MALLIVASTAUKSET/ARVIOINTIPERUSTEET. Kauppaoikeus pakollinen aineopintotentti, täydennystentit

Transkriptio

1 MALLIVASTAUKSET/ARVIOINTIPERUSTEET Kauppaoikeus pakollinen aineopintotentti, täydennystentit

2 2 Tehtävä 1 (Toiviainen) 1 a) OYL 9:5.2:n 2 k.:n mukaan yksi pakollinen varsinaisessa yhtiökokouksessa käsiteltävä asia on voitonjaosta päättäminen. Se ei kuitenkaan estä päättämästä osingon tai lisäosingon jakamisesta ylimääräisessäkään yhtiökokouksessa. Rajoituksen voitonjaon määrälle (kokonaismäärälle) muodostaa kuitenkin OYL 12:2.1:n säännös (lainkohtaa muutettiin lailla /1306; asiallisesti se ei muuttanut aikaisempaa oikeustilaa), jonka mukaan yhtiökokouksessa ei saa päättää jakaa enempää osinkoa kuin viimeksi päättyneeltä tilikaudelta (tapauksessa pörssiyhtiö - viimeksi päättynyt tilikausi on ollut , eli tämä edellytys täyttyy) vahvistetun taseen (vahvistettu ilmeisestikin OYL 9:5.2:n 1 k.:n mukaisesti ) osoittama vapaa oma pääoma lainkohdassa mainituilla vähennyksillä. Tapauksen selosteesta ei selviä, onko tuollaista jakokelpoista vapaata omaa pääomaa ollut taseen mukaan - todennäköisesti kyllä. Laissa ei ole suoranaista säännöstä lisäosingon maksamisesta. Sen pohjana on kuitenkin oltava OYL 12:2.1:n mukainen tase, ja jo jaettavaksi ( kokouksessa päätetty) osingon määrä vähentää sitä määrää, joka ylimääräisessä yhtiökokouksessa voidaa päättää jaettavaksi lisäosinkona. b) Tämä onajännä@ kysymys, jonka arvostelu perustui ennen kaikkea ongelman hahmottamiseen. Osingon maksaminen perustuu (ks. kohta a) taseen osoittamaan vapaaseen omaan pääomaan. Se ei kerro, onko yhtiönakassassa@ (käteis)varoja irrottaa osingon maksamiseen - sinänsä sitä voidaan jakaa, jos tase vain osoittaa voitonjakokelpoisia varoja olevan. Toisaalta yhtiön velatkin pitää hoitaa, ja niistä suoriutuminen saattaa yhtiössä edellyttää myös velan tai muun vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen hankkimista (mikä ei tapauksesta ilmene). Mikäli yhtiö ottaa velkaa osingon maksamista varten, voidaan hyvällä syyllä katsoa, että velan hoitamisen aiheuttamat korko- ym. kulut ovat menoja yhtiön näkökulmasta, joilta säästyttäisiin, jos velkaa ei otettaisi. Se tarkoitus, johon velka otetaan, on tästä syystä todennäköisesti

