Andy. Etanolisurkeus. Värikäs. Tuulivoiman uranuurtajia. Pohjanmaan nörttimaakunta Sähköyhtiösi asiakaslehti

Transkriptio

1 Sähköyhtiösi asiakaslehti Tuulivoiman uranuurtajia Etanolisurkeus Värikäs Andy Pohjanmaan nörttimaakunta Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille. k atternö 1

2 Kolme kysymystä JOHN VIKSTRÖM, synt Kruunupyyssä, vanhempiensa kautta sukua lähes puolelle Ähtävälle. Naimisissa, 3 lasta, 10 lastenlasta. Käynyt ala- ja kansakoulun Kruunupyyssä, yhteiskoulun Kokkolassa, opiskellut Helsingissä, Turussa ja Saksassa. Porvoon hiippakunnan piispa , arkkipiispa Urheiluhullu. Ampunut sorsan ja hauen samalla laukauksella. Media välittää päivittäin raportteja, joissa maailman tilaa kuvataan synkin termein. Samalla viralliset tilastot osoittavat maailman ahdingon tasaisesti supistuvan ja ihmisten elämän kohentuvan. Ketä pitäisi uskoa? Mitä olen lukenut, kuullut ja ymmärtänyt, saamme uskoa kumpaakin. Ne näyttävät nimittäin kuuluvan yhteen. Keinot, joilla ihmiset ovat kohentaneet elintasoaan ja elämänlaatuaan, ovat osaltaan saaneet planeettamme voimaan huonommin. Ihminen on valitettavasti suurin uhka planeetallemme ja sen tulevaisuudelle. Raamatun mukaan ihminen asetettiin maailmaan ei vain hallitsemaan vaan myös käyttämään ja hoitamaan sitä. Olemme muistaneet tuon ensimmäisen tehtävän niin hyvin, että olemme unohtaneet toisen. Olemme käyttäneet valtaamme luonnon riistoon, josta on aiheutunut moni median osoittamista ongelmista. Kysymys kuuluukin: kuinka voimme yhtä aikaa lisätä niin ihmisen kuin maapallonkin hyvinvointia. Mikä on Pohjanmaan vahvuus ja mikä sen heikkous? Pohjanmaa on lakeuksia ja avoimia horisontteja. Tämä luonto on synnyttänyt uteliaita ihmisiä, jotka haluavat tietää, mitä horisontin takana on. Uteliaisuus on antanut meille vahvan vapaudenkaipuun, yhtä vahvan halun matkustaa maailmalla ja vieläkin vahvemman halun miettiä, spekuloida ja kokeilla niin hengellisillä kuin aineellisillakin kentillä. Niinpä ei ole sattumaa, että yrittäjyys on näillä seuduin laajempaa kuin muualla maassa. Mutta sama fyysinen ja henkinen ympäristö on aikojen saatossa voinut myös luoda monenlaisia aika äärimmäisiä ja merkillisiä liikkeitä. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Hyvän elämän ulkoiset aineelliset edellytykset ovat toki tärkeitä, mutta minulle elämänlaatu merkitsee ennen kaikkea, että minulla on hyvä suhde vaimoon ja perheeseen, työtovereihin, sukuun ja ystäviin ja että minulla on elämäntehtävä, joka antaa elämälle ja työlle merkitystä ja tavoitteita. Me ihmiset emme tarvitse vain ravintoa, jolla elää, tarvitsemme myös jonkun tai joitakuita, joiden kanssa elää ja tarvitsemme jotain, jonka puolesta elää. Sisältö Hyötyä Euroopasta 4 Uusi IT-ala 5 Sanokaa ei ilmaston väärinkäytölle! 6 Biopolttoaineet: poliittista hysteriaa ilman tuloksia 8 Puolustakaa avointa yhteiskuntaa! 12 Pohjanmaan nörttimaakunta 18 Vihdoin saan roiskia väreilläni! 20 Italialaisen matkamuistoja 28 Tuulivoiman uranuurtajia 36 Poliittinen päätös nostaa sähkönhintaa 42 Yhtenä rintamana Einoa vastaan 44 Nostetta alueelle 45 Katternö Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Kauppiaankatu 10, Pietarsaari, puh. (06) , faksi (06) , stefan.storholm@katterno.fi, Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, tel. (06) , siv.granqvist@katterno.fi Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, Toimittajat Svenolof Karlsson, Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Kaj Frilund, Terje Tiilikka Kansikuva Steve Sunabacka Paino Forsberg 2014 Lehden aiempia numeroita on luettavissa osoitteessa Tämä ei ole puoluelehti O y Katternö Ab:n viettäessä 50-vuotisjuhlaansa syksyllä 2005 päätimme alkaa julkaista asiakaslehteä, jonka nostaisi yritystä ja energia-asioita yleisön tietoisuuteen. Lukijoilta on saatu erittäin myönteistä palautetta etenkin koska lehti on journalistisesti kunnianhimoinen ja pyrkii tarjoamaan monenlaista luettavaa, josta kaikki voivat löytää itseään kiinnostavia aiheita. Pietarsaaren kaupunginvaltuuston lokakuun kokouksessa valtuutetut Marita Salmu (Pro Pietarsaari) ja Anna-Maija Lyyra (Vihreä liitto) syyttivät Katternö-lehteä globaalin lämpenemisen väheksymisestä. Heidän mielestään lehden olisi noudatettava kaupungin hyväksymää ympäristöstrategiaa. Lausunnot ovat merkillisiä. Joka haluaa tutustua poliittisten puolueiden mielipiteisiin, voi kai lukea niiden lehtiä. Katternö-lehden perusideana on hakea tietoa journalistisiin menetelmiin luottaen ja lisätä energia-asioiden ymmärtämistä. Mitä tulee globaaliin lämpenemiseen, Katternö-lehti on koko ajan käyttänyt virallisia lämpötilatilastoja ja verrannut niitä IPCC:n ja muiden skenaarioihin. Lehti on haastatellut johtavia ilmastotutkijoita (mm. Atte Korholaa, Lennart Bengtssonia) ja myös ympäristöministeriä. Mitä asiaan vakavasti suhtautuvan lehden olisi pitänyt tehdä toisin? Suomen virallisissa, vuoteen 2020 tähtäävissä ilmastotavoitteissa Katternö-konserni kuuluu luokan priimuksiin. Investoimme mittavasti Alholmens Kraftiin jo ennen uusiutuvuustavoitteita. Rakensimme viime vuonna toiseksi eniten tuulivoimaa Suomessa. Nyt haluamme synnyttää puolueetonta keskustelua vuoden 2020 jälkeisistä tavoitteista. Kaikesta huolimatta päätimme tarjota tässä numerossa tilaa Vihreiden Lyyran haastattelulle, jotta hän voisi selventää mielipiteitään laajemmin. Kuten aina, edellytyksenä oli, että artikkeli julkaistaisiin vain sellaisessa muodossa, johon hän itse haastateltavana olisi tyytyväinen. Muutamaa tuntia ennen haastattelua Lyyra vetäytyi siitä, vaikka oli itse avannut pelin. Kehitimme silloin uuden idean; tekisimme tästä vihreitä arvoja pohjalaisessa ympäristössä käsittelevän teemanumeron. Löytyisikö kohta, jossa vihreät ja muut ryhmät voisivat kohdata ja ehkä ymmärtää toisiaan? Varasimme lehdestä 8 sivua, jossa asiaa kuvattaisiin eri näkökulmista. Tämän kokonaisuuden toimittamiseen osallistuisi yhteyshenkilö, jota arvostettiin kaikissa leireissä, etenkin vihreiden parissa. Jonkin ajan kuluttua tämä yhteyshenkilö ilmoitti, että hänen on vetäydyttävä hankkeesta. Hän oli saanut kuulla vihreiden edustajilta ammattitoimintansa joutuvan kärsimään, jos hän kirjoittaisi lehteemme. Tätä taustaa vasten päästämme tässä numerossa ääneen lehtemme toimittajan sen alkuvaiheista lähtien, Svenolof Karlssonin, joka kommentoi Domedagsklockan-kirjaansa. Kirja kuvaa, miten poliitikot ja lobbausryhmät käyttävät työkalunaan uhkailua ja pelottelua. On ikävää, että kirjan teema osoittautui todeksi myös Katternön alueella. STEFAN STORHOLM, TJ, Katternö Tiedätkö missä jamiten sähkösi tuotetaan? u Esko Sillanpää, Veteli: Asun kylässä, jossa tuotetaan vesivoimaa, ja uskon sähköni tulevan sieltä. Sähkön paikallinen tuottaminen on tärkeää. Meillä oli vain pari lyhyttä sähkökatkoa syksyn myrskyjen jäljiltä, kun Etelä-Suomessa tuhannet kodit olivat monta päivää sähköttä. u Marika Hokkanen, Pietarsaari En, mutta varmaan likaisesti ja saastuttavasti. Minusta sähkölasku on aika halpa ja voisin maksaa enemmänkin, jos tietäisin, että sähköni tuotetaan ympäristöystävällisesti. u Päivi Girén-Saukko, Veteli Lämmitämme talon puulla ja sähkömme tuotetaan täällä Vetelissä. Meillähän on oma vesivoimala. Minusta sähkö on aika halpaa, kun muistetaan, miten iso hyöty siitä on ja miten helposti ja luotettavasti sen toimitus sujuu. u Stig Storbjörk, Kruunupyy Arvelisin, että 90 % tulee Vetelin ja Ähtävän vesivoimaloista. Vesivoima on hyvä, mutta se ei riitä, on rakennettava ydinvoimaa halusimmepa tai emme. Tuulivoimalla ei ole tulevaisuutta. Miten Katternön sähkö tuotetaan? 2 k atternö k atternö 3 Karolina Isaksson Koko Katternö-konsernin sähköstä noin kaksi kolmasosaa tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä ja turpeella, ja yksi kolmasosa pääasiassa ydinvoimalla ja kivihiilellä.

3 Hyötyä Euroopasta Tasasähkökaapelia lasketaan mereen Porvoon Nikuvikenissä niin sanotussa EstLink 2 hankkeessa. 170 km pitkän ja 650 MW siirtokapasiteetin kaapeli otetaan suunnitelmien mukaan käyttöön vuoden 2014 aikana, ja se lisää merkittävästi maiden välistä sähkönsiirtokapasiteettia. u Sähkömarkkinat avattiin kilpailulle 1990-luvulla. Samalla markkina-aluetta laajennettiin suomalaisista markkinoista pohjoismaisiin markkinoihin. Tavoitteena oli tehostaa sähkömarkkinoiden toimintaa ja luoda tällä tavoin hyötyä yhteiskunnalle. Markkinoiden toiminnan perusperiaatteen mukaisesti sähkö siirtyy halvemmalta alueelta kalliimmalle alueelle. Tänään voimme todeta, että malli toimii: Suomeen on viime vuosina tuotu edullista sähköä pohjoismaista, mikä on näkynyt meidän kaikkien kukkarossa edullisempana sähkön markkinahintana. Suomalainen teollisuus on myös hyötynyt edullisesta pohjoismaisesta sähköstä. Kuluvana talvena Suomi on kovien pakkasten aikana vahvasti tuontisähkön varassa. Suomen sähkövajeen arvioidaan nousevan huippukulutustilanteessa yli megawattiin! Sähköä kuitenkin riittää kaikille, jos naapurimaista Ruotsista, Venäjältä ja Virosta on myytävää ja siirtoyhteydet toimivat. Kansainväliset sähkön tukkumarkkinat ohjaavat sähköä sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Markkinat ovat jälleen kuluttajan asialla. Suomen energia- ja ilmastostrategiassa pyrimme kohti omavaraisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voimme tulevaisuudessa katkaista sähkön siirtoyhteydet naapurimaihin. Strategiassa ydinvoiman ja tuulivoiman tuotannon lisäämisellä on keskeinen tehtävä. Ydinvoimaa varten tarvitsemme Suomea huomattavasti suuremman sähköjärjestelmän, jotta järjestelmä kestää valtavan ydinvoimalaitoksen irtoamisen verkosta. Suomen järjestelmässä oleva inertia ei tähän riitä, jolloin suuren ydinvoimalaitoksen vikaantuminen aiheuttaisi todennäköisesti suurhäiriön. Tätä ei nyky-yhteiskunta salli. Asia voidaan hoitaa tukeutumalla vahvoilla vaihtosähköyhteyksillä kansainväliseen sähköjärjestelmään. Tuulivoiman osalta yhteiset pohjoismaiset tai Itämeren alueen markkinat auttavat tasaamaan tuulivoiman vaihteluita tehokkaasti Suomen omilla resursseilla tämä tulisi erittäin kalliiksi. Laskun maksaisivat sähkön käyttäjät. Energiaja ilmastostrategiamme toteuttaminen rakentuu siis vahvasti integroituvien eurooppalaisten sähkömarkkinoiden varaan. Saksalaisilta ei puutu rohkeutta EU ja sen jäsenvaltiot ottavat ilmastonmuutoksen torjunnan tosissaan. Fingrid Keskeinen keino tässä työssä on rakentaa tulevien vuosikymmenten aikana energiajärjestelmä, jossa sähkön tuottamisesta ei käytännössä tule lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Rohkeimman tien on valinnut Saksa, joka kehittää tulevaisuuden sähköntuotantoaan merkittävässä määrin uusiutuvan energian varaan. Maahan on viime vuosina luotu valtava määrä tuuli- ja aurinkovoimaa. Samaan aikaan maa on luopumassa ydinvoimasta muista kuin ilmastosyistä. Päätökset ovat osuneet ajankohtaan, jolloin hiiltä saa maailmalta halvalla ja Euroopassa voi hiilidioksidia päästää ilmaan ennätysmäisen alhaisilla kustannuksilla. Seurauksena on ollut lisääntynyt hiilenpoltto ja tämän seurauksena lisääntyneet hiilidioksidipäästöt. Ei mennyt putkeen, sanovat monet. Mutta rohkea Saksa on päättänyt jatkaa samalla tiellä. Tuuli- ja aurinkovoima tarvitsevat vielä nykypäivänä melkoisesti tukea pärjätäkseen sähkömarkkinoiden kilpailussa. Tämä tuki otetaan kuluttajien kukkarosta. Saksalainen kuluttaja maksaa näitä tukia jo selvästi enemmän kuin hän maksaa markkinoilta ostamastaan sähköstä. Toisaalta lisääntynyt tuettu tuotanto painaa tukkumarkkinoilla sähkön hintaa alas. Avoimilla eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla tämä edullisempi sähkö siirtyy markkinamekanismin ohjaamana myös Saksan naapurimaihin: naapureiden kuluttajien ja teollisuuden iloksi. Saksalainen maksaa, muut hyötyvät. Samaan aikaan perinteisen sähköntuotannon kilpailukyky heikkenee. Ja taas suunnitellaan uusia tukijärjestelmiä! Tuettu tuuli- ja aurinkovoima ovat markkinoiden kannalta ongelmallisia. Nämä tuotantomuodot eivät reagoi lainkaan tukkumarkkinoiden tunneittain noteerattavaan sähkön hintaan, mikä heijastaa joka hetki vallitsevaa kysynnän ja tarjonnan tasapainoa. Sähköä tuotetaan, kun tuulee tai kun aurinko paistaa. Ei välttämättä silloin, kun sähköä tarvitaan. Vaihteleva tuotanto rasittaa saksalaisten sähköverkkojen ohella myös naapurimaiden sähköverkkoja. Käyttövarmuus on tiukoissa paikoissa ollut jo uhattuna. Pohjois- Euroopan totaalinen sähköhäiriö (blackout) on luultavasti suurin riski uusiutuvan tuotannon lisäämisen tiellä. Suomen kannattaa seurata tarkasti Saksan kehitystä ja ottaa siitä kaikki oppi irti. Saksan laboratorio tuottaa käytännön havaintoja liittyen politiikkaan, taloudelliseen ohjaukseen ja teknisiin kysymyksiin. Suomalaisen kuluttajan kannalta tämä ei ole sähkömarkkinoiden megakysymys. Tietenkin voimme olla tyytyväisiä, jos mekin saamme osamme halvasta tuetusta saksalaisesta sähköstä... Jukka Ruusunen Toimitusjohtaja, Fingrid Uusi IT-ala u Eräs kollega totesi jokin aika sitten, että olemme muuttumassa IT-taloksi. Monien aika verkkaisen kehityksen vuosien jälkeen Katternö-yhtiöt ovat nyt täyttä vauhtia siirtymässä todellisuuteen, jossa useimmat asiat hoidetaan ja valvotaan erilaisilla tietojärjestelmillä. Tietotekniikka ei ole enää pelkkä tukitoiminto vaan tärkeä ratas, joka pitää koneiston käynnissä. Aivan ilmeisesti tämä kehitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Meillä on edessämme tapahtumarikkaita vuosia, ja sukupolven vaihdoksia tapahtuu niin henkilöstössä kuin IT-ympäristössäkin. Tasapainoisen etenemisreitin löytäminen on suuri haaste. Energia-alan uusi tilanne ei ole jäänyt järjestelmätoimittajilta huomaamatta. Sähköyhtiöt tuottavat pitkälti samantyyppisiä palveluja, ja niiden tarpeet ovat aika samanlaisia. Perinteisesti sähköyhtiöt ainakin pienemmät ovat hoitaneet useimmat tehtävänsä omin voimin. Viime vuosien uudet velvoitteet ja viranomaisvaatimukset ovat kuitenkin muuttaneet pelikenttää. Pienten yhtiöiden on yksin lähestulkoon mahdotonta selvitä niille asetetuista uusista teknisen kehittämisen ja kustannustehokkuuden vaatimuksista. Järjestelmätoimittajat pyrkivät ymmärrettävästi hyötymään tilanteesta. Mutta ostajille lähtökohta on vähemmän mukava. Jos niiden IT-osaaminen on vajavaista, ne saattavat valita väärin. Seuraukset voivat olla tuhoisia etenkin suurissa järjestelmähankinnoissa. Ongelmana on yleensä, ettei yhtiöissä tiedetä, miten uudet järjestelmät tulisi integroida jo käytössä oleviin järjestelmiin ja omiin työprosesseihin. Vaatimusmäärittely, jos sellainen tehdään, laaditaan puutteelliselle pohjalle. Luotetaan myyjän vakuutukseen, että asiat järjestyvät matkan varrella. Siis: Tilaaja ja toimittaja puhuvat eri kieltä eivätkä ymmärrä toisiaan. Toimitaan sen pohjalta, mitä vastapuolen oletetaan tarkoittavan. Vaarana on, että myöhemmin huomataan, ettei toimitettu tuote ollutkaan sellainen, mitä tarvittiin. Osapuolet eivät ole tehneet kunnolla läksyjään. Tilaajan on käytävä omat prosessinsa järjestelmällisesti läpi ennen kuin kauppaneuvottelut mahdollisen järjestelmätoimittajan kanssa ovat mahdollisia. Samoin on tehtävä kunnollinen vaatimusmäärittely. Ilman sitä seurauksena on ikäviä yllätyksiä, korjauksia ja täydennyksiä projektin kuluessa. Hyvällä valmistelulla on siis puolet työstä tehtynä! Jälkikäteen ei ole mukava tajuta, että tarvitsi pyörän, sai kehnon auton ja maksoi uudesta bussista. Tuomioistuinlaitoksen RITU-IT-järjestelmän ongelmat ovat valaiseva esimerkki siitä, miten voi käydä. Monet ongelmat ovat onneksi vältettävissä. Kannattaa tajuta, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Toiseksi: projektille kannattaa antaa aikaa. Monet ratkaisut muuttuvat paremmiksi, jos ne saavat kypsyä aikansa (mutta ei pidä unohtaa asettaa välitavoitteita!). Uuden tietojärjestelmän suunnittelu ja toteutus tehdään useimmiten normaalin työn ohella, joten siksi on tärkeää vapauttaa resursseja yhtiön sisällä eikä odottaa liian kauaa ulkopuolisen avun pyytämisessä. Perinteisesti asiat omin voimin hoitaneelta yhtiöltä vaaditaan ennen kaikkea rohkeutta. Rohkeutta astua yhtiön ulkopuoliseen maailmaan ja luopua joistain prosesseista. Energiateollisuus ry käynnisti hiljattain EnergiaIT 2020 projektiryhmän kasvavien IT-tarpeiden kohtaamiseen. Sen tavoitteina ovat mm. seuraavat: Vaatimusmäärittelyt on tehtävä sille ympäristölle, joka on ennustettavissa vuodelle 2020 On kehitettävä ohjeita, jotka voivat helpottaa tietojärjestelmien ostoa On laadittava ostajien ja myyjien välisiä selkeitä sopimusmalleja Hankintaprosessi on dokumentoitava paremmin Katternö-konsernissa olemme jo pitkään tehneet yhteistyötä joissain prosesseissa, esim. sähkötaseen hallinnassa. Muutamat yhtiöt ovat lisäksi hoitaneet yhdessä toisen suuren hankkeen, automaattiset etäluettavat sähkömittarit (AMR, joista on kerrottu Katternö-lehden aiemmissa numeroissa). AMR-hankkeessa oli useita järjestelmäteknisiin ratkaisuihin liittyneitä haasteita. Mittareiden asentaminen voi tuntua yksinkertaiselta, mutta ennen asennusvaihetta oli ratkaistava useita IT-asioita. Miten koordinoidaan tehokkaasti tuhansien sähkömittarien vaihto häiriöitä aiheuttamatta ja tietoja menettämättä? Pelkästään vaihtoprosessi tuotti joukon tietoja, jotka oli käsiteltävä uusien mittareiden tuottaman tietovirran lisäksi. AMR-hankkeen tuloksena asiakkaamme pystyvät seuraamaan sähkönkulutustaan kotisivujemme kautta. Sitä kehitetään edelleen vuoden 2014 aikana.tervetuloa tutustumaan sähkönkulutukseesi! Robert Ståhl IT-päällikkö, Katternö Johanna Forsman 4 k atternö k atternö 5

4 Katternö-lehden toimittajalta kirja uhkakulttuurista Sanokaa ei ilmaston vää rinkäytölle! Svenolof Karlsson haastattelussa Svenolof Karlsson Karl Vilhjálmsson Olet yksi Domedagsklockan och myten om jordens ständiga undergång kirjan (su. Tuomiopäivän kello ja myytti maapallon jatkuvasta tuhoutumisesta) (Ekerlids förlag, 2013) kolmesta tekijästä. Millainen kirja se on? Kirjan pääteemana on, kuinka uhkakuvia ja pelottelua käytetään ja väärinkäytetään argumentteina kaupankäynnin ja valta-aseman edistämiseen. Tarkastelemme kriittisesti eri intressiryhmien toimintaa, tutkimme niiden verkostoja ja kysymme, mistä ne saavat rahansa. Ympäristöuhkia väärinkäytetään eri tavoin, pelottelemalla ja vetoamalla huonoon omaantuntoon. Ja ilmastouhasta näyttää löytyneen Sampo, jota Kalevalan sankaritkin kadehtisivat. Uhkailun kulttuuri on suistunut raiteiltaan, ja haluamme useampien silmien avautuvan tajuamaan sen. Mistä sait idean kirjaan? Minulta kysyttiin keväällä 2013, haluaisinko kirjoittaa tästä. Vastasin heti myöntävästi, ja keskusteltuani kustantajan ja kirjan kahden muun tekijän, Jacob Nordangårdin ja Marian Radetzkin, kanssa päädyimme konseptiin, johon kaikki uskomme. Olen voinut hyödyntää Katternö-lehden työtä ja kokemuksia kirjassa. Tutkiessani taustoja lehtiartikkeleita varten olen törmännyt asioihin, jotka ansaitsivat tulla käsitellyiksi laajemmin. Joka lukee Domedagsklockan-kirjan, näkee, että olen hyödyntänyt joitain haastatteluja aika sanatarkasti. Mutta kirjalle oli vakavampiakin syitä. Olen nähnyt liian monta esimerkkiä siitä, kuinka vallanpitäjiä kyseenalaistavia kiusataan ja vainotaan. Arvostelijat yritetään vaientaa erilaisin vallankäyttömenetelmin, kyynisyydellä, jota tuskin uskoisin todeksi, ellen olisi sitä itse nähnyt. Näihin uhreihin kuuluu myös Jacob Nordangård, yksi kirjan tekijöistä, joka on väitöskirjassaan uraauurtavasti kartoittanut ihmisten pelottelusta eläviä verkostoja, esim. Rooman Klubia. Vainon kohteista voidaan mainita juuri hänen väitöskirjansa, jonka hyväksymistä näiden verkostojen keskeiset edustajat yrittivät estää kulisseissa vallankäytöllään. Nuorena opin Pohjanmaalla pitämään keskustelua myönteisenä asiana. Oli itsestään selvää, että kaikki mielipiteet sai lausua julki. Ikinä en olisi osannut kuvitella yhteiskunnan muuttuvan suuntaan, jossa ihmisiä vainotaan, koska heidän maailmankuvansa on eitoivottava. Olet toiminut Katternö-lehdessä sen alusta (2005) lähtien. Miten lehti on otettu vastaan? Upeasti! Todella myönteisesti. Muutama kirje Katternön johdolle on lähetetty, joissa minua on yritetty esittää pahiksena. Mutta itse olen saanut ainakin sata sähköpostia lukijoilta, jotka ovat eri syistä kiittäneet lehdestä. Miten selität menestyksen? Julkaisija on ymmärtänyt, että jos halutaan, että lehti otetaan vakavasti, se täytyy myös tuottaa ammattimaisesti. Olemme pystyneet kehittämään lehteä asteittain ja luomaan sille oman profiilin. Tuo jälkimmäinen on tärkeää. Lehden on kuunneltava lukijoita herkällä korvalla, mutta sen on uskallettava myös seistä sanojensa takana. Jos kaikkien miellyttäminen on tärkeintä, se ei herätä luottamusta eikä silloin saa paljoa sanottua. Lehteä on kutsuttu ilmastoskeptiseksi... Se on juonikas termi. Ensinnäkin toimittajien on periaatteesta suhtauduttava kaikkeen skeptisesti. Toiseksi sitä käytetään usein ihmisten leimaamiseen kielteisessä tarkoituksessa. Katternö-lehden lukija kyllä näkee meidän pitävän tarkasti huolen siitä, että esittämämme tiedot ovat faktaa. Ilmastoasiassa on mitä suurimmassa määrin kyse siitä, että osaa lukea virallisia ilmastotilastoja. Siitä selviää alakoulun matematiikalla. Siitä kun Pieni jääkausi päättyi 150 vuotta sitten, maapallo on lämmennyt 0,8 ⁰C. Lämpötila ei ole noussut 16 viime vuoden aikana. Puheet globaalista lämpenemisestä perustuvat erilaisten mallien tuottamille väitteille tulevaisuuden tapahtumista. Jujuna on saada aikaan vaikutelma, että kehitys olisi nyt kiihtymässä ja että maapallon pelastamisella olisi kova kiire. Ongelmana alarmistien kannalta on, että meillä on nyt käytettävissä 25 vuoden tosiasialliset ilmastotiedot amerikkalaisen James Hansenin ilmastomallien jälkeen, jotka tosissaan käynnistivät ilmastohysterian. Ensimmäiset 10 vuotta lämpötila todella kehittyi kohtuullisesti Hansenin ennusteiden mukaan, mutta sen jälkeen on mennyt pieleen. Nyt Hansen on ollut väärässä jo niin kauan, että hänen uskottavuutensa on tavallisin mitoin nolla. Täytyykö Katternön kirjoittaa ilmastosta? Ilmastoasiat ovat tunkeneet energia-alalle poliitikkojen pakottamina. Lähes kaikki nykyiset energialait ja niitä on paljon perustellaan viime kädessä ilmastoargumentein. Energiayhtiöiden johto tekisi virkavirheen, jos se ei yrittäisi hankkia asiasta omaa käsitystä. Onko olemassa todellisia ympäristöongelmia? Ehdottomasti. Kiinassa on vakavia ympäristötuhoja. Meriä ryöstökalastetaan paikoitellen. Sademetsiä hakataan, usein palmuöljyviljelmien tieltä. Lääkkeitä päätyy luontoon. Ympäristötyötä on paljon tehtävänä! Mutta silti maapallosta on vähitellen tulossa parempi paikka elää, kuten YK:n tilastot selvästi osoittavat. Kun katsomme asiaa historian kannalta, ylivoimaisesti useimmat ympäristöongelmat on saatu hallintaan uuden tekniikan avulla. On epätodennäköistä, ettei niin tapahtuisi nytkin. Nykyinen hallitusohjelma viittaa ilmastopolitiikassaan YK:n IPCC-ilmastopaneeliin. Miten kommentoit? Työskentelin kuusi vuotta järjestössä (Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston sih- teeristö), jossa työnantajani olivat poliitikkoja kansanedustajia ja ministereitä. Työnäni oli lukea ja julkaista kaikki, mitä he sanoivat puhujakorokkeelta. Joskus kirjoitin heiden puheitaan itse. Kaikella kunnioituksella, sillä poliitikon tehtävä on vaikea mutta opin, ettei heillä ole aina kovin syvällistä tietoa ajamistaan asioista. He ovat asiantuntijoiden, mediastrategikkojen ja muiden käsissä ja lukittuja eri asemiin ja valtapeliin. Näin on ilmastoasiassakin; sen huomaa selvästi, jos todella lukee IPCC:n raportit. Silloin näkee, että raportin summary for policymakers (tiivistelmä päättäjille) on puhtaasti poliittinen tuote eikä se toista uskollisesti raportin tieteellisen osan antamaa kuvaa. Erityisen paljastavaksi se käy, kun lukee IPCC:n uuden raportin tieteellisen yhteenvedon. Siinä sanotaan selvästi, etteivät sään ääri-ilmiöt ole lisääntyneet, ettei meillä ole odotettavissa tipping pointseja (käännekohtia), jne. Tästä huolimatta korkean tason poliitikot viittaavat kerta kerran jälkeen juuri sään ääriilmiöihin ja katastrofiskenaarioihin, joille IPCC-raportista ei löydy tukea. Poliitikot eivät tiedä, mitä IPCC tosiasiassa sanoo. He ovat väärien neuvonantajien kourissa. Esität kirjassa tutkimuksia, joiden mukaan pohjoismaalaiset pitävät maailman tilaa paljon huonompana kuin mitä se itse asiassa on. Totta, ja se on aika käsittämätöntä. Viralliset tilastot osoittavat hyvin selvästi, että ihmiset ja luonto tietenkin paikallisin vaihteluin voivat vuosi vuodelta paremmin. Meillä jos keillä pitäisi olla edellytykset hankkia totuudenmukainen kuva maailmasta. Mutta jostain syystä kurjuus kiehtoo meitä niin, ettemme näe faktoja. Olen matkustellut aika paljon, nyt viimeksi Burman ja Vietnamin maaseudulla. Kaikkialla ihmiset pyrkivät parantamaan elämänlaatuaan ja suhtautuvat tulevaisuuteen valtavan optimistisesti. Sitten sitä tulee kotiin ja tuntuu kuin vastassa olisi ilmastolahko. Jotkut ihmiset tuntuvat haluavan elää ehdoin tahdoin ahdistuneina. Miksi niin on? Pyrimme Domedagsklockankirjassa hakemaan selitystä siihen. Olen yhä vakuuttuneempi, että syynä on protestanttinen perintö; luulemme, että meillä on oltava huono omatunto vain, koska olemme olemassa. Eri ryhmät ovat sitten huomanneet, miten hyvä kasvualusta se on bisnekselle, politiikalle, uralle, pelastukselle. Kaikenlaisia liikkeitä on, joissa eri tavoin hyödynnetään ihmisten ahdistusta. Tuskin pääsemme eroon siitä, että intressiryhmät ajavat ohjelmiaan. Se on kuitenkin surullista, että juuri se ryhmä, joka voisi tarkastella niitä kriittisesti ja paljastaa niitä, eli media, on itse löytänyt tästä leipäpuunsa. Vihreä agenda on kidnapannut etenkin pääkaupungin suuret mediat, Helsingin Sanomat pahimpana esimerkkinä. Työskentelet kuitenkin itse pääkaupunkilaislehdessä... Aloin viime syksynä työskennellä Dagens Industri lehdessä Tukholmassa. Olemme käynnistämässä verkkoportaalia, jossa keskitytään eri aiheisiin syvällisemmin ja analyyttisemmin. Minun tehtävänäni on toimittajana seurata energiaalaa. Odotan innolla uusia jännittäviä haasteita. Kuka olet? Vartuin Luodossa, pääasiassa, ja kävin koulua Pietarsaaressa, pääasiassa, mutta oikeastaan olen niin purmolainen kuin vain voi olla. Isäni ja äitini syntyivät kumpikin talonpoikaisperheisiin, jotka olivat katkeamatta hoitaneet tilojaan Purmossa ainakin 500 vuotta. Varhaisin esi-isäni, jonka nimen tiedän, Anders, oli isänisän äidinäidin isänisän isänisän isänisän isänisän isänisä, syntynyt noin v Lukioikäisenä ajattelin, että minusta tulisi luonnontieteen tutkija. Olin jatkuvasti luonnossa, keräsin kasveja, opettelin niiden latinalaiset nimet. Sitten kiinnostuin Åbo Akademissa enemmän filosofiasta sekä aate- ja oppihistoriasta. Muutama vuosi toimittajana akateemisessa maailmassa kypsytti päätöksen, etten viettäisi siellä elämääni. Elin avovaimon kanssa neljä vuotta vihreän aallon elämää isänisänisän rakentamassa kauniissa mutta karussa mökissä, kasvatin luomuporkkanoita, pilkoin puita ja kirjoitin juttuja vaihtoehtoisen elämäntavan puolesta. Sitten suuri maailma alkoi houkutella. Neljä kertaa olen muuttanut Ruotsiin ja kolme kertaa takaisin Suomeen, yleensä houkuttelevan työtarjouksen perässä. Kaksi kertaa sain vakituisen työpaikan Jakobstads Tidningissä. Toimin kansainvälisenä virkamiehenä kuusi vuotta, viestintätoimiston johtotehtävissä kolme vuotta ja olen erilaisissa konsulttitehtävissä tutustunut lukuiseen määrään erilaisia aloja Suomessa ja Ruotsissa. Kerro kirjoistasi! Olen kirjoittanut noin 25 kirjaa, jotka käsittelevät elinkeinoelämän historiaa, johtajuutta, tekniikan kehitystä ja seikkailuja niin vuorilla kuin merilläkin, ja toimittanut ehkä 20 kirjaa. Monet niistä käsittelevät kokonaan tai osin Pohjanmaata, teemoina esim. maitotalous, puhelinliikenteen kehitys, energiantuotanto, sairaalahistoria ja nyt viimeksi nörtit. Viisitoista kirjoistani on käännetty suomeksi, puoli tusinaa englanniksi. Tämä on tehnyt minusta ikuisen tutkijan, selvittäjän. Kaikki täytyy tarkistaa itse, joka kerta. Toimittajana tiedän sitä paitsi, että mediassa kerrotun informaatioarvo on rajallinen. Media noudattaa omaa logiikkaansa, jossa yksinkertaistukset, väritykset, kurjuuteen keskittyminen ja uhat ovat keskeisiä elementtejä. Pitääkö sen olla niin? Miksi tällainen hinku yksinkertaistamiseen, vääristelyyn, pelotteluun? Kenen intressissä on ylläpitää tällaista maailmankuvaa? Nämä kysymykset kiinnostavat minua. Kriittiselle suhtautumistavalle ei ole vaihtoehtoa, kun erilaiset ekspertit vaativat välillä yhtä, välillä toista mustavalkoisilla väittämillä ja uhkaretoriikalla ja demonisoivat toisinajattelijoita. Se on myös tärkeä syy osallistumiselleni Domedagsklockankirjaan. 6 k atternö k atternö 7

