Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Reserviläisliiton veteraanityön opas III. Jarmo Antero Tolvanen

Transkriptio

1 Hoivatkaa, kohta poissa on veljet Reserviläisliiton veteraanityön opas III Jarmo Antero Tolvanen 1

2 Hoivatkaa, kohta poissa on veljet VETERAANITYÖN OPAS Koonnut: Jarmo Antero Tolvanen RESERVILÄISLIITTO - Reservin Aliupseerien Liitto ry Döbelninkatu 2, HELSINKI Puh. (09) Painettu: Helsingissä 2006 Kolmas täydennetty painos

3 Erityisavustajat: Veteraanin mielipiteet: Sotahistorian asiantuntija: Lyyriset neuvot: Toiminnanjohtaja Olli Nyberg, viestintäkonsultti Riitta Ravila ja assistentti Karoliina Salminen, sekä muut veteraaniyhteistyöryhmän jäsenet: Vilho Ylitalo, Sven Nordlund, Pentti Löfgren, Juha Arvonen, Martti Pohjasniemi ja Tiina Kokkola. Lottaveteraani Maire Toivanen Eversti Pekka Ripatti Korpikirjailija Heikki Turunen Kolmas päivitetty versio ilmestyi joulukuussa 2006 Suuret kiitokset kaikille avustajille ja tukijoille sekä veteraanityön tekijöille. Erityiskiitokset Suomen Sotaveteraaniliiton ent. puheenjohtaja Aarno Lammelle, Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin ent. puheenjohtaja Juhani Soilalle sekä Reserviläisliiton puheenjohtaja Matti Niemelle. Reserviläisliiton veteraanityön oppaan jakelu kattaa liiton jäsenyhdistykset, piirit, tärkeimmät viranomaistahot sekä Suomen Sinibarettiliiton jäsenyhdistykset. Opas on tarkoitettu ensisijaisesti veteraanityöstä vastaaville. Kansikuvat: Reservin alikersantti, panssaritorjuntaryhmän johtaja Toivo Tuononen Uuksunjärvellä Tuononen toimi Juuan Sotaveteraanit ry:n varapuheenjohtajana kuolemaansa (v. 2000) asti. Tuononen valittiin Juuan Reserviläiset ry:n Vuoden 1999 Reserviläiseksi. Toivo Tuonosen Mattiisä jäi talvisodan taistelukentälle. Kuva: Seija ja Heikki Turunen. Sotainvalidi Veikko H. Romppanen ( ) 90-vuotispäivillään kotonaan Juuan Kopravaarassa Reservin korpraali Romppanen osallistui talvisotaan (JR 36, JR 31) ja jatkosotaan Rukajärven suunnalla. Romppanen on Juuan Sotaveteraanit ry:n kunniajäsen. Veikko Romppasen veli Antti kaatui jatkosodassa. Taitto: Olli Nyberg (2003), Sampo Collander (2004) ja Suvi Tuomanen (2006) Kuvat: Kirjoittajalta, ellei toisin mainita Opas on vapaasti ladattavissa osoitteessa Lisäkappaleita saa tilata Reserviläisliitosta hintaan 10 /kpl. 4

4 Sisällysluettelo Alkusanat 10 Sotiemme veteraanin puheenvuoro 11 Puolustusministeri Seppo Kääriäisen puheenvuoro 12 Puheenjohtaja Matti Niemen puheenvuoro 13 Unohtunut sotainvalidi 14 Reserviläisten marssi 18 Sodat ja veteraaniston synty 20 Itsenäisyytemme aamunkoitto Vapautemme ankara hinta Kunniavelkaa veteraaneille on yhä maksamatta 21 Veteraanijärjestöjen tila 21 Yhteistyön lähtökohta 21 Auttamista paikallisella tasolla 22 Sotiemme aikana toimineet järjestöt 23 Suojeluskunnat 23 Suomen Aseveljien Liitto 23 Sotilaspojat 23 Lotat ja muut sotasisaret 24 Tämän päivän veteraanijärjestöt 24 Sotainvalidien Veljesliitto ry 24 Järjestö ja sen jäsenistö 24 Hoito- ja kuntoutuslaitokset sekä sairaskodit 25 Liiton tehtävä 25 Suomen Sotaveteraaniliitto ry 25 Liiton jäsenet 26 Rintamaveteraaniliitto ry 26 Rintamanaisten liitto ry 26 Sotavangit ry 27 Veteraanijärjestöjen yhteistoimintafoorumit 28 Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta 28 Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta 28 Tammenlehvän Perinneliitto 28 Kaatuneitten Omaisten Liitto ry 29 Sotainvalidien Jälkipolvet -järjestö ry 29 Suomen Lottaperinneliitto ry 30 Vapaussodan Perinneliitto ry 30 Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry 31 Sotilaspoikien Perinneliitto ry 31 Veteraanien tunnukset 31 Rintamasotilastunnus 31 Rintamapalvelustunnus 31 Rintamatunnus 31 Veteraanitunnus 31 Ulkomaalaisen rintamasotilastunnus syntyneet ja miinanraivaajat 32 Reserviläisliitto ja muita maanpuolustusjärjestöjä 32 Reserviläisliitto - Reservin Aliupseerien Liitto ry 32 Suomen Reserviupseeriliitto ry 33 Suomen Rauhanturvaajaliitto ry 33 Kadettikunta ry 33 Reserviläisliiton veteraanityö ja sen tehostaminen 34 Veteraaniyhteistyöryhmä 34 Ohjeistusta ja toimintamalleja 34 5