3 3 yhtiön edun vastainen ja saattaa olla ristiriidassa OYL 8:14.1:n ja 9:16:n yleislausekkeiden kanssa: niissähän kielletään ryhtymästä toimeen, joka on omansa tuottamaan epäoikeutettua etua esimerkiksi osakkeenomistajalle muun muassa yhtiön kustannuksella. Siitä huolimatta, että viime syksynä tällaisia lisäosingonmaksuja toteutettiin eräissä pörssiyhtiöissä, voidaan hyvällä syyllä väittää, että ottamalla lainan tapausselosteessa mainittuun tarkoitukseen hallitus aiheuttaa yhtiölle lainasta johtuvien kustannusten suuruisen vahingon, josta ilmeisesti kaikki osakkaatkin ovat tietoisia. Oma tulkintani on siten se, että kun yhtiö ei voi maksaa osinkoa ottamatta sitä varten velkaa, siitä on pidättäydyttävä; yhtiön OYL 12:1.2:n voitontuottamistarkoitus Aei aja yleislausekkeiden (muitakin perusteltuja tulkintoja on hyväksytty). c1) Tämä kysymys liittyy ajankohtaiseen käytännön yritysjärjestelyyn (Fortum Oyj - Neste Oil Oyj - siinä Fortumin osinko ja sen osittainen jakautuminen päätettiin varsinaisessa yhtiökokouksessa, joten lisäosingon maksamista järjestely ei koskenut). OYL 3:1.5:n nojalla osakkeenomistajalle ei voida asettaa maksuvelvoitteita yhtiötä kohtaan muuta kuin yhtiöjärjestysmääräyksen perusteella. Ottamalla vastaan Indeed Greed Oyj:n osakkeet Neilikka Nuukalle syntyy velvollisuus maksaa lisää arvo-osuustilin hoitomaksuja. Tätä voitaisiin käyttää perusteluna toimenpiteen lainvastaisuudelle. Toisaalta OYL 3:1.5 koskee vain maksuvelvollisuutta yhtiötä (Fingreed Oyj) kohtaan, ei muihin tahoihin nähden. Tästä syystä OYL 3:1.5:a ei voida soveltaa Indeed Greed Oyj:n osakkeiden vastaanottamiseen. Sen takia Fingreed Oyj:n ei tarvinne myöskään varautua siihen, että osakas, joka ei halua ottaa Indeed Greed Oyj:n osakkeita, voisi saada niistä rahallisen hyvityksen. Neilikka Nuuka voi lisäksi myydä saamansa Indeed Greed Oyj:n osakkeet ne saatuaan ja välttyä näin niiden hallussa pidosta johtuvista tilinhoitomaksuista (käytännössä hän kuitenkin ilmeisesti joutunee ottamaan osakkeet ensin vastaan, jolloin tilinhoitomaksu tulee ainakin kerran maksettavaksi; lisäksi hänelle syntyy tarpeettomia toimeksianto- ym. kuluja myydessään aikanaan Indeed Greed Oyj:n osakkeet. Osakkeiden vastaan ottamiseen velvoittamisen lainvastaisuutta voitaisiin perustella myös yleisillä velvoiteoikeudellisilla periaatteilla (kielto tehdä sopimuksia, joista aiheutuu velvollisuuksia ulkopuoliselle).

4 4 Tapauksessa on kuitenkin kysymyksessä jakautuminen. Neilikka Nuukalla ei ole OYL 14a:3.5:n verr. OYL 17:3.3:n nojalla oikeutta vaatia Fingreed Oyj:a lunastamaan hänen osakkeensa, sillä vastaanottava yhtiö (Indeed Greed Oyj) ei ole yksityinen osakeyhtiö (arvostelussa on otettu huomioon se, että Rissanen ym. s. 348 antaa epämääräisesti ymmärtää, että osakkaalla olisi jakautumisessa oikeus vaatia OYL 14:12:n mukaista lunastusta). c2) Sikäli kuin lehtitietojen mukainen vastikkeen jakautuminen toteutuisi, Neilikka Nuuka saisi kuusi Indeed Greed Oyj:n osaketta. Lisäksi hänelle jäisi kaksi sellaista osaketta, joihin liittyisi oikeus kahdella (Fingreed Oyj:n) lisäosakkeella saada yksi Indeed Greed Oyj:n osake. Miten menetellään, on arvosteltu ottamalla huomioon se, että vastausta ei välttämättä löydy kurssikirjallisuudesta eikä lainsäädännöstä. Kysymyksessä on kuitenkin osakkeenomistajan taloudellinen oikeus (oikeus saada - tässä - Indeed Greed Oyj:n - uusia osakkeita aiemman omistuksensa mukaisessa suhteessa), jota ei voida mitätöidä ilman hänen omaa suostumustaan. Näin ollen, sen jälkeen kun päätös jakautumisesta on tehty tuo oikeus Indeed Greed Oyj:n osakkeisiin Airtoaa@ Fingreed Oyj:n osakkeista erilliseksi varallisuusarvoiseksi oikeudekseen, joka on siirrettävissä (eli realisoitavissa). Tämän kaltaisissa tapauksissa yleinen käytäntö (jakautumissuunnitelmassa on mainittava tällaisistakin asioista, ks. OYL 14a:2 verr. OYL 14:4-7) lienee se, että osakas saa ilmoituksen mainitun kaltaisesta oikeudestaan, ja ellei hän muuta ilmoita nuoaylimääräiset 2 osakkeeseen liittyvää merkintäoikeutta@ (huom. ei siis Fingreed Oyj:n osaketta) myydään hänen lukuunsa julkisessa arvopaperikaupassa, ja Neilikka Nuuka saa niiden osaltaamarkkinahinnan@ mukaisen hinnan (joku vastaavassa asemassa olevahan saattaa hyvinkin olla halukas ostamaan nuo puuttuvat kaksi merkintäoikeutta saadakseen yhden Indeed Greed Oyj:n osakkeen). HUOM: Opetuksellisista syistä vastaus on tässä huomattavasti pitempi kuin mitä tarvittiin pisteiden saamiseen Tehtävä 2 (Oesch)