5 Biopolttoaineet: poliittista hy steriaa ilman tuloksia Karl Vilhjálmsson Nestemäisiin biopolttoaineisiin on panostettu massiivisesti ja maailmanlaajuisesti 2000-luvun alusta lukien. Mutta ne ovat tuloksetonta ja kallista poliittista hysteriaa, sanoo maailman johtaviin resurssitaloustieteilijöihin kuuluva Marian Radetzki. Brasilia, EU ja USA ovat selkeästi maailman johtavia biopolttoaineiden tuottajia. Brasilian sokeriruokoon perustuva ohjelma on kohtuullisen kilpailukykyinen suhteessa fossiilisiin vaihtoehtoihin. Sitä vastoin EU:n ja USA:n rehuviljaa, soijaa ja öljykasveja raakaaineinaan käyttävien biopolttoaineiden tuotantokustannukset ylittävät reilusti bensiinin ja dieselin hinnan ja ovat täysin riippuvaisia mittavasta julkisesta tuesta. Poliitikkojen ei ollut 2000-luvun alun korkeasuhdanteessa vaikea perustella panostuksia. Kasvipohjaisia biopolttoaineita kuvattiin ilmastoneutraaleiksi. Toki niitä poltettaessa vapautuisi hiilidioksidia, mutta seuraavan biopolttoaineerän raaka-aineena käytettävät kasvit kuluttaisivat yhteyttämiseen saman hiilidioksidin. Lisäksi ympäristönkin ajateltiin hyötyvän. Esimerkiksi ilmanlaatu ja terveys kohenisivat rikki- ja typpioksidittomien biopolttoaineiden korvatessa fossiiliset vaihtoehdot. Raaka-aineiden viljely ja muuntaminen biopolttoaineiksi lisäisivät työllisyyttä. Huoltovarmuus olisi turvattu kotimaisen polttoaineen korvatessa öljyntuonnin. Sitä paitsi tukien tarpeen sanottiin olevan tilapäistä. Uusi elinkeino pystyisi pian seisomaan omilla jaloillaan. TT Bild /Beatrice Lundborg Ruokaa vai polttoainetta? 50 litran polttoainetankin täyttämiseen etanolilla tarvitaan 120 kg vehnää, joka riittäisi 240 limpun leipomiseen. Tässä 120 limppua, jotka siis riittäisivät puoleen tankilliseen. Poliitikkojen avokätisyys ei perustunut syvälliseen harkintaan tai analyysiin mutta johti biopolttoaineteollisuuden kannalta mittavaan menestykseen. Vuonna 2001 etanolia ja biodieseliä tuotettiin maailmanlaajuisesti 0,35 miljoonaa barrelia päivässä. Vuonna 2012 luku oli lähes kuusinkertaistunut 1,9 miljoonaan barreliin päivässä. Huikeita tukisummia Tämän elinkeinon julkisen tuen määrä on käsittämättömän huikea. Tukiin on laskettava erilaisten käteismaksujen ja verohelpotusten lisäksi myös kaupankäynnin esteistä aiheutuvat kustannukset, esim. biopolttoaineiden kilpailijoille määrätyt verot ja lisät. Global Subsidies Initiative (2007) on pyrkinyt tutkimuksissaan arvioimaan biopolttoaineiden tuottajien 2000-luvun puolivälissä EU:ssa ja USA:ssa nauttimien etujen yhteisarvon. Laskelma biopolttoaineiden kokonaistuesta v. 2005, $:a korvattua bensiini- ja diesellitraa kohden Etanoli Biodiesel EU27 1,64 4,98 0,77 1,53 USA 1,03 1,40 0,66 0,90 Lähde: Global Subsidies Initiative (2007) Tuen määrä vaihteli 165:stä 1185 prosenttiin biopolttoaineella korvatun tuotteen hinnasta v ja viime kädessähän sen maksavat kuluttajat ja veronmaksajat. Tältä pohjalta kustannukseksi voidaan v arvioida $90 miljardia; se on samaa luokkaan kuin kaikkien maailman maiden maksama kehitysapu ($125 miljardia v. 2012). Useat tutkimukset ovat osoittaneet biopolttoaineiden ilmastovaikutukset parhaassakin tapauksessa vähäpätöisiksi. MIT Energy Laboratoryn mukaan (Energy & Environment, 2006) neljä viidestä tarkastetusta tutkimuksesta osoitti biopolttoaineen tuotantoprosessin vaativan fossiilienergiaa, joka vastaa n. 110 prosenttia etanolin edustamasta energiasta, ja että päästöt olivat siis suuremmat kuin jos olisi suoraan käytetty fossiilisia polttoaineita. Vähäisten päästövaikutustensa ja kalliiden kustannustensa vuoksi biopolttoaineet ovat ilmastopoliittisena välineenä hirvittävän kalliita, mikä näkyy oheisen taulukon luvuista. Kustannukset ovat entistäkin rajummat verrattuna EU:n päästöoikeuksien hintaan. Etanolituen ennätys ($4520) lienee peräisin Ruotsin tukiohjelmista. Biopolttoainetuen kustannukset, $/tonni CO2-päästövähennystä Biodiesel Etanoli EU USA Lähde: OECD (2007b). Kannattaa huomata, että biomassan muuntamisessa kuljetuspolttoaineiksi syntyy paljon enemmän energiahävikkiä kuin sen muuntamisessa lämmöksi ja sähköksi. EU-komission Joint Research Centerin (2008) mukaan Euroopan hiilidioksidipäästöt supistuvat enintään 4 tonnia satohehtaaria kohti muunnettaessa biomassaa nestemäisiksi polttoaineiksi, mutta yli 20 tonnia jos sato käytetään hiilen korvaajana sähköntuotannossa. Näin ollen, jos ilmasto on johtotähtenä, kaikki energiakäyttöön saatavilla oleva biomassa olisi hyödynnettävä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen lämmön- ja sähköntuotannossa. Biopolttoaineiden puolustajat viittaavat usein niiden yleisiin ympäristöhyötyihin. Mutta tämäkään väite ei kestä lähempää tarkastelua. Ympäristötutkimuslaitos EMPA on toteuttanut elinkaarianalyysit bio- ja fossiilisten polttoaineiden kokonaisympäristökuormituksesta. Bensiinin ja dieselin elinkaariarvo on suunnilleen 200. Brasilian sokerietanolin arvo on 250, joten senkin arvioidaan kuormittavan ympäristöä fossiilisia polttoaineita enemmän. Faist et al. (2012) ovat laajentaneet ja päivittäneet lukuja ja havainneet, että kaikkien satolajien ympäristökuormitus on kaksinkertainen tai sitäkin suurempi bensiinin verrattuna. Biomassaan panostamista on joskus perusteltu työllisyyden kasvulla. Mutta työpaikkojen luominen on tässä subventoidussa elinkeinossa yhtä irvokkaan kallista kuin ilmaston vakauttaminen. Kansantaloudelle olisi paljon parempi, jos sen sijaan työllisyyttä luotaisiin vaikka turhien ojien käsinkaivuulla, sillä se tarjoaisi paljon enemmän työpaikkoja kutakin euroa kohti. Ruokaa polttoaineena EU:n ja USA:n biopolttoaineohjelmat ovat vieneet mittavat määrät maatalousmaata elintarviketuotannolta. Talouden logiikan mukaan sen seurauksena on elintarvikkeiden hintojen nousu ja köyhien nälkäongelmien kasvu. Joukko tutkimuksia (Charles, 2012) osoittaa hintojen nousseen %. Lisäksi elintarvikkeiden hinnannousu on paljastanut tärkeän moraalisen ongelman: onko toivottavaa harjoittaa kolmannen maailman köyhien nälkää lisäävää politiikkaa, pelkästään polttoaineen saannin turvaamiseksi rikkaiden autoihin? Myös väitteet biopolttoaineiden huoltovarmuutta lisäävästä vaikutuksesta ovat kyseenalaisia. Esimerkiksi Hill et al. (2006) ovat laskeneet, että vaikka USA:n koko maissi- ja soijasato käytettäisiin biopolttoaineiden raaka-aineeksi (tuskin realistista), se ei korvaisi kuin 12 % (maissi) ja 6 % (soija) maan bensiini- ja dieselkulutuksesta. Sama pätee EU:hun, jossa tavoitteen (eli että biopolttoaineet vastaisivat 10 %:sta kuljetussektorin kokonaistarpeesta vuoteen 2020 mennessä) arvioidaan vaativan enemmän kuin bioraaka-aineiden koko satopotentiaalin (OECD, 2008). Kaiken lisäksi esim. öljykasvien ja maissin sato riippuu sään vaihteluista. Fossiilisten polttoaineiden saannin geopoliittisen riskin tilalle tulee siis biopolttoaineiden satoriski, ja kokemusperäinen analyysi osoittaa satomäärien vaihteluiden olleen paljon suurempia kuin öljykriisien aiheuttamien (Eaves ja Eaves, 2007). Lopuksi täytyy ottaa huomioon maankäytön laajat muutokset, jotka aiheuttavat mittavia kasvihuonekaasupäästöjä. Laiduinmaiden, savannien ja metsien muokkaaminen pelloiksi biopolttoaineiden raaka-aineita varten vapauttaa nimittäin maahan ja alueelta raivattuihin kasveihin sitoutuneen hiilen. Marian Radetzki u Marian Radetzki on kansantaloustieteilijä, joka on toiminut monet vuodet professorina Luulajan teknillisessä yliopistossa ja useita kertoja vierailijaprofessorina USA:ssa ja Chilessä. Hän on koko tutkijanuransa keskittynyt luonnonvaroihin, erityisesti mineraaleihin ja energiaan, ja julkaissut lukuisia teoksia ja tieteellisiä kirjoitelmia omalta alaltaan. Luentoni opiskelijat kavahtavat vaistonvaraisesti ajatusta, että jatkuvasti laajeneva ihmisen toiminta rajallisella planeetalla sopii yksiin hyvinvoinnin säilyttämisen tai lisäämisen kanssa. Mutta historia osoittaa sen olevan juuri niin. Resurssipohjamme ei ole koskaan ollut näin laaja, ympäristömme ei koskaan parempi eikä hyvinvointimme ole koskaan ollut nykyisellä tasolla. 8 k atternö k atternö 9

6 Karl Melander Kiiltokuva. Ympäristövaikutusten arviontiraportin kansikuva. Raportin laati ruotsalainen SEKAB-biopolttoaineyritys etanolintuotantoon tarkoitettujen sokeriruokoviljelmien ympäristövaikutuksista Bagamoyossa Tansaniassa. Projektista tuli fiasko, ja se maksoi SEKABin pääomistajille Uumajan, Skellefteån ja Örnsköldsvikin kunnille satoja miljoonia kruunuja. Searchinger arvioi, että laiduinmaan muuttaminen pelloksi aiheuttaa hiilidioksiditonnin kertapäästön hehtaaria kohti; sademetsän raivaaminen maissinviljelyn tieltä aiheuttaa CO2- tonnin päästön hehtaarilta. Tuotannon alun päästöšokin neutralointiin tarvitaan siis 167 vuoden päästövähennykset! Toisen sukupolven biopolttoaineet ovat herättäneet uutta toiveikkuutta mm. raaka-ainepohjan laajentuessa, koska tällä tekniikalla polttoainetta uutetaan suoraan selluloosasta. Joukko teknisiä esteitä odottaa kuitenkin yhä ratkaisuaan. Kaupallisten laitosten käynnistysajankohtaa siirretään jatkuvasti yhä kauemmas tulevaisuuteen. Nykyarvioiden mukaan tekniikka voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan v (IEA, 2012). Tuotantokustannusten arvioidaan lisäksi nousevan kauttaaltaan korkeammiksi kuin ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla, nimittäin 2 3 kertaa korkeammiksi kuin bensiinin tai dieselin hinta ajankohtana, jolloin öljynhinta on n. $100 barrelilta. Petos kuluttajia kohtaan Biopolttoainesektorin massiivinen tukeminen on vastuuton poliittinen petos kuluttajia ja veronmaksajia kohtaan. Miksi Euroopan ja Yhdysvaltojen poliitikot ovat sulkeneet silmänsä biopolttoainepanostuksista esitetyltä laajalta kritiikiltä? Täysin mielettömätkin vetoomukset ovat saaneet laajaa tukea, kun ne on esitetty planeetan pelastamisen nimissä. Tämä mielipideilmasto tarjoaa erinomaisen hedelmällisen kasvualusta kaikenlaisille intresseille, joilla politiikkaa käännetään omaksi eduksi ihmisten ja yhteiskunnan kustannuksella. Pinnalliset mediat ovat lähteneet innokkaasti mukaan kyselemättä ja kantamatta vastuutaan. Arvostelijoita ei ole päästetty ääneen. Määrätietoiset lobbausryhmät, jotka mm. edustavat rikkaiden maiden maatalousintressejä, ovat tuloksellisessa yhteistyössä radikaalien vihreiden järjestöjen kanssa onnistuneet vakuuttamaan pahaa-aavistamattomat poliitikot siitä, että bensiini ja diesel on planeetan pelastamiseksi korvattava biopolttoaineilla. Veronmaksajia ja kuluttajia on höynäytetty, ja he ovat maksaneet biopolttoainepanostusten laskun luullen niitä hyödyllisiksi ja välttämättömiksi. Kyseessä on hävyttömän suuret summat, joista olisi moninkerroin enemmän hyötyä, jos ne käytettäisiin aidosti hyvinvointia edistäviin tarkoituksiin, esim. ravintoon, terveyteen ja koulutukseen, sen sijaan että niillä torjuttaisiin uhkaa, joka voi hyvinkin osoittautua kuvitelluksi. Artikkeli on yhteenveto Domedagsklockan-kirjan (Ekerlids, 2013) luvusta Biobränslen: kostsam politisk hysteri utan verkan. Todellisuus. Brasilialainen etanolitehdas, kuvaajana Karl Melander. Valittiin Vuoden kuvaksi Ruotsissa v Palkinnon perusteluista: Kuvaaja vie hätkähdyttävällä kuvallaan pohjan siltä uskolta, että etanoli voisi pelastaa meidät öljyriippuvuudesta ja samalla tarjota meille vihreämmän ja puhtaamman maailman. 10 k atternö k atternö 11

7 Talvi on ollut USA:ssa kylmempi kuin pitkiin aikoihin ja luonut upeita jäämuodostelmia Niagaran putouksilla. Puolustakaa avointa yhteiskuntaa! Ideologisista kotipesistään huolimatta toimitusten pitäisi aivan tietoisesti pyrkiä vastustamaan sitä, että asiakysymyksissä erilaisia käsityksiä ja arvioita esittäneitä työnnetään sosiaaliseen eristykseen ja asetetaan epävirallisiin mediaboikotteihin, sanoo Dagens Nyheter lehden entinen päätoimittaja Hans Bergström. Florida on kahdeksatta kautta peräkkäin säästynyt hirmumyrskyiltä. Näin pitkää yhtenäistä jaksoa ilman hurrikaaneja ei ole ollut sitten vuoden Ilahduttavaa, voisi ajatella, ainakin meille täällä asuville. Mutta ei siitä paljon kirjoitella, ja The Weather Channelin toimittajien on vaikea peittää pettymystään. He elävät draamasta. Kun sitä ei tulekaan, ei saa repäiseviä juttuaiheita. Ei, upeinta on, kun toimittajaa kuvataan myrskyssä rohkeasti uhmaamassa luonnonvoimia ja kiihtyneenä varoittamassa katsojia uhkaavista katastrofeista. Getty Images/Hiroyuki Matsumoto Yksi kesä voi olla sattumaa, mutta kuinka moni tietää, ettei hirmumyrskyjen ja trombien määrä tai voimakkuus ole kasvanut runsaan sadan viime vuoden aikana USA:ssa? Ja että sama koskee koko maailmaa mittausten aloittamisesta alkaen? Että ankarat kuivuudet ovat vähentyneet USA:ssa eivätkä ole globaalisti lisääntyneet 60:na viime vuonna? Että maapallo on itse asiassa vuosikymmenestä toiseen muuttunut yhä vihreämmäksi? Ihmiset ajattelevat päinvastoin, että sääkatastrofit ovat yhä yleisempiä ja yhä vakavampia. Niin he ovat asian ymmärtäneet medioista. Mieleen nousee luonnostaan kaksi ajatusta. Ensimmäinen liittyy monien näkyvimpien ennustuksia latelevien asiantuntijoiden nöyryyden puutteeseen. Miten he tohtivat laittaa ammattikunniansa likoon esittämällä varmoja ennustuksia niin äärimmäisen monimutkaisesta asiasta kuin säästä? Siitä ei saada laadittua luotettavia ennusteita edes 10 päivän tarkkuudella kaikista sääsatelliiteista ja hienoista malleista huolimatta. Kuinka kukaan voi silloin uskoa, että YK tietää sen tarkan kytköksen, jonka vuoksi koko maapallon lämpötila nousee vuoteen 2050 mennessä kaksi celsiusastetta esiteolliseen tasoon verrattuna? Silti puoluejohtajien ja älykköjen rintapielissä keikkuvat 2 astetta -pinssit, ja he uskovat tietävänsä, millaisessa ilmakehän kemiallisessa koostumuksessa tämä tulos syntyy. Toinen miete koskee medialogiikkaa. Tunnemme sen hyvin, norjalainen professori ja valtasuhteiden tutkija Gudmund Hernes on muotoillut sen parhaiten. Negatiivinen saa aina etusijan ennen positiivista. Poikkeava voittaa normaalin. Ajallisesti rajallinen, event, menee pidemmän prosessin edelle. Konkreettinen ja ihmisläheinen, human touch, ohittaa abstraktin. Duaalisuutta, dramaattista vastakkaisuutta, suositaan ennen pluraalista ja moniulotteista. Tilastolliset merkitsevyystasot, hajonnat ja korrelaatiokertoimet eivät mahdu nykyiseen medialogiikkaan (ja toimittajien tilastotieteen osaaminen on häpeällisen heikkoa). Jokin ei täsmää Silti kun ilmastojournalistiikkaa yrittää selittää toimittajien ammatillisilla mieltymyksillä, jokin ei täsmää. Toimittajilla on luontainen taipumus suhtautua vakiintuneisiin totuuksiin ja julkisiin instituutioihin aktiivisen kriittisesti. He haluavat päästää vallan arvostelijat ääneen. Heillä on aitoa uteliaisuutta siitä, millä tolalla tärkeät asiat oikeasti ovat, ja heillä on intoa päästä julkaisemaan sellaista, mitä kaikki muut eivät ole jo sanoneet. Mikään näistä toimittajien ominaispiirteistä ei näy ilmastojournalistiikassa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tarkoitan tässä ensisijassa yleisreporttereita, uutispäälliköitä, toimittajia ja lööppien laatijoita kaikkia journalistiikan yleismiehiä, jotka rajaavat uutisten tulkintaraamit sen mitä englanniksi tunnetaan nimellä framing. He ohjaavat, kuinka tehtävä suunnataan, raporttia kuvataan, seurannan kohteet valitaan, tv-uutinen esitetään, lehtiotsikot laaditaan sen koko sävyn ja tulkinnan, jonka tavallinen kiireinen lukija/kuulija/katsoja omaksuu. Pelkästään medialogiikalla ei voi selittää, miten tämä laaja ja tärkeä ryhmä on ottanut ilmastoasiassa kantaa niin yksioikoisesti vain yhden käsityksen puolesta. Kaksi lisätekijää on mainittava: Ensimmäinen on toimittajakunnan poliittinen suuntautuneisuus. Sitä on kartoitettu Ruotsissa tarkasti, viime vuosina prof. Kent Aspin säännöllisillä Journaliststudien -tutkimuksilla. Tuorein kysely (10/2011 2/2012) osoittaa, että peräti 42 % Ruotsin toimittajista kannattaa Ympäristöpuoluetta ja 16 % Vasemmistoa. Politiikkaan/yhteiskuntaan erikoistuneista toimittajista 65 % kannattaa em. puolueita. Ruotsin Televisiossa näiden puolueiden osuus on 70 %, Ruotsin Radiossa 71 %! Asiaan vaikuttaa toinenkin tekijä, nimittäin group think. Kun jostain, perimmiltään ideologisesta, näkemyksestä tulee toimituksissa hallitseva, sitä aletaan pitää normaalina. Arkikeskustelut kollegojen kanssa lähtevät silloin yleensä tästä todellisuuskuvasta. Sitä ei enää pidetä kiistanalaisena tai erityisen poliittisena vaan näkemyksenä, jota kaikki järkevät ihmiset, erityisesti toimittajat, kannattavat ja jota ei tarvitse sen kummemmin perustella. Kaikki toimituksiin sisältä päin tutustuneet tietävät, että juuri näin asia useimmiten on. Epäilen, etteivät tällaisen sisäänrakennetun ryhmäkulttuurin ja keskinäisen mielipiteiden lujittamisen toimitukset pysty tunnustamaan ja rehellisesti pohtimaan omia mieltymyksiään ja sen jälkeen siirtymään ammatillisempaan journalistiikkaan ja osoittamaan suurempaa älyllistä avoimuutta ja uteliaisuutta. Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisin toivoa jonkinlaista harkintaa toimituksen johdolta, sanoisin seuraavaa: Yrittäkää noudattaa edes alkeellista ammatillisuutta. Ammattiylpeydestä pitäisi ideologisista näkemyksistä huolimatta seurata tiettyjä vaatimuksia. Niihin kuuluu esimerkiksi, että osaa erottaa tosiasiallisiin tietoihin perustuvat analyysit tulevaisuudella spekuloivista raporteista. Yhtenä esimerkkinä saksalaisen instituutin raportti Maailmanpankille syksyllä Sen lähtökohtana oli: Jos maapallon keskilämpötila nousee 4 astetta, mitä sitten tapahtuu? Kuten vanhalla mummollani oli tapana sanoa: Jos ei jossia olisi, voisin purjehtia vaikka rautakangella yli Atlantin. Mutta Ruotsissa toimitukset suhtautuivat raporttiin aivan kuin siinä olisi kyse uusista ja perustelluista ennusteista. TVuutisissa: Globaali lämpeneminen pelättyä pahempaa. Tilanne on todella vakava. Maailmanpankin uuden raportin mukaan maapallon ilmasto on lämpenemässä neljä astetta. Aftonbladetin lööppi TT:n tehtyä yhteenvedon Nature-lehden artikkelista: Jäiden sulaminen murskaa koko maailmantalouden. Tällainen on kerta kaikkiaan epäpätevää journalistiikkaa; ei ole jaksettu katsoa, mitä raportissa on käsitelty. Jaksakaa nähdä että ilmastoasiassa on enemmän kuin yksi osatekijä. Kysymys ei ole niin helppo kuin uskoo tai ei usko ilmaston lämpenemiseen. Se on jaettava osakysymyksiksi: Onko ilmasto lämpenemässä globaalisti? Se on puhtaasti empiirinen kysymys. Johtuuko se ihmisestä? Sekin on puhtaasti empiirinen kysymys, mutta kuitenkin vaikeampi todistaa varmasti. Tärkeä tilastollinen pointti on, ettei vastaus ihmisen osuudesta ole niin helppo kuin vain kyllä tai ei. Kyse on suuruusluokista ja korrelaatiokertoimista. Miten meidän tulee toimia poliittisesti? Ja paljonko on aikaa? Globaalin lämpenemisen nettovaikutus näyttää vakavasti otettavien arvioiden mukaan siirtyvän myönteisestä kielteiseen vasta tämän vuosisadan lopussa, vaikka hyväksyisimmekin YK:n ennusteiden päälinjat. Jos meillä on aikaa, on ihmisen kannalta äärettömän paljon kannattavampaa panostaa tekniikan kehittämiseen. Puolustakaa avointa yhteiskuntaa. En epäile, etteivätkö monet toimittajat ja mediat usko seisovansa hyvien puolella, kun ne käytännössä kampanjoivat tietyn ilmastopolitiikan puolesta. Mutta toimittajakunnassa pitäisi olla yhtä vahvasti iskostuneena toinenkin arvo, nimittäin sananvapauden kunnioittaminen. Ruotsi on konsensus-yhteiskunta, jossa tiukasti määritellyn normaalin mielipiteen keskilinjasta poikkeavat sysätään helposti ulkopuolelle. Toimitusten arkipuheissa heitä kuvataan vähän outoina, ääriaineksena, kummallisina, ehkä salaliittolaisina. Ruotsissa on äärimmäisen helppoa joutua medioiden taholta tällä tavoin syrjäytetyksi keskustelusta. Ja sillä on pitkäkantoisia epäsuoria vaikutuksia. Ääniä hiljenee. Keskustelunaiheet supistuvat. Ei ole sattumaa, että ne jotka uskaltavat tuoda esiin vastakkaisia mielipiteitä, eivät useinkaan ole enää riippuvaisia vakiintuneen yhteiskunnan työpaikoista tai sosiaalisesta asemasta. Ruotsi on ilmastoasiassa vaarallisen lähellä tällaista rajoittunutta keskusteluilmapiiriä. Ideologisista kotipesistä huolimatta toimitusten ja toimituspäälliköiden pitäisi tietoisesti pyrkiä vastustamaan sitä, että asiakysymyksissä erilaisia käsityksiä ja arvioita esittäneitä työnnetään sosiaaliseen eristykseen ja asetetaan epävirallisiin mediaboikotteihin. Ihminen ei ole välttämättä hullu, vaikka on skeptinen; ei myöskään paha, vaikka näkee asiat eri tavalla. hans bergström u Hans Bergström on valtiotieteen dosentti Göteborgin yliopistossa, Nerikes Allehandan ja Dagens Nyheterin ent. päätoimittaja ja vastaava julkaisija, Insinööritiedeakatemian jäsen. Hän asuu nykyään Floridassa USA:ssa. On vaikea jättää mediat huomiotta. Niiden merkitystä kansalaisten tiedon kartuttamisessa niinkin suuressa ja vaikeassa asiassa kuin ilmastokysymyksessä ei voi sivuuttaa. Omista kokemuksista oppiminen ei paljon auta maailmanlaajuisessa ja monimutkaisessa asiassa, jota yksilö tuskin pystyy tulkitsemaan arkikokemuksillaan. Asioista enemmän tietävien kuunteleminen on menettänyt tehoaan eri kansanliikkeiden rappion myötä ja puolueiden sopeuduttua medialogiikkaan PR-pinnallisella tavalla. Älyllinen reitti, esim. kirjojen lukeminen, toimii median vastapainona joillakuilla, mutta useimmilla ei ole siihen aikaa uutisia tulvivassa nykyyhteiskunnassa. 12 k atternö k atternö 13

8 Timo kytkee ja relaa Johanna Forsman Uusi keittiö. Timo Harjupatana teki Vetelin sairaalan uuden keittiön sähköasennukset. Työskentelen aika usein yksin, joten joskus on hauska kuulua tiimiinkin, hän sanoo. Menestystarina alkoi 100 vuotta sitten Tasan sata vuotta sitten Johan Emil Hästbacka teki tärkeän päätöksen. Hän rakentaisi myllyn ja sahan sähkölaitoksineen Teerijärven Sandkullaan. Siitä alkoi toiminta, jota nykyään harjoittaa Oy Herrfors Ab. J.E. Hästbacka oli talvella 1914 kokenut 41-vuotias yrittäjä ja liikemies. Hän oli jo 19-vuotiaana v tehnyt aloitteen Teerijärven säästöpankin perustamiseksi (koska täysi-ikäisyysraja oli tuolloin 24 vuotta, isä Johan Andersson Hästbacka, Svartas-Janne, joutui hoitamaan muodollisuudet). J.E. Hästbacka toimi vuosina metsäpäällikkönä Wilhelm Schaumanin puutavaraliikkeessä Pietarsaaressa, vuonna 1914 samassa virassa Ykspihlajan puutavarayhtiössä Kokkolassa. V J.E. Hästbacka osti Sandkullan viljamyllyn rantatontteineen sekä siihen kuuluvan koskialueen Kruunupyynjoesta parin kilometrin päästä Teerijärven kirkosta. Ja neljä vuotta myöhemmin hän oli siis valmis laajentamaan toimintaa sahaan ja sähkölaitokseen. Siihen perustettiin uusi yhtiö, Sandkulla Kvarn & Elektricitetsverk. Laitokseen asennettiin kaksi turbiinia. Sähköt saatiin joulukuussa 1914, kun kirkonkylässä sytytettiin noin 200 hehkulamppua. Mylläriksi ja laitosten hoidosta vastaavaksi Johan Emil Hästbacka u Vetelin Tunkkarin sairaalan juuri peruskorjatut keittiötilat loistavat kilpaa keittiöhenkilöstön kanssa. Päivittäin ruoan sairaalan potilaille ja henkilöstölle valmistavat kokit ovat saaneet käyttöönsä huippunykyaikaiset laitteet ja tarkoituksenmukaiset tilat. Myös Timo Harjupatana näyttää tyytyväiseltä. Olen tehnyt sähkötöitä täällä keittiön peruskorjauksessa liki puoli vuotta. Ruoka valmistettiin sinä aikana tilapäisessä keittiössä. Sähkösuunnittelun ja asennusten on oltava kunnossa, kun käyttöön tulee monenlaisia koneita ja automaattijärjestelmiä, hän toteaa. Hän ei yleensä viivy kovin kauan yhdessä hankkeessa, mutta työnantaja on ollut sama vuodesta toiseen. Tänä vuonna hän tulee olleeksi 30 vuotta Vetelin sähkölaitoksen palveluksessa. Aloitin sisäjohtoasentajana kesällä 1984, joten tunnen tässä vaiheessa sähköverkon ja työtehtävät aika lailla hyvin. Työtahti tuntuu kiristyneen, mutta se voi johtua myös iän karttumisesta, hän hymyilee. Vapaa-aikanaan Timo mielellään ulkoilee. Talvisin hän hiihtää, ilman numerolappua rinnassa. Metsästys ja kalastus kiinnostavat edelleen, vaikkakin Vetelin metsälintujen ja pienriistan ei enää tarvitse pelätä Timon asetta. Nojoo, metsästys on vuosien mittaan vähentynyt. Virvelin kyllä otan mielelläni mukaan retkille. Paistettu ahven on herkkua. Hän ei aio viettää juhlavuottaan sen suuremmin. Kakkukahvit ja kalareissu riittävät. palkattiin Teodor Timmerbacka. Sitten v J.E. Hästbacka valittiin valtiopäiville. Hän toimi sen jälkeen vuodesta 1919 lähtien kansanedustajana parlamentaarikkona aina vuoteen Tämän rinnalla hänellä oli runsain mitoin luottamustehtäviä aina kuolemaansa saakka v Tulevan sähköhistorian kannalta oli merkittävää, että J.E. Hästbacka myi Sandkullan yhtiön v Teodor Timmerbackalle ja tämän kolmelle nuoremmalle veljelle, Tykolle, Edmundille ja Unolle, jotka kaikki muuttivat pian nimensä Albäckiksi/ Ahlbäckiksi. Myöhemmin yhtiö laajeni, ja veljesten serkku Artur Sandström tuli yhdeksi omistajaksi. Suoraveloitus on päättynyt u Suomalainen suoraveloitusjärjestelmä päättyi tammikuun lopussa, ja sen tilalle tulivat yhteiset eurooppalaiset maksupalvelut. Myös sähköasiakkaille on nyt tarjolla kolme erilaista laskumuotoa: e-lasku, suoramaksu ja perinteinen paperilasku. Pankki on siirtänyt e-laskujärjestelmään asiakkaat, joilla on ollut suoraveloitussopimus ja jotka käyttävät verkkopankkia, selittää Herrforsin sähkölaskutuksesta vastaava Mia Liljekvist. Asiakas voi verkkopankissaan valita, asettaako hän e-laskun automaattiseen maksuun vai hyväksyykö hän aina itse laskun. Joissain pankeissa voi myös määrittää e-laskuille tietyn ylärajan, jolloin esimerkiksi alle 40 euron laskut maksetaan automaattisesti ilman erillistä hyväksyntää. Sellaisille yksityisasiakkaille, jotka eivät käytä verkkopankkia, tulee uusi palvelu, suoramaksu, joka toimii samalla tavalla kuin suoraveloituskin aikanaan eli pankki maksaa laskun tililtä eräpäivänä. V tapahtui suuri muutos, kun nämä viisi omistajaa avasivat voimalan Björkforsiin ( Pohjanmaan Imatraan ) Ähtävänjoen Lappforsiin. Björkforsin voimala menestyi upeasti, ja yhtö investoi myöhemmin myös Finnholmin voimalaan. V yhtiön nimeksi tuli Albäck Ab. Edessä oli silloin suuri hanke, Kaitforsin voimala, jossa Katternö Ab:stä tuli tärkeä yhteistyökumppani. V Albäck Ab sulautui Oy Herrfors Ab:hen dramaattisten omistajakäänteiden jälkeen. Kaupunkiin tulee sähköautojen latauspiste Latausta kaupunkiin. Pietarsaaren keskustaan rakennetaan sähköautojen latauspiste alkukesästä. Tarkkaa sijoituspaikkaa ei ole vielä päätetty. Selvitämme eri vaihtoehdot ennen kuin lapio isketään maahan, Andreas Rasmus sanoo. u Sähköauton yleistymisen käännekohta voi Suomessa osua kesään Pietarsaari kuuluu Virtapisteen 12 kaupungin verkostoon, johon perustetaan sähköautojen latauspisteet. Latauspylväs on tilattu varusteineen. Se sijoitetaan keskustaan, mutta tarkkaa paikkaa ei ole vielä päätetty, Oy Herrfors Ab:n tuotantopäällikkö Andreas Rasmus sanoo. Oy Herrfors Ab ja Uudenkaarlepyyn Voimalaitos Oy kuuluvat 17 sähköyhtiön ryhmään, joka on perustanut Liikennevirta Oy:n ja sen Virtapiste-latausverkon. Virtapiste aikoo yhdessä autovalmistaja Nissanin kanssa laajentaa latauspisteiden verkkoa valtateiden varsille ja kaupunkeihin. Sähköautoja on Suomessa tähän mennessä käytetty lähinnä energia-alan yrityksissä PRtarkoituksissa ja vähäisemmässä määrin työmatka-ajoon suurissa Johanna Forsman kaupungeissa. Trafin rekisterissä oli syyskuussa 330 sähköautoa, mutta autojen ja latauspisteiden määrät ovat kasvussa. Öljymaa Norjassa verohelpotusten ja naapurin uusi auto ilmiön ansiosta tietyt sähköautomallit ovat ajoittain olleet automyyntitilastojen ykkösiä viime vuosina. Syyskuussa 2013 Norjassa oli rekisteröityä sähköautoa ja runsaat latauspistettä, joista 127 oli pikalatauspisteitä. Tarvitaan jonkin vastaavantyyppinen subventio, jotta saisimme sähköautomyynnin vauhtiin täällä meilläkin. Uusi sähköauto on lähes kaksi kertaa kalliimpi kuin vastaavanmallinen bensiini- tai dieselkäyttöinen auto, Andreas Rasmus sanoo. Hän on itse miettinyt sähköauton hankkimista nyt, kun infrastruktuuria kehitetään. Päivittäinen työmatkani on n. 40 km yhteen suuntaan, ja siitä nykyiset sähköautot selviävät oikein hyvin. Sähköauton ajokustannukset ovat n. 2 euroa/100 km, houkutteleva ajatus kaikille työmatkalaisille. Tavallinen lataus voidaan tehdä kotona tai latauspisteessä, ja lataus kestää 1 10 tuntia mallin ja akkukapasiteetin mukaan. Pikalataus, jolla saavutetaan 80 % akkukapasiteetista, vie minuuttia. Latauksen voi maksaa eri tavoin, joihin kuluttajat ovat tottuneet muissa tuotteissa ja palveluissa. Virtapisteen yhtiöt tarjoavat erilaisia tilausvaihtoehtoja. Latauksen voi tilata kiinteällä kuukausimaksulla plus mahdollisilla pikalatauksesta perittävillä lisämaksuilla tai sitten voi esimerkiksi maksaa joka latauksen erikseen. Tarkoituksena on, että samalla latauskortilla voi ladata autonsa kaikkialla Suomessa ja tulevaisuudessa myös ulkomailla, Andreas Rasmus sanoo. Sähköautojen edut ja haitat, verkkosivun mukaan Edut: + Sähköautot saastuttavat vähemmän kuin bensiiniautot + Vähentävät öljyriippuvuuttamme + Halvempia käyttää + Voidaan ladata kotona + Lähes äänettömiä Haitat: Lyhyt ajomatka ( km) ennen seuraavaa latausta Lataaminen kestää kauan Akut ovat suuria, painavia ja kalliita ja niiden käyttöikä on lyhyt Akkujen teho laskee kylmällä säällä voimakkaasti 14 k atternö k atternö 15

9 Piirrokset: Terese Bast Teksti: Svenolof Karlsson Tuuli ja Tarmo hiihtävät mielellään metsässä. He löytävät aina jotain uutta kiinnostavaa ja ovat oppineet monien kasvien ja eläinten nimet. Mutta nyt vastassa on kauhea näky. Heidän lempimetsänsä korkeine vanhoine puineen on poissa. Se on hakattu paljaaksi. Ei, taikametsämme on poissa! Tulkaa tutkimusmatkalle tänne kesällä! Silloin näette, että uusia kasveja on alkanut versoa. Ne ovat odottaneet tilaisuuttaan, mutta suuret puut ovat estäneet niitä kasvamasta. Kasvit taistelevat tilasta keskenään. Puu on luonnonrikkaus. Sitä on tärkeää käyttää hyvin. Terveistä ja suorista rungoista saadaan lautoja ja lankkuja talojen ja huonekalujen rakentamiseen. Heikommista puista saadaan selluloosaa, josta tehdään paperia kirjoihin ja lehtiin ja pakkauksiin. Kannoista ja oksista saadaan lämpöä ja sähköä. Missä pöllö nyt asuu? Kaikki kolme alkoivat ajatella kesää. Miten erilaista kaikki silloin on. Auringonpaistetta, linnunlaulua, huhuileviä pöllöjä. Viime kesänä suuri ja vihainen viirupöllö oli rakentanut pesänsä vanhaan risuiseen mäntyyn, joka näytti ihan kummituspuulta. Silloin Tuuli ja Tarmo eivät uskaltaneet mennä ihan pesälle asti. Mutta nyt ei enää ole puita, joissa linnut voisivat pesiä. Minä tiedän, siellä alkaa kasvaa vadelmaa! Ja maitohorsmaa! Miksi kaikki puut on pitänyt kaataa? Täällä on tosi autiota. Niin, sydän itkee. Mutta metsä oli vanha. Se oli aika kaataa. 16 k at ternö Tuuli ja Tarmo kertovat vaarille, että metsä on kadonnut. Vaari laittaa vanhat sukset jalkaansa ja hiihtää lasten kanssa hakkuuaukealle. Vaari kertoo metsän tarinan. Metsän istutti hänen isänsä. Kun vaari oli pieni, metsäkin oli pieni. Mutta vuosi vuodelta siitä tuli tiheämpi ja pimeämpi ja korkeampi. Ja toivottavasti korvasieniä. Ne ovat herkullisinta mitä tiedän! Ihmiset haluavat usein kaiken pysyvän ennallaan, mutta luonto muuttuu koko ajan. Se on hyvä, sillä silloin erilaiset kasvit ja eläimet saavat tilaisuutensa. Mutta ensi kesänä istutamme hakkuualueelle uudet taimet. Saattepa nähdä; kun olette yhtä vanhoja kuin minä, täällä kasvaa uusi taikametsä. k at ternö 17

10 Karl Vilhjálmsson Nörttien maaku nta Pohjanmaa on täynnä nörttejä. Sitä selitetään perinteellä, jossa yrittäjyys ja ahkeruus ovat kovassa kurssissa ja asenteeseen kuuluu tehdä asiat itse eikä antaa periksi, sanoo Jarkko Oikarinen, nörtti ja maakunnan IT-alan todellinen pioneeri. Jarkko Oikarinen varttui Kuusamossa, Pohjanmaan kaukaisimmassa koilliskulmassa. Äitinsä puolelta hän on myös suupohjalainen, Kauhajoelta. Vanhempani antoivat minun tutkia ja oppia kaikenlaisia asioita, mikä oli hienoa. Rakentelin erilaisia laitteita elektroniikkarakennussarjojen avulla. Olin kai 9-vuotias, kun sain myös kemian paketin, jolla tein kemiallisia kokeiluja. Nykyään ei sellaisia enää saa, ehkä niitä pidetään liian vaarallisina nykynuorille. Jarkko sai ensimmäisen tietokoneensa, Sinclair ZX:n, 13-vuotiaana. Vuotta myöhemmin kuvaan tuli Commodore VIC-20, jolla hän oppi ohjelmoinnin. Tie maailmalle kulki Oulun yliopiston kautta. 21-vuotiaana kesätyöntekijänä yliopiston laskentakeskuksessa v Jarkko omisti aikansa asialle, joka sittemmin Vahvuudet: ahkeruus rehellinen maine yrittäjyys osaaminen Mahdollisuudet: mobiilisovellukset lääketieteen teknologia it-teknologian soveltaminen muille aloille Jarkko Oikarisen pika-swot Pohjanmaan piirteistä. Jarkko Oikarinen kotonaan Upplands Väsbyssä Tukholman pohjoispuolella. teki hänestä maailmankuulun: hän kehitti Internetin ensimmäisen chattiprotokollan IRCin (Internet Relay Chat). Hänen työtehtäviinsä kuului yliopiston Sunserver-palvelimen ylläpito, mutta kesäaikaan liikenne oli vähäistä ja aikaa jäi muuhunkin. Niinpä hän alkoi parannella viestintäohjelmia, jotka sijaitsivat yliopiston omalla OuluBox-nimisellä BBS:llä (tietokoneella johon toiset pystyivät kytkeytymään). Se oli Suomessa yksi niistä harvoista tietokoneis- Heikkoudet: etäisyydet ja yhteydet maailmalle liiallinen vaatimattomuus kustannustaso Uhat: aivovuoto ikääntyvä väestö passivoituminen Suomen talousongelmat Karl Vilhjálmsson ta, joihin pystyi kytkeytymään sekä puhelinmodeemilla että FUNETilla (Suomen yliopistot yhdistävällä verkolla joka oli ollut toiminnassa pari vuotta). Elokuun 1988 lopussa Internet Relay Chat oli valmiina lähtemään maailmalle. Tavoite ei ollut niin suureellinen kuin voisi luulla Jarkon ohjelmalleen antamasta nimestä. Mutta itse asiassa IRCistä tuli Internetin merkittävin chattiohjelma moneksi vuodeksi. Minulla ei ehdottomasti ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että IRCistä tulisi niin suosittu. Mutta ajoitus oli täydellinen, ohjelma valmistui juuri, kun Internet oli kansainvälistymässä, Jarkko Oikarinen kommentoi. Kesällä 1988 Suomesta ei ollut vielä suoraa yhteyttä Internetiin, joten aluksi IRC toimi vain Suomen rajojen sisällä. Kun Oulun palvelimen käyttäjämäärä ylitti kymmenen, Jarkko pyysi paria ystävää lisäämään IRCin myös Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Otaniemen Teknillisen korkeakoulun palvelimille. Näin ohjelmaa pystyttiin testaamaan laajamittaisemmin, ja se otettiin pian käyttöön sekä FUNETissa että NORDUNETissa jälkimmäinen oli perustettu v pohjoismaisten yliopistoverkkojen yhteistyötä varten. Amerikasta kiinnostusta Jarkko halusi saada ohjelmaansa testattua myös Amerikassa. Alun ongelmana oli, et- tei Suomeen saanut yhteyttä Internetin kautta (jonka suosio oli tosissaan ponnahtanut vauhtiin vuoden 1986 tienoilla). Jarkko ratkaisi asian hankkimalla oman tilin MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) legendaariselta palvelimelta ai.ai.mit. edu. Hän pystyi siellä kauppaamaan ideoitaan oikealle kohderyhmälle. Denverin yliopisto ja Oregonin valtionyliopisto perustivat ensimmäisen Pohjoismaiden ulkopuolisen IRC-verkon. Vuonna 1989 ne pyysivät, että niiden verkko yhdistettäisiin FUNETiin. Vuoden 1989 puolivälissä IRC-verkkoon kuului jo nelisenkymmentä palvelinta. Seuraavana vuonna IRC oli maailmankuulu ja IRCin maailmanlaajuisesta ylläpidosta käytiin ensimmäiset vakavat kiistat. Jarkko kehitti IRC-ohjelmaa aktiivisesti vuoteen 1992 saakka. Hän arvioi, että se viivästytti hänen opintojaan vuodella, mutta opetti kuitenkin todella paljon. Vuonna 1999 Jarkko Oikarinen joka tunnettiin IRCissä nimellä WiZ väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa aiheenaan tietokoneiden 3D-grafiikka. Hän on vuosien saatossa tutkinut ja kehittänyt hyvin monenlaisia ohjelmia eri maissa. Hän oli kuuden vuoden ajan kehittämässä Nokian tekniikkaa. Vuodesta 2011 lähtien hän on toiminut Googlen Technical Lead Managerina Tukholmassa. Jarkko nostaa CV:ssään esiin avoimen lähdekoodin vahvuuksia: Minä arvostan erityisesti avoimessa koodissa, esim. Linuxissa, tehtävää kehitystyötä, koska uskon, että ohjelmankehittäjät pystyvät tuottamaan enemmän ja paremmin, jos he todella näkevät ja pohjia myöten ymmärtävät kaikki yksityiskohdat. Jarkon oma selitys Miten Jarkko Oikarinen kommentoi pohjalaista nörtti-ilmiötä? Yhdistän pohjalaisuuden yrittäjyyteen, asioiden tekemiseen itse, säästäväisyyteen, peräänantamattomuuteen ja ahkeruuteen. Ainakin toivoisin, että olen saanut geeneissäni joitain näistä ominaisuuksista ja että niistä on ollut hyötyä urallani. Jarkko Oikarinen nostaa esiin tärkeän asian, joka liittyy hacker-käsitteeseen. Oikeassa merkityksessään se tarkoittaa halua muuttaa maailmaa myönteiseen suuntaan ja luoda uutta. Valitettavasti media on vain sekoittanut sen crackeriin, jonka Wolf William Lindén Simon Finne Robertino Hermansson Joonas Lönnbäck Jonas Backlund Jaana Nylund Fredrik Byggmästar Linnea Portin Mats Byggmästar Therese Sunngren Granlund Franz Granlund Nörttejä me olemme kaikki... Nörtin käsite on vuosien mittaan muuttunut yhä myönteisemmäksi. Nörttinä oleminen tarkoittaa syventymistä ongelmaan ja todellista sitoutumista sen ratkaisemiseen. Mutta ehkä jotkut ovat silti nörtimpejä kuin toiset? Linus Torvalds, Linuxin luoja, kuuluu tunnettuihin nörtteihin, joilla on kytköksiä Pohjanmaalle, sillä hänen äidinisänsä Leo Törnqvist Suomen ensimmäinen tilastotieteen professori oli syntynyt Jepualla (Anders Törnqvistin ja Anna Sanna Finskasin poika). Linus korostaa, että juuri isoisä vihki hänet tietokoneiden saloihin. Toinen pohjalaisnörtti on Kim Nyberg, joka kehitti yhdessä Teknillisen korkeakoulun kolmen opiskelukaverinsa kanssa Internetin ensimmäisen graafisen verkkoselaimen vuosina , asiakkaanaan Tim Berners- Lee. Kimin isä Folke varttui Teerijärvellä ja Kokkolassa. Kolmas on helsinkiläisen Michael Wideniuksen opiskelukaveri, Pietarsaaressa varttunut Mårten Mickos, joka kirjoitti avoimen MySQL-koodin keskeisimmän sisällön (tietokantojen vastine Linuxille). MySQL myytiin v Sun Microsystemsille miljardilla dollarilla, mikä teki toim.joht. Mårten Mickoksesta ja muista omistajista upporikkaita. Mutta ehkä mielenkiintoisin esimerkki on puolisalainen SoCS-yhdistys (Shadows of Cyberspace), joka toimi pietarsaarelaisessa kellarissa vuodesta 1996 aina pari vuotta vuosituhannen jälkeen. Siellä kokonainen joukko nuoria pietarsaarelaisia ja lähiseutulaisia sai ohjelmointikoulutusta, jota ei ollut saatavilla mistään muualta. Nyt aiemmat SoCS:laiset ovat hajallaan ympäri maailmaa. Monilla heistä on vaativat työpaikat eturivin IT-yhtiöissä. Ylhäällä muutamia SoCS:laisia. tavoitteena on tuhoaminen, esim. turvajärjestelmien ohittaminen. Hakkeri sitä vastoin on tietokoneintoilija, joka haluaa oppia ymmärtämään tietojärjestelmän aivan pohjia myöten. Hakkerina oleminen tarkoittaa tekemistä itse, rakentelua, jatkuvasti uuden opettelua, mikä sopii pohjalaiseen asenteeseen. Se on myös oma lähtökohtani. Kun alan rakentaa jotain juttua ohjelmaa tai laitteistoa en lopeta ennen kuin se toimii halutulla tavalla. Varmasti tämä luonne on osaltaan tulosta lapsena saamistani mahdollisuuksista mutta myös pohjalaisesta taustastani, Jarkko Oikarinen sanoo. SVENOLOF KARLSSON 18 k atternö k atternö 19

11 Steve Sunabacka Vihdoin saan roiskia väreilläni! Kotikutoinen maailmankansalainen, joka vetää katseita puoleensa, taiteilija. Andy Sundqvistin abstraktit taulut ovat kuin kätkettyjä aarteita, jotka odottavat läpimurtoaan ihmisten näköpiiriin ja vaikkapa vientituotteiksi maailmalle. 20 k atternö k atternö 21

12 Tuijottakaa vain! Minua on lyöty ja olen saanut ruhjei ta ja mustelmia. Mutta minä elän! YLE arkisto Jan Sandvik Ragnar Haren tanssiva vanki. Alkuvoimaa. Tunnetta. Värejä. Andy maalaa kankaalle sisimmät tunteensa. Siinä hän seisoo odottamassa. Taidemaalari Anders Andy Sundqvist, 48, on kaupan parkkipaikalla, kuten sovittiin. Andy on eräänlainen kotikutoinen maailmankansalainen, ehdottomasti sellaiselta joka vetää katseita puoleensa. Hän on pukeutunut tyylilleen uskollisesti kauttaaltaan mustaan: nilkkoihin asti ulottuvaan nahkatakkiin, viidellä eurolla kirpputorilta ostettuihin nahkahousuihin ja sopivasti ryppyiseen punamustaruutuiseen kaulusflanellipaitaan. Hänestä säteilee sydämellisyyttä ja lämpöä. Silmät ovat sinivihreät, hiukset eloveenamaisen vaaleat, joukossa muutama harmaasävyinen säie, mutta muutoin tukka sojottaa sinne, minne tuuli kuljettaa. Silmät läpivalaisevat minut tarkasti. Sitten Andy astelee metallikärkisissä maihareissaan hieman askel ontuen lähemmäksi - Morjens! Kiva tavata, hän sanoo äidinkielellään ruotsiksi. Puheessa ei kuulu lainkaan Pietarsaaren seudun murretta, Andy puhuu tyylipuhtaasti. Sanoja ja sanaparsia hän on omaksunut paljon lahden takaa, Ruotsista. Andy tuli 1980-luvun alussa tunnetuksi pietarsaarelaisen Ragnar Hare -yhtyeen jäsenenä. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat saattavat muistaa Andyn paikallislehtien palstoilta tai YLE:n vuonna 1983 tekemästä Ragnar Hare från Jakobstad -dokumentista. Andy tanssi Ragnar Harenin keikoilla bändin edessä persoonallisella stailillaan. Pogoilu muistutti vahvasti brittiläisen post-punk-yhtye Joy Divisionin laulaja Ian Curtisin lavaliikehdintää. Yllään Andylla oli tyköistuva, mustavalkoraidallinen vankilapuku, ja kasvot oli maalattu samoin värein ja raidoin. Bändin vetonaulasta ei ollut epäilystäkään! Mutta Ragnar Hare oli muutenkin musiikillisesti aikaansa edellä, monessa mielessä rajojenrikkoja. Vuonna 1983 yhtye voitti rockin suomenmestaruuden ruotsinkielisin laulutekstein. Yhtyeeltä ilmestyi kolme levyä ja sinkku, ja tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa: Sven minns ingenting, Det är inte roligt längre ja Barn till himlen. Andy oli bändissä viitisen vuotta. Se oli todella kivaa aikaa. Oli mahtavaa kierrellä keikoilla. Jos en maalaisi, olisin varmasti vieläkin musiikin kanssa tekemisissä. Andy maalaa pensselit viuhuen yleensä kovan progressiivisen musiikin tahtiin. Ei ole väliä, kummalla kädellä hän maalaa. Saan musasta inspiraation salamana. Näen ideoita edessäni, jotka päästän vapaiksi kankaalle. Andy etsii tietokoneelta järjestään uusia bändejä ja musiikkia. Vanhemmista Sister of Mercy ja Marilyn Manson ovat suosikkeja. Andy haluaa näyttää maalauksiaan. Lähdemme kävellen lähellä sijaitsevaan tehtaaseen, jossa on Andyn ateljee. Hän valittelee kipeitä käsivarsiaan. Roikuin eilen leuanvetotangolla. Yritin näyttää lapsille, kuinka vahva olen, ja tässä sitä nyt ollaan, hän nauraa ja röyhistelee leikkisästi rintaansa. Andylla on kuusi lasta japanilaislähtöisen ex-vaimonsa kanssa, jälkikasvu on iältään 7 19-vuotiasta. Andy on hyvin ylpeä lapsikatraastaan. Paratiisimainen näkymä Andy avaa tehtaan ulko-oven, jonka lasiosa on sisältä sirpaloitunut. Siihen on tainnut joskus osua kivi. Kipuamme toiseen kerrokseen. Avain työntyy munalukkoon ja ovet aukeavat. Vai pitäisikö sanoa taivaanportit, sillä näky on paratiisinomainen. Vastassa on noin 80 maalauksen taulumeri. Taulut nojaavat toisiinsa pitkin seiniä hiukan heikunkeikun. Kirkas värispektri syleilee toinen toistaan aurinkoisella energiallaan. Taulut vangitsevat naivistisella, karun kauniilla primitiivisyydellään. Olen tullut taiteen keitaalle. Studion keskimmäistä seinää verhoaa tummanvihreä pressu, jonka keskiöön on kiinnitetty työstövaiheessa oleva taulu, Klockan sex. Teoksessa on näppärästi piilotettuna numeroiden ja viisareiden lisäksi kaksi pyöreäkoppaista kitaraa, kukkia, nuotteja sekä lintuja muistuttavia silmiä. Kaikki on tasapainossa, veikeästi lomittain. Taulun väriskaala liukuu vaaleanpunaisen, keltaisen, sinisen ja vihreän myötä oranssiin. Se on kuin herkullinen karkki. Abstrakti maalaustyyli on Andya parhaimmillaan. Käyn raottamassa tauluja toisistaan, kurkkaamassa, miltä vierustaulu näyttää. Jokainen on erilainen, jokaisella on stoorinsa. Kysyessäni Andy kertoo taulujensa synnyt syvät. Niiden nimiä hän ei välttämättä muista, ja joitain hän ei ole muistanut nimetä. Ja tästähän Andy repeää nauruun. Alan ehdotella tauluille kutsumanimiä ja saan kunnian lennosta kastaa muutamat taulut. Yritän ymmärtää ja imeä taulujen monisyisen sanoman ja tunnetilan, muodon, leikkauksen ja merkityksen. Tauluröykkiön alla pilkottaa havahduttava, pelkin sormin maalattu taulu, jossa on ryvettyneen ja kolhuja saaneen miehen kasvot. Sinistä, punaista, valkoista ja mustaa väriä kasvoillaan olevan miehen suu näyttää kuin hiljaa huutavan: Niin, katsokaa te vain minua. Olen taisteluni jälkeen ruhjeilla ja haavoittunut, mutta olen hengissä! Taulun mies on neutraalilla tavalla nöyrä ja samalla ylpeä henkiin jäämisestään. Jouduin opettelemaan kaiken aivan alusta. Puhumaan, kävelemään, kaikki arkielämän jutut. Kysyn maalauksen nimeä, mutta Andy ei muista sitä. Ehdotan nimeksi Vintermannenia. Joo, sehän on hyvä nimi. Annetaan sille nimeksi Vintermannen. Sinähän keksit fantastisia nimiä, hykertelee taiteilija tyytyväisenä. Andyn taide on alkuvoimaista ja aitoa. Se on rohkeaa sekä herkkyydessään että karuudessaan. Valjuus ja vuotavat seulat ovat kaukana. Kun maalaan, saan sisimpäni ulos. Jos en voi maalata, olen tosi hermostunut. Tyylini on muuttunut parin viime vuoden aikana positiivisemmaksi ja raikkaammaksi. Ennen maalasin pahoinvointia: aggressiivisia suita, teräviä hampaita ja linnunnokkia. Se oli suoranaista raakuutta, kylmiä väreitä ja kylmiä värejä. Mutta silloin minulla ei mennytkään kovin hyvin, kertoo Andy. Vaikea onnettomuus Andy haluaa tarjota kahvit ja porista lisää. Jatkamme haastattelua Andyn rivitaloasunnossa. Hän painaa rewind-nappulaa. Andy joutui 7-vuotiaana vakavaan onnettomuuteen, joka muutti pienen pojan loppuelämän kertaheitolla. Oikeastaan en halua muistella tai puhua siitä. En edes muista kolarista paljoa, Andy sanoo, ottaa hörpyn kahvistaan ja katsoo kengänkärkiään. Lyhykäisyydessään se meni näin. Oli syyskuun ensimmäinen päivä vuonna Andylla on uusi keltainen polkupyörä, jolla hän polki valtatiellä kaveriaan vastaan. Vauhdin hurmossa hän ei nähnyt vastaantulevaa autoa. Sekunnin tai kahden epähuomio ja... BOOM! Andy lensi tuulilasin yli vauhdilla. Hiljaisuus hätä ambulanssin ääni! Andy jäi makaamaan tielle liikkumattomana. Hänen päänsä sai lähes kuolettavan tällin. Sairaalassa selvisi, että Andyn kallonluu oli irronnut ja tunkeutunut vasemman aivolohkon läpi. Hänet leikattiin viiden päivän päästä. Hän heräsi tajuttomuudesta maattuaan kaksi kuukautta Helsingin lastenklinikalla elämän ja kuoleman rajamailla. Herättyään hän oli kuin toinen, vieras ihminen: oikea puoli kehosta oli halvaantunut ja puhekyky hävinnyt. Alkoi pitkä, hidas ja haasteita täynnä oleva kamppailu takaisin elämään. Jouduin opettelemaan kaiken nollasta: sanavaraston, puhumisen, kävelemisen, ihan kaikki normaalit askareet. Andylle tuli onnettomuuden seurauksena afasia, mikä tarkoittaa puheen ymmärtämisen ja tuottamisen vaikeaa häiriötä. Afasia johtuu hallitsevan aivopuoliskon 22 k atternö k atternö 23

13 Minä kuljen omia teitäni. Kenenkään ei tarvitse tulla kertomaan, mitä minun pitää maalata. Jan Sandvik Ideat iskevät kuin salama. Näen ne edessäni ja päästän ne irti kankaalle. toimintahäiriöstä, vaikka älykkyys sekä aisti- ja lihastoiminnot ovat normaalit. Andy sai intensiivistä puheterapiaa ja kuntoutusta sekä Helsingissä että Pietarsaaressa. Vuodessa hän oppi 30 lyhyttä sanaa. Koulunpenkille hän meni vuoden kuluttua onnettomuudesta, mutta alku oli hankalaa. Ensimmäisellä ja toisella luokalla Andyn koulupäivien pituus pidettiin kahdessa tunnissa. Onnettomuus oli muuttanut hänen käytöstään. Ennen niin kiltistä pojasta oli tullut levoton. En osannut puhua enkä kommunikoida. Olin aggressiivinen, opettajakaan ei jaksanut kanssani, olin ihan kauhea. Kotona Andy vaelsi kuin häkissä oleva villieläin. Hän yritti kommunikoida piirtämällä ja osoittamalla esineitä sormillaan. Hän jäi koulussa toisista jälkeen ja turhautui, ja kahden vuoden päästä hän joutui tarkkailuluokalle. Siihen aikaan ei erityisoppilaille ollut koulunkäyntiavustajia. Mutta tarkkis ei tuntunut oikealta paikalta. Ei Andy ollut mielestään erilainen kuin muut. En tosin oppinut tuolloin mitään. Pänttäsin esimerkiksi samaa suomen kirjaa kolme vuotta, kolmoselta kuudennelle. Tiesin että pärjäisin Kuudennella luokalla Andy ilmoitti opettajalle, että hän halusi normiluokalle. Opettaja ei ollut samaa mieltä ja sanoi, etten pysty siihen. Mutta Andy oli saanut tarpeekseen ja kieltäytyi menemästä kouluun. Andyn äiti ja kaverit aloittivat Andyn lobbaamisen normiluokalle. Äiti vei poikansa psykologisiin testeihin, joista ilmeni, ettei tarkkailuluokka ollut oikea ratkaisu. Pääsin 15-vuotiaana kahden kuukauden koeajalla tavalliselle luokalle. Olin tosi innoissani. Opettajat ja oppilaat ottivat minut todella hyvin vastaan. Olin hypätä katosta läpi, kun sain ensimmäisen viikon jälkeen biologian kokeesta arvosanan 9+! Silloin tiesin, että pärjään. Yläasteella Andy liittyi musiikkipiireihin, ja kavereiden kanssa syntyi musiikkia. Punkkia sen olla piti! Tyyliin Ranska oli minulle todellinen herätys. Siellä totisesti osataan käyttää värejä! Sex Pistols ja Ebba Grön. Tuohon aikaan Ragnar Harekin syntyi. Pian Andy alkoi naputella syntetisaattoria. Opettelin itse, ensin helppoja kehtolauluja. Biisit meni hyvin, vaikkakaan oikea käsi ei aina halunnut totella. Näihin aikoihin Andy alkoi tosissaan myös piirtää. Tuhertelin lähinnä rumia tikku-ukkoja, en paljoa muuta. Parin vuoden päästä ajokortin saaminen tuotti hieman ongelmia: teoria osoittautui liian vaikeaksi. Kun Andy sai vastata kysymyksiin käyttämällä apuna kuvia, hän selvitti sekä teorian että inssin ensiyrittämällä. Takana oli valtavaa taistelua oman itsensä eikä vähiten ympäristön kanssa. Voittajatyyppi hänessä oli paljastunut jo aikoja sitten. Andy oli nyt lujasti kiinni elämän langassa, mutta siihen oli tarvittu valtavasti itsepäisyyttä ja tahtoa. Myöskään perheen ja läheisten tukea sekä kuntoutusta ei voinut unohtaa. Oli aika alkaa miettiä ammattia. Lapsirakkaana ihmisenä hän opiskeli lastenhoitajaksi, ja kahdeksan vuotta kuluikin lastentarhoissa työskennellen. Rakastan lapsia ja lapset minua. Heille olin se hassu, erikoisen näköinen tarhatäti. Se, joka puhui kummallisesti. Siksi kai tenavat minusta pitivätkin, suorastaan pomppivat päälläni. Ranskasta potkua Mutta työ rasitti selkää liikaa, ja Andyn oli lopetettava. Sitten kutsui Ruotsi ja Oskarshamn. Ruotsissa opiskelin puolitoista vuotta musiikkia. Koulu oli todella tylsä. Mutta tapasin siellä ranskalaisen naisen, taideaineiden opettajan. Andy muutti naisystävänsä perässä Etelä-Ranskaan. Ranskatar näki Andyn ilmeisen lahjakkuuden ja rohkaisi tätä maalaamaan tosissaan, ja niin taiteilu sai tulta alleen. Ranska antoi minulle kunnon kickin! Siellä vasta osataan käyttää värejä. Ajattelin että, wow, mahtavia kulöörejä! Nyt tämäkin monsieur antaa palaa. Andy kävi Ranskassa taidenäyttelyissä hakemassa inspiraatiota ja ihmettelemässä ranskalaistaiteilijoiden rohkeutta pyörittää pensseleitään. Hän huomasi värien sopivan omaan tyyliinsä. Alussa hän piti Pablo Picasson maalauksista, mutta nyt ne eivät enää liikuta häntä samalla lailla. Haluan kulkea täysin omia teitäni. Kukaan ei sano minulle, miten minun pitää maalata. Ranskan kieltä Andy ei myönnä osaavansa. Döö demii (ranskaksi deux demi), sen kyllä muistan. Se tarkoittaa kahta pientä olutlasia, niitä tapasin tilailla baarissa. Siihen aikaan Andy ei sylkenyt lasiin ja hän omaksui nopeasti maan sivistyneen juomatyylin, siis pari lasillista joka päivä. Ranskalaiset ovat Andyn mielestä aika koleita. Ja minä, kun olen niin kiltti luonteeltani, varsinkin naisille. Se ei välttämättä ollut kovin hyvä yhtälö. Vuonna 1991 Andy sanoi au revoir ranskalaisille koroille. Hän suuntasi Tukholman kautta koto-suomeen. Muistan, että otin Ranskasta matkaan mustan kanin, Svarttiksen, mutta se juuttui valitettavasti tulliin. Taisi tulla aika kalliiksi pupu, Andy nauraa. Punainen tupa Pietarsaaressa Ranskasta palattuaan Andy osti pienen, punaisen talon synnyinseudultaan Pietarsaaresta. Elämän suunta oli kuitenkin hukassa. Andy masentui. Kuuteen vuoteen en mennyt mökistäni pahemmin ulos. Kävin vain ruokakaupassa. Tuntui, että ihmiset tuijottavat ja puhuvat minusta pahaa. Noilta ajoilta ovat peräisin maalauksissani alati esiintyvät silmät. Tuon ajan taulut henkivät aggressiivisuutta. Andyn kroppa alkoi olla huonossa hapessa. Hänellä oli mennyt pitkään liian lujaa, yli äyräiden alkoholia ja tupakkaa. Varsinkaan alkoholi ei sopinut afasian kanssa yhteen. Sain todella pahoja kramppeja. En uskaltanut jatkaa juomista enää, joten päätin alkaa absolutistiksi. Siitä on nyt 22 vuotta. Pisaraakaan alkoholia ei ole sen jälkeen kurkusta alas mennyt. Kohta Andyn elämään purjehti rakkaus ja hän avioitui. Pian aviopari odotti esikoistaan. Muutimme Kovjoelle, Uudenkaarlepyyn kupeeseen. Asuimme siellä 17 vuotta ja saimme viisi lasta lisää. Perheessä eleli lisäksi kolme koiraa ja pari kissaa. Andyn elämään tuli tukeva kiintopiste. Lasten ollessa pieniä Andylla oli kädet täynnä töitä. Vaikka maalaamisesta ei itse leipä irronnut, se oli tarpeellinen harrastus. Onneksi hänellä oli eläkkeensä. Viime aikoina Andyn elämä on ollut hyvällä tavalla vaihtelevaa. Upp och ner, hit och dit, kuten Andy on nimennyt yhden tauluistaan. Pari vuotta sitten hän muutti jälleen takaisin Pietarsaareen. Viisas päätös. Avioero tuli jo vuonna 2009, mutta hän jäi asumaan edelleen Kovjoelle lähelle lapsiaan ja ex-vaimoaan. Se oli kätevintä silloin, kun lapset olivat pieniä. Nyt, raskaan eroprosessin jälkeen, paistaa jälleen aurinko. Tällä hetkellä vanhin lapsi asuu Andyn kanssa, toiseksi vanhin muutti juuri Andyn luota omilleen. Yksi lapsista on parhaillaan sukuloimassa Japanissa. Neljä lapsista asuu äitinsä luona. Nuorimmat tulevat viikonloppuisin luokseni. Isommatkin käyvät tiheään moikkaamassa. Arkena Andy löytyy ateljeestaan maalaamasta. Tauluja syntyy paljon, olen samanaikaisesti monen kimpussa. Joskus lapset käyvät studiolla. He ovat perineet taiteellisuuden; piirtävät ja maalaavat itsekin. 24 k atternö k atternö 25

14 Ihan samanlainen kuin Vaahteramäen Eemeli Ystävät kertovat Andysta Andyn halvaus muistuttaa itsestään silloin tällöin, oikea käsi ei aina halua tehdä yhteistyötä. Joskus vahinkoja sattuu ja tapahtuu. Viimeksi vedin tauluja raamittaessa puukolla seitsemän tikin haavan käteen. Verta oli joka puolella, lattialla, käytävillä ja autossa. No, sellaista se välillä voi olla... Isä on entistä hullumpi Seuraavan kerran tapaan Andyn, kun menemme kuvaajan kanssa hänen kotiinsa. Paikalla on kaksi nuorimmaista tytärtä, Taylor, 7, ja Anqelica, 11. Nämä haluavat olla mukana kuvissa. Muut livistivät ujoina piiloon. Keittiöön ei ole menemistä, sillä siellä tehdään lattiaremonttia. Jääkaappi ja keittiönpöytä on siirretty väliaikaisesti olohuoneeseen. Seinillä on Andyn maalaamia suosikkitauluja: punaista hohkaava Kärlek, alkuräjähdysmäisen lämpöisiä värejä räiskyvä Hippi sekä selkeän pyöreämuotoinen Blomman. Toivon, että saan taulujani näyttelyihin, mieluiten maailmalle ja tietenkin myytyä. Tarvitsisin apuvoimia: jonkinlaisen agentin tai managerin. En ole itse hyvä myynti- tai supliikkimies, tuumii Andy. Sitä vastoin poseeraaminen näyttää olevan tuttua, sillä hän ei kameraa ujostele. Yhtäkkiä hän nappaa imurin käsiinsä, irrottaa suuttimen ja suuntaa imurin leikkisästi kohti Taylorin hiuksia pelotteleva ilme kasvoillaan. Samalla, kun hän föönaa Taylorin kiehkurat suoriksi, tyttö juoksee hekottaen karkuun. Totean tyttärille, että isä taitaa olla vielä yhtä villi kuin ennen, johon Taylor vastaa: Ei, isä on entistäkin hullumpi. Sitten Taylor nauraa katketakseen ja jatkaa sängyllä pomppimista. Tohinassa tippuvat Andyn pyöreät silmälasit. Kuules, Taylor, nyt sinun pitää rauhoittua! Tiesin, että tässä käy näin, sanoo Andy. Andy on isänroolissaan rento ja hauska, mutta myös rajoja asettava faija. Isä ja tytöt soittavat hetken urkuja, mutta siitä tulee pienten ja isojen sormien kilpajuoksua. Sitten Andy nappaa molemmat tytöt syliinsä. Siinä ovat ja pysyvät. Yleensä vanhemmiten musiikki hidastuu, mutta minulla se näköjään kiihtyy. En minä ole ainakaan ukkoontunut, hekottaa taiteilija. Vilpittömän vallattomasti kameraan hymyilevästä Andysta tulee mieleen tuttu hahmo: Vaahteramäen Eemeli. Eemeli olisi varmaan kuin Andy, jos hän olisi kasvanut valkokankaalla aikuiseksi. Andy näyttää vielä YouTubesta Ragnar Harenin videoita. Tytöt ovat selvästi ylpeitä isästään, joka pomppii ja pokkuroi näytöllä seepranraitaisena päästä varpaisiin. Andy seuranaan Angelica ja Taylor. Isä on entistä hullumpi, Taylor sanoo. Jan Sandvik Näyttelyssä paraatipaikalla Kansainvälisesti menestynyt ja arvostettu vaasalaistaiteilija, Juha Tammenpää, valitsi viime vuonna kolme Andyn taulua Vaasan Ateljé Tornin Jakarte-taideyhdistyksen näyttelyyn. Paraatipaikalle pääsivät Hippi, Klockan sex ja Voodoo Woman. Tammenpää on kehunut Andyn intensiivistä maalaustyyliä. Hän on sanonut, että portit aukeavat maailmaan, jos taiteilijalla säilyy into ja luovuus. Tammikuussa Andyn taulut esittäytyivät Pietarsaaressa Café Fredrikan seinillä. Helmikuussa on vuorossa näyttely Café Kruskassa, myös Pietarsaaressa. Haluaisin saada näyttelyitä Helsinkiin, Tukholmaan ja vaikkapa Berliiniin. Tämän jutun ilmestyttyä Andyllä on tai tulee pian olemaan uudet kotisivut, jossa lähes kaikki taulut ovat esillä. Sieltä löytyvät myös elämänkerta- ja yhteystiedot sekä kuvia taiteilijasta. Eikö tauluja tule ikävä, kun olet myynyt ne? Kyllähän siinä niin käy. Teoksista on aika työlästä luopua. Niissä on niin paljon tunnetta mukana. Suruprosessi kestää puolesta tunnista pariin. Mutta sitten ajattelen, että ne ovat saaneet hyvän kodin. Tiedän, missä ne ovat, ja että ne tuottavat iloa omistajalleen, Andy Sundqvist sanoo. SUSANNE STRÖMBERG Jan Sandvik Björn Aho Taideteollisen korkeakoulun käynyt kuvataiteiden maisteri. Hän toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa kuvataiteen koulutusohjelman mediataiteen lehtorina. Nykyään kokeellisen teatterin ja elokuvan viitekehityksessä. On tuntenut Andyn lapsesta asti ja pitää tähän yhteyttä edelleen. u Lapsena asuin Andyn naapurina samassa rivitalossa. Olin viisivuotias Andyn onnettomuuden aikoihin. Menin katsomaan Andya, kun hän pääsi sairaalasta. Oli aika hurjaa, kun hän ei osannut puhua, mutta näin että hän muisti minut. Kaljussa päässä oli valtavat arvet. Tuntui erikoiselta, että kaveri oli muuttunut, Peter Emas On tuntenut Andyn noin 35 vuotta. Syntynyt Pietarsaaressa, muutti Ruotsiin vuonna Työskentelee lasten ja nuorten parissa musiikinopettajana sekä vastaa erään tukholmalaisen koulun aktiivisesta toiminnasta. Äänittää parhaillaan uutta levyä, joka ilmestyy kesällä. Levy kulkee nimellä Peter Emas ungdomsorkester (Peter Emasin nuoriso-orkesteri). Levyllä soittaa sekä pietarsaarelaisia että tukholmalaisia muusikoita. Peterin suunnitelmissa on, että Andy maalaisi levylle kansitaiteen. u Jos tapaisin Andyn tänä päivänä ensimmäisen kerran, ajattelisin varmaan, että onpa karismaattinen, hiukan outo tyyppi. Elämää elänyt eikä ollut enää sama tyyppi. Muutamaa vuotta myöhemmin Andy oli jo toipunut sen verran, että pelailimme Stiga-jääkiekkopeliä. Teininä Andy oli toisessa, pienemmässä kolarissa Honda Monkeynsa kanssa. Siinä taisi toinen jalka kolista. Andylle aina sattui ja tapahtui. Kävin Uudenkaarlepyyn taidekoulua ja näytin Andylle kankaan pingoittamiset ja miten kiilapuukehyksiä tehdään. Maalaaminen tekee Andylle hyvää. Ranskassa ollessaan hän näki uusekspressionismia, mikä on vaikuttanut hänen taiteeseensa. Väriopilliset jutut tulevat Andylle luonnostaan: hän osaa luoda värien jännitteitä. Hänellä on oma tapansa käsitellä kuvaa. Tyyppinä Andy on rämäpää. Olen nostanut hattua, että hän jätti alkoholin ja tupakan heti tuosta vaan pois. Hän on hyvin sisukas kaveri, jolla on erittäin myönteinen elämänasenne. Hän on lisäksi uskomattoman kiltti. Andy tykkää lapsista ja hän on kaikin tavoin reilu. En tiedä, miten hän tiedostaa itsensä, kokeeko hän olevansa erilainen. Ihmisten pitäisi päästä näkemään hänen taulujaan gallerioihin, kauppakeskuksiin, museoihin... Andysta voisi tulla kulttitaiteilija. Hänet voisi tuoda esiin katu-uskottavuudella ja punk-asenteella. Andyn työt puhuvat kyllä sitten puolestaan. Tanja Aumanen Syntyi Pietarsaaressa, muutti Ruotsiin yksivuotiaana, muutti takaisin Pietarsaareen vuonna Tietää ja tuntee Andyn muutamien vuosien takaa taidepiirien kautta. Opiskellut Uudessakaarlepyyssä kuvataiteilijaksi, toiminut 20 vuotta kuvataiteilijana. Opettaa myös maalausta ja pitää maalauskursseja työväenopistolla ja inspiraatioluentoja yrityksille. Tekee myös tilaustöitä Pietarsaaren Cityryhmälle. u Jeppis on pieni kaupunki. Ja Andyhan on ihminen, joka huomataan. Tiesin aika pian, kuka hän oli. Andyn maalaukset ovat tunteeltaan rehellisiä, hän ei halua mielistellä ketään. Andy on kehittynyt viime vuosina valtavasti. Kuvan rakenne tulee paremmin esille. Toivon, että Andy jatkaa samaa rataa, ettei hän yritä olla kukaan muu kuin oma itsensä. taiteilija tai merimies, joka on seilannut kaukaisiin maihin. Andy ei ole kaukana siitä tyypistä, jonka tapasin 35 vuotta sitten skottiruutuisissa housuissaan ja punkahtavassa tukassaan. Funtsailin, että hemmolla on ainakin ulkoisesti annettavaa. Samalla olin hiukan epävarma sisällöstä. Tunsimme molemmat voimakasta tarvetta kapinointiin. Halusimme kuulua eliitin ulkopuolelle. Meistä ei ikinä pitänyt tulla samanlaisia kuin muut, menisimme omia teitämme ja pitäisimme kiinni ajatuksistamme musiikin kautta. Ragnar Hare noteerattiin nopeasti. Varmaan Andylle, kuten meille muillekin, teki hyvää saada bändiin kuulumisesta identiteetti ja turvan tunne luvun punkin uusaalto jätti voimakkaita poliittisia jälkiä, ainakin meikäläiseen. Se jätti minuun pysyvästi tietoisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen tahtotilan. Taideala on bisneksenä erittäin kova. Vain harvat elättävät itsensä pelkällä taiteen tekemisellä. Kun taide on ainut tulonlähde, joskus täytyy laittaa nimi sellaiseen työhön, jonka takana ei seiso sataprosenttisesti. Silloin täytyy vain erottaa taide työstä. Andylla ja minulla ei ole koskaan ollut yhteistä näyttelyä. Taulumme eivät ehkä sopisi samaan tilaan. Katsojalle voisi tulla migreeni, koska me molemmat käytämme niin voimakkaita värejä. Suomessa näyttelyt maksavat taiteilijalle paljon. Lisäksi galleristi ottaa myös provisionsa. Ruotsissa taiteilijan ei yleensä tarvitse maksaa näyttelytilasta vuokraa. Vain galleristi ottaa myydyistä tauluista provision, lisäksi taiteesta maksetaan myös puolet vähemmän alvia. Jan Sandvik Ihailen Andyssa hänen kykyään olla rehellinen itselleen ja taiteelleen. Pidän hänen naivistisen räjähtävästä ilmauksestaan. Se on rehellistä, eikä siinä ole kompromisseille tilaa. Andyn tauluista tulee sellainen fiilis, että en välitä paskaakaan siitä, mitä te ajattelette tästä, mutta tämä merkitsee jotain minulle! Varsinaisena taiteenlajina pidän sitä, että hän on maalaamisensa rinnalla kasvattanut kuusi lasta. Hän on ollut jälkikasvunsa suhteen tuotteliaampi kuin minä, sillä siinä Andy johtaa minua tällä hetkellä 6 0. Andy on aina rakastanut lapsia fantastisella tavalla. Uskon, että Andy on Pietarsaareen takaisin muuttaneena kypsempi. Joskushan kaikki löytävät takaisin kotiin. 26 k atternö k atternö 27

15 Gun-Marie Wiis Ällistyttävää! Neljä herraa soittaa kvartettimusiikkia. Mitään vastaavaa ei ole koskaan kuultu Oulussa, ja esitys koskettaa yleisöä väkevästi. Kvartetin siirtyessä runo-sävelmiin tunteet purskahtavat valloilleen: jokaisen silmät kostuvat liikutuksesta. Nuori italialainen Guiseppe Acerbi on tarjonnut jälleen esimerkin musiikin voimasta. Italialaisen matkamuistoja 28 k atternö k atternö 29

16 Omalta kannaltaan he ovat rikkaita; heillä on kaikkea, mikä heidän mielestään kuuluu hyvinvointiin Guiseppe Acerbi ( ), kuva vuodelta Keski-ikäisenä häntä kuvataan pitkänä miehenä, jolla on tummat, eloisat silmät ja miellyttävä ulkomuoto. Hänen matkakuvaustaan voidaan kyseenalaistaa eri tavoin, mutta kyse on kuitenkin pioneerityöstä etenkin suomalaisen kansanrunouden ja musiikin osalta. 1 Itse asiassa Nordkapp ei ole pohjoisin kohta. Se on Knivskjellodden, joka sijaitsee heti Nordkappista länteen ja ulottuu 1450 m pohjoisemmaksi. Ja jos aivan tarkkoja ollaan, kumpikaan näistä niemistä ei ole Euroopan mantereen pohjoisin kohta, koska molemmat sijaitsevat saaressa. Kinnarodden on oikeasti mantereen pohjoisin kohta. debrandiin, joka päättää lähteä mukaan löytöretkelle tarkoituksenaan kertoa matkakokemuksista kuvin. Skjöldebrand on syntynyt Ruotsin konsulin perheeseen Algerissa, ja v hän on 40-vuotiaana eronnut armeijan everstin ja kuninkaan henkivartiokaartin luutnantin virasta ylennyksestä syntyneen kiistan vuoksi. Hän päättää sen sijaan viljellä lahjojaan piirtäjänä, maalarina, säveltäjänä, kirjailijana ja poliitikkona. Skjöldebrand mainitsee, että Tukholman seurapiirit juhlivat Acerbia, ja kuvaa tämän olevan sangen kohtelias mies, joka ei ole vielä saavuttanut keski-ikää; hän oli nokkela, tunsi hyvin uudemman kirjallisuuden ja omasi melkoiset musikaaliset lahjat. Bellotti sen sijaan ei tehnyt samaa vaikutusta. Hän näytti vähän yksinkertaiselta eikä tavallisesti puhunut paljonkaan. Jään yli Suomeen Retkikunta lähtee rekikyydillä Tukholmasta jään yli Grisslehamnista Turkuun ja kokee ajoittain suuria vaikeuksia. Acerbi panee erityisesti merkille optisen lennätinlinjan, joka yhdistää väliasemien kautta Suomen puolen valtakuntaa Tukholmaan. Turusta matka jatkuu maanteitse pohjoiseen, Vaasaan saakka, ja sitten ajoittain jäitä pitkin Kokkolan ja Raahen kautta Ouluun, jonne saavutaan 11. huhtikuuta. Seurue jää Ouluun kahdeksi kuukaudeksi ennen kuin matka jatkuu kohti Nordkappia. Skjöldebrandilla oli sukua kaupungissa, yksi heistä on hypnotisoija, paroni Silfverhjelm. Matka Turusta pohjoiseen ei ollut Acerbin mukaan luonnon tai maantieteen osalta kiinnostava, mutta hän kuvaa kansaa myönteisesti. Talonpoikien asunnot on Monipuolisesti lahjakas Anders Fredrik Skjöldebrand kuvattuna suunnilleen v Hän palaa sotilasuralle vuosien sodassa, mm. henkikaartin krenatööriprikaatin päällikkönä ja myöhemmin ns. Pohjoisen armeijan toisen divisioonan komentajana. Hän juonittelee samaan aikaan vallankumousta, osallistuu sittemmin perustuslakivaliokunnan jäsenenä Ruotsin hallitusmuodon laatimiseen; hänet kutsutaan valtioneuvostoon, aateloidaan vapaaherraksi, nimitetään kenraaliksi. Hän toimii muutaman vuoden Kuninkaallisen teatterin johtajana, ja hänet valitaan mm. Ruotsin Akatemian jäseneksi. Häntä kuvataan impulsiivisen lämpimänä luonteena, toiminnan miehenä, joka puolustaa oikeaksi katsomaansa asiaa tulisesti. K erroimme Katternö-lehden edellisessä numerossa englantilaisen löytöretkeilijän Edward Daniel Clarken ja hänen italialaisen kollegansa Guiseppe Acerbin kohtaamisesta Oulussa elokuussa Kumpikin on matkalla etelään kierreltyään Lapissa. He ovat kyllä kuulleet huhuja toisistaan mutta tapaavat vasta Oulussa. Kuten edellisessä numerossa kerrottiin, he osallistuvat hypnotisoija Carl Göran Silfverhjelmin istuntoon, mutta sitten Acerbin on riennettävä satamaan ja laivaan, joka veisi hänet seurueineen Tukholmaan. Kuka Guiseppe Acerbi on, ja mitä hän kokee Suomen matkallaan? Pohjois-Italian Lombardiassa varakkaaseen mantovalaiseen perheeseen syntynyt Acerbi on v saanut päätökseen lakitieteen opintonsa Pavian yliopistossa. Hän on 25-vuotias ja haluaa kuten tuolloin monet muutkin hänen yhteiskuntaluokassaan matkustella eräänlaisella huvi- ja opintomatkalla. Perinteinen matkakohde on Ranska, mutta vallankumouksen vuoksi maa on turvaton ja nyt muotisuuntana on pohjoinen Eurooppa. Acerbin tapauksen tekee harvinaiseksi se, että hän lähtee todella kauas pohjoiseen. Hän saapuu Tukholmaan ja jää sinne puoleksi vuodeksi. Ehkä hän saa siellä idean yrittää kesällä 1799 päästä Nordkappiin saakka, Euroopan mantereen pohjoisimpaan kolkkaan. 1 Kukaan eurooppalainen matkailija ei ollut tiettävästi siihen mennessä päässyt maitse niin pitkälle pohjoiseen. Acerbilla on matkaseuranaan Bernardo Bellotti, varakkaan pankkiirin poika, sekä palvelijansa ja yleensä myös opas ja tulkki. Acerbi tutustuu musikaalisessa illanvietossa Tukholmassa Anders Fredrik Skjölhyvin rakennettu, ja vieras saa kaikkialla majapaikan. Vieraisiin matkailijoiden verraten talonpojat ovat köyhiä, mutta omalta kannaltaan he ovat rikkaita, koska heillä on kaikkea, mikä heidän mielestään kuuluu hyvään toimeentuloon. Jos heillä on rahaa enemmän kuin he välittömästi tarvitsevat, he panevat sen säästöön jonkin odottamattoman tarpeen varalle tai hankkivat sillä pikarin tai muun talousesineen. Niinpä ei pidäkään hämmästyä, jos jossakin talossa, missä ruoaksi saa vain silakkaa ja maitoa, tuodaan vieraalle vettä hopeakannulla, jonka arvo on riikintalaria. Naiset pukeutuvat lämpimästi; pukunsa päällä he pitävät pellavaista paitaa, mikä saa heidät näyttämään jotenkin pukeutumattomilta; vaikutelma on outo, joskaan ei epämiellyttävä. Sisältä asunto on aina lämmin, jopa liiankin lämmin sille, joka tulee Kyröskoski Acerbin matkakertomuksen ensimmäisessä painoksessa v Kyröskoski valjastettiin v puuvillakutomon käyttöön ja myöhemmin kartongin ja paperin valmistukseen, nykyään Metsä Board Kyron nimellä. Koskeen rakennettiin neulapato v. 1907, ja ensimmäinen voimalaitos valmistui v ulkoilmasta eikä ole tottunut sellaiseen lämpötilaan. Talonpojat oleilevat sisällä yleensä paitahihasillaan, ilman takkia, yllään vain yhdet liivit; usein he menevät uloskin samassa asussa, pelkäämättä reumatismia tai vilustumista. Niillä suomalaisilla, jotka seuraavat matkustajia rekien perässä, on pukiminaan tavallisesti lyhyt vasikannahkainen takki tai villapaita, joka on miehustasta kiinnitetty vyöllä. Saappaittensa päälle he vetävät karkeat villasukat, joista on kaksinkertainen hyöty; ne pitävät jalat lämpiminä ja estävät liukastumasta jäällä. Seikkailut jäällä jatkuvat Hämeenkyrön Järvenkylässä Acerbin seurue pysähtyy pidemmäksi aikaa. Syynä on Kyröskosken vesiputous, jota seurue käy ihailemassa useamman kerran ja kuvaa sitä monin piirustuksin. Kyröskoskea alettiin sittemmin pitää yhtenä maamme tärkeimmistä luonnonnähtävyyksistä, ja runoilijat ja maalarit ylistivät sitä 1800-luvulla. Kosken pudotuskorkeus oli Acerbin aikoihin 22 metriä, ja hän kuvasi koskea maalailevasti. Vedet syöksyivät suunnattomien jäämassojen keskelle, jotka siellä täällä muistuttivat synkkiä holvikaaria. Pakkanen on niin kireää, Acerbi kirjoittaa, että kosken kuohut lähes jäätyvät ilmassa. Putouksen poikki on muodostunut kaksi niin vahvaa jääsiltaa, että niitä myöten saattaa kulkea. Hurjasti pärskyvän veden vuoksi ne ovat kuitenkin niin liukkaita, että talonpoikien täytyy ylittää ne nelinkontin ryömien. Matkailijat eivät pettymyksekseen nähneet villieläimiä runsaista jäljistä huolimatta. Ainuttakaan koiraa ei ollut koko Järvenkylän seudulla, kyläläisten mukaan, koska sudet käyvät koirien kimppuun ihan talojen nurkissa, joskus jopa asumuksissa. Acerbi kuvaa itseironisesti toistakin jääseikkailua. Seurue on matkalla Kyrönjoen jäällä Torkkolan (kestikievari Ylistarossa) ja Komsilan (kestikievari Isossakyrössä) välillä, ja heidän on ohitettava pari sulaa paikkaa. Osoittaen esikuvaksi kelpaavaa varovaisuutta me turvauduimme oivaan hätäkeinoon (mikä kylläkin sai suomalaiset talonpojat hillittömään nauruun): ryömimme ensin polvillamme jäätöyräälle. Liu uimme sitten istuallamme sen toiselle puolelle, missä reki jo meitä odotti. Tuo naurettava kohtaus huvitti meitä suuresti, ja niin koko pelkomme vaihtui hilpeäksi iloksi. Acerbin yllätykseksi tiennäyttäjät kieltäytyvät rahasta. Olemme täyttäneet itsemme kaikenmoisilla niin sanottuun hienostukseen kuuluvilla käsityksillä, ja siten mielemme on käynyt liian ahtaaksi käsittämään, kuinka nämä ihmiset, jotka näyttävät silmissämme niin 30 k atternö k atternö 31

17 Käytimme hyväksemme elikkoparan lemmentunteita vain voidaksemme ampua sen Yksi Acerbin muistiin merkitsemistä kappaleista, vanha kansanlaulu jonka alkusanat ovat hänen mukaansa Nuko, nuko picolinto, veni veni vestereki. Me tunnemme sen sanoilla Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki! köyhiltä ja alhaisilta vain siksi, ettei heidän takkinsa ole leikattu samaan kuosiin kuin meidän, saattavat kieltäytyä ottamasta rahaa ja nähdä niin paljon vaivaa pelkästään siitä ilosta, että voivat olla hyödyksi toisille. Halvin kaupunki Vaasassa hovioikeuden presidentti ja maaherra tarjoavat päivällisen Acerbin seurueelle. Hovioikeuden presidentin rouva tekee vaikutuksen sivistyksellään ja kultivoituneisuudellaan, hän jopa puhuu ranskaa ja italiaa ja osaa arvostaa parhaiden italialaisten runoilijoiden teoksia. Eräältä älykkäältä ja keskustelukykyiseltä kirkonmieheltä Acerbi kuulee juttuja Linnén luonteesta ja varsinkin tämän tavattomasta turhamaisuudesta. Maaherran päivälliskutsuilla puhutaan paljon taloudesta. Pöytäseurue on yhtä mieltä siitä, että Vaasa on hintatasoltaan maan huokein kaupunki. Lehtokurppa, joka Tukholmassa maksaisi 32 Ruotsin killinkiä, maksaa Vaasassa neljä. Viiriäinen maksaa Tukholmassa 12 killinkiä, Vaasassa 2 killinkiä pari. Kolmella riikintalarilla saa riittävästi puuta lämmittääkseen huoneistonsa joka päivä kylmänä vuodenaikana. Matka jatkuu paljasta kivikkoista rannikkoa jäitä pitkin edelleen pohjoiseen Kokkolan ja Raahen kautta, joita kumpaakin kuvataan lyhyesti. Acerbi on kiinnostuneempi siitä, miten paikalliset liukuvat lähes uskomattoman nopeasti jäällä jonkinlaisilla pitkillä puukengillä työntäen itseään eteenpäin seipäällä. Kun matkailijat yrittävät itse liikkua puukengillä, he herättävät hilpeyttä, koska käyttävät niitä kovin kömpelösti, kaiken lisäksi keikahtelimme nurin, mikä ei tuntunut meistä yhtä huvittavalta kuin katselijoista. Acerbi kuvaa innokkaana, miten paikalliset hakkaavat jäähän aukon taltalla ja kalastavat laskemalla koukun 30 jalan syvyyteen; kalastajat suojautuvat tuulelta mukanaan kuljettamalla kolmikulmaisella purjeella. 2 Ludovico Ariosto ( ), italialainen kirjailija, jonka tunnetuin teos on Orlando furioso (Raivoisa Roland). Oravanpyyntiä Acerbin mukaan. Salaperäisiä koputuksia Matkailijat siis tutustuvat Ouluun peräti kaksi kuukautta. Heti ensimmäinen ilta majatalossa jää Acerbin mieleen. Minulla on kauan ollut pahana tapana lukea puolisen tuntia kirjaa ennen uneen vaipumista. Tuona iltana satuin lukemaan Ariostoa 2, ja juuri silloin olin kuulevinani kolme koputusta alakerroksessa olevan huoneemme ikkunaan. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota, en vielä sittenkään, kun koputukset kuuluivat toisen kerran. Vasta kun ne uudistuivat kolmannen kerran, rupesin ajattelemaan, että niillä oli jokin tarkoitus. Mutta koska juuri olin lukenut Ariostoa, heräsi helposti epäilys, että se johtui vain omasta mielikuvituksestani, jonka runoilija oli saanut kiihtymään. Neljännellä kerralla epäilykseni kuitenkin melkein tyystin hävisivät; siellä oli joku, joka koputti ikkunaan. Siitä huolimatta tahdoin päästä varmuuteen, ettei mikään harhakuvitelma ollut kysymyksessä, ja siksi herätin kumppanini, joka nukkui toisessa vuoteessa samassa huoneessa, kerroin hänelle huomiostani ja pyysin häntä tarkkaamaan tuota ikkunasta kuuluvaa ääntä. Silloin kuulimme taas nuo kolme koputusta ja lisäksi joitain epäselviä sanoja. Nousin vuoteesta, otin turkit päälleni ja pistoolit käteeni ja lähdin ulos katsomaan, mitä siellä oikein oli. Ja mikä yllätys!... Siellä oli sievä tyttö, joka halusi yösijaa. Päästin heti pistoolit vireestä ja panin ne pois, ettei sattuisi vahinkoa... Entä mitä tapahtui sitten? Tällaisten vaikeiden kysymysten edessä Ariosto tavallisesti viittaa runoelmansa myöhempään lauluun; mutta minä puolestani annan lukijan ratkaista, mitä samanlaisissa oloissa olisi voinut tapahtua hänelle itselleen. Oululaistukijat Acerbi saa kaksi tärkeää tukijaa, paroni Silfverhjelmin ja apteekkari Johan Julinin, joka oli muuttanut Ouluun v toimittuaan ensin lyhyen aikaa Uudessakaarlepyyssä. Karhujahtia Acerbin mukaan. Silfverhjelm on mutkaton mies, matkustellut laajasti, oleskellut mm. Pariisissa, viettänyt suuren osan elämäänsä kuningas Kustaan läheisyydessä, erinomainen mekaanikko, harrastaa kemiaa ja omistaa englantilaisen sähkökoneen. Julinilla on Lapin ja Suomen luontoa edustava kaunis kokoelma, suuri kirjasto, sähkökone ja hän tekee luonnontieteellisiä kokeita. Hän oli v lähettänyt ensimmäisenä pohjoismaalaisena kuumailmapallon taivaalle ja hänet oli ansioidensa vuoksi valittu Kuninkaalliseen Tiedeakatemiaan. Acerbi suhtautuu Silfverhjelmin hypnoositemppuihin periaatteessa epäillen mutta joutuu tunnustamaan, että jokin vaikutus niillä on. Näin matkakumppanini, joka oli yhtä epäuskoinen kuin minäkin, vaipuvan syvään uneen paronin vain koskiessa häntä sormillaan; kuulin hänen puhuvan unessa ja vastaavan kaikkiin kysymyksiin; näin hänen jälleen heräävän magnetisoijan samanlaisesta kosketuksesta. Sen sijaan en itse voinut saada häntä hereille unitilastaan, vaikka pidin tulta aivan hänen kätensä lähellä; hän oli sille yhtä tunnoton kuin kuollut ruumis. Hän heräsi viiden kuuden tunnin perästä, ei muistanut mitään siitä, mitä oli puhunut, kielsi itsepintaisesti ollenkaan nukkuneensa ja uskoi sen vasta katsottuaan kelloaan ja kuullessaan tapauksen silminnäkijäin todistuksen. Merkillisiä ruokatottumuksia Ruokatottumukset ovat itsestään selvä puheenaihe. Acerbin seurueen palvelija valmistaa ruoat italialaiseen tapaan, mikä saa emännän (seurue asuu Fellman-nimisen kauppiaan luona) suorastaan pahoilleen. Vieraat syövät joka päivä liemilihaa eivätkä he saa emäntää uskomaan tekevänsä niin omasta halustaan. Kerran syntyi ankara riitä emäntämme ja palvelijamme välillä seuraavasta asiasta: emäntä ei tahtonut mitenkään sallia, että vasikan tai porsaan aivot ja maksa valmistettiin ruoaksi; jo pelkkä ajatuskin sellaisesta kauhistutti jokaista talon väkeen kuuluvaa. Heillä on aina tapana antaa kaikkien teuraseläinten maksa ja aivot sioille tai heittää ne tunkiolle. Me jouduimme armotta kannibaalien eli ihmissyöjien kirjoihin. Niin lujassa on tuo ennakkoluulo, että kun olimme pakottaneet jonkun maistamaan aivoja tai maksaa, hän ei millään niellyt sitä, vaan sylki ulos suustansa. Samoin he loukkaantuivat siitä, että söimme pikkulintuja, kuten leivosia, kurppia ja rastaita, joita kaikkia pidimme suurena herkkuna. Täällä pohjoisilla mailla nuo linnut saavat nauttia häiritsemätöntä rauhaa ja turvaa; mutta meille ne eivät olleet vain herkullista ruokaa, vaan niiden ampuminen tarjosi myös mitä hauskinta urheilua. Acerbi on kiinnostunut metsästyksestä, ja juuri tähän vuodenaikaan on tarjolla mielenkiintoisia asioita luonnon yhtäkkiä herätessä ja muuttolintujen saapuessa joka ilmankulmalta. Hän kuvaa tetrao urogalluksen (metson) metsästystä; lintu on kalkkunan kokoinen ja ääntelee öisin ja silloin se liikkuu niin kouristuksenomaisesti, ettei se näe eikä kuule mitään. Meidän oli pakko viettää koko yö metsässä, kuulostella linnun ääntelyä vakoilijan pahanilkisin korvin, hiiviskellä ja olla melkein hengittämättä erottaaksemme paremmin sen äänen. Kun vihdoin sen kuulimme, meidän täytyi panna liikkeelle koko petkutuskykymme ja taitomme, jopa käyttää hyväksemme tuon elikkoparan lemmentunteitakin, ja tehdä kaikki vain siinä alhaisessa tarkoituksessa, että voisimme sen salakavalasti tappaa. Minä pidän suorasta pelistä metsästyksessä kuten kaikessa muussakin; tahdon saada linnut lentoon, ajaa niitä takaa ja julistaa niille sodan, ennenkuin ojennan pyssyni niitä kohti. Yksi ainoa lennosta ammuttu lintu on arvokkaampi kuin kymmenen salaa puunoksalta surmattua. Acerbi kuvaa melko perusteellisesti myös oravan, hylkeen ja karhun pyyntiä. Oravanpyyntiin käytetään erittäin raskasta jousta ja tylppiä, kärjettömiä nuolia, jotta eläimen nahka ei vahingoittuisi. Metsästäjä ei tähtää viemällä jousen vartta lähelle silmäänsä, vaan tukee sen vatsaansa vasten. Silti hän ei juuri koskaan ammu ohi. Nuoli on liian arvokas kadotettavaksi, ja sen vuoksi sitä käytetään uudelleen kerta kerran jälkeen. Vaarallista karhunmetsästystä Acerbin kuvaus karhunmetsästyksestä on ehkä kaikkein tunnetuin hänen tarinoistaan. Kerromme sen kuitenkin tässäkin lyhyesti. Mieliase karhunkaadossa on rautakärkinen keihäs. Noin jalan päähän kärjestä on kiinnitetty poikkirauta estämään asetta tunkeutumasta liian syvälle karhun ruumiiseen. Karhun pesällä pidetään kovaa ääntä yrittäen ärsyttää karhua ryntäämään raivoissaan kolostaan. Huomatessaan miehen karhu kohoaa takajaloilleen valmiina repimään tämän kappaleiksi. Metsästäjä asettuu heti paikalla siihen asentoon, mikä nähdään tähän liitetystä kuvasta; hän vetää keihään rautakärjen taaksepäin aivan rintaansa asti piilottaen siten karhulta pitkän keihäänvarren, niin ettei se osaisi olla varuillaan eikä torjua käpälillään kuolettavaa iskua, jonka metsästäjä aikoo suunnata sen sydämeen. Sitten metsästäjä käy rohkeasti karhua kohden, mutta ei iske ennenkuin on päässyt niin lähelle, että eläin ojentaa molemmat käpälänsä repiäkseen vastustajansa jäsen jäseneltä. Sillä hetkellä metsästäjä lävistää sen sydämen keihäällään, joka ilman poikkirautaa tulisi ulos sen hartioista. Ilman sitä ei karhua myöskään voisi estää kaatumasta hänen päälleen, jolloin hänen saattaisi käydä huonosti. Mutta poikkiraudan avulla hän pitää karhun pystyssä ja työntää sen lopulta selälleen. Kummallisinta lienee monen mielestä se, että karhu tuntiessaan haavoittuneensa ei yritä käpälillään työntää pois keihästä, vaan päinvastoin pitää siitä kiinni ja painaa sitä yhä syvemmälle haavaan [...] Voittoisa karhunkaato päättyy jonkinlaiseen juhlaan, missä runonlaulaja on mukana ja ylistää metsämiehen urotöitä. Ensimmäinen musiikkikvartetti Acerbin musikaalisuus osoittautuisi tärkeäksi myös jälkimaailmalle hänen havaintojensa ja kuvaustensa ansiosta. Hän kuvasi kansallissoitin harppua, joka oli viritetty a- molliin, kaikkien pohjoisten kansojen suosi- 32 k atternö k atternö 33

18 He auttavat ilman minkäänlaista vaatetta päällään, mutta matkustaja hytisee susiturkissaan maan sävellajiin, ja hän merkitsi ensimmäisenä muistiin suomalaista kansanmusiikkia. Hän mm. kuvasi runosävelmien ominaisuuksia, siteerasi Paavali Remeksen ja Heikki Väänäsen runoja, käänsi Nuku, nuku, nurmilintu kehtolaulun englanniksi. Acerbi kuvaa myös runojen julkista esittämistä: kuulijoiden muodostaman piirin keskellä seisovat improvisaattori ja hänen avustajansa, joka toistaa improvisaattorin jokaisen säkeen, mikä antaa tälle aikaa valmistautua seuraavaan säkeeseen. Taukojen aikana he virkistävät itseään oluella tai paloviinalla. Oma lajinsa ovat loitsut, joita ei mielellään kerrota oppineille, ettei loitsijoita ilmiannettaisi tuomarille tai papille. Sattui sitten niin, että matkustavaiset tapasivat Oulussa kaksi musiikinharrastajaa, jotka soittivat selloa ja alttoviulua. 3 Koska Skjöldebrand soitti viulua ja Acerbi itse klarinettia, saatiin kokoon kvartetti. Kvartetti oli Oulussa yhtä poikkeuksellinen ilmiö kuin kaikkein hämmästyttävin meteori. Kaupungissa ei ollut kymmentä henkilöä, jotka olisivat koskaan kuulleet nelimiehistä soittoesitystä; eikä siellä luultavasti ollut kvartettiesityksiä annettu kaupungin perustamisesta meidän tuloomme asti. Oulun vierailunsa aikana herrat tarjoavat joka ilta konsertin, johon kaikki halukkaat saavat tulla. Kuulijakunta lisääntyy siinä määrin, että on vuokrattava suurempi sali. En mitenkään kykene antamaan lukijalle täyttä käsitystä siitä vaikutuksesta, minkä soittomme teki kuulijoihin. Kokeillaksemme heidän vastaanottokykyään ja musiikin vaikutusta heidän tunteisiinsa sävelsimme muutamia soinnutukseltaan yksinkertaisia kappaleita, joiden sävelkulku oli luonnollinen ja sellaistenkin helppo käsittää, jotka eivät olleet tottuneet taidokkaan musiikin hienouksiin. Pyrimme voimakkuusasteiden vuorotteluun siirtyen yllättäen vahvimmasta fortesta hiljaisimpaan pianoon. Kohta näimme kyynelten tippuvan herkkätunteisten kuulijoittemme silmistä. [...] muutamat tuntuivat seuraavan melo3 Selloa soittaneen herran on täytynyt olla Erik Tulindberg ( ), synt. Vähässäkyrössä, opiskellut Åbo Akademissa ja nyt virkamiehenä Oulussa. Hän oli opiskellut musiikkia todennäköisesti akatemian musiikinjohtajan Carl Peter Lenningin johdolla. Tulindberg kirjoitti muutamia jousikvartettoja, ja hänet valittiin Kuninkaalliseen musiikilliseen akatemiaan v k at ternö Miehet ja naiset kylpevät yhtä aikaa, ilman rihmankiertämää ja tuntematta vähäisintäkään vetoa toisiaan kohtaan, Acerbin kuvauksen mukaan. Runonlaulajia Acerbin mukaan. Hän näkee samankaltaisuutta suomalaisten ja muinaisten kreikkalaisten laulujen kesken: molemmissa on sama aiheen yhtäläisyyden sanelema rakenteen ja sisällyksen yksinkertaisuus. Tätä kuvaa pidettiin pitkään Suomen kansallishengen runollisena symbolina, mutta tutkijat, esim. Elsa Enäjärvi-Haavio, ovat myöhemmin kyseenalaistaneet symboliikan oikeellisuutta. dian kulkua jokaisella kasvonjuonteellaan; saatoimme suomalaisten kasvonpiirteistä lukea kulloinkin soittamamme musiikin luonteen. Katseet kävivät vakaviksi voimakkaiden ja kiihkeiden sävelkulkujen aikana, kun taas pehmeät ja sulosointuiset kohdat tuntuivat hajoittavan kasvoille kohonneen pilven ja palauttavan niille jälleen entisen tyyneyden. [...] mutta heti paikalla kun aloimme soittaa heidän runo-sävelmiään, jokainen silmä kyyneltyi ja liikutus oli yleinen. Saunakokemuksia Acerbi ei tietenkään välttynyt saunalta. Hän tuskin uskoo silmiään, kun saunan lämpömittari näyttää astetta Celsiusta. Hän panee merkille, että miehet ja naiset istuvat saunassa alasti yhdessä että toisia hakataan koivuvitsoilla, kunnes iho on punainen kuin raaka liha. Talvisin kieriskellään alasti lumessa. Jos matkustaja sattuu tulemaan silloin, kun kylän miehet ovat kylvyssä, ja tarvitsee heidän apuaan, he lähtevät sieltä valjastamaan tai riisumaan hevosia ja tuomaan niille ruokaa tai tekemään muuta samanlaista, eikä heillä ole päällään minkäänlaista verhoa, vaikka matkustaja värisee vilusta hyvissä ja vahvoissa sudennahkaturkeissaankin. [...] Suomalaiset talonpojat voivat siten silmänräpäyksessä siirtyä 70 asteen kuumuudesta 30 asteen pakkaseen, mikä merkitsee 100 asteen lämpöeroa ja siis samaa kuin jos menisi kiehuvasta vedestä jääkylmään! [...] Mutta talonpojat vakuuttavat, että ilman kuumaa höyrykylpyä he eivät voisi kunnolla kestää aamusta iltaan monia raskaita töitään. Kylpy, niin he sanovat, virkistää heidän voimiaan yhtä paljon kuin lepo ja unikin. Lopulta Acerbi uskaltaa itsekin yrittää aitoa saunomista. Se tapahtuu Kemin kirkkoherra Matthias Castrénin luona. 18-vuotias tyttö riisuu molemmat saunojat, antaa heille koivuvitsat ja lyö vettä kiukaalle. Jouduin aivan ymmälle tässä minulle oudossa tilanteessa, mutta yritin pysyä rohkeana ja silmäilin alituiseen kumppaniani pyrkien niin paljon kuin mahdollista esiintymään yhtä mallikelpoisen välinpitämättömästi kuin hänkin. Höyryn kuumuus nousi 50 asteeseen Celsiusta, ja tunsin aluksi ankaraa hengenahdistusta; jos se olisi nopeasti lisääntynyt, olisin luullakseni, niin alasti kuin olinkin, syöksynyt pois kylvystä. Mutta pakottauduin kestämään ja vähitellen totuinkin siihen, niin että hetken kuluttua saatoin sietää jo 65 asteen kuumuutta. Tässä kuumuudessa oli ihanaa heittää vettä päänsä päälle ja tuntea sen valuvan yli koko ruumiin. Acerbi ei halua olla Castrénia huonompi, ja puolen tunnin saunomisen jälkeen alkaa peseminen. Acerbi katsoo, miten kylvet- täjätyttö heittää kylmää vettä Castrénin päälle, hieroo tämän tukkaa ja pesee saippualla ja vedellä koko ruumiin hangaten sitä vyötäröihin asti. Sitten tyttö pesee Castrénin jalkaterät ja hankaa jalat kokonaan. Sillä aikaa minä katselin tuota menettelyä äärimmäisen tarkkaavasti ja melkein typertyneenä; ja eniten minua hämmästytti se täydellinen tunteettomuus, jolla kirkkoherra kesti tämän pitkän ja hermoille käyvän toimituksen. Kun minun vuoroni tuli alistua siihen, olin kokonaan hämmingin vallassa ja loppujen lopuksi olin iloinen, että sain vaatteet päälleni ja pääsin pois kylvystä. Acerbin merkitys Acerbin matka Oulusta Nordkappiin alkaa 11. kesäkuuta. Silfverhjelm ja Julin tekevät hänelle seuraa Tornioon saakka. Kemissä seurueeseen liittyvät Matthias Castrén ja piirilääkäri Henrik Deutsch. Könkäällä muut kääntyvät takaisin, paitsi Acerbi, Skjöldebrand, näiden palvelija ja tulkki. Nämä neljä saapuivat lopulta Nordkappiin 19. heinäkuuta ja kokevat siellä keskiyön auringon. Vanha kolarilainen koskenlaskija Simon luotsaa seurueen Muonionjoen lukuisista koskista Acerbi kuvaa tätä koskien Bonaparteksi. Saavuttuaan elokuussa takaisin Ouluun Acerbi ehtii, kuten aiemmin todettiin, tavata Edward Daniel Clarken, mutta kiiruhtaa sitten Bellottin ja Skjöldebrandin kanssa Tukholmaan. Acerbi valitaan ansioidensa vuoksi Kuninkaallisen Musiikillisen Akatemian ulkomaiseksi jäseneksi nro 27. Pian sen jälkeen Acerbi ja Bellotti lähtevät Norjan kautta Englantiin. Vuonna 1802 Acerbi julkaisee matkakuvauksensa englanniksi kahtena komeana osana, jotka nousevat nopeasti suosioon ja herättävät suurta kohua etenkin, koska niissä kommentoidaan Ruotsin kuningasta ja joitain kulttuurihenkilöitä vähemmän mairittelevasti. Kirja kielletään Ruotsissa, ja korkealta taholta yritetään estää sen kääntäminen muille kielille. Ruotsinkielinen versio julkaistaan vasta v. 1953, silloinkin Suomessa. Skjöldebrand puolestaan julkaisi v kuusikymmentä isoa akvatinttapiirrosta matkan kuvituksina. Ne nostivat hänet yhdellä iskulla Euroopan tietoisuuteen. Iso riita syntyi siitä, kun toisetkin alkoivat julkaista hänen kuviaan silkkaa varkautta. Myös Acerbia syytettiin Skjöldebrandin piirrosten pihistämisestä. Pohjoismaiden seikkailunsa jälkeen Giuseppe Acerbi omistautuu Castel Goffredo maatilalleen Lombardiassa, toimii vuosina Biblioteca Italiana aikakauslehden päätoimittajana ja sen jälkeen Itävallan pääkonsulina Egyptin Aleksandriassa, jossa hän kerää muinaisjäännöksiä, kasveja ja eläimiä. Hän palaa Italian maatilalleen v ja valmistelee kuolemaansa saakka (1846) kirjaa Egyptistä. SVENOLOF KARLSSON Acerbin kirjasta poimitut sitaatit perustuvat Hannes Korpi-Anttilan suomenkieliseen käännökseen vuodelta 1953 englanninkielisestä alkuteoksesta Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape in the Years 1798 and Sitaatteja on hieman muokattu ja lyhennetty. k at ternö 35

19 Helifoto /Timo Annola Katternö avaa uusia uria Kopsan harjulla, 18 km Raahesta sisämaahan päin, kurottaa joukko jättiläispotkureita taivasta kohti. Ne ovat Suomen korkeimpia tuulimyllyjä, napakorkeus 142 m maanpinnasta, ja varmasti myös lyhimmässä ajassa toteutettu tuulivoimapuisto. 36 k atternö k atternö 37

20 Mats Sandström Mats Sandström Mistä Fennovoiman toimistossa puhutaan? Ei mitään pikkumyllyjä. 2,3 megawatin tuulimyllyjen asennusta Ristivedossa. Roottorin halkaisija on 108 metriä. On pimeä marraskuinen aamu Fennovoiman toimistossa Pyhäjoella. Ryhmä miehiä istuu pöydän ääressä keskustelemassa sähköntuotannosta. Mutta mitä? He puhuvat tuulivoimasta, vaikka istutaan ydinvoimalan toimistossa. Koolla on tuulivoimayhtiö Puhurin yhteinen omistajatiimi, Katternön ja Kanteleen Voiman muiden omistajien edustajat. Tämä ryhmä on juuri toteuttanut kaksi tuuli- Lehtikuva/Markku Ruottinen voimapuistoa, Katternö-konsernin Ristivedon Merijärvellä (Kalajoella) ja Puhurin ensimmäisen oman tuulivoimapuiston, Kopsa 1:n, Raahessa. Puhurin toimitusjohtaja Antti avaa kokouksen ja toteaa, että ensin käsitellään jo toiminnassa olevien tuulivoimaloiden asiat. Ensimmäinen koskee Ristivedon lentoestevaloja. Sinne on hiljattain asennettu vilkkuvat valkoiset valot, ohjeiden mukaisesti. Mutta nyt on tullut uusi määräys, jonka mukaan onkin käytettävä jatkuvaa punaista valoa. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, miten asiat tällä uudella alalla toimivat. Rakentamisprosessin ollessa vielä kesken rakennusmääräyksiin tehdäänkin muutoksia ja uudet laitteet ovat korvattava vieläkin uudemmilla. Päätöksen taustalla on tässä se, että valon vilkkuminen on häirinnyt lähialueen asukkaita. Timo kertoo, että valojen vaihto on jo täydessä vauhdissa. Seuraava aihe koskee Puhurin Kopsa-tuulivoimapuistoa. Miten siellä asennustyöt sujuvat? Staffan, Tuomas ja Timo vaihtavat mielipiteitä laitetoimittajan tekemästä säätötyöstä ja sen vaikutuksesta myllyihin. Keskustellaan myllyjen aiheuttamasta äänitasosta ja sen mittamistavoista. Ryhmä siirtyy käsittelemään uuden hankkeen, Kopsa 2:n, asioita. Aluksi keskustellaan rakennusluvasta. Kaksi uutta lupaa on saatu, joten nyt voidaan rakentaa 10 myllyä kahdeksan sijaan, kuten aiemmin on sanottu. Jaakko kertoo, miten rakentamishanke edistyy, asiat koskevat työturvallisuutta ja työmaakokouksia. Petri näyttää kartalta, mihin kaapelireittejä suunnitellaan ja miten ne vaikuttavat maankäyttöön ja myllyjä varten tarvittavien teiden vetoon. Välillä koko ryhmä tutkii karttoja ja keskustelee tarvittavasta metsänhakkuusta, puiden jakamisesta niiden omistajille, maanomistusoloista, vuokrasopimuksista ja muista. Rakennushankkeen aikataulu on tiukka ja kiire on, koska tiet ja niiden perustukset on saatava kuntoon ennen asennustöitä, joita laitetoimittajat saapuvat pian tekemään. Nämä työt on koordinoitava sekä kantaverkkoon johtavan linjanvedon että samalla alueella toimivan Lai- vankankaan kultakaivoksen tarpeiden kanssa. Kopsa 2 hanke päästiin aloittamaan syksyllä eduskunnan hyväksyttyä erikoislain puolustusvoimien tutkajärjestelyjen kompensaatioalueista. Puolustusvoimat oli vastustanut suunniteltuja myllyjä, koska ne häiritsisivät alueen tutkavalvontaa. Ryhmän seuraava teema käsitteli suunnitteluvaiheessa olevia tuulivoimapuistoja. Ensimmäisenä vuorossa on Ketunperä, joka sijaitsee länteen Laivankankaan kultakaivoksesta. Harri selvittää uusinta kaavaesitystä. Tehdyt luontoselvitykset osoittavat, että myllyjen sijoituspaikkaa on muutettava, ja nyt laaditaan innolla uutta kaavaa. Petri miettii sähköasemaa ja kaapelilinjan vetoa. Staffan esittelee, millaisia myllytyyppejä voitaisiin käyttää; seuraavaksi pohditaan, millaisia ääni- ja välkkymisvaikutuksia ne voivat aiheuttaa ja miten paljon energiaa tuulivoimapuisto voisi tuottaa. Haasteena on, että päätös on tehtävä suunnitteluvaihessa jo varhain, vaikka myllyt hankintaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Ketunperän erityishaasteena ovat omistusolot. Alueella ei ole tehty uusjakoa, ja metsäpalstat ovat pitkiä ja kapeita. Saattaa olla, että maanomistajien kanssa käytävät neuvottelut venyvät. Ryhmä siirtyy Ketunperästä lähempänä Fennovoimaa sijaitsevan alueen suunnitteluun, nimittäin Parhalahteen ja sen tuulipuistoihin. Ympäristövaikutusten arviointi on siellä käynnissä, ja siihen sisältyvät yleisön kuulemiskokoukset ovat ovella. Viranomaisten edustajien kanssa on käyty keskusteluja ja saatu erilaisia kommentteja. Harri kertoo tehdyistä selvityksistä, luontoarvoista, kesämökkiasutuksesta ja suunnitelluista johtokaduista. Monista asioista on keskusteltu kyläläisten kanssa, mutta monet ovat edelleen avoinna. Parhalahdesta katseet siirtyvät Pyhäjokea ylöspäin Pyhäjärven rannalle. Sinne, Vuohtomäkeen, Puhuri on viimeistelemässä jälleen yhden tuulivoimapuiston suunnitelmia. Harri selvittää suunnittelutyön uusimpia vaiheita, ja Jaakko kertoo, miten työalueen tieverkon suunnitelmat etenevät. Staffan miettii, minkälaisia ominaisuuksia kyseinen paikka vaatii myllyiltä. Voidaanko suunnittelussa lähteä samantyyppisistä myllyistä, joita valittiin Kopsa 2:n tuulivoimapuistoon? Suunnilleen tähän malliin kokouksessa keskusteltiin, kuunteluoppilaana Johan Svenlin. Henkilögalleria Antti Vilkuna, Puhurin toimitusjohtaja Tuomas Ylimaula, projektipäällikkö Staffan Asplund, projektijohtaja Timo Annola, tekninen asiantuntija Jaakko Tyyvi, rakentamispäällikkö Petri Tyhtilä, projekti-insinööri Harri Ruopsa, hankekehityspäällikkö Antti Vilkuna, Oy Katternö Ab:n johtaja ja Puhurin toimitusjohtaja, ei säästele kiitoksiaan kuvatessaan eri tuulivoimahankkeiden parissa työskentelevää projektiryhmää: Aika nuorta porukkaa, mutta äärettömän päteviä ja kokeneita miehiä. 38 k atternö k atternö 39