Ibn Taymiyan essee. Dzinneistä. Lyhentänyt, selittänyt ja arabiankielestä kääntänyt Abu Ameenah Bilal Philips

Transkriptio

1 Ibn Taymiyan essee Dzinneistä Lyhentänyt, selittänyt ja arabiankielestä kääntänyt Abu Ameenah Bilal Philips

2 1. Painos 2008 IQRA Islam Yhdistys ry. Alkuperäinen teos: Ibn Taymeeyah s Essay on the Jinn Suomennos: IQRA ry., käännösryhmä Kopiointioikeudet: Tätä kirjaa voidaan kopioida henkilökohtaista tai ei-kaupallista tarkoitusta varten IQRA - Islam Yhdistys ry:n luvalla. ISBN Muita IQRA Islam yhdistys ry:n julkaisuja: Arki ja palvonta (2007) Islam-sanakirja: Somali-Suomi (2008) Kielenkäytön pahat seuraukset (2007) Kolmen profeetan äidit (2007) Käsiteltäessä huolia ja stressiä (2007) Lasten tehtäväkirja 1 (2008) Lasten tehtäväkirja 2 (2008) Musliminimiä (2007) Muslimipojan opas elämän suuriin muutoksiin (2008) Muslimitytön opas elämän suuriin muutoksiin (2008) Profeetta Muhammadin vaimot (2008) Ramadân (2007) Sielun matka kuoleman jälkeen (2007) Sûra al-fâtihan selitys (2008) Vaaroja kotona (2008) Tilaukset osoitteesta: iqraislamkirjat@yahoo.com 1

3 Sisällys Kääntäjien huomautus 3 Johdanto 4 Tekijästä 7 1. luku: Dzinnit 9 2. luku: Riivaus Luku: Demoniset näyt Luku: Manaus Liite: Kirjoitettu henkienmanaus Liite: Miten Shaykh Ibn Baaz kumoaa henkien valtaan joutumisen kiistävät väitteet 99 Dzinni omaksuu islamin? 100 Dzinnihyökkäys 102 Dzinnien valtaan (riivatuksi) joutuminen 105 Yhteenveto 112 Kirjallisuutta 114 Islamin uskosta 118 2

4 Kääntäjien huomautus Kirjaan lainatut Koraanin kohdat on käännetty pääasiassa englanninkielistä Noble Qur an käännöstä mukaillen ja alkuperäiseen arabiankieliseen tekstiin verraten. Joissakin kohdissa on käytetty Jaakko Hämeen-Anttilan Koraanin käännöksen sanamuotoa. Käännöksissä on pyritty mahdollisimman tarkasti säilyttämään alkuperäinen merkitys, ja tästä syystä kieli saattaa joissain kohdin olla Suomen kielioppisääntöjen vastaista. Tässä kirjassa käytetyt tai muut Koraanin käännökset eivät täysin vastaa alkuperäisen arabiankielisen Koraanin merkitystä tai sen ilmaisutavan kauneutta. Ne ovat lähinnä suuntaa-antavia tulkintoja Koraanin merkityksestä. Mikäli käännetyistä Koraanin kohdista löytyy huomautettavaa, pyydämme ystävällisesti toimittamaan korjausehdotukset perusteluineen osoitteeseen Tekstiin sisältyvät ahadith (perimätiedot) on käännetty suomenkielelle englanninkielisistä käännöksistä, jotka on alun perin laadittu arabiankielisistä alkuperäisteksteistä. Tästä syystä ahadith-käännökset eivät välttämättä vastaa tarkalleen sitä, mitä Profeetan (saws) on kerrottu sanoneen, eikä niiden ilmaisutapa vastaa hänen ilmaisunsa kauneutta. Tekstiin sisältyvät arabiankieliset nimet ja sanat on jätetty alkuperäistekstissä käytettyyn englanninkielelle translitteroituun muotoon. Ne eivät vastaa lausumistavoiltaan suomenkielen ääntämystä. Jotkin du at tai jakeet, joiden ulkoa opetteleminen on suotavaa jokaiselle, on translitteroitu suomenkielen lausumista vastaavaan muotoon. Allaah antakoon anteeksi virheemme ja johdattakoon tämän kirjan lukijoita oikeaan ymmärrykseen. Aamiin. IQRA Islam yhdistys ry., käännösryhmä 3

5 Johdanto Selaillessani materiaalia, jota olin kerännyt tohtorinväitöskirjaani Henkienmanaus islamissa varten, törmäsin ensin tutkielmaan Eedaah ad-dalaalah fee Umoom ar-risaalah 1 Ibn Taymiyah n Majmoo al-fataawaan osassa, ja mietin sen kääntämistä. Muutamia kuukausia myöhemmin, tehdessäni kenttätutkimustani Kairossa, törmäsin samaan tutkielmaan Muhammad Shaakir ash- Shareefin toimittamana kirjasena 3 samoin kuin Ibn Taymiyah n kommentaariin teoksesta Hadeeth 4 : Islam began in a strange way. 5 Luettuani kirjasen ja ymmärrettyäni, että joutuisin kääntämään suuren osan siitä väitöskirjaani varten, päätin toimittaa ja kääntää sen yhdessä otteiden kanssa teoksen Majmoo al-fataawaa 35. osasta sekä Ibn Taymiyah n klassikosta Al-Furqaan Bayna Awliyaa ar-rahmaan wa Awliyaa ash-shaytaan 6, jotka esiintyivät Muhammad Shakirin toimittaman teoksen viitteissä. Tämän käännöksen merkitys piilee siinä, että se on tietääkseni ensimmäinen englanninkielinen teos yksinomaan 1 kirjaimellisesti: Profeetan yleisen sanoman todisteiden selvittäminen 2 Abdur-Rahmaan ibn Qaasim al-aasimee: Majmoo Fataawaa Shaykhul-Islam Ibn Taymiyah (Beirut: Daar al-arabeeyah, 1. painos, 1978) 3 Muhammad Shaakir ash-shareef (toim.): Eedaah ad-dalaalah fee Umoom ar-risaalah wa at-ta reef bi Ahwaal al-jinn (Giza, Egypti: Maktabah at-taw eyah al-islameeyah, 1. painos, 1987) 4 Profeetta Muhammadin (saws) lausunto, jonka hänen seuralaisensa ovat välittäneet ylöskirjattavaksi 5 välittänyt Abu Hurairah, kirjannut Muslim ja Ibn Maajah. Hadith kokonaisuudessaan kuuluu: Islam alkoi muukalaisena, ja siitä on jälleen tuleva muukalainen, joten hyviä uutisia muukalaisille. (Abdul Hamid Siddiqi: Sahih Muslim (engl.kiel. käännös, osa 1, s. 86, n:o 270) 6 Beirut: Al-Maktab al-islamee, 4. painos, 1977) 4

6 henkiriivauksesta ja henkienmanaamisesta islamissa, Walesin yliopistossa rekisteröidyn tohtorinväitöskirjani aiheesta. Ibn Taymiyah n tutkielma tarjoaa hyvin selkeän, tiiviin ja autenttisen näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta Koraanin, sunnan 7 ja sekä sahaabojen (Profeetan (saws) seuralaisten) että islamin varhaisten oppineiden kokemusten ja tulkintojen pohjalta. 8 On huomattava, että olen tarkoituksella välttänyt kirjaimellista kääntämistä itse asian välittämisen hyväksi. Kielen sujuvuuden kannalta tarpeellisia lisäsanoja ja fraaseja en ole erikseen merkinnyt. Olen ottanut vapauden poistaa aiheeseen vain hämärästi liittyviä sivuseikkoja ja yhdistää saman aiheen eriasteisesti toistuvia käsittelyjä. Huomasin tämän tarpeelliseksi kirjailijan ajatuksenjuoksun jatkuvuudelle ja aiheessa pysymiselle, jotta teksti pysyisi luettavana jokamiehelle. Välttääkseni sellaisen käsityksen syntymistä, että Ibn Taymiyah n ajatukset heijastavat vain 1400-luvun vanhentuneita näkemyksiä, olen liittänyt mukaan tuoreen artikkelin henkiriivauksesta ja henkienmanauksesta eräältä Saudi-Arabian johtavista oppineista, Shaykh ibn Baazilta, joka vahvistaa Ibn Taymiyah n näkemysten asiaankuuluvuuden ja oikeaoppisuuden. Haluan vielä kiittää veli Iftikhar Mackeenia väsymättömyydestä käsikirjoitukseni yhä uudelleen 7 Profeetta Muhammadin lausunnot, teot ja hyväksymiset, jotka yhdessä muodostavat islamilaisen lain toisen lähteen (Koraanin ohella, suom. huom.) 8 Tutkielman varsinaisena aiheena on niiden todisteiden selvittäminen, jotka osoittavat, että Profeetta Muhammadin (saws) sanoma oli tarkoitettu sekä ihmisille että dzinneille. Aihetta käsitellessään tekijä käsitteli kuitenkin laajasti myös Saatanaa, dzinnejä, henkiriivausta, manausta yms. koskevia säädöksiä ja mielipiteitä. 5