5 Yhteistyössä valtakunnallisten veteraaniyhteisöjen kanssa 34 Talkoohengessä 34 Veteraanityötä yhdessä reserviupseerien kanssa 34 Reserviläisliiton veteraanityö Veteraanifaktat 34 Reserviläisfaktat 35 Operaatio kunniavelan maksu 35 Veteraanityö tänään 35 Tilanne 35 Nykyiset mallit 35 Tuen muodot 35 Veteraanityön kartoitus Yhdistyksistä 35 Veteraanituen muodot 35 Veteraanityön tehostaminen 35 Toiminta-ajatus 35 Tavoite 35 Organisointi 35 Veteraaniyhteistyöryhmä 36 Yhteistyötahot 36 Asema liitossa 36 Tuki käytännössä 36 Miten yhdistys menettelee? 36 Reserviläisliiton veteraaniyhteistyöryhmä 36 Veteraaniyhteistyöryhmän toimintasuunnitelma Toimintasuunnitelma Veteraanikyselystä saatu palaute 38 Veteraanityön käynnistys paikallistasolla ja sen ongelmat 39 Veteraanivastaavat 39 Veteraanivastaavan tehtävät 39 Perinteiset seremonialliset tilaisuudet 39 Käytettävissä veteraanijärjestöjen luottamustehtäviin 39 Yhteistyön aloittaminen ja yhteistyösopimus 40 Alueellinen tilannekartoitus 40 Alueellinen tiedottaminen 40 Ongelmat veteraanityössä 40 Tekijöitä tarvitaan 40 Tiedottaminen tärkeää 41 Lehdissä, jäsentiedotteessa, internetissä 41 Reserviläispiirin tehtävä 41 Piirilehden tuki veteraaneille 41 Yhteistyösopimukset veteraanien kanssa 42 Sopimusten tekemisestä 42 Sopimuksen täyttämisestä 42 Malleja yhteistyösopimuksista 43 Yhteistyösopimus (Juuka) 43 Yhteiset toimikunnat 44 VETRES 44 Veteraaniperinnetoimikunnat ja tukiosastot 44 Reserviläisten toiminta veteraaniyhteisöissä ja sen haasteet 45 Reserviläiset veteraanijärjestöjen kannattajajäseniksi 45 Toiminta veteraaniyhdistyksen johdossa 45 Kunniatehtävä reserviläiselle 46 Antoisaa, mutta raskasta 46 Velikultia ja rakkaita siskoja 46 6

6 Veteraaniyhdistyksen toiminnan haasteet 46 Taloudellisen tuen kohdistaminen 46 Yksinäisyys lisääntyy 47 Unohdetut veteraanit 47 Reserviläiset veteraanien luo 47 Veteraaneja ei jätetä - malli veteraanivierailuihin 47 Veteraanien tilaisuuksien tukeminen 48 Yhdistyksen vuosijuhla 48 Juhlan ohjelma 49 Liput ja liputus 50 Ohjelmakutsu 50 Istumajärjestys ja tarvittavat apuvoimat 50 Aseveljien tapaamiset 50 Aseveli-illat, konsertit, lauluillat ja pikkujoulut 50 Hengelliset tilaisuudet 51 Teematilaisuudet 51 Esitelmät ja oppilaitosvierailut 51 Retket ja tutustumiskäynnit 51 Arkipäivän tilaisuudet 52 Yhteistoimintaa pilkkikilpailuista saunailtoihin 52 Osallistuminen veteraanien tilaisuuksiin 52 Nuoret ja veteraanit 52 Lippulinnat ja paraatit 53 Lippuperinne jatkukoon 53 YHTEISET HANKKEET JA TOIMITILAT 54 Kirjahankkeet 54 Joululehden jakelu ja ilmoitusmyynti 55 Liput 55 Yhteiset majat ja toimitilat 55 Veteraanien varainhankinnan tukeminen 55 Keräykset, kampanjat ja lahjoitukset 55 Valtiovallan, kunnan ja yritysten tuki 56 Käytännön päivittäisapu ja talkooapu 57 Ikääntyvä veteraani ja itsenäinen selviytyminen -projekti 57 Sotainvalideilla suurin avun tarve 57 Sotainvalidien ja veteraanien avustajatoiminta 58 Veteraaniavustustoiminta Pohjois-Karjalassa 58 Veteraanien avustaminen talkooapua antaen 59 Keskityttävä tarpeellisimman avun antamiseen 59 Reserviläisten antama apu tukee peruspalveluja 59 Rauhanturvaajat veteraanien apuna 60 Kuljetusapua veteraaneille 60 Ulkoiluapua - pyörätuolillakin onnistuu 61 Vierailut veteraanien luona 61 Aika on arvokkainta, mitä voimme antaa 62 Ystäväpalvelutoiminta 62 Parivartiotoiminta 62 Veteraanien erityisedut, palvelut ja niiden hankinta 63 Veteraanien etuuksia vuonna Rintamaveteraanin tunnukset 63 Rintamalisä 63 Ylimääräinen rintamalisä 63 Kuntoutus 63 Hammashoito 64 Lääkealennus 64 7

7 Ulkomaalaisen vapaaehtoisen rintama-avustus 64 Eräissä sotiin liittyvissä tehtävissä palvelleiden kuntoutus 65 Hautausmaksut 65 Kuntien etuudet veteraaneille 65 Sotaveteraaniliiton ja -piirien kautta haettavat avustukset 65 Veteraanien apuvälineet 67 Kotoisten arkipuuhien helpottamiseen 67 Apua liikkumiseen 67 Näön apuvälineitä 67 Apuvälineitä tasapainohäiriöihin 68 Kasvo-, nenä- ja nielualueen apuvälineet 68 Äänen apuneuvot 69 Kuulon apuneuvot 69 Kunniamerkit ja muulla tavoin muistaminen 69 Sotien muistomitalit 69 Kunniamerkit kuntoon 69 Kunniamerkit kantoon 70 Kunniamerkkien arvostaminen 70 Veteraaniyhteisöjen huomionosoitusjärjestelmät 71 Kunniamerkin ehdottaminen 71 Veteraaneja voi muistaa monella tavalla 71 Veteraanit kunniajäseniksi 71 Kuolleen henkilön kunniamerkit 71 Sodan ajan nainen ansaitsee tunnustuksen 72 Kotirintamanaisen mitali 72 Lottamuistomitali 72 Sodan ajan naisille ja miehille muistoksi ja kiitokseksi 73 Sininen risti miekoin 73 Talkootoiminnan muistomitali 73 Sotilaspoikaristi 73 Siirtoväen muistomitali 73 Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali 73 Maanpuolustusmitali 73 Reserviläisliiton huomionosoituksia 74 Lahjaideoita 74 Edesmenneen veteraanin muistaminen 74 Tunnukset veteraanien hautakiviin 74 Sankarivainajien hautakivien ja muistomerkkien hoitaminen 75 Kuolinilmoitukset 76 Muistokirjoitukset 77 Sotiemme veteraanien hautaan siunaaminen 77 Hautajaisvalmistelut 78 Kunniavartiot ja seppeleenlasku muistomerkillä 79 Jouluaaton lumitalkoot ja kunniavartiot sankarihaudoilla 79 Liput liehumaan 79 Tärkeitä muisto-, juhla- ja liputuspäiviä 80 Veteraaniperinne talteen 81 Lehtiartikkelit ja muut tallenteet 82 Haastattelut 82 Veteraaniperinteen kerääminen 82 Muutama ohje haastattelijalle 83 Haastattelutekniikasta 83 Päätössanat 84 Liitteet 85 Lähdeluettelo 99 8

