Tammikuu MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Tammikuu MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI"

Julia Pesonen
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Bettyn vuosi 2016

2 Tammikuu -Sinä valehtelet! kuului samassa vihainen ääni ovensuusta. -Sinun päiväkirjassasi lukee, että joskus Duncan katsoo sinua niin, että voisit unohtaa kaiken muun! Syvä hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Betty muuttui hitaasti purppuranpunaiseksi ja David, joka yhä purukumista vihoitellen oli nuo sanat huutanut, peräytyi ovea kohti. -Mistä sinä tiedät, mitä minun päiväkirjassani lukee? Betty kysyi käheästi

3 Helmikuu Betty Stewart ei lainkaan tiennyt olevansa näin suunnattoman mielenkiintoinen kulkiessaan kaupunkia kohti käsi Duncan Flemingin kainalossa. Hän oli vain vähän väsynyt - syksyn ensimmäinen kouluviikko otti aina voimille loman jälkeen - ja hyvin rakastunut ja tavattoman onnellinen

4 Maaliskuu -Sinua kaivataan teepöydässä, pikku sisko, Rob sanoi ja istuutui vuorostaan huvimajan kynnykselle. -Näköjään, sen verran paljon seuraa minulla on täällä ollut! Jos olisin juonut kupillisen teetä joka kerran, kun sitä on minulle tämän päivän aikana ehdotettu, hölskyisin

5 Huhtikuu Vihdoin juhla oli ohi, ja sukulaiset ja ystävät tulivat onnittelemaan. Betty oli suorastaan piiritetty; hän sai isältä ja äidiltä kultakellon ja kukkia Robilta, Jerryltä, Duncanilta, neiti Cairilta, Isoäidiltä ja Cochraneilta. Samalla Duncan ja Jerry esittelivät itsensä tuomari ja rouva Stewartille, ja isä katsoi Bettyä vähän pitkään hänestä oli ilmeisesti epäilyttävää, että kaksi vierasta nuorta miestä toi kukkia hänen tyttärelleen

6 Toukokuu Pikku juoni oli oikeastaan hyvin vähäpätöinen, mutta Bettyn kynä liisi riviltä toiselle varmasti ja vain harvoin pysähtyen; se juoksi sanoja pitkin ja rakensi niistä tikapuut siihen ihmeiden valtakuntaan, josta Isoäiti oli puhunut. Tarinan runko kasvoi ja kehittyi, sen oksat kohosivat ja haaroittuivat, niihin puhkesi vihreitä, tuoksuvia silmuja. Betty kirjoitti silmät kimmeltäen, huulet värähdellen, posket punaisina

7 Kesäkuu Ja ruusuja! Ei vain osoitekyltissä, vaan ikkunalaudoilla ja pöydillä, purkeissa ja maljakoissa, tyynyissä, vuodepeitteissä, jopa seinäpapereissa, matoissa ja teekuppien kyljissä. Rob ja minä aloimme heti kutsua paikkaa Ruususen linnaksi

8 Heinäkuu Aurinko paistoi ja tuuli, joten ilma oli täydellinen pyykin kuivattamiseen. Betty suorastaan jo tunsi nenässään Kuusikukkulan lakanoiden tuoksun: raikkaan tuulen, nummien, turvallisuuden tuoksun

9 Elokuu Minä hyppäsin hänen kaulaansa, huudahdin: Mutta sehän on hirveän kallis! ja aloin itkeä. Jälkimmäistä en kuitenkaan ehtinyt tehdä kovin kauan, sillä minulla oli kiire kokeilla Sihteeriä. Mary nimitti sen Sihteeriksi, koska mukana seurasi konekirjoituskurssi sihteereitä varten. Onneksi John on jo palannut Glasgow hun, muuten hän tahtoisi hajottaa Sihteeri-raukan osiin ja ottaa selville, miten se toimii

10 Syyskuu Chrissy, Daisy, Nanny ja Jessie olivat juuri äsken täällä ja Rosie, tietysti. Saimme kuulla uusimmat juorut Tiedon kunnailta vaakuna on kuulemma edelleen paikallaan ja neiti Loban on alkanut käyttää paljon pehmeämpää kampausta sipulin sijasta. -Hän on rakastunut, arveli Daisy, joka tuoksui kodikkaasti vaniljalta. On sentään suloista olla täällä taas!

11 Lokakuu Rouva Brodien kallein aarre on kuitenkin Charlie-prinssin kuva, jota menimme katsomaan kirjastoon aterian jälkeen. Se on kullatuissa kehyksissä ja sen edessä on aina maljakollinen tuoreita valkoisia ruusuja. Rouva Brodie kertoo mielellään oman äitinsä isoäidistä, joka oli saanut tyttösenä suudella prinssin kättä, mutta lisää samaan hengenvetoon jonkin Imperiumia ylistävän kommentin hän ei kai tahdo, että pidän häntä mitenkään epäisänmaallisena!

12 Marraskuu Hän oli luullut, ettei Duncan tänä iltana pääsisi myymälästä, ja oli nyt iloisesti yllättynyt. Kulunut syksy, jonka aikana he eivät aikoihin olleet puheväleissä miksi, sitä Betty ei tahtonut tarkemmin muistella, koska se toi hänen mieleensä levottomia ajatuksia oli ollut hyvin ikävä, ja hän huomasi nauttivansa nyt Duncanin seurasta vielä enemmän kuin ennen

13 Joulukuu Betty jäi viimeiseksi alakertaan sammuttamaan lamppuja ja kynttilöitä. Hän seisoi ihailemassa kuusta, joka kimalsi hämärässä, kun äkkiä näki valonkajastusta eräästä ikkunasyvennyksestä ja veti verhon sivuun. -John! Miksi sinä istut täällä? John hätkähti säikähtyneenä ja työnsi nopeasti povitaskuunsa tuoksuvan kirjeen, jonka David oli voitonriemuisesti kiikuttanut postista edellisenä päivänä. -Vai sinä. Istuin vain... ajattelemassa