Johanneksen evankeliumin luvut 6-12

Transkriptio

1 1 Johanneksen evankeliumin luvut 6-12 Pirkko Valkama Kansanlähetysopisto Luku 6 Johannes siirtyy kerronnassaan suoraan ilmeisesti kevään 29 pääsiäistä edeltävään tapahtumaan. Jeesus oli toiminut Galileassa jo vuoden. Ilmeisesti Johannes kertoo leipäihmeestä, sitä seuranneen opetuksen ja sen seurausten vuoksi. Johannes kertoo vain sen minkä muut ovat jättäneet pois. Joh.6:1-4 Tämän jälkeen Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. 2. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. 3. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. 4. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä. Muista evankeliumeista tiedämme syyt miksi Jeesus lähti autioon paikkaan: Matteuksen mukaan Jeesus oli juuri saanut kuulla Johannes Kastajan mestauksesta ja halusi mennä autiolle seudulle yksinäisyyteen (Matt.14:12-14). Markus kertoo, että opetuslapset olivat palaneet evankelioimismatkalta ja Jeesus halusi vetäytyä heidän kanssaan lepäämään (Mark.6:30-34), vaikka tuo suunnitelma levosta ei sitten toteutunutkaan. Joh.6:5-7: Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?" 6. Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. 7. Filippus vastasi: "Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin. Jos meillä olisi vain muiden evankelistojen kertomus tapahtumasta, olettaisimme, että opetuslapset toivat tämän ruoka-asian Jeesuksen eteen illalla. Jälkeenpäin Johannes ymmärsi miksi Jeesus ensin puhui Filippukselle asiasta ja sitten kuitenkin opetti kansaa kaikessa rauhassa kunnes opetuslapset kokivat, että heidän täytyy neuvoa Jeesusta. Jeesus teki sen koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Joh.6:8-9: Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: 9. Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle? Mark.6:35-38: Sitten tuli ilta. Opetuslapset kehottivat Jeesusta lähettämään kansan luotaan. Kun Jeesus käski heitä antamaan kansalle syötävää, he muistivat puheen kahdestasadasta denarista. Jeesus käski heidän katsoa, mitä on saatavilla. Tuossa tilanteessa Andreas toi Jeesuksen tiedoksi pojan, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa (8-9): Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle? Alkutekstissä ei ole sanaa silloin. Joh.6:10-13: Jeesus sanoi: Käskekää kaikkien asettua istumaan. Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. 11. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. 12. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan. 13. He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä. 14. Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan. 15. Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi

2 hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. Niin kuin Jumala huolehti Israelin kansasta sen erämaavaelluksella ja antoi mannaa sen verran kuin kukin tarvitsi, samalla lailla Jeesus nyt huolehti kansasta erämaassa. Kaikki tulivat kylläisiksi. Tähteeksi jääneitä palasia kertyi kaksitoista pientä korillista eli jokaiselle opetuslapselle oma korillinen. Jeesus piti huolta siitä, että myös leivän jakajat saivat osansa. Poika, joka antoi vähäiset eväänsä Jeesuksen käyttöön, sai paitsi syödä kyllikseen, nähdä Jumalan tekoja. Me saatamme murehtia sitä, että meillä ei ole enempää tuotavana Jeesukselle, mutta se ei ole pätevä syy jättää tuomatta sitä mitä meillä on. Vähänkin on paljon Jeesuksen käsissä. Joh.6:14-15: Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan. Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. Muut evankelistat kertovat vain, että Jeesus lähetti opetuslapset edeltä sillä aikaa, kun hän päästi kansan luotaan ja meni rukoilemaan. Markus käyttää ilmaisua Jeesus pakotti, vaati opetuslapsia menemään. Ilmeisesti opetuslapset eivät olleet halukkaita lähtemään. Johannes kertoo meille jotain tunnelmista: Ihmiset tajusivat, että tässä oli nyt se Mooseksen kaltainen profeetta. He halusivat tehdä Jeesuksesta kuninkaan. Ruokkimisihme oli selvä merkki Jeesuksen messiaanisuudesta. Tällaisen messiaskuninkaan ihmiset halusivat, miehen, joka voi erämaassakin ravita heidät. Tämä Mooseksen kaltainen profeetta voisi vapauttaa heidät Rooman miehitysvallasta ja he saisivat jälleen omakseen luvatun maan ja tekisivät siitä loisteliaan valtakunnan. Jeesus kieltäytyi tällaisesta kuninkuudesta. Joh.6:16-21: Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, 17. nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. 18. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. 19. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. 20. Mutta Jeesus sanoi: Minä tässä olen, älkää pelätkö. 21. He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa. Johannes kertoo, että opetuslapset nousivat illalla veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia. Hän ei kerro, miksi opetuslapset lähtivät paluumatkalle ilman Jeesusta. Matteuksen evankeliumista tiedämme, että Jeesus käski heidän lähteä (Matt.14:22). Markus sanoo, että Jeesus pakotti tai vaati heitä lähtemään (Mark.6:45). Opetuslapset eivät siis olisi halunneet lähteä. Olisi ollut hienoa olla kansanjoukon juhlittavana. Jos vielä Jeesuksesta olisi tehty kuningas, kuinka he voisivat olla poissa paikalta! 17b:Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen: Johannes viittaa tällä sanonnalla muihin evankeliumeihin, joiden perusteella lukijat tietävät, että Jeesus tuli opetuslasten luo. Johannes ei kerro miten Jeesus tyynnytti myrskyn. Sen sijaan hän mainitsee tapahtumasta vielä yhden yksityiskohdan: He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa. Sanatarkasti alkuteksti kuuluu: Tahtoivat niin ottaa hänet veneeseen ja (niin, mutta) heti vene tuli maalle, johon menivät. Viittaisivatko Johanneksen sanat siihen, että he pääsivät rantaankin poikkeuksellisella tavalla? Joh.6:22-25 Seuraavana päivänä väkijoukko oli yhä toisella puolen järveä. Ihmiset olivat nähneet, että siellä oli ollut yksi ainoa vene ja että Jeesus ei ollut noussut siihen yhdessä opetuslasten kanssa vaan nämä olivat lähteneet ilman häntä. Tiberiaasta tuli kuitenkin veneitä lähelle sitä paikkaa, missä Herra oli kiittänyt Jumalaa ja ruokkinut kansan. Nähtyään nyt, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensakaan, ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät 2

3 3 Kapernaumiin etsimään Jeesusta. He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: "Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?" Jeesus oli lähettänyt kansan luotaan, mutta osa kansasta oli jäänyt. Ehkä he jäivät odottamaan mitä Jeesus tekisi jatkossa tai voidakseen kuitenkin tehdä Jeesuksesta kuninkaan. Nyt nuo ihmiset olivat ymmällä: He olivat nähneet opetuslasten lähtevän rannasta. He tiesivät, että veneitä oli ollut vain yksi. Mutta he eivät löytäneet Jeesusta mistään. Niinpä he lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta. Kun he löysivät hänet, he kysyivät: Rabbi milloin sinä olet tullut tänne? Kysymys ehkä tähtää uuden ihmeen kuulemiseen. Joh.6:26-29:Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään." He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." Jeesus ei ala kertoa milloin ja miten hän pääsi Kapernaumiin, vaan hän paljastaa kysyjien motiivin: Ette etsi minua siksi, että näitte todisteen siitä kuka minä olen! Etsitte minua siksi, että saitte aineellista hyvää! Ihmiset eivät nähneet Jeesuksen jumaluutta, vaikka se oli näytetty heille selvästi. He olivat kiinnostuneita Jeesuksesta vain ihmeen takia! Mitä Jeesus sanoi näille ihmisille: Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän (27). Sitten Jeesus selitti, mistä tätä ruokaa saa: Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään. Tulemalla ihmiseksi; kuolemalla (ottamalla meidän syntimme ruumiiseensa); nousemalla kuolleista; palaamalla kirkkauteen Ihmisen Poikana, Jeesus tuli meille kuolemattomuuden antajaksi. Sinetillä merkitseminen tarkoittaa jonkun hyväksymistä, tai oman omaisuuden merkitsemistä. Joh.6:28: He kysyivät: Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja? 29. Jeesus vastasi: Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko. Ihmiset ymmärsivät, että Jeesus puhui hengellisestä ruuasta, iankaikkisesta elämästä. He ajattelivat, että on olemassa joukko tekoja, jotka heidän tulisi tehdä - ansaitakseen iankaikkisen elämän. Jeesuksen vastaus on hätkähdyttävä: Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko. - Ette pysty millään omilla teoillanne saamaan sitä ruokaa, jonka avulla elätte iankaikkisesti. Sekin on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt teille iankaikkiseksi elämäksi. Joh.6:30-34: He sanoivat Jeesukselle: "Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'" Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän." He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää." Ihmiset ymmärsivät Jeesuksen puheen: Tämä mies väittää olevansa iankaikkisen elämän antaja. He pyysivät Jeesusta osoittamaan, että hän on se, joka väitti olevansa: Osoita, että olet se, joka väität olevasi. Mooses teki niin valtavan ihmeen erämaassa, että hän antoi leipää taivaasta. Sinun tekemäsi ihme ei ollut niin suuri. Annoit sitä leipää, jota päivittäin syömme. Jeesus vastasi heille, että ei Mooseksen antaman leivän alkuperä ollut taivas. Se oli normaalia ruumiin ravinnoksi tarkoitettua leipää, vaikka se oli annettu ihmeellisellä tavalla. Todellista taivaan leipää teille antaa minun isäni. Sitten Jeesus selitti millaista tuo todellinen taivaan leipä on: Jumalan leipä

