SUOMENPYSTYKORVA 1/5 (SUOMENPYSTYKORVA) Suomalainen rotu

Transkriptio

1 Ryhmä: 5 FCI:n numero: 49 Hyväksytty: FCI Kennelliiton valtuusto Suomen Kennelliitto- Finska Kennelklubben ry SUOMENPYSTYKORVA 1/5 (SUOMENPYSTYKORVA) Suomalainen rotu Pohjoismainen Kennelunioni Dansk Kennel Klub Hundaræktarfélag Islands Norsk Kennel Klub Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben Svenska Kennelklubben

2 SUOMENPYSTYKORVA 2/5 KÄYTTÖTARKOITUS: Pääasiassa metsäkanalintujen, myös pienpetojen, vesilintujen ja hirven metsästykseen käytettävä koira. Metsästysintoinen, varsin itsenäisesti, mutta kuitenkin yhteistyöhaluisesti riistalla työskentelevä koira, joka ilmaisee riistan haukkumalla. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset tyypit, alaryhmä 2 pohjoiset metsästyskoirat; Käyttökoetulos vaaditaan. LYHYT HISTORIAOSUUS: Jo satoja vuosia sitten on suomenpystykorvan tyyppistä koiraa käytetty kaiken riistan metsästykseen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Alun perin asetettiin päätavoitteeksi saada aikaan hyvä puuhun haukkuva lintukoira, joka on myös kaunis. Kun rotuunotto aloitettiin 1890-luvulla, löydettiin tyypiltään ja käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia yksilöitä lähinnä maan itäisistä ja pohjoisista osista. Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin Rodun ensimmäinen erikoisnäyttely järjestettiin jo samana vuonna ja ensimmäinen linnunmetsästyskoe Nykyisin rotu on Suomessa ja Ruotsissa hyvin yleinen. Se on kehitetty puhtaasta luonnonkannasta ja liittyy vankasti suomalaiseen kulttuuriin. Suomenpystykorva nimettiin Suomen kansalliskoiraksi vuonna Suomen Kennelliiton ja Venäjän Kennelliiton välillä tehtiin vuonna 2006 sopimus, jolla karjalais-suomalainen laika ja suomenpystykorva yhdistettiin samaksi roduksi suomenpystykorvan rotumääritelmän alaisuuteen. YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoa pienempi, lähes neliömäinen, rakenteeltaan kuiva, kiinteä ja hyväryhtinen koira. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus. Rinnan syvyys on hieman vähemmän kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono-osan pituuden suhde kallo-osan pituuteen on noin 3 : 4. Kallo-osa on hieman leveyttään pitempi, leveys on sama kuin syvyys. KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Voi olla vieraita kohtaan hieman pidättyväinen, mutta vihaisuutta ei sallita. PÄÄ Kallo: Ylhäältä katsottuna munanmuotoinen, tasaisesti korvia kohti levenevä, levein kohta on korvien välissä. Päälaki on sekä sivusta että edestä katsottuna hieman kaartuva. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat lähes yhdensuuntaiset. Otsauurre on hyvin matala. Kulmakaaret ja niskakyhmy ovat hieman havaittavissa. Otsapenger: Kohtuullinen. Kirsu: Pienehkö, pikimusta.