5 5 Rissanen ym. s , 697. Tehtävä 3 (Mononen) Kysymyksessä tuli ensinnäkin selvittää kahden käsitteen merkitys, eli mitä tarkoitetaan väärinkäyttöperiaatteella ja mitä yksinomaisuussopimuksilla (yksinosto ja yksinmyynti). Molemmat käsitteet on määritelty Yritysoikeus-teoksessa (mm. s ). Väärinkäyttöperiaatteen kautta voitiin päästää pohtimaan kysymystä siitä, sovelletaanko kilpailuoikeudessa ns. kielto- vai väärinkäyttöperiaatetta. Tilannehan muuttui merkittävällä tavalla kilpailunrajoituslain muutosten yhteydessä. Meillä pitkään voimassa ollut ja väärinkäyttöperiaatetta ilmentänyt kilpailunrajoituslain 9 kumottiin ja näin ollen siirryttiin kieltoperiaatteen suuntaan. Tästä voi lukea mm. hallituksen esityksestä HE 11/2004. Tämä pohdiskelu puuttui valtaosasta vastauksia. Vastauksessa voitiin sitten tämän jälkeen tarkastella yksinomaisuussopimusten suhdetta voimassa olevaan kilpailunrajoituslakiin. Tämä tuotti suurimmalle osalle opiskelijoista vastauksista saadut pisteet. Tehtävä 4 (Viitanen) Tapauksessa tuli arvioida Joensuun Virvoke Oy:n markkinointikampanjaa markkinoinnin sääntelyä koskevan kuluttajansuojalain 2 luvun perusteella. Useimmat vastaajat sovelsivat markkinointikampanjaan KSL 2:5 säännöstä, joka kieltää sattumanvaraisten etujen tarjoamisen markkinoinnissa, mikäli niiden saamisen edellytyksenä on hyödykkeen ostaminen tai ainakin ostotarjouksen tekeminen. Tämän säännöksen soveltuvuus tapaukseen ei ole kuitenkaan mitenkään selvää. Kuten oppikirjasta ilmenee, sattumanvarainen etu liittyy yleensä markkinointiarpajaisiin. Sen sijaan huutokaupassa voittaja ei määräydy sattumanvaraisesti, vaan voittaja on se, joka tarjoaa eniten. Tapauksessahan saattoi parantaa omia voitonmahdollisuuksiaan

