Vuoden 2018 Kotimaan kilpailu- ja tapahtumakalenteri (tämän hetkinen tilanne):

Transkriptio

1 SRL Matkaratsastuskomitea tiedottaa 4/2018 Moikka! Hurjien helteiden aikana matkaratsastusrintamalla on vietetty hiljaiseloa, ja useat kisatkin on valitettavasti kalenterista jouduttu perumaan. Toivottavasti kuitenkin nyt saadaan runsaasti väkeä kauden viimeisten kisojen starttiviivalle! Muutamat hienot kansainväliset debyytit tehtiin kuitenkin Viron Padisessa Elokuun alussa. Kisareissusta raportin tiedotteeseen teki Anu Elsilä. Anu on hieno esimerkki kaikille vähän kauempana asuville harrastajille siitä, kuinka sitkeydellä sieltä pohjoisemmastakin, josta kaikkiin kotimaankin kilpailuihin on satoja kilometrejä, on mahdollista kilpailla, ja saada hevonen jopa sinne kansainväliselle tasolle asti! Hienoa Anu. Kirsi Vuoden 2018 Kotimaan kilpailuja tapahtumakalenteri (tämän hetkinen tilanne): Lohja / SuMaRa Tasot SRL Ratsastusfoorumi ja lajiseminaarit, Helsinki SRL Ratsastusfoorumi lähestyy Tänä vuonna SRL Ratsastusfoorumi ja lajiseminaarit järjestetään Liitto julkaisee kutsun ja ilmoittautumisen myöhemmin, mutta päivämäärän voi laittaa jo kalentereihin ylös. Toivomme jälleen runsasta osanottoa. Tällä kertaa panostetaan erityisesti siihen, että aikaa jäisi myös vapaalle keskustelulle, sillä sitä vartenhan me kokoonnumme!

2 Ulkomailla kilpaillut kilometrit Otattehan huomioon, että vain kotimaan kisakilsat päivittyvät automaattisesti Kipan kautta kilometrirankingiin. Mikäli siis sinulla on ulkomailla kilpailtuja kilometrejä, ilmoita niistä sähköpostilla: tai Ilmoittakaa kilometrit lokakuun loppuun mennessä, jotta ne otetaan huomioon ennen lajiseminaaria! Vasta muutamat ovat ilmoitelleet kilometrejään, joten odotan postia. Kuulumisia maailmalta... Kuten viime tiedotteessa lupasin, pyysin Alina Huovinen-Garciaa kirjoittelemaan hiukan enemmän hänen tämän kauden kuulumisiaan, ja tässä niitä tulee. Juuri sunnuntaina saavuttiin kotiin Monpazierista, Ranskasta, ja kaikkia perus tallihommia on ollut vaikka muille jakaa. Kilpailu ei tällä kertaa ollenkaan onnistunut. Ratsastin Pink Floydilla joka päätti kolmannen osuuden jälkeen, että nyt riitti. Tällä kaudella en ole montakaan isoa kilpailua ratsastanut, tarkoituksena olisi vielä startata yksi 160km marraskuussa Portugalissa Shagya Margaretalla. Oikeastaan tällä kaudella tarkoitus oli kvaalata nuoret FEI 1* tasolle, siinä vähän vielä ollaan vaiheessa. 1* kilpailuun valmiina on viisi nuorista hevosista, ja vielä neljä ovat kansallisella 90km tasolla. Kaikkien näiden kvaalausten väliin mahtui kumminkin yksi 160km Shagya Malnalla. Malna on 8 vuotias tamma, Beobiden (EM seitsemäs 2015) puolisisko. Tämä 160km oli minulle kymmenes 3* kilpailu ja sain sillä myös kymmenen vuoden urakan jälkeen Senior elite rider-statuksen. En vielä oikein tiedä mitä titteli tulee tarkoittamaan käytännössä. Tarkoitan siis sitä, että yritän ratsastaa mestaruuskisojen hevosilla itse sen vaadittavan 160km kilpailun, ja sehän on ehkä statuksen merkittävin etu. Ensi vuonna on toivottavasti enemmän 2* ja 3* kilpailuja, ja odotan niitä innolla, sillä nyt on niin paljon nuoria hevosia kotona kvaalattuna.

