Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10. Sekahedelmä

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Sekahedelmä

2 Sisältö Pääkirjoitus... 3 Ei koske Suomea... 4 Sihteerin terveiset... 5 Aluesihteerin palsta... 6 Historiapläjäys... 8 SEL:n kesäpäivät Turussa Slangi-visa Naapurikateus Kekkosen aika Syyskokous Sekahelmä Päätoimittaja Heikki Vesanto luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Painopaikka Grano Oy, Kuopio Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy joulukuussa Aineistot mennessä päätoimittajalle. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry ao. Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs, Helsinki puh Johtokunta 2014 Puheenjohtaja: Jukka Nissinen GSM sff.fi Varapuheenjohtaja: Juha Sulisalo, Paulig Sihteeri: Olli Hallikas GSM meira.fi Osaston varasihteeri: Tarja Palmamäki, Meira Eija Högel, Paulig Timo Hämäläinen, Halva Chau Ngyen, Finncatering Jaska Nissinen, Koff Antti Tervonen, Koff Pekka Helin, Koff Tiina Salenius, Meira Timo Keto, Mildola Heikki Vesanto, Mildola Jaokset ja vastaavat Taloudenhoitaja: Pirjo Vainio puh , GSM selry.fi Talousjaos: Puheenjohtaja, vara-pj, sihteeri, taloudenhoitaja Tiedotusjaos: Jukka Nissinen, Olli Hallikas ja Heikki Vesanto, Sekahedelmän päätoimittajana Opinto-ja nuorisojaosto: Olli Hallikas Antti Tervonen Urheilujaos: - kesälajit Antti Tervonen, Koff - talvilajit Timo Hämäläinen, Halva Sekahedelmä

3 Pääkirjoitus Morjens toverit Natoon natoon, ulvoo kilvan ko koomus, demarit ja RKP:läinen puolustusminis teri, jota joissakin piireissä leikkisästi "harry potteriksikin"nimitetään ja joka ei ole kuulemani mukaan itsekkään edes inttiä käynyt. Jotkut vaan aikoinaan leukaili vasemmistoliiton entisen liikenneministerin ajokortin puutteesta. Kokoomuksen ykkösketju, Jyrki Katainen, Pertti Salolainen ja Alexander Stubb, ovat innokkaimmin viemässä Suomea Natoon. Sama porukka on innokkaimmin leikkaamassa vähäosaisten etuja. Meillähän ei menekkään vielä tarpeeksi fyrkkaa EU:n touhuihin, varsinkaan nyt kun ollaan mukana näissä hölmöissä pakotteis sa naapuria kohtaan. Sehän olisi pientä porvarihallituksen mielestä, jos niiden ta kia menetettäisiin muutama sata elintarvikealan duunimestaa. Tärkeintähän on, että ulvotaan samassa kuorossa muiden EU maiden kanssa seurauksista välittämättä. Pitäähän Suomen tässäkin hommassa olla EU:n malli oppilas. Pamlasin kerran entisen kansanedustajan Jaakko Laakson kanssa ja tuli puhe Suomen mahdollisesta liittymisestä Natoon. Funtsimme silloin miten paljon se tulisi meille suomalaisille veronmaksajille maksamaan? Silloin ei ollut edes tälläinen lama-aika. Eikä valtion velka niin iso kuin nykyisin. Nato on asettanut jäsenilleen tavoitteeksi, että puolustusmenojen pitäisi olla kaksi prosenttia bruttokansantuot teesta (bkt), siis noin kolmanneksen enemmän kuin Suomen nykyinen puolustusbudjetti. Uskoimme kuitenkin, että luultavasti Natosta tulisi ainakin määräys meidän itä-rajan täydellisestä uudelleen varustelusta. Onhan sen rajan takana suuri mörkö, jota ennen tosin hyvänä kauppanaapurina pidettiin. Kuinka paljon se maksaisi Suomen veron maksajille? Toivottavasti Suomalaiset ei sorru tähän Nato-intoiluun ja mielummin kauppasuhteet säilyisivät ja kehittyisivät edelleen EU:n ja Naton pelleilystä huolimatta. Mitenhän se lisävarustelu kävisi yksiin niiden säästötavotteiden kanssa, joita ollaan kohdistamassa puolustusvoimiin? No ainahan voidaan ottaa uutta valtion velkaa jos EU:n jäsenmaksujen jälkeen ei jää fyrkkaa tarpeeksi Natoon liittymisen kuluihin. Kyllä jälkipolvet ne varmaan mielellään maksaa niin kuin nykyisetkin velat. Tai ainahan voidaan leikata lisää niiden hyvin voinnista, jotka eivät pysty sitä vastustamaan ja joilla ei ole varteenotettavia edustajia päättävissä puolueissa, kuten esimerskiksi työttömät ja eläkeläiset. Näitä juttuja voidaan taas funtsia kun seuraavan kerran äänestetään asioidemme päättäjistä. Toivoisinkin, ettei meistä tulisi koskaan eläkeläisiä tai työttömiä, valitettavasti meistä jotkut ovat jo näitä. Hessu Sekahedelmä

