Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2019

Transkriptio

1 Fair Play Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2019 Iivo Niskasen KOLMAS UNO SIVUT 6 7 Vuoden Valmentaja -ÄÄNESTYSLISTASTA SYNTYI SOPPA SIVUT Kristiina Kekäläisen MOTTONA ON MONIPUOLISUUS SIVUT 30 31

2 Jäsenetuna henkivakuutus MAKSAA VAIN UIMAREISSUN KUUSSA Tee pieni päätös, jolla voi olla valtava merkitys. Henkivakuutus auttaa säilyttämään perheesi nykyisen elintason, jos toinen jää yksin pitämään huolta kaikesta. Järjestöjäsenenä saat Ifistä vakuutuksen jo muutamalla eurolla kuussa. Aloita katsomalla oma hintasi nyt heti. henkivakuutuskuntoon.fi *Suomen edullisimman henkivakuutuksen (Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn hintavertailu 09/2016) järjestöjäsenille myöntää Suomen vanhin henkivakuutusyhtiö, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva. Tutkitusti SUOMEN EDULLISIN*

3 6 Iivo Niskanen: Urheilugaala oli ilta, jolloin sai hieman rentoutua 8 Vuoden Urheilija -äänestys Vuoden Valmentaja -titteli ratkesi taas vain yhden äänen erolla 10 Syytön, kunnes toisin todistetaan 11 Ensimmäinen pysti uuteen palkintokaappiin 12 Maalivahti Kosonen oli maailmanmestarijoukkueen viimeinen lukko Sisältö 1/ SUEK valmiina tukemaan urheilutoimittajia 24 Savo Volley hoitaa lentopallon liigajoukkuetta tuorein ajatuksin 25 Kevätseminaari Helsingissä Sami Itani tarjoaa urheilutoimittajille vastuullista roolia 28 Turvallisuus teemana Lausannen AIPS-kongressissa 43 Vuosikokous Helsingissä Fair Play Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti Julkaisija Urheilutoimittajain Liitto ry. Mannerheimintie 57 59, Helsinki Päätoimittaja Nina Jakonen toimisto@urheilutoimittajat.fi Toimitus Matti Hannula Asko Tanhuanpää Ulkoasu Taina Kemppainen Tmi, Rauma Painopaikka KTMP Group Ab Oy, Mustasaari Ilmoitusmyynti Urheilutoimittajain Liitto ry Nina Jakonen, puh Levikki Osoitteenmuutokset toimisto@urheilutoimittajat.fi Ilmestyminen 2019 nro 2: nro 3: nro 4: Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, muokata sekä jättää julkaisematta toimitukselle lähetettyjä juttuja. Urheilutoimittajain Liitto ry. Perustettu 1931 Puheenjohtaja Kalle Virtapohja 14 Suomen Urheilugaalassa palkitut 15 Lajien parhaat urheilijat Urheilutoimittajain Liitto on jäseniensä asialla Vakiopalstat: 5 Pääkirjoitus 22 Lyhyesti 23 Kolumni 30 Yksi meistä 32 In memoriam: Göran Wallén 34 Jäsenasiaa Paikalliskerhokuulumisia Kirja-arviot Pääsihteeri Nina Jakonen Jäsenyydet Kansainvälinen urheilutoimittajien liitto (AIPS) Association Internationale de la Presse Sportive AIPS Euroopan urheilutoimittajien liitto (UEPS) European Sports Press Union UEPS Fair Play Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2019 Iivo Niskasen KOLMAS UNO SIVUT 6 7 Vuoden Valmentaja -ÄÄNESTYSLISTASTA SYNTYI SOPPA SIVUT Kristiina Kekäläisen MOTTONA ON MONIPUOLISUUS SIVUT Kannen kuvassa: Iivo Niskanen Kuva: Eemeli Sarka 3

4 Räätälöityjä Hyvin paketoidulla kokousmatkalla yhdistyy huvi ja hyöty. Merellä syntyy voittajatiimejä Kauden kruunajaiset, palkitseva palaveri tai tiimihengen nostatus. Parhaat kokousmatkat tehdään Itämeren iloisimmilla laivoilla. Kun tarjolla on mahtavaa ruokaa, eturivin artisteja ja inspiroiva ympäristö mukana on pelkkiä voittajia. Lisätiedot ja varaukset: tai puh

5 Iivo Niskasen KOLMAS UNO SIVUT 6 7 Vuoden Valmentaja -ÄÄNESTYSLISTASTA SYNTYI SOPPA SIVUT Kristiina Kekäläisen MOTTONA ON MONIPUOLISUUS SIVUT Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2019 PYSY MUKANA MATKASSA! Fair Yhteistyössä: Fair Play saapuu painettuna suoraan kotiisi/työpöydällesi. Muista ilmoittaa osoitteenmuutoksesi toimisto@ urheilutoimittajat.fi Liiton tiedotteet lähetetään sähköpostitse. Varmista tiedotteiden saanti päivittämällä sähköpostiosoitteesi toimisto@ urheilutoimittajat.fi Liiton verkkosivut Ajankohtaiset uutiset ja aiheet luettavana silloin, kun sinulle sopii. Liiton Facebook Löydät meidät Facebookista facebook.com/ urheilutoimittajat Liiton Twitter Seuraa meitä Twitterissä twitter.com/ urheilutoimitus Seuraa meitä niissä kanavissa, jotka sopivat sinulle parhaiten! Iivon juhlaa PÄÄKIRJOITUS Kalle Virtapohja puheenjohtaja Olympiavoittaja Iivo Niskanen äänestettiin Vuoden Urheilijaksi ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Äänivyöry ja 358 ykkössijaa kertovat, että Niskanen on tämän hetken arvostetuin suomalaisurheilija. Kolmannen kerran Vuoden Urheilijaksi valittu Iivo Niskanen, 27, vertautuu samoin kolme kertaa Kultaisen kiekon vastaanottaneisiin Marjo Matikaiseen ja Tero Pitkämäkeen. Niskasen ensimmäinen valinta tuli vuonna 2014 yhdessä Sami Jauhojärven kanssa. Pelimerkkinä oli parisprintin olympiakulta. Vuonna 2017 Niskanen voitti 15 kilometrin maailmanmestaruuden Lahdessa perinteisellä tyylillä. Vuonna 2018 hän iski pöytään olympiakultamitalin 50 kilometrin perinteisellä. Niskasen tarina alkaa saada jo antiikin sankaritaruston piirteitä. Niskasen auttaja on valmentaja Olli Ohtonen. Tarinan mystinen tietäjä on Niskasen manageri Hjallis Harkimo, joka muistuttaa kuningas Artturin pyöreän pöydän ritareiden velhoa, Merliniä. Prinsessa on Saana Kemppainen, jonka Niskanen vei viime kesänä vihille. Eikä kunnon sankaritarinaa synny ilman vaarallisia vastustajia. 50 kilometrin olympiakulta tuli vasta venäläistä Aleksandr Bolshunovia vastaan käydyn ankaran kamppailun jälkeen. Mutta Iivo Niskasen pelottavimmat vastustajat tulevat Norjasta. Niskanen ja Jauhojärvi jättivät Johannes Hösflot Kläbon ja Emil Iversenin Lahden MM-hiihtojen 2017 parisprintissä neljänneksi. Iversenin ja Niskasen kolarin seurauksena oli Norjan parin putoaminen varmalta mitalisijalta, kuten hyvin muistamme. Viime talvena ihmeellinen suksijuoksija Kläbo nousi Pyeongchangin olympialaisten menestyneimmäksi hiihtäjäksi voitettuaan kultaa sprintissä, parisprintissä ja viestissä. Nyt hiihtomaailma odottaa Iivo Niskasen ja Kläbon yhteenottoa Seefeldin MM-hiihtojen 15 kilometrin perinteisen kilpailussa. Mikäli Niskasen arvokilpailumenestys jatkuu, häntä verrataan seuraavaksi 1950-luvun kansallissankariin Veikko Hakuliseen, joka valittiin yhteensä neljä kertaa Vuoden Urheilijaksi. Haku-Veikko oli kolme kertaa peräkkäin Vuoden Urheilija ja neljännen kerran Lisäksi hän oli joka vuosi kärkiviisikossa. Iivo Niskasen ohella Urheilugaalassa saivat runsaasti huomiota Vuoden Valmentaja Markku Kanerva ja Vuoden Joukkue eli salibandyn maailmanmestarit. Vuoden Nuoren Urheilijan palkinnon kävi pokkaamassa rallitähdeksi kasvanut Kalle Rovanperä. Juhlasta arkeen. Kymmenkunta urheilutoimittajaa oli Urheilugaalan jälkeisenä päivänä muiden surijoiden mukana saattamassa Urheilutoimittajain Liiton kunniapuheenjohtajaa Göran Wallénia viimeiselle matkalleen. Kansainvälisyys ja etenkin pohjoismainen yhteistyö olivat Wallénille tärkeitä arvoja. Tässä hän oli samoilla linjoilla kuin kolme muuta liiton entistä puheenjohtajaa Stig Häggblom, Matti Salmenkylä ja Timo Järviö. He ovat olleet aktiivisia verkottujia ja tärkeitä Suomi-kuvan rakentajia kansainvälisissä yhteyksissä. 5

6 Niskasesta tuli ensimmäinen urheilija yli 30 vuoteen, joka valittiin Vuoden Urheilijaksi kahtena peräkkäisenä vuotena. Valinta oli Niskaselle kaikkiaan uran kolmas ensimmäisen kerran hänet valittiin Vuoden Urheilijaksi vuonna 2014 yhdessä Sami Jauhojärven kanssa. 6

7 Iivo Niskanen: Urheilugaala oli ilta, jolloin sai hieman rentoutua Olympiavoittaja Iivo Niskanen kumarsi tyylikkäästi ja Urheilugaalan humuun tottuneena Vuoden Urheilijan 2018 palkinnon. Niskasen olympiavoitto Pyeongchangin 50 kilometrillä oli ykkönen myös yleisöäänestyksessä Vuoden sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä. Äänestyksessä annettiin ääniä ennätykselliset Teksti: Markus Karjalainen Kuva: Eemeli Sarka Niskanen oli ennakkosuosikki Vuoden Urheilijaksi. Suomalaisen urheilijan on vaikea pistää saavutustaan paremmaksi, mikäli hän voittaa olympialaisissa kultamitalin. On uskomatonta päästä toista kertaa putkeen tänne. Olen erittäin tyytyväinen viime kauteen ja siihen, että pystyin voittamaan itselleni sen kaikkein suurimman yksittäisen saavutuksen, 50 kilometrin kuninkuusmatkan, Niskanen sanoi ja sai Hartwall Arenan yleisön repeämään raikuviin aplodeihin. Niskanen voitti kultamitalinsa vieläpä perinteisellä. Kaiken lisäksi voitto Etelä- Korean Pyeongchangissa irtosi matkan yhteislähtökilpailujen kaikkien aikojen ylivoimaisimmalla voitolla. Näin hän oli jo helmikuussa monen suosikkina Urheilugaalan huomatuimmaksi juhlakaluksi. Ei liian vakavasti Niskasesta tuli ensimmäinen urheilija yli 30 vuoteen, joka valittiin Vuoden Urheilijaksi kahtena peräkkäisenä vuotena. Valinta oli Niskaselle kaikkiaan uran kolmas ensimmäisen kerran hänet valittiin Vuoden Urheilijaksi vuonna 2014 yhdessä Sami Jauhojärven kanssa. Urheilua paljon seuraava kuopiolainen osaa laittaa kolmannen kerran saamansa Vuoden Urheilija -palkinnon oikeaan mittakaavaan. Tunnustus on arvokas, mutta monien lajien keskuudesta on muitakin hyviä ehdokkaita. Valintaa tai valitsematta jättämistä ei kannata miettiä liian vakavasti. Kiitospuheessaan Ylä-Savosta Vieremältä syntyisin oleva hiihtäjä kiitti Saana-vaimoaan, perhettään sekä tu- kijoukkojaan ja myönsi, ettei pystynyt kiittämään kaikkia rinnallaan olleita ihmisiä. Lavalle Niskanen sai lopulta seurakseen henkilökohtaisen valmentajansa Olli Ohtosen, managerinsa Harry Harkimon sekä perheestään Saana-vaimon lisäksi isosiskonsa Katri Niskasen sekä pikkusiskonsa Iita Niskasen. Kestävyysurheilijalle Urheilugaala oli paikka, jossa pystyi ottamaan muutaman hetken rennosti läheistensä kanssa. Kakku ja kulaus kuohuviiniä eivät tehneet pahaa. Lisää itseluottamusta Vaikka Niskasta on juhlittu kolmesti Vuoden Urheilijana, on hänellä edelleen tavoitteita. Pyeongchangista jäi hiihtäjälle mieleen tärkeää perintöä. Kuopiolainen on korkeintaan hiihtouransa puolessa välissä, sillä menestymisen nälkä ei ole kadonnut. Onnistuminen peräkkäisinä talvina antoi itseluottamusta. Pitää uskoa omaan tekemiseen. Kun kaiken tekee mahdollisimman hyvin, pystyy voittamaan, pohti Niskanen, joka arvostaa palkintoaan. Niskanen myöntää, että hänen jo saavuttamiaan voittoja on vaikea pistää paremmaksi. Hän on ottanut kaikki suuret voittonsa täsmäiskuilla, kun huippukunto on ajoitettu sekuntien tarkkuudella vuoden tärkeimmäksi suunniteltuun kilpailuun. Sotshissa 2014 Niskanen oli vielä juniori, kun hän voitti parisprintin Jauhojärven kanssa. Sitten uusi päämäärä löytyi Lahden MM-kilpailuista 2017, jossa saatiin helmikuussa Niskasen huippuhiihdolla 15 kilometrin maailmanmestaruus Suomeen. MM-kulta kotiyleisön edessä on urheilijalle ainutkertainen saavutus, sillä sen yrittämiseen kaikki eivät saa edes mahdollisuutta. Kotikisoja ei osu toisten kohdalle koskaan, tuumi Niskanen, joka olisi halutessaan jäänyt historian kirjoihin suureksi voittajaksi jo vain Lahden hiihtonsa ansiosta. Kuitenkin Lahden kultajuhlan jälkeen Niskanen pystyi jo samana iltana määrittelemään uuden tavoitteen. Se toteutui huimalla hiihdolla Pyeongchangissa, jossa Niskanen karisti kaikki kannoiltaan hyvissä ajoin ennen maaliviivaa. Maksimin ulosmittaaminen Tänä talvena vauhti on ollut jälleen lupaavaa. Iivo Niskanen kiirehti Urheilugaalasta puolilta öin lentokoneeseen ja oli aamukahdelta Viron Otepäässä, jossa hiihdettiin maailmancupia. Sieltä heltisi 15 kilometrin voitto. Olen kehittynyt koko ajan, ja minulla on mahdollisuus parantaa vauhtiani. Olen monta vuotta parantanut ja tehnyt sen minkä voin. Muiden tekemiseen en voi vaikuttaa, mutta kykyni tehdä yhä parempia tuloksia on kehittynyt. Toki muutkin ovat parantaneet, joten kilpailu vain kiristyy, Niskanen tuumii. Olympiavoittajaa kiehtoo oman maksiminsa ulosmittaaminen kehosta. Kun kehityskaaren taitekohta ei ole vielä tullut eteen, mies painaa menemään täysillä. Mikäli ura jatkuu nousujohteisena, ovat valitsijat mitä ilmeisimmin pääsemässä nostamaan savolaishiihtäjää itsensä Veikko Hakulisen rinnalle. Haku-Veikko on valittu neljästi Vuoden Urheilijaksi. Niskanen ei siis ole saavuttanut vielä ihan kaikkea mahdollista. 7

8 Vuoden Urheilija -äänestys 2018 Sija / Urheilija Pisteet / Ykkössijat 1 Iivo Niskanen, maastohiihto Krista Pärmäkoski, maastohiihto Kaisa Mäkäräinen, ampumahiihto Petra Olli, paini Lauri Markkanen, koripallo Lukas Hradecky, jalkapallo Leo-Pekka Tähti, yleisurheilu Enni Rukajärvi, lumilautailu Pekka Rinne, jääkiekko Kimi Räikkönen, autourheilu Patrik Laine, jääkiekko Matti Suur-Hamari, lumilautailu Mikko Rantanen, jääkiekko Teemu Pukki, jalkapallo Mikko Korhonen, golf Sebastian Aho, jääkiekko Marika Teini, suunnistus Mira Potkonen, nyrkkeily Salibandyn miesten MM-kultajoukkue Henri Kontinen, tennis Eva Wahlström, nyrkkeily Mika Poutala, pikaluistelu Jalkapallon miesten maajoukkue Elina Gustafsson, nyrkkeily Aleksi Leppä, ampumaurheilu Eero Remes, moottoripyöräily Edis Tatli, nyrkkeily Valtteri Bottas, autourheilu Mimosa Jallow, uinti Juha Puhtimäki, pesäpallo 87 Kaisa Sali, triathlon Jääkiekon naisten olympiapronssijoukkue Amanda Kotaja, yleisurheilu Sanna Kärkkäinen, moottoripyöräily Jorma Kontio, raviurheilu Henry Manni, yleisurheilu Aleksandra Blinnikka, purjelautailu Anni Vuohijoki, painonnosto Elias Kuosmanen, paini 41 Jussi Laurila, pyöräsuunnistus Titta Keinänen, karate Jari-Matti Latvala, autourheilu Nico Rönnberg, käsipallo Muodostelmaluistelun maailmanmestari Marigold IceUnity Marcus Johnsson Jussi Myllymäki, moottoriveneily Antonia Haga, pyöräsuunnistus 30 1 Jaak Vainomaa Tiina Tulikallio, tanssiurheilu Osku Palermaa, keilailu 29 1 Henna Blomroos, frisbeegolf 29 Lentopallon miesten maajoukkue Pesäpallon miesten Suomen mestari Joensuun Maila Hanna Rantala, voimanosto Meri Ilmarinen, painonnosto Jalkapallon miesten Suomen mestari Helsingin Jalkapalloklubi Ronja Oja, yleisurheilu Satu Mäkelä-Nummela, ampumaurheilu 20 Jouni Tähti, biljardi Susanna Törrönen, voimanosto Golfin miesten amatöörikilpailujen EM-kultajoukkue Tomi-Pekka Heikkilä, ampumaurheilu 15 Pekka Päivärinta Jussi Veräväinen, moottoripyöräily Perparim Hetemaj, jalkapallo Satu Mykkänen, thainyrkkeily 13 Juho Päivinen Mari Munne, tanssiurheilu Aki Pihlaja, moottorikelkkailu 12 1 Lentopallon naisten maajoukkue 12 Ilkka Tuomisto, maastohiihto Jääkiekon miesten Suomen mestari Oulun Kärpät 11 Lentopallon miesten Suomen mestari Vammalan Lentopallo 11 Henna Saarinen, pyöräsuunnistus Tuomas Määttä, jääpallo 10 1 Jääkiekon CHL-mestari JYP 10 Robin Lod, jalkapallo Keilailun naisten EM-hopeajoukkue 9 Petteri Koponen, koripallo 9 Jääpallon miesten Suomen mestari Lappeenrannan Veiterä 9 Atte Ohtamaa, jääkiekko 9 Salibandyn miesten Suomen mestari Tampereen Classic 9 79 Keilailun naisten trion EM-hopeajoukkue 8 80 Oliver Helander, yleisurheilu 7 81 Jaakko Hänninen, maantiepyöräily 6 Käsipallon miesten Suomen mestari Riihimäen Cocks 6 Niklas Moisander, jalkapallo 6 84 Aleksandr Barkov, jääkiekko 5 Piia Korhonen, lentopallo 5 Jukka Kytölä, futsal 5 Tapio Lehtinen, purjehdus 5 Eemeli Pirinen, alppihiihto 5 Arvi Savolainen, paini 5 Yleisurheilun miesten EM-pikaviestijoukkue 5 91 Antti Savolainen, voimanosto 4 Otso Virtanen, tennis 4 93 Amerikkalaisen jalkapallon miesten EM-pronssijoukkue 3 Joukkuevoimistelun MM- ja EM-hopeajoukkue Tampereen Sisun Minetit 3 Koripallon miesten Suomen mestari Kauhajoen Karhu 3 Sasu Salin, koripallo 3 97 Mika Forss, raviurheilu 2 Jääkiekon U18-poikien MM-kultajoukkue 2 Lauri Kerminen, lentopallo 2 Topi Raitanen, yleisurheilu 2 Urpo Sivula, lentopallo Juha Kivilehto, salibandy 1 Chris Mulumba, amerikkalainen jalkapallo 1 Vesa Törnroos, ampumaurheilu 1