3 SUOMENPYSTYKORVA 3/5 Kuono: Kuono kapea, kuiva, päältä ja sivulta katsoen tasaisesti kapeneva. Kuononselkä on suora. Alaleuka on selvästi näkyvä. Huulet: Tiiviit, ohuehkot ja hyvin sulkeutuvat. Hyvä pigmentti. Leuat / hampaat: Leuat voimakkaat. Hampaat ovat hyvin kehittyneet, symmetrisesti kiinnittyneet; normaali hammaskaavio, täysi hampaisto. Tiivis, leikkaava purenta. Posket: Poskikaaret ovat hieman korostuneet. Silmät: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinot, mieluimmin tummat. Ilme on eloisa ja tarkkaavainen. Korvat: Melko ylös kiinnittyneet, aina pystyt. Suhteellisen pienet, teräväkärkiset, hienokarvaiset, erittäin liikkuvaiset. KAULA: Jäntevä ja keskipitkä. Kaula näyttää uroksella tuuhean karvapeitteen johdosta lyhyehköltä. Ei löysää kaulanahkaa. RUNKO Säkä: Selvästi erottuva, etenkin uroksilla. Selkä: Lyhyehkö, vaakasuora ja jäntevä. Lanne: Lyhyt ja lihaksikas. Lantio: Keskipitkä ja hyvin kehittynyt. Hieman viisto. Rintakehä: Pitkä, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Kylkiluut ovat hieman kaarevat; eturinta on selvä, ei kovin voimakas. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on hieman kohoava. HÄNTÄ: Kiertyy tarmokkaasti tyvestä alkaen kaaressa eteenpäin tiiviisti selän myötäisesti, alas- ja loivasti taaksepäin puristuen reittä vasten hännän kärjen ulottuessa reiden keskikohdalle. Ojennettuna häntä ulottuu suunnilleen kintereeseen. RAAJAT ETURAAJAT: Yleisvaikutelma: Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Luusto on keskivahva. Olkavarsi on hieman lapaa ja kyynärvartta lyhyempi. Lavat: Tiiviit, hyvin liikkuvat, aavistuksen pystyt. Olkavarret: Hieman lapaluuta lyhyemmät, hieman viistot ja voimakkaat. Kyynärpäät: Lavan yläkärjen kautta vedetyn pystysuoran linjan etupuolelle sijoittuneet, suoraan taakse suuntautuneet. Kyynärvarret: Melko vankat, pystysuorat. Välikämmenet: Keskipitkät, hieman viistot ja joustavat. Etukäpälät: Pyöreähköt ns. kissankäpälät. Varpaat ovat tiiviit ja hyvin kaareutuvat. Päkiät ovat kimmoisat, aina mustat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat.

4 SUOMENPYSTYKORVA 4/5 TAKARAAJAT: Yleisvaikutelma: Voimakkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, kohtuulliset kulmaukset. Luusto on keskivahva. Reisi on hieman säärtä pitempi. Reidet: Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset. Polvet: Eteenpäin suuntautuneet; polvikulmat ovat kohtuulliset. Sääret: Jäntevät. Kintereet: Kohtuullisen matalalla; kinnerkulma on kohtuullinen. Välijalat: Lyhyehköt ja voimakkaat, pystyasentoiset. Takakäpälät: Hieman etukäpäliä pitemmät, muuten samanlaiset kuin etukäpälät. LIIKKEET: Keveät, maatavoittavat ja vaivattomat. Vaihtaa herkästi ravin laukaksi, joka on mieluisin liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Syöksyessään riistan perään räjähtävän nopea. IHO: Kauttaaltaan tiivis ja poimuton. KARVAPEITE Karva: Rungossa pitkähköä, puolipystyä tai pystyä, niskassa ja selässä jäykempää. Päässä ja raajoissa, lukuunottamatta raajojen takaosaa, lyhyttä ja ihonmyötäistä. Lapojen jäykkä karva on varsinkin uroksilla huomattavasti pitempää ja karkeampaa. Reisien takaosassa ja hännässä karva on pitkää ja tuuheaa. Pohjavilla on lyhyttä, pehmeää, tiheää ja vaaleaa. Väri: Selkäpuolelta kellan- tai ruskeanpunainen, väri mieluiten kirkas. Korvien sisustan, poskien, leuanaluksen, rinnan, vatsan, raajojen sisäpuolien samoin kuin reisien takaosan karvat ja häntäkarvat ovat vaaleampia. Valkea piirto rinnassa ja hieman valkeaa väriä käpälissä sallitaan. KOKO Säkäkorkeus: Urokset cm, nartut cm. Ihannekorkeus uroksilla 47 cm, nartuilla 42 cm. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa. hammaspuutokset (paitsi P1 -hampaat) HYLKÄÄVÄT VIRHEET: vihaisuus tai liiallinen arkuus selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen muut kuin pystyt korvat