4 Puheenjohtajalta Ei koske Suomea Liiton kesäpäivät pidettiin tänä vuonna Turussa. Kesän parhaat bileet. Urheilua ja rentoa yhdessä oloa. Osaston puheenjohtajana oli vaikea esittää vaatimatonta, kun Sankar-urhomme putsasivat palkintopöydän. No eihän tässä mitä, olittehan te muutkin ihan hyviä. Monia kesäpäiviä nähneelle kesäpäiviin liittyy haikeaa luopumista. Elokuun lopussa kukkein kesä alkaa väistämättä jäädä taa. Prätkäillessä ei enää pärjää t-paidalla. Koittaa syksy. Meille elintarviketyöläisille syksyn koleutta lisäävät Venäjä-pakotteet. Itäkauppaa käyvät työnantajamme joutuvat pienentämään tuotantojaan. EU-kerhoon kuulumisen raadollisuus näyttää kasvonsa. Ranska voi toimittaa Venäjän Mustanmeren laivastolle sotaaluksia, mutta Suomi ei voi viedä haitekjuustoa. Läntisen Euroopan talouden uutisoidaan pikkuhiljaa elpyvän. Hyvä. Johan tässä on sukellettukin. Isojen EU-talouksien imussa on Suomellakin toivoa paremmasta. Orastavan nousun jatkuminen edellyttää onnistumista Venäjä-suhteissa. Lähes 40% Euroopan energiasta tulee idästä. Meillä täällä Pohjolan Japanissa uutiset ovat melkoisen negatiivisia. Ennätyslukuja työttömyydessä. Enää ei lomautella, vaan irtisanotaan. Edes kykypuolueessa ei enää viljellä lamaa ja niskalenkkiä samassa lauseessa. Reilut tuhat kilometriä kaakkoon meiltä, maailma on romahtanut. Itä-Ukrainan uutisointia seuratessa tulee mieleen monenlaista. Muutama kuukausi aiemmin elo oli auvoista. Tehtaiden piiput työnsivät savua taivaalle. Uusia asfaltteja. Vauraampaa tulevaisuutta. Töihin kiiruhtavia ihmisiä. Puistojen penkeillä onnellisia eläkeläisiä. Lastenvaunuja työnteleviä äitejä. Joen varressa sorsia ruokkivia rakastuneita. Aurinkoa ja sinistä taivasta. Ja yhtäkkiä, muutos. Tuhansia kuolleita. Tykkien jylinää ja savuavia raunioita. Epäuskoinen olo, ei näin voi käydä vuoden 2014 Euroopassa. No nyt kävi. Totta kai meidän täytyy tiedostaa mitä muualla tapahtuu. Nykyisessä, alati pienenevässä maailmassa, kaikki linkittyy kaikkeen. Nykyolettaman mukaan ollaan lähiaikoina lähdössä nousuun muun Euroopan perässä. Kun tuo nousu koittaa, tulee meidän olla valmiita vääntämään kättä kapitalistin kanssa voiton hedelmistä. Kympin puheenjohtaja Jukka Nissinen Sekahedelmä

5 Sihteerin terveiset Morjens toverit! Kesä meni ja syksy tekee tuloaan. Meillä Meiralla kulunut lämmin kesä oli todella haastava (haastavalla - tarkoitetaan nykyään vaikeaa-mahdotonta jne., sinänä? vieroksun koko sanaa ). Lämpötauotus tietty toimi mutta kuinkahan monta hiki litraa ja työtuntia olisi säästetty jos lähtökohtaisesti sisälämpötila pystyttäisiin pitämään alle 28 C. Syksy aktvoi myös politiikkaa. Ja taas ison hallituspuolueen ulostulo oli, että Pekkaset pois, Suomessa tehdään liian lyhyttä työviikkoa. Tämä sama märkä uni on niitä vainonnut vuosikaudet. EI ONNISTU. Tästä pidetään kiinni! Se siitä. Luottamusmies valinnat ovat taas edessä tänä syksynä. Kiinittäkää huomiota ei pelkästään halukkuuteen vaan ennen muuta sopivuuteen Jess! Hyvät syksyn jatkot Olli Onnittelut Ainolle Aivan syksyn alkaessa Aino Pakkala, osaston kympin eläkkeellä oleva taloudenhoitaja täytti 80-vuotta. Hän toimi ensin 16 vuotta Suomen Tupakassa ja Helsingin tupak - katyöläisten ammattiosaston taloudenhoitajana, sitten seuraavat 16 vuotta eri elin - tarvikealojen ammattiosastoista yhdistyneen osasto kympin työntekijänä. Aino osallistui nuoruudessaan suureen kamppailuun suomalaisen sosiaaliturvan puolesta ja hoiti ihmisten isoja ja pieniä asioita tarkasti ja säntillisesti. Minua, onnetonta hutilusta ja boheemia hän yritti opettaa monella eri tavoin, joskus oppi meni perille, toisinaan ei. Teimme työtä yhteisessä toimistossa ja puhelemme aina silloin tällöin myös nykyään yhdessä, moitimme maailmanmenoa ja hulluja poliitikkoja. Ainon äänestä kuuluu suuri huoli, kun hän kertoo yhä uudelleen ja uudelleen nykyisen kotikaupunkinsa Kajaanin leipäjonoista. Vaan nauramme me välillä ja Ainon naurun muistanevat kaikki alan työläiset, jotka yhtynevät onnitteluihin. Onnea Ainolle syntymäpäivän johdosta! Päivi Uljas Sekahedelmä