8 9

9 Alkusanat Tätä kirjoittaessani tammikuun 1. päivänä 2003 on täällä Pohjois- Karjalassa pakkasta 40 C. Pitkä ja ankara pakkaskausi on samanlainen kuin talvisodan aikana 63 vuotta sitten. Omistan tämän kirjan äidilleni, joka menetti terveytensä talvisodan ankarassa pakkasessa kuorma-auton kyydissä matkalla Neuvostoliiton vankileirille helmikuussa Suojärven Ignoilan kylässä, vuonna 1921 syntynyt äitini koki hyrsylänmutkalaisten kohtalona talvisodan alkuhetkien kauhut, miehittäjien kohtelun ja Interposolkan siirtoleirin kurjuuden alkukesään 1940 asti. Jatkosodan aikana hän palveli sotatoimialueella patruunatehtaassa ja sotarautateillä yhteensä nelisen vuotta. Äitini kävi satojen tuhansien siirtokarjalaisten tavoin kaksi evakkomatkaa menettäen kotinsa lisäksi veljensä Ilomantsin torjuntataistelussa elokuussa Noiden kokemusten tiedostaminen on antanut minulle intoa ja voimia tehdä veteraanityötä. Tämä kirja on omistettu myös muille talvisodan invalideille ja viime sotien veteraaneille, jotka antoivat henkensä tai terveytensä tämän maan itsenäisyyden puolesta. Sotiemme veteraanit eturintaman miehestä kotirintamanaiseen ovat kunniakansalaisiamme. Tammenlehväsukupolvi taisteli ja jälleen rakensi meille vapaan isänmaan, jossa meidän on ollut hyvä elää. Emme saa unohtaa veteraanejamme. Oppaan kirjallinen ja kuvallinen sisältö painottuu omaan kotimaakuntaani ja asuinpaikkakunnalleni. Aineiston kerääminen maantieteellistä tasapuolisuutta noudattaen olisi kestänyt tarpeettoman kauan. Oppaan julkaisemista ei kannata viivyttää, sillä veteraanityön opit tulee saada kentälle mahdollisimman pian. Veteraanien rivit harvenevat kiihtyvällä tahdilla noin kolmenkymmenen veteraanin joutuessa viimeiseen iltahuutoon joka päivä. Kohta vain joka kymmenes viime sotiemme taistelijoista elää keskuudessamme. Jarmo Antero Tolvanen Reserviläisliiton veteraaniyhteistyöryhmän puheenjohtaja 10

10 Sotiemme veteraanin puheenvuoro Kun liittomme lähetystö kävi presidentinlinnassa 1976 luovuttamassa ansioristimme ensimmäistä kappaletta presidentti Kekkoselle, pidin hänelle ansioristin luovutuspuheen. Puheessa korostin seuraavia asioita: Liittomme tarkoitusperänä on maanpuolustustahdon kohottaminen kansamme keskuudessa. Tämä edellyttää niiden pyrkimysten tukemista, jotka tähtäävät sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseen kaikissa kansalaispiireissä. Näin luodaan arvoja, joita jokaisen suomalaisen kannattaa puolustaa. Veteraanimme ovat taistelleet Suomen vapauden ja juuri näiden arvojen puolesta. Vuonna 1993 minut kutsuttiin veteraanina ja aliupseerina Suomen Marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiön hallitukseen, jonka puheenjohtaja silloin oli suuresti kunnioittamani Mannerheimristin ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Kaveria ei jätetä on Adolf Ehrnroothin, kuten muidenkin sotaveteraanien tunnuslause. Sodassa haavoittunutta aseveljeä ei jätetty vihollisen käsiin. Niinpä vanhuudenpäiviä viettäviä vaikeuksissa eläviä veteraaniveljiä ei nytkään jätetä yksin. Heitä ei saa unohtaa. Se on kunniavelkaamme. Niinpä toivon sydämestäni kaikilta teiltä aliupseeriveljiltäni kaikkea sitä tukea, mitä ikääntynyt tammenlehväsukupolvi voimien ehtyessä tarvitsee. Onhan vielä elossa olevien veteraanien keski-ikä jo yli 83 vuotta. Uskon vilpittömästi, ettei suhtautuminen ikääntyviin sotiemme veteraaneihin jäisi pelkiksi korulauseiksi. Helsingissä Kalevi Tilli ( ) Reserviläisliiton kunniapuheenjohtaja 11

11 Puolustusministeri Seppo Kääriäisen puheenvuoro Joulukuussa 2006 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät turvaamaan rauhaa Suezille. Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen suoritti 250 rauhanturvaajan katselmuksen joulukuun 8. päivänä 1956 Kaartin kasarmin pihalla. Hän sanoi sotilaille: Suomen kansa, joka teidät lähettää, luottaa siihen, että te täytätte teille annetun edesvastuullisen tehtävän kunnialla, kuten suomalaisen miehen ja sotilaan tulee. Kansakunnan onnentoivotukset saattavat teitä. Kaksi päivää myöhemmin YK:n Suomen komppania nousi Seutulassa kahteen amerikkalaiseen kuljetuskoneeseen aloittaen matkansa Suezille. Viisi vuosikymmentä kestänyt kansainvälinen toiminta on ollut menestystarina. Rauhanturvaajillamme on ollut lähes palvelusvuoroa YK:n, Euroopan Unionin ja Naton johtamissa operaatioissa. Suomalaisten toimintaa on leimannut vankka osaaminen, sitoutuminen annettuihin tehtäviin ja taito löytää yhteinen kieli paikallisten ihmisten kanssa. Suomalaiset nauttivat arvostusta niin palvelustovereittensa kuin paikallisen väestön keskuudessa. Samalla Suomi on pystynyt osoittamaan maanpuolustuskyvykkyytensä. Toisaalta kansainvälisestä toiminnasta on saatu arvokasta kokemusta Suomen puolustuksen tueksi. Marssijärjestys on selvä. Puolustusvoimien ydintehtävä on jatkossakin Suomen ja suomalaisten puolustaminen. Suomalainen puolustuskonsepti omaperäisyydessään nojaa yhtäältä yleisen asevelvollisuuden tuottamaan reserviläisarmeijaan ja toisaalta ajanmukaiseen varustukseen ja materiaaliin. Tämä yhdistelmä on kova sana. Kokonaisuutta tukee poikkeuksellisen korkea maanpuolustustahto. Suomalaisten isänmaanrakkaus ja maanpuolustustahto on eleetöntä, jopa harrasta. Samalla se on päättäväistä. Suomalaiset toimivat määrätietoisesti ja yhdessä, jos tai kun pilliin puhalletaan. Suomalaiset eivät uhoa itsenäisyytensä puolesta, mutta ovat valmiit tekemään kovia tekoja sen säilyttämiseksi. Sotiemme veteraanien perintö puhuttelee. Suomen puolustamisen vastuu on kaikissa olosuhteissa suomalaisten itsensä käsissä. Sitä vastuuta ei voi eikä saa siirtää muualle. Nykypolvet ovat saaneet veteraanien taistelun ja työn ansiosta vaalittavakseen vapaan isänmaan ja vankan hyvinvointivaltion. Tämä perintö on iso saavutus, kun ottaa huomioon, millaisia mullistuksia maailmassa on tapahtunut II maailmansodan jälkeen ja mihin asemaan Suomi on kohonnut näiden vuosikymmenten aikana. Se ei ole tapahtunut itsestään, vaan kovan työn, voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja taitavan johtajuuden ansiosta. Nykypolvet haluavat osoittaa kiitollisuuttaan sotiemme veteraaneille. Reserviläisliitto ry:n julkaisema veteraanityön opas on nykyaikainen tapa hoitaa veteraanien meille jättämää perintöä ja osoittaa heille arvostustamme. Kiitän liittoa tämän oppaan julkaisemisesta. Toivotan kaikille veteraanityön tekijöille menestystä ja hyvää vointia vuodelle Seppo Kääriäinen Puolustusministeri 12

