Erkki-Sakari Harju
|
|
- Aila Ahola
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 38 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa Maanmittaus 85:2 (2010) Historiallinen tietoisku Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa Erkki-Sakari Harju Suomessa suoritettiin vuosina sotilaskäyttöön tarkoitettu maastokartoitus, ns. rekognosointikartoitus, jossa olemassa olevaa, siviilimaanmittareiden valmistamaa kartta-aineistoa täydennettiin sotilaallisesti merkittävillä tiedoilla. artoitettu alue ulottui Pohjanlahdelta Laatokalle ja Suomen etelärannikolta linjalle Pori-Tampere-Jyväskylä-uopio-Ilomantsi, pinta-alaltaan noin neliökilometriä. artoitustyössä valmistettiin yli lehtijaossa olevaa karttalehteä. Rekognosointikartoituksen taustasta Suomen rekognosointikartoitusta tunnetaan yllättävän vähän, vaikka kyseessä oli lähes 30 vuotta kestänyt systemaattinen, yhtenäiseen lehtijakoon tehty kartoitustyö. Siinä valmistettiin konseptiaineistot mukaan lukien yli lehtijaossa olevaa karttalehteä. Rekognosointikartat olivat sotilaallisen luonteensa vuoksi salaisia. artat valmistettiin vain piirtämällä, varsinaisia karttasarjoja ei painettu, ainoastaan muutamia suurikaavaisia erilliskarttoja sotilaallisesti tärkeistä kohteista kaiverrettiin kupariin ja julkaistiin painettuna. Sotilaalliselta kannalta maastoa kuvaavat kartat olivat 1700-luvun lopussa tärkeä osa sodankäynnin valmistelua. arttoja tarvittiin puolustussuunnitelmien tekoon ja samalla niistä tulkittiin mahdollisia omia hyökkäysreittejä. Jatkuva sotilaallinen uhka Venäjän suunnalta oli lopullinen syy Suomen rekognosointikartoituksen aloittamiseen. artoituksesta ja karttojen laadinnasta vastasivat linnoitusupseerit, joiden koulutukseen myös maanmittauksen ja kartografian perustaidot kuuluivat. Paras ammatillinen oppi saatiin Saksasta ja Ranskasta. Suomesta valmistettujen rekognosointikarttojen malliksi määrättiin Saksasta, Pommerin alueelta valmistetut vastaavantyyppiset kartat. (Harju & Lappalainen 2010.) Rekognosointikartoituksen aloitus ja kenraali Stackelbergin ohjeistus ustaa III oli tehnyt vallankaappauksen 21. elokuuta Saman vuoden aikana hän oli pyytänyt Suomen ylipäällikköä, eversti Berndt Otto Stackelbergia laatimaan maalle puolustussuunnitelman. Seuraavana vuonna Stackelberg teki matkan Suomeen ja tutustui erityisesti Venäjän vastaisiin rajaseutuihin. Tämän matkan perusteella laadittiin kuninkaalle raportti, jossa hän perusteli sotilaallisiin tehtäviin soveltuvan kartaston laatimisen tärkeyttä ja Suomen rekognosointikartoituksen aloittamista.
2 Maanmittaus 85:2 (2010) 39 Ennen Stackelbergin tekemää esitystä oli Suomen puolustussuunnitelmaa käsitelty jo aikaisemmin. Suomeen oli nimitetty kenraalikuvernööriksi Gustaf Friedrich von Rosen 13. helmikuuta Hänelle annetussa ohjesäännössä käsiteltiin laajasti Suomen puolustuskysymystä mukaan lukien sotilaallisesti tärkeiden kohteiden kartoittaminen. (Juvelius 1921.) Ajankohta oli sopiva myös toiselta kannalta rekognosoinnin aloitukselle. Lokakuun 27 päivänä 1747 vahvistettiin maanmittausylitirehtööri Jakob Faggotin 10-kohtainen ohjesääntö Suomen kartoittamiselle (Gustafsson 1933, ). Vuosien sodan päätyttyä oli asetettu Suomen talouskomissio-niminen komitea, jonka tehtävänä oli mm. löytää keinoja sodista köyhtyneen maan avustamiseksi ja sen talouden parantamiseksi. Toimeksiannon suorittaminen vaati maan kartoittamista. Maanmittauskomissio oli suorittanut annettujen ohjeiden mukaisen työtään. artoituksen yhteydessä tuli kustakin pitäjästä laatia seikkaperäinen selitelmä, josta kävisi selville alueen maaperä, tuotteet ja osa luonnonhistoriasta, väestön lukumäärä, elintavat ja elinkeinot. artoitukset tehtiin pääosin mittakaavaan kyynärää desimaalituumalle (1:20 000). aikkiaan kartoitettiin noin neliökilometrin alue (Gustafsson 1933, indeksikartta s. 109). Vuonna 1776 siviilimaanmittareiden työ oli valmiina suurimmasta osasta Etelä- ja eski-suomea, ja rekognosoinnille sekä Suomen puolustussuunnitelman laatimiselle sopiva pohjakartta-aineisto oli nyt käytettävissä. Rekognosointikartoituksen aloitusmääräys tuli kuninkaan kirjeellä 7. elokuuta artat tuli valmistaa 1760-luvulla Pommerista laadittujen karttojen mukaisesti. Aloitusmääräykseen liittyi 23. lokakuuta annettu kahdeksankohtainen ohjeistus, jonka laati kenraali Stackelberg. Ohjeissa määriteltiin mm. tehtävässä käytettävä kartta-aineisto, kartaston esikuva, karttojen sisältö, kartoitusalueet ja valmiiden karttojen varastointi. (Wawrinsky 1931, s. 4 5.) Stackelbergin ohjesäännön sisällössä oli monta yhtymäkohtaa ylitirehtööri Faggotin vuoden 1747 mittauskomissiolle antamiin ohjeisiin. On huomattava, että ohjeistus koski ensisijaisesti eteläistä kartoitusaluetta. Pohjoisen kartoitusalueen eli Savon kohdalla Göran Magnus Sprengtporten oli jo aloittanut rekognosointikartoitukset käyttäen tähän työhön komennossaan olevan Savon prikaatin rekognosointitaitoisia upseereita. artoitusalueet Rekognosointikartoituksen alkaessa Suomi jaettiin eteläiseen ja pohjoiseen kartoitusalueeseen. Eteläisen alueen johtajaksi Helsingin piirustuskonttoriin nimitettiin eversti Fredrik Jacob Nordencreutz ja hänen alaisikseen neljä upseeria kenraali Axel Magnus von Arbinin päätöksen mukaisesti: majuri Carl Nathanael lerck, adjutantti Odert Albrecht Gripenberg, luutnantti Christian August Schürich ja konduktööri Nils Stenhoff (Wawrinsky 1931, s. 4). äytännössä toiminnan johtovastuu siirtyi hyvin pian majuri lerckin vastuulle, kun Nordencreutz sairastui ja palasi Tukholmaan. Pohjoisen alueen kohdalla työn alku oli erilainen. Eversti Göran Magnus Sprengtporten oli saanut Savon prikaatin alaisuuteensa artoituksesta ja
3 40 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa uva 1. Vuosien rekognosointikartoitusalueet rekognosoinnista kiinnostunut Sprengtporten oli aloittanut yksikkönsä puitteissa pienimuotoisen rekognosointitoiminnan, ja kun määräys varsinaisen kartoituksen aloittamisesta tuli 8. elokuuta 1776, ustaa III edellytti, että Sprengtporten jatkaa jo aloittamaansa Savon ja arjalan kartoittamista. Tälle työlle hän oli laatinut omat ohjeistuksensa. (Sprengtporten 1798, s ) Sprengtporten vastasi kuninkaalle kirjeellään 24 syyskuuta 1776 ja esitti, että varsinaisen lehtijaossa tapahtuvan kartoituksen sijaan keskityttäisiin detaljikartoitukseen ja kohdennettaisiin työ sellaisille alueille, joita vihollinen todennäköisimmin tulisi käyttämään hyökätessään. Tämä kuninkaan antama erivapaus Sprengtportenin toiminnalle eriytti eteläisen ja pohjoisen kartoitusalueen työskentelyn. Pohjoisen alueen piirustuskonttori oli aluksi Mikkelissä, mutta siirtyi jonkin ajan kuluttua Sprengtportenin virkaasuntoon Brahelinnaan, Ristiinaan. Samoin kuin eteläisen kartoitusalueen kohdalla kuningas ilmoitti Sprengtportenille, että kenraali von Arbin voi valita 3 tai 4 avustavaa upseeria kartoitustöihin. Tähän ei Sprengtporten tyytynyt, vaan esitti suurempaa avustajamäärää. aikesta päättäen Savoa pidettiin sotilaallisesti merkittävänä alueena ja kartoitusta tärkeänä, sillä Sprengtportenin päällikkyysaikana hänellä oli aluksi 9 ja lopuksi 11 avustavaa upseeria. (Wawrinsky 1931, s. 8.)
