Talviurakointi kannattaa

Transkriptio

1 Talviurakointi kannattaa Vinhan vuosikymmenet TIKKURILAN IL ASIAKASLEHTI AKAS ASLE NRO 1 HUHTIKUU HTIK UU 2008 Valtti Ulkovaha suojaa terassia

2 Tässä numerossa ULKOMAALAUS 30-vuotias Vinha jatkaa suosiossa 10 Vinhan 30 värikästä vuotta 14 Teollisesti maalatun sahatavaran laatuluokituksella (SATEMA) tasalaatuista puumateriaalia 21 Millä käsittelen lämpökäsitellyn puun? 25 Talvikin on työaikaa 27 SISÄMAALAUS Kolmiulotteisuutta maalilla laminoiden 30 Lattiamaalivalikoimamme uudistui 32 MAALIA MAAILMALLE Matkailu- ja elämyskeskus Flamingo valmistautuu lentoon 6 Vanha pappila sai entisen värinsä 22 Marko Tuulolan koti sai pintaansa komean Modus-pinnoitteen 40 PINTAA SYVEMMÄLTÄ Pitkäikäinen puu-ulkoverhous UUTISIA Piharakentajalle Valtti Ulkovaha 26 Faxe-lattiaöljyt julkisiin tiloihin ja koteihin 34 Temaclad SC 50 vaativaan uudis- ja huoltomaalaukseen 42 Repco Peltikattomaali 44 Tikkurilan uudet maalaustyövälineet ulkokäyttöön 48 PINNALLA Ammattitaidon World Skills -kisassa nuorilla kädentaitajilla näytön paikka 4 Palkittua betoniarkkitehtuuria 44 MAALILINJA NEUVOO Miten tummuneet mäntypinnat voi raikastaa? 46 KANSIKUVA: MARTTI JÄRVI 4 2

3 Tietoa Tikkurilan tuotteista ja palveluista: Maalausneuvonta (vain alan ammatti laisille) ma pe klo 8 19 puh. (09) Sävytyskaavapalvelu ma pe klo 8 16 puh. (09) Tikkurilan Maalilinja (kotimaalareille) ma pe klo 8 19 puh (pvm/mpm) Väripalvelu ma pe klo 8 16 puh. (09) Nro 1/ vuosikerta Julkaisija Tikkurila Oy Kuninkaalantie 1 PL Vantaa puh. (09) faksi (09) Päätoimittaja Jarmo Mäenpää Toimituskunta Pirjo Ahola Mikko Auer Riitta Eskelinen Marja Koivusaari Pekka Kotilainen Rami Kuparinen Arto Lehtinen Jarkko Mattila Marika Raike Maria Tallsten-Lind Matti Vahteristo Seija Varila Leif Wirtanen Toimitussihteeri Anne Hassinen Taitto Anne Hassinen Paino PunaMusta Oy Miljoonan talon tuote Keväällä 1978 Tikkurila toi markkinoille aivan uudenlaisen tuotteen, vesiohenteisen peittävän puunsuojan Vinhan. Kolmekymmentä vuotta ei maalialalla ole kovin pitkä aika, mutta Vinha on tänä aikana vakiinnuttanut asemansa niin ammattilaisten kuin kuluttajienkin keskuudessa. Vinhalla on käsitelty jo noin miljoona taloa, niin mökkejä kuin omakoti- ja rivitaloja. Hyvä osoitus Vinhan kestävyydestä on se, että Ahvenanmaan vaativissa sääoloissa puurakennusten ulkopinnoista noin 90 prosenttia käsitellään Vinhalla. Myös vientimarkkinoilla Vinha on vahva merkki. Puunsuojaksi Vinha onkin erittäin monipuolinen: sillä voi suojata uudet pinnat, käsitellä haalistuneet puunsuojapinnat uuden veroisiksi, vaihtaa puunsuojan väriä sekä käsitellä uuden ja vanhan pinnan samanvärisiksi esimerkiksi rakennuksen laajentamisen yhteydessä. Vinhan menestys vahvistaa osaltaan uskoamme Pohjoismaiden oloihin kehitettyjen merkkituotteiden tarpeellisuuteen. Maalari tietää miten tuote käyttäytyy, kuluttaja osaa pyytää tuotetta kaupassa, ja myyjän aika vapautuu seuraavan asiakkaan palveluun. Vinhan juhlavuoden purkit sisältävät 30 % enemmän Vinhaa kuin normaalisti eli 11,7 litraa. Hyväkään tuote ei kuitenkaan yksin takaa onnistunutta lopputulosta, vaan tarvitaan taitoa ja oikeat välineet. Tulevan ulkomaalauskauden tärkeä uutuus on Tikkurilan maalaustyövälineperhe. Tikkurilan maalit ja Tikkurila-brändin alla myytävät ulkomaalaustyövälineet on kehitetty ja testattu toimimaan yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla. Oikean työvälineen valintaa helpottaa maalipurkin etiketissä oleva sivellinsymboli. Vastaava symboli on myös siveltimen etiketissä. Kesän kiireisenä aikana maalaustyötä aloittava löytää nopeasti laadukkaan työvälineen tästä valikoimasta. JARMO MÄENPÄÄ 3

4 Riikka Silvennoisen sijoitus kisassa oli 11. Taustalla Riikalla työstettävänä kuvasuurennus Fuji-vuoresta. Ammattitaidon World Skills -kisassa nuorilla kädentaitajilla näytön paikka EVA-MARIA OKSMAN, LEHTORI, TAO, TURUN AMMATTIOPISTOSÄÄTIÖ KUVAT: KIRSTI SALO JA SARI LARSEN Japanin Shizuokassa järjestettiin marraskuussa 2007 kansainvälinen nuorten ammattitaitokilpailu. Yli 830 kilpailijaa kymmenistä eri maista osallistui tähän tapahtumaan, joka järjestettiin nyt 39. kertaa. Joka toinen vuosi pidettävässä kilpailussa kamppaillaan eri ammattilajeissa hitsauksesta kauneudenhoitoon ja maalauksesta floristiikkaan. Japanin kilpailussa lajeja oli 44. Japanin ammattitaitokilpailuissa oteltiin muiden muassa maalaus ja tapetointi -lajissa. Lajin voitti Itävallan edustaja Michael Tobisch. Suomea edusti Parikkalasta kotoisin oleva Riikka Silvennoinen. Neljän päivän mittainen kilpailu sisälsi monenlaisia työtehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli oven ylisilotus ja maalaus kiiltävällä vesiohenteisella maalilla. Myös karmeja sekä jalka- ja ikkunalistoja maalattiin. Lisäksi työnä oli maalin sävytystä (neljä sävyä väriharmoniassa) ja väriraitojen maalausta. Kilpailutehtäviin kuului myös pakollinen käden tarkkuutta vaativa kuvamaalaustyö, joka esitti Fuji-vuorta. Tähän tehtävään kuului mallikuvan suurentaminen annettujen mittojen mukaan suoraan seinäpinnalle. Maalaustyö tehtiin käsivaraisesti kikkakeppiä apuna käyttäen. Kisaan kuului myös tapetointia, sapluunan suurennus-, leikkaus- ja maalaustyötä sekä vapaavalintainen maalaustyö. Vajaan kahden viikon reissu oli Silvennoisen mielestä onnistunut. Olen tyytyväinen, että sain työn valmiiksi määräajassa. Mitään isoja 4

