Karpatian Elämä ja Valo -järjestössä puhaltavat uudet tuulet Jyväskylässä työ menee eteenpäin. Ollin sydämellä Viron romanit

Transkriptio

1 Ollin sydämellä Viron romanit ELÄMÄ JA VALO Romanilähetyslehti 5,50 KARI HARRI: Romanityö kohdallani ei lopu milloinkaan Karpatian Elämä ja Valo -järjestössä puhaltavat uudet tuulet Jyväskylässä työ menee eteenpäin

2 Pääkirjoitus 29 SISÄLLyS MIHIN MENNÄ? Valon vallitessa, useimpien mieli on piristynyt. Kesäaikahan ei meillä ole oikein pitkä, mutta varmasti ehdimme ottamaan kesästä oman osamme irti. Mihin mennä, mitä tehdä, on yleinen kysymys kesän kulkureille. Kesähän on täynnä erilaisia tapahtumia ja toivottavasti sinunkin elämään kuuluu hengelliset tapahtumat. On esimerkiksi Juhannuskonferenssi Keuruulla, Vapaakirkon kesäjuhlat Helsingissä heinäkuun alussa ja tietenkin Elämä ja Valo teltta kiertää jälleen 12 viikkoa Suomessa. Lähdetäänkin tänä kesänä mukaan keskittyen ensisijaisesti hengelliseen antiin. Sitten tulee se todella tärkeä asia, tuttujen tapaaminen. No, me tiedämme minne mennä, menemme kohtaamaan Jumalaa ja toinen toistamme. Mikä parasta, monesti juhlien jälkeen menen luonnon ja vesistöjen ääreen kokemaan kuinka sielu ja sydän virvoittuu hiljaisuuden keskellä. On tähdellistä myös muistuttaa kenen kanssa menemme ja minne. Tiedämmehän, että huono seura hyvät tavat turmelee ja huono paikka voi viedä loputkin. Monet ovat sanoneet, että kesä on kiusausten aikaa. Mitä sillä tarkoitetaan, sanojat sen tietää, mutta Herra kehotti rukoilemaan: Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta. Tehdään me oma osamme ja ei saateta itse itseämme kiusaukseen, vaan päästetään itsemme pahasta, väärästä paikasta, väärästä pilkkaajien seurasta, missä raitis usko voi kokea saastumista. Meidän juhlamme ovat toisenlaisia ja sinne ovat kaikki tervetulleita kokemaan Pyhän kosketus. Minne menisin, sillä Hänen tykönänsä on Elämän Sanat. Mennään sinne missä Hän on mukana! Nähdään Elämä ja Valo telttakierroksella ja jutellaan lisää! Jani Lindroos KAI D AHAS? Ka hin kaan butide jang, komujengo d inta hin aprudiilo. Amengo niijal na aa ela horttas lang to, bi ame fani saare hajuvaha te len saaro phirro niijalesta. Kai d ahas, so tßeerahas, hin saare vandriboskiirengo pu iba. Niijal hin pherto fro laaga fanubi ta me aagavaa, te tukko d iviboske niina unjula deulikaane fanubi. Aro Keuruu rikkavena Ma kurno niijalesko konferenssia, Phirrokhangaresko niijaleskofanuba aa ela aro Baro Fooros aro niijalesko tßoonesko byrjiba ta D iviba ta Jang tßelta vandrula pappales de odui kurkesko tiija aro Fintiko them. D aha aka niijal doori ta laha saaro deulikaano nisja amenge. Ta panna aavela hortto fuortuno saaka, pinsarde komujengo dikkiba. Ame d aanaha kai d ahas, ame d aha te d aanes Deeveles ta vaure komujen niina. Koni fendide hin panna, fanubongo paalal me d aa auri panjako naalal ta mo marmo ta d iiben aavena lo aneske ma kar ukkirba. Hin fuortuno te d aanes niina, kooneha ame d aha ta kai. Narvalo skokka tßeerela tßi ka maneera tßermaleske ta bengalo thaan vojula te lel saare tßi ka nikke menna. Buut komuja hin phenle, te niijalesko tiija hin kvinniboskotiija. So dooleha starkavaha, phenniboskiire d aanena douva, bi Rai bi ila te mangjaven: Ma muk meen aro kvinniba, bi mek meen nikki pengibosta. Tßeeraha kaan so hin fiino ta na mekkaha meen aro kvinniba, aa aha nikki pengale stedenna ta pengale spiijiboskiirenna, kai amengo k#u passiba vojula te aaven narvaleske. Amengo fanubi aa ena fro laaga, doori saare hin saste aavime te pinsaven Kurko tßaliba. Kai me d aas, ke Les hin d ivibosko Laave. D aha doori, kai Jou aa ela ma kar! Dikkaha aro D iviba ta Jang tßeltakovandriba ta rakkavaha butide! Jani Lindroos risiba/käännös: Tuula Åkerlund Tässä numerossa Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 46. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Jani Lindroos info@elamajavalo.fi Toimitussihteeri: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti PL HUITTINEN info@elamajavalo.fi 26 Pankkiyhteys ja lahjoitukset: Nordea Toimitus: Jani Lindroos, Susanna Hedman, Henry Lindgren, Maruska Lindeman, Tuula Baltzar, Tino Grönfors ja Mirjam Schwartz 10 Taitto/Kuvien käsittely: GRAFIMUS OY/Valfrid Åkerlund Asiakaspalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Jani Lindroos info@elamajavalo.fi kts. palvelukortti s. 36 Tilaushinnat: Kestotilaus, Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Kestotilaus, muut maat 27,00 euroa Vuositilaus, (5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 27,00 euroa Mies ja järkähtämätön näky 4 Karpatian Elämä ja Valo 10 Nyt on sinun aikasi 14 Valde Vihreäranta kuuli henkilökohtaisen kutsun: 14 Evankelioimisviikko Oulussa 16 Kulkurin pelastus 18 Hengelliseen täysi-ikäisyyteen ei ole oikoteitä! 22 Blomeruksen perhe jo viisi kuukautta Espanjassa 24 Jumalalta uusi aika 26 Motalalainen pastori 29 Olen omalla paikallani 29 Sydämellä Viron romanit 30 Vuositilaus, muut maat 29,00 euroa Lahjatilaus, ((5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Lahjatilaus, muut maat 27,00 euroa Kansikuva: Kansikuvassa romanityön uranuurtaja Kari Harri. Valokuva: Rainer Lindeman ISSN X Painopaikka: PK-Paino Oy, Tampere NrO Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/2010 3

3 Romanit ovat olleet niin luonnollinen osa meidän elämää, että se on jo osa meidän kaikkien identiteettiä. Kari Harri Kari Mies ja Harri järkähtämätön näky sieluista Monelle Suomen romaneille ja valtaväestöllekin nimi Kari Harri on tuttu. Kaikki eivät ole välttämättä nähneet miestä, mutta ovat kuulleet hänen tulisesta luonteestaan ja järkähtämättömästä uskostaan. Millainen mies Kari Harri on? Miten hän ajautui mukaan romanityöhön? Kari koki uskoontulon jo nuorena poikana. Yhdessä veljensä Kaukon kanssa he marssivat herätyskokouksen loppuosassa kohti alttaria. Aivan aluksi Kari ei ymmärtänyt mitä kaikkea se tarkoittaa, että on Jumalan oma. Pikku hiljaa Pyhä Henki kuitenkin ohjasi Karin askeleita oikeaan suuntaan. Koin Jumalan valtakunnan työn heti alusta lähtien hyvin läheiseksi. Vuosi uskoontuloni jälkeen tiesin, että jonain päivänä teen työtä Intiassa. En tiedä mistä se tuli, se oli vain selkeä tunne sisälläni. 16-vuotiaana en voinut muuta kuin ajatella asiaa ja rukoilla, Kari muistelee. En tiennyt, että romanijuhlia pidetään Kari kävi vuonna 1960 lukiota Joensuussa. Tuona kesänä järjestettiin Kiteellä romanijuhlat. Joensuun helluntaiseurakunnan pastori Toivo Marttala pyysi Karia toimittamaan juhlille äänentoistolaitteet. Siinä vaiheessa en tiennyt, että kyseessä oli romanijuhlat. Se oli minulle aivan uusi alue, koska en tiennyt, että sellaisia juhlia pidetään ollenkaan, kertoo Kari. Juhlille oli kutsuttu puhujaksi evankelista Viljo Mäntyniemi. Kari seurasi juhlien kulkua äänentoistolaitteiden takaa innostuneesti. Tämän innostuksen huomasi myös Viljo. Juhlien aikana Viljo kysyi minulta, että lähtisinkö hänen kanssaan kiertämään kylän romanikoteja. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Kiteellä järjestettiin romanijuhlat, ja näin pyrittiin saamaan paikkakunnan romaneihin kontakti ja kutsua heitä juhlille. Minä innostuin asiasta kovasti, mutta meillä oli yksi pieni ongelma. Meillä ei ollut mitään kulkuneuvoa, millä kulkea talosta taloon. Kari sai eräältä parturilta vanhan mopon käyttöön ja ongelma oli ratkaistu. En tiedä mistä syystä, mutta minä ajoin mopoa ja sidoimme mopon perään köydellä polkupyörän, jolla Viljo ajoi. Vedin Viljoa mopolla ja näin kiersimme kaikki romanikodit Kiteellä ja sen ympäristössä, muistelee Kari tilannetta nauraen. Isäntä ei ollut kiinnostunut elämäni ensimmäisestä saarnasta Kari muistaa, kuinka he menivät erääseen romanikotiin, jossa asuivat Manu ja Fanni. Heillä oli pienet somat kaksoistytöt ja komia hevonen. Tuossa kodissa pidimme myös kokouksen ja silloin pidin elämäni ensimmäisen saarnaan 16-vuotiaana. Muistan vielä tekstinkin, mikä oli Jesajan kirjasta. Vähän oli vaikea ja monimutkainen teksti, naurahtaa Kari. Tilaisuudessa väki kuunteli Karia keskittyneesti, mutta talon isäntä harhaili ja näytti, ettei ollut saarnasta yhtään kiinnostunut. Ihmettelin asiaa. Rupesin tilaisuuden jälkeen puhumaan miehen kanssa ja huomasin, että isäntähän on kuuro. Hänen lempinimensä olikin Kuuro-Manu eli Kiteen Manu, paljastaa Kari. Kari kuuli jälkeenpäin, että Manu oli tullut uskoon ja oli yksi seurakunnan vahvoja pylväitä. Minulla tähän kylläkään ei ollut osaa eikä arpaa, koska hän ei kuullut saarnastani yhtään mitään, naurahtaa Kari Harri. Sotilaat luulivat vakoojaksi Kari vieraili useissa alueen romanikodissa ja mitä erilaisimpia tilanteita tuli heidän eteen. Muistan, erään kerran kun olin pitämässä kokousta Onnin ja Huldan luona. He asuivat ihan rajan pinnassa Niiralassa. Heidän kodistaan näkyi Venäjän, silloisen Neuvostoliiton raja. Siellä oli suomalaisia ja venäläisiä sotilaita omilla puolillaan rajaa. Olin Onnilla yötä ja eräänä aamuna sotilaat tulivat taloon ryminällä minua tarkastamaan. Aiemmin seudulla oli ollut adventistisaarnaaja, joka paljastui vakoojaksi. He epäilivät minuakin vakoojaksi. Isäntäväki suuttui sotilaille minun puolestani ja sanoivat, että kerrankin he pitävät yövieraissa Jumalan miestä, niin häntä tulette häiritsemään. Monenlaisissa tilanteissa sitä ollaan mukana oltu, naurahtaa Kari. Uskoon tulo muutakin, kuin vain rukousta Kari ei nuorena miehenä ymmärtänyt, miten eri tavoilla evankeliumia voi julistaa. Ajattelin, että aina täytyy pitää kokous. Muistan, kun pidin kokouksia Onnin ja Huldan talossa. Olin kylän ainoa uskova. Kokous aloitettiin yhteisellä laululla, jonka lauloin. Tämän jälkeen lauloin pitkästä kirjasta laulun, ja tämän jälkeen aloitin kokouksen. Välillä taas lauloin ja lopulta saarnasin. Taisi siinä olla minulla todistuksenkin sana jossain välissä. Tällä tavoin pidin kokousta yksin, hoidin kaikki vastuut parin viikon ajan joka ilta. Noissa tilaisuuksissa monet romaninuoret tekivät jonkunlaisen uskon ratkaisun. Kari ei kuitenkaan osannut johdattaa heitä eteenpäin uskossa. Heillä oli suuri kunnioitus Jumalaa kohtaan ja kun kysyin saako heidän puolestaan rukoilla, niin se oli sama kuin täällä Intiassa. Totta kai kaikkien puolesta sai rukoilla. En kuitenkaan ymmärtänyt, että uskoon tulo on muutakin kuin vain antaa rukoilla puolestaan, kertoo Kari. Noina hetkinä Kari sitoi sydämensä yhteen romanien elämään ja kohtaloihin. Hän asui heidän kanssaan, nukkui heidän taloissa. Aina taloissa kerättiin jostakin ruokaa ja minulle tarjottiin samalla tavalla sitä kuin muillekin. Silloin oli kaaleet oikeasti köyhiä. Tuolloin minulla ei ollut mitään kannatusta. Minä koin ja elin heidän kanssaan saman köyhyyden, kertoo Kari mietteliäästi. Kokoaikaiseksi evankelistaksi Lappiin Kari siunattiin koe-evankelistaksi 17-vuotiaana tammikuussa 1961 Tauno Turusen mukaan Pohjois-Karjalaan. Muistan kun Toivo Marttala puheessaan sanoi, että meillä on Jumalan kanssa sellainen kontrahti, että Jumala pitää sinut köyhänä ja myö köyhänä. Olen monesti sanonut, että kumpikaan ei ole onnistunut tehtävissään, kertoo Kari pilke silmäkulmassaan. aina taloissa kerättiin jostakin ruokaa ja minulle tarjottiin samalla tavalla sitä kuin muillekin. Silloin oli kaaleet oikeasti köyhiä. Tuolloin minulla ei ollut mitään kannatusta. Minä koin ja elin heidän kanssaan saman köyhyyden, kertoo Kari mietteliäästi. 4 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/2010 5

