HE 214/2000 vp. 1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

Transkriptio

1 HE 214/2000 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 8 :n muuttamio.:es ta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annettua lakia. Toimivalta myöntää läänin raan ylittävän pikavuoroliikenteen liikenneluvat siirrettäisiin liikenne- a viestintäministeriöitä Etelä-Suomen lääninhallitukselle. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä kesäkuuta PERUSTELUT 1. Nykytila a ehdotetut muutokset Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (343/1991), älempänä henkilö /iikennelaki, 8 :ssä säädetään henkilöliikenteen lupaviranomaisista. Lupaviranomaisia ovat liikenne- a viestintäministeriö, lääninhallitukset, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta sekä eräät kaupungit. Merkittävin osa toimivallasta on vuodesta 1994 ollut lääninhallituksilla, otka myöntävät henkilöliikennelain noalla oukkoliikenneluvat, taksiluvat, sairaankuletusluvat, alueellisen liikenteen linaliikenneluvat sekä tärkeän osan paikallisen linaliikenteen luvista. Ne myöntävät myös pikavuoroliikenteen luvat, os koko reitti ää läänin raoen sisäpuolelle. Liikenne- a viestintäministeriö myöntää luvat läänin raat ylittävään linaliikenteeseen, oka aetaan kokonaan tai osittain pikavuoroliikenteenä. Vuoden 1997 lääniuudistuksen yhteydessä pikavuoroina aettavan linaliikenteen lupatoimivaltaa siirtyi liikenneministeriöitä lääninhallituksille henkilöliikennelakia muuttamatta sen takia, että läänien koon kasvaessa entistä suurempi osa pikavuoroliikenteestä äi läänin raoen sisälle. Muutoksen myötä lääninhallitusten kokemus pikavuoroliikenteen lupien myöntämisestä on lisääntynyt. Liikennelupia koskevan toimivallan siirtä- minen keskushallinnosta alue- a paikallishallinnolle on hallinnon kehittämisen yleisten suuntaviivoen mukaista. Haautettu a oustava palveluhallinto -hankkeen (JOPAhanke) linausten mukaan yksittäisiin päätöksiin perustuva lupatoimivalta, oka ei ole ministeriön tai keskushallinnon kannalta strategista, siirretään alue- tai paikallishallinnolle. Tarvittaessa asiantuntemus a muut toimintaedellytykset varmistetaan keskittämisen avulla. Lupatoimivallan siirtäminen merkitsee samalla linaliikennettä täydentävän liikenteen ostotoimivallan siirtymistä. Tämä uontaa siitä periaatteesta, että linaliikennelupien myöntäminen a vastaavan täydentävän liikenteen ostaminen ovat aina samoissa käsissä. Asiasta säädetään henkilöliikennelain 7 b :ssä a tarkemmin sen noalla annetussa liikenneministeriön päätöksessä palveluvelvoiteasetuksen täytäntöönpanosta (816/1994). Käytännössä ostotoimivallan siirrolla ei kuitenkaan ole uuri merkitystä sen takia, että pikavuoroliikenteen palvelut on voitu ärestää ilmanulkista rahoitusta. Harkittaessa läänin raan ylittävän pikavuoroliikenteen lupien siirtämistä liikenne- a viestintäministeriöstä aluehallinnolle on ollut esillä eri vaihtoehtoa. Vaihtoehto, ossa toimivalta määräytyisi reitin ommankumman päätepisteen perusteella, on ouduttu torumaan sen kaksitulkintaisuuden takia. Hakian E