7 puhtaaksi kirjoittamisessa sekä tekstissä ja viitteissä mainittujen lukemattomien hadithien englanninkielisten viittausten paikantamisessa. Toivon tämän kirjasen hälventävän epäilyksiä ja hämmennystä tämän tärkeän ja yhä ajankohtaisen aiheen ympäriltä, siten kuin se islamin mukaan autenttisesti ymmärretään, sekä muslimien että ei-muslimien mielissä. Abu Ameenah Bilal Phillips Riad,

8 Tekijästä Ahmad ibn Abdul-Haliim ibn Taymiyah syntyi Harranin 9 kaupungissa vuonna Hänen isänsä oli islamilaisen lain hanbali -koulukunnan johtavia oppineita, kuten myös hänen isoisänsä, joka kirjoitti tekstin Muntaqaa al-akhbaar ash- Shawkaaniin hadith-klassikkoon Nayl al-awtaar. 10 Ibn Taymiyah hallitsi eri islamilaiset tieteet jo nuorella iällä ja luki laajalti tuon ajan eri lahkoista ja uskonnoista. Hän uhrasi paljon aikaa ja ponnisteluja oikeaoppisen islamin puolustamiseen niitä vääristymien hyökyaaltoja vastaan, jotka huuhtoivat muslimikansan yli. Hän kohtasi paljon vaikeuksia ajan merkittävien lahkolaisjohtajien ja näitä tukevien auktoriteettien taholta. Erimielisyydet heidän kanssaan johtivat hänen kohdallaan useisiin vangitsemisiin. Ibn Taymiyah ei kamppaillut vain islamin sisäisiä, vaan myös sen ulkopuolisia vihollisia vastaan fatwoillaan (islamin lain tulkinnoillaan) ja osallistumalla myös aseellisiin taisteluihin. Hänen säädöksensä, joka salli aseellisen taistelun sellaisia ryhmiä vastaan, jotka tunnustivat islamin uskon 11, mutta kieltäytyivät noudattamasta joitain sen perusperiaatteista, vaikutti suuresti vastarintaliikkeeseen tataareja vastaan, sillä nämä julistivat hyväksyvänsä islamin, mutteivät noudattaneet jumalallista lakia. Näiden taisteluiden aikana hän kirjoitti lukemattomia kirjoja ja tutkielmia, jotka kuvastavat hänen laajaa lukeneisuuttaan ja 9 Harran on lähellä Edessaa, joka sijaitsi joskus pohjoisessa Irakissa, mutta on nyt nimeltään Urfa ja kuuluu Turkkiin 10 Muhammad ibn Alii ash-shawkaanee: Nayl al-awtaar Sharh Muntaqaa al-akhbaar (Egypti: Matba ah al-halabee) 11 lausumalla Lää iläähä illällaah, Muhämmädur-Rasuulullaah = Ei ole muuta jumalaa kuin Allaah ja Muhammad on Hänen (viimeinen) lähettiläänsä. 7

9 tietämystään ei ainoastaan varhaisten oppineiden näkemyksistä, vaan myös myöhemmin syntyneistä teologisista ja lainopillisista koulukunnista. Ibn Taymiyah lla oli merkittävä vaikutus aikansa avarakatseisiin oppineisiin, joista valtaosa kuului shaafi i koulukuntaan. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan olivat Ibn Kathir, adh-dhahabii ja Ibn al-qayyim. Hän kuoli v damaskolaisessa vankilassa kärsiessään tuomiota fatwastaan, joka vastusti pyhimysten haudoille vaeltamista. 12 Viholliset ovat vääristelleet hänen fatwaansa sanoen hänen kieltäneen Profeetta Muhammadin (saws) haudalla vierailemisen Ibn Taymiyah n tulkinta perustui Abu Hurairah n välittämään autenttiseen lausuntoon, jossa Profeetta Muhammad (saws) sanoi: Älkää lähtekö matkalle kuin kolmeen moskeijaan: tähän minun moskeijaani, Masjid al-haraamiin ja Masjid al-aqsaan (Bayt al- Maqdis). Kirjanneet Bukhari ja Muslim (Sahih Muslim, engl., osa 2, s. 699, n:o 3218) 13 Ibn Taymiyah n teoksen Kitaab at-tawheed johdannosta. Toim. Muhammad al-jalayand (Beirut: Mu assasah Uloom al-qur aan, 3. painos, 1987), s. 3-16) 8

10 1. luku D z i n n i t Ihmiskunnan tulisi ymmärtää että Allaah - Mahtava ja Majesteettinen - lähetti Muhammadin (saws) molempia maailmoja, ihmisten maailmaa ja dzinnien 14 maailmaa varten. Usko Jumalaan ja kuuliaisuus Häntä kohtaan tehtiin pakollisiksi kummankin maailman asukkaille. Koko ihmiskuntaa ja dzinnejä vaadittiin sallimaan se, mitä Allaah ja Hänen Profeettansa sallivat, käskemään siihen, mihin Allaah ja Hänen Profeettansa käskivät, rakastamaan sitä, mitä Allaah ja Hänen Profeettansa rakastivat, ja halveksimaan sitä, mitä Allaah ja Hänen Profeettansa halveksuivat. Tulisi myös tietää, että jokainen ihminen tai dzinni, joka saatuaan todisteet Muhammadin (saws) profeettiudesta ei usko häneen, ansaitsee tulla Allaahin, Kaikkein Korkeimman, rankaisemaksi tavalla, joka on samankaltainen niiden rangaistusten kanssa, 14 Dzinnit ovat luotuja, joilla on vapaa tahto; ne elävät maan päällä omassa maailmassaan, joka on rinnastettavissa ihmisten maailmaan; ne ovat näkymättömiä ihmissilmälle normaalissa olomuodossaan. Arabiankielinen sana dzinn tulee verbistä dzanna, joka tarkoittaa kätkeytyä. Samasta juuresta nimensä saava sikiö kohdun uumenissa on nimeltään dzaniin ja sydän, joka on piilossa rintakehän alla, on dzanaan. Termi dzinnii (engl. genie) on verrattavissa sanaan dzinn ja muotoa dzaann voidaan käyttää sen monikkona tai toisena yksittäisenä terminä. Islamilaisessa kirjallisuudessa Saatana (engl. Satan, devil) on epäuskoville dzinneille annettu nimitys. Ne on luotu tulesta Allaahin Koraanissa kertoman mukaisesti: häntä ennen loimme dzinnit hohkaavasta (savuttomasta) tulesta (Suurah al-hijr 15:27, käännös merkityksestä). Ne eivät ole langenneita enkeleitä, sillä enkelit on luotu valosta, Profeetan (saws) kertoman mukaan, jonka välitti hänen vaimonsa Aisha (raa): Enkelit on luotu valosta ja dzinnit hehkuvasta tulesta (Sahih Muslim). Enkelit eivät voi olla tottelemattomia Allaahille, niin kuin sanotaan Koraanissa: jonka (Helvetin Tulen) yllä ovat vahvat ja ankarat enkelit, jotka eivät ole tottelemattomia Allaahilta saamilleen määräyksille, vaan tekevät niin kuin heitä on käsketty. (Suurah al-tahriim 66:6, käännös merkityksestä) 9