12 Puheenjohtaja Matti Niemen puheenvuoro Veteraanityö nousi Reserviläisliitossa voimakkaasti esille 2000-luvun alkuvuosina. Ensimmäisellä puheenjohtajakaudellani veteraanityö nostettiin yhdeksi tärkeimmistä painopistealueista. Liittoon perustettiin silloin myös työryhmä, jonka tehtäväksi annettiin veteraanityön tehostaminen. Liiton puolesta haluan antaa lämpimät kiitokset veteraanityöryhmän puheenjohtajalle Jarmo A. Tolvaselle, joka sitkeästi ja innokkaasti on vetänyt työryhmää. Kädessänne oleva veteraanityöopas on tämän työryhmän ja ennen kaikkea puheenjohtajansa valtavan työn tulos. Tämä opas, joka sisältää käytännön ohjeita ja neuvoja ja paljon taustatietoa erilaisista veteraanien kanssa toimivista järjestöistä, on tänään arvokas työkalu veteraanityötä tehtäessä. Toivonkin, että jäsenyhdistyksemme ja yksittäiset jäsenet muistaisivat veteraanimme ja tekisivät tätä arvokasta työtä vielä, kun se on mahdollista. Tiedämme kaikki, kuinka veteraanityö palkitsee molempia osapuolia. Tämä työ, jos mikään, kohottaa meidän kaikkien maanpuolustustahtoa. On muistettava, että joukossamme on päivä päivältä yhä vähemmän sotaveteraaneja ja pian kunniavelan maksaminen ei ole enää mahdollista. Siksi toivon, että veteraaneja ei jätetä eikä unhoiteta. Veteraanityö on edelleen liiton tärkein painopistealue myös tulevina vuosina. Matti Niemi Puheenjohtaja Reserviläisliitto ry 13

13 Heikki Turunen: Unohtunut sotainvalidi I Kun isäni oli neljä, hänen synnyinmökkinsä paloi, vuokratölli, jokin karjomökki. Heitä asui siinä kymmenen. Kapinakeväänä he olivat maistaneet petäjäistä, äiti kaivanut heistä verisiä pihkapipanoita. Hän itki vielä kertoessaan siitä lastenlapsilleen, kerjuulla kulkenut puolisokea isoäitimme, korvenmummo leppäsauvoineen, ukinkaramelleineen. Heilahda ohdake tuulien keinuun hänen kadonneella haudallaan. Kymmenen ikäisenä isä jätti kansakoulun saatuaan käytöksenalennuksen tupakanpoltosta. Lähti isänsä mukana savottaan Venäjän rajalle, oppipojaksi, tulipojaksi, oksankarsintaan. Kuorinnoilta hän jatkoi kevätuitoille. Seisoi jäisissä vesissä, keksi kuin sotakeihäs, sarkanuttuinen, laiha salonpoika, pitkävartisissa lapikkaissa, housunmutjuissa, iso lippalakki kuin naurettava harjoituskypärä. Yksi hyvinvoinnin perusta, lapsityöläinen, otsa jurosti eteen, katseessa itkua ja uhmaa. Vanhan ajan kesän raukeaa kauneutta välkkyy niva uuvuttavan auringon alla. Miten se niin välkkyykin, pieni tienuumies. Nuo Puhtulan huiput siintelee yllä Kronstadtin piippujen, kirjoitti Terijoella sotilasmuistioon yllättävän komea ja iloinen nuorukainen. Selkävikoja tosin oli, jaloissa verenkiertohäiriöitä, mutta sitkeä, jäntevä ja vaarallinen kuin ilves. Ja kiihkosta ja elämänjanosta väräjöiden soi Laatokan hiekoilla maakylän iltamiehen mandoliini. Kivääri on kirkas kuin aurinko, jota kannan mä olallani, hei tyttö on nätti kuin taivahan tähti ja kulkee mun rinnallani. II Reino Turunen Nuhruiset lumipuvut ja kokardit, aseiden, sauvojen pysähtynyt unenomainen liike, karvalakit hiukan vinossa, hihnat ristiremmissä rinnan päällä kuin Suomen herran piirtämä ruksi. Hiihdät joukossa suonreunaa Tolvajärvellä, ehkä Paateneen puolessa, työmiehen ja rengin poika, työmies ja renki, nuori perheenisä, vaalean lettipääpiian musta sulhanen. Juro rivimiehen hahmosi on epäselvä, katsetta ei näy kulmien varjoista. Mutta talvinen havumetsä on selvä ja ankara, lumen valaisemat kasvosi äkkiä oudon kauniit ja varjot silmiesi kohdalla mustat, voi miten mustat varjot kuusien alla. Leikistä oli tullut tosi. Et olisi halunnut lähteä, mutta oli pakko. Sellainen oli laki. Kieltäytyjät joutuivat vankilaan tai ammuttiin. Lähditte nauraen. Ryhmäkuvassa istut korsussa, rennoin asennoin soitat mandoliinia, ranturintaisessa sotaväen villapaidassa, kaulus auki, nuorena, suonikkaana, laihana, samassa asennossa, siinä samassa, ikuisesti. Jalkasi on toisen jalan polvella, pää kallellaan, hymyilet kuin sinua vähän hävettäisi kun osaat soittaa. Suurenet yhdeksi heistä, näytät katsovan silmiini minne menenkin, näytätte kaikki katsovan poikiinne missä olemmekin ja nauratte, Rukajärven porukka, sököjoukko Aunuksessa ja Tiltun tiellä. 14

