W. s. О. у : n N А У Т Е L М А S А R J А 133 ARNOLD ARU INПЕВIN KUNINGAS. NELIKUVAELMAINEN NлУТЕLМХ

Transkriptio

1 W. s. О. у : n N А У Т Е L М А S А R J А 133 ARNOLD ARU INПЕВIN KUNINGAS NELIKUVAELMAINEN NлУТЕLМХ

2 IN KERIN KUNINGAS NELIKUVAELMAINEN NлУТЕLМЛ K!RJOITTANUT ARNOLD ARU SUOMENTANUT KERTTU MUSTONEN PORVOO. HELSINKI WERNER SODERSTROM OSAKEYHТIO

3 т u о т о (oven takana): Miklko, avaa ovi! т и о т о (рубгеiihkб, tanakka, noin 40-vuotias tukeva mies, sukkelaliikkeinen. Pukeutunut lampaannahka;seen turkkiin, piiiissii suomalainen karvareuhka, jaloissa pitkiivartiset pieksut, kaulassa punaisenkirjava huivi, samanviirineт;z vуб ja lapaset. Astuu huoneeseen Simon ja TsekisUn seurassa, sylkee ';а kiroilee vihai -"епа): Perkele, perkele, pirunmoine.n perkele - nyt пе taas myohastyivat. ОН rrnail1jio tilaisu,us ja sita olisi pitanyt.kayttaa hyvaksi. (Тиоmо asettaa lakkinsa ja takkinsa naulakkoon.) Sen mina vain sanon, etta noiden passin:paiden kanssa оп ma:hdotonta тнаап hommata. Hetkisen sitten он пнп рпkkоsеп ipi,meaa, etta piipunvarsi olisi voinut,menil1a si1maan. Olisi voinut vaikka puolen kylaa vieda ун 'rajan. Yksikaan rajavartija ej olisi vшsiпуt hiipia esiin pensaikosta. Mutta пата ry6- kaieet ma,kasivat sen ajan. Nyt оп taas jo kuu noi.1ssut. Koko j'oki Ja kolko seutu оп kua.n kam.meneila nahtava,na. Olisinpa viho viimeinen tyhmyri, jos пу! tuilisin teita opastamaan y1i гаjап. т s е k i s t i (sotilastakki yllii, karvareuhka vedetty silmille, jalassa puolisaappaat, оп pitkii, laiha, hermostunut ja рууша hermostuneena): Eilk6 todeilakaan ole mitaan ma1hdollisuutta, Papusakki? (М i k k о tulee iiidin {ио, pysiihtyy miehiii tarkastelemaan) т и о т о (lуб nyrkillii рбуtiiiiп): Ei, sanon mina, heittakaa sellainen pu ~he! (/stuutuu Mikon tuolille.) S i т о (fantastiset, jopa villit piirteet; оп pukeutunut harmaaseen puolitakkiin, kasvot s(jtilaslakin pei- 10

4 tossa, jalassa pitkiivartiset jalkineet. Vaatetus ilmeisesti poikkeava гииmип mitoista... Kuiskaten, salaperiiisesti): Ehkapa sittenkin. Meita ajjetaan takaa. Jol- 1етте ennen sydanyota paase pii~kilanka-aidan tuolle puole:lle, pidatetaan meidat ja varma kиo1eтa оп e(les"': samme - luoti paahan. т u о т о (паигаа ilkeiisti hampaitten lomitse): Jo.S пнп,kovin halua tte, niin olkaa 'ЬуУа! (Osoittaa kiidel /ааn ikkunasta ulos): Рiiюkilапkа-аitа rajj alla nakyy sejvasti. Juoskaa. Kenties rpaasette raian poikki elavina, malhdollisesti ei luoti tavoita tешi, elhkapa vain haavoittaa. Mutta varmaa оп, ettette voi astua kymmentakaan aslkelta ra'jal1e pain ennen kuin rщjаvаrtijаt nakevat teidat - ja si1loin оlене Ьеillе Ihyvin selvana maaнtau.juna. Ne pojat ampuvat 'pirun hyvin. Eilka minulla oie v~hintakaan :halua ryomiaheidan kiviiarinpiippunsa eteen. Mutta te saatte теппа, jos nalhkaanne пнп kovin kutиtаа. т s е k i s t i (taputte/ee lepytellen Papusiikkiii olalle): No, eiko todeiiakaan 01е rpailkkaа, jossa vaara oiisi vcзihаisеmрi? IT u о т о (sivulle mu/koille.n): Tassa kuutamossa, ei todeiiakaan! S i т о (tarmokkaasti): No,.hyva оп, (astuu Тиотоп /ио, kuiskaa:) пнпра tieda, etta 01етте Ikarkulaisia, urkkiijoita ja kapi'na11isia. 01етте viemassa tarkeita tietoja. Jos aultat mei dat ennen yosydanta rajan poikki, niin korvaamme sinulie rulhtinaallisesti. Ja kohtapuoleen, ikun olemme mokoman rajjan pois pyyhkaisseet, tule<mme erikoisesti sinua muistamaan palveluksistasi. 11

