Suomen Dartsliitto täyttää 30 vuotta

Transkriptio

1 Suomen Dartsliitto täyttää 30 vuotta

2 DARTS 3/2005 Kansikuva: Kexi Heinäharju kuuluu ehdottomasti suomalaisen dartsin aateliin. Kexin mietteistä ja urasta kerrotaan sivuilla SUOMEN DARTSLIITTO Toimisto (klo ) Mäntykatu Tampere Toimistonhoitaja Marjo Jussila Puh: Fax: office@darts.fi Puheenjohtaja Timo Korpela Komentajankatu 3 G Espoo Puh: Fax: timo.korpela@darts.fi Kilpailuvaliokunta pj. Esko Mäyrä Puh: esko.mayra@darts.fi Sääntövaliokunta pj. Tapani Heikkilä Puh: tapani.heikkila@darts.fi Tiedotusvaliokunta pj. Timo Korpela Puh: timo.korpela@darts.fi SM-liiga Petri Pelkonen Metsolankatu 1 D Lahti Puh: petri.pelkonen@darts.fi Kalustopäällikkö Kari Hallberg Puh: Kiroilusakko. Päätoimittaja tukee Mikko Laihon esitystä kiroilun kriminalisoinnista kilpailuissa. Pääkirjoitus viereisellä sivulla. Hojo Hojo avasi kauden perinteisesti. Maajoukkue oli pääosissa Hojo Hojo Cupin kilpailusarjoissa. Risto Sporan raportti alkaen sivulta 4. Darts muistelee menneitä. Päätoimittajan muisti pelaa paikoitellen. Vajavaiset muistelmat lajin alkutaipaleilta sivuilla Risto Sporan parhaat. Puheenjohtaja vuosimallia ja toiminnanjohtaja vuosilta kertoo omia näkemyksiään sivulla 16. Darts muiden silmin. Suomen tunnetuin tikanheittäjä Pekka Vennamo otti haasteen ja vastaan ja kertoo oman näkemyksensä lajista sivulla 18. Politiikkakaan ei ole enää tabu. Luopuva puheenjohtaja ottaa viimeisellä palstallaan kantaa myös poliittisiin kysymyksiin, sivu 22. Ken on heistä kaunehin? Darts peilaa tilastojen pohjalta, kuka onkaan Suomen paras pelaaja, sivut Kuka tienaa ja mitä? Haluaisitko ammattilaiseksi? Darts selvittää mahdollisuuksia sivulla 26. Maajoukkueen matkassa. Maajoukkueen johtaja Tapani Heikkilä miettii valinnan vaikeuksia sivulla 27. Junnuilla vilkas kesä. Vesa Nuutisen raportti junnujen maaottelusta ja EM-kisoista, Mikko Laihon esittely Kasper Fagerströmistä ja sanomalehti Kalevan näkemys Jukka Kontiaisesta sivuilla Kansainvälisesti. Kisaraportti maailmalta, BDO:n uudet pisteet ja British Pentathlon sivuilla Kotimaassa. Kilpailukausi tarjoaa jokaiselle jotakin, sivut DARTS-LEHTI Päätoimittaja Timo Korpela Puh: timo.korpela@darts.fi Taitto Pirre Liukka Puh: pirre.liukka@darts.fi Ilmoitushinnat 2/ ,- 1/ ,- 1/ ,- 1/ ,- 1/ ,- 1/8...90,- 1/ ,- Viikkokisa...25,- Sisäkansiin on mahdollisuus saada koko sivun ilmoitukset nelivärisinä. Hinnat eivät sisällä mahdollisia asemointi- ja ladontatöitä. Mahdollinen värierottelu tulee asiakkaalta. SDL:n jäsenkerhoille 30% alennus kilpailuilmoituksista. Darts ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa. Julkaistava aineisto tulee toimittaa päätoimittajalle 31. lokakuuta mennessä sähköpostitse tai postitse. Paino: Libris Oy DARTS 3/2005

3 Suomen Dartsliitto 30 vuotta Suomen Dartsliitto täyttää marraskuussa virallisesti 30 vuotta. Varsinaista 30-vuotisjuhlaa emme vietä, mutta tämä julkaisu on liiton juhlajulkaisu, jossa on peräti 16 lisäsivua. Vanhojen lehtien ja Ilta Sanomien kirjoitusten perusteella olen kirjoittanut pätkän suomalaista darts-historiaa, joka alkaa 70-luvulta ja päättyy 80-luvun lopulle. Toivottavasti se antaa sinulle pienen käsityksen siitä, miten darts on syntynyt ja miten se on edelleen kehittynyt pubipelistä viralliseksi urheilulajiksi. Lehden sisäsivuilla yritän myös pohdiskella ikuisuuskysymystä siitä, kuka onkaan Suomen kaikkien aikojen paras pelaaja. Perusteina olen käyttänyt mm. menestystä SM-kisoissa sekä valintoja maajoukkueisiin. Korostan kuitenkin sitä, että tämäkin näkemys on hyvin henkilökohtainen ja arviointiperusteita on paljon muitakin. Yksi kotimaisen dartsin legendoista on luonnollisesti Kexi Heinäharju, jonka mietteitä voit soveltaa omaan pelaamiseesi. Kexi on edelleen liiton lisenssipelaaja ja haikailee takaisin viivalle. Ehkäpä Kexin ihannejoukkue vielä nähdään Suomen Cupissa tulevina vuosina. Juhlajulkaisun rahoittaminen ei onnistunut aivan odotetusti, mutta jotain kuitenkin saatiin. Kiitokset lisäsivuista kuuluvat ennen kaikkea Saunalahdelle,,Olville ja Veikkaukselle, jotka ovat mukana omilla ilmoituksillaan. Suuret kiitokset myös Pekka Vennamolle, Risto Sporalle, Tapani Heikkilälle ja Mikko Laiholle, joiden kirjoitukset elävöittävät tätä juhlajulkaisua. Mielipiteitä ei tässä lehdessä ole koskaan liikaa. Dartsin tulevaisuus ratkaistaan syyskuun 18. päivänä Tampereella. Liiton syyskokouksessa päätetään linjoista seuraavalle vuodelle ja valitaan luottamushenkilöt seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Puheenjohtajavaaliin on ilmoittautunut julkisesti vain yksi henkilö. Tampereen vahva mies Esko Mäyrä on toistaiseksi ainoa ehdokas, jolla on ollut riittävästi kanttia kertoa ehdokkuudestaan. Suomen Dartsliiton sääntöjen mukaan meillä voi asettua ehdolle vielä kokouksessakin. Tämä on selvästi epäkohta, joka tulisi mitä pikimmin poistaa. Nyt ehdokasasettelu on avoin aina kokoukseen asti ja se taas mahdollistaa vaikka minkälaiset mullistukset, joihin toimivalla liitolla ei pitäisi olla varaa. Oli valinta sitten mikä tahansa, uudella puheenjohtajalle on edessään melkoiset haasteet. Mikäli jäsenmääriä ei saada pikaisesti kasvuun, olemme tilanteessa, jossa osia toiminnoista lienee pakko karsia. Vapaaehtoisia työntekijöitä ei ole juurikaan saatavissa, joten karsinta kohdistunee toimistoon, jäsenlehteen ja kilpailukuluihin. Toimiston lakkauttaminen olisi katastrofi, jolla saavutettaisiin ainoastaan lyhytaikaisia etuja. Vähänkään pidemmällä tähtäimellä toimiston lopettaminen johtaisi koko lajin näivettymiseen. Sama pätee myös jäsenlehteen, jota on julkaistu säännöllisesti jo vuodesta Ilman jäsenlehteä puolet lisenssipelaajista jättäisi varmaan maksunsa hoitamatta. Ainoa kohde on siis kilpailutoiminta, mikäli yllättäviä tukijoita ei löydetä. Osallistumismaksuja ei voi nostaa, joten karsinnan on pakko kohdistua palkintoihin ja silloin päädytään SM-kisoihin. Ilman rahapalkintojakin SM-kisat kiinnostavat pelaajia. Kärkipelaajat ovat niissä mukana joka tapauksessa, ja varsinaiset palkinnot tulevat myöhemmin maajoukkuevalintojen kautta. Eri asia on sitten se, mihin juustohöylä johtaa. Kaikissa kasvavissa lajeissa tarvitaan lisää panoksia, jotta kasvu voisi jatkua. Sama koskee myös dartsia. Joka tapauksessa toivotan uudelle puheenjohtajalle hyviä päätöksiä ja paksua nahkaa. Kiitoksia voit ehkä odottaa vasta vuosikymmenien päästä. Dartsin imagon nostaminen on aina puhuttanut lajin parissa puuhailevia pelaajia ja toimihenkilöitä. Valtionapukelpoisena SLU:n jäsenjärjestönä olemme toki ottaneet askeleita oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä tekemättä. On pitkälti meistä itsestämme kiinni, mitä muut meistä ajattelevat. Vain me voimme muuttaa lajin imagoa. Laihon Mikko heitti heinäkuun helteillä oivallisen ajatuksen, jolla voisi ajatella olevan suurempiakin vaikutuksia. Mikko lainasi ajatustaan Beach Volleysta, joka on ottanut käyttöön kiroilusakon. Jokaisesta kirosanasta saa lajissa sakon, joka maksetaan kisan järjestäjälle. Yksinkertaisimmillaan vastuun voisi langettaa kirjureille. Kaikissa suurissa kisoissa, SM-liiga mukaan lukien, on virallinen taulukirjuri, joka tuloksen kirjaamisen lisäksi voisi hyvin kirjata muistiin myös pelaajien käyttämät voimasanat. Jokaisesta kirosanasta pelaaja saisi maksettavakseen sakon, joka voisi olla esimerkiksi euron kappaleelta. Sillä ei liiton tai järjestäjien kassaa pelasteta, mutta jokainen pelaaja saisi itse päättää, paljonko sakkoa olisi valmis maksamaan. Hieman itsekuria ja ilmapiiri puhdistuisi junioreillekin. Kannatan ajatusta lämpimästi, ja samalla odotan jo innolla Markus Jokikokon ja Antero Rantalan välistä ottelua. Sillä voisi parhaimmillaan jo rahoittaa oman iltansa. Luovun ensi syyskuussa liiton puheenjohtajuudesta ja hallituspaikasta, mutta jatkan näillä näkymin jäsenlehden päätoimittajana ainakin seuraavan vuoden loppuun asti. Hallituspaikasta luopuminen on mielestäni korrektia jo uutta puheenjohtajaakin kohtaan. Hänelle pitää vapaasti taata mahdollisuudet omien visioidensa toteuttamiseen. Lehden päätoimittajana pyrin edelleen kehittämään tätä jäsenlehteämme. Jotta onnistuisin tavoitteessani, tarvitsen Sinun apuasi. Soita numeroon tai laita sähköpostia osoitteeseen timo. ja kerro mielipiteesi tai toiveesi. Tarvitsen jatkossakin paljon uusia valokuvia ja jutunaiheita. Lehdellä lienee edelleenkin reilusti yli 2000 lukijaa, joilla kaikilla on erilaisia toiveita ja mielihaluja. Osan niistä kuulen kisoissa, mutta vain pienen osan. Siksi on tärkeää, että soitat tai mailaat ehdotuksesi. Se saattaa kiinnostaa myös muita lajista kiinnostuneita. Toivotan kaikille lukijoille hyvää kilpailukautta Timo Korpela 3 DARTS 3/2005