14 III Kivusta värähtäen vaikenee mandoliini. Kaksi sotaa, viisi vuotta, eikä naarmuakaan. Mutta kuukausi ennen aseiden vaikenemista, elokuun ensimmäisen auringon noustessa pahaenteisen raskas helleyön hiljaisuus räjähti. Itikoiden innittäessä kuumassa ruudinkäryssä huomasit pitkän mustan Ilomantsin kuusen kumartuvan taivaiden hehkusta kuin kuolema. Makasit mustikanvarvukossa, mottiin joutuneena. Luoti osui nuoriin kasvoihin, joita muuan piika lettipää, maakylän tyttö kuin Karjalan salopurojen rentukka oli katsellut siltatansseissa tummana ujona prinssinään. Kimmokeluoti tuli kannon läpi. Et ensin tajunnut mitään, yön hämyssä näit jotain mustaa valuvan käsillesi, tuli epätodellinen olo, tunsit outoa raukeutta, jossain soi.yritit nousta, mutta lysähdit takaisin. Miten raskas on tämä helleyö, kaunis kuin elämä. Unessa hapuilen tyhjyydestä kasvojasi; siihenkö kuolet, ujonauruinen Suomen poika, yksi uneksiva renki, vähän kylähumu kiljuntekijä, vaalean piian musta sulhanen, veli, isäni, jäänkö syntymättä, pikkuenkeliksi Orionin hopeasumuun! Myöhemmin, kerrottiin, leukasi retkotti irti, kasvot purilailla oudon harmaat. Suurina ja sinisinä, hyvin suurina ja sinisinä, katsoivat silmäsi sitä kuusta, sitä mustaa pitkää Ilomantsin kuusta. Sinua kantavat veljesi, karut soturit Eldankajärveltä, luulivat elämäsi pulpahtelevan tummana ryöppynä mandoliinimiehen suusta, raukenevan sydämen tahdissa, suusta joka oli laulanut Äänisestä ja Vienan kuusta ja tunsi nurkkatansseista karjopiian ujon suukon. IV Hirviön kukistanut maailma riemuitsi, karnevaalitunnelma vallitsi Lontoossa, punaliput liehuivat Berliinin katoilla. Eräs makasi Hämeenlinnan sotasairaalassa kuula rinnassa, kasvot lastoitettuina. Hiljaa olivat Laatokan tykit, rikki Terijoen sotilaiden kirkkaat kiväärit, vaiti nuoren laulajan sydän. Et selittänyt, kun ihmettelin rumaa arpea. Sanoit sitä kipeäksi, pyysit puhaltamaan. Puhalsin tärkeänä ja kysyin: Vieläkö koskoo? Vielähän tuo vähä koskoo. Puhaltaa töhkäsin vielä kovemmin ja kysyin: Vieläkö on pipi? Vielä vielä veikkonen. Puhalsin sydämeni innolla ja kysyin: Koskookos vielä? Nyt ei koske ennee kuinhi pikkusta. Kiehnäsin ylpeänä, vähän ujostutti, kun isä katsoi ja nauroi. Katse oli hyvin sininen. Se oli vähän aikaa erikoisen sininen, suuri. Ystävät, en tiedä olenko koskaan sen jälkeen ollut niin ylpeä. V Isänmaa palkitsi sinut antamalla velaksi maata, josta unta nähden olit kyyristellyt juoksuhaudoissa, maannut Ontajärven poteroissa ja Tiiksjärvellä. Se antoi sinulle korvesta palan raakaa metsää viidestä vuodesta Raappanan mukana Rukajärvellä, Tsirkka-Kemissä, Paateneen tiellä ja Ilomantsissa. Hävityn sodan jälkeen alkoi häviöön päättynyt toinen taistelusi, aseina kiväärin ja kenttälapion sijaan suokuokka, lapio ja kirves. Tykkilavettien ja hyökkäysvaunujen tilalla kivireki ja pellonraivausyhtiön keltaiset katerpillarit. Niiden telaketjujen jäljillä linjojen takana, piippalakkien paikalla, kantoröykkiöitä, kivikasoja, suokuusikon musta reuna kuin uhka. Ämmät ne kantaa kontilla santaa Rukajärven rantaan, lauloit kuokoksella, raivuusavuista sinisinä iltoina, kertaalleen ammuttu mies, huonosti tapettu, ammuttu parahilleen kohti ja ohi. Mutta lauloit. Röhössä on Tiltun tie, ja se kurasena murasena Uhtualle vie. Syvä iskumme on, viha voittamaton. Mun isäin oli sotamies ja nuori, kauniskin. Voi kuink on kaunihit järvet sen. Korpes raivio, kultavainio, raatain luoda nyt meidän vuoro on. Jaksaaksesi illalla nukkumaan sinun oli maattava raiviolla. Vaimolta ja lapsilta salaa oksensit verta kantokasan takana, mutta nousit ja tulit, kuulimme mandoliinisi. Pienenä koetin nyppiä sänkeä leuastasi. Yhdessä kohdassa parta ei kasvanut. 15

