Ikääntyneiden harhaluuloisuushäiriö

Transkriptio

1 Ikääntyneiden harhaluuloisuushäiriö 1

2 Sisällysluettelo Ikääntyneiden harhaluuloisuushäiriö Oireet Hoito Miten omainen voi tukea...sairastunutta? Omaisen jaksaminen Muistilista omaisen...jaksamisen tueksi Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry Hämeenkatu 25 A, 3. krs Tampere finfamipirkanmaa.fi...omaisen tarina Kirjallisuutta Taitto ja kuvat: Pieni viestintätoimisto Tampere oy Paino: Eräsalon Kirjapaino Oy 2 3

3 Ikääntyneiden harhaluuloisuushäiriö Harhaluuloisuushäiriö on vakava mielenterveyden häiriö, jossa todellisuuden ja mielikuvien erottaminen vaikeutuu. Harhaluuloisuushäiriötä esiintyy 0,5 prosentilla ikääntyneistä, ja se on yleisempää naisilla kuin miehillä. Harhaluuloja voi esiintyä myös osana skitsofreniaa, mutta valtaosa skitsofreniaa sairastavista on sairastunut jo nuorena. Vanhenemiseen liittyvät muutokset, sairaudet ja vaivat saattavat yllättää ikääntyneen itsensä tai hänen läheisensä. Voimien ja toimintakyvyn heikkeneminen voi aiheuttaa häpeän ja nöyryytyksen tunteita ja uhata ikääntyneen omaa elämänhallintaa. Toimintakyvyn heikkeneminen ja avuttomuus voivat aiheuttaa voimakasta ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta. Ulkopuolisen avun vastaanottaminen voi myös tuntua oman sisäisen kontrollin menettämiseltä. Ikääntynyt joutuu sopeutumaan monenlaisiin muutoksiin omassa kehossaan. Vanhenemisen myötä tapahtuva näön, kuulon ja tasapainon heikkeneminen sekä sairaudet voivat johtaa eristäytymiseen. Ikääntynyt menettää läheisiä ikätovereitaan ja suhteet nuorempiin sukupolviin voivat olla etäiset. Eläkkeelle siirtymisen myötä yhteys entisiin työtovereihin on voinut katketa. Voimavarojen väheneminen vaikeuttaa ihmissuhteiden ylläpitämistä ja uusia ihmissuhteita saattaa olla vaikea solmia. Myös harrastukset voivat jäädä, koska niihin lähteminen hankaloituu. Toimettomuus saattaa laskea mielialaa ja aloitekykyä ja siten lisätä tarkoituksettomuuden ja arvottomuuden tunteita. Kehon vanhenemismuutokset, itsetunnon haavoittuminen tai muistin vakava heikentyminen saattavat johtaa harha-ajatusten syntyyn. Myös sairastuminen, muutto, kontrollin menettäminen tärkeäksi koetussa asiassa sekä läheisen sairastuminen tai kuolema saattaa laukaista harha-ajatukset. Persoonallisuuden hauraus ja sen vainoharhaiset piirteet sekä puolustusmekanismien pettäminen stressitilanteessa ovat arvioiden mukaan yhteydessä harhaluuloisuushäiriön puhkeamiseen myöhäisiällä. Harhaluuloisuutta esiintyy monen somaattisen eli ruumiillisen sairauden, kuten esimerkiksi Alzheimerin taudin seurauksena. 4 5

