LIELAHDEN TYÖVÄENTALO RAKENNUSHISTORIALLINEN SELVITYS

Transkriptio

1 Lielahden työväentalo ja ravintolarakennus v Kuva Vilho Lehtonen. Lielahden työväentalo ja ravintolarakennus v Kuva Seija Hirvikallio. LIELAHDEN TYÖVÄENTALO RAKENNUSHISTORIALLINEN SELVITYS 1

2 Työväentalojen historiaa Suomen kaupungit kasvoivat nopeasti 1800-luvun puolenvälin jälkeen, kun maaseudun maatyöläiset siirtyivät teollisuuden myötä vilkastuviin kaupunkeihin. Tampereelle virtasi ympäröivistä kunnista torppareita ja maatyöläisiä tekstiili-, paperi-, kenkä ym. teollisuuden työpaikkoihin. Samaan aikaan teollisuuden kasvaessa kurjistuivat työväestön olot ja yhteisistä joukkovoimaa haettiin perustettavista työväenyhdistyksistä. Ensimmäiset työväenyhdistykset perustettiin v Helsinkiin ja Vaasaan. Tampereen työväenyhdistys perustettiin v Yhdistys liitettiin v perustettuun Suomen Työväenpuolueeseen. Itsenäisellä luokkataistelulinjalla ollut Tampereen Ulkotyöväenyhdistys perustettiin v Ympäröiviin kuntiin Lempäälään, Orivedelle ja Ruovedelle perustettiin yhdistykset vv Suomen Työväenpuolue omaksui sosialistisen ohjelman v Forssan edustajakokouksessa, ja samalla se teki eron porvarillisesta ideologiasta. Kansalaissodan jälkeen vuonna 1925 Sosialistinen Työväenpuolue lakkautettiin ja 1930-luvulla vasemmistolainen työväenliike koki vastoinkäymisiä ja vastustusta. Toisen maailmansodan jälkeen SKP alkoi toimia julkisesti ja v perustettiin SKDL demokraattisten voimien yhteistyöjärjestöksi. Työväenyhdistykset tarvitsivat toimintaansa varten toimitiloja ja aluksi toimittiin vuokratiloissa. Vähitellen kypsyi ajatus omien toimitilojen rakentamisesta. Tontit sijaitsivat aluksi joutomailla, sillä työväenyhdistyksillä ei ollut varaa ostaa omia tontteja, ja toisaalta työväentalot eivät olleet kovin suosittuja rakennuksia naapuritontille. Kaupunkien laajentuessa nykyiset joutomaille rakennetut työväentalot sijaitsevat keskellä kaupunkia kuten esim. Tampereen TY:n talo Hallituskadulla. Vuonna 1916 oli Suomessa kaikkiaan 960 työväentaloa, enemmän kuin kirkkoja koko Suomessa. Työväentalojen rakentamiseen hankittiin varoja lahjoituksilla, lainoilla, jäsenmaksuilla ja erityisesti arpajaisilla. Rakentaminen organisoitiin pääasiassa talkoovoimin. Uusien työväentalojen keskeisiä tiloja olivat juhlasali ja näyttämö ja taloista muodostuikin alueensa monitoimikeskuksia. Monet Suomen teattereista on perustettu työväentalojen näyttämöillä. 2