6 Aluesihteerin palsta Jouni Konttila, aluesihteeri, Osta asunto, saat Eläkkeitä auton kylkiäisenä ja riistoa Edellisen eläkejärjestelmän muutoksia ei ole edes ehditty vielä kunnolla selvittää, kun jo tekemässä uusia muutoksia. Viimekerralla tullut eliniänodote heikentää selkeästi eläkkeiden tasoa. Matkan varrella tulleet osaaika eläkkeen ikärajan ja ns putken ikärajan nosto on duunarille kauhea. Harva elintarviketyöläinen työskentelee nykyiseen 63 vuoden eläkeikään. Työ on raskasta ja kuormittavaa. Kun duunari menettää työkykynsä alle 60 vuotiaana ja samalla työnsä on odotettavissa kurjuutta loppuelämäksi. Nykyiselläänkin on mahdotonta saada työtä ja kun työsuhde päättyy on ansiosidonnaisen 500 päivän jälkeen on ainoa ansio työmarkkinatuki, jota ei lasketa eläkkeeseen. Eläke siis pienenee monella duunarilla kahta kautta. Mikäli eläkeikää edelleen nostetaan ei kurjin juttu ole se, että joutuu työskentelemään pitempään vaan se, että työkykyä ei ole. Usein ei työtäkään, eikä iäkäs sitä duunia mistään saa. Mikäli joutuu olemaan vuosia ilman ansiotuloja on eläke niin pieni, että sillä ei tule elämään säällisesti. Toimeentuloluukku tulee olemaan yhä useamman arkea eläkkeellä. Suotavaa olisi, että Sak ja ammattiliitot pitäisivät kiinni päätöksistään, että eläkeikää ei nosteta. Samalla pitäisi sopia, miten turvataan työkykynsä menettäneiden elämä ja ansiotaso. Vuokrayritykset käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen maahanmuuttajia. Palkanlisiä ei makseta ja vilunkia harrastetaan kaikessa mahdollisessa. Isojen vuokrayritysten osalta virheet korjataan niiltä, jotka asiasta huomauttavat mutta suuri osa jää ilman työehtosopimuksen ja lain mukaisia palkkoja. On meidän kaikkien etu, että työpaikoilla pääluottamusmiehet selvittävät omalta osaltaan vuokratyöntekijöiden palkkatason ja kannustavat heitä valitsemaan omia luottamushenkilöitä. Lainsäätäjä ei ole kyennyt turvaamaan palkansaajien asemaa työmarkkinoilla. Valvonta ei pelaa ja sitä käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Myös elintarvikealalla vuokratyö lisääntyy ja epäkohtien selvittely vie yhä enemmän aikaa. Siksi on tärkeää, että asiat selvitetään työpaikoilla ja käytetään hyväksi tiedonsaantioikeutta ja pyritään pääkäyttäjä yrityksen kanssa sopimaan miten valvonta hoidetaan. Hyväksymällä huonot työehdot ulkopuoliselle työvoimalle samalla sahataan omaa oksaa ja vuokratyö lisääntyy. Mikäli työehdot ja palkat ovat samat, kuin omalla henkilöstöllä ei pitäisi olla tarvetta vuokratyöhön. Sekahedelmä

7 Sekahedelmä Osasto 10 tukee jäseniään 25

8 Historiapläjäys, eli miksi sana kauttakulkusopimus tuo kylmät väreet Sopimukset saksalaisten mittavista asetoimituksista Suomeen ja saksalaisten joukkojen siirtämisestä Suomen kautta Pohjois-Norjaan allekirjoitettiin syys-lokakuussa Rauhan aikana syyskuun 22. päivänä 1940 Vaasan läänin maaherra Jalo Lahdensuo ja poliisimestari totesivat äimistyneinä, että vieraita sotajoukkoja marssi täyspakkauksissa kaupungin läpi. Pahan aavistuksen vallassa joukkoja katselivat ristikoiden takaa myös Vaasan linnaan suljetut rauhan aktiivit. Natsi-Saksan joukot olivat edellisenä iltana nousseet maihin Vaasassa ja Oulussa ja matkalla Pohjois-Norjaan. Siellä niiden tehtävänä oli miehittää malmikentät ja muodostaa tukialue Neuvostoliittoon hyökkäämistä varten Suomen maaperältä. Saksalaisjoukkojen maahantulo tapahtui hallituksen sisäpiirin tekemän ns. kauttakulkusopimuksen perusteella. Suomen koko hallitus sai tietää asiasta vasta parin päivän kuluttua, ja eduskunnalle viikko sen jälkeen, kun saksalaiset olivat nousseet maihin. Ulkoministeri Witting selitti, että kysymys oli Pohjois-Norjaan sijoitettujen saksalaisten joukkojen lomalaiskuljetuksista. Kuultuaan jälkikäteen kauttakulkusopimuksesta presidentti Kallio järkyttyi ja menehtyi pian sydänkohtaukseen. Tilalle valittiin poikkeuslain turvin (entisin valitsijamiehin) Risto Ryti. Suomen armeija ja viranomaiset avustivat saksalaisjoukkojen kuljetuksia: Rovaniemelle rakennettiin leiri miehelle, toinen Ivaloon, jne. Joukot kuljetettiin Pohjanmaan satamiin ja sieltä rautateitse Rovaniemelle. Pohjoiseen matka jatkui autokuljetuksina pitkin Jäämerentietä. Osa lomalaisista jätettiin jo matkalle, sillä kauttakulun varjollas natsi-saksan armeija tosiasiassa miehitti syksystä 1940 alkaen Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia. Se sijoitti alueelle pysyvästi yli sotilasta, asetti hallintoelimiä, perusti asevarastoja ja tukikohtia sekä raivasi hyökkäysteitä, joiden viitat varustettiin hakaristeillä. Saksalaisyksiköitä sijoitettiin myös useille paikkakunnille Etelä-Suomeen ja upseereita Suomen armeijan komentokeskuksiin. Rintamavastuu Suomen itärajalla jaettiin näin suunnilleen puoleksi saksalaisten ja suomalaisten kesken. Toukokuussa Suomi ilmoitti Saksalle osallistumisensa ehdot: itsenäisyys oli säilytettävä, Saksan oli hyökättävä ensin, Suomi hyökkäisi vasta sitten kun Neuvostoliitto aloittaisi omat sotatoimensa, kuitenkin viimeistään kuuden päivän kuluttua Saksan hyökkäyksestä. Saksalaisjoukkojen määrä nousi Lapissa kaikkiaan noin mieheen. Suomen kentille saapui natsi-saksan ilmavoimien pommikoneita ja Suomen ilmavoimien koneisiin maalattiin Saksan itärintaman tunnukset. Suomen sodanjohto luovutti rintamavastuun Pohjois-Suomessa natsi-saksan armeijalle ja alisti Suomen kolmannen armeijakunnan sen käskyvaltaan. Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo johti suomalaisten so Sekahedelmä