9 Vuoden Valmentaja -titteli ratkesi taas vain yhden äänen erolla Markku Kanerva on optimistinen realisti Iivo Niskasen valmentaja Olli Ohtonen voitti vuosi sitten Vuoden Valmentaja -äänestyksessä miesten koripallomaajoukkueen valmentajan Henrik Dettmannin yhdellä äänellä. Nyt Ohtonen hävisi yhtä niukasti Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen päävalmentajalle Markku Kanervalle. Teksti: Jussi Heimo Kuvat: Jussi Eskola ja Eemeli Sarka Nyt 156 urheilutoimittajaa voi kehua, että juuri hänen äänensä ratkaisi Vuoden Valmentaja -äänestyksessä voiton. Erilaisten valmentajien ja saavutusten vertailu on vaikeaa. Tässä tapauksessa vielä vaikeampaa, kun kyse on yksilölajin huippu-urheilijan ja maajoukkueen valmentamisen arvottamisesta, Kanerva summaa. Jokainen äänestäjä valitsee omasta mielestään parhaan erilaisilla perusteilla. Viime vuoden aikana koin paljon myönteisiä yllätyksiä tämä oli vastaavanlainen. Kiitos tästä palkinnosta kuuluu koko taustatiimillemme ja ennen kaikkea joukkueelle. Pelaajilla on vahva usko ja luottamus, että me voimme saavuttaa yhdessä jotain merkittävää. Suuri unelma elää, Kanerva tunnelmoi. Urheilutoimittajien arvostuksen perusteluita voi hakea historiasta. Kanerva, 54, on Suomen jalkapallomaajoukkueen 24. päävalmentaja. Edeltäjien kulkema tie on ollut pitkä ja kuoppainen. Kaikkien aikojen ensimmäiset karsinnat jalkapallon arvokilpailuihin järjestettiin vuonna 1938, ja Suomi jäi lohkossaan viimeiseksi. Myös sen jälkeen Suomen tie on joka ikinen kerta tyssännyt EM- tai MM-karsintoihin. Kannattajat ovat odottaneet arvokilpailupaikkaa jo 80 vuotta. Kolme tai jopa neljä sukupolvea on joutunut aina pettymään. Kun vihdoin Suomi voittaa jalkapallossa jotain olkoonkin vain Kansojen liigan lohkonsa se tuntuu ainutlaatuiselta. Selkeältä askeleelta eteenpäin. Jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja on valittu Vuoden Valmentajaksi kerran aiemminkin. Martti Kuusela sai saman kunnian vuonna 1985, kun hän luotsasi Suomen vain kahden pisteen päähän vuoden 1986 MM-kisapaikasta. Vuoden Valmentaja -valinta oli Kanervalle jo toinen. Ensimmäinen tuli vuonna 2008, kun hän luotsasi alle 21-vuotiaiden maajoukkueen karsinnoista vuoden 2009 EM-kilpailuihin. Ikiaikainen haave heräsi eloon Kun ikiaikainen haave pääsystä arvokilpailuihin on herännyt konkreettisesti eloon, se on sytyttänyt koko Suomen kansan. Huuhkajista puhutaan entistä enemmän ja myönteiseen sävyyn. Kanerva on huomannut ilmiön liikkuessaan vapaa-ajallaan eri paikoissa. Spontaaneja onnittelijoita tulee vastaan kadulla, ruokakaupassa, ravintoloissa ja jopa lentokentän turvatarkastuksessa. Suomi on selvästi menestyshullua kansaa. Toivottavasti tuki pysyy samanlaisena, kun jossain vaiheessa tulee vastoinkäymisiä. Todelliset kannattajat punnitaan silloin, kun tukea eniten kaivataan, Kanerva sanoo. Huuhkajien menestys vuonna 2018 nosti Kanervan aiheesta näyttäviin otsikoihin. Hän sai lempinimen Perus- Markku, ja voittokulkua alettiin kutsua Rivelutioniksi. Paras näyte kansan tuesta Huuhkajille nähtiin Viro Suomi-ottelussa, joka h Viime vuoden aikana koin paljon myönteisiä yllätyksiä tämä oli vastaavanlainen. Kiitos tästä palkinnosta kuuluu koko taustatiimillemme ja ennen kaikkea joukkueelle. Pelaajilla on vahva usko ja luottamus, että me voimme saavuttaa yhdessä jotain merkittävää. Suuri unelma elää, Markku Kanerva tunnelmoi. muuttui kannattajien ansiosta kuin Suomen kotiotteluksi. Hienoa nähdä, miten pelaajat ja fanit kohtaavat ja mikä fiilis siitä syntyy. Se on motivoiva tekijä pelaajille ja meille kaikille, että saamme innostuksen leviämään. Ei pelkästään fanijoukkoon, vaan ylipäätänsä Suomessa jalkapalloilua kohtaan. Unelmapeli vielä näkemättä Niin upea juttu kuin Kansojen liigan lohkovoitto olikin, lopullista arvokilpailupaikkaa se ei vielä tuonut. Saimme varapatruunan keväälle Tavoitteena on kuitenkin lunastaa EM-kisapaikka jo karsintalohkosta vuoden 2019 aikana, Kanerva linjaa. Suomen kanssa samassa lohkossa pelaavat Italia, Bosnia-Hertsegovina, Kreikka, Armenia ja Liechtenstein. Lohkossa on kolme Fifa-rankingissa edellämme olevaa maata. Karsinnoissa niistä on vähintään kaksi jätettävä taakse, Kanerva toteaa. 9

10 Vielä pari vuotta sitten vastaava lohko olisi herättänyt faneissa tokaisun: Se siitä EM-kisapaikasta. Ei mitään saumaa kahden joukkoon noita maita vastaan. Kanerva tietää, että edessä on kova haaste. Mutta hän on optimistinen realisti. Me emme ole kuitenkaan saavuttaneet vielä mitään. Työ on pahasti kesken. Tunnistan ja tiedän vastustajien kovuuden. Heidän pelaajansa tulevat paljon kovemmista sarjoista kuin meidän maajoukkueessamme. Realistina tiedän, että meidän on saatava maksimaalinen panos irti joukkueestamme. Optimistina uskon, että pystymme vielä kehittymään. En ole vielä nähnyt Huuhkajilta unelmapeliä, tarkkana pelin analysoijana tunnettu Kanerva sanoo. Vahva panostus joukkueen ilmapiiriin Huuhkajien nousu uudelle tasolle on perustunut joukkueena pelaamiseen, taistelutahtoon ja itseluottamuksen tuomaan flow hun kykyyn toistaa onnistumisia. Yksilö on pantu palvelemaan kokonaisuutta. Markku Kanerva on Markku Kanerva saanut apuvalmentajiensa Kari Martosen, Mika Nurmelan ja Antti Niemen sekä muun taustatiimin kanssa luotua jouk- Vuoden Valmentaja -äänestys 2018 Sija Valmentaja Äänet 1 Markku Kanerva, jalkapallo Olli Ohtonen, maastohiihto Petteri Nykky, salibandy Ahto Raska, paini Mikko Manner, jääkiekko Tuomas Sammelvuo, lentopallo Petri Pennanen, pesäpallo Timo Nurmos, raviurheilu Tapio Kangasniemi, lentopallo Pasi Mustonen, jääkiekko Maarit Teuronen, nyrkkeily Anu Oksanen, muodostelmaluistelu Matti Haavisto, maastohiihto Juha Flinck, yleisurheilu Teija Kukkala Titta Heikkilä, joukkuevoimistelu Jussi Laakso, koripallo Marko Leppä, ampumaurheilu Mika Lehkosuo, jalkapallo Matti Lindholm Mikael Mustonen, golf Juha Heinänen, yleisurheilu Petter Kukkonen, yhdistetty Timo Torpo, suunnistus Mikko Wendelin, lumilautailu kueeseen oikeanlaisen ilmapiirin. Tämä on meidän kaikkien yhteinen juttu. Valmentajana oleellista on se, kuinka pääset pelaajan pään sisään. Täytyy heittäytyä ja olla valmis keskustelemaan. Vasta sitten, kun me tunnemme toisemme, voin sanoa pelaajalle suoraan, että tuo mitä teet, ei riitä. Yhtä tärkeää on se, kuinka kunnioitamme toisiamme ja puhumme toisillemme. Mitä me sanomme. Kuinka pelaajat ottavat vastuuta omista tekemisistään ja toisistaan. Suomen on lähes poikkeuksetta yllettävä joukkueena johonkin suurempaan kuin yksilöiden taitotaso periaatteessa riittäisi. Pelaajista huokuu voitontahto, pelirohkeus, usko menestymiseen. Haluamme tehdä historiaa suomalaisessa jalkapalloilussa, Kanerva sanoo. Sitä koko Suomi on odottanut jo 80 vuotta. EM-kilpailupaikka nostattaisi buumin suomalaiseen jalkapalloon ennätyskorkealle. Ja täyttäisi Suomen torit samaan tapaan kuin jääkiekkoilun MMkulta 1995 ja Lordin Euroviisuvoitto Syytön, kunnes toisin todistetaan Vuoden Valmentajan titteli ratkesi toista kertaa peräkkäin vain yhden äänen erolla. Iivo Niskasen valmentaja Olli Ohtonen voitti vuosi sitten maalikamerassa, mutta tällä kertaa hänen osanaan oli kokea niukka tappio. Nyt valittiin Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen luotsi Markku Kanerva. Vuoden Valmentaja -äänestyksen suurin puheenaihe oli joukkuevoimistelua edustava Titta Heikkilä. Vaikka Heikkilä oli listalla parinsa Teija Kukkalan kanssa, keskustelu kulminoitui Heikkilään. Taustalla oli Urheilulehden laaja artikkeli, jossa Heikkilän valmennusmetodeja kyseenalaistettiin. Urheilutoimittajain Liiton Vuoden Urheilija -äänestyslistat tehdään apuvä- lineeksi äänestyksen helpottamiseksi. Samalla kun äänestetään Vuoden Urheilijaa, jäsenemme äänestävät myös Vuoden Valmentajan ja Vuoden Joukkueen. Äänestyslistoihin kirjataan nimettyinä mukaan kaikki saavutustensa perusteella paikkansa ansaitsevat urheilijat, valmentajat ja joukkueet. Vanhaa perua ollut termimme Viralliset ehdokaslistat oli epätarkka ja jopa harhaanjohtava, niinpä se päivitettiinkin Vuoden Urheilija -äänestyslistaksi. Heikkilän MM- ja EM-hopeat oikeuttivat ilman muuta mukaan, eikä häntä oltu missään vaiheessa poistamassa äänestyslistalta. Mahdollisen tuomion tai rangaistuksen tultua tilanne olisi ollut toinen. Me emme Urheilutoimittajain Liitossa ole syyttäjiä emmekä tuomareita. Syytön, kunnes toisin todistetaan, on hyvä ohjenuora, ja se koskee myös Titta Heikkilää. Yllä olevasta huolimatta en todellakaan väitä, etteikö kriittinen urheilujournalismi olisi paikallaan. Tulosurheilun jäädessä yhä vähemmälle lisääntyy tarve muunlaisille jutuille, jolloin on hyvä, että uskallamme raportoida epäkohdistakin, eikä vain silitetä myötäkarvaan. Kari Linna Vuoden Urheilija -valiokunnan puheenjohtaja P.S. Titta Heikkilä Teija Kukkala valmentajakaksikko sijoittui kuudella äänellä jaetulle 14. sijalle 23 äänestetyn valmen tajan joukossa. 10

11 Ensimmäinen pysti uuteen palkintokaappiin Ilman isää en olisi tässä, mutta varsinaista ajo-opetusta en ole häneltä ikinä saanut. Tärkeintä on, että isä on ollut tukena ja mahdollistanut asioita, kiittää Kalle Rovanperä. Urheilutoimittajain Liiton Vuoden Nuoren Urheilijan palkinnon Urheilugaalassa pokannut ralliautoilija Kalle Rovanperä vakuutti Uno-pokaali käsissään, että pystille löytyy varmasti tilaa kotoa. Rovanperä paljasti, että Uno on hänen uuden palkintokaappinsa ensimmäinen palkinto. Teksti: Asko Tanhuanpää Kuva: Sanni Kurki Rovanperä arvostaa valinnan Vuoden Nuoreksi Urheilijaksi todella korkealle. Urheilugaala oli muutenkin yksi urani hienoimmista kokemuksista. Oli makea fiilis, kun ympärillä oli niin paljon menestyneitä urheilijoita, Rovanperä hehkutti. Isänsä Harri Rovanperän kanssa matkassa olleen Kalle Rovanperän kanssa gaalassa samassa pöydässä istuivat muun muassa tallipäällikkönäkin menestynyt rallilegenda Tommi Mäkinen, enduron naisten maailmanmestari Sanna Kärkkäinen, ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaritallia johtava Aki Ajo ja Kimi Räikköstä edustanut Sami Visa. Tommin kanssa ei sentään vielä tehty sopimusta Toyotalle siirtymisestä. Ei vaikka yksi auto jäisi vapaaksi Marcus Grönholmilta Ruotsin rallin jälkeen, vitsaili Rovanperä. Ennestään tutuilta miehiltä sopimusneuvottelut olisivat saattaneet toimiakin, sillä Tommi Mäkinen ja Rovanperät ovat melkein naapureita. Heidän Puuppolan kotiensa välimatka on vain kilometrin verran. Isän tuki Viime lokakuussa 18 vuotta täyttänyt Kalle Rovanperä jatkaa uraansa tänä vuonna Skodan tehdaskuljettajana WRC 2 Pro -luokan MM-sarjassa, missä hän sijoittui viime vuonna upeasti kolmanneksi. Tehokkaampien WRC-autojen MM-sarjassa nuorukaisen keräämät kolme pistettä oikeuttivat sijaan 21. Rovanperän haastattelu Fair Play -lehteen alkoi Urheilugaalassa ja jatkui muutama päivä myöhemmin rauhallisemmissa merkeissä puhelimitse. Tavoitin haastateltavani Ranskasta sen tarkempaa paikkaa hän ei osannut sanoa matkalla kohti Monacoa ja Monte Carlo -rallin alkua. Muistutin ensimmäistä Monte Carloaan ajaneen Juha Kankkusen sanoista, joiden mukaan tiet olivat hyvät, mutta ojat turhan syvät. Juha oli täysin oikeassa. Täällä täytyy ajaa tavallistakin tarkemmin, jos haluaa jatkaa maaliin asti. Ongelmana ovat myös hullut katsojat, jotka saattavat intoutua heittämään lunta kuiviksi nuotitetuille teille, Rovanperä kertoi. Rovanperän matkaseurana ovat yleensä kartturi Jonne Halttunen ja viime vuonna mukaan tullut kuntovalmentaja Taavi Kuupponen. Omalla urallaan parhaimmillaan MM-sarjassa viidenneksi sijoittunut ja yhden osakilpailun voittanut Harri-isä liittyy poikansa tueksi yleensä vasta kisapaikalla. Ilman isää en olisi tässä, mutta varsinaista ajo-opetusta en ole häneltä ikinä saanut. Tärkeintä on, että isä on ollut tukena ja mahdollistanut asioita, Kalle Rovanperä kuittaa. Ilman isän tukea olisin varmasti jossain autonasentajana. Aloitin alan opinnot amiksessa, mutta aika pian ne täytyi lopettaa. Kilpaileminen ympäri maailmaa ei yksinkertaisesti antanut aikaa opiskelulle, omien laskelmiensa mukaan reilut 200 vuorokautta vuodessa matkalaukkuelämää viettävä Rovanperä sanoo. Ajohalut huipussaan Kuluvan vuoden tavoitteekseen Rovanperä nostaa enempiä kiertelemättä luokkamestaruudesta taistelemisen. Suurin osa ralleista on jo ennestään tuttuja, mutta vuoteen mahtuu myös uusia kokemuksia. Nyt ajohalut ovat taas huipussaan, sillä sain ladattua viime kauden jälkeen uutta energiaa niin Taavin kanssa käydyissä kuntotreeneissä kuin lomallakin. Osa lomasta meni ulkomailla ja osa Lapissa kelkkaillessa. Se on parasta mahdollista fysiikkatreeniä. Urheilugaalassa Rovanperältä kysyttiin myös terveisiä huippu-urheilijan urasta haaveileville lapsille ja nuorille. Totta kai kaiken pitää lähteä itsestä. Jos halu on kova, sitten vain paljon töitä. Pitää tehdä aina parhaansa eikä saa tyytyä liian vähään. Pitää olla kova voittamisen halu ja halua kehittää itseään, Rovanperä tiivisti. 11

12 Maalivahti Eero Kosonen (neljäs vasemmalta) ja muu Suomen joukkue pääsi Prahassa kajauttelemaan Maamme-laulun kultamitalit kaulassa. Kohtuullinen kasvutarina Maalivahti Kosonen oli maailmanmestarijoukkueen viimeinen lukko Urheilutoimittajat äänestivät Vuoden Joukkueeksi salibandyn miesten maajoukkueen, joka joulukuun alussa Prahassa pelatussa turnauksessa puolusti voitokkaasti kahden vuoden takaista MM-kultaansa lyömällä finaalissa Ruotsin 6 3. Toiseksi äänestyksessä sijoittui jalkapallon Suomen miesten A-maajoukkue ja kolmanneksi Joensuun Mailan miesten Superpesis-joukkue. Teksti: Matti Hannula Kuvat: IFF Salibandymiehet olivat äänestyksessä ylivoimaisia: jalkapallomiehet hävisivät äänin Kaksikon takana neljä seuraavaa joukkuetta olivat neljän pisteen sisällä, mutta vain runsaat 30 ääntä saaneina. Salibandyn maailmanmestaruus oli Suomen miehille kaikkiaan neljäs. Aiemmat ovat tulleet vuosina 2008, 2010 ja siis Finaalivastustaja on aina ollut Ruotsi. Pikkuveljestä on siis pikkuhiljaa tullut isoveli. Ruotsilla on enemmän pelaajapin- 12 taa, mutta MM-kisoissa on tiivis rypistys yksittäisiä pelejä. Niihin valmistautumisessa me olemme olleet parempia, sanoo kultajoukkueen ykkösmaalivahti Eero Kosonen, jonka Urheilutoimittajain Liiton Vuoden Urheilija -valiokunta nimesi lajinsa viime vuoden parhaaksi. Pystyimme pelaamaan parasta peliämme juuri silloin, kun sitä tarvittiin, Kosonen tiivistää MM-kultareseptin. Alkulohkossa Suomi hävisi ensin Ruotsille 4 5, mutta kaatoi sitten Tanskan 7 1 ja Norjan 9 1. Puolivälierissä Suomi kaatoi Saksan 6 1 ja välieräottelussa isäntämaa Tšekin 7 2. Emme paljastaneet Ruotsille kaikkea vielä siinä kisojen avauspelissä, Kosonen myhäilee. Se tappio ei tuntunut missään, ja pelasimme nousujohteiset kisat. Kosonen pelasi neljä MM-peliä, muun muassa kaikki pudotuspelit. Hyvin meni. Kisojen aikana ei ehdi miettiä omia tekemisiään; sen kun vain pelaa ja palauttelee, hän toteaa. Suomen kisamenestys perustuu sii-

13 hen, että oma pää pidetään puhtaana ja vasta sen jälkeen mietitään muita juttuja, Kosonen jatkaa. Kahden vuoden takaa oli hyvä runko vielä kasassa, ja olemme olleet paljon yhdessä. Kaikki joukkueen jäsenet saivat olla niin sanotusti omia itsejään. Mitään ylimääräistä ei tarvinnut sen eteen tehdä. Junailurutiineja Urheilugaalassa Vuoden Joukkueen Uno-pokaalia olivat vastaanottamassa päävalmentaja Petteri Nykky ja kapteeni Nico Salo. Nykky luonnehti joukkueen matkaa maailmanmestaruuteen kohtuulliseksi kasvutarinaksi. Maalivahti Kosonen korostaa Nykyn ja muun valmennustiimin merkitystä. Kun liigan MM-tauon alettua leireilimme taas lyhyen mutta intensiivisen pätkän, korostui se, että kaikilla on hyvä olla. Sellaiselle pohjalle on hyvä rakentaa, Kosonen sanoo. Kososelle MM-kilpailut olivat jo neljännet, ja kaapissa on nyt kaksi MM-kultaa ja kaksi hopeaa. Hän pelasi kaudet Ruotsin pääsarjan keskikastin joukkueessa Växjö Vipersissa. Ruotsin liiga on Suomen liigaa tasaisempi. Nyt Kosonen edustaa Seinäjoen Peliveljiä, vaikka asuu Helsingissä. SPV:n kanssa sain sorvattua hyvän paketin. Vaimoni oli kolme vuotta Ruotsissa mukanani, ja olimme sopineet asettuvamme sen jälkeen Helsinkiin, mistä hän on lähtöisin, Kosonen kertoo kuvioistaan. Hyökkääjä Miko Kailiala ehti MM-finaalin loppusummerin soitua ensimmäisenä maalivahti Kososta kaulailemaan. Vajaan kolmen tunnin junamatka Helsingistä Seinäjoelle kuuluu nyt Kososen rutiineihin. Meneehän reissaamiseen aikaa, mutta helpostihan pääkaupunkiseudullakin saa matkoihin varsinkin ruuhkaaikoina menemään tunnin suuntaansa, hän tuumaa. Matkustan tiistaisin iltapäivällä Seinäjoelle harjoituksiin ja tulen iltajunalla takaisin. Pelit ovat lähes järjestään viikonloppuisin, ja yleensä perjantaisin matkustan Seinäjoelle valmistavaan treeniin ja olen sitten viikonlopun siellä tai joukkueen mukana matkamatsissa, Suomen maajoukkue salibandyn MMkilpailuissa 2018 Maalivahdit: Eero Kosonen ja Lassi Toriseva Puolustajat: Juha Kivilehto, Mika Kohonen, Janne Lamminen, Mikko Leikkanen, Krister Savonen, Lauri Stenfors ja Tatu Väänänen Hyökkääjät: Mikko Hautaniemi, Sami Johansson, Miko Kailiala, Lauri Kapanen, Peter Kotilainen, Jani Kukkola, Ville Lastikka, Jussi Piha, Joonas Pylsy, Eemeli Salin ja Nico Salo Päävalmentaja: Petteri Nykky Valmentajat: Juha Jäntti, Samu Kuitunen, Lasse Eriksson ja Henri Toivoniemi kertoo Kosonen, joka Helsingissä harjoittelee Pääkaupungin Urheiluakatemiassa Urheassa opiskelevien lupaavien junioripelaajien kanssa. Salibandyn ohella hän verkkotyöskentelee Sport Solutions Finlandissa, joka maahantuo ja myy Puolassa valmistettavia peliasuja. Vuoden Joukkue -äänestys 2018 Sija Joukkue Äänet 1 Salibandyn miesten MM-kultajoukkue Jalkapallon miesten maajoukkue Pesäpallon miesten Suomen mestari Joensuun Maila Jääkiekon naisten olympiapronssijoukkue Muodostelmaluistelun maailmanmestari Marigold IceUnity Lentopallon miesten maajoukkue Golfin miesten amatöörikilpailujen EM-kultajoukkue Lentopallon naisten maajoukkue Käsipallon miesten Suomen mestari Riihimäen Cocks Jääkiekon miesten Suomen mestari Oulun Kärpät Koripallon miesten Suomen mestari Kauhajoen Karhu Joukkuevoimistelun MM- ja EM-hopeajoukkue Tampereen Sisun Minetit Jalkapallon miesten Suomen mestari Helsingin Jalkapalloklubi Amerikkalaisen jalkapallon miesten EM-pronssijoukkue... 3 Jääkiekon CHL-mestari JYP Pikaluistelun miesten joukkuesprintin EM-hopeajoukkue... 2 Yleisurheilun miesten EM-pikaviestijoukkue Jalkapallon U17-tyttömaajoukkue... 1 Keilailun naisten EM-hopeajoukkue... 1 Koripallon miesten maajoukkue... 1 Jääpallon miesten Suomen mestari Lappeenrannan Veiterä... 1 Polvet kovilla Eero Kososen isoveli Topi Kosonen on Pattijoen Urheilijoita edustava pääsarjatason pesäpalloilija. Eerokin pelasi pesistä melkein lukioikäiseksi asti. Sitten salibandy vei voiton. Eero Kososen kasvattajaseura on lappeenrantalainen NST. Ruotsiin tie vei Jyväskylän kautta. Happeeta Kosonen ehti edustaa kuusi kautta. SPV:n kanssa sopimus on mallia 1+1. Itselläni on nyt ikää 32 vuotta, ja olen oikeastaan pelannut parhaita vuosiani jo 4 5 kautta eli sen jälkeen, kun tajusin, mitkä jutut itselleni toimivat ja mitkä eivät. Olen myös oppinut tuntemaan omat vahvuuteni ja heikkouteni. Monennäköistä maalivahdin ammattitautia on Kososella riesanaan. Onneksi enimmäkseen vain pientä. Viitisen vuotta sitten oli polvi operoitava, hän kertoo. Huomaahan sen, että polvillaan on tullut oltua, ja varsinkaan MM-kisavuosina polvet eivät saa juurikaan huilia, kun toimintaa on lähes koko ajan. Urani päätyttyä ainakin polveni huokaisevat varmasti helpotuksesta, Kosonen naurahtaa. 13

