60 Rally Costa Brava Pasi Koskinen ja Jari Hellgren

Transkriptio

1 60 Rally Costa Brava Pasi Koskinen ja Jari Hellgren Rallimatka Espanjan aurinkoon alkoi suunnittelulla jo kesällä, tiedustelun jälkeen halukkaita mukaan lähtijöitä alkoi ilmaantua mukavasti ja päätimme tehdä asiasta totta. Mutkia matkaan tuli niin Pasin kartanlukijan suhteen kun majoitustenkin. Kiitos Papusen Jounin majoitus paikka monen mutkan kautta löytyi, ja kyseessä olikin vanha hulppea kartano. Kaksi viikkoa ennen kilpailua mukaan astui kuvioihin vihdoin myös kartanlukija Jari Hellgren, joten tästä se todellinen matka alkoi. Viikkoa ennen kilpailua matka aloitettiin viemällä auto, ajovarusteet, huoltotarvikkeet ja muut matkatarvikkeet mitä ei voitu ottaa lentokoneeseen Tallinnaan. Matkalta otettiin mukaan myös Lauri Heikkilän auto ja huoltotarvikkeet. Tallinnasta Maikki ja Andrei, hyvät virolaisystävämme; lähtivät pitkälle taipaleelle vetämään karavaania kohti espanjan aurinkoa. Ja me palasimme Suomeen pakkaamaan matkalaukkuja. Maanantaina oli määrä Pasin ja Jarin lähteä matkaan, mutta eiköhän tässäkin pieniä mutkia matkaan, olimme mielestämme varanneet lentoliput maanantaille, mutta kentällä paljastui karmaiseva totuus, liput olivat keskiviikolle. Pojat yllättivät meidät täysin omatoimisuudellaan ja saivat vaihdettua liput maanantain lennolle ja näin olivat perillä tuntia oletettua aikaisemmin. Vastassa siellä oli onneksi Jouni joka haki heidät kentältä, ensimmäinen kosketus Espanjan liikenteeseen pimeässä 100 km majapaikkaan olisi ollut ehkä liian vaativa suoritus lennosta väsyneiltä pojilta. Kilpa-autotkin jo odottelivat väsyneitä matkalaisia majapaikassa. Majapaikka sai täydet kymmenen pistettä. Tiistaina oli vuorossa lepopäivä ja aurinko helli niin että pojat saivat lekotella altaalla suurimman osan päivästä.

2 Kannustusjoukkojen matka alkoi yön pimeinä tunteina kohti aurinkoista Espanjaa. Keskiviikkona olikin sitten aika lähteä tositoimiin, nuotitus alkoi ihan hyvin, vaikka ensimmäisen EK:n löytyminen oli vähän haasteellista, kartta ei ollut ihan sitä mihin täällä meillä oli totuttu. Reitti kulki Gironan ympäristössä, ja siihen kuului 6 kahteen kertaan ajettavaa erikoiskoetta. Jo ensimetreillä reittiä nuotittaessa Pasille ja Jarille selvisi, ettei sinne ihan huonokuntoisena ole syytä lähteä, suorat oli unohdettu näiltä teiltä vallan ja huimat korkeus vaihtelut aiheuttivat jatkuvan korvien lukkiintumisen. Pienen lepohetken pojat saivat nuottipäivään, kun tulivat hakemaan meidän Barcelonan kentältä ja opastivat meidät Gironan liepeillä sijaitsevaan majapaikkaan. Ensi vaikutelma meille paikallisista teistä se että pientareet oli unohdettu ja tiet oli kapeita ja mutkikkaita, matkat oli mitattu linnuntietä pitkin. Ja matkaan kuului tätä odottelua..

3 Vihdoin kaikki määränpäässä. Torstaipäivä kuluikin kilpailijakaksikollamme reittiä nuotittaessa. Osa muusta porukastamme kävi jo innokkaina myös katsastamassa seuraaville päiville meidän katsojaporukalle paikkoja reitin varteen. Täällä kun ei reitille meneviä väliteitäkään ollut mitenkään runsaasti tarjolla. Kisaa edeltävän illan odottelua

4 Lähtöön aikaa puolituntia Pasi ja Jari lähtevät kohti ensimmäistä erikoiskoetta Perjantai oli aika startata kilpailuun ja jännityksellä odottelimmekin mitä säiden haltija oli meille varannut, perjantaille oli luvattu 70% varmuudella sadetta ja kyllähän se sieltä sitten iltapäivällä saapuikin. Lähtö oli viety LLoret de Mariin noin 50kilometrin päähän itse kilpailukeskuksesta ja varsinaisesta reitistä. Väkeä oli paikalla runsaasti sateesta huolimatta ja Laurin ennustuksen mukaan sade loppui klo kun ensimmäinen auto starttasi matkaan. Perjantaina ajettiin kaksi erikoiskoetta kahteen kertaan, yhteensä