6 6 ratkaisevasti hankkimalla itselleen yhä enemmän korkkeja, käytännössä Orangejuomapulloja ostamalla. Toisaalta on myönnettävä, että tapauksessa oli piirteitä, jotka läheisesti muistuttavat sattumanvaraista etua. Näistä keskeisin on se, että kuluttajille on käytännössä vaikeata etukäteen arvioida, kuinka paljon korkkeja tarvitaan halutun matkan voittamiseen. Näin erityisesti sen vuoksi, että kuluttajalla ei tarjousta tehdessään ole tietoa muiden kuluttajien samasta matkasta tekemistä tarjouksista. Siten käytännössä voittajan määräytyminen voi perustua ainakin jossain määrin sattuman varaan. Tärkeintä oli kuitenkin pohtia vastauksessa KSL 2:1 soveltuvuutta tapaukseen. Ensinnäkin, kuten oppikirjasta ilmenee, markkinatuomioistuin on ratkaisukäytännössään puuttunut useasti KSL 2:1.1 yleislausekkeen nojalla markkinointiarpajaisten käyttöön silloin, kun arpajaiset muodostavat hallitsevan osan markkinointia, toisin sanoen itse myytävä hyödyke ja sen ominaisuudet jäävät arpajaisten varjoon. Vaikka tapauksessa ei siten suoranaisesti olekaan kysymys markkinointiarpajaisista, on kyseessä kuitenkin käytännössä hyvin pitkälle saman tyyppinen tilanne: lisäedun - mahdollisuuden osallistua tekstiviestihuutokauppaan - rooli muodostuu helposti keskeiseksi ja itse myytävä tuote jää taka-alalle. Sen vuoksi markkinatuomioistuimen edellä mainitulla ratkaisukäytännöllä on varmasti merkitystä myös tämän tapauksen ratkaisun kannalta. Toiseksi markkinointia, joka ei pidä sisällään kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on KSL 2:1.2 nojalla pidettävä aina sopimattomana. Keskeistä tältä osin on muun muassa se, että markkinoinnista käy selvästi ilmi hyödykkeen tai muun etuuden kokonaishinta: minkälaisella taloudellisella panostuksella kuluttaja saa sen itselleen. Tapauksessa korkkeja keräämään ryhtyvällä kuluttajalla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaisella taloudellisella panostuksella hänellä on reaaliset mahdollisuudet

7 7 saada havittelemansa matka. Tämä ei käy ilmi edes osallistumalla kerran kokeilumielessä huutokauppaan, sillä kesän kuluessa lentojen hinnat luonnollisesti nousevat käyttämättömien korkkien määrän lisääntyessä. Joka päivähän myydään vain yksi matka ja käyttämättömillä korkeilla on mahdollisuus osallistua myöhempiin huutokauppoihin. Pahimmassa tapauksessa kuluttaja voi ostaa useampi sataa pulloa sekä lähettää useita yhden euron hintaisia tekstiviestejä ja jäädä silti ilman itselleen sopivaa matkaa. Tapaukseen tulee sovellettavaksi myös KSL 2:4, jonka mukaan lisäetutarjouksesta on käytävä selkeästi ilmi sitä koskevat ehdot. Tältä osin voidaan tietysti pohtia, täyttyykö edellytys, jos tarjousehdot käyvät ilmi pelkästään juomapullon etiketin takaa olevasta tekstistä. Tapauksen arvioinnissa huomio kiinnittyy myös siihen, että teksti-viestien hinta ylittää selvästi niistä normaalisti perittävän hinnan. Osaksi näillä kuluilla katetaan tietysti seuraavana päivänä lähetettävät vastaukset huutokauppaan osallistuneille, mutta siitä huolimatta hinta ylittää selvästi omakustannushinnan muodostuen panimoyritykselle erääksi tavaksi kerätä rahaa. Ks. myös Rissanen ym. s Tehtävä 5 (Norros) - AKL:ssa ei ole säännöstä yhtiösopimuksen vähimmäissisällöstä. Kaupparekisterilain 6 :ssä on kuitenkin luettelo asioista, jotka on mainittava kommandiittiyhtiön perusilmoituksessa. Tutkintovaatimuksissa (Yritysoikeus, 1999, s ) esitetyn kannan mukaan lienee katsottava, että KRL 6 tosiasiallisesti määrää myös yhtiösopimuksen vähimmäissisällön. - Ei-välttämättömien seikkojen osalta pisteytys perustui vapaaseen kokonaisharkintaan. Vastauksissa arvostettiin sitä, että vastaaja hahmottaa AKL:n tahdonvaltaisten

8 8 säännösten kokonaisuuden ja erityisesti sitä, että hän tunnistaa lakiin sisältyvät mahdolliset sudenkuopat. Tällaisia asioita on tarkasteltu Yritysoikeus-kirjassa muun muassa sivuilla