5 т u о т о: Vaaditte mahdottomia. (Nousee ja kiive [ее kiidet taskussa huoneessa,edestakaisin. Hiljaisuus.) S i т о (uhkaavasti): Mutta jolje't nyt vie meita suorinta tieta rajan poikki, niin meidat pidatetaan ja ammutaan ja sinua syytetaan siita, etta olet mei.ta suojeljut ja o,pasta,nut. Ja siiioin saat olja varma еипkаutisesta раkkоtубstа. Ме puolestamme koetamme lisaksi vaikuttaa, ettet siita pelastuisi. Tai 'jos paasemme уli omin neuvoin, niin parin viikon lюluttuа, kun palaamme armei~an 'mukana, ei jaa sinusta eika.perlheestasi muuta jaljelje kuin nokiset luut savuaviin raunioi<hin. К а t i (peliistyneenii): Тиото! Аппа Iheidan теппа. Siita tulee vieja onnettomuutta. Olenlhan sinulje sanonut, Ша риооаа taljaisten hamaraperaisten asioitten parissa. т u о т о (lujasti, hampaittensa lomitse): Akat pitakббt suunsa. Nyt haastavat miehet. Ja minun sanani оп se, etta ~os vieraat aikovat menetelja mаiпиsеmаljаап tavalja, оп.minun' kanl1aitani jankevinta теппа suoraa pa~ha rajavartioon ja antaa teidat rajjaviran<c)maisten huos<taan. (Tarttuu revolveriin ja ШЫаа rajaloikkarei Ыn.) Kadet yl6s! Jos liikajhdattekaan, аттип! т s е k i s t i (Kohottaa Simon kanssa kiitensii. Koettaa kiiiintiiii asian leikiksi): P<1ipusakki! Mita tuossa,pilailet! 300 kruu.nua аппаmте sinul1e nyt heti, 10s vain annat mеше hiukan ruokaa ja piilattelet meita siihen asti, kunnes rajan yli paaseminen оп majhdol1ista. Ja sel1ainen mahdol1isuus voi ilmestya vaikka vieja tana убпа, silja Jannessa pilveilee. т u о т о (leikittelee revolverilla): No, hyva оп! Se оп aivan toista pu1hetta. Sita saattaa punnita... Kati, 12

6 ~ohda пио miehet kel1ariin ja аппа niille ruo.kaa. )Шi unoodaottaa raihaa. К а t i: Kuule, ukko, tu.a оп vaarallista. Апла heidal1 теппа. т u о ' т о: Toimi su.kkelaan! Kuulen jonkun tulevan. (1kkunaan koputetaan.) К а t [: Herrajestas! (Vie vieraat verhon taaksc.) (KOputlls toistuu kovempana.),т u о т о (Мilюllе): Sina, poika, lue. АШ tб1jistеlе siil1a tyhman паkбisеl1а. М i k k о (juoksee poydiin iiiireen ja alkaa lukea entiseen [араап.) Тиоmо (avaa ilmareiiin ja IlUutara: ulos): KUlka siешi. kolistej.ee? L е а n d е r (Ulkoa): Mina, Reijo, Leander ]uhaninpoilka. т u о т о (ihmettelee): Ilhanko itse Leander. Odotapa, tulen heti ауаатаап. (Мепее avaamaan ovea:) L е а n d е r (solakkaruumiinen, tarmokaspiirteinen, korkeaotsainen, taaksepiiin kammatut 11aaleat hiukset оыmоша harvenneet. АiiпtШi r-iiiinteen jotenkin sorahtaen, pehmeliimmin kuin muut, tulee Тиоmоп mukana ulkoa. Iloisen kodikkaasti): Нууаа iltaa! Kati (tulee esiin verhon takaa): Нууаа Шаа! (lloisesti.) Kas, Leander,han se оп! Т и о т о: Бitра sinua ole niijkynyt pitkaan aikaan. L е а n d е г : Епра todel1akaan ole Ipariin vuoteen liikuskellut паша main. (MuistaQ iikkiii jotakin.) Nytlpa tulen па tarkastelen, опlю tama toclellakin Kullan,kyla. 13

7 Nayttaa 01еуап. Joki оп tassa ja talotkin ovat tutщjа. Mutta tienvie.resta luen, ettei tama olekaan KullankyJa. т и о т о (Leppoisasti): Mista sellaista luit? Ha~a Ьаа! Опра somaa. Et епаа tunne kotikyjaasi. L е а л d е r (MikoLLe): PoiJka, Ikuulepas, sano minulle, mika taman kyjan nimi оп? М i k k о: Mertvi,tsa. L е а л d е г: Niinpa ei Шmа sittenkaan,ole Kullan,ky,Ja. SUOikaa anteeksi, olen erehtynyt. Tien vieressa oli khpi ja kuunvalossa luin siita, etta kyian nimi оп Mertvitsa. Mutta toisaa:lta nain, etta kyia sittenkin оп KullankyJa. Kuunvalo оп harhaarujohtava ja niinpa otin шukаапi tuon laudan, lukeakseni lampun valossa uudelleen. (Ottaa kаiлаlоstаал рii.ivtiлрааhtаmаn Lаudалрatktin ja astuu ltihelle [аmрриа, tutkii.) Niin, IkylIa tassa оп selvasti, etta kylan пiшi оп Mertvitsa. Niirupa olen surkeasti erehtynyt. Ja mina kun Ju,ulin varmasti oievani Papusakin talossa. Poika, mika оп пiшеsi? М i k k о: M~hail Timoveits. L е а n d е г: Huomaan,pa olevani paastani sekaisjn. Olen tuntevinani Kullankylan ja nyt kay sеlvше, etti:i kyia onkin Mertvitsa. Luulen tulleeni val1han tuttavalli Ра:рusЗikiп taloon ~a etta Papusakki itse ystavailisesti оп шiпuа vastaanottamassa, mutta nyt kuulen, etta tassa asuvat j'otkut ventovieraat Tjmoveitsit. Suokaa anteeksi, etta olen vaivannut ventovieraita ihтisia tassa ventovieraassa kyiassa niin mубi1aisеl1а IhetkelJa. (Ол poistuvinaan.) Hyvaa убtа! V.oisitteko elhka пеиу,оа, шistа tie vie KullankyIaan. Ja еlааkбhаl1 tuo vanlha tuttavani РарusЗikki vieia ja kuinka hal1. voi? 14