5 mokia ei tullut, mutta niitä pienempiä kertyi ehkä liikaa, kertoo nuori maalari, jonka sijoitus kilpailussa oli 11. Hän myöntää, että jonkin verran häntä jännitti. Eniten jännitti viimeisenä päivänä se, ehdinkö saada työn valmiiksi. Yöunia en kuitenkaan menettänyt. Me kilpailijat pääsimme etukäteen tutustumaan kisapaikkaan, joten se auttoi varmasti vähentämään jännitystä. Joissakin asioissa työskentelyolosuhteet poikkesivat suomalaisista oloista. Ilman kosteus oli niin suuri, että maalin kuivuminen oli erityisen hidasta, Riikka huomauttaa. Maalitkaan eivät olleet samanlaisia kuin Suomessa. Nämä asiat tosin olivat tiedossa jo etukäteen, joten ne eivät tulleet yllätyksenä. Sinnikästä harjoittelua Maaliskuussa 21 vuotta täyttävä Riikka asuu tällä hetkellä Turussa, ja hän valmistui TAO, Turun Ammattiopistosäätiöstä vuosi sitten. Samoihin aikoihin alkoi myös varsinainen valmennus ammattitaidon kansainvälistä MM-kilpailua varten. Ensimmäinen maajoukkueleiri oli tammikuussa 2007, Riikka muistelee. Kaiken kaikkiaan leirejä oli viisi, ja niillä sai tavata muita kilpailuun osallistuvia suomalaisia nuoria eri puolilta Suomea. Nämä tapaamiset olivatkin Riikan mielestä hyviä, koska kisajoukkueen tuki oli tarpeen niin valmennusjaksolla kuin itse kilpailuissa. Samassa tilanteessa oleville ihmisille on helppo purkaa tuntojaan, hän huomauttaa. Samalla sai myös uusia ystäviä, joita olisi tarkoitus tavata vielä jälkeenpäinkin. Riikan valmennuksesta vastannut Turun Ammattiopiston lehtori ja maalarimestari Kirsti Salo sanoo olevansa erityisen ylpeä Riikan sinnikkäästä harjoittelusta. Riikka harjoitteli nöyrästi ja kehittyi lyhyessä ajassa ison harppauksen ammatillisessa mielessä, Salo kehuu suojattiaan. Riikka itse myöntää, että vapaa-ajasta joutui jonkin verran luopumaan, varsinkin valmennuksen loppupuolella. Aika monta viikonloppua tuli vietettyä koululla harjoittelemassa. Tosin hän huomauttaa, että valmennus sujui hyvässä hengessä. Käytännön järjestelyjä ja ajankäyttöä helpotti myös se, että valmentaja ja valmennettava asuvat samalla paikkakunnalla. Ammatillinen opinpolku TAO, Turun Ammattiopistosäätiön aikuiskoulutusjohtajan Sari Larsenin mukaan maalausalan tutkintolautakunta on juuri päättänyt myöntää Riikka Silvennoiselle ammattitutkintopaperit kilpailutehtävissä annettujen näyttöjen perusteella. World Skills Competition -kilpailun lisäksi Riikka on osallistunut Taitaja kilpailuun, jonka hän voitti. Kilpailukokemusta haettiin vuoden 2007 aikana myös pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta ammattitaitokilpailusta. Arvioijat löysivät näyttöä ammattitutkinnon tasoisesta osaamisesta, ja nämä näytöt on arvioitu todella pikkutarkasti ja jopa kansainvälisellä tasolla, Larsen korostaa. Usein ammattitutkintoon tullaan vasta, kun työelämässä on toimittu noin viisi vuotta. Tässä mielessä Silvennoinen saavutti tutkinnon ennätysajassa, sillä työelämässä hän ehti toimia koulusta valmistumisen jälkeen vasta vajaan vuoden. Sinnikkyytensä ja Skillsvalmennuksen ansiosta Riikka on kehittynyt todella huimasti. Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa Riikka Silvennoinen on itse sitä mieltä, että Skills-valmennus ja itse kilpailu ovat opettaneet hänelle ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Työtehtävät sinänsä olivat melko erikoisia töitä, joita ei välttämättä maalarin arkisessa työssä juurikaan tule vastaan, lukuun ottamatta tapetointia. Joka tapauksessa pitkää pinnaa tämä koko prosessi on kehittänyt, Riikka kertoo. Tuleville kilpailijoille Riikka antaisi neuvoksi sen, että pienistä asioista ei kannata hermostua. Mikään ei välttämättä onnistu kerralla, joten on oltava päättäväinen. Koko prosessi on loppujen lopuksi aika pitkä, 1 1½ vuotta, joten valmennukseen lähteminen vaatii myös sitoutumista. Pitää olla todella motivoitunut, koska harjoitteluun joutuu väkisinkin uhraamaan osan vapaa-ajastaan. Maalausliike Mika Aaltonen toimi 5

