2 Moos.19: Moos.20: Moos.20:18 26

Transkriptio

1 2 Moos.19:1-25 Jumala lunasti Israelin ja otti sen pappisvaltakunnakseen. Sen välityksellä hän valmisti lunastuksen koko ihmiskunnalle ja hankki itselleen kansan kaikista kansoista, kristillisen seurakunnan. Se, että Jumala valitsi Israelin, ei perustunut siihen, että Israel olisi ollut muita kansoja parempi. Israelin asema perustui Jumalan valintaan. Jumala ei sanonut israelilaisille Egyptissä, että jos he noudattavat kaikkia hänen käskyjään, hän pelastaa heidät orjuudesta ja ottaa heidät omaksi kansakseen. Ensin Jumala osoitti heille armonsa, rakkautensa ja voimansa lunastamalla heidät orjuudesta. Vasta sitten hän kutsui heidät seuraamaan tahtoaan. Näin Jumala toimii myös uudessa liitossa. Ensin hän asettaa ihmisen Jeesuksen valmistamaan pelastukseen. Sitten hän opettaa, miten hänen omanaan tulee elää. Jos Jumalan tahdon totteleminen olisi pelastuksen edellytys, kukaan ei voisi pelastua. Lunastuksen kautta Jumala on tehnyt pappeja kaikista Jeesuksen omista. Meille on myös annettu papillisia tehtäviä. Tehtävämme on julistaa Jumalan suuria tekoja eli kertoa Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Meille on annettu myös tehtäväksi uhrata. Heprealaiskirjeen mukaan meidän tulee Jeesuksen välityksellä uhrata jatkuvasti kiitosta. Siellä muistutetaan myös, että emme saa unohtaa tehdä hyvää ja antaa omastamme, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen. (Hepr.13:15 16) Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. (1 Piet.2:9) 2 Moos.20:1 17 Kymmenestä käskystä käytetään alkutekstissä nimeä kymmenen sanaa. Nimi kuvaa hyvin niiden selkeyttä ja lyhyyttä. Niitä ei ole vaikea muistaa ulkoa. Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on suurin käsky, hän kiteytti lain sanoihin: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. (Matt.22:40) Jeesuksen mukaan koko Vanhan testamentin laki on määritetty näissä kahdessa käskyssä. Kaikki käskyt ja ohjeet kohdistuvat joko jumalasuhteeseemme tai lähimmäissuhteeseemme tai molempiin. Kymmenessä käskyssä se on selkeästi nähtävissä: ensimmäiset käskyt puhuvat jumalasuhteesta ja loput suhteestamme lähimmäiseen. Jos rakastan Jumalaa yli kaiken, en pidä muita jumalia enkä tee Jumalan kuvaa, käytän aikaani hänen tahtomallaan tavalla jne. Jos rakastan lähimmäistäni suon hänelle levon, en tapa, en tee aviorikosta, en tavoittele sitä mikä on lähimmäiseni omaa jne. Näin koko laki sisältyy näihin kahteen käskyyn: rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja nämä kaksi käskyä ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Toista ei ole ilman toista. Jos rakastan Jumalaa, siitä seuraa, että rakastan lähimmäistäni. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. (1 Joh.4:20) 2 Moos.20:18 26 Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo Siellä on uuden liiton

2 välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri. (Hepr.12:18 24) Jumala ilmestyi israelilaisille ohjatakseen heitä elämään pelastettuina. Jumala halusi heidän aina muistavan sen, mitä he nyt kokivat, niin että he kunnioittaisivat häntä ja karttaisivat syntiä. Kun ihminen yrittää noudattaa kymmentä käskyä, hän alkaa ymmärtää, että ei pysty täyttämään Jumalan tahtoa. Hän huomaa tarvitsevansa puhdistusta synneistä, jotta voi kestää pyhän Jumalan läheisyydessä. Ehkä Jumala sen tähden heti käskyjen antamisen jälkeen mainitsi kaksi tärkeää uhria. Alttari tuli tehdä Jumalan luomista aineista, maasta tai kivestä. Siihen ei saanut tehdä portaita. Sekä Egyptissä että kanaanilaisten keskuudessa alttarin portaita noustessaan saattoivat papit ja papittaret esiintyä niin, että heidän pukunsa alla oleva alaston vartalo kiihotti ihmisiä. Jumalien palvontaan liittyi myös prostituutiota ja orgioita. Jumala korosti, että hänestä ei saa tehdä mitään kuvaa, ei vaikka käyttäisi kalliita materiaaleja ja tekisi kuinka hienon kuvan tahansa. Näkyvät ihmisten taidonnäytteet eivät saaneet kiinnittää huomiota pois näkymättömästä, kaikkialla läsnä olevasta ikuisesta Luojasta. Mitä enemmän näen itseäni Jumalan lain valossa, sitä paremmin ymmärrän, että en koskaan pysty elämään Jumalan tahdon mukaan. Tarvitsen päivittäin syntien anteeksisaamista. 