2 2 HE 214/2000 vp kotipaikan mukaan määräytyvä toimivalta puolestaan ohtaisi siihen, että keskenään kilpailevat hakemukset voisivat outua eri viranomaisten käsiteltäväksi. Tarkemmin on arvioitu kahta vaihtoehtoa. Ensinnäkin on selvitetty, millaisia seuraamuksia olisi toimivallan siirtämisestä viidelle lääninhallitukselle siten, että liikenneluvan myöntäisi se lääninhallitus, onka alueella on pisin osa linan reitistä. Vakiovuoroliikenteessä toimivalta määräytyy osittain, oskin verrattain harvalukuisissa tapauksissa, tällä perusteella. Toiseksi on arvioitu, voisiko yksi lääninhallitus myöntää kaikki läänin raan ylittävien pikavuoroen luvat. Viiden lääninhallituksen vaihtoehtoa puoltaa se, että päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä niitä toimioita, oihin päätöksellä on vaikutuksia. Tässä tapauksessa tällaisia toimioita ovat liikenteenharoittaat mutta ennen muuta palvelua käyttävät matkustaat. Pitkän matkan liikenteessä läheisyysperiaatteen toteuttaminen voi asian luonteen vuoksi toteutua vain osittain. Helsingin a Kuopion välisessä liikenteessä päätös voidaan tehdä vain lähellä kuopiolaisia tai helsinkiläisiä, ei lähellä molempia. Vakiintuneesta valmistelukäytännöstä kuitenkin ohtuu, että lausuntoa pyytämällä a muulla yhteydenpidolla voidaan varmistaa eri näkökantoen huomioon ottaminen. Viiden toimivaltaisen lääninhallituksen vaihtoehtoon liittyy yhteiskäsittelyä koskeva epäkohta. Kehitettäessä päätieverkon pikavuoroliikennettä on tavanomaista, että samanaikaisesti vireille tulee yhtä tiesuuntaa koskevia hakemuksia, oissa reitin lähtöpiste on sama mutta sen loppupiste vaihtelee. Siten samalla kertaa voi olla vireillä hakemuksia esimerkiksi reitille Helsinki - Mikkeli a Helsinki- Kuopio. Vaikka molemmat on tarkoitettu tyydyttämään suurelta osalta samaa kysyntää, käsiteltäisiin hakemukset kuitenkin eri paikoissa. Viiden lääninhallituksen ei ole myöskään helppo muodostaa yhteneväistä näkemystä valtakunnallisen pikavuoroliikenteen kehittämisestä. Yhden lääninhallituksen vaihtoehto sen siaan antaa erikoistumisen mahdollisuuden a takaa hyvän koordinoinnin. Lisäksi tarvittavat voimavarat on helpompi ärestää yhdelle kuin viidelle lääninhallitukselle. Kumpikaan mainituista kahdesta vaihtoehdosta ei ole täysin ongelmaton. Yhden lääninhallituksen vaihtoehto tuo kuitenkin mukanaan enemmän etua. Etelä-Suomen lääninhallitus myöntää o nyt luvat tärkeillä yhteysväleillä Helsinki - Lahti, Helsinki - Kouvola - Lappeenranta - Imatra a Helsinki - Porvoo - Kotka. Lisäksi valtakunnallisen liikenneluparekisterin ylläpito- a kehittämisvastuu on Etelä-Suomen lääninhallituksella. Siten sillä on muita lääninhallituksia enemmän kokemusta pikavuoroliikenteen lupien myöntämisestä a lupahallinnosta. Volyymiitään selvästi suurin osa pikavuoroliikenteestä oko alkaa Helsingistä tai päättyy sinne. Siten Etelä-Suomen lääninhallitus on muita lääninhallituksia soveliaampi käyttämään toimivaltaa läänin raan ylittävässä pikavuoroliikenteessä. Alueellisten näkökohtien huomioon ottaminen voidaan varmistaa käyttäen vakiintunutta lausuntomenettelyä. Tämän vuoksi henkilöliikennelain 8 :n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että liikenneluvan läänin raan ylittävään pikavuoroliikenteeseen myöntäisi Etelä Suomen lääninhallitus. 2. Esityksen vaikutukset Esityksen taloudelliset vaikutukset äävät kokonaisuudessaan erittäin vähäisiksi. Kaukoliikenteen strateginen koordinaatio säilyy edelleen liikenne- a viestintäministeriöllä. Käytännössä linaukset määritellään vuosittain toistuvissa tulossopimusneuvotteluissa. Tarvittaessa ministeriö voi myös antaa käytäntöä suuntaavia oheita lääninhallituksille. Vuosina liikenne- a viestintäministeriössä on tullut vuosittain vireille runsaat sata pikavuoroliikennettä koskevaa asiaa. Näihin asioihin tarvitaan henkilövoimavaroa niin, että avustavaan työhön tarvitaan yksi henkilötyövuosi kun taas asiantuntiatyön osuus on noin puoli henkilötyövuotta. Tarpeelliset virat voidaan siirtää Tiehallinnosta Etelä-Suomen lääninhallitukseen. Esitys ei aiheuta muutoksia eri kansalaisryhmien asemaan. Liikennelupaärestelmä säilyy edelleen yritysaloitteisena. Esityksellä ei ole myöskään ympäristövaikutuksia.

3 HE 214/2000 vp 3 3. Asian valmistelu Esitys on valmisteltu virkatyönä liikennea viestintäministeriössä. Asiasta on pyydetty lausunnot sisäasiainministeriöltä, lääninhallituksilta a Lina-autoliitolta. 4. Voimaantulo toteuttaa aikataulukauden vaihtuessa. Sen vuoksi laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä kesäkuuta Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: Toimivallan siirto on tarkoituksenmukaista

4 4 HE 214/2000 vp Lakiehdotus Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 8 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 15 päivänä helmikuuta 1991 annetun lain (343/1991) 8 :n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 662/1994, seuraavasti: 8 Lupaviranomaiset Linaliikenneluvan myöntää lääninhallitus. Jos linan reitti ulottuu useamman kuin yhden läänin alueelle, luvan myöntää se lääninhallitus, onka alueella on pisin osa linan reitistä. Linaliikenneluvan läänin raan ylittävään lii- kenteeseen, oka aetaan kokonaan tai osittain pikavuoroliikenteenä, myöntää kuitenkin Etelä-Suomen lääninhallitus. Liikenne- a viestintäministeriö myöntää valtakunnan raan ylittävän linaliikenteen luvat. Tämä laki tulee voimaan 200. päivänä kuuta Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 2001 Tasavallan Presidentti TARJA HALONEN Liikenne- a viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

5 HE 214/2000 vp 5 Liite Rinnakkaisteksti Laki Iuvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 8 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 15 päivänä helmikuuta 1991 annetun lain (343/1991) 8 :n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 662/1994, seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 8 Lupaviranomaiset Linaliikenneluvan myöntää lääninhallitus. Jos linan reitti ulottuu useamman kuin yhden läänin alueelle, Juvan myöntää se lääninhallitus, onka alueella on pisin osa linan reitistä. Linaliikenneluvan läänin raan ylittävään liikenteeseen, oka aetaan kokonaan tai osittain pikavuoroliikenteenä, myöntää kuitenkin liikenneministeriö. Se myöntää myös valtakunnan raan ylittävän linaliikenteen luvat. Linaliikenneluvan myöntää lääninhallitus. Jos linan reitti ulottuu useamman kuin yhden läänin alueelle, luvan myöntää se lääninhallitus, onka alueella on pisin osa linan reitistä. Linaliikenneluvan läänin raan ylittävään liikenteeseen, oka aetaan kokonaan tai osittain pikavuoroliikenteenä, myöntää kuitenkin Etelä-Suomen lääninhallitus. Liikenne- a viestintäministeriö myöntää valtakunnan raan ylittävän linaliikenteen luvat. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200.

6