SISSI SANOMAT JOULUKUU NRO 3-4/ VSK PAINOS 600 KPL

Transkriptio

1 SISSI SANOMAT JOULUKUU NRO 3-4/ VSK PAINOS 600 KPL

2 SISSIKONTAKTIT Helsingin Sissikerho ry Matti Riikonen puheenjohtaja matti.riikonen (ät) elisanet.fi Helsingin Sissiosasto ry Kimmo Lohman puheenjohtaja kimmo.lohman (ät) kolumbus.fi Helsingin Sissikerho ry (tai Helsingin Sissiosasto ry) PL Helsinki SISSISANOMAT SISSISANOMAT on Helsingin Sissikerho Ry:n ja Helsingin Sissiosasto Ry:n jäsen- ja tiedotuslehti. Päätoimittaja: Jani Heimala ) Taitto: Jani Heimala Painolaitos:Painokurki Sissisanomat julkaisee sitoumuksetta Stadin Sissien toimialaan kuuluvia artikkeleita käytettävissä oleva tila huomioiden. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja editoida tekstejä sisältöä oleellisesti muuttamatta. Sissisanomat ja siinä julkaistut artikkelit, kuvat ja piirrokset kuuluvat tekijäinoikeuslain piiriin. Kirjoittajien esittämät näkökannat ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Sissiparlamentin päätöksiä. SISSISANOMIEN AINEISTON TOIMITUS: Sähköpostilla päätoimittajalle mieluiten Word tai Excel -liitetiedostoina. Mahdollisen kuva-aineiston toimittamisesta sovittava erikseen päätoimittajan kanssa. OSOITTEENMUUTOKSET: Kaikki Sissit: Tommi Saikkonen ( / tommi.saikkonen@gmail.com) RUL:n jäsenet: www lomakkeella spostilla: jasenasiat@rul.fi puhelimella: (MPY Virpi Kukkonen) RES:n jäsenet: spostilla: jasenasiat@reservilaisliitto.fi puhelimella: (MPY / Sara Väinölä) TÄSSÄ LEHDESSÄ MM. Maastotoimintaa Admiral Pitka Recon Challenge sivu 4 Kaukopartiomarssi sivu 5 Pahkis sivu 6 Törni-jotos sivu 10 Muuta toimintaa Toimintasuunnitelma 2014 sivu 12 Operaatio 360 sivu 14 Takasivun toimintakalenteri LUE SANOMAT VÄREISSÄ takasivu Sissitili:_Aktia_ y-tunnus_ ISSN_ PÄÄKIRJOITUS YHTEINEN ILO SEKÄ MENESTYS EI! Herra Vääpeli sanoi Lasse Pöysti nöyränä ja melkein kauhuissaan vuonna 1957 valmistuneessa sotilasfarssissa, jossa esimiehenä toimineen vääpelin puheenkin keskimääräinen desibelitaso hipoi sataa. Ajat ovat muuttuneet, mutta ihmisyyden perusasiat eivät. Olen vakuuttunut yksilöllisen kohtaamisen ja vastavuoroisuuden sekä onnistumisen ilon motivoivasta yhteisvaikutuksesta. Kanssataistelijaa arvostava-kunnioittava tapa luo pohjan motivaatiolle sekä sitä kautta oppimiselle. Onnistumisen ilo luo positiivisen kierteen, jolla on voimakas, kannustava itseluottamusta parantava vaikutus. Itseensä luottava, positiivinen ja tasapainoinen ihminen luo ympäristöönsä tilan, joka mahdollistaa myös muille saavuttaa iloa ja höytyä uusista opituista asioista. On väärin ja epäreilua käyttää itsekkäästi oppimaansa tietoa ja taitoa vallan välikappaleena ja näin kohottautua muiden yläpuolelle. Sen sijaan epäitsekkyys ja halu kouluttaa muita sen sijaan palkitaan koulutettavien toimesta, kun he valitsevat mielessään johtajaa, jonka perässä voi marssia mihin vain kohtaloon. Sotilasjohtajan hartioita painaa alituinen vastuu ja huoli oman suorituksen laadusta sekä omasta henkisestä ja fyysisestä riittävyydestä. Mielestäni meidän pitäisi olla armollisempia itsellemme ja muille sekä sallia ennalta epätäydellisyys ja mahdollinen osittainen epäonnistuminen. Annetaan jo ennalta harjoituksiin osallistuville tieto siitä, että olemme täällä jokainen oppimassa ja kehittymässä, eikä meidän tarvitse olla valmiita mestareita, mutta motivaatiomme ja onnistumisen ilon kautta meille voi syntyä tie saavuttaa mestaritaso ja kanssakulkijoidemme suuri ja syvä arvostus. Epätäydellisyyden salliminen mahdollistaa kasvojemme ja kunniamme säilyttämisen toistemme silmissä. Tämä luo meistä ihmisinä myös helpommin lähestyttäviä, inhimillisempiä sotilasarvoon ja tehtävään katsomatta. PÄÄTOIMITTAJALTA SissiSanomat on uudistunut vuoden aikana pala palalta. Sama kehitys jatkuu ensi vuonnakin, näkyvimmin taiton osalta. Hyvän ulkoasun tekemistä helpottavat vakiokokoiset jutut yms, josta julkaistaan ohjeistus innokkaille kirjoittajille. Tämän vuoden sanomiin on tullut satunnaisesti juttuja ensikertalaisilta ja muilta vähemmin kirjoittavilta. Toimituskunta ottaa mieluusti mukaan uusia tähtireporttereita ja valokuvaajia - tuoreilla jutuilla lehteen saadaan tuoretta ilmettä. Toimituskunta ottaa mieluusti mukaan uusia tähtireporttereita ja valokuvaajia Jani Heimala SissiSanomien päätoimittaja Olen varma, että tämä vaikuttaa henkiseen vapautumiseemme ja sitä kautta iloomme ja haluumme oppia uutta. Iloinen ja motivoitunut ihminen on erityisen omaksumiskykyinen sekä halukas saattamaan annetut tehtävät menestyksekkäästi tavoitteisiin. Hyvä johtaja on avoin omaksumaan ja panemaan täytäntöön myös alaisiltaan tulleita ehdotuksia, kuinka asioita voidaan tehdä paremmin ja tehokkaammin. Nykyaikaisessa sotilasjohtamisessa alaisten on suorastaan velvollisuus antaa kehittämisideoita esimiehille jalostettavaksi. Soutaminen ja huopaaminen ei tosin ole sallittu sen jälkeen, kun päätös on tehty. Päätöksen jälkeen mennään yhdessä sinne, minne käsky käy ja tehdään asiat yksituumaisesti. Jälkiarviointi toteutetaan rehdisti ja rakentavasti. Moskovan länsipuolella syksyllä 1941 Volokolamskin maantien alueella saksalaisten joukkojen eteneminen pysähtyi suurelta osin kenraali Panfilovin johtamien joukkojen motivaatioon ja taitoon. Panfilov kunnioitti jokaista sotamiestään muistuttaen eri yhteyksissä myös päällystöään motivoinnin ja alaisten kunnioittamisen merkityksestä muun muassa sanoin: Etenemisen kannustimena olkoon tuli, ei huuto ja karjunta. Nauru on rintamalla tärkein asia. Naurun saapuessa taistelukentälle, pelko livistää sieltä karkuun. Mitä on käsky ilman sotamiestä? pelkkä ajatus, älyn leikki, haave. Tällaisten kotkien parissa minäkin olen kotka. Kimmo Lohman Sissiosaston puheenjohtaja Terveisiä Sissihistoriikin tekijöiltä Loppurutistus on käynnissä, teos on vihdoinkin viimeistelyvaiheessa. Toimituskunta perää vielä valokuvia, hakusessa on Pahkiskuvia vuosilta Jos olit mukana 1999 ja otit kuvia Kerhon 40v juhlallisuuksista, ota pikaisesti yhteyttä. Muiltakin vuosilta otetaan kuvia vielä vastaan, niitä kerätään historiateoksen liitteeksi tehtävälle DVD:lle. Kasassa on jo n kuvaa. Jos et ole vielä tukenut historiikin tekemistä 50 nimi-ilmoituksella, niin nyt on vihoviimeinen hetki tehdä se. Yhteystiedot: Matti Huomanen, Yrityslahjoitus, ota yhteyttä puheenjohtajaan. Tilinumero on Aktia