9 tatoimia natsi-saksan sodanjohdon alaisuudessa. Kaikki tämä tapahtui ennen saksalaisten hyökkäystä Neuvostoliittoon. Jatkosotaan Suomi ei ajautunut ajopuuna eikä erillään natsi-saksan sotatoimista. Operaatio Barbarossa ja aseveljet Juhannusaamuna 1941 kuultiin radiosta Adolf Hitlerin sodanjulistus, jossa hän ilmoitti natsi-saksan idän ristiretken alkaneen ja suomalaisten taistelevan liitossa (im Bunde) saksalaisten aseveljiensä kanssa. Operaatio Barbarossa oli käynnistynyt natsi-saksan hyökätessä Neuvostoliittoon 3,5 miljoonan miehen, yli panssarivaunun ja lentokoneen voimin. Hyökkäys muodosti noin kilometriä leveän itärintaman Mustaltamereltä Suomenlahden kautta Jäämerelle. Sen pohjoinen kolmannes Suomenlahti - Jäämeri - muodostui Suomen osuudesta, jonka pohjoisella sivulla Lapissa hyökkäsi natsi-saksan armeija, eteläisen ollessa Suomen armeijan vastuulla. Natsi-Saksan tavoitteena oli salamasota, joka kestäisi muutamia kuukausia. Tavoitteena oli järjestää Eurooppa Saksan ja arjalaisen rodun johtamaksi uudeksi Euroopaksi. Operaatio Barbarossan ensiaallossa hyökänneet natsi-saksan ilmavoimat käyttivät mm. Utin ja Malmin kenttiä Neuvostoliiton pommittamiseen. Suomen hallitus ilmoitti Suomen olevan puolueeton Saksan ja Neuvostoliiton välillä syttyneessä sodassa. Ilmoituksella pyrittiin pitämään omat kansalaiset tietämättöminä tilanteesta ja hälventää länsimaissa syntynyttä kuvaa Suomen yhteistyöstä Hitlerin Saksan kanssa. Neuvostoliitto aloitti vastatoimet parin päivän kuluttua jouduttuaan Suomen kautta tapahtuneen hyökkäyksen kohteeksi. Neuvostokoneiden pommitettua suomalaisia kohteita , Suomen hallitus totesi Suomen olevan jälleen sodassa. Monet suomalaiset miehet lähtivätkin sotaan siinä luulossa, että Neuvostoliitto oli aloittanut sotatoimet ja että Suomen tavoitteena oli vain valloittaa menetetty Laatokan Karjala takaisin. Sotavuosilta Suomen kokonaistappioiksi kirjattiin noin kansalaista, joista noin kaatuneina. Menetys oli noin seitsemän prosenttia työkykyisestä väestöstä. Lisäksi elinikäiseen invalidisoitui noin henkeä evakkoa oli menettänyt kotinsa. Valtakunnan alueesta oli menetetty noin 12 prosenttia. Suurelta osin sotateollisuutta palvellut teollisuustuotanto oli pudonnut puoleen, varastot huvenneet ja valtionvelka lisääntynyt 20-kertaiseksi. Minun sukupolveni Minun sukupolveni syntyi viisi vuotta hävityn sodan jälkeen. Tätini, tekstiilitehtaan ammattiyhdistysaktiivi toimi sotaleskien organisaatiossa, monien serkkujeni isä kuoli sodassa ja tilanne vaikutti kaikkien meidän elämäämme. Ollessani kymmenvuotias Kuuban kriisin aikana jaettiin ohjeita ydinsodan uhan varalta ja ydinkokeet jättivät pahan jäljen suomalaiseenkin mustikkaan pitkäksi aikaa. Lauloimme 1960-luvulla olkoon sieni vaikka minkä muotoinen, kun ei pilven korkuinen, koska ydinsodan uhka oli niin pelottava. Opimme, että seuraava suursota tulee olemaan se viimeinen sota. Presidenttimme Paasikivi ja Kekkonen opettivat meitä, että koskaan ei enää saa syntyä tilanne, jossa Venäjä (silloinen Neuvostoliitto) joutuu epäilemään, että muut suurvallat käyttävät maaperäämme Venäjän vastaiseen hyökkäykseen. Meidät kasvatettiin hyväksymään asialliset naapurisuhteet ja yhteiskunta hyötyi pitkästä rauhantilasta ja vaurastui osin neuvostokaupan ansiosta. Lähes koko 1980-luvun ajan ydinsodan uhka oli todellinen, työpaikoilla järjestettiin rauhanhetkiä ja rauhanmars Sekahedelmä

