IRTONUMERO ISSN VPK:lle. raivausauto HÄLYTYSKELPOISUUS: TERVEYS EVAKUOINTIHARJOITUS KOTKASSA

Transkriptio

1 70 IRTONUMERO ISSN VPK:lle raivausauto HÄLYTYSKELPOISUUS: TERVEYS EVAKUOINTIHARJOITUS KOTKASSA

2 SISÄLTÖ NRO 70 Sopimuspalokuntalaisen hälytyskelpoisuus Pelastuslaitos harjoitteli massiivista evakuointia. Vaihtoehto mönkijälle. LINKKIVINKIT JOKA TOINEN VIIKKO PALOKUNTALAINEN -LEHDEN lähettämä uutiskirje (Kootut uutiset) päättyy ja se korvautuu uudella parillisina viikkoina ilmestyvällä Linkkivinkki -sähköpostilla. Linkkivinkkeihin on koottu luokitellusti pelastusalan kiinnostavimmat uutiset, tapahtumatiedot, tiedotteet jne. Linkkivinkit -kirjeeseen on lukijoilla myös mahdollisuus vaikuttaa lähettämällä mielenkiintoiset vinkit osoitteeseen HUOM! Julkaisemme myös linkkejä palokuntien sivuille. VARMISTA, ETTÄ saat Linkkivinkit parillisina viikkoina sähköpostiisi tilaamalla se lehtemme nettisivuilta tai lähettämällä osoitteesi toimituksen sähköpostiin PÄÄKIRJOITUS PÄIVÄN POLTTAVAT KIPINÄT HIKLU VAUHTIIN SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS: TERVEYS SATUNNAINEN OHIKULKIJA LÄMPÖKAMERAMIES EVAKUOINTIHARJOITUS SUOMEN SOKERIN TPK MIELIPIDE: VAPAAEHTOISRESURSSIT TEHOKÄYTTÖÖN KALUSTOKULMA: PORIN VPK:N RAIVAUSAUTO ONE SEVEN -PAINEVAAHTO TUOTEUUTUUDET TELEMAASTOAJONEUVO BRANDKÅRISTEN TAHTOO TIETÄÄ LETKUT SOLMUSSA ENSI NUMEROSSA LIEKINHEITTÄJÄ PELASTUSALAN ERIKOISLEHTI 14. VUOSIKERTA AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN ISSN NRO 70 TOIMITUS toimitus@palokuntalainen.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen, puh TOIMITTAJAT Silvio Hjelt ja Isto Kujala AVUSTAJAT Sasu Mäkinen ja Jarno Joensuu OHJEISTAMISPÄÄLLIKKÖ H. Ollikainen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA TALOUS maria.salo@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh KANNEN KUVA Pekka Koivunen TAITTO JA ULKOASU Anna Broholm/ PieniSuuri Idea PAINO Euraprint Oy KUSTANTAJA Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Yhdystie 6, Nakkila, Y , Alv. rek. PALAUTE sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen TOIMITTAJA Silvio Hjelt TOIMITTAJA Isto Kujala AVUSTAJA Sasu Mäkinen AVUSTAJA Jarno Joensuu HALLINTO Maria Salo ULKOASU Anna Broholm

3 PÄÄKIRJOITUS SSPL:n 15-vuotisjuhlaseminaari: KENTÄLLÄ ON PUHEENVUORO Lauantaina klo Tampere-talo, Rondo-sali Yliopistonkatu 55, Tampere Suhteet ammattiväkeen... Pelastusalan seminaareissa kuullaan tavallisesti vain päättäjiä ja asiantuntijoita. SSPL kääntää asian päälaelleen. Nyt äänessä ovat sopimuspalokuntalaiset eri puolilta maata ja päättäjät kuuntelevat. Jos haluat kuulla kuinka sopimuspalokunnilla menee, tule paikalle! Sopimuspalokunnat vasteissa... Seminaarin jälkeen cocktailbuffet. Seminaari ja cocktaibuffet on veloitukseton jäsenpalokuntien jäsenille. Henkilörajoitteet: enintään 150 osanottajaa ilmoittautumisjärjestyksessä, enintään neljä henkilöä per jäsenpalokunta. PAKOLLINEN ILMOITTAUTUMINEN KLO MENNESSÄ osoitteeseen Sopimukset... Korvaukset... Kalustoasiat... Työterveyshuolto... Turvallisuustoimialojen tietojärjestelmähankkeet ovat edelleen melkoinen sekametelisoppa. Digitalisaation aika on nyt DIGITALISAATION VAUHTI on huimaa. Viikoittain julkaistaan sovelluksia, jotka muuttavat ihmisten totuttuja toimintatapoja ja tehostavat arjen tehtäviä. Valtaosa suomalaisista käyttää päivittäin useita erilaisia sovelluksia niin älypuhelimillaan kuin tietokoneillaan. SUOMESSA ON erinomaiset tiedolliset ja tekniset valmiudet toteuttaa mitä erilaisimpien toimintojen digitalisointi jos niin halutaan. Näin on tehtykin, paitsi pelastusalalla. Mutta onhan meillä ERI- CA ja vaikka kuinka paljon tietojärjestelmien kehityshankkeita, sanovat asioista päättävät. Niinpä. TOSIASIASSA TURVALLISUUSTOIMIALOJEN tietojärjestelmähankkeet ovat edelleen melkoinen sekametelisoppa. Vahvatahtoisia keittäjiä on liian monta. ERICAN viivästyminen on näkyvin osoitus siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. MITÄÄN JÄRKEVÄÄ valtakunnallista kehitystä pelastustoimen digitalisaation saralla ei ole saatu, eikä nykymenolla saada aikaan, koska 22 pelastuslaitosta kulkevat kukin omia polkujaan. Kumppanuusverkosto on isoissa asioissa silmänlumetta. Kaikki tärkeimmät ratkaisut tehdään muualla välittämättä siitä, mitä pelastusjohtajien paljon kehumassa kumppanuusverkostossa on muka päätetty. Pelastusosasto on toistaiseksi kynnetön. ESIMERKKI ISOSTA digitalisaatioon liittyvästä asiasta, jota ei jostain syystä mielletä tärkeäksi, on pelastushenkilöstön