VALMISTEYHTEENVETO. Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Yksi tabletti sisältää 15 mg (250 mg tabl.) tai 30 mg (500 mg tabl.) laktoosimonohydraattia.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Alpoxen 250 mg tabletti Alpoxen 500 mg tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi tabletti sisältää 250 mg tai 500 mg naprokseenia. Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Yksi tabletti sisältää 15 mg (250 mg tabl.) tai 30 mg (500 mg tabl.) laktoosimonohydraattia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti Alpoxen 250 mg tabl.: Valkoinen kapselin muotoinen jakourallinen tabletti, tabletin toisella puolella koodi AL ja toisella N 250. Koko 12 x 7 mm. Alpoxen 500 mg tabl.: Valkoinen kapselin muotoinen jakourallinen tabletti, tabletin toisella puolella koodi AL ja toisella N 500. Koko 18 x 8 mm. Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Nivelreuma, myös lapsilla. Nivelrikko. Selkärankareuma. Pehmytosareuma. Posttraumaattiset tulehdus- ja kiputilat sekä kuume. Muut anti-inflammatorista analgeettihoitoa vaativat sidekudostaudit. Primaarinen dysmenorrea. Akuutti kihtikohtaus. Migreeniprofylaksia ja -kohtaushoito. Menorragia kierukkaa käyttävillä naisilla. Odontologiset posttraumaattiset ja postoperatiiviset tulehdus-, turvotus- ja kiputilat. 4.2 Annostus ja antotapa Aikuiset 1

2 Nivelreuma, nivelrikko, pehmytosareuma, selkärankareuma, posttraumaattiset tulehdus- ja kiputilat, kuume: 250 mg aamuin illoin. Annos voidaan tarvittaessa nostaa 750 mg:aan tai 1000 mg:aan jaettuna aamu- ja ilta-annokseen. Nivelrikossa hoito tulisi olla intermittoivaa, ei jatkuvaa. Dysmenorrea: 500 mg heti oireiden ilmaantuessa. Sen jälkeen 250 mg tarvittaessa, enintään 1250 mg/vrk. Akuutit kihtikohtaukset: Aluksi 750 mg, 8 tunnin kuluttua 500 mg ja sen jälkeen 250 mg joka 8. tunti kunnes kipu häviää. Migreeniprofylaksia ja -kohtaushoito: Ennaltaehkäisyyn 250 mg 2 kertaa päivässä, kohtaushoitoon 750 mg heti ensioireiden ilmaantuessa, sen jälkeen 250 mg tarvittaessa, korkeintaan 1250 mg vuorokaudessa. Menorragia: Ensimmäisenä vuotopäivänä 750 mg-1000 mg, sen jälkeen 500 mg-1000 mg/vrk. Odontologiset posttraumaattiset ja postoperatiiviset tulehdus-, turvotus- ja kiputilat, muut antiinflammatorista analgeettihoitoa vaativat sidekudostaudit ja prostaglandiinien synteesin estoa vaativat tilat kuten Bartterin syndrooma: 250 mg-1000 mg/vrk. Pediatriset potilaat Suositeltu vuorokausiannos on 10 mg/kg kahteen osa-annokseen jaettuna. Yli 50 kg painaville voidaan antaa aikuisten annostus. Juveniili nivelreuma: Lapset yli 5-vuotta; 125 mg aamuin illoin, ei yli 10 mg/kg/vrk. Yli 50 kg painaville lapsille aikuisten annos. Iäkkäät potilaat Yli 70-vuotiailla plasman vapaan naprokseenin pitoisuus on nuorempiin verrattuna korkeampi ja naprokseenin eliminaatio hitaampaa. Iäkkäille potilaille suositellaan edellä kuvattuja pienempiä kerta-annoksia (250 mg x 2) ja lyhintä hoitoaikaa. Munuaisten ja maksan vajaatoiminta Lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille naprokseenin annostusta ei tarvitse muuttaa. Keskivaikeassa vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma ml/min tai S-Krea mikromol/l) suositusannos on % ja vaikeassa vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma 10 ml/min tai S-Krea 565 mikromol/l) % normaalista kerta-annoksesta. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa naprokseenin farmakologisesti inaktiivinen metaboliatuote 6-Ometyylinaprokseeni kumuloituu mutta naprokseeni ei. Naprokseeni ei dialysoidu, joten hemodialyysin jälkeen potilas ei tarvitse täydennysannosta. 6-O-demetyylinaprokseeni puolestaan dialysoituu, mikä mahdollistaa naprokseenin käytön dialyysipotilailla, joilla ei ole merkittävää maksan vajaatoimintaa. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa naprokseenin eliminaatio hidastuu ja suositusannos on puolet normaalista kerta-annoksesta. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta 4.4.). 4.3 Vasta-aiheet Vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta. Aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön. 2

3 Akuutti maha/pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia). Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Lisääntynyt vuototaipumus. Potilaat, joille asetyylisalisyylihappo tai muu ei-steroidinen tulehduskipulääke on aikaisemmin aiheuttanut astmaa, allergista nuhaa tai urtikariaa. Viimeinen raskauskolmannes. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Naprokseenia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX- 2-spesifiset tulehduskipulääkkeet eli koksibit. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta 4.2 sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset). Naprokseeni voi peittää ulkuksen ja tulehduksen oireet. Se vähentää verihiutaleiden aggregaatiota ja pidentää vuotoaikaa. Potilaita, joilla on häiriöitä veren hyytymisessä tai jotka saavat hemostaasiin vaikuttavia lääkkeitä, on seurattava tarkoin naprokseenin käytön aikana. Munuaiset Koska naprokseeni erittyy suurelta osin virtsaan, sitä tulisi käyttää varoen potilailla, joilla munuaisfunktio on merkittävästi huonontunut. Potilailla, joilla munuaisverenkierto on heikentynyt, kuten maksakirroosissa, sydämen toiminnanvajauksessa ja munuaissairauksissa, tulisi munuaisfunktio selvittää ennen naprokseenihoitoa ja sen aikana. Teoreettisesti on mahdollista, että pitkäaikaisessa käytössä voidaan havaita parantumisprosessin hidastumista esim. murtumien yhteydessä. Iäkkäät potilaat Iäkkäille potilaille naprokseeni aiheuttaa haittavaikutuksia useammin kuin muille, etenkin mahasuolikanavan vuotoja ja perforaatiota, jotka voivat johtaa kuolemaan. Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa iäkkäitä potilaita ja käyttää pienintä annosta ja lyhintä hoitoaikaa. Iäkkäitä potilaita tulee tarkkailla säännöllisesti maha-suolikanavan vuodon varalta naprokseenihoidon aikana. Sydän, verenkiertoelimistö ja aivoverenkierto Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa. Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella koksibien ja eräiden muiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suurina annoksina ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski. Vaikkakin nykyisten tietojen perusteella naprokseenin käyttöön (1000 mg/vrk) voi liittyä pienempi riski, sitä ei voida kokonaan pois sulkea. Naprokseenia on määrättävä vain tarkoin harkiten potilaille, jotka sairastavat hoitamatonta/ vaikeahoitoista verenpainetautia, sydämen vajaatoimintaa, diagnosoitua iskeemistä sydänsairautta, 3

4 ääreisverenkierron ja/tai aivoverenkierron häiriöitä. On myös tarkoin harkittava ennen pitkäkestoisen lääkityksen määräämistä potilaille, joilla on kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten verenpainetauti, hyperlipidemia, diabetes, tupakointi). Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista. Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta 4.3) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta 4.5). Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa. Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta 4.5). Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Alpoxenin käyttö. Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta 4.8). Ihohaittavaikutukset Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisiakin ihoreaktioita, kuten exfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta 4.8). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Alpoxenin käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita. Tulehduskipulääkkeet voivat pahentaa joidenkin astmapotilaiden oireita. Pediatriset potilaat Ei suositella alle 5-vuotiaille lapsille, koska turvallisuutta ei ole osoitettu. Naprokseenin käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Naprokseenihoidon lopettamista tulisi harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa. Kun kipulääkkeitä käytetään pitkäkestoisesti (yli kolme kuukautta) joka toinen päivä tai useammin, saattaa seurauksena olla päänsäryn kehittyminen tai paheneminen. Kipulääkkeiden liikakäytöstä johtuvaa päänsärkyä ei saa hoitaa annosta suurentamalla. Näissä tapauksissa kipulääkkeiden käyttö on keskeytettävä lääkärin ohjeiden mukaisesti. 4

5 Lääke sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Muut tulehduskipulääkkeet: Asetyylisalisyylihappo nopeuttaa naprokseenin eliminaatiota syrjäyttämällä tämän plasman proteiinisidoksista. Muiden tulehduskipulääkkeiden, mukaan lukien selektiivisten COX-2-estäjien, samanaikainen käyttö voi lisätä haittavaikutusten esiintymistä. Kortikosteroidit: Systeemiset kortikosteroidit voivat lisätä alttiutta naprokseenin ruuansulatuskanavan haittavaikutuksille. Näitä lääkkeitä samanaikaisesti käytettäessä tulee potilaan tilaa seurata huolellisesti. Lisääntynyt ruuansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt): Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Diureetit, ACE-estäjät sekä angiotensiini II-antagonistit: Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACEestäjän/angiotensiini II-antagonistin yhtäaikainen annostelu syklo-oksigenaasi-inhibiittorien kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikkenemiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Ei-steroidisen tulehduskipulääkkeen ja ACE-estäjän/angiotensiini II-antagonistin yhdistelmää tulisi käyttää varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulisi harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. Probenesidi: Probenesidi hidastaa naprokseenin eliminaatiota kilpailemalla glukuronidaatiosta sekä biliaalisesta ja tubulaarisesta sekreetiosta. Samanaikaisessa käytössä, esim. kihdin hoidossa, suositellaan naprokseeniannoksen pienentämistä ja huolellista seurantaa haittavaikutusten varalta. Antikoagulantit: Tulehduskipuläkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin vaikutusta (ks. kohta 4.4). Digoksiini: Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä tulee seerumin digoksiinipitoisuutta seurata ja muuttaa tarvittaessa annostusta, jos lääkitykseen lisätään tai siitä poistetaan naprokseeni. Litium: Naprokseeni hidastaa litiumin eliminaatiota. Jos lääkitykseen lisätään tai siitä poistetaan naprokseeni, tulee litiumin pitoisuutta seerumissa seurata ja muuttaa tarvittaessa annostusta. Metotreksaatti, siklosporiini, aminoglykosidit: Naprokseeni voi hidastaa metotreksaatin, siklosporiinin ja aminoglykosidiantibioottien eliminaatiota ja lisätä niiden toksisuutta. Yhteisvaikutus on kuitenkin epätodennäköinen pieniannoksisen (reumasairauksien hoidossa käytettävät annokset) metotreksaattihoidon yhteydessä. Takrolimuusi: Naprokseeni voi muuttaa takrolimuusin sitoutumista plasman proteiineihin ja altistaa munuaistoksisuudelle. Yhteiskäytössä on noudatettava varovaisuutta ja lääkeannoksia tulee mahdollisuuksien mukaan muuttaa seerumin pitoisuusmääritysten perusteella. Tiklopidiini, klopidogreeli: Naprokseeni voi lisätä tiklopidiinin ja klopidogreelin primääristä hemostaasia heikentävää vaikutusta. 5

6 Laboratoriokokeet: Naprokseeni voi häiritä 17-ketogeenisten steroidien ja 5-hydroksiindolietikkahapon määrityksiä virtsasta. Suositusten mukaan naprokseenihoito tulisi keskeyttää 72 tuntia ennen lisämunuaisen toimintakokeita ja muita vastaavia kokeita. 4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys Raskaus Prostaglandiinisynteesin estolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitteitä siitä, että prostaglandiinisynteesin estäjän käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesin estäjän käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän, kun prostaglandiinisynteesin estäjää on annettu organogeneesin aikana. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana naprokseenia ei pitäisi käyttää ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää naprokseenia, tulisi käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti. Prostaglandiinisynteesin estäjän käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön: - sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu) - munuaisten toimintahäiriöille, jotka voivat johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen Prostaglandiinisynteesin estäjän käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen: - verihiutaleiden aggregaation estolle ja mahdolliselle vuotoajan pitenemiselle, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin - kohdun supistuvuuden heikentymiselle, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen Tämän vuoksi naprokseeni on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Imetys Naprokseenihoidon aikana naprokseenipitoisuus äidinmaidossa on noin 1% plasman pitoisuudesta. Hedelmällisyys Naprokseenin prostaglandiinisynteesin syklo-oksigenaasia estävä vaikutus voi aiheuttaa infertiliteettiä; tästä syystä valmistetta ei suositella raskautta suunnitteleville naisille. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Haittavaikutukset kuten huimaus (ks. kohta 4.8) ovat mahdollisia tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä. Jos huimausta esiintyy, potilaiden ei pidä ajaa autoa tai käyttää koneita. 4.8 Haittavaikutukset Sydän ja verisuonisto Tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen turvotusta, verenpaineen kohoamista ja sydämen vajaatoimintaa. 6

7 Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella eräiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suurina annoksina ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta 4.4). Ruuansulatuskanava Yleisimmin havaitut haittavaikutukset liittyvät ruuansulatuskanavaan. Haavaumia (ulkuksia), perforaatioita tai ruuansulatuskanavan verenvuotoja voi esiintyä. Nämä voivat joskus olla hengenvaarallisia, etenkin iäkkäille potilaille (ks. kohta 4.4). Pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriulosteita, verioksennuksia, haavaista suutulehdusta ja koliitin tai Crohnin taudin pahenemista (ks kohta 4.4.) on raportoitu lääkkeen käytön jälkeen. Harvemmin on todettu gastriittia. Iho ja ihonalainen kudos Rakkuloivat ihoreaktiot kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (hyvin harvinaisia). Veri ja imukudos Immuunijärjestel mä Psyykkiset häiriöt Hermosto Silmät Kuulo ja tasapainoelin Verisuonisto Nukahtamis- ja keskittymisvaikeudet Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Ruuansulatuselimistö Maksa ja sappi Iho ja ihonalainen kudos Munuaiset ja Hyvin yleinen ( 1/10) Yleinen ( 1/100, 1/10) Uneliaisuus, huimaus, päänsärky Tinnitus Pahoinvointi, dyspepsia, ripuli Melko harvinainen( 1/ 1000, 1/100) Näköhäiriöt Kuulon heikkeneminen Perifeerinen turvotus Astma GI-vuodot Harvinainen ( 1/10 000, 1/1000) Aplastinen anemia, hemolyyttinen anemia, trombosytopen ia, granulosytope nia Anafylaktinen reaktio Epänormaali maksan toiminta, hepatiitti Ihottuma Nokkosihottuma Angioedeema Munuaisten 7

8 virtsatiet Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat vajaatoiminta Lämmön nousu Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteenhyöty-haitta tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: tai Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55, FI Fimea. 4.9 Yliannostus Oireet Yliannostuksen oireina voi olla pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, tinnitus sekä takykardia. Erittäin suurilla annoksilla oireina voivat olla sekavuus, motorinen levottomuus sekä mahdollisesti kouristukset. Hoito Oireenmukainen hoito. Ensiapuna lääkehiili ja vatsahuuhtelu tarvittaessa, antasideja voidaan antaa tarvittaessa. Happoemäs-tasapainosta sekä diureesista tulee huolehtia. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet, ATC-koodi: M01AE02 Naprokseeni on ei-steroidinen anti-inflammatorinen lääkeaine, jolla on analgeettisia ja antipyreettisiä ominaisuuksia. Vaikutusmekanismina on prostaglandiinisynteesin esto. Naprokseeni estää syklo-oksigenaasin molempia muotoja. Sillä on myös vaikutusta kohdun hyperkontraktiliteettiin ja se alentaa kohonnutta basaalitonusta. Anti-inflammatoriset ominaisuudet on osoitettu myös koe-eläimillä, joilta on poistettu lisämunuainen, mikä merkinnee sitä, että vaikutus ei välity lisämunuaisten kautta. Naprokseeni pidentää verenvuotoaikaa ja vähentää trombosyyttien aggregaatiota. 5.2 Farmakokinetiikka Naprokseeni imeytyy nopeasti mahasuolikanavasta. Maksimipitoisuus plasmassa kerta-annoksen jälkeen suun kautta tyhjään mahaan otettuna saavutetaan noin 1 1/2 tunnissa. Kun annos ylittää 500 mg, plasmakonsentraatio ei enää nouse lineaarisesti annoksen kanssa. Naprokseeni sitoutuu proteiineihin yli 99 %:sesti ja jakaantuu vain vähän kudoksiin, pääosa pysyy veressä. Puoliintumisaika on tuntia. Noin 95 % annoksesta erittyy virtsaan, josta 5 % muuttumattomana, noin 30 % 6-0- desmetyylinaprokseenina ja loput konjugaattien muodossa. Ulosteeseen erittyy 1-2 %. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta 8

9 Kliinisesti relevanteilla annostasoilla naprokseeni ei ole eläinkokeissa osoittautunut mutageeniseksi, karsinogeeniseksi tai teratogeeniseksi yhdisteeksi. Naprokseenilla ei ole havaittu vaikutuksia koe-eläinten fertiliteettiin. Rotilla on havaittu synnytyksen estyvän n. 10 %:lla eläimistä mg/kg vuorokausiannoksilla. Poikasilla on havaittu ruuansulatuskanavan haavaumia sekä ductus arteriosuksen ennenaikaiseen sulkeutumiseen liittyviä sydän ja keuhkomuutoksia. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Laktoosimonohydraatti (250 mg tabl.:15 mg, 500 mg tabl.:30 mg), kroskarmelloosinatrium, hypromelloosi, vedetön kolloidinen piidioksidi, magnesiumstearaatti 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen 6.3 Kestoaika Alpoxen 250 mg tabl.: 4 vuotta. Alpoxen 500 mg tabl.: 5 vuotta. 6.4 Säilytys Säilytä ºC. 6.5 Pakkaustyypit ja pakkauskoot Alpoxen 250 mg tabl.: Al/PVC-läpipainopakkaus: 20 tablettia, HDPE-purkki: 30 ja 100 tablettia. Alpoxen 500 mg tabl.: Al/PVC-läpipainopakkaus: 10 tablettia, HDPE-purkki: 30 ja 100 tablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Ei erityisvaatimuksia. 9

10 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Actavis Group hf. Reykjavikurvegi Hafnarfjordur Islanti 8. MYYNTILUVAN NUMEROT Alpoxen 250 mg tabl.: Alpoxen 500 mg tabl.: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ / TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