3 Admiral Pitka Recon Challenge Aarne Björklund Stadin Sissien partio osallistui Virossa pidettyyn Admiral Pitka Recon Challenge -kilpailuun. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kisa pidettiin. Tästä huolimatta tiedossa oli, että kisa tulisi vastaamaan pitkälti aikaisempina vuosina pidettyä Ernaa. Partioita oli mukana tällä kertaa 19, jotka tulivat Viron ja Suomen lisäksi Belgiasta, Georgiasta, Liettuasta ja Puolasta. Partiomme saapui Viroon maanantaina 5.8 ja majoittui Tallinnassa sijaitsevassa varuskunnassa. Tiistaina vuorossa oli normaaliin tapaan yleisten ohjeiden jakaminen, aseiden kohdistus ja odottelua. Ohjeistuksista selvisi, että säännöt olivat käytännössä identtiset Ernan sääntöjen kanssa sekä se, että partiomme lähtöaika olisi seuraavana yönä klo 03:00. Kilpailualue sijaitsi Tallinnan ympäristössä, joka oli suurin ero Ernaan ja itse asiassa myös pääasiallinen syy nimen vaihtoon. Tällä kertaa kilpailu oli myös ilmoitettu kestävän 3,5 vuorokautta eli hieman enemmän kuin Erna viimeisinä vuosinaan. Näin ollen valmistauduimme henkisesti noin 150 km:n matkaan. Lähtö tapahtui Männikun ampumaradan lähistöltä. Loppuosa yöstä ja keskiviikkopäivä sahattiin ampumaradan ympäristössä, jossa kilometrejä kertyi noin 25. Tänä aikana suoritettuja rasteja olivat järjestyksessä ns. yhdistetty tehtävä, jossa työnnettiin kuorma-autoa, heitettiin kranaatteja ja juostiin; hukkuvan pelastaminen, melonta, ampuminen sekä esterata. Esteradan osalta odotukset olivat aikaisempiin vuosiin pohjautuen kovat. Tällä kertaa rata oli kuitenkin tehty suolle ja kulki pääsääntöisesti ojia myöten. Kuulostaa pahalta, mutta tästä huolimatta radalla oli vain kaksi ikävämpää kohtaa, joista toinen oli tien ali kulkevan rummun läpi meneminen ja toinen noin 20 m pitkän vetisen suoalueen ylittäminen, johon rata loppui. Suossa uimisen jälkeen suoritimme peliliikkeen ja teimme noin kilometrin ylimääräisen lenkin paikallisen järven rantaan, jossa pesimme itsemme ja vaatteemme. Peseytymisen jälkeen lähdimme märissä vaatteissa painamaan kohti tiedustelutehtävän alkupistettä, jonne oli matkaa reilu 10 km. Tässä vaiheessa reitti alkoi viemään pois ampumaradalta ja asutulta alueelta ja näin ollen oletimme vastaosaston aloittavan toimintansa. Näin kävikin, sillä kuulimme hetken päästä ensimmäiset laukaukset kauempaa. Matkan varrella oli myös varsin tarkoin vartioitu tie, jota ympäröi pellot. Pimeässä näimme tiellä lähestyvät autot kaukaa ja osasimme maastoutua. Autot ja myöhemmin tiellä kävellen partioineet viholliset pyörivät kuitenkin alueella varsin aktiivisesti, jonka vuoksi päätimme käyttää peltoja ja pimeyttä hyväksemme. Siirryimme siis suosioilla kauemmas tiestä, jotta saimme siirtyä rauhassa määränpäähämme. Ennen varsinaisen tiedustelun aloitusta päätimme nukkua muutaman tunnin, jolloin pääsimme alueelle valoisalla. Tiedusteltava alue oli kooltaan 15 neliökilometriä ja tehtävän suorittamiseen annettu aika 36 tuntia. Alueen raja sijaitsi muutaman kilometrin päässä pisteestä jossa saimme tehtävän. Alueen pohjoisosassa oli tiheämpää tieverkostoa ja puolivälissä sekä etelässä enemmän metsää. Alueen halki kulki myös pohjois-etelä suunnassa tie. Harjoituksen kehystarinan mukaan vihollinen siirtyi etelästä pohjoiseen. Näiden tietojen pohjalta jaoimme partion kahtia ja lähetimme yhden taisteluparin tiedustelemaan aluetta pohjoisesta ja toisen etelään kyttäämään alueen läpi kulkevaa tietä. Homma toimi hyvin, sillä tietä kytännyt partio näki vihollisen joukkoja kuljetettavan pohjoiseen ja pohjoisessa käynyt partio löysi useita vartiopisteitä. Tukikohtaa ei paikannettu, mutta seuraavalle reissulle jäi vielä paljon aikaa sen löytämiseksi. Yritimme nukkua myös seuraavana yönä, mutta homma keskeytyi varsin kovaan ukkosmyrskyyn, jota kevyet majoitteemme eivät kestäneet. Näinpä lähdimme jatkamaan tehtävää varsin nopeasti vuorokauden vaihtumisen jälkeen. Edellisen reissun perusteella pystyimme tekemään varsin tarkat oletukset tukikohdan sijainnista ja suuntasimme tätä aluetta kohti kahdesta eri suunnasta. Yllätykseksemme alueelta löytyi kuitenkin vain suuri määrä jälkiä, mutta ei varsinaista tukikohtaa. Tästä huolimatta havainnoistamme tekemä raportti ja analyysi oli pisteiden mukaan yksi parhaista. Tiedusteluraportti tuli palauttaa perjantaina puolen päivän aikaan pisteeseen, joka sijaitsi tiedustelualueen pohjoisosassa. Samassa pisteessä oli kaksi rastia, joista ensimmäinen oli kranaatinheittimellä ampuminen ja toinen aseiden kasaaminen. Partiomme sai harjoituskranaatin ilmaan, mutta vanhojen aseiden kasaaminen ei sujunut kovinkaan hyvin. Aikamme seuraavalla rastilla oli 11 tunnin päästä ja kuljettava matka oli noin 20 km. Näin ollen oli varsin selvää, että ajassa oli huomioitu ns. vastaosastolisä. Tästä syystä suunnittelimme reitin niin, että se ei mennyt helpointa ja suorinta reittiä pitkin. Siirtymiseen kului kuitenkin aikaa, sillä maasto oli osittain hidaskulkuisesta ja lisäksi vastaosasto oli kyennyt levittäytymään alueelle varsin hyvin. Tulkintaa. Rastikäskyt jättivät monesti tulkinnan varaa, joka aiheutti lisähaasteita tehtäviä suorittaessa. Pitkähkön siirtymän jälkeen vuorossa oli kilpailun viimeinen rastirypäs, joka piti sisällään ammuntaa, ensiapua, miinakentän ylittämisen sekä johtamistehtävän. Tässä vaiheessa valvotut tunnit ja kävellyt kilometrit alkoivat kuitenkin tehdä tehtävänsä ja keskittyminen ja asioiden ymmärtäminen alkoi olla huomattavan hankalaa. Näinpä pääosasta rasteista jäi tunne, että parannettavaa olisi ollut huomattavastikin. Tätä ei kuitenkaan kannattanut jäädä kummemmin murehtimaan, sillä edessä oli enää viimeinen siirtyminen ennen loppujuoksua. Viimeinen siirtymä oli pituudeltaan noin 15 km ja sen lopussa oli varsin vahvaa vastatoimintaa. Tässä vaiheessa jouduimme tekemään selkeän muutoksen reittiimme, joka toi muutaman kilometrin lisää kuljettuun matkaan. Tämä kuitenkin mahdollisti siirtymisen metsän kautta rastin ympärillä olevalle turva-alueelle, jolla vastaosasto ei saanut toimia. Loppujuoksu koostui tällä kertaa kahdesta osasta. Ensin juostiin kaikki varusteet päällä noin 2 Kaukopartiomarssi 2013 Loppujuoksun massiivinen hiekkamäki. km tietä pitkin. Tämän jälkeen kaikki varusteet jätettiin huollolle ja reitti jatkui korkean ja jyrkän hiekkamäen ympäristöön. Ennen hiekkamäkeä oli köysilaskeutuminen veteen ja sen jälkeen menimme nelivedolla ylös korkean hiekkamäen rinnettä. Mäen päällä teimme pienen lenkin ja sen jälkeen juoksimme taas alas. Alhaalla odotti veteen tehty lyhyehkö esterata, jonka jälkeen olimme maalissa. Kokonaisuutena kisasta jäi mieleen se, että se ei ollut niin raskas kuin edeltäjänsä, sillä matkaa kertyi karkean arvion mukaan noin 90 km. Siirtymiin oli varattu aikaa niin paljon, että pystyimme huilaamaan käytännössä noin tunnin ennen jokaista rastia/rastirypästä. Toisaalta tämä oli hyvä siitä näkökulmasta, että