4 Hojo Hojo Cup Viihdekeskus Hojo Hojo, Tuusniemi Hojo Hojo 20 vuotta Turusen Pekka meinasi jopa hymyillä kun laski osallistujamääriä. Ymmärrän että helpottaa kisan järjestäjää, kun saa omat pois ja edellisten vuosien velat maksettua. Eikä nuo Ramin Dartsin miesten liigamatkat niitä halpoja ole. Nyt taitaa rahat riittää syyskauden matkoihin. Voittajalista Kun tuota ykköspaikka-listaa katsoo, niin aika normaalilta se näyttää. Ei edes B-kisan ykkönen ole uusi komeetta. Junnupuolella Kieloaho-Haavisto valtakausi murenee (?) rytisten ja toivottavasti uusia kykyjä nousee näistä voittajapojista. Tai toisaalta Jarkon voitto pitäisi merkitä yllätykseksi, sillä jos joku muu sijalta 30. rankingissa vie voiton, niin sillä pääsisi otsikoihin. Jarkko ja muu maajoukkueporukka Kimi oli pois oli varsin hyvässä kunnossa. Kukaan ei tunaroinut alkukierroksilla ja pakolliset tappiot tulivat hyvissä peleissä. En tarkoita että heikommat Tuusniemi keräsi tänä kesänä väkeä reippaammin kuin edellisinä kesinä, raportoi kisan johtaja Risto Spora. pelaajat eivät voi voittaa näitä ykköspelaajia, vaan he kunnioittavat kaikkia vastustajia ja pystyvät pitämään tasonsa korkeana oli vastassa kuka tahansa eikä tule takavuosina nähtyjä notkahduksia alkukierroksilla. Nousevia tähtiä Tömärin Tikan Harri Jukkola ei enää ole tuntematon, mutta ehkä se seuraava nousija kärkeen. Willy s DC:n Asko Niskala pelaa aina vakuuttavasti, mutta se lopullinen onnistuminen antaa vielä odottaa. Onko alkanut kausi heidän vai pysyvätkö he Kantele- Komula-Pusa-Korte-Viljanen-Ceder -linjan takana? Naisten puolella Sari Nikula on jo osoittanut olevansa ykkösnimiä Salmisen takana ja usein myös Tarjaa parempana. Anneli White voittaa Marika Juholan, joka ei syty oikein kotimaisissa kisoissa(?), mutta ykköspelaajamme tasolle hän ei vielä pääse. Sari ei pysty panostamaan dartsiin täysillä, mutta haastaako Anneli tällä kaudella Maipen paikan maajoukkueen kakkosena? Maipen onneksi keväällä on 4 naisen joukkueella pelattava Nordic Cup ja paikka maajoukkueessa on melkein kirkossa kuulutettu. Jukkola ja Niskala ovat varmasti Tapsan seurantalistalla kevään näyttöpaikkaa ajatellen. Yhden kisan perusteella ei voi suuria päätellä, mutta Hunter sin Tero Leppänen voisi heittotaitojensa puolesta nousta aina maajoukkueen porteille, mutta asenteen muuten pelaamiseen on muututtava. Lähes poikkeuksetta ensimmäi- DARTS 3/2005 4

5 Teksti: Risto Spora, Kuvat: Marika Juhola nen kuulutettava taululle on juuri Leppänen ja hänen lohkonsa on melkein aina se viimeinen toimitsijatiskille palautuva. Naisten puolella myös Tiia Lavikaiselta voisi odottaa uutta nousua. Tikka kulkee ja elämä taitaa muutenkin olla kohdillaan, joten tulostakin voi syntyä kauden mittaan. Junnujen sarjassa on tulevia tähtiä kaikki 13. Willy s DC:ltä tulee aina lauma lupaavia kykyjä eikä Patikka jää paljon heikommaksi. Viikonlopun ykkösjunnu ei ollut junnusarjan voittaja Juho Korpi vaan Juholle hävinnyt Jii-Pee Dartsin Simo Vihmakoski, joka päästeli sunnuntaina kriketissä kunnolla ja nousi oman lohkonsa voittoon ja 8 parhaan joukkoon. Marko Pusa oli vielä parempi erin 2-0 mutta ei Simo kaukana perässä tullut. Luvut kasvussa? Kaudesta voi tulla vielä hyvä, jos Hojo Hojon perusteella pitää arvioida. Osallistujamäärät olivat selkeästi paremmat kuin vuosi sitten MS B-sarjaa lukuun ottamatta. Etenkin naisten sarjoissa nousuprosentti oli 50 tai yli. Ilahduttavaa oli myös junnujen määrän kasvu yli 100 prossalla. Mikäli oikein tulkitsi Pekan myhäilyä niin ensi vuonna jatketaan samoissa merkeissä. Vielä viime vuonna Pekka meinasi että 20-vuotta kisan junailua saa riittää, mutta vanha vertyy vielä % H o j o H o j o C u p MS-Pro (68 os.) 1. Marko Kantele, Samuli Blues 2. Ulf Ceder, Hertas DT Vantaa Petri Korte, Samuli Blues; Harri Jukkola, Tömärin Tikka Tero Leppänen, Hunter s Dart; Ali Roberts, Sörkan Tikka; Jarkko Komula, Ramin Darts; Marko Pusa, Ramin Darts Eerik Udd, Keski-Suomi Darts; Rounald Dahlström, Team Lassila; Pekka Heinonen, Penny DC; Esa Jauho, Kujakolli DC; Jari Nieminen, Kujakolli DC; Matti Koskivirta, Jii-Pee Darts; Juha Koskinen, Samuli Blues; Panu Pietilä, Lähti DT Semit: Kantele - Korte 5-2 (18,17,16,18,22-14,22); Ceder - Jukkola 5-2 (23,22,17,19,26-19,22) Finaali: Kantele - Ceder 6-2 (21,19,19,17,18,18-13,21) NS-Pro (32 os.) 1. Tarja Salminen, Perämeri DC 2. Anneli White, Casablanca Tiia Lavikainen, Kartanon TK; Sari Nikula, Perämeri DC Jaana Vihmakoski, Jii-Pee Darts; Marika Juhola, Tömärin Tikka; Maret Liiri, MPD; Saija Koskivirta, Kujakolli DC Finaali: Salminen - White 3-1 (25,24,44-25) MS-B (50 os.) 1. Esko Pietikäinen, Kuohun Tikka 2. Ari Ollikainen, Areena DC Eerik Udd, Keski-Suomi Darts; Pasi Hyttinen, Hertas DT Vantaa Tero Pitkänen, Lähti DT; Petri Hautanen, Keski-Suomi Darts; Rauli Wessberg, Kartanon TK; Esa Jauho, Kujakolli DC Jari Kankkunen, Joro DC; Sami Rautiainen, Porvoon DK; Risto Nurmela, Kartanon TK; Alexei Zhuravlev, Päkki Darts; Marko Lokkinen, Santis Darts; Kimmo Suhonen, DC Hankasalmi; Jani Venehsalo, Porvoon DK; Kari Aho, Santis Darts Semit: Pietikäinen - Udd 3-2 (16,17,18-20,21); Ollikainen - Hyttinen 3-2 (20,16,18-20,23) Finaali: Pietikäinen - Ollikainen 3-2 (24,21,19-23,24) Juniorit (13 os.) 1. Juho Korpi, Willy s DC 2. Simo Vihmakoski, Jii-Pee Darts Pertti Seitsaari, Patikka; Janne Hyvärinen, Willy s DC Finaali: Korpi - Vihmakoski 3-2 (19,27,26-28,27) Seniorit (16 os.) 1. Rounald Dahlström, Team Lassila 2. Aulis Nissinen, Pogostan Tikka Thomas Hörhammer, Sörkan Tikka; Seppo Kirjavainen, Haku-Tikka Finaali: Dahlström - Nissinen 3-0 MS-301 (40 os.) 1. Ulf Ceder, Hertas DT Vantaa 2. Jarkko Komula, Ramin Darts Thomas Hörhammer, Sörkan Tikka; Seppo Kirjavainen Haku-Tikka Marko Luoto, Sörkan Tikka; Eerik Udd, Keski-Suomi Darts; Petri Korte, Samuli Blues; Marko Kantele, Samuli Blues Finaali: Ceder - Komula 3-2 NS-301 (20 os.) 1. Marika Juhola, Tömärin Tikka 2. Miia Kalliokoski, MPD Sari Englund, Tömärin Tikka; Tiia Lavikainen, Kartanon TK Mervi Savolainen, Willy s DC; Anneli White, Casablanca; Pirre Liukka, Hertas DT Vantaa; Tuija Anttila, Kartanon TK Finaali: Juhola - Kalliokoski 3-1 MS-kri (36 os.) 1. Jarkko Komula, Ramin Darts 2. Asko Niskala, Willy s DC Marko Pusa, Ramin Darts; Marko Kantele, Samuli Blues Ulf Ceder, Hertas DT Vantaa; Petri Korte, Samuli Blues; Harri Jukkola, Tömärin Tikka; Simo Vihmakoski, Jii-Pee Darts NS-kri (18 os.) 1. Tarja Salminen, Perämeri DC 2. Sari Nikula, Perämeri DC Anneli White, Casablanca; Marika Juhola, Tömärin Tikka Maret Liiri, MPD; Minna Fagerström, Haku-Tikka; Jaana Vihmakoski, Jii-Pee Darts; Olga Reponen, Penny DC MP (33 os.) 1. Marko Pusa - Risto Nurmela, Ramin Darts/Kartanon TK 2. Jukka Pelamo - Tero Leppänen, Hunter s Dart Petri Korte - Juha Koskinen, Samuli Blues; Uki Takkinen - Eerik Udd, Ramin Darts/Keski-Suomi Darts Ulf Ceder - Marko Kantele, Hertas DT/Samuli Blues; Rounald Dahlström - Aulis Nissinen, Team Lassila/Pogostan Tikka; Vesa Vattulainen - Mirka Puumalainen, Haku-Tikka; Matti Pirkola - Juha Vanhala, Perämeri DC Finaali: Pusa/Nurmela - Pelamo/ Leppänen 3-1 NP (13 os.) 1. Marika Juhola - Tarja Salminen, Tömärin Tikka/Perämeri DC 2. Saija Koskivirta - Jaana Vihmakoski, Kujakolli DC/Jii-Pee Darts Sari Nikula - Tiia Lavikainen, Perämeri DC/Kartanon TK; Marjaana Myllyvaara - Soile Jalvanti, Savonlinna Darts Finaali: Juhola/Salminen - Koskivirta/Vihmakoski 3-0 (27,33,27) 5 DARTS 3/2005