4 Mielenterveyden tutkijat ovat nykyään yksimielisiä siitä, että elinympäristö tai perinnöllisyys eivät yksin selitä mielenterveysongelmien puhkeamista. Altistavia tekijöitä voi olla monia, kuten perintötekijät tai muut sairaudet, kodin ilmapiiri, asuminen, kulttuuri, työ ja elämänkokemukset. Lisäksi taloudelliset tekijät ja persoonallisuuden piirteet, kuten sopeutumiskyky, voivat vaikuttaa sairastumiseen. Häpeän kokeminen oman suvun altistavuudesta on turhaa. Oireet Ikääntyneiden harhaluuloisuushäiriölle on tyypillistä, että harhaluulot eli deluusiot ovat aiheiltaan mahdollisia, mutta epätodennäköisiä. Harha-ajatukset muodostavat jäsentyneen, sairastuneen kannalta loogisen kokonaisuuden. Harhaajatus muistuttaa lähinnä päähänpinttymää ja se rajoittuu tietylle elämän alueelle, tyypillisimmillään lähiympäristön ihmisiin ja sukulaisiin. Muilla elämänalueilla ikääntynyt kykenee toimimaan ja huolehtimaan itsestään. Harhaluuloisuushäiriö voi ilmetä eri asiayhteyksissä mustasukkaisuutena, vainoamiskuvitelmina tai myrkytysharhoina. Harha-ajatukseen voi liittyä myös kuuloharhoja. Harhaluuloinen ikääntynyt uskoo usein toisten haluavan aiheuttaa hänelle vaikeuksia ja eikä usko toisten ihmisten rehellisyyteen tai vilpittömyyteen. Epäluuloisuus muita kohtaan johtaa helposti riitoihin tai eristäytymiseen. Vainoamisharhaluulossa ihminen uskoo perusteetta jonkun vainoavan häntä. Suhteuttamisharhassa ihminen antaa ympäristön tavallisille tapahtumille henkilökohtaisen merkityksensä ja luulee, että esimerkiksi televisio-ohjelmassa tai laulussa viitataan juuri häneen. Uskonnollisesti harhaluu- 6 7

5 loinen kuvittelee olevansa Jumala tai hänen lähettiläänsä. Mustasukkaisuusharhainen on perusteettomasti vakuuttunut puolison pettävän häntä. Eroottisessa harhaluulossa ihminen on itsepäisen vakuuttunut, että toinen henkilö on rakastunut häneen. Somaattinen harhaluulo kohdistuu omaan kehoon, jolloin ihminen luulee esimerkiksi, että iholla kulkee matoja. Kun harhaluuloja ilmenee jatkuvasti kuukauden ajan, puhutaan harhaluuloisuushäiriöstä. ne tukevat harhaluuloa ja pyrkivät vastustamaan vastakkaisia todisteluja. Harhaluuloinen pitää tiukasti kiinni omasta uskomuksestaan eikä kykene arvioimaan ajatustensa todenperäisyyttä. Kokiessaan itsensä uhatuksi sairastunut voi vuorata seiniä, tukkia postiluukun ja peittää ikkunat. Ääritapauksissa hän saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Lisäksi harhaluuloisuushäiriöön liittyy toiminnanohjauksen ongelmia ja vaikeuksia vertauskuvallisten ilmausten ymmärtämisessä. Harhaluulo ilmentää perusluottamuksen puutetta. Sairastunut kokee turvattomuutta ja pyrkii selittämään sen ulkoisista syistä johtuvaksi. Harhaluulojen taustalla on usein ahdistava, pelottava tai tavallisuudesta poikkeava kokemus, jolle ihminen etsii selitystä ja josta muodostuu poikkeava ja vakaa uskomus. Joskus harhaluulot syntyvät tilanteissa, jotka tuovat mieleen lapsuuden tai sen jälkeen koetut traumaattiset, tietoisuudesta torjutut tilanteet. Harhaluulot voidaan nähdä myös ikääntyneen keinona hallita tai jäsentää itselle hyvin ahdistavia pelkoja. Harhaluuloisuushäiriöiset potilaat kiinnittävät suhteetonta huomiota ympäristön uhkatekijöihin. He tekevät havainnoistaan ja kokemuksistaan niukan tiedon perusteella vääriä tulkintoja siten, että 8 9