partioilla oli aikaa tehdä selviä väistöliikkeitä maastossa, eikä kisa mennyt väkisin tietä pitkin juoksemiseksi. Toisaalta kisa menetti tässä osan siitä kovuudestaan, mistä se on tunnettu ja minkä perässä olimme kisaan lähteneet. Rasteista tiedustelu oli jälleen ehdottomasti parasta antia. Pienillä resursseilla tiedusteltava suuri alue vaati alueen analysointia ja päätösten tekemistä kartan ja annetun viholliskuvauksen perusteella. Lisäksi yhtälössä oli huomioitava partion jaksaminen sekä tiedustelun aikana että sen jälkeen. Partiomme sijoittui kilpailussa kymmenenneksi, joka oli mielestämme lievä pettymys. Oman suorituksen lisäksi mieltä painoi myös jo edellä mainittu kisan selvästi helpottunut yleisilme. Toivoa tulevaisuutta ajatellen antoi kuitenkin tutun virolaisen partion kanssa käymämme keskustelu liian helposta kisasta ja siitä seuraavasta palautteesta. Toivottavasti ensi vuonna maalissa tunne on ylitsepääsemättömän tuskainen, väsynyt ja onnellinen. Aarne Björklund Tiedustelutietojen kasaamista. Raportissa painotettiin analyysia, joka ajattelutöihin kykeneviltä reserviläisiltä tuntui onnistuvan. Pesulla. Suolietteessä uitetut varusteet oli syytä puhdistaa kunnolla ennen matkan jatkamista. Tämän vuoden kaukopartiomarssi oli seitsemäs laatuaan ja se järjestettiin Tapahtuman ajatus on hyvin pitkälti sama, kuin talvisin järjestettävässä kaukopartiohiihdossa. Kyseessä on siis pitkä siirtymä, jossa jokainen osallistuja voi valita itselleen sopivan matkan. Matkat ovat 25, 50 tai 75 km siten, että maksimiaika on 24h. Matkat ovat siis selvästi hiihtoa lyhyemmät. Lisäksi marssi koostuu kokonaisuudessaan kolmesta 25km mittaisesta lenkistä, jonka välillä on erilaisia tehtäviä, kuten vesistön ylitys ja ekoammunnat. Stadin Sissit osallistuivat kahden henkilön voimin vuoden 2013 kaukopartiomarssiin. Tavoiteltavaksi matkaksi valikoitui 50 km, jota lähdettiin suorittamaan lauantaiaamuna klo 03:30 aikaan. Tässä vaiheessa innokkaimmat olivat jo lähdössä toiselle 25 km:n lenkille, joten matkan varrella kohtasimme useita muitakin partiota. Reitit pyörivät luonnollisesti kaukopartiohiihdosta tutuilla alueilla ja kulkivat pääsääntöisesti teitä tai polkuja pitkin. Molemmilla 25 km lenkeillä oli kuitenkin paikoittain myös osuuksia, joissa metsän läpi siirtyminen oli järkevämpää. Etenkin pimeällä kartassa näkymättömät tiet aiheuttivat suunnistukseen haastetta, joista kuitenkin selvittiin ilman suurempia harhailuja. Suoritimme lenkit pitämättä suurempia taukoja maastossa. Ruokatauko pidettiin puolivälissä ja muuten söimme matkalla pienempiä eväitä, jotka pystyimme syömään liikkuessa. Syy suunnitelmaan oli yksinkertaisesti se, että rasituksen lisääntyessä tauot helposti venyvät turhaan, eikä niillä menetettyä aikaa enää kävelemällä saa kiinni. Suunnitelmaa ei kuitenkaan ollut tarkoitus pitää ehdottomana. Toisin sanoen varusteiden korjaamiseen ja jalkojen huoltamiseen tarkoitetut tai muuten tarpeelliset tauot pidettiin tietenkin maastossa. Marssin viimeiset noin 4 kilometriä suoritettiin pikamarssina. Kevyestä varustuksesta johtuen pikamarssi suoritettiin pääosin juosten. Suhteellisen pitkästä matkasta ja jaloissa tuntuvasta rasituksesta huolimatta jalat toimivat yllättävän hyvin ja olimme aikaamme varsin tyytyväisiä.

4 PAHKISM13 Tämänvuotinen Stadin Sissien pääsotaharjoitus oli monella tapaa erilainen kuin lähivuosien Pahkikset. Ensimmäiseen tehtävään joukot kuljetettiin Luumäen Viuhkolan pohjoispuoliseen maastoon, josta ne tehtävä tehtävältä etenivät jalan kohti Pahkajärven ampuma-aluetta. Alue oli siis poikkeuksellisen laaja ja harjoitus fyysisesti sekä henkisesti erittäin vaativa. Joukot kuitenkin suorituivat tehtävistään mallikkaasti, josta täytyy nostaa hattua kaikille harjoitukseen osallistuneille. Uutta oli myös lentotoiminta MPK-pohjaisessa PV:n tilaamassa harjoituksessa. Käytössä oli reserviläisten omia radio-ohjattavia koptereita ja lennokkeja, joita lennätettiin sotilasilmailumääräysten alaisina. Maastossa vilahtelevien sissien lisäksi harjoitettaviin joukkoihin kuuluvat myös esikunta sekä komento- ja huolto-osat, ja yhtenä elementtinä olikin tilannekeskuksen siirtyminen uuteen toimintapaikkaan. Tulevina vuosina tätä osa-aluetta viilataan varmasti entistäkin timanttisemmaksi. Juttu: Sami Manner, osasto Vihreän johtaja Kuvat: Leif Berg, Christer Mikkonen Pahkis 13 järjestettiin Pahkajärven ja Tuohikotin maastoissa poikkeuksellisen laajalla alueella. Harjoitus alkoi syyskuisena perjantaiaamuna. Osastoni saapui lähes kokonaan yhteiskuljetuksella, jolloin bussimatkan aikana oli jo mahdollista tutustua osastoon, selvitellä sen vahvuuksia ja säätää viime hetken muutoksia taistelujaotukseen. Kauhukseni ymmärsin olevani lähestulkoon huonokuntoisin ja heikoimman koulutuksen omaava osastostani. Pääosa oli saanut kattavan tiedustelukoulutuksen Utin Jääkärirykmentissä. Tiedossa oli jo tässä vaiheessa, että tulemme marssimaan paljon viikonlopun aikana, joten paino harteillani keveni hetkellisesti. Paljon muuta emme harjoituksen tulevasta ohjelmasta tässä vaiheessa tienneetkään. Harjoituksen johto oli pitänyt tarkoituksella lähes koko harjoituksen kulun omana tietonaan, lähes jokaiseen tarkentavaan kysymykseen vastattiin tylysti pelkällä kaikkitietävällä hymyllä. Saavuttuamme Vekaranjärven varuskuntaan perustaminen saatiin hyvin käyntiin pienen alkuihmettelyn jälkeen. Varusteiden jako sujui hyvin harjaantuneen oloisesti ja todella liukkaasti ja olimme nopeasti matkalla IT-hallille vaihtamaan kurkkusalaattia päälle. Henkilökohtaisen varustuksen toimintakuntoiseksi saattamisen ja osastokohtaisen kaluston autoon pakkaamisen jälkeen olimme matkalla ampumaradalle tiukan aikamääreen puitteessa, mutta silti sen saavuttaen. Varusteet olivat puolustusvoimien priimaa, lähes suoraan tehtaalta ja sitä oli Jani Heimala, harjoituksen johtaja riittävästi, jopa liikaa. Erittäin pikaisen ruokailun jälkeen siirryimme suorittamaan ammuntaa. Ammunta oli hyvin järjestetty kevennetty RK7 ammunta, joka suoritettiin kohdistuksineen ruhtinaallisilla 15 patruunalla. Ammunnan järjestelyt sujuivat mitä parhaiten, taulut ja ampumaalustat olivat paikoillaan jo ennen katokseen astumista. Tilanteeseen kyseenalaisen huumorin siivittämänä ammunta sujui nopeasti, ja tauluihin ilmestyi yllätävän paljon osumia. Motivaatiota hienosti kohotti Karjalan Prikaatin komentaja joka kävi tarkistamassa ja kommentoimassa ammunnan tuloksia. Ammuntaa seurasi pikainen koulutus rinkkalautan rakentamisesta ja LV141 kenttäradiosta, jonka jälkeen saimme hiukan aikaa kuitata taistelumuonapakkaukset ja valmistautua maastoon