hälyttäminen. Sopimuspalokuntasektori on jo yli kymmenen vuoden ajan toistuvasti esittänyt pelastushenkilöstön hälyttämisjärjestelmän kehittämistä ottaen mukaan kaikki alan toimijat: päätoiminen henkilöstö, sopimuspalohenkilöstö, erilaiset vapaaehtoistoimijat (Vapepa) ja jopa yksityiset turvallisuustoimijat. DIGITALISAATIO ON edennyt niin paljon viime vuosien aikana, että enää ei pitäisi puhua pelkästään hälyttämisestä, vaan koko pelastustoimen henkilöstöresurssien hallinnasta. Tällä hetkellä on olemassa kaupallisia henkilöstönhallinta- ja viestintäjärjestelmiä, jotka pienin muutoksin olisivat sovellettavissa pelastustoimeen. Nämä järjestelmät tarjoaisivat aivan uusia mahdollisuuksia tehostaa pelastustoimintaa ja mikä tärkeintä tuottaisivat kaivattuja säästöjä. AINUTTAKAAN VOIMAKASTA puheenvuoroa pelastushenkilöstön hallinta- ja viestintäjärjestelmän kehittämisen puolesta ei ole kuulunut pelastuslaitosten johtajilta tai sisäministeriöstä. Digitalisaatio etenee kuitenkin vääjäämättä, ja pelastusalankin on herättävä toimimaan. Veronmaksajat eivät kauan katsele hyvällä digitalisaation avulla saatavien kustannussäästöjen lykkäämistä. PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen 70 PALOKUNTALAINEN 5

4 PÄIVÄN POLTTAVAT PÄIVÄN POLTTAVAT Maahanmuuton ongelmat heijastuvat myös pelastusalalle TURVAPAIKANHAKIJOIDEN MÄÄRÄN räjähdysmäinen kasvu yllätti Suomen viranomaiset loppukesästä. Muutamassa kuukaudessa tilanne on kuitenkin saatu jotenkuten hallintaan. Samaan aikaan monien pelkäämät, vieraista kulttuureista saapuneiden henkilöiden aiheuttamat ongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi. Ongelmien ilmentymistä on myös yritetty peitellä tai vähätellä. Tosiasia on kuitenkin se, että meillä on joukko ongelmia, jotka koskevat suoraan myös pelastusalaa. Yksisilmäinen äärikäyttäytyminen ei nyt auta. Suomalaisten on aivan turha sytytellä paloja vastaanottokeskuksissa, ampua ilotulitteita, heitellä kiviä, huudella maahanmuuttajille tai laukoa rasistisia vitsejä. Negatiivinen asenne on tässä tilanteessa tyhmyyttä. Se ei nyt vaan toimi. Tapahtunut mikä tapahtunut, on korjaavien toimenpiteiden aika. Ne voidaan tehdä vain määrätietoisen positiivisella asenteella ja tajuamalla ongelmat isossa mittakaavassa. Jokainen vahingon- tai väkivallanteko toista osapuolta kohtaan vain pahentaa tilannetta. Molempiin suuntiin. Palokunnat voivat olla vahvasti mukana asiantilan korjauksessa. Työtä ja toimintaa vailla olevat, keskuksiin sullotut turhautuneet turvapaikanhakijat ovat monin tavoin ilmiselvä uhka tulevaisuudessa, jos heitä ei saada tekemään järkeviä asioita mahdollisimman pian. Turvallisuusviestintää vastaanottokeskuksissa voisi laajentaa huomattavasti. Mikä tai kuka kieltää turvallisuusasioiden voimakasta esille ottoa vastaanottokeskuksissa? Ennakoiva paloturvallisuus, alkusammutus, hälyttäminen, poistumisharjoitukset, ensiapu Tällä hetkellä palokunnat ajavat hälytystehtävissä keskuksiin päivittäin. Automaattihälytyksiä aiheutuu muun muassa tupakoinnista ja ruoanlaitosta pääosin tietämättömyydestä. Useita palonalkuja on syttynyt turvapaikanhakijoiden huolimattomasta tulenkäytöstä. Ensihoitajat ovat kohdanneet tilanteita, joissa miespotilas tai hänen läheisensä eivät ole suostuneet esimerkiksi kahden naisensihoitajan tekemiin hoitotoimenpiteisiin. Tai, että musliminaista ei ensihoitajamies saa välttämättä käsitellä, kuten pitäisi. Myös sopimuspalokuntien ensivasteyksiköt ovat saaneet ensituntumaa vastaanottokeskuksien maailmaan. Niin ammatti- kuin sopimuspalokunnissa asenteiden miettiminen on tärkeää. Tällä hetkellä, kun löysät ovat housuissa, kaikki negatiivinen haittaa asiantilan korjaamista. Myös puheiden tasolla. Jokaisen pelastusalalla toimivan tulee olla toimintakykyinen kriisitilanteessa. Nyt meillä on kriisi, joka vaatii määrätietoista hoitamista. Pelastustoimi ja yksittäiset palokunnat voivat tehdä paljon yhteisen asian eteen. Kalustoinvestoinnit romahtaneet Perussammutusautojen kierto hidastuu, autokanta vanhenee PELASTUSLAITOSTEN KALUSTOMÄÄRÄRAHAT olivat korkeimmillaan vuonna 2010, noin 40 miljoonaa euroa. Ennuste vuoden 2015 toteutumaksi on reilusti alle 30 miljoonaa euroa. Erilaiset leikkaukset ovat syöneet määrärahoista neljänneksen. Romahdus vaikuttaa palokuntiin viiveellä, mutta vääjäämättömästi. Jos tehdään asiaa havainnollistava yksinkertaistus, saadaan kuva siitä, mitä on tapahtumassa. Yksi täysin varusteltu sammutusauto maksaa noin euroa. Vuonna 2010 kalustomäärärahoilla olisi saanut 160 sammutusautoa eli seitsemän autoa per laitos. Vuoden 2015 rahoilla enää 120 autoa eli viisi autoa per laitos. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kalustoinvestoinnit sisältävät todellisuudessa paljon erilaisia ajoneuvoja ja laitteita kuten veneitä, moottorikelkkoja, mönkijöitä, perävaunuja, tarkastusautoja, miehistöautoja, hyvin kalliita erikoisautoja jne. Vuosittain hankittavien sammutusautojen määrä on huomattavasti laskelmassa esitettyä pienempi. 25 % leikkaus määrärahoissa vaikuttaa kaluston kierrätykseen merkittävästi. Käytettävissä olevat sammutusautot ovat jatkossa aiempaa vanhempia kierron varrella olevissa palokunnissa. Kierron alkupäässä eli ammattiasemalla vuoden tai parin nykyistä vanhemmalla autolla ajaminen ei ole ongelma, koska kyseessä on kuitenkin uusi, korkeintaan muutaman vuoden ikäinen auto. Mitä pidemmälle ketjussa mennään, sitä enemmän ongelmia alkaa esiintyä. Suomen pelastustoimi kestää nykyiset leikkaukset, mutta määrärahojen jääminen nykyiselle tasolle tai niiden alentuminen nykyisestä on haitallista pelastustoiminnan tehokkaalle ja turvalliselle hoitamiselle tulevaisuudessa. Pelastustoimen vaikuttajien soisi pitävän nykyistä paremmin alan puolia yhä tiukentuvassa taloustilanteessa. Kyseessä on viime kädessä kansalaisten turvallisuus. Pelastusalan kalustohankinnat ovat euromääräisesti vain pieni murto-osa verrattuna puolustusvoimien kalustohankintoihin. Vaikka puolustusmäärärahojen lisääminen on Suomessa mitä ilmeisimmin paikallaan, pitää päättäjiä aika ajoin muistuttaa myös arjen turvallisuudesta. 6 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 7

5 PÄIVÄN POLTTAVAT Sopimuspalokunnissa kuorma-autokortillisia on 70 % Ensimmäisen korttikyselyn saalis oli laiha. Vain noin 7 % kaikista sopimuspalokunnista vastasi, mutta tilastollisesti tulos on kuitenkin melko luotettava. Pienin korttiprosentti oli 33 ja suurin 100. HSPKpalokunnilla kuorma-autokortillisten määrä oli selvästi suurempi kuin vpk-sopimuspalokunnilla. KYSYIMME TULOKSESTA kommenttia SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujalalta. Tilanne on vielä hyvä, mutta ongelma on kuitenkin edessä ja pahenee lähivuosina. Tästä korttikyselystä ei selvinnyt, mikä on aivan viime aikoina hälytysosastoihin tulleiden kuorma-autokortillisten määrä. Liittoon saapuneiden tietojen mukaan joissakin palokunnissa jopa puolet uusista hälytysosastolaisista ei ole oikeutettu raskaan kaluston kuljettamiseen. Kuorma-autokortillisten määrän väheneminen koetaan jo uhkaavan palokuntien lähtövarmuutta. Kujalan mukaan palokunnan sopimuslähtövahvuus on perinteisesti kerrottu kolmella tai neljällä, jotta on saatu tavoiteltava hälytysosaston koko. Tällä menolla hälytettävien perinteinen määrä eli hälytysosaston tavoitekoko tulee pian laskea kaavalla sopimusvahvuus kertaa viisi, toteaa Isto Kujala. Korttiasiaan on kiinnitettävä huomiota SSPL sai voimakkaalla taustatyöllä lakiin poikkeuksen, että 18 vuotta täyttänyt sopimuspalokuntalainen tai pelastajaopiskelija voi saada ajoluvan palokunnan raskaan kaluston kuljettamiseen ennen laillista 21 vuoden ikää. Tämä ei riitä, vaan asiaan tulee kiinnittää huomiota niin palokunnissa kuin pelastuslaitoksissakin. Pelastuslaitosten passiivinen suhtautuminen asiaan on esimerkki tyypillisestä toiminnasta sellaisen ongelman ratkaisemiseksi, joka ei ole vielä aivan akuutti; reagoidaan vasta sitten kun on liian myöhäistä. Kuorma-autokortti-ikä ei ole ainut ongelma, vaan myös kortin kalleus, kuvailee toiminnanjohtaja Kujala. Ratkaisuksi hän esittää, että korttikoulutus otetaan mukaan palokuntakoulutukseen. On kohtuullista, että pelastustoimi vastaa ajokorttikoulutuksen kuluista henkilöautokortista kuorma-autokortiksi. Kohtuullista sen takia, että nuoret eivät enää aja kuorma-autokorttia sen hyvin rajallisen käyttömahdollisuuden takia. Ei voida ajatella, että palokuntalainen kustantaa itse koulutuksen, joka tähtää pelkästään paloautolla ajoon. Koulutuksen valmistelu tulisi aloittaa mahdollisimman pian, kuten olemme jo useasti esittäneet. Ei pidä odottaa niitä hetkiä, jolloin usealla palokunnalla ei ole lähtökykyä kuorma-autokortillisten henkilöiden puutteessa, päättää Isto Kujala. TEKSTI JA KUVAT ISTO KUJALA SSPL:n edustajat Virossa VIERAILULLA PEREHDYTTIIN Viron pelastustoimen järjestelyihin ja siihen, miten vapaaehtoisuuteen perustuvat palokunnat toimivat. Isännille tehtiin tunnetuksi Suomen pelastustoimen järjestelmää. Vierailun järjestelyjen tukena oli suuri Suomen pelastustoimen ystävä, turvallisuusjohtaja Ants Muna. Pelastustoimella