14 Suomen Urheilugaalassa palkitut Suomalainen urheiluyhteisö kokoontui 17. tammikuuta juhlistamaan kahdettatoista Urheilugaalaa sekä menneen urheiluvuoden sykähdyttävimpiä hetkiä. Urheilugaalassa juhlittiin jälleen suomalaista urheilua laajalla rintamalla ja tunnustusta jaettiin useille eri tahoille. Leif Lampenius Kuvat: Ilari Lehtinen ja Eemeli Sarka Toisen kotimaisen kielen urheilun äänenä yli 30 vuotta työskennellyt Ylen selostaja Leif Lampenius palkittiin Urheilukulttuuri-palkinnolla. Lampenius on ollut keskeisessä roolissa myös arvostetun urheilun makasiiniohjelman Sportmagasinetin kehittäjänä. Lampeniuksen ura yleisurheilun ja hiihdon arvokilpailuselostajana hakee vertaistaan kansainvälisestikin: putki alkoi Soulin olympialaisista 1988 ja on jatkunut katkeamattomana 55 olympialaisten ajan tähän päivään saakka. Päivääkään en vaihtaisi pois 14 Eva Wahlström vo Kummola pokkasi Urheilugaalassa Elämänura-palkinnon. Kummola tunnetaan Suomen vaikutusvaltaisimpana urheilujohtajana maailmalla. Hän on ollut Suomen Olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtajana vuodesta 2004 kuuluttuaan sitä ennen runsaat 10 vuotta Olympiakomitean hallitukseen. Suomen Jääkiekkoliiton hallitukseen Kummola nousi jo 29-vuotiaana vuonna 1975, jolloin hän myös aloitti SM-liigan ensimmäisenä toimitusjohtajana jatkaen virassa 12 vuotta. Tässä iässä pitäisi etukäteen varoittaa tällaisesta. Tämä tuli aivan yllätyksenä. Tuli mieleen, että onko tämä merkki, että pitäisi lopettaa, Kummola vitsaili. Niin kuin Jääkiekkoliiton puheenjohtajuudesta luopuessani sanoin, en vaihtaisi päivääkään, Kummola tunteili. Esikuva-palkinto sai Wahlströmin onnesta sekaisin Yli kahdeksan vuotta lähes voittamattomana nyrkkeilyammattilaisena jatkava Eva Wahlström palkittiin Esikuva-palkinnolla. Wahlström on todellinen periksi antamattomuuden esikuva. Lajini herättää paljon ristiriitaisia tunteita, ja siksikin tämä on hienoa, Wahlström iloitsi kiitospuheessaan. Kautta aikojen ensimmäinen ammattinyrkkeilyn suomalainen maailmanmestari on moniosaajana julkaissut kaksi kirjaa ja piti ensimmäisen taidenäyttelynsä syksyllä Wahlströmin tarina on innoittanut myös musiikkiteatterin, elokuvan ja tv-dokumenttisarjan tekijöitä. Me kaikki urheilijat olemme esikuvia. Koen olevani esikuva erityisesti tytöille ja naisille. Salille tulee pieniä tyttöjä Sykähdyttävin urheiluhetki Iivo Niskasen olympiakultaa tuonut voittokamppailu Venäjän Aleksander Bolšunovia vastaan hiihdon kuninkuusmatkalla. Urheilukulttuuri Leif Lampenius Suomen liikkuvin kunta Oulu Suomen Aktiivisin Työpaikka KiiltoClean Oy Urheilun hyväntekijä Mika Anttonen Taustavoima Aki Ajo Läpimurto Titta Keinänen, karate Vuoden urheiluseura Helsingin Uimarit Vuoden Esikuva Eva Wahlström Suomen Urheilun lähettiläs Teemu Selänne Suomen urheilun Hall of Fame Lea Hakala, koripallo Kalevi Heinilä, liikuntapedagogi Seppo Räty, yleisurheilu Teemu Selänne, jääkiekko Elämänura Kalervo Kummola Erikoispalkinto Antidopingtyön uranuurtaja Timo Seppälä Kansainvälisen jääkiekkoliiton hallituksessa viimeiset 20 vuotta ja varapuheenjohtajana 15 vuotta toiminut Kalerbalettimekoissaan ja sivukaljuissaan, ja he kertovat, että haluavat isona olla Eva Wahlström. Aion jatkossakin toimia niin, että olen tämän palkinnon arvoinen.

15 Lajien parhaat urheilijat 2018 Urheilutoimittajain Liiton Lajien parhaat urheilijat valinnat tehtiin tammikuussa. Lajien parhaita urheilijoita on valittu vuodesta 1946 lähtien. Ensin lajeja oli mukana vain muutama, mutta lajivalikoima on vuosien mittaan jatkuvasti laajentunut. Tänä vuonna lajinsa paras nimettiin 72 eri lajissa. Tällä kertaa Lajien parhaat urheilijat -listalle nousi ensimmäistä kertaa isä ja tytär, sillä Jorma Kontio valittiin parhaaksi raviurheilijaksi ja hänen tyttärensä Anna-Julia Kontio parhaaksi ratsastajaksi. Myöskään isä-poika-, äiti-tytär- tai äiti-poika -yhdistelmiä ei ole aiemmin Lajien parhaat urheilijat -listalla nähty. Jorma Kontio on tuttu nimi listalla, sillä hänet on valittu lajinsa parhaaksi ennätykselliset 26 kertaa, mutta Anna-Julia Kontio valittiin lajinsa parhaaksi nyt ensimmäistä kertaa. Lajien parhaat 2018 Aerobic: Erika Rautiainen, Turun Urheiluliitto Alamäkiluistelu: Mirko Lahti Alppilajit: Samu Torsti, Vasa Skidklubb Amerikkalainen jalkapallo: Chris Mulumba, Colorado Buffaloes (USA) Ampumahiihto: Kaisa Mäkäräinen, Kontiolahden Urheilijat Ampumaurheilu: Aleksi Leppä, Haminan Ampumaseura Autourheilu: Kimi Räikkönen, Ferrari (Italia) Beach volley: Taru Lahti-Liukkonen Anniina Parkkinen Biljardi: Jouni Tähti, Ritz-Club (Helsinki) Curling: Oona Kauste, Ålands Curlingklubb Tomi Rantamäki, Hyvinkää Curling Club Darts: Pauli Finnilä, Casablanca (Kauhajoki) Freestyle: Jimi Salonen, Jyväskylän Freestyleseura Frisbeegolf: Henna Blomroos, Rauman Frisbee Futsal: Jukka Kytölä, Kampuksen Dynamo (Jyväskylä) / Mantova (Italia) Golf: Mikko Korhonen, Suur-Helsingin Golf Hiihtosuunnistus: Tuomas Kotro, SK Vuoksi (Imatra) Hockey: Sampo Hirvioja, HC Kilppari (Turku) Ilmailu: Timo Forss, Lennokkipojat (Helsinki) Jalkapallo: Lukas Hradecky, Eintracht Frankfurt (Saksa) / Bayer Leverkusen (Saksa) Jousiammunta: Mikko Juutilainen, Wilhelm Tell (Helsinki) Judo: Katri Kakko, Lahden Judoseura Jääkiekko: Pekka Rinne, Nashville Predators (USA) Jääpallo: Tuomas Määttä, Edsbyns IF (Ruotsi) Karate: Titta Keinänen, Euran Karateseura Keilailu: Osku Palermaa, Patteri (Helsinki) Koripallo: Lauri Markkanen, Chicago Bulls (USA) Käsipallo: Nico Rönnberg, Cocks (Riihimäki) Lentopallo: Piia Korhonen, Dresdner SC (Saksa) Lumilautailu: Enni Rukajärvi, Rukan Lumilautailijat (Kuusamo) Maastohiihto: Iivo Niskanen, Vuokatti Ski Team Kainuu / Puijon Hiihtoseura (Kuopio) Melonta: Netta Malinen, Tampereen Vihuri Miekkailu: Niko Vuorinen, Helsingin Miekkailijat Moottorikelkkailu: Aki Pihlaja, Lapin Moottorikelkkailijat Moottoripyöräily: Eero Remes, Tuusulan Moottorikerho Moottoriveneily: Marcus Johnsson, Potkuri -67 (Tampere) Jussi Myllymäki, Salon Kilpaveneilijät Mäkihyppy: Antti Aalto, Kiteen Urheilijat Nykyaikainen 5-ottelu: Laura Salminen, Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat Nyrkkeily: Mira Potkonen, Tampereen Voimailuseura Paini: Petra Olli, Lappajärven Veikot Painonnosto: Anni Vuohijoki, Rovaniemen Reipas Pesäpallo: Juha Puhtimäki, Joensuun Maila Pikaluistelu: Mika Poutala, Helsingin Työväen Luistelijat Potkunyrkkeily: Akseli Saurama, Järvenpään Kehäkarhut Purjehdus: Aleksandra Blinnikka, Helsingfors Segelklubb Pyöräily: Jaakko Hänninen, TWD- Länken (Lahti) Pyöräsuunnistus: Jussi Laurila, Jalasjärven Jalas Pöytätennis: Benedek Oláh, Seinäjoen Sisu Ratsastus: Anna-Julia Kontio Raviurheilu: Jorma Kontio Ringette: Anne Pohjola, Lapinlahden Luistin -89 Rugby: Jussi Viljanen, Kuopio Rugby Club Rullakiekko: Juha Taponen, Koovee Rollers (Tampere) Salibandy: Eero Kosonen, Växjö Vipers (Ruotsi) / Seinäjoen Peliveljet Soutu: Robert Ven, Hämeenlinnan Soutajat Squash: Olli Tuominen, Kouvolan Squashkerho Sulkapallo: Kalle Koljonen, Espoon Sulkapallo-Badminton / Tapiolan Sulka (Espoo) Suunnistus: Marika Teini, Halden SK (Norja) Taekwondo: Christian Kamphuis, Taekwondourheilijat 2011 (Helsinki) Taitoluistelu: Viveca Lindfors, Espoon Jäätaiturit Tanssiurheilu: Jaak Vainomaa Tiina Tulikallio Tennis: Henri Kontinen, HVS-Tennis (Helsinki) Thainyrkkeily: Satu Mykkänen, Helsinki Thaiboxing Club Tikkaurheilu: Simo Vaarala, Paavon Tikka (Saarijärvi) Triathlon: Kaisa Sali, Triathlon Vantaa Uimahypyt: Lauren Hallaselkä, Uimahyppyseura Tiirat (Helsinki) Uinti: Mimosa Jallow, Kampuksen Plaani (Jyväskylä) Vapaaottelu: Makwan Amirkhani, Straight Blast Gym Ireland (Irlanti) Vesipallo: Oskari Ollila, Cetus (Espoo) Voimanosto: Hanna Rantala, Laitilan Voimailijat Voimistelu: Sani Mäkelä, Suomen Taitovoimisteluklubi (Helsinki) Yhdistetty: Eero Hirvonen, Jyväskylän Hiihtoseura Yleisurheilu: Leo-Pekka Tähti, Porin Tarmo 15

16 Urheilutoimittajain Liitto on jäseniensä asialla Alan totuudesta on hyvä kiistellä Urheilutoimittajain Liitossa työskennellään urheilutoimittajien osaamisen kehittämiseksi ja alan arvostuksen nostamiseksi. Asiat menivät kuitenkin ikävästi mönkään, kun liitto ja sen puheenjohtaja Kalle Virtapohja joutuivat omiensa tikunnokkaan Vuoden Valmentaja -äänestyslistauksen yhteydessä. Mitä ihmettä oikein tapahtui? Teksti: Taru Nyholm 16

17 Kuva: Unsplash Urheilutoimittajain Liitto on perustettu vuonna 1931, joskin liitto tunnettiin vielä tuolloin nimellä Urheilutoimittajien kerho. Varhaisvaiheessa toiminnan keskiössä olivat toimittajien keskinäiset urheilukilpailut ja kerhoillat. Kilpailutoiminnassa liiton (11/ 2018) jäsenellä on edelleen mahdollisuus mitellä kyvykkyyttään esimerkiksi golfissa, salibandyssa ja jalkapallossa, mutta liiton kustantamista kosteista kerhoilloista sen sijaan on luovuttu. Tilalle on tullut koulutustoimintaa, jonka tavoitteena on vahvistaa ammattikunnan osaamista, ja sitä kautta vaikuttaa urheilujournalismin arvostuksen nousuun yhteiskunnassamme. Jäsenistönsä osaamisen kehittämiseen vakavissaan viime vuosina panostaneen liiton imagoon ei perinteisesti ole liitetty kuvaileviksi määreiksi dynaamisuutta, rohkeutta tai nopeaa sopeutumiskykyä. Julkinen mielikuva liitosta on pikemminkin ukkoutunut ja ummehtunut, jämähtänyt. Monen mielessä jäsenistö koostuu pääasiassa työiän jo ohittaneista, lehdistökortin ja ilmaisien sisäänpääsyjen perässä kulkevista vapaajäsenistä. Aivan noin synkkä tilanne ei kuitenkaan ole, mutta mielikuvat muuttuvat hitaasti. Samoin jäsenistön ikärakenne. Eteenpäin on kuitenkin menty. Nykyjäsenistä vuotiaita on 14 prosenttia, vuotiaita noin 60 prosenttia ja yli 65-vuotiaita noin 30 prosenttia. Naisten osuus jäsenistöstä on vielä vaatimaton, vaivaiset 11 prosenttia. Liitto tarjoaa nykyisin jäsenistölleen runsaasti täysin maksutonta tai edullista ja ajankohtaista koulutusta sekä seminaareja, missä käsittelyssä ovat alan viimeisimmät trendit ja ajattomat klassikot kuten kielenhuolto. Näin kohu eteni Oman alansa otsikoihin liitto on perinteisesti noussut vuosittain kruununjalokivensä eli Vuoden Urheilija -äänestyksen vuoksi. Tai oikeammin olisi ehkä sanoa sen ansiosta. Urheilutoimittajain Liitto on vuodesta 1947 alkaen nimennyt Vuoden Urheilijan ja sittemmin myös Vuoden Valmentajan ja Vuoden Joukkueen. Lisäksi liiton nimeämä Vuoden Urheilija -valiokunta valitsee vuosittain Vuoden Nuoren Urheilijan. Lajien keskinäinen vertailu ja alansa huippu-urheilijoiden vertailu on kieltämättä vaikea tehtävä ja herättää vuosittain kiivastakin mielipiteidenvaihtoa, mutta tällä kertaa kohu nousi jo ennen palkintojen jakoa. Sensaatio-otsikoinnin aiheutti Minetit joukkuevoimistelun MM- ja EM-hopealle parinsa Teija Kukkalan kanssa valmentaneen Titta Heikkilän nousu Vuoden Valmentaja -äänestyslistalle. Urheilulehti oli julkaissut marraskuussa Heikkilästä laajan artikkelin, jonka mukaan hänen valmennusmetodinsa oli urheilijoita alistava ja aiheutti joidenkin voimistelijoiden sairastumisen anoreksiaan. Muutama urheilutoimittaja ilmoitti julkisesti eroavansa liitosta, koska Heikkilä oli mukana äänestyslistalla. Osa loukkaantui myös liiton puheenjohtaja Kalle Virtapohjan kommenteista Ylen artikkelissa: Kohuvalmentaja ehdolla Vuoden valmentajaksi (12.12.). Toimittaja Juha Kanerva puolestaan haastatteli Virtapohjaa Ilta-Sanomiin otsikoiden: Urheilutoimittajain liiton puheenjohtajan arvio valmentajakohusta Nainen voidaan laittaa roviolle ilman, että tutkitaan (16.12.). Saman päivän Helsingin Sanomat julkaisi Ari Virtasen aiheesta toimittaman jutun: Kohuvalmentajan ehdokkuus vuoden valmentajaksi synnytti porua ja eroja urheilutoimittajien liitosta Liitto ei voi ryhtyä tuomariksi. Voimisteluliitto puolestaan tiedotti 18. joulukuuta pyytäneensä Suomen urhei- lun eettistä keskusta (SUEK) selvittämään Heikkilän toimet mediassa paljastuneiden seikkojen johdosta. Kommentti kommentin perään liiton puheenjohtaja Virtapohja upposi syvemmälle soppaan. Lopulta arvosteluryöppy häntä kohtaan oli niin voimakasta, että Virtapohja julkaisi 21. joulukuuta tiedotteen, jossa pyysi osittain anteeksi asian yhteydessä antamiaan kommentteja ja kertoi liiton työskentelevän urheilujournalismin puolesta. Kaikkia Virtapohjan kirjoitus ei vakuuttanut, ja se koettiin puolustelevana selittelynä. Koska jäsenistön ääni on Urheilutoimittajain Liitolle tärkeä, kolme alansa arvostettua toimittajaa, yksi kohusta huolimatta jäsenyytensä säilyttänyt, toinen siihen kohun innoittamana liittynyt ja kolmas kohun vuoksi liitosta eronnut, kertovat nyt, miten he asian kokivat, mitä havaintoja tapahtuneesta tekivät ja miten alan tilanne heille näyttäytyy. Janne Eerikäinen: Yllätyin, miten näyttäviin tekoihin tilanne johti Elmo-lehden toimittaja Janne Eerikäinen kertoo seuranneensa suurella mielenkiinnolla Vuoden Valmentaja -listauksesta ja sen jälkimainingeista seurannutta kohua. Olin asiassa puhtaasti lehtitietojen varassa ja täytyy myöntää, että yllätyin, miten näyttäviin tekoihin, kuten joihinkin julkisiin eroamisiin Urheilutoimittajain Liitosta, tilanne johti. Jokainen tekee omat päätöksensä ja kunnioitan niitä, mutta itselläni ei käynyt eroaminen mielessäkään. Mietin asian niin, että maailmassa kuulutaan moniin erilaisiin yhteisöihin, joissa läheskään kaikissa ei olla kaikesta samaa mieltä. Yksittäisestä tapahtumasta tai mielipiteestä pöyristyminen ei mielestäni ole syy erota, Eerikäinen pohtii. 17

18 18 Eerikäisen mielestä tapahtumat kuvaavat nykyistä maailmanmenoa laajemminkin. Isokin kokonaisuus voi hautautua yksittäisen lausuman alle, ja irrallisesta tapahtumasta vedetään vakavia johtopäätöksiä. Tahdon uskoa, että urheilutoimittajat tekevät työtä ja juttuja parhaan kykynsä mukaan. Tässä jutussa ihmetytti kuitenkin se, että kohun keskiöön joutunutta lajia, joukkuevoimistelua, ei varmasti monikaan asiaan voimakkaasti kantaa ottanut urheilutoimittaja seuraa aktiivisesti omassa työssään. Mielestäni on vaarallista vetää voimakkaita ja nopeita johtopäätöksiä asiasta, jota ei tunne kovinkaan hyvin. Itsekin toki osallistun sosiaalisessa mediassa monenlaisiin keskusteluihin, ja joskus vähilläkin tiedoilla, mutta voimakkaita johtopäätöksiä en ole halukas niiden pohjalta linjaamaan, Eerikäinen sanoo. Hänellä on myös teoria siitä, miksi esimerkiksi sosiaalisen median kohuja syntyy. Kaikessa toiminnassa kautta maailmanhistorian on etsitty ja tehty jostakin tahosta tietoisesti syntipukki, paha taho, johon kaikki tilanteesta aiheutuva epävarmuus ja tietämättömyys projisoidaan. Eerikäinen aikoo maksaa Urheilutoimittajain Liiton jäsenmaksun jatkossakin. Hänellä on jäsenyyteen ensisijaisesti järkisyy, mutta kyse on myös lapsuuden unelman toteutumisesta. Liiton jäsenyys tuo mahdollisuuden Kansainvälisen urheilutoimittajain liiton (AIPS) jäsenyyteen, ja sitä kautta aukeaa oikeus akkreditoitua kansainvälisiin urheilutapahtumiin. Toisekseen Vuoden Urheilija -äänestykseen osallistuminen on minulle kunnia-asia. Seurasin Vuoden Urheilijan valintaa aktiivisesti jo pikkupoikana ja unelmoin siitä, että saisin jonain päivänä olla itse valitsemassa voittajaa. Eerikäinen piti äänestykseen liittyen tietoisesti aiempia vuosia matalampaa profiilia sosiaalisessa mediassa. Keskustelun sävy kääntyy kovin nopeasti vähätteleväksi. Toivoisin urheilutoimittajakunnalta enemmän äänestystuloksen kunnioitusta. Jokaisen äänestykseen osallistuvan tulisi tehdä valintansa parhaan kykynsä ja ammattitaitonsa mukaan ilman lajien suosimista tai syrjimistä. Vuosien saatossa äänestyksen ympärillä on toki kohissut ennenkin, mikä kertoo sen kiinnostavuudesta. Urheilujournalismin nykymenossa tuppaa Eerikäisen mukaan törmäämään liian usein tiukkoihin rajalinjoihin. Itse kaipaan lisää toimittajia mukaan keskusteluun urheilujournalismista, työn lähestymistavoista sekä näkökulmista tuottaa sitä. Riisutaan keskustelusta henkilökohtaisuus ja käydään sitä vahvoilla asiaperusteilla. Tuntuu, että kollegoiden työstä keskustellessa pitäisi aina olla sordino päällä, ettei kukaan loukkaantuisi. Meidän ammattikunnan edustajien tulee nimenomaan olla niitä keskustelijoita, koska me niitä keskustelunaiheita aktiivisesti myös tuotamme. Janne Eerikäinen arvelee, että sosiaalinen media osaltaan hämärtää keskustelua. Yksikin mielensäpahoittaja kerää helposti huomiota ilman kestäviä perusteluja. Olen itsekin voimakas keskustelija, mutta vierastan asioiden ajamista ääripäihin. Toivon, että keskustelussa suotaisiin lisää tilaa ajattelulle ja tekijöiden sijasta keskittyisimme asioiden käsittelyyn. Pekka Holopainen: Harmittaa, etten voi osallistua Vuoden Urheilija -äänestykseen Ilta-Sanomien ja Urheilulehden Pekka Holopainen kuulostaa puhelimassa rauhalliselta. Näemmä ajatuksemme urheilujournalismista ja sen tehtävästä eroavat Urheilutoimittajain Liiton puheenjohtajan kanssa. Ajattelemme asioista eri tavalla. Holopainen kertoo olleensa liiton jäsen 1990-luvun alkupuolelta asti, mutta päätyi eroamaan liitosta Vuoden Valmentaja -listauksesta aiheutuneen kohun vuoksi. Holopainen kertoo avoimesti, mikä häntä loukkasi. Titta Heikkilän nousu äänestyslistalle ei ollut minulle minkäänlainen ongelma, mutta sitä seurannut Juha Kanervan kirjoittama artikkeli nosti ongelman esiin. Siinä liiton puheenjohtaja Kalle Virtapohja heitti mielestäni kölin alle tutkivan journalismin, työnantajani Ilta-Sanomat ja samalla minut, toimittaja Pekka Holopaisen. Ja koska Virtapohja on liiton puheenjohtaja, minulle oli heti selvää, että se olen minä joka lähtee, Holopainen kertaa eroonsa johtaneita syitä. Holopainen huomauttaa heti perään, että nyt riitelevät asiat, eivät ihmiset. Tässä pitää erottaa se, että ihminen Pekka Holopaisella ei ole mitään Kalle Virtapohjaa vastaan. Koen kuitenkin, etten voi jatkaa yhdistyksessä, jonka johdossa on ihminen, jonka kanssa ajattelemme urheilujournalismista kovin eri tavoin. Ihmisenä minulla ei ole mitään häntä vastaan. Holopaiselle on muodostunut vuosikymmenien saatossa suomalaisesta urheilujournalismista vahva käsitys. Suurta huomiota saavat artikkelit ja skuupit johtavat kotimaisessa urheilumediassa reaktioon, missä kilpailijan skuuppia ryhdytään järjestelmällisesti ampumaan alas. Siis hetkinen. Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Mitä tarkoitat ja mihin väitteesi perustat? Artikkeli saa vastavoimansa, ja kilpailijat keskittyvät sen alas ampumiseen ja vääräksi osoittamiseen. Ammattikunnan toimintaan ja reaktioihin liittyy paljon kaunaisuutta ja kateuttakin. Minulla on monen kymmenen vuoden empiirinen kokemus asiasta, Holopainen sanoo. Useasti ansioistaan journalistina palkittu Holopainen on myös epäileväinen sen suhteen, että nyt noussut kohu varsinaisesti muuttaisi mitään urheilujournalismin kotimaisessa kentässä. En usko, että Urheilutoimittajain Liiton sisäinen keskustelu kanavoituu urheilujournalismin parhaaksi. Minun yhden miehen eroni ei välttämättä muuta mitään. Holopainen huomauttaa, että hän toivoo liitolle kaikkea parasta jatkoon, vaikka hän ei itse tällä hetkellä jäsen olekaan. Liitto tuottaa Holopaisen mukaan jäsenistölleen tarpeellisia palveluja. Itselleni jäsenyys on ollut mukava lisä elämääni. En ole ollut erityisen aktiivinen jäsen, mutta osallistunut silloin tällöin mielelläni liiton järjestämiin koulutuksiin, seminaareihin ja muihin tapahtumiin. Alalle tulee jatkuvasti paljon nuoria, mikä on hieno asia. Toivon, että liitto saa jatkossa kannustettua heitä jäseniksi entistä aktiivisemmin. Nuorten kautta toiminnan ydin saattaisi kristallisoitua entisestään. Vuoden Urheilijan valintaa Holopainen pitää Urheilutoimittajain Liiton kruununjalokivenä. Harmittaa, etten voi osallistua Vuoden Urheilija -äänestykseen. Vaikka en olekaan nyt liiton jäsen, toivon, että Vuoden Urheilija -valinta on jatkossakin Urheilugaalan päänumero ja Urheilutoimittajain Liitto pitää kiinni tästä perinteestä. Se on arvokas asia.