5 56,6 ek kilometriä, aika mielenkiintoinen kokemus ajella serpentiiniteitä pimeällä. Kaikki sujui ilman ongelmia, ja pojat saapuivat väsyneenä yötauolle kello yhden jälkeen, illan erikoiskokeet olivat olleet yllättävän vaativia ajaa tien kääntyvän luonteen ja korkeuserojen takia, keskinopeudet erikoiskokeilla olivat noin 70km/tunnissa. Yötauon sijoitus Pasilla ja Jarilla oli luokan 3 ja yleiskilpailun 11, Lauri ja Arto puolestaan olivat luokkansa 1 ja yleiskilpailun 19. Myös me kannustusjoukot kävimme katsomassa poikien lähdön kuuluisassa rallikaupungissa, ja juhlava oli, ja olimme kuvaajien suosikkeja, harvoin siellä asti suomalaisia kannustusjoukkoja näkee tällaista määrää. Siitä lähdimme EK 1:lle katsomaan ja kokemus oli kyllä huima pysyä etuautoa ajavan kyydissä mukana pimeällä ja mutkaisella tiellä. Matkalla tuli selväksi syy miksi kilpailussa ajettiin asfaltilla, hiekkatiet tuntuivat olevan varsinaisia kärrypolkuja. Reitin varrella ihmettelimme paikallisten hillittyä kannustamista ja näytimme vähän mallia kannustamalla omia suomalaisia kilpailijoitamme. Saimme osaksemme ensin ihmettelyjä ja sitten saatiin Espanjan poikiinkin ääntä. Pieni mutta äänekäs joukko katselemassa ensimmäistä erikoiskoetta.

6 Pojat odottelemassa vuoroaan karting radalla ja Rafun haastattelussa Lauantaiaamuna pojat lähtivät reitille klo jälkeen ja me otimme vähän rennomman aamun ja menimme katselemaan vasta karting- radalla ajettavaa erikoiskoetta. Ilma suosi jälleen meitä ja saimme paistatella auringossa karting- radan katsomossa. Katsomossa saimme todeta että viidestätoista suomalaisesta katsojasta lähtee kovempi ääni kuin parista tuhannesta paikallisesta. Lauantai ei sujunutkaan pojilla ihan käsikirjoituksen mukaan vaan Laurilla katkesi laturinremmi ja siimapyörä vahingoittui, joten uutta remmiä ei voitu paikalle laittaa, onneksi huoltomiehet eivät jääneet tässäkään neuvottomiksi vaan vaihtoivat vuokra-auton akun kilpa-autoon ensimmäisessä huollossa ja toisessa huollossa taas toisinpäin, näin saatiin Laurilla ja Artolle riittävästi virtaa jotta saivat ajettua reitin läpi, eikä siinä tietysti vielä kaikki, jäähdytysnesteet oli vähän vähissä autossa ja pojat jatkoivat nesteitä appelsiinimehulla, hyvin tuntui toimivan ; ) Tämä myöhästytti poikien aikataulua niin että me reitinvarrella seuraava kannustusjoukko jo hätäännyimme toiseksi viimeisellä erikoiskokeella vuoriston huipulla kun pojat eivät oikeassa välissä tulleetkaan. Pasi ja Jari puolestaan hieman kokeilivat kaiteenkestävyyttä ja Escortin etukulma sai pienen rutun tästä lähikosketuksesta, tämä ei menoa haitannut, muistutti vain että asfaltilla auto käyttäytyy vähän toisin kuin soralla ja kokoa ajan pitää ajaa täysillä, huoltomiehetkin pääsivät renkaanvaihtoon, etteivät ihan toimettomina oleskelleet. Fanilakana kuului totta kai matkavarustuksiin. Maaliin hikiset ja onnelliset pojat saapuivat klo jälkeen ja tämän jälkeen alkoi perinteinen odottelu palkintojenjakoon. Palkintojen jako paikka löytyi kylältä useiden paikallisten antamien nuottien jälkeen juuri ajoissa ja pojat pääsivät pokkaamaan hienolla suorituksellaan ansaitsemansa pystinsä. Pasi ja Jari sijoittuivat toiseksi luokassaan ja yleiskilpailussa kahdeksanneksi, Lauri ja Arto puolestaan voittivat luokkansa ja yleiskilpailussa he olivat 16.

7 Matkamme viimeinen osio oli noutaa kilpakalusto Pärnun maisemista, autot trailereineen olivat siellä odottamassa paluuta Suomen tantereelle. Talvi oli melkein päässyt yllättämään ja lunta oli satanut aikamoiset määrät yhdistelmämme päälle. Aikamme autoja esiin kaivettuamme aloimme paluumatkan, autojen osalta kun matka tuli kestäneeksi nelisen viikkoa, useita tuhansia kilometrejä ja monia erilaisia sääolosuhteita. Karavaanin pakkausta kotimatkaa varten. Matka oli kokonaisuudessaan todella hieno, antoi paljon uusia kokemuksia ja porukka oli aivan mahtavaa.. kiitos kaikille meille jotka olimme tekemässä tästä ainutlaatuista retkeä!! Hola Hola..

8 Kotia kohti lähdössä. Meriveden lämpötila piti tarkistaa oikein isolla joukolla

9 Pitihän meidänkin kokeilla miltä tuntuu olla lähtölavalla EM-kisassa ; ) Ja kovin kun shoppailee niin janohan siitä tuli.