8 т и о т о (astuu ol'el/e Leanderin eteen. Оп риошtain vihainen, mutta koettaa huonon рпап kuitenkin kiisittшi pilana): Perthanan рiiаiща! Oletko juovuksissa vai oletko tullut sellaiseksi irv~hampaaksi, etten minaki:ian епаа ymmarra pilojasi. L е а n d е r (kiiiintyy takaisin poydiin lио ja istuutuu. Hetken vallitsee hiljaisuus. Alkaa puhua alakuloisena, alistuneena): Еп, olen aivan selva. Mutta taalla 01lаап juovuksissa. juovuksissa оп liiап vablin sanottu. Viinan \juopumuksesta herati:ian jonkin tunnin /kuluttua, mutta tаk~шiistа ~аrjеtбпta tilannetta оп kestanyt vuosisatoja ja kestaa, kunnes siilhen menehdytai:in, jollei vajiin tule jokinherattamaan teita tasta kuolonunesta. Тата ei ole епаа pilaa, tama оп katkerampaa kuin kuolema. Kuolema оп kohtalon sattuma. Mutta te itse kuristatte itsenne... Kuristatte omin kasin... т и о т о (helpottuneena): Joutavaa lorua! (/stuutuu.) Eivat asiat niih rhullusti ole. (Коеиаа Шkkеiп ja iiiinensiivyin esittiiii аsшп naurettavaa puolfa.) Eihan rзljа kyljakaan ole laheskaan mukiinmeneva, kaikessa оп kuin olisi kammitsa jaloissa. Mutta етmеьап те siile mшiап voi. Тио kyjakin l(j.htkaistiin pituussuuntaan. Toinen риоli ~ai rajan taakse, toinen puolisko оп tassa. joen tашi puolella оп nyt Eestin tasavalta, tuojla puolen Sovjettimaa. Katsot 10еп yli. Kaikki tuolla ovat уапhoja tuttuja, оп yhdessa eletty ja oltu. Nytkin naet heidat, mutta ei ole luvallista edes hattua kohottaa. jos huudat, kuultaisiin huutosi, eika sellainen edes ole sa) Jittua. Niin etta lшllusti ovat asiat, тина emm~han те о)е sii,hel1 syyliisia. Еmте mahda asiajle mitaan. ЕJaа taytyy. Ei ole ihmisen henki mikaan turkki, jonka riisut 15

9 ушisi, kuil tulee kuшnа, ja Ikun tulee vilu, vedat taas yllesi. Тио sama henki kеstаkобп kaiken, niin kuumat k~in.kylmat. Ja ешi taytyy. Nokkeluutta vain.kysytaan. Silloin оп kaikki Ihyvin. Реlatа ei saa itse sarviраiшi.kаап. L е а n d е г (katselee ро jan edessa aukiolevaa lukukirjaa, гурistшi otsaansa): Ja ум vain uskollisesti ореtatte ryssaa lарsillеппе. (Ottaa kirjan ja selailee sitii.) т u о m.о: Antaa poikien oppia, se helrpottaa elamal1- ImalhdоШsuuksiа. Mil1a еl1 paassyt kouluun aikanani. РanШп var1hain 't(,)i,hin, vietiin metsaan ja merejle. Муб 'hemmin olen ejamassa sita.monesti katunut. Taytyi laivаиа kayda Pietarissa kauppoja te.kemassa. Ailka vaikeaa oli, kun kielta 'ei,osannut. Toiset, jotka taisivat уепщаа, tekivat hyvia kautppoj'a. (Salaperiiisena.) Ja nytkin... L е а n d е г (Mikolle): МНа tasta luet? М i k k о (osoittaa): ТаШ tаsш: "Buurja mglooju пееьо krooet... " L е а n d е r: МНа se mer.kitsee? М i k k о: Еп tieda. L е а n d е г (itsekseen): "Buurja mglooju пееьо krooet... " Niin, u!gko Pusdhlkin, tablomattasikin ennustit oilkein. "Myrskyn usvaan peittyy taivas..." (Heit [аа kirjan nurkkaan.) ТаШ kielta еmmе tarvitse. Меillа оп ота kieli ja omat kirjat, joita luemme ~a joita уmтапаmmе. (Ottaa taskustaan pari kirjaa ja antaa роjalie.) т u о т о (harmistuneena): Al1taa pojan opetella kiеlщ tiiiillii sitii,tarvitaan. L е а n d е г (nousee): Ei епаа. Tastii paiviista 16