4 Maanmittaus 85:2 (2010) 41 Lähdettyään pitkälle ulkomaanmatkalle 1779 Sprengtportenin tehtävät siirtyivät hänen alaisuudessaan toimineelle kapteeni Wadmanille. Samalla kartoitusalueen piirustuskonttori siirrettiin uopioon. Suomen sotajoukkojen ylin johtaja, Stackelbergin seuraaja kenraali Fredrik Posse, esitti kuninkaalle tässä tilanteessa eteläisen ja pohjoisen kartoitusalueen yhdistämistä. Esitystään hän perusteli sillä, että huolimatta kuninkaallisen majesteetin antamista ohjeista eteläinen ja pohjoinen kartoitusalue tekivät työtään erilaisten ohjeiden pohjalta ja tämä aiheutti mm. sen, ettei pohjoisen ja eteläisen alueen karttoja voitu liittää toisiinsa. Posse epäili myös suhteellisen nuoren Wadmanin kykyä toimia vaikeiden alaistensa esimiehenä (Wawrinsky 1931, s. 9.) uningas päätti 14. joulukuuta 1780 yhdistää kartoitusalueet. Samalla päivämäärällä aateloitiin myös everstiluutnantti C. N. af lercker, joka sai aatelisarvon palkkiona hyvin johdetusta ja suoritetusta kartoitustyöstä. Eversti Nordencreutzin sairastuttua 1799 af lerckeristä tuli myös eteläisen ja pohjoisen kartoitusalueen päällikkö. Yhteisen kartoitusalueen piirustuskonttori tuli Helsinkiin. Rekognosointiin sisällytettiin vuonna 1791 rannikkoalueiden kartoittaminen. Alue ulottui idässä ymijoen suuhun Ahvenkoskelle ja lännessä saaristomerelle Utö:n saareen ja siitä pohjoiseen ustaviin (Tiilikainen & Harju 2009). Merialueiden kartoitusta hoitanut luotsilaitos alistettiin nyt rekognosointikartoituksen alaisuuteen. Neljäs alue, jossa tehtiin systemaattista rekognosointikartoitusta, oli Pohjanmaalla. Tarkoituksena oli kartoittaa Savon alueeseen yhdistyvät kulkukelpoiset vesireitit ja tiestö. Pohjanmaan kartoitukset eivät olleet lehtijaossa. Tiedustelukartoitukset Oma erikoisryhmänsä kartoituksissa olivat majuri Otto Carl von Fieandtin tekemät tiedustelukartat Venäjältä. ustaa III:n sodan jälkimainingeissa päätettiin 1790 perustaa rekognosointikartoituksesta täysin erillään oleva kahden upseerin ryhmä suorittamaan tiedustelukartoituksia Venäjällä. Tehtävään määrättiin kartoitustöissä erityisen hyvin kunnostautuneet O. C. von Fieandt ja luutnantti Ferdinand Ernst de Carnall. Tehtävänä oli valmistaa suurikaavaisia erikoiskarttoja Venäjän rajalla olevista vesistön kauttakulkupaikoista Savossa ja arjalassa sekä lisäksi Suomessa tai Venäjällä olevista taistelupaikoista, joissa joukot ottivat yhteen ns. ustaan sodan aikana Af lercker ei tästä kartoitustyöstä pitänyt ja välit sekä von Fieandtin että töitä hallinnoivien ylempien virkamiesten kanssa kiristyivät. (Warwinsky 1931, s. 13.) reivi Nils Cronstedtin laatiman luettelon mukaan von Fieandtin ja de Carnallin valmistamia tiedustelukarttoja luovutettiin kuninkaan kartta-arkistoon 23 kappaletta (Cronstedt teoksessa Wawrinsky 1931). artoitustyön eteneminen Työt eteläisellä kartoitusalueella alkoivat syksyllä Majuri lerck ja adjutantti Gripenberg kartoittivat Helsingin ympäristöaluetta. Seuraavana vuonna alkoivat varsinaiset laajemmat rekognosointikartoitukset ymijoen länsipuolelta. Työ eteni nopeasti ja 1780 oli saatu valmiiksi maastotyöt ensimmäisen kartoitus
5 42 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa suunnitelman määrittelemältä alueelta. Pinta-alaltaan se oli noin 900 neliökilometriä. Näin oli ajankohdan käsityksen mukaan puolustuksellisesti tärkeimmät osat aakkois-suomea kartoitettu. Syksyllä 1779 oli everstiluutnantti lerck saanut valtaneuvos Sparrelta kuninkaan lähettämän ehdotuksen, että ensimmäisen kartoitusvaiheen valmistuttua työtä jatkettaisiin niin, että se käsittäisi koko Suomen. Tähän ehdotukseen lerck vastasi huomautuksella. että maanmittaustehtävistä vastaavalta tirehtööri af Wetterstedtiltä tulee saada maanmittareiden valmistamat geometriset kartat siitä osasta Suomea, josta rekognosointia ei vielä ole toteutettu. lerck sanoi pelkäävänsä, ettei varsinkaan Länsi Suomesta ollut soveliasta kartta-aineistoa saatavilla ja siksi hän pyysi sotamarsalkka Stackelbergia esittelemään tilanteen kuninkaalle ja toimimaan niin, että seuraavana kesänä maanmittarit tekisivät Etelä-Suomen alueella riittävässä määrin geometrisia kartoituksia ja ensi sijassa niissä pitäjissä, jotka seuraavaksi tultaisiin rekognosoimaan. (Wawrinsky 1931, s. 6.) Valitettavasti mitään erityistä geometrista kartoitusta ei eteläisen kartoitusalueen kohdalla tehty, vaan työssä jouduttiin pääsääntöisesti käyttämään isojakoa varten tehtyjä, mittakaavaltaan 200 ja 400 kyynärää desimaalituumaa kohden olevia karttoja. Pohjoisen kartoitusalueen kohdalla ensimmäiset suuret kartoituskohteet olivat Savonlinnaan johtavat vesireitit, seuraavina vuorossa olivat valtakunnan raja Savonlinnasta itään sekä ne merkittävät vesireitit, jotka johtivat arjalasta ja Savosta Pohjanmaalle (Lappalainen ym. 2007, s. 26). Maastotyö oli vaikeaa ja kartoittajat valittivat siitä: Yksin melkein asumattomassa maassa ja puolivillien ihmisten parissa he nopeasti olisivat voineet väsyä ja menettää intonsa. artoituksen vaikeutta muistettiin myös maastokartoituksen konsepteissa. Metsäalueet, joihin kartoittaja ei mennyt, saivat vain merkinnän: Maasto vaikeakulkuista, jyrkkiä rinteitä ja suuria lohkareita tai Maasto mahdoton jalkamiehen kulkea. On vaikea sanoa, oliko kyseessä kartoittajan väsymys vai maaston yleinen kulkukelpoisuusmerkintä sotaväkeä ajatellen. Vuonna 1780 eteläistä kartoitusaluetta laajennettiin Helsinki Hämeenlinna Turku-väliselle alueelle. artoitustyö jatkui, mutta tahti hidastui. Pohjoisen kartoitusalueen työt keskittyivät Päijänteen ympäristöön sekä Savon pohjoisosiin. Aikaisemmin af lercker oli antanut vuosittaiset työsaavutusraportit, mutta käytäntö loppui un ns. ustaan sota 1788 alkoi, muodostettiin kartoittajista af lerckerin johtama rekognosointiprikaati. Sen tuli huolehtia sodanjohdon tarvitsemista kartoista sekä kartoittaa ymenlaakson Venäjän puoleisia osia. Normaaliin käytäntöön palattiin sodan päätyttyä Työn jatkamisesta af lercker laati uudet suunnitelmat, jolloin kartoituksen pääpaino siirtyi rannikkoja merialueen kartoittamiseen. Ensimmäiset painopistealueet tulisivat olemaan Porvoon ja Emäsalon ympäristö, Viaporin edusta sekä Turun ja Utön välinen saaristo. un merialue olisi saatu kartoitetuksi, kartoitettaisiin vielä puuttuvat sisämaan alueet. Af lercker totesi vuoden 1794 raportissaan, että ainoa merkittävä kartoittamaton osa Manner-Suomesta oli okemäenjoen ja Turun välinen seutu. uninkaan käskyllä kaikki käytettävissä olevat voimat määrättiin merikartoitukseen 1795.
6 Maanmittaus 85:2 (2010) 43 Taulukko 1. Työn eteneminen. un pitäjän nimen jälkeen on merkitty / osa se tarkoittaa, että pitäjä on kokonaan kartoitettu, mutta eri vuosien aikana. Merkintä / vain osittain tarkoittaa, että kartoituksessa on aukkokohtia, tai että pitäjää ei ole kokonaan kartoitettu. Pitäjän nimi on esitetty suomenkielisessä muodossaan. Taulukon pitäjäjako perustuu S. G. Hermelinin vuoden 1799 Suomen kartastossa esitettyyn jakoon. ohdassa Päällikkö lyhenteet ovat seuraavat: N = Nordencreutz, S = Sprengtporten, W = Wadman, = lercker. Eteläinen kartoitusalue Vuosi Pitäjä Päällikkö 1776 Helsinki N 1777 Elimäki N Lapinjärvi Pernaja Pyhtää Iitti / osa 1778 Porvoo / osa N Orimattila / osa Myrskylä / osa Hollola / osa 1779 Porvoo / osa Mäntsälä / osa Orimattila / osa Myrskylä / osa Lammi / osa Hollola / osa 1780 Helsingin pitäjä / osa Tuusula Sipoo Mäntsälä / osa Nurmijärvi / osa Janakkala / osa Hollola / osa Vanaja / osa Lammi / osa Hattula / osa Hauho / osa 1781 Vanaja / osa Hattula / osa Pälkäne / vain osittain Hauho / osa Lempäälä / osa angasala / vain osittain Messukylä / vain osittain Pirkkala / vain osittain arkku Tottijärvi Vuosi Pitäjä Päällikkö 1782 irkkonummi Espoo Helsingin pitäjä / osa Vihti / osa Nurmijärvi / osa Loppi / osa Janakkala / osa Padasjoki Lammi / osa Hauho / osa uhmalahti Längelmäki / osa Orivesi / vain osittain Jämsä / vain osittain Sauvo / osa 1783 Inkoo Siuntio Vihti / osa Lohja arjalohja arjaa 1784 Somero / osa Tammela Loppi / osa Vanaja / osa Vihti / osa Tammisaari Tenhola Sauvo / osa 1785 Urjala / osa Sääksmäki / osa Hattula / osa Akaa / osa Vesilahti / osa Tyrvää / vain osittain iikala Uskela / osa Perniö / osa
7 44 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa Taulukko 1. Työn eteneminen (jatkoa). Vuosi Pitäjä Päällikkö 1786 Perniö / osa Uskela Halikko Marttila / osa Loimijoki Urjala / osa Punkalaidun / osa Lempäälä / osa Akaa / osa 1787 Pöytyä / osa Marttila / osa Loimijoki / osa Punkalaidun / osa Huittinen / osa Turku ja Turun eteläpuoli: Paimio artoitukset Venäjällä: Pyhtää Anjala Turun pohjoispuoli: Maaria, Raisio, Lieto Pitäjänrajoja ei ole kartalla okemäenjoen varsi: Pori Ulvila okemäki Pitäjänrajoja ei ole kartalla Eteläisen kartoitusalueen indeksissä on esitetty myös Turun ja Porin välinen rannikkoalue. Tätä ei rekognosoitu. artan indeksissä todetaan, ettei aluetta voitu kartoittaa puuttuvien mittausten (pohjakarttojen) vuoksi. Pohjoinen kartoitusalue Vuosi Pitäjä Päällikkö Heinola / osa Mäntyharju / osa Iitti / osa Ristiina / osa Puumala Sulkava Rantasalmi / osa Joroinen / osa Juva S & W Mäntyharju / osa Hirvensalmi Mikkeli angasniemi Pieksämäki Leppävirta / osa uopio / vain osittain 1781 Iitti / osa Sysmä Hartola Heinola / osa Mäntyharju / osa 1782 Jämsä / vain osittain Laukaa Rautalampi / osa Saarijärvi / osa 1783 Rantasalmi / osa Joroinen / osa uopio / vain osittain arstula 1784 Rantasalmi / osa Rautalampi / vain osittain Saarijärvi / vain osittain 1785 erimäki / osa itee / osa esälahti / osa Pälkjärvi Tohmajärvi / osa 1786 erimäki / osa itee / osa Tohmajärvi / osa 1787 erimäki / osa Liperi / vain osittain artoitukset Venäjällä: Savonlinnan ympäristö Sääminki / vain osittain W Pohjoisen rekognosointialueen kartoitusindekseissä on esitetty myös osa Ilomantsin pitäjää. Tätä aluetta ei tiettävästi rekognosoitu.