19 Kuva: Jukka Lintinen Petteri Sihvonen: Urheilu ja valmentaminen eivät ole mustavalkoisia asioita Yksinäiseksi sudeksi itseään tituleeraava vapaa toimittaja Petteri Sihvonen arvioi kohun kertovan, että urheilujournalismi alana on jollakin tapaa varpaisillaan. Tapahtuneen myötä käydään alan sisäistä reflektointia, mikä saattaa sillä hetkellä kirpaista, mutta on lopun perin hyvä asia. Tapaus on myös näyttänyt, että yksittäiset toimittajat katsovat asioita ahtaasta avaimenreiästä. Urheilutoimittajain Liiton näkemys on avarampi. Ne, jotka nostivat kohun Titta Heikkilän mukanaolosta Vuoden Valmentaja -äänestyslistalla, haluavat lukita sen, mikä on hyvää ja mikä huonoa valmentajuutta. Asiasta voi ja toki pitääkin keskustella, mutta urheilu ja valmentaminen eivät ole mustavalkoisia asioita, Sihvonen muotoilee. Sihvonen kertoo työskennelleensä urheilujournalismin kentällä viidentoista vuoden ajan. Ala on tänä aikana edistynyt valtavasti. Olen ollut myös itse aiheuttamassa alan sisäistä reflektointia kommentoimalla tietoisesti toisten tekemisiä. Koen sen olleen hyödyllistä. Sihvosen mukaan käsillä oleva aika pakottaa urheilutoimittajat perehtymään asiaansa perin pohjin, ja tekijöiltä odotetaan myös mielipidettä. Sen sijaan sosiaalisen median luomia mahdollisuuksia leipoa kärpäsestä härkänen hän pitää arveluttavana. Suuntaus ei ole Sihvosen mielestä alan vahvuus. Mielestäni urheilujournalistien kannattaa taittaa keskenään peistä. Liian usein sanotaan, että annetaan lukijoiden, kuuntelijoiden tai katselijoiden päättää, mitä he tahtovat kuulla tai nähdä. Paine työn laadulle ei kuitenkaan nouse mielestäni riittävän voimakkaasti yleisöstä, ja siksi tarvitsemme aktiivista ja kriittistä sisäistä tarkastelua koko alan kehittymisen tueksi. Sihvonen oli yksi kohun seurauksena Urheilutoimittajain Liittoon jäsenhakemuksensa lähettäneistä. Olen jo jonkin aikaa harkinnut liittyväni jäseneksi. Liitto tarjoaa mahdol- lisuuksia kouluttautua sekä järjestää mielenkiintoisia seminaareja ja luentoja. Jos aikeeni on jatkaa työskentelyä elyä alalla, näen liiton toiminnan hyvänä väylänä itseni ja ammattitaitoni kehittämiseen. Aika oli kypsä hakeutua seuraan, missä pohditaan yhdessä asioita, joissa voimme ammattikuntana olla entistä parempia ja kehittyä. Liitto on paikka, johon voin tulla oppimaan. Sihvonen käyttää vertauskuvana kamelin selän katkeamista kertoessaan, mikä hänet sai lopulta allekirjoittamaan jäsenhakemuksen. Liiton äänestyslista Vuoden Valmentajaksi tuki omaa käsitystäni valmentajuudesta. Lisäksi minussa on sen verran populistia, että näin tilanteessa hetken, jolloin kannatti liittyä mukaan. Urheilutoimittajain Liiton Jäsenyys toi Sihvoselle oikeuden osallistua Vuoden Urheilija -äänestykseen. Mahdollisuus saa hänet mietteliääksi. Minun pitää tarkasti pohtia, osallistunko äänestykseen. Eri lajien osaajien arvottaminen paremmuusjärjestykseen on vaikea asia. Tätä jään vielä vakavasti harkitsemaan. Viiltävänä väittelijänä tunnettu Sihvonen esittää toiveen. Hieman paradoksaalisesti toivon, että urheilutoimittajat uskaltaisivat olla asioista ja alasta rohkeasti eri mieltä, mikä sitten lopulta toimisikin alan yhtenäisyyden vahvistajana. Alan totuudesta on hyvä kiistellä ja nimenomaan niin, että argumentit kiistelevät, mutta ihmiset eivät riitele. Urheilutoimittajain Liitto kunnioittaa ja arvostaa jäsenistönsä ääntä, eikä vähimmässäkään määrin tahdo aiheuttaa vahin- koa tai haittaa jäsenistölle, itse alalle tai sen parissa toimiville. iville. Liitto ittoto työskentelee tele tarmokkaasti kaasa ti ansaitakseen a jäsentensä luottamuksen. Kuva: Unsplash 19

20 Eettiset kysymykset puhuttavat myös urheilussa SUEK valmiina tukemaan urheilutoimittajia Urheilijoiden häirintätapaukset kohahduttivat syksyllä. Tämäkin vuosi alkoi räväkästi, kun Riku Riski kieltäytyi eettisiin syihin vedoten lähtemästä Suomen jalkapallomaajoukkueen otteluihin Qatariin. Teksti: Matti Lehtisaari Kuva: SUEK 20

21 Lahden MM-hiihdoissa hurrattiin talvella Eettiset kysymykset puhuttavat myös urheilussa. Suomen urheilun eettisen keskuksen (SU- EKin) viestintäpäällikkö Susanna Sokka näkee, että yhteiskunnan ilmapiiri on muuttunut ja aikaisemmin vaietuista asioista uskalletaan puhua ääneen. Kun häirintätapaukset nousivat julkisuuteen kulttuurialalla, niin muillakin aloilla on uskallettu puhua ja puuttua aikaisempaa rohkeammin tällaisiin tapauksiin. Ei ole enää sellaista kuoliaaksi vaikenemisen kulttuuria, Sokka sanoo. Muutoksia saadaan keskustelun kautta. Sosiaalinen media ja esimerkiksi blogikirjoitukset mahdollistavat sen, että asioista on helpompi keskustella. Sosiaalisessa mediassa on hyvät ja huonot puolensa. On hyvä, että kun tulee painetta, niin asioita ei voida enää lakaista maton alle. Olisi naiivia luulla, ettei urheilussa olisi mitään lieveilmiöitä, Sokka toteaa. Sokka toivoo, että urheilutoimittajat hakisivat laajempaa perspektiiviä ja erilaisia lähestymiskulmia, kun tehdään juttuja esimerkiksi urheilijoihin kohdistuneesta häirinnästä. Hän ottaa esimerkiksi Et ole yksin -hankkeen, joka nostettiin esille urheilun häirintätapauksista tehtyjen uutisten yhteydessä. Haettiin ratkaisuja eikä vain etsitty vikoja. Et ole yksin on kanava, jonne urheilussa häirintää kokeneet henkilöt voivat ottaa yhteyttä. Ei siis nähty vain pelkästään ongelmia, vaan haettiin vastauksia, mitä ongelmille voisi tehdä. SUEK valmiina antamaan taustatukea toimittajille Suomen urheilun eettinen keskus vastaa urheilijoiden dopingvalvonnasta Suomessa. SUEKin muita keskeisiä tehtäviä on torjua urheilukilpailujen manipulointia ja kehittää urheilutapahtumien katsomoturvallisuutta. Dopingtapauksista uutisoidessa säännöt ja vaikeat termit menevät helposti sekaisin. Sokka kehottaa toimittajia hakemaan rohkeasti taustatukea SUEKin asiantuntijoilta, jos tuntuu siltä, ettei oma tietämys riitä. Toivon, että toimittajat kokevat, että SUEKin puoleen olisi helppo kääntyä tällaisissa asioissa. Vaikka emme aina voi kommentoida kaikkia asioita, niin olemme valmiita auttamaan ja tarkistamaan, että toimittajien jutuissa faktat ovat kunnossa, Sokka lupaa. SUEKin verkkosivuille perustettu sanakirja kertoo, mitä puhtaaseen urheiluun ja reiluun peliin liittyvät käsitteet tarkoittavat. Sanakirjassa selitetään mahdollisimman selkeästi, mitä mikäkin termi tarkalleen ottaen tarkoittaa. Täydennämme tietoja, kun huomaamme sanakirjassa olevia puutteita, Sokka kertoo. Dopingtapausten näyttävä uutisointi vie usein suurimman huomion, eikä muisteta sitä, että valtaosa urheilijoista on kuitenkin puhtaita. Dopingrikkomuksiin syyllistyvät urheilijat saavat valtavasti palstatilaa, vaikka heitä on reilusti alle prosentti kaikista urheilijoista. Puhtain keinoin kilpailevat urheilijat sanovat kokevansa epäreiluna sen, etteivät he saa lainkaan samalla tavalla palstatilaa. Urheilijoille myönnetyt erivapaudet Suomalainen urheilumedia selvitteli taannoin sitä, ketkä Suomen olympiajoukkueen urheilijoista olivat saaneet erivapauksia urheilussa muuten kiellettyihin lääkeaineisiin. Erivapauksia myönnetään urheilijoille, joiden terveys vaarantuisi, elleivät he saisi käyttää tarvitsemiaan lääkkeitä. Kriteerit ovat tarkat, eikä urheilija saa lääkityksestä tai menetelmästä etua muihin urheilijoihin nähden. Urheilijoille soiteltiin lajeittain ja haluttiin saada selville, kenellä on erivapauksia. Voidaan kysyä, ovatko tällaiset tiedot niin merkittäviä, että niistä pitää kertoa suurelle yleisölle. Kyseessä ovat kuitenkin urheilijan terveydentilaan liittyvät henkilökohtaiset asiat. On sitten eri juttu, jos urheilija haluaa itse kertoa tällaisista asioista, Sokka miettii. Sokka harmittelee sitä, että erivapauksista syntyy usein vääristyneitä mielikuvia, kun kaikkea ei ole mahdollista kertoa. Lääkityksen taustalla saattaa olla hyvinkin arkaluontoisia asioita. Monesti muodostuu sellainen kuva, että urheilijalle myönnetyt erivapaudet olisivat jonkinlaisia vippaskonsteja, Sokka sanoo. "Sosiaalisessa mediassa on hyvät ja huonot puolensa. On hyvä, että kun tulee painetta, niin asioita ei voida enää lakaista maton alle." Suomen urheilun eettisen keskuksen viestintäpäällikkö Susanna Sokka Enemmän urheilun hyviä tarinoita Susanna Sokka on joskus harmistunut siitä, että lehtien urheilusivuille nousee liian usein otsikoita urheilun synkemmästä puolesta. Kerrotaan dopingista kiinni jääneistä urheilijoista, kilpailumanipuloinnista tai kentälle rynnistäneistä katsojista ja heitä taltuttaneista poliiseista. Onko tämä sellaista urheilukulttuuria, jota oikeasti haluamme? Entä miten käy harrastajamäärille? Kuinka moni vie lapsensa urheiluun, jos siihen liittyy vain ikäviä lieveilmiöitä? Sokka kysyy. Sokka toivoisi, että joskus muistettaisiin kertoa urheilijoista, jotka ovat tiukasti sitoutuneet noudattamaan antidopingsäännöstöjä. Haluaisin lukea enemmän tarinoita puhtaista urheilijoista. Esimerkiksi siitä, mitä käytännössä tarkoittaa, että urheilija on testauksen piirissä ja dopingtestaaja voi soittaa ovikelloa jo aamuviideltä. Toisaalta meillä on todella hienoja esimerkkejä hyvästä kannatuskulttuurista ja reilusta pelistä. Uskon, että saisimme tällä tavalla vietyä koko urheilukulttuuriamme myönteisempään suuntaan, Sokka toteaa. Lue lisää puhtaan urheilun ja reilun pelin käsitteistä: 21

22 LYHYESTI Vuoden Urheilija -äänestyksen arvonnan voittajat selvillä Kaikkien Vuoden Urheilija -äänestykseen osallistuneiden kesken järjestettiin jälleen arvonta, jossa oli palkintona matka- ja tuotepalkintoja. Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin kaksi Viking Linen Helsinki-Tukholma -risteilyä kahdelle henkilölle LYX Premium Seaside -hyttiluokassa sisältäen Premium-aamiaiset sekä Veikkauksen ja If:n lahjoittamia tuotepalkintoja. Urheilutoimittajain Liitto kiittää yhteistyökumppaneita arvontapalkinnoista kiitos Viking Line, If ja Veikkaus. Onnetar suosi seuraavia: Viking Linen matkalahjakortit Jussi-Pekka Reponen, Espoo Petri Karvinen, Iisalmi Tuotepalkinnot Juhani Heikkilä, Kauniainen Jani Suomilammi, Turku Erkki Hautala, Pori Timo Nieminen, Palokka Juha Koljonen, Siilinjärvi Onnea voittajille! Liiton koulutusapurahahaku on käynnissä Urheilutoimittajain Liiton koulutusapurahahaku alkaa. Apuraha on tarkoitettu paikalliskerhojen koulutustapahtumien toteuttamiseksi, ja apurahaa haettaessa on mukaan ehdottomasti liitettävä myös paikalliskerhon edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös sekä kuluvan vuoden toimintasuunnitelma, budjetti sekä kustannusarvio tukea haettavasta koulutustoiminnasta. Koulutusapurahaa ei myönnetä matkakuluihin. Paikalliskerhoille myönnettävän koulutusapurahan lisäksi liitto on myöntänyt myös henkilökohtaisia opintostipendejä oman ammattitaidon kehittämiseen ja jatko-opintojen aloittamiseen sekä loppuunsaattamiseen, joista koituu aitoja kuluja. Tällöin hakemuksessa on esitettävä selkeästi oppilaitos/korkeakoulu sekä opintotyön aihe ja loppuunsuorittamisaikataulu sekä kulurakenne. Koulutusapurahaa ei myönnetä matkakuluihin. Molemmissa tapauksissa koulutusapurahaa saavan, sekä kerhon että toimittajan, on toimitettava Fair Play -lehteen juttu apurahan käytöstä tai opinnäytteestä. Hakulomake löytyy liiton verkkosivuilta ( Materiaalipankki Koulutusapurahahakemuslomake). Hakuaika päättyy Hakemukset lähetetään liittoon joko postitse tai sähköpostitse: Urheilutoimittajain Liitto, Mannerheimintie (sisäpiha), Helsinki tai Urheilutoimittajain Liiton golfin mestaruuskilpailut Nokialla Urheilutoimittajain Liiton golfin mestaruuskilpailut järjestetään kesäkuuta 2019 Nokia River Golfin kentillä. Liiton mestaruuskilpailuihin voivat osallistua kaikki liiton jäsenet. Ensimmäisenä päivänä pelataan River-kenttä ja lähdöt ovat ykkös- ja kymppitiiltä klo lähtien. Toinen kierros pelataan uudella Rockkentällä, yhteislähtö klo Osallistujat jaetaan tasoituksen perusteella kahteen sarjaan: A-sarjassa kilpaillaan 36 reikää tasoituksellisena lyöntipelinä (hcp) tasoituksilla 0,0 18,4 ja B-sarja pelataan 36 reiän pistebogeyna tasoituksilla 18,5 36,0. Virallinen mestaruustitteli ratkeaa tasoituksettomana 36 reiän lyöntipelinä (scratch). Paikalliskerhojen väliseen joukkuekilpailuun osallistutaan 3-henkisin joukkuein ja tulokset lasketaan pistebogeyna. Pelimuoto: LP 36. Pelityyppi: HCP tai PB. Sarjat: HCP 0 18,4 tai PB 18,5 36 ja SCR. Majoitusvaraukset: Tampereen Varalan urheiluopisto, 51 euroa hlö/2hh ja lisähinta 33 euroa/1 hh. Hintaan kuuluu aamiainen. Huonevaraukset mennessä: Varalan urheiluopisto, myynti@varala.fi, puh. (03) Myyntipalvelu on avoinna klo Illanvietto: Mestaruuskilpailujen illanvietto ja illallinen järjestetään Varalan urheiluopiston rantasaunalla ensimmäisenä kilpailupäivänä. Uikkarit kannattaa ottaa mukaan. Tilaisuuden isäntinä toimivat Varalan urheiluopisto, Visit Tampere, Tampereen Urheilutoimittajien Kerho ja River Golf. Osallistumismaksu on 100 euroa (sis. iltatilaisuuden ja keittolounaan päätöspäivänä sekä pallokorin molempina kilpailupäivinä). Ilmoittautumiset mennessä: toimisto@nrg.fi. Ilmoittautumisen yhteydessä on ilmoitettava nimi, seura, tasoitus ja joukkueet sekä osallistutko illanviettoon Varalan urheiluopistolla. Lähtöajat löytyvät Nokia River Golfin verkkosivuilta hyvissä ajoin ennen kilpailun alkua. Järjestäjänä Tampereen Urheilutoimittajain Kerho. 22