6 Japanin työsuojelumääräysten mukaan maalareiden tuli käyttää suojalaseja maalia sekoitettaessa. TEKSTI: LEENA-KAISA SIMOLA KUVAT: TUOMAS PIETINEN AMMATTITAIDON WORLD SKILLS -KISA... valmennuksen loppuvaiheessa Riikan valmennusyrityksenä yhteistyössä TAO, Turun Ammattiopistosäätiön kanssa. Riikan mieltä lämmittää se, että hänen työnantajansa jaksoi kannustaa häntä ja tuntui myös arvostavan ahkeraa harjoittelua. Skills-valmennusta on ollut tukemassa myös Tikkurila. Vaikka työnteko tällä hetkellä Riikalle maistuukin, hän pohdiskelee myös lisäkoulutuksen hankkimista. Yhtenä mahdollisuutena voisi olla vaikkapa sisustusalan jatko-opinnot. Käsillä tekeminen kiinnostaa, mutta paperien pyörittely ei, hän naurahtaa. Pintakäsittelyala World Skills Competition -kilpailuissa Ideana World Skills Competition -kisassa on kannustaa nuoria ammatilliseen koulutukseen ja nostaa koulutuksen arvostusta. Myös kansainvälisen yhteistyön edistäminen eri ammattialoilla on Skills-toiminnan peruspilareja. Ensimmäiset Skills-kilpailut pidettiin Portugalissa v Suomi on osallistunut näihin nuorten ammattitaidon maailmanmestaruuskisoihin vuodesta 1989 lähtien, maalaus ja tapetointi -laji mukaan lukien. Aiempien vuosien meriitteihin maalausalalla lukeutuvat vuoden 2005 hopeamitali sekä muutama diplomitasoinen suoritus. TAO, Turun Ammattiopistosäätiö on ollut Skills-valmennuksessa mukana jo vuodesta Seuraavat ammattitaidon MM-kilpailut järjestetään Kanadan Calgaryssa v

7 Ensi syyskuussa valmistuu Vantaalle kauppakeskus Jumbon viereen valtaisa matkailuja elämyskeskus Flamingo. Sen siipien suojaan mahtuu paljon, arviolta myös noin kolme miljoonaa kävijää vuodessa. valmistautuu lentoon Jari Laitinen Tikkurilasta (vas.) ja Sauli Sammalisto Maalaamo Pauli Hietaselta istahtivat tulevan vesipuiston altaan reunalle. Flamingon vesipuistosta tulee Pohjoismaiden suurin, kaikkiaan noin neliötä. Kun kulkee Tuusulanväylää tai Kehä III:a lentokentän läheisyydessä, Flamingon työmaata ei voi olla huomaamatta. Totta kai jo valtavan muotonsa saanut rakennuskin kiinnittää huomion, mutta työmaakoppien rivistö useammassa kerroksessa on vertaansa vailla. Työnjohtaja Sauli Sammalisto Maalaamo Pauli Hietaselta avaa oman työhuoneensa oven. Pääurakoitsija SRV Viitoset Oy antoi meille aliurakoitsijoillekin omat tilat, Sammalisto kiittelee. Maalaamo Pauli Hietanen aloitti oman urakkansa viime vuoden elokuussa. Paikka oli jo entuudestaan tuttu, sillä maalaamo vastasi aikoinaan myös Jumbon maalausurakasta. Flamingon urakkaan kuuluvat pääasiassa maalattavien pintojen tasoitus- ja maalaustyöt. Sauli Sammalisto ei äkkiseltään osaa määritellä urakan suuruutta. Maalia ja tasoitteita menee tolkuttomia määriä, tuhansia litroja. Kangastustakin tehdään, eli maalattavaa lasikuitutapettia laitetaan seiniin neliömetriä, Sammalisto toteaa. Flamingon kokoa kuvaa se, että lattiapintaa on 8,4 hehtaaria ja tilavuutta neljän eduskuntatalon verran. Työtä kyllä riittää. Tammikuussa Hietasen urakkaa työmaalla teki 20 maalaria ja 7 tasoitemiestä. Mutta ei tuo määrä enää kovin kauaa riitä. Osaavista tekijöistä on kova pula, muutaman miehen ottaisin heti, mutta ulkomaisia alihankkijoita me emme juurikaan käytä, Sauli Sammalisto toteaa. 7

8 aina tiedä, mitä tulee vastaan, Sauli Sammalisto lisää. Maalaamo Pauli Hietasen ja Tikkurilan keskinäistä luottamusta tukee myös pitkä yhteistyö. Se kai alkoi silloin, kun maalaamo perustettiin, Laitinen tokaisee. Siis vuonna Hietasen veljesten omistaman perheyrityksen palveluksessa on nyt noin 120 työntekijää. Maalaamo Pauli Hietanen hallitsee maalausurakoinnin uudisrakennusten sisä- ja ulkomaalauksista kunnostukseen, entisöintiin ja koristemaalauksiin. Suunniteltua kiirettä Aluksi Flamingon kerrottiin avautuvan marraskuussa. Nyt aikataulua on kiristetty pari kuukautta, jotta toiminta pääsee jo syksyllä hyvään vauhtiin. Aikataulu on kovin tiukka. Onneksi SRV osaa suunnitella hyvin töiden sujuvuuden. Meille kerrotaan, mikä tila on kiireellisin maalattava, ja toimimme sen mukaan, Sammalisto sanoo. Flamingon tuleva pintavärien kirjo ei vielä alkuvuodesta ollut tiedossa, vaan seiniin vedettiin lähinnä pohjamaaleja. Mutta Sammalisto tietää kokemuksesta, mitä tuleman pitää. Hän oli työnjohtajana myös Kampin keskuksen maalausurakassa. Kampissa maalattiin lopulta yhteensä 130 eri sävyllä. Tikkurilan tekninen myyntiedustaja Jari Laitinen kiertää työmaata Sauli Sammaliston kanssa mielenkiinnosta, ei varsinaisesta tarpeesta. Ammattitaitoinen urakoitsija osaa tehdä työt niin, että homma toimii ilman pulmia ja ihmettelyjä, Jari Laitinen sanoo. Uudisrakentaminen on sikäli helpompaa, että näissä maalataan selkeitä pintoja. Jos suunnittelu on tehty huolella, ei työssä pitäisi enää tulla yllätyksiä. Korjausrakentaminen on toinen juttu. Pintoja purkaessa ei Sauli Sammalisto ja maalari Jani Tervaniemi tarkastavat wellness-osaston suunnitelmia. Flamingossa riittää monenlaista pintaa pohjustettavaksi ja maalattavaksi. Hyvin suunniteltu työ sujuu kireässäkin aikataulussa, työnjohtaja Sauli Sammalisto Maalaamo Pauli Hietaselta toteaa. Tarkkana saa olla Sauli Sammalisto sanoo olleensa maalaushommissa koko ikänsä. Tai siis melkein: Lähdin 16-vuotiaana kotoa Iittalan lasipuhaltajakouluun. Se oli turhan lämmintä hommaa. Maalariksi ryhdyin 18-vuotiaana ja sen jälkeen olen kokenut kaikenlaista. Olen ollut maalaamassa laivoja, Nesteen säiliöitä ja öljynporauslauttoja. Flamingon kauppagallerian liukuportaat ovat arvatenkin tungokseen asti täynnä, kun Flamingo avataan syyskuun alussa. 8