6 Kun Suomeen 60-luvun lopulla tuotiin englantilaista pubikulttuuria, syntyi samalla myös uusi peli, englantilainen tikanheitto eli darts. RICHARD S PUB on se paikka Helsingissä entistä Sanoma-taloa vastapäätä, joka kirjoitetaan isoin kirjaimin, kun dartsin historiasta puhutaan. Yhtä varmaa kuitenkin on, että samoihin aikoihin myös muissa kansainvälisissä kaupungeissamme Oulussa ja Turussa otettiin ensi askeleita dartsin parissa. Ruotsi oli lähellä ja siellä darts aloitettiin jo vuosikymmen aikaisemmin. Pubit ja sen myötä darts levisivät nopeasti ympäri maata ja jo 70-luvun alussa heiteltiin pubien välisiä kisoja, ja luonnollisesti ensimmäiset SMkisatkin kuuluivat ohjelmaan. Säännöistä ei tosin tiedetty tuon taivaallista, mutta suomalaiset ovat kekseliästä kansaa. Pistelasku tosin opittiin oikein heti alusta alkaen, mutta kaikki kisat käytiin ns. jonopeleinä aina 70-luvun lopulle asti. Tämä kirjoitelma perustuu absoluuttisiin totuuksiin, jotka ovat säilyneet kirjoittajan muistissa. Apuvälineinä on käytetty lisäksi Darts-lehtiä ja Ilta Sanomien Darts-palstaa 80-luvulta. Kirjoittaja haluaa lisäksi korostaa, että jutun näkökulmat ovat pääsääntöisesti itsekeskeisiä, ja saattavat sisältää osin fiktiivistäkin aineistoa, mikäli sisäisen kompuutterin tuottama tieto ei ole ollut riittävää. Darts-lehti ei myöskään ota mitään vastuuta jutun mahdollisesti joillekin henkilöille aiheuttamista henkisistä traumoista tai muista tunnetiloista. Pahoittelemme myös sitä, että kaikkien jäsenten nimet eivät ole mahtuneet tähän kirjoitelmaan. Dartsin historiaa lyhyt oppimäärä I Pelimuotona jonopeli oli ehkäpä lajin onni, sillä sen ansiosta lähes kaikilla osallistujilla oli omat mahdollisuutensa. Pelaajamäärä kasvoi nopeasti, kun kaikki uskoivat pärjäävänsä. Lisäksi suurin osa kilpailuista pelattiin joukkuekisoina, joka edelleen paransi mahdollisuuksia. Jonopelihän tarkoittaa sitä, että 100 pelaajan kisassa käytetään esim. viittä kilpailutaulua, jolloin jokaiselle taululle tulee 20 pelaajaa. Näin jokainen näistä kahdestakymmenestä pelaajasta käy vuorollaan taululla heittämässä kolme tikkaa ja sen jälkeen odotetaan seuraavaa heittovuoroa. Jos kyseessä oli vielä 3-hengen joukkue, sai seuraavia kolmea tikkaansa odottaa helposti toista tuntia. Muistan hyvin, kuinka totaalisesti kisojen järjestämiseen panostettiin. Karhunkaatajaiset oli yksi niistä kisoista, joissa tuomareita oli melkein enemmän kuin pelaajia. Jokaisella taululla oli heittoviivan valvoja, joka kovaan ääneen huomautti, jos pelaaja varasti eli heitti oletettua heittoviivaa lähempää. Taululla oli myös taulukirjuri, jonka paikka tosin ei ollut taulun vieressä, koska sehän häiritsi pelaajia. Taulukirjuri seisoi heittovuoron ajan pelaajan takana ja siirtyi taululle vasta, kun kaikki tikat oli heitetty. Sen jälkeen kirjuri poimi taulusta jokaisen tikan yksitellen ja huusi kovaan ääneen heittoviivan takana istuvalle merkkarille viisi, tripla yksi ja kaksikymmentä. Merkkarilla oli Karhunkaatajaisissa laskukone, joka pörisi kovaan ääneen ja suolsi samalla paperista dokumenttia. Merkkari vastasi huutoon ilmoittamalla yhteistuloksen kaksikymmentäkahdeksan ja sen jälkeen tulos siirrettiin ottelupöytäkirjaan, jota pidettiin laskukoneen vieressä. Muistini mukaan Karhunkaatajaisten kilpailupeli oli 255 ja totta kai se pelattiin 3-hengen joukkuekisana. Pelimuotojen runsaus Vaikka siihen aikaan ei krikettiä tunnettukaan, pelattiin huomattavan runsaasti erilaisia pelimuotoja. Pubeissa suosituimpia olivat Kolme tolppaa, Kenguru, Pikkutiuha ja 255, ja toki Kriketin esimuotokin tunnettiin, silloin nimellä Mankki tai Apinanleipäpuu. 501 oli pubitasolla liian vaikea peli, ja koska tuplan heitto kesti niin kauan, sitä ei juurikaan pelattu. Aika oli rahaa, sillä kaikissa peleissä oli pieni rahapanos, joka jäi kokonaisuudessaan voittajalle. Pelaajia oli paljon, siitä jonomuoto piti huolen. Ja mitä enemmän pelaajia oli, sitä enemmän myös voittaja kuittasi rahaa. Kolmeen tolppaan keksittiin nopeasti myös mahdollisuus uusintaan osallistumismaksun hinnalla. Uusia sai tosin vain silloin, kun jäljellä oli enää viimeinen tolppa. Vähitellen myös 501, tai paremminkin 301, yleistyi, ja 70-luvun loppupuolella se oli jo yleisin viikkokisapeli. Silti vuoroviikoin pelattiin myös muita pelimuotoja. Toki jonopelikin mahdollisti sen, että toiset olivat muita parempia, mutta jokainen varmasti ymmärtää, ettei kolme tikkaa tunnin välein tee oikeutta parhaimmistolle. Poikkaisun korkeus ei ollut tärkeää, mutta heti alusta alkaen parhaan vähennyksen tekijä palkittiin. Alibin Syyskisoissa 70-luvun loppupuolella oli lähes 200 pelaajaa, ja kolme parasta päätyi tasatulokseen 140. Parhaan vähennyksen tekijä ratkottiin sitten yksinkertaisesti yhdellä uusintaheitolla. Simppeliä ja tehokasta, eikö totta. Pubien valtakausi 70-luku ei ilmeisesti ole juurikaan muistamisen arvoinen, sillä päällimmäisenä muistikuvissani ovat vain ylioppilaskirjoitukset, armeija, Helsingin yliopisto ja darts. Toki muistissa on myös vuosikymmenen rakkaustarina ja sen seurauksena häät vuonna 1979, sillä ne seuraavat mukana vieläkin. Nykyinen vaimoni löytyi Kylterikellarin naistentansseista joulukuussa 1973 ja yhteiseloa on nyt kestänyt pian 32 vuotta. Yliopistoaika oli mukavaa elämää, mutta oppiaineet eivät. Matematiikka, tilastotiede ja tietojenkäsittely kiinnostivat opintokirjan perusteella vain reilun vuoden verran, vaikka opintovuosia tuli virallisesti ainakin kahdeksan. Domus Academicaa vastapäätä oli sen sijaan Alibi, jossa todellinen harjoitustyö tuli tehtyä. Bristowin kakskutoset saivat silloin kyytiä ja päivät saattoivat venyä aamusta iltaan. Ihan hukkaan ei sekään harjoittelu mennyt, sillä 70-luvun lopulla meikäläinenkin löytyi liiton ranking-listoilta sijaluvulta luvun alussa liitosta ei ollut vielä puhettakaan. Kisapaikoilla sovittiin, kuka järjestää ja mitä, ja toimihan se homma niinkin. Pubien valtakausi päättyi kuitenkin pian ja aika oli kypsä järjestäytyneellekin toiminnalle. DARTS 3/2005 6

7 TIPUNEN. Arto Lintunen oli yksi Nations Cupin hahmoista vuonna 1985 Suomen Tikkaliiton esiasteena voidaan pitää Helsingin talousalueen katto-organisaatiota, joka perustettiin vuonna Kokouspaikkana oli Malmin Tillikan kabinettitila ja puheenjohtajaksi valittiin keksijä-antti, koska tällä oli esittää kokouksen komeimmat organisaatiokaaviot. Olin henkilökohtaisesti paikalla, mutta vielä siihen aikaan järjestötoiminta ei kiinnostanut. Uskoin naiviudessani olevani heittäjä, mutta kerrankos moisiin harhoihin hairahtuu, ja niinhän sitä sanotaan, että elämä opettaa. Suomen Tikkaliiton historia alkoi seuraavana vuonna marraskuussa. Jäsenmaksu taisi olla parikymmentä penniä per nenä ja toiminta oli lähinnä sitä, että liitto päätti, kuka sai arvokisat järjestettäväkseen. Jäsenkortti tuli mukaan lähes alusta alkaen ja tärkeää oli myös se, että aloitettiin tuomarien koulutus kisoihin. Ensimmäinen jäsenlehtikin ilmestyi lähes mustana A5-kokoisena kopiona Onerva Söderlundin toimesta, mutta edelleen heitettiin kisoissa jonopelejä. Darts syntyy Englantilainen tikanheitto alkoi olla jo vakiintunut ilmiö, mutta vasta 1977 alettiin ymmärtää, mitä laji oikein tarkoittaa. Ensimmäiset uskalikot vierailivat kansainvälisissä kisoissa omalla kustannuksellaan ja kertoivat uskomattomia tarinoita. Pertti Friman, Jukka-Pekka Kiviniemi, Paavo Lehto ja Kari Paasikallio muodostivat Suomen epävirallisen maajoukkueen ensimmäisessä World Cupissa Englannissa, ja maailmankuva alkoi muuttua. Ihan käsittämättömän kovaa joukkoa ja mikä asenne. Se oli niin tarkkaa puuhaa, ettei edes vessasta tullessa voinut pestä käsiään, ettei tuntuma häviäisi, totesi muuan maailmanmatkaajista. Seuraavana vuonna vapaaehtoiset löytyivät Turusta, josta saatiin joukkueeseen Matti Heinonen, Seppo Jaakkola, Paki Jutila ja Kaj Sundsten. Sundstenin Kaitsusta syntyikin sitten Suomen ensimmäinen todellinen pelaaja, joka hallitsi lajin taidot ja listat 70- ja 80-lukujen taitteessa. Vuoden 1979 Suomen...jatkuu sivulla 8 Z 7 DARTS 3/2005