4 on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän. Se mitä Jeesus kertoi tuosta leivästä, sai heidät pyytämään sitä: Anna meille aina sitä leipää. Joh.6:35: Jeesus sanoi: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. Tässä on yksi Jeesuksen Minä olen -julistuksista. Katso myös Joh.8:12, 10:9, 11:10, 11:25, 14:6, 15:5. Toisessa Mooseksen kirjassa (3:14) kerrotaan, miten Jumala ilmoitti itsensä nimellä Ehje (Minä olen), tai kuten samassa kohdassa myös sanotaan minä olen se, joka minä olen. Sana, joka suomenkielisessä Vanhassa testamentissa on säännöllisesti käännetty sanaksi Herra, on useimmiten alkukielessä sana Jahve (Hän on). Jeesus sanoi oman aikansa juutalaisille, ilmeisesti tuota Jumalan nimeä käyttäen: Minä olen elämän leipä! Leipä oli tuolloin perusravinto. Se oli elämiseen välttämätön. Jeesus siis sanoi, että hän on välttämätön perus-ravinto, jota ilman ihminen ei elä iankaikkisesti. Jeesus sanoi: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. Olipa kuka tahansa, jos ihminen tulee Jeesuksen luo, uskoo Jeesukseen, hän saa vastaanottaa ravinnon joka tyydyttää ja pitää elossa. Joh.6:36-40: Mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko. Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet." Juutalaisissa herätti ärtymystä se, että Jeesus sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta." He olivat vaarassa menettää iankaikkisen elämän, koska, vaikka he näkivät (tunnusteoista) kuka Jeesus on, he eivät uskoneet häneen. Moni kieltäytyy olemasta osa tätä lahjaa, jonka Isä antaa Pojalle. Mutta Jeesus ei aja ketään sellaista pois, joka tulee hänen luoksensa, koska Jeesus on tullut täyttämään lähettäjänsä tahdon. Ja tuo tahto on: Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen (joka turvautuu Poikaan) on ikuinen elämä. Jos olemme nähneet Pojan ja uskoneet, turvautuneet, häneen, meillä on iankaikkinen elämä. Iankaikkinen elämän koskee myös ruumistamme. Jeesus herättää meidät viimeisenä päivänä. Joh.6:41-46: He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?" Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko! Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni. Isää tosin ei kukaan ole nähnyt; ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän. Ihmiset nurisivat: Miten on mahdollista, että mies, jonka vanhemmat me hyvin tunnemme, seisoo edessämme ja väittää tulleensa taivaasta? Jeesus vastasi, että vika ei ollut Jeesuksen sanoissa. Turhaan he niistä nurisivat. Vika oli heissä: Heidän sydämensä tila oli sellainen, ettei kukaan heistä omasta voimastaan voinutkaan tulla Jeesuksen luo: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt vedä häntä. Helkyo (vetää): Tätä sanaa käytetään esimerkiksi kalaverkon vetämisestä. 4

5 Jakeessa 45 Jeesus sitten selittää, mitä Isän suorittama vetäminen tarkoittaa. KR38: he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. Jeesus viitannee ainakin seuraaviin Vanhan testamentin kohtiin: Jes.54:13; Jer.31:33. Nämä tekstit kuvaavat israelilaisten tilaa, kun Jumala on heidät pelastanut. Vetäminen, se että Isä vetää, tarkoittaa siis opettamista, sisimmässä tapahtuvaa Jumalan työtä. Sellainen ihminen, joka kuuntelee Isää, ja ottaa vastaan Isän opetuksen, tulee Jeesuksen luo (45) Joh.6:46: Isää tosin ei kukaan ole nähnyt; ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän. Miksi Jeesus yhtäkkiä sanoo näin? Jeesus selittää, miten Jumala opettaessaan kohtaa ihmisen. Sitä ei pidä ymmärtää niin, että ihmiset näkisivät Jumalan. Vain Poika, koska hän on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän. Jeesuksen kautta siis tulemme Jumalan opettamiksi. 5 Joh.6:47-51: Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Kun Jeesus on selittänyt asian tarkasti, hän palaa takaisin kutsuun: Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Mihin tulee uskoa, turvautua? Minä olen elämän leipä : Siihen, että Jeesus on elämälle välttämätön. Vaikka manna oli saatu ihmeellisellä tavalla, se piti hengissä vain ajallisesti: isät kuolivat. Tässä oli erilainen leipä: Tämä leipä on taivaallista alkuperää. Tämän leivän syöminen vapauttaa kuolemasta. Joh.6:52-59 Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti." Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa. Juutalaiset eivät pohtineet asiaa Jeesuksen kanssa, vaan väittelivät keskenään. Koska he pitivät Jeesusta vain yhtenä ihmisenä, heistä Jeesuksen puhe oli mieletöntä. Sen sijaan, että olisi pehmentänyt sanojaan, Jeesus kovensi niitä. Jeesus painotti asian tärkeyttä sanomalla asian sekä myönteisesti että kielteisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää : Jos ette tule osallisiksi Ihmisen Pojan uhrikuolemasta, ette saa sisimpäänne elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet : Joka tulee osalliseksi uhrikuolemastani, sillä on nyt jo ikuinen elämä. Tulevaisuudessa hän saa myös uuden iankaikkisesti elävän ruumiin. Jeesus selitti vielä tarkemmin, miten on mahdollista, että syömällä hänen lihaansa ja juomalla hänen vertaan, saa iankaikkisen elämän: 55. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. 56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Yhteys Jeesukseen saadaan hänet vastaanottamalla ja hänestä elämällä. Jeesuksen liha ja veri (uhrikuolema) on elinehto sille, joka tahtoo elää. Se on todellinen ruoka ja todellinen juoma. Se ainoa ravinto, joka pitää elossa.