siirtymiseen. Puhutteluiden ja viimeisten käskyjen saattelemina nousimme linja-autoon ja aloitimme siirtymisen toiminta-alueelle. Alueen laajuudesta johtuen siirtymän aikana oli reilusti aikaa käydä tulevaa toimintaa läpi. Asiaa sillä hetkellä tietämättä, suuri osa matkasta tultaisiin kävelemään yöllä takaisin, mikä riski oli jo syöpynyt mieleeni. Bussin pysähtyessä olimme täyden kaaoksen vallassa ennen kuin pystyimme aloittamaan siirtymisen ensimmäiselle tehtävälle, räjähdepanokset ja singot hukassa, taisteluajatus joukolla vielä hataralla pohjalla ja vain kartalta näytettynä. Ensimmäinen tehtävä oli kolonnan pysäytys yhteistoiminnassa osasto keltaisen kanssa, keltaisella oli tehtävänään tulpata kolonnan kärki ja meillä perä, jonka jälkeen meidän tuli aiheuttaa mahdollisimman isot tappiot viholliselle ennen irtautumista. Tehtävää varten osastojen johtajat olivat saaneet valmistautumistehtävän jo heinäkuussa, joten maasto ei ollut aivan vierasta. Ainakaan teoriassa, käytännössähän stressi ja vieras lähestymissuunta aiheutti sen, että olin aivan varma siitä, että olemme ylipäätään oikean tien varressa vasta siinä vaiheessa kun kuulin kolonnan lähestyvän. Tässä oli harjoitukseen liittyneellä ilmatiedustelulla osastolle näkyvin rooli, sen ilmoittaessa havainneensa kolonnan hieman ennen kuin taimmainen partioni sai ensimmäisen ajoneuvon näköpiiriinsä. Jännitys osastossa kohosi sitä mukaan kun 1. ryhmäni radisti kertoi kolonnan lähestymisen vaiheista, kummastusta aiheutti se että kolonna vaihtoi jatkuvasti kärkiautoa. Toiminta alkoi osastojen käytännössä yhtenäisellä tulenavauksella, viimeinen ajoneuvo tuhottiin sen ajettua kylkipanoksen kohdalle. Tulenavaus oli kaunista katsottavaa, suuliekkiä suuliekin perään. Lyhyen tulitaistelun jälkeen irtaannuimme repuillemme, josta aloitimme siirtymisen komppanian kokoontumispaikalle hyvillä mielin tietoisena hyvin suoritetusta iskusta. Saavuimme pimeyden kanssa yhtäaikaisesti kokoontumispaikalle, jossa komppanian päällikkö oli valmiina käskemään seuraavan tehtävän. Tehtävä oli siirtyä reilu 15km tilanteen mukaisesti perustamaan sissitukikohta, matkalla tilaten huoltokuljetus. Tehtävä paljastui soluttautumistehtäväksi, ja matkan varrelle oli viritetty vastaosaston toimesta sulkulinjoja. Täydellisen pimeyden laskeuduttua päätin hajauttaa osastoni siirtymään ryhmittäin huollon kanssa sopimallemme täydennyspisteelle. Kärjessä edennyt ryhmä joutui valitettavaan kosketukseen vihollisen kanssa. Valitettavan tästä tapahtumasta teki se, että se tapahtui asutuksen välittömässä läheisyydessä, aiheuttaen mielipahaa siviileille ja Prikaatille. Vihollisen toiminnasta johtuen etenemisemme kesti odotettua kauemmin joten johtoryhmä saapui täydennyspisteelle hieman kahden jälkeen yöllä, jossa meitä odotti kaksi aikaisemmin lähtenyttä ryhmää, jotka olivat ehtineet aloittaa välittömät huoltotoimet. Olimme yön aikana menettäneet radioyhteyden kahteen ryhmään, jotka jälkikäteen suoritetun kuulustelun mukaan olivat väistäneet kohtaamaansa vihollista muutaman kilometrin pohjoiseen jonka jälkeen he olivat päättäneet jäädä huoltamaan täydennyspisteen läheisyyteen. Näiden kahden ryhmän radiohiljaisuuden ja aamun aikaisen ajankohdan vuoksi näin järkevimmäksi hylätä tukikohdan perustamisen, ja jäimme osastoni rippeiden kanssa huoltamaan täydennyspisteelle. Huoltoauton saavuttua hieman kolmen jälkeen saimme paljon kaipaamaamme joukkokohtaista kalustoa jakoon. Nyt oli kunnon radiot ja kartat! Oma henkilökohtainen huoltoni kutistui noin 45minuuttiin radion kanssa räpeltämisen sekä joukon materiaaliin tutustumisen johdosta... Aamulla virkeänä aloitimme siirtymisen sen jälkeen kun olimme saaneet järjestettyä innostuneen opastuksen ja ohjeet eksyneille ryhmille. Siirryimme valtatie 15 yli kohti Pahkajärven ampuma-alueita y-pisteelle, jolla odotti tuore valvoja ja yhteysupseeri tehtävänipun kanssa. Tehtävien jako muistutti hetken Kummelista tuttua työkoneiden arvontaa, johtuen siitä, että osastostani oli jäänyt jälkeen 12 taistelijaa 26:sta. Jaettuani osaston rippeet tehtäville olin melko tyytyväinen. Vain yhteen

5 tehtävään jouduin lähettämään vähemmän väkeä kuin tehtävänannossa vaadittiin, kiitos tästä kuuluu vääpelilleni, joka lähti itse suorittamaan tehtävää. Muutenkin onnistuin fokusoimaan oikeaa väkeä oikeille tehtäville. Pioneerikoulutusta omaavat pioneeritehtävälle, lääkintätehtävälle sain lähetettyä lääketieteen ylioppilaita ja ensihoitajia, tulenjohtotehtävälle sain lähetettyä taistelijan joka on joskus nähnyt kranaatinheittimen ja toisen joka oli joskus kuullut sanan tulikomento, aina ei voi saada kaikkea... Pioneeritehtävässä taistelijat kohtasivat uuden tienkatkaisupanoksen, josta kenelläkään ei ollut aikaisempaa kokemusta. Tehtävä meni puhtaasti koulutuksen puolelle, mutta oli hyvin järjestetty ja ajanmukainen pohjautuen maavoimien uudistettuun taistelutapaan, joskin suorittanut ryhmä epäili panoksen sopivuutta sissiryhmälle sen suuren painon(60?kg) johdosta. Lääkintätehtävää kehuttiin sen toteutuksesta. Tulenjohdossakin taistelijat onnistuivat johtamaan tulta maaliin onnistuneesti! Itse lähdin siirtymään varajohtajani ja viestipäälikköni kanssa kohti kokoontumispaikkaa. Matkaa kertyi taas reilummanpuoleisesti ja siirtymisemme oli hidasta johtuen tilannekeskuksen halusta tauottaa marssiamme lähes jatkuvalla viestityksellä, johtaen siihen että saavuttuamme kokoontumispaikalle kykenimme aloittamaan siirtymisen kohti seuraavaa tehtävää välittömästi. Päivän aikana siirtyessämme saimme oppaiksi jätetyiltä taistelijoilta ilosanoman, että he olivat tavoittaneet molemmat ryhmät joihin olimme menettäneet yhteyden. Hartaan anomisen ansiosta saimme tilannekeskukselta lupauksen, että kadonneet lampaat toimitetaan seuraavan tehtävän aloituspaikalle ajoneuvokuljetuksin. Päivän seuraava tehtävä oli lievä shokki, koko osaston vahvuudella suoritettava vesistönylitys joka näytti kartalla valtavalta. Tehtäväpaikalle saavuttaessa tehtävä tarkentui siten, että vesistö tuli ylittää toimintakyky säilyttäen, jolla tarkoitettiin tässä tapauksessa sitä, että yli oli päästävä kuivana. Osatoni kävi tarmokkaasti toimeen ja valmisti kaksi rinkkalauttaa, toisen hyvän ja toisen paremman. Ennen vesistönylitystä lentotiedusteluosasto varmisti vastarannnan olevan vihollisesta vapaa, ja tämän jälkeen pääsimme ylittämään järveä. Kyseessä oli tosiaan järvi ja ylitykselle tuli mittaa noin 70m ja haastetta lisäsi hetkittäiset tuulenpuuskat, jotka kuljettivat kevyttä lauttaa iloisesti pois kurssista. Rajallisten materiaalien vuoksi jouduimme aina melomaan toiseen suuntaan, tämä