11 jotka kohtasivat niitä, jotka eivät uskoneet aiemmin lähetettyihin profeettoihin. Usko siihen, että Profeetta Muhammad (saws) lähetettiin sekä ihmiskunnalle että dzinneille, on olennainen periaate, josta niin Sahaabah, heitä seurannut hurskas sukupolvi, kuin kaikkien koulukuntien johtavat muslimioppineetkin - olkoon Allaah heihin kaikkiin tyytyväinen - ovat olleet yhtä mieltä. Kukaan yhdessäkään muslimilahkoista ei kiellä dzinnien olemassaoloa, tai sitä että Allaah lähetti Muhammadin (saws) myös heitä varten. Valtaosa epäuskoisista, olivatpa he pakanaarabeja tai muita seemiläisiä 15, intialaisia 16 tai muita 15 Mesopotamialaisessa uskonnossa muinaisten assyrialaisten ja babylonialaisten keskuudessa demoneita oli kahdenlaisia: epäinhimillisiä olentoja ja kostonhimoisia kuolleita. Ensiksi mainittuja oli montaa eri tyyppiä: niitä, jotka väijyivät vaarallisissa paikoissa, kuten aavikoilla ja hautausmailla - Labartu -niminen naispuolinen vuorten ja soiden demoni hyökkäsi erityisesti lasten kimppuun. Sedu ja Lamassu olivat kaksijakoisia demoneja, sekä pahoja että suojelevia henkiä. Lilitu oli kaunis, alaston naisdemoni, joka kävi miesten luona öisin ja oli yhdynnässä näiden kanssa. Toiseksi mainitut olivat sellaisten henkilöiden haamuja, jotka olivat kuolleet tapaturmaisesti, ja ne olivat erittäin pelättyjä. Sairauksien ja epäonnen katsottiin liittyvän demonien hyökkäykseen, erityisesti haamujen kohdalla. 16 Intialaisten keskuudessa demonit olivat joko epäinhimillistä tai inhimillistä alkuperää. Epäinhimilliset henget tai paholaiset omasivat yliluonnollisia voimia ja niillä oli aineelliset vartalot; näitä oli montaa eri muotoa, jota ne pystyivät myös muuttamaan, ja joka oli alttiina tuhoutumiselle. Ne olivat vapaita valitsemaan hyvän ja pahan välillä, mutta niiden luonteenlaatu oli taipuvainen pahaan. Asuras, Danavas, Daityas ja Raksasas kuuluivat tähän ryhmään. Inhimilliset henget tai ihmisten haamut, jotka yleisesti tunnetaan nimellä Bhuta, olivat aina pahoja. Ne saivat alkuperänsä niiden sieluista, jotka kuolivat ennen aikojaan tai kärsivät väkivaltaisen kuoleman, tai jotka olivat muotopuolia, vähämielisiä, mielisairaita, kärsivät sairauskohtauksista tai epätavallisista sairauksista tai jotka olivat alkoholisoituneita, irstaita tai häijyjä elämänsä aikana. Kaikkein vaarallisimpia näistä olivat murhatuiksi joutuneiden haamut, ne jotka jättivät maailman tyydyttämättömien halujen kanssa, sekä muukalaisten haamut. 10

12 haamilaisia, suurin osa kanaanilaisista ja kreikkalaisista 17 sekä muista Jaafetin 18 jälkeläisistä, vahvistaa dzinnien olemassaolon. Mitä tulee juutalaisiin ja kristittyihin, nämä tunnustavat dzinnien olemassaolon paljolti samaan tapaan kuin muslimitkin 19, vaikka heidän joukossaan saattaa olla 17 Englanninkielinen sana demon on johdettu kreikankielisestä sanasta daimon, jonka monikko on daimones. Kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua kreikkalainen runoilija Hesiodos selitti kirjoituksessaan Neljästä Aikakaudesta, että kulta-ajalla eläneistä tuli kuolemansa jälkeen daimones. Niitä kuvailtiin hyväntahtoisina ihmisten suojelijoina, rikkauksien ja omaisuuden jakajina, mutta pimeyteen kietoutuvina, voidakseen näkymättöminä vaeltaa jokaisen maailmankolkan yli. Niin kauan kuin niitä kohdeltiin kunnioittavasti, niiden odotettiin tekevän palveluksia. Nämä olivat hyviä demoneja. Pahat henget olivat sankareiden haamuja, ja niiden katsottiin olevan kykenemättömiä hyviin tekoihin ja siunauksiin ja voimakkaita vain pahoissa teoissa. Eräiden pahojen henkien esitettiin liittyvän jokaiseen ihmiseen tämän syntymästä kuolemaan. Toisten ajateltiin olevan kostavia demoneja. Ne toimivat välineinä rangaistaessa jotakin tiettyä sukua sen rikoksista ja niitä nimitettiin erityisellä nimellä Alastor. 18 Ensimmäisessä Mooseksen Kirjassa (5:32) mainittu Nooan poika. Tulee hepreankielisestä sanasta Yepheth joka tarkoittaa lisääntyä. (Jess Stein (toim.), The Random House Dictionary, New York: Random House, 1966), s. 763) 19 Ennen maanpakolaisuutta heprealaisessa kirjallisuudessa kuviteltiin demonit samankaltaisiksi olennoiksi kuin dzinnit. Esimerkiksi Jesajassa 34:14 niihin on viitattu se irimeinä s.o. karvaisina, mikä on käännetty Raamatun tarkistetussa standardiversiossa satyyreiksi; nämä olivat raunioissa asuvia demonisia olentoja. Maanpakolaisuuden jälkeen demonien alkuperä löytyy Mooseksen Ensimmäisestä kirjasta (6:2-4), jossa ne esitetään langenneina enkeleinä. Kristinusko omaksui Vanhan Testamentin demonologian, ja johtohahmot kuten Tuomas Akvinolainen (k. 1274) tukivat perinteistä näkemystä, jonka mukaan demonit olivat langenneita enkeleitä; langenneita alkuperäisestä tilastaan ylpeyden ja kateuden vuoksi. Ne asustavat sekä Helvetissä - missä ne piinaavat kadotukseen joutuneita - että ilmassa, missä ne kiusaavat ihmisiä. Apokryfisessä kirjallisuudessa (kristillistä kirjallisuutta, joka on jätetty Raamatun kaanonin ulkopuolelle; suom. huom.) kuten Pietarin ja Paavalin Ilmestys ja Koptien kertomus Joosefista, puusepästä kuvaillaan 11

13 joitakin, jotka kieltävät dzinnien olemassaolon. Dzinnien olemassaolon kieltäviä henkilöitä voidaan tavata myös puhdasoppisten muslimien sekä muslimilahkojen, kuten jahmiittien 20 ja mu taziliittien 21 joukosta, vaikka useimmat muslimit eivät kiistäkään heidän olemassaoloaan. Syynä laajalle levinneeseen uskoon dzinnien olemassaolosta on jatkuva ja yhdenmukainen maininta niiden olemassaolosta profeettojen sanomissa. Profeetat kuvasivat heitä itsenäisiksi, demoneja ja niiden toimia (A Dictionary of Comparative Religion, s ). 20 Tämän teologisen koulukunnan perustaja oli Jahm ibn Safwaan (k. 745 j.a.a.). Hän kielsi kaikki Allaahin ominaisuudet paitsi että Allaah on Kaikkivoipa ja Luoja. Hän väitti myös, että niin kauan kuin ihminen uskoo, hänen pahat tekonsa eivät vaikuta häneen eikä häntä rangaista niistä. Edelleen hän vahvisti äärimmäisen muodon ennaltamääräämisopista: hän kielsi vapaan tahdon ja väitti, etteivät Paratiisi ja Helvetti ole ikuisia. Hänen seuraajansa, joita kutsuttiin nimellä Jahmeeyah (engl. Jahmites) selviytyivät yhdennelletoista vuosisadalle asti Tirmidhin alueella, mutta omaksuivat yhden sen ajan suosituimman teologisen koulukunnan opit; tämä koulukunta oli ash arit (H.A.R. Gibb and J.H. Kramers, Shorter Encyclopedia of Islam, (Ithaca, New York: Cornell University Press, 1. painos, 1953), s. 83). 21 Tämä teologinen koulukunta perustettiin kahdeksannella vuosisadalla Waasil ibn Ataan ja Amr ibn Ubaydin toimesta; he olivat al-hasan al- Basriin entisiä oppilaita. Se perustui oppiin uskon ja epäuskon välisestä tilasta, johon ihminen joutuu tehdessään suuria syntejä. Oppi vapaasta tahdosta lisättiin vastakaikuna jahmiittien opille ennaltamäärätystä, samoin lisättiin oppi Allaahin ominaisuuksien kieltämisestä, jonka he lainasivat myös jahmiiteilta muokaten sitä. Myöhemmät tämän koulukunnan teologit lisäsivät hindu-kristillisen opin, jonka mukaan Jumala oli kaikkialla. Mu tazilien opeista tuli abbasidivaltion virallinen teologinen oppi yli sadan vuoden ajaksi ja sitä levitettiin pakolla muslimien piirissä kahdennelletoista vuosisadalle asti. Se säilyi kuitenkin pohjana shiiojen teologiselle opille sekä kahteentoista imaamiin uskovien että zaydiittien keskuudessa. Jotkin sen opeista vallitsevat edelleen muslimien keskuudessa tänäkin päivänä. (Shorter Encyclopedia of Islam, s ) 12