10 atkaen ei tarvita епаа. Nyt ;puhukoot,meidan kiешimmе пе, Jotka haluavat pu,hua kanssamme. т u о т о (temmaten sугjшin Leanderin): Tiedatk6 mita? Olet Ikaikin puolin kunnon poika. Tule meidan joukkoomme. L е а n d е г: Sita varten mina tulinkin Шппе. (Kuiskaten.) TyoskennelJakseni teidan,parissanne. Tassa tarvitаапtубtа ja tубkаsiа. Haluan iskea kanssanne. т u о т о (antaa kiiden): Еп erehtynyt sinusta. Sina olet rahkea. Ja mika paaasia, sinul1a 'оп юуа. Ме tarvitsemme rolhketta j'a no.kkelia miehia. Ra!jan poikki ohjaaminen ei olekaan niin vaaratonta kuin luullaan. Mi110in тепее ihevonen, milloin urkikija tai karkulainen. Ja korvaus оп aina ty6n mukainen. L е а n d е r (vеtшi kiitensa Тиоmоn kourasta, peliistyneena): МИа sina oijkeastaan arjattelet. Ei, siilhen еп suostu. т u о т о: Mutta mita sitten? L е а n d е г: Mina ajattelen vglipaan ja itsenaisen Inkerin luomista. КаНа 'Sen paajle. т u о т о: Тата ka'uppa ei vieja ole selva. Еп sita kasita... Ja тшi saan sitten vaivoistani? L е а n d е г: Sinak6? Ha~ha-fuaa! Sinusta teemme Inkerin presidentin, tai jos iparemmin miellyttiia, Inkerin kuninkaan. т u о т о: Haluanpa viela 'harkita asiaa. L е а n d е г: Harkitsepa tankoin, naa;puri. (Koputetaan kovasti ikkunaan.) т u о т о (avaa ilmareiiin ja huutaa ulos): Kuka siешi оп? R а j а v а r t i j а 2 - Aru :!nkerin kuningaв. 17 (ulkoa): Taalla rajavarti~a.

11 r и о т о: I1taa veilkkonen! Mita kuuluu? R а j а v а r t i j а (ulkoa): Etteko ole dшоmаппееt lahешi kahta outoa miesta? Heita haetaan, IuulIaan nirmittain iheida'n ottaneen osaa TaIlinnassa 10ulukuun 1. rpaivana tзlрahtu.пееsееп kaipinayritykseen. Vain ihmeen avuiia Ihe paasivat pakoon vainoojiaan. Оп iimoitettu heidan.saapuneen talhan ky.iaan tana iltana. т и о т о: En mina vain oie ihuomannu,t mitaan. Кепt.iеs ovat ~o rубlmiпееt piikkilanka-aidan toise.fie puoleile. SeIIaisilIa ihiirilia оп aina omat kolons.a. R а j а v а r ti j а (ulkoa): Ei, щjап poikki Ье eivat oie voinee.t paasta. Не ovat saзipuпееt kylaan aikaisintain ш~~jаппеstuпti sitten ja koko sen ajan оп oiiut kirkas Ikuutamo. Vartid at оiisivа,thеtiп.зihпееt heidat. Varmaan he ovat piiioutuneet 10nnekin ja odottavat kuun Iaskua. Jos ~otakin Ihuomaatte, niin iimoittakaa heti r<lljavartiostoon. т и о т о: Tietysti. Heti, kun vain.ьиотаап jotakin epailyttavaa, heti guoiksen,ra1avar.ti:ostoon. (Sulkee Пmаreiiin) К а t i: Voi ihmi~arkolj 'a, joita aijeiiaan kuin susia. т и о т о (vihaisena): АIa akka tassa i1шolkаiiе. (Leanderille) Muualla шааilmаssа оп io aikoja. sitten ohut.raulha. I,hmiset eiavat 1а ovat ао u.noihtaneet sodan, mutta taaiia оп edeiieen sota - salaine n... PiikkiIangaIIa ~a luodeilla... Mina olen jo tottunut, mutta akka, se оп seiiainen heikkdhermoinen, jos vain jotakin pientakin оп, niin heti ihuokaa ~a valittaa. L е а n d е г: Muuten ihuomaan taaiia elettavan,koko tyydyttavasti. Uusia asumuksiakin rakennetaan. т и о т о: Тубlаsta оп, johan sen sanoin. Tiedat 18

12 itsekin,,etta parhaat Ipellot ja niityt jaivat rajjan taajkse, эаmоiп,kaikiki suuret kalastusvedet ja metsat. Tassa оп vain tuo тетептаппап hiekkaseianne tia suo. Elamiseen se оп Шап vii!han, mutta ei kuollakaan tahtoisi. Ме olemme sitkeahenkista va:kea. Теетте rajhaa piik!kilankarajastakin, 'kun оп tpakko. L е а n d ег: Sa'lakauppaa? Yksi vailkeus taas Iisaksi, vaikeus, jota vastaan оп kaytava taisteluun. т u о т о: лlа paattele liian aikaisin. Katsele ensin ущраrillеsi. м i k k о (juoksee Каип lио ja niiyttiiii kirjaa): лiti, аш, katso, mika mainio kinja. ja miten kaunis kertoтus. Luen sinuiie, tata ymmartaa ilman muuta. (Каи ja Mikko lukevat.) (/kkunaan koputetaan.) т u о Пl о: Siina naet, miten rau!hatonta оп olomme. Е 1 i n а (ulkoa): Mina taaiia, Elina. Ауаа kiireesti, Patpusa.kki. Pelkaan, etta minua ajetaan takaa. т u о т о: joku tytt6. (Liihtee, avaa oven.) Е 1 i па (20-vuotias neito, pukeutunut keltaiseen Iшmeeseen, harmaaseen huiviin, pieksukenkiin, astuu реliistyneenii huoneeseen Kannel-Matin, 70-vuotiaan Iшгmaapartaisen llkon kanssa): Piilottakaa meidat, suojelkaa тeita! пе ajavat meita takaa ja vievat tajkaisin. К а t i: Ketka, minne, ihyva jumala! L е а n d е г : Se'han оп Elina! Е 1 i n а (tuntee): Leander! т u о т о : ja vanlha Kannel-Matti. Е 1 i n а (juoksee Leanderin lио, tarttuu Мп е п kateensii ja peloissaan kuiskaa): Leander, suojele m i пuа! Ala luovuta тiпl1а heille! 19