myös miinojen raivaustehtävä Viron pelastustoimen järjestelmää SSPL:n edustajille esittelivät Kristi Hunt, Liina Kokk ja Rivo Salong Viron pelastustoimen valtakunnallisesta johdosta. Kristi Hunt kertoi pelastustoimen päätehtävien olevan: 1. ennalta ehkäisevä työ ja turvallisuuskoulutus, 2. pelastustehtävät, 3. riskien hallinta ja onnettomuustilanteista oppiminen, 4. ammusten ja miinojen raivaaminen. Toiminnassa korostuu ennalta ehkäisevä työ. Yllättäen myös hukkumisonnettomuuksien vähentäminen oli pelastustoimen tehtävä. Pelastustoimen strategian mukaan Virossa pyritään saavutamaan pohjoismaiden turvallisuuden taso vuoteen 2025 mennessä. Strategia ei Virossa ole ylätason asiakirja, vaan se on selkeästi haluttu jalkauttaa kansalaisten tasolle. Keskeiset asiat kerrotaan YouTube-piirrosversiona kaikille virolaisille huomioiden myös heidän kielensä. Ammattipalokunnat hoitavat pelastustehtävät Liina Kokk kertoi ennalta ehkäisevästä työstä ja turvallisuuskoulutuksesta ja siitä, kuinka vapaaehtoiset palokunnat on pyritty saamaan tähän toimintaan mukaan. Rivo Salongin mukaan Virossa on 72 ammattipalokuntaa ja niissä palomiestä. Vapaaehtoisia palokuntia on 112 ja näissä on vapaaehtoista palomiestä. Vapaaehtoisten palokuntien toiminta Virossa on harrastajamaista. Vapaaehtoiset osallistuvat kykyjensä mukaan ensisijaisesti ennalta ehkäisevään työhön ja avustavissa tehtävissä tulipalojen sammuttamiseen. Savusukellusta vapaaehtoiset palokunnat eivät tee. Myös liikenneonnettomuudet hoituvat ammattipalokuntien toimesta. Pelastustoimen tehtäviä ja paloasemia on alettu analysoimaan tarkasti. Analyysien perusteella on ilmennyt tarvetta monipuolistaa vapaaehtoisten palokuntien. Rivo Salongin mukaan joidenkin vapaaehtoisten palokuntien tehtävät tulevat lähiaikoina muuttumaan. Uutta tietoa isännille Suomesta Edelliset suomalaiset pelastustoimen vieraat olivat kertoneet KIPINÄT SSPL:n edustajat pistäytyivät joulukuussa Viron pelastustoimen vieraina. Matkalla tehtiin vastavuoroisesti tunnetuksi myös Suomen pelastustoimea ja sopimuspalokuntajärjestelmää. virolaisille, että Suomessa viranomaiset vastaavat pelastustoimesta kuntien yhteistoimintana ja, että nämä viranomaiset huolehtivat pelastustehtävistä. Siihen esittely olikin päättynyt. Kertomatta oli jäänyt, että Suomessa pelastustoimen tehtävistä huolehtivat keskeisesti sopimuspalokunnat. Lukemat 709 sopimuspaloasemaa, sopimuspalohenkilöä, h-ammattiasemaa ja ammattilaista saivat isännät ihmettelemään heille aiemmin suomalaisten pelastusalan ammattilaisten kertomaa totuutta. Assakun paloasemalla moderni kalusto SSPL:n ryhmä vieraili 10 km:n päässä Tallinnan keskustasta sijaitsevalla Assakun paloasemalla, jossa toimi sekä ammattiettä vpk-henkilöstöä. Paloaseman erinomainen kalusto yllätti. Aseman ammattihenkilöstöstä osa toimii myös vapaaehtoisina palomiehinä. Isännät saivat vierailusta muistoksi SSPL-standaarin. Ants Munalle luovutettiin Assakun paloaseman tiloissa ansioistaan SSPL:n hopeinen ansiomitali. Viron pelastustoimen järjestelmää SSPL:n edustajille esitteli Liina Kokk, Kristi Hunt ja Rivo Salong. 8 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 9

6 KIPINÄT KIPINÄT SALSA- HÄLYTYSOHJELMISTO Eläk sääki viel? , Logomo, Turku Kuumia aiheita Palopäällystöpäivillä Kui vaa pelastusalan ykköstapahtumaks noussut Palopällystöpäivät kyl mar sit järjestetään huhtikuus Turus kulttuurikeskus Lokomos. Päivien aiheet pureutuvat ajankohtaissi asioihin pelastusalan uuristuksest maahanmuuton kysymykssi. Helppo tul autol, junal, lentokoneel ja Fölil loppumatka. Jos haluu käydä tois puol jokke, niin Föri vie. TURKU-SUOMI-SANASTOA Hälytystiedot ja reitti kohteeseen Ilmoittautumiset puhelimista tai hakulaitteista näytölle Hälytysten ja ilmoittautumisten edelleenvälitys VIRVE-, GSM-, IP- ja YLLI/SKL-liitännät Ryhmätekstiviestien lähetysmahdollisuus Ilmoitustaulu Ajoneuvokäyttöön ääniohjattu navigointi ja statuspainikkeet PÄIVIEN ISÄNNÄLLÄ Jari Sainiolla on tapahtumassa kaksi roolia; SPPL:n puheenjohtaja on myös isäntälaitoksen pelastusjohtaja. Sainion tervetulotoivotus noudattelee perinteistä turkulaista kaavaa, jossa lukija tarvitsee Turku-Suomi-sanakirjaa (katso infolaatikko): Tervetuloo Turkkuseen tois puol jokke Logomoon. Helppo tul autol, junal, lentokoneel ja Fölil loppumatka. Jos haluu käydä tois puol jokke, niin Föri vie. Koska päivät pidetään Suomen palokuntakulttuurin kehdossa, niin aiheet ovat Sainion mukaan kuumia ja viimeisen päälle ajankohtaisia. Haluamme antaa osanottajille