14 eläviksi, älykkäiksi olennoiksi, joilla on tahto ja jotka ovat käskyjen ja kieltojen alaisia, ei ihmisluonnon ulottuvuuksiksi, kuten jotkut heidän olemassaolonsa kieltävät ateistit väittävät. Koska profeetat jatkuvasti ja avoimesti kertoivat dzinnien todellisuudesta, se tuli niin tavallisten ihmisten kuin älyköidenkin tuntemaksi. Tästä johtuen ainoastaan hyvin pieni osa lahkoihin kuuluvista, profeettoihin uskovista ihmisistä varsinaisesti kielsi dzinnien olemassaolon, aivan kuten vain pieni osa kielsi enkeleiden olemassaolon, fyysisen ylösnousemuksen, Jumalan palvomisen ilman kumppaneita, sen, että Jumala on lähettänyt ihmisiä lähettiläiksi ihmiskunnalle, jne. Kaikki nämä seikat mainittiin profeettojen ilmoituksissa, ja ne olivat hyvin tunnettuja sekä tavallisten ihmisten että eliitin keskuudessa. Ne olivat yhtä tunnettuja kuin Mooseksen meneminen Faaraon luo, Faaraon hukkuminen, Messiaan tulo juutalaisille, heidän vihamielisyytensä häntä kohtaan, Muhammadin (saws) ilmestyminen Mekassa, hänen muuttonsa Medinaan, se, että hän toi Koraanin ja lait, hänen tekemänsä ihmeet (kuten ruoan ja juoman lisääntyminen), ja se, kuinka hän kertoi menneistä ja tulevista tapahtumista, joita kukaan ihminen ei kykenisi tietämään muuten kuin jumalallisen ilmoituksen kautta, jne. Tämän johdosta Allaah käski Profeettansa (saws) kehoittaa epäjumalanpalvojia kysymään juutalaisilta ja kristityiltä asioista, joita jatkuvasti ilmoitettiin heille, kuten seuraavassa jakeessa: Emmekä ole lähettäneet ennen sinuakaan kuin miehiä, joille annoimme Ilmoituksen. Joten kysykää Muistutuksen väeltä (siitä totuudesta, jota on jäljellä alkuperäisistä Kirjoista, kuten Tauraat [Toora], Zabuur [Psalmit] ja Indziil [Evankeliumi] ), jos on niin ettette tiedä Suurah An-Nahl 16:43 ja Suurah Al-Anbiyaa 21:7, käännös merkityksestä 13

15 Koska on ihmisiä, jotka kieltävät Allaahin valinneen lähettiläitä ihmiskunnan joukosta, Allaah ilmoittaa heille, että Hänen ennen Muhammadia (saws) lähettämänsä lähettiläät olivat ihmisiä, ja Hän kehottaa epäuskoisia pyytämään juutalaisilta ja kristityiltä vahvistuksen tälle, jos he todella ovat epätietoisia. Samoin heitä neuvottiin kysymään niiltä, joille jumalalliset Kirjat oli ilmoitettu, Jumalan ykseydestä ja muista periaatteista, joita profeetat olivat opettaneet ja epäuskoiset kiistäneet. Jumala, Kaikkivaltias sanoo: Sano: Jumala riittää todistajaksi minun ja teidän välillänne, ja ne, joilla on tietoa Kirjasta. 23 Joten jos epäilet sitä, mitä olemme ilmoittaneet sinulle, niin kysy niiltä, jotka resitoivat (lukivat) Kirjaa ennen sinua. 24 Sano: Mitä arvelette, jos se (Koraani) olikin Jumalan lähettämä, ja te epäuskoitte siihen? Ja todistaja Israelin lasten joukosta todisti siitä myös (että tämä Koraani on Allaahilta, kuten Toorakin), joten hän uskoi (tuli muslimiksi), ja te olitte ylimielisiä. 25 Tämä eroaa tiedosta, joka on yleisesti tunnettua ainoastaan oppineiden keskuudessa, kuten ahadiith Allaahin näkemisestä (paratiisissa), haudan piina ja koetukset, välitys (puolesta puhuminen), silta (yli helvetin tulen) ja lampi (paratiisissa). Jotkut niistä, joiden tieto on puutteellista tai jotka ovat harhaan johdettuja, saattavat kieltää tällaiset asiat. Näin ollen ryhmä mu taziliitteja, kuten al-jabbaa ii, Abu Bakr ar-raazii ja muut, kiistivät dzinnien sisääntulon puuskanomaisten kohtausten valtaamaan ihmiskehoon, vaikka vahvistivatkin 23 Suurah Ar-Ra d 13:43, käännös merkityksestä 24 Suurah Yunus 10:94, käännös merkityksestä 25 Suurah Al-Ahqaaf 46:10, käännös merkityksestä 14

16 dzinnien olemassaolon. Tämä johtui siitä, että ensimmäinen on vähemmän ilmeistä Profeetan (saws) kertomasta kuin jälkimmäinen, vaikka he silti olivatkin mielipiteessään väärässä. Siten al-ash arii mainitsi Ahl us-sunnah -oppien (ortodoksi-islam) joukossa kerrottavan: Dzinnit voivat astua puuskanomaisten kohtausten valtaamiin kehoihin, kuten Kaikkivaltias sanoo: Ne jotka syövät (ahmivat) korkoa eivät tule seisomaan (Ylösnousemuksen päivänä) muutoin kuin seisoo sellainen, jonka Saatana on hakannut järjiltään (jonka Saatana on kosketuksellaan tehnyt hulluksi). 26 Abdullaah, Ahmad ibn Hanbalin 27 poika, sanoi: Kun kerroin isälleni jonkun väittäneen, etteivät dzinnit voi mennä sisään ihmiskehoon, hän vastasi: Rakas poikani, hän valehtelee. Yksi 26 Suurah Al-Baqarah 2:275, käännös merkityksestä 27 Ahmad ibn Muhammad ibn Hanbal syntyi Baghdadissa vuonna 780 ja matkusti laajalti Irakissa, Syyriassa, Hijaazissa (läntisessä Arabiassa) ja Jemenissä keräten haditheja. Palattuaan takaisin kotiinsa hän opiskeli islamilaista lainoppia (Fiqh) Imaami Shafi iin ohjauksessa. Abbasidikalifien al-ma muunin ( ), al-mu tasimin ( ) ja al-waathiqin ( ) hallitessa mu tazilien opinkappaleista tuli valtion virallinen oppi ja inkvisitorisia oikeusistuimia perustettiin sen soveltamiseksi. Ibn Hanbal kiisti avoimesti pakanalliset kreikkalaisen filosofian käsitykset, joihin mu tazilien ajatukset perustuivat, ja tämän seurauksena hänet myöhemmin tuomittiin vankeuteen ja ruumiilliseen rangaistukseen. Kalifi al-mutawakkilin hallitessa ( ) hänen koettelemuksensa päättyivät ja maine Ibn Hanbalin opista, hurskaudesta ja vankkumattomasta uskollisuudesta perimätiedolle keräsi lauman opiskelijoita ja ihailijoita hänen ympärilleen. Hän kuoli Baghdadissa vuonna 855 ja islamilaisen lain hanbali -koulukunta nimettiin hänen mukaansa. Hänen suurin työnsä al-musnad sisältää arviolta hadith -kertomusta (H.A.R. Gibbs and J.H. Kramers, Shorter Encyclopedia of Islam, (Ithaca, New York: Cornell University Press, 1953), s ). Katso myös Muhammad Shalabii, Al-Madkhal fii at- Ta riif bil-fiqh al-islamii (Beirut: Daar an-nahdah al- Arabiiyah, 1969), s ) 15