6 6:57: Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. KR38: ja minä elän isän kautta : Ihmisenä Jeesus eli Isästä - siksi hänessä asui elämä koko täyteydessään. Samalla tavalla me syömällä (vastaanottamalla) Jeesuksen, elämme hänen kauttaan: hänen kauttaan meissä on elämä. Joh.6:60-65: Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: "Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?" Jeesus tiesi, että hänen sanansa olivat herättäneet opetuslapsissa ärtymystä, ja hän sanoi heille: "Loukkaako tämä teitä? Miten käykään, jos te näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän ennen oli! Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä. Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko." Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi. Hän jatkoi: "Juuri siksi sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo." Opetuslapsistakin Jeesus väitti itsestään mielettömiä, kun hän sanoi, että oli tullut taivaasta leiväksi, joka antaa elämän - tai kun hän sanoi, että heidän tulee syödä hänen lihansa ja juoda hänen verensä (vastaanottaa hänet todellisena elämää täynnä olevana ruokana), jotta he saisivat ikuisen elämän. Jeesus sanoi heille, kun te näette, ymmärrätte, opitte tuntemaan sen, että minä olen Ihmisen Poika, josta Daniel on puhunut ja että palaan kirkkauteen, josta tulin, voitteko pysyä epäuskossanne. Näette (Theoreo): katsoa tarkkaan, panna merkille näkemänsä asiat. Sana sisältää myös sydämellä näkemisen, ymmärtämisen. 63: Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä. Kun Jeesus puhui lihastaan ja verestään, jotka antavat ikuisen elämän kaikille, jotka sitä syövät, saattoiko joku ajatella, että hän tarkoitti lihalla vain lihaa ja verellä vain verta. Lihasta ei ole mitään hyötyä : Vaikka olisi kuinka hienot ihmisajatukset tai teot, niiden kautta ei voi saada elämää. Henki on se, joka tekee eläväksi. Mikään Jeesuksen sanoista ei ollut liioiteltua, ajattelematonta, vaan ne sanat olivat henki ja elämä. Elämä oli niissä sanoissa. Vaikka Jeesuksen sanat olivat henki ja elämä, niin: Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko. Johannes selittää, miksi Jeesus sanoi näin. Jeesus tiesi jokaisesta ihmisestä tuleeko tämä ottamaan hänet vastaan vai ei. Hän tiesi pettäjänsäkin, vaikka tämä ei vielä tiennyt tulevansa pettäjäksi. Jeesus toisti uudelleen, miten riippuvaisia me olemme Jumalan työstä pelastuksessamme: Juuri siksi sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo. 6 6:66-71: Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: "Aiotteko tekin lähteä?" Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Jeesus sanoi heille: "Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana." Hän tarkoitti Juudasta, Simon Iskariotin poikaa. Tämä oli kavaltava Jeesuksen, vaikka oli yksi noista kahdestatoista. Opetuslapset olivat jo tajunneet, että Jeesuksella on ikuisen elämän sanat. He olivat ymmärtäneet kuka Jeesus on. Eikä ihme, sillä Jeesus oli itse valinnut heidät todistajikseen, vaikkakin yksi heistä tulisi kavaltamaan hänet. Jeesus tiesi jo tässä vaiheessa, että Juudas tulee kavaltamaan hänet. Jumala tietää kaiken etukäteen. Jo ennen maailman perustamista hän tiesi mitä Juudas tulee tekemään. Hän olisi halunnut pelastaa myös Juudaksen, mutta jo ennalta hän tiesi, että Juudas ei suostu pelastettavaksi. Jumala ei määrännyt Juudasta kavaltamaan Jeesusta, mutta hän tiesi mitä Juudas pahuudessaan tekee ja ennaltatietämisensä perusteella hän valmisti pelastushistorian tapahtumat.

7 7 Luku 7 Joh.7:1-5: Tämän jälkeen Jeesus kiersi eri puolilla Galileaa. Juudeassa hän ei halunnut liikkua, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet. Juutalaisten lehtimajanjuhla oli lähellä. Jeesuksen veljet sanoivat hänelle: "Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet. Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!" Veljetkään eivät näet uskoneet häneen. Edellisen luvun ja tämän luvun välillä on noin 6 kuukautta. Luvun kuusi kuvaamat asiat tapahtuivat todennäköisesti keväällä 29 jkr. Luvun seitsemän kuvaamat asiat tapahtuivat syksyllä 29. Synoptiset (Matteus, Markus, Luukas) evankeliumit kertovat tarkasti Jeesuksen toiminnasta Galileassa tuona väliaikana. Johannes mainitsee vain syyn, miksi Jeesus vältti Juudeaa: Juudeassa hän ei halunnut liikkua, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet. Markuksen evankeliumi (6:3) kertoo, että Jeesuksella oli neljä veljeä: Jaakob, Joose, Juuda ja Simon. Jeesuksella oli myös siskoja, mutta emme tiedä montako. Evankeliumeista tiedämme, että veljet kulkivat ainakin osittain Jeesuksen mukana. Kun veljet näkivät, että Jeesus ei valmistautunut lähtemään juhlille, he sanoivat: Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet. 4. Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet! Veljet ilmeisesti ajattelivat, että Jeesus tuhlasi aikaansa kiertelemällä syrjäseuduilla. Hänen tulisi astua selvemmin esiin. Nyt kun lähes kaikki Jeesuksen kannattajatkin kokoontuvat Jerusalemiin ja odottavat saavansa nähdä ja kuulla Jeesusta, hänen pitäisi mennä sinne. Mitään ratkaisevaa ei voi tapahtua, jos hän pysyttelee syrjässä. Kun Jeesus kerran pystyy tekemään noin valtavia tekoja, hänen pitää astua julkisuuden valokeilaan. Veljet halusivat varmasti nähdä isoveljensä juhlittuna Joh.7:5: Veljetkään eivät näet uskoneet häneen. Olen monesti miettinyt näiden veljien ongelmaa. He arvostivat vanhempaa veljeään. He - jos ketkä - olivat nähneet miten puhtaasti hän eli. He olivat kuulleet eniten hänen viisauttaan. He näkivät hänen tekonsa. Ilmeisesti Jeesuksen veljet arvostivat Jeesusta suurena Jumalan miehenä, joka teki ihmeitä, opetti viisaudelle, ei valehdellut, ei pettänyt, eli kaikin tavoin puhtaasti. Mutta veljistä tuntui mahdottomalta uskoa, että tämä heidän veljensä, joka kasvoi heidän kanssaan samassa kodissa, teki kotiaskareita, leikki, väsyi, nukkui ja söi, olisi hän, joka on heidät luonut. Tarvittiin ylösnousemus ennen kuin he saattoivat uskoa sen. Eikä ihme. Ajattele jos itse olisit ollut veljien asemassa, jos Jeesus olisi ollut sinun lihallinen veljesi! Apostolien teoissa kerrotaan, että veljet pysyivät ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsijoukon mukana ja odottivat Jeesuksen lupaamaa Pyhän Hengen tuloa. Jaakobista tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja ja Uudessa testamentissa on Jaakobin ja Juudan kirjeet. Joh.7:6-9: Jeesus sanoi heille: "Nyt ei ole vielä minun aikani - teille taas sopii mikä aika hyvänsä. Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat.

8 Menkää te vain juhlille. Minä en tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut." Näin hän sanoi ja jäi Galileaan. Jeesus ei vastustanut heidän ehdotustaan sinänsä. Hänelle aika itsensä ilmoittamiseen ei vain vielä ole sopiva. Käsittääkseni Jeesus ei puhu tässä vain juhlille menosta, vaan nimenomaan itsensä ilmoittamisesta näillä juhlilla. Veljet saattoivat ilmoittaa itsensä milloin vain. Ei ollut väliä, milloin maailma näkee, keitä he ovat. Veljien suhde maailmaan oli toinen kuin Jeesuksen. He olivat osa maailmaa, joten maailma ei vihannut heitä. Jeesusta, maailma (Jumalalle selkänsä kääntäneet ihmiset) vihasi, koska Jeesus paljasti maailman olemuksen. Joh.7:8: Menkää te vain juhlille. Minä en tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut. Ajatus lienee: En aio tehdä tässä juhlassa sitä minkä ehdotitte, tulee kyllä sellainenkin aika, jolloin menen messiaana Jerusalemiin, ilmoitan itseni. Kuusi kuukautta myöhemmin Jeesus meni väkijoukon juhlimana messiaana Jerusalemiin. Joh.7:10: Mutta kun veljet olivat lähteneet juhlille, myös Jeesus lähti sinne, ei ihmisten tieten vaan salaa. Veljet toivoivat Jeesuksen menevän juhlille niin julkisesti kuin mahdollista. Siitä Jeesus kieltäytyi. Hän meni niin huomaamatta kuin mahdollista. Siksi hän jäi odottamaan, että kansanjoukot ja veljet menevät edellä. Joh.7:11-13: Juhlien alettua juutalaiset etsivät häntä ja kyselivät: "Missä se mies on?" Kansan keskuudessa hän oli yleisen kiistelyn aiheena. Toiset kiittivät: "Hän on hyvä mies", toiset sanoivat: "Kaikkea muuta, hän on kansanvillitsijä." Julkisesti kukaan ei kuitenkaan uskaltanut puhua hänestä, sillä kaikki pelkäsivät juutalaisia. Johannes käyttää yleensä sanaa juutalaiset Jeesuksen vastustajista ja erityisesti kansan johtajista. Jeesusta etsittiin jatkuvasti juhlan aikana ja hänestä kiisteltiin: osa väestä piti häntä petollisena villitsijänä, osa arvosti. Julkisesti ei kukaan uskaltanut ilmaista positiivisia mielipiteitä, koska he pelkäsivät seurauksia (Joh.9:22). Joh.7:14-15: Juhlan jo ehdittyä puoliväliin Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa. Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: "Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?" Jeesus tuli yllättäen juhlan puolivälissä temppeliin ja alkoi opettaa. Jeesus ei ollut käynyt rabbiinikouluja. Ihmiset ihmettelivät miten oli mahdollista, että hän tunsi niin hyvin kirjoitukset. Joh.7:16: Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jeesus toteaa, että he ovat ihan oikeassa siinä, että hänen oppinsa ei ole rabbien oppia. Jeesuksen oppi ei ole ihmistuotetta, ei opiskelun tulos, ei filosofisen pohdinnan tulos. Jeesuksen oppi on kokonaan hänen lähettäjältään. 8 Joh.7:17-18: Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä. Jos ihminen haluaa tehdä Jeesuksen lähettäjän (Jumalan) tahdon, hän pääsee selville onko Jeesuksen oppi Jumalasta, vai puhuuko Jeesus omiaan. Juutalaiset vastustivat Jeesusta juuri siksi, että he etsivät omaa kunniaansa. He vastustivat Jeesusta, koska pelkäsivät menettävänsä oman asemansa. Jeesus sanoi (17), että oikea oppi voidaan testata ja että oikea opettaja voidaan testata