tuoreen kattauksen alan päivänpolttavista aiheista. Maahanmuuttoa, johtamista, kehittyvää pelastustoimea ja tietenkin itsehallintouudistuksen vaikutuksia pelastustoimeen käsitellään huippuesiintyjien voimin. Tosin muutoksen vauhti on juuri nyt niin kova, että keväällä kaikki voi jo olla toisin, mutta tarvittaessa ohjelma joustaa. Pelastusjohtaja Jari Sainio on erityisen ylpeä laadukkaan ohjelman lisäksi myös tapahtumapaikasta ja tietysti kotikaupungistaan Turusta. Logomossa on upeat puitteet ja siellä on helppo viihtyä, kuten Turussa yleensäkin. Syventäviä keskusteluja voi sitten käydä kaupungilla Apteekissa, Pankissa tai vaikkapa Puutorin Vessassa. Samalla voi kerrata palokuntaetiketin käyttöä. Sainio muistuttaa myös, että Palopäällystöpäivistä on edustava tapahtuma tutustua pelastus- ja ensihoitoalan palveluihin ja tuotteisiin. Näyttelytilat ovat käytössä viimeistä neliötä myöten. Toivotan niin alamme ammattilaiset kuin sopimusväenkin tervetulleeksi Turkuun osallistumaan, vaikuttamaan ja tapaamaan tuttuja sekä tietty viihtymään. Tule, niin tiedät, missä pelastustoimessa mennään, juuri nyt! Jari Sainio. Eläk sääki viäl? = Hauska tavata pitkästä aikaa! Jutun ingressi Turkuraattorin (netello.fi/turkuraattori) mukaan = Pelastusalan ykköstapahtumaksi noussut Palopällystöpäivät järjestetään huhtikuussa Turussa kulttuurikeskus Logomossa. Päivien aiheet pureutuvat ajankohtaisiin asioihin pelastusalan uudistuksesta maahanmuuton kysymyksiin. Turkku = Turku tois puol = (puolesta on kiistelty satoja vuosia) jokke = Aurajoki Föli = omaperäinen nimitys paikalliselle joukkoliikenteelle (vertaa esim. HSL) Föri = Föri on Aurajoen poikki kulkeva kevyen liikenteen lossi, joka on rakennettu vuonna LISÄTIETOJA (03) ea@elektro-arola.fi Kalvipalokalusteet Paanutie 8, Keuruu info@pa-ve.fi Kunnossapitoa elinjakson alusta loppuun. 10 PALOKUNTALAINEN 70

7 KIPINÄT KIPINÄT Vuoden sopimuspalokunnan päällikkö Kai Saarinen Palokunta nollatilasta sadan lähdön palokunnaksi Palokunnanpäällikkö Kai Saarinen on johtanut varsinaissuomalaista Pyhärannan VPK:ta jo 22 vuotta. Hän on pitkäjänteisellä toiminnallaan laajentanut ja monimuotoistanut palokuntaa uinuvasta kyläpalokunnasta hyvin toimivaksi valmiuspalokunnaksi. SPPL nimesi Saarisen Vuoden 2015 sopimuspalopalokunnan päälliköksi joulukuussa. LISÄTIETOJA TULIPALOJEN SAMMUTTAMISEN ja muun pelastustoiminnan lisäksi Pyhärannan VPK on tuottanut ensivastepalveluja jo parinkymmenen vuoden ajan. Ensivastetoiminnan alkaminen oli pitkälti Saarisen aktiivisuuden ansiota. Hänen aloitteestaan Pyhärannan VPK:ssa toimii tänään aktiivisen hälytysosaston lisäksi myös palokuntanuorten ja -naisten osastot. Saarinen kehuu erityisesti oman palokuntanasa monipuolisuutta. Palokuntamme on todellinen moniosaajien keskittymä. Joukkoomme on soluttautunut niin pelastuspuolen, ensihoidon kuin lievästi poliisin ammatinkin tuntevia henkilöitä. Lisäksi edustettuna ovat myös muutkin siviiliammatillaan toimintaa tukevat henkilöt työkaluineen. Pyhärannan VPK:n jäsenistöstä on alan ammattiin lähtenyt neljä palomestaria ja kaksi pelastajaa sekä useita ensihoidon ammattilaisia. Yhtenä tavoitteena jatkossa on tarjota nuorille tietoa alasta ja herättää heidän kiinnostustaaan mahdolliseen ammatinvalintaan pelastus- tai ensihoitoalalle. Palokuntamme on todellinen moniosaajien keskittymä. Ministerimalli yhdistyksen hallinnossa Palokunnassa otettiin muutama vuosi sitten organisaatiomalli, jossa kullekin henkilölle on määritelty oma vastuualue. Tämä on Saarisen mukaan osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Kaikilla on omat tehtävänsä ja tämän seurauksena on saatu pois päällekkäisyydet. Nokittelua ja muuta eripuraisuutta ei ole ilmentynyt. Palokunta näyttää ulospäin järjestäytyneeltä, kun samaa asiaa ei hoida moni henkilö. Henkilövalinnat ovat Saarisen mukaan sujuneet yksimielisesti. Valittujen ja vastuutettujen henkilöiden motivaatio on hyvä. Vastuuttamisen myötä myös sitoutunut ydinryhmä on Tänään hälyttäminen toimii pääosin hyvin. Radioliikenteen ongelmia on edelleen, mutta niistäkin päästään Saarisen mukaan eroon pikkuhiljaa. Havaittujen ongelmien korjaaminen ja niistä reklamoiminen on ollut haastavaa. Asioista vastaavia on ollut monia ja oikeille henkilöille asian tietoon saattaminen on ollut hankalaa. Asian korjaannuttua on se taas useasti seuraavan päivityksen jälkeen palautunut lähtökuoppiin. Näin rajalla toimiminen on kuluttanut aikaa ja resursseja. Lisäksi palokuntamme on eräissä piireissä saanut mainetta myöhässä keikalle tulevana palokuntana. Syynä ovat poikkeuksetta olleet hälytysten viiveet. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen suuntaan Kai Saarisella on pääosin hyvää sanottavaa. Yhteistyö laitoksen kanssa on toimikasvanut. Tämä muodostaa yhdistykselle vankan perustan. Rajamaan palokunnan ongelmat pääosin ratkenneet Pyhärannan sijainti kahden laitoksen (Varsinais-Suomi ja Satakunta) ja hätäkeskuksen (Turku ja Pori) rajalla on tuonut omat ongelmansa palokunnan operatiiviseen toimintaan. Alkuaikoina lisäselvittelyä ja edunvalvontaa aiheutti melkein jokainen hälytystehtävä. Ongelmana oli rajan yli hälyttäminen, hätäpuheluiden yhdistyminen eri hätäkeskuksiin ja niissä muodostetut erikoiset vasteet. Kaiken lisäksi ensihoidon ja pelastuksen vasteet noudattivat hieman eri kaavaa. Kai Saarinen. nut hyvin. Laitoksen panos palokuntamme kehittämisessä on ollut merkittävä. Kai Saarinen on 47-vuotias yrittäjä, joka aloitti palokuntatoiminnan vuonna Saarisen perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi poikaa, jotka molemmat ovat mukana palokunnan toiminnassa. Hälytystehtäviä Saarisella on takana reilusti yli Harrastustuntejakin löytyy jo melkein Kipinä toimintaan syttyi jo pikkupoikana, kun isä toimi kyläosaston sammutuperävaunun hoitajana. Silloinen kunnan palopäällikkö Vaito Valpio kävi vuosittain suorittamassa ruiskujen koeajot. Tapahtumaa odotettiin viikkokaupalla ja pelkona oli, että tarkastus tapahtuisi koulupäivän aikana. Taisi joskus tulla luvaton poissaolokin asian johdosta, muistelee Saarinen 1970-lukua. INFO PYHÄRANTA ON noin asukkaan kunta Varsinais-Suomessa, Satakunnan rajalla. Pyhärannan VPK:n asema sijaitsee Ihoden kylässä kasitien varrella. Palokunta on perustettu vuonna 1923 Santtion VPK nimisenä. Tänään nimellä Pyhärannan VPK toimiva yhdistys on noin 50 jäsenen ja sadan hälytyksen palokunta. 12 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 13

8 KIPINÄT KIPINÄT Vuoden palokuntanuorisotyöntekijäpalkinto nuorisotyötoimikunnalle Åbolands Brand- och Räddningsförbundin nuorisotyötoimikunta elvytti Turunmaan saaristoalueen nuorisotoiminnan. Nykyään lähes jokaisessa alueen palokunnassa on toimiva nuoriso-osasto. Vuonna 2014 palokuntanuoria oli alueella jo 167. VUONNA 2008 näytti siltä, että palokuntanuorisotyö olisi loppumassa Turunmaan saaristoalueella ja toiminnassa oli mukana enää yhteensä 26 nuorta. Turunmaan ruotsinkielinen alueliiton toimikunta päätti panostaa nuorisotyöhön ja tarttui toimeen, jotta palokuntanuoria saataisiin toimintaan lisää. Toiminnan kehittämiseen on kuulunut vahvasti myös kannustaminen nuoriso-osastojen yhteistyöhön ja aktiivisuuteen. Paraisten, Kemiön, Västanfjärdin, Nauvon, Korppoon ja Houtskarin alueen nuoriso-osastot järjestävätkin säännöllisesti Action-viikonlopun useamman palokunnan voimin. Yhteistyön ansiosta järjestettiin viime kesänä FSB:n viikkoleiri Gyltössä, Korppoon saarella. Lisäksi nuoriso-osastoista kerätty yhteinen kilpailujoukkue on osallistunut kansainvälisiin CTIF- kilpailuihin Puolassa 2015 Suomen edustajana. Vuoden palokuntanuorisotyöntekijä palkinto myönnetään tunnustuksena ansiokkaasta ja menestyksekkäästä työstä palokuntanuorisotoiminnan hyväksi. Valinnan tekee Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön nuorisotyötoimikunta. Pääsääntöisesti Vuoden Palokuntanuorisotyöntekijäksi nimetään yksittäinen palokuntanuorisotyöntekijä, mutta erityisin perustein voidaan nimetä myös palokuntanuorisotyöntekijöiden muodostama ryhmä. Nuorisotyöntekijän nimeämisen tarkoituksena on edistää palokuntanuorisotyötä Suomessa, kohottaa palokuntanuorisotyön arvostusta sekä kiittää aktiivisesta toiminnasta. OHJAA OIKEALLE TIELLE. Elfving Opasteet Oy Ab Vanha Valtatie 24, OITTI puh , fax Ira Pasi. Ira Pasi on vuoden paloturvallisuusviestijä Vuoden paloturvallisuusviestijäksi on valittu turvallisuusasiantuntija Ira Pasi Kaakkois-Suomen Pelastusalanliitosta. Hänet palkittiin Finnish Security Awards turvallisuuspalkinnolla. Pasi on toiminut useita vuosia turvallisuuskouluttajana. Hänen koulutettaviaan ovat olleet tavalliset kerrostalojen ja kylien asukkaat, työpaikkojen henkilöstö ja turvallisuusvastaavat, opiskelijat ja koululaiset, maatalousihmiset sekä toiset turvallisuuskouluttajat. TURVALLISUUSASIANTUNTIJA PASI on innovatiivinen ja innostuva. Hän on osallistunut useiden erilaisten turvallisuusaiheisten materiaalien suunnitteluun sekä ideoinut ja ohjannut esikoululaisille ja ensiluokkalaisille suunnattua mobiilipeliä, joka valmistuu vuoden lopussa. Tämä