venytti ylitysaikaa hieman. Suurempi onnettomuus oli tapahtua kun toinen lautoista alkoi antaa periksi, yli päästiin kyllä kunnialla ja kuivana, mutta lautta oli tärvelty, ja muutama reppu sai hieman kosteutta. Suoritusta jatkettiin vain yhdellä lautalla. Suoritettuamme tehtävän päivä oli jo pitkällä, jakauduimme taas kahtia. Puolet osastosta lähti perustamaan johdollani sissitukikohtaa ja toinen puolikas lähti suorittamaan vanginsieppaustehtävää. Tukikohta saatiin perustettua ja huolto aloitettua, kun saimme tiedon vangin sieppauksen onnistumisesta. Jälkeenpäin vanginsieppauksen tehneet ryhmät kilvan kehuivat käymäänsä taistelua. Vanki siepattiin asutuskeskustaisteluradalta, tuoden tervetullutta monipuolisuutta. Tehtävä oli sujunut juuri niin kuin elokuvissa. Toimintaa suojasi tarkka-ampuja hallitsevalta maastonkohdalta, josta avasi tarkan tulen vihollista vastaan. Vihollista oli paljon ja kaikkialla, ilman tarkka-ampujaa katolla piileskelleet viholliset olisivat olleet ongelma maantasossa edenneille ryhmille. Ryhmät tunkeutuivat rakennuksiin ikkunoista ja saivat vangin ongelmitta kiinni. Lievää voimaa käyttäen vanki oli nopeasti hallussa, ja tehtävä suoritettu onnistuneesti. Erikoisjoukoista hyvää päivää! Jatkotehtävänä seurasi vangin siepanneelle osastolle tiedustelutehtäviä. Tiedustelevat ryhmät olivat aamulla levänneet, eli motivaatio ja tuoreet jalat toivat nopeasti tuloksia. Itse totesin nyt olevan mainio hetki ottaa hieman omaa aikaa ja levätä. Jätin varajohtajan pyörittämään palettia. Illan jo hämärtyessä oli 1. ryhmä löytänyt vihollisen teltan ja havainnut siellä noin ryhmän verran vihollista. Kun 3. ryhmä oli varmistanut, että sille tiedusteltavaksi annetulla alueella ei ollut vihollista, suuntasi se tukikohtaan lyhyelle levolle. Yö sujui varsin rauhallisesti, mitä nyt komppanianpäällikkö kävi tarkistamassa taisteluajatukseni aamun sarastaessa suoritettavaa iskua vihollisen ryhmitykseen silmällä pitäen. Tähystystiedusteluun siirtynyt ryhmä tarkensi tiedustelutietoa yön aikana niin, että tiesimme vihollisen varautuvan saapumiseemme lämpimästi. Hieman ennen aamunkoittoa aloitimme pääosan kanssa nopean siirtymisen kohti vihollisen ryhmitystä. Valmistauduimme taisteluun, kätkimme reput ja otimme yhteyden kohteella odottavaan ryhmään. Olimme juuri aloittaneet tarkentavan käskynjaon, kun 1. ryhmän silmä oli pakotettu avaamaan tulen vihollisen kävellessä syliin. No eihän sota ikinä mene niin kuin aluksi suunnitellaan... Vihollisen röyhkeydestä suuttuneena ja suuren epätietoisuuden vallitessa ryntäsimme viimeiset sadat metrit vihollisen kimppuun kovaa ja erittäin aggressiivisesti luottaen koulutukseemme. Johtajana oli ilo katsella erittäin hyvin koulutettua saman taustan omaavaa joukkoa toiminnassa. Lähtötilanne huomioiden improvisoitu hyökkäyksemme olisi voinut mennä katastrofaalisesti pieleen, mutta tarkat ja osuvat ilmoitukset tuottivan näyttävän tuloksen. Valvojan sanoi jälkeenpäin hyökkäyksen olleen paljon aggressiivisempi kuin tyypillinen sissihyökkäys, kuvaten sitä ennemmin rannikkojääkärien tyyliseksi. Jyräsimme vihollisen nopeasti ja äärettömän tehokkaasti. Erityisesti 2. ryhmä kunnostautui varmistaessa vihollisteltan olevan tyhjä, tyhjentäen sinne lippaallisen teltan liepeen alta. Pikaisen tulitaistelun lomassa antamani irtautumiskäskyn jälkeen harhaluoti, kimmoke tai miina tappoi minut, osastonjohtajan. Tunsin itseni loukatuksi vääpelin kajotessa ruumiiseni varastaen radioni. Osastoni irtosi taistelusta yhtä nopeasti kuin se oli hyökännytkin ja metsä hiljeni heidän jälkeensä. Maastoon jäi vain hylsyjä ja nopeiden juoksuaskelten ruopimia pieniä pintavaurioita. En ole aikaisemmin nähnyt yhtä tehokasta toimintaa. Palattuaan repuille osasto määritti varajohtajani johdolla nopeasti marssijärjestyksen ja aloitti pikamarssin kohti varuskuntaa ja IT-hallia. Matkalla he olivat panostaneet sillan ja saapuivat varuskunnan portille erittäin hyvää vauhtia. Luovutimme ylijääneet ampumatarvikkeet portilla josta siirryimme halliin. Aloitettuamme asehuollon kuulimme olevamme noin 3 tuntia etuajassa. On se mukavaa välillä näinkin päin! Saatuamme aseet huollettua saapuikin jo huoltoautomme varusteineen. Näin saimme purun kunnolla käyntiin, ja tornarit saunasta ja sotkuautosta alkoivat kuulostaa aivan mahdollisilta. Eikä aikaakaan kun löysin itseni jälkipyykin pyörteistä saunan lauteilta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin asutuksen lähellä tapahtuneen kosketuksen, siihen asti tiedossani oli vain se että ryhmä oli valvojien toimesta pysäytetty sulkulinjalle. Tähän asti olin aivan varma että perjantailauantai yönä harhailleet ryhmät olisivat vain todenneet täydennyspisteen lähestyessä huollon ja levon olevan tarpeen. Omien sanojensa mukaan he olivat väistäneetkin vihollista edellä mainitulla tavalla. Uutta valoa sai myös sunnuntaiaamun iskun vesittymiseen johtaneet tapahtumat. Olin odottanut vihollisen avanneen tulen taistelijoideni paljastuttua, kun todellisuudessa vihollinen oli saanut tiedon lähestymisestämme ja he olivat alkaneet hakeutua parempiin asemiin. 1. ryhmä oli tuhonnut vihollisen ja oli juuri kääntynyt irtautumaan kun pääjoukko ryntäsi apuun. Onhan tulokset aina hyvä varmistaa... Saunan jälkeen seurasi lyhyet puhuttelut ja palkintojen jako, kunhan saimme odotettua keltaisen osaston pois metsästä. Heitä odotellessa ilmatiedusteluosasto esitteli kuvaamaansa materiaalia ja kertoi kalustostaan. Heidän kuvaamansa materiaali oli erittäin vaikuttavaa, ja toivoakseni yhteistyö heidän kanssaan jatkuu toiminan kehittämiseksi. Oli äärimmäisen mielenkiintoista nähdä omaa toimintaa heijastettuna Kaartin Kinon seinälle elokuvamaisista kuvakulmista. Harjoituksen aikana kohtasimme hetkittäin siirtolohkareen kokoisia haasteita, hankaluuksia, ongelmia ja takaiskuja. Etäisyydet niin siirtymisillä kuin viestiessäkin olivat niistä pienimpiä. Näistä huolimatta harjoituksesta jäi yleisesti hyvä maku, vaikka parannettavaa omasta suorituksesta löytyykin. Sen voisin kiteyttää ehkä parhaiten lausahdukseen, Näin hyvin koulutettua joukkoa pystyy johtamaan kuka tahansa apina.. Osastoni voitti yleiskilpailun ja kunnia voitosta kuuluu täysipainoisesti osastolleni. Haluaisin kiittää erityisesti minua valmistelussa vahvasti tukenutta valvojaani Jarnoa, varajohtajaani Jonia sekä ryhmänjohtajiani Kristiania, Markusta, Mikkoa ja Olli-Pekkaa. Myös koko 2. ryhmä ansaitsee suuren kiitoksen pyyteettömästä ja särmikkäästä toiminnasta koko harjoituksen ajan. Heidän korvaamaton panoksensa vakituisena kärkiryhmänä säästi meidän todennäköisesti monelta suunnistuspummilta.