9 9 (18). Se, että Jeesus etsi vain Jumalan kunniaa osoitti, että hän puhui totta, ettei hänessä ollut vääryyttä. Joh.7:19-20 Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi te haluatte tappaa minut?" Ihmiset sanoivat: "Sinussa on paha henki. Kuka sinut yrittäisi tappaa?" Te tiedätte, että Mooses antoi teille lain - ja kerskutte sillä. Siitä huolimatta kukaan teistä ei pysty noudattamaan lakia. Miksi suunnittelette sen murhaamista, joka etsii Jumalan kunniaa, sen ainoan, joka täyttää lain? Osa kansasta tiesi johtajien aikeesta tappaa Jeesus (25), mutta muualta juhlille tullut kansa ei tiennyt. Kun Jeesus sanoi, että he suunnittelivat hänen tappamistaan, kansa oli kauhuissaan: Miten mies, jota arvostetaan voi edes ajatella jotain noin mieletöntä? Tuollaiset ajatukset ovat Saatanasta. Joh.7:21-24: Jeesus vastasi: "Minä tein yhden ainoan teon, ja sitä te kaikki ihmettelette. Mooses sääti teille ympärileikkauksen - se ei tosin ole peräisin Moosekselta, vaan kantaisiltä - ja te toimitatte sen myös sapattina. Jos kerran ihminen ympärileikataan sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen? Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein." Jeesus viittasi tekoon, jonka hän teki edellisellä kerralla Jerusalemissa ollessaan (Joh.5:1-18). Edelleen tuo teko ihmetytti. Hämmästystä ei aiheuttanut ainoastaan se, että Jeesus paransi miehen, vaan myös se, että Jeesus käski miehen kantaa vuodetta sapattina. Jumala käski Mooseksen kirjoittaa määräys ympärileikkauksesta lakiin. Ympärileikkaus tosin oli isilläkin (se annettiin jo Abrahamille 1 Moos.17:10-12). Sen tähden, että ympärileikkaus oli määrätty suoritettavaksi kahdeksantena päivänä, se suoritettiin tarvittaessa myös sapattina. Ympärileikkaus oli liiton merkki. Miksi tällainen liiton merkki? Katso 2 Moos.15:26: Jumala on antanut lait ja säädökset pesuista, karanteeneista, ruuista yms. säilyttääkseen Israelin kansan elossa, estääkseen erityyppisten tautien leviämisen. Käsittääkseni myös ympärileikkaus, liiton merkkinä, on annettu samasta syystä. Ympärileikkauksen lääketieteellinen merkitys: Jos runsasta esinahkaa ei poisteta, ei tarpeellista puhdistusta ole helppo suorittaa ja seurauksena voi syntyä monia bakteerikantoja. Ympärileikkauksen on todettu olevan tehokas keino mm. siitinsyövän ja kohdunkaulasyövän ehkäisyssä. Israelilaiset elivät lämpimässä maassa, jossa vettä ei ole runsaasti. Jeesuskin puhui epäsuorasti tästä ympärileikkauksen merkityksestä: Jos kerran ihminen ympärileikataan sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen. 24. Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein. Ottakaa huomioon lain sisältö niin näette, että toimin täysin lain mukaisesti. Ympärileikkaus piti suorittaa kahdeksantena päivänä. Verenhyytymiselle tärkeää K-vitamiinia ei muodostu vastasyntyneelle riittävästi ennen kuin 5-7 päivänä. Toista verenhyytymiselle välttämätöntä ainetta, protrombiinia, on vastasyntyneellä kolmantena päivänä noin 30% normaalista, kahdeksantena päivänä sitä saattaa olla jopa 110%. Sitten se tasaantuu 100%:iin. Siis turvallisin päivä suorittaa leikkaus vastasyntyneelle oli kahdeksas päivä. Tuolloin ei ollut leikkaussaleja, verensiirtoa yms. Tuskin Abraham tai Mooses, tiesivät mitään K-vitamiinista ja protrombiinista. Mutta K-vitamiinin ja protrombiinin Luoja tiesi. Ympärileikkauksessa ei ole kyse siitä mitä Israelin kansa on tehnyt Jumalalle, vaan mitä Jumala on tehnyt Israelille: ottanut liittoon. Kaste on uuden liiton ympärileikkaus (Kol.2:11-12). Kasteessakaan ei ole kyse siitä, mitä me olemme tehneet Jumalalle, vaan mitä Jumala on tehnyt meille: ottanut liittoon. Millaiseen liittoon meidät asetetaan kasteessa? Apt.2:38; Apt.22:16; Room. 6:3-4. Kun vastaanotamme kasteen

10 Jeesuksen nimeen, Jumala asettaa meidät syntien anteeksisaamiseen, tulemme osallisiksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Pelastuvatko kaikki kastetut? Pelastuivatko kaikki ympärileikatut? Room.2:28-29; 1 Kor.10:1-6. Ei riittänyt että oli liitossa. Tarvittiin uskon asenne Jumalaan, eläminen Jumalan yhteydessä. Samoin on kasteenkin osilta (Mark 16:16). Kysymys lapsikasteesta jakaa kristillisiä kirkkoja. Raamattu ei sano mitään lasten kastamisesta, mutta kastekäsky ei rajaa ketään pois (Matt.26:18-20). Alkuseurakunta koostui juutalaisista. Heidät oli liitetty Jumalan kansan jäseniksi, vanhaan liittoon, kahdeksan päivän ikäisinä. Kun uuteen liittoon, Jumalan kansan jäsenyyteen, liitettiin kasteen kautta, heille oli itsestään selvää, että uskovien perheiden lapsetkin kastettiin. Jos asia olisi ollut vähänkin epäselvä, siitä olisi noussut seurakunnissa kysymyksiä ja kirjeissä olisi varmasti vastauksia näihin kysymyksiin. Joh.7:25-27: Muutamat jerusalemilaiset sanoivat: "Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa? Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias? Tästä miehestä me kyllä tiedämme, mistä hän on kotoisin. Kun Messias ilmestyy, kukaan ei tiedä, mistä hän tulee." Jerusalemin asukkaat tiesivät johtajien tappoaikeet. Nyt he ihmettelivät, miksi johtajat eivät toimi, vaan antavat Jeesuksen puhua vapaasti. Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias? Tuskin Johtomiehet sellaista kuvittelevat! Eihän tämä mies voi olla Kristus. Mieshän tulee Nasaretista, mutta kun Kristus tulee, kukaan ei tiedä mistä hän tulee. Nämä ihmiset eivät halunneet tarkistaa olisiko heidän tiedoissaan aukkoja. Joh.7:28-29: Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: "Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt - minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt." Jeesus huusi: julisti niin että kaikki kuulivat. Te tiedätte nimeni, sukuni, sen että olen tullut Nasaretista. Mutta itse asiassa minut lähetti hän, joka on itse totuus. Minä tunnen hänet, olen tullut hänen luotaan ja hänen lähettämänään. Joh.7:30: Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. He ymmärsivät Jeesuksen sanovan, että Jumala on lähettänyt hänet ja hän on tullut Jumalan luota. Jeesuksen puhe suututti heitä ja he olisivat halunneet vangita hänet, mutta eivät voineet, koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Johannes toistaa moneen kertaan evankeliumeissaan, että vihollisten mitkään toimet eivät muuttaneet Jumalan aikataulua. Joh.7:31-32: Monet kansanihmiset sen sijaan uskoivat häneen. He sanoivat: "Tokkopa Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt." Kun fariseukset kuulivat, että kansan parissa puhuttiin Jeesuksesta tähän tapaan, he ja ylipapit lähettivät miehiään pidättämään hänet. Se, että kansa alkoi uskoa Jeesukseen, pelästytti, fariseukset. Ylipapit ja fariseukset (Sanhedrin) lähettivät miehiä pidättämään Jeesuksen. Joh.7:33-34 Jeesus sanoi: "Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka minut on lähettänyt. Silloin te etsitte minua mutta ette löydä, ettekä te pääse sinne, missä minä olen." Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänell Ehkä Jeesus sanoi tämän nähdessään vangitsijoiden tulevan. Vielä kuusi kuukautta Jeesus on heidän keskellään ja sitten hän menee lähettäjänsä luo täytettyään tehtävänsä. 10