3 Suomalaiset Virossa Padisessa kilpailemassa. Kisaraportti; Anu Elsilä ja Habanero SE ox Matkailu avartaa... ainakin lompakkoa. Tämä viisauden minulle jakoi Jakke Mickelsson Virossa hiukan ennen Padise Endurance Festivalin palkintojenjakoa elokuun puolessa välissä. Padisen kilpailumatkalla minulle avartui kyllä paljon muutakin, sillä Viron matkaratsastuskilpailut olivat ensimmäinen reissu itselleni ja hevoselleni oman maan rajojen ulkopuolelle kilpailemaan. Mickelssoneille sen sijaan Padise oli vain välietappi, sillä he jatkoivat sieltä suoraan Englantiin Euston Parkiin eri hevosen kanssa. Kokemus tuo varmuutta, kuten sanotaan, ja kyllähän se oli nähtävissä. Meidän kilpailumatkamme alkoi jo samalla viikolla keskiviikkona, sillä asumme Pohjois-Suomessa, ja vajaat 1000km matka Pohjois- Viroon oli järkevää ottaa kahdessa osassa. Monipäiväiset reissut eivät ole meille mitään uutta, sillä välimatkojen vuoksi kisareissumme kestävät kotimaassakin aina vähintään sen 3 päivää. Matkustamiseen ja vieraissa paikoissa yöpymiseen on ehditty hakea rutiinia jo parin kauden ajan. Ensimmäisenä päivänä etenimme Jämsänkoskelle, missä hevonen pääsi tarhailemaan illaksi ja karsinaan yöksi. Torstai-aamuna matka jatkui kohti Länsisatamaa, mistä siirryimme päivälautalla Suomenlahden yli Tallinnaan. Tallinnasta oli enää reilun tunnin ajo kilpailukeskukseen Vintsen kylään. Olimme satamassa ajoissa, ja pääsimme ajamaan autokannelle toisen suomalaistiimin imussa. Lampisten tiimi on kisannut ulkomailla kymmeniä vuosia, ja heiltä saimme vinkiksi pyytää hevoselle yläkannelta paikka, missä on viileämpää, parempi ilma eikä moottoreiden jyly kuulu yhtä voimakkaasti. Kesken matkan ei pääse käymään autokannella, joten hevonen sai pärjätä yksikseen koko merimatkan. Sekä hevosella että minulla hiukan puntti tutisi eron hetkellä, mutta Tallinnassa sain huomata, että matka oli mennyt hyvin, sillä hevonen ei ollut hionnut yhtään helteestä huolimatta ja heinäpussikin oli hieman tyhjentynyt. Kokemattomina ulkomaanautoilijoina juutuimme Tallinnassa iltapäiväruuhkaan, ja matka kisakeskukseenkin sisälsi pari vauhtimutkaa, kun oikeanpuoleiset kaistat loppuivat kesken ja ajauduimme pari kertaa pois

4 valtatieltä. Hevoseni on onneksi kärsivällinen ja tottunut matkustaja. Kommelluksista huolimatta olimme kuitenkin hyvissä ajoin alkuillasta kisakeskuksessa, ja pääsimme majoittumaan. Hevonen majoittui ulkokarsinassa, ja meillä oli aitaustarvikkeet mukana, joten saimme rakennettua myös pienen tarhan pellolle. Padisen kilpailukeskus on aika uusi. Siellä järjestettiin ensimmäiset kilpailut vasta viime vuonna, mutta kulissit on saatu oikein uskottavaan kuosiin vuodessa. Paikalta löytyy valtavan lähtö- ja maalisuorabaanan lisäksi omat hallintomökit toimistotyöntekijöille, eläinlääkäreille ja ajanottajille sekä n. 50 kiinteää ulkokarsinaa hevosille. Hevostarkastuslinjojakin oli ainakin 8! Padise Equestrian Centren fb-sivulta löytyy videoita kilpailukeskuksesta: Perjantai oli varattu lepopäiväksi koko karavaanille, mikä tuli oikein tarpeeseen. Aamupäivällä kävimme vajaan tunnin verran verryttelemässä hevosia ratsain. Parin päivän matkustamisesta huolimatta hevoseni tuntui todella hyvältä, joten olo oli luottavainen seuraavan päivän kisaa varten. Iltapäivällä saapuivat loputkin suomalaistiimit, ja illalla vielä oman huoltotiimini jälkijoukko. Suomalaisratsukoita oli yhteensä neljä, ja kaikki olivat ilmoittautuneet samaan CEI1* 80km-luokkaan: Tanja Lampinen ja Faradinah, Mari Marjatsalo ja Wierusz, Hilla Salopää ja Wielki Juhiz sekä allekirjoittanut ja Habanero. Lauantai-aamuna herätyskello soi jo viideltä, vaikka lähtö olisi vasta klo 9. Ennen lähtöä piti ilmoittautua, käydä hevosen kanssa alkutarkastuksessa sekä osallistua reittiselostukseen. Yleensä cei-luokissa nämä hoidetaan jo edellisenä päivänä, mutta tällä kertaa kaikki tapahtui vasta kisapäivänä, ja venyvien aikataulujen ja muiden muuttujien vuoksi kaikki halusivat olla ajoissa kisapaikalla. Aamu- ja starttivalmistelut etenivät sujuvasti, ja ennen lähtöä jäi jopa aikaa järjestellä huoltoaluetta ja esitellä kisakeskuksessa päivystävälle tiimille (eli vanhemmilleni) heidän toimenkuvansa ja työpisteensä. Hevonenkin oli alkutarkastuksessa rauhallisempi kuin koskaan aiemmin (syke 32!). Luokassamme oli yhteensä 15 lähtijää, mutta verryttelyalueella oli hyvin tilaa väistellä kuumempia hevosia. Tunnelma oli rauhallinen, mutta lähtöluvan saatuamme odottelimme silti rauhassa, että kiireisemmät pääsevät pois jaloista. Olimme sopineet suomalaisten kanssa, että ratsastamme yhtä matkaa ensimmäisen 40km loopin. Reitillä ei saanut huoltaa kuin merkityissä huoltopaikoissa, ja ensimmäinen huoltopiste oli ihan muutaman kilometrin päässä lähdöstä, joten se skipattiin suosiolla.