5 SUOMENPYSTYKORVA 5/5 muu kuin musta kirsu kirkkaankeltaiset tai herasilmät ala- tai yläpurenta nikamavika hännässä runsas valkoisuus rinnassa ja/tai valkea sukka jalassa perusväristä voimakkaasti poikkeavat värit laineikas tai kihara karvapeite. rajamitat ylittävä tai alittava säkäkorkeus vakavat hammaspuutokset HUOM: Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.

6 FINNISH SPITZ 49 (SUOMENPYSTYKORVA) ORIGIN: FINLAND DATE OF PUBLICATION OF THE ORIGINAL VALID STANDARD: UTILIZATION: A hunting dog mainly for forest game birds, also predatory small game, waterfowl and elk. Eager hunter; rather independent, yet works cooperatively to game, marking game by barking. CLASSIFICATION FCI: Group 5 Spitz and primitive types Section 2 Nordic hunting dogs With working trial only in the Nordic countries (Sweden, Norway & Finland) BRIEF HISTORICAL SUMMARY: It is known that already hundreds of years ago dogs of this type were used for all game hunting over the whole country. Originally the main goal was to develop a dog that barked well at game up in trees and was also beautiful. When the registering of the breed started in the 1890s, individuals similar in type and hunting purpose were found mainly in the eastern and northern parts of the country. The first breed standard was established in The first breed show was held the same year and the first bird-hunting trial in Today the breed is very common in both Finland and Sweden. It has been developed from pure natural stock and is an essential part of the Finnish culture. The Finnish Spitz was named as the National Dog of Finland in According to the agreement between the Finnish Kennel Club and the Russian Cynological Federation which was signed in 2006 the Karelian-Finnish Laika and the Finnish Spitz were combined as one breed under the breed standard of the Finnish Spitz. GENERAL APPEARANCE: Smaller than medium sized, almost square. In conformation lean, firm and carries himself well. IMPORTANT PROPORTIONS: The length of the body is the same as the height at withers. The depth of the chest is slightly less than half of the height at the withers. The ratio between the muzzle and skull is approximately 3:4. The skull is a little broader than long, the breadth is the same as depth. BEHAVIOUR AND TEMPERAMENT: Lively, vigorous, brave and determined. Might be a little reserved towards strangers, but never vicious.

7 HEAD CRANIAL REGION: Skull: Viewed from above egg-shaped broadening gradually towards the ears. Skull is broadest between the ears. Viewed from the front and in profile the skull is slightly convex. The upper axes of the skull and muzzle are almost parallel. The frontal furrow is very shallow. The superciliary ridges and the occiput are slightly visible. Stop: Not very pronounced, the angle between the nasal bridge and the skull is clearly marked. FACIAL REGION: Nose: Rather small, jet-black. Muzzle: Viewed from above and in profile evenly tapering, rather narrow, not fleshy. The nasal bridge is straight. The lower jaw is clearly defined. Lips: Tight, rather thin and close fitting. Good pigmentation. Jaws / Teeth: The jaws are strong. The teeth are well developed and symmetrical; 42 teeth, according to the dentition formula. Close fitting scissor bite. Cheeks: The zygomatic arches are slightly emphasized. Eyes: Medium sized, almond shaped, slightly oblique and preferably dark. The expression is lively and alert. Ears: Set rather high, always erect. Rather small sized, pointed, very mobile and covered with fine hair. NECK: Muscular; it appears to be rather short in males due to the thick ruff, of medium length in bitches. Throat without dewlap. BODY Withers: Clearly defined, especially in males. Back: Rather short, level and muscular. Loin: Short and muscular. Croup: Of medium length, well developed and slightly sloping. Chest: Long, reaching almost to the elbows, not very broad. The ribs are slightly sprung; the fore chest normally developed, not very prominent. Underline and belly: Slightly tucked up. TAIL: Curved forward from the set-on tightly along the back, then hanging downand slightly tilted towards the rear and pressed against the upper thigh, the tip of the tail to reach down to the middle of the thigh. When straightened reaches approximately down to the hocks. LIMBS FOREQUARTERS: General appearance: Viewed from the front straight and parallel. The bone is of moderate strength. The upper arm is a little shorter than the shoulder blade and the forearm.