6 Hoito Mielenterveysongelmista kärsivien ikääntyneiden ja heidän omaistensa hoitoon hakeutumista vaikeuttavat usein sairauteen liittyvät häpeäntunteet. Somaattisen sairauden tai muistisairauksien kohdalla kynnys hakeutua hoitoon on huomattavasti matalampi. Usein hoitoon hakeutumista estää myös se, että ikääntynyt on vakuuttunut kokemustensa todenperäisyydestä ja pelkää hulluksi leimaamista. Luottamuksen rakentaminen on oleellinen osa harhaluuloisen ikääntyneen kohtaamista ja hoitoa. Luottamuksen saavuttamiseen voidaan tarvita useita vastaanottokäyntejä. Myös jatkuvuus on yksi tärkeimmistä hoidon kulmakivistä. Useimmiten hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Psykososiaalisen tuen avulla voidaan vähentää esimerkiksi mielialaoireita ja ahdistuneisuutta. Pitkäaikainen hoitosuhde ja mahdollinen mielialaoireiden hoito vähentävät eristäytymistä ja parantavat elämänlaatua. Ennen hoidon aloittamista on syytä varmistaa, onko kyseessä todella harhaluuloisuus vai ikääntyneen aiheellinen hätä. Onhan mahdollista, että ikääntynyttä todella käytetään hyväksi tai hän on joutunut ilkivallan kohteeksi. Harhaluuloisuus ei välttämättä ilmene vastaanottotilanteessa, jolloin omaisilta ja kotihoidon työntekijöiltä hoitohenkilökunta saa tärkeää tietoa sairastuneen voinnista ja kotitilanteesta. Vastaavasti harhaluulojen ja syytösten kohteeksi joutuneet omaiset tarvitsevat tietoa sairaudesta. Jos ikääntynyt tulee sairautensa kanssa toimeen suuremmin häiritsemättä ympäristöään ja kykenee huolehtimaan itsestään, ei hoitoa yleensä tarvita. Harhaluuloisuushäiriötä sairastavalle on tärkeää laatia yksilöllinen hoitosuunnitelma. Lääkehoidolla pyritään vähentämään harhaluuloisuuteen liittyvää ahdistuneisuutta ja pelkoa sekä tarvittaessa palauttamaan unirytmi. Sairastunut on harvoin myöntyväinen lääkitykseen. Toimiva lääkehoito vaatiikin usein runsaasti tukea, motivointia ja seurantaa omaisten ja hoitohenkilökunnan taholta. Avoin keskustelu lääkkeistä sairastuneen kanssa on tärkeää. Salailu ja peittely vaikeuttavat paljastuessaan tilannetta entisestään. Lääkehoidon lopettamista voidaan kokeilla aikaisintaan puolen vuoden kuluttua. Mikäli oireet ilmaantuvat uudelleen lääkkeettömänä aikana, on hoidosta syytä tehdä pysyvää. Valitettavan usein harhaluuloinen, mutta sairaudentunnoton ikääntynyt keskeyttää itse psykoosilääkityksensä

7 Lääkehoidon lisäksi on tärkeää, että harhaluuloiseen ikääntyneeseen suhtaudutaan empaattisesti ja ymmärretään harhaluulojen ahdistavuus sekä harhaluulojen taustaa, luonnetta ja kehittymistä. Ammatillinen keskusteluapu ja luottamukselliset ihmissuhteet antavat ikääntyneelle tukea ja voimavaroja arkeen. Vainoharhaiset ikääntyneet ovat usein äärimmäisen yksinäisiä ihmisiä. On tärkeää, että sairastunut pystyisi ylläpitämään suhteita muihin ihmisiin. Eristäytymistä voi ehkäistä vaikkapa säännöllisillä käynneillä päivätoimintakeskuksessa. Mikäli harhaluuloisuuteen liittyy myrkytysharhaluuloja, syömättömyyttä tai kykenemättömyyttä hoitaa asioita ja huolehtia fyysisestä terveydestä, tarvitaan välitöntä hoitoa. Sairaalahoito on tarpeen, jos hoidon toteutus ei kotona onnistu tai oireet ovat vakavia. Erityisesti sairastuneen itsemurhavaara, väkivaltaisuus ja vaikea masennus edellyttävät hoitoa psykiatrisessa sairaalassa tai vanhuspsykiatrisella osastolla