11 11 Vain Jeesus saattoi viedä heidät Isän luo ja siihen he eivät suostuneet. Joh.7:35-36: Juutalaiset kyselivät toisiltaan: "Minne hän aikoo mennä? Mistä me emme häntä löytäisi? Onko hän lähdössä niiden luo, jotka asuvat kreikkalaisten keskuudessa? Aikooko hän opettaa kreikkalaisiakin? Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan: 'Te etsitte minua mutta ette löydä', ja: 'Te ette pääse sinne, missä minä olen'?" Eivätkö he käsittäneet, että Jeesus puhui Jumalasta vai käsittivätkö ja ivasivat: Aikooko hän jatkaa toimintaansa muualla. Kai hän menee kreikkalaisten seassa asuvien juutalaisten. Opettaako myös pakanoita - tulee heidän messiaakseen? Joh.7:37-39: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. KR38: Juhlan viimeisenä suurena päivänä. Lehtimajajuhla (sadonkorjuujuhla) kesti 8 päivää. Juhlan seitsemäs päivä oli erittäin juhlava. Se oli juhlan viimeinen suuri päivä. Sitä kutsuttiin myös suureksi hoosianna -päiväksi. Lehtimajajuhlassa kiitettiin luvatusta maasta ja sen sadosta. Juhlassa muisteltiin, miten hyvin Jumala piti kansastaan huolta myös erämaassa. Lehtimajajuhlan viettoon liittyi monia traditioita. Yksi niistä oli vesiseremonia. Ylipappi meni juhlakulkueessa hakemaan vettä Siiloan lähteestä. Leeviläiset soittivat, nuoret tanssivat ja kansanjoukot seurasivat mukana. Temppelissä pappi vuodatti veden polttouhrialttarin alle. Kansa lauloi psalmia 118, erikoisesti laulettiin jaetta 25: anah Jahve hoshija na: oi Herra pelasta Hoosianna! Herra anna meille apusi! Oi Herra anna menestys. Toinen Raamatun kohta, jota laulettiin, oli Jes.2:3: Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Vesiseremonia kuvasi kolmea asiaa: 1. Sitä miten Jumala antoi vettä erämaavaelluksella 2. Pyydettiin runsasta sadeaikaa 3. Vesiseremonia kuvasi myös messiaanisen ajan riemua. Seitsemäs päivä oli erityisen juhlava. Se oli viimeinen päivä lehtimajoissa ja viimeinen vesiseremoniapäivä. Vesi kuljetettiin juhlasaatossa temppeliin. Alttari kierrettiin seitsemän kertaa ja laulettiin: Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! 26. Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan. Ehkä juuri tuon vesiseremonian päätyttyä Jeesus huusi temppelissä: Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! 38. Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Tulemalla minun tyköni ja juomalla (uskomalla minuun), sisimmästäsi kumpuaa elävän veden virrat. Johannes selittää meille, mitä Jeesus tarkoitti: 39. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. Kun me janossamme tulemme Jeesuksen luo, kun uskomme häneen, hän antaa sisimpäämme Pyhän Hengen. Pyhä Henki sisimmässämme on lähde, joka kumpuaa ikuiseen elämään (Room.8:7). Joh.7:40-44: Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: "Tämän täytyy olla se profeetta." Toiset sanoivat: "Hän on Messias." Mutta toiset epäilivät: "Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista." Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Jeesuksen sanat vaikuttivat joihinkin kuulijoihin. He tajusivat, että vain messias voi puhua näin. Osalle Jeesuksen kotipaikka riitti osoittamaan, että hän ei voi olla messias. He eivät halunneet edes tarkistaa olisiko heidän tiedoissaan aukkoja.

12 Joh.7:45-52: Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: "Miksi ette tuoneet häntä?" Miehet vastasivat: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän." Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!" Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt." Mutta toiset sanoivat hänelle: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa." Puhe oli tehnyt sellaisen vaikutuksen kiinniottajiin, että he eivät kyenneet toimimaan. Kun Neuvosto on todennut, ettei kukaan fiksu, oppinut ihminen (fariseus tai hallitusmies) ole eksynyt uskomaan Jeesukseen, yksi hallitusmiehistä, fariseus alkaa puolustaa Jeesusta. Hän saa tylyn vastauksen: pitäisi sinun oppineena tietää, ettei Galileasta tule profeettaa. 12 Luku 8 Monista vanhoista käsikirjoituksista puuttuu Joh.7:53-8:11. On todennäköistä, että se ei alun perin kuulunut Johanneksen tekstiin. Onko se Johanneksen kertomaa, kirjoittamaa - emme tiedä. Joh.7:53-8:1-2: Kaikki lähtivät kotiinsa,] mutta Jeesus meni Öljymäelle. Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Jeesus vietti ilmeisesti yön öljymäellä. Nukkuiko hän esimerkiksi jossakin puutarhassa tai Betanian kodissa? Aikaisin aamulla hän palasi pyhäkköön ja alkoi opettaa kansaa. Joh.8:3-6: Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä : Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Fariseukset ja kirjanoppineet toivat naisen Jeesuksen luo saadakseen aiheen syyttää Jeesusta (6). Jos Jeesus vastaisi, että hänet tulee kivittää, Jeesus vastustaisi Rooman lakia, jonka mukaan juutalaiset eivät saaneet langettaa kuolemantuomiota. Jos Jeesus sanoisi, että ei pidä kivittää, hän vastustaisi Mooseksen lakia. Voimme nähdä ongelman myös siten, että Jeesus on joko Moosesta vastaan tai tavallista kansaa (syntisiä) vastaan, jonka kansan puolustajana häntä pidettiin. Eli vastasipa Jeesus kyllä tai ei, häntä vastaan voidaan nostaa syyte. Mooseksen lain kohta, johon nuo raamatuntutkijat vetosivat, oli 3 Moos.20:10: Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava. Miksi kirjanoppineet ja fariseukset eivät tuoneet myös miestä Jeesuksen eteen? Heidän täytyi tietää myös mies, koska he sanoivat, että nainen tavattiin itse teossa. Laki vaati molemmille rangaistusta. Ilmeisesti heillä ei ollut aikomusta kivittää naistakaan. He käyttivät häntä vain välikappaleenaan Jeesusta vastaan. 8:6: Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Jeesus ei vastannut mitään. Hän kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Emme tiedä mitä hän kirjoitti. Tuo hiljaisuus puhui varmasti voimakkaammin kuin mitkään sanat