8 Z jatkoa sivulta 5... Winmau-karsinnoissa Kaitsu nakkasi finaalissa silloiset aivan uskomattomat tikkamäärät 15, 18 ja 22 tikkaa. UFO DC oli kerho, joka syntyi Helsingin yliopistolla opiskelevien johdolla pian 70-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1978 UFO:n viikkokisat aloitettiin perinteistä poiketen cup-systeemillä, ja pelimuoto sai heti alusta alkaen uskomattoman suosion. Enemmistö ei tosin edelleenkään uskonut cup-systeemiin, mutta UFO:n viikkokisat keräsivät maanantai-iltaisin Polar Pasilaan parhaimmillaan 86 osallistujaa. Samana vuonna rakensin Eteläisen piirin mestaruuskisoihin karsintapelin, jonka nimeksi tuli SikSak Se oli sekoitus tuplaja tuloksenheittoa, ja sillä karsittiin 64 parasta finaaliin. EP:n finaali lienee ensimmäinen virallinen cup-kisa Suomessa ja voittajaksi heitti Malmin Tillikan Raimo Araniemi. Vielä saman vuoden henkilökohtaiset SM-kisat Hyvinkään Hopealyhdyssä heitettiin jonosysteemillä, mutta seuraavana vuonna tahti oli jo toinen. Kun Hyvinkäällä saatiin koko päivän aikana pelattua vain kaksi kertaa 201, pelattiin 1979 Dipolissa jo pelisysteemillä 501/3 mies miestä vastaan. Finaalit heitettiin komeasti näyttämöllä ja voittaja oli Oulun Patikan Markku Toppila, ja voidaan syystä sanoa, että darts oli syntynyt. Liittotasolla jäsenmaksua nostettiin huimasti. Kun vuonna 1979 jäsenmaksu oli 75 penniä, maksoi kilpailukortti seuraavana vuonna jo 15 markkaa. Samaan hintaan sai toki jäsenlehden, joka vuoden 1980 alusta alkaen ilmestyi nelivärikannella A4-kokoisena peräti kuudesti vuodessa. IS-Firmaliiga aloittaa Ilta Sanomien firmaliiga syntyi vuosikymmenen taitteessa ja vaikka se ei itse kisana niin suurimuotoinen ollutkaan, saatiin Ilta Sanomiin vakiopalsta, jossa viikoittain kerrottiin, paitsi firmaliigan tulokset, myös uutisia Suomesta ja maailmalta. Lehden rikostoimittaja Hannes Markkula oli kuvion kummisetä, ja ilmestyipä Hannekselta myös rikosdekkari, jonka tapahtumat asettuvat nimenomaan darts-maailmaan. En ole koskaan ollut mikään keräilijä, joten yhtään noista palstoista en ole säilyttänyt, vaikka vuosikausia niitä kirjoitinkin. Niinpä olikin upeaa, kun Veijo Laakko kopioi YLE: n Matti Poimulan leikekirjasta vanhoja juttuja, joita voi tässä historiassa hyvin lainata. Ensimmäinen kisajuttu on Korpilahden SMjoukkuekisoista, joista on pakko kertoa tässäkin historiikissa, jos haluaa Pekka Laihon vielä moikkaavan. Tikanheittäjä-näyttelijä Pekka Laihon ylivoimaisesta kansansuosiosta huolimatta turkulaiset voittivat englantilaisen tikanheiton joukkuemestaruuden. Paremmuudesta oli Korpilahdella kilpailemassa 80 joukkuetta. Näin siis Ilta Sanomat syksyllä 1980 ja korostettakoon, että mukana oli siis 320 miespelaajaa, naiset pelasivat muualla, ja voittajaksi heitti sama joukkue, joka edusti Suomea EM-kisoissa Lokakuun alussa 1980 heitettiin liiton ranking-kilpailuna Kaleva Cup Tampereella. Kexi Heinäharju voitti miesten finaalissa Seppo Heikkilän näytöstyyliin 3-0. Naisten finaalissa Sirpa Levänen voitti Eila Ni- FINNISH PRO. Harri Heinon nousu alkoi vuonna DARTS 3/2005 8

9 kanderin 3-1 ja voittopelit veivät 28, 24 ja 26 tikkaa, joista toisessa pelissä oli mainio 105- poikkaisu ja viimeinen poikkaisu tapahtui silmästä, lehdessä kerrotaan. Tampereella oli mukana reilut 200 mies ja 51 naispelaajaa. Dipolin SM-kisoista kerrotaan otsikolla Poikkaisua tuopin ääressä. Tänä vuonna ovat SM-kisat ensimmäisen kerran sellaiset, että sääntömme ovat yhteneväiset kansainvälisten kilpailujen kanssa, kommentoi liiton puheenjohtaja Onerva Söderlund lehdessä. Silti meillä on vielä pitkä matka ruotsalaisiin ja englantilaisiin. Meillä tikanheitto on ihan amatööritasolla. Esimerkiksi Englannissa on alan ammattilaisia. Tosin meillekin on syntymässä eräänlainen puoliammattilaisten joukko, joka saa kilpailuilleen tukea joko pubilta, tikkatarvikkeiden maahantuojalta tai joltain virvoitusjuomatehtaalta, One selvittää. Mikä sitten saa kaljaveikon kilpailemaan?, kysyy Ilta Sanomat ja One vastaa: Yleensä jokainen tikkaa kilpaa heittävä on joskus nuoruudessaan harrastanut aktiivisesti jotain urheilulajia. Kilpaileminen on verissä. Kun on ikääntynyt, raihnaantunut ja kaljalasin ääressä ehkäpä hankkinut epäurheilijamaiset mitat, mutta jäljellä on vielä kilpailuhenki, tarttuu mielellään tikkoihin. Se on kivaa, päättää puheenjohtaja. Että silleen. Kultturieroja Suomen ensimmäinen virallinen maajoukkue Eurooppa Cupissa oli Kexi Heinäharju, Kari Saukkonen, Kari Malmberg ja Matti Sarkkinen. Kisa heitettiin Walesin Ebbw Vaileyssa vuonna 1980 ja Ilta Sanomat kirjoitti mm. seuraavaa. Suomen joukkue sijoittui kokonaispisteissä odotetusti yhdeksänneksi. Joukkuekilpailussa Suomi hävisi P-Irlannille 7-9, parikilpailussa molemmat parit saivat yhden voiton ja yksilökisassa arpaonni toi englantilaiset vastaan. Malmberg ja Sarkkinen putosivat 1. kierroksella John Lowelle ja Tony Brownille, Saukkonen putosi 2. kierroksella Eric Bristowille 4-1 ollen kuitenkin neljästi ensin tuplilla ja Heinäharjun kohtaloksi koitui Ruotsin Björn Enqvist 4-2. Eurooppa Cupin jälkeinen avoin kaksipäiväinen kilpailu keräsi kaikkien huippujen lisäksi yli 500 pelaajaa. Henkilökohtaisessa kisassa sekä Heinäharju että Saukkonen sijoittuivat lupaavasti 32 parhaan joukkoon ja parikilpailussa mainiosti kolmanneksi häviten semifinaalissa kisojen voittajille 1-3. Komeiden pokaalien lisäksi pojat kuittasivat palkintorahoina 50 puntaa voittajien viedessä yksilökisassa 1000 puntaa ja parikisassa 500 puntaa, lehti lopettaa. Minäkin olin mukana yhdessä Mellan kanssa jännittämässä joukkueiden menestystä. Jo heti ensimmäisenä iltana saimme tuta kulttuurieroja, kun suuntasimme alakerran pubiin harjoitusheitoille. Pojat valtasivat tikkataulun ja minä hain baarista juotavaa. Toin molemmille isot tuopit ja istuimme samaan pöytään kahden paikallisen, vähän vanhemman rouvan kanssa. Mellan maistaessa oluttaan, toinen rouvista tuhahteli arvostelevasti ja totesi, ettei DARTITISMI. Vasta dartitismi kaatoi Eric Bristowin ylivoiman 80-luvulla. naisen ole oikein sopivaa juoda isosta tuopista, puolikas olisi parempi. Kun pojat sitten aloittivat heittämisen, molemmat rouvat kaivoivat omat tikat käsilaukustaan ja haastoivat miehet kisaan. Sekin selvisi, että rouvat pelaavat paikallisessa mimmiliigassa, jonka alaikäraja oli 65 vuotta. Taso kasvaa vähitellen John Lowe otti 36-vuotiaana Winmau World Mastersin voiton vuonna Kari Saukkonen oli paras suomalaisista sijalla 9-16, mikä on toistaiseksi paras suomalaissijoitus, kertoo Ilta Sanomat. Sunnuntain London Classic-kilpailussa, johon osallistui yli 850 pelaajaa, Kari Saukkonen ja Kexi Heinäharju sijoittuivat molemmat 64 parhaan joukkoon. Kexi pudotti mm. MM-kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneen Kanadan Bob Sinnaeven 2-0 komeilla peleillä 15 ja 17 tikkaa, todetaan tekstissä. Samana vuonna Suomi hyväksyttiin myös Maailmanliittoon, siis 1980 eikä 1981, kuten viralliset kirjoitukset ovat kertoneet. Tasosta kertoo jotain se, että joulukuun 1980 Koff Cupin finaalissa Seppo Saarinen voitti Kari Saukkosen erin 3-2 (22,24,17 17,19). Tammikuun Suomen Cupiin Lahden Alexanderiin odotettiin lähes 400 osallistujaa. Vuodenvaihteen British Openissa tehtailtiin myös Suomen ennätys. Asialla oli tietysti Kexi, joka palkittiin yli 3000 osallistujan joukosta parhaana poikkaisija. Kexin SE-lopetus oli 164 (60, 54 ja silmä). Helmikuussa 1981 Erkki Kilkki onnistui ensimmäisenä suomalaisena tekemään maksimipoikkaisun 170. Sama poikkaisu oli uusiutua jo seuraavassa pelissä, mutta Erkin viimeinen tikka osui silmän sijasta 25: een. Eki muistetaan myös siitä, että hän oli niitä harvoja, jotka heittäessään käyttivät ns. kansallista tyyliä, mikä suomeksi tarkoittaa heittämistä väärä jalka edessä. Odotukset olivat jo siihen aikaan korkealla. IS kirjoittaa vuoden 1981 Swedish Openista, että kisat olivat paitsi järjestelyiltään myös tuloksiltaan pettymys suomalaisille. Kexi Heinäharju ylsi ainoana normaaliin suoritukseen häviten 3-0 kisan voittajalle Eric...jatkuu sivulla 10 Z DARTS 3/2005

10 Z jatkoa sivulta 9... Bristowille puolivälierissä. Muista suomalaisista Teuvo Hatakka ja Kari Malmberg sijoittuivat 32 parhaan joukkoon, joten kyllä puheenjohtajakin osasi silloin heittää. Vähän aiemmin Timo Korpelakin mainitaan, sillä selvisin Ikituuri Openissa peräti kolmanneksi ja mukana oli sentään pohjolan ainoa ammattilainen Stefan Lord. 30. tammikuuta 1981 tehtiin suomalaista darts-historiaa. 26-vuotias joensuulainen puuseppä ja Suomen listakakkonen Kari Saukkonen onnistui neljäntenä pelaajana maailmassa yhdeksän tikan ihannepelissä Joensuun Karelia Cupissa. Hävittyään 1. pelin, Kari vei toisen ja heitti kolmannessa 180, 180 ja 141 (60, 57 ja x24). Myös seuraavassa pelis- Kuka kukin on Kexi Heinäharjun urasta ja ajatuksista kerrotaan tässä lehdessä toisaalla, mutta legendat elävät. Kexi oli pelaaja, jonka jokainen teko kasvatti mainetta, joko tieten tahtoen tai tahtomattaan. Kexi oli epäilemättä erittäin taitava pelaaja, mutta onnistui kaikessa muussakin, niin hyvässä kuin pahassakin. Kaikki tarinat eivät ole painokelpoisia, erilaisia huhuja liikkuu lukemattomia, mutta tämä tarina on tosi. 80-luvun puolivälissä darts eli kulta-aisä minimipeli oli lähellä. Heitettyään kahdesti 180, Kari sai 60, mutta 19 jäi harmittavasti singeliin. Kenties tripla 15 olisi kannattanut paremmin, mutta 12 tikkaa sivusi kuitenkin Karin aiempaa Suomen ennätystä. Suomen Tikkaliiton ensimmäinen Piiricup heitettiin huhtikuussa 1982 Jyväskylässä. Miesten henkilökohtaisessa kisassa voiton vei Turun Arto Lintunen, joka voitti Riihimäen Taisto Piiroisen finaalissa 3-1 (17,17,16). Naisten puolella Helsingin Sirpa Levänen päihitti pääsiäisenä pohjoismaisen mestaruuden ottaneen Päivi Lönnrothin 3-0 (21,24,27). Vuoden 1982 SM-kisoista kerrotiin, että miesten kisaan oli perjantaihin mennessä ilmoittautunut 449 pelaajaa ja naisten kilpai- luun 104. Sunnuntain sekaparikilpailussa on mukana 142 paria, mutta ensimmäistä kertaa heitettävä nuorten sarja kokoaa vain vaatimattomat 25 junioria. WORLD CUP. Suomen joukkue Brisbanessa vas. Tapani Uitos, Kari Saukkonen, Timo Korpela, Kexi Heinäharju ja Arto Lintunen. DARTS 3/2005 Z jatkoa sivulta