3 Rakennukset olivat aluksi pääasiassa hirsirakenteisia ja useimmiten pohjakaavio oli suorakaiteen muotoinen, johon liittyi kuisteja tai muita ulkonevia osia. Suurissa työväentaloissa oli tornit. Eteisessä oli narikka, puffetti -ravintola ja keittiö sekä yleensä vahtimestarin asunto. Joissakin taloissa oli myös kirjasto ja putka. Suurten kaupunkien työväentalot rakennettiin kivestä kuten esim. Tampereella (arkkitehti Heikki Tiitola v. 1900, laajennus Lambert Pettersson v ja Bertel Strömmer v. 1928). Kansalaissodan aikaan työväentaloja tuhottiin ja sosiaalidemokraattinen puolue tiukensi sääntöjään siten, etteivät sen sisällä toimineet kommunistiset yhdistykset saaneet omistukseensa työväentaloja luvulla Lapuanliikkeen ja IKL:n viha kohdistui työväentaloihin ja 15 työväentaloa suljettiin. Valtion aloitteesta suljettiin 200 työväentaloa. Taloja myytiin suojeluskunnille ja muille porvarillisille järjestöille, mutta myös yksityisille henkilöille. Toiminta työväenyhdistysten käytössä olleissa taloissa vaikeutui. Työväenyhdistysten talous kohentui kieltolain kaaduttua, jolloin työväentaloilla alettiin tarjoilla alkoholia luvuilla kunnostettiin vanhoja työväentaloja. Hallitus laati lain, jonka mukaan eräiden lakkautettujen yhdistysten toimitiloja palautettiin entisille omistajille. Tässä taistelussa SDP ja SKDL kilpailivat talojen omistuksesta. SDP perusti Työväenyhdistysten keskusliiton v Ja SKDL Kansan Talojen Liiton v huolehtimaan työväentaloista. Ensimmäiset Työväentalojen tyyppipiirustukset laadittiin v Työväenyhdistysten keskusliiton kiinteistöosastolla. Kansan Talojen liitto julkaisi puolestaan ohjekirjasen v Kansantalojen rakentamis-, toiminta- ja hoito-ohjeista. Tosin vuonna 1927 oli Rakennustoimisto Heikki Siitonen Hyvinkäältä tehnyt ensimmäiset tyyppipiirustukset, joissa näkyi ruotsalaisen folkets husetin vaikutteita. Pohjois-Hämeen työväentalot Vuonna 1977 tehdyn tutkimuksen (Pakkala & Varpanen) mukaan Pohjois-Hämeen alueella oli tuolloin 95 työväentaloa, joista SKDL:n hallussa oli 28 kpl ja SDP:llä 67 kpl. Eniten taloja rakennettiin ennen vuotta 1918 (yhteensä 49%). Vuosina rakennettiin 25 % kaikista taloista ja vuosina vain 8 %. Vuoden 1939 jälkeen rakennettiin 18 % taloista. Lielahden työväentalo rakennettiin vuonna Tuona kautena olivat työväentalot Pakkalan ja Varpasen tutkimuksen mukaan kerrosalaltaan keskimääräistä pienempiä (248 m2), mutta suhteellisen tilavia ja tonttikoko (keskimäärin 2450 m2) pieneni edelliseen rakennuskauteen verrattuna. Juhlasalia lukuun ottamatta muut tilat olivat suhteellisen pieniä, näyttämöt ja ravintolat pinta-alaltaan pienimmillään työväentalojen historiassa. Suurin osa taloista oli puu- ja lautarunkoisia, tiilitaloja ei rakennettu 1930 luvulla lainkaan. 3

4 Tampereen kaupungin alueen työväentalot Rakennusten purkutilannetta ei pystytty varmistamaan tähän selvitykseen. Lisäksi listasta mahdollisesti puuttuu jokin työväentalo. Lista perustuu Pakkalan ja Varpasen tekemään selvitykseen, Suomen Kotiseutuliiton tietoihin ( sekä Tampereen rakennusvalvonnasta saatuihin tietoihin. - Tampereen keskustan työväentalo Ulkotyöväenyhdistyksen talo (ent. Olympian talo) Pispalan työväentalo 1909 (purettu v. 1962) - Pohjankapeen Työväentalo Myrsky Uudenkylän vanha työväentalo 1911 (purettu) - Aitolahden työväentalo Rantaperkiön työväentalo 1919 (purettu) - Terälahden työväentalo 1927 (purettu) - Velaatan työväentalo Lielahden työväentalo Messukylän työväentalo Lamminpään työväentalo Koivistonkylän työväentalo Härmälän työväentalo 1951 (purettu) - Uudenkylän uusi työväentalo Tahmelan työväentalo (purettu) Harjuntaustan ja Lielahden työväenyhdistykset Lielahden alueella toimi vuosisadan vaihteessa Niemen kartanon saha sekä Enqvistin suvun hallinnoima Ab J.W.Enqvist Oy, jonka toimiala oli puun jalostus selluloosaksi. Yhtiö rakensi Lielahden selluloosatehtaan v ja rakennutti Lielahden alueelle asuintaloja. Yrityksen omistaja vaihtui v Näiden kahden yrityksen palveluksessa oli vv arviolta 290 työntekijää ja Lielahden asukkaat muodostivat pienoiskoossa leikkauksen suomalaisesta tuon ajan luokkayhteiskunnasta. Harjuntaustan työväenyhdistys perustettiin v ja toiminta oli vaimeaa vuoteen 1920 (jäseniä perustamisvuonna 21, vuonna 1915 kaikkiaan 14). Piirijärjestön aloitteesta perustettiin Ylöjärven Lielahdenkulman työväenyhdistys, johon heti liittyi 30 jäsentä. Työväenyhdistys etsi omaa kokoontumistilaa huvitilaisuuksien järjestämistä varten. Johtokunta päätti ostaa Tilda Saariselta tontin Possilankylästä. Tontti nimi oli Paasio ja tontille ehdittiin hankkia piirustusluonnokset. Rahoitusta ei vain järjestynyt. Uusi tontti hankittiin markalla Olga ja J. Ketoselta Tontin/tilan nimi oli Keskinen ja se sijaitsi Possilankatu 26:ssa. Tontilla oli valmiiksi kaksi rakennusta. Mökkiin rakennettiin ravintola- ja kokoustilat, pienempään mökkiin otettiin vuokralainen ja tontin lato kunnostettiin tanssipaikaksi. Yhdistyksen toiminta vilkastui uusien tilojen myötä ja perustettiin uusia toimintamuotoja: ompeluseura, lasten raittiusseura Valo, nuoriso-osasto, opintokerho ja kirjallisuustoimikunta. Jäseniä yhdistyksellä oli 75. Yhdistyksen nimi muutettiin Lielahden työväen yhdistykseksi. 4