8 Miten omainen voi tukea sairastunutta? Auta ikääntynyttä säilyttämään todellisuudentajunsa muistuttamalla häntä tosiasioista. Älä väittele harhaluulojen todenperäisyydestä, mutta älä myöskään teeskentele uskovasi niihin tai vahvista niitä. Suhtaudu myötätuntoisesti. Vaikka omainen tietää harhaluulojen olevan epätosia asioita, kokee ikääntynyt ne todellisina. Hänen ahdistuksensa ja pelkonsa ovat totta. Keskustele huolta aiheuttavista asioista ikääntyneen läheisesi kanssa. Oman huolen ilmaisulla osoitat välittäväsi hänestä. Keskity harhaluuloisen ikääntyneen kanssa arkisiin ja neutraaleihin asioihin, joihin ei liity harhaluuloja. Kuuntele. Peloista ja harhaluuloista puhuminen voi lievittää ikääntyneen turvattomuuden ja yksinäisyyden tunnetta ja harhat voivat muuttua siedettävimmiksi. Seuraa läheisesi kykyä huolehtia arkisista asioista. Ota tarvittaessa yhteyttä kotihoitoon tai sosiaalitoimeen. Ikääntynyt saattaa haluta selvitä omin avuin, mutta sairaus voi heikentää hänen kykyään arvioida omaa tilannettaan. Jos olet huolissasi läheisesi jaksamisesta ja terveydestä, varatkaa aika lääkärille. Kannusta läheistäsi kertomaan myös lääkärille aiheista, joihin huomaat harhaluulojen liittyvän. Ota välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos läheisesi on väkivaltainen, voimakkaasti alakuloinen, sekava tai hänellä on itsemurhaajatuksia. Hätätilanteessa soita 112. Muista hienotunteisuus. Sairaskin läheinen on aikuinen. Tue häntä hallitsemaan itse omaa elämäänsä. Vältä puolesta tekemistä. Kerro tarvittaessa lähinaapureille sairaudesta ja oireilusta. Se auttaa heitä suhtautumaan ymmärtäväisemmin ja hälyttämään tarvittaessa apua. On tavallista, että harhaluuloinen ikääntynyt kieltäytyy hoidosta, koska hän ei mielestään tarvitse apua. Toimi yhdessä hoitoryhmän kanssa, jotta lääkehoito saataisiin toimimaan. Samalla voitte luoda työnjakoa perheenjäsenten ja ammattilaisten kesken

9 Omaisen jaksaminen Harhaluuloisen ikääntyneen oireiden sietäminen on omaisille ja lähiympäristölle voimia ja kärsivällisyyttä vaativaa. Omaisesta voi tuntua raskaalta, että harhaluuloinen ikääntynyt on usein omasta mielestään terve ja saattaa käyttäytyä epäluuloisesti, ylimielisesti tai ivallisesti. Läheisen sairastuminen on usein omaiselle ja koko perheelle sopeutumista vaativa kriisi, joka voi aiheuttaa huolta, herättää monenlaisia tunteita ja vaatii usein käyttäytymisen muuttamista. Omainen voi tuntea vihaa, pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää. Tilanne aiheuttaa usein myös surua. Omainen saattaa miettiä, minkälaista oma ja läheisen elämä voisi tällä hetkellä olla, jos sairautta ei olisi. Omaisen huoli läheisen selviytymisestä ja huolenpito hänen hyvinvoinnistaan voi johtaa oman hyvinvoinnin laiminlyömiseen. Omaisyhdistyksessä tehdyn laajan tutkimuksen mukaan jopa yli kolmannes omaisista kärsii kuormittavan elämäntilanteen aiheuttamasta masennuksesta. Omaisen on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, koska sairastuneesta huolehtiminen on kuormittavaa. Omaisella on oikeus rentoutumiseen, virkistäytymiseen ja hyvään oloon, vaikka läheinen olisikin sairas. Sairastuneen tulisi saada riittävästi tukea ja hoitoa muualta niin, ettei hän tarvitse arjessa selviämiseen omaisen jatkuvaa apua. Vaikka omainen vapaaehtoisestikin ottaisi paljon vastuuta sairastuneesta läheisestään, tulee hänellä olla myös mahdollisuus lepoon ja omaan elämään. Kannattaa opetella tunnistamaan stressin oireet, sillä stressin hallintaa voi myös opetella. Terveelliset elämäntavat tuovat voimia ja auttavat jaksamaan. Omia voimavaroja voi lisätä antamalla itselleen luvan tehdä asioita, joista nauttii. Tiedon hankkiminen sairaudesta voi olla hyödyksi, samoin ystäville tai ammattilaiselle puhuminen ja armollinen suhtautuminen omaan itseen. Moni omainen kokee vertaistuen arvokkaana voimavarojen ja oivallusten lähteenä sekä mahdollisuutena puhua tunteista avoimesti. Keskustelu ja kokemusten vaihtaminen auttavat omaisia huomaamaan, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Tiedon ja vertaistuen avulla voi jokapäiväisiin arkielämän ongelmiin löytää uusia ratkaisuja. Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry on perustettu vuonna 1988 edistämään omaisten selviytymistä ja hyvinvointia, kun läheisellä on mielenterveysongelma tai mielenterveys- ja päihdeongelma. Läheisen mielenterveys- tai päihdeongelman ei tarvitse olla diagnosoitu. Omaisella 16 17