17 niistä (paholaisista) puhuu hänen kielellään 28. Muhammadille (saws) ilmoitetut jakeet puhuttelevat kaikkia luotuja olentoja, niin ihmisiä kuin dzinnejäkin, sillä hänen viestinsä oli molemmille maailmoille. Tämä säilyy perusperiaatteena Koraanin suhteen, vaikka syy joidenkin sen jakeiden ilmoitukseen saattaakin liittyä eräisiin tuon ajan arabien keskuudessa sattuneisiin tapahtumiin. Muslimioppineiden yleisen mielipiteen mukaan yhdenkään jakeen soveltaminen ei rajoitu sen ilmoittamisen nimenomaisiin syihin. Jotkut oppineet tosin erosivat mielipiteissään siitä, saattoiko jonkin jakeen ilmoittamisen syyhyn liittyvä kategoria liittyä erityisesti niihin arabeihin, joista jae ilmoitettiin. Mitä nimenomaiseen syyhyn tulee, kenenkään muslimin ei tiedetä esimerkiksi sanoneen, että jakeet avioerosta, valojen vannomisista, varkauden ja aseellisen ryöstön rangaistuksista jne. pätevät ainoastaan niihin ihmisiin, joiden teot aiheuttivat näiden jakeiden ilmoituksen. Yhtäkään jumalallista lakia ei ilmoitettu erityisesti arabeille. Sen sijaan lait mainitsivat muslimit ja epäuskovat, todelliset uskovat ja uskoa teeskentelevät, hurskaat ja hillittömät, hyvät ja pahat, kuten voidaan todeta Koraanista ja haditheista. Eräs oppineiden vähemmistö on kuitenkin ehdottanut joidenkin lakien koskeneen nimenomaan arabeja, mutta enemmistö on kumonnut tämän. Esimerkiksi ash-shaafi ii 29 julisti, että mikä tahansa arabien 28 Muhammad ibn Abdillaah ash-shiblii, Ahkaam al-jaann, (Beirut: Daar Ibn Zayduun, 1. painos, 1985), s Muhammad ibn Idriis ash-shaafi ii syntyi Ghazzassa vuonna 767 ja varttui Mekassa, missä hän opiskeli perimätietoa (hadith) ja lainoppia (fiqh) ja oppi ulkoa Muwattan (imaami Maalikin hadith -kirja). 20- vuotiaana hän meni Medinaan ja opiskeli imaami Malikin ohjauksessa tämän kuolemaan saakka, vuoteen 796. Myöhemmin hän opiskeli Irakissa imaami Abu Haniifan oppilaiden Muhammad ibn al-hasan ash- Shaybaaniin ja Abu Yuusufin ohjauksessa, kuten myös imaami al Layth ibn Sa adin ( ) oppilaiden ohjauksessa Egyptissä. Hänet tunnetaan usuul al-fiqh -tieteen alullepanosta, jota hän tutki kirjassaan 16

18 saastaisena pitämä asia oli haraam (kiellettyä) kaikille muslimeille, ja minkä tahansa heidän hyvänä pitämänsä asian hän julisti olevan halaal (sallittua) kaikille 30. Enemmistö oppineista, kuten Maalik 31, Abu Haniifah 32, Ahmad ja ar-risaalah (Majiid Khadduri, Al-Shafi i s Risaala (engl.) (Cambridge, UK: The Islamic Texts Society, 2. painos, 1987). Kuitenkin hänen merkittävin työnsä koskien islamilaista lakia on nimeltään Kitaab al- Umm. Hän kuoli Fustatissa, Egyptissä, vuonna 820 ja islamilainen koulukunta shaafi ii nimettiin hänen mukaansa. 30 Tämä päätös perustui jakeeseen: julistaa heille sallituksi kaiken hyvän ja puhtaan mutta kieltää heiltä kaiken pahan. (Suurah al- A raaf 7:157, käännös merkityksestä) Koska käsitys siitä, mitä pidetään hyvänä ja mitä pahana, saattaa vaihdella kulttuurista toiseen, ash-shafi ii määräsi, että arabien käsitystä tulisi pitää kriteerinä tässä asiassa, koska jae ilmoitettiin heille ensimmäisenä. 31 Maalik ibn Anas syntyi vuonna 713 Medinassa, missä hän varttui opiskellen perimätietoa (ahadith) siellä asuvien oppineiden ohjauksessa. Imaami Malikista tuli lopulta seudun johtava oppinut, ja hänet vangittiin ja ruoskittiin Medinan abbasidikuvernöörin, Ja far ibn Sulaymanin toimesta, kun hän, imaami Maalik, antoi fatwan (oikeussäännös) kalifi al-mansuurin (k. 775) politiikkaa vastaan. Imaami Maalik kokosi varhaisimman hadith -teoksen nimeltään al-muwatta ja opetti sitä arviolta 40 vuotta. Muslimimaailman jokaisesta kolkasta tuli opiskelijoita oppimaan sitä, minkä tuloksena tänä päivänä on olemassa 16 eri versiota siitä. Kaikkein autenttisin niistä on Maalikin espanjalaisen kasvattioppilaan Yahyaa ibn Yahyaan (k. 848) versio. Maaliki koulukunta, joka kehittyi Medinassa, sai nimensä imaami Maalikin mukaan. (Shorter Encyclopedia of Islam, s ). 32 Abu Haniifah an-nu maan ibn Thaabit syntyi Kufassa vuonna 700. Hän elätti itsensä kangaskauppiaana, mutta omisti koko elämänsä islamin opiskeluun ja opettamiseen. Abu Haniifah tapasi sahaabin (Profeetan saws seuralainen), Anasin, ja opiskeli suuren hadith - oppineen Hammaad ibn Zaidin ohjauksessa 18 vuotta. Hän kieltäytyi itsepintaisesti qadiin, tuomarin virasta, jonka Kufan kuvernööri Umayyad, Yazeed ibn Umar ja myöhemmin Kalifi al-mansuur ( ) halusivat hänen hyväksyvän. Tämän kieltäytymisen johdosta hän joutui ruumilliseen rangaistukseen ja vangituksi aina kuolemaansa saakka vuonna 767. Hänen päätöksiään ja päättelyitään noudatetaan hanafi -koulukunnassa (Shorter Encyclopedia of Islam, s. 9-10). 17

19 varhainen sukupolvi hänen seuraajiaan, vastustivat tätä mielipidettä. Vaikka myös al-khiraqii 33 ja ryhmä myöhempiä hanbaliittioppineita tukivat ash-shaafi iin kantaa, oppineiden enemmistö ja Sahaabah katsoivat, ettei sallittu ja kielletty ollut arabien mausta riippuvaista. Itse asiassa arabit tapasivat pitää asioista jotka Allaah kielsi, kuten verestä, itsestään kuolleista eläimistä, kuristumalla, lävistymällä, kaatumalla tai töytäisystä kuolleista eläimistä, villieläinten osittain syömistä eläimistä, tai muiden kuin Allaahin nimeen teurastetuista eläimistä. Ja jopa paras heistä (ts. Profeetta) tapasi olla pitämättä asioista, joita Allaah ei ollut kieltänyt. Profeetta (saws) ei esimerkiksi pitänyt liskon (Dabb) lihasta, ja sanoi erään kerran: Sitä ei löydy minun kansani maasta, joten en pidä sen mausta. Hän lisäsi kuitenkin: Totisesti, se ei ole haraam. 34 Toisen kerran sitä syötiin pöydässä, jonka ääressä hänkin ruokaili, ja hän sanoi: En syö sitä enkä kiellä sitä. 35 Enemmistö oppineista katsoo, että Allaahin sallituksi tekemiä hyviä asioita ovat mitkä tahansa sellaiset, jotka hyödyttävät niitä syövän uskonnollista harjoitusta, ja saasta taas sitä, mikä vahingoittaa hänen uskonnollista harjoitustaan. Oikeudenmukaisuus muodostaa perustan jumalalliselle uskonnolle, jota vakiinnuttamaan Allaah lähetti lähettiläänsä. Tämän vuoksi Allaah kielsi ruoat jotka aiheuttavat aggressiota, julmuutta ja hurjuutta. Hän kielsi kaikkien torahampaisten petoeläinten syömisen 36, koska ne ovat 33 Umar ibn al-husain al-khiraqii (k. 945) oli hanbalilainen lainsäätäjä Baghdadista. (Al-A laam, osa 5, s. 44) 34 Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1074, n:o Ibid., osa 3, s. 1073, n:o Hyeenaa ei oteta lukuun petoeläinkiellossa, tämä perustuu Jaabir ibn Abdillaahin lausuntoon: Kysyin Allaahin lähettiläältä (saws) hyeenasta ja hän vastasi: Se on riistaeläin, ja jos joku ihraamin tilassa (pukeutuneena pyhiinvaellusta varten) metsästää sitä, hänen pitäisi antaa lammas sovituksena. Koonnut Abu Dawuud (Sunan Abu Dawuud (engl.), osa 3, s. 1071, n:o 3792), ad-daarimii, Al-Bayhaqii, Ibn 18