15 Muistatkos Emma sen kuutamoillan... Me nauroimme, äiti lauloi ja tanssi lehmiveräjällä mustalaisen kanssa, jonka nimi oli Immanuel. Jumala kanssamme. Mutta nousit. Kuten aina. Kuin se tuttu, sitkeä liekki, jota tuhat maan ja taivaan perkelettä oli koettanut sammuttaa, mutta joka oli aina jäänyt jonnekin kytemään ja ilmestynyt entistä väkevämpänä, kirmannut pirunpellon yli ilkkuvana latvapalona puusta puuhun, vaaralta toiselle, polvesta polveen. Te nousitte kaikki, Aunuksen ja Kannaksen veljet, korttimiehet, ventin pelaajat, raminajoukko, Raatteen, Kollaan, Suomussalmen likaiset hiihtäjät, parransänkiset valvojat Taipaleen ja Syvärin punaisella joella. Heistä yhtenä palasit tulen ja teräksen helvetistä, suoröpön mustista purskahduksista, räjähtelevien honkien alta, kadotaksesi tuttuna hahmona, samassa harmaassa sotaväen takissa rauhan hiilivalkeille. Liekehtivien raivioiden savuista ja ongasta, elämäsi auringon punertavana lepattavasta terhenestä hahmotut entistä runnellumpana, verta suulla. Kaadut mutta nouset, tulet, pelastat. Ja rippeillä mitkä isänmaa salli jäädä jäljelle nuoruudestasi, verestäsi, sydämestäsi, kauneudestasi, löit alkutahdit poikiesi marssille omaan elämäänsä, maasi uuteen tulevaisuuteen kuin soittaen rikkinäistä mandoliinia yllättävän kauniilla ehjällä kädelläsi, yllättävän sointuvia, ihania helähdyksiä, silmissäsi yllättävän sinisiä unensirpaleita. Kuin viimeiseen huikeaan loikkaan lauenneet sudenselät, ruhjeisina, pitkinä, sinenharmaina häämöttävät uudissavuista vaarojen kaaret, sukujemme unten temmeltävät sinipellot. Karjala pukeutuu elämänsavujen morsiushuntuun. Kuin hääyötään, kevättä nukkuu Häme ja Lapin suot. Vielä kerran ilmestytte tulessa ja savussa, vielä kerran kaadutte, mutta nousette. Kerran vielä, te elämän ja kehityksen isät, katsotte väsymyksestä verestävin silmin, kirous huulilla, rukous sydämessä, kun maajään karut jumalanvuoteet pisaroivat sydäntenne vihkimaljan punaista kastetta ja moreeni kukkii, rukiinoras kirmaa särkille ja hallasoille vihreänä vihurina kuin kitsaan Jumalan käsistä karannut keväänkulo, paratiisista karkotettujen syntisien uhmakas kapina. Ja hetken aikaa, yhdessä äidin kanssa, näette ensi kertaa lapsen, joka ei tiedä mitä on nälkä. VI Lapsena isä pyysi minua polkemaan kipeää selkäänsä. Hetekalla makasi mahallaan ja poltti holkkitupakkaa. Horjuin kyhmyisen, luisen sudenselän päällä kuin marssien lyhyttä, kapeaa, hiukan huonoa tietä. Salaa säälien poljin vereni ja henkeni tummaa peltoa. Hän lauloi särkyneellä suullaan ja minä kuljeksin edestakaisin hänen selässään kuin kömpelössä pienessä tanssissa, unessa jossain taivaan ja maan välillä, tähtien luona. Tanssin kipua isäni selästä, hän lauloi jenkkaa ja minä tanssin surua isäni sydämestä. Hän laulaa lonkutteli möräkällä äänellä ja minä tanssin itkua hänen korvenmiehen sielustaan, särkyä hänen ikäpolvensa silvotusta lihasta, isäni selän rujolla sankaritiellä, kenties ainoalla kunniankentälläni. Se oli huikea marssi. Poikani, oma lintuni, kuule, se oli elämäni huikein tanssi. VII Suuri oli siis ahneutesi määrä, isä. Kaikki, mitä teit, oli turhaa, väärin, liikaa. Olit ase kädessä puolustamassa maasi itsenäisyyttä, jonka viisaampi polvi oli myyvä turhana uudelle imperiumille. Olit, raukka, kiihkoissasi mukana tekemässä maallesi suuria ikäluokkia, puolta miljoonaa työtöntä, liikaihmisiä. Kun renginunelmasi toteutui ja sait omaa maata, olit niin ahkera ja tehokas, että se kukoisti liikaa. Lisäksi kiroilit pellolla, syntisäkki, noiduit hevoselle, teit pyhätöitä. Ei riittänyt että lapsesi olivat sukujesi ensimmäisiä joiden ei tarvinnut koskaan nukkua tyhjällä mahalla; olit mukana kasvattamassa ylijäämäviljaa, tekemässä voita yli tarpeen, hukuttamassa kansakuntaa maitoon, kananmuniin, lihaan. Kotejakin olit mukana rakentamassa autiokyliksi asti, 16

16 autioille rannoille, turhalla verellä kastettuun liikamaahan, ehkä liikarakkaudessa liian valmiiksi tekemäänne maailmaan. Tosin sait mitä kerjäsit, turhan leivän turha isä. Uusi yhteiskunta, jonka edestä annoit kaikkesi, katsoi sinut rasitteekseen ja ajoi maaltasi kuin intiaanin. Tuhansien toisten turhien kanssa sait lähteä. Kaupunki, joka nousi kukoistukseen kaltaisesi ansiosta, sanoi sinua Suur-Suomen tekijäksi ja sotahulluksi ja se sanoi sinua turvenuijaksi, pojat nakkikioskilla nauroivat ja sanoivat tahvoksi ja viljoksi, jauhoseläksi. Lopuksi menit kappaleiksi rekka-auton alla, pääsi murskaantui, kätesi ja jalkasi repesivät irti. VIII Voi olla ettei se vielä riitä, tummaiseni. Niin suuri, niin suuri oli rikoksiesi määrä. Mutta selitä siellä, kerro, pyydä anteeksi. Sano että teit ne ymmärtämättömyyttäsi, itseään ihmiseksi luullut Suomen metsien mörkö. Kerro että et tarkoittanut pahaa. Kadu, ripittäydy iltamamies, myönnä velikulta, että sinulla oli etulinjoilla joskus hyvin, hyvin ikävä iloista lettipäätäsi, pikkupiikaasi, ruiskukkaa. Tunnusta että luotien laulaessa rakastit häntä. Selitä ettei se johtunut ahneudesta, kerro että erehdyit, sinun teki mieli, teki poloisen niin hirveästi mieli saattaa naisesi ja lapsesi omaan kotiin ja ruokkia heidät, kuulla heidän naurunsa kuin oikeat ihmiset, kaupunkien herrasväki, Euroopan pohatat. Tunnusta pois; et ilennyt sanoa heille että rakastat, että sanoit, moukka, sen ainoalla tavalla minkä osasit; pihkan kultakyyneliä sädehtivillä mäntyhirsillä, petromaksin kohinalla koivikkorantaan rakennetussa valkeassa tuvassa talvi-iltana, tähtien loistaessa. Myönnä että pystyit sopertamaan sen heille vain työlläsi, kypsällä vehnämaidilla, lämpösleivällä, jonka pohja on kuin samettia, jauhonvalkeaa nukkaa, ja suorilla halkopinoilla, kauniilla lehmiveräjillä, tummanpuhuvina järvellä loistavilla siroilla veneillä, elokuussa vaalenevilla ruispelloilla, enkelinsilmäisillä pikkuvarsoilla, karitsoiden pyhällä valkeudella isäjumalan kasteisilla laitumilla, pohjoisen Genesaretin äärillä. Selittele hiukan kiroilemistasikin. Sano että et toisinaan hillinnyt itseäsi, kun väsytti ja sotavamma vaivasi, selkään koski. Ehkä Mestari hiukan ymmärtää huoneilleen, arpisten veijareiden omaan taivaaseen tullutta repaleista särjettyä hylkiötä ja antaa anteeksi, lyö kanssanne kortiksi, korottaa sinut päällemme katsovien jäyhien soturien joukkoon. Ja aikani täyttyessä olen kuuleva mandoliinisi, rakas isä. Heikki Anton Turunen Juuka Kansankirjailija Heikki Turunen kotonaan Juuan Piitterissä Heikki Turunen on syntynyt Vuonislahdessa Runon alkuversio on tehty Joensuun sotainvalidien Veljeskodin avajaisiin 70-luvun lopulla. Runon esitti taiteilija Veikko Sinisalo. Oheisessa muodossa runoa ei ole aiemmin julkaistu. Kirjailijan isä, josta runo on tehty, Reino Juho Turunen haavoittui Ilomantsin mottitaistelussa Heikki Turunen on Juuan Reserviläiset ry:n jäsen. 17