13 Joh.8:7-8. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Yhä uudelleen ja uudelleen he kysyivät häneltä, tiukkasivat vastausta: Etkö vastaa mitään? Oletko Mooseksen lain puolella? Mitä sanot, tuleeko tämä nainen kivittää? Vihdoin Jeesus nousi ja antoi vastauksen, jonka vain hän voi antaa: Se teistä, joka on synnitön, joka on täyttänyt lain, heittäköön ensimmäisen kiven. Jeesus ei vähätellyt naisen syntiä, hän myönsi naisen syyllisyyden. Jeesus ei myöskään mitätöinyt lakia. Hän on lain antaja. Tämä on sellainen Raamatun kohta, jonka pitäisi sulkea meidät pois kivenheittäjien joukosta. Naisen syyttäjät ymmärsivät kärsineensä tappion. Vanhimmat näyttävät ymmärtäneen sen ensiksi, koska lähtivät ensimmäisenä. Ehkä he tunsivat tuomion käyvän oman elämänsä yli. Kuka olisi niin synnitön, että voi panna toimeen lain vaatiman rangaistuksen. Se, että he eivät ottaneet naista mukaan osoittaa, etteivät he olleet tulleet ensi sijassa hänen vuokseen. Joh.8:10-11 Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Jeesuksella olisi ollut oikeus kivittää nainen. Hänellä olisi oikeus kivittää, tuomita, meidät jokainen. Mutta Jeesus ei tuominnut eikä kivittänyt naista. Jeesus osoitti olevansa täynnä armoa: En tuomitse minäkään. Jeesus myös osoitti olevansa täynnä totuutta: Mene, äläkä enää tee syntiä. Jeesus oli aiemmin sanonut Nikodemukselle: Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi. Ainoa syy miksi Jumala tuli ihmiseksi oli maailman pelastaminen. Sen Jeesus halusi tehdä naiselle ja sen hän haluaa tehdä meille jokaiselle. 41 Joh.8:12: Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Oli lehtimajajuhlan kahdeksas päivä. Tuon kahdeksannen päivän aamurukouksessa olivat sanat: ole ylistetty Herra, Jumalamme, joka luot valon ja saat aikaan pimeyden, teet rauhan ja luot kaiken: maailman valo, elämän aarteena. Joka ilta juhlan aikana sytytettiin naisten esipihassa oleviin neljään suureen lampunjalkaan tuli. Sytyttäminen tapahtui tikkaiden avulla. Ihmisillä oli myös soihtuja, kun he tanssivat kaduilla ja toreilla. Soihdut jätettiin ovi ja ikkuna-aukkoihin niin, että Jerusalem oli yöllä pitkään valaistuna. Lehtimajajuhlassa muisteltiin eri tavoin erämaavaellusta ja sitä miten Jumala piti erämaassa huolta kansastaan. Samalla kiitettiin luvatusta maasta ja juuri korjatusta sadosta. Valot temppelissä ja soihdut oviaukoissa muistuttivat tulenpatsaasta, joka valaisi erämaamatkalla. 2 Moos.13: Siellä Jumala itse oli läsnä, pilvenpatsaassa ja tulipatsaassa. Hän johdatti kansaansa. Ne, jotka seurasivat häntä, valoa, pääsivät perille luvattuun maahan. Tuossa juhlassa, jossa muisteltiin erämaavaellusta ja muun muassa sitä miten Jumalan valo johdatti kansaa, Jeesus julisti naisten esipihalla, jossa tulet sytytettiin: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Tämä on toinen Jeesuksen ns. minä olen - julistus. Jeesus siis julisti: Jumalana, kaiken luojana, olen maailman valo. Moni Vanhan testamentin valo- sana on liitetty messiaaseen. Katso esimerkiksi Jes.9:11; Dan 2:22. Midras Rabba sanoo Danielin kirjan kohdasta, että siinä puhutaan messiaskuninkaasta (Santala). Ensimmäisessä Henokin kirjassa puhutaan tulevasta messiaasta Ihmisen Poikana, joka on oleva

14 pakanoiden valo (vertaa Jes.42:6-7). Monet Jeesuksen kuulijoista varmasti ymmärsivät, mitä hän itsestään väitti sanoessaan: Minä olen maailman valo. Jeesus jatkoi: Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Jeesus lupasi enemmän kuin, että ihminen näkee valon. Jeesus lupasi, että valo tulee ihmisessä olevaksi. Tulipatsas oli israelilaisten ulkopuolella. Se ei ollut heissä olevaa valoa. Mitä Jeesus tarkoittaa lupaamalla: Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo? Hän, joka on maailman valo, tulee meissä olevaksi. Tämä tapahtuu Pyhän Hengen kautta. Kun Pyhä Henki asuu meissä, meissä asuu hän, joka on maailman valo. Vanhan testamentin aikana Jumala asui kansansa keskuudessa ilmestysmajan ja temppelin välityksellä (2 Moos.25:8; 40;34). Ilmestysmaja ja temppeli ovat esikuvia Kristuksesta, jossa Jumala asuu ihmisten keskuudessa (Joh.1:14). Nyt me olemme tuo maja, temppeli, jossa Jumala asuu Henkensä kautta (1 Kor.3:16; 1 Kor. 6:19; 2 Kor. 6:16). Joh.8:13: Fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itse itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole pätevä." Kun väität itsestäsi tuollaista, se on vain sinun omaa todistustasi, sillä ei ole pätevyyttä. Kukaan ei vahvista väitettäsi todeksi. Joh.8:14: Jeesus vastasi: "Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen. Jeesus selitti, miksi hänen todistuksensa on pätevä, vaikka hän todisti itsestään: minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Jeesuksen julistus perustui täydelliseen itsetuntemukseen. Hän tiesi tarkasti mistä oli tullut ja mihin hän menisi. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen : Se, että te ette pidä todistustani pätevänä ei mitenkään todista minua vastaan. Tietämättömyytenne tekee teistä epäpäteviä todistamaan. 8:15-16 Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään. Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt. KR38: te tuomitsette lihan mukaan. Vaikka teiltä puuttuu tieto, te tuomitsette minut lihan mukaan. He näkivät vain sen mitä Jeesus oli ulkonaisesti (nasaretilaisen puusepän poika) ja tuomitsivat sen mukaan. Minä en tuomitse ketään : Jeesus olisi voinut tuomita, mutta hän ei ollut tullut maailmaan tuomitsemaan vaan pelastamaan. 16: Jos Jeesus tuomitsisi, hänen tuomionsa olisi oikea, koska Jeesus ei ollut yksin vaan Isä oli hänen kanssaan. Joh.8:17-18: Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt." Jos ihmisten kohdalla riittää kaksi luotettavaa todistajaa, eivätkö Isä ja Poika riitä todistajiksi. Jeesus oli aiemmin jo selittänyt, että Isä todisti hänestä tekojen kautta ja kirjoitukset todistivat hänestä (Joh.5:31-40). Joh.8:19: "Missä sinun isäsi on?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni." He pyysivät Jeesusta osoittamaan, missä tuo toinen todistaja on. Jeesus sanoi, että Isän tunteminen oli riippuvainen Jeesuksen tuntemisesta. Jos nuo ihmiset olisivat todella tunteneet Jeesuksen, heidän ei olisi tarvinnut esittää kysymystä: missä sinun isäsi on? 42

15 Joh.8:20: Tämän Jeesus puhui opettaessaan kansaa temppelialueella uhriarkun luona. Kukaan ei ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Jeesus puhui julkisessa paikassa ja näin suoraan. Kaikesta huolimatta kukaan ei ottanut häntä kiinni koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Kukaan ei pystynyt vahingoittamaan häntä ennen kuin Jumala salli. 8:21: Puhuessaan taas kansalle Jeesus sanoi: "Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse." Jeesus oli puhunut asiasta aiemminkin. Jeesus korosti, että Isän luona ei ole paikkaa niille, jotka hylkäävät Jeesuksen. He kuolevat ilman pelastusta, ilman syntien anteeksisaamista. Joh.8:22: Juutalaiset kummastelivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: 'Minne minä menen, sinne ette te pääse'?" Nämä ihmiset eivät puhuneet Jeesukselle, eivät kysyneet häneltä. He puhuivat hänestä keskenään ilmeisesti pilkaten: ei kai tämä mies aio tehdä itsemurhaa. Joh.8:23-24: Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne." Jeesus tuo esiin sen, että näiden ihmisten meidän - alkuperä ei ole sama kuin Jeesuksen. Vaikka Jeesus oli ihminen, hänen alkuperänsä oli ainutlaatuinen: hän ei ole tästä maailmasta, hän ei ole luotu. Jae 24. sanatarkasti: sillä, jos ette usko, että minä olen : Jeesus käytti jälleen Jumalan nimeä. Jos ette usko minua Jahveksi, Jumalaksi, joka on ilmoittanut teille itsensä historiassa ja sanansa kautta niin te kuolette synteihinne. Koska Jeesus on ylhäältä hän voi auttaa meitä niin että meidän ei tarvitse kuolla synteihimme. Joh.8:25-27: "Kuka sitten olet?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Miksi minä ollenkaan puhun teille? Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava. Mutta minun lähettäjäni puhuu totta, ja minä vain ilmoitan maailmalle sen, minkä olen häneltä kuullut." He eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui Isästä. Alkukielessä: Sinä, kuka olet! Tämä ei ilmeisesti ollut kysymys, jossa Jeesusta pyydettiin kertomaan kuka hän on, vaan syytös: mitä sinä oikeastaan itsestäsi väität! KR38 on alkutekstin mukaisempi: Jeesus sanoi heille: juuri se, mitä puhunkin teille. Oikeastaan: juuri se mitä olen sanonut teille alusta asti. Jeesus oli alusta asti esitellyt itsensä selvästi. Kuulemmeko me tänään selvästi tuon esittelyn? Näemmekö kuka Jeesus on? Näemmekö, että Jumala, luojamme, tuli ihmiseksi? Jeesus oli ilmoittanut selvästi, kuka hän on. Jeesus oli käyttänyt itsestään Jumalan nimeä, jota ihminen ei saanut edes lausua. Jeesus oli kertonut, että hänen alkuperänsä on toinen kuin kuulijoiden alkuperä. Ja Jeesus oli sanonut, että elleivät he usko, että hän on Minä olen, he kuolevat synteihinsä. Kuulijat loukkaantuivat, suuttuivat Jeesuksen puheisiin ja kysyivät mikä hän kuvitteli olevansa. Jeesus vastasi, että hän on sanonut alusta asti selvästi kuka on. Sitten Jeesus lisää: Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava. Jeesus ei sano teille vaan teistä. Jeesus tunsi heidät täysin, kuten hän tuntee meidätkin ja hänellä on paljon sanottavaa minusta ja sinusta. Jeesus korosti, että hän ei puhu muuta kuin sen minkä on kuullut lähettäjältään. Kaikki mitä Jeesus puhui, joka ikinen varoituksen sanakin, oli Jumalalta. Kaikki mitä hän sanoi, oli totta. Joh.8:27: He eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui Isästä 43

16 Tämä Johanneksen huomautus viitannee juuri edeltäviin sanoihin. Kuulijat eivät ymmärtäneet, että jokainen sana, jonka Jeesus puhui, oli Isältä. Johannes ilmeisesti lisäsi tämän huomautuksen, jotta ymmärtäisimme, miksi Jeesus jatkoi niin kuin jatkoi. 44 Joh.8:28: Niinpä Jeesus jatkoi: Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut. Alkutekstissä: että Minä Olen. Alkutekstissä ei ole sanoja se, joka minä olen. Ihmisen Pojan ylentämisellä Jeesus viittaa ristinkuolemaan ja sen seurauksiin. Ristinkuolema, ylösnousemus, taivaaseenastuminen, Pyhän Hengen vuodatus osoittivat, että Jeesus on Jumalan Poika ja että hän on toiminut kaikessa Isän tahdon mukaan. Joh.8:29-30: Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan." Monet uskoivat Jeesukseen kuullessaan hänen puhuvan näin. Jeesus korosti uudelleen yhteyttään Isään. Isä oli aina Jeesuksen kanssa, koska Jeesus ei hetkeksikään poikennut Isän tahdosta. Se mitä Jeesus sanoi, sai ihmiset uskomaan ilmeisesti sen, että Jeesus on messias. Tämä ei vielä ollut pelastavaa uskoa, koska he myöhemmin halusivat kivittää Jeesuksen. Joh.8:31-32: Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Pelkkä sen hyväksyminen, että Jeesus on messias, ei riitä. Todellinen opetuslapseuden tuntomerkki on pysyminen Jeesuksen sanassa. Sanassa pysymisen kautta opimme tuntemaan totuuden. Mitä enemmän Jumalan sana saa meissä vaikuttaa, meitä johtaa, sitä enemmän tunnemme totuutta. Näemme selvästi mikä on totta ja mikä valhetta. Ja tuo totuus tekee meidät vapaiksi. Ihminen on vapaa kun valhe ei enää hallitse häntä, vaan kun Jumalan sana, totuus, hallitsee hänen elämäänsä. Ihminen ei siis ole vapaa silloin kun tekee mitä haluaa. Ihminen on vapaa silloin kun hän tuntee totuuden ja voi tehdä sen mukaisesti. Joh.8:33: He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?" Jeesuksen sanat siitä, että he eivät olisi vapaita, suututti heitä. Nämä ihmiset eivät varmasti ajatelleet poliittista vapautta. He tiesivät hyvin olevansa Rooman vallan alaisia. He tiesivät myös olleensa kansana muun muassa Egyptin, Babylonian, Persian ja Syyrian vallan alla. Mutta hengellisesti he pitivät itseään vapaina, Abrahamin jälkeläisinä, Jumalan kansana. Pakanat elivät orjuudessa palvellessaan epäjumalia. Juutalaisilla oli Jumalan sana, he tunsivat Jumalan, olivat Abrahamin jälkeläisiä. Joh.8:34: Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Olipa juutalainen tai pakana, jokainen, joka tekee syntiä (elää synnissä)on synnin orja. Joh.8:35-36: Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Orja saattaa nauttia Herransa talon eduista, mutta orja ei peri taloa. Orja ei pysy talossa ikuisesti. Israel oli saanut nauttia Jumalan valtakunnan eduista. Samalla tavoin ihminen voi kuulua kirkkoon ja nauttia sen eduista ja olla silti vain orjan asemassa.

17 Poika perii talon. Ei voi ajatella, että Jumalan Poika joutuisi pois Jumalan valtakunnasta. Hän on Jumalan valtakunta. Valtakunta on hänessä. Pojalla on valta tehdä orja vapaaksi. Jumalan Poika voi vapauttaa synnin orjan ja asettaa hänet Jumalan valtakuntaan. Joh.8:37: Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa. Jeesus myönsi, että he olivat Abrahamin jälkeläisiä. Sukuluettelot olivat kyllä kunnossa. Mutta he eivät toimineet kuten Abraham. Jeesuksen sana ei saanut heissä tilaa kuten se sai tilaa Abrahamissa. Joh.8:38: Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt - ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet." Jeesus valmistautui kertomaan kuka heidän isänsä on. Heidän isänsä on vastakohta Jeesuksen isälle. Jeesus puhui siitä mitä hän on nähnyt Isän luona, taivaassa, josta hän on tullut. He puhuivat sitä mitä olivat kuulleet omalta isältään. Joh.8:39-40: He vastasivat Jeesukselle: "Meidän isämme on Abraham." Jeesus sanoi: "Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. Mutta nyt te haluatte tappaa minut - miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt. He korostivat, että Abraham oli kaikessa merkityksessä heidän isänsä. Jeesus kysyi, että jos niin on eikö heidän tulisi toimia Abrahamin tavoin? Mutta nyt he halusivat tappaa Jeesuksen, joka välitti heille Jumalalta saamansa totuuden. Abraham sitä vastoin otti vastaan Jumalan lähettilään ja uskoi sen totuuden, minkä häneltä kuuli. Joh.8:41: Te teette aivan samoin kuin isänne." He sanoivat: "Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala." Vähitellen käy selvemmäksi ja selvemmäksi, kuka heidän isänsä on. Hän on sellainen, joka haluaa tappaa Jumalan lähettämän. He sanoivat: Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala. Juutalaisuudessa avioliittoa pakananaisen kanssa pidettiin haureutena. Sellaisesta avioliitosta syntyneet lapset eivät kuuluneet liiton kansaan - eivät olleet Jumalan lapsia. Sisältäisikö heidän sanansa myös vihjauksen Jeesuksen syntymään? Joh.8:42: Tähän Jeesus sanoi: "Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan hän lähetti minut. Se, että he eivät vastaanottaneet Jeesusta, osoitti heidän puheensa valheeksi. Joka ei rakasta Jeesusta, hänen isänsä ei ole Jumala. Tämä totuus pätee edelleen! Joh.8:43-44 Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon. Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Jeesus puhui hyvin selvästi, mutta he eivät ymmärtäneet. Syy siihen oli se, että he olivat saatanasta. Tämä oli kovaa puhetta. Mutta on vain kaksi valtakuntaa, jossa voimme olla: elämme joko Jumalan yhteydessä tai saatanan yhteydessä. 45