11 kaansa Englannissa. TV-kanavat välittivät kilpaa tunnelmia kisoista ja pelaajat olivat suuria tähtiä. Niin myös Kexi Heinäharju. Koneessa Lontooseen Kexi tutustui kahteen urheilijaan, jotka olivat myös kisamatkalla. Suomen moukarikaksikko Juha Tiainen ja Harri Huhtala olivat menossa samaan suuntaan ja pojat päättivät ottaa yhteisen taksin. Taksissa Kexi istui moukarimiesten keskellä ja yhtäkkiä kuski tunnisti naaman taustapeilistään. Hei, sinähän olet dartsin pelaaja. Suomesta, Kexi Heinjaharjoe, I believe. Onko isotkin kisat?, kuski kyseli. Matka jatkui ja kuski tuijotti isokokoisia urheilijoita Kexin vieressä. Ovatko ystäväsi myöskin tikanheittäjiä, hän kysyi. Ei, tässä vasemmalla puolellani istuu Harri Huhtala ja oikealla puolella on olympiavoittaja Juha Tiainen, Kexi selvitti. Ahaa, vai niin, missä lajissa? TARKKANA. Jukka Tuisku nousi listaykköseksi vuonna SM-liiga aloitti 1982 SM-liiga aloitti ensimmäisen kerran kaudella Silloin pelattiin vain mestaruussarjaa ja 1. divisioonaa ja yhteensä joukkueita mahtui mukaan vain 18. IS kirjoitti vuoden 1982 lopulla, että Turun Arto Lintunen johtaa edelleen neljän pelikierroksen jälkeen SM-liigan ton-taulua. Arto on heittänyt keskimäärin 1,81 kertaa sata tai enemmän per 501. Harri Heino on toisena sadasosan heikommalla keskiarvolla ja Veijo Kaivolainen on edelleen yhden sadasosan Harria perässä. Eniten maksimivähennyksiä on kerännyt Harri, joka on viskannut neljästi 180, kerrotaan lehdessä. Korkein painotettu keskiarvo on Veijo Kaivolaisella, joka ainoana Espoon Tapani Uitoksen kanssa on voittanut kaikki kahdeksan otteluaan. Veijon lukemat ovat 29,30 ja Tapanin 29,22 tikkaa kohden. Painotettu keskiarvo lasketaan lisäämällä todelliseen keskiarvoon yksi piste jokaisesta voitetusta ottelusta. Paras todellinen keskiarvo on Harri Heinolla, joka on naputtanut 22,87 pisteen tarkkuudella, selvittää IS. Seuraavan viikon IS kertoo, että WDF:n vuotuinen konferenssi pidettiin tänä vuonna Lontoossa. Kokous hyväksyi Suomen Tikkaliiton, vuoden 1983 alusta Suomen Dartsliiton, anomuksen toimia viidensien Euroopan mestaruuskilpailujen isäntänä. Lokakuun Darts-lehti puolestaan kertoo, että liitossa oli 2099 jäsentä ja suurin kerho oli Galliolaiset. Samalla lehti ihmettelee, mikä on Galliolaisten salaisuus? Menestyviä heittäjiä ei ole (tosin Sirpa Levänen liittyi kauden alusta), kilpailuissa Galliolaisia ei juuri näy, eikä Bistron heittopaikkakaan ole Helsingin parhaita, mutta silti 58 jäsentä. Toivottavasti joku selittäisi, kysyy Darts. Samassa lehdessä miesten ranking-ykkönen on edelleen Kexi Heinäharju 78 pisteellä. Martti Lihavainen on toisena pistemäärällä 52 ja Taisto Piiroisella on 42 pinnaa. Naisten listan kärkiheittäjät ovat Sirpa Levänen, Eeva Vauhkonen ja Marja Dahlström. Miesten listaykköselle tarjotaan kauden päätteeksi matkaa Las Vegasiin ja naisille on luvassa matka British Openiin. Jäsenlehti kirjaa historiaa Joulukuussa 1982 kerrotaan jäsenlehdessä Richard s Dartista, joka juhli 10-vuotisjuhliaan. Richard s Dart, tuttavallisesti Riku, oli Suomen ensimmäinen tikkakerho, ja toimii edelleen, tosin eri paikassa. Jäsenmäärä oli edellisestä lehdestä ehtinyt jo nousta ja määrä oli nyt 2367, joista Galliolaiset oli kuitannut yhden lisäjäsenen. Kevään 1983 kärkinimi oli Taisto Piiroinen, joka kuittasi kauden SM-kisoista täyden potin, kolme mestaruutta. Suomen perinteisesti suurin ja kaunein ranking-kilpailu Rantasipi Open, koki saman kohtalon kuin moni muukin kilpailu viime aikoina: osanottajakato oli valtava. Viime vuoden reippasti yli 300 heittäjästä pudottiin nyt kahteen sataan. Historiaa kuitenkin Turussa tehtiin siirtymällä ATK-aikaan. Tietokoneen käyttö helpottaa ja nopeuttaa järjestäjien työtä nimenomaan arvonnan ja rekisteröinnin suhteen, tietää Darts. Finaalissa Kexi voitti Tomi Palmun erin 2-0 (15,24-20, 21,20). Tapani Uitos otti Nordic Cupin singelivoiton lisäksi ykköstilan myös Openissa ja Suomen miehet olivat kokonaispisteissä ylivoimaisia. Listakärkinä heittivät Kexi ja Piipa. Tosiheittäjän ohjeet Joulukuun 1984 jäsenlehti antaa ohjeita tosiheittäjille ja kertoo ohjeet Finnish Openiin lähteville. Finnish Open ei ole mikä tahansa kilpailu ja niinpä Turkuun lähtöön on syytä valmistautua huolella. Varatessasi huonetta liitolta, kerro kaikille ystävillesi (niille molemmille), en oikein tykkää Ikituurista, mutta kun on dartsin pelaaja, on mentävä pisteiden perässä. Matkustaessasi, mieluiten tietysti lentäen, muista pitää tikkapaitaa päälläsi. Se herättää sopivasti muiden matkustajien mielenkiintoa ja voit samalla harjoittaa hermojasi huomion keskipisteenä. Opettele seuraavat nimet: Eric, John, Mike, Tapsa, Arto, Kexi, Linda, Jocky, Piipa...jatkuu sivulla 12 Z 11 DARTS 3/2005

12 Z jatkoa sivulta ja Cliff ja alat olla vahvoilla. Kirjoittautuessasi Rantasipi Ikituuriin älä unohda pitää tikkojasi rintataskussa. Kun saat huoneesi avaimen, muista käyttää yhtä opettelemistasi nimistä ja sano: kas, kas, Eric asui samassa huoneessa viime vuonna. Muista sanoa se tarpeeksi kovaa, jotta jokainen voi kuulla sen. Kisapäivän aamuna muista herätä ajoissa kylmiä varten. Älä kuitenkaan suuntaa suoraan kohti kilpailutauluja, vaan poikkea baarissa. Harjoittelu on lahjattomia varten ja muutenkin se olisi pitänyt tehdä jo kotona. Kun olet pelannut ensimmäisen kierroksen ottelusi, unohda vastustajan kättely ja marssi päättäväisenä suoraan kohti baaria. Kun joku kysyy, miten meni (ja he kysyvät, koska tosiheittäjät ovat ystävällisiä), vastaa: missasin tuplat (älä missään tapauksessa kerro, että sinulle jäi 286 pistettä). Toista sama sunnuntaina ja olet tosiheittäjä: rahaton ja huppelissa. Ole kylmä ja olet osana Finnish Openia. Tapsalla 36 perättäistä voittoa Jos olen oikein tulkinnut SM-liigan tilastoja ja jäsenlehden tekstejä, Tapani Uitos oli saletisti ensimmäisten liigavuosien ykkösnimi. Ensimmäisellä kaudella , joista edes Veijo Laakolla ei ole tilastoja, Tapani voitti kaikki 16 pelaamaansa ottelua. Toisella kaudella tahti jatkui samanlaisena, nyt tosin vain 12 ottelussa. Ja joulukuussa 1984 Tapsa on edelleen voittamaton. Kauden SMliigassa Tapsan neljän ensimmäisen kierroksen keskiarvo on 22,53 ja takana on 36 tappiotonta ottelua yli kahden vuoden aikana. Myös Suomi-Ruotsi maaottelussa Tapsa on illan kunkku. Keskiarvo on 26,40 ja voitto tulee Leif Öhrlingistä erin 3-2 (14,18,18 21,20). Suomi kuitenkin hävisi maaottelun luvuin 8-7. Joulukuussa 1984 liiton jäsenmaksu oli 35 markkaa eli vajaat 6 euroa ja kevään Finnish Openissa tarjottiin miesten singelivoittajalle 9000 markkaa eli 1500 euroa. Kexi oli edelleen listaykkönen, mutta nyt tasapistein Arto Lintusen kanssa. Naisten kärjessä oli Kexin parempi puolisko Päivi, ja maailmanlistalla ykkösnimi oli tietysti Eric Bristow. Vuoden 1985 lopulla Kexin valtakausi oli jo ohi. Listakärkeen oli noussut Turun Harri Heino ja Kexin sijaluku oli viides. Miesten listalta löytyi myös monta muuta tuttua nimeä, jotka pelaavat edelleen. Tarmo Roivas oli yhdestoista perässään Mikko Laiho ja Aimo Kuusio. Risto Nurmela löytyy sijalta 15. ja Rounald Dahlström sijalta 20. Naisten kärkeen oli noussut Eila Nikander ja sieltäkin löytyi tuttuja naamoja. Jatta Määttänen oli sijalla kahdeksan, Eeva Sarre sijalla 13. ja liiton toimistonhoitaja Mapa Jussila hienosti 16. Harri Heino otti voiton Finnish Professionalsissa, ensimmäinen Karjala Darts Tournament käynnistyi, ja arvonta kaatoi Suomen mahdollisuudet Australian World Cupissa. Nations Cup Vuoden 1985 ehdoton kohokohta oli tietysti Suomen voitto Nations Cupissa. Alkulohkossa Suomella oli vastassa Wales, Skotlanti ja Ruotsi ja toisessa lohkossa pelasivat Englanti, USA, P-Irlanti ja Belgia. Ruotsi pelästytti kirjoittaa Darts ensimmäisestä ottelusta. Stefan Lord löi Kexin ja Lars-Erik Karlsson Uitoksen, ja Arto Lintunen oli aloitusedusta huolimatta tukalassa tilanteessa Christer Pihlbladia vastaan, mutta tuli lopun komeasti 161:sta ja kavensi ottelun 2-1:ksi. Avausvoitto tuli kuitenkin erin 5-4 ja parhaalla keskarilla heitti Kexi, 27,24. Skotteja vastaan Kexillä oli ratkaisurooli, sillä suomalainen hoiteli kaikki vastustajansa. Lopputulos oli tässäkin ottelussa niukka 5-4 voitto suomalaisille. Walesia vastaan oltiin jo 4-2 tappiolla, mutta Walesin hermo petti, ja suomalaiset tulivat musertavasti 20 sekunnin sisään kaikki ja näin lopputulos olikin yllättäen 5-4 TV-TÄHDET. MTV3 teki dartsia tunnetuksi 1988 vas. Reijo Salminen, Pekka Laiho, Timo Korpela, Heikki Kinnunen, Kexi Heinäharju, Ari Kokko ja Teuvo Hatakka. DARTS 3/ Z jatkoa sivulta 5...