8 Maanmittaus 85:2 (2010) 45 artaston geodeettinen runko ja projektio Rekognosointikartoille ei määritelty projektiota, vaan karttapiirrokset laadittiin suoraan sovittuun mittakaavaan suorakulmaiseen desimaalituumaruudustoon. Rekognosointikartaston geodeettisen rungon laatua arvioitaessa on muistettava se, että koko kartoitus perustui olemassa olevaan kartta-aineistoon. Rekognosoijat täydensivät työpohjaksi saamiaan karttoja ja suorittivat vain harvoissa tapauksissa lisämittauksia (Sprengtporten 1978, s ). Näin ollen kaikki olemassa olevan kartta-aineiston runkoon liittyvät virheellisyydet siirtyivät rekognosoiduille kartoille. Rekognosointityön alkaessa Suomen etelä- ja keskiosa jaettiin eteläiseen ja pohjoiseen kartoitusalueeseen kuvassa 1 olevan kartan mukaisesti. oko alueesta laadittiin lehtijakokartta alueen päällikön J. F. Nordencreutzin toimesta (Wawrinsky 1931, s. 3). Lehtijaon perusteella voidaan sanoa, että rekognosointikartasto toteutettiin omassa yhtenäiskoordinaatistossaan, jonka pohjoissuunta määräytyi alueen keskellä olevan pituuspiirin mukaisesti. Selvitysteni perusteella kyseinen pituuspiiri kulki Loviisan edustalla olevan Svartholman linnoituksen kautta. yseinen linnoitus olikin itä-länsi- suunnassa keskellä kartoitusaluetta. Näin tehtyä lehtijakoa noudatettiin säntillisesti eteläisen kartoitusalueen töissä. Pohjoisen kartoitusalueen kohdalla näin ei tehty. Joulukuussa 1780 koko kartoituksen johtajaksi nimitetty everstiluutnantti C. N. af lercker valitti, ettei pohjoisen rekognosointialueen johtaja eversti G. M. Sprengtporten noudattanut annettua lehtijakoa, vaan laati 1: mittakaavaisia rekognosointikarttoja pitäjittäin (Wawrinsky 1931, s. 19). Paitsi annetun lehtijaon noudattamatta jättämistä toimenpide aiheutti sen, että pitäjittäisten rekognosointikarttalehtien pohjoissuunta ei ollut virallisessa lehtijaossa määritellyn mukainen. un alueet 1780 tulivat saman johdon alaisuuteen, af lercker edellytti, että pohjoisen alueen kartoitukset saatetaan alussa määritellyn lehtijaon mukaisiksi. Merkittävin käytettävissä ollut kartta-aineisto rekognosointikartaston laadinnalle olivat maanmittauskomission 1: mittakaavaan laaditut pitäjittäiset kartoitukset (Wawrinsky 1931, s. 1). Näitä pienentämällä ja yhteen liittämällä muodostettiin laaja-alaisempia kokonaisuuksia. artat oli laadittu omaan paikalliseen koordinaatistoonsa, jonka runkona oli yleensä kartoitettavan alueen halki kulkeva mittalinja tai useamman mittalinjan muodostama verkko (Gustafsson 1933, s. 127) jotka saatettiin yhdistää toisiinsa graafisella kolmiomittauksella. Parhaita ja huolellisimmin mitattuja runkolinjoja olivat läänien ja pitäjien väliset rajat. un pitäjänkarttoja liitettiin toisiinsa suuremmiksi aluekokonaisuuksiksi, mitattiin tarvittaessa uusia mittalinjoja, joilla karttakohtaiset rungot saatiin sidottua toisiinsa. Lisäksi laajempien alueiden ollessa kyseessä havaittiin lisäksi suunnat ja niiden väliset kulmat selvästi näkyviin maastokohteisiin. Näin ollen rekognosointikartaston rungon muodosti graafinen monikulmio/kolmioverkko, jossa osa pisteiden välisten sivujen pituuksista tiedettiin kolmioiden kulmien lisäksi. un mainitun kaltaisen verkon havainnot tehtiin huolella, syntyi runko, jossa alueen päämuodot olivat paikallaan, mutta pienempien kohteiden sijainnissa saattoi olla suuriakin virheitä (akkuri 2010).
9 46 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa Rekognosointikartaston rungon virheistä Alfred A. Gustafsson mainitsee Maanmittauksen historiassa, että ylitirehtööri Wetterstedt aloitti Suomen maaherrakunnat käsittävän kartaston laadinnan Saadakseen siihen mahdollisimman luotettavan rungon Wetterstedt suoritutti 1775 runsaasti mittauksia eski-suomessa ja Savossa, erityisesti pitkin uopion läänin etelärajaa. Vuoden 1748 maanmittauskomission astronomiseksi havaitsijaksi nimitetty Jakob Gadolin teki lisäksi astronomisia napakorkeuden määrityksiä Pohjois-arjalassa (Gustafsson 1933, s. 117 ja 147). Hyvin todennäköisesti nämä mittaukset liittyivät Venäjän vastaisen rajan tarkan sijainnin määrittämiseen. Varsinainen rajankäyntimittaus tehtiin Tällöin läänin- ja valtakunnanraja toimivat mainiona runkona siitä pohjoissuuntaan mitatuille runkolinjoille. Venäjälle Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa menetettyjen alueiden kohdalla edellä kuvatun kaltainen runko oli luonnollisesti huomattavasti puutteellisempi. Tämä tulee selvästi esille 1: mittakaavaisen tiekartaston pohjalta tehdyn karttayhdelmän vertailussa tämän hetken karttoihin. Venäjään kuuluneella alueella kartan mittakaava kasvaa itää kohti mentäessä ja aiheuttaa sen, että arjalan kannas ja siitä pohjoiseen olevat alueet kuvautuvat liian laajoina. Rekognosointikartaston toinen selvä virhealue on hieman yllättäen Varsinais-Suomi. Tämä selittyy sillä, että käyttöön saatu kartta-aineisto oli vanhaa myös runkonsa osalta. Viimeisessä af lerckerin raporttikartassa mainitaan Varsinais-Suomen rannikkoalueen kohdalla, että rekognosointia ei ole voitu tehdä, koska tarvittavat mittaukset [kartoitukset] puuttuvat. artaston eski-suomea käsittävä osa sitä vastoin on rungoltaan yllättävän hyvä, sillä läänin- ja valtakunnanrajaan liittyvien mittausten lisäksi tällä alueella suoritettiin runsaasti runkolinja- ja sidemittauksia vuosina (Gustafsson 1933, s. 139 ja 147). oska kartaston pohjana ei ollut maantieteellisiin koordinaatteihin sidottua runkoa, vaan pohjana olivat erillisjärjestelmissä olevat pitäjänkartat, oli perusteltua, ettei valmiisiin rekognosointikarttalehtiin merkitty maantieteellisiä koordinaatteja. arttojen rungon geometrinen laatu vaihteli suuresti, vaikka karttojen sisältö ja kuvaus oli hienosti toteutettu. oko kartoitusalueen osalta tarkasteltuna, runko on yllättävän hyvä. Yksittäisten karttalehtien puitteissa poikkeamat todellisesta sijainnista saattavat kuitenkin olla merkittäviä. Vaikka rekognosointikartasto oli omassa erillisjärjestelmässään, on silti ihmeellistä, ettei edes pienimittakaavaisiin indeksikarttoihin merkitty maantieteellisiä koordinaatteja. Rekognosointitaitoja linnoitusupseereille opettaneen Haapaniemen sotakoulun opetusohjelmassa oli 1700-luvun lopulla trigonometriaa, kolmiomittausten laskentaa ja astronomista paikanmääritystä (Tigerstedt 1919). Näiden taitojen opiskelu kertoi väistämättä uusille upseereille, että Suomesta tehdyn rekognosointikartaston rungon kohdalla kaikki ei ollut ihan oikein. Tilanteen teki erikoiseksi vielä se, että samaan aikaan Suomesta laadittiin vapaaherra Hermelinin kustantamana ja Carl Petter Hällströmin piirtämänä maantieteellinen Suomen suuriruhtinaskunnan kartasto, jossa oli ajankohdan parhaaseen käsitykseen perustuva geodeettinen runko ja maantieteellinen asteverkko (Strang & Harju 2005).
10 Maanmittaus 85:2 (2010) 47 uva 2. Ote runkolinjan mittauskartasta Ruovedeltä Päijänteelle 1776 (Finska rekognosceringsverket 411 Serie B, portfölj 25, rigsarkivet, Stockholm) Af Wetterstedtin samaan aikaan valmistamat maaherrakuntien kartat perustuivat myös maantieteellisistä koordinaateista määritettyyn runkoon. Merirekognosoinnin myöhempi aloitusajankohta vaikutti siihen, että tässä työssä käytettiin kolmiomittauksella määritettyjä runkopisteitä ja aivan työn loppuvaiheessa kartoille merkittiin myös maantieteelliset koordinaatit (Hydrographiska kartor, Litt.D (Finska viken), omslag D:4, Litt.B (Åbo skärgård), omslag B:4 och 5, rigsarkivet, Stockholm). Rekognosoinnissa käytetyt kartta-aineistot ja karttojen valmistus Rekognosoinnin periaatteen mukaan työn tuli perustua olemassa olevan kartta-aineiston täydentämiseen sotilaallisesti merkittävillä lisätiedoilla. Työtä varten tuli näin ollen saada tarvittava lähtöaineisto. Aloitusvaiheessa Tukholmasta kerättiin saatavilla olevat kartat (Alanen & epsu 1989, s. 7). Ne eivät juuri työtä auttaneet. Siksi määrättiin, että siviilimaanmittareiden tuli toimia yhteistyössä rekognosoijien kanssa. Maanmittaustehtävistä vastaava ylitirehtööri af Wetterstedt määräsi 2. Joulukuuta 1776, että Uudenmaan-, Hämeen ja Heinolan läänien maanmittareiden tuli luovuttaa silloin kun eversti Nordencreutz tai majuri lerck tilaavat hallussaan olevat maantieteelliset tai geometriset kartat sotilaskonttoriin Helsinkiin kopioitaviksi. Samanlainen käsky annettiin 20. helmikuuta 1777 Heinolan ja uopion läänien maanmittareille, joilta eversti Sprengtporten oikeutettiin tilaamaan karttoja. Hieman ennen tätä oli rekognosointiyksiköille annettu lainaksi vuoden 1748 maanmittauskomission maantieteelliset kartat valtakunnan rajaan rajoittuvista pitäjistä. (Gustafsson 1933, s. 153.)