18 Saatana on ollut murhaaja alusta asti: Ennen kuin ensimmäinen ihmisten välinen murha tapahtui, saatana toimi murhaajana. Hän houkutteli ihmisen syntiin ja sen kautta hän murhasi ihmisen. Hänen työnsä seurauksena kaikki ihmiset ovat kuoleman alaisia (Room.5:12). Ihmisen kuolema on edelleen Saatanan toiminnan tavoite. Jeesus mainitsee toiseksi Saatanan ominaisuudeksi valheen. Valheen kautta Saatana murhasi ihmissuvun. Kaikki valhe on lähtöisin Saatanasta. Hän on valheen isä. Saatana ei ainoastaan valehtele vaan on täynnä valhetta. Hänessä ei ole totuutta. Me elämme monenlaisissa valheen verkoissa. Monien asioiden valheellisuutta emme edes tajua. Ainoa keino nähdä totuus on pysyä Jeesuksessa ja Hänen sanassaan. Saatana ei ole vain pahuus vaan hän on persoonallinen paha. Hän ei ole pilapiirrosten huvittava paholainen, vaan hän on kaiken pahuuden ja valheen tuottaja. Pilapiirrokset ovat Saatanan hyvä keino saada ihmiset nauramaan typerille uskomuksille Saatanasta. Nytkin Saatana on tämän maailman valtias (Joh.14:30). Tämä maailma on pahan vallassa (1 Joh.5:19). Saatana taistelee aina Jumalan valtakuntaa, totuutta vastaan. Vanhan testamentin aikana erityisesti Jumalan omaisuuskansa sai kokea sen hyökkäykset. Jeesuksen ollessa tässä ajassa, Saatana keskitti vihansa häneen. Nyt Saatanan viha ja vastustus kohdistuvat Jeesuksen omiin. Ilmestyskirjeen luku 12 kuvaa selvästi tuota Saatanan toimintaa eri aikoina. Taistelu, jossa olemme: Ef.6:11-17; 1 Piet.5:8-11. Vain Jeesuksessa voimme voittaa Saatanan. Jeesus tuli tehdäkseen tyhjäksi perkeleen teot (1 Joh.3:8). 8:45-46: Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden. Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta." Te uskotte valheen. Minua ette usko, koska sanon totuuden. He eivät vastustaneet Jeesusta siksi, että luulivat hänen puhuvan valhetta, vaan koska hän puhui totuutta. Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Kuka muu voi sanoa itsestään näin? Jeesus pystyi kysymään tämän itseään tarkkailevilta vihollisilta. Koska Jeesuksessa ei ollut syntiä, kaikki mitä hän puhui, oli totuus. Ainoa tie siihen, että voimme kuulla Jumalan sanat on se, että olemme Jumalasta. He kuulivat korvillaan Jeesuksen puheen, mutta eivät voineet kuulla, vastaanottaa, sitä koska he eivät olleet Jumalasta. He elivät Saatanan yhteydessä. Joh.8:48: Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?" Kun kiellät meidän olevan Aabrahamin lapsia ja väität, että olemme Saatanasta, puhut kuin samarialainen. Vain samarialainen voi puhua noin. Nuo ovat riivaajan sanoja, kun väität Jumalan valitusta kansasta noin hirveitä. Joh.8:49-50 Jeesus vastasi: "Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Sekin, että sanon totuuden teistä, on Isän kunnioittamista. Se ei ole riivaajan puhetta. Mutta te häpäisette minua, joka kunnioitan Isää, joten te häpäisette Isää. Isä vastaa minun kunniastani. Isä myös tuomitsee. Joh.8:51: Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa." Jeesus oli juuri puhunut sanansa hylkäämisen hirvittävistä seurauksista: kuolette synteihinne (8:24). Nyt Jeesus puhuu toisesta vaihtoehdosta. Hänen sanallaan on sellainen vaikutus, että kuka tahansa pitää siitä kiinni, hän ei näe milloinkaan kuolemaa. 46

19 8:52-53: Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: 'Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.' Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?" Ei kukaan ihminen voi puhua noin ilman että hänessä on riivaaja. Keneksi sinä itsesi teet, mikä luulet olevasi? Joh.8:54-55: Jeesus vastasi: "Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Jeesus torjui syytökset itsensä korottamisesta ja painotti, että Isä antoi hänelle kunnian. Sitten hän lisäsi, että hänen Isänsä on se, josta he sanovat hän on meidän jumalamme. Te ette tunne häntä, te elätte valheessa. Mutta jos minä sanoisin, että en tunne häntä valehtelisin. Joh.8:56-59: Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi." Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin." Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä. Abraham odotti ilolla Jumalan lupaamaa päivää, jolloin hänelle syntyisi poika, jonka kautta kaikki kansat tulisivat siunatuiksi. Jeesus sanoi, että Abraham näki tuon päivän ja riemuitsi Jeesuksen tulosta. Juutalaiset sanoivat hänelle: Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin! 58. Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin (minä olen). He yrittivät kivittää Jeesuksen koska Jeesus jälleen sanoi itseään Jumalaksi, Luojaksi. 47 Luku 9 Sokean silmien avautuminen, oli yksi niistä merkeistä, joiden juutalaiset erityisesti odottivat liittyvän messiaan tuloon (Jesaja 35:5; 29:18; 42: 6a;7a). Tämä juutalaisten messiaseen liittyvä odotus, lienee yksi syy, miksi Johannes on kertonut tapahtuneen niin yksityiskohtaisesti. Toinen syy on ehkä se, että tämä tapahtuma liittyy läheisesti edellisen luvun tapahtumiin, jossa Jeesus julisti olevansa maailman valo (Joh.8:12). Joh.9:1-2: Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Opetuslapsille tämän miehen näkeminen toi mieleen teologisen ongelman: Kenen synnistä miehen sokeus johtui? Opetuslasten ajattelu oli hyvin tavallinen, yleismaailmallinen. Jeesuksen ajan juutalaisuudessakin opetettiin usein, että kärsimys, sairaus ja köyhyys, ovat synnin seurausta. Vastaavasti terveys, onnellisuus ja rikkaus olivat osoitus Jumalan siunauksesta. Opetuslapset pitivät selvänä, että miehen sairaus johtui jostakin määrätystä synnistä: Onko mahdollista, että sairaus johtui miehen omasta synnistä? Silloin synnin tekemisen on täytynyt tapahtua jo hänen ollessaan kohdussa. Vai kärsikö tämä mies vanhempiensa synnistä? Joh.9:3: Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

20 Jeesus sanoi, että tämä sairaus ei johtunut jostakin määrätystä synnistä. Miehen sairauden tarkoitus oli se, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Kuinkahan monta vuotta mies oli kärsinyt sokeudestaan? Millaista ahdistusta, vihaa ja tuskaa tuo sokeus oli hänelle tuottanut? Mitä kaikkea hän oli joutunut kestämään sokeutensa takia? Nyt Jeesus sanoi, että tuon sairauden tarkoitus on Jumalan tekojen julkituleminen! Näemme jatkossa miten suurenmoisesti Jumalan teot tulivat miehessä julki. Hän ei ainoastaan parantunut fyysisesti vaan pääsi kaikin tavoin valkeuteen. Me kaikki elämme synnin maailmassa, elämme sairauden ja kuoleman alaisuudessa, koska meillä on synnin ruumis. Tiedämme, että Jumalalla on valta parantaa sairautemme. Joskus Hän tekee niin, mutta usein hän myös sallii meille sairauksia jostakin syystä, jota emme usein itse käsitä. Jeesus sanoi tästä miehestä, että hänen vuosia kestänyt ahdistava sairautensa oli hänellä sitä varten, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki. 48 Joh.9:4: Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." KR38 on alkutekstin mukainen: Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojaan, joka on minut lähettänyt. Viittaako Jeesus siihen, että hänen aikansa työskennellä Ihmisen Poikana maailmassa loppuu ja myös opetuslasten aika työskennellä maailmassa loppuu? Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo : Jeesus oli 100prosenttisesti valo, koska hän teki aina Isän tekoja. Jeesus tuli valoksi maailmaan. Hän oli sanonut: Joka minua seuraa se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus (8:12). Jeesus sanoi myös opetuslapsilleen: te olette maailman valo. Olemme sitä koska meissä on elämän valo. Jeesus ei sanonut näin joistakin superkristityistä vaan jokaisesta omastaan. Jos olemme Jeesuksen omia, Jeesus maailman valo asuu meissä Henkensä kautta ja silloin olemme maailman valona. Joh.9:6-7: Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." - Altaan nimi merkitsee: lähetetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä. Miksi Jeesus teki näin? Miksi hän ei parantanut pelkällä sanalla? Ehkä Jeesus valmisti tahnan ja siveli sen miehen silmille, osoittaakseen miehelle konkreettisesti, että apu, parantava voima tuli häneltä, Jeesukselta. Siiloan lähteen vesi virtasi temppelikukkulalta ja lähde oli temppelikukkulan juurella. Tämän lähteen vettä käytettiin muun muassa lehtimajajuhlan vesiseremoniaan (luku 7). Jesajan kirjassa puhutaan siitä miten kansa halveksii Siiloan hiljaa virtaavia vesiä (8:6). Sanonta tarkoitti, että kansa halveksi Jumalalta tulevia siunauksia, Jumalan apua. Jeesus lähetti miehen juuri tälle lähteelle, jonka nimi on lähetetty. Jeesus oli usein puhunut lähettäjästään ja siitä, että hän itse on lähetetty. Meillekin ainoa keino tulla näkeviksi, hengellisessä mielessä, on se, että menemme lähetetyn luo, hänen luokseen, jonka Isä lähetti maailman valoksi. Joh.9:8-12: Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?" Toiset sanoivat: "Sama mies", toiset taas sanoivat: "Ei ole, samannäköinen vain." Mutta hän sanoi itse: "Kyllä se olen minä." He kysyivät häneltä: "Kuinka olet saanut näkösi?" Hän vastasi: "Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmiini ja sanoi: 'Mene Siloan altaalle ja peseydy.' Minä menin ja