kohderyhmä on elinikäiselle oppimiselle otollisinta, ja koulutetut lapset toimivat turvallisesti myös aikuisena, pelin ideoija ja projektin vetäjä Pasi hehkuttaa. Ira Pasia kiinnostavat monenlaiset paloturvallisuusviestinnän keinot. Finnish Security Awards turvallisuuspalkintojen raadit arvioivat ehdokkaita erityisesti vuosien saavutuksista. Tuona aikana Pasi on tehnyt mediakampanjoita sekä pelastussuunnitelmien tekemisestä että omatoimisen varautumisen kursseista. Molempia aihepiirejä käsiteltiin videoilla, joiden suunnitteluun ja käsikirjoittamiseen hän osallistui. Pelastussuunnitelmaa käsittelevässä videossa hän myös esiintyi asiantuntijana. Pasin vetämissä koulutuksissa paloturvallisuudella on iso rooli niin ennaltaehkäisyn, varautumisen kuin oikean toiminnan näkökulmasta. Vuoden paloturvallisuusviestijä -arvioinnin aikajaksolla Ira Pasi oli kouluttanut yli ihmistä. Syksyn kuluessa niitä on tullut hyvä mokoma lisää. Varsinkin kun kouluttajalla on koulutus niin verissä, että hän ei voi päästää hyviä tilaisuuksia käsistään. Kirjoitan myös pelastussuunnitelmia. Aluksi olen ollut sitä vastaan, että ulkopuolinen kirjoittelee niitä, mutta olen antanut periaatteilleni periksi, ja kirjoitan niitä suunnitelmallisesti haastaviin kohteisiin ja työpaikkoihin, joissa ei ole erityisiä vaaroja. Mutta suunnitelmaan kuuluu pakollisena aina henkilökunnan tai turvallisuushenkilöstön koulutus. Ira Pasi on koulutukseltaan kemian laitetekniikan diplomi-insinööri. Vuodesta 2007 lähtien hän ollut päätoiminen turvallisuusasiantuntija Kaakkois-Suomen Pelastusalanliitossa. 70 PALOKUNTALAINEN 15

9 KIPINÄT Tulimeri tulvii Melkein 2000 laivalle, rannalle pari sataa Perinteisen Tulimeri-risteilyn suosio sen kun kasvaa. Viime vuoden ennätysristeilylle osallistui 1997 henkilöä. Järjestäjien mukaan risteilyn henkilömäärän lisäyksen esteenä on ainoastaan laivan kapasiteetti. OTTAISIMME mukaan vaikka 3000 palokuntalaista, mutta sopivaa laivaa ei ole saatavilla Turku-Tukholma-reitillä, sanoo LSPeL:n järjestöpäällikkö Anssi Lamminen. Vuoden 2016 risteily on rakenteeltaan perinteinen. Viihdettä ja asiaa sopivasti annosteltuna. Viihdepuolella kattaukseen kuuluvat Krisse Salminen, Ressu & Jussi, bilebändi Grooving High Allstars sekä tanssiryhmä Déjà-Vu. Lauantaina perehdymme uusien autojen tekniikan (NCT) tuomiin haasteisiin sekä kilpa-autoista pelastamiseen. Lisäksi esitellään tulevaa Jehu Malja kilpailua sekä kerrotaan kevään Palopäällystöpäivistä. Lauantain asiaohjelma toteutetaan laivan isossa takaravintolassa. Lammisen mukaan vuoden 2017 risteily tulee olemaan pelkkää juhlaa. Kyseessä on kahdeskymmenes kerta, kun palokuntaväki suuntaa merelle Tulimeri-risteilyn merkeissä. Paikat kannattaa varata heti, kun myynti alkaa. Ensimmäinen Tulimeri-nimeä kantanut ja valtakunnallinen palokuntaristeily risteiltiin vuonna Osallistujia oli tuolloin Tulimeri toteutetaan Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton, Kaakkois-Suomen pelastusalanliiton ja Uudenmaan Pelastusliiton yhteistyönä ja vastuullisena matkatoimistona toimii Matka-Vekka. Tulimeri on Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton rekisteröity tuotemerkki. LISÄTIETOJA Turvallisuusala palkitsi FinnSecillä Kiinteistö- ja turvallisuusalan messukokonaisuus kokosi Helsingin Messukeskukseen yhteensä 430 yritystä marraskuusssa. Messuilla (FinnSec, Kiinteistö, AudioVisual, Väri ja Pinta sekä ViherTek) vieraili kolmen päivän aikana lähes kävijää. Finnish Security Awards 2015 Turvallisuusalan valopilkku: Ylikonstaapeli, nettipoliisi Marko Forss Vuoden turvallisuusteko: Vauvan pelastus toukokuussa merestä Helsingin Kaivopuistossa, pelastajana Faiz Chisty Vuoden Paloturvallisuusviestijä: Ira Pasi Vuoden kyberturvallisuustutkija: Mikko Siponen Vuoden turvallinen asuinympäristö: Riihimäen kaupunginosa Peltosaari Vuoden kansainvälinen saavutus: Mielenrauha Koulutuspalvelut Oy:n liiketoimintasaavutukset Aasiassa Turvallisuusalan elämäntyöpalkinto: Markku Vuorela Turvallisuusalan yhteistyön edistäjä: Pirkanmaan turvallisuusklusteri Vuoden Turvallisuusyritys: Arvolukko Oy KIPINÄT TURVALLISUUSALA PALKITSI ensimmäistä kertaa toimijoitaan Finnish Security Awards gaalassa. Tilaisuuden järjesti Turvallisuus & Riskienhallinta lehti, Gaalassa jaettiin myös perinteiset Finnsecurity ry:n palkinnot. Turvallisuuspalkinnon sai Hedengren Securityn toimitusjohtajan paikalta juuri eläkkeelle siirtynyt Kauko Pirskanen ja OHTO-innovaatiopalkinnon ewell-turvakonseptista Innohome Oy ja Vivago Oy. Opinnäytetyöpalkinnot saivat Timo Järvinen Seinäjoen amk:sta, Joonas Kuisma Laurea amk:sta ja Lauri Saulio Turvallisuusjohdon koulutusohjelmasta. Tälläkin kerralla nähdään Tulimerellä tanssia. Kuvassa vuoden 2014 esiintyjät tauolla. Tänä vuonna tanssista vastaa Déjà-Vu. Palokuntalainen -lehti on mukana Tulimerellä yhdeksättä kertaa. 16 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 17