13 PUHEENJOHTA- JA. Teuvo Hatakka johti liittoa vuosina Suomelle, todetaan jutussa. Pelimuotohan oli 501 paras yhdeksästä ja kaikki kolme pelaajaa pelasivat alkulohkoissa yhtaikaa. Semifinaaleissa Englanti voitti Walesin 5-3 ja Suomi sai vastaansa USA:n. Suomalaisten alku jenkkejä vastaan oli aloitusedusta huolimatta todella hankala. USA siirtyi tuota pikaa 2-0 ja 3-1 johtoon ja useimmat vilkuttivat suomalaisille jo hyvästejä, Darts kommentoi. Arton varmat poikkaisut pitivät Suomen kuitenkin pinnalla ja Arto otti ainoana täydet kolme pinnaa ja nosti Suomen ratkaisupeliin tasoittamalla pelit 4-4:ään. Ratkaisupelissä Andy Green sai kerran kokeilla 32: sta, mutta epäonnistui ja Kexi tuli takaa 97: stä. Ensimmäisellä singeli 19, toisella tripla 18 ja viimeisellä vuorenvarma tupla 12, ja Suomi finaaliin. Finaali oli etukäteen kissan ja hiiren leikki, jossa hiiri yllättäen näyttelikin pääosaa, alkaa finaaliselostus. Suomi otti jälleen aloituksen ja Arto otti Suomelle johdon voittamalla Cliff Lazarenkon. Eric tasoitti Tapsaa vastaan, mutta Kexi vei suomalaiset jälleen johtoon lyömällä John Lowen. Big Cliff nujersi jatkossa Tapsan 18 tikalla, mikä oli myös finaalin heikoin peli. Viidennessä pelissä Eric aloitti vahvasti, mutta heitettyään yllättäen kolmannellaan 22, ei Kexi armahtanut, vaan tulitti ensin 123, sitten 98 ja lopulta 60:sta vaikeuksien kautta voittoon (1, 19, 40). Kuudes peli oli illan ehdottomasti näyttävin. Arto tykitti 140, 140 ja 81, mutta ei saanut enää vuoroa. John heitti 140, 100, 180 ja 81 (45, -, 36). Sen jälkeen Kexi otti kolmannen voittonsa lyömällä Lazarenkon 17 tikalla ja Suomi tarvitsi enää yhden pelin. Eric ei kuitenkaan antanut Arton yllättää, vaan tasoitti tilanteen. Asetelma ratkaisupeliin oli mahdollisimman kutkuttava. Tapsalla oli takanaan kaksi tappiota ja John Lowella tappio ja voitto, mutta aloitusetu ratkaisi. Tapsa avasi 60 ja Lowe hermostuneen oloisesti 43. Sitten mentiin tasatahtia. Tapsalle 83, 140 ja 81, Johnille 100, 80 ja 140. Tapsalla oli nyt 137 ja varma 97 jätti jäljelle teemun. Johnilla oli 138 ja kun ensimmäinen ei osunut triplaan, tiedettiin, että Tapsalle jäisi paikka. Katsomo oli piinapenkissä, mutta Tapsa ei kuitenkaan kiristänyt ilmapiiriä liiaksi. Tikat käteen, tyypillinen heiluri ja ensimmäisellä tupla 20. Sivutoimisia virkoja Kesäkuun Darts vuonna 1986 julisti hakuun joukon sivutoimisia virkoja. Tarjolla oli päätoimittajan, toimistonhoitajan, yhteyspäällikön, kilpailusihteerin, toiminnanjohtajan, kilpailupäällikön ja talouspäällikön tehtävät. Syksyn EM-kisajoukkuetta spekuloitiin ja listakärjessä jatkoivat Harri Heino ja Eila Nikander. Kilpailukaudella laskettiin palkintosummia. Kaikkiaan kauden aikana oli jaossa markkaa eli euroa. Rahalistan ykkönen oli Kari Saukkonen ( mk) ja kakkonen Kexi Heinäharju ( mk). Naisten ykkösnimi oli Eila Räsänen (7 710 mk). Kesällä 1987 kärki vaihtui jälleen. Jukka Tuisku otti kauden aikana viisi ranking-voittoa ja nousi ykköseksi. Naisten kärjessä oli Eila Räsänen. SM-liigassa heitti jo 52 miesjoukkuetta ja 7 naisjoukkuetta. Kauden erikoisuus oli Karjala Minuutti Darts. Ideana oli heittää mahdollisimman kova tulos minuutissa ja tyyleissä löytyi. Pekka Repo onnistui heittämään parhaimmillaan jopa 45 tikkaa minuutissa, mutta silloin olivat jo taulukirjuritkin vaarassa. Finaalissa Reijo Kononen teki varman päälle yli 400 pisteen tuloksen, mutta se ei riittänyt. Teuvo Ropponen naputti vielä enemmän ja kuittasi voitosta 3600 mk. Karjala Dartskausi tarjosi palkintoina yli mk ja alkukarsintasuorituksia tehtiin yhteensä kpl. Seuraavana vuonna määrä kasvoi edelleen. Nyt palkintojen arvo oli jo mk ja karsintasuorituksia kertyi yli kpl. Finnish Open oli määrä pelata Interin Ball Roomissa, mutta presidentti Reaganin tulo sotki kuviot vain pari viikkoa ennen kisoja. UM maksoi kuljetukset ja lauantaina kisa vedettiin Dipolissa ja sunnuntaina pelattiin hotelli Hesperian tiloissa. Päivi Jussila otti kisoissa yhden kolmesta singelivoitostaan. Listojen kärjessä olivat Kari Saukkonen ja Eila Nikander. Henkilökohtaisesti lopetin jäsenlehden päätoimittamisen ja Jussi Riihirannan lyhyen jakson jälkeen lehden teko siirtyi Jukka Tuiskulle. Nyt ympyrä on sulkeutunut ja jäsenlehden teko on taas allekirjoittaneella. Jäämme siis odottamaan dartsin historian lyhyttä oppimäärää II, kun Suomen Dartsliitto täyttää 40 vuotta vuonna % 13 DARTS 3/2005

14 Maajoukkue valmis Ulf Ceder, 31 Ulf Ceder on 31-vuotiaana Suomen nuoren miesjoukkueen ikäpresidentti. Kolmanteen World Cupiin valmistautuva Uffe harjoittelee arkisin vain tunnin, mutta pyrkii tekemään sen tosissaan. Erilaiset tiuhapelit, kuten 11-19, kuuluvat päivittäiseen ohjelmaan samoin kuin keskustaheitot. Sitä uffe takoo vähintään kertaa ja hyväksyttävä heitto on ainoastaan se, jolloin vähintään yksi tikka on keskellä taulua. Eniten aikaa kuluu kuitenkin katkojen harjoitteluun. Uffen, kuten niin monen muunkin huipun, katkaisut alkavat 81:stä ja mikäli katko onnistuu, jatketaan poikkaisuja aina 130 asti. Ennen World Cupia Uffen ohjelmassa ovat luonnollisesti kaikki kotimaiset kärkikisat. Ulkomaisista kisoista Uffe panostaa todennäköisesti Norjaan ja käy kisaamassa varmuudella ainakin Tanskan avoimet. World Cupissa Uffen tavoite on kolmen parhaan joukossa. Marko Pusa, 28 Marko Pusa lähtee Australiaan muutaman vuoden edustustauon jälkeen. Vuosien varrella World Cupeja on miehelle kertynyt jo kolme, joten Perth on jo järjestyksessään neljäs. Kesäharjoittelussa on pyritty siihen, että päivittäin heitetään, mutta aika vaihtelee puolentoista ja neljän tunnin välillä. Tuntumaa haetaan aina muutamilla 501-peleillä, jonka jälkeen siirrytään hakemaan poikkaisuja. Aloitus tehdään 80:stä ja mikäli katko onnistuu, lisätään tulokseen kymmenen pistettä. Mikäli tuplaa ei löydy, aloitetaan seuraava heitto yhtä pinnaa alemmalta eli pistemäärästä 79. Maailman ranking-kisojen kiertäminen ei keväällä oikein onnistunut, sillä raha oli tiukoilla, mutta elokuussa tehdään pakolliset visiitit sekä Norjaan että Tanskaan. World Cupin tavoitteista ManU toteaa olevansa pettynyt, jos Suomi ei sijoitu mitaleille. Tarja Salminen, 31 Tarja Salmiselle Perthin World Cup on jo viides, ja harjoittelukin poikkeaa olennaisesti muista. Tarja väittää, ettei harjoittele koskaan kotona, mutta heittää silti päivittäin 2-3 tuntia. Eikä mielenkiinto riitä silloinkaan, jos joutuisi treenaamaan yksin. Mukaan pitää aina saada joku harjoittelukaveri. Harjoitusohjemaan kuuluvat vain ja ainoastaan erilaiset pelit, etupäässä tiuhat, mutta Englundin Markon aikanaan kehittelemä poikkaisutreeni 80:stä ylöspäin (+10/-1) kuuluu niinikään Tarjan päivittäisiin rutiineihin. Belgiasta ei tullut pisteitä, mutta Tanskaan niitä mennään taas tosissaan hakemaan. Ja yhdessä Maipen kanssa suunnataan Espanjaan, josta ei tosin saa pinnoja, mutta viikon aikana runsaasti pelejä ja hyvää peliseuraa. World Cupissa Tarja on tyytyväinen, jos Suomi pääsee neljän parhaan joukkoon. DARTS 3/