10 seille osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Myöhemmät lähteet ovat osoittaneet, että marssit olivat olleet tarpeen. Läheltä piti -tilanteita oli ollut paljon. Mitä ns. Isäntämaasopimus merkitsee Nyt puolustusvoimien edustaja on allekirjoittanut Naton kanssa ns. isäntämaasopimuksen, ilman että asiasta on päätetty eduskunnassa. Sopimuksen sisältö on julistettu salaiseksi, mutta tihkuneiden tietojen mukaan Suomi sitoutuisi antamaan maaperänsä Nato-joukoille myös kriisitilanteissa. Jos tiedot pitävät paikkansa, Venäjä ei enää voi olla varma siitä, ettei maaperäämme käytetä sotatilanteissa sitä vastaan. Puolustusministeri Haglund on myös todennut, ettei Suomi ole enää puolueeton maa. Pelättävissä on, että Suomen pitkä itäraja muuttuu sotilasliitto naton pitkäksi itärajaksi, ja sieltä on lyhyt matka Pietariin. Vladimir Putinin isoveli kuoli lehtitietojen mukaan Leningradin piirityksen aikana. Seuraavan suursodan uhatessa Venäjä jää tuskin odottamaan hyökkäystä täältä, ydinkärjet suunnataan tännepäin hyvissä ajoin. Suhteellisen edullinen energiayhteistyö ja monet muut kaupalliset yhteistyömuodot tullaan harkitsemaan uudelleen. Toisaalta, mikäli sitoudumme pitämään maamme suurvaltakriisien ulkopuolella, kukaan on tuskin kiinnostunut tuhlaamaan ruutia näihin harvaan asuttuihin metsiimme. Maamme tulee säilyttää sotilaallisesti puolueettomana! Eduskunnan tulee käsitellä isäntämaasopimus! Kansanedustajien tulee hylätä täydellisesti ja yksiselitteisesti kaikki sellaiset sitoumukset, joilla mikään vieras valtio tai sotilaallinen liittoutuma saisi käyttää maaperäämme sotilaalliseen toimintaan mitään muuta valtiota vastaan! EI NATOA YDINASETTOMAN POHJOLAN PUOLESTA! Päivi Uljas Sekahedelmä

11 SEL:n Kesäpäivät Turussa 2014 KUKA MUU MUKA!??!! Kesäpäivät rakentuvat urheilun ja hauskan yhdessä touhuilun ympärille. Kun Turussa oli onnistuttu järjestämään yleisurheilu- ja jalkapalloareenat vain parin sadan metrin päähän toisistaan, pystyivät atleettimme kisaamaan molemmilla kentillä. Näköjään myös SEL:n kesäpäivillä voi sataa. Aamulla, turnausten alkaessa shortseja näkyi vain urheilijoiden yllä. Päivän edetessä sateet väistyivät ja lämpömittarikin kipusi parinkymmenen asteen paikkeille. Jalkapalloturnauksessa oli kuusi joukkuetta. HK, Atria, Saarioinen, Meira, Fazer ja Koff. Joukkueet jaettiin kahteen lohkoon. Lohkovoittajat pelaavat sijoista 1-2, kakkoset pronssista, kolmoset sijoista 5-6. Onnetar heitti meidät samaan lohkoon Atrian ja Saarioisten kanssa. Jo ensimmäinen ottelu Saarioisen porukkaa vastaan kertoi missä tänä vuonna mennään. 9-0 Koffilaisille. Tällä kertaa Koffilta oli paikalla aiempiakin vuosia kovempi ryhmä. Seuraavana Keravalainen Jumalan ruoska sivalsi Kauhajoen Atrialaisia. 3-1 voitto. Turnauksen jälkeisessä yhteenvetoistunnossa kapteenimme Pekka Arffman mainitsi ottelun Atrialaisia vastaan olleen päivän kovin. Kovia jätkiä. Mutta taipuu se näköjään kovinkin teräs kun tarpeeksi taotaan! Tie finaaliin oli raivattu. Ei yhtään mies Sekahedelmä

12 Jumalan ruoskat!! Nesteytystä! tä loukkaantuneena. Ei ainuttakaan keltaista tai punaista korttia. Kaikki siis mallillaan. Kaiken pitääkin olla kunnossa kun vastaan asettuu pahin mahdollinen, monta kertaa meillekin kaapin paikan näyttänyt, huippujengi Stadista, Fazer. Ensimmäisenä mieleen tuli jonkinmoinen deja vu, liian tuttua. Kuitenkin vilkaisu Koffin karjujen suuntaan rauhoitti managerin mielen. Pitkiä huuruja sieraimista, päättäväisiä keskittyneitä katseita, viileässä hyöryäviä selkiä, ja matala testosteronia uhkuva murina, joka kertoi että nyt se otetaan. Ja jos ei, niin silti kaikki on annettu. Ei tuumaakaan taistelematta! Ihailla piti molempien joukkueiden taiturimaista ja kevyttä kikkailua. Urheilujuhlaa ja herrasmiesten peliä. Hk:n cheerleader-ryhmä siirtyi tsemppaamaan Koffilaisia, heidän oman joukkueensa pelien tultua päätökseen. Katsomon kannustaessa omia suosikkejaan peli aaltoili tasaisena vielä toisen jakson alkumetreille. Tuossa kohtaa kapteenimme laatima road map alkoi purra. Kaveri alkoi olla koko ajan askeleen verran perässä. Kova turnaus rupesi näkymään Fasulaisten jaloissa. Ei jaksettu aina tulla tarpeeksi nopeasti puolustamaan, 3-2 meille. Ja kun on pakko saada tasoitus, joutuu puolustusta lyömään laimin. 4-2, se on siinä! Tuosta ne ei enää nouse, kun vaan ei herpaannuta. Muutama minuutti tarkkaa, uhrautuvaa puolustusta ja voitto Koffille. Sitä riemua! On tätä odotettukin! Kelpasi Sankartemme olla cheerleadareiden onniteltavana! Salamavalojen loisteessa vielä Kuntoselta kultaa kaulaan. Seuraavaksi nauttimaan voittolöylyistä ja Koffin tarjoamista saunajuomista. Loistoilta huippuporukan parissa! Sekahedelmä