4 Katkelma Thomas Matthewsin päiväkirjaa 1980-luvulta, jossa kerrotaan Kari Harrin vetämän suomalaisen aktioryhmän saapumisesta Udaipuriin. Ensimmäisellä Intia-aktiolla oli mukana myös Tino Varjola. Kokoaikainen romanityö kohdallani ei lopu milloinkaan. Niin kuin sen aikainen oikea evankelista, Karikin suunnisti matkansa Lappiin. Hän oli Matti Kumpulaisen mukana Länsi-Lapissa. Olin siellä yhden talven ja keväällä Viljo Mäntyniemi tuli pitämään Karunkiin romanijuhlia. Minähän hyppäsin jälleen kärryille ja palasin kaaleitten pariin. Tämän siirron jälkeen loppui evankelistan kannatus. Eivät he sitä pahansuopaisuuttaan lopettaneet, vaan opettivat nuorta evankelistaa olemaan kuuliainen seurakunnan johdolle, kertoo Kari. Elää ihmisten hyväntekeväisyydellä Muistan, kun jostain sain vanhan auton, jossa ei toiminut valot eikä jarrut. Ajoin Tampereella ja poliisit pysäyttivät minut. He tutkivat auton ja huomasivat kaikki viat, mitä autossa voi olla. Sakkoa varten he kysyivät Karin työnantajaa ja kuukausituloja. Sanoin, että minulla ei ole tuloja. Olen romanievankelista. Asun heidän luonaan ja saan ruokani heiltä. Poliisit ihmettelivät ja sanoivat, että mitä Kari höpisee. Vakuutin heille uudestaan, että romanievankelistat eivät saa palkkaa. Kerroin, että saan välillä jostain bensarahaa. Minä en tarvitse palkkaa, koska minä syön ja asun heidän kanssaan. Poliisi sanoi, että hänen täytyy kirjoittaa paperiin työnantaja ja kuukausipalkka sakkoa varten. Jälleen Kari vakuutti heille samaa asiaa. Tämän jälkeen poliisi sanoi, että kirjoittaa siihen, että elää ihmisten hyväntekeväisyydellä. Ehkä jossain Tampereen poliisin arkistossa lukee, että Kari Harri, elää ihmisten hyväntekeväisyydellä, nauraa Kari. Hetken kuluttua Kari vakavoituu ja kertoo, että tuolloin paholainen kiusasi häntä ja sanoi, että eikö hänellä ole mitään muuta virkaa kuin elää muiden hyväntekeväisyydellä. Olethan vielä nuori mies. Ajattelin, että tämä harjoittelujakso, joka kesti lopulta kolme vuotta, täytyy kestää vaikka en saisi kannatusta penniäkään. Jos en kestä tätä, en voi koskaan mennä unelmieni maahan, Intiaan. Tällä tavoin pääsin asian yli. Jumalallista huolenpitoa 1960-luvun alussa uskovia romaneita oli pääasiassa Pohjanmaalla. Kun Kari oli siirtynyt romanityöhön, näyttivät pohjanmaan uskovaiset romanit, mitä kaikille uusille romanityöntekijöille tehdään. He veivät minut yhteen Pietarsaaren kaupungin hienoimpaan vaatekauppaan ja ostivat minulle hatun, puvun ja kengät. He puettivat minut täysin uusilla vaatteilla, muistelee Kari. Karin mielestä uudet vaatteet olivat niin hienot, että ajatteli, ettei hän vanhoja vaateretkujaan enää tarvitse. Lähetin vanhat vaatteet paketissa äidille Joensuuhun. Mitään kirjelappusta hän ei kuitenkaan muistanut vaatteidensa mukaan laittaa. Äiti pelästyi paketin saadessaan. Äiti ajatteli, että nyt ne romanit ovat tappaneet minut. Jälkeenpäin lähetin myös kirjeen ja kerroin asiasta tarkemmin. Vaatelähetys oli pikemmin osoitus romanien ystävyydestä kuin vaarallisuudesta. Tämä oli ensimmäinen romaneiden vieraanvaraisuuden osoitus Karille, mutta ei viimeinen. Viimeinen kerta oli, kun Raakel kuoli. Täällä Intiassa Tino Varjola järjesti kaikki hautajaisjärjestelyt. Hän joutui olemaa yhteydessä eri viranomaisiin. Raakel oli Australian kansalainen ja piti saada Suomen valtiolta lupa haudata ulkomaalainen Suomeen. Tino piti olla yhteydessä myös Australian lähetystöön. Tino hoiti kaikki nämä asiat. Tuolloin minä en olisi pystynyt tekemään mitään, muistelee Kari vakavoituneena. Kun Kari saapui Suomeen hautajaisiin, niin lentokentällä oli vastassa delegaatio lähetystyöihmisiä kukkien ja suruvalittelujen kanssa. Kari huomasi, että joukossa olivat myös Henry Nyman ja Henry Valerius. He ottivat tietysti osaa suruun, niin kuin muutkin. Seremoniat lentokentällä kestivät oman aikansa ja niiden päättyessä väki palasi omiin tehtäviinsä. Kun tervetuloseremonia oli loppunut ja kaikki olivat lähteneet, Henry Valerius tuli luokseni ja sanoi, että ulkona odottaa auto, jolla pääset liikkeelle. Tämän jälkeen Henry Nyman laittoi tas- Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/2010