10 tarkoitetaan perheenjäseniä, sukulaisia ja läheisiä ystäviä. Yhdistyksen keskeisiä omaisten tukemisen muotoja ovat omaisneuvonta, vertaistukiryhmät, koulutukset ja virkistystoiminta. Tukitoimia on tarjolla vauvasta vaariin eli lapsiperheille, työikäisille sekä ikääntyville omaisille. Muistilista omaisen jaksamisen tueksi Huolehdi myös omasta terveydestäsi. Syö riittävän monipuolisesti, liiku sopivasti ja lepää riittävästi. Hanki tietoa läheisen sairaudesta. Luo riittävät rajat, joilla suojelet omaa jaksamistasi. Järjestä itsellesi omaa aikaa, tee itsellesi mukavia asioita ja ota aikaa rentoutumiseen. Vältä syyllistymistä ja opettele myönteinen ajattelutapa. Ylläpidä yhteyksiä muihinkin ihmisiin kuin sairastuneeseen läheiseesi. Puhu ystävän kanssa. Hakeudu samankaltaisessa tilanteessa elävien ihmisten pariin esimerkiksi omaisyhdistyksen kautta. Vertaistuki voi tarjota uusia näkökulmia ja auttaa jaksamaan. Pyri säilyttämään sellaiset harrastukset ja asiat, jotka lisäävät jaksamista ja ovat sinulle tärkeitä. Älä jää yksin. Hae itsellesi tukea omaistilanteeseen liittyvien kokemusten ja tunteiden käsittelyyn esimerkiksi omaisyhdistyksen kautta

11 Omaisen tarina Pystyn nimeämään tilanteen, joka todennäköisesti laukaisi puolisoni sairastumisen harhaluuloisuushäiriöön. Istuin eräänä juhannusaattona taloyhtiön pihakeinussa naapureiden kanssa. Puolisoni ei tullut keinuun istumaan. Keinussa istui myös naapurin mies. Aikamme juteltuamme naapureiden kanssa siirryimme puolisoni kanssa takaisin kotiimme. Ilta oli ollut täysin normaali. Pikkuhiljaa tämän tapahtuman jälkeen puolisoni alkoi ensin vihjailla ja sitten avoimesti syytellä, että minulla olisi suhde naapurin miehen kanssa. Syyttely lisääntyi jatkuvasti, ja puolisoni oli vakuuttunut, että esimerkiksi pyykkitupareissuillani tapaan edellä mainitun naapurin. Puolisoni oli asiasta kovin ahdistunut ja syyttely yltyi siten, että sitä jatkui tauotta ympäri vuorokauden. Hän kulki perässäni ja jankutti koko ajan, emme muusta pystyneet enää puhumaankaan. Ensin olin kovin hämmästynyt, ja yritin puhua puolisolleni järkeä. Myös tyttäreni yritti keskustella isänsä kanssa ja vakuuttaa, etteivät asiat todellakaan ole niin kuin hän luulee. Pian huomasimme, ettei järkipuhe auta ollenkaan, vaan kyse on sairaasta päähänpinttymästä. Puolisoni oli ajoittain niin ahdistunut kuvitelmastaan, että sai sydänkipuja, ja hänen piti asettua lepäämään. Lopulta saimme tyttäreni kanssa pienen huiputuksen avulla puolisoni lääkärin vastaanotolle. Siitä hän ohjautui vanhuspsykiatrian osastolle hoitoon. Diagnoosina oli harhaluuloisuushäiriö. Olin suunnattoman helpottunut, kun mieheni pääsi sairaalaan. Sairaalassa hän jätti syyttelyt kokonaan ja vaikutti siltä, että hoito auttaa. Kuitenkin osastohoitojakson jälkeen kotona syyttely jatkui täysin entiseen tahtiin. Vaati vielä yhden sairaalajakson, ennen kuin hoito alkoi tehota. Oli erittäin raskasta kuunnella syytöksiä ja samaa jankutusta aamusta iltaan ja öisinkin. Häpesin sitä, mitä hän mahdollisesti naapureillekin puhui, ja erityisesti miehelle, joka puolisoni mielestä oli syypää tilanteeseen. Minun oli pakko kertoa naapureille, että mieheni on sairas ja ettei jutussa ole mitään perää. Rukoilin paljon. Pohdin omaa tilannettani ja harkitsin oman asunnon hankkimista. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että kun ihminen on niin sairas kuin mieheni oli, pahinta mitä voin hänelle tehdä, on hylätä hänet. Oli siis keskityttävä siihen, että itse jaksaa huolenpitotehtävässä. Hakeuduin Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry:n omaisten vertaistukiryhmään, jossa pystyin puhumaan asioistani siten, että minua 20 21