15 tautuu World Cupiin Timo Korpela Kim Viljanen, 23 Joukkueen kuopus on Kim Viljanen, joka jo vuonna 1999 haki tuntumaa World Cupiin junnusarjoissa. Aikuisten kisassa Perth on Kimille toinen World Cup. Opiskelijalle kesätyöt ovat pakollisia, joten aikaa harjoittelulle ei oikein tahdo löytyä. Jostain päivittäinen harjoitustunti on kuitenkin otettava ja Kimi pyrkii silloin panostamaan laatuun. Aluksi heitellään poikkaisuja siten, että 101-peliin saa käyttää maksimissaan kuusi tikkaa, 201 pitää onnistua yhdeksällä ja siitä eteenpäin saa aina kolme lisätikkaa käyttöön. Tuplia Kimi hakee Manun tyylillä 80:stä alkaen kolmella tikalla ja vaihtelun vuoksi välillä 110:stä alkaen kuudella tikalla. Ideana on kuitenkin se, että kaikki pelit ovat mahdollisimman lyhyitä. Välillä Kimi kokeilee taitojaan myös tietokoneen kanssa. Marko Kanteleelta saatu ohjelma on säädettävissä 20 tasolle, ja tasot ovat jo kovaa kyytiä. Kone nakuttaa keskimäärin tikkaa ja se pitäisi pystyä voittamaan. Kansainvälisistä kisoista ohjelmassa on ainakin Tanska ja tavoite World Cupissa on kolmen parhaan joukossa. Jarkko Komula, vuotias Jarkko Komula lähtee Australiaan jo viidenteen World Cupiinsa. Jarkko tunnetaan ahkerana harjoittelijana, joka kesälläkin nakuttaa tauluun keskimäärin 4-6 tuntia päivässä. Ei siis ihme, että jarkon ohjelmaan kuuluu paljon erilaisia pelimuotoja, osa itse kehiteltyjä. Erilaiset osumapelit, kuten 1-9 ja 11-19, ovat osa alkuverryttelyä. Poikkaisuista Jarkko panostaa muita hieman isompiin, sillä aloitus on 121 ja siitä jatketaan aina pistemäärään 135. Jarkon erikoispeli on mielenkiintoinen. Ensimmäisellä kierroksella haetaan tulosta 140. Toinen kierros on simppelisti maali ja seuraavana katko 64:stä. Neljänteen kierrokseen tarvitaan tons+ eli vähintään sadan pinnan heitto, jota seuraa peruskatko 32:sta. Kuudes kierros on erikoinen, sillä siinä heitetään kolme kertaa singeli 20, eikä tuplia ja triploja hyväksytä. Seuraavana haetaan teemua ja sitten taas singeleitä järjestyksessä 20, 19 ja 18. Kierroksen päättää luonnollisesti silmähaku. Belgian kisan jälkeen Jarkko suuntaa katseensa Norjaan ja Tanskaan ja World Cupista odotukset ovat korkealla. Vain voitto kelpaa konkarille. Marika Juhola, 30 Maipe Juholalla on ollut iloinen alkuvuosi ja World Cupiin lähdetään ehdottomasti puolustamaan viimekertaista pronssitilaa. Australia on Maipen kolmas World Cup, mutta harjoitteluun jää aikaa näin kesällä vain puolesta tunnista tuntiin. Sinä aikana Maipe heittelee 01-pelejä ja poikkaisuja Manun ja Kimin tyyliin, mutta aloittaa tuplien haun jo 60:stä. Pelien vaihtelu tuo mielenkiintoa harjoitteluun ja niinpä Maipen erikoispeli on taulun ympäri tuplilla. Ykköstä haetaan niin, että ensimmäisen pitäisi osua tuplaan, toisen triplaan ja kolmannen silmään. Ei ehkä ihan puolen tunnin peli, mutta varmasti tehokas. Alkusyksyn kisaohjelmaan kuuluvat sekä Norja että Tanska ja syyskuun alussa Maipe suuntaa vielä Barcelonaan, jossa pelataan viikon mittainen Catalunya Open. 15 DARTS 3/2005

16 30 vuotta löyhässä hirressä Risto ja tytär Katariina Kun Timo pyysi kirjoittamaan pientä juttua menneistä dartsvuosista, niin ajattelin että mikäpäs siinä. Kyllä noita sattumuksia on matkan varrelle kertynyt. Mutta monet niistä olivat kuitenkin sen verran henkilökohtaisia että parempi pitää ne omassa päässä ja muistoissa kuin täällä lehden sivulla seuraavat 30 vuotta. Ja tilaakin on rajallisesti eli pitäydyn koko lailla 80-luvulla. Risto Spora Mistä kaikki alkoi? Ressun tapaa mukaillen voisi kaiken alkuun pistää: Oli iloinen ja valkoinen joulu Kaiken alkupiste on Puniksen Tikan pelaaja Ari Eklund, joka maksoi jotain housujen korjauspalkkiota tms. tekemällä tikkataulukaapin. Ruskea ja iso laatikko viipaletauluineen ilmestyi myyrmäkeläisen kerrostalon olohuoneeseen samoihin aikoihin kun tätä Dartsliiton kantamuotoa perustettiin. En siihen aikaan innostunut lajista kummoisesti, sillä muut harrasteet veivät oman aikansa. Mutta hieman useammin kuin silloin tällöin tuli tikkaa nakattua. Yleensä perjantai-iltaisin. Vuonna 1977 pitkän puhumisen jälkeen pääsimme lopulta kerhon omiin viikkokisoihin. Alle 18-vuotiaana oli pubiin pääsy tiukasti säädelty ja oma aikansa menikin tiukasti vahtivan katseen alla. Vielä 80-luvun alkupuolella oli monesti vaikeuksia saada alaikäinen pelaaja sisään pelipaikalle etenkin iltaisin pelattavissa piirisarjoissa. Kisoja tuli katsottua mutta en osallistunut niihin jonopeliotteluihin. Ensimmäinen kunnon muisto kisoista on vuodelta 1979, kun oman kerhon pelaaja oli SM-finaalissa. Minna Vuori otti hopeaa naisten singeleissä, joka pelattiin muistaakseni ensimmäistä kertaa cup-menetelmällä. 70-luku olikin niin minulle kuin liitolle harjoittelun aikaa. Esim. kun itse onnistuin ensimmäistä kertaa 180 heitossa, niin se oli iso juttu. Pidin pientä kirjaa aina sataan onnistuneeseen maksimiin asti. 180 oli myös pubeissa hieno saavutus ja melkein sait ilmaisen illan. Siihen aikaan tikat olivat hivenen paksumpia ja monessa paikassa nakattiin Piipon punapyrstöisillä. Samalla tavalla nykyisin niin tavalliset asiat kuin 15 tikan tai alle pelit olivat kaikkien pelaajien tasolla isoja juttuja ja otsikoiden arvoisia. Siihen aikaan 301 avauksella oli melkein yleisempi kuin 501 Viikkokisoissa oppi heittämään jonopeliä ja monessa paikassa oli jonottaminen yleistä aina 90-luvun alkuun. Sitten yleistyivät mies-miestä -vastaan pelit ja nyt jonopelejä pelataan aika harvakseltaan. Jonopelissä oli tuo rahapotti yleensä ihan mukava virike pelaamiselle. Isommassa porukassa riitti että voitit kerran illan aikana ja sait omasi pois koko illalta. Pari kolme voittoa piti myös vierailut tiskillä edullisina. Ensimmäinen kisa Aikaa kului, osumia tuli ja meidän perheestämme pari muuta jäsentä napsivat palkinnon jos toisenkin paikallisista kisoista aina SM-tasolle asti. Intin harmaiden jälkeen aloin heittämään hieman aktiivisemmin kerhon omissa viikkokisoissa ja vuonna 1983 astuin ensi kertaa kisaviivalle. Paikka oli meille kaikille pitkän tien kulkijoille tuttu Järvenpään Hummeri ja kisa E-Pubien SM. Tulos kirvelevä 1 3 tappio, mutta vastustajakin kova dartspeluri Göran Stockus. Tuskin olisi kisaura paremmalla vastustajalla alkaa. Sittemmin Järvenpäässä tuli käytyä useaan otteeseen eikä menestystä juuri kertynyt yhtä ottelua enempää. Toinen paikka, missä 80-luvulla pelattiin paljon, oli Turku. Siellä Proffan yläkerrassa nappasin myös ensimmäisen rankingpisteeni Winmau-karsinnassa voitolla Arto Lintuselta silmälopetuksella. Seuraavassa tuli jo totutusti takkiin enkä muista kuka nöyryytti, mutta tuo eka pojo oli aika nami. Siihen aikaan pisteitä tuli hivenen toisella tavalla kuin nykyisin. Toisenlainen ensimmäinen kisani oli vuonna 1988, kun olin ensimmäistä kertaa SM-kisan kilpailupäällikkö. Turun ykköskisapaikassa Ikituurissa pelattiin niihin aikoihin paljon kisoja ja siellä tutussa paikassa oli hyvä aloittaa kansallisten kisojen vetäminen. Kisat menivät kaiketi ihan kunnialla koska kukaan ei ole tullut jälkeenpäin muistelemaan mokauksia tai muita kommelluksia. Yksi pieni töppäys oli kuitenkin kassan unohtaminen hotellin turvasäilöön. Olin melkein kotona eli Turun kaupungin rajalla kun mieleen välähti onneksi rahat Kuusion Amin auto ympäri ja paluu nöyränä poikana takasin hotellille. Samana vuoden syksyllä olin ensimmäistä kertaa maajoukkueen johtajana. Kisojen piti olla Saksan Heidelbergissä mutta viime hetkellä suunnitelmat muuttuivat ja kisat vedettiin läpi Englannin Great Yarmouthissa. Mitaleja tuli ainakin miesten parikisassa Kokon Arille ja Ahokkaan Reijolle, voi olla että muitakin mutta en näin ulkomuistista saa niitä mieleeni. Saukkosen Kari yritti tietysti kouluttaa märkäkorvaa johtajaa, mutta klo 3 aamuyöllä en tainnut olla ihan parhaimmillani kylmässä ja koleassa asuntovaunussa eikä taida Karikaan tapausta muistaa. Järjestöelämää Perheen syytä kaikki 80-luvun alkupuolella äitini Taina istui Eteläisen piirin hallituksessa ja eräänä vuonna vuosikokoukseen tarvittiin kerholta edustajaa, kun äiti oli vastuussa hallituksen tekemisistä. Siihen aikaan hallituksen jäsenet eivät hinkuneet kokousedustajiksi vaan jääväsivät itsensä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta: Steningin Matilla taisi aina olla pari ylimääräistä valtakirjaa. Joka tapauksessa olin kerran sitten kerhon edustajana ja kuinka ollakaan valittiin varatilintarkastajaksi. Pienestä se lähti Vuosi oli tuolloin 1984 ja siitä sitten tähän päivään asti olen istunut eri dartsyhdistysten hallituksissa. Joskus on mennyt paremmin ja joskus vähän heikommalla hapella. 80-luvulta on kerhojen toiminta muuttunut huomattavasti. Samalla on muuttunut myös piirien ja liiton toiminnot. Silloin ennen kerhon pelaajat kokoontuivat viikkokisoihin ja niin teimme mekin. Maanantai-iltojen kisat keräsivät paljon pelaajia ja silloin tehtiin tulevan viikonlopun suunnitelmia ja kerrattiin edellisen pahimmat töppäykset suureen ääneen. Nyt sama tehdään sähköpostilla ja kännykän tekstiviesteillä. Kiitokset 30-vuotta taulun äärellä ja reilut 20-vuotta eri asemissa tässä liitossa on tarvinnut useita hyviä kavereita sekä taakse että eteen. Nostan vain muutaman henkilön ylitse muiden, koska muuten tästä listasta tulisi melkein loputon. Ilman Korpelan Timoa ja Hatakan Teuvoa en olisi kokenut sitä mitä koin dartsin kautta. Kai Wahlberg on tietysti myös oma lukunsa. On niitä pettymyksiäkin matkan varrelle sattunut, mutta ei ole oikeastaan kuin yksi asia joka harmittaa vielä tänä päivänä % DARTS 3/