13 Oooleee ole ole ole!! Oltiiks me hyviä, hä? Koff loisti myös yleisurheiluareenalla Laarin Antilla ja Korhosen Markolla oli viime vuotinen kuulan kaksoisvoitto puolustettavana. Hyvin oli valmistautuminen mennyt. Voittotulos parani viime vuodesta puoli metriä. Tällä kertaa Antille kultaa ja Markolle hopeaa. Tasaista jälkeä, kullan ja hopean ero oli vaivaiset seitsemän senttiä. Ja niin kuin lauteilla todettiin; aivan sama kuka voitti, pääasia on että mitalit matkasivat Koffille. Markon lisäksi Koffilaisia kahden mitalin sankareita olivat pituuskisassa kakkos- ja kolmos-sijat napanneet Karvisen Aki ja Häyrysen Markus. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ensikesänä kesäpäivät vietetään Seinäjoella. Jukka Nissinen Tämä artikkeli on alunperin suunnattu Koffilaisille ja jo julkaistu Koffin työhuonekunnan Sattuu ja Tapahtuu -lehdessä. Jukka Sekahedelmä

14 Slangi-visa 1. Skoudet ei bonjannu, et se luudas haneen, mitäs toi HANEEN on? 1) Karkuun, pakosalle x) Metsään 2) Kotiin 2. Mikä olikaan / onkaan FABULA? 1) Käpylän kaupunginosa x) Eduskuntatalo 2) Kaunissaaren eläinpuisto 3. NYPPII on sitä ku otetaan vaikka ylimääräisiä nuppuja pois kukasta, mut mitä se on slangissa? 1) Harmittaa x) Muistuttaa 2) Oksettaa kun olin lämpimässä bunkassa ja mutsi silitti päätä ja snögeä rapisi... Mitä tarkoitetaan slangisanalla SNÖGEÄ? 1) Lunta x) Hilsettä 2) Päätäitä (Jukka Pakkanen: Mun stadion, kokoelmassa Täysmustat futispläägät, Kirjayhtymä) 5. Mikä olikaan/onkaan FREDIKA? 1) Fredrikinkadun yömaja x) Rauhankadun suihkulähdepuistikko 2) Pasila 6. BROTARI ei oo rotari tai rotary, vaan: 1) Nyrkkeilijä x) Painija 2) Painaja (kirjapainossa) OIKEA RIVI: x OSASTO 10 tukee lapset ilmaiseksi Sekahedelmä

15 :: Huru-Ukon muistelmia Naapurikateus Tämä on surkuhupaisa kertomus siitä, mitä naapurikateus voi pahimmillaan saada aikaan. Tein sen aikanaan eläkeläisten näytelmäkerholle pienoisnäytelmäksi ja kun Hessu soitti, että olisiko aikaa tehdä Huru-ukon muistelmia Sekahedelmään muokkasin sen novellimuotoon. Limppu Naapurikateus Vanhassa rintamamiestalossa asui aivan tavallinen perhe. Isä oli konepajassa sorvarina, äiti kotirouvana ja tytär lukiossa. Perheenäidin isä oli aikanaan rakentanut talon. Hänen leskensä, tarinan anoppi, joka asui vielä yläkerrassa, kuului perheen ruokakuntaan ja sekaantui hanakasti perheen asioihin. Kaikki sujui kuitenkin melko kivuttomasti kunnes eräs äkkirikas liikemies osti naapuritalon. Niin kuin usein omakotialueilla tapahtuu naapurin elämää seurat tiin tarkoin ja eräänä iltana kun isä oli tullut töistä, syntyi perheen ruokapöydässä seuraavanlainen keskustelu: - Naapureilla on uusi Opel ja me vaan ajetaan sinun vanhalla Ladalla, valitti perheen äiti. Sekahedelmä Minäkin joudun aina menemään pitkälleni takapenkille, ettei koulukaverit näkisi minkälaisella romulla minua kuskataan, jatkoi perheen tytär. - Että pitikin saada tuollainen vätys vävyksi. Meidän isä sentään rakensi tämän talon. Ilman häntä ei teillä tyttöraukoilla olisi edes kattoa päänne päällä, narisi anoppi. - Kuulkaas nyt naiset, minä olen sentään tuonut tilipussin avaamatta kotiin, eikä minun ammatissani kukaan tienaa tämän enempää. Te naiset vaan tuhlaatte liikaa vaatteisiin ja ruokaan. Ja sinulta anoppi kysyisin, kuka maksoi jäljellä olevat talonvelat kun appiukko raatoi itsensä hengiltä sinun ainaisissa muutos- ja sisustusprojekteissa, puolustautui perheenisä. - Sinä et ole koskaan ymmärtänyt mitään. Ruoka, varsinkin kokoliha on kallista ja ellen saisi äidin vanhoja vaatteita joutui sin kulkemaan ryysyissä. Nyt anoppikin sai taas vettä myllyynsä: - Minähän sanoin sinulle, että älä mene tuollaisen tavallisen metallimiehen kanssa naimisiin. Olisit saanut paremmankin, kun olet käynyt oppikoulua ja osaat soittaa pianoa. Eihän tuo ole edes saanut sinulle pianoa hankituksi. - Eikä minulla ole kännykkää eikä DVD:tä,