23 KOLUMNI E-urheilu ja cheerleading uusiksi lajeiksi? kaiset katsojat, ja viisinumeroiset yleisöt ovat aivan arkipäivää. Jos katsomme muuta yhteiskuntaa, se on jo nyt monelta osin avarakatseisempi e-urheilun suuntaan, kuin me kovinkin konservatiivisina pidetyt urheilutoimittajat. Ministeri Sampo Terho haluaa jopa rakentaa Suomesta e-urheilun suurvallan, ja hän haluaisi valtiovallan tukevan tällaista kehitystä voimakkaasti. Kansallisista instituutioista puolustusvoimat ja verottaja hyväksyvät e- urheilun. Toistaiseksi armeijan urheilukoulussa ei vielä ole ollut e-urheilijaa, mutta se olisi tänä päivänä täysin mahdollista. Urheilijan tulee edustaa urheilulajissaan ikäluokkansa kansallista tai kansainvälistä huippua, ja urheilulajin tulee olla olympialaisten tai MM-kilpailujen ohjelmassa, tai lajin tulee olla laajasti harrastettu. Puolustusvoimien mielestä parhaat e-urheilijat täyttävät nämä kriteerit. Myös verohallinto hyväksyy ammatiksi e-urheilun. Maamme tunnetuimmista urheilubrändeistä muun muassa Helsingin IFK ja Sotkamon Jymy ovat perustaneet lajille omat joukkueensa. Sotkamossa on myös akatemia, johon se rekrytoi lahjakkaita nuoria pelaajia. Panostukset ovat merkittäviä teini-ikäisistä alkaen. Jääkiekon kaksinkertainen Suomen mestari ja entinen huippumaalivahti Tuomas Tarkki lähti vetämään oululaista Hercules Esports -tiimiä. Esi- Tälläkin kertaa Vuoden Urheilija -äänestyksessä hylättiin muutamia äänestyksiä, koska ne kohdistuivat vääriin lajeihin. Cheerleading ja e-urheilu eivät vielä olleet äänestyskelpoisia. Sellaiseksi kelpasivat vain etukäteen hyväksytyt lajit, joita on tällä hetkellä 72 kappaletta. Maaliskuussa tuo määrä saattaa kasvaa, sillä lajivalikoima päivitetään aina Urheilutoimittajain Liiton vuosikokouksessa. Viime vuosina lista on pysynyt hyvin samanlaisena, isompia muutoksia ei ole tapahtunut. Mitä nyt kaukalopallo kuihtui pois, uimahypyt erotettiin uinnista, ja tuoreimpana vuosi sitten beach volley irrotettiin lentopallosta omaksi lajikseen. E-urheilun vastustajien ykkösargumentti on, ettei sellainen ole urheilua, missä ei tule hiki, eikä edes hengästy. Toisekseen läheskään kaikki e-urheilijat itsekään eivät miellä olevansa urheilijoita, monen käyttämä termi on kilpapelaaja. Kuinka kaukana e-urheilu sitten on shakista, biljardista tai tikkaurheilusta? Fyysiseltä rasitukseltaan ei ainakaan vähäisempi, ja treenimäärät ovat isommat. Tiedätkö, mikä kuluttaa eniten kaistaa Euroopan ja Amerikan mantereen välisissä datayhteyksissä? Oikea vastaus ei ole aikuisviihde, eikä Google-haut, vaan e-urheilu. Tarkemmin sanottuna sen seuraaminen. Kiinnostavimpia pelisessioita seuraavat jopa miljoonat yhtäaimerkkejä vanhan liiton miesten siirtymisestä kohti nuorten suosikkilajia siis piisaa. Cheerleading on puhdas joukkuelaji, joten siinä vuoden parhaan valitseminen ei ole niin yksinkertaista. Silti lajin suosion huomioiden sen mukana oloa äänestyslistoilla voi perustella. E-urheilun ja cheerleadingin pääsy lajikirjoon olisi vastaus Urheilutoimittajain Liiton jäsenten toiveisiin ja toisi myös selkeyttä Urheilugaalan valintojen suhteen. Urheilutoimittajain Liiton ja Urheilugaalan ehdokkaiden olisi yhdenmukaisuuden vuoksi hyvä olla mahdollisimman pitkälti samoista lajeista peräisin. Kari Linna Urheilutoimittajain Liiton hallituksen jäsen Vuoden Urheilija -valiokunnan puheenjohtaja Oulun Seudun Urheilutoimittajien puheenjohtaja Haku AIPS:n Young Reporters -koulutusohjelmaan on käynnissä! Poikien jalkapallon U21 EM-kilpailujen yhteydessä järjestetään Kansainvälisen Urheilutoimittajaliiton (AIPS) organisoima Young Reportes -koulutusohjelma Italiassa kesäkuuta Etsimme nyt Suomen edustajaa EM-kilpailuihin eli... Sinä, urasi alussa oleva vuotias urheilutoimittaja nyt sinulla on mahdollisuus päästä kokemaan kansainvälinen kisatunnelma ja tekemään monipuolisesti juttuja kansainvälisessä arvokisaympäristössä. Englanninkielisen hakemuksen lisäksi mukaan on liitettävä myös CV ja kopio voimassa olevasta passista. Hakemukset liitteineen tulee lähettää sähköpostitse viimeistään perjantaihin mennessä: Lisätiedot: Urheilutoimittajain Liitto, pääsihteeri Nina Jakonen, puh , 23

24 Kuopiossa kirjoilla oleva lentopallon miesten Mestaruusliigan seura Savo Volley on poikkeus kotimaisessa ja varmasti kansainvälisessäkin palloilussa. Liigajoukkueella ei ole varsinaista kotikenttää, ja se on luopunut yhdestä palloilutuloksiin merkitsevästi vaikuttavasta asiasta kotikenttäedusta, joka on varsinkin lentopallossa erittäin suuri tekijä. Teksti: Markus Karjalainen Kuvat: Tapio Hartikainen/Savo Volley Savo Volley kohtasi Ducksin joulukuun ensimmäisenä päivänä Pieksämäen Veturitallissa. Noin kahdeksan kotikenttää Savo Volley hoitaa lentopallon liigajoukkuetta tuorein ajatuksin Savolaiset ja seuran puheenjohtaja Tatu Säisä osaavat kääntää tämänkin asian päälaelleen. Meillähän on noin kahdeksankertainen kotikenttäetu, sillä pelaamme kotiotteluitamme kahdeksalla kentällä eri puolilla Savoa, tuumii Säisä. Savo Volley nimittää kotipelien sarjaansa Road Show -nimellä, mikä pitää kirjaimellisesti paikkansa. Tällä kaudella pelejä on eri puolilla maakuntaa noin 120 kilometrin säteellä Kuopiosta. Savo Volley vie huippulentopallon ilosanomaa Kuopion ulkopuolelle Siilinjärvelle, Vieremälle, Iisalmeen, Varkauteen, Leppävirralle, Pielavedelle ja Pieksämäelle. Emme ole halunneet tinkiä missään tapahtuman laadusta, vaan pelin järjestelyyn liittyvää rekvisiittaa kulkee pelistä toiseen kahden kuorma-autollisen ja parin pakettiautollisen verran, kertoo Raine Siltala, joka on Savo Volleyn tapahtuma- ja elämyspäällikkö. Siltala on tullut kotimaisessa urheilussa tunnetuksi mediapersoonaksi videotuotannollaan. Savo Volleyn uutisvideot olivat syyskauden helmiä, kun uusi seura julkisti uutisiaan hulvattomilla videoilla. Tällaiset videot ja sosiaalinen media ovat lentopallossakin tärkeitä kanavia 24 Syöttövuorossa Savo Volleyn Fedor Ivanov. markkinoinnissa ja viestinnässä, muistuttaa Siltala. Olemmekin saaneet katsomot mukavasti täyteen. Meidät on otettu maakunnassa hienosti vastaan, vaikka tietysti muutama pettymyskin mahtuu katsojalukuihin. Viestintä viety uudelle tasolle Savo Volleyn tapahtumia seuraavalle toimittajalle seura heittää myös haasteen. Road Show on tullut tutuksi, mutta uudelle tasolle viety viestintä auttaa työssä. Pelitapahtumista siirtyy tietoa median käyttöön tehokkaasti tavalla, josta jääkiekossa ja jalkapallossakin voi ottaa mallia. Savon Sanomien valokuvaajana ja urheilutoimittajana pitkän työhistorian koonnut Tapio Hartikainen tuottaa pelistä nopeasti kuvat, haastattelut ja tilastot, joiden avulla niin koti- kuin vieraspelejä raportoitaessa on iso apu toimituksissa. Maakuntalehdissäkin on jouduttu säästöjen kourissa turvautumaan jatkuvasti kotitoimituksessa tehtäviin juttuihin. Niin on toimittu iät ja ajat, mutta hyvä viestintä parantaa mahdollisuuksia hieman syvällisempiinkin puhelinjuttuihin kuin vain valmentajalle soittamalla. Toki arki-iltaisinkin saattaa olla yhdellä toimittajalla juttulistallaan kolmekin samaan aikaan pelattavaa liigaottelua, joista tehdään lehtijuttujen lisäksi nettiversiot. Savo Volleyn toimintatapa auttaa toimittajaa, mutta toisaalta yhä useamassa jutussa todetaan, että sen faktat on napattu seuran tai lajiliiton tiedotteesta ilman ihmeempää lähdekritiikkiä. Se ei ole hyvää urheilujournalismia, vaan pakon sanelemaa.

25 URHEILUTOIMITTAJAIN LIITTO TIEDOTTAA Urheilutoimittajien Kevätseminaari Helsingissä Urheilutoimittajain Liitto järjestää jäsenilleen Kevätseminaarin 20. maaliskuuta 2019 klo alkaen Casino Helsingissä (Mikonkatu 19). Kevätseminaarin teemana on urheilun arvokeskustelu. Seminaari on maksuton. Huom! Koska Kevätseminaari järjestetään Casino Helsingissä, vaaditaan Casinolle tunnis tautuminen ennen sisäänpääsyä. Otathan siis voimassaolevan henkilöllisyystodistuksen mukaan. Jokaisen Kevätseminaarin osallistujan tulee tunnistautua Casinolla klo 13.45, Kevätseminaari alkaa klo Seminaariosuudessa puheenvuoron saavat mm. urheiluministeri Sampo Terho, KIHU:n johtava asiantuntija Jari Lämsä, Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki, Granon kaupallinen johtaja Jukka-Pekka Vuori, Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski sekä STT:n urheilun ja uutiskuvan päällikkö Panu Tuunala. Urheilijoista paikan päällä on mm. suunnistaja Minna Kauppi. Kevätseminaarin alussa julkistetaan Vuoden urheilutoimittaja ja Vuoden tiedottaja sekä jaetaan Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustus. Casino Helsinkiin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, sillä Casino Helsinki sijaitsee aivan Helsingin rautatieaseman vieressä. Sitovat ilmoittautumiset mennessä liiton verkkosivuilla olevalla erillisellä ilmoittautumislomakkeella: Huom! Jos ilmoittautunut jättää tulematta paikalle, perimme 30 euroa. Lisätiedot: pääsihteeri Nina Jakonen, puh , Kevätseminaarin yhteistyökumppanina toimii Veikkaus. OHJELMA klo klo klo klo klo Muutokset mahdollisia. Ilmoittautuminen ja tunnistautuminen Casinolle (henkilöllisyystodistus mukaan!) Urheilutoimittajain Liitto julkistaa Vuoden Urheilutoimittajan sekä Vuoden tiedottajan ja jakaa Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustuksen Miksi huippu-urheilua kannattaa tukea? Huippu-urheilun merkitys valtiovallalle Sampo Terho, urheiluministeri Huippu-urheilun asema Suomessa Jari Lämsä, KIHU:n johtava asiantuntija Huippu-urheilun asema sponsorimarkkinoilla Jukka-Pekka Vuori, Granon kaupallinen johtaja Export money, import problems Velipekka Nummikoski, Veikkauksen varatoimitusjohtaja Paneelikeskustelu: Miksi Suomessa täytyy olla huippu-urheilua? Mika Lehtimäki, Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Minna Kauppi, suunnistaja Jukka-Pekka Vuori, Granon kaupallinen johtaja Panu Tuunala, STT:n urheilun ja uutiskuvan päällikkö Kevätseminaari päättyy Mahdollisuus tutustua Casino Helsinkiin ja osallistua urheilutoimittajien leikkimieliseen pokeriturnaukseen 25

26 Sami Itani tarjoaa urheilutoimittajille vastuullista roolia Uusi puheenjohtaja Sami Itani, 31, aikoo johtaa kriisiin ajautunutta Suomen Urheiluliittoa avoimuudella. Johtamisessa hän tukeutuu mentoreidensa apuun. Teksti: Kalle Virtapohja Kuvat: SUL Nuori moniottelija Sami Itani hyppäsi myös malliksi, kun leirin mainoskuvauksissa otettiin otoksia kuulantyönnöstä. Suomen yleisurheilu vajosi viime syksynä sellaiseen kriisiin, että kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho järjesti yleisurheilun avainhenkilöt ministeriöön keskustelemaan lajin tulehtuneesta tilanteesta. Ongelma näytti vain pahenevan, kun vahvimpana puheenjohtajaehdokkaana pidetty OP-ryhmän Olli Lehtilä vetäytyi viime hetkellä puheenjohtajakilvasta keskustelun muututtua sävyltään ikäväksi niin Lehtilää, hänen työnantajaansa kuin Urheiluliittoakin kohtaan. Kauppatieteiden tohtori Sami Itani oli ehtinyt toimia vuoden verran SUL:n hallituksessa. Hän oli varautunut jatkamaan Lehtilän johtamassa hallituksessa. Valintakokouksen alkaessa hän kuitenkin kuuli Lehtilän vetäytymisestä. Hän kelasi nopeasti oman haastattelunsa ehdollepanotoimikunnan tentissä: talous, yhteistyö, huippu-urheilu. Se oli mennyt hyvin. Nyt hän uskoi mahdollisuuksiinsa. Valinta oli lopulta täysin selvä äänin 35/41. Se tulos ei anna vain mandaattia ajaa esiin nostamiani asioita, vaan myös velvollisuuden ajaa niitä. Koen, että nyt on aika odottava tunnelma. Olen yllättynyt, miten paljon yhteydenottoja sain, miten erilaisista taustoista, ja miten kannustavia ne olivat, Itani sanoo. Mutta Itanilta puuttui maajoukkuetason 10-ottelu-urasta huolimatta mediauskottavuus. Moni epäilee edelleen. Jos tarkkaan kuuntelee, voi kuulla sen rahinan, kun kriitikot teroittavat kyniään ollakseen valmiina kirjoittamaan kriittisen tuomion heti, kunhan uuden puheenjohtajan pohkeeseen iskee kramppi tai rima putoaa aloituskorkeudesta. 26

27 Vaikka Urheiluliittoa on parin viime vuoden aikana maalitettu, Itani aikoo kilpikonnapuolustuksen sijaan tuoda lisää avoimuutta liiton toimintaan. Haluan, että tuomme avoimuutta lisää kaikille tasoille. Sellainen malli, jossa johtajuus hankitaan pihtaamalla tietoa muilta, ei kuulu 2000-luvulle. En haluaisi käyttää vapaa-aikaani sellaisessa yhteisössä. Kunhan saamme tämän toimimaan Urheiluliitossa, tulemme vaatimaan avoimuuden lisäämistä myös niissä yhteisöissä, joissa Urheiluliitto on mukana, Itani linjaa. Meillä ei ole omia työhuoneita Urheiluliiton toimistolla. Eikä minulla ole omaa työhuonetta Adeccossakaan, sanoo Itani. Qatariin ei ole pakko mennä Yleisurheilijat ovat selvästi ottaneet Itanin valinnan hyvin vastaan. Pitkin viime vuotta kuulunut valitus on loppunut. Kun Itani ilmoitti huippu-urheilun yhdeksi kolmesta pääteemastaan, hän sai maistaa kritiikkiä. Eikö junioreilla olekaan mitään arvoa? Itani sanoo keskustelleensa kritiikin esittäjien kanssa. Kyse huippu-urheilusta ja junioreista ei ole joko-tai vaan sekä-että. Kyse on toimintatavoista. SUL:n johto tulee saamaan sitä enemmän kritiikkiä mitä lähemmäksi Dohassa syksyllä järjestettävät maailmanmestaruuskilpailut tulevat. Jalkapalloilija Riku Riskin henkilökohtainen boikotti nosti ihmisoikeudet suomalaiseen urheilujournalismiin. Minusta jokaisen urheilijan tulee toimia omatuntonsa mukaan. Urheiluliiton tulee kunnioittaa jokaisen omaa ratkaisua, puheenjohtaja linjaa. Toivomme menestystä Dohan MMkisoista, mutta meillä on nyt käsissä 40 timanttia, nuorten yleisurheilijoiden kultainen sukupolvi. Heidän aikansa ei ole vielä tämän vuoden MM-kisoissa. Mutta puolentoista vuoden kuluttua Pariisin EM-kisoissa mitataan, mitä SUL:n uusi johto on saanut aikaan. Kiitokset lähtevät Tommi Roimelalle Itani on jo päässyt näkemään vilauksia sen journalistisen tykistön tulivoimasta, jolla Urheiluliittoa valmistaudutaan moukaroimaan. Silti, tai sen vuoksi, hän korostaa, että toimittajat ovat kohdelleet häntä hyvin. Jyväskylän Kenttäurheilijoiden entisenä tähtenä hän mainitsee useamman kerran sanomalehti Keskisuomalaisen. Esimerkiksi Tommi Roimela teki juttua nuoresta lupauksesta, vaikka tällä oli parin vuoden loukkaantumiskierre. Sekin jäi hienolla tavalla mieleen, kun Roimela kirjoitti kolumnin uransa päättäneistä Itanista ja Osku Torrosta. Vasta valittu Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani liittovaltuuston kokouksen jälkeen. Sami Itani SUL:n puheenjohtaja Sami Itani s Pyhäjoki Synnyin Helsingissä, mutta äiti oli silloin kirjoilla Pyhäjoella, joten se on merkitty sen vuoksi syntymäpaikakseni. Kauppatieteiden tohtori Haluan murtaa ennakkoluuloja. Yksi niistä liittyy tohtorien teoreettisuuteen. Ettei tohtori voisi olla hyvä käytännön johtaja. Toinen liittyy ennakkoluuloihin, kuinka huippu-urheilijat menestyvät työelämässä. Adecco Finlandin pääkaupunkiseudun liiketoiminnasta vastaava aluejohtaja Siitä syntyi vähän hämmennystä, kun olin henkilöstöjohtaja puheenjohtajaprosessin alkaessa. Pääsin kuitenkin rotaatioon ja valintahetkellä olin jo pääkaupunkiseudusta vastaava aluejohtaja. Minulla on 30 miljoonan euron tulosvastuu. Huippu-urheilija 10-ottelijana Suomen mestaruus 2011 ja 2012, EM-kilpailuissa 17:s vuonna Minua on kohdeltu hyvin julkisuudessa. Toimittajat ovat olleet aina rehtejä ja rehellisiä, vaikka en ollut urheilijana eturivin tähti, jonka tekemisistä monetkaan olisivat olleet kiinnostuneita. Itani lisää, että Keskisuomalainen on kirjoittanut yleisurheilusta kriittisen rakentavasti. Sellaista hän odottaa jatkossakin. Hän toivoo, että toimittajat tarttuvat vastuullisesti avoimuuden tuomiin juttuaiheisiin ja osoittavat epäkohtia, jos niitä on. Puheenjohtajavalinnan jälkeen Itani on saanut lähes päivittäin yhteydenottoja. Olen ollut otettu median mielenkiinnosta. Minut ja SUL on esitetty positiivisessa valossa. Se on ollut todella arvokasta. Arvostan yhteydenottoja ja olen valmis myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Rajan olen kuitenkin vetänyt viihteeseen ja naistenlehtiin. Mentorit tukena Mentorit ovat Sami Itanille tärkeitä. Kun hän perustelee, miksi hänen isänsä kotimaasta Libanonista Yhdysvaltoihin muuttaneen Kahlil Gibranin Profeetta on hänelle tärkein kirja, tuntuu siltä, että pitäisi heti päästä kirjastoon lainaamaan tuo klassikkoteos. Luotan täysin mentoreihini. He ovat aina tukenani. He antavat tilan tehdä omia ratkaisujani. Minulla on omat mentorit korporaatioon ja omat järjestöpuolelle. Vastuullani on nyt työpaikkaa. En olisi suoriutunut tehtävistäni ilman mentoreita. Haluan hyödyntää heidän kokemustaan ja hyväntahtoisuuttaan. Entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja Ari Hjelm, Zico, on yksi Itanin mentoreista. Hän on upea johtaja. Meillä on läheiset välit. Hänellä on kokemusta myös ry-maailmasta. Hän on suora ja hänen integriteettinsä on ehdoton. On tärkeää, että voin luottaa häneen. Vaikka voidaan olla eri mieltä jostakin asioista, meillä on keskinäinen arvostus. Hallitusammattilainen Olli Latola on Itanin toinen mentori. Hänellä on kokemusta finanssimaailman huipulta. Häneltä olen saanut apua, miten johtaa erilaisissa tilanteissa ja miten varautua muutoksiin. Kolmantena nimenä Itani mainitsee esimiehensä, Adecco Finlandin toimitusjohtajan Jukka-Pekka Annalan. Hän on psykologi, joka on ollut valmentamassa useita jääkiekkojoukkueita Hermeksestä Ilvekseen ja Pikkuleijoniin. Hän on humaani ihminen, joka saa meistä parhaan irti. Mentoreitani yhdistävä tekijä on, että he ovat hyviä ihmisiä. Tärkeintä on olla hyvä ihminen, sen jälkeen erinomainen johtaja, vasta sitten tulee substanssiosaaminen. Työnantaja on ymmärtäväinen tilannettani kohtaan. Puheenjohtajuus vaatii aikaa. Toisaalta johtoryhmäpositiossa minulla ei ole työaikaa, Itani miettii. 27

28 KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach (vas.) nimesi e-urheilun harmaaksi alueeksi. Turvallisuus teemana Lausannen AIPS-kongressissa Puhe ihmisoikeuksista sai AIPS:n venäläisen varapuheenjohtajan hiiltymään Kansainvälisen Urheilutoimittajien liiton AIPS-kongressissa Sveitsin Lausannessa nähtiin erikoinen episodi, kun järjestön jo korkeammalla iällä oleva venäläinen varapuheenjohtaja Nikolai Dolgopolov poltti niin sanotusti hihansa monikansallisen osanottajajoukon edessä. Dolgopolovia suivi EU:ssa journalistien turvallisuudesta vastaavan komitean brittiläinen edustaja Tom Gibson. Teksti ja kuvat: Asko Tanhuanpää Gibson nosti Valko-Venäjän esimerkiksi maasta, jossa ihmisoikeustilanne ei ole parhaalla mahdollisella tolalla. Valko- Venäjän delegaatti Anastassia Marynina vastasi tähän, että hänen maassaan ei ole viime aikoina tapettu yhtään journalistia, kun taas esimerkiksi Maltalla ja Romaniassa näin on tapahtunut. Marynina nimesi pääkaupunki Minskin turvallisimmaksi paikaksi koko Euroopassa. 28 On väärin tulla puhujapönttöön ja alkaa syyttää jotain maata ilman kunnon perusteluja. Sellaiseksi ei riitä jonkun ihmisoikeusjärjestön mielipide, puuttui Dolgopolov yllättäen keskusteluun. Jos minä tarvitsen jatkossa apua, on sinun edustamasi järjestö viimeinen paikka, jolta sitä pyydän, venäläinen keuhkosi. AIPS:n italialainen puheenjohtaja Gianni Merlo vihelsi tässä vaiheessa pelin poikki muistuttamalla, että AIPS:n tavoite on taata kaikille oikeus tehdä töitä turvallisesti. Turvallisuus oli muutenkin AIPS:n tämänvuotisen kongressin kantava teema. Vuorollaan asiasta kävivät lavalla puhumassa muun muassa palkittu ghanalainen tutkiva toimittaja Anas Aremeyaw Anas sekä afganistanilaiset nuoret naiset, Ranskaan muuttanut pyöräilijä Alizada Masomah ja KOK:n urheilijakomission jäsen Samira Asghari.