9 Vesipuiston katto on korkealla. Maalareiden työtä helpottaa spider-nosturi, joka kurkottaa hankaliinkin paikkoihin. Marke Laukkanen on ollut Maalaamo Pauli Hietasen palveluksessa yli kuusi vuotta. Nyt hän työskenteli tulevan hotellin huoneissa. Flamingo on ollut hyvä ja siisti työmaa. Korroosiohommista siirryin rakennuspuolelle 80-luvun puolivälissä, ja käytännön kautta minusta on tullut työnjohtaja, Sammalisto kertoo. Tällä alalla on aina tekemistä eikä aika käy pitkäksi, hän lisää. Vuosien myötä itse työn tekeminen on muuttunut ja käytettävät maalit kehittyneet. Nykyisin täytyy olla myös tarkkana, mitä tuotteita käyttää. Täällä Flamingon työmaallakin esimerkiksi kaikkien hotellitiloissa käytettävien maalien tulee kuulua päästöluokkaan M1. Tikkurilan tuotteet ovat hyvin luokiteltuja, mutta kaikki maalitehtaat eivät ole ottaneet tätä asiaa vakavissaan, Sauli Sammalisto sanoo. Esimerkiksi kylpylätiloissa käytämme Luja-tuotteita. Ne ovat helppoja käsitellä ja antavat kestävän pinnan. Entisistä alkydipohjaisista tuotteista yksikään ei pärjäisi Lujalle kosteissa tiloissa. Flamingon viihdemaailmaa tulee täydentämään myös kuuden salin elokuvakeskus. Matkailu- ja elämyskeskus Flamingo rakennettava ala yli m 2, josta noin m 2 :n vesipuisto-, spa- ja wellness-kokonaisuus 13-kerroksinen hotelli, jossa 309 huonetta sekä ravintola- ja kongressitilat Flamingon ja Jumbon yhdistävä kauppagalleria ravintola- ja viihdemaailma, kuuden salin elokuvakeskus ja 20-ratainen keilahalli rakennuttaja ja omistaja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma rakentaja SRV Viitoset Oy arkkitehtisuunnittelu Haro ma & Partners Oy 9

10 30-VUOTIAS JATKAA SUOSIOSSA Ahvenanmaa on aurinkoa, tuulta, vettä, kylmää viimaa, pakkasta. Rajua saaristolaiskeliä, jossa rakennusten ulkopinnoite joutuu ääriolosuhteisiin. Siksi Vinha on siellä kovin suosittu. Ollut jo 30 vuotta. Vinhaa ei voita mikään TEKSTI LEENA-KAISA SIMOLA KUVAT ROBERT JANSSON Harmaa kasvattaa suosiotaan Ahvenanmaallakin julkisivun värinä. Per-Erik Dahlbomin mukaan vielä kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi Ahvenmaalla maalannut harmaata taloa. Ruotsalaista vaikutusta lienee talon yksityiskohtien korostaminen. Tässä talossa se on tehty hillityn tyylikkäästi, räväkämpiäkin versioita Ahvenanmaalta löytyy. Punainen kuuluu perinteiseen saaristolaismaisemaan. Aina tulee uusia hömpötyksiä! Näin ajatteli muiden mukana ahvenanmaalainen Aldur Manelius maalausliike Jomala Måleri Fixistä, kun hän ensimmäisen kerran kuuli peittävästä puunsuojasta nimeltä Vinha kolmisenkymmentä vuotta sitten. Talojen ulkopintoja oli maalattu siihen asti perinteisesti öljypohjaisilla maaleilla, eikä monikaan nähnyt heti mitään syytä vaihtaa vesiohenteiseen tuotteeseen. Vuosien tuotekehitystyön jälkeen ensimmäiset koetalot oli maalattu Vinhalla Porvoossa vuonna Kolme vuotta myöhemmin, 1978, Vinha oli valmis markkinoille ulkopintojen puolihimmeänä puunsuojana, joka säilyttäisi puun luonnollisen pintakuvioinnin. Kun Per-Erik Dahlbom 1980-luvun alussa tuli Ahvenanmaalle Tikkurilan piiriedustajana lanseeraamaan voimakkaammin Vinhaa, vastaanotto ei ollut kovinkaan innostunut. Minulle kerrottiin, että seuraava lautta mantereelle lähtee tunnin kuluttua. Sillä minun olisi korkea aika poistua, Peedu Dahlbom muistelee nauraen. Mutta toisin kävi. Nyt Ahvenanmaan puurakennusten ulkopinnoista 90 prosenttia maalataan Vinhalla. Vinhaa käytetään Ahvenanmaalla asukasta kohden eniten koko Suomessa. Manner-Suomessakin Vinhasta on tullut erittäin suosittu tuote. Jokos mantereellakin aletaan ymmärtää laadun päälle, Aldur Manelius kysäisee. 10

11 Mikä akry...? Vinhan tullessa markkinoille vesiohenteinen oli lähes kirosana öljypohjaisiin tuotteisiin tottuneille. Vesiohenteisia tuotteita käytettiin väärin sellaisille pinnoille, joille ne eivät soveltuneet. Lähes kaikki niin sanotut lateksit saivat huonon maineen. Vinhan vahvana valttina oli sen ehdottoman hyvä laatu. Sideaineena on alusta alkaen käytetty alkydivahvisteista akrylaattia. Vähän vaikeat sanat suomalaisten suuhun. Moni maalari kysyikin aluksi, että miksi sitä akryä pitäisi käyttää, Peedu Dahlbom sanoo. Vinha on pysynyt laadukkaana kaikki nämä 30 vuotta. Jos valmistuskaavaan on tehty muutoksia, se on johtunut lainsäädännöstä, mutta hyvää laatua ei ole muutettu. Ammattilaiset tietävät Vinha sai Ahvenanmaalla parhaat mahdolliset puolestapuhujat, kun kolme saaren silloista suurinta maalausliikettä otti Vinhan omakseen. Jomala Måleri Fixin lisäksi Måleri Salema ja Måleri Lindroos siirtyivät puutalojen ulkopinnoissa Vinhan käyttöön. Tosin ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole siitä, minä vuonna ja missä kohtees- Ahvenanmaalainen Måleri P. Karlsson on niin vannoutunut Vinhan käyttäjä, että yrityksen autokin on rekisteröity sen mukaan. Auton ympärillä Vinhan suosion Ahvenanmaalla aikoinaan sytyttäneet alan ammattilaiset: Aldur Manelius Jomala Måleri Fixistä, Sten-Åke Blomberg Måleri Salemasta, Åke Mäkilä Jomala Måleri Fixistä sekä Henrik Lindroos Måleri Lindroosista. Taustalla tämän hetken tyypillinen ahvenanmaalainen puutalo: väri ei ole punainen, ja pinnassa tietysti Vinhaa. 11

12 Pastellivärejä käytetään nyt Ahvenmaalla paljon. Vinhassa onkin värejä mistä valita. Vinhan alkuperäistä 20 sävyn värikarttaa on täydennetty osittain Tikkurilan Talomaalikartan sävyillä. sa. Mutta kun yksi aloitti, toinen tuli perässä. Tosin aluksi oli vaikea uskoa, kun arkkitehti oli määrännyt talon pintaan Vinhaa, Aldur Manelius sanoo. Kyllähän me äkkiä huomasimme, että Vinha pärjää paljon paremmin kuin monet muut maalit. Itse Vinhassa ei ole mitään vikaa. Ongelmia toki tuli, jos sitä käytti väärille pinnoille. Vinhalla saa myös siistin jäljen. Kun laittoi kesäpojat maalaamaan öljymaaleilla, tulos saattoi olla ihan kauhea, Sten-Åke Blomberg Måleri Salemasta sanoo. Ahvenanmaalla ammattilaiset hoitavat noin viidenneksen rakennusten ulkomaalauksista, tee se itse -miehet tekevät loput. Vinhan alkuaikoina ei ollut nettiä eikä Tikkurilan Maalilinjaa, joten neuvoa käytiin kysymässä maalikaupoissa ja ammattilaisilta. Vinhaa suositeltiin ja kuluttajat uskoivat. Mutta mitään ei saa suositella ilman omaa kokemusta. Olen nykyisin kuullut maalikaupassa sivukorvalla, miten asiantuntematon myyjä antaa aivan vääriä ohjeita. Pitää valita oikea tuote oikeaan paikkaan, Aldur Manelius kertaa vanhan totuuden. Ahvenanmaa on täynnä vettä. Se on maalille haaste. Eikä mikään ole ikuista, Sten-Åke Blomberg sanoo. Tosin Vinha on melkein: Muistan meidän maalanneen yhden talon Vinhalla lähes 30 vuotta sitten. Sen jälkeen sille ei ole tehty mitään, Henrik Lindroos Måleri Lindroosista sanoo. Eikös Vinha käykään Peedu Dahlbom muistelee takavuosien ns. ulkomaalauspäiviä rautakaupoissa, kun asiakkaille piti perustella Vinhan käyttöä. Nyt asiakkaat ovat jo valmiiksi poimineet Vinha-purkin ja tulevat kysymään lisäneuvoja, Dahlbom iloitsee. Joskus täytyy jo toppuutella, että ei Vinha ihan kaikkeen käy. Ei sillä kannata kumiveneitä maalata. Vinhan alkuperäisen 20 sävyn värikartan värit löytyvät edellen sävytyskoneesta. Lisää sävyjä on tuonut Tikkurilan Talomaalikartta, jonka sävyjä on osittain otettu myös Vinhan sävytykseen. Vinhan kolmen vuosikymmenen aikana maalaajien suo- 12

13 Lähes Engelin keltainen väri ja mansardikatto antavat uudelle puutalolle entisaikojen arvokasta tunnelmaa. Per-Erik Peedu Dahlbom tuli niin tutuksi Ahvenanmaalla, että sai melkein oman kylän vain kaksi kirjainta puuttuu. simat sävyt ovat muuttuneet. Ahvenanmaalla perinteiset punainen ja keltainen ovat antaneet tilaa nykyisille trendiväreille, vaaleille, hillityille pastellisävyille sekä vihreälle ja siniselle. Taloissa myös korostetaan esimerkiksi ikkunapuitteita ja nurkkalautoja hyvinkin kirkkailla väreillä. Tämä lienee ruotsalaista vaikutusta. Eikä kukaan olisi kymmenen vuotta sitten maalannut taloansa harmaaksi, Peedu Dahlbom sanoo. Ahvenanmaalla on otettu Vinha ja Peedu Dahlbomin neuvot tosissaan vastaan. Samoin teki Peedukin: hän lopulta otti sen lautan mantereelle, tosin vasta viime vuoden elokuussa, jolloin hänellä oli tehtynä 44 vuotta työtä Tikkurilassa ja siitä 25 Lounais-Suomen piiriedustajana. Vinha juttu! Vedä Vinhalla! Ulkoseinät, ikkunanpuitteet, vuorilaudat ym. Uudet ja aikaisemmin puunsuojalla käsitellyt pinnat, sahatut ja höylätyt pinnat sekä painekyllästetty puu Aikaisemmin puunsuojalla käsitelty pinta vaaleammaksi Kuin maalilla, mutta ei lattioihin 13

14 Vinhan 30 värikästä vuotta RIITTA ESKELINEN, BRÄNDIPÄÄLLIKKÖ JA MARIKA RAIKE, VISUAALINEN KOORDINAATTORI KUVAT: PÄIVI PELLINEN, MIKKO AUERNIITTY JA KEIJO PIISPA Vinha tuotiin markkinoille keväällä Peittävä puunsuoja oli mullistava uutuus, ja markkinointimateriaalissa sille määriteltiin neljä käyttöaluetta: uusien puupintojen suojaaminen, haalistuneiden puunsuojapintojen käsittely uuden veroisiksi, puunsuojan värin vaihtaminen sekä uuden ja vanhan pinnan käsittely samanvärisiksi. Vinhan ensimmäisessä värikartassa oli 20 väriä. Näin niitä luonnehdittiin Tikkurilan Viestissä 1/1978: Vinhan 20 luonnonläheistä sävyä ovat Tikkurilan värisuunnittelijat valinneet Valtti Color värisävyistä ja soinnuttaneet ne veljessarjaksi tai sanokaamme näinä tasa-arvon aikoina sisarparveksi. Värit olivat 1970-luvun hengen mukaisesti syviä, tummia ja Suomen luontoon kauniisti sulautuvia. Myöhempien värikarttojen vaaleat värit puuttuivat kokonaan. Suurin osa värinimistä oli ammennettu luonnosta: Männynkukka, Ahvenvita, Sammal, Kuusenhavu, Hilla, Käpy, Juolukka, Kelo jne. Vaaleat värit alkavat kiinnostaa 1980-luvun nousukauden myötä puutalorakentaminen kasvoi, ja puusta alettiin rakentaa myös yksi- ja kaksikerroksisia rivitaloja. Valkoiset vuorilaudat raikastivat ja jäsensivät ra- 14

15 kennuksia. Vuonna 1982 Vinhan värikarttaa laajennettiin asiakkaiden toiveiden mukaisesti lisäämällä siihen 10 uutta vaaleaa väriä, joita suositeltiin sekä kaupunki- että maaseutuympäristöön. Vaaleanruskea Hiekkaranta, kellertävä Maissi, vaaleanharmaa Jäkälä, keskiharmaa Lepänrunko, siniharmaa Kuurakallio, Torpanharmaa, keltainen Pappila, kellanruskea Meripihka ja viileän harmaa Helmiäinen toivat karttaan modernin tuulahduksen. Nyt karttaan tuli myös taitettu ja hyvin peittävä valkoinen. Vuonna 1985 karttaa uusittiin lisäämällä siihen erityisesti omakoti- ja rivitaloja varten valittuja värejä kuten kellanvalkoinen Kajastus, vaaleanharmaa Osteri, beige Särkkä, maitokaakaon ruskea Hieta, taitettu valkoinen Aamu ja hennon vihertävä Itkuraita. Värien määrä pidettiin samana, ja uusien värien tieltä saivat väistyä muun muassa vaalean kellertävät Pappila ja Maissi. Viisi vuotta myöhemmin talomaalarit kaipasivat iloisempia värejä: kirkkaankeltainen Aurinkoinen sekä murretummat Tähkä ja Syysvilja saivat paikkansa Vinhan värikartassa. Keväällä 1995 Vinhaan saatiin uusi perusmaali, joka entistä paremmin mahdollisti kaivatut vaaleat rivitalovärit. Näitä olivat muun muassa vaaleanpunertava Kuohukerma, kermanvärinen Aurinkotuuli, kellertävä Kuutamo, vihertävä Kevät, vaaleanharmaa Keskipäivä, vaaleansininen Autereinen ja lähes valkoinen Alabasteri. Takaisin juurille Vuonna 2001 Vinhan värikartta uudistettiin perusteellisesti. Väreissä palattiin takaisin lämpimämpiin ja murretumpiin sävyihin, jotka sopivat Suomen luontoon ja valoon paremmin kuin silmäänpistävän puhtaat värit. Värinimet valittiin nyt Kalevalasta: verenpunainen väri sai nimekseen Louhi, tummanharmaa on Ukko, perinteinen tummanruskea on Sampo, kellertävä valkoinen Lyylikki jne. Värit on ryhmitelty värialueittain, ja kartassa on käytetty myös kutakin värialuetta kuvaavia luontokuvia. Saamme joskus kritiikkiä siitä että värikartat ja värinimet muuttuvat liian usein. Sehän ei kuitenkaan ole ongelma, jos asiakas muistaa värinumeron. Sen perusteella vanhakin väri löytyy Tikkurilan sävytyskoneiden muistista. Varsinkin kuluttajat haluavat kuitenkin että väreillä on myös sanalliset nimet. Eikö vain Kuutar kuulostakin kauniimmalta kuin 2687 tai Metsola kiehtovammalta kuin 2679? Vinhan juhlavuoden purkit sisältävät 30 % enemmän Vinhaa kuin tavallisesti eli 11,7 litraa. 15

16 Pitkäikäinen puu-ulkoverhous TEKSTI: JARI VIRTA, SUOMEN KIINTEISTÖLIITTO KUVAT: MIKKO AUERNIITTY JA PEKKA VAINONEN Ulkoverhouslaudan kestoikää voidaan pidentää huolellisen suunnittelun ja rakentamisen lisäksi kiinnittämällä huomio oikea-aikaiseen pintakäsittelyyn sekä säännöllisiin huolto- ja korjaustoimiin. Myös puulajin ja -laadun valinnalla voidaan vaikuttaa ulkoverhouksen käyttöikään. Tutkimustulosten mukaan mäntypuusta sahatun ulkoverhouslaudan pintahalkeilu on huomattavasti yleisempää kuin kuusipuusta sahatussa verhouslaudassa. Auringonvalon vaikutuksesta maalaamattoman puun pinnan väri muuttuu harmaaksi. Pinnassa tapahtuu kemiallisia muutoksia, jotka vaikuttavat muun muassa puun kostumiseen ja pinnoitteiden pysyvyyteen. Tuloksena on lopulta vesiliukoisia tuotteita, jotka huuhtoutuvat pois puun pinnalta ja aiheuttavat pinnan eroosiota. Ulkoverhouslaudan pintaan alkaa muodostua pieniä halkeamia, jotka riippuvat rasitustason lisäksi puulajista, sahausasetteesta ja käytetystä pintakäsittely-yhdistelmästä. Pintakäsittely suojaa verhouslautaa Jos ulkoverhouslauta on maalattu niin, ettei siihen pääse kosteutta muuten kuin pinnoit- 16