5 Yhdistyksen toiminta hiljeni 1930-luvun alussa pulakauden, työttömyyden ja poliittisen painostuksen vuoksi. Lielahden työväen yhdistyksessä oli vähän jäseniä, mutta paikkakunnan väestö oli keskimääräistä työväenhenkisempää, sillä Ylöjärven kunnanvaltuustossa oli Lielahden työväenyhdistyksen jäseniä 6 vuonna Lakkomielenosoitusmarssi kaupunkiin Taustalla työväentalo. Lielahden työväentalo, Possilankatu 26, Tampere Vuonna 1934 työväenyhdistysten toiminta alkoi vilkastua Suomessa ja Lielahdessakin alettiin suunnitella uutta työväentaloa. Rahoitusta pyrittiin kohentamaan järjestämällä arpajaiset, jonka tulosta kuvailtiin tyydyttäväksi. Talon suunnitteluun tulivat mukaan myös Paperiteollisuudentyöntekijäin liiton osasto 6 Lielahti sekä Lielahden Metallityöväen ammattiosasto. Tontille hankittiin uudet piirustukset (suunnittelija Y. Säynäväjärvi, lähde Työväenarkisto) ja rakennuksen kustannusarvio oli mk. Lainan myönsi Hämeen Työväen Säästöpankki. Rakennustyöt käynnistyivät Työväentalon tonttikartta v Tampere, Lintulammen kaupunginosa, kortteli 2538, tontti nro 6. 5

6 Työväentalon vaiheita - tontin vanha lato purettiin rakennustarpeiksi - talo rakennettiin kivirakenteisten pilareiden varaan - harjannostajaiset vietettiin elokuun lopulla palkattua työvoimaa oli 2 kirvesmiestä, talkooväkeä oli miestä ja muutama nainen, työnjohtaja oli Heikki Mäkinen - tupaantuliaisia viettiin talon koko 170 m2, tontin koko 3296 m2 - hirsi- ja osittain rankorakenteinen - lämmitys rautakaminalla (+nykyisin sähkölämmitys) - ulkokäymälät - sali oli mitoitettu 160 hengelle, koko oli 8 x 10 m - tilat: näyttämö, eteinen, vaatteiden säilytystila - talossa toimi nuoriso-osasto, opintokerho, voimistelu- ja urheiluseura Lielahden Kipinä, paikkakunnan molemmat ammattiosastot ja osuustoimintaväki sekä uudelleen perustettu lasten raittiusosasto. Tiloja vuokrattiin myös ulkopuolisille erilaisia kokous- ja juhlatilaisuuksia varten. Jos yhdistys itse piti ravintolaa auki, tulivat tulot myös yhdistykselle. Iltamat ja elokuvaesitykset olivat suosittuja. - työväenyhdistyksellä vuonna 1934 jäseniä 60 kpl - puheenjohtaja Lauri Lumio, rahastonhoitaja August Harju, jäsenkirjuri Hannes Pekonen toimivat yhtäjaksoisesti vv päätettiin tontin pienempi rakennus vuokrata Karjalan evakkoperheelle ehdolla, että rakennusta voidaan käyttää myös ravintola yms. tarkoituksiin luovutettiin talo Lielahden kansakoulun tiloiksi (?) - v Lielahden järjestöyhdistys ry talon ja tontin haltijaksi. Yhdistykseen kuului useita kansalaisjärjestöjä, jotka suunnittelivat talolle suurta laajennusta: urheilutiloja, elokuvateatteria ns. kulttuuritaloa. Rahapula esti hankkeen, sillä Kansan Talojen liitolta saatu avustusta. - v talo maalattiin - v ovet uusittiin 6