11 48 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa Alfred A. Gustafssonin kirjassa Mittaus- ja kartastotyöt Suomessa on indeksikartta, joka näyttää vuosien ja 1748 mittauskomissioiden aikana tehdyt, pääsääntöisesti 1: mittakaavaiset geometriset kartoitukset, pintaalaltaan noin neliökilometriä. Nämä kartat olivat erinomainen pohja eski-suomen ja Savon alueen rekognosoinnille (Gustafsson 1933, s. 109). Työssä hyödynnettiin lisäksi siviilimaanmittareiden suorittamia runkolinjamittauksia, vesistökartoituksia sekä merkittävien paikkakuntien välisten teiden kartoituksia. Turun ja Porin läänissä sekä Uudellamaalla ja Hämeessä jouduttiin lähtöaineistona käyttämään myös isojakokarttoja. Ne oli laadittu kaavoihin 1 desimaalituuma 200 kyynärää kohden viljellyistä maista (1:4 000) ja 1 desimaalituuma 400 kyynärää kohden metsämaista (1:8 000). Nämä kartat jouduttiin pienentämään kaavaan 1 desimaalituuma kyynärää kohden (1:20 000) ja asemoimaan kenttämittauskonsepteiksi. Tämä merkitsi suurempaa toimituksellista työmäärää piirustuskonttorissa ja samalla maastokartoitukseen käytettävissä olevan ajan vähenemistä. Lisäksi karttojen pienentäminen ja kokoaminen suuremmiksi lehdiksi aiheutti työhön virheitä. Alfred A. Gustafssonin antama kuvaus 1: mittakaavaisten pitäjänkarttayhdelmien valmistamisesta 1: ja 1:8 000-mittakaavaisista isojakokartoista sopii hyvin myös rekognosoinnin pohjakarttojen valmistukseen: Pienoiskokokarttoja (tarkoittaa pienennettyä karttaa) yhteen sovitettaessa kartat eivät kuitenkaan liittyneet virheettömästi toisiinsa, vaan sattuivat paikoittain reunoiltaan toistensa päälle tai muodostui karttojen väliin rakoja, kaikesta sovittelusta huolimatta. Tämä johtui osaksi kartta-aineiston virheellisyydestä, osaksi siitä että kartat olivat kutistuneet eri tavoilla. Monesti ei auttanut muu kuin leikellä palasiksi enimmin virheellisiksi otaksutut pienennykset ja pala palalta liittää ne viereisiin karttoihin. Sittenkuin kartografi oli saanut kaikki samaan pitäjään kuuluvien lohkokuntien kartat ja karttapalat parhaan ymmärryksensä mukaan paikoilleen asetetuiksi, liimattiin ne yhteen. (Gustafsson1933, 147.) Rekognosointikartaston perusyksikkö oli kyynärää desimaalituumalle eli 1: mittakaavainen karttalehti, jolle oli konstruoitu suorakulmainen desimaalituumaruudusto. arttalehden koko oli ns. Imperial-arkki, desimaalituumaa vastaten 50,5 71,0 senttimetriä. Seuraavat karttojen laadinnassa käytettävät mittakaavat olivat 2 000, ja kyynärää desimaalituumalle (1:40 000, 1: ja 1: ), jolloin pienempikaavainen karttalehti sisälsi aina 4 edellisen mittakaavan lehteä. Tämä helpotti karttojen valmistamista, sillä mittakaavamuutokset voitiin suorittaa vakiomenetelmillä. Myös karttojen arkistointi helpottui karttojen vakioidun koon ansiosta. Mittakaavasarjasta toiseen siirtyminen oli helppoa, koska kyynärän karttojen lehtijako hakutunnuksineen piirrettiin kaikille pienempimittakaavaisille kartoille. Hakutunnus merkittiin itä länsi-suunnassa roomalaisin numeroin ja pohjois etelä-suunnassa latinalaisin numeroin Savonlinnan korkeudelta etelään ja suuraakkosin pohjoiseen.
12 Maanmittaus 85:2 (2010) 49 uva 3. Ote Hämeen härkätien kartasta vuodelta 1740 (Finska rekognosceringsverket 411, Serie B, portfölj 25, rigsarkivet Stockholm) äytännössä 2 000, ja kyynärän karttalehdet olivat kooltaan Imperial-arkin neljänneksiä eli 8,5 12 desimaalituumaa vastaten 25,3 35,5 senttimetriä. 200 ja 400 kyynärän erikoiskartat olivat kooltaan vaihtelevia täysin sen mukaan, minkä laatuinen oli kartoitettu kohde. Myös indeksikarttojen koot määräytyivät esitettävän kohteen laajuuden mukaan. Rekognosoinnin maastotyö suoritettiin konseptikarttaa täydentäen. artoittaja liikkui tavallisimmin ratsain ja merkitsi kenttäkonseptille täydennystiedot. Asutuksen ja lähinnä vesistöjen nimistöä täydennettiin, tässä käytettiin myös paikallisen väestön apua. aikkea täydennettävää ei tarkastettu paikan päällä, vaan vähemmän tärkeät kohteet kartoitettiin vain haastattelujen perusteella (Sprengtporten 1798, s. 421). artoitus tapahtui silmämääräisesti. Mikäli pohjakartassa havaittiin ilmeisiä virheitä pohjakuvioiden osalta, tarkistusmittauksia suoritettiin mittapöydällä ja mittaketjuilla. Tässä rekognosoija sai apua paikallisilta maanmittareilta tai pyysi paikallisia maanviljelijöitä avustamaan omissa mittauksissaan. enttäkonsepti piirrettiin puhtaaksi mittakaavaan yksi desimaalituuma kyynärää kohden. Eteläisen kartoitusyksikön kohdalla kartat pienennettiin julkaisua varten mittakaavaan yksi desimaalituuma kyynärää kohden. Pienentäminen tapahtui kahdella vaihtoehtoisella tavalla, ruutumenetelmällä tai pantografia käyttäen. Ruutumenetelmässä piirtäjä konstruoi silmämääräisesti ja suhdeharppia käyttäen kartan viivapiirroksen ja pistemäiset kohteet alkuperäistä pienikokoisempaan ruudustoon. Tässä hyödynnettiin alkuperäisen kartan desimaalituumaruudustoa. Oletettavasti rekognosoijilla oli piirustuskonttorissa käytössään myös mekaanisia piirtomuuntokoneita, pantografeja, pienentämistä varten (ryger 1767).
13 50 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa artan puhtaaksi piirtäminen tapahtui tussilla, jonka piirtäjä itse sekoitti kimröökistä (noki) ja shellakasta. Oikein tehtynä tussi antoi peittävän mustan viivan ja se juoksi hyvin piirtämiseen käytetystä sulkaterästä. Myös teräksestä valmistettuja teriä käytettiin. Piirrettäessä käytettiin apuna myös suurennuslasia pienimpien yksityiskohtien piirtämisessä ja nimien tekstaamisessa. arttapiirros väritettiin vesivärein, jotka piirtäjä itse valmisti. Väriaineet olivat luonnosta saatuja mineraalipigmenttejä. un karttapaperina oli lumppupohjainen neutraali paperi ja piirros valmistettiin itse tehdyllä tussilla ja vesiväreillä, oli lopputulos arkistointia erinomaisesti kestävä kartta. (Strang & Harju 2005, s. 8.) artastojärjestelmä ja karttojen mittakaavat Rekognosointikartasto rakentui joukosta erimittakaavaisia karttoja. äytetyt mittakaavat olivat samat, joita siviilimaanmittarit käyttivät. artaston suurikaavaisimpia karttoja kutsuttiin erikoiskartoiksi (Specialkarta). Näillä kartoilla kuvattiin erityiskohteita. Seuraava ryhmä olivat kohdekartat Taulukko 2. Rekognosointikarttojen nimitykset ja mittakaavat. Mittakaava artan nimitys yynärää desimaalituumaa Mittakaava metri- Sotilaskartta Siviilikartta kohden sessä järjestelmässä 200 1:4 000 Specialkarta / Erikoiskartta Lohkokunnan kartta peltokaavassa 400 1:8 000 Specialkarta / Erikoiskartta Lohkokunnan kartta metsäkaavassa 500 1: Rannikkokarttojen erikoismittakaava : Situationskarta / ohdekartta, maastokartta Pitäjänkartta, tunnetaan myös komissiokaavana : Sprengtportenin käyttämä erikoismittakaava : Situationskarta / ohdekartta, maastokartta : Situationskarta / ohdekartta, maastokartta ihlakunnan kartta : Generalkarta / Yleiskartta : Generalkarta / Yleiskartta : Relationskarta / Indeksikartta, raportointikartta : Relationskarta / Indeksikartta, raportointikartta Maaherrakunnan kartta
14 Maanmittaus 85:2 (2010) 51 Taulukko 3. Rekognosointikartoituksessa käytetyt pituusmitat. 1 kyynärä (aln) = 0,594 m 1 jalka (fot) = 0,297 m = ½ kyynärää 1 kortteli (kvarter) = 0,148 m = ¼ kyynärää 1 syli (famn) = 1,78 m = 3 kyynärää 1 peninkulma (svensk mil) = 10,688 km = kyynärää 1 desimaalituuma (desimal tum, geometrisk tum) = 2,97 cm = 1/10 jalkaa (käytössä vuodesta 1733) (Situationskarta). Nykyterminologiassa tätä ryhmää vastaavat maastokartat. olmannen karttaosion muodostivat laajempia aluekokonaisuuksia kuvaavat yleiskartat (Generalkarta). Neljännen ryhmän kartat olivat voimakkaasti yleistettyjä indeksi- tai raportointikarttoja (Relationskarta). Rekognosointikarttojen mittakaavat ja eri karttalajien nimitykset mukaan lukien siviilikarttojen nimitykset käyvät ilmi taulukosta 2. Lihavoituna on esitetty ne kaavat, jotka ovat perusmittakaavasarjan ulkopuolella. Valmistetuista karttatyypeistä ja niiden lukumääristä Eteläiseltä kartoitusalueelta valmistettiin ensin 1: mittakaavaiset kartat ja niiden pohjalta lopulliset 1: mittakaavaiset kartat. Valmiita, lehtijaon mukaisia karttoja oli 330 lehteä, eli yhteensä 660 lehteä. Pohjoiselta kartoitusalueelta on Ruotsin sota-arkistossa vain 1: mittakaavaisia karttalehtiä. Osa on viimeisteltyjä, mutta valtaosa on jäänyt konseptiasteelle. un huomioidaan myös konseptiasteella olevat karttalehdet, on lehtijaossa rekognosoitujen karttojen lukumäärä pohjoisen kartoitusalueen osalta 298 kappaletta. Rannikkoalueelta valmistettiin 1: mittakaavainen rannikkokartasto. Tietosisällöltään täydelliset lehdet ulottuvat Ahvenkoskelta Porkkalan niemen länsireunalle. Ilman luotaustietoja olevat lehdet ulottuvat edelleen Hankoniemelle. onseptiasteella olevat lehdet kattavat saaristomerestä alueen, joka ulottuu Hangosta Utön saareen ja pohjoisessa ustaviin. un huomioidaan myös konseptiasteella olevat lehdet, on rannikkokartoituksessa rekognosoitujen karttojen lehtilukumäärä 142. oska kaikista merirekognosoinnin karttalehdistä valmistettiin myös 1: mittakaavaiset pienennökset, on lehtien kokonaismäärä on 284 kpl. oko kartoitusalueelta valmistettiin 1: mittakaavainen tiekartasto. Sen muodosti yhdeksän pellavakankaalle liimattua karttayhdelmää. Tässä kartastossa oli 64 karttalehteä. Yhteenlaskettuna lehtijaossa olevia karttoja laadittiin kpl. oska yhtä karttalehteä valmistettiin vähintään kaksi kappaletta, nousee piirrettyjen karttojen kokonaismäärä noin kappaleeseen. Näiden lisäksi valmistettiin 1: ja 1: mittakaavaisia karttoja työn raportointiin ja sisäiseen valvontaan. Oma karttaryhmänsä olivat suurikaavaiset 1: tai sitä suurempaan kaavaan laaditut erikoiskartat. Niitä valmistettiin tärkeinä pidetyistä kohteista, kuten
15 52 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa uva 4. Ote tiekartasta 1: (411 Finska rekognoscerngsverket, Serie A, Portfölj 154, kartta 1d, rigsarkivet, Stockholm) kasarmialueista ja sotilaallisesti merkityksellisistä paikoista. Näitä karttoja arvioisin Ruotsin sota-arkistossa olevan noin 100 kappaletta. Lehtijaon ulkopuolella laadittiin vielä 1: mittakaavassa marssikarttoja, rajakarttoja ja Pohjanmaan jokilaaksojen kartoituksia. Rekognosointikartoituksen henkilöstö Rekognosointiin osallistuneiden henkilöiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Jotain kuitenkin tiedetään. Varsinaisen kartoittamisen suorittivat linnoitusupseerit ja heillä oli mukanaan avustavia sotilaspalvelijoita. uten alussa mainittiin, määrättiin eteläiseen ja pohjoiseen kartoitusyksikköön molempiin neljä upseeria. Pohjoisen yksikön kohdalla luku oli kasvanut yhteentoista vuoteen 1779 mennessä. Laskettiinko Haapaniemen sotakoulussa opettajina palvelleet viisi upseeria rekognosoijien joukkoon, ei arkistolähteistä selviä. Se tiedetään, että he osallistuivat myös kartoitustehtäviin. ommentissaan af lerckerin 1797 antamaan selvitykseen kreivi Nils Cronstedt totesi, että ensimmäisen 10 vuoden aikana rekognosointiin osallistuneiden henkilöiden kokonaismäärä oli 111 ilman päälliköitä. (Wawrinsky
16 Maanmittaus 85:2 (2010) , s. 16.) Tässä määrässä mitä todennäköisimmin on mukana myös avustava henkilökunta. Rekognosointikartoitukseen koko sen toiminta-aikana osallistuneista upseereista on Wawrinskyn tutkielmassa olevassa luettelossa 49 nimeä. Tämä luku tuntuu luontevalta, sillä vuosien mittaan oli kartoittajien kohdalla vaihtuvuutta. un huomioidaan merirekognosointiin osallistunut henkilöstö, arvioisin työhön 29 vuoden aikana osallistuneen henkilökunnan kokonaismääräksi noin 170. Hyvin tyypillinen piirre rekognosointiupseereiden kohdalla on se, että osa heistä teki työtä omalla kustannuksellaan. Esimerkiksi apteeni Claes Magnus Jägerhorn palveli pohjoisessa rekognosointiyksikössä vakinaisena työntekijänä vuodet ja vuodet omalla kustannuksellaan. Luutnantti Jakob Gabriel Houberg palveli samassa yksikössä vuodet samaten omalla kustannuksellaan. (Wawrinsky 1931.) Palkaton työnteko selittyy sillä, että kilpailu upseereiden vakansseista oli kova. Saadakseen pysyvän vakanssin tarvittiin ansioita, joita oli mahdollista saada vain osoittamalla taitonsa johtamisessa ja erityistehtävissä, tässä tapauksessa rekognosoinnissa. (Lappalainen 2010.) Erikoista rekognosointikartoituksessa oli se, että työhön saatiin merkittävää apua siviilimaanmittareilta. Linnoitusupseerit saattoivat rajoituksetta hyödyntää maanmittareiden valmistamia karttoja ja tarvittaessa maanmittarit velvoitettiin avustamaan rekognosoijia. Valmiit rekognosointikartat sitä vastoin olivat äärimmäisen salaisia ja kartat siirrettiin heti valmistumisensa jälkeen joko piirustuskonttorin lukittuihin tiloihin tai lähetettiin Tukholmaan linnoituskonttoriin tai kuninkaan karttavarastoon sijoitettavaksi. Rekognosointikarttoja eivät siviilimaanmittarit saaneet hyödyntää. Yhteenveto Rekognosointikartoitus oli oman aikakautensa suurtyö. artoitusta johtivat ammattitaitoiset upseerit ja työ tehtiin ajankohdan parasta maastokartoitustekniikkaa soveltaen. Sotilaallisesti tärkeimmät alueet oli saatu kartoitettua. Toisaalta jälkeenpäin tarkasteltuna on myös todettava, että teknisesti maarekognosoinnin kartat eivät enää täysin täyttäneet ajankohdan vaatimuksia karttojen geodeettisen rungon ja karttakohteiden sijaintitarkkuuden suhteen ja työ oli näin ollen tullut teknisen elinkaarensa päähän. Myös af lercker totesi tämän seikan viimeisen raporttikarttansa selitteessä sanoessaan, ettei Turun ja Porin välistä aluetta voitu rekognosoida, koska mittaukset puuttuivat. Tämä tarkoitti sitä, että käytettävissä oli geometrisia karttoja, mutta ne eivät kelvanneet tehtävään. Suomen joutuminen Venäjän alaiseksi vaikutti osaltaan siihen, että salaisesta sotilaallisesta kartoituksesta ei juuri tiedetty. artat oli pääosin siirretty kuninkaan karttavarastoon Tukholmaan, osa oli tuhoutunut Haapaniemen sotakoulun palossa. Haminan rauhansopimuksessa edellytettiin, että Suomesta valmistetut sotilaallista tarkoitusta varten tehdyt kartat oli luovutettava Venäjälle. Luovutusta koskevat tiedot ovat ristiriitaisia. Joitakin karttoja varmasti luovutettiin, mutta merkittävä osa jäi Ruotsiin. artografinen tietämys menetetystä valtakunnan osasta jäi näin Tukholmaan. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että Suomen sodan alkaessa 1808, joukkojen käyttöön hankittiin kenraali Gustaf Wilhelm af Tibellin toimesta
17 54 Vuosien rekognosointikartoitukset Suomessa vapaaherra Samuel Gustaf Helmelinin 1799 valmistuttaman Suomen suuriruhtinaskunnan kartaston karttalehtiä, vaikka käytettävissä olisi ollut myös erinomaisia rekognosointikartoituksen karttoja (Lappalainen ym. 2007, s. 28). Suomen rekognosointikartoituksen karttakokoelmia säilytetään Ruotsin sota-arkistossa, Tukholmassa (rigsarkivet ra). okoelmassa 411 Finska rekognosceringsverket on käsin piirrettyä karttaa. Aineisto on jaettu kahteen osioon, sarjoihin A ja B. Sarjassa A on pääosin valmiita karttoja ja sarjassa B työssä käytettyä lähtöaineistoa, enimmäkseen pitäjänkarttoja, kihlakunnankarttoja, vesistökarttoja ja runkolinjakarttoja. Aineisto on arkistoitu pitäjittäin kansioihin, portfolioihin, Suomen toista maailmansotaa edeltävän aluejaotuksen mukaan (Gäfvert 1998). un tähän karttakokoelmaan lisätään samaan ajanjaksoon ja osittain myös rekognosointiin liittyvät muissa kokoelmissa olevat muut käsin piirretyt kartat, nousee aiheeseen liittyvien karttojen kokonaislukumäärä noin 4 400:an (Förteckning 410 Finska handritade kartor, 708 kartor. Förteckning 409 Hermelinska samlingen 1598 kartor, rigsarkivet, Stockholm.) Se, että osa rekognosointikartoista siirrettiin heti valmistumisensa jälkeen Tukholman arkistoihin, on ollut karttojen säilymisen kannalta hyvä asia. artat ovat säilyneet erittäin hyväkuntoisina. Suomen rekognosointikartoitus on ollut Suomen maanmittauksen historiassa liian vähällä huomiolla. Työstä on tiedetty, mutta sen todellisesta laajuudesta erilaisine karttoineen ei olla vieläkään täysin selvillä. Tämän artikkelin aihepiiriä käsitellään laajemmin ja yksityiskohtaisemmin Erkki- Sakari Harjun ja Jussi T. Lappalaisen lokakuussa 2010 ilmestyneessä kirjassa uninkaan tiekartasto Suomesta irja on Suomalaisen irjallisuuden Seuran (SS) ja AtlasArtin yhteiskustanne. Lähteet Alanen, T. & epsu, S. (1989). uninkaan kartasto Suomesta , Tampere. Harju, E.-S. & Lappalainen J.T. (2010). uninkaan tiekartasto Suomesta 1790, Riika. Juvelius, E.W. (1921). Suomen puolustuskysymys vuosina , Porvoo. Gustafsson, A.A. (1933). Mittaus- ja kartastotyöt Suomessa , Porvoo. Gäfvert, B. (1998). rigsarkivet, Beståndsöversikt, del 9, artor och ritningar, Västervik. akkuri, J. (2010). Professori emer., Geodeettinen laitos.. eskustelu ryger, J.F. (1767). Om Charte-Transporteuren, ongl.vetenskapsacademiens Handlingar, Stockholm. Lappalainen, J.T. (2010). Professori emer. Turun yliopisto. Haastattelu Lappalainen, J.T., Wolke, L.E. & Pylkkänen A. (2007). Sota Suomesta, Hämeenlinna. Sprengtporten, G.M. (1798). Instruction för Recognoseurer, rigs-samlingar, Stockholm. Strang, J. & Harju, E.-S. (2005). Suomen karttakirja Porvoo.
18 Maanmittaus 85:2 (2010) 55 Tigerstedt, E.S. (1910). Haapaniemi krigsskola. Helsingfors. Tiilikainen, H. &. Harju, E.-S. (2009). uninkaallinen merikartasto , Porvoo. Wawrinsky, S. (1931). Finska rekognosceringsverket, manuscript, rigsarkivet, Stockholm. Maanmittausneuvos Erkki-Sakari Harju aloitti työuransa 1969 Maanmittaushallituksen kivipainossa. Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 1972 T:n maanmittausosastolta hän on toiminut kartografisissa tehtävissä Maanmittaushallituksessa, Finnmap Oy:ssä, arttakeskuksessa, Geodata Oy:ssä ja Genimap Oy/Affecto Finland Oy:ssä. Harju jäi eläkkeelle arttakeskuksen johtavan kartografin tehtävästä Hän on toimittanut ja kirjoittanut useita kartografian historiaan ja suomalaisten karttojen tuotantotekniikkaan liittyviä oppaita, kirjoja ja artikkeleita. Lisäksi hän on toiminut Teknillisen korkeakoulun kartografian erikoisopettajana lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. uva: Matti Tossavainen
Maanmittaushallituksen pitäjänkartat polyedriprojektiossa 1: :
Maanmittaushallituksen pitäjänkartat polyedriprojektiossa 1:20.000 1916 1932: (Timo Meriluoto) (Päivitetty 7.2.2015) [Huom! Luettelon lähtöoletuksena on, että MMH teki kaikista 1916 1924 laatimistaan pitäjänkartoista
LisätiedotKuntien kuuluminen tuomiokuntiin ja käräjäkuntiin sekä raastuvan- ja käräjäoikeuksiin 1900-luvulla
Kuntien kuuluminen tuomiokuntiin ja käräjäkuntiin sekä raastuvan ja käräjäoikeuksiin 1900luvulla Arkistopiirin nykyisiin käräjäoikeuksiin kuuluvat kunnat ja muut kunnat, joiden arkistoa on HMA:ssa. Luettelossa
LisätiedotSuomalaisten sodan ajan kartoituksista Esitelmä SKS:n vuosikokouksessa 30.3.2016
Suomalaisten sodan ajan kartoituksista Esitelmä SKS:n vuosikokouksessa 30.3.2016 Erkki-Sakari Harju Kartastotilanne ennen talvisotaa Kelvollista kartta-aineistoa oli vain Kaakkois Suomesta, topografiset
LisätiedotAlkava ARA-tuotanto kunnittain
5 Alajärvi 0 31 16 Asikkala 0 28 18 Askola 16 0 0 18 20 Akaa 0 33 0 7 49 Espoo 297 190 202 198 42 92 108 191 157 283 185 220 500 241 369 50 Eura 0 8 0 26 31 8 51 Eurajoki 0 15 61 Forssa 0 62 75 Hamina
LisätiedotVihreiden yhdistysten jäsenmaksumäärät 2007 (vahvistettu puoluehallituksessa
Vihreiden yhdistysten jäsenmaksumäärät 2007 (vahvistettu puoluehallituksessa 8.2.2008 sekä yhdistysten edustajamäärät puoluekokouksessa 2008 (sääntöjen 22 perusteella) (tilanne 3.3.08 huhtikuussa hyväksyttävät
LisätiedotSiirrettävät arkistot
Siirrettävät arkistot Valtiovarainhallinto Leima- ja valmisteverokonttori Leima- ja valmisteverokonttorin arkisto 1810-1949 Verohallitus Liikevaihtoverokonttorin arkisto 1941-1970 Verohallinnon piiriviranomaiset
LisätiedotLIITE 1: Omistajat SITOVASTI MUKANA OLEVAT YHTEISÖT. KuntaPro Oy
1 LIITE 1: Omistajat Yhteishankintayksikön kilpailuttamia sopimuksia voivat hyödyntää KuntaPro Oy:n ja sen tytäryhteisöjen lisäksi kaikki KuntaPro Oy:n omistajayhteisöt ja niiden omistajayhteisöt. SITOVASTI
LisätiedotPuoluekokous : äänivaltaiset edustajat Alla mainittujen lisäksi jokainen piirijärjestö saa yhden edustajan.
Puoluekokous 15.-16.6.2019: äänivaltaiset edustajat Alla mainittujen lisäksi jokainen piirijärjestö saa yhden edustajan. Yhdistys Järjestökokonaisuus Edustajat Arabian-Käpylän-Viikin Vihreät Helsinki 5
LisätiedotPuoluekokous äänivaltaiset edustajat Alla mainittujen lisäksi kukin piirijärjestö saa yhden edustajapaikan
Puoluekokous 17. 18.6.2017 - äänivaltaiset edustajat Alla mainittujen lisäksi kukin piirijärjestö saa yhden edustajapaikan Yhdistys Järjestökokonaisuus Edustajia Arabian-Käpylän-Viikin Vihreät Helsinki
LisätiedotPuoluekokous äänivaltaiset edustajat Alla mainittujen lisäksi jokainen piirijärjestö saa yhden edustajan
Puoluekokous 16.-17.6.2018 - äänivaltaiset edustajat Alla mainittujen lisäksi jokainen piirijärjestö saa yhden edustajan Yhdistys Järjestökokonaisuus Edustajia Arabian-Käpylän-Viikin Vihreät Helsinki 6
LisätiedotPuoluekokousedustajiin. EdustajiaErityistä Puoluekokousedustajat 2009 (päivitetty 20.4.)
Yhdistys EdustajiaErityistä Puoluekokousedustajat 009 (päivitetty 0.4.) Etelä-Savo Mikkelin Seudun Vihreät ry 3 Pieksämäen seudun vihreät ry Rantasalmen vihreät ry Ristiinan vihreät ry Savonlinnan Seudun
LisätiedotKäynnissä olevat kuntajakoselvitykset. Ville Nieminen
Käynnissä olevat kuntajakoselvitykset Ville Nieminen Käynnistyneet kuntajakoselvitykset 33 selvitystä, joissa yhteensä 169 kuntaa mukana» n. 5 kuntaa selvitystä kohden 136 eri kuntaa 8 erityisselvitystä»
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 29 päivänä marraskuuta /2013 Valtioneuvoston asetus. asumistuen määräytymisperusteista vuodelle 2014
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2013 839/2013 Valtioneuvoston asetus asumistuen määräytymisperusteista vuodelle 2014 Annettu Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2013 Valtioneuvoston
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta /2012 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2012 1072/2012 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta annetun liikenne- ja viestintäministeriön
LisätiedotPoliisilaitosalueet ja toimipisteet 1.1.2014 lukien 14.6.2013 1
Poliisilaitosalueet ja toimipisteet 1.1.2014 lukien 14.6.2013 1 11 poliisilaitosaluetta Lapin poliisilaitos Oulun poliisilaitos Pohjanmaan poliisilaitos Sisä Suomen poliisilaitos Itä Suomen poliisilaitos
LisätiedotYLEISARKISTOJEN MIKROFILMIRULLAT Muu mikrokuvattu aineisto
YLEISARKISTOJEN MIKROFILMIRULLAT Muu mikrokuvattu aineisto Luettelo sisältää Mikkelin maakunta-arkistossa käytettävissä olevat muut mikrokuvatut aineistot, kuten läänin- ja voudintilit, tuomiokirjat, perukirjat,
LisätiedotYksityisen terveydenhuollon palvelujen tuottajan toimipaikan nimenmuutos. 1. Palveluja tuottava toimipaikka: Toimipaikan entinen nimi:
Ilmoitus 1 (6) Coronaria Contextia Oy Saaristonkatu 22 90100 Oulu Y-tunnus: 1824918-9 ASIA Yksityisen terveydenhuollon palvelujen tuottajan toimipaikan nimenmuutos Coronaria Contextia Oy on ilmoittanut
LisätiedotELYn kannatus seurakunnittain 2012 Seurakunta Yhteensä? Akaa 20 Alajärvi 793 Alajärvi - Lehtimäen kappelisrk. 60 Alavieska 52 Alavus
ELYn kannatus seurakunnittain 2012 Seurakunta Yhteensä? 19 642 Akaa 20 Alajärvi 793 Alajärvi - Lehtimäen kappelisrk. 60 Alavieska 52 Alavus 10 608 Asikkala 859 Askola 2 182 Espoon srky. - Esbo ksamf. 304
LisätiedotMATKAILU. KasvuKraft 13.3.2014 Jukka Punamäki Länsi-Uudenmaan matkailun aluekoordinaattori Uudenmaan liitto / Novago Yrityskehitys
MATKAILU KasvuKraft 13.3.2014 Jukka Punamäki Länsi-Uudenmaan matkailun aluekoordinaattori Uudenmaan liitto / Novago Yrityskehitys Globaali matkailu 1950 25 miljoonaa kansainvälistä saapumista 2012 1 miljardi
LisätiedotYhdistys. Puoluekokous 2010: yhdistysten edustajamäärät piiri- ja liittojärjestöt listan lopussa erikseen. Puoluekokousedustajia
Puoluekokous 2010: yhdistysten edustajamäärät piiri- ja liittojärjestöt listan lopussa erikseen Puoluekokousedustajia Yhdistys 2010 Piiri Joroisten vihreät ry 0 Etelä-Savo Kerimäen Vihreät ry 1 Etelä-Savo
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 29 päivänä tammikuuta /2013 Maa- ja metsätalousministeriön asetus
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2013 76/2013 Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden keräämisestä, kuljetuksesta
LisätiedotItsenäisyyspäivä korvaavat ajopäivät Sairaalatoimitukset
Itsenäisyyspäivä 6.12.2018 korvaavat t Sairaalatoimitukset ALAJÄRVI Maanantai 3.12. RANTASALMI Maanantai 3.12. ENONKOSKI Perjantai 7.12. RANUA Perjantai 7.12. ENONKOSKI Maanantai 3.12. ROVANIEMI Perjantai
LisätiedotMittapöytämittauksesta
40 Mittapöytämittauksesta Maanmittaus 84:2 (2009) Historiallinen tietoisku Mittapöytämittauksesta Pertti Heikkilä pheikki@suomi24.fi Mittaaminen ja kartanteko oli ihan kelvollista jo tuhansia vuosia sitten
LisätiedotValtioneuvoston asetus
3269 Valtioneuvoston asetus asumistuen määräytymisperusteista vuodelle 2011 Annettu Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2010 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty sosiaali- ja terveysministeriön
LisätiedotKuntakohtainen yleisen asumistuen tilasto, helmikuu 2015, kaikki asunnot
Yhteensä: Manner-Suomi 87 200 334,6 10,9 58,4 97 008 300,0 11,7 51,0 Pääkaupunkiseutu Espoo 4 735 399,7 12,2 63,6 3 745 380,1 14,4 56,3 Helsinki 14 957 399,2 12,1 62,4 13 921 349,0 16,7 44,0 Vantaa 5 652
LisätiedotAsemakaavalla suojeltujen rakennusten määrä ja kerrosala sekä niiden muutokset ELY-keskuksittain vuosina
Asemakaavalla suojeltujen rakennusten määrä ja kerrosala sekä niiden muutokset ELY-keskuksittain vuosina 2006 2011 Liite 1 Lähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta, Asemakaavojen seurantalomakkeet,
LisätiedotOperaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA
Operaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 3 YLEISTÄ... 4 TAVOITE... 5 PAIKKAKUNNAT... 5 MITATUT SUUREET JA MITTAUSJÄRJESTELMÄ... 6 MITATUT SUUREET... 6 MITTAUSJÄRJESTELMÄ...
LisätiedotToimeentulotuen käsittelyaikojen seuranta
Toimeentulotuen käsittelyaikojen seuranta 1 (21) Toimeentulotuen käsittelyaikojen seuranta Uusimaa (01) Kaupunkimaiset kunnat (1) Espoo (049) 6 516 6 407 7 342 Hanko (078) 252 277 234 Helsinki (091) 23
LisätiedotOperaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA
Operaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 3 YLEISTÄ... 4 TAVOITE... 5 PAIKKAKUNNAT... 5 MITATUT SUUREET JA MITTAUSJÄRJESTELMÄ... 6 MITATUT SUUREET... 6 MITTAUSJÄRJESTELMÄ...
LisätiedotYksityisen terveydenhuollon palvelujen antamista koskeva luvan muuttaminen
Päätös 1 (5) Saaristonkatu 22 90100 Oulu ASIA Yksityisen terveydenhuollon palvelujen antamista koskeva luvan muuttaminen HAKIJA/PALVELUJEN TUOTTAJA Saaristonkatu 22 90100 Oulu Y-tunnus: 1824918-9 HAKEMUS
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 12 päivänä lokakuuta /2011 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2011 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen
LisätiedotSISÄLLYS. N:o 1367. Työministeriön asetus. työvoimapoliittisen lausunnon antamisesta ja lausuntoon merkittävistä asioista
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA 2002 Julkaistu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2002 N:o 1367 1368 SISÄLLYS N:o Sivu 1367 Työministeriön asetus työvoimapoliittisen lausunnon antamisesta ja lausuntoon merkittävistä
LisätiedotKuntakohtainen yleisen asumistuen tilasto (Kela), kaikki asunnot, helmikuu 2016
Kuntakohtainen yleisen asumistuen tilasto (Kela), kaikki asunnot, helmikuu 2016 Yhteensä: Manner-Suomi 101 405 363,59 11,10 59,0 115 631 335,39 11,83 52,0 Pääkaupunkiseutu Espoo 6 115 429,83 12,46 63,7
LisätiedotSELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN
SELVITYKSIÄ VALTION ASUNTORAHASTO ISSN 1237-2188 Ari Laine 4/2002 15.2.2002 Asumisoikeusasunnot 1990-2001 Asumisoikeusasuntojen rakentaminen aravalainoituksen tuella alkoi vuonna 1990 ja korkotukilainoituksen
LisätiedotEläkkeelle numeroina 2013
Eläkkeelle numeroina 2013 Voit tutustua eläkeläisen tukiin verkossa www.kela.fi Lisätietoja palvelunumeroista ma pe klo 8 18 Eläkeasiat 020 692 202 Omaisen kuoltua 020 692 208 Sisältö: Kansaneläke 2 Takuueläke
LisätiedotLiikenne- ja viestintäministeriön asetus
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen muuttamisesta Annettu Helsingissä päivänä kuuta 2012 Liikenne- ja viestintäministeriön
LisätiedotHelsingin kansainvälisen koulun kannatusyhdistys ry 1500,00 Helsingin kaupunki 217600,00 Helsingin Normaalilyseo 1500,00
Valtion erityisavustus pedagogisten ICTohjaukseen Statligt specialunderstöd för pedagogisk ICT-handledning Koulutuksen järjestäjä Myönnettävä summa ( ) Akaan kaupunki 10900,00 Alajärven kaupunki 9800,00
LisätiedotSuomalaisia karttasarjoja, yhteenveto:
Suomalaisia karttasarjoja, yhteenveto: Sheet1 (Timo Meriluoto) (Päivitetty 9.9.2015) (Maanmittaushallitus = Maanmittauslaitos) (Geologinen Toimikunta = Geologinen Tutkimuskeskus) [G]=Ks. tarkempaa selitystä
LisätiedotEläkkeelle numeroina 2012
Eläkkeelle numeroina 2012 Voit tutustua eläkeläisen tukiin verkossa www.kela.fi Lisätietoja palvelunumeroista ma pe klo 8 18 Eläkeasiat 020 692 202 Omaisen kuoltua 020 692 208 Sisältö: Kansaneläke 2 Takuueläke
LisätiedotKunta Perukirjoja Tietokannassa N =
1 of 7 Hämeenlinnan maakunta-arkiston perukirjatietokanta Kunnat, niistä tuomiokuntiin jätetyt perukirjat sekä tallennustilanne tietokannassa. Hämeenlinnan maakunta-arkistoon luovutetuista perukirjoista
LisätiedotSivustolle 22.4.2011 tehdyt muutokset:
Sivustolle 22.4.2011 tehdyt muutokset: Seuraava materiaali on lisätty sivustolle 22.4.2011: Hakemistoon Kartografiaa koskevia aikalaiskirjoituksia: *Historiallinen arkisto 1\1939: Saimaan vesistön...kartoituksesta...1850
LisätiedotTammela Pääjärvi Haukilammi Mäkilän ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila
1 Tammela Pääjärvi Haukilammi Mäkilän ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Tilaaja: Ympäristösuunnittelu Oy / UPM-Kymmene Oyj 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3
LisätiedotNuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, joulukuu Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall
Nuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall 1 Nuoret työttömät työnhakijat kuukauden lopussa Uudellamaalla (Lähde: TEM/Työnvälitystilasto
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 19 päivänä elokuuta 2013. 614/2013 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus. radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 19 päivänä elokuuta 2013 614/2013 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta Annettu Helsingissä 15 päivänä elokuuta 2013
Lisätiedot2.2 Analoginen radiotoiminta: valtakunnallinen toimiluvanvarainen käyttö
N:o 6 27 TAAJUUKSIEN KÄYTTÖSUUNNITELMA Liite 2.2 Analoginen radiotoiminta: valtakunnallinen toimiluvanvarainen käyttö Taajuuskokonaisuus 1 105,7 Anjalankoski 106,2 Espoo 106,0 Eurajoki 104,1 Haapavesi
LisätiedotInkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016
1 Inkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016 Timo Jussila Tilaaja: Inkoon kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kuvia... 6 Alueen luoteisosan
LisätiedotAluejärjestöraportti Uudenmaan Yrittäjät. Suomen Yrittäjät
raportti Uudenmaan Yrittäjät Suomen Yrittäjät Tutkimuksen taustat ja toteutus 1/4 Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomen Yrittäjien jäsenkunnan käsityksiä kuntien elinkeinopolitiikasta sekä kuntien
LisätiedotLEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila
1 LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila Tilaaja: Lempäälän kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat...
LisätiedotSUOMENKIELISTEN ALUEIDEN PUVUT
SUOMENKIELISTEN ALUEIDEN PUVUT Täsmällistä kansallispukujen määrää on mahdotonta laskea. Pukuja on eri aikoina koottu erilaisilla perusteilla. Kansallispukuneuvosto perustettiin vuonna 1979 ja listassa
LisätiedotOperaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA
Operaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 3 YLEISTÄ... 4 TAVOITE... 5 PAIKKAKUNNAT... 5 MITATUT SUUREET JA MITTAUSJÄRJESTELMÄ... 6 MITATUT SUUREET... 6 MITTAUSJÄRJESTELMÄ...
LisätiedotJuankosken kaupunki 27 700,00 Juuan kunta 18 000,00 Juvan kunta 27 700,00 Jyväskyläm kristillisen koulun yhdistys ry 17 000,00 Jyväskylän kaupunki 1
Saajat 2013 Akaan kaupunki 253 300,00 Alajärven kaupunki 72 000,00 Alavieskan kunta 55 100,00 Alavuden kaupunki 17 000,00 Asikkalan kunta 51 000,00 Auran kunta 54 700,00 Aurinkorannikon suomalaisen koulun
LisätiedotRadio 2020-toimilupakierros. Taajuuskokonaisuudet
Radio 2020-toimilupakierros Taajuuskokonaisuudet Taajuuskokonaisuudet 2020 (M74) Seuraavilla kalvoilla on kuvattu määräysluonnoksen M74 taajuuskokonaisuudet (paikkakunta, taajuus) Kokonaisuuksiin tehdyt
LisätiedotMITTAPÖYTÄMITTAUS - vuosisatainen mittausmenetelmä Annukka Ilonen
MITTAPÖYTÄMITTAUS - vuosisatainen mittausmenetelmä Annukka Ilonen Suomen kartoituksen ensiaskeleet: mitä kartoissa kuvattiin ja miten? Kartoitustoiminnan lähtökohtaisena yleisenä tarkoituksena Suomessa
LisätiedotKELPO-hankkeeseen osallistuvat kunnat ja niiden koordinaattorit (syksy 2009)
KELPO-hankkeeseen osallistuvat kunnat ja niiden koordinaattorit (syksy 2009) KUNTA KOORDINAATTORI ETELÄ Artjärvi Asikkala Askola Borgå Esbo Espoo Forssa Hamina Hattula Heinola Helsinki Hollola Hyvinkää
LisätiedotTampere Kalliojärven ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013
1 Tampere Kalliojärven ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Hannu Poutiainen Jasse Tiilikkala Tilaaja: Finsilva Oyj 2 Sisältö Perustiedot... 2 Lähtötiedot... 3 Inventointi... 3 Tulos...
LisätiedotPoliklinikkakäynnit osastoittain, käyntityyppi/käyntityypin tarkenne
50230K TURUN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA Poliklinikkakäynnit osastoittain, käyntityyppi/käyntityypin tarkenne 1-9 2 015 SU34L 01 PKLKÄYNTI 03 ETÄHOITO 04 MUU KÄYNTI 06 VARAUS Summa: Akaa Akaa Summa:
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2012. 279/2012 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2012 279/2012 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen
LisätiedotASUKASTIHEYS 2010 VAPAA-AJAN- ASUKKAAT MUKANA. Maapinta-alalla. Koko pinta-ala (ml. vesistö)
ASUKASTIHEYS 2010 Maapinta-alalla Koko pinta-ala (ml. vesistö) Asukkaita per km2 0-2 3-5 6-8 9-12 13-16 17-20 21-30 31-50 51-100 101-150 151-2754 Maapinta-alalla Koko pinta-ala (ml. vesistö) VAPAA-AJAN-
LisätiedotNokia Kolmenkulman laajennusalue muinaisjäännösinventointi 2017
1 Nokia Kolmenkulman laajennusalue muinaisjäännösinventointi 2017 Timo Sepänmaa Juuso Koskinen Tilaaja: Nokian kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kansikuva: Raivattua mäntymetsää
LisätiedotOperaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA
Operaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN KUULUVUUDESTA SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 3 YLEISTÄ... 4 TAVOITE... 5 PAIKKAKUNNAT... 5 MITATUT SUUREET JA MITTAUSJÄRJESTELMÄ... 6 MITATUT SUUREET... 6 MITTAUSJÄRJESTELMÄ...
LisätiedotReferenssiprojektit Suomessa
Referenssiprojektit Suomessa 1. Laserkeilausprojektit Laserkeilaus helikopterista; luokiteltu pisteaineisto n. 10 pistettä/m² 2013 Espoon kaupunki 345 km² Laserkeilaus lentokoneesta metsäinventointia ja
LisätiedotPalveluja tuottava toimipaikka: Evantia Kuntoutus Oy Espoo (OID-tunnus ) Kuunsäde 10 C Espoo
Lisätiedot
TOIMIPISTEET - PAKETTIPALVELUT
TOIMIPISTEET - PAKETTIPALVELUT Kunta (lopullinen kysely Manner- Suomen kuntajaon 1.1.2016 mukaan) Akaa Alajärvi Alavieska Alavus Asikkala Askola Aura Enonkoski Enontekiö Espoo Eura Eurajoki Evijärvi Forssa
LisätiedotPuoluetta edustavat yhdistykset kunnissa
Puoluetta edustavat yhdistykset kunnissa Ehdokasasetteluoikeudet vahvistettu puoluehallituksen kokouksessa 31.10.2015 (Oulun piirin osalta 16.11.2015, Lapin piiriin muutoksia 12.2.2016) Luetteloa tarkistetaan
LisätiedotPuoluetta edustavat yhdistykset kunnissa
Puoluetta edustavat yhdistykset kunnissa Ehdokasasetteluoikeudet vahvistettu puoluehallituksen kokouksessa 31.10.2015 (muutoksia: Oulun piiri 16.11.2015&12.3.&15.4.2016, Lappi 12.2.2016, Varsinais-Suomi
LisätiedotOUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA TUTKIMUSRUNGON MITTAUS SUOMUSSALMEN AITTOJARVELLA Vanha lin joitus Alueella oli tavanomainen geofysikaalisia mittauksia varten tehty linjoitus, johon myös kairaus on sidottu.
LisätiedotNuorisotyöttömyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella
Nuorisotyöttömyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella Elokuu 2019 Uudenmaan ELY-keskus Nuoret työttömät työnhakijat kuukauden lopussa Uudellamaalla 2018 Elokuu 2019 Heinäkuu 2019 Elokuu Alle 25-v.
LisätiedotKARKKILAN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2010-2011 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2012
KARKKILAN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2010-2011 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2012 Päästölaskennan sektorit Rakennusten lämmitys (kaukolämpö, erillislämmitys, sähkölämmitys, maalämpö) Kuluttajien sähkönkulutus Tieliikenne
LisätiedotJulkaistu Helsingissä 13 päivänä toukokuuta /2011 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2011 433/2011 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta annetun liikenne- ja viestintäministeriön
LisätiedotJyväskylän steinerk 16000 Jämsän kaupunki 72000 Kaarinan kaupunki 306300 Kajaanin kaupunki 143900 Kalajoen kaupunki 92100 Kangasalan kunta 542500
VUOSI 2015 Akaan kaupunki 127900 Asikkalan kunta 25700 Auran kunta 27600 Aurinkorannikon suomalaisen koulun kannatusyhdistys ry 13000 Englantilaisen koulun säätiö 24000 Espoon kaupunki 1773900 Espoon Steinerkoulun
LisätiedotTampere Teiskon kirkonkylän vesihuoltotyöalueen muinaisjäännösinventointi 2014
1 Tampere Teiskon kirkonkylän vesihuoltotyöalueen muinaisjäännösinventointi 2014 Ville Laakso Antti Bilund Tilaaja: Teiskon vesihuolto-osuuskunta 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi...