17 teen läpi, vaikuttaa pinnoitteen kosteudenläpäisevyys suoraan dimensiovaihteluihin. Tumma väri absorboi enemmän energiaa siihen osuvasta säteilystä lämmittäen alla olevan materiaalin, jolloin pinnoitettu puu kuivuu nopeammin kuin vaalealla pinnoitteella käsitelty verhouslauta. Mitä tummempi on verhouksen pinta, sitä enemmän puu absorboi auringonsäteilyä. Verhouksen pinnan lyhytaikaiset ja nopeat lämpötila- ja kosteusvaihtelut aiheuttavat siten jännityksiä puuhun ja maalikalvoon, etenkin tummien, läpäisevien pintakäsittelyaineiden yhteydessä. Ensimmäiset kuivumisesta johtuvat halkeamat ilmestyvät yleensä eteläjulkisivun verhouslautoihin. Vaaleiden pintojen pintalämpötilat vaihtelevat vähemmän, ja nämä pinnat saattavat altistua ensimmäisenä homevaurioille, etenkin pohjoisjulkisivulla. Kuva 1. Ulkoverhouslaudan sahaustapoja (Sandberg & Söderström 2006). Säteittäispinta Tangentin suuntainen pinta, sisäpinta (ydinpuoli) Säteittäisesti sahattu puu Suunnittelu tärkeää Rakennussuunnittelun avulla voidaan vaikuttaa julkisivujen rasitustasoon. Julkisivupinnalle osuvaa viistosade-, roiskevesi- ja valuvesirasitusta ja niiden haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää räystäs- ja sokkelirakenteiden avulla. Leveät räystäät vähentävät seinäpintaan kohdistuvaa viistosaderasitusta. Ulkoverhouksen rasitustasoa pyritään vähentämään myös räystäskourujen ja syöksytorvien avulla. Niiden tehtävä on ohjata katolle satanut vesi hallitusti alas ulkoverhousta kastelematta. Niiden tärkeys korostuu korkeissa ja laajakattoisissa rakennuksissa. Korkea sokkelirakenne vähentää seinän alaosaan kohdistuvaa roiskeveden ja lumen aiheuttamaa rasitusta. Veden pääsyn estäminen rakenteisiin suunnitellaan kokonaisuutena, jolloin myrskypeltejä ja muita tarkoitukseen soveltuvia rakenteita käytetään aina, kun veden nousu ja tunkeutuminen on mahdollista. Veden tunkeutuminen on varteenotettava tekijä tuulisilla alueilla, kuten rannikolla sekä sisämaassa suurilla ja avoimilla aukeilla, mäen harjanteilla ja järvien rannoilla sekä korkeissa rakennuksissa. Pitämällä verhouslaudan kosteuspitoisuus mahdollisimman tasaisena ehkäistään verhouslaudan kosteus- Tangentin suuntainen pinta, ulkopinta (pintapuoli) elämistä ja siten vähennetään maalipinnan ja verhouslaudan halkeilua. Kun käytetään tiiviitä pintakäsittelyyhdistelmiä yhdessä riittävän tuuletusraon kanssa, verhouslaudan kosteuspitoisuus pysyy tasaisempana ja halkeilu vähäi sempänä. Puulajin ja laatuluokan valinta Tangentin suuntaisesti sahattu puu (pohjoismainen sahauskäytäntö) Suomessa puu-ulkoverhouksiin käytetään pääasiassa kuusta (Picea abies) ja mäntyä (Pinus sylvestris). Ulkoverhouslaudat sahataan tavanomaisesti pohjoismaisen sahauskäytännön mukaisesti (plain-sawn wood). Vaihtoehtoisesti verhouslaudat voidaan sahata säteittäisesti (fully quarter-sawn wood). Tutkimustulosten mukaan mäntypuusta sahatun ulkoverhouslaudan pintahalkeilu on huomattavasti yleisempää kuin kuusipuusta sahatussa verhouslaudassa. Ulkoverhouslaudan pintahalkeiluun säärasituksessa vaikuttaa myös sahausasete, eli se mistä kohtaa tukista verhouslauta on sahattu. Ulkoverhouslaudan valinnassa tulee ottaa myös huomioon ydin- ja pintapuolen erilainen halkeiluherkkyys. Tulevaisuudessa puu-ulkoverhouksiin saatetaan suosia säteittäisesti sahattuja verhouslautoja, koska niiden pintahalkeilu on vähäisempää verrattuna perinteisesti sahattuihin verhouslautoihin. Ulkoverhouslautojen laatuluokitus perustuu oksien kokoon, laatuun ja määrään. Verhouslaudoissa olevien oksien läpi tulevia vuotovesiä voidaan vähentää käyttämällä laatuluokiteltua sahatavaraa, jolloin sallittujen oksien koko ja laatu on tarkoin määritelty. Ulkoverhouslaudan materiaaliominaisuudet ovat nykytietämyksen mukaan riittävät, mikäli verhouslauta täyttää vähintään laatuluokan B (kvintta) mukaiset vaatimukset. 17

18 Rakentamisen valmistelu Puutavaran laatu ja kelvollisuus tarkastetaan heti vastaanotettaessa. Tarkastuksessa otetaan huomioon ainakin verhouslautojen puulaji, laatuluokka, paksuus ja kosteuspitoisuus. Mikäli verhouslautojen kosteuspitoisuuden todetaan vastaanotettaessa olevan yli 18 painoprosenttia puun kuivapainosta, on verhouslaudat palautettava takaisin materiaalin toimittajalle. Rakentajan kannalta on suositeltavaa vaatia kosteuspitoisuuden mittaus jo puutavaraliikkeessä. Tarkastuksen jälkeen verhouslaudat varastoidaan ulos joko katokseen tai peitteen alle kuivaan paikkaan noin puoli metriä irti maasta. Varastoinnin tarkoitus on suojata verhouslautoja ennen kiinnittämistä auringolta, sateelta ja maakosteudelta. Varastointipaikka on valittava siten, että siihen ei keräänny vettä eikä siitä haihdu kosteutta peitteen alle. Ennen verhouslautojen kiinnitystä suositellaan kosteuspitoisuuden tarkistamista, sillä liian märkien verhouslautojen kosteuseläminen saattaa aiheuttaa käytössä ongelmia. Suositeltava kosteuspitoisuus kiinnityshetkellä on % puun kuivapainosta. Talvipakkasilla ulkovarastoinnissa olevien verhouslautojen kosteuspitoisuus nousee korkeaksi. Tämä tarkoittaa, että verhouslautojen kiinnitystä tulisi välttää talvipakkasilla, etenkin jos laudat ovat kostuneet talvisäilytyksessä. Pintakäsittelyn tarpeellisuus Tärkein keino ulkoverhousvaurioiden ehkäisemiseksi on rakenteellinen puunsuojaus. Rakenteellisin keinoin puun kosteuspitoisuus pyritään pitämään niin alhaisena, että mikroorganismeille, kuten home-, sinistäjä- ja lahottajasienille, ei muodostu otollisia elinoloja. Samalla vähennetään puupinnan halkeilua. Vaikka rakenteellisesti oikein toteutettu puuulkoverhous ei välttämättä edellytä maalausta, auringonsäteily ja kosteusvaihtelut aiheuttavat puupinnan harmaantumista, halkeilua ja kulumista, minkä vuoksi maalauskäsittely on suotavaa. Maalaus estää eroosion, home- ja sinistäjäsienten kasvua 18

19 Kuva 2. Sahaussuunnan ja puulajin vaikutus ulkoverhouslaudan pinnan halkeiluherkkyyteen viiden vuoden säärasituksessa (Sandberg & Söderström 2006). Halkeaman keskipituus (mm) puun pinnassa Aika säärasituksessa (vuotta) Kuusi Tangentin suuntainen pinta, sisäpinta (ydinpuoli) Kuusi Tangentin suuntainen pinta, ulkopinta (pintapuoli) Kuusi Säteittäispinta Mänty Tangentin suuntainen pinta, sisäpinta (ydinpuoli) Mänty Tangentin suuntainen pinta, ulkopinta (pintapuoli) ja pinnan harmaantumisen, hidastaa sadeveden imeytymistä puuhun sekä luo esteettisen vaikutelman. Puupinnan käsittely ei takaa puun säilyvyyttä, vaan säilyvyyteen vaikuttaa rakenteellinen suojaus. Yleensä toivotun suojavaikutuksen saavuttaminen edellyttää, että maali ja maalausalusta on valittu oikein ja maalaustyö suoritettu oikeaoppisesti ja oikea-aikaisesti. Hyvän maalaustyön edellytykset Puupinnan tulee olla kaikissa käsittelyvaiheissa kuiva (kosteuspitoisuus % puun kuivapainosta). Pintakäsittelyn aikana ilman suhteellisen kosteuden tulee olla alle 80% ja lämpötilan yli +5 o C koko kuivumisen ajan. Maalausoloille asetettavat vaatimukset tarkistetaan lisäksi tuotteen käyttöohjeista. Kaikissa vaiheissa, mutta etenkin esikäsittelyjen osalta, työn huolellisuus ja perusteellisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Pohjustettaessa ja pohjamaalattaessa verhouslautoja on aina käsiteltävä myös verhouslautojen poikkileikkauspinnat. Mänty Säteittäispinta 19

20 Soveltuvat pintakäsittely-yhdistelmät Nykyisin puu-ulkoverhouksiin suositellaan teollisesti pohjamaalattuja tai teollisesti pohjustettuja ja pohjamaalattuja verhouslautoja. Teollinen pohjamaalaus tehdään hallitusti lämpimissä oloissa, jolloin sää tai työvirheet eivät pääse vaikuttamaan pohjamaalauksen lopputulokseen. Teollinen pohjamaalaus suojaa verhouslautoja pääasiassa kuljetuksen, varastoinnin ja asennuksen aikana. Pigmentoitu maali suojaa puupintaa kiinnityksen jälkeen myös auringonsäteilyltä ennen varsinaista pintakäsittelyä. Pigmentoiduilla tuotteilla pohjustetut tai pohjamaalatut puupinnat tulisi pintakäsitellä viimeistään 6 8 kuukauden kuluessa verhouslautojen altistumisesta auringonsäteily- ja kosteusrasituksille. Kesäaikana pohjamaalaus antaa lyhytaikaisemman suojan kuin kylmänä talviaikana, koska kesällä puupintaan kohdistuu suurempi auringonsäteily- ja kosteusrasitus. Pintamaalaus on suoritettava mahdollisimman pian pohjustuksen ja/tai pohjamaalauksen jälkeen. Teollisesti käsitellyt ulkoverhous laudat toimitetaan pakattuina niin, etteivät ne joudu kosteuden tai lian vahingoittamaksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana. Lisäksi varmistetaan, että maalintoimittaja on antanut pintakäsittely-yhdistelmän hoito-, huolto- ja kunnossapito-ohjeet. Sopivin ajankohta maalaustöille on toukokuun alusta syyskuulle. Suora auringonpaiste on yleensä haitaksi, koska maali kuivuu liian nopeasti. Sateen jälkeen puupintojen on annettava kuivua riittävästi. Huolto ja kunnossapito tärkeää Huoltomaalaus tulee tarpeelliseksi silloin, kun edellinen käsittely on siinä määrin kulunut tai vaurioitunut, että se on menettänyt esteettisen ja/ tai suojaavan merkityksensä. Huoltomaalaukseen ryhdyttäessä selvitetään aina aikaisemmat käsittelyt ja käytetyt maalityypit. Tämä edellyttää yleensä huoltokirjan systemaattista ylläpitoa. Huoltomaalauksen tarve vaihtelee yleensä eri julkisivuilla ilmansuuntien mukaan. Eteläjulkisivulla huoltomaalaus tulee ajankohtaiseksi yleensä ensimmäisenä ja pohjoissivulla viimeisenä. Lähteet Ahola, P Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita 570. Ahola, P Viivästyneen maalauksen vaikutus puujulkisivun kestoikään. Uutta puusta nro 2. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Ahola, P., Suomi-Lindberg, L. & Paajanen, L Pohjustusaineet suojaavat puuta. Uutta puusta nro 3. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Sandberg, D. & Söderström, O Crack formation due to weathering of radial and tangential sections of pine and spruce. Wood Material Science and Engineering, 1, Sandberg, D Weathering of radial and tangential wood surfaces of pine and spruce. Holzforschung, 53, Sandberg, D Distortion and visible crack formation in green and seasoned timber: infl uence of annual ring orientation in the cross section. Holz Roh- und Werkstoff, 63, Sandberg, D Radially sawn timber the Primwood Method for improved properties. Holz Roh- und Werkstoff, 63, Virta, J Puu-ulkoverhouslaudan pitkäaikaiskestävyyden optimointi. Marjatta ja Eino Kollin Säätiö. Artikkelin kirjoittaja, tekniikan tohtori Jari Virta, työskentelee kehityspäällikkönä Suomen Kiinteistöliitossa. 20