29 Number 12 Muun muassa jalkapallon korruptiosta otsikolla Number 12 raportoinut Anas shokeerasi esiintymällä erikoisessa kasvot peittävässä naamiossa. Anasin tiimiin lukeutunut toimittaja sai juuri surmansa, ja naamioitumalla ghanalainen Anas haluaa parantaa omaa turvallisuuttaan. AIPS:n kongressi ei ollut kuitenkaan ensimmäinen paikka, mihin hän on saapunut naamioituna. Naamiosta on nimittäin tullut hänen julkisen kuvansa tavaramerkki. Number 12 -kokonaisuudessa Anas viittaa numerolla 12 siihen, että korruptio on hänen mielestään nykyisin jalkapallojoukkueen kahdestoista pelaaja. Motokseen Anas on ottanut sanat Name, shame and Jail eli nimi, häpeä ja vankila. Journalistitkin voivat tehdä paljon, jotta maailmasta tulisi parempi paikka elää. Minä haluan taistella pahoja ihmisiä vastaan. Uskon siihen, että pahat kaverit joutuvat joskus vielä vankilaan, Anas tiivisti. Afganistanin nuoresta naiskaksikosta Asghari vakuutti taistelevansa ihmisten oikeuksien puolesta, vaikka ei voikaan tietää, onko huomenna vielä elossa. Minulla on aina toivoa mukanani. Urheilu muutti elämäni, ja se voi tehdä saman muidenkin ihmisten kohdalla, Ashgari sanoi. Masomah puolestaan sanoi, että pyöräilevä nainen on talebaneille kuin aasi, kumpaakaan ei arvosteta. Naisten pitäisi talebanien mielestä olla orjana kotona neljän seinän sisällä. Siihen minä haluan tehdä omalla esimerkilläni muutoksen, vakuutti Masomah. Kymmenen miljoonaa dollaria korruption vastustamiseen Ghanalainen tutkiva journalisti Anas Aremeyaw Anas halusi suojata kasvonsa turvallisuussyistä. "Journalistitkin voivat tehdä paljon, jotta maailmasta tulisi parempi paikka elää. Minä haluan taistella pahoja ihmisiä vastaan. Uskon siihen, että pahat kaverit joutuvat joskus vielä vankilaan." Ghanalainen tutkiva toimittaja Anas Aremeyaw Anas Lausanneen saapuneiden AIPS-delegaattien mielenkiintoa pitivät yllä myös kahdesti kongressin vieraaksi saapunut KOK:n saksalainen puheenjohtaja Thomas Bach, Kansainvälisen Jalkapalloliiton FIFA:n pääsihteeri Zvonimir Boban ja Euroopan Jalkapalloliitto UEFA:n mediasuhteista vastaava Thomas Giordano. Bach kertoi KOK:n haluavan uusia maita hakemaan olympialaisten isännyyttä. Hänen mukaansa ei kuitenkaan saa olla itse tarkoitus, että kilpailupaikoille rakennetaan kalliita monumentteja, jotka jäävät olympialaisten jälkeen rapistumaan. Esimerkiksi hän nosti talviolympialaisten kelkkarännit. En halua, että hakijamaat käyttävät miljoonia jo hakuvaiheessa, vaan asiat pitää pystyä tekemään järkevämmin, Back vakuutti. Bach puuttui myös urheilun lieveilmiöihin eli dopingiin, lopputulosten manipulointiin, laittomaan vedonlyöntiin ja korruptioon. Hän muistutti KOK:n sijoittaneen kymmenen miljoonaa yhdysvaltain dollaria korruption vastustamiseen. Ongelmista päästään vain tekemällä saumatonta yhteistyötä lajiliittojen, kansallisten liittojen ja Interpolin kanssa, hän tiivisti. Nopeasti levinneestä e-urheilusta KOK:n puheenjohtajalla oli selkeä kanta. Sitä vie hänen mukaansa eteenpäin ensisijaisesti teollisuus, jolla on toiminnassaan vain kolme päämäärää eli raha, raha ja raha. Kysymys on toistaiseksi vielä harmaasta maailmasta, jonka tulo olympialaisiin jää seuraajani ratkaistavaksi. Siitä pitäisin itse kiinni, että pelit eivät ole yleisesti hyväksyttyjä eettisiä arvoja vastaan. Sporttipelit eli esimerkiksi FIFA:n, NBA:n ja NHL:n hyväksyn, mutta sotimista ja tappamista urheilun nimissä en. AIPS Sport Media Awards ei innostanut suomalaistoimittajia AIPS:n kongressi tarjosi myös yllätyksiä. Yksi niistä oli tieto siitä, että jopa 98:ssä maassa on järjestön jäseniä vähemmän kuin 20. Vielä isompi yllätys oli se, että jäsenmaista peräti 45:ssä ei henkilöjäseniä ole yhtään. Euroopasta näitä maita löytyy yksi (Monaco), Amerikasta 12, Afrikasta 17 ja Aasiasta 15. Kaikkiaan AIPS-kortteja on maailmanlaajuisesti jaossa Lausannessa hyväksyttiin AIPSperheeseen myös uusi jäsen eli muutaman vuoden toiminnasta syrjässä ollut Pohjois-Korea. Järjestön virkaatekevänä pääsihteerinä seuraavaan vaalikokoukseen asti jatkaa Jura Ozmec Kroatiasta. Suomalaisittain kongressin mielenkiintoisimpiin anteihin kuuluivat AIPS Sport Media Awards -mediakilpailun palkintojen jako ja järjestön jo muutaman vuoden ajan toteuttama nuorten journalistien Young Reporters -koulutusohjelma. Mediakilpailu ei tällä kertaa suomalaistoimijoita juuri innostanut, sillä kilpailuun ilmoittautui vain yksi suomalainen urheilutoimittaja. Young Reporters -koulutusohjelmassa olimme kuitenkin viime vuonna mukana, ja se vei Hinni Hirvosen 15 muun nuoren journalistin tavoin Uruguayssa järjestettyihin 17-vuotiaiden tyttöjen jalkapallon MM-kilpailuihin. AIPS:n nuorten journalistien koulutusohjelma tarjoaa nuorille, uraa aloitteleville urheilutoimittajille hienon mahdollisuuden saada kansainvälistä kisakokemusta ja mahdollisuuden oppia lisää urheilutoimittajan monipuolisesta työnkuvasta, liiton puheenjohtaja Kalle Virtapohja totesi tuoreeltaan. Urheilutoimittajain Liitto haluaa jatkossakin auttaa nuoria suomalaisia urheilutoimittajia verkottumaan kansainvälisesti. Seuraava Young Reporters -koulutusohjelmaan järjestetään kesäkuussa 2019 Italiassa jalkapallon U21 EM-kisojen yhteydessä. "Minulla on aina toivoa mukanani. Urheilu muutti elämäni, ja se voi tehdä saman muidenkin ihmisten kohdalla." Urheilijakomission jäsen Samira Asghari 29

30 KOLUMNI YKSI MEISTÄ Marraskuussa Kristiina Kekäläinen oli työn touhussa Levin maailmancupissa. Paikan päällä näen parhaiten, mitä voin tuottajana keneltäkin vaatia. Urheilutoimittaja hurahti triathloniin Kristiina Kekäläisen mottona on monipuolisuus Jo pitkälti toistakymmentä vuotta Ylen Urheilussa työskennellyt Kristiina Kekäläinen on alusta asti halunnut olla monipuolinen. Se onkin toteutunut selostamista lukuun ottamatta. Monipuolisuus leimaa myös hänen vapaa-aikaansa: hän on nykyään pahasti triathlonin pauloissa. Teksti: Matti Hannula Kuvat: Tomi Hänninen/Chilipictures ja Mikko Kekäläinen Urheilutoimittajan ammatti ei ollut Kekäläiselle pikkutyttönä unelma, vaikka hän penkkiurheili isänsä kanssa ahkerasti. Jatkuvasti katsoimme urheilua televisiosta. Harrastin kyllä monipuolisesti urheilua itsekin. Hiihtoladullekin isä minua vei, mutta päälajini olivat uinti ja 30 pesäpallo, kertoo Suomussalmella syntynyt ja varttunut Kekäläinen os. Heikkinen, kolmilapsisen perheen iltatähti. Muitakin pallopelejä pelasin. Vasta jälkeenpäin olen osannut arvostaa, miten paljon niin pienellä paikkakunnalla oli erilaisia urheiluharrastusmahdollisuuksia. Kun Kekäläinen oli pieni, ei naisurheilutoimittajia vielä ollut idoleiksi asti. Mutta jokin aika sitten eläkkeelle Yle Urheilusta jääneen Kari Hiltusen nimikirjoituksen hän onnistui leikekirjaansa jossakin pesäpallo-ottelussa hankkimaan. Sitä me Hiltsun kanssa yhdessä naureskelimme, kun minä olin tullut Yleen töihin.

31 YKSI MEISTÄ Sattumien summa Kristiina Kekäläisen kuten monen muunkin urheilutoimittajan tie nykyiseen ammattiin on ollut sattumien summa. Opiskelin viestintää Vaasan yliopistossa. Opintojeni loppuvaiheissakaan minulla ei vielä ollut suunta tarkemmin selvillä. Olin kokeillut radiohommia sekä Ylen silloisessa Pohjanmaan Radiossa että Kainuussa. Vuonna 2003 satuin sitten huomaamaan Journalisti-lehdestä ilmoituksen Vierumäellä alkavasta urheilujournalismitutkinnosta. Se vaikutti sopivassa määrin käytännönläheiseltä ja aikuisopiskelijalle sopivalta. Hain ja pääsin. Kurssi kesti syksystä seuraavan vuoden jouluun. Teimme siellä lähetyksiä Ateenan olympialaista. Vierumäellä oppi radion ja tv:n tekemistä sekä kirjoittamista. Urheilu oli tavallaan siinä sivussa, Kekäläinen muistelee. Yleltä Tarmo Kivikallio ja Jyrki Kemppainen kävivät Vierumäellä tutustumassa uraauurtavaan koulutukseen. Annoin heille juontonäytteitä dvd:llä mukaan. Olin ehtinyt jo saada vakituisen paikan Kainuun Radiosta, kun Ylen Urheilussa aukesi toimittajan paikka, Kekäläinen jatkaa. Minulle tarjottiin Helsingistä puolen vuoden määräaikaisuutta. Ensin en siihen tarttunut, koska minulla oli vakituinen paikka Kainuussa. Mutta sitten ajattelin, että saattaa myöhemmin kaduttaa, jos en lähde. Sanoin itseni irti Kainuun Radiosta ja lähdin pääkaupunkiseudulle. Elettiin maaliskuuta Saappaita täytettäväksi Samoihin aikoihin sekä Laura Ruohola että Ville Klinga lähtivät Yleltä muihin maisemiin. Niinpä urheilutoimituksen eteisessä oli Kekäläiselle sopivasti saappaita täytettäväksi. Ruutukasvot ajettiin vielä siihen aikaan sisään Aamu-tv:n kautta. Kekäläisen kasvot tulivatkin nopeasti tutuiksi aamuvirkuille. Nykyäänhän Aamu-tv:ssä uutistenlukijat lukevat urheilu-uutisetkin. Aamu-tv oli todella opettavainen vaihe, sillä siellä kaikki tehtiin yksin. Ja siellä oppi kirjoittamaan lyhyitä sähkeitä, mikä on tv-työssä yksi vaikeimmista asioista. Muutaman minuutin juttujahan osaa jokainen tehdä, Kekäläinen sanoo. Melko nopeasti häntä alettiin nähdä myös iltaisin Urheiluruudussa, ja muutaman määräaikaisen pätkän jälkeen pari vuotta myöhemmin Kekäläinen sai Yle Urheilusta vakituisen vakanssin. Otin riskin, mutta se kannatti. En ole katunut. Selostamistakin suunniteltiin Pääkaupunkiseudulle urheilutoimittajaa veti sekin, että hän seurusteli tuolloin Ylen Radio Suomessa toimittajana työskennelleen Mikko Kekäläisen kanssa. Nyt Mikko on hänen aviomiehensä ja heillä on kaksi lasta, 8-vuotias Otto ja 5-vuotias Martta, jotka aikaansaivat luonnolliset vuoden paussit Kristiinan Yle-uraan. Äitiystauoilla sain sopivasti etäisyyttä asioihin ja samalla itselleni katsojan näkökulmaa. Sen jälkeen töihin palattuani aloin tehdä myös tuottajan töitä, joita on sittemmin ollut yhä enenevässä määrin. Paras tuottajakoulu on ollut, kun on itse ollut tekemässä kaikkia sisällön tekemisessä tarvittavia rooleja, Kekäläinen toteaa. Alun perinkin hänen henkilökohtaisena tavoitteenaan Ylessä on ollut monipuolisuus. Selostaminen on oikeastaan ainoa toimituksellinen työ, mitä en ole Yle Urheilussa näiden vuosien aikana tehnyt. Uintia minun oli itse asiassa tarkoitus viime kesänä selostaa pitkän radan EMkisoissa, mutta sitten päätettiin tehdä viikonloppuihin tämä massiivinen talvilajien Urheilustudio-kuvio, missä olen päätuottajana, hän kertoo. Sen vuoksi Kekäläistä ei ainakaan ennen huhtikuuta nähdä Urheiluruudussa. Hepreatkin haltuun Tämän talven viikonloppujen Urheilustudioissa Kristiina Kekäläisen vastuulla on myös tekninen puoli. f Triathloniin hurahtaneen Kristiina Kekäläisen haaveena on jo ensi vuoden kesällä osallistua täysien matkojen kilpailuun. Se maailma oli minulle aivan hepreaa. Toki minulla on tekninen tuottaja apunani, mutta olen halunnut oppia ymmärtämään itse senkin puolen, jotta pystyn paremmin hahmottamaan kokonaisuuden ja puhumaan samaa kieltä teknisten työntekijöidemme kanssa. Tammikuun alussa Kekäläinen oli itse paikan päällä Oberhofissa tekemässä ampumahiihtoa. Sillä tavalla näen, mitä voin tuottajana keneltäkin vaatia ja mitä en. Vuoden urheilukirja -valintaraadin jäsenenäkin nyt toista vuottaan toiminut Kekäläinen luonnehtii itseään tasapuolisesti kaikkien urheilulajien toimittajaksi. En tiedä, uskallanko tätä edes tunnustaa, mutta jalkapallosta ja jääkiekosta olen kuitenkin pyrkinyt pysymään kaukana, koska niistä on ikään kuin tekemällä tehty lajeja, joista pitäisi tietää paljon. En ole erityisemmin halunnut syventyä viivelähtöihin ja takakarvauksiin, hän myöntää. Mutta kyllä minä Urheiluruutuun pystyn niistäkin lajeista jutun tekemään. Ei ihan normimeininkiä Mikko Kekäläinen juontaa joka arkiilta Susanna Laineen kanssa vastikään Venla-gaalassa parhaana ohjelmana palkittua Puoli seitsemää Ylen TV1:llä. Käytännössä Mikon työpäivä alkaa jo puoliltapäivin. Onneksi minä pystyn nykyään määrittelemään omat työaikani. Se helpottaa arjen pyörittämistä huomattavasti. Mutta eihän meillä tietenkään normaalia perhearkea eletä, perheen äiti naurahtaa. Ei eletä senkään vuoksi, että Espoossa asuvilla Kekäläisillä ei ole omaa autoa. Eikä senkään vuoksi, että sekä Kristiina että Mikko ovat hurahtaneet triathloniin. Viime kesänä osallistuimme Joroisilla ensimmäisen kerran puolimatkojen kisaan, ja ensi kesän kisaan ilmoittautuminenkin on jo hoidettu. Tavoitteena on, jos vain terveenä pysyn, että ensi vuonna, kun täytän 40, vedän täydet matkat. Lapsuuden ja nuoruuden kilpauintitausta antaa Kristiina Kekäläiselle hyvät eväät tuohon tavoitteeseen. Juoksu on minun heikoin osa-alueeni. En ollut koskaan pitänyt juoksemisesta, kunnes viime keväänä huomasin, että olen dieseli. Olin tehnyt liian lyhyitä lenkkejä. Minulla alkaa kulkea vasta kolmen vartin jälkeen. Uinnin, pyöräilyn ja juoksun lisäksi Kekäläisten harjoitusohjelmaan kuuluu myös tempausta ja työntöä painonnostosalilla. Tekee todella hyvää keskivartalolle, Kristiina Kekäläinen vinkkaa. 31

32 KOLUMNI IN MEMORIAM Göran Wallén Viiltävien kolumnien mestari Urheilutoimittajain Liiton kunniapuheenjohtaja ja Hufvudstadsbladetin urheilutoimituksen pitkäaikainen päällikkö Nils-Göran Ragnar Wallén kuoli 17. joulukuuta 2018 Suursuon sairaalassa Helsingissä 77-vuotiaana. Wallén oli syntynyt Helsingissä 2. helmikuuta Armeija-aikana alkuvuodesta 1960 Wallén pohti tulevaisuuttaan ja sattui näkemään Hbl:ssä ilmoituksen vapaana olevasta urheilutoimittajan paikasta. Leirillä teltassa niin hän aikoinaan kertoi kirjoittamisesta ja varsinkin ur- 32 heilusta kiinnostunut ylioppilas väsäsi käsin kirjoitetun anomuksen. Taisi olla jopa lyijykynällä, mutta hän sai paikan. Nuori toimittajanplanttu huomasi pian olevansa oikealla alalla. Terävällä tyylillä kirjoitetut artikkelit herättivät ansaittua huomiota. Wallénin tavaramerkiksi muodostuivat Skottgluggenkolumnit. Nimi tarkoittaa linnoituksissa olevaa ampuma- tai tähtäysaukkoa, mitä termiä sitten haluaakaan käyttää. Siitä aukosta singahteli vuosikymmenien mittaan teräviä kritiikkinuolia urheilun eri saroille, usein pirullisen ironian ja sarkasmin sävyttämänä. Kyse ei ollut kuitenkaan loukkaavasta ilkeilystä. Sellaisen kirjoitustaidon hallitsee vain harva. Vaikka Wallén tunnettiin erityisesti jalkapallo- ja käsipallomiehenä, hänen tietomääränsä urheilun eri alueilta oli melkoinen, samoin havaintokyky eri ilmiöiden merkityksestä ja vaikutuksesta. Jörn Donner totesi kerran kolumnissaan Hbl:ssä, että Wallén olisi maailmantähti, jos hän olisi jonkin ison kansainvälisen julkaisun palveluksessa. Pitkäaikaisena Hbl:n päivittäisenä lukijana nautin yhtälailla Wallénin ja Donnerin mielestäni samantapaisesta

33 IN MEMORIAM kirjoitustyylistä ja heitin kerran Wallénille kysymyksen, kumpi teistä oikein jäljittelee toista. "No, jaa...", Wallén totesi hieman empien ja jatkoi hetken päästä: "Et ole ensimmäinen, joka näkee kirjoitustyyleissämme yhtäläisyyksiä." Sukset ja kelkat Kuva: Matti Hannula Ironia ja sarkasmi olivat Wallénille ominaisia, oltiinpa minkälaisessa porukassa tahansa. Tässä yksi esimerkki: Urheilutoimittajain Liiton bussi kohti Münchenin lentokenttää oli lähdössä Seefeldistä Innsbruckin talviolympialaisten 1976 päätyttyä. Porukka lastasi kamojaan bussin tavaratilaan osa myös suksiaan. Sitä touhua Wallén seurasi vähemmän ihastuneena ja tokaisi: "Pitäisiköhän kelkkailutoimittajilla olla aina oma kelkka mukana työmatkoilla." Vuonna 1979 Wallén eteni Hbl:n urheilutoimituksen päälliköksi ja seurasi tehtävässä Stig Häggblomia. Päällikön virkaa hän hoiti eläkkeellesiirtymiseensä 2003 asti. Nykyään Suomen Volvon tiedotusjohtajana työskentelevä Thomas Hallbäck oli yli 20 vuotta Wallénin alaisena. Myös Hallbäck kiittelee Wallénia omintakeisesta kirjoitustyylistä, joka poikkesi tavanomaisesta urheilukommentoinnista ja antoi lehdelle oman leimansa. "Göran osasi hienosti olla kirjoituksissaan ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana", Hallbäck sanoi. Hän puolestaan peri Wallénilta esimiehen paikan "Esimiehenä Wallén selkeytti ja jäntevöitti urheilusivuja. Meillä toimittajilla oli täysi vapaus toteuttaa omia ideoitamme." Lyhytaikainen boikotti Hallbäck kertoi tarinan välikohtauksesta HIFK:n jääkiekkojoukkueen kanssa. "Se oli joskus luvun vaihteen paikkeilla en nyt muista, mistä oli kyse kun HIFK:n pelaajat päättivät boikotoida Hbl:ää. Haastatteluja ei heru. Göran vain tokaisi sarkastisesti, että hyvä homma, ei tarvitse jututtaa niitä." Hbl:n kaltaisen äänitorven menettäminenhän olisi ollut melkoinen katastrofi HIFK:lle. Niinpä muutaman päivän päästä joukkueen johdolta tuli tieto, että pelaajat ovat taas myös Hbl:n edustajien haastateltavissa. Kiireisen toimitustyön ohella Wallénilta liikeni aikaa urheilutoimittajien ja muulle järjestötyölle sekä julkaisutoiminnalle jopa ällistyttävissä määrin. Urheilutoimittajain Liiton hallituksessa Wallén istui 20 vuotta, ensin jäsenenä, sitten varapuheenjohtajana ja lopuksi puheenjohtajana Lisäksi hän oli mukana liiton eri valiokunnissa. Pohjoismaat tärkeä kohde Wallén viihtyi myös kansainvälisissä ympyröissä, ja hänen arvostuksensa oli helposti havaittavissa. Kansainvälisen Urheilutoimittajaliiton (AIPS) kongressissa hän oli 20 kertaa Urheilutoimittajain Liiton edustajana. Euroopan Urheilutoimittajaliiton (UEPS) hallituksen jäsen Wallén oli , siinä välissä 1995 pääsihteerinä. Erityisen lähellä Wallénin sydäntä olivat yhteydet Pohjoismaihin, ja hän oli Suomen lähes vakioedustaja joka toinen vuosi järjestettävässä pohjoismaisessa urheilutoimittajakongressissa. Wallén piti muutenkin tiiviisti yhteyksiä pohjoismaisiin kollegoihin. Heistä lähimmäksi tuli malmöläinen Cars Stenfeldt, AIPS:n ja UEPS:n johtohenkilöitä hänkin, samoin ironian mestari Wallénin tapaan. Oli tämän kirjoittajalle melko vaativa homma tulla Wallénin kaltaisen arvostetun henkilön jälkeen Urheilutoimittajain Liiton puheenjohtajaksi 1990 ja UEPS:n hallituksen jäseneksi Kiffen oma lukunsa Kun puhutaan Göran Wallenista, ei voi sivuuttaa urheiluseura Kiffeniä eli Helsingin Kruununhaassa 1908 perustettua Kronohagens Idrottsföreningiä, joka tosin ensikasteessaan sai nimekseen komealta kalskahtavasti Idrottsförbund. Vuoden päästä nimi vaihtui. Kiffen oli kuin Wallénin toinen koti. Siellä hän aloitti jalka- ja käsipalloilun ja eteni viimeksi mainitussa mestaruussarjaan. Ikämiespalloilua hän harrasti 1990-luvulle asti. Yhtä tutuksi kuin pelaaminen Wallénille tulivat Kiffenin johtotehtävät. Seuran puheenjohtaja hän oli ja johti pitkään seuran tukiyhdistystä. Sen jäsen hän oli kuolemaansa asti. Tuttu wallenismi saatiin kuulla Kiffenin 70-vuotisjuhlavuoden lehdistötilaisuudessa Kysyin, mitkä ovat Kiffenin nykyiset yhteydet syntysijoille Kruununhakaan. "Vain se, että seuran velat ovat SYP:n Kruununhaan konttorissa", tuli vastaus. Kiffen oli juuri pudonnut jalkapallon mestaruussarjasta, eikä seuran taloudellinen tilanne ollut hääppöinen. Vuoden urheilukirjan tekijänä Wallénin mittavaan julkaisukokoelmaan kuuluu lukemattomia liittojen ja piirien kausi- ja juhlateoksia sekä Suomen liikuntatieteen seuran Motion Sports in Finland -lehti, jonka päätoimittaja hän oli Mittavimmiksi teoksiksi jäivät Wallénin ja Yrjö Lautelan kokoama Suomen Palloliiton 100-vuotisjuhlateos Rakas jalkapallo (2006), joka valittiin vuoden urheilukirjaksi 2007 ja Kiffenin 100-vuotisjuhlakirja Mustat Hurmurit De svarta charmörerna, jonka toimituskunnassa Wallénilla olivat apuna Timo Huotinen ja Erkki Alaja. Pitkällä toimittajaurallaan Wallén sai useita huomionosoituksia, joista mainittakoon Vuoden urheilutoimittaja 1986 (Suomen Valmentajat ry:n valinta), ruotsinkielisen toimittajajärjestön vuosipalkinto 1987, Suomen jalkapallon Hall of Famen ikoni 2018 (ensimmäinen vain kirjallisista ansioista kutsuttu), Pro Urheilu -mitali 2009 ja Suomen liikunnan ja kulttuurin kultainen ansioristi 2011 sekä Suomen Palloliiton, Käsipalloliiton ja Urheilutoimittajain Liiton kultainen ansiomerkki. Timo Järviö 33