20 Hibbaan, ad-daaraqutnii ja al-haakim ja se on julistettu autenttiseksi (sahih) al-haakimin ja al-albaaniin toimesta. (ks. Irwaa al-ghaliil, osa 1, s. 242, n:o 1050). Tästä aiheesta on muitakin autenttisia kertomuksia, jotka on koonnut at-thirmidii, an-nasa ii, Ibn Maajah ja Ahmad. Monet oppineet, mukaanlukien Abu Haniifah, Maalik ja Ath-Thawrii, ovat kieltäneet hyeenan syömisen perustuen Ibn Abbaasin kertomaan hadithiin, jossa Allaahin Lähettiläs (saws) kielsi syömästä petoeläimiä, joilla on kulmahampaat, ja lintuja, joilla on kynnet (ks. Sunan Abu Dawuud, (engl.), osa 3, s. 1071, n:ot 3794 ja 3796). He käyttivät myös toista hadithia (tukemaan tätä kieltoa) jonka on kerännyt at-thirmidii ja kertonut Khuzaymah ibn Juz, jossa hänen kerrotaan sanoneen: Kysyin Allaahin Lähettiläältä (saws) hyeenasta ja hän sanoi: Syökö joku hyeenaa?. Kuitenkin tämä hadith on heikko (da iif) ja ensiksi mainittu hadith sisältää yleisen kiellon, josta hyeena on poikkeus, kuten aiemmin mainitusta Jaabirin kertomuksesta kävi ilmi. Itse asiassa, ash-shafii iin ja Ahmadin ohella Ibn Abbaas, joka kertoi yleisestä kiellosta, itse salli hyeenan syömisen. Ibn al-qayyim sanoi I laam al-muuqi iinissä: Sharii assa ei ole yhtäkään tapausta, jossa olisi tehty poikkeus vallitsevasta säännöstä jonkin sellaisen suhteen, joka on kaikin tavoin samankaltainen. Profeetan (saws) sanoja pohdiskelevalle käy selväksi, että hän kielsi ne eläimet, joissa on kaksi ominaisuutta: kulmahampaat ja luontaisesti metsästävä luonteenlaatu., kuten leijonalla, sudella, tiikerillä ja pantterilla. Hyeenalla puolestaan on vain toinen näistä ominaisuuksista eli kulmahampaat, mutta se ei ole luontaisesti metsästävä petoeläin. Sanomattakin on selvää, että petoeläinkategoria on täsmällisempi kuin kulmahammaskategoria. Petoeläimet kiellettiin niiden aggressiivisen luonteenlaadun vuoksi, sillä niitä syövä perisi osan tästä luonteenlaadusta, sillä syöjä on samankaltainen kuin se, jota hän syö. On selvää, että suden, leijonan, tiikerin ja pantterin kaltaista metsästysviettiä ei ole hyeenalla siinä mittakaavassa, että se riittäisi sen rinnastamiseen yleiseen kieltoon. Hyeenaa ei lasketa petoeläimeksi kirjallisen määritelmän tai käytännön mukaan (Muhammad al- Adhiim Aabaadii, Awn al-ma buud Sharh Sunan Abii Dawuud, (Cairo: Al- Maktabah as-salafiiyah Madiinah, 2. painos, 1969), osa 10, s ). Tieteellisesti puhuttaessa hyeena tunnetaan haaskansyöjänä, sillä on tarkka hajuaisti ja se pystyy haistamaan kuolleen eläimen hajun pitkän matkan päästä. Hyeena myös tarkkailee korppikotkia, jotka saattaisivat johdattaa sen kuolleen tai kuolevan eläimen luo. Suuri osa sen syömästä ruoasta on leijonien tappamaa. Se kulkee usein isojen laumojen vanavedessä Afrikan savanneilla ja syö kuolleita ja sairaita eläimiä, tai 19

21 aggressiivisia ja säälimättömiä, ja syöjä on samankaltainen kuin se, mitä hän syö. Siten, jos ihmisen liha tuotetaan lihansyöjäpedon lihalla, ihmisessä kehittyy pedon vaistomaisia väkivaltaisen aggressiivisuuden ja julmuuden piirteitä. Sianliha aiheuttaa ihmisessä kaikkein saastaisimpia tapoja ja piirteitä, sillä sian ravintoon kuuluu laajempi skaala aineita kuin minkään muun eläimen ravintoon, eikä se torju mitään ruokaa. Veri taas sisältää ja kuljettaa sielusta kumpuavia seksuaalisen halun ja vihan vahvoja voimia. Sitä ravinnokseen käyttävän halun- ja vihantunteet kasvavat pian epänormaaleiksi. Kuitenkin ainoastaan juokseva veri on kielletty, kun taas pienet määrät, kuten se mikä jää verisuoniin, on sallittua, sillä se on harmitonta. Aa ishah (raa) mainitsi heillä olleen tapana laittaa lihaa kattilaan ja nähdä siinä jälkiä verestä. 37 Tästä syystä oppineiden enemmistö salli pienet määrät verta keholla tai vaatteissa, kunhan se ei ollut juoksevaa. 38 Se mikä sallitaan ruoassa, täytyy epäilemättä sallia myös vaatteilla. Keskeistä on siis se, että vaikka eräät Koraanin jakeet ilmoitettiin joidenkin arabien keskuudessa esiintyneiden sellaisia, jotka ovat liian heikkoja pakenemaan. Raidallinen hyeena, joka kuljeskeli Palestiinan, Arabian ja Pohjois-Afrikan alueilla, täydentää haaskaruokavaliotaan hyökkäämällä lammas- ja vuohilaumojen kimppuun. Joskus se hyökkää karjankin kimppuun, muttei koskaan täysikasvuisten eläinten kimppuun. Itse asiassa hyeenan liha on makeaa ja maukasta ja sitä syövät Pohjois-Afrikan köyhät maalaiset. Sen ruumiin haju on myös melko imelä verrattuna esimerkiksi kettuun tai shakaaliin. (William D. Halsey (toim.), Collier s Encyclopedia, (USA: Crowell-Collier Educational Corporation 1970), osa 12, s ). 37 Ibn Jariir mainitsi tämän kertomuksen tafsiirissään ja Ibn Kathiir julisti sen sahih ghariibiksi (autenttinen mutta epätavallinen). 38 Pieni määrä verta vartalossa tai vaatteissa ei heidän mukaansa mitätöinyt wudua, kunhan se oli kuivunutta tai ei ainakaan vuotanut. Kuitenkin autenttisissa Profeetan (saws) perimätiedoissa on osoitettu, että vuotava veri ei riko wudua (Sahih al-bukhari, osa 1, s. 121, n:o 35 ja s. 150, n:o 73) 20

22 tekijöiden vuoksi, ovat niihin sisältyvät lait yleisiä, kattaen kaiken mitä kirjaimellinen teksti tai jakeiden merkitys ilmaisevat, missä tahansa kategoriassa. Muhammadin (saws) sanoma oli siten suunnattu sekä ihmiskunnalle että dzinneille, vaikka suuri osa siitä ilmoitettiinkin ihmisten keskuudessa esiintyvien tapahtumien johdosta. Suurin osa ihmisistä maailman eri kansoissa tunnustaa dzinnien olemassaolon lukemattomien kokemusten perusteella, joiden kuvaileminen veisi liian kauan. Epäjumalanpalvojat käyttävät talismaaneja ja toistavat dzinneille suunnattua ylistystä ja palvontaa sisältäviä kaavoja, ja mitä käsittämättömimmät loitsut, talismaanit ja taikakalut, joita on käytössä muslimien joukossa, sisältävät shirkiä, kumppaneiden liittämistä Jumalalle, dzinnien muodossa. Tästä syystä muslimioppineet ovat kieltäneet käyttämästä loitsuja, joiden merkitykset eivät ole ymmärrettäviä, koska shirkin sisältyminen niihin on mahdollista, vaikkei näin todella olisikaan. Sahih Muslimista löytyy Awf ibn Malik al- Ashja iin (ra) kertomus, jossa hän sanoi: Meillä oli tapana tehdä loitsuja tietämättömyyden aikoina, joten sanoimme: Oi Allaahin Lähettiläs, mikä on mielipiteesi tässä asiassa? Hän vastasi: Antakaa minun kuulla loitsunne, sillä loitsut ilman shirkiä eivät haittaa. 39 Sahih Muslimissa on toinenkin kertomus, Jaabirilta (ra), jossa hän sanoi: Kun Allaahin Lähettiläs (saws) kielsi loitsut, Amr ibn Hazmin perhe tuli Allaahin Lähettilään (saws) luo ja sanoi: Oi Allaahin Lähettiläs! Meillä oli loitsu, jota tapasimme lausua skorpionin pistoihin, ja nyt olet kieltänyt loitsuamisen. He lausuivat sen hänelle ja hän sanoi: Se on ok. Kuka tahansa joukostanne pystyy auttamaan veljeään, tehköön niin. 40 Ainoastaan pieni ryhmä tietämättömiä filosofeja, lääkäreitä 39 Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1197, n:o Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1197, n:o