10 KIPINÄT KIPINÄT Yhtä juhlaa PELASTUSTOIMEN JA varautumisen vastuualueen johtaja Kimmo Kohvakka tervehti Oulunkylän VPK:ta palokunnan 115-vuotisjuhlassa marraskuussa. SUOMESSA ON yli 500 palokuntayhdistystä ja noin 200 toimenpidepalkkaisten palokuntayhdistystä. Käytännössä joka viikonloppu joku yhdistyksistä juhlii tasavuosiaan. Otamme mielellämme vastaan teksti- ja kuvamateriaalia Yhtä juhlaa -palstallemme ja julkaisemme niitä tilan niin salliessa. Laajemmista jutuista voi olla yhteydessä päätoimittajaan. KIPI POSION VPK juhli 60-vuotistaivaltaan marraskuussa. Ryhmäkuvassa aktiivisia ja palkittuja palokuntalaisia. SSPL:N HALLITUKSEN jäsen Timo Koski tervehti Suomen Sopimuspalokuntien Liiton puolesta Lokalahden VPK:ta 80-vuotisjuhlassa marraskuussa. VALMISTUNEET HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄKURSSI 27 SUKUNIMI ETUNIMET KOTIKUNTA Harju Timo Aulis Oulu Helanen Maijastiina Oulu Järvi Riina Johanna Turku Kantelinen Sanna Kaisa Helsinki Karhu Sinna Anniina Kuopio Kunttu Anne Pauliina Turku Lamminmäki Sari Johanna Helsinki Lohikainen Anu Maarit Varkaus Långskog Anniina Päivi Helena Kurikka Markkula Iina Matilda Eura Miettinen Hanna Helena Kuopio Niemi Lilly Anna Emilia Helsinki Nikola Minna Anneli Espoo Nuutinen Sanni Karoliina Kerava Ojala Roope Otto Artturi Miehikkälä Ollikainen Miraliisa Kuopio Rintala Iida-Maria Helsinki Ruotsalainen Emma Kati Emilia Kuopio Ruuskanen Virpi Annukka Kuopio Valkonen-Hård Jaana Marketta Jyväskylä PELASTAJAKURSSI 88 SUKUNIMI ETUNIMET KOTIKUNTA Arkko Janne Oskari Rovaniemi Auroila Jukkapekka Lahti Biskop Jonatan Martin Turku Eklund Vesa-Matti Turku Harmaala Matti Antero Tampere Heino Riku-Pekka Tuomas Pyhäranta Hiltunen Mikko Antti Ensio Kuopio Huovinen Jari Antero Taivalkoski Husula Tomi Mikael Helsinki Härmä Olli-Kalle Sakari Rauma Immonen Joonas Juho Petteri Varkaus Itkonen Lauri Santeri Iitti Jyrkkä Vesa Heikki Helsinki Kaatranen Matias Vili Mikael Nokia Kamula Heikki Matti Kalevi Lumijoki Kananen Joni Ilari Pyhäjärvi Kellosaari Tapani Matias Kuopio Kettunen Hannes Anttoni Taipalsaari Kokkonen Anton Juha Mikael Raahe Kontinen Mikko Olavi Espoo Korsman Samu-Petteri Rauma Koskinen Jussi-Pekka Jalmari Asikkala Kukkonen Konsta Juhani Kuopio Lahti Esa Petteri Orivesi Laitila Hannu Tapio Oulu Laitinen Henri Mikael Iisalmi Lavi Miikka Antero Kouvola Lehtinen Valtteri Samuli Haapajärvi ONNEA VALMISTUNEILLE! Leino Ville Petteri Tuusula Mansikkaviita Sami Juhani Tampere Räsänen Tommi Sakari James Kotka Torvinen Antti Johannes Rovaniemi PELASTAJAKURSSI 89 SUKUNIMI ETUNIMET KOTIKUNTA Immonen Mikko Jari Kristian Vantaa Koponen Mika Petteri Helsinki Kukkonen Lauri Tapio Kuusamo Malm Santtu Petteri Kotka Mäkikyrö Aleksi Tuomas Kuopio Mäkipää Sauli Juhani Kangasala Mäkynen Mikko Janne Juhani Pori Nejlik Janne Oskari Muurame Oikamo Mikko Tapio Turku Partila Ville Petteri Manuel Kuopio Partinen Antti Markus Salo Pietiläinen Henri-Aleksi Mikkeli Pirinen Sami Tapio Hämeenlinna Rajalaakso Pentti Elias Hjalmar Pori Rantala Juho Pekka Oulu Rautakoski Valtteri Eemeli Ylivieska Rintamäki Juha Matti Tapani Tuusula Rouhiainen Tomi Nikolai Helsinki Ruokonen Kalle Juho Toivakka Saarela Jani Mikael Forssa Saarinen Joona Miikkael Hämeenlinna Salmi Jouni Tapani Juuka Sarkkinen Eetu Aleksi Raahe Silokunnas Pasi Johannes Jyväskylä Sivonen Joonas Santeri Joensuu Suhonen Tero Juhani Kaarina Talvasto Miika Erkki Aleksi Lohja Tarvainen Antti Sakari Saarijärvi Tenetz Mika Montsi Kristian Espoo Tilles Valtteri Vesanpoika Porvoo Turunen Jussi Petri Iivari Oulu Vallin Samuli Petrinpoika Pori Åhlgrén Niko Antero Laukaa VALMISTUVAT INSINÖÖRIT SUKUNIMI ETUNIMET KOTIKUNTA Hatakka Ilari Johannes Helsinki Lahdenperä Joonas Mikael Kaarina Lappalainen Sami Pekka Vantaa Leppinen Petri Miikka Suonenjoki Mertsalmi Aleksi Antti Ilkanpoika Padasjoki Murtonen Juha Petteri Heinola Nevala Tarmo Juhani Vaasa Rautasuo Janne Taneli Espoo Sipola Marko Tapio Oulu van Esdonk Erik Michael Kokemäki Vuorela Janne Marko Sakari Kuopio 18 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 19

11 KIPINÄT KIPINÄT Uusi kieliversio Kansainväliselle esitteelle jatkