiin. Myös Jeesuksen ajan juutalaisessa kulttuurissa nimittäin lahjan antamisesta seurasi tietynlainen velvollisuuden tunne antajaa kohtaan. Kun epärehellinen taloudenhoitaja siis jakeessa 4 toteaa: Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani. Hänen ajattelutapansa oli itse asiassa varsin yksinkertainen. Hän ajatteli, että tehdessään velkojia kohtaan suuren palveluksen, nämä kokisivat myöhemmin velvollisuudekseen pitää tästä huolta kun hän jäisi ilman työtä ja tuloja. Merkille pantavaa on, ettei taloudenhoitaja puolustautunut millään tavoin siinä vaiheessa kun häntä syytettiin isäntänsä omaisuuden väärinkäytöstä. Meille ei myöskään kerrota, että mitään suurempaa tutkimusta olisi järjestetty. Nähtävästi taloudenhoitajan väärinkäytökset isäntänsä omaisuuden hoidossa olivat varsin ilmeisiä minkä myös taloudenhoitaja ymmärsi. Päivän evankeliumin opetuksen kannalta on keskeistä, että taloudenhoitaja tässä vaiheessa lopulta herää ajattelemaan tulevaisuuttaan joka hänen ensiarvionsa mukaan vaikuttaa synkältä; edessä on joko siirtyminen ruumiilliseen työhön tai kerjääminen. Molemmat vastenmielisiä toimia tälle niin sanotusti siistiin sisätyöhön tottuneelle miehelle. Niin hän päätyy häikäilemättömään suunnitelmaan jossa hän vielä omatessaan taloudenhoitajan aseman alkoi leikata isäntänsä velallisten velkoja. 2

3 Päivän evankeliumissa mainitut kaksi velallista on syytä ymmärtää esimerkkeinä. Asiayhteydessä on luonnollista olettaa, että velkojia oli useita ja operaatio kaiken kaikkiaan melkoisen suuri. Jakeessa 6 käytetyn astian tiedetään olevan nykymitoissa noin 33 litran kokoinen. Näin ensimmäisen velallisen kokonaisvelka oli noin 3300 litraa oliiviöljyä. Tällaisen öljymäärän hinta oli noin 1000 denaaria. Kun tiedämme, että denaari oli miehen tavallinen päiväpalkka niin voimme äkkiseltään laskea, että mies oli velkaa taloudenhoitajan isännälle noin 3 vuoden työmiehen päiväpalkan suuruisen summan. Näin ollen taloudenhoitaja antoi hänelle velkaa anteeksi suunnilleen puolentoista vuoden palkan edestä. Myös tekstissä mainitun toisen miehen pois pyyhitty lainamäärä oli arvoltaan suunnilleen saman suuruinen. Vertauksen perusteella emme tiedä yksityiskohtaisesti miten taloudenhoitaja suoritti velkojen pienentämisen. Taloudenhoitajan toiminnan päämäärä on kuitenkin ilmeinen. Palvelijan toiminnan tarkoituksena oli tehdä isännän velkojista suopeita häntä kohtaan. Kun siirrymme päivän evankeliumissa jakeesta 7 jakeeseen 8 saavumme samalla kohtaan jossa vertauksen tulkinta vaikeutuu melkoisesti. Joudumme ensinnäkin ottamaan kantaa siihen loppuuko vertaus jakeessa 7 vai 8. Ratkaisumme vaikuttaa koko vertauksen tulkintaan merkittävästi. Jos ajattelemme, kuten käyttämässämme uudessa käännöksessä on ajateltu, että vertaus päättyy jakeeseen 7 niin siitä seuraa, että jakeen 8 herra tarkoittaa Jeesusta itseään. Tästä seuraisi, että Jeesus kehuisi taloudenhoitajan väärää toimintaa ovelaksi tai viisaaksi kuten nykykäännös sanoo. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen siitä miksi Jeesus kehuisi tämän taloudenhoitajan vääriä toimia? Toinen vaihtoehto, johon me tänään myös pitäydymme on perinteinen käsitys jonka mukaan vertaus loppuu jakeessa 8. Tarkemmin sanottuna kahdeksannen jakeen keskellä. Toisinaan jae kahdeksan onkin jaettu sisällöllisesti kahteen osaan 8a ja 8b osoittamaan tätä jakoa. Olet varmasti joskus huomannut, että Raamatun kohtia jaetaan toisinaan tällä tavalla jakeiden keskeltä kun halutaan erottaa esimerkiksi puhujan vaihtuvan keskellä jaetta. Ajatus perustuu siihen tosiasiaan, että jakeet on lisätty Raamattuun vasta ajan kuluessa helpottamaan tekstin lukemista ja omaksumista, eikä niitä tarvitse pitää jumalallisina. Nykyiset raamatunjakeet ovatkin peräisin vasta 1500-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Meidän ei siis tarvitse suhtautua huolestuneesti siihen, että joskus raamattutunnin aiheena on esimerkiksi Luukas 16:1-8a. Koska alkutekstissä myös jakeissa 3 ja 5 käytetään isännästä sanaa herra ja koska tiedämme Jeesuksen muun opetuksen valossa, ettei hyvä päämäärä oikeuta väärää tekoa voimme ymmärtää, että jakeessa 8 isäntä ensin kehuu taloudenhoitajan ovelaa toimintaa jonka myötä vertaus päättyy. On tietenkin 3

4 selvää, ettei taloudenhoitajan isäntä varmastikaan iloinnut omaisuutensa pienenemisestä, mutta hän kuitenkin tunnusti palvelijansa toiminnassa piilleen viisauden. Tämän jälkeen Jeesus sitten vetää yhteen jakeen opetusta. Samalla Jeesus myös ilmaisee, ettei taloudenhoitaja toiminut oikein, koska kutsuu tätä tämän maailman lasten, eli heidän jotka eivät tunne elävää Jumalaa, edustajaksi. Näin pääsemme viimein sen keskeisen kysymyksen äärelle mistä kokovertauksessa oikein on kysymys. Ajattelen, että päivän evankeliumin koko kokonaisuutta ajatellen keskeisin ilmaus on Jeesuksen käyttämä: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. Tämän seurauksena pidän koko vertauksen pointtina sitä, että meidän tulisi olla yhtä kiinnostuneita toimintamme pitkän aikavälin vaikutuksista kuin vertauksen taloudenhoitaja oli suojellessaan maallista hyvinvointiaan uhan edessä. Toisin sanoen meidän tulisi aina pitää iankaikkinen päämäärä mielessämme. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Lähetystyöntekijänä en malta olla nostamatta esiin sitä myös tekstissä esiin nousevaa näkökulmaa, että meillä tulisi olla enemmän huolta lähimmäisistämme ja heidän pelastuksestaan. Erityisesti heistä jotka eivät vielä koskaan ole kuulleet Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, mutta myös heidän kohtalostaan jotka elävät lähellämme ja ovat ehkä kuulleet mutta jotka eivät vielä ole vastaanottaneet pelastavaa sanomaa Jeesuksesta. Uskon, että hieman vaikeasti ymmärrettävä, mutta päivän evankeliumin kokonaisuutta tärkeällä tavalla kasaava jae 9 puhuu osaltaan juuri tästä. Kun otamme kokonaisuuteen mukaan myös jakeet kuten ne on päivän evankeliumiin sisällytettykin huomaamme, että meidän kristittyjen tulisi olla enemmän huolissamme siitä miten käytämme resurssimme. Mihin käytämme aikaamme? Mihin käytämme rahamme? Entä mitä päämäärää ajatellen toimimme? Kuitenkin moni meistä vetoaa ajatuksissaan esimerkiksi siihen, että on vähävarainen, ettei ole mistä antaa, että muilla olisi kyllä paljon enemmän mistä antaa. Voin kuitenkin vakuuttaa sinulle, ettei esimerkiksi kymmenyksien maksaminen tule yhtään helpommaksi tulojen lisääntymisen myötä. Moni myös ajattelee, ettei omaa mitään erinomaisia lahjoja joiden kautta voisi palvella yhteisöään ja tämän seurauksena jättäytyy pois kaikista yhteisistä vastuutehtävistä. Jakeen 10 sanoin meidän tulee kuitenkin oppia olemaan vähässä uskollisia. Uskollisia siinä mitä Jumala kulloinkin meille antaa. Sillä jos emme osaa olla uskollisia pienellä paikalle emme osaa olla sitä suuressakaan vastuussa. Siksi kehotan sinua olemaan uskollinen siinä tehtävässä, jonka Jumala on sinulle 4

5 nyt antanut. Kannattaa myös pysähtyä Raamatun sanan ja rukouksen äärelle asian kanssa. Mitä sitten on väärä rikkaus josta Jeesus esimerkiksi jakeissa 9 ja 11 puhuu? Ajattelen, että väärä rikkaus josta Jeesus päivän evankeliumissa puhuu tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkea sellaista jota emme voi ottaa mukaan kun kuolemme ja joudumme poistumaan tästä ajasta. On tietysti myös niin, että erityisesti rahan tavoittelulla on taipumusta tehdä meistä itsekkäitä. Juuri rahantavoittelu johtaa helposti toisten ihmisten hyväksikäyttöön sekä epäuskollisuuteen Jumalan edessä. Pohjimmiltaan tässä on kysymys siitä ketä me palvelemme. On selvää, että ihminen palvelee aina jotakin. Päivän evankeliumissa Jeesus muistuttaa meitä siitä, ettei mikään luotu, mikään maallinen ei voi auttaa meitä elämämme lopulla. Siksi meidän tulisi kaikissa tilanteissa valita Jumalan palveleminen ja hänelle uskollisena pysyminen. Jos haemme Raamatusta Jeesuksen esimerkin mukaista sovellutusta niin Sakkeus josta kerrotaan Luukkaan evankeliumin 19 luvussa on varmasti hyvä positiivinen esimerkki. Uskoon tultuaan Sakkeus käytti suuren osan omaisuudestaan köyhien auttamiseen. Vastakohtana toimii taas rikas mies josta kerrotaan Luukkaan evankeliumin 16 luvun jakeissa Vaikka hänen porttinsa pielessä riutui vuosikausia köyhä Lasarus jonka rikas mies tunsi jopa nimeltä hän ei koskaan osoittanut myötätuntoa tätä kohtaan. Lopuksi Mielenkiintoista on, että Jeesuksen vertaus on osoitettu opetuslapsille. Se on suunnattu uskon tiellä kulkeville jotteivät nämä unohtaisi miten tärkeää on myös arvojen suhteen suuntautua tulevaan elämään taivaassa. Päivän evankeliumin mukaisesti tahdonkin tänään kysyä sinulta oletko sinä selvillä siitä mikä lopullinen päämääräsi on? Entä kuinka usein olet pysähtynyt miettimään miten tämä lopullinen määränpääsi näkyy jokapäiväisessä elämässäsi? Varmastikaan tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi omaksua japanilainen tai edes Lähi-idän lahjojenvaihto- tai kiitollisuuskulttuuri. Meidän tulisi kuitenkin oppia elämään niin, että tekojemme seurauksena meillä olisi paljon ystäviä taivaassa. Kaikki mitä tässä elämässä pystymme hankkimaan, yhtälailla maine kuin varallisuus, tulee kerran katoamaan. Mitään maallista emme voi tästä ajasta viedä mukanamme taivaaseen. Sen sijaan muut taivastiellä kulkevat matkatoverimme voivat aikanaan tarjota meille taivaallisen majapaikan siksi Jumalan sanan esillä pitäminen ja julistaminen on tärkeää. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että esimerkiksi evankelioimistyön tai lähetystyön kautta voisimme ansaita paikan taivaassa. Jokainen taivaan 5

6 portista sisään käyvä joutuu käymään Jeesuksen ristin kautta. Vain Jeesuksessa meillä on syntiemme sovitus ja avaimet iankaikkiseen elämään taivaassa. Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta muistuttaa meitä kuitenkin omalta osaltaan siitä, että viimeinen tuomio on todellisuutta. Samalla se painottaa sitä, että meidän tulisi olla aina valmiina tuota päivää varten. Jeesus tahtoo opettaa meitä ajattelemaan enemmän päämääräämme, myös sen suhteen miten käytämme rahaa ja varallisuuttamme. 6