2 Moos.21:1 27 Jumalan antamat lait eivät panneet koko yhteiskuntajärjestelmää uusiksi. Jumalasuhteen ja ihmisten välisten suhteiden muuttuessa myös yhteiskunta olisi kuitenkin muuttunut oikeudenmukaisemmaksi. Jumala oli lunastanut israelilaiset. He olivat kaikki Jumalan orjia (3 Moos.25:55). Meidän korvissamme orja-sanalla on usein vain kielteinen merkitys, mutta orjan asema saattoi myös olla niin hyvä, että hän halusi pysyä orjana. Hepreankielisessä alkutekstissä on vain yksi sana (abad), joka tilanteesta riippuen on käännetty joko orjaksi tai palvelijaksi. Kovin rajusti ei orjaa voinut kohdella, koska isännän oli vapautettava orja, jos hän aiheutti tälle jonkin suuremman ruumiinvamman. Tämä oli radikaali laki. Se suojeli orjia isännän mielivallalta. Laki teki selvän eron tahallisen ja tahattoman kuolemantuottamuksen välillä. Murhaajaa ei saanut vapauttaa tuomiosta millään hyvitysmaksulla. Vahingossa toisen ihmisen surmannut saattoi paeta alttarin turviin ja myöhemmin Jumalan määräämiin turvakaupunkeihin. (4 Moos.35:15,31) Isän ja äidin lyömisellä ei tarkoiteta pienen lapsen kiukuttelua. Tässä käytetty verbi naka tarkoittaa iskemistä, maahan lyömistä ja jopa tappamista. Samanlaiseen asenteeseen viittaa kiroaminen. Jos joku kirosi vanhempansa, hän toisin sanoen toivoi heidän kuolemaansa. Jumalan laki suojeli yhtä lailla äitiä kuin isää. Monet muut sen ajan lait eivät antaneet naiselle tällaista suojaa. Silmä silmästä, hammas hampaasta saattaa kuulostaa julmalta, mutta taustalla on se lähtökohta, että rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa tekoon. Määräys myös rajoitti yletöntä kostamista. 2 Moos.21:28 22:14 Lait eivät luonnollisestikaan voineet käsittää kaikki tapauksia. Mutta ne antoivat hyvät pääperiaatteet, joiden avulla Israelin kansan tuomarit pystyivät ratkaisemaan eteen tulevia tilanteita. Yksi merkittävä piirre Jumalan antamissa laeissa oli se, että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ne antoivat suojan kaikille riippumatta sukupuolesta, asemasta tai varakkuudesta. Niitä on usein verrattu Hammurabin (n.1750 ekr.) lakiin, joka löydettiin 1900-luvun alussa muinaisesta

3 Suusan kaupungista nykyisen Iranin alueelta. Laeissa on monia yhtäläisyyksiä mutta myös selkeitä eroja. Esimerkiksi Hammurabin laissa tehdään ero arvohenkilöiden ja tavallisten ihmisten välillä. Hammurabin lain mukaan varas, joka ei pystynyt korvaamaan varastamaansa, tapettiin. Hammurabin laissa sanottiin myös, että jos härkä puski ihmisen kuoliaaksi, omistajan piti korvata vahinko, mutta härkää ei tarvinnut tappaa. Jumalan antamissa laeissa eläimen arvoa ei saanut asettaa ihmisen arvon edelle. Jopa orjan tappanut eläin tuli kivittää. Varas joutui korvaamaan varastamansa ja antamaan lisäksi ylimääräistä hyvitystä vahingon kärsineelle. Jos hänellä ei ollut millä maksaa, hänet voitiin myydä orjaksi, jotta korvaus tuli suoritetuksi. Varkauteen verrattava rikos oli myös se, että tahallaan tai omalla laiminlyönnillään tai huolimattomuudellaan tuhosi toisen omaisuutta. Vahingon sattuessa korvaus määritettiin vahingon suuruuden ja tilanteen mukaan. Suomen lainsäädännössä on aiemmin korostettu voimakkaasti ihmisen arvoa. Millainen on mielestäsi nykyinen tilanne? 