34 JÄSENASIAA TULOSSA URHEILUTOIMITTAJAIN LIITON VUOSIKOKOUS Urheilutoimittajain Liitto pitää sääntömääräisen vuosikokouksen 20. maaliskuuta 2019 Casino Helsingissä. Vuosikokous on avoin kaikille liiton jäsenille. Lue lisää sivulta 43. URHEILUTOIMITTAJIEN KEVÄTSEMINAARI Urheilutoimittajain Liitto järjestää jäsenilleen Kevätseminaarin 20. maaliskuuta 2019 Casino Helsingissä. Kevätseminaarin teemana on urheilun arvostus. Kevätseminaarin alussa julkistetaan Vuoden urheilutoimittaja ja Vuoden tiedottaja sekä jaetaan Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustus. Lue lisää sivulta 25. URHEILUTOIMITTAJIEN LEIKKI- MIELINEN POKERITURNAUS Urheilutoimittajien ensimmäinen leikkimielinen pokerimestaruus ratkaistaan Kevätseminaarin jälkeen 20. maaliskuuta 2019 Casino Helsingissä. Pokeriturnaukseen ovat tervetulleita niin aloittelijat kuin kokeneetkin konkarit, sillä ennen pokerimestaruuden ratkaisemista tutustutaan itse peliin Casinon henkilökunnan opastuksella. Pokerimestaruus ratkaistaan Casinon leikkirahalla, joten tervetuloa testaamaan pokeritaitoja ja nauttimaan hauskasta illasta! URHEILUTOIMITTAJAPÄIVÄT ELOKUUSSA HELSINGISSÄ Urheilutoimittajain Liitto järjestää valtakunnalliset Urheilutoimittajapäivät Helsingissä elokuussa Päivämäärä tarkentuu kevään aikana. Tarkemmat lisätiedot Urheilutoimittajain Liiton tulevista tapahtumista ja koulutustilaisuuksista seuraavassa Fair Play -lehdessä ja liiton sähköisissä viestintäkanavissa. JÄSENEDUT Urheilutoimittajain Liiton A- ja B-jäsenyys oikeuttaa erilaisiin jäsenetuihin: JÄSENKORTTI Urheilutoimittajain Liiton jäsenet saavat kuvallisen pressikortin liittyessään A- tai B-jäseneksi. Pressikortti on samalla myös liiton jäsenkortti. Jäsenkortin voimassaolo perustuu vuositarraan, jonka saa vuosittain maksettuaan jäsenmaksun. Jäsenkortilla voi osoittaa ammatillisen asemansa erilaisissa työtilanteissa. Jäsenkortti oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn useimpiin kansallisiin urheilutapahtumiin. Poikkeuksena ovat ainoastaan jääkiekon SM-liigan ottelut ja tapahtumat, joihin täytyy erikseen akkreditoitua. KANSAINVÄLINEN LEHDISTÖKORTTI (HUOM! VAIN A-JÄSENET) Urheilutoimittajain Liiton A-jäsenet voivat hakea myös kansainvälisen urheilutoimittajien liiton (AIPS) lehdistökortin. AIPS-kortti on voimassa aina kaksi vuotta kerrallaan. AIPS-kortti myönnetään vain jäsenmaksunsa suorittaneille liiton A-jäsenille (ei paikalliskerhojen B-jäsenille). KOULUTUKSET JA SEMINAARIT Urheilutoimittajain Liitto ja paikalliskerhot järjestävät jäsenilleen erilaisia koulutustilaisuuksia ja seminaarimatkoja, joista suurin osa on maksuttomia. Yksityiskohtaiset kuvaukset koulutusten sisällöistä sekä ilmoittautumislomakkeet löytyvät liiton verkkosivuilta ja tapahtumakalenterista. FAIR PLAY -LEHTI Urheilutoimittajain Liiton jäsenet saavat maksutta postitse kotiinsa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän liiton Fair Play -jäsenlehden. Fair Play -lehdet löytyvät myös liiton verkkosivujen materiaalipankista. KOULUTUSAPURAHA Urheilutoimittajain Liiton jäsenille on tarjolla myös koulutusapurahoja. Liitto myöntää henkilökohtaisia opintostipendejä oman ammattitaidon kehittämiseen ja etenkin jatko-opintojen aloittamiseen sekä loppuunsaattamiseen. Hakuaika on vuosittain huhtikuun loppuun mennessä. Koulutusapurahaa saavan jäsenen on toimitettava Fair Play -lehteen juttu apurahan käytöstä tai opinnäytteestä. VUODEN URHEILIJA -ÄÄNESTYS Urheilutoimittajain Liiton jäsenenä on oikeutettu osallistumaan vuosittain Vuoden Urheilija -äänestykseen. Samalla voi äänestää myös Vuoden Joukkuetta ja Vuoden Valmentajaa. VAKUUTUKSET If tarjoaa liiton jäsenille monia rahanarvoisia etuja ja alennuksia. Liiton jäsenet saavat suuremman alennuksen vakuutuksista: 11 % jo yhdestä vakuutuksesta, kun käytössä on Ifin paperiton palvelu. Parhaimmillaan alennus on jopa 16 %, sillä edut kasvavat asiakkuuden mukana. LAIVAMATKAT Viking Line tarjoaa liiton jäsenille matkoja erikoishintaan. Käytössä on myös kausittain voimassa olevia arvokuponkitarjouksia. Liiton jäsenille on tarjolla alennuksia mm. Helsinki-Tukholma-risteilyistä ja -reittimatkoista, Tallinnan päiväristeilyistä ja reittimatkoista Helsingistä sekä vuorokauden risteilyistä Turusta ja Turku-Tukholmareittimatkoista. Lisätiedot kaikista jäseneduista liiton verkkosivuilla: Urheilutoimittajain Liitto 34

35 PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Kiertopalkintoon kaiverrettiin uusi laji Golfaaja Korhonen palkittiin Pääkaupunkiseudun parhaana Helsingin Urheilutoimittajat (HUT) valitsi golfin ammattilaispelaaja Mikko Korhosen Pääkaupunkiseudun parhaaksi urheilijaksi Palkitsemistilaisuus järjestettiin 12. joulukuuta HUT:n partnerin Grano Oy:n pääkonttorissa Helsingissä. Teksti: Matti Hannula ja Taru Nyholm Kuva: Taru Nyholm Mikko Korhonen, 38, on ensimmäinen golfin pelaaja, joka on palkittu Pääkaupunkiseudun parhaana. Suur-Helsingin Golfia edustava Korhonen oli kaudella 2018 golfin Euroopan-kiertueella neljästi kolmen parhaan joukossa. Itävallassa kesäkuussa hän oli ykkönen. Lisäksi kaudelta tuli Saksasta yksi kakkossija ja kaksi kolmossijaa Etelä-Afrikan ja Espanjan kilpailuista. Palkinto on iso kunnia, Korhonen totesi kookasta kiertopalkintoa ja hieman pienempää pystiä vastaanottaessaan. Urani on ollut nousujohteinen. Toiset kypsyvät nopeammin ja toiset hitaammin. Itse olen ehkä enemmän late bloomer, Korhonen jatkoi. Menestys on tullut kokemuksen kautta ja on monen asian yhteissumma. Taustalla on jo neljäntoista vuoden ammattilaisuus sekä perheen, valmentajan ja tiimin tuki. Vasta kolmas suomalaisvoittaja Voittoon Euroopan kiertueen kilpailuissa ovat suomalaismiehistä aiemmin yltäneet vain Mikko Ilonen ja Roope Kakko. Ensimmäinen voitto oli minulle henkilökohtaisesti todella iso juttu. Sen jälkeen voi lähteä aina pelaamaan voitosta. Ensi kauden tavoitteet kirjaan pieneen mustaan kirjaan, jota muut eivät saa lukea. Ne ovat realistisia mutta kovia, ja parantamaan tietysti pyrin, kommentoi Mikko Korhonen on ensimmäinen Pääkaupunkiseudun parhaana urheilijana palkittu golfin pelaaja. Korhonen, joka aloitti uuden kilpailukauden tammikuun puolivälissä Abu Dhabissa. Korhosen lopullinen sijoitus Euroopan-kiertueella 2018 oli 45:s. Suomalaisista vain Ilonen on aiemmin sijoittunut 50 parhaan joukkoon. Elokuussa Korhonen pelasi Ilosen jälkeen kaikkien aikojen toisena suomalaisena miespelaajana major-kilpailussa selviydyttyään St. Louisissa pelattuun PGA:n mestaruusturnaukseen. Maailmanlistalla Korhonen oli viime kesänä parhaimmillaan sijalla 96. Ennen Korhosta sadan parhaan joukossa on ollut suomalaisista vain Ilonen. Räikkösellekin pytty HUT on jakanut Pääkaupunkiseudun parhaan palkinnon 39 kertaa, vuodesta 1980 lähtien. Korhosen palkitsemisen myötä golf nousi uutena lajina Pääkaupunkiseudun parhaan palkintoluetteloon. Golf on 18. laji, joka kaiverrettiin kiertopalkinnon kylkeen. Jääkiekkoilija on saanut tunnustuksen useimmin, viidesti. Neljästi valinta on osunut autourheilijaan, hiihtäjään ja purjehtijaan, kolmesti moottoripyöräilijään, uimariin ja yleisurheilijaan. Pääkaupunkiseudun vuoden 2018 urheiluteosta HUT palkitsi Yhdysvaltain F1-osakilpailussa 21. lokakuuta 21. GP-voittonsa ottaneen Kimi Räikkösen. Voitollaan Räikkönen nousi suomalaiskuljettajien tilastokärkeen ohi Mika Häkkisen. Palkinnon Räikkösen puolesta vastaanotti hänen pitkäaikainen asioidenhoitajansa Sami Visa. Kimi on todella motivoitunut ja tekee rajusti töitä valmistautuen jo tulevaankin kauteen. Kimi arvostaa tätä palkintoa kovasti, Visa kiitti Räikkösen puolesta. Vuoden urheiluteko -palkinnon HUT on jakanut 30 kertaa, vuodesta 1989 lähtien. Illan juonsi urheilutoimittaja Minna Korkka. Grano Oy:n puolesta palkitsemistilaisuutta isännöi kaupallinen johtaja Jukka-Pekka Vuori. Granon brändilähettiläs, pikajuoksija Samuli Samuelsson kertoi urheilutoimittajille kuulumisiaan ja avasi yhteistyötään Granon kanssa. 35

36 PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Lapin parhaan urheilijan palkinnon RoPSin puolesta vastaanottivat puheenjohtaja Risto Niva, toiminnanjohtaja Hannu Korhonen ja päävalmentaja Toni Koskela. Taustalla myös Vuoden nuori urheilija Mette Baas. Rovaniemen Palloseura palloili Lapin parhaaksi Rovaniemen Palloseura on Lapin paras urheilija vuonna Palkinto luovutettiin Lapin Urheilugaalassa 12. tammikuuta Sauvosalissa, Kemissä. Lapin Urheilutoimittajakerhon äänestyksessä tiukan vastuksen RoPSille antoi painonnostaja Anni Vuohijoki. Teksti: Jaarli Pirkkiö Kuva: Pekka Aho RoPSin asetti parhaaksi kymmenen Lapin Urheilutoimittajakerhon jäsentä, ja joukkue sai 39 pistettä. Vuohijoella oli kuusi ykkösääntä ja 36 pistettä. Urheilutoimittajakerho on nimennyt parhaan urheilijan vuodesta 1964 lähtien. RoPS on saanut tunnustusta aiemminkin, sillä se valittiin Lapin parhaaksi myös vuosina 1987, 2013 ja Äänestykseen osallistui 23 Lapin Urheilutoimittajakerhon jäsentä. RoPS saavutti jalkapallon Veikkauslii- 36 gassa SM-hopeaa, toisen kerran seuran historiassa, ja varmisti sen myötä paikan Eurooppa-liigan karsintoihin. Toiseksi sijoittunut Rovaniemen Reippaan Anni Vuohijoki saavutti uransa ensimmäiset arvokisamitalit painonnostossa. Hän voimaili 63-kiloisten EMpronssia työnnössä ja yhteistuloksessa. Kotimaassa Vuohijoki voitti 69-kiloisten Suomen mestaruuden sekä Reippaan joukkueessa seurajoukkueiden SMkultaa. Pöytyän Urheilijoita edustava rova- niemeläinen hiihtäjä Johanna Matintalo sijoittui äänestyksessä kolmanneksi yhdellä ykkösäänellä ja 11 pisteellä. Vuoden valmentajaksi valittiin Rovaniemen Palloseuran SM-hopeajoukkueen päävalmentaja Toni Koskela. Ensimmäistä kauttaan RoPSin liigajoukkueen käskyttäjänä toiminut Koskela palkittiin aiemmin myös Veikkausliigan Vuoden valmentajana. Nuoren urheilijan tunnustuspalkinnon, Allun lautasen, sai Veitsiluodon Kisaveikkojen pikajuoksija Mette Baas.

37 PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Frisbeegolfari Henna Blomroos Rauman Nuoreksi urheilijaksi Vuosi on taas vierähtänyt, ja myös Rauman Urheilutoimittajat valitsi vuoden 2018 aikana ansioituneet urheilun parissa toimivat henkilöt ja taustaorganisaatiot. Teksti: Jouni Mikola Kuva: Asko Tanhuanpää Frisbeegolfari Henna Blomroos palkittiin Vuoden nuorena urheilijana. Blomroosin kausi oli täydellinen, sillä 18-vuotias frisbeegolfari otti Kroatiassa järjestetyissä EM-kilpailuissa kaksoisvoiton yhdessä Eveliina Salosen kanssa. Blomroos nappasi vyölleen myös frisbeegolfin Suomen mestaruuden sekä Suomen Pro Tourin. Tulevalla kaudella ykköstavoite on MM-kilpailut, kertoi Blomroos. Blomroos sai tunnustukseksi Marva Median stipendin sekä Rauman Urheilutoimittajien pokaalin. Vuoden seuratyöntekijäksi valittiin Rasti-Lukon Pekka Tiira. Tiira oli päätoimijana, kun Rauman Lähdepellon urheilualueelle saatiin lumitykki vuonna Tiira toimi myös parikymmentä vuotta Rasti-Lukon Puistohiihtojen aktiivina, mutta jäi päävastuusta pois viime vuonna. Tiira on toiminut pitkään myös Rasti- Lukon hiihtojaoston puheenjohtajana sekä valmentanut seuran hiihtäjiä. Minut tunnetaan pitkälti johtomiehenä, mutta olen jo pidemmän aikaa valmentanut myös Lukon jääkiekkojunioreita, Tiira totesi. Hän sai tunnustukseksi taitelija Anni Vahlqvistin piirtämän karikatyyritaulun. Vuoden urheilutekona palkittiin Rauman Lukon Special Hockey. Rauman Lukko aloitti ensimmäisenä liigaseurana jääkiekkoharrastustoiminnan erityislapsille viime vuoden tammikuus- sa. Raumalaisjoukkue tarjoaa yritysten tuella toimintaa erityislapsiperheille veloituksetta. Toiminta laajenee koko ajan, sillä jo joulukuussa Lukon Special Hockey -joukkue kohtasi Porissa Ässien vastaavan yhdistelmän. Ottelu pelattiin 28. joulukuuta ennen Ässien ja Lukon liigaottelua. Jotain toiminnan aktiivisuudesta kertoo se, että Lukko sai otteluun täydet neljä kentällisiä. Ottelu päättyi vauh- dikkaiden ja ikimuistoisten hetkien jälkeen 11 11, ja seuraavan kerran joukkueet kohtasivat Raumalla helmikuun ensimmäinen päivä. Rauman Lukon Special Hockey palkittiin Länsi-Suomen Osuuspankin stipendillä sekä Rauman Urheilutoimittajien pokaalilla. Palkinnot luovutti asiakkuusneuvoja Lotta Laurila ja ne vastaanottivat Rauman Lukon Special Hockey -vastaava Mikko Aikko sekä valmentaja Joonas Välisalmi. Rauman palkitut 2018: Joonas Välisalmi (vas.), Mikko Aikko, Henna Blomroos ja Pekka Tiira. 37

38 PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Sportin perässä Slovakiaan Viime vuosina muun muassa Lontoossa, Berliinissä ja Riiassa retkeillyt Porin Urheilutoimittajain Kerho oli taas loppuvuodesta tien päällä. Teksti ja kuvat: Vesa-Pekka Järvelä Porista perjantaina pikkutunneilla Pirkkalaan. Sieltä varhaisaamun lennolla Latviaan ja vajaassa parissa tunnissa Riian Lidostasta Wieniin. Pieni tankkaus Schwechatin vilkkaalla kentällä ja bussilla Itävallasta rajan yli Slovakiaan. Pysäkki Bratislavassa löytyi Tonavan rannalta. Kätevää, nopeaa ja edullista. Ensivaikutelma puolen miljoonan asukkaan pääkaupungista vakuutti satakuntalaisseurueen. Puitteet pikaviisitiille olivat kohdallaan. Kolmen päivän retki tarjoaa matkakohteesta vain pintaraapaisun. Mutta jo sekin todisti: Bratislava on pidemmänkin vierailun väärtti. Jääkiekko-ottelun ratkaisussa lievät porilaismausteet Kerhon agendalla oli slovakialaiseen elämänmenoon ja paikalliseen ruokakulttuuriin tutustumista. Vetonauloina olivat viikonloppuna avautuneet joulumarkkinat ja Bratislavan urheilutarjonta. Avauspäivän huipensi KHLkamppailu Ondrej Nepela Arenalla. Suomalaisilla on HC Slovan Bratislavan komealta kotihallilta hienot muistot. Leijonat juhli siellä toista MM-kultaansa keväällä Viime aikoina suomalaiskiekkoilijat eivät ole Slovanin paidassa juhlineet. Syksyllä 2017 lähtöpassit saivat Rauman Lukosta uuden pätkäpestin saanut Teemu Ramstedt ja Porin Ässiin palannut Tommi Taimi. Viime lokakuussa saman kohtalon koki TPS:stä Slovaniin pestattu Patrik Virta. Nyt nuori turkulainen kiekkoilee jo SHL-liigan Örebro HK:ssa. Vladimir Orszaghin valmentama Slovan on tälläkin kaudella juuttunut KHL:n läntisen konferenssin hännille. Siitä huolimatta väkeä on seuran viestinnästä vastaavan Veronika Nemethovan mukaan riittänyt katsomossa kiitettävästi. Marraskuisena perjantaina yleisöä oli liki Vastaan luisteli Vitjaz Podolsk. Moskovalaisseuran rosterissa olivat Leijonissakin loppusyksyn EHT-turnauk- 38 sessa torjunut Joni Ortio sekä Vitjazille maaleja mättänyt Miro Aaltonen. Kaksi erää mentiin niukasti kotijoukkueen komennossa. Päätöserässä Vitjaz kuitenkin käänsi Slovanin 2 0-johdon 2 3-voitoksi. Ratkaisussa oli lievät porilaismausteet. Ässissäkin kiekkoillut Borna Rendulic onnistui jo varsinaisella peliajalla. Illan sankariksi kroaattihyökkääjä nousi 19 sekuntia ennen päätössummeria. Kirvelevästä tappiosta huolimatta tunnelma oli riehakas vielä ottelun jälkeenkin Arenan sporttibaarissa. Jalkapallostadionin karut kuoret h Porilaiskentälliseen Slovakiassa kuuluivat Jarmo Huhta (vas.), Jari Pelkonen, Tapio Pukkila, Vesa-Pekka Järvelä, Jouko Färd ja Jorma Vesterholm. f Punavalkoisissa pelannut Vitjaz vei pisteet Moskovaan. Lauantaisen joulutorikierroksen jälkeen suuntasimme HK Slovan Bratislavan jalkapallostadionille. Iltapäiväpelinä oli Fortuna Ligan kärkikamppailu. Kotijoukkueen vieraaksi saapui sarjanelonen MFK Ruzomberok. Odotukset olivat korkealla, mutta tyly totuus paljastui, kun stadionia hetken etsiskellyt taksikuskimme kurvasi kentän porteille. Vuonna 1962 rakennettu futispyhättö oli ulkokuoreltaan karu. Hämmentävä oli myös näky stadionin sisällä. Futisfaneja värjötteli tihkusateessa vain muutamia satoja. Harvalukuinen yleisö sai nähtäväkseen tasaisen kamppailun. Ruzemberok vei avausjakson, mutta Slovan venyi lopulta 1 1-tasapeliin. Alhaisen katsojamäärän syynä saattoi olla se, että Ruzomberok-ottelu oli Slovanin viimeinen kotipeli vanhalla areenalla. Avajaisia seuran uudella stadionilla vietettiin 8. joulukuuta. Ryhmän kokemukset edullisesta ja turvallisesta Bratislavasta olivat myönteiset. Paluu Turun ystävyyskaupungista sujui sekin vaivattomasti. 60 kilometriä tila-auton kyydillä halki tuulimyllyjen täyttämän tasangon Wieniin. Sieltä Riian kautta Pirkkalaan, josta aamukahdeksi ohuen ensilumen peittämään Poriin.

39 PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Viasat ensi kertaa HUT:n salibandymestariksi Teksti: Kaija Yliniemi Kuva: Lauri Karppinen Viasat ylsi tammikuussa ensi kertaa Helsingin Urheilutoimittajien salibandyn mestariksi. Joukkue juhli Myllypurossa pelatussa viiden joukkueen turnauksessa, kun se voitti loppuottelussa Laajasalon opiston opiskelijat maalein 5 2. Välierässä Viasat joutui lujille YLE Urheilun kanssa, sillä ottelu ratkesi vasta rangaistuslaukauksilla 2 1-numeroin. HUT:n mestaruusturnaus pelattiin 13. kerran. Turnaushistoria alkoi Mikko Hannulan aloitteesta vuonna 2004, mutta vuosien saatossa kolme turnausta on jäänyt järjestämättä. Joka kerta HUT:n mestariksi pelanneessa Viasatin joukkueessa pelasivat maalivahti Juuso Nikander (edessä), Esa Valkama (eturivissä vasemmalta), Antti Salo, Johanna Jutila, Tony Wein traub, Richard Wikström, Kauko Kelo (takarivissä vasemmalta), Ville Kuusinen, Aarni Reunanen, Tero Lintunen, Harri Hiukka, Timo Harvey, Petteri Vennelä ja Teemu Tetri. Salibandyliitto on auttanut varusteita lainaamalla ja erotuomariavulla. Tällä kertaa ottelut tuomitsi liiton erotuomarikoordinaattori Gabriel Airaksinen. Turnaus pelattiin tällä kertaa yksipäiväisenä. Jokainen jokaista vastaan -turnaukseen ei olisi riittänyt aika, joten otteluohjelmaa piti hieman soveltaa. Opiskelijajoukkueet pelasivat ensin ottelun pääsystä välieriin, ja tuossa taistelussa Laajasalo pudotti viime vuoden mestarin HEO:n. Välierissä arpa heitti Viasatin ja YLE:n vastakkain, ja pienen tauon jälkeen turnaukseen palannut Iltalehti kohtasi voittajan ottelusta HEO Laajasalo. Turnauksen alku oli vähämaalinen, mutta välierässä Iltalehteä vastaan Laajasalo teki peräti kahdeksan osumaa ja Iltalehti kuusi. Pronssiottelussa YLE Urheilu kukisti Iltalehden 8 1. HUT toivoo, että turnausperinne jatkuu myös ensi vuonna. Joukkueita mahtuu mukaan enemmänkin, ja silloin voisi pelata kaksi alkulohkoa ja erillisen finaalin. HUT:n salibandyn mestaruusturnaus 2019 Ottelu pääsystä välieriin: Laajasalo HEO 4 3 (1 0) Palkitut: Markus Piirainen Laajasalo, Matti Rantala HEO. Välierä: Viasat YLE Urheilu 2 1 rl. (0 0) Palkitut: Petteri Vennelä Viasat, Juho Tuomista YLE Urheilu. Iltalehti Laajasalo 6 8 (2 4) Palkitut: Marko-Oskari Lehtonen Iltalehti, Otto Känkänen Laajasalo. Pronssiottelu: YLE Urheilu Iltalehti 8 1 (2 0) Palkitut: maalivahti Micke Suopuro ja Sami Laine YLE Urheilu, Marko-Oskari Lehtonen ja Lassi Kuisma Iltalehti. Loppuottelu: Viasat Laajasalo 5 2 (2 0) 7. Johanna Jutila (Kauko Kelo) 1 0, 10. Petteri Vennelä (Ville Kuusinen) 2 0, 19. Tero Lintunen (Vennelä) 3 0, 21. Richard Wikström 4 0, 28. Elias Näsi (Markus Piirainen) 4 1, 29. Piirainen 4 2, 30. Vennelä 5 2 tm. Palkitut: Petteri Vennelä ja Johanna Jutila Viasat, Markus Piirainen ja Joonas Heikkonen Laajasalo. EKUT kannusti stipendillä Otso Mikkilää Eteläkarjalaiset Urheilutoimittajat muistivat korkeushyppääjä Otso Mikkilää vuoden 2018 maakunnan lupaavana urheilijana paikalliskerhon stipendillä. Stipendin luovutus kuuluu perinteisesti Eteläkarjalaisten Urheilutoimittajien vuosikokouksen alkuseremonioihin. Imatran Urheilijoita edustava Mikkilä, 16, on hypännyt henkilökohtaisena ennätyksenä 185 senttiä. Kehittyminen on ollut lupaavaa. Vuonna 2016 tuli SM-hopeaa 14-vuotiaiden sarjassa tuloksella 170 cm. Vuo- den päästä Mikkilä otti 15-vuotiaiden poikien sarjassa kultaa tuloksella 174 cm ja viime vuonna 16-vuotiaiden sarjassa tuli SM-hopeaa tuloksella 184 cm. Mikkilä on ollut nuorten yleisurheilun alueellisen maajoukkueen jäsen vuodesta 2017 lähtien. Mikkilän urheilevasta sisarusparvesta tuleva Otso valitsi monista harrastamistaan lajeista mieluisimmaksi korkeushypyn. 191 senttinen hyppääjälupaus tavoittelee tulevana kesänä 195 sentin ylitystä. Hänen henkilökohtaisena valmentajaan on Lauri Asikainen. Teksti: Keijo Martikainen Harjoittelussa haen tällä hetkellä vauhdin jälkeiseen ponnistukseen lisää pitoa, kertoi Mikkilä. Eteläkarjalaisten Urheilutoimittajien vuosikokous valitsi puheenjohtajaksi jatkamaan Juhani Lahden. Hallituksen jäseniksi tulivat Jarmo Hämäläinen, Risto Paronen, Sirkka Haverinen ja Marianne Suntio. Hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa paikalliskerhon yhtenä tämän vuoden jäsentapahtumana on matka Tampereella järjestettävään jalkapallon EM-karsintaotteluun Suomi Bosnia-Herzegovina. 39

40 PAIKALLISKERHOKUULUMISIA Etelä-Karjalan parhaan urheilijan Matti Suur-Hamarin kunniakirjan ja kukat ottivat vastaan lumilautailijan vanhemmat Sirpa ja Veijo Suur-Hamari maakunnan gaalaillassa. Huomionosoituksen antajina olivat Eteläkarjalaisten Urheilutoimittajien hallituksen jäsen, taloudenhoitaja Risto Paronen ja varapuheenjohtaja Keijo Martikainen. Matti Suur-Hamari on Etelä-Karjalan paras Teksti: Keijo Martikainen Kuva: Tommi Joutjärvi Vuoden 2018 paralympialaisten menestyjä Matti Suur-Hamari valittiin Eteläkarjalaisten urheilutoimittajien äänestyksessä vuoden 2018 maakunnan parhaaksi urheilijaksi. Suur-Hamari laski Korean Pyeongchangin laskuissa lumilautakrossin kultaa ja banked slalomissa pronssia. Suur-Hamari tervehti maakunnan Urheilugaalan pariinsataan noussutta juhlayleisöä Kanadan Ontariosta lähetetyllä videolla. Harjoitusleiriltä lähetetyllä muutaman minuutin pituisella ja tilannetta hyvin elävöittävällä videolla lumilautailija kiitti valitsijoita ja piti valintaa huikeana kunniana. Imatralla syntynyt ja kasvanut paralympiavoittaja kertoi olevansa ylpeä eteläkarjalainen ja menevänsä aina asioihin karjalaisella asenteella. Maailmalla matkatessaan Suur-Hamari sanoi olevansa ylpeä maakunnasta ja ennen kaikkea imatralaisuudesta. Suurimmat kiitokset äidille ja iskälle Vuonna 1999 lumilautailun aloittanut Suur-Hamari lähetti lämpimät kiitokset valmentaja Mikko Wendelinille isosta ja ansiokkaasta työmäärästä hänen menestymisekseen. Kiitoksia saivat myös 40 yhteistyökumppanit nykyisen kaltaisesta urheilutoiminnan mahdollistamisesta. Suurimmat ja koskettavimmat kiitokset lumilautailija lähetti parhaan urheilijan kunniakirjaa gaalassa vastaanottaneille vanhemmilleen. Suurimmat kiitokset haluan sanoa kuitenkin äidille ja iskälle. He ovat kuskanneet minua pienestä pitäen erilaisiin harrastuksiin ja mahdollistaneet tämän unelman toteutumisen monella tavalla. He ovat eläneet tätä unelmaa kanssani ja yrittäneet tukea aina parhaalla mahdollisella tavalla, viestitti Matti Suur- Hamari. Lumilautailijan vanhemmat Sirpa ja Veijo Suur-Hamari ottivat tervehdyksen ja siitä seuranneet yleisön aplodit herkistyneenä vastaan. Sirpa-äiti kertoi vielä kiitossanoissaan poikansa kasvamisesta ja kiinnostuksesta urheiluun Imatralla. Matin innokkaimpina harrastuksina oli poikana uinti, jääkiekko ja karting. Kun näimme asuntomme ikkunasta kiekkokentän, ja kun siellä valot illalla sammuivat, niin tiesi, että pian Matti tulee kotiin, kertoi äiti poikansa innokkuudesta urheilua kohtaan. Matti Suur-Hamari vammautui liikenneonnettomuudessa vuonna 2009, jonka seurauksena hänen vasen jalkansa amputoitiin. Motivoidun kuntoutumisen, palavan halun ja urheiluun ennen kaikkea lumilautailuun kohdistuvan kovan kilpailuvietin avittamana Suur- Hamari nousi lasku laskulta ja askel askeleelta kohti huippua. Monet kanssakilpailijat kuvaavat lumilautailijan elämän sekä urheilemisen mentaliteettia taistelijaksi ja voittajaksi ja ovat siinä sataprosenttisesti oikeassa. Eteläkarjalaiset urheilutoimittajat valitsivat vuoden 2018 valmentajaksi Sai- Pan liigajoukkueen päävalmentaja Tero Lehterän. Vuoden joukkue maakunnassa oli bandyliigan Suomen mestari Veiterä.

41 KIRJA-ARVIOT Kaikki mitä aina halusit tietää Urkista ja urheilusta KEKKOSEN KISAT URHO KEKKONEN JA URHEILU Hannu Pelttari Kirjapaja sivua Pilkuntarkkaa urheiluhistoriaa liian pienellä präntillä? Vai silmiä avaavaa taustoitusta Urho Kekkosen elämänpolusta, erityisesti urheilua sivuten? Riippuu lukijasta ja hänen mielenkiintonsa kohteista. Allekirjoittanut tuskin olisi jaksanut kirjaa loppuun asti, ellei olisi ollut toimeksiantoa tehdä kirja-arviota. Kirjan teksti on niin pientä ja tiheään rivitettyä ja siihen ympätyt lukuisat lainaukset vieläkin pienempää kirjasinta, että luettavuus kärsii. En tiedä, ovatko valinnan takana ekonomiset syyt vai mitkä, mutta kun täysin virheettömään ja sujuvaan kieleen on epäilemättä käytetty aikaa ja vaivaa, niin miksi oikaista säästämällä ihan ykkösjutussa siinä, onko kirja luettava vai ei? Viitaten vaivannäköön ja sen positiiviseen seuraukseen: taustahaastattelujen määrä, lähde- ja viiteluettelot sekä henkilöhakemistot sekä pikkutarkat noteeraukset päähenkilö Kekkosen urheilutuloksista alleviivaavat tekijän huolellisuutta. Pisteitä näistä. Pitkäaikaisin ( ) presidenttimme Urho Kekkonen oli aikansa suurmies, jota arvostettiin, mutta myös pelättiin, ja aivan varmasti kunnioitettiin. Tämä on jokaisen koululaisenkin tiedossa, mutta ainakaan nuorempi sukupolvi tuskin tietää, kuinka laajasti ja syvällä Kekkonen oli mukana myös urheilussa (esim. korkeushypyn Suomen mestari 1924) ja myöhemmin johtavissa asemissa urheilupolitiikassa. Ja hääräsi edellisten lisäksi vielä yhtä aikaa urheilukirjoittajana! Kekkonen oli lukuisten nimimerkkien mies, mutta varsinkin nuorempana hän kirjoitti artikkelinsa omalla nimellään. Hän ei epäröinyt ottaa kärjekkäästikin kantaa, jos niikseen tuli. Näiden asioiden seikkaperäisessä taustoittamisessa on Hannu Pelttarin kirjan suurin ansio. Lukuisat esimerkit ja Kekkosen lähipiiriin kuuluneiden henkilökuvien piirtäminen täydentävät kokonaisuutta. Kaikille niille, joita aiheena kiinnostaa Kekkonen ja urheilu, teos on luonnollinen valinta. Kari Linna Löydät meidät Facebookista facebook.com/urheilutoimittajat Legenda herää henkiin piirrettynä PARONI JARNO SAARISEN ELÄMÄ Pirita Tolvanen Myllylahti sivua Pelkkä ajatuskin tuntuu ensialkuun kornilta: onko mitään järkeä tehdä 5 10-vuotiaille lapsille suunnattu elämäkerrallinen piirretty kirja jo lähemmäs 46 vuotta sitten kuolleesta moottoripyöräilijästä? Kirjan perinpohjainen lukeminen antaa aukottoman vastauksen kyllä on. Italian Monzassa 20. toukokuuta 1973 traagisesti menehtyneen maailmanmestari Jarno Saarisen tarina elää kaikkien vuosien jälkeenkin. Legendalla on paikkansa tulla julki kerta toisensa jälkeen, se ei koskaan kuole. Itse kaiken eli niin kirjan tekstin, kuvituksen kuin taitonkin tehnyt Pirita Tolvanen paljastaa saaneensa idean Münchenin lentokentällä sattumalta tapaamaltaan Jorma Taijonlahdelta. Kuultuaan, mitä Tolvanen tekee, ehdotti Taijonlahti kirjan tekemistä joko suomalaisista rallikuskeista tai Jarno Saarisesta. Sattumasta tuli konkretiaa Tolvasen ottaessa yhteyttä Jarno Saarisen leskeen Soili Karmeen ja Jarnon veljeen Jari Saariseen. Legenda alkoi saada inhimilliset kasvot, joihin liittyvä tarina vei kymmenen vuotta Paronin kuoleman jälkeen syntyneen Tolvasen mukanaan. Vaikka kirja onkin suunnattu lapsille, ei sitä ole tehty lapsenomaisesti lällätellen eli puolivaloilla, vaan taustatyö on toteutettu taidokkaasti ja pieteetillä. Jarno Saarisen tarina on kerrottu juuri niin, miten se oikeasti meni, ja kuvitus on jopa uskomattoman yksityiskohtaista. Suurimmaksi haasteekseen kuvituksessa Pirita Tolvanen mainitsee vanhat moottoripyörät, mutta niitäkin on onneksi vielä jäljellä. Esimerkiksi Jari Saarisen vaalimassa Jarno Saaris -aiheisessa yksityisessä tallimuseossa on hyvässä kunnossa Paronin aikanaan käyttämää vanhaa kalustoa aina MM-sarjassa käytettyjä pyöriä myöten. Turussa satavuotiaan kivitalon kellarissa on myös Jarno Saarisen aito ajopuku, jonka rintamuksessa komeilee edelleen Soili-vaimon siihen omin käsin ompelema It s Heo Time -merkki. En ole enää lapsi, nuorin lapsenlapsenikin on jo kahdeksanvuotias, mutta Tolvasen Paroni -kirja kolahtaa vanhaankin mieheen. Uskallan rehellisesti sanoa, että sitä lukiessa vierähti silmäkulmaan se sama suolainen tippa, jonka Paronin tarina synnytti aikanaan mestarin nyt jo edesmenneen äidin kotona tai Linnankadun tallissa. Molemmat olivat siinä kunnossa, mihin Jarno Saarinen ne aikanaan lähtiessään jätti. Pirita Tolvasen kirja kertoo senkin erikoisen yksityiskohdan, että Jarno Saarinen lähti ensimmäiselle kisamatkalleen Eurooppaan samalla vuosimallin 1967 Plymouth Belvedere Mk 2 -autolla, jolla veljet Jari ja Jarkko hakivat hänet toukokuussa 1973 kotiin. Auton omisti Saarisen perheen yhä edelleen ylläpitämä hautaustoimisto. Asko Tanhuanpää 41

42 KIRJA-ARVIOT Autohistoriaa upeilla kuvilla RATOJEN JA RALLIEN VALIOT SUOMEN HISTORIALLISIA KILPA-AUTOJA Kimmo Taskinen, Veikko Lautsi, Markus Itkonen SKS sivua Vanha väite siitä, että jokaisen aikuisen miehen sisällä asuu autoja, moottoreita, pärinää ja pakokaasun käryä rakastava pieni poika, konkretisoitui kohdallani lihaksi saadessani käsiini legendaarisista kilpa-autoista kertovan kirjan Ratojen ja rallien valiot Suomen historiallisia kilpa-autoja. Ei ole väärin väittää, että kirja tempaisi miehen mukaansa, se vei mennessään. Tunnustan olleeni moottoriurheiluorientoitunut jo kauan ennen kuin minusta tuli toimittaja. Omat lajini toki kiinnostivat mediankin kautta, mutta niin kiinnostivat myös mäkiset, aaltoset, saariset, rosbergit ja keitä niitä nyt olikaan. Eläintarhan ajoja seuraamaan olin ikävä kyllä vähän liian nuori. Suomeen liittyvistä osin jo kadonneistakin kilpa-autoista kertova kirja lähtee liikkeelle juuri Eläintarhasta, mistä muualtakaan. Veikko Lautsin lennokas kerronta vie lukijan matkustajaksi Curt Lincolnin ja kumppanien autoihin. Monille saattaa olla yllätys, että Suomessa oli tuontisäännöstelystä huolimatta jo tuolloin sellaisia automerkkejä kuin Ferrari, Jaguar, Allard, Porsche, Lotus, Alfa Romeo ja Maserati. Toki Eltsua kierrettiin myös itse tehdyillä autoilla, joista osaa voi kuvailla jopa kaunislinjaisiksi. Henkilökohtaisesti tykästyin vuonna 1951 järjestettyjen ensimmäisten Jyväskylän Suurajojen ja kilpailun voittaneen Arvo Karlssonin Austin Atlanticin tarinaan. Kilpailureitti kulki Oulun ja Rovaniemen kautta Kemijärvelle, mistä palattiin poroja ja lehmiä väistellen takaisin Jyväskylään. Erikoiskokeita oli kaksi: mäkikoe Puijolla ja kiihdytys- sekä jarrutuskoe Jyväskylän Harjulla. Oman lukunsa rallimaailmasta saavat myös Suomen nopein jakeluauto eli Timo Mäkisen käytössä ollut Triumph TR3, Mäkisen ja Rauno Aaltosen kuolemattomien autojen joukkoon nostanut Mini Cooper S, Renault Alpine A110, Ford Escort RS ja kajakkikaksikko eli Saab 96 ja tietysti ralliautoilun maailman Hannu Mikkolan käskettävänä mullistanut Audi Quattro. Mielipide on vain ja ainoastaan minun, mutta kirjan paras anti ei tule Veikko Lautsin asiantuntevasta kynästä anteeksi vain Lautsi vaan sitä ovat Kimmo Taskisen suorastaan nerokkaat kuvat. Ihastuin Taskisen talenttiin jo nähdessäni hänen kameransa jälkeä aikanaan Helsingin Sanomissa, eikä se ole vieläkään alkanut kyllästyttää pikemminkin päinvastoin. Kaivakaa esiin esimerkiksi kirjan aukeama , jos ette muuten usko. Asko Tanhuanpää Harjoituksia lihaksille ja pääkopalle VOIMA KANSSAMME RAUTAISTA TIETOA VOIMAHARJOITTELUSTA Anni Vuohijoki, Miia Kirsi Otava sivua Fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin saavuttamisesta on tullut tärkeä päämäärä monelle kiireessä elävälle ihmiselle. Aiheesta on kirjoitettu erilaisia oppaita ja kirjoja, mutta Anni Vuohijoen ja Miia Kirsin tietoteos tarjoaa eväitä kokonaisvaltaisen ja kestävän hyvinvoinnin rakentamiseksi. Kirjoittajista painonnostaja, diplomi-insinööri ja lääketieteen opiskelija Vuohijoki on tunnettu huippu-urheilija. Hän voitti keväällä 2018 pronssia painonnoston EM-kilpailuissa Bukarestissa. Kirjassa Vuohijoki kertoo elämäntarinansa koulukiusatusta tytöstä arvokisamitalistiksi, jolle on tärkeää olla tasapainoinen ja ehjä ihminen. Unelmani on olla vahvin versio itsestäni, mutta sitä voimaa ei mitata sillä, tempaisenko 100 kiloa vai en. Arvot ovat ainoa asia, joka meitä määrittää, ja siitä syystä minun valintani arjessa ovat aina arvovalintoja. Niissä punnitaan se todellinen voima. Tämän kirjan kirjoittaminen on yksi niistä. Humanististen tieteiden kandidaatti Kirsi on puolestaan Crossfit-harrastaja, joka on myös kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Voima kanssamme -kirja käsittelee lihaskunnon vahvistamista ja voimaharjoittelua useista eri näkökulmista. Kirja valottaa lajin historiaa, ihmisen fysiologiaa, itse voimaharjoittelua ja sen aloittamista, harjoitteluun liittyviä terveysongelmia, sukupuolten välisten erojen huomioimista, ravinnon ja levon merkitystä sekä kehonhuoltoa ja psyykettä. Tiedon lisäksi teos sisältää Vuohijoen kasvutarinan ihmisenä. Lukijalle selviää, millaiset arvot olympiaurheilijan elämää ja harjoittelua ohjaavat. Kirjassa hänen tavoitteistaan urheilijana selviää, että vuoden 2020 Tokion olympialaisissa rautaa pitäisi nousta yhteistuloksissa 225 kg, jolla Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 olisi sijoittunut painonnoston 63 kilon sarjassa viidenneksi. Kirja on erinomainen teos niin aloittelijoille kuin jo hieman pidemmällekin voimaharjoittelussa edenneille. Sisältö korostaa kokonaisvaltaista elämän hallintaa ja kasvua ihmisenä. Vaikka lihas kasvaa vain fyysisesti harjoittelemalla, on kestävien tulosten edellytyksenä terveet elämänarvot ja -tavat. Lukija saa käsityksen myös urheilijan minäkuvan muodostumisesta ja lisää ymmärrystä ammattimaisesti urheilevien motiiveista. Kirjaa voi tästä syystä suositella myös toimittajille uusien näkökulmien oivaltamiseen urheilusta ja urheilijoista. Teoksen lopusta löytyy kuntoilijoille esimerkkejä harjoitusohjelmista ja niiden jaksottamisesta. Niitä voi myös verrata Anni Vuohijoen treenirunkoon ja harjoittelun rytmittämiseen. Esko Hatunen 42