16 enkä ole päässyt edes balettikouluun niin kuin naapurin Liisa, valitti tytär. - Minulla on jo kaikki ikä- ja hyvänmiehenlisät, enkä minä voi enemmäksi rahaksi muuttua, valitti perheenisä alistuneesti. Naiset huusivat melkein kuorossa: - Voithan sinä mennä ylitöihin!!! Kului pitkä aika, jolloin isää ei näkynyt kotona kuin yösydämenä ja eräänä päivänä komeili perheen pihalla uusinta mallia oleva Opel. Illallispöydässä sukeutui seuraavanlainen keskustelu: - Siinä se nyt on ja uudempi malli kuin naapureilla. Nyt voin vähän hengähtää, sanoi isä. Mutta tytär valitti surkeana: - Minulla ei ole vieläkään DVD:tä ja balettikoulu alkaa ensi viikolla. Kai sinulla on rahaa siihen? Anoppi katseli ikkunasta ja huudahta: - Hei katsokaa naapureita. Ne lastaa kattotelineelle tavaroita ja ovat hankkineet perävaununkin. Minneköhän ne ovat menossa? Tytär tiesi ja valisti: - Niiden Lissu kertoi, että ne ovat ostaneet huvilan Kuusjärven rannasta. Iskä, koska me ostetaan huvila? - Siihen menee vielä aikaa. Autostakin on vielä vino pino vekseleitä maksamatta ja minulla on jo lain sallimat ylityöt täynnä. Luottamusmieskin jo huomautti siitä, totesi isä vaisusti. - Sinä vaan annat kaikkien punikkien puuttua asioihisi. Eroaisit liitosta niin säästyisi jäsenmaksurahatkin parempiin tarkoituksiin. Mekin tarvittaisiin tytön kanssa uudet kesäkengät, sanoi äiti kiukkuisesti. - Laki on laki, eikä työnantajallakaan ole sen enempää varaa kuin haluakaan teettää laitonta ylityötä. Vastahan sinä viime syksyn alennusmyynnistä ostit uudet kesäkengät. - Nehän on viimevuoden mallia. Nyt isä jo suuttui: - Jos haluat uusissa vaatteissa hienostella, niin voithan mennä takaisin sinne pikamyymälän kassaan missä olit ennen kuin tyttö syntyi. Anoppi kauhistui: - Herra jumala! Oletko sinä sellainen mies, joka ei pysty vaimoaan elättämään. Tyttärelläni on kyllä tarpeeksi töitä täällä kotona. Eihän hän kerkiäisi käydä edes tsumbaamassa jos olisi töissä. Vartalohan siinä menisi pilalle kassassa istuessa. Äidillä oli resepti valmiina: - Tämän päivän lehdessä oli ilmoitus, jossa haettiin trukinkuljettajaa ilta ja viikonlopputöihin. Menisit sinne niin saataisiin rahaa mökinostoon ja pitäisihän minunkin mennä autokouluunkin. Jonkunhan pitää viedä tyttö balettikouluun ja muihin harrastuksiin, kun sinä et ole koskaan kotona. - En tiedä jaksaisinko minä niitä trukkihommia. Olen jo nytkin hirveän väsynyt, valitti isä. - Herre gud mikä laiskuri! Kyllä kunnon miehen pitää pystyä hankkimaan perheelleen kohtuullisen elatuksen, huusi anoppi. - Kai minun sitten pitää mennä kysymään niitä trukkihommia, totesi isä alistuneesti. Aikaa kului, ja viimein oli auto maksettu ja rantamökkikin hankittu. Mies ei tosin ollut sitä nähnyt kuin kuvassa kauppaja velkakirjojen allekirjoitustilaisuudessa. Mihinkä häntä olisi siellä rantaelämässä tarvittukaan, kun äidilläkin nyt oli ajokortti ja hän paiskoi töitä kolmannessa firmassa lomatuuraajana. Joulupyhinä hänellä oli kuitenkin kaksi päivää vapaata. Kinkkua ja lanttulaatikkoa syödessään hän kuunteli toisella korvalla perheen naisväen keskustelua ja näki yhtäkkiä kirkaan valon tunnelin päässä. - On se naapuri aika ketale. Nyt se on ottanut avioeron. Heittänyt ulos vaimon ja tyttäreen ja asuu nyt jonkun itseään Sekahedelmä

17 Kuva Tiede-lehti 1/2014. paljon nuoremman hutsun kanssa, kertoi anoppi tohkeissaan. - Ne on kuulemma kihloissa ja aikovat naimisiinkin kun avioero on selvä. Voi sitä tapain turmellusta ja minä kun pidin sitä kunnon miehenä, säesti äiti. - Onneksi meidän isi ei ole sellainen, kehui tytär; Kumaraan painunut mies tajuaa viimein tilaisuutensa. Hän oikaisee vartensa täyteen pituuteen ja julistaa: - Tästä lähtien tähän huusholliin tulee uusi komento. Minä lopetan iltatyöt, sinä vaimo menet sinne pikamyymälään töihin, sinä tyttö autat äitiä ja anoppi menee vihdoinkin sinne vanhainkotiin meitä kiusaamasta. Naisten vastaus tuli melkein kuorossa: - Voi hyvä isä! Ethän sinä voi olla niin julma!!! - Te olette aina halunneet, että tehdään kaikki niin kuin naapurissa. Nyt tehdään niin kuin minä sanon, tai sitten tehdään vielä kerran niin kuin naapurissa, julisti isä voitonriemuisena. - Voi hyvä isä, voi hyvä isä, messusi naisten kuoro itkunsekaisilla äänillä. Limppu Sekahedelmä

18 :: Huru-Ukon muistelmia Kekkosen aika Kun Kekkonen ensimmäisen kerran kevättalvella 1956 valittiin presidentiksi asuimme vaimoni Sirkan kanssa Munkkiniemessä vanhempieni alivuokralaisina pienessä alle kymmenen neliön huoneessa Merimiesunionin omistamassa asunnossa. Silloin, niin kuin nytkin, olivat vuokra-asunnot Helsingissä kiven alla. Edellisvuonna perustetun perheemme koko omaisuus, kodinperustamislainalla ostettu hetekasänky, pöytä ja kaksi tuolia, puoli tusinaa ruokaastioita ja vähäiset liinavaatteet anopin antamassa häälahjasenkissä mahtui kyllä aivan hyvin pieneen huoneeseemme. Tulossa olevien presidentinvaalien ratkaiseva kierros ei jaksanut oikein kiinnostaa, vaan suurin huoleni oli tulossa oleva yleislakko, josta ammattiosaston toimikunnan kokouksessa arveltiin tulevan pitkä, ja millä elettäisiin sen ajan ilman palkkaa, kun Sirkka odotti vielä kotirouvana lasta. Samassa kokouksessa vanhemmat kaverit olivat sitä mieltä, että vastakkain oli kaksi huonoa ratkaisua: Demari Fagerholm, jonka kaveri Sapeli-Simonen oli Kemissä käskenyt poliisia ampumaan lakkolaisia ja Kekkonen, joka oli vanha kommareita jahdannut ohrana. Todettiin kyllä, että Kekkonen oli juristina varmaan Sekahedelmä fiksumpi kundi kuin se Faagerholmi, joka alkuperäiseltä ammatiltaan oli parturi. Ryhmäpäätösten mukaan tulisivat valitsijamiesten äänet kuitenkin olemaan tasan, joten ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntu. Avasin radion liian myöhään. Ääntenlasku oli jo käynnissä ja laskija messusi Fagerholm, Fagerholm, Fagerhol Ääni häipyi ja kirosin: - Se saatanan rämä teki sen taas. Vanha Philips olisi ajat sitten pitänyt viedä korjattavaksi, mutta rahan tuhlaus siihen, nyt kun lakko vielä oli tulossa, ei ollut tuntunut järkevältä. Turvauduin vanhaan konstiin. Vedin alas verhotankoon kiedotun antennilangan, kastoin peukalon ja etusormen kielelläni, puristin antenninpään paljasta kuparilankaa ja ääni palasi. Nyt oli jo vuorossa Kekkosen äänet: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen Ja niitä riitti. Kun nimien messuaminen loppui todettiin, että Kekkonen oli tullut valituksi yhden äänen enemmistöllä presidentiksi. Kuka valitsijamiehistä lipesi ryhmäpäätöksistä ja antoi sen ratkaisevan äänen ei vieläkään ole selvinnyt. Aivan liian moni on tunnustanut, ja jos puhuvat totta, niin lipeämistä on tapahtunut molemmissa leireissä. Oli miten oli, Kekkosen aika alkoi seuraavassa kuunvaihteessa

19 maaliskuun ensimmäisenä, samana päivänä kun yleislakko. Tänä päivänä Kekkosen ajasta ollaan monta mieltä, mutta mikään ei ole saanut minua epäilemään, etteikö hän olisi ollut mies paikallaan ja paras mahdollinen kippari ohjaamaan Suomilaivaa kylmänsodankauden myrskyävällä merellä. Virallisestihan Suomi oli siihen aikaan puolueeton, mutta meillä oli Neuvostoliiton kanssa ystävyys ja avunantosopimus, joka velvoitti maatamme puolustamaan aluettaan kaikkia sen kautta mahdollisesti toista korkeaa sopijaosapuolta vastaan hyökkäävää vihollista vastaan. Tutustuin sopimuksen kiemuraiseen tekstiin kun vuonna -63 toimin Suomi-Neuvostoliitto seuran piirisihteerinä Ahvenanmaalla. Kekkonen hoiti idänsuhteet mallikelpoisesti ja sai, ainakin virallisesti, länsimaatkin ymmärtämään missä mentiin. Joku, muistaakseni länsisaksalainen poliitikko keksi kuitenkin halventavan termin suomettuminen, kuvaamaan sen ajan suomalaista ulkopolitiikkaa. Kun itse myöhemmin jouduin mukaan kansainvälisiin ammattiyhdistys-kuvioihin, jouduin usein puolustamaan sen ajan suomalaisesta ulkopolitiikkaa. Erityisesti on jäänyt mieleen Itämeren kalastusta käsittelevä konferenssi, jossa jouduin samaan pöytään Tanskan silloin jo eläkkeellä olevan pääministeri Anker Jörgensenin kanssa. Kun hän heitti jotakin suomettumisesta totesin, että me suomalaiset olemme oppineet valitsemaan ystävät läheltä ja niin näköjään te tanskalaisetkin. Olettehan tänä päivänä samassa sotilasliitossa maan kanssa, joka toisen maailmansodan aikana jopa miehitti omaa maatanne. Meillä on sentään venäläisten kanssa aina ollut selkeä raja välissämme. Ajattelin jo, että tuli vähän turhan häijysti sanottua, mutta Anker vain hymähti, nosti konjakkilasiansa ja sanoi: - Ett null till Finland. Kekkonenkin sai lopulta ansaitsemansa kansainvälistä arvonantoa Helsingin Etyk-kokouksessa, jossa kansojen johtajat pitkästä aikaa kokoontuivat pohtimaan maailmanrauhaa ja kansojen oikeuksia. Viimeisen kerran kun itse näin Kekkosen hän oli jo luopunut vallasta. Olin pitkällä objektiivilla kuvaamassa lokkeja Seurasaaren sillalla. Hän oli lenkillä henkivartijansa kanssa ja kulki reipasta vauhtia, mutta ilme oli jotenkin poissaoleva. Henkivartija juoksi luokseni ja moitti, ettette saakelin paparazit voi jättää sairasta miestä rauhaan. Kun selitin, että olen kuvaamassa lintuja eikä tulisi mieleenkään häiritä suuresti kunnioittamaani Kekkosta, hän pyysi anteeksi ja lähti juoksemaan reippaasti polkua poispäin astelevan hahmon perään. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi sittenkin pitänyt ottaa kuva metsän varjoon häipyvästä selästä. Siitä olisi voinut tulla vuoden lehtikuva historian hämärään poistuvasta suuresta valtiomiehestä. L i m p p u Sekahedelmä

20 Osasto 10 Syyskokous klo Etelä-Suomen aluetoimistossa Siltasaarenkatu 4 5. kerros Esillä sääntöjen määräämät syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. TERVETULOA Sekahedelmä