2 Moos. 22:15 30 Meidän on vaikea ymmärtää Vanhan testamentin lakien yksityiskohtia, koska elämme hyvin erilaisessa kulttuurissa. Emme tiedä kaikkia lakeihin liittyviä taustoja. Useimpien lakien tarkoitus on kuitenkin helppo päätellä. Ne ovat realistisia ja käytännöllisiä. Jumala tietää, miten paha ihminen on. On tärkeää huomata, että suurin osa Jumalan antamista laeista on annettu nimenomaan Jumalan omaisuuskansalle Israelille. Ne on annettu kansalle, jonka Jumala valitsi olemaan todistukseksi muille kansoille. Ne on annettu kansalle, jonka välityksellä Jumala lupasi valmistaa pelastuksen kaikille kansoille. Joskus kristittyjä syytetään siitä, että vaikka he sanovat pitävänsä Raamattua Jumalan ilmoituksena, he eivät kuitenkaan toimi Vanhan testamentin lakien mukaan. Uusi testamentti sanoo selvästi, että Vanhan testamentin monet säädökset eivät enää koske Jeesuksen omia, Jumalan uutta kansaa. (Apt.15:28 29; Kol:16 17). Juutalainen Paavali kirjoitti, että hän on vapaa laista. Ettei syntyisi väärinkäsitystä, Paavali lisää, että hän kyllä elää Kristuksen lain mukaan. (1 Kor. 9:19 23) Uuden testamentin kaikki kirjat antavat kristityille selkeät ohjeet, miten meidän tulee elää. Uudessa testamentissa luetellaan monia Vanhan testamentin eettisiä ohjeita. Riittää, kun yritämme tehdä sen, mitä Uudessa testamentissa käsketään! Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."(gal.5:13 15) 2 Moos. 23:1 19 Vanhassa testamentissa on paljon lupauksia tulevasta pelastajasta ja siitä, millaisen pelastuksen hän valmistaa. Siellä on myös monia pelastuksen esikuvia, kuten Jumalan määräämät juhlat. Juhlien yksi tarkoitus oli varmasti se, että kansa olisi elänyt lähellä Herraa. Juhlat antoivat kaikille tilaisuuden levätä ja ylistää toisten kanssa Jumalaa. Jos israelilaiset olisivat viettäneet juhlia Jumalan käskyjen mukaan, jokaisen mieleen olisivat iskostuneet Jumalan pelastusteot ja Jumalan sanan lupaukset. Juhlat olisivat lujittaneet kansan yhteyttä. Niiden välityksellä Israel olisi todistanut muille kansoille Jumalasta ja hänen teoistaan ja tuottanut Herralle mainetta ja kunniaa (5 Moos.26:19).

4 Velvollisuus osallistua juhliin koski ennen muuta miehiä. Mutta juhlat oli tarkoitettu kaikille, jotka pystyivät osallistumaan. On hyvin ymmärrettävää, että Jumala ei antanut käskyä naisille samanlaisena vaatimuksena kuin miehille. Olisi ollut todella vaikeaa lähteä pitkälle, hankalalle matkalle esimerkiksi juuri ennen lapsen syntymää tai heti synnytyksen jälkeen. Miksi Jumala antoi kiellon keittää karitsaa emänsä maidossa? Tällainen tapa liittyi kanaanilaisten hedelmällisyysriitteihin ja jumalten lepyttämiseen. On ymmärrettävää, että kun Jumala käskee viettää sadonkorjuujuhlia hänen kunniakseen, siinä yhteydessä kielletään riitit, joilla kanaanilaiset pyrkivät saamaan maansa hedelmälliseksi. Joulu, pääsiäinen ja helluntai muistuttavat meitä Jumalan pelastusteoista. Niiden välityksellä on myös helpompi kertoa pelastushistorian keskeisistä tapahtumista. 2 Moos.23:20 33 Israelilaisten tuli varoa, että he eivät pahoittaisi edellään kulkevan enkelin mieltä. Kuka oli tämä Herran enkeli, jota piti totella kaikessa ja joka varjeli ja johdatti Israelin kansan luvattuun maahan? Sana enkeli (malak) tarkoittaa sanansaattajaa, lähettilästä. Sanaa käytetään sekä ihmisistä että taivaallisista lähettiläistä eli enkeleistä. Raamatussa puhutaan usein Herran enkelistä, joka näyttää olevan sama kuin Herra Jumala ja kuitenkin eri henkilö. Tuomareiden kirjan luvussa kaksi Herran enkeli muistuttaa israelilaisia siitä, että hän johdatti heidät Egyptistä tähän maahan ja lupasi pitää liittonsa heidän kanssaan, jos he tottelevat häntä. Paavalin mukaan Kristus kulki israelilaisten mukana erämaassa (1 Kor.10:4). Jumala sanoi enkelistään: Minun nimeni on hänessä ( hän toimii minun nimissäni on tulkintaa). Nimi tarkoittaa Raamatussa henkilön olemusta. Jumalan olemus, Jumala itse on siis tässä enkelissä. Hänestä sanotaan myös, että hän ei anna anteeksi heidän rikoksiaan, heidän niskoitteluaan. Vain Jumala voi antaa anteeksi syntejä! Jumalan toinen persoona on ollut ikuisesti olemassa. Jumalana hän toimi myös Vanhan testamentin aikana. Vasta ajanlaskumme alussa hän tuli lihaksi, syntyi ihmiseksi, mutta jo Vanhan testamentin aikana hän ilmestyi monia kertoja milloin ihmisen, milloin enkelin hahmossa. Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden. (Joh.14:9 10) 2 Moos.24:1 18 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt.26:27 28) Jumala oli pelastanut israelilaiset. Hän oli ottanut heidät omaksi kansakseen. Nyt oli tullut aika solmia liitto. Mooses otti uhrimaljat, vihmoi verellä kansan ja sanoi: Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla. Tämä on ainoa Vanhassa testamentissa kuvattu Israelin kansaa koskeva uhri, jota ei toisteta. Liitonuhri oli perusta muille uhreille, joista Jumala jatkossa antoi yksityiskohtaiset ohjeet. Nykyisen Turkin alueelta on löydetty heettiläisiä hallitsijoiden ja vasallivaltioiden välisiä sopimustekstejä. Ne noudattavat määrättyä kaavaa. Ensiksi liiton solmimisasiakirjassa kuvataan tapahtumat, jotka ovat johtaneet sopimuksen tekoon. Sitten tulevat sopimusehdot, vaatimus pysyä sopimuksessa sekä vaatimus sopimuksen tallentamisesta ja lukemisesta. Lopuksi kerrotaan

5 todistajien nimet ja lausutaan kiroukset, jotka kohtaavat liiton rikkojaa, sekä siunaukset liiton ehtojen noudattajalle. Jumala käytti tuon ajan liitonsolmimiskaavaa, kun hän otti Israelin kansan valmistamaansa liittoon. Näin hän osoitti, että liitto on virallinen. Merkittävin ero heettiläisiin kaavoihin on se, että Jumala luettelee sopimuksessaan ensin siunaukset ja sitten vasta kiroukset. Kristus tuli uuden liiton välittäjäksi. Hän vuodatti oman verensä ja valmisti lunastuksen myös ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista. (Hepr.9:14 26) 2 Moos.25:1 22 Heprealaiskirjeessä sanotaan, että telttamaja oli kuva taivaallisesta, todellisesta pyhäkköteltasta, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse. Maallisessa telttamajassa tapahtuva palvelus oli taivaallisen palveluksen kuva ja varjo. (Hepr.8:2,5) Telttamajan kuvaus alkaa sen tärkeimmästä esineestä, liitonarkusta. Arkun sisälle laitettiin liiton todistuskappaleet. Kymmenen käskyä sisältävät taulut peitti kansilevy. Se ei ollut vain kansi. Siitä ei alkutekstissä edes käytetä sanoja kansi tai kansilevy vaan sanaa kapporet, joka on johdettu heprean verbistä kipper, sovittaa. Kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksessä kannesta käytetään sanaa hilasterion. Sana tulee kreikan sanasta sovittaa. Paavali käyttää tätä sanaa ja sanoo, että Jumala on asettanut Jeesuksen hilasterioksi, sovituspaikaksi (Room.3:25). KR38 käännös seurasi Lutherin saksankielistä käännöstä ja puhui armoistuimesta. Sanat armoistuin tai sovituksen paikka kuvaavat hyvin kannen tarkoitusta. Armoistuin peitti lain. Kun ylipappi kerran vuodessa pirskotti kannelle ja arkun etuosaan verta, siinä toimitettiin sovitus kaikista Israelin kansan synneistä, joilla he olivat rikkoneet Jumalan lain (3 Moos.16:16). Vanhan testamentin ajan kaikkein tärkein sovitus tapahtui tuossa sovituspaikassa, armoistuimella. Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi (sovituspaikaksi), hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. (Room.3:24 25) 2 Moos.25:23 40 Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden, kokonaisuuden luku. Seitsenhaarainen lamppu kuvaa hyvin yhtä kansaa, jonka oli määrä olla valona maailmassa. Vastaavasti Ilmestyskirjan seitsemän kultaista lampunjalkaa kuvaa kaikkia seurakuntia, kaikista kansoista koostuvaa, eri puolilla maailmaa elävää Jumalan kansaa. Ilmestyskirjassa ensimmäisessä luvussa Johannes näki, miten Jeesus kirkkauden ruumiissaan kulki seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä. Johannekselle sanottiin, että lampunjalat ovat seitsemän seurakuntaa. Johannes siis näki, miten Jeesus on seurakuntansa keskellä, seurakunnan, jonka hän on asettanut maailmaan valoksi. Jeesus sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. (Joh.8:12) Uskoakseni Ilmestyskirjan kuva auttaa meitä ymmärtämään jotain siitä, mitä Vanhan liiton pyhäkön seitsenhaarainen lamppu kuvasi. Israelin kansa oli valittu olemaan kansoille valona. Se saattoi olla sitä vain eläessään Herran valossa eli Jumalan yhteydessä. Sakarjan kirjan luvussa neljä kerrotaan näystä, jossa Israelin pakkosiirtolaisuudesta palannutta jäännöstä kuvattiin seitsenhaaraisena, kultaisena lampunjalkana. Näyn välityksellä Jumala muistutti temppelin rakentajia siitä, että temppeliä ei rakenneta väellä ja voimalla vaan hänen Hengellään.