17 Säv. ja sov. Pasi-Heikki Mikkola, san. Heikki Turunen Reserviläisten marssi Isän arpia lapsena koskettelin, kysyin: Mistä sä oot nämä saanut? Hän vastas kuin vieläkin koskenut ois, muistot mielestä halunnut pyyhkiä pois: Juoksuhaudoissa olen mä maannut. Aseveljet kun Kuhmossa kamppailivat, Raatteella vertansa vuodattivat, kuultiin Kollaan me tykkien pauhu. Pojat Taipaleenjoella, Kannaksen linjoja puolustivat, meille Syvärin soi sotasinfoniat, Ilomantsissa luotien laulu. Oli Santavuori, Breitenfeld, tuli Porrassalmi ja Kollaa, pitkä perintö vahtivuorojen, me heidän poikia ollaan. Vihaa emme me palvo, mitään emme kosta, emme sotainnosta kalpaamme nosta, vuoks kunnian emme vahdissa valvo. Työn, rauhan tähden marssimme kestää, sovun, rakkauden puolesta laulumme kantaa, ikiajoiksi työnämme sodat on estää, kodin, isänmaan eteen siten kaikkensa antaa. Reserviläisten marssin esittivät ensimmäisen kerran tohmajärveläinen laulutaitelija, tenori Esa A. Luukkainen ja Karjalan Sotilassoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Raimo Maaranen. Isän selkää me lapsina poljettiin, kun illalla saapui hän töistä. Oli uupunut, kipeä, tuskainen niin puhui mulle kuin kauhujen öistä: Kivut marssi pois, sinä pikkuinen mies, ota syömmeni sykkeestä tahdit, kuin ainut se ois sinun sankarities, isäs runteli julmemmat mahdit. Minun marssini tie Röhönrannalle vie, verihiekat näin Äänisen aavan, sinun kulkusi suunta kauniimpi lie, näithän isäsi vammat ja haavat. Oli Santavuori, Breitenfeld, tuli Porrassalmi ja Kollaa... 18

18 Reserviläisten marssi Pohjois-Karjalan Reserviläispiiri ry luovutti Reserviläisliitolle 50-vuotislahjana tilaamansa Reserviläisten marssin. Marssin sävelsi ja sovitti nykymarssimusiikin merkittävimpiin säveltäjiin kuuluva musiikkikapteeni Pasi-Heikki Mikkola, joka toimii Mikkelissä Savon Prikaatin soittokunnan päällikkönä. Marssin koskettavat sanat teki Suomen Leijonan Pro Finlandia mitalilla palkittu kirjailija Heikki Turunen Juuasta. Reserviläisten marssi kuultiin ensiesityksenä Joensuussa pidetyssä Reserviläisliiton valtakunnallisessa maanpuolustusjuhlassa. Juhla oli samalla Pohjois-Karjalan Reserviläispiirin 50-vuotisjuhla päättäen liiton 50- vuotisjuhlavuoden. Marssin esittivät tohmajärveläinen laulutaitelija, tenori Esa A. Luukkainen ja Karjalan Sotilassoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Raimo Maaranen. Marssin luovuttivat liitolle juhlatoimikunnan puheenjohtaja Ilpo Pohjola sekä Pohjois-Karjalan Reserviläispiriin puheenjohtaja Jarmo A. Tolvanen ja 1. varapuheenjohtaja Kaisa Kajo. Reserviläisliiton puheenjohtaja Matti Niemi otti lahjan vastaan kiitollisena. Reserviläiset kantavat veteraanijärjestöjen lippuja kirkosta kohti Reserviläisliiton valtakunnallista maanpuolustusjuhlaa Carelia-salille Joensuussa Oli ensimmäinen kerta kun myös veteraanijärjestöjen liput olivat mukana lippulinnassa Reserviläisliiton vuosikokoustapahtumassa. Kuva: Sampo Collander. 19

19 Sodat ja veteraaniston synty Itsenäisyytemme aamunkoitto Ensimmäisen maailmansodan pyörteisiin joutui myös Venäjään kuulunut Suomen Suuriruhtinaskunta. Jääkäriliike perustettiin, ja Saksaan lähti vuodesta 1915 alkaen lähes miestä saamaan sotilaskoulutusta. Tavoitteena oli Suomen itsenäisyys. Suojeluskunnat perustettiin vastavoimiksi vuonna 1917 perustetuille työväen järjestyskaarteille. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6.joulukuuta Sitä seurasi vapaussodasta julmaksi ja veriseksi muuttunut kansalaissota. Sota ja vankileirit veivät yli itsenäisen Suomen kansalaista; noin prosentin maan väestöstä. Vapaussotaan ( ) osallistui hallituksen joukoissa noin miestä. Jonkin verran naisia oli mukana kotiseuduilla tukitehtävissä. Pieni osa naisista oli jopa rintamalla muonituksessa ja lääkintähuollossa. Heimosodissa (Itä-Karjalassa, Aunuksessa ja Inkerissä) kuoli noin 800 vapaaehtoista suomalaista. Viron vapaussodassa oli mukana satoja suomalaisia vapaaehtoisia. Punakaartin kokonaisvahvuus kohosi sodan kestäessä yli mieheen. Pieni määrä naisia oli mukana taisteluissa. Varsinaisten rintamajoukkojen vahvuus oli noin Viimeinen jääkäri, kenraali Väinö Valve kuoli vuonna Vuoden 1918 taistelijoista on keskuudessamme enää muutamia. He ovat yli 100- vuotiaita. Vapautemme ankara hinta Suomen käymiin viimeisiin sotiin osallistui kansainvälisesti vertaillen väestöstä suhteellisen suuri osa. Maan väkiluku oli tuolloin alle neljä miljoonaa. Talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan vuosina oli mukana noin miestä ja arviolta noin naista. Jatkosotaan osallistui enimmillään noin miestä ja noin naista. Naisten osallistuminen sotatehtäviin ei perustunut lakiin. He olivat mukana lottina, sotilaskotisisarina, sairaanhoitajina ja monissa muissa eri tehtävissä. Outokummun Kuusjärven sankarimuistomerkki. Talvisodassa kaatui yli suomalaista, katosi noin ja haavoittui noin Siviilihenkilöitä kuoli yli Jatkosodassa kaatui yli , katosi noin ja haavoittui noin Siviilihenkilöitä menehtyi runsaat Lapin sodassa , jossa Suomen vastustajana oli Saksa, kaatui noin miestä, katosi noin 250 ja haavoittui lähes Pysyvästi sodissa vammautui noin henkilöä. Yhteensä vuosien sodissa kuoli tai haavoittui noin henkilöä. Sotien aikana lähes kaikki alle 30-vuotiaat miehet osallistuivat maan puolustamiseen. Varsinaisiin taisteluihin osallistuneet sekä myös kaatuneet ja haavoittuneet olivat pääosin nuoria ihmisiä. Vuoden 2006 alussa oli joukossamme vielä noin rintamaveteraania, noin miestä ja noin naista. Heistä noin oli sotainvalideja. Veteraanien keski-ikä on noin 85 vuotta. Tammenlehväsukupolven taival suomalaisessa yhteiskunnassa on kaartumassa illan lepoon. Veteraaneja poistuu keskuudestamme kiihtyvällä tahdilla noin divisioonan verran vuodessa. Vuosituhannen jälkeen veteraanien lukumäärä on pudonnut nopeasti. Veteraaneja arvioidaan olevan vuonna 2005 jäljellä noin , vuonna 2010 noin , vuonna 2015 noin , vuonna 2020 noin ja vuonna 2025 noin