23 jne. on kieltänyt dzinnien olemassaolon. 41 Mitä tulee suurimpiin oppineisiin, heidän on joko kirjattu tunnustaneen dzinnien olemassaolon, taikka olleen sanomatta aiheesta mitään. On hyvin tunnettua, että Hippokrateen on kerrottu sanoneen seuraavaa tiettyihin lääkkeisiin liittyen: Se on hyödyllistä kouristuksiin. En tarkoita sen tyyppisiin, joita temppelipapit hoitavat, vaan tarkoitan lääkäreiden hoitamiin kouristuksiin. 42 Hän sanoi myös: Meidän lääkkeemme verrattuina temppelipappien lääkkeisiin ovat kuin vanhojen naisten lääkkeet verrattuina meidän lääkkeisiimme. Niillä, jotka kieltävät dzinnien olemassaolon, ei ole mitään todisteita epäuskonsa tueksi. Heillä on ainoastaan tiedon puutetta, koska heidän ammattialansa uskomuksiin tai kokeelliseen tietoon ei sisälly mitään dzinnien olemassaolon vahvistavaa. Näin on lääketieteen tohtorin laita, joka huolehtii kehon terveydestä hoitamalla sen sairauksien oireita, ottaen huomioon vain muutokset sen fyysisessä olemuksessa, piittaamatta siitä, mitä keholle saattaa tapahtua henkisestä näkökulmasta, tai mitä keholle saattaa tapahtua dzinnien 41 Kreikkalaisten filosofisten koulukuntien joukossa vain epikurolaiset väittivät, ettei demoneita ole olemassa, ja vaikka olisikin, olisi käsittämätöntä, että ne voisivat ottaa ihmisen muodon tai että niille olisi mahdollista kommunikoida ihmisten kanssa puheella tai jollakin muulla tavalla. Toisaalta, Platon ja Aristoteles hyväksyivät yleisen näkemyksen demoneista identtisinä kuolleiden sieluille. Heidän näkemyksensä mukaan jokaisella on erillinen demoni, joka on läsnä hänen elämänsä aikana ja kuoleman jälkeen. (Encyclopedia of Religion and Ethics, osa 4, s ) 42 Moderni lääketiede jakaa epilepsian kahteen kategoriaan kohtausten aiheuttajan perusteella: oireelliseen epilepsiaan, jossa aiheuttaja voidaan yhdistää johonkin fyysiseen tilaan, esimerkiksi aivovaurioon, verihyytymiin, kasvaimiin jne., ja idiopaattiseen (omasyntyiseen) epilepsiaan, jonka aiheuttajaa ei voida yhdistää mihinkään tunnettuun syyhyn (Marcus A. Krupp, MD and Milton J. Chatton, MD (toim.), Current Medical Diagnosis & Treatment, (California: Lange medical publications, Middle East edition, 1982), s. 575). 22

24 vaikutuksen seurauksena. Asia on usein näin, vaikka hän olisikin oppinut muun kuin oppialansa kautta, että sielulla on suurempi vaikutus kehoon kuin hänen lääketieteellisillä parannuskeinoillaan. 43 Profeetan (saws) selkeän lausunnon mukaan dzinneillä on aivan varmasti vaikutuksensa ihmisiin, kuten käy ilmi seuraavasta luotettavasta kertomuksesta: Totisesti Saatana soljuu Aatamin jälkeläisten verivirrassa. 44 Veressähän on lääkäreiden eläimellisenä sieluna tuntemaa eetteriä, joka erittyy sydämestä ja liikkuu läpi kehon antaen sille elämää. 45 Se, että Muhammad (saws) lähetettiin niin ihmiskunnalle kuin dzinneillekin, on todettavissa myös Koraanista, jossa Allaah on maininnut dzinnien joukon kuulleen Koraania ja uskoneen siihen. Jumala puhutteli Profeettaa (saws), sanoen: 43 Ja kun ohjasimme joukon dzinnejä sinun luoksesi kuuntelemaan Koraania (sen puhdasta resitaatiota arabiaksi). Niin kun he olivat siten läsnä, he sanoivat: Psykoterapian, psykiatrian ja psykologian tieteenalat tunnustavat sielun tärkeyden verrattuna lääkkeisiin, jotka hoitavat vain kehoa. 44 Kertonut Safiiyah ja koottu kaikkiin kuuteen kirjaan lukuunottamatta at-thirmidiitä. Kertonut Anas, Sahih Muslimissa (engl.), osa 3, n:o 1188, ja Sunan Abu Dawuudissa (engl.), osa 3, s. 1390, n:o Kirjoittaja tekee tässä eron ruumiin elämään, joka voi olla olemassa itsenäisesti ilman sielua, kuten silloin kun ruumiit pidetään hengissä koneiden avulla vielä kauan sen jälkeen, kun niiden sielut ovat poistuneet. Tämä on samantyyppinen kuin alkion elämä kohdussa siihen asti, kunnes sielu liitetään siihen viidennellä kuulla Profeetan (saws) lausuman mukaisesti: Totisesti jokainen teistä on luotu äitinsä kohdussa ollen 40 päivää siemennesteen muodossa, sitten yhtä pitkän ajanjakson loisen tapaisena verihyytymänä, sitten yhtä pitkän ajanjakson lihanpalasena ja sitten hänen luokseen on lähetetty enkeli puhaltamaan häneen elämänhengen (kertonut Abdullaah ibn Mas uud ja kirjannut al-bukhari ja Muslim (Sahih al-bukhari, (arabiaengl.), osa 4, s , n:o 430) 23

25 Vaietkaa (kuuntelemaan)! ja kun se päättyi, he palasivat kansalleen varoittajiksi. He sanoivat: Oi kansamme, totisesti me olemme kuulleet Kirjaa, joka on lähetetty Mooseksen (Kirjan) jälkeen, vahvistaen sen mitä tuli sitä ennen. Se johdattaa totuuteen ja suoralle tielle. Oi Kansamme, vastatkaa Allaahin lähettämälle kutsujalle ja uskokaa häneen Hän (Allaah) antaa teille anteeksi teidän synneistänne ja pelastaa teidät tuskalliselta rangaistukselta. Ja joka ei vastaa Allaahin lähettämälle kutsujalle, ei hänelle ole pakopaikkaa maan päällä eikä hänellä ole Hänen sijastaan Äulijää (herroja, auttajia, puolustajia). Nuo ovat tosiaankin eksyneitä. 46 Sitten Hän käski häntä kertomaan ihmisille, sanoen: Sano: Minulle on ilmoitettu, että joukko dzinnejä kuunteli. Sitten he sanoivat: Totisesti me olemme kuulleet ihmeellistä Koraania. Se johdattaa oikeamielisyyteen, joten me olemme uskoneet siihen emmekä aseta Herramme rinnalle ketään. Ja (olemme uskoneet) että Hän - ylevöitetty olkoon Herramme majesteettisuus - ei ole ottanut puolisoa eikä poikaa (jälkeläisiä). Ja että eräs typerys meistä oli hulluuksissaan puhunut Jumalasta hirvittävää valhetta. Ja totisesti me olimme luulleet, etteivät ihmiset ja dzinnit puhuisi Jumalaa vastaan valhetta Suurah al-ahqaaf 46: 29-32, käännös merkityksestä 47 Suurah al-jinn 72:1-5, käännös merkityksestä 24