13 к а n n е 1- М а t t i (istuutuu viisyneenii penkille): Oi, miten olen uupunut. L е а n d е r (ohjaa Elinan tuolille): Тууппу, tytt6- seni, suojelen sinua. Miten somaksi neidoj<:si olet kasvanut! Lapsina leikimme yhdessa. т u о т о: Kuinka paasit ra1an poikki, mielet6n? L е а n d е г: Кепо tosli,aankin! Nyt ei sinun еп.аа tarvitse pejata. Е L i n а (tyyntyy): Куllара pelkasin!... (Pelkoaan hiiveten ja anteeksi pyydellen.) KUl1iPa tietaisitte, miten meita sielja sorretaan. Kotietsinta toisensa jaikeen... aнtuinen salainen silmaijapito.., Vilja otetaan iшеiltа. Olemme naiissamme. Шаt vajpisemme pelosta... юпа 6isin vangitaan... Useita оп ammuttu. Mutta епеmтап оп Siperiaan lajhetett)'\ja tai Solovkin kidutustqihin toimitettuja. L е а n d е г: Kerran пеше kostetaan. Не kayvat lqppu.aan kcmti. Odottakoot! Е 1 i n а: Тапа у6па taaskin aseistetut tsekistit piirittivat kyjamme., Isa U 1hаtШп апljpuа. H)'\ppasimme ikюunasta ulos ja pakenimme. т u о т о: Tassa,kuutamossa! Шvkаrcmkеаtа! UskaltaCiipa ra,jan poikki! Е 1 i n а: Ehdimme rajan poi1kki епneп kuun nousua. Mutta meita ajettiin takaa. Pelkasimme rajan tailakin,puolen. Piilouduilmme suoтattaiden vaiiin. Siella makasimme, kunnes ymparilja hщепi ja pelko asettui. L е а n d е r (iskee nyrkillii p6ytiiiin, taistelunhalиisena): Mita пuо,punaiset py6velit saavatkaan aikaan Inkerissa? (Tyynemmin.) Кепо edelleel1, Elina. Е L i n а: Oi, paljon раьаа оп sielja tehty. Sуdаmееп 20

14 Ikoskee, kun sita ajattelee. Sinne tuodaan vепашsiа, joijie ~aetaan kartanoiden.maat, jotka kuuluvat теше. InkeriIaiset karkoitetaan isiensataloista ja maat, lehmat ja hevoset jaetaan kobektiiviin Jiittyneiden venajaisten kesken. L е а n d е r: Entas,minun kotitaloni? МИеп оп sielнi asianlaita? Aitini, viешk6 \han elaa? Е l i па: К уilа than viеш еша. L е а n d е r: Епtэ. sisar? Kuinka мпеп оп kaynyt? Е l i n О: Юiп,jai sinne paetessani. НеПtа riistettiin kaikki,karja Ikolhoosille. L е а n d е r: ЕНа uskalsi,\rat! (Nousee. Hiljaisuus. Leander kavelee edestakaisin. Jtsekseen.) Ja minun оп еlешivа pakolaisena vieraissa. Оп kuujtava, kuinka kotiani ry6stetaan, kuinka tehdaan vaaryytta aidilleni ja sisarelleni, enka тнаап malhda. (Muihin kiшntуеn ШinеkkiШmmin.) ТеШе tehdaan vaaryytta. ТеШе ja koko Iпkеrillе tehdaan verista vaaryytta. Ette edes taysin,kasita, kuinka suurta vaaryytta Iteille teihdaan. Mu.tta mina kasitan. (Osoittaa rintaansa.) Mina tahdon Itart Ша miekkaan rpuolustaakseni teita! Kaikilla,kansoil1a, olkoqtpa тпеп rpienia talhansa, tulee ова oikeus еша Himan auringon ава. Е l i n а (nousee): Miten kauniisti sina '1щhut, Leander! Minunkin mieleni оп ЬеН rohkeampi ~a Himpimampi IkuunneIlessani sanqjasi. L е а n d е r: Olen kaynyt Eestissa Ija Suomessa. Suuret ja voimakikaat Iheimolaisemme ovat шiпuа apettaneet,j'a kasvattaneet. Оliп.kansanopistossa tuoila la'hden toisella puoleila. Lahdentakainen veli opetti minulje, kuka olen, ореш, etta olen inkerilainen, olen suuren, 21

15 mutta toistaiseksi nu<kkuvan kal1san tpoika. Minulle ореtettiin, ешi Inkerin kansa оп kyllil1 suuri elaakseen, IkуШп suu,ri toimiakseen Ija vaatiajkseel1 oikeuksiaan. Jos se vail1 tabloisi, kykel1isi se jo nyt nousemaal1. Se 'Оп kuin ~attijainen, Vipunen, josta Kalevalassa pu1hutaan - se nukkuu 'raskaasti ja nurmi за,pensaat ovat kasvaneet sen rinnan рааllе. jopa silmatkin ovat hiekan реиоssа. Mutta kui1 se kerran heraa, пнп,vapisee таа Laatokasta Peipsiin saakka. Ja Laatokan tajkana ja vieja kauempana, Volgan таша, siешijkil1 оп nousemassa toisia heill11otiamme. Ylhta suuria ja suurещрiа, jotka nyt nukkuvat samaa raskasta -unta. Kerran поиsee Suur-Suomi, 1а se aika 'оп Jalhestymassa. К а n n е 1 - М а t t i (оп innostuneena kuunnellut, nousee): Missa оп kanteleeni, Elina? Е 1 i n а (ei huomaa МаШа): Еп ole siita vieja miuian ku'ullut. L е а n d е г: Harvat vasta ovatkinkuulleet. Nyt taihdon sita julistaa kaikille. Taihdon Ihuu,taa 'kaiki11e: "Heraa, In.keri!" Ja koska sina nyt Ikuulit siita, niin tulee,sinun auttaa minua, jotta kaikki sen kuulisivat ja ymmartaisivat. К а n n е 1 - М а t t i: Elina, tyt.tareni, tuo kanteleeni, ta,hdon soittaa. Е 1 i па (Lеi:mdегШе): Mie'lellani. Ме пюlеmmаt j'ulistaimme эi:tа ja heratamme koko Inkerin! S i т о (astuu esiin verhon takaa, tубntiiеn sугjшin tsekistin, joka tahtoo hiintii pidiittiiii): Tuohan оп julkista provokatiota! Еп jaksa tuohaista епаа vaieten Ikuunnella tassa kirotussa piilopaikassa. Е 1 i n а (siiikiihtyneenii): Sina! 22

16 Kanne/-Matti (vihaisena): Sina, sinakelvoton! S i т о: МiпЗiра kушi! Saan kuulla sinuha, оmаиа sisareltani, tuollaista vilha,miehsta provqkatiota. Kuinka sinla u,skallat! En todella'kaan ~~ma:rra! L е а n d е r (astuu viiliin): Еп mina.kaan ymmarra.pulhettasi, Simo, enka siщ kuinka paasit tajnne, enemраа lkuiщ sшi, ettet iioitse meidi:ijn -,vапl1щjеп,ietkkitoverien - jаиееппakеmisеstаmmе. Et e,des tervehdi miпшij! I I " ~ i S i т о: Sinuako tervemisin! Hyi! Sen jaikeen mшi kuulin sinun ШаПа rupattelevan. Нареап sinua. K<lIpitalistiset ve'renimi'jaif ovat.muоkа'п,пееt sinut a,seekseen. Ovat sinut opettaneet vihaamaan tубiaisia soikei.n sпmiп. Niiden 'talutusnuora.ssa sina nyt kнhоиаt kiansolja vi,haaтаап toisiaan. L е а n d е г: Mina vaaqin In.kerille ja inkerilaisible itsenailsyytta 1а oikeutta еша. S i т о: Mina Ьареап siпuа ja saalin sinua. Тио kaikki kuuluiu niin ty1peralta nyt, kun huudamme koko maail.malle': "Kaikikien maitten tубiaisеt, ~tykaa!" Onlko mitaan vapau1tta Ija ИsепаisууШi siina, etta Ikansojen teil1e vеdешап уьа uu'sia рiikkilапkа-амoijа? Se оп sita k<llpitajistien ja рааkikiihеrюjеп va!pautta 1а itseпаisууtщ - vapautta ryostaa tyдlaisia. Meidan thlee havittaa kaikki pirkkilan!ka-ai,dat, шilhiп ikina niita onkaan py,stytetty, jotta koko maai.lman tубlа,isеt voisivat ojentaa katta toisilleen. - Se оп oikeaa vapautta, ainoaa oikeaa it.senaisyytta. L е а n d е г: Тио ojisi 'suuren kansan vapautta voida terrorisoida pienia ja Jahettaa niita Siperiaan :tai Salovkiin kidutustыhin.

17 S i т о: No, ihuomaan, ешi оп tutiha jutella kanssasi. (ТsеkistШе.) Меппаап! jokainen Ihetki оп kallis ja saattaa maksaa elamamme! L е а n d е r (astuu heidan tielleen): Minnekaan ене Jahde. (Tuomolle.) Vartioi iheita, kunnes haen rajavartijat! (Т u о т о asettuu brovningeineen ovelle, Leander liihiee.) S i т о (Tuomolle): Mita sina siшi hубdуt, jos meidat kavallat! Olet.typera, jos sen teet. Eika sinua voi syyttaa mistaan, vaikka paastatkin meidat ipakenemaan. (Т u о т о ерiirбi.) S i т о: Tas.sa оп тшаа. (Pistiiii Tuomolle paperin kouraan, kiiruhtaa tsekistin kanssa paperia tutkivan Тиоmоn ohitse ulos.) Т u о т о (astuu lаmриn lио, tutkii rahaa): Тата оп vanhentunut rajha. Ei ole enaa kaylpa. (Hiimmennyksissii, raivoissaan.) Не ovat minua pettaneet. (оп aikeissa juosta periissii, ktшntуу kuitenkin ovelfa ja hубkkшlее huoneessa edesiakaisin tietiimiittii, mitii tekisi. Ниоmаа ikkunasta pakolaiset.) A!haa, ne juoksevat rajalje. ]а оп aivan valoisaa! ]L1malavita, heidat huoтattiin, kun juoksivat asunnostani ulos. (Katille.) Rukoile, akka, etta edes,kamтenensuuruinen pilvi peittaisi kuun. КуНа sinulja muutenkin aina оп Нетта edessa ja Кristus perassa joka sanassasi. Voi pyha luoj а! Nehan eivat maksaneet minulle markkaakaan! (Katille.) Ei, ala rukoile heidan puolestaan. (fuokseе ulos.) Ottakaa kiinni! Tsekistit! Kapinoitsijat! К а n n е I-М а t t (: Ovatko Ikaikki noin ilkeita ja ре- 24

18 tошsiа. Minne оп blivinnyt vanlhan Inkerin re1hellisyys ja uskollisuus? (Kuuluu laukauksia.) К а t i: (rukoilee): Armahda Непа, ihmisiii, ole heidan sielui1leen аrmошпеп. (Katsoo ikklln11sta.) Y'hii he juoksevat, vaikka heita оп jo am.muttukin... Е 1 i па (katselee ikkunasta): Oi, nyt toinen kaatui. К а t [: Mutta nousi taas. Nyt Ihe ryo.mivat piikkilangan alitse. Е l i n а (helpottuneena): Не piiasivat Japi. (Тиоmо tulee ulkoa Leanderin kanssa.) т u о т о (tyyntyneenii): Rajavarti1at eivat epai11eet ollenkaan mj,nua kclipinaliisten au,ttamisesta. JOIpa kiittivat 'minua, ешi a utoin ~,ешi yliloikikareiden Ihatyyttamisessii. L е а n d е г: Miksi pihistit Iheidiit pakenemaan? т и о т о: Не pettiva.t minua. Antoi,vat vaaraa r3lhaa. К а n II е [- М а t t ё: ЮivШi ipetturit, Leander! Olet taitava, etka oie rohkeutt<l'kaan уаiiiа! L е а n d е г: LUipaan sen! 01е rauihassa, taatto! Vapautan Jnkerin Iheista! К а n n е l - М а t t i: NiJin, sina vapautat. Sina olet kuningas. Jnkerin kuningas sina olet. Sina teet Inkerin mahtavaksi. L е а n d е г: Minak6? К а n n е l - М а t t i: Niin, sша. L е а n d е г: Toipuu/ko Jnkeri? Vain raunioita оп siita 1aanyt... к а n n е [- М а t t [: Usko! Jnkeri nousee ku,ultuaan kuninkaansa kutsun... Mu tta nyt оп шiпuп J:.iJhdеШ:ivа. 25

19 Е 1 i n а (uuden ajatuksen vallassa): Odota, taatto. Tulen kanssasi. L е а n d е г: Minne aiotte теппа? Е 1 i n а: Нареап, etta раkепiл kotoani. К а n n е [- М а t t i: Se оп totta, tушirепi. Mi,nakin Ыиреап sita. Кип olemme kodittomia, оп ikaan.kuin тена ei olisikaan. Mutta kotimme, lnlkeri, pysyy niin kauan kuin mааijmаююп pysyy. L е а n d е г: Ja mita aiotte nyt tehda? Е 1 i n а: Ме ~Jahdemme Ikotiin takaisin. SiеШi saatamme оllа hy6dyksi. SieJla, tunnen, 'оп oikea paikikani. т u о т о: Ette te juuri nyt elavina rajjan.poikki paase. L е а n d е г: Olet илhооlliпеп tуttб, Elina. Мепе,,toimi! Minakin tulen sinne llнп pian kuin.malhdошstа. Toivon pian tapaavamme. OJkaa varovaisia rajjalla. Е 1 i па (ojentaa kiilensii Leanderille): Nakemiin! Еп 01е j'uuri аriшрiа, mutta in1limi11isejja rojlikeudellakin оп raljansa. Ja si1loin mепеtешiaп ihar:kitsemattomasti, kuten tanaankin paetessani. L е а n,i е г: Tarkoitatko siшi, etta vastaisuudessa Ikoeta1: olla решiaтаttа ikuolemaakin. Е 1 i n а: Vaikkapa niinkin. Mutta jos veljeni 011 kdtona, saan ainakin eiamastani olla varma. L е а n d е г: Niinpa тепе /ja oje щрипа тише. Minakin tulen. (Elina ja Мат liihtеvш Leanderin saattamina.) К а n n е 1- М а t t i (liihtiеssшiп): Sina, Leander, vapautat Inkerin. L е а n d е r (оп ukon ргоfееtашstеп sanojen lumoissa): Мrnаkб? Oi, unelma оп Юап suuri... Inkeri... 26

20 Suuri ja таыауа! SilIe kannattaisi elaa, sille unelтапе. (Piiiittiiviisti). Mina ta!hdon, talhdon, yritan ja teen m1ta voin. (Leander Mikolle.) Sinusta, poika, saan a-pulaisen. Ei ole nimesi M~hail, уаап Mikko, eiika ole kot;kylamme Mertvitsa уаап KulJankyJa. Бmmе ole ryssia emmeka opette'le venajaa. Olemme inkeriiaisia ~a 'иеmmе ~a pu!humme vain aidinkieltamme. Talhdotko opiskelja.j'a kotllussakin lukea vain,tata kiешi? М i k k о (innostuneena): TaJhdon, ta;hdon! L е а n d е г: Нууа оп, poikaseni! Меillа оп oikeus vaatia sita rja! saada se toteutumaan. Se оп pyfhin velvoljisut1temme. Koko In/keriIle оп saatava aidinkielinen koulu. М i k k о (ottaa Leanderin antaman kirjan ja lukee lausuen): "}os loistoon meidat saatettais, vaikk' kt1lta!piivilhin! Miss' itkien ei ht10attais уаап ois tahan,kбуhaап kotilhin lnkeriin Ьа1иmmе kuitenkin! Е s i)' i Р Р и. 27

21 II КИУ AELMA. Yksinkertainen, mutta siisti ja aistikas huone. Vasemmalta johtaa ovi pihalle, oikealta kеittioбn. Edessii kaksi tilavaa ikkunaa, molemmat auki. Ikkunan edessii рбуtii, jota решаа vihreii kartonki. Ikkunain viilissii kirjahylly. Poydiillii kirjoja,.sanomalehtiii ja aikakauskirjoja sekii kirjoitusneuvot. Seiniilld puhelin ja раг! Kalevala...,aiheisten taulujen jiiljennostii. Рбуdiin kohdalla seiniillii suuri Inkerin lippu. - Avatuista ikkunoista tulvii sisiille keviiistii auringonpaistetta. М i k k о (tulee ulkoa): Leander ei var.maa:rukaan oje kotona. Оп jo Hi!htenyt. (Katselee tarkastellen уmрагшееn. Ниоmаа рбуdiillii jotakin, josta iloisesti ylliittyy.) Mutta tamahan varmaan оп uusi sanomalehtemme. (Меnее рбуdiin lио, ottaa monistbtun vihkosen ja lukee.) "SanasetplPa" - se se оп. Maihtoilko Leander ottaa sii,hen runoni. (Selailee lеыеа.) Ai, siina se onkin. (Lukee ilorisen kiihtyneenii.) Н е 1" а а, 1 n 'k е r i! Тата оп nyt meidan inkeriiaisten оmа sanomalehtemme. Kuinka siina onkaan paljon kil1joituksia, kaikki пнп,kotoisia ja tuttuija. L е а n d е г (tulee keittionovesta pojan Zausuessa tiiтап huomaamatta. Kuuntelee hiljaa ja astuu nyt Mikon 28

22 luo): No, Inkerin leivonen, kuinka sinua miellyttaa sanomalehtemme? М i k k о: Se:han оп mainio! L е а n d е г: Samaa voin sanoa runostasi. - (Lyo olalle.) Тiеdаtkб, mшi sinun suihteesi 'olen aja,tellut. Tahdotko opislkella, mita? М i k k о: Oi, niin mielellani! Tahtoisin osata kaikkea уыа 'hyvin kuin sina 'j'a tahtoisin olla yhta vii>saskin. L е а n d е г: Siпuп оп tultava viisaammaksi kuin mina olen. Sinullahan оп nyt aikaa ja majhdoilisuuksia. Кепап teet sitten 'kaiken rparemmin kuin mina. КуШ! sinullekin viela tубtа riittaa. Syksyl1a I ahe Шп. sinut Suomeen kouluun. Suostutko? М i k k о: Tietysti. Se olisi mainiota. Mutta,pelkaan, etta isa ei suosiu. Нап tajhtoo, etta minusta tulisi.kauwias. L е а n d е г: Puhun siita itse isasi kanssa. Ota nyt vastailmestynyt "Sanaseppamme" 'ja vie hanelie ja sano, etta tu1koon tanne neuvottelemaan viljelysmaista. MuilIekin оп lahetetty sana ja kohta ovat kaikki taalla. м i k k о: Isa ei taida olla juui1i: nyt Ikotona. Нап meni muitten mukana 'joen ranna'lie katselemaan, kuinka rajan takana :jarjestetaan va;ppukulku,etta. Mina juoksen sinne. (Liihtee.) L е а n d е г: Mutta ~oudu rpian! Minun taytyy viela selvittaa rajantakaisille laheteilleni heidan tehtavansa. (Avaa keitfion oven.) Pekko, tule nyt tanne! Ре k k о (tu/ee keittiostii): Viela muutamia tietoja rajan takaa. - Rantakunnassa toimitettiin toissa унkolla taaskin joukikovangitsemisia. Vangittuljen ko!hta- 29

23 losta ei ole saatu тitaan tietoja... Vii:тe sul1nuntaina, kun kansaa keraantyi Kusomkinon kirkkoon jujmalan.palvelukseel1, tu11lke,ut,ui kirkkoon doukko koттuniste1a, jobka kереша piesten hclijoittivat rukoilemaal1 kokoontuneet. - Tassa оп sinuile kil1je Elinalta. L еа n d е r (ottaa kirjeen. /stuutuu.): Ja тiten оп kal1sallisel1!hегаtуstубп? Ре k k О: Se оп vaikeaa. Taloudelliset edut ovat kaikkiaila ensi sijassa. Koetin kylja valmistaa та а,регаа, etta vaadittaisiin suoтenkieli opetusaineeksi :kouluissa. МиНа vieja оп liian varllaista pu'hua tuloksista. L е а n d е г: Jatka edel1eenkin tajhanastista tубtаsi: koeta luoda tууtутаttбтууtta kaikkeen sii,hen, тita punainen Ihal1itus Ipakkokeinoin istuttaa, тaanjakoon, koilektiivitalouteen, yleensa sen kaikkiin taloudel1isilla aloilla tekeтiin yrit)'1ksiin; kehita kansal1isuustunnetta. НегаШ innostusta отаап kieleen ja innostuta kaytta 'Шаап sita seka kotona etta koulussa. Ре k k О: Pelkaa,n, etta тinua vakoillaan... L е а n d е г: Ole vieja varovaiseт.pi. Naamioi itsesi. Тубskепtеlе vieja innokkaaттil1. Mutta аш vaadi уаpauttaтista. Sita етте voi luvata. Тубtа оп paljon eika viela ole te.hty oikeastaan тнаап. Ре k k О: Mi!I1oin тinul1 taytyy те11па takaisin? L е а n d е г: Vie1a Шпа убпа. Lepaa nyt paivaila. Ja kllп тиреаа hamartamaan аппап sinulle parisataa Ikappaletta uutta inkerijaista sanoтalehtea " Sanase.ppaa". Levita пша kaikkiaile koko Inlkeriin. (Nousee.) Mutta пу! sinun taytyy теппа piiloon. Таппе tu1ee iliтisia ja оп pareт,pi, etteivat he пае sinua. Tuoltapa пiшi nakyykin jo tulevan tiella. зо