17 Kerhot kautta aikain - mitalitaulukko Tasoitus-, C- KERHO Naiset Miehet Juniorit Seniorit + sekamest. Yhteensä Pisteet k h p k h p k h p k h p k h p k h p Ramin Darts Tot-Tikka Hertikka Tikkaklubi (Keisari, Mido) Tömärin Tikka Satatikka Kartanon Tikka(klubi) Samuli DC/Blues Perämeren Puikottajat (DC) Lahti Blue(s) LTP DC Polsun Pyry Bull s Eye Malmin Pickwick D./ MPD Wanhan Jokelan T. /WJDC , , Salon Birra DC UFO DC Kurren Perät Puniksen Tikka Rantasipi DC 1 2 3, , Päkki Darts Korso DC DT Pablo s/ Black Bird Pintikka Karhun/Punjab/Aleksi s Darts Casablanca Darts Wasa DC Hunter s Dart DC Heinola NWT(-Rosendahl) Tupla Team (Kangasala) United Players Tuopin Tikka William s Tikka Willy s DC Hertas DT Vantaa Nättitikka Pogostan Tikka Winston DC Imatra Darts/ Tippa Pub Aapelin Tikka Galliolaiset Marlén Darts, Tuoppi DC Jkylä Shakespeare Darts Siepparin Tikka Soltikka, Kujakolli DC Sport-Tikka Päivitetty 2005 Kevään SM Dartsin jälkeen 17 DARTS 3/2005

18 Pekka Vennamo jakoi Finnish Openin palkinnot vuonna 1985, jolloin Dave Whitcombe pallotteli mestariksi. Tutustuin dartsiin ollessani kaksi kesää Englannissa kieltä opiskelemassa vuosina Vaikka vuotiaalla pojalla ei virallisesti ollutkaan asiaa pubeihin, onnistuin niihin silloin tällöin livahtamaan ja kokeilemaan tikkojen heittämistä silloin niin kummalliselta näyttäneeseen sektoritauluun. Peliin osallistuneiden innostuneisuus teki vaikutuksen ja jätti uteliaisuuden peliin, jota myöhemmin ryhdyin tyydyttämään. Pekka Vennamo Kokemuksiani dartsista Suomeen syntyi ensimmäinen englantilainen pubi vasta lukujen vaihteessa. Se sai asiakkaiden keskuudessa järjestetyn nimikilpailun jälkeen nimekseen Richard s Pub. Paikan välitön tunnelma ja tietenkin Suomen ravintoloissa ennennäkemätön darts-taulu vetivät puoleensa ja minusta tuli nopeasti paikan kanta-asiakas. Monet pitkäaikaiset ystävyyssuhteet ja myöhemmin työssäni tärkeät kontaktit ovat syntyneet Rikun baaritiskin ja tikkataulun äärellä. Myöhemmin pubiin perustettiin Suomen ensimmäinen rekisteröity darts-seura Richard s Dart, jonka säännöt kopioitiin SMP:n puolueosaston säännöistä. Tämä tehtiin sen jälkeen, kun itse kehitellyt viritykset oli useampaan kertaan yhdistysrekisterissä tyrmätty. Myös lajin ensimmäinen suomenkielinen sääntökirja painettiin ja nidottiin viikonlopun ajan talkootöinä SMP:n puoluetoimiston offsetkoneella. SMP taisikin olla lajin ensimmäinen sponsori tarjotessaan välineensä ja tilansa korvauksetta käyttöön. Minulle darts on antanut vuosien varrella paljon. Pelijännityksen ja harjoittelun tuoman kehityksen antaman tyydytyksen ohella darts tarjoaa helpon tavan tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kontakteja sellaisten ihmisten välille, jotka eivät siviilielämässä muutoin kohtaa. Poliitikkona tämä oli tärkeää, koska kontaktit poliittisesti epäaktiivisiin ihmisiin ja muiden puolueiden kannattajiin ovat elintärkeitä aidon palautteen saamiseksi. Oman puolueen kannattajilta ja omalta tukiryhmältä saa vain positiivista hymistelyä, mistä yleensä ei ole paljoa apua. Darts antoi minulle myös kansainvälisiä kontakteja ja kunniaakin. Avatessani ministerinä pari kertaa Finnish Open -kilpailun tutustuin dartsin silloisiin huippunimiin, joista Suomessa tuolloin kävivät mm. John Lowe, Eric Bristow ja Jocky Wilson. Viimemainitusta kontakstista oli minulle konkreettista hyötyä käydessäni Skotlannin Edinburghissa liikenneministerikokouksessa. Kävin nimittäin erään kokoustauon aikana paikallisessa pubissa siemaisemassa muutaman half-andhalfin (puolet bitteriä ja puolet darkia) ja tulin tiskin ääressä maininneeksi tavanneeni Jocky Wilsonin ja heittäneeni dartsia hänen kanssaan samassa kilpailussa. Siitäkös riemu nousi, keskustelukumppanini ilmoitti koko pubille kovaan ääneen, että täällä istuu Jockyn kaveri! Sen jälkeen en onnistunut maksamaan itse yhtäkään drinkkiä ja loppupäivän kokouskin taisi jäädä virkamiesten hoidettavaksi. Seuraavana päivänä haggis maistui sitä paremmalle! Kilpailusaavutukseni dartsissa jäivät vähäisiksi. Yhdessä SM-kisassa taisin olla 16 parhaan joukossa ja paras rikulainen. Kilpailumenestyksen sijasta darts on antanut minulle mukavan tavan harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä ja tavata monenlaisia ihmisiä. Se on opettanut tarkkuutta ja kurinalaisuutta ja mm. sen, että alkoholi ja kilpailusuoritukset eivät kuulu yhteen. Nykyisin tikat eivät enää kuulu aina mukana kulkevaan vakiovarustukseeni. Talvet vietän Espanjassa, josta en ole vielä taulua löytänyt ja golf vie siellä muutoinkin valtaosan vapaa-ajasta. Molemmat ovat kuitenkin sukulaislajeja vaatiessaan tarkkuutta ja kykyä toistaa samanlainen liikerata ja suoritus useita kertoja peräkkäin. Muita sukulaislajeja, joita olen myös itse harrastanut ovat ammunta ja keilailu. Kun dartsia seuraa nykyisin havaitsee, ettei se lajina paljoa julkisuudessa näy. Tämä lienee syynä siihen, että harrastuspaikkojen määrä on vähentynyt, eikä esimerkiksi vanhaa kunnianarvoisaa Richard s Pubiakaan enää ole. Lajiin tarvittaisiin uusia suomalaisia huippuja ja heidän mukanaan tuomaa julkisuutta, joka vetäsi myös harrastajamäärät nousuun. Lahjakkaat pelaajat, lisätkää harjoittelua ainakin puolella, niin tulosta alkaa syntyä! Toivotan 30-vuotiaalle Suomen Dartsliitolle mitä parhainta menestystä seuraavalle vuosikymmenelle. Intoa ja osaamista lajin kehittämisessä! % DARTS 3/

19 19 DARTS 3/2005

20 Aloittelijalle tärkeitä ovat kisat, ja niitä pitää kiertää niin paljon kuin pystyy. Tarvitaan sopivasti röyhkeyttä niin, ettei kunnioita ketään. Ei kisoihin ainakaan ujostelemaan kannata mennä. Matin Pub Jyväskylän keskustassa oli paikka, josta keskisuomalainen darts sai alkunsa. Alle parikymppisenä kloppina Kexi Heinäharju kävi pubissa ja joutui kisaan sattumalta. Ami Grönroos meni vessaan ja heitti tikat Kexille ja pyysi tuuraamaan. Isossa Tiuhassa oli vuorossa numero 13 ja pikku neuvojen jälkeen heitin kolme kenttää ja se oli menoa, Kexi muistelee. Pyysivät heittämään kisan loppuun asti ja sen jälkeen oli aina taskut pullollaan kolikoita. Elettiin jonopelien aikaa vuonna 1974 ja siitä sai alkunsa legendaarinen ura, joka jatkui pitkälle 90-luvulle asti. 41 kansainvälistä edustustehtävää, 29 SM-mitalia, ja lukematon määrä tarinoita. Kexi tunnettiin, tunnetaan ja muistetaan niin hyvässä kuin pahassa. Dartsin Matti Nykänen oli pelaajana värikäs persoona, joka ei jättänyt ketään kylmäksi, mutta maine kasvoi. Pekka Laihon ja Pekka Vennamon ohella Kexi oli ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen pelaaja, joten ei ihme, että elävä legenda valittiin myös vuosisadan pelaajaksi. 70-luvun jonopelit eivät vielä tehneet Kexille oikeutta, mutta kun päästiin pudotuspeleihin, alkoi tapahtua. Hävisin alussa aina ensimmäisen pelini, mutta kun sen kerran selvitin, voitin koko kisan, kertoo Kexi. Vuoden 1978 Savonsolmu Cupin jälkeen menin Helsinkiin ja voitin uudelleen. Minustako opettaja, totesi Kexi, ei ikinä. Ihan tuskan hiki pamahti pintaan, ja niin ura yliopistossa vaihtui Matin Pubin tauluun, josta tuli himoharjoittelijan toinen koti. Määrä korvaa laadun Olin aikamoinen harjoitushullu ja treenasin helposti 8-9 tuntia päivässä, mikä kuvaa hyvin Kexin luonnetta muutoinkin. Kexille tärkeää oli aina määrä, mitä tahansa sitten tekikin. Uintitreenit alkoivat jo 1975 ja alun kilometristä päivittäinen uintimäärä kasvoi nopeasti kuuteen kilometriin. Lenkkeily tuli myöhemmin, mutta totta kai siinäkin piti tavoitteeksi asettaa maratoni, joka toteutuikin muutama vuosi sitten yhdessä toisen legendan, Kari Saukkosen kanssa. Harjoitustaululla Kexin erikoispeli oli taulun ympäri tuplilla. Kexille siinäkään ei riittänyt perinteinen pelimuoto. Seuraavaan numeroon pääsi yrittämään vasta, kun kaikki kolme tikkaa olivat samalla kertaa vaaditussa tuplassa. Ja totta kai sitä piti pelata aikaa vastaan. Jos joku haluaa yrittää, Kexin huikea ennätys tässä pelissä on kaksi tuntia ja 17 minuuttia. Things happen, try again Kexi ei koskaan onnistunut kisoissa tekemään 9 tikan peliä, mutta kotioloissa niitä syntyi kymmeniä. World Prossa harjoittelin yhdessä Russell Stewartin kanssa ja heitin 9 tikan pelin niin, että viimeinen tikka (x18) tuli kumina, Kexi kertoo. Russell poimi tikan maasta ja sanoi, Things happen, try again. Ja ekalla sisään. Pelkästään sen kuukauden aikana syntyi kaksi muuta 9 tikan sarjaa. Ja kovia ovat muutkin ennätykset. Pikku Tiuhassa paras tulokseni on 299 ja isossa olen saanut aikaan 63 osumaa, hän summaa. Tuhatyks meni parhaimmillaan 24 tikalla ja kesti 333 tikkaa. Matin Pubissa treenasin usein kuudella tikalla, Kexi selittää ja kertoo, miten siihen päätyi. Heitin omillani kolme silmää, ja portsari totesi, ettei sovi enää. Pyysin lisää tikkoja ja heitin kaksi seuraavaa silmään ja vikan ulkopihaan ja ihmiset taputtivat. Siihen aikaan ihmiset tulivat oikein katsomaan, kun treenasin. Parhaat muistot Ensimmäinen edustustehtäväni oli Nordic Cup 1980, mutta parhaiten on jäänyt mieleen Eurooppa Cup samana vuonna. Istuttiin tappion jälkeen yhdessä Evakon kanssa ja kat- DARTS 3/