26 Profeetan (saws) käskettiin kertoa ihmiskunnalle dzinnien maailmasta ja että hänet oli lähetetty oppaaksi sekä ihmisille että dzinneille, siinä mitä heiltä vaaditaan uskossa Allaahiin, Hänen profeettoihinsa, Viimeiseen Päivään, ja kuuliaisuudessa profeetoille. Käskyyn kuului myös kieltää shirk, dzinneihin tai muihin kytkeytyvä, kuten Allaah sanoo: Ja todella jotkut miehet ihmisten joukosta etsivät turvaa joiltakin miehiltä dzinnien joukosta, mutta nämä vain lisäsivät heidän pahuuttaan. 48 Aina, kun tuon ajan ihminen kulki jonkin laakson läpi - ja laaksot ovat paikkoja joissa dzinnien ajateltiin oleskelevan, sillä he kansoittavat laaksoja enemmän kuin ylämaata - ihminen sanoi: Etsin turvaa tämän laakson korkeimmalta herralta, sen järjettömiä asukkaita vastaan. Kun dzinnit huomasivat ihmisten etsivän heistä turvaa, he ryhtyivät terrorisoimaan ihmisiä ja hyökkäämään näitä kohti yhä hurjemmin. Ihmiset toivat mukanaan amuletteja ja talismaaneja, käyttäen dzinnien ja näiden johtajien nimiä, ja he vannoivat niiden dzinnien ja näiden johtajien nimien kautta, joita pitivät suuressa arvossa. Tämä johti siihen, että ihmiset korottivat dzinnit asemaan, jossa kunnioittivat näitä enemmän kuin itseään. Tästä johtuen dzinnit usein toteuttivat joitain ihmisten pyyntöjä etenkin, koska tiesivät ihmisten olevan heitä itseään jalompia ja kunnioitettavampia. Jos ihminen alistaa itsensä heille ja turvaa heihin, hänestä tulee samankaltainen kuin tärkeästä henkilöstä, joka tietämättömyyksissään etsii apua tarpeidensa täyttämiseen vähäpätöiseltä ei-keneltäkään. Paholaiset dzinnien keskuudessa ovat niitä, jotka valitsevat epäuskon, epäjumalanpalveluksen ja tottelemattomuuden Herraansa kohtaan. Ibliis 49 ja hänen paholaisarmeijansa 48 Suurah al-jinn 72:6, käännös merkityksestä 49 Saatanan nimi on mainittu monissa kohdissa Koraanissa (2:34; 7:11; 25

27 tahtovat pahaa, nauttivat siitä ja etsivät sitä kiihkeästi sielujensa turmeltuneisuuden tähden. He tulevat jatkamaan tämän tekemistä, vaikka tietävät sen johtavan heidän rankaisemiseensa yhdessä niiden kanssa, joita he houkuttelevat. Allaah siteeraa Ibliistä, joka sanoi seuraavaa ihmisiin liittyen: (Ibliis) sanoi: Niinpä, kautta kunniasi, johdatan harhaan heidät kaikki, paitsi ne palvelijasi heidän keskuudestaan, jotka ovat vilpittömiä (uskollisia, tosiuskovia Yhteen Jumalaan). 50 (Ibliis) sanoi: Oletko nähnyt tämän, jonka olet korottanut kunniassaan yläpuolelleni? Jos annat minulle aikaa ylösnousemuksen päivään, otan ja eksytän hänen jälkeläisensä harvoja lukuunottamatta. 51 Allaah vahvisti, että Saatana tulisi saavuttamaan menestyksen: Ja totisesti Ibliis osoitti todeksi luulonsa, sillä he seurasivat häntä, lukuunottamatta muutamia uskovista (Jumalan Ykseyteen). 52 Mikäli ihmisen sielusta tulee paha, tulee hänen luontonsa haluamaan sitä, mikä on haitallista, ja hän nauttii turmeltuneisuudesta ja rakastaa sitä suuresti. Tämän seurauksena myös ihmisen luonne, terveys ja omaisuus turmeltuvat ja tuhoutuvat. Saatana on itse alhainen: jos siis joku tahtoo saavuttaa hänen suosionsa niiden asioiden kautta, 15:31,32; 17:61; 18:50; 20:116; 26:95; 34:20; ja 38:74,75) 50 Suurah Saad 38:82-83, käännös merkityksestä 51 Suurah al-israa 17:62, käännös merkityksestä 52 Suurah as-saba 34:20, käännös merkityksestä 26

28 joita hän rakastaa, kuten loitsujen, valan vannomisten, spiritualismista ja taikuudesta kertovien kirjojen, epäuskon ja epäjumalanpalveluksen jne. kautta, hän tulee täyttämään joitain tämän henkilön toivomuksista. 53 Pyhyyttä häpäisevät teot ovat kuin lahjus Saatanalle. Se muistuttaa tilannetta, jossa ihminen maksaa toiselle, jotta tämä tappaisi jonkun, jonka hän tahtoo kuolevan, tai auttaisi häntä suorittamaan jonkin säädyttömän teon. Sen tähden monissa näistä amuleteista on Koraanin jakeita kirjoitettuna epäpuhtauksilla, kuten verellä tms., tai joitain Koraanin sanoja takaperin kirjoitettuina, tai niihin saattaa olla kirjoitettuna tai niiden ylle lausuttuna muita paholaista miellyttäviä asioita. Kun ihmiset kirjoittavat tai puhuvat sitä, mikä miellyttää paholaista, saattaa hän auttaa heitä saavuttamaan joitain heidän toiveistaan, esim. poistamalla suuria vesimääriä jostakin paikasta, tai kantamalla heitä ilmassa paikasta toiseen, tai tuomalla heille omaisuutta, joka on varastettu petollisilta ihmisiltä ja niiltä jotka eivät mainitse Allaahin nimeä omaisuutensa ylle, jne. Tiedän niin monesta yksityiskohtaisesta tapauksesta, joissa kaikki edellämainitut tapahtumat ovat käyneet toteen, että veisi liian pitkään mainita niitä - sillä tämänkaltaisia tapauksia on lukemattomasti. Asian ydin on, että Allaah on ilmoittanut Muhammadin (saws) olleen lähetetty kummallekin maailmalle, ja että dzinnit kuulivat hänen Koraanin lausuntaansa ja palasivat kansansa tykö kertomaan näille. Kaikki muslimit ovat yksimielisiä näistä tosiseikoista. Suurin osa Profeetan seuralaisista (Sahaabah) 54 ja heidän oppilaistaan, sekä enemmistö 53 Jotta ihminen jatkaisi epäuskon tekojen tekemistä ja rohkaisisi toisia tulemaan mukaan näihin tekoihin. 54 Ibn Abbaasin on autenttisesti kerrottu kiistäneen heidän tulemisensa profeetan (saws) luo ja tämän resitoimisen heille (Sahih Muslim (engl.), osa 1, s , n:o 902); silti Ibn Mas uud ja Abu Hurayrah ovat vahvistaneet sen. Siispä Ibn Abbaasin kielto katsotaan vain hänen tietämyksensä kiistämiseksi tapahtuneesta, sillä ne, jotka tapauksesta tiesivät, olivat todisteena tälle tapahtumalle. Ibn Abbaas on tiettävästi 27

29 myöhemmistä oppineista, katsoi dzinnien myös palanneen Profeetan (saws) luokse, tämän lukeneen heille lisää Koraania, ja heidän vannoneen uskollisuuttaan hänelle. He myös uskoivat dzinnien pyytäneen Profeettaa (saws) osoittamaan joitain ruokia heille ja heidän eläimilleen, ja hänen sanoneen heille: Te voitte saada jokaisen luun, jonka päälle Allaahin nimi on mainittu, sillä se tulee enemmällä kuin tarpeellisella lihalla peitetyksi, ja eläimillenne voitte saada eläinten jätöksiä ravinnoksi. Profeetta (saws) sanoi myös: Älkää puhdistako itseänne kummallakaan niistä (luista ja lannasta), sillä totisesti ne ovat muonitusta teidän veljillenne dzinnien keskuudessa. Tämä lausunto on luotettavasti kirjattu Ibn Mas uud -nimisen seuralaisen kertomana Sahih Muslimissa ja muissa hadiith-kokoelmissa. 55 Sahih al-bukharissa ja muissa hadiith-kirjoissa Abu Hurayrah on kertonut Profeetan (saws) kieltäneen luun ja eläinten jätösten käyttämisen puhdistustarkoituksiin. Sahih Muslimista ja muista hadiith-kirjoista löytyvän kertomuksen mukaan Salmaan -nimiseltä seuralaiselta kysyttiin: Teidän profeettanne on opettanut teille kaiken, jopa sen kuinka käydä tarpeillanne? Hän vastasi: Kyllä. Hän kielsi meitä olemasta kasvot rukoussuuntaan päin ulostaessamme tai virtsatessamme, puhdistamasta itseämme oikealla kädellämme, puhdistamasta itseämme vähemmällä kuin kolmella kivellä, tai puhdistamasta itseämme eläinten jätöksillä tai luilla. 56 Myös Jaabirin on kerrottu Sahih Muslimissa ja muissa kirjoissa sanoneen: Allaahin Lähettiläs (saws) kielsi meitä pyyhkimästä itseämme luilla tai eläinten jätöksillä. 57 Yhtälailla kiellon voi myöhemmin muuttanut näkemystään, sillä Ibn Jariir on kertonut Ibn Abbaasin yhtyneen Abu Hurayran mielipiteeseen koskien tätä tapausta (Ibn Kathirkin todisti tämän kertomuksen olevan oikea). 55 Sahih Muslim, (engl.), osa 1, s. 244, n:o Sahih Muslim, (engl.), osa 1, s. 160, n:o Ibid., osa 1, s. 160, n:o