5 Olen tosi ylpeä, että Manne kuuluu samaan seurakuntaan kuin minä. kuuni 200 euroa ja sanoi, että tuossa on rahaa, niin saat ostaa hautajaisiin puvun itsellesi. Tätä oli todellinen ystävyys. Kenellekään toiselle ei tullut mieleen, että nämä olivat minut kaksi suurinta tarvetta sillä hetkellä. Tämän ja Pietarsaaren tapahtumien välissä oli yli 40 vuotta, mutta aina tällä välilläkin on ollut sama asia. Minun uskomaton sisareni Imatralla aina sanookin, että millähän romaneitten vanhalla autolla se tulee tällä kertaa käymään. Uudet ovet avautuvat Kari oli antautunut koko sydämestään romanityölle. Vuonna 1962 Kari ja hänen kaimansa Kari Mäntyniemi matkustivat Ranskaan Strasbourgiin suureen romanikonferenssiin. Siellä oli silloin suuri herätys. Le Cossec johti siellä romanityötä. Ajattelin, että tämä aikoinaan Intiasta tullut kansa on minun lähetyskenttäni ja olin valmistautunut tekemään tätä elämäntehtäväni. En olisi osannut lähteä tästä työmuodosta muualle, ellen olisi kerran ollut Jalasjärvellä rukoushetkessä eräässä romanikodissa. Karin työtoveri Viljo Koivisto sai Karille Jumalalta profetian. Sanoma oli sen tyyppinen, ettei Viljo olisi halunnut sitä Karille kertoa. Tilaisuuden loppuosassa hän kuitenkin kertoi sen Karille. Jälkeenpäin Viljo kertoi, että hän pelkäsi niin paljon Jumalaa, ettei voinut olla tuomatta sanomaa esille. Hän kertoi sen minulle yksityisesti. Sanomassa sanottiin, että tämä työ tulee päättymään ja minulle avautuisi uusi ovi. Viljo tiesi, että minun kohdallani romanityö Suomessa tulee loppumaan. Olimme Viljon kanssa työtovereita ja tämän vuoksi hän ei olisi halunnut kertoa sanomaa minulle. Vähän aikaa tämän jälkeen Kari löysi itsensä Ruotsista Västeråsin helluntaiseurakunnan saarnaajana. Tästä parin vuoden päästä Kari lähti perheineen lähetystyöhön Uuden Guinean kautta lopulta Intiaan. Romanit osa seurakuntaa Niin kuin lähetyskentillä, myös Suomessa Kari on toiminut pioneerityöntekijänä. Kun Kari aloitti romanityön, Suomessa ei ollut useita romaneja uskossa saati sitten romanityöntekijöitä. Muistan ensimmäisistä uskovista romaneista Kustin ja Ainin Turusta, Annin ja Peuhkan, Hilman ja Hemmin sekä joitakin romaneita Pohjanmaalla. Tänään asiat ovat toisin. Työ on mennyt eteenpäin ja romaneita on paljon seurakunnissa. Enää ei tarvita erikoistyöntekijöitä. Kari muistaa, kuinka elävästi ja aidosti seurakunnan jäsen Manne Palmroth tuli uskoon. Miehen eteen muodostui kyynelistä oikein lammikko. Ajattelin, että tämä mies on tosissaan. Manne on yksi kirkas tähti. Vaikka hänellä on ollut raskaita kokemuksia ja koetuksia, hän on säilyttänyt uskonsa. Tällaisia esimerkkejä tarvitaan enemmän. Olen tosi ylpeä, että Manne kuuluu samaan seurakuntaan kuin minä. Meidän seurakuntamme saarnaaja Timo Hakkarainen on sanonut, että mitä meidän seurakuntamme olisi ilman romaneja. Heidän vaikutuksensa on niin suuri. Karin kotiseurakunta on siis Tukholman Suomalainen helluntaiseurakunta. Olen iloinen, että kotiseurakuntani vanhimmistossa on neljä tai viisi romanijäsentä. Heitä ei ole valittu tehtävään romanityön perusteella, vaan oman hengellisen kasvunsa ansioista. Romanityö menee eteenpäin Joka kerta kun käyn lomalla Suomessa, iloitsen, kuinka työ romanien parissa menee eteenpäin. Aina kun Harrit ovat olleet lomalla Suomessa, he ovat pääasiassa olleet tekemisissä romaneitten kanssa. Romanit ovat olleet niin luonnollinen osa meidän elämää, että se on jo osa meidän kaikkien identiteettiä. Onhan Raakelin suvussakin ihan oikeaa romaniverta. Karin pojan tyttö, 7-vuotias Amy, joka on aivan vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, oli saanut kuulla isältään, että heissä on romaniverta. Tämän jälkeen hän kirjoitti Karille kirjeen pikaisesti. Kirjeessä pyydettiin ukkia kertomaan tarkkaan, kuinka paljon hänessä on romaniverta. Hän halusi tietää sen tarkalleen. Se oli hänelle niin suuri, mystinen ja eksoottinen ajatus, että hänessäkin on romaniverta, Kari nauraa. Ennen Ruotsiin ja siitä lähetyskentille lähtöä, Kari teki romanityötä kolme vuotta kokoaikaisesti. Kokoaikainen romanityö kohdallani ei lopu milloinkaan. Jokaisella lomalla teen romanityötä myös kokoaikaisesti. Olen sanonut Jumalalle, jos Intia sulkeutuu minulta, haluan tehdä loppuelämäni työtä Euroopan kaaleitten parissa, vakuuttaa romanityön uranuurtaja ja sielujen voittaja Kari Harri. n KESÄN 2010 TELTTAKIERROS Hyvinkää Juhani Valentin, Henry Zitron, Voitto Ek Helsinki Viljo R. Koivisto, Jani Lindroos, Heikki Mäntyniemi Kuopio Henry Hedman, Viljo R. Koivisto, Heikki Mäntyniemi Keuruu Helluntaiherätyksen juhannuskonferenssi Mikkeli Taisto Bollström, Esko Bollström, Nevo Jank Iisalmi Juhani Valentin, Henry Zitron, Allan Roth Ylivieska Juhani Valentin, Henry Zitron, Allan Roth Raahe Juhani Valentin, Henry Zitron, Allan Roth Kajaani Juhani Valentin, Henry Zitron, Allan Roth Rauma Jussi Asp, Valde Blomerus, Antti Nyman, Mertsi Roth Huittinen Jussi Asp, Markus Keväänranta, Katusoihdut Turku Henry Hedman, Henry Zitron p(tapahtuma Turun helluntaisrk:ssa, Puistokatu 6 B) 8 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/2010 9

6 Lapset tekivät juhlasta todella vaikuttavan. Karpatian Elämä ja Valon uusi ilme Huhtikuun puolessa välissä kokoontui joukko vastuunkantajia Uzhgorodiin Tuula ja Veikko Hekkalan kotiin. Siellä järjestettiin Karpatian Elämä ja Valo järjestön hallituksen kokous. Tuossa tilaisuudessa valittiin hallitukseen uusia jäseniä. Uusia jäseniä ovat Istvan ja Nehemian johtaja Tanja Machabel, sekä nuoria romaniveljiä. Huhtikuun puolessa välissä vierailimme Pasika-kysässä kohtaamassa kyläläisiä. Kauniina kesäisenä päivänä joukko saapui Pasikaan ja siellä tapahtui kyläläisten kokoontuminen, jota oli edellyttänyt monta toimenpidettä. Pasikan kunnan edustaja Ivan oli mukana ja myös kylän paroni (kyläpäällikkö) Jura saapui tilaisuuteen. Ivan pitikin kunnon puheen ja osoitti puhuessaan, että on tutustunut hankkeemme tavoitteisiin. Hän antoi myönteisen suosituksen kylälle ja samoin teki Jura, kylän johtajana. Puhuimme asioista, saimme keskustelua aikaan ja kerroimme myös hankkeen tavoitteista, kertoo Veikko. Muistakaa rukouksin järjestöä, jotta se kasvaisi oikealla tavalla omalle paikalle kantamaan vastuuta, muistuttaa Veikko Hekkala. Uutena hallituksen puheenjohtajana toimii Josef Lacko ja varapuheenjohtajan hänen poikansa Sergei. Pyhäkoulunopettajat koolla Poroskovassa Taka-Karpaatian läänissä yli 200 lapsella on mahdollisuus käydä pyhäkoulua eri romaniseurakunnissa. Jokainen paikallisen seurakunnan pyhäkouluopettaja pitää tunnit joko seurakunnan tiloissa tai kotonaan. Lapset pitävät kovasti hengellisistä oppitunneista. Jopa ei-uskovaisten perheiden lapset käyvät pyhäkoulussa. Monien lasten vanhemmat ovat löytäneet Herran lastensa kautta, iloitsee Veikko Hekkala. Välillä opettajilla on pulmallisia tilan- teita, sillä kaikki lapset eivät ole lukuja kirjoitustaitoisia. Mutta Jumala antaa viisautta kaikkeen. Lastenfestivaali Tänä vuonna järjestimme toista kertaa lastenfestivaalin. Festivaali lähentää lapsia toisiinsa ja myös Jumalaan. Toivomme kovasti, että tällainen festivaali olisi mahdollista järjestää tulevinakin vuosina, kertoo Veikko. Juhlan juontajina toimivat kaksi Nadjaa. He ovat myös hankkeemme koulutustiimimme jäseniä. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen, saavat kaikessa oppia ja kokemusta toimia ja tehdä asioita. Salissa oli kova touhu ja hälinä. Lopulta se täyttyi ääriään myöten. Jouduimme jopa kieltämään aikuisia tulemasta saliin. Muuten eivät kaikki lapset olisi mahtuneet saliin. Hyvä, että on näin päin asiat, naurahtaa Veikko Hekkala. Juhlissa oli laulua, lausuntaa, runoja ja sitten hyvin pientä näyttelemisen poikasta muutamilla. Ryhmiä esiintyi ainakin 15 yhteensä. Kyllä he ovat tosissaan kaikessa. Lapset tekivät juhlasta todella vaikuttavan. Kaikessa näki, että vaivaa on nähty todella paljon, kertoo Veikko. Juhla oli monella tapaa erittäin hyvin onnistunut. Siinä oli yhteistyön hedelmää nähtävissä. Se kertoi, että lapsityö todella kannattaa ja on tärkeä työmuoto. Luonnollisella tavalla ryhmät vuoron perään ylistivät olemisellaan Jumalan ihmeellisiä tekoja. Myös tuo asia, että tummat ja vaaleat toimivat yhdessä lasten parhaaksi, siinä on jotain, toteaa Veikko Hekkala. Tilaisuuteen osallistui myös arvovieraita, kun Suomen suurlähettilään sihteeri, Outi Isotalo osallistui juhlaan. Tilaisuuden alussa hän toi juhlaa tervehdyksen. On hienoa nähdä, miten hankettamme romanien parissa arvostetaan Suomen valtion puolelta, iloitsee Veikko. Hekkala kertoo, että he ovat aina valmiita kertomaan lapsille enemmän ja 10 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