7 syttyi näyttämöltä alkunsa saanut tulipalo, jossa vain kantavat rakenteet ja ulkokuori säilyivät. Palon syytä ei pystytty selvittämään. Korjaustöissä sisustuksia uusittiin, seiniin asennettiin lastulevytykset vanhojen pinkopahvien ja kovalevyjen tilalle, vanha paneloitu katto levytettiin, talo maalattiin keltaiseksi - v ikkunat uusittiin/muutettiin Työväentalon maalaustalkoot Kuva Vilho Lehtonen. Äitipäiväjuhla 1930-luvun lopulla. Näyttämön oikealla puolella on Heikki Mäkisen kultakirjaimin kirjoittama mahtipontinen teksti Vain yhteenliittymällä työväenluokka voi voittaa päämääränsä sosialismin. Kuva Seppo Randell. 7

8 Tulipalon tuhoja v Kuva on liitetty Tampereen poliisilaitoksen laatimaan tulipalon tutkintapöytäkirjaan. Kuva ylikonstaapeli Heikki Pylkki. Tulipalon jälkeen peruskorjattu juhlasali. Vanhat paneelikatot on levytetty. Kuva Simo Lehtonen. Peruskorjattu näyttämö v Kuva Simo Lehtonen. 8

9 Työväentalon pikkumökissä toimi myös oma kirjasto, jolla oli oma kirjastonhoitaja. Järjestöyhdistyksen toiminta hiipui kun sen jäsenyhdistysten toiminta väheni ja viimeinen pisara yhdistyksen taloudelliseen ahdinkoon oli uusi kiinteistöveron tulkinta, jonka mukaan kaupunki vaati työväentalosta täyttä kiinteistöveroa vastoin uuden lain henkeä, jonka mukaan yleishyödyllisessä käytössä olevia kiinteistöjä ei veroteta. Lielahden työväentalo myytiin kaupungille, joka maksoi siitä markkaa. Kiinteistökaupasta saadut varat siirrettiin Leporanta-säätiölle. Leporanta on Lielahden ammattiosasto 6:n kesänviettopaikka, joka sijaitsee Ylöjärven Lempiäniemen kylässä, Vähä-Otavan saaressa. Voimistelu- ja urheiluseura Lielahden Kipinän esitys vastavalmistuneessa työväentalossa. Kuva Vapriikin kuva-arkisto. 9

10 Lielahden työväentalon nykytilanne Kunto Lielahden työväentalo on ollut pääasiassa suljettuna kaupungin omistukseen siirtymisen jälkeen. Talon käyttö kokoontumistilana on hankalaa, sillä siinä ei ole keittiötä ja wc-tiloja. Ulkokäymälät sijaitsevat tontin takareunassa. Sekä päärakennuksen että piharakennusten ikkunat ja ovet jouduttu peittämään vanereilla ilkivallan estämiseksi. Tontti on hoitamaton. Rakennus vaikuttaa rungoltaan suoraryhtiseltä eikä julkisivuverhoiluissa ole silmiin pistäviä lahovaurioita. Julkisivut on vaakalaudoitettu räystäskorkeuteen asti. Päätykolmiot on verhoiltu pystylaudoituksella. Nykyinen pintamaali on lateksia ja se irtoaa alustastaan paikoitellen. Vesilistat ovat paikoitellen lahonneet. Sisäänkäynnin katoksen perustukset ovat painuneet. Vesikatto on verhoiltu sinkityllä aaltopellillä. Rakennuksen sisätiloissa ei ole havaittavissa homeen hajua tai kosteusvaurioihin liittyviä havaintoja. Seinä, katto- ja lattiapinnat vaikuttivat kunnoltaan tyydyttäviltä. Alkuperäiset paneelikatot ovat tuhoutuneet tulipalossa ja katot on verhoiltu levyranteilla. Seinät on myös levytetty ja lattiat laudoitettu v tulipalon jälkeen. Käyttämättömänä rakennus ei pysy kunnossa. Tontin muihin rakennuksiin Possilankadun varressa ja tontin takaosassa ei ollut mahdollista päästä katselmuksen yhteydessä. Lielahden työväentalo syyskuussa Ikkunat ja ovet on peitetty vanereilla. 10