6 Sissit Törni-Jotoksella Pasi Favorin Perinteinen Reserviläisurheiluliiton syysjotos pidettiin tällä kertaa Vantaalla Vaativampaan sotilassarjaan (Törni) osallistui 24 ja jokaisen reserviläisen sarjaan (Suomen Sotilas) 30 partiota. Kilpailijoita oli noin 200 ja toimitsijoita noin 70. Stadin Sisseistäkin oltiin mukana pitämässä kahta rastia. Suomen Sotilas sarjan partiossamme olivat Harry Eklundh, Jyri Favorin, Pasi Favorin ja Urho Urkki Ilmonen. Lähtöpaikkana oli Vantaan Pitkäsuon maankaatopaikka, jossa ilmoittauduimme perjantaina kello 17 jälkeen monen muunkin partion kanssa. Saimme 1: suunnistuskartat ja tuloskortin, perjantai-illan ainoana tehtävänä oli kiertää 19 kylmän rastin reitti, joka linnuntietä mitaten oli noin viisi kilometriä. Kaikki varusteet piti olla mukana, mutta jäi epäselväksi saako partio jakaantua vai ei. Hetken muiden partioiden toimintaa seurattuamme otimme Harryn rinkan ja päästimme hänet irti. Harry haki leikiten rastit, saimme lenkin suoritettua nopeasti ja palasimme lähtöpaikalle. Majoitusalueeksi osoitettiin ällistykseksemme kivenlohkareista, sorasta ja liejusta kootun täyttömäen laki. Etukäteen oli varoitettu, että laavuihin pitää ottaa omat kepit mukaan, mutta toisaalta majoitteet sai jättää paikalle kilpailun loppuun saakka. Majoituimme kahteen laavuun, vaarnoja ei kivikovaan maahan saanut upotettua joten narut piti kiinnittää kiviin. Hullun majoituspaikan kruunasivat Helsinki-Vantaan lentoasemalta nousevat lentokoneet, joiden reitti kulki suoraan ylitsemme, onneksi koneita ei mennyt enää yöllä. Sää oli harmaa, mutta illan aikana tuli vain pari sadepisaraa ja oli tyyntä. Jotoksen varsinaiset avajaiset alkoivat kello 22.30, puheiden ja kenttähartauden jälkeen saimme lauantaille 1: kartat sekä rasteista koordinaatit ja selostukset. Partiot saivat vapaasti suunnitella reittinsä ja valita millä rasteilla käyvät, rastit olivat samoja molemmissa sarjoissa. Laitoimme rastit kartalle ja päätimme suosiolla jättää väliin eteläisimmän rastin (asetekniikka) ja neljä pohjoisinta rastia (vesistönylitys, sinkopartio, havainnointi ja veden keitto). Lähdimme liikkeelle Harryn vetäminä ensimmäisten joukossa lauantaina heti kello kuuden jälkeen. Takaisin majoituksessa piti olla viimeistään kello Ensimmäiselle telamiinarastille oli jo ehtinyt kertyä jono, joten ohitimme sen ja jatkoimme tulenjohtorastille, joka taas oli aamu-usvan takia vielä kiinni. Seuraavalla viestirastilla olimme ensimmäisenä, tehtävänä oli lähettää Sanlalla viesti LV 241 radion välityksellä. Radio oli meille outo ja annetuista ohjeläpysköistä huolimatta emme ehtineet saada kaikkea kuntoon aikarajan tullessa vastaan. Siirryimme evakuointirastille, jossa saimme kantaa loukkaantunutta Jyriä paareilla lyhyen, mutta maastollisesti haastavan lenkin. Heti vieressä oli värikuularasti, tehtävänä partion voimin kaataa aseistettu maalimies ja neljä maalitaulua. Saimme onneksi maalimiehen pois ilman omia tappioita, mutta kesti hetken ennen kuin olimme varmoja kaikkien maalien kaatamisesta. Taktisten merkkien rastilla oli hölmösti sotkettu jo käytöstä poistettuja erikoismerkkejä asiallisten merkkien sekaan, silti Jyrin ansiosta saimme hyvät pisteet. Liikuimme ripeästi, mutta pidimme tauon usvaisen ja metsittyneen Keimolan moottoriradan ränsistyneen valvontatornin luona. Kalustontunnistuksessa piti kuvien perusteella tietää panssarien nimiä ja valmistusmaita. Panssari -lehden lukeminen kannattaa, hyvin meni. Sitten tuli lihaskuntotesti. Pasi ja Harry pääsivät tekemään kyykkynousuja, etunojapunnerruksia sekä vatsa- ja selkäliikkeitä. Rastilla ei tietenkään ollut tälläkään kerralla käytössä mitään ikähyvitystaulukkoa, onneksi Harry kykeni ikäisekseen loistavaan suoritukseen. Viuhkapanosrasti meni rutiinilla tavanomaisen hyvin, mutta patruunoiden tunnistaminen oli hankalaa kun joukossa oli harvinaisempia metsästysaseiden patruunoita. Käsikranaatin heitto meni tavanomaisen huonosti, onneksi Jyri sai sentään yhden kranaatin kehikkoon. Vesipuisto Serenan vieressä olevalla kalliolla oli laskeutumisrasti, jolla kaikkien partion jäsenten piti tulla köydelle alas jyrkännettä. Kiitos kauan sitten pidetyn sissien köysilaskeutumiskurssin homma sujui mallikkaasti, saatiin täydet pisteet. Suojelurastilla piti selvitä sinappikaasusta ja kumiveneellä oli melottava lyhyt matka mahdollisimman nopeasti. Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä, sää oli lämmin ja aurinkoa paistoi, rasteilla ei ollut juurikaan jonoja ja aikaa tuntui olevan vielä reilusti käytettävissä. Siirryimme ampumarasteille, jotka olivat majoituspaikkana toimivan täyttömäen päällä. Pääsimme pienen odottelun jälkeen tarkka-ammuntaan, pienoiskiväärillä piti kaataa eri etäisyyksillä olevia maaleja. Viereisellä rastilla ammuttiin viestityyppisesti ampumahiihtotauluihin. Tälle rastille oli kertynyt pitkä jono ja hetken odottelun jälkeen tajusimme, että muutamat käymättömät lähirastit menevät kohta kiinni. Jätimme jonon ja siirryimme kiireesti pioneerirastille, jossa etsimme tutkaimella miinoja ja toimimme ansoitetulla alueella. Vieressä oli myös esterata /maastojuoksu, mutta jätimme suorittamisen väliin. Siirryimme telamiinarastille, jossa oli pitkä jono, joten jatkoimme tulenjohtorastille, missä saimmekin melko hyvin homman hoidettua. Palasimme vielä kerran telamiinarastille, mutta jono oli edelleenkin toivoton. Oli pakko luovuttaa ja lähteä majoitusalueelle, jonne saavuimme hieman ennen kello aikarajaa. Siellä oli vielä varustarkastus ja iltatehtävänä piti vastata Lauri Törniä koskeviin kysymyksiin. Saimme viettää kauniin illan majoituskukkulalla lämpimässä auringonpaisteessa sotilaskotiauton herkkuja mutustellen. Törniläisillä oli kello yötehtävien käskynjako. Saivat valita kahdesta tehtävästä: joko yötiedustelu kahdeksan kilometrin päässä olevan Lahnuksen ampumaradan maastossa tai lähempänä oleva värikuula-asein suoritettava panttivangin vapautus. Sunnuntaiksi heille ei ollut enää tehtäviä. Suomen Sotilas sarjassa oli sunnuntaina vielä pikataival. Siinä piti kulkea vapaassa varustuksessa (siis ilman rinkkoja) kahden rastipisteen kautta mukana makaroni ja täyteen puhallettu ilmapallo. Lisäksi matkalla piti ratkaista keskitasoa vaikeampi Sissit Salpavaelluksella 2013 Toivo Vanhanen Joukko Sissejä (H Kaijansinkko, M Keinänen, H Siimeslehto, T Vanhanen) osallistui Salpavaellukselle Eteläisen reitin osuudelle Virolahdesta Miehikkälään. Kävelymatkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Asiantuntevan oppaan avustuksella tutustuttiin Salpalinjan historiaan ja tietysti erilaisiin linnoitus- ja bunkkerirakennelmiin. Osa majoitus- ja asebunkkereista oli osin entisöity, jolloin saatiin kuva minkälaisissa olosuhteissa linjassa elettiin ja olisi tarvittaessa taisteltu. Taisteluitahan ei Salpalinjalla käyty. Majoittuminen kolmipäiväisellä vaelluksella tapahtui joko järjestäjien pystyttämissä puolijoukkueteltoissa tai omissa majoitteissa. Sauna ja iltamusiikki olivat myös tarjolla. Vaellus päättyi Miehikkälän Salpalinjamuseolla pidettyyn maanpuolustusjuhlaan. Salpalinjasta löytyy tietoa esimerkiksi osoitteesta sudoku. Suoritimme lenkin rivakasti, mutta maasto-osuudella ilmapallo pääsi puhkeamaan. Onneksi Harry sai sudokun ratkaistua ja makaroni pysyi ehjänä. Maalissa saimme muistoksi hihamerkit ja siirryimme sitten majoitusalueelle purkamaan laavuja ja hakemaan rinkkoja. Jotoksella oli paljon hyviä rasteja, mutta suorituspaikkojen vähyys aiheutti ruuhkia. Toimitsijat eivät ymmärtäneet tarkistaa rastien läpimenoaikoja ja laittaa hitaampia rasteja syrjemmälle, eivätkä he kyenneet kilpailun aikana reagoimaan ongelmiin. Kaikkien aikojen surkeimman majoituspaikan pelasti vain hyvänä pysynyt sää. Onneksi Harryn hyvä suunnistus mahdollisti sen, että ehdimme suorittaa paljon rasteja ja tulimme omassa sarjassamme toiseksi. Tilanneselostus puolustusasemassa. Tykki- ja kk-korsun edusta. Maali näkyvissä? Valmiina!

7 Stadin Sissien toimintasuunnitelma 2014 PALKITUT SISSIPARLAMENTTI VUODELLE 2014 Seuraavassa on muutamia mainintoja Stadin Sissien vuoden 2014 toimintasuunnitelmasta, jonka syyskokous hyväksyi Otteilla on tarkoituksellisesti pyritty tuomaan keskeisiä uusia asioita tai muuttuneita käytäntöjä. Koko toimintasuunnitelma, muutamilla lyhennyksillä muokattuna, on nähtävillä Sissien nettisivuilla. Toiminnan painopistealueet Toiminnan painopistealueita määriteltiin kolme: 1. Uusien ja nuorten jäsenten aktivointi 2. Ampumatoiminta (ml. Ampuma-Team) ja 3. Sissikäytäntöjen dokumentointi sähköiseen tietovarastoon. Kaksi ensinmainittua painopistealuetta olivat toimintasuunnitelmassa jo 2013, ja niiden osalta hyvin alkanutta työtä jatketaan. Ampumatoiminnan tavoitteena on mm. kaikkien Sissien aktivoiminen, tavoitteena mahdollisimman hyvä tulos prosenttiammunnassa. Prosenttiammunta tarkoittaa yhdistysten välistä kilpailua siitä, kuinka suuri osuus yhdistyksen jäsenistä käy ampumassa edes kerran vuodessa. Sissikäytäntöjen dokumentointi sähköiseen tietovarastoon on uusi asia. Dokumentoinnin tausta on selvä: Sisseille on vuosikymmenten aikana kertynyt merkittävä kokemus ja tietotaito suurten maasto- ja johtamisharjoitusten järjestämisessä. Tämä tietotaito on tarkoitus saada talteen, jotta toimintaohjeet, suunnitteluasiakirjat, -aikataulut, koulutusmateriaalit ja käskyt palvelevat tulevia harjoituksia ja toimijoita. Tämä tukee mm. Pahkiksen, Esikuntatyöskentelyn kurssin ja Parlamentin työskentelyä. SISSIANSIOMITALI Aarne Björklund Juha Suvisaari Vesa Vepsä Sakari Väliahde Estyneinä syyskokoukseen tulemasta ja muualla mitalinsa saavat prkenr Timo Kivinen ev kom KULTAINEN SISSILEVYKE Jani Heimala Petteri Rokka Mauri Väänänen Matti Huomanen Kerho Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Talousupseeri Ampumaupseeri Saliupseeri Maastoupseeri Viestiupseeri Huolto- ja kuljetusups eeri Perinneupseeri Päätoimittaja Matti Riikonen Antti Brax Perttu Turku Vesa Vepsä Lauri Helenius Antti Keinänen Sami Manner Sampo Jokinen Juha Jouppi Kimmo Karila Jani Heimala Osasto Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Maastoaliupseeri Salialiupseeri Ampuma-aliupseeri Viestialiupseeri Huolto- ja kuljetusau Lippu- ja perinneau Kämppämestari Webmaster Kimmo Lohman Jouni Nylén Matti Huovinen Aarne Björklund Marko Lehti Jyri-Pekka Tähtinen Mikko Koskenniemi Timo Järvinen Seppo Siimeslehto Juha Matikainen Heikki Suomalainen Nykymaailmasa ei kuitenkaan riitä, että tarvittavat kirjalliset dokumentit ovat olemassa ne on myös saatava joustavasti kaikkien tarvitsijoiden käyttöön siten, että tietojen turvallinen säilyttäminen, käyttäminen ja jakaminen on taattu. Nykyaikaiset sähköiset tietovarastot antavat tähän mahdollisuuden, ja niiden hyödyntäminen aloitetaan toimintavuoden aikana. Varsinainen toiminta Maastotoiminnan osalta näkyvin muutos on Sissitaitokilpailun uudistaminen. Maastotoimikunta on miettimässä uudenlaista harjoitusta, jota on tarkoitus testata pienemmällä porukalla vuonna Kokemusten perusteella voidaan tarjota uudistettua tapahtumaa taas seuraavana vuonna. Johtamiskoulutuksessa näkyy Esikuntatyöskentelyn jatkokurssin (Esik-J) uudistaminen mm. aselajiopetuksen osalta ja 2014 on tarkoitus toteuttaa ensimmäinen Esikuntatyöskentelyn erikoistason (Esik-E) kurssi. Ampumatoiminnassa pääpaino on SRA-harjoittelussa ja osallistumiskynnys pidetään alhaisena. Tutustuminen ampumatoimintaan ei enää vaadi jäsenyyttä, mutta säännöllinen harrastaminen vaatii yhdistyksen jäsenyyden sekä ampumaharrastusvakuutuksen kuten ennenkin. Ampuma-Teamin osanottajamäärää on tarkoitus laajentaa. Salitoiminta jatkaa kuten ennenkin. Viesti- ja tiedustelutoiminnan kehittäminen ja uusien laitteiden testaaminen pyritään liittämään paremmin osaksi Pahkiksella tapahtuvaa toimintaa. Tiedotustoimintaa vahvistetaan siten, että yhdistyksen webmasterista on tullut Sissiparlamentin täysivaltainen jäsen Sissisanomien päätoimittajan lisäksi. Keskeinen muutos tiedotustoiminnassa on se, että Sissiportaalin tilalle tullaan harkitsemaan käytettävyydeltään parempaa vaihtoehtoa. Pitkään valmisteilla ollut Stadin Sissien historiikki julkaistaan vuoden 2014 aikana, ja siihen on budjetissa varattu erillinen määräraha. HOPEINEN SISSILEVYKE Jari Gerasimoff Seppo Kulonen Timo Järvinen Lauri Lankinen Henri Nummi Juha Suvisaari Jyri-Pekka Tähtinen Aki Törmäkangas Antti Vartiainen Vesa Vepsä Marcus Weckström PRONSSINEN SISSILEVYKE Maija Gardemeister Kosti Kallunki Sami Larikka Jyri Favorinille 3. luokan Vapaudenristi Tasavallan presidentti on myöntänyt maj res Jyri Favorinille Vapaudenristin ritarikunnan 3. luokan Vapaudenristin. Vapaudenristin ritarikunta on Suomen vanhin ritarikunta, joka on perustettu Sotilasansioritarikunnaksi Vapaudenristin ritarikunta määrättiin asetuksella Sen kunniamerkki voidaan rauhanaikana antaa henkilöille, jotka ovat toimineet ansiokkaasti puolustusvoimien, maanpuolustuksen ja erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä Suomen turvallisuusaseman hyväksi. Kunniamerkin arvokkuutta korostaa se, että sotien jälkeen Vapaudenristin kunniamerkkejä on jaettu hyvin rajoitetusti. Vuosina on jaettu vain noin 2500 Vapaudenristin kunniamerkkiä, joista Vapaudenristejä noin 1100 kappaletta. Raine Moliisille RUL:n kultainen ansiomitali myönnetty RUL am luovutettiin hänelle Katajanokan Kasinolla. Paikalla oli sissiveljistä Jukka Karila, Pentti Itkonen ja Harri Lundelin Vuoden ampujaksi Kosti Kallunki Ampumatoimikunta palkitsi vuoden ampujana Kosti Kallungin, joka vastaanotti palkinnon luolassa Sissimäisten seremonioiden kera. Matti Riikonen Elisa Latvasto