7 On hienoa nähdä, miten hankettamme romanien parissa arvostetaan Suomen valtion puolelta. Tilaisuuden juonsivat kaksi Nadjaa. He kuuluvat myös hankkeen koulutustiimiin. Pasikan kyläkokoontumisessa nautittiin myös virvokkeita. Kuvassa Karpatian Elämä ja Valo järjestön uusi hallitus. Kuvassa ensimmäinen oikealta hallituksen sihteeri Tanja Lacko ja hänen vieressään järjestön juristi. Lattialla istuu toinen vasemmalta hallituksen varapuheenjohtaja Sergei. enemmän Jeesuksesta, jotta he voisivat kasvaa Hänen tuntemisessaan. Tästä syystä he tahtova jatkaa työtään tällä Jumalan peltosaralla. Täksi vuodeksi meillä on paljon suunnitelmia. Pidämme kesällä kaksi lastenleiriä eri-ikäisille romanilapsille. Ensimmäinen leiri on vuotiaille lapsille. Toinen leiri on lapsille ikävuoteen. Olemme kiitollisia Jumalalle tästä mahdollisuudesta. Haluamme pyytää kaikkia tämän lehden lukijoita muistamaan meitä rukouksissanne, sillä työmme ei aina ole helppoa. Pyydämme erityisesti rukoilemaan Jumalalta viisautta tähän työhön, että osaisimme oikein opettaa lapsia, vetoaa Veikko Hekkala. Karpatian Elämä ja Valo järjestön uusi puheenjohtaja Josef Lacko. Haasteita ja rukousta Kiovan Suomen suurlähetystöstä festivaaliin osallistui suurlähettilään sihteeri Outi Isotalo. Tulkkina toimii Marja Ijäs. Pasikan kunnan edustaja Ivan (vas.) yhdessä Pasikan kyläparooni Juran kanssa. Leirien ansioista lapsissa ja muissakin on havaittu kouluhalukkuutta, seurakunnissa vastuunkantoa. Veikko muistuttaa, että tämä ei ole enää unelmaa, vaan todellisuutta. Osa erittäin tärkeistä työntekijöistä, pyhäkouluopettajista. Veikko haastaa kaikkia lukijoita antamaan Karpatian lapsille mahdollisuus osallistua kesän leireille. Sinä voit mahdollistaa tuon asian. Leirejä kesän aikaan järjestetään 10 kpl. Nämä leirit tulevat maksamaan yhteensä n Kesä kesän jälkeen tämä on toteutunut ja sen hedelmiä saamme koko ajan nähdä, iloitsee Veikko. Leirien ansioista lapsissa ja muissakin on havaittu kouluhalukkuutta, seurakunnissa vastuunkantoa. Veikko muistuttaa, että tämä ei ole enää unelmaa, vaan todellisuutta. Pyydämme sinut kantamaan yhdessä kanssamme vastuuta. Tehdään tämä asia nyt, haastaa Ukrainan romanikylien kehitysyhteistyöhankkeen koordinaattori Veikko Hekkala. n 12 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

8 Teksti ja kuvat: Jani Lindroos Valde Vihreäranta kuuli henkilökohtaisen kutsun: Nyt on sinun aikasi Valde Vihreäranta on Kankaanpäästä kotoisin oleva, nykyisin Tukholmassa asuva, vanha uskovainen romanimies. Ikää on jo 79 vuotta, mutta askel nousee keveästi varsinkin, jos kokouksiin ollaan lähdössä. Hänen lempeä ja iloinen luonteensa on ilmapiiriin tarttuvaa. Ei jää väliin kesän teltat, eivätkä leirit, vaan mukana ollaan. Vajaa 20 vuotta sitten elokuisena yönä, Jeesus tuli häneen kotiinsa ja sanoi: Nyt on sinun aikasi Muistan sen yön ja olen kirjannut ylös päivämääränkin Ei sen elokuun aikana mitään sen ihmeellisempää ollut tapahtunut. Valden elämänkumppani oli uskossa ollut jo kahdeksan vuotta ja Valde kuljetti häntä kokouksissa, kun hän oli pyörätuolissa. Kosketuksissa hengellisten asioiden kanssa oltiin koko ajan, mutta en kokenut itse kutsua. Mutta sinä yönä, Jeesus sanoi: Nyt on sinun aikasi Siihen minä vastasin: Jos minä vain kelpaan. Tuolloin sain syntini anteeksi, nöyrryin Hänen edessään. Hän oli kutsun takana ja elämäni muuttui, iloitsee Valde Vihreäranta. Kasteella Valde sai käydä tuosta hetkestä puolen vuoden päästä Motalassa. Leipä on lapsuudesta tähän päivään riittänyt ja siinä se tarpeellinen onkin. Vanhempien opetukset ja esimerkki antoivat elämälle hyvän pohjan Kun katson elämäni kokonaisuutta, niin valtaa suuri kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Minulla oli todella hyvät vanhemmat ja lapsuuden koti, muistelee Valde. Pohja elämälle oli hyvä lähteä kasvamaan. Valde ei koskaan kuullut, että hänen isänsä olisi kironnut tai sellaista. Isä ohjasi lapsia, niin kuin isän kuuluukin ohjata, kertoo Valde. Vihreärannat asuivat pienessä puutalossa ja tila tuntui vain riittävän. Ruotsiin Raumalta Valde muutti vuonna Leipä on lapsuudesta tähän päivään riittänyt ja siinä se tarpeellinen onkin. Yhdessä Kirrin kanssa mentiin elämää eteenpäin, muistelee Valde mietteliäänä. Jouluna vuonna 2005 tapahtui Valden elämässä suuri muutos. Tuli jälleen joulu. Jäin niin kuin sillä tavalla yksin. Henkilö, joka oli koko ajan siinä lähellä, ja kenen kanssa elämää elettiin, otettiin pois. Oli hänen aikansa. Valdella on vielä terveyttä riittänyt ja Jumala on antanut voimaa päivittäin. Sanoin tuossa aikaisemmin sen tähden, että tuli jälleen joulu, koska kun isäni kuoli oli silloinkin jouluilta. Ne joulunajat tuo kyllä aina sellaisen haikeamman mielen, kertoo Valde ja vaipuu hetkeksi kauas muistoihin. Jumalan kunniaksi vielä laulan näitä taivaslauluja. Valde kokee kuitenkin, että taivasiloa ylhäältä annetaan loppuun asti ja lapsilleen hän haluaa näyttää taivas- ja rukouksen tietä. Aktiivinen seurakuntalainen Tänä päivänä Valde Vihreäranta kuuluu Tukholman Finska Filadelfia seurakuntaan. Olen mukana myös tuossa Usko ja Toivo yhdistyksessä ja tällä lailla eteenpäin mennään. Valdelle kesän telttatapahtuma ovat niitä kohokohtia, jossa saa nauttia ja iloita. Ja, joskus kun pyytävät niin Jumalan kunniaksi vielä laulan näitä taivaslauluja, kertoo Valde Vihreäranta iloisesti. Vanhemmille ihmisille Valde halusi vielä tuoda esille kehotuksen rukouksen alueesta. Rukoilkaa puhtain sydämin. Silloin rukoukset kantavat perille asti, rohkaisee tukholmalainen Valde Vihreäranta. n 14 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

9 Teksti: Maruska Lindeman Kuvat: Henry Lindgren Tilaisuuden lopussa väkeä tuli runsaasti rukouspalveluun etsimään Jumalan kasvoja. Turva jumalassa evankelioimisviikko Oulussa Oulussa kuultiin Hyvää Sanomaa , kun Pohjois-Suomen Romanit ry. ja Oulun helluntaiseurakunta järjestivät yhteistyössä Turva Jumalassa nimeä kantavan evankelioimisviikon, jonka pääpuhujaksi oli kutsuttu nokialainen Feija Friman. pelastuivat. Alttarikutsujen aikaan niin kaaleita kuin vaaleitakin täytti salin etuosan. Ihmiset saivat ottaa Jeesuksen elämäänsä jopa perhekunnittain. Monet saivat myös uudistaa matkaliittonsa ja saivat uutta voimaa jatkaa eteenpäin. Musiikissa palveli uskollisesti paikallinen Matkalla yhdessä lauluryhmä. Koskettavat laulut sekä todistukset loivat välittömän ja lämpimän ilmapiirin tilaisuuksiin. Monet kuulijat antoivatkin jälkeenpäin palautetta, että erityisesti siunasi romaninuorten rehelliset ja puhuttelevat todistukset, jotka rohkaisivat myös pidempään uskossa olleita. Tapahtuma sai hyvää palautetta Armas Lindberg, yksi tapahtuman järjestäjistä, kiittelee ihmisiä runsaasta osanotosta. - Hyvin jaksoivat olla Sanan kuulossa raamattutunneilla. Erityinen kiitos Feijalle, että hän jaksoi uskollisesti palvella ja antoi täysillä kaikkensa. Ei puhunut ainoastaan kaaleille, vaan koko Tapahtuman ideoijat halusivat järjestää jotakin muuta kuin vain tavanomaiset romanijuhlat, ja suunnittelivat noin viikon mittaisen evankelioimistapahtuman, jonka avulla haluttiin tavoittaa ihmisiä laajemminkin kuin vain Oulun seudulta. Oulun helluntaiseurakunnan puolesta tapahtumaa suunnittelemassa olleen Aila Pyörälän mukaan haluttiin panostaa nimenomaan evankeliointiin ja seurakuntien ulkopuolella olevien niin romanien kuin valtaväestönkin - tavoittamiseen. Jokaisena päivänä keskiviikosta sunnuntaihin pidettiin tilaisuuksia Oulun ja Haukiputaan helluntaiseurakunnissa sekä Pohjois-Suomen Romanit ry:n toimitiloissa. Tilaisuuksissa olikin kiitettävästi kuulijoita, ja viikon huipentuma, romanijuhlat, keräsi osanottajia sadoittain. Eritoten seurakunnan oma väki oli kiitettävästi mukana. Juhlavieraita oli läheltä ja kaukaa, oltiinpa Ruotsistakin asti tultu Ouluun Jumalan Sanan kuuloon. Armas Lindberg, yksi tapahtuman järjestäjistä, kiittää yleisöä mukanaolosta. Huumoria ja tukevaa Jumalan Sanaa Armoitettu julistaja, ja myös huumorimies, Feija Friman jakoi rautaista Sanaa kuulijoille. Hän piti koko viikon aikana yhteensä kymmenisen raamattutuntia ja saarnaa. Ihmiset jaksoivat kuunnella hyvin Feijan opetuksia, joiden punaisena lankana oli Jumalan Sanan arvovalta ja vaikutus ihmiselämässä. Sana tekikin hyvin tehtävänsä, sillä usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room.10:17), ja ihmiset uskoivat ja Tapahtuma onnistui jopa yli odotusten. Vasemmalla Oulun helluntaiseurakunnan pastori Markku Tossavainen. Feija Friman palveli uskollisesti myös rukouspalvelussa. seurakunnalle. Kiitos myös paikallisille romaneille, jotka olivat mukana järjestämässä tapahtumaa, sekä Oulun helluntaiseurakunnalle, joka mahdollisti tämän tapahtuman ja avasi ovensa. Helluntaiseurakunnalta tuli myös hyvää palautetta evankelioimisviikon osalta. Sieltä onkin tullut jo toivomusta työn jatkuvuudesta ja ehdotuksia romanien parissa tehtävien työmuotojen suunnitteluun. Kaiken kaikkiaan evankelioimisviikko ja romanijuhlat onnistuivat hyvin ja täyttivät tehtävänsä. Hengellinen ilmapiiri Oulun romanien keskuudessa on alkanut jälleen virota. Heti romanijuhlien jälkeen seuraavana sunnuntaina kaksi nuorta romanimiestä kävi kasteella, PRAISE THE LORD! 16 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