6 Jos sanomme elävämme Jumalan yhteydessä mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1 Joh.1:7 2 Moos.26:1 37 Sana tuli lihaksi ja asui (pystytti telttansa) meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh.1:14) Israelilaiset asuivat teltoissa. Nyt heidän valtavaan telttakaupunkiinsa oli tarkoitus pystyttää erityinen teltta, jossa Jumala asuisi. Voisiko olla parempaa tapaa osoittaa, että Jumala oli heidän kanssaan? Se, että Jumala asuisi heidän keskellään, ei tarkoittanut sitä, että Jumala olisi sijoitettavissa neljän seinän sisälle. Jumala on kaikkialla läsnä oleva. Mutta hän oli luvannut, että telttamaja olisi paikka, jossa hän puhuisi israelilaisille. Salomo ymmärsi tämän hyvin, kun hän temppelin vihkiäisjuhlassa rukoili: "Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! (1 Kun.8:27) Samalla Salomo ymmärsi Jumalan luvanneen, että hänen nimensä asuisi temppelissä. Se olisi paikka, jossa israelilaiset saisivat kohdata hänet. Pyhäkköteltan tärkeyttä kuvaa se, että Mooses sai tarkat ohjeet kaikista majaan ja sen esineistöön kuuluvista yksityiskohdista. Sen lisäksi Jumala näytti Moosekselle, millaisia majan ja sen esineiden on oltava. Pyhäkköteltan tärkeyttä kuvaa myös se, että yli kolmasosa toisesta Mooseksen kirjasta keskittyy kuvaamaan sitä ja siinä tapahtuvaa jumalanpalvelusta. Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun [pystytän teltan] heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. (2 Kor.6:16). 2 Moos.27:1 21 Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon hänen ruumiinsa kautta. (Hepr.10:19 20) Oli vain yksi polttouhrialttari koko kansaa varten. Alttari sijoitettiin niin, että se oli ensimmäinen esine, jonka esipihaan tulija näki. Jumalaa voitiin lähestyä vain uhrin välityksellä. Alttarilla piti aina palaa tuli (3 Moos.6:6). Se oli jatkuvasti valmis ottamaan vastaan uhreja. Uhrien kautta Jumala lahjoitti kansalle ja yksityisille israelilaisille syntien anteeksisaamisen ja yhteyden häneen. Jumalan säätämät uhrit olivat tie hänen yhteyteensä. Jumala sanoi, että koska veressä on elämä, hän on määrännyt veren tuotavaksi alttarille ihmisten puolesta tapahtuvaa sovitusta varten (3 Moos.17:11). Heprealaiskirjeessä todetaan, että lain mukaan anteeksianto ei ole mahdollista ellei vuodateta uhriverta (Hepr.9:22). Polttouhrialttari oli esikuva Kristuksesta ja hänen uhristaan. Jeesus antoi kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä meidän puolestamme. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Hepr.9:13 14)

7 Jeesus on alttarimme, paikka, jossa saamme tänäänkin vastaanottaa syntien anteeksisaamisen. 2 Moos.28:1 14 Heprealaiskirjeessä puhutaan Jeesuksesta uuden liiton ylipappina. Häntä sanotaan ikuiseksi papiksi, joka toimittaa palvelusta taivaassa, todellisessa pyhäkköteltassa, joka on Jumalan pystyttämä. (Hepr.8:1-2) Heprealaiskirjeessä korostetaan, että niin kuin Jumala kutsui Aaronin ylipapin virkaan, Jumala itse myös korotti Jeesuksen ylipapin virkaan (Hepr.5:5-6). Ylipapin asua kuvataan sanoilla pyhä, kunnia ja kaunistus. Tämä asu päällään ylipappi kantoi israelilaisia Jumalan eteen. Pyhistä asusteistaan huolimatta hän oli itsekin sovitusta tarvitseva ja synnin tähden kuoleman alainen. Jeesusta ei tarvitse vaatettaa pyhäksi. Hänessä ei ollut mitään vääryyttä. Kun hän kantaa omiaan, hän pystyy pelastamaan heidät täydellisesti: Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. (Hepr.7:24 25) Ylipapin tärkein tehtävä vanhan liiton aikana oli mennä kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kaikkeinpyhimpään ja uhrata kansan syntien edestä. Ylipappina Jeesus uhrasi itsensä meidän syntiemme edestä. Hän oli sekä uhri että uhraaja. Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän sai ihmisenä kaiken sen vallan, mikä hänellä oli ollut Jumalana jo ennen maailman perustamista. Tuon vallan omistaen, kuninkaana, hän palaa takaisin noutamaan omiaan. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Room.8:34. 2 Moos.28:15 30 Kun Aaron astui pyhäkköön, hän kantoi sekä olallaan että sydäntään vasten Israelin kahtatoista heimoa Herran eteen. Ylipapin tehtävä oli vaarallinen. Hänen täytyi varoa, ettei riko mitään Jumalan määräystä, jotta ei kuolisi. Rintakilvessä Jumalan omaisuuskansaa, Israelin kahtatoista heimoa, kuvattiin eri jalokivin. Olkakappaleen onyks-kivestä käytetään alkutekstissä nimeä soham. Septuaginta kääntää sanan smaragdiksi. On ehdotettu myös berylliä ja karneolia. Onyks oli jalokivi, jota käytettiin usein sinettien valmistuksessa, koska sitä oli helppo työstää. Myös osasta rintakilpeen kiinnitetyistä kivistä on vaikea tietää tarkasti, mihin jalokiviin heprean sanat viittaavat. Kun Jumala kuvaa aikaa jona hän armahtaa Israelin, hän kuvaa kansansa tulevaa ihanuutta muun muassa siten, että uusi Jerusalem on rakennettu jalokivistä (Jes.54:11 12). Ylipapin rintakilvessä olevia jalokiviä luetellaan myös kun kuvataan perille päässeen seurakunnan, uuden Jerusalemin perustuksessa olevia koristekiviä (Ilm.21:9 10,19-20). Taskumaisen rintakilven sisään laitettiin urim ja tummim. Emme tiedä, millaisia nämä oikeuden jakamisessa käytetyt välineet olivat. Mutta niiden avulla kysyttiin Jumalan vastausta tärkeitä, koko kansaa koskevia asioita päätettäessä. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. (Hepr.4:15 16)

8 2 Moos.28:31 43 Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. (Ef.6:14 15) Ylipapin asu korosti hänen tehtäväänsä toimia välittäjänä Jumalan edessä. Kasukka oli tehty samoista materiaaleista kuin pyhäkköteltan sisäpuoli. Muiden pappien asut olivat vaatimattomimpia, mutta heilläkin oli valkoisesta pellavasta tehdyssä asussaan vyö, jonka valmistuksessa käytettiin kerrattua pellavaa sekä sinipunaisia, karmiininpunaisia ja purppuranvärisiä lankoja. Vyöt olivat siis samaa materiaalia kuin pyhäkön sisäseinät ja väliverhot. Raamattu ei selitä pyhäkköteltassa ja pappien asuissa käytettyjen muiden värien symboliikkaa, mutta monet Raamatun tutkijat ovat tulkinneet niitä seuraavasti: Sinipunainen on taivaan väri ja kuvaa Jeesuksen taivaallista alkuperää. Purppura kuvaa Jeesuksen kuninkuutta. Helakanpunainen eli veren väri kuvaa Jeesuksen sovitustyötä. Pappien asusteista suurin osa oli puhdasta pellavaa. Valkoinen on Raamatussa yleensä puhtautta kuvaava väri. Jesajan kautta Jumala lupaa, että jos israelilaiset kääntyvät hänen puoleensa, heidän verenpunaiset syntinsä tulevat valkeiksi kuin lumi (Jes.1:18). Noin 500 vuotta ennen Jumalan ihmiseksi tuloa profeetta Sakarjalle näytettiin, miten ylipappi Joosualta riisuttiin likaiset vaatteet ja hänet puettiin juhlavaatteisiin, ennusmerkkinä siitä, miten Jumala kerran yhdessä hetkessä ottaa pois Israelin maan synnit (Sak.3:1 10). Ilmestyskirjassa Johannes näkee valtaistuimen ja Karitsan edessä suuren pelastettujen joukon, joilla kaikilla on yllään valkeat vaatteet (Ilm.7:9). 