8 Operaatio 360 Pirunkallion Prammilla Matti Huomanen, Jorma Skippari Oli vanha jengi koossa taas Santahaminassa Omaistenpäivillä Sissikerhossa on erikoinen ryhmä vuonna 1953 syntyneitä kaveruksia, joiden lukujen vaihteessa alkanut ystävyys ja yhteinen maanpuolustusharrastus ovat kestäneet kohta 40 vuotta. Isäntien Blues Brothers-henkinen tanssi- ja laulushow Silloin kun nämä veljet ovat täytättäneet pyöreitä vuosia, ovat he järjestäneet yhteisen syntymäpäiväjuhlan, jonne kaikki kerholaiset on kutsuttu. Elokuussa 1993 juhlittiin 40-vuotisia Sissikämpän pihapiirissä. Sateisena lauantaina suuren rosvonpaistinuotion ympärille keräytyi satakunta vierasta. Ohjelmassa oli mm. kerhokavereiden antaumuksella suunnittelema luontopolku, jonka rasteilla juhlavieraat tutustutettiin kerhon toimintaan. Noina aikoina toimintamme oli monipuolisempaa ja aktiivisempaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen. Juhlailta huipentui ilotulitusrakettien räiskeeseen. Aika moni juhlijoista jaksoi vielä tuohon aikaan temmeltää niin pitkään, että näki auringonnousun rantasaunan lauteilta. Kymmenen vuotta myöhemmin elokuussa 2003 juhlittiin yhdessä samojen herrojen 50 -vuotispäiviä. Sissikämpällä oli jälleen väkeä yli 100 henkeä. Kokonainen porsas pyöri grillivartaassa. Vauhtia juhliin antoi saavillinen erään isännän Brysselin tuomisilla terästettyä boolia. Illan päätteeksi tanssittiin oikean orkesterin tahdissa. Pihatanner tärisi ja soitto kuului yössä Lopen kirkolle saakka. Hyvin alkanutta juhlaperinnettä oli tietenkin jatkettava taas tänä vuonna. Juhlan isännistöön kutsuttiin mukaan Antti (50v) ja Reino (70v), mistä johtuu otsikossa mainittu luku 360. Sissikämppää ei meillä enää ole. Luonnonläheiseksi juhlapaikaksi sen sijalle löytyi Lopen kunnan omistama Pirunkallinon Prammi. Kaartjärven eteläpäässä olevalla harjulla sijaitseva iso kota piha-alueineen. SissiSanomissa kutsuttiin jälleen kaikkia jäseniä mukaan pirskeisiin Keittiömestareiksi suostuivat sissiveljet Martti Kallio ja Timo Järvinen. Paikalle saapui n. 60 Stadin sissiä, joista osa puolisoineen. Vieraat kokoontuivat upean kesäisessä säässä Riihisaloon. Parin kilometrin leppoisan patikoinnin jälkeen Prammilla odotti tervetuliaisdrinkki ja illan juontajan, Kimmo Lohmanin, tervetuliaispuhe. Ilta jatkui leppoisan juttelun ja aterioinnin merkeissä. Martin ja Timon ammattitaidolla valmistama illallispöytä oli sekä maittava että näyttävä. Jussi Roineen järjestämä musiikki tuki tilaisuuden tunnelmaa koko illan. Juhlijoiden joukossa nähtiin mm. sellaiset kerhoyhteisömme alkuvuosikymmenten suuret vaikuttajat ja aktiivit kuin Antti Kärjä, Pentti Itkonen, Jukka Kalervo, Matti Kurki, Pentti Sistonen, Eero Salminen ja Kari Arkiomaa. Stadin Sissien toiminnan kaikki vuosikymmenet oli vielä kerran saatu kokoon yhteisille tulille. Juhlaohjelman yllätysnumero oli isäntien esittämä Blues Brothers- henkinen laulu- ja tanssiesitys. Riehakas esitys käänsi vieraiden suut, alkujärkytyksen jälkeen, hymyyn. Lopulta yleisön kannustushuudot kaikuivat pimenevässä illassa. Prammilta siirryttiin puolen yön aikoihin Riihisalon väentupaan jatkoille. Aamulla nautittiin Riihisalosta tilattu aamupala ja aamusauna ennen kotimatkaa. Kiitoksemme kaikille mukana olleille yhdessä teimme taas kerran ikimuistoisen tapahtuman! Isännät ikäjärjestyksessä: Reino Jokisalo 70v, Matti Huomanen 60v, Urho Ilmonen 60v, Jorma Skippari 60v, Juha Karell 60v ja Antti Rautiainen 50v. Kauniina ja lämpöisenä viikonloppuna Perinneosasto ahersi vanhaan tuttuun tyyliin esittelemällä sodanaikaisia aseita ja varusteita vanhemmille sekä tyttö- ja poikaystäville. Vaikka vieraat ja alokkaat viihtyivät luonamme ja heille oli laadittu aika tiukka ohjelma-aikataulu, ehtivät he myös seurustella, josta kuvatkin kertovat. Jälleen mukava viikonloppu kesäisessä Santahaminassa edustamassa Stadin Sissejä, tammikuussa tavataan taas uusia kasvoja. Juhlayleisöä, edessä Erkki Palviainen, Antti Kärjä, Toivo Vanhanen Christer Mikkonen ja Tapio Haavisto, Tapio Jaakkola, Erkki Viertola, Pentti Sistonen, Eero Salminen ja Jukka Santalahti Nitroille jälleen kovennettua Christer Mikkonen Kimmo Lohman esittelee isäntien saamaa karttaa. Kuvassa lisäksi Antti Brax, Teo Stranden ja Mika Leivo Antti Rautiainen, Matti Huomanen, Juha Karell, Urho Ilmonen ja Reino Jokisalo Nitrot vaelsivat auringon noususta auringon laskuun Christer Mikkonen Siirtyessämme Riihisalosta 360-vuotisjuhlan pitopaikkaan Poronpolkua pitkin, tuumimme että voisimme tulla syksyllä samoilemaan sitä pitkin. Syksy tuli eikä mitään reissua tehty, kunnes havahduimme siihen että kohta on talvi. Päätimme että nyt se vaellus tehdään, mutta vähän lähempänä. Sovimme että lähdemme lauantaina auringon noustessa Pirttimäen P-alueelta suuntana Luukki. Etenimme Häkläjärven ja Sorvalammen kannaksella sivuten matkalla Myllyjärven. Häkläjärven rannalla pidimme tuumaus- ja kahvitauon. Juotuamme kahvit kerman kera, jatkoimme matkaa Igelträskiin mistä Röylä/Buusin kylän kautta koukaten Luukinjärven eteläpäähän missä lounastettiin ja nautiskeltiin sissimäisesti tervatulilla keitettyä nokipakkikahvia. Lounaan jälkeen jatkoimme Luukinjärven eteläkärjen sivuitse ja ylitimme järven laskupuron, jonka jälkeen jatkoimme Luukki-Pirttimäki -reitille. Palasimme Pirttimäelle Igelträskin kautta kun aurinko laski. Matkaa kertyi n. 16 km. Syksyn tummetessa nitrot saivat taas kovennettua, kun Elisa vieraili jumpassa. Vaikka olimme alkusyksyllä suorittaneet keväällä opittuja liikkeitä, tippui hiki Elisan tahdissa aivan toisella tavalla, puhumattakaan puuskutuksista. Nämä Elisan vetämät jumppasulkeiset ovat saavuttanut suuren suosion nitrojen keskuudessa, sillä paikalla oli 12 nitroa. Seuraava kertaa odotellessa Meidän pitää mennä tuonne Kahvi ja tuumaustauko Nokipannukahvi lounaalla

9 SISSIKALENTERI MAASTO/ JOHTAMINEN AMMUNTA SALI MUU TIEDOTUS Tammikuu Parill viikoilla ma sekä pe ma, ke, pe Loppiastulet laavulla perjantaina 3.1. Helmikuu ESIK-J LOJ Parill viikoilla ma sekä pe ma, ke, pe Maaliskuu ESIK-J LOJ Parill viikoilla ma sekä pe ma, ke, pe Toukokuu ESIK-J LOJ Parill viikoilla ma sekä pe ma, ke, pe Maastotoiminnan toimintakalenteri vuodelle 2014: tammikuu Loppiaistulet Wiisaiden laavulla tammikuu Omaistenpäivät Santahaminassa Utria Assault kilpailu Virossa Tiedustelukouluttajakurssi 1 maaliskuu Kaukopartiohiihto RESUL:n talvijotos JäRes-sotilastaitokilpailu Tiedustelun jatkokurssi Kesäyön marssi touko-kesäkuu Sissi-isku Touko-kesäkuu Italian Raid Commando Heinäkuu Omaistenpäivät Santahaminassa Admiral Pitka Recon Challenge kilpailu Virossa Tiedustelukouluttajakurssi 2 Elokuu Grenadier RESUL:n syysjotos Pahkis Tiedustelukurssi Ampumatoimikunnan toimintakalenteri vuodelle 2014: Yksittäiset harjoitukset ja kilpailut: tammikuu Vintergatan-ampumakilpailu Ruotsissa: Sissien jäseniä piirin joukkueeseen huhtikuu Jüriöön ampumakilpailu Virossa: Sissien jäseniä piirin joukkueeseen, mahdollisuuksien mukaan Sissien oma joukkue kilpailuun kesäkuu BSSC Baltic Sea Shooting Competition, Sissien jäseniä piirin joukkueeseen SRA SM-kilpailut (Säkylä), Sissien jäseniä piirin joukkueisiin tai toimitsijoiksi huhti-lokakuu Yksilöosallistumisia Vares Cupiin ja piirin SRA SM-karsintakilpailuihin huhti-lokakuu Yhdistyksen SRA-harjoituskilpailu jäsenille syyskuu Pahkis-tapahtuman tuki vuoden aikana Asehuoltokurssi