10 Tietokone on Aimon hallinnassa sokeudesta huolimatta. Näin tekniikka palvelee mitä parhaimmalla tavalla. Yhdessä olemme Tainan kanssa saaneet kokea, että Herra pitää huolta ja on siunannut elämäämme. KULKURIN PELASTUS Olen Robin Aimo Lindgren kotoisin Pohjois- Suomesta, Kemin läheltä olevasta asemakylästä Kuivaniemestä. Muistan vuodesta 1957 asti. Kävin ensimmäisen luokan kansakoulua Simossa, Hamarin koulussa. Muutimme sitten vuonna 1962 maaliskuussa Etelä- Pohjanmaalle pieneen Jurva-nimiseen kylään. Jurvassa asui vanhemmilleni aikaisemmin tuttu perhe, Viljo ja Santra Palmroth. He olivat tulleet meille tutuiksi, kun Viljo oli käynyt meillä kylässä pohjoisessa ja olleet meillä useita ker- toja. Elettiin vuotta 1962, kun vanhempani möivät talon pohjoisesta ja ostivat Kärjenkoskelta talon. Asuimme siinä vain vuoden. Sen jälkeen muutimme Karijoen asemakylään Myrkkyyn. Siellä jatkoin koulun käyntiä. Neljä luokkaa meni tosi hyvin, mutta sitten koulunkäynti toppasi. Karkailin usein koulusta. Kiersin ympäri Suomea junissa lauleskellen humalaisille miehille, joilta sain muutaman kolikon. Olin 14-vuotiaana kiertänyt Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan. Olisin mennyt pidemmällekin Eurooppaan, mutta minulla ei ollut passia. Etsin jotain, mutta en löytänyt. Yritin hakea lohtua viinasta. Join siksi, että tulisin hyväksytyksi kaveriporukassa ja poltin myös tupakkaa. Matkustin useasti Ruotsin ja Suomen väliä laivoilla. Sitten pysähdyin Norrköpingiin veljeni perheen Alen ja Annelin luokse. Välillä en viihtynyt yötäkään, kun jo lähdin takaisin Suomeen. Ale antoi ihan höylisti kyllä kyytirahat. Anneli taasen sanoi, että eikö tuolle saa mitään kuria, menee milloin haluaa ja tekee vaikka mitä ilkeyttä. Elämäni oli kiertämistä -70 ja -80 luvulla. Sain oman asunnon 1982 Norrköpingistä. Elämääni tuli ikävä uutinen vuonna 1984, kun minulla todettiin silmäpohjan rappeutuma eli sokeuttava tauti, jota ei voida parantaa. Ainoastaan Jumala voi, jos se on Hänen tahtonsa. Silloin aloin tosissani juoda alkoholia, join pitkiä putkia. Anneli oli kuitenkin ainoa tukihenkilö minulle. Hän ja Ale auttoivat minua nousemaan ylös kuilusta, kuten myös heidän lapsensa. Haluankin kiittää heitä tämän todistukseni välityksellä. Norrköpingissä olivat myös Lante ja Seija, jotka auttoivat minua erittäin paljon, myös heitä haluan siunaten kiittää. Olin aika tyhjä ja voimat lopussa, vaikka juttua yritin vääntää. Tuli vuosi 1997, silloin malja alkoi täyttyä, en jaksanut enää omin voimin. Annoin elämäni Jeesukselle. Minut kastettiin Nyköpingin helluntaiseurakuntaan Mutta noin vuoden päästä luottamukseni Jumalaan horjahti, kun minulla todettiin verisuoni tukkeutumia, ja jouduin ohitusleikkaukseen En jälleen tiennyt minne elämä vie minua ja aloitin uudestaan turhan etsintäni. Muutin takaisin Norrköpingiin Nyköpingistä Alen ja Annelin kontrollin alaisuudesta. Olin jo joutunut sivuraiteille ja juominen alkoi maistua jatkuvasti. Matkustin paljon Lanten ja Seija kanssa eripuolilla Eurooppaa. Sitten tuli vuosi 2007 ja minulle tuli valtava halu muuttaa Suomeen. Muutin tänne huhtikuussa Sain asunnon melkein heti ja kaikki muutkin asiat sujuivat helposti, mietin mistä tämä kaikki johtui. Silloin ajattelin, että Jumala näyttää, että Hänellä on tarjota hyvää ja Hän haluaisi pitää huolen minusta. Roope ja Alen poika Timi tulivat Ruotsista käymään, he olivat menossa Äänekoskelle kokouksiin laulamaan. Oli pitkäperjantai Pyysin, että he rukoilisivat minun puolestani siellä, mutta Roope sanoi, että he voivat rukoilla nyt heti. Aikani oli tullut, annoin uudestaan elämäni Herralle. Se oli sellainen päätös ja askel, joka antoi tarkoituksen syvälle sisimpääni ja sain 18 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

11 A Tunnusta tarvitsevasi Jeesusta. Kukaan ei tule Taivaallisen Isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. Hän kuoli sovittaakseen syntisi. Hän nousi kuolleista ja elää ollakseen aina Sinun Vapahtajasi. Ylhäältä nähtiin tällainen kulkuripoika, sitä rakastettiin niin paljon, että tarjottiin elämää, jossa levoton sielu voi kokea rauhan sydämeeni rauhan. Tunsin, että Jumala haluaa huolehtia minusta, sitä huolenpitoa olen saanut kokea. Muistan elämäni kierrokset pikkupoikana, usein ilman turvaa monissa vaaroissa maailmalla yksin, joskus kaveriporukassa. Ylhäältä tällainen kulkuripoika nähtiin ja sitä rakastettiin niin paljon, että tarjottiin taivaselämää, jossa levoton sielu voi omistaa rauhan. Kulkuri sai kokea pelastuksen, olen niin onnellinen tänä päivänä. Kiitos Jeesus. Elämäni on kokenut muutosta monella lailla. Tutustuin myös Tainaan, joka on myös ollut vuosia uskossa. Tainalla on kokemusta myös sielunhoitotyöstä ja on sellaista määrätynlaista viisautta. Yhdessä olemme saaneet kokea, että Herra pitää huolta ja on siunannut. Tämä on ollut elämäni onnellisinta aikaa. Kyllä vanhat kaverini minut muistaa, kuinka jutut eivät kesken ikinä loppuneet, mutta harva näki todellista tyhjyyttäni. Tänään haluan sanoa kaikille tutuille ja tuntemattomille kanssamatkaajille, tätä ihminen tarvitsee. Mutta minunkin piti lähteä kokosydämisesti liikkeelle. Saan olla uskossa Herran armosta, olen kuin tuhlaajapoika, joka on palannut kotiin. Olen usein ajatellut, miksei Jeesus parannakaan minua, vaikka on vienyt synnit ja sairaudet Golgatan ristille, mutta tämäkin asia valkeni minulle. Kun lopetamme maallisen vaelluksen ja olemme kotona taivaassa, meillä ei ole sairauksia. Vaikka olenkin täysin sokea, olen varma siitä, minä vielä näen Jeesuksen Kristuksen kasvoista kasvoihin. Kiitän Jumalaa kaikesta varjeluksesta kohdallani, että olen selvinnyt hengissä pahoista paikoista. Jotka tuntevat minut, niin tietävät etten ole mikään pyhäkoulupoika. Niinpä lukijani, kehotan sinua pitämään kiinni pelastusrenkaasta, niin et huku. Maailma on kuin meri, jos pääset pelastusveneeseen pysy siellä, Jeesus on valmis heittämään pelastusrenkaan hukkuvalle ihmiselle. Vaikka joskus lankeamme, niin meillä on lupa Jumalan armosta nousta, koska jokainen päivä on uusi armon päivä. Hyvää kesän odotusta kaikille lukijoille, ja suurta Jumalan siunausta. Haluaisin vielä sanoa, että on parempi mennä sokeana taivaaseen kuin näkevänä kadotukseen. Siunaten: Aimo ja Taina Nokialta B Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan tahdon ja elää erossa Hänestä. Jeesukseen uskova voi pelotta tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa, sillä Jeesus on syntisten ystävä. Voit rukoilla vaikkapa seuraavin sanoin: Taivaallinen Isä. Tiedän, että olen rikkonut Sinua vastaan ja poikennut Sinun tahdostasi. Uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja että Hän sovitti minun syntini. Tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja kääntyä Hänen avullaan synneistäni. Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Aamen. C Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Uskoontulo ei ole tunteen, vaan uskon asia. Sinulla on lupa ja etuoikeus tunnustaa uskosi.raamattu sanoo: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. D Tutustu Raamattuun ja toisiin uskoviin Lue Raamattua ja opettele henkilökohtaisesti tuntemaan, millainen Jeesus todella on ja mitä Hän sanoo. Etsi ystäviä, joiden kanssa voit jakaa löytösi. Taivaallinen Isä tahtoo, että Hänen lapsensa löytävät itselleen hengellisen kodin, jossa he voivat kasvaa ja vahvistua. Saatat kuulla monia mielipiteitä ja eri näkemyksiä seurakunnista, kasteesta ja muista kysymyksistä, mutta älä unohda, että Sinulla on aina mahdollisuus tutkia asioita omasta Raamatustasi. 20 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

12 Hengelliseen täysi-ikäisyyteen ei ole oikoteitä! Se vie aikaa Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. (Saarn. 3:1) Varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. (Fil. 1:6) Kasvu aikuisuuteen kestää vuosia sama pätee Hengen hedelmiin. Vaikka kuinka haluaisimme, luonteen kasvua Kristuksen kaltaisuuteen ei voi kiirehtiä väkisin. Samoin kuin fyysinen kasvu ottaa aikaa, niin myös hengellinen. Olen kuullut, että jossakin päin Amerikkaa tomaatit kerätään tavallisesti raakana, jotta kuljetusvaiheessa ne eivät ruhjoudu. Sitten ennen myyntiä näihin melkein vihreisiin tomaatteihin ruiskutetaan hiilidioksidikaasua, ja tämän jälkeen ne muuttuvat nopeasti kauniin punaisiksi. Ulkoisesti tomaatti näyttää hyvältä, mutta koska tomaatti ei ole kypsynyt normaalisti, herkullinen maku jää puuttumaan. Monta kertaa me murehdimme sitä, miten nopeasti kasvaisimme hengellisesti, mutta Jumala kuitenkin kantaa huolta siitä, miten vahvoiksi me kasvamme. Uskonratkaisun tehtyämme, emme ikävä kyllä ole täydellisiä enkelimäisiä Jumalan opetuslapsia. Siitä hetkestä oikeastaan alkaa kasvu Jumalan kaltaisuuteen. Totuus on, että elämässämme saattaa olla paljon asioita, jotka eivät kuulu uskovaiselle, Jumalan lapselle. Kun Jeesus on saanut astua elämäämme, hän aloittaa kamppailun valloittaakseen meistä yhä enemmän alueita, kunnes koko elämämme on täydellisesti hänen. Tämä tietää kamppailua ja taisteluja, mutta lopputulos on Jumalalle selvä. Hän on luvannut, että joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. (Fil. 1:6) Opetuslapseus on Kristuksen kaltaisuuteen kasvamisen prosessi. Kristuksen kaltaisuus on meidän lopullinen päämäärämme, mutta matka kestää koko elämämme! kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään (Ef. 4:13) Miksi se vie niin kauan? Jumala voisi muuttaa meidät hetkessä täydellisiksi uskossa, mutta hän on viisaudessaan kuitenkin katsonut paremmaksi vaihtoehdoksi kasvattaa meitä hitaasti. Olemme hitaita oppimaan! Israelin vaellushistoria osoittaa hyvin, miten ihmiset unohtivat Jumalan antamat opetukset ja miten pian he palaavat vanhoihin käyttäytymismalleihin. Ihminen tarvitsee toistuvaa altistusta. Kengityssepät sanovat, että kengityksestä oppii jotain, kun on kengittänyt 1000 jalkaa eli 250 hevosta. Meidän on päästävä paljosta eroon. Ihminen saattaa tulla sielunhoitotilanteeseen ongelman kanssa, joka on kestänyt vuosia. Jotenkin lapsenmielisesti hän kuitenkin odottaa, että vuosien aikana syntynyt ja syventynyt ongelma hoituu yhdessä keskustelutilanteessa. Useimmat ongelmamme, eivätkä myöskään pahat tapamme, ole syntyneet yhdessä yössä. Ne ovat kasvaneet ja kehittyneet joskus jopa vuosien aikana. Myös niiden hoitaminen voi kestää odotettua pidemmän aikaa. Raamattu sanoo, että että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. (Ef.4:22-25) Tämä muutostyö vaatii kovaa työtä! Uskoontulohetkellä saimme uuden puvun, mutta meidän tulee vielä luopua vanhoista tavoistamme, tottumuksistamme ja ne on korvattava uusilla. Kasvu on usein tuskallista ja pelottavaa! Ei ole olemassa kasvua ilman muutosta. Muutos saattaa olla pelottavaa, luopua jostain ja kohdata jotain uutta vanhan turvallisen tilalle. Luopuminen tuottaa kärsimystä. Jokaiseen muutokseen liittyy jonkinlainen menetys, meidän on irtauduttava vanhoista tottumuksistamme voidaksemme kokea jotain uutta. Tapojen kehittyminen vie aikaa! On vain yksi tie kasvattaa Kristuksen kaltaisuutta luonteessamme. Sitä on harjoitettava ja se vie aikaa. Paavali kehotti nuorta Timoteusta: Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. (1.Tim. 4:15) Sanotaan, että kertaus on opintojen äiti. Tämä pätee myös tässä asiassa. Muista, vaikka Jumalalla ei koskaan ole kiire, hän on aina ajoissa! Rainer Lindeman 22 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

13 Blomeruksen perhe jo viisi kuukautta Espanjassa Samoin kuin Suomessa, Espanjassa kevät on vaihtunut kesään. Espanjan alkukesä on kauneimmillaan. Olemme asuneet Espanjassa nyt viisi kuukautta ja aika on mennyt kuin siivillä. Olemme päässeet työhön sisälle ja saatu aloittaa myös jotakin uutta, kertovat Blomeruksen Kyösti ja Natasja. Paljon heillä on ollut oppimista ja paljon on ollut nähtävää, niin työssä kuin maassakin. Hola! Teksti: Jani Lindroos Espanjassa toimii monta eri lähetystyömuotoa yhteistyössä Fidan kanssa. Esimerkkeinä voidaan mainita muslimityö, espanjalaisten parissa tehtävä työ sekä turistityö suomalaisten parissa. Kyösti ja Natasja Blomeruksen työn pääpaino on ollut turistityössä ja siinä ohessa tutustuttu myös muihin työmuotoihin. Turistityöstä minulla oli aikaisemmin monenlaisia ajatuksia, mutta nyt tällä lyhyellä kokemuksella voin sanoa, että tämä on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Ihmiset täällä ovat paljon avonaisempia ja jäävät mielellään keskustelemaan syvällisistäkin asioista ja tuntuvat kaipaavan kuuntelijaa, kertoo Kyösti Blomerus. Kyösti muistuttaa, että tässä ei ole kyseessä pelkästään päihtyneistä ihmisistä, jotka tuntojaan purkaa helpommin, vaan tavallisista suomalaisista lomailijoista. He avautuvat herkemmin, kun ovat omasta tutusta ympäristöstä pois. Loma ei aina ole pelkästään hauskanpitoa, vaan sen on irtiottoa arjesta ja hiljentymistä sekä uusien ulottuvuuksien etsimistä, muistuttaa Kyösti. Tällaiseen tilanteeseen on helppo tuoda evankeliumi esille. Monet suomalaiset kuuntelevat mielellään ja osa ottaa vastaan myös evankeliumin vastaan. Viime kuussa oli kastejuhla ja saimme kastaa nuoren perheen sekä keskiikäisen miehen. Tässä kuussa saamme myös viettää kastejuhlaa, johon on kaksi ilmoittautunutta, joka on suuri kiitosaihe Herralle, iloitsee Kyösti Blomerus Vieraita Suomesta Blomerukset ovat saaneet pitää myös sukulaisiaan vieraana Espanjan kodissaan. Vaikka he ovat olleet maasta pois vasta viisi kuukautta, vierailut ovat todella ilahduttaneet heitä. Heillekin on piirtynyt paremmin kuva siitä, mitä oikein olemme täällä tekemässä. Seuraavaksi odotammekin Suomen vieraita juhannuksen jälkeen, kun Jani Lindroos tulee tänne aktioryhmän kanssa. He ovat tällä kolmatta viikkoa. Aktiolaisia pitäisi olla 16, joten muistakaa aikaa rukouksin, muistuttaa Natasja Blomerus Evankeliointityö on helppoa Joidenkin mielestä evankeliointi on vaikeaa ja tarvitsee monenlaisia apuvälineitä. Kyösti ja Natasja ovat huoman- Pacosin Majakka on Blomeruksien työpiste, jossa evankeliumia julistetaan ja eletään todeksi. neet asian aivan toisin. Arjessa täällä on tosi helppo evankelioida. Suomalaiset turistit lähestyvät heti, kun kuulevat puhuttavan suomen kieltä. Välittömästi kysellään kuinka kauan ja miksi olemme Espanjassa ylipäätänsä, kertovat Kyösti ja Natasja. Kerrottuaan työnteostaan Majakka seurakunnassa, keskustelu kulkeutuu automaattisesti oikeaan suuntaan. Silloin on helppo evankelioida ja esittää kutsu seurakunnan tilaisuuksiin, vaikkapa perjantain lauluiltaan, valottaa Kyösti. Kielen opiskelun haasteita Blomerukset ovat aloittaneet espanjankielen opinnot. Kyösti kertoo, että kielen opiskelu on tosi haastavaa. Minulla on muutenkin niin huono muisti, mutta kehityskelpoisia kuitenkin ollaan, naurahtaa Kyösti. Natasja ja Milaja-tytär ovat kuitenkin oppineet kieltä tosi hyvin. On se ihmeellistä miten lapset oppii nopeasti. Milaja toimii välillä meille jopa tulkkina, kertoo Kyösti. Milaja käy koulua Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa ja viihtyy siellä hyvin. Kavereita Milajalle on kertynyt ja se helpottaa oloamme täällä. Valittamista ei meillä nyt ole, tämä alkaa pikku hiljalleen tuntua kotoisalta, iloitsevat Kyösti ja Natasja. Herra on auttanut ja esirukoukset ovat kantaneet. Taloudelliset ongelmat ovat hellittäneet ja Blomeruksien elämä näyttää valoisammalta. Seurakunta on osoittanut luottamuksensa ja ottaneet hyvin meidät vastaan alusta lähtien ja työtä on hyvä jatkaa. Kiitämme myös kaikkia ystäviämme esirukouksistanne ja muusta tuesta, jota olette meille antaneet, toteavat lähetystyöntekijät Kyösti ja Natasja Blomerus. n Kiitosaiheet: Terveys, varjelus, taloudellisen tilanteen koheneminen, Milajan viihtyminen, työn eteenpäin meno. Milaja on saanut Espanjassa useita uusia ystäviä ja elämä hymyilee. Rukousaiheet: Uudet työmuodot, kielen oppiminen, kontakti paikallisiin romaniseurakuntiin. 24 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

14 Teksti: Tuula Baltzar Valokuvat: Petri Helmi Jyväskylässä työ menee eteenpäin Suurin toiveemme on saada yhteyttä kaikenikäisille. Haluamme, että aikuiset olisivat enemmän yhdessä nuorten ja lasten kanssa. Jumalalta alkamassa uusi aika Jyväskylässä on viime aikoina Jumala synnyttänyt jälleen uutta elämää. Toivomme ja rukoilemme edelleen, että Jumala voimakkaasti ilmestyisi meidän kaupunkimme kaaleitten kohdalla. Olemme tarvinneet Hänen apua ja tulemme aina tarvitsemaan. Haluammekin kiittää, että meidän kaupunkia on muistettu rukouksin eri puolella Suomea ja Ruotsia. Kaaleitten parissa täällä on eletty monenlaisia aikoja. Vuosien saatossa on koettu herätyksen aaltoja kuin myös synkkiä hetkiä. Nyt jälleen tuntuisi siltä, että taivas alkaisi aueta ja valoa olisi enemmän näkyvissä kaupunkimme romaninuorten ja vanhempienkin kohdalla, Jumala kutsuu meitä kaikkia parannuksen kautta etsimään Hänen teitään. Jumala ei halua koskettaa vain pintaa, vaan tarvitsemme syvempää käsittelyä. Kun saamme asenteet ja arvot kohdilleen, niin Jumala jatkaa työtänsä kohdallamme. Yhteyttä on kaivattu Jyväskylän alueella on mahdollisuuksien mukaan pyritty viime aikoina rakentamaan yhteyttä lasten, nuorten välillä, sekä vanhempien välillä. Leirit on ollut hyvä väylä tähän tarkoitukseen, kuin myös rukouspiirit missä olemme kokoontuneet säännöllisesti. Leireillä pääpaino on ollut hengellisellä ohjelmalla ja musiikilla, unohtamatta kuitenkaan leikkimistä, urheilemista ja toisen ihmisen kohtaamista. Lapsia ja nuoria on tullut uskoon leireillä eli he ovat päässeet kosketuksiin Jeesuksen kanssa, joka antaa valoisamman tulevaisuuden, kuin mitä me aikuiset itsessämme voimme näyttää. Jyväskylän romanit ovatkin pyytäneet leirejä, että yhteyden rakentuminen sen kautta jälleen lähtisi liikkeelle. Leireillä on ollut puhujavieraita mm Jani Lindroos, Keith Palmroth ja Viljo R. Koivisto. Vappuviikonloppuna meillä oli leiri missä meitä sanassa palveli Viljo R. Koivisto Ähtäristä sekä Helsingistä oli oma tiiminsä, joka antoi merkittävän panoksensa leiriin. Nuortenkin suusta tuli maininnat, että julistettu Sana oli elävää ja helposti ymmärrettävää. Sana mitä saimme kuulla ja iltatilaisuus, jossa saimme katsella Taivaan portit ja helvetin liekit näytelmän, jätti leiristä eväät, mitkä antoivat paljon. Leirillä 14 ihmistä sai tulla uudestaan pyytämään Jeesusta elämäänsä. Yhteyttä voi rakentaa tai hajottaa Totuus seurakuntaelämästä ei ole kadonnut. Monille se on selkeytynyt Jasmin ja Janette. Leirit ovat olleet hyvä väylä yhteyden rakentamiseen. Leirillä kisailtiin monessa lajissa. Kuvassa miesten joukkue biisikärpänen-kisassa. Keith Palmroth toi terveisiä Ruotsin kentältä. Hän kertoi Ruotsissa toimivasta romanien koulusta. ja toivottavasti sen tärkeys avautuisi kaikille, kun Jumala haluaa kutsua meitä avoimen taivaan alle kokemaan Hänen läsnäoloaan. Tällä hetkellä toimii nuorisokuoro Tenho Blomeruksen johdolla. He haluavat olla ja palvella seurakunnan keskellä. Tarkoituksena ei päästä jonnekin esiintymään, vaan olla ja palvella yhdessä. Petri Helmi, joka on myös ollut mukana leireillä ja antanut oman panoksensa, on musiikillisesti halunnut olla tukemassa nuorten toimintaa. On myös kuoro, jossa on vanhempia romaneita, jota yritän yhteistyössä muiden kanssa viedä eteenpäin. Entistä tiiviimmin näkisin, että yhteyttä pitää rakentaa. Mutta kyllä vihollinen ja me itse välillä niin herkästi kutsumme ja vedämme niitä synkkiä pilviä yllemme. Pienistä asioista voi sukset mennä ristiin ja mieli menee alas. Kanssakäymisemme ja veljeys voi tänä päi- Kokoustilanne käynnissä. Oikealla Viljo R. Koivisto, joka vastasi leirillä sanan opetuksesta. 26 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

15 Tuntuisi siltä, että taivas alkaisi aueta ja valoa olisi enemmän näkyvissä. Motalalainen pastori Joni Berg: Koen olevani omalla paikallani Olihan leirillä vanhuksetkin mukana. vänä herkästi katketa. Jumala haluaa kuitenkin nostaa kaupungin kaaleitten tilannetta, mutta se vaatii meiltä yhteistyötä ja rukousta ja jälleen rukousta. Eikä siunauksen ajat silti ikinä ole poistaneet ongelmia - senhän tiedämme jo kokemuksesta. Jyväskylässä pidetään rukouspiiriä Meillä kaupungissa on tällä hetkellä rukousta, on työmiehiä, alttiutta tarvitsemme ja viisautta säilyttää yhteys, joka kerta toisensa jälkeen on koetuksella. Olemme nähneet hyvänä toimintana rukouspiirit. Gunnar ja Satu Hedman ovat avanneet kotinsa ovet rukousilloille. Vanhemmat aloittivat rukoustaistelun lastensa puolesta. Monia nuoria uudistui ja tuli uskoon, joista useat ovat käyneet kasteella ja liittyneet seurakuntaan. Nyt rukouspiirissä on ollut mukana kymmeniä henkilöitä. Seurakunta- työ ja toiminta ovat vielä tällä hetkellä heikkoa ja tarvitaan paljon esirukousta ja ohjausta, että romanit ymmärtäisivät asioiden lähtevän eteenpäin ruohonjuuri tasolta. Haluamme kiittää Toivonkulman seurakuntaa, pastoripariskunta Usko ja Armi Hintikkaa, jotka kannustavat ja ovat lämpimästi ottaneet mukaan meitä tummempiakin mukaan palvelemaan ja yhteyteen. Vanhemmat jatkakaa rukousta lapsienne ja nuorten puolesta, että he pysyisivät uskossa. Maailma on tänä päivänä niin paha ja sielunvihollinen haluaa ryöstää meidän tulevaisuutemme. Ru- kouksemme on, että saisimme terveitä, raikkaita ja palavia nuoria, jotka ovat omistautuneet Jeesukselle. Haluamme vielä kiittää kaikkia, jotka olette muistaneet Jyväskylän kaaleita rukouksin. n Vuonna 1986 Joni Berg, 42, koki voimakkaan Jumalan kutsun Tukholmassa, ja tämän seurauksena hän antoi elämänsä Jeesukselle. Samalla kutsumus evankeliumintyöhönkin kirkastui. Tämän ratkaisun jälkeen vähitellen alkoi tie kirkastua niin kuin Sanassakin luvataan, iloitsee Joni Berg. Jonin hengellinen kasvaminen alkoi askel askeleelta ja tie tuntui etenevän suuntaan, joka vie koko aikaiseen Jumalan Valtakunnan työhön. Vuonna 1988 hän kävi Raamattukoulun Katinalassa. Koin, kuinka Jumala viestitti sisimpääni jatkuvasti tietoisuutta siitä, että Hänellä on varattuna palvelijalleen oma tie, kun vaan seuraan uskollisesti Mestarin askeleita, kertoo Joni. Vuosien aikana Joni on ottanut useimpia uskon askeleita ja Jumalan lupaukset ja Hänen antama näky on kantanut eteenpäin. Kutsumuksesta ei tule käydä kauppaa, eikä sitä tule myydä. Täytyy olla kuuliainen ja odottaa mihin Jumalan tahtoo viedä, muistuttaa Joni Berg. Tänä päivänä Joni toimii koko aikaisesti seurakuntatyössä ja se on Jonin sydämen asia. Koen olevani omalla oikealla paikalla. Kiitosmieli nousee Jumalaa ja kanssamatkaajia kohtaan, kun tie avautuu ja Jumala johdattaa, vakuuttaa motalalainen pastori Joni Berg Uskovan tulee kasvaa palvelun tehtävään Tällä hetkellä Joni Berg palvelee kahta eri seurakuntaa. Toisen puolen kuukaudesta hän toimii Motalan ruotsinkielisen helluntaiseurakunnan toisena pastorina ja kuukauden toisena osana Uppsalan helluntaiseurakunnan suomenkielisen ryhmän paimenena. Työnäky ei välttämättä tarkoita vain suurta työmäärää. Haluan olla ohjaamassa ja tukemassa seurakuntalaisia opetuslapseuttamisen kautta palvelemaan toinen toistamme ja ennen kaikkea Jumalaa, kertoo Joni. Jonin mukaan kukaan ei ole irtolainen, vaan nimenomaan opetuslapseutus on tärkeää, jotta koemme olevamme yhtä ja kasvamme palvelemaan seurakuntaa ja Jumalaa. Katse Kristukseen Jumalan Sana on Jonille erittäin tärkeää ja siitä hän ammentaa voimaa ja Joni Berg on tämän kesän Juhannuskonferenssissa Keuruulla Elämä ja Valo -tilaisuuden julistusvastuussa. neuvoja elämäänsä ja tehtäviinsä. Haluan kehottaa Heprealaiskirjeen sanoin meitä kaikkia katsomaan ja pitämään katseemme ennen kaikkea Jeesuksessa. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. (Hepr. 12:1-2) n 28 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

16 Teksti: Jani Lindroos Kuvat: Tino Grönfors ja Olli Grönforsin kuva-albumi Sydämellä Viron romanit Iisalmelaiset Olli Grönfors ja Seija ovat laajalti monille tutuiksi tulleet tuttavat ja ystävät. Jo 20 vuotta ovat eri työtovereiden kanssa reissanneet evankeliumin näyn viemänä Virossa, erityisesti Vörun alueella. Olli on 65-vuotias mies, joka on myös tuttu näky kitaransa kanssa lähialueen seurakunnissa ja aina altis palvelemaan. Kokouskierroksellani ajelin Savon maille määränä ensin pysähtyä Iisalmeen. Sunnuntaipäivänä ennen illan tilaisuutta varasin aikaa käydäkseni Ollin ja Seijan luona kyselemässä kuulumisia. Hyvän kahvipöydän äärestä palattiin katsomaan valokuvia Viron matkoilta. Samalla kyselin, miten heidän askeleet johdattuivat taivastielle. Elettiin vuotta 1978, Olli muistelee. Olin niin kuin monet muutkin siellä Tukholman alueella käynyt kokouksissa ja kuullut evankeliumia. Henkilökohtaisesti ajattelin kuitenkin, että ei se kuulu minulle. Ei nyt mikään erikoisempi tunnetila vaikuttanut uskoon tulemiseeni, mutta jotenkin eräässä kokouksessa kutsu vaan tuli kokemukseeni henkilökohtaisella tasolla. Hekkalan Veikko oli saapunut Tukholmaan kokoussarjalle. Niissä kokouksissa koitti minun hetkeni. Aloin käymään Tukholman Suomalaisessa Helluntaiseurakunnassa. Siellä minut Niinisen Pentti kastoi ja sain liittyä uskovien yhteyteen. Se oli hyvää aikaa. Työntekijöinä olivat mm. Kaarlo Toivio, Raimo Rahnasto, Niininen ja monet muut. Seija on tottunut vuosien aikana olemaan valmis palvelemaan niin Suomen kuin Vironkin kaaleita. Viron kaaleet ovat kuin minun omaa väkeäni, toteaa Olli Grönfors. Muutto kotiseuduille Vuonna 1980 Grönforsit muuttivat Suomeen, Iisalmeen. Hengellisen kotinsa he löysivät Iisalmen Vapaaseurakunnasta. Olemme näinä vuosina palvelleet yhdessä Seijan kanssa Jumalaa eri työmuodoissa, palvelijoiksi meitä pitää kutsuttaman, toteaa Olli. Vaikka Seija monesti vaatimattomasti sanoo, ettei hän ole niin mitään työtä tehnyt, niin hänen alttius on aina ollut näkyvissä. Kyllä me molemmat voimme todeta sen, että Jumala on meille ollut hyvä. Erilaisten vaikeuksien keskellä usko on ollut koetuksella ja onhan niitä heikkoja hetkiäkin ollut vuosien varrella. Eikä heikkoutemme näistäkään päivistä kaukana ole, tarvitsemme Hänen armovaikutustaan. Haluamme palvella Jumalaa ja siihen Hän antaa voiman, Seija vakuuttaa. Jumala antaa tehtävän Virossa Viron ja varsinkin Vörun alueen kaaleet ovat kuin perheväkeä Ollille ja Seijalle. Siitä on jo aikaa 20 vuotta, kun Vörun Babtistiseurakunnasta tuli meidän seurakuntamme ys- 30 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

17 Jotenkin eräässä kokouksessa kutsu vaan tuli kokemukseeni henkilökohtaisella tasolla: Palvelijoiksi meitä pitää kutsuttaman. Tässä kuvassa olen yhdessä Grönforsin Orvon kanssa. Hän on kuvassa vasemmalla. Vissiin jotakin sukuakin ollaan. Nuorempana sitä mentiin ja oltiin yhdessä. Tänä päivänä molemmat palvelemme elävää Jumalaa. Kunnia Jumalalle. Ryhmä laulaa Iisalmen vapaakirkossa niitä hyviä kutsulauluja. tävyysseurakunta. Silloisen työntekijän kanssa lähdin sinne evankelioimismatkalle, muistelee Olli. He keräsivät mukaan avustustavaraa ja intoa riitti. Seurakunnat ottivat heidät lämpöisesti vastaan. Oli ensimmäinen kerta, kun heidän tilaisuuksissa oli mukana romani. Kyselimme tietenkin miksi tilanne on näin, että kaaleita ei ole täällä mukana. Niin kuin ymmärrämme, kuilu oli suuri valtaväestön ja kaaleitten. Olli muistelee kuinka paikallisen työntekijän luota vietiin viestiä hengellisistä tilaisuuksista yhteen isoon kaaleen perheeseen. Käskimme kertoa, että tänään kokouksessa on mukana suomalainen mustalaismies. Sehän herätti kiinnostusta, kertoo Olli. Kesken tilaisuuden ovi aukeaa ja kyseinen kutsuttu romaniperhe tulee sisälle. Laulu Vain pisara Jeesuksen verta oli meneillään ja tilaisuuden lopussa kysyttiin halukkaita antaa elämänsä Jeesukselle. Nämä kaaleet tulivat alttarille ja tunnustivat syntinsä rehellisesti Jumalan kasvojen edessä. Uskovaiset katsoivat pelokkaana tilannetta miettien, Kuvassa osa Vörun seurakuntaa. mitähän tästä nyt seuraa. Useammat katsoivat mustalaisia niin halpa-arvoisena, että eivät ymmärtäneet Jumalan mahdollisuuksia, Olli Grönfors muistelee. Jumalalla oli suunnitelma tämän romaniperheen kohdalle. He kasvoivat seurakunnassa ja evankeliumi heidän kauttaan saavutti monet muutkin romaniperheet. Kohta heillä oli ystäviä jo ympäri Eestiä, jopa Latviassa keille he veivät sanomaa Jeesuksesta. Siitä alkoi meidän työmme Viron puolella, kertoo Olli iloisena. Yhä edelleen Olli ystävien kanssa vierailee Eestissä. - He siellä ovat kuin minun omaa väkeäni. Olen saanut säilyttää luottamukseni heidän kohdallaan, enkä sitä halua menettää, vakuuttaa iisalmelainen Olli Grönfors. Avustuskuorma on löytänyt kohteen. Kuvassa iloisia romaneja sekä Suomesta että Virosta. Yhteinen näky on lähentänyt Evankelioimismatkoilla ovat välit lähentyneet myös työtovereiden kesken. Varsinkin Bollströmin Eskon kanssa minulla on oikein veljesvälit ja hän on läheinen minulle. Samoin myös monet muut, joiden kanssa alkuaikoina työtä tehtiin. Siihen kuuluu Adele, Urpo ja Miranda, Porttilan Feija ja Sonkajärveltä Taage ja Tino. Olli haluaa kannustaa nuoria eteenpäin. Usein hänen kanssaan onkin mukana myös nuoria. Työtovereiden tuki on erittäin tärkeää, eikä se katso aina ikää. Me tarvitaan vieläkin toisiamme. Minä olen täällä Iisalmessa asti, mutta kyllä aina jossain tavataan, kun liikkuvaa sorttia ollaan, naurahtaa Olli. Kun juttelin Ollin ja Seijan kanssa Jumalan teoista ja johdatuksesta niin reissut Vörun alueella on päällimmäisenä mielessä. Matkat edelleenkin jatkuvat, suunnitelmana heillä on ensi kesänä pitää joitakin telttakokouksia Virossa. Tämä pariskunta on kulkenut paljon muuallakin Euroopan maissa ja ovat monien ihmisten sydämissä. Tällä kentällä he kantavat mainetta aitoudesta ja alttiudesta lähteä liikkeelle. Hyvän kahvipöydän äärestä lähdimme iltatilaisuuteen. Olli otti kitaran, kokosi todistajat ja laulajat. Salikin oli täynnä, saatiin jälleen palvella Häntä, joka on meidät kutsunut. Jumala antakoon terveyttä ja vahvistusta Iisalmeen Ollille ja Seijalle. Kulkeminen Valtakunnan hyväksi, voi edelleen jatkua. n Kuvassa Ollin kanssa hänen poikansa Allanin lapset. 32 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

18 RUOTSISSA USKO JA TOIVO -TELTTAKIERROS Bålsta Feija Friman. musiikissa Katusoihdut ym. Tukholma Allan Palm, Alex Sofnikov, Timo Närhi ym. Enköping Väinö Lindberg, Frans Johansen ym. ILMOITUSKOOT JA HINNAT 1,00 /pmm Seurakuntien tapahtumailmoitukset veloituksetta! Palstaleveydet: 1 palsta 57,5 mm 2 palstaa 118,5 mm 3 palstaa 180,0 mm Kannatusruutu: Yritykset/seurakunnat 45,00 (koko 57,5 x 50 mm) Kaikki ilmoitukset nelivärisiä! Elämä ja Valo -lehti ei ole alv-velvollinen. Aineisto: PDF- tai EPS-muodossa. Värit prosessiväreinä (CMYK). Kuvien minimiresoluutio 300 dpi. Aineiston toimitus: Sähköpostitse: info@elamajavalo.fi Postiosoite PL HUITTINEN Käyntiosoite Lauttakylänkatu HUITTINEN Puhelin Sähköposti info@elamajavalo.fi Kotisivu Pankkitili Nordea ,- ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE HUONEKALUTEHDAS Inn-Finn Oy Myllymäentie 11, Ähtäri Tel Fax Kotisivu: Sähköposti: inn-finn@inn-finn.fi Äänitteen 11 laulusta 10 on ennen julkaisemattomia. Kahdeksan lauluista on artistin omaa käsialaa. Äänitteen tekemisestä on siivittänyt ajatus, että kuulija voisi hengellisen musiikin maailmasta saada jotakin niin taivaallista, että se auttaa arjessa eteenpäin. Äänitteen tilaukset: ,- kpl Elämä ja Valo klassikot 1-5 Nro 1 Alida & Rainer - Ystävälleni Nro 2 Henry Nyman - Nuoruuden aika Nro 3 Freidiba Boodos - Shalom Nro 4 Timi Keiski - Samalla viivalla Nro 5 Marko Enroth - Voiko rakkautta suurempaa Tilaukset: PYHÄ ON KUTSUNUT Miesten päivät Tampereella Pättinniemen leirikeskus Kiikkisensalmentie 123 Tre Pe-Su alk.klo 17 Opetusvastuussa: Väinö Lindberg, Jarmo Makkonen ym. Musiikissa: Seppo Lindeman Pakollinen ilmoittautuminen: p , info@elamajavalo.fi Yhteyshenkilö: Jani Lindroos Osallistumismaksu: 30e (70 mahtuu mukaan) TYÖNTEKIJÖIDEN VIRKISTYSPÄIVÄT !!!- Ylöjärvellä Antaverkan leirikeskuksessa Antaverkantie 279 ylöjärvi Pakollinen ilmoittautuminen: p tai info@elamajavalo.fi Yhteyshenkilö: Jani Lindroos Osallistumismaksu: 20 KATSO TARKEMMAT OHJELMAT 34 Elämä ja Valo 3/2010 Elämä ja Valo 3/

19 Elämä ja Valo 3/