12 ymmärrettiin. Ystävät, jotka ymmärtävät, ovat olleet tärkeä tuki. Samoin tyttären tuki ja apu on ollut välttämätöntä. Nyt tilanne on tasaantunut. Olen saanut rukouksiini vastauksia. Mieheni ei enää syyttele lainkaan, ja oma oloni on helpottanut huomattavasti. Saan omaishoidon tukea, mutta esimerkiksi vapaapäivien käyttämiselle en tällä hetkellä koe olevan akuuttia tarvetta. Mieheni fyysinen vointi on huonontunut, ja hän tarvitsee paljon apuani nykyään esimerkiksi liikkumiseen. Mutta sellainen huolenpito ei kuormita liikaa, vaan selviämme hyvin päivittäisistä asioista. Huomattavasti paljon raskaampaa ja kuormittavampaa oli se, kun hän oli fyysisesti paremmassa kunnossa mutta psyykkisesti hyvin sairas. Lopulta harhaluuloisuushäiriöön sairastumisella on ollut hyviäkin vaikutuksia elämäämme. Aiemmin puolisoni käytti paljon alkoholia ja käytti liikaa rahaa pelaamiseen. Nyt kaikki nämä ongelmat ovat jääneet taakse, ja arkielämämme on tasaista ja rauhallista. Mielenterveysomaisten yhdistyksestä olen saanut paljon tukea jaksamiseeni. Toisten omaisten kanssa keskustelu huojentaa mieltä. Vertaistukiryhmästä olen saanut monia arkea helpottavia vinkkejä. Yhdistyksen kautta pääsin myös tuetulle lomalle. Loma ja arjesta irtiotto oli jaksamiseni kannalta hyvä juttu. Kirjallisuutta Achté, K., Isohanni, M. & Tienari, P. toim. Vanhuus ja mielenterveys WSOY. Juva. Alanen, H-M Varkaita ja vehkeilyä vanhuksen harhaluuloisuushäiriö. Luento. Huttunen, M Tietoa potilaalle: Harhaluulo (deluusio). Lääkärikirja Duodecim Kohvakka, H., Alanen, H-M. Harhaluuloisuushäiriö ikääntyvillä ihmisillä. Tietoa omaisille Opaslehtinen. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Tampereen yliopistollinen sairaala. Koskinen, T., Kontkanen, J. Vanhusten paranoidisuuden diagnostiikka ja hoito. Suomen lääkärilehti 1993; 48: Lönngvist, J., Heikkinen, M., Henriksson, M., Marttunen, M., Partonen, T. toim Psykiatria. Karisto. Hämeenlinna. Nyman, M., Stengård., E Hiljaiset vastuunkantajat. Omaisten hyvinvointi Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tutkimusyksikkö. Saarenheimo, M. Vanhuus ja mielenterveys. Arkielämän näkökulma painos. WSOY. Vantaa. Salokangas, K. R, Saarela, T. Vanhuusiän paranoidisuus sairaus vai yritys selviytyä? Suomen lääkärilehti 1994; 49: Savijärvi, M., Hiltunen, P., Viukari, M. Paranoidisen vanhuspotilaan hoito. Suomen lääkärilehti 1994; 49: Talaslahti, T., Alanen, H-M. ja Leinonen, E Vanhusten vaikeat psykoosit skitsofrenia ja harhaluuloisuushäiriö. Duodecim 2011;127: Asiasisällön on tarkistanut neuro- ja vanhuspsykiatrian ylilääkäri Hanna-Mari Alanen 22 23

13 finfamipirkanmaa.fi 24