5 Reitit kulkivat pääosin pienillä maasto- ja peltoteillä. Hyvin kivistä pätkää oli loppujen lopuksi aika vähän, mutta etenkin hiekkapolut olivat ajoittain hermostuttavan upottavia, joten ensimmäisellä kierroksella piti ratsastaa tarkasti. Yksi puunrunkokin ylitettiin, joka oli kaatunut reitille ilmeisesti odottamatta, sillä siinä lepatti reittinauhoja. Runko oli onneksi matala, joten siitä pääsi kävelemällä yli. Matka eteni joutuisasti hyvässä seurassa, ja kohta oltiinkin taas kisakeskuksessa. Eläinlääkärit ovat todella tarkkoja, ja tällä kertaa Marin ja Wiirun matka loppui tähän, sillä Wiiru reagoi selästään. Seuraavalle loopille Tanja ja Fara lähtivät liikkeelle ensimmäisenä, ja Hilla ja Juhis muutama minuutti heidän jälkeensä ja minä ja Hapis viimeisenä. Lähdimme rivakasti liikkeelle ajatuksena ratsastaa Hilla ja Juhis kiinni, sillä Hapiksen urheilumotivaatio aina hiukan kärsii yksin taivaltaessa. Kilometrit hujahtelivat oli, ja aloin ihmettelemään, kun Hillaa ja Juhista ei näkynyt. Kohta tupsahdinkin jo ensimmäiseen huoltoon, missä väki vastaanotti meidät tyrmistyneenä, koska olin ensimmäinen suomalaisista, vaikka kaksi muuta ratsukkoa lähtivät minua ennen. Päättelimme, että sekä Tanja että Hilla olivat ratsastaneet harhaan. Hapis joi pitkään, ja jatkoimme sitten matkaa. Polut olivat nyt hidaskulkuisempia, sillä pohjalla oli hienoa hiekkaa, joka välillä upotti taas arvaamattomasti. Jossain vaiheessa päädyimme meren rantaan, missä kuljettiin puolisen kilometriä rannan suuntaisesti. Polku ei ollut ihan rannassa, ja se kantoi vähän epätasaisesti, joten päätin jättää rantalaukat väliin. Alempana hiekkarannalla oli ihmisiä nauttimassa aurinkoisesta päivästä ja jopa yksi leijalautailija. Hapis on tyyni poika, eikä häiriintynyt muista, mutta yläviistossa väijyvää vetoleijaa piti kuitenkin pitää tiukasti silmällä, kun ratsastimme ohi. Muutaman kilometrin päässä odotti taas huoltoporukka, ja siinä juomia ryypiskellessämme Tanja ja Hillakin saapuivat. Loppukierros kuljettiin porukassa. Rannalla ja upottavilla pohjilla hiukan hyytynyt Haba piristyi

6 Faran imussa, ja kulki taas keveästi. Eläinlääkärin tarkastukset ja tauko menivät samalla rutiinilla kuin aiemmin. Kaikki kolme suomalaisratsukkoa pääsivät jatkamaan, ja viimeinen kierros olisi sama 20km kierros kuin äskenkin. Tanja ja Fara lähtivät taas muutaman minuutin edellä, ja me Hillan kanssa 20s erolla. Fara oli jo kadonnut horisonttiin, kun Hapis ja Juhis hölköttelivät rennosti viimeiselle etapille. Meillä oli Hillan kanssa sama tilanne, eli olimme hakemassa ensimmäistä 1*-tulosta, joten päätimme jatkaa tasaisella varmalla tahdilla maaliin ilman sen kummempaa kilparatsastamista. Molemmilla oli takana yrityksiä, kun tulosta ei ole tullut, ja tunnelma oli päättäväinen. Tänään tulos otettaisiin! Viimeinenkin lenkki sujahti nopeasti rupatellessa. Vuorottelimme vetohevosta hevosten piristämiseksi. Hapiksessa kilometrit alkoivat jo tuntumaan, ja viimeisessä huollossa kävikin niin onnettomasti, että se kompastui ja kävi polvillaan. Hapis on vähän kompura etupäästään muutenkin, ja kun se kuikuili yhtä aikaa virolaista yleisöä siinä löntystäessään kohti omaa huoltajaamme, toinen etukavio tökkäsi ja sitten oltiinkin melkein päällään. Pysyin kuitenkin kyydissä, ja nopea tarkastus osoitti, ettei ihoon ollut tullut ruhjeita. Kömmähdys menee täysin omaan piikkiini, sillä hevoseni tuntien olisi pitänyt ratsastaa skarpisti loppuun asti. Hyvä läksy tulevia kisoja ajatellen. Jatkoimme rauhakseen matkaa, ja kun hevonen tuntui selkään ihan normaalilta, jatkoimme hölkällä maaliin asti. Maaliviivalla huoltotiimini oli vastassa totisena jäiden kanssa, sillä heille oli ilmoitettu kompuroinnista, ja he olivat saaneet valmentajalta perusteelliset toimintaohjeet. Maalissa palautumisajalla ei ole enää merkitystä, mutta kompuroinnin vuoksi meillä oli kiire maalitarkastukseen, ettei osumaa ottaneet polvet ehtisi täyttyä seisoskellessa. Hapis onneksi palautui muutamassa minuutissa, ja saatiin siirtyä Vet-alueelle. Maalissa kaikki eläinlääkärit katsovat liikkeet ja äänestävät tuloksesta. Kun äänestystulos julistettiin hyväksytyksi, pakko myöntää, että polvet hiukan notkahti. Oli myös liikuttavaa huomata, kuinka muutkin suomalaiset hymyilivät helpottuneena.

7 Tanja ja Fara olivat tulleet maaliin n. 10 minuuttia aiemmin vauhdikkaasti taistellen virolaisen ratsukon kanssa 5. sijasta, mutta tällä kertaa kilpailija oli parempi. Suomalaiset olivat lopulta peräkkäisillä sijoilla Tanja ja Fara 6., Hilla ja Juhis 7., ja me Hapiksen kanssa 8. Kaiken kaikkiaan tuloksen saivat 12 ratsukkoa. Täydelliset tulokset löytyvät Fein sivuilta: 200F33E2AE Saimme palkinnoksi ruusukkeen ja hevosnamupussin. Vaatimattomasta sijoituksesta huolimatta mielentilani oli kuin mestarilla! Sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tällä kertaa rahalla sai mielettömän kokemuksen, ja hevosellakin pääsi maaliin asti, mikä ei ole näillä matkoilla enää itsestäänselvyys. Siinä viimeisiä kilometrejä ratsastaessani mietin, että vaikka tulos jäisikin kompuroinnin vuoksi saamatta, kokemus oli silti yhtä arvokas, sillä olimme selvinneet sujuvasti matkasta läpi Suomen, yli meren ja kykenimme kahden päivän matkustamisesta huolimatta suorittamaan täysin omalla tasollamme itse kilpailupäivänäkin! Elämä on valintoja, ja vaikka ulkomailla kilpailemisen kustannus on kieltämättä moninkertainen kotimaan kisoihin verrattuna, en voi silti kuin suositella. Suomalaiset ovat parasta seuraa, ja yhteishenki on upea. Toisia autetaan, tuetaan ja tsempataan yli tiimi- ja välillä kansallisuusrajojenkin. Pienessä lajissamme kilpaillaan suurelta osin amatööripohjalta, omilla itse valituilla ja valmennetuilla hevosilla ja täysin omalla kustannuksella, joten kokemuksia, viisautta ja apua jakamalla kaikki voittavat. Tätä lisää!

8 Kilpailujen palautelomake Kilpailuista on mahdollista antaa järjestäjälle palautetta. Palautteen antaminen onnistuu seuraavasta linkistä: qrdebtdrfce9toafvp5s-kvri071ppzj&_hid=anna-palautetta-kilpailuista-2018 Sääntömuutosehdotukset: Sääntömuutosehdotukset ensi vuodelle pitää jättää mennessä, mutta toki niitä voi jättää komitealle jo hyvissä ajoin. Ohessa linkki sääntömuutosehdotus- lomakkeeseen: