5. HYVINVOIVA YHTEISKUNTA

Transkriptio

1 Taulukot ja kuviot Taulukko 18. Huonokuntoiset maantiekilometrit maakunnittain vuonna 2013 Taulukko 19. Hoitokustannukset urakka-alueittain ja kilometrit talvihoitoluokittain vuonna 2013 Taulukko 20. Kelirikkoalttiit maantiet hoitourakoittain vuonna 2013 Taulukko 21. Maantieverkolla toteutuneet 12 tonnin painorajoitukset vuosina Taulukko 22 Kesähoidon LIITO-palautteet hoitourakoittain vuosina Taulukko 23. Talvihoidon LIITO-palautteet hoitourakoittain vuosina Kuvio 21. Maanteiden toiminnallisen luokituksen mukaiset pituudet ja liikenteen kokonaissuoritteen jakauma Suomessa vuonna 2013 Kuvio 22. Maanteiden hoitoluokkien mukaiset pituudet, liikenteen kokonaissuoritteen jakauma ja kelikuvaukset Suomessa vuonna 2013 Kuvio 23. Tiekilometrit talviliikenteen hoitoluokittain Itä-Suomessa vuonna 2013 Kuvio 24. Maantieverkolla inventoidut runkokelirikkokilometrit Itä-Suomessa vuosina Kuvio 25. Inventoidut runkokelirikkokilometrit hoitourakoittain vuosina Kuvio 26. Huonokuntoisten päällysteiden määrä kilometreinä vuosina HYVINVOIVA YHTEISKUNTA 5.1. Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus Johtopäätökset Keskeiset liikuntapaikat sijoittuvat kuntien liikuntatoimen viranhaltijoiden arvion mukaan hyvin yhdyskuntarakenteeseen ja ne ovat hyvin käyttäjien enemmistön saavutettavissa. Uimahallien, jäähallien ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus on Itä-Suomessa huonompaa koko maahan verrattuna. Käyttövuorojen kysyntä on merkittävästi tarjontaa suurempi erityisesti liikuntahalleissa ja liikuntasaleissa. Näiden lisäksi lähiliikuntapaikkojen määrä arvioitiin liian pieneksi suhteessa kysyntään. Kunnan liikuntatoimi osallistuu maankäytön suunnitteluun ja kaavoitusprosesseihin noin puolessa vastanneista kunnista ja reilulla neljäsosalla kunnista on voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma. Kunnallisten perusliikuntapaikkojen esteettömyydessä on paljon parannettavaa. Toimenpide-ehdotukset Arkiliikunnan lisääminen on yksi keskeinen tavoite liikunnan edistämisessä. Kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden seuraaminen tulee liittää osaksi kunnan hyvinvointikertomusta. Liikuntapaikkaverkon kattavuuden turvaamiseksi kunnat arvioivat suunnitelmallisesti olemassa olevien liikuntapaikkojen kunnon sekä panostavat liikuntapaikkojen kunnossapitoon ja peruskorjaukseen. 84 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

2 Kunnan liikuntatoimi osallistuu aktiivisesti maankäytön ja yhdyskuntarakenteen suunnitteluun ja kehittää liikuntaolosuhteita pitkäjänteisellä suunnittelulla. Kunnat tehostavat sisäliikuntapaikkojen käyttöä yhtenäistämällä erityisesti liikuntasalien ja hallien käyttövuorojen jakoa ja seuraamalla vuorojen käyttöastetta. Painopiste uusien liikuntapaikkojen rakentamisessa on laajoja käyttäjäryhmiä palvelevissa liikuntapaikoissa. Uuden liikuntapaikan suunnittelun tai olemassa olevan liikuntapaikan peruskorjauksen yhteydessä tarjotaan eri käyttäjäryhmille mahdollisuus osallistua suunnitteluun. Esteettömyys otetaan huomioon liikuntapaikkojen uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeissa kaikissa suunnittelun vaiheissa. Kunnallisille liikuntapaikoille tehdään esteettömyyskartoitus, joka on työkalu olemassa olevan kohteen esteettömyyden tarkasteluun. Arviointiasetelma Kriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutasotavoite Kunnan perusliikuntapaikkojen sijainti Miten kunnan perusliikuntapaikat ovat sijoittuneet suhteessa väestön sijaintiin? Liikuntapaikkojen sijainti Liikuntapaikat ovat kuntalaisten helposti saavutettavissa Asukkaiden sijainti Saapuminen liikuntapaikalle Liikuntapaikan käyttömahdollisuus Kunnan perusliikuntapaikkojen määrä Mikä on kunnallisten perusliikuntapaikkojen määrä suhteessa väestön määrään? Liikuntapaikkojen määrä Kunnallisten liikuntapaikkojen määrä vasta kysyntää Väestön määrä Perusliikuntapaikkojen esteettömyys Onko esteettömyys huomioitu kunnallisilla perusliikuntapaikoilla? Esteettömyyssuunnitelma Kunnan liikuntapaikoilla on esteettömyyssuunnitelmat Suunnitteluun vaikuttamismahdollisuudet Kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa liikuntapaikkojen suunnitteluun Johdanto Tässä arvioinnissa tarkasteltiin sekä liikuntapaikkojen fyysistä saavutettavuutta että niiden esteettömyyttä. Fyysiseen saavutettavuuteen liittyviä näkökulmia ovat mm. liikuntapaikkojen määrä ja sijainti yhdyskuntarakenteessa, liikuntapaikkatyypit, väestön määrä ja sijainti sekä liikennejärjestelmät ja niiden toimivuus. Liikuntaolosuhteilla voidaan edistää kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Ne ohjaavat kuntalaisten liikuntavalintoja arjessa ja harrastuksissa. Liikuntalain (1058/1998) 2 :n mukaan kuntien tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle mm. tarjoamalla liikuntapaikkoja. Valtio tukee kuntia liikuntapaikkojen rakentamisessa sekä informaatio- että resurssiohjauksen keinoin. 85

3 Liikuntapaikkarakentamisen suunta -julkaisussa on kuvattu julkisen liikuntapaikkarakentamisen arvopohjaa. Keskeisiä periaatteita liikuntapaikkarakentamisessa ovat liikuntapaikkojen esteettömyys ja helppo saavutettavuus sekä hallinnonalat ja sektorit ylittävä yhteistyö liikuntaolosuhteiden suunnittelussa. Perustuslaki, liikuntalaki, maankäyttö- ja rakennuslaki ja - asetus edellyttävät esteettömyyttä ja saavutettavuutta rakennetulta ympäristöltä myös liikuntapaikoilta. Lainsäädäntö edellyttää, että palvelurakennukset soveltuvat myös niille, joiden kyky liikkua tai muutoin toimia on rajoittunut. Esteettömät sisäliikuntatilat julkaisussa esteettömyyden osa-alueiksi määritellään: liikkumisympäristön esteettömyys, näkemisympäristön esteettömyys, kuulemisympäristön esteettömyys sekä monikäyttöisyys, toimivuus ja viihtyisyys. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää esteettömyyden katkeamattomaan ketjuun, joka alkaa liikuntapaikkaa koskevasta etukäteistiedosta ja jatkuu esteettömien kulkuyhteyksien kautta kohteen ja siellä toimimisen esteettömyyteen. Suomalaiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa vapaa-ajallaan. Väestöryhmien välillä on kuitenkin eroja, eikä vapaa-ajan liikunta riitä turvaamaan terveyden kannalta riittävää päivittäistä aktiivisuutta. Arjen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt ja vastaavasti istuminen ja paikallaanolo lisääntynyt. Muutosta liikkeellä! julkaisussa, jossa on kuvattu valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan, onkin otettu painopisteiksi arjen istumisen vähentäminen, liikunnan lisääminen, liikunnan nostaminen keskeiseksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta ja neljäntenä liikunnan aseman vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Näissä linjauksissa korostuvat yhteistyö, tasa-arvoiset liikuntamahdollisuudet sekä liikuntaolosuhteet, jotka ovat helposti saavutettavissa aktiivisesti liikkuen. Käytetyimpiä liikuntapaikkoja ovat edelleen kevyen liikenteen väylät, joita yli kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti käyttävänsä Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo tutkimuksessa. Niitä käyttävien osuus oli lisäksi kasvanut viidellä prosentilla vuodesta 1998 vuoteen Myös ulkoilureittien ja ulkoilualueiden käyttäjien määrä oli lisääntynyt. Sisäliikuntatiloista kymmenen suosituimman liikuntapaikan listalla olivat 2009 kuntosali, uimahalli ja koulun liikuntasali. Myös käytetyimmissä liikuntapaikoissa on eroja eri väestöryhmien ja alueiden välillä. Erityisesti sisäliikuntatilojen osalta saavutettavuuteen vaikuttaa myös mahdollisuus saada käyttövuoroja kyseiseen tilaan. Vuoden 2010 peruspalvelujen arvioinnin yhteydessä selvitettiin liikuntapaikkojen käyttövuoroihin liittyviä kysymyksiä. Tuolloin todettiin, että liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä suhteessa tarjontaan vaihtelee huomattavasti liikuntapaikoittain. Kaikista suurin kysyntä suhteessa tarjontaan oli liikuntahalleista ja -saleista. Näiden lisäksi esiin nousivat pallokentät ja jäähallit. Kysynnän määrää selittää se, että liikuntasalit ja -hallit ovat laajojen käyttäjäryhmien liikuntapaikkoja, joissa voi harrastaa useita eri liikuntalajeja ja näin ollen ne palvelevat usein myös useita liikuntaseuroja ja käyttäjäryhmiä. Fyysisen saavutettavuuden näkökulmasta edes tilojen riittävä määrä ei kuitenkaan takaa hyvää saavutettavuutta, jos tilat muusta syystä eivät ole harrastajien käytettävissä. Yhdyskuntasuunnittelulla ja kaavoituksella on merkittävä asema, kun luodaan välittömiin asumisympäristöihin houkuttelevia arkiliikuntamahdollisuuksia. Liikuntapaikkojen sijainti määritetään kaavoitusprosesseissa. Lisäksi maankäytön suunnittelulla voidaan varmistaa, että kevyen liikenteen väylät, erilaiset viheralueet ja ulkoilureitit muodostavat yhtenäisiä kokonaisuuksia, joita eri käyttäjäryhmät voivat hyödyntää arki- ja vapaa-ajan liikunnassaan sekä asiointiliikenteessä. Suomalaiset tekevät noin kolmasosan matkoistaan jalan tai pyörällä. Näiden kulkutapojen osuus eri kulkutavoista on kuitenkin ollut viime vuosikymmeninä laskeva. Kävely ja pyöräily osana arjen aktiivisuutta ovat helppo tapa lisätä päivittäistä liikuntaa. Vapaa-ajan 86 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

4 kulkutapavalintoihin voidaan vaikuttaa kuntien päätöksillä liikuntapaikkojen sijoittamisesta ja lähiliikuntapaikkojen kehittämisestä. Erilaisten toimintojen saavutettavuus jalan ja pyörällä on tärkeää myös tasa-arvon näkökulmasta. Eri hallinnonalojen ratkaisuilla voidaan tukea liikunnallisuutta. Vähän liikkuville välitön elinympäristö on merkittävä liikkumista säätelevä tekijä. Turvallinen ja liikuntaan innostava elinympäristö kannustaa liikkumaan. Etenkin arkiliikunnan edistämisessä eri hallinnonalojen välinen yhteistyö korostuu. Fyysisen aktiivisuuden edistäminen edellyttää eri ammattiryhmien ja hallinnonalojen osaamisen kokoamista suunnitteluun ja yhteistyöhön. Ikäihmisten palvelut Väestön ikääntyessä liikkumis- ja toimimisesteisten käyttäjien määrä kasvaa. Ikärakenteen muutos voi vaikuttaa liikuntapaikkojen fyysiseen saavutettavuuteen myös väestön ikärakenteellisen jakauman kautta, mikäli iäkkäämpi väestö asuu hajautuneemmin ja nuoret keskittyvät taajamiin. Ikäihmisten näkökulmasta päivittäinen liikunta on elinehto. Liikunnan avulla voidaan säilyttää toimintakykyä, joka on edellytys itsenäiselle asumiselle ja omatoimisuudelle. Siksi liikuntaolosuhteiden esteettömyys, turvallisuus, saavutettavuus ja käytettävyys ovat keskeisiä näkökohtia elinympäristöjen ja liikuntapaikkojen suunnittelussa. Ikäihmisten liikunnan kansallisessa toimenpideohjelmassa liikuntaolosuhteiden kehittämisen keskiöön on nostettu esteettömät ja turvalliset kävely- ja pyöräreitit sekä lähiliikuntapaikat, ikäihmisille sopivat sisäliikuntatilat esimerkiksi seniorikuntosalit ja palvelutalojen sekä taloyhtiöiden pihat (arkiliikunnan edellytykset). Vaikka eläkkeelle siirtyvät suomalaiset ovat terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin aiemmin, terveyserot ovat kasvamassa ja kaikkein iäkkäimpien suhteellinen osuus väestöstä kasvaa. Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että ikäihmisten liikuntapalvelut otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa. Lähitulevaisuuden näkymät Kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvät muutokset vaikuttavat myös liikuntapaikkojen ja liikuntapalvelujen saavutettavuuteen. Esimerkiksi kouluverkon harveneminen heijastuu usein suoraan myös lähialueen liikuntapaikkatarjontaan. Koulun lakkautuessa voivat koulun sisäliikuntatilat ja pihakentät jäädä pois kuntalaisten käytöstä ja näin kaventaa heidän mahdollisuuksiaan vapaa-ajan liikuntaan. Liikuntapaikkapalvelujen keskittyminen ja lähipalvelujen väheneminen heikentää eri väestöryhmien tasa-arvoa. Esimerkiksi lasten, nuorten ja ikääntyneiden riippuvuus erilaisista kuljetuksista lisääntyy, mikäli liikuntapaikka ei ole saavutettavissa jalan tai pyörällä. Myös arjen aktiivisuus vähenee kun siirrytään passiivisiin kulkutapoihin. Pitkät matkat liikuntapaikalle voivat myös olla este säännölliselle harrastustoiminnalle. Liikunta ja arjen aktiivisuus ovat yhtenä keskeisenä tekijänä kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden seuranta on tärkeää liittää tulevaisuudessa osaksi kuntien lakisääteistä hyvinvointikertomusta, joka toimii työkaluna kunnan hyvinvointistrategian seurannassa ja toteutuksessa. Muuttuvassa kuntarakenteessa seuranta- ja tutkimustietoon perustuvalla strategisella suunnittelulla voidaan tukea kunnan liikuntaolosuhteiden ja -palvelujen kehittämistä ja ennakoida paremmin liikuntaolosuhteiden 87

5 kehittäminen myös suhteessa maankäytön suunnitteluun, joka tapahtuu varsin pitkällä aikajänteellä. Arviointiaineistot ja menetelmät Tässä arvioinnissa on tarkasteltu uimahallien, jäähallien, liikuntahallien ja -salien, lähiliikuntapaikkojen, kuntosalien, kenttien ja kuntoratojen fyysistä saavutettavuutta. Nämä ovat laajoja käyttäjäryhmiä palvelevia kunnallisia perusliikuntapaikkoja. Arviointi toteutettiin kuntien liikuntatoimesta vastaaville viranhaltijoille lähetetyllä verkkokyselyllä sekä Oulun yliopiston maantieteen laitoksen geoinformatiikan ryhmän tuottamien saavutettavuusanalyysien pohjalta. Saavutettavuusanalyysien aineistona on käytetty tieverkoston, kevyen liikenteen väylästön ja liikuntapaikkojen paikkatietoja, väestön sijaintitietoja sekä hallinnollisten alueiden rajoja. Verkkokyselyyn vastasi yhteensä 46 kuntaa eli vastausprosentti oli 98 prosenttia. Kyselyyn vastanneiden kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä oli 99 prosenttia koko Itä-Suomen väestöstä. Miten kunnan liikuntapaikat ovat sijoittuneet suhteessa väestön sijaintiin? Keskeiset liikuntapaikat sijoittuivat kuntien liikuntatoimen viranhaltijoiden arvion mukaan hyvin yhdyskuntarakenteeseen. Uimahallien, jäähallien ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus oli kuitenkin Itä-Suomessa huonompaa koko maahan verrattuna. Uimahallien, jäähallien ja lähiliikuntapaikkojen sijoittumista suhteessa väestön sijaintiin tarkasteltiin saavutettavuusanalyyseilla, joissa selvitettiin saavutettavuutta matka-aikana autolla sekä etäisyytenä kevyen liikenteen väyliä pitkin. Valtakunnallisesti tarkasteltuna useat kunnalliset palvelut ovat nykyään keskittyneet lähinnä vain suurimpiin keskuksiin. Itä-Suomessa liikuntapaikkojen saavutettavuus oli koko maahan verrattuna huonompaa kaikkien kolmen liikuntapaikkatyypin osalta, joita Oulun yliopiston saavutettavuusanalyysissä arvioitiin. Uimahallit olivat Itä-Suomen alueella sijoittuneet lähinnä suurimpiin taajamiin ja alueellisesti melko tasaisesti. Uimahallien saavutettavuus oli huonompaa koko maahan verrattuna. 95 prosenttia Itä-Suomen väestöstä saavutti uimahallin autolla noin 40 minuutissa, kun taas koko maassa sama luku täyttyi 30 minuutissa. Ikäryhmistä iäkkäät erottuivat muusta väestöstä huonommalla saavutettavuudella. Alueen koko väestöstä 15 minuutissa lähimmän uimahallin saavutti autolla noin 70 prosenttia kun vastaava luku valtakunnallisesti oli 85 prosenttia. 88 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

6 KUVIO 27. Uimahallien saavutettavuus autolla Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella (matka-aika minuuttia). Myös jäähallien saavutettavuus oli hieman koko maata huonompi. Alueellisesti jäähallit olivat kuitenkin sijoittuneet Itä-Suomessa varsin tasaisesti. Itä-Suomen väestöstä yli 65 prosenttia saavutti lähimmän jäähallin autolla alle 15 minuutissa. Koko maan alueella 15 minuutissa lähimmän jäähallin saavutti noin 80 prosenttia väestöstä. 89

7 KUVIO 28. Jäähallien saavutettavuus autolla Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Yhtenä valtakunnallisen liikennepolitiikan tavoitteena on lyhyiden autolla tehtävien asiointimatkojen vähentäminen sekä kävelyn ja pyöräilyn osuuden lisääminen asiointiliikenteessä. Arkiliikunnan lisääminen on myös keskeinen tavoite liikunnan edistämisessä. Uimahallin ja jäähallin saavutettavuus kevyen liikenteen väyliä myöten oli Itä-Suomessa heikompi koko maahan verrattuna. Itä-Suomen väestöstä 52 prosentilla oli alle viiden kilometrin matka kevyen liikenteen väyliä myöten lähimpään uimahalliin kun koko maassa vastaava luku oli 62 prosenttia. ItäSuomen väestöstä 45 prosentilla oli vastaava matka jäähalliin verrattuna koko maan 58 prosenttiin. Lähiliikuntapaikalla tarkoitetaan päivittäiseen liikuntaan tarkoitettua, vapaassa ja maksuttomassa käytössä olevaa liikuntapaikkaa, joka sijaitsee asuinalueella käyttäjiensä helposti ja turvallisesti saavutettavassa paikassa. Itä-Suomessa lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus oli hieman huonompi kuin koko maan tasolla. Alueellisesti lähiliikuntapaikkoja oli kattavasti keskeisimmissä taajamissa. 90 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

8 KUVIO 29. Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus kevyen liikenteen väyliä myöten Itä-Suomessa. Lähiliikuntapaikan osalta arviointiryhmä määritti hyvän saavutettavuuden rajaksi kaksi kilometriä ja saavutettavuus analysointiin vain kevyen liikenteen väyliä myöten. Lähiliikuntapaikkojen peruslähtökohta on se, että ne ovat osa päivittäistä elinympäristöä eikä niille tarvitse siirtyä erikseen pitkää matkaa. Ainoastaan 30 prosentilla Itä-Suomen asukkaista oli kaksi kilometriä tai lyhyempi matka lähiliikuntapaikalle kevyen liikenteen väylää myöten. Koko maassa puolella väestöstä oli kaksi kilometriä tai lyhyempi matka kevyen liikenteen väylää myöten lähimmälle lähiliikuntapaikalle. Keskeiset liikuntapaikat sijoittuivat kuntien liikuntatoimen viranhaltijoiden arvion mukaan hyvin yhdyskuntarakenteeseen ja ne olivat hyvin käyttäjien enemmistön saavutettavissa (Kuvio 30). Suuria eroja eri liikuntapaikkojen välillä ei saavutettavuuden näkökulmasta ollut. Parhaiten yhdyskuntarakenteeseen oli vastaajien mielestä saavutettavuuden näkökulmasta sijoitettu uimahallit. Huonosti tai melko huonosti sijoitettuja liikuntapaikkoja arvioitiin olevan hyvin vähän. Eniten näitä oli yleisurheilukentissä, liikuntahalleissa ja kuntoradoissa. Saavutettavuuteen liittyvänä ongelmana mainittiin vastauksissa usein pitkät välimatkat pinta-alaltaan laajoissa kunnissa, joita on syntynyt kuntaliitosten myötä. Kuntaliitosten myötä on myös syntynyt tilanteita, joissa keskeisen liikuntapaikan saavutettavuus on pitkien välimatkojen takia todellisuudessa huono, vaikka kyseisen liikuntapaikan tilanne määrällisesti näyttääkin hyvältä. 91

9 KUVIO 30. Miten keskeiset liikuntapaikat ovat sijoittuneet yhdyskuntarakenteeseen saavutettavuuden näkökulmasta (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? Liikuntasalien arvioitiin sijaitsevan saavutettavuuden näkökulmasta hieman paremmin kuin liikuntahallien. Liikuntahalleja on kunnassa usein vain yksi ja se on sijoitettu yleensä kuntakeskukseen. Liikuntasalit sijaitsevat usein koulujen yhteydessä ja niitä on kunnassa useampia, jolloin ne ovat yleensä lähipalveluja ja helpommin saavutettavissa. Koulujen lakkauttaminen ja salien poistuminen liikuntakäytöstä voi heikentää liikuntasalien saavutettavuutta ja palvelutarjontaa merkittävästi etenkin haja-asutusalueilla, jossa liikuntapaikkojen tarjonta on muutenkin vähäistä. Sekä liikuntasalit että liikuntahallit ovat laajasti eri käyttäjäryhmiä ja liikuntalajeja palvelevia paikkoja, joten niiden saavutettavuudella on suuri merkitys kuntalaisten liikuntaedellytysten näkökulmasta. Koska uimahallit ovat ikääntyvien terveyden ja toimintakyvyn ylläpidon kannalta tärkeitä liikuntapaikkoja, kysyttiin kuntien liikuntatoimien viranhaltijoilta onko uimahalliin mahdollisuus saapua kevyen liikenteen väylää pitkin tai julkisella liikenteellä ja järjestetäänkö uimahallille kuljetuksia. Lähes kaikkiin uimahalleihin oli mahdollista saapua kevyen liikenteen väyliä pitkin, mutta toisaalta vain hieman alle 30 prosentilla yli 65-vuotiaista oli alle kahden kilometrin matka kevyen liikenteen väyliä myöten lähimpään uimahalliin. Uimahallille oli mahdollisuus saapua julkisella liikenteellä kymmenessä kunnassa. Uimahallikuljetuksia joko oman kunnan uimahalliin tai toiseen kuntaan ilmoitti järjestävänsä 16 kuntaa. Kuljetusten useutta tai kohderyhmää ei selvitetty tässä arvioinnissa. Liikuntapaikkojen sijoittaminen yhdyskuntarakenteeseen tapahtuu kaavoitusprosessin yhteydessä. Maankäytön suunnittelulla voidaan myös varmistaa, että yhdyskuntarakenteeseen muodostuu yhtenäisiä aktiivisen liikkumistavan mahdollistavia reittejä, joita käyttäen myös kunnan 92 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

10 liikuntapaikkojen saavutettavuus aktiivisin liikkumistavoin paranee. Kunnan liikuntatoimi osallistui maankäytön suunnitteluun ja kaavoitusprosesseihin 48 prosentissa vastanneista kunnista. Aktiivisimmin suunnitteluun osallistuttiin Etelä-Savossa (69 % kunnista) ja Pohjois-Savossa (64 % kunnista). Pohjois-Karjalan kuntien liikuntatoimista 42 prosenttia ilmoitti osallistuvansa kunnan maankäytön suunnitteluun ja kaavoitusprosessiin. Mikä on kunnallisten liikuntapaikkojen määrä suhteessa väestön määrään? Liikuntapaikkojen määrän riittävyys vaihteli liikuntapaikkatyypeittäin. Yleisurheilu- ja pallokenttiä sekä kuntoratoja oli kysyntää vastaavasti. Eniten kysyntä ylitti tarjonnan liikuntasalien, liikuntahallien ja lähiliikuntapaikkojen osalta. Itä-Suomen kunnissa yleisurheilukenttien, pallokenttien ja kuntoratojen määrä vastasi hyvin kysyntää. Myös kuntosalien määrän arvioi kysyntää vastaavaksi varsin suuri osa kuntien viranhaltijoista. Kuitenkin 15 prosenttia arvioi, ettei määrä ole riittävä suhteessa kysyntään. Heikoiten kysyntään pystyttiin viranhaltijoiden arvion mukaan vastaamaan lähiliikuntapaikkojen, liikuntasalien ja liikuntahallien osalta. Liikuntahallien kohdalla maakuntien välillä oli kuitenkin eroja. Pohjois-Karjalassa 85 prosenttia vastaajista arvioi, että liikuntahallien määrä on riittävä suhteessa kysyntään, kun vastaavat luvut olivat Etelä-Savossa 50 prosenttia ja Pohjois-Savossa 58 prosenttia. Myös uima- ja jäähallien osalta tarjonnassa on puutteita. Uimahalli puuttui kokonaan 63 prosentista ja jäähalli yli puolesta vastanneista kunnista. Valtakunnallisesti tarkasteltuna uimahallien määrä vastasi kysyntää heikoiten Itä-Suomessa. Liikuntahalli tai liikuntasali oli jokaisessa vastanneessa kunnassa. 100,00 % 90,00 % 80,00 % 70,00 % 60,00 % 50,00 % 40,00 % 30,00 % 20,00 % 10,00 % 0,00 % Kyllä Ei Kunnassa ei ole tätä liikuntapaikkaa KUVIO 31. Onko kunnan liikuntapaikkojen määrä riittävä suhteessa kysyntään (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? 93

11 Osa liikuntapaikoista on kuntalaisten vapaasti käytettävissä, osaan taas pitää anoa käyttövuoro. Liikuntapaikkojen määrän lisäksi tarjonnan määrään vaikuttaakin olemassa olevien liikuntapaikkojen käyttövuorojen määrä. Kuntien liikuntaviranhaltijoilta kysyttiin, minkä liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä oli merkittävästi tarjontaa suurempi. Suurinta kysyntä oli liikuntahalleissa ja liikuntasaleissa, jotka yhteensä 60 prosenttia vastaajista oli merkinnyt ensimmäiseksi ja mikäli kysynnän suhteen kolmen tärkeimmän liikuntapaikan vastaukset laskee yhteen, säilyy tilanne samana (kuvio 32) Vastaava tulos saatiin myös vuoden 2010 arvioinnissa. Kysynnän määrää selittää se, että liikuntasalit ja -hallit tarjoavat harjoitus- ja harrastusolosuhteet suurelle määrälle lajeja ja seuroja, joten niihin kohdistuu suurempi vuorojen hakupaine kuin yhden lajin suorituspaikkoihin. Kolmanneksi eniten kysyntää oli kuntosalivuoroista ja neljänneksi eniten jäähallivuoroista. 1,67 9,17 7,50 Uimahalli 5,00 12,50 Jäähalli Liikuntasali 15,00 Liikuntahalli Kuntosali 24,17 Pallokenttä Muu sisäliikuntapaikka 25,00 Muu ulkoliikuntapaikka KUVIO 32. Minkä liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä on kunnassanne merkittävästi tarjontaa suurempi (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? Maakuntien välillä on jonkin verran eroja siinä, minkä liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä on merkittävästi tarjontaa suurempi (kuvio 33). Muita mainittuja ulkoliikuntapaikkoja erikseen kysyttyjen pallokenttien ohella olivat erilaiset muut kentät, lähiliikuntapaikat ja valaistut kuntoradat. 94 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

12 KUVIO 33. Minkä liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä on kunnassanne merkittävästi tarjontaa suurempi maakunnittain tarkasteltuna (kpl mainintoja 3. tärkeimmän joukossa)? Viranhaltijoilta kysyttiin myös onko liikuntapaikkojen laadussa ja käytettävyydessä ongelmia, jotka rajoittavat liikuntapaikan käyttöä. Näissä vastauksissa nousi esiin erilaisia esteettömyyteen liittyviä asioita, yleisurheilukenttien korjaustarve sekä sisäliikuntatilojen liian pieni koko, joka rajoittaa joidenkin lajien harrastamista. Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo tutkimuksen mukaan käytetyimpiä liikuntapaikkoja ovat edelleen kevyen liikenteen väylät ja niitä käyttävien osuus on kasvussa. Kevyen liikenteen väylästön määrä ja sijoittuminen yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavat väestön mahdollisuuteen käyttää niitä liikuntaan ja aktiiviseen asiointiliikkumiseen. Kyselyyn vastanneissa kunnissa kevyen liikenteen väylää oli keskimäärin vajaa 2,7 km tuhatta asukasta kohden. Kyselyyn vastanneista kunnista 28 prosentilla oli voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma, johon pohjautuen kunta toteuttaa liikuntapaikkarakentamista (kuvio 34). Hieman yli puolella kunnista ei ollut suunnitelmaa. Maakunnittain tarkasteltuna liikuntapaikkasuunnitelmia oli eniten Pohjois-Karjalassa (46 % kunnista) ja vähiten Etelä-Savossa (21,4 %) ja Pohjois-Savossa (21,1 %). Tulevina vuosina uusien liikuntapaikkojen rakentamisen määrä vähenee ja painopiste siirtyy olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaukseen ja kunnossapitoon. Liikuntapaikkaverkon ylläpito kuntaliitosten lisääntyessä ja kuntatalouden kiristyessä vaatii selkeää suunnittelua, toimenpiteiden perustelua ja priorisointia. 95

13 100,00 % 90,00 % 80,00 % 70,00 % 60,00 % 50,00 % 40,00 % 30,00 % 20,00 % 10,00 % 0,00 % Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Savo En osaa sanoa Ei Kyllä KUVIO 34. Onko kunnassanne voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma? (% kuntien liikuntaviranhaltijoiden vastauksista) Onko esteettömyys otettu huomioon kunnallisilla perusliikuntapaikoilla? Esteettömyyden huomioon ottamisessa liikuntapaikoilla on paljon parannettavaa. Pelkkä liikuntapaikan olemassaolo ja käyttövuoro eivät vielä takaa liikuntapaikan saavutettavuutta. Liikuntapaikan tulee olla myös esteetön siten, että se sopii kaikkien käyttäjäryhmien tarpeisiin. Kyselyyn vastanneet kuntien liikuntaviranhaltijat arvioivat esteettömyyden toteutuvan parhaiten pallokentillä, yleisurheilukentillä ja lähiliikuntapaikoilla. Suurimpia puutteita esteettömyydessä oli kuntosaleissa ja liikuntasaleissa. 20 prosentissa kunnista mikään kuntosali ei ollut esteetön ja yli puolessa kunnista vain osa liikuntasaleista oli esteettömiä. Uimahalli on soveltavasta liikunnasta eniten hyötyvien asiakkaiden tärkeä liikuntapaikka, joten niiden kaikkien tulisi olla esteettömiä. Kuitenkin myös uimahallien osalta 41 prosenttia viranhaltijoista ilmoitti vain osan kunnan uimahalleista olevan esteetön. Mikäli kaikki kunnan liikuntapaikat eivät ole esteettömiä, tulee käyttövuorojen jakamisessa ottaa huomioon tilojen sopivuus käyttäjäryhmän tarpeisiin. 96 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

14 100,00 % 90,00 % 80,00 % 70,00 % 60,00 % 50,00 % 40,00 % 30,00 % 20,00 % 10,00 % 0,00 % kaikki osa ei mikään KUVIO 35. Ovatko kuntanne liikuntapaikat esteettömiä? (% kuntien liikuntaviranhaltijoiden vastauksista) Kuntien viranhaltijoilta kysyttiin, minkälaisia korjaustoimia liikuntapaikoilla tulisi tehdä, jotta ne saataisiin esteettömiksi. Vastauksissa nousi esiin vanhempien liikuntapaikkojen osalta peruskorjaus, jonka yhteydessä myös esteettömyys voidaan huomioida kattavasti. Yksittäisiä korjaustoimia vaativia asioita olivat mm. hissin puuttuminen, luiskien puuttuminen, ovien automaattinen tai sähköinen avautuminen, katsomotiloihin kulku, kynnyksien madaltaminen, pukuhuone- ja sosiaalitilojen pyörätuolikulkuväylät ja opasteet. Kunnat olivat tehneet hyvin vähän esteettömyyssuunnitelmia liikuntapaikoille (kuvio 36). Liikuntapaikkojen esteettömyyssuunnitelmia oli tehty alle viidenneksessä vastanneista kunnista. Eniten esteettömyyssuunnitelmia oli tehty Pohjois-Karjalassa ja vähiten Etelä-Savossa. Liikuntapaikoittain tarkasteltuna eniten esteettömyyssuunnitelmia oli tehty lähiliikuntapaikoille, liikuntahalleille ja liikuntasaleille. Esteettömyyden turvaaminen liikuntapaikoille vaatii suunnitelmallista työtä. Esteettömyys tulee ottaa huomioon liikuntapaikkojen uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeissa kaikissa suunnittelun vaiheissa. Kunnallisille liikuntapaikoille tulee tehdä esteettömyyskartoitus, joka on työkalu olemassa olevan kohteen esteettömyyden tarkasteluun. Esteettömien liikuntapaikkojen rakentaminen ei ole niinkään taloudellinen vaan enemmänkin asennekysymys. 97

15 100,00 % 90,00 % 80,00 % 70,00 % 60,00 % 50,00 % 40,00 % 30,00 % 20,00 % 10,00 % 0,00 % Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Savo en osaa sanoa ei kyllä KUVIO 36. Onko kuntanne liikuntapaikoille tehty esteettömyyssuunnitelma (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? Uuden liikuntapaikan suunnittelun tai olemassa olevan liikuntapaikan peruskorjauksen yhteydessä voidaan eri käyttäjäryhmille tarjota mahdollisuus osallistua suunnitteluun. Käyttäjillä voi olla mm. mahdollisuus vaikuttaa liikuntapaikkojen suunnitteluprosessiin tai antaa lausunto uusien tai peruskorjattavien tilojen esteettömyydestä, heille voidaan järjestää kuulemistilaisuus tai jokin muu mahdollisuus ilmaista näkemyksensä. Vammaisneuvostolla, vanhusneuvostolla tai näitä vastaavilla elimillä sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöillä oli mahdollisuus antaa lausunto reilussa kolmasosassa kunnista, mahdollisuus vaikuttaa suunnitteluprosesseihin viidesosassa kunnista ja reilu kymmenesosa kunnista ei tarjonnut näille tahoille erikseen mahdollisuutta osallistua suunnitteluun. Muut tahot, joilla oli mahdollisuus osallistua uuden liikuntapaikan tai olemassa olevan liikuntapaikan peruskorjauksen suunnitteluun olivat pääasiassa liikuntaseuroja. Muutama kunta mainitsi myös nuoret tai nuorisovaltuuston. 44 prosentissa kunnista näillä muilla tahoilla oli mahdollisuus vaikuttaa suunnitteluprosesseihin ja 24 prosentissa järjestettiin kuulemistilaisuus. Arviointiryhmä Nuoriso- ja liikuntatoimentarkastaja Pirjo Rimpiläinen, puhelin , pirjo.rimpilainen(a)avi.fi 98 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

16 Tietolähteet Tieverkosto Digiroad, 2012 Kevyen liikenteen väylät: Digiroad, 2013 Väestöaineisto: Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä YKR, 2012, 1x1 km ruudukko Hallinnolliset rajat: Maanmittauslaitos, 2011 Liikuntapaikat: LIPAS, 2013 Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta 2010, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja, 2011 Esteettömät sisäliikuntatilat, Opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntapaikkajulkaisu 106, 2013 Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma. Liikunnasta terveyttä ja hyvinvointia, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 30, 2011 Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020, Liikenneviraston suunnitelma 2, 2012 Suomi K, Sjöholm K, Matilainen P, Gllan V, Nuutinen L, Myllylä S, Pavelka B, Vettenranta J, Vehkakoski K ja Lee A, Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo. Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista , 2012 Liikuntapaikkarakentamisen Suunta 2011, Opetusministeriön julkaisuja 45, 2008 Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 10, 2013 Valtioneuvoston periaatepäätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, Ympäristöministeriö, Kuvioluettelo: Kuvio 27. Uimahallien saavutettavuus autolla Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella (matkaaika minuuttia). Kuvio 28. Jäähallien saavutettavuus autolla Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Kuvio 29. Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus kevyen liikenteen väyliä myöten Itä-Suomessa. Kuvio 30. Miten keskeiset liikuntapaikat ovat sijoittuneet yhdyskuntarakenteeseen saavutettavuuden näkökulmasta (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? Kuvio 31. Onko kunnan liikuntapaikkojen määrä riittävä suhteessa kysyntään (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? Kuvio 32. Minkä liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä on kunnassanne merkittävästi tarjontaa suurempi (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? Kuvio 33. Minkä liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä on kunnassanne merkittävästi tarjontaa suurempi maakunnittain tarkasteltuna (kpl mainintoja 3. tärkeimmän joukossa)? Kuvio 34. Onko kunnassanne voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma? Kuvio 35. Ovatko kuntanne liikuntapaikat esteettömiä (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? Kuvio 36. Onko kuntanne liikuntapaikoille tehty esteettömyyssuunnitelma (% kuntien viranhaltijoiden vastauksista)? 99