LisätiedotYhdistysluettelo 2018
Yhdistysluettelo 2018 Jäsen- ja äänimäärät Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n jäsenyhdistykset Jäsenmäärä 1.1.2018 liiton rekisterin mukaan Äänimäärä ALAJÄRVI-VIMPELIN KVT RY 38 1 ANJALANKOSKEN KVT RY 117
LisätiedotYhdistysluettelo 2017
Yhdistysluettelo 2017 Jäsen- ja äänimäärät Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n jäsenyhdistykset Jäsenmäärä 1.1.2017 liiton rekisterin mukaan Äänimäärä ALAJÄRVI-VIMPELIN KVT RY 41 1 ALAVIESKAN KVT RY 41 1
LisätiedotVIHDIN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2008-2011 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2012
VIHDIN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2008-2011 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2012 Päästölaskennan sektorit Rakennusten lämmitys (kaukolämpö, erillislämmitys, sähkölämmitys, maalämpö) Kuluttajien sähkönkulutus Tieliikenne
LisätiedotAluejärjestöraportti Etelä-Savon Yrittäjät. Suomen Yrittäjät
raportti Etelä-Savon Yrittäjät Suomen Yrittäjät Tutkimuksen taustat ja toteutus 1/4 Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomen Yrittäjien jäsenkunnan käsityksiä kuntien elinkeinopolitiikasta sekä kuntien
LisätiedotLiite / Bilaga. Lausuntokierroksen jakelu / Sändlista för begäran om utlåtande. Kunnat Kommuner Gieldat. Akaa Alajärvi Asikkala Askola Aura
Liite / Bilaga Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi / Uppdaterande inventering av nationellt värdefulla landskapsområden Lausuntokierroksen jakelu / Sändlista för begäran
LisätiedotPALONIEMEN MAISEMAHISTORIALLINEN SELVITYS
PALONIEMEN MAISEMAHISTORIALLINEN SELVITYS Tmi Hilla Tarjanne Pihlajatie 48 A 18 00270 Helsinki 050-3586408 hilla.tarjanne@welho.com www.kulttuuriymparisto.fi PALONIEMEN MAISEMAHISTORIALLINEN SELVITYS Tilaus
LisätiedotNuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, syyskuu Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall
Nuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall 1 Nuoret työttömät työnhakijat kuukauden lopussa Uudellamaalla (Lähde: TEM/Työnvälitystilasto
LisätiedotLUETTELO KÄRÄJÄOIKEUKSISSA OLEVISTA ARKISTOJEN OSISTA
KIRJE Oikeushallinto-osasto Liite 4 Tuomioistuinyksikkö 06.03.2018 OM 3/31/2016 LUETTELO KÄRÄJÄOIKEUKSISSA OLEVISTA ARKISTOJEN OSISTA Tiedot perustuvat syksyllä 2017 tehtyyn arkistokyselyyn. 1) Lapin käräjäoikeus
LisätiedotTAMMIKUU VIIKKO MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI. Lipposen Talvirallisprint, Rantasalmi - K. Suonenjoki ralli - HRT
TAMMIKUU 2009 VIIKKO MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI 1 2 OP 3 4 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Suonenjoki ralli - HRT Lipposen Talvirallisprint, Rantasalmi - K 12 13 14 15 16
LisätiedotKANKAANPÄÄN KAUPUNKI. Osakemerkintä / KuntaPro Oy
KANKAANPÄÄN KAUPUNKI Osakemerkintä / KuntaPro Oy Miksi KuntaPro Oy Käyttöön nykyaikaiset, automatisoidut järjestelmät KuntaPron kustannustehokkaat tukipalvelut KuntaPron hankintapalvelut KuntaPron resurssien
LisätiedotKuntien vuoden 2015 veroprosentit Liite 3.
Kuntien vuoden 2015 veroprosentit Liite 3. Lähde: Kuntaliiton tiedustelu, ennakkotieto Jos muun kuin vakituisen asuinrakennuksen veroprosenttia ei ole määrätty, on käytetty yleistä kiinteistöveroprosenttia.
Lisätiedot1) Maan muodon selvittäminen. 2) Leveys- ja pituuspiirit. 3) Mittaaminen
1) Maan muodon selvittäminen Nykyään on helppo sanoa, että maa on pallon muotoinen olet todennäköisesti itsekin nähnyt kuvia maasta avaruudesta kuvattuna. Mutta onko maapallomme täydellinen pallo? Tutki
LisätiedotTuottavuuden tunnusluvut Eteva. Markku Niemelä, toimitusjohtaja, Eteva Ossi Aura, työhyvinvoinnin tutkimus- ja kehitysjohtaja, Terveystalo
Tuottavuuden tunnusluvut Eteva Markku Niemelä, toimitusjohtaja, Eteva Ossi Aura, työhyvinvoinnin tutkimus- ja kehitysjohtaja, Terveystalo Eteva kuntayhtymä 47 omistajakuntaa 26 kunnan alueella 150 toimipaikkaa
LisätiedotAlueelliset vastuumuseot 2020
Alueelliset vastuumuseot 2020 Nelimarkka-museo Porvoon museo HAM Helsingin taidemuseo Helsingin kaupunginmuseo Hämeenlinnan kaupunginmuseo Hämeenlinnan taidemuseo Joensuun museot Jyväskylän museot Kainuun
LisätiedotPalveluratkaisu-toimintamalli
Palveluratkaisu-toimintamalli Carina Lusikka, johtava sosiaalityöntekijä Marketta Salminen, kehittämispäällikkö Johtamisen opintopiiri 22.11.2017 VamO-hanke 1 Eteva 2016 pähkinänkuoressa Suurin vammaisalan
LisätiedotKuntauudistustilanne Porin seudulla ja valtakunnassa
Kuntauudistustilanne Porin seudulla ja valtakunnassa Porin kaupunkiseudun erityinen kuntajakoselvitys Työvaliokunta ja ohjausryhmä 14.3.2014 Nakkila Kehitysjohtaja Jarmo Asikainen 19.3.2014 Page 1 Porin
LisätiedotNuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, joulukuu Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall
Nuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall 1 Nuoret työttömät työnhakijat kuukauden lopussa Uudellamaalla (Lähde: TEM/Työnvälitystilasto
LisätiedotKARKKILAN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2010-2012 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2013
KARKKILAN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2010-2012 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2013 Päästölaskennan sektorit Rakennusten lämmitys (kaukolämpö, erillislämmitys, sähkölämmitys, maalämpö) Kuluttajien sähkönkulutus Tieliikenne
LisätiedotKuntien välinen muuttoliike Hyvinkäällä KAIKKI IKÄRYHMÄT
Kuntien välinen muuttoliike Hyvinkäällä 2013-2015 KAIKKI IKÄRYHMÄT Helsinki 329 300 404 1033 Nurmijärvi 107 93 55 255 Nurmijärvi 245 224 191 660 Tuusula 60 37 27 124 Riihimäki 217 182 184 583 Mäntsälä
Lisätiedot825 Vihdin ao ry 200 Kainuun yksityissektorin ao ry 207 Oulaisten seudun ao ry 407 Tiirismaan ao ry 607 TYKS:n ao ry 215 Siikalatvan Seutukunnan ao
Ao nro. Ammattiosaston nimi 631 Tampereen ao ry 819 Helsingin sosiaalitoimen ao Hesoto ry 815 Helsingin yksityisten ja valtion laitosten ao ry 649 Pirkanmaan yksityisten alojen ao ry 801 Espoon ja Kauniaisten
LisätiedotHENKIKIRJOJEN MIKROFILMIRULLAT
HENKIKIRJOJEN MIKROFILMIRULLAT Luettelo sisältää Mikkelin maakunta-arkistossa käytettävissä olevat henkikirjojen (v. 1634- -1937) rullafilmit. Luettelon lopussa on hakemisto pitäjien kuulumisesta eri kihlakuntiin.
LisätiedotSastamalan Suodenniemen Kortekallion tuulivoima osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi
KULTTUURIYMPÄRISTÖPALVELUT HEISKANEN & LUOTO OY Sastamalan kaupunki Sastamalan Suodenniemen Kortekallion tuulivoima osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 8.10.2014 Laatinut: Kulttuuriympäristöpalvelut
LisätiedotTampere Härmälä Entisen lentokonetehtaan alueen muinaisjäännösinventointi 2011
1 Tampere Härmälä Entisen lentokonetehtaan alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Tapani Rostedt Timo Jussila Kustantaja: Tampereen kaupunki 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Vanha
LisätiedotHoitoonpääsy terveyskeskuksissa
Hoitoonpääsy terveyskeskuksissa Kysely terveyskeskusten johtaville lääkäreille maaliskuu 2010 26.5.2010 Tieto-osasto / PATI 1 Tiedonkeruu keväällä 2010 Hoitotakuukysely terveyskeskusten johtaville lääkäreille
LisätiedotVIHDIN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2008-2012 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2013
VIHDIN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 2008-2012 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2013 Päästölaskennan sektorit Rakennusten lämmitys (kaukolämpö, erillislämmitys, sähkölämmitys, maalämpö) Kuluttajien sähkönkulutus Tieliikenne
LisätiedotNuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, maaliskuu Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall
Nuorten työllisyyden seuranta Uudenmaan ELY-keskuksen alueella, Uudenmaan ELY-keskus Tutkija Santtu Sundvall 1 Nuoret työttömät työnhakijat kuukauden lopussa Uudellamaalla (Lähde: TEM/Työnvälitystilasto
Lisätiedotasumisoikeus ARAvuokraasunnot
29.11.2012 RAJOITUSTEN PIIRISSÄ OLEVA ARA-ASUNTOKANTA VUONNA 2011 ARAVA ARA 1 Uusimaa Muu maa Askola 32 32 0 32 1 Uusimaa Pääkaupunkiseutu Espoo 17493 3105 6818 1697 24311 4802 29113 1 Uusimaa Muu maa
LisätiedotKOKO MAA ,1 0,6 1,47 Kuntien välinen lasten 0-15 nettomuutto , %
KOKO MAA 5374499 5486616 2,1 0,6 1,47 29 2011- muutos 2011-2015 Helsinki Uudenmaan maakunta 588384 628510 6,8-0,58 5,00-1,51-0,16 2,74 1,5 2,71 Espoo Uudenmaan maakunta 247869 269496 8,7 0,35 0,87 0,35-0,12
LisätiedotNokia Vihnusjärven pohjoispuoli muinaisjäännösinventointi 2017
1 Nokia Vihnusjärven pohjoispuoli muinaisjäännösinventointi 2017 Timo Sepänmaa Teemu Tiainen Timo Jussila Tilaaja: Nokian kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Tulos... 3 Lähteet:... 3 Kuvia...
Lisätiedot