8 Shoulders: Firm, very mobile and not very oblique. Upper arms: A little shorter than the shoulder blade. Slightly sloping and strong. Elbows: Placed in front of a vertical line drawn from the point of shoulder; pointing straight backwards. Forearms: Moderately strong, vertical. Metacarpus (Pastern): Of moderate length, only slightly sloping and flexible. Forefeet: Roundish, like cat-feet. Toes tight and well arched. Pads elastic, always black, the sides covered with dense hair. HINDQUARTERS: General appearance: Strong, viewed from behind straight and parallel, moderate angulations. The bone is of moderate strength. The thigh is slightly longer than the lower thigh. Thigh: Of medium length, rather broad with well developed muscles. Stifle (Knee): Pointed forward, moderate angulation. Lower thigh: Muscular. Hock joint: Set moderately low, moderate angulation. Metatarsus (Rear pastern): Rather short, strong and vertical. Hind feet: A little longer than the forefeet, otherwise similar. GAIT: Light, effortless and covering the ground. Changes easily from trot to gallop, the latter being the most natural style of movement. The legs move parallel. When rushing after game explosively fast gallop. SKIN: Tight overall without wrinkles. COAT Hair: Moderately long on the body, stand-off coat, semi or fully, stiffer stand-off on the neck, shoulders and back. On the head and the legs, except the back of the hindquarters, coat is short and close-lying. The stiff hair on the shoulders, especially in males is noticeably longer and coarser. On the trousers and on the tail the hair is long and dense. The undercoat is short, soft, dense and light in colour. Colour: The hair on the back is bright red- or golden red, preferably a bright colour. A lighter shade is inside the ears, on cheeks, throat, chest, belly, inside the legs, back of the thighs and on the tail. A small white spot on the chest and small white markings on the feet are permitted. SIZE Height at the withers: Males cm, females cm. Ideal height: males 47 cm, females 42 cm. FAULTS: Any departure from the foregoing points should be considered a fault and the seriousness with which the fault should be regarded should be in exact proportion to its degree and its effect upon the health and welfare of the dog and on its ability to perform its traditional work.

9 missing teeth (excluding the PM1 and M3) DISQUALIFYING FAULTS: aggressive or overly shy any dog clearly showing physical or behavioural abnormalities should be disqualified other than erect ears other than black nose eyes bright yellow or wall eye overshot or undershot mouth kinked tail large white markings on the chest and/or a white sock colours differing severely from the basic colour wavy or curled coat height other than given in the standard several missing teeth NOTE: Male animals should have two apparently normal testicles fully descended into the scrotum. Only functionally and clinically healthy dogs, with breed typical conformation should be used for breeding.