11 Työväentalon sisäänkäyntikatos ja julkisivu länteen. Juhlasali syyskuussa v

12 Juhlasalin alkuperäinen lämmityskamina. Juhlasalin vanerilla peitetty ikkuna. Ravintolarakennus Possilankadun varressa. Mökki tontin koilliskulmassa. Ulkokäymälärakennus. Nykytilannekuvat Seija Hirvikallio. 12

13 Lielahden työväentalon historialliset arvot ja ympäristöarvot Lielahden työväentalon merkitys korostuu paikallisena kulttuurikeskuksena, jossa 1930 luvulta lähtien järjestetty harrastus-, liikunta- ja vapaa-ajantoimintaa seudun asukkaille riippumatta poliittisesta, uskonnollisesta tai sosiaalisesta taustasta. Talo on rakennettu väljälle puistomaiselle tontille talkoovoimin, joka on yhdistänyt alueen asukkaita ja lisännyt alueen yhteisöllisyyttä. Alueen voimakas ja aktiivinen työväenyhdistys ja myöhemmin eri kansalaisjärjestöistä muodostettu Lielahden järjestöyhdistys ry ovat pitäneet yllä rakennuksen toimintaa aina vuoteen 2001 asti. Nykyasukkaiden silmissä rakennus on aina kuulunut tontilleen ja se on voimakkaasti juurtunut sijoilleen asukkaiden silmissä. Rakennuksen käyttö kokoontumistilana nykyisessä kunnossaan ei vastaa ajan vaatimuksia, sillä keittiö- ja sisäwc-tilat puuttuvat. Käyttöönotto edellyttäisi koko rakennuksen peruskorjauksen, laajennuksen ja teknisten järjestelmien uusimisen. Rakennushistorialliset arvot Pohjois-Hämeen työväentalojen historiassa on Lielahden työväentalolla poikkeuksellinen merkitys. Rakennus rakennettiin 1930-luvulla, jolloin Pohjois- Hämeessä Pakkalan ja Varpasen tutkimuksen mukaan rakennettiin 7 työväentaloa. Työväenliike oli vastatuulessa ja olosuhteet työväentalojen rakentamiselle olivat huonot. Rakennustyyppinä se edustaa pohjaratkaisultaan tyypillistä hirsi- ja rankorakenteista työväentalon perusratkaisua, johon kuului juhlasali ja näyttämö eteistiloineen. Arkkitehtoniselta tyyliltään Lielahden työväentalo edustaa 1930-luvun suoraviivaista koristelematonta puuarkkitehtuuria. Rakennuksen valkoiset nurkkalaudat on koristeltu punaiseksi maalatuilla urilla. Kesäjuhla työväentalon pihalla luvulla. Kuva Työväen Keskusmuseo. Tampereella Seija Hirvikallio arkkitehti 13

14 Lähteet Painetut lähteet Lehtonen, Simo, Lielahti silloin, ennen...omin silmin ja vähän muidenkin. Tampere Mäenpää, Ulla, Muistoiksi muuttunut aika. Kertomuksia Lielahdesta. Tampere Pakkala, Leni & Varpanen, Lea, Työväentalotutkimus Tampereen teknillinen korkeakoulu. Arkkitehtuurin osasto/raportti 61. Tampere Randell, Seppo, Näköala vainiolta. Lielahden kaupunginosakirja. Tampere Halme, Anna-Maija & Pakkala, Leni (toim.), Yhdessä rakennetut. Suomalaiset seurantalot. Euroopan rakennusperintöpäivä Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:18. Vammala Painamattomat lähteet Lielahden järjestöyhdistys ry:n pöytäkirjat Paperiteollisuuden Työntekijäin liiton Lielahden osasto nro 6. ry:n 60-vuotis juhlajulkaisu. Arkistot Kansan arkisto, Helsinki Tampereen kaupunki/ Rakennusvalvonnan arkisto Työväen arkisto, Helsinki Työväen keskusmuseon arkisto, Tampere Haastattelut Leni Pakkala (Suomen Kotiseutuliitto) Jorma Koivumäki (Lielahden järjestöyhdistys ry:n hallituksen jäsen) 14