20 Kunniavelkaa veteraaneille on yhä maksamatta Tämä kirja on tehty rakkaudesta sotiemme veteraaneihin, sotiimme osallistuneisiin miehiin ja naisiin, sotainvalideihin, rintamamiehiin ja lottiin. Tässä oppaassa heitä kaikkia kutsutaan veteraaneiksi. Veteraaniyhteisöillä tarkoitetaan Sotainvalidien Veljesliittoa, Suomen Sotaveteraaniliittoa, Rintamaveteraaniliittoa, Sotavangit ry:tä ja Rintamanaisten Liittoa. Veteraanityön opas antaa selkeitä ohjeita ja tarpeellisia tietoja reserviläispiirien ja yhdistysten veteraanityöstä vastaaville. Veteraanityö on vaativaa, mutta antoisaa. Oppaan ensimmäinen käsikirjoitus laadittiin Veteraanityön oppaan teon on mahdollistanut: Kaikkien valtakunnallisten veteraaniyhteisöjen myönteinen ja kannustava suhtautuminen liittomme pyrkimykseen tiivistää yhteistyötä sotiemme veteraanien ja heidän järjestöjensä kanssa. Reserviläisliitto, joka otti vuoden 2003 toimintasuunnitelmaansa yhdeksi painopistealueeksi veteraanityön ja on luonut resurssit veteraanityön eteenpäin viemiseksi. Veteraanityötä koskeviin kyselyihin vastanneet veteraaniyhteisöt, reserviläispiirit ja yhdistykset vastuuhenkilöineen sekä yksittäiset veteraanit ja veteraanityötä tehneet reserviläiset, joiden kokemuksista ja neuvoista on ollut suurta apua. Omakohtaiset kokemukseni Juuan Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajana (Juuan Reserviläiset ry:n puheenjohtajana, Pohjois-Karjalan Reserviläispiirin puheenjohtajana, Vapaussodan Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys ry:n varapuheenjohtajana ja sihteerinä, Vapaussoturien Huoltosäätiön avustajana, Sotainvalidien Jälkipolvet Pohjois-Karjalan aluejärjestön hallituksessa, Pohjois-Karjalan Sotilaspoikien Perinnekillan hallituksessa) ym. veteraanien yhteistyötahoissa 1990-luvun alusta lähtien sekä ennen kaikkea samassa taloudessa asuvan sotainvalidiäitini kautta saadut arvokkaat käytännön opit. Sotiemme veteraaneja ovat auttaneet ja tukeneet jo vuosikymmeniä heidän omaistensa, ennen kaikkea puolisoidensa sekä veteraanien omien järjestöjen ja säätiöiden lisäksi myös valtiovalta, kunnat, seurakunnat, kuntoutus- ja hoitolaitokset, SPR, viranomaiset, oppilaitokset, koulut, puolustusvoimat, rajavartiolaitos ja muut instanssit, kulttuurin edustajat, tiedotusvälineet, perinnejärjestöt, naisten omat järjestöt, Suomen Reserviupseeriliitto, Reserviläisliitto, Suomen Sinibarettiliitto, killat, muut maanpuolustusjärjestöt jäsenineen, Lions- ja Rotary- ym. muut yhteisöt, urheiluseurat ja nuorisojärjestöt, liikelaitokset ja yksityiset kansalaiset. Läheskään kaikki sotiemme veteraanit eivät ehtineet nähdä yhteiskunnan ja sen kansalaisten avoimesti arvostavan heidän sodan ja rauhan vuosina tekemäänsä työtä. Vuosien mittaan asenteet ovat muuttuneet. Veteraanit saavat nykyään osakseen kiitollisuutta ja arvonantoa. Valtaosa sotiemme veteraaneista oli aikanaan reserviläisiä. Nyt meidän nuorempien reserviläisten on aika tarttua toimeen todenteolla myös niissä reserviläisyhdistyksissä, joissa veteraanityötä ei ole otettu toimintasuunnitelmaan. Reserviläiset ovat veteraanityön ja -perinteen luonnollisia jatkajia. Veteraanijärjestöjen tila Sotainvalidien Veljesliiton osastoissa samoin kuin sotaveteraaniyhdistyksissä sukupolven vaihdos on tapahtunut niin piiri- kuin yhdistystasolla. Puheenjohtajina ja erityisesti toiminnanjohtajina/sihteereinä on toiminut jo vuosia eiveteraaneja. Rintamaveteraanien järjestöjen säännöistä johtuu se, että nuoremman polven edustajia on mukana vain muutamien yhdistysten luottamustehtävissä. Myös Rintamanaisten Liiton säännöt estävät ulkopuolisten kuulumisen luottamustehtäviin lukuun ottamatta sihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä. Yhteistyön lähtökohta Me nuoremmat toivomme, että veteraanit johtaisivat yhdistyksiään niin kauan kuin se on mahdollista. Emme halua tyrkyttäytyä luottamustehtäviin, mutta olemme niihin pyydettäessä valmiita. Aloite on veteraaneilla. Edustustehtävät tulisi säilyttää veteraaneilla. Me emme ole lopettamassa tai yhdistämässä veteraanijärjestöjä. Veteraanijärjestöjen itsenäisyyttä ja niiden henkistä perintöä sekä perinteitä on kunnioitettava. Oletettavasti moni veteraani on vielä lähivuosina halukas ja kykenevä toimimaan veteraaniyhteisöissä. Huomattava osa heistä on kuitenkin samalla aineellisen sekä henkisen tuen tarpeessa ja saajana. 21