2 Moos.29:1 37 Aaronin ja hänen poikiensa erottaminen papeiksi tapahtui Jumalan määräämien toimien avulla. He eivät saaneet pappeutta luonteensa, kyvykkyytensä tai hyvän vaelluksensa johdosta. Aaronin ja hänen poikiensa puolesta uhrattiin syntiuhri ja muut uhrit. Heidät pestiin, puettiin ja voideltiin. He joutuivat jatkuvasti uhraamaan paitsi kansan myös omien syntiensä puolesta. Uudessa testamentissa Jeesuksen omia kutsutaan papeiksi. Kristuksen veri on puhdistanut meidät kuoleman teoista, jotta voimme palvella elävää Jumalaa (Hepr.9:14). Meidät on pesty ja voideltu: Kasteessa syntimme annettiin anteeksi ja saimme Pyhän Hengen. Olemme saaneet myös uuden puvun. Meidät on puettu Jeesuksen pyhyyteen ja puhtauteen. Raamattu kehottaa meitä joka päivä pukemaan yllemme Herran Jeesuksen Kristuksen ja olemaan antamatta ruumiimme haluille valtaa. Kun Jeesus palaa kirkkaudessa, tämä meidän maallinen telttamajamme puretaan ja meidät puetaan taivaalliseen asuumme. (Gal.3:27; Room.13:14; 2 Kor.5:1-2) Vanhan liiton pappien tavoin me saamme myös aterioida Jumalan edessä. Olemme osallisia Herran pöydästä. Paavali muistuttaa kristittyjä, että samalla tavoin kuin papit, jotka söivät uhrilihaa, joutuivat läheiseen yhteyteen alttarin kanssa, me olemme ehtoollisen maljan ja leivän kautta yhteydessä Kristuksen ruumiiseen ja vereen. (1 Kor.10:16 18) Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta. (1Kor.1:30-31) 2 Moos.29:38 46

9 Vuosisatojen ajan ylipappi toisensa jälkeen asetettiin virkaan edellisen kuoltua. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaakin, että pappien lukumäärä on jatkuvasti kasvanut, koska kuolema on estänyt heitä pysymästä virassa. Sen sijaan Jeesus pysyy ikuisesti ja hänen pappeutensa on muuttumaton. (Hepr.7:23 24) Kun papit oli asetettu virkaan, heidän piti joka päivä uhrata sekä aamulla että iltapäivällä ennen pimeän tuloa kaksi vuoden ikäistä urospuolista karitsaa eli samanlainen uhri kuin Egyptistä lähdettäessä. Polttouhrin ohella piti uhrata määrätty ruoka- ja juomauhri. Israelilaisten piti siis aloittaa ja päättää päivä uhraamalla. Tämä piti tehdä säännöllisesti sukupolvesta toiseen pyhäkköteltan sisääntulon kohdalla. Näin Jumala itse asuisi israelilaisten keskellä. He saisivat kohdata Herran ja Herran kirkkaus tekisi paikasta pyhän. Heprealaiskirjeen kirjoittaja selittää näitä jatkuvia uhreja sanomalla, että ne puhdistivat ihmisen, niin että tämä saattoi lähestyä Jumalaa. Mutta uhrit eivät poistaneet syntiä. Niissä oli jatkuva muistutus synnistä, siitä, että syntinen voi lähestyä Jumalaa vain Jumalan valmistamin keinoin ja vain sovituksen kautta. Lain määräämät uhrit olivat vain varjo, esikuva pelastuksesta, jonka Jeesus valmisti. Ruokauhri hepreankielinen nimi minha tarkoittaa lahjaa tai antia. Uhrin välityksellä tunnustettiin, että kaikki tuli Jumalalta ja kuului hänelle. Antamalla omastamme mekin tunnustamme sen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room.4:25) 2 Moos.30:1 16 Suitsutus on Vanhassa testamentissa nähty rukouksen vertauskuvana: Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä. (KR38 Ps.141:2) Jostakin syystä Jumala ei antanut ohjeita suitsutusalttarista samassa yhteydessä jossa hän kuvasi kaikki muut pyhäkköteltan kalusteet. Vasta telttamajan ja sen esipihan rakenteiden, pappien asujen ja virkaan vihkimisen jälkeen hän kertoo suitsutusalttarista. Suitsutusalttari piti laittaa liitonarkun eteen niin, että sen ja arkun erotti paksu väliverho. Kun pappi poltti suitsutusuhria, hän oli siis lähellä liitonarkkua ja kuitenkin kaikkeinpyhimmän ulkopuolella. Kun Ilmestyskirjan kirjoittajalle näytettiin taivaallista jumalanpalvelusta, hän näki kultamaljat täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia (Ilm.5:8). Ilmestyskirjan luvun kahdeksan alussa kerrotaan, miten ennen Jumalan tuomioiden tuloa enkelille annettiin paljon suitsuketta, jotta hän liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Olisiko enkelille annettu suitsuke ollut taivaan, Pyhän Hengen ja Jeesuksen rukouksia (Room.8:26 27,34)? Kun enkeli oli tehnyt sen, kerrotaan, että suitsutuksen savu nousi yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa Jumalan eteen. Silloin seitsemän enkeliä valmistautui puhaltamaan torviinsa. Jumala vastasi pyhien rukouksiin: Jumalan tuomiot tulivat maan päälle, niin että hänen kansansa voisi päästä sille valmistettuun maahan. Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. (Hepr.13:15) 2 Moos.30:17 38 He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. (Ilm.7:14 15)

10 Peseytymisallas oli sijoitettava esipihalle pyhäkköteltan ja polttouhrialttarin väliin. Ennen pyhäkkötelttaan menoa ja myös ennen uhritoimituksia pappien piti pestä jalkansa ja kätensä, etteivät he kuolisi. He eivät saaneet tehdä Ilmestysmajassa mitään ilman tätä puhdistautumista. Tämä oli varmasti heille jatkuva muistutus siitä, ketä he palvelivat, ja siitä, että Jumalaa voi palvella vain hänen määräämällään tavalla. Jeesus viittasi ilmeisesti tähän peseytymiskäytäntöön, kun hän sanoi Pietarille, joka ei halunnut Jeesuksen pesevän jalkojaan: Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta kuin että jalat pestään ja niin hän on kokonaan puhdas (KR38 Joh.13:10). Samassa yhteydessä Jeesus sanoi myös, että jos hän ei saa pestä Pietaria, tällä ei ole mitään sijaa Jeesuksen luona. Uudessa testamentissa uskovia muistutetaan siitä, että Jumala on armosta pelastanut meidät pesemällä meidät puhtaiksi ja että meidän tulee jatkuvasti peseytyä. Tässä ajassa kukaan ei pääse eroon synnistä. Tarvitsemme päivittäin syntien anteeksisaamista. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1 Joh.1: 8-10) 2 Moos.31:1 18 Jotain pyhäkköteltan tärkeydestä kertoo se, että sen rakennustöistä vastaava henkilö täytettiin Pyhällä Hengellä, jotta asumus tulisi juuri sellaiseksi kuin Jumala sen halusi. Juudan heimoon kuuluva Besalel on ensimmäinen henkilö, josta Raamattu kertoo, että Jumala täytti hänet Hengellään. Todennäköisesti Besalel ja Oholiab olivat jo syntymästään saakka taiteellisesti lahjakkaita ja käteviä käsistään. Voi myös olla, että he olivat Egyptissä tehneet vastaavanlaisia töitä faraon rakennusprojekteissa. Mutta lahjakkuus ja aiemmin saatu kokemus ja koulutus eivät vielä riittäneet. Jumala antoi heille Pyhän Hengen välityksellä aivan erityistä viisautta ja ymmärrystä. Heidän apunaan oli iso joukko muita käsityöläisiä. Uuden testamentin mukaan kaikki Jeesuksen omat ovat rakentamassa Jumalan uutta asumusta, seurakuntaa. Sitä rakennetaan Pyhän Hengen antamilla lahjoilla. Jokainen Jeesuksen oma on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. Hän varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Ef.4:7,12) Armolahjat ja palvelulahjat eivät ole sama asia kuin luonnonlahjat. Joku voi olla taitava tekemään esineitä. Joku on hyvä laulamaan. Joku osaa organisoida asioita. Nämäkin ovat silti lahjoja, jotka olemme saaneet Jumalan armosta. Kun Pyhä Henki saa ohjata meitä, käytämme kaikkia saamiamme lahjoja Jumalan kunniaksi. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. (1 Kor.12:6-7)