10 Suomen Kennelliitto- Finska Kennelklubben ry FCI:s grupp5 Spetshundar och hundar av urhundstyp (underavdelning 2) FINSK SPETS 49 (SUOMENPYSTYKORVA) Ursprungsland / hemland: Finland Godkänd av Finska Kennelklubbens fullmäktige ANVÄNDNINGSOMRÅDE: En jakthund avsedd för jakt främst på skogsfågel, även till en viss grad på mindre rovdjur, sjöfågel och älg. En hund med jaktlust. Den söker upp viltet mycket självständigt men dock samarbetsvilligt och markerar vilt med skall. BAKGRUND / ÄNDAMÅL: Rasens förhistoria är okänd. Man vet dock att redan för hundratals år sedan har man använt hundar som i typ liknar finsk spets för jakt på all vilt i hela landet. Den ursprungliga målsättningen var att avla fram en jakthund som är bra att skälla på i träd sittande fåglar, men som också skall vara vacker. Då upptagningen till rasens stambok påbörjades på 1890-talet återfanns det hundar främst i landets östra och norra delar, som i typ liknade varandra och hade samma användningsändamål. Första rasstandarden fastställdes år Redan samma år anordnades rasens första specialutställning och år 1897 det första jaktprovet på fågel. Idag är rasen mycket allmän i både Finland och Sverige. Den är avlad från en ren naturstam och är en viktig del av den finska kulturen. Rasen finsk spets utsågs till Finlands nationalras år HELHETSINTRYCK: Under medelstorlek, nästan kvadratiskt byggd, torr, fast och med god resning. VIKTIGA MÅTTFÖRHÅLLANDEN: Kroppslängden skall vara samma som mankhöjden. Bröstkorgens djup skall vara något mindre

11 än hälften av mankhöjden. Nospartiets längd/skallens längd skall vara ca 3:4. Skallens längd skall vara litet större än bredden, som är samma som djupet. UPPFÖRANDE OCH KARAKTÄR: Livlig, energisk, modig och outtröttlig. Kan vara något reserverad mot främlingar, men får aldrig vara aggressiv. HUVUD SKALLPARTI: Skallpartiet skall ovanifrån sett vara äggformat och utbreda sig jämnt mot öronen, skallen är bredast mellan öronen. Hjässan skall, från sidan och framifrån sett, vara något välvd. Skallens och nospartiets överlinjer skall vara nästan parallella och pannfåran skall vara låg; ögonbrynsbågarna och nackknölen skall vara aningen markerade. STOP: Stopet skall vara svagt sluttande, vinkeln mellan nosryggen och hjässlinjen skall vara tydlig. NOSTRYFFEL: Nostryffeln skall vara tämligen liten och becksvart. NOSPARTI: Nospartiet skall vara smalt, torrt och såväl ovanifrån som från sidan sett jämnt avsmalnande. Nosryggen skall vara rak. Underkäken skall synas tydligt. LÄPPAR: Läpparna skall vara åtliggande, tämligen tunna och väl slutna med bra pigment. KÄKAR / TÄNDER / BETT: Käkarna skall vara kraftiga. Tänderna skall vara väl utvecklade och symmetriskt ansatta. Normalt tandschema. Väl slutet saxbett. KINDER: Okbågarna skall vara aningen markerade. ÖGON: Ögonen skall vara medelstora, mandelformade, något snedställda och helst mörka till färgen. Uttrycket skall vara livligt och uppmärksamt. ÖRON: Öronen skall vara relativt högt ansatta, alltid upprättstående, tämligen små, spetsiga, fint behårade och mycket rörliga. HALS: Halsen skall vara muskulös utan löst halsskinn. På grund av den täta pälsen verkar halsen relativt kort hos hanhundar och medellång hos tikar. KROPP MANKE: Manken skall vara tydligt markerad, i synnerhet hos hanhundar.

12 RYGG: Ryggen skall vara tämligen kort, rak och muskulös. LÄNDPARTI: Ländpartiet skall vara kort och muskulöst. KORS: Korset skall vara medellångt, väl utvecklat och svagt sluttande. BRÖSKORG: Bröstkorgen skall vara lång och nå nästan till armbågen, inte påtagligt bred. Revbenen skall vara något välvda. Förbröstet skall vara tydligt, inte särskilt kraftigt. BUKLINJE: Buklinjen skall vara något uppdragen. SVANS: Svansen ringlar sig kraftigt ända från svansroten i en båge framåt tätt längs ryggen, sedan nedåt och svagt bakåt samt trycks mot låret. Svansspetsen når till lårets mitt. Som uträtad når svansen ungefär till hasleden. EXTREMITETER FRAMSTÄLL: Frambenen skall framifrån sett vara raka och parallella. Benstommen är medelgrov. Överarmen skall vara något kortare än skulderbladet och underarmen. SKULDERBLAD: Skulderbladen skall vara väl ansatta, mycket rörliga och relativt branta. ÖVERARM: Överarmen skall vara något kortare än skulderbladet, något vinklad och kraftig. ARMBÅGE: Armbågarna skall vara rakt bakåtriktade och befinna sig framför en lodrät linje som är dragen genom skulderbladets högsta punkt. UNDERARM: Underarmen skall vara relativt kraftig och lodrät. HANDLOVE: Handloven skall vara fjädrande. MELLANHAND: Mellanhanden skall vara medellång och något vinklad. TASSAR: Tassarna skall vara tämligen runda, sk. kattassar med väl slutna och väl välvda tår. Trampdynorna skall vara spänstiga, alltid svarta till färgen och på sidorna täckta av tät hårbeklänad. BAKSTÄLL: Bakbenen skall vara kraftiga, medelmåttligt vinklade och bakifrån sett raka och parallella. Benstommen skall vara medelgrov. Låret skall vara något kortare än underbenet. LÅR: Låren skall vara medellånga och tämligen breda med kraftig muskulatur.

13 KNÄLED: Knäleden skall vara framåtriktad och knävinkeln medelmåttlig. UNDERBEN: Underbenet skall vara spänstigt. HAS: Haslederna skall vara relativt lågt ansatta med medelmåttlig vinkel. MELLANFOT: Mellanfoten skall vara relativt kort, kraftig och lodrät. TASSAR: Baktassarna skall motsvara framtassarna, men vara något längre. Sporrarna skall avlägsnas. RÖRELSER: Rörelserna skall vara lätta, vägvinnande och flotta. Hunden byter travet lätt till galopp, som är den angenämaste rörelseformen. Rörelserna skall vara parallella. Hunden skall vara explosivt snabb då den rusar efter vilt. HUD: Huden skall överallt vara åtliggande och utan rynkor. PÄLS PÄLSSTRUKTUR: På bålen skall pälsen vara tämligen lång, till hälften rest eller helt upprättstående, på nacken och ryggen styvare. På huvudet och benen, med undantag av benens bakre del skall pälsen vara kort och åtliggande. Skuldrornas styva hår skall i synnerhet hos hanhundar vara betydligt längre och strävare. På lårens baksida och svansen skall håret vara långt och yvigt. Bottenullen skall vara kort, mjuk, tät och ljus. FÄRG: På ryggen skall färgen vara röd- eller gulaktigt brun och helst klar. Insidan av öron, kinder, haka, bröst, mage, insidan av benen, lårens baksidor och svansen har ljusare färg. En vit strimma på bröstet och litet vitt på tassarna tolereras. STORLEK / VIKT MANKHÖJD: Idealmankhöjd hos hanhundar skall vara 47 cm och hos tikar 42 cm. Tillåten avvikelse är 3 cm. VIKT: Vikten skall vara kg hos hanhundar och 7-10 kg hos tikar. FEL: Varje avvikelse från standarden är fel och skall bedömas i förhållande till graden av avvikelse. - Köttigt huvud - Grovt nosparti - Svagt utvecklad underkäke

14 - Öron som är i en skarp vinkel framåtriktade, åt sidan riktade eller bakåtlutande. Öronspetsar som närmar sig varandra; på insidan långhåriga öron - Alltför veka handlovar - Slapp svans, liksom för kraftigt ringlad svans - Lång, mjuk liksom för kort eller åtliggande päls - Skarpt avgränsad brokighet DISKVALIFICERANDE FEL: - Tydlig aggressivitet mot människor - Slappa öronspetsar - Köttfärgad nosstryffel - Klargula eller glosögon - Under- eller överbett - Kotdefekt i svansen - Mycket vitt på bröstet och/eller vit socka - Färger som avviker sig tydligt från grundfärgen - Vågig eller lockig päls. TESTIKLAR: Hos hanhundar måste båda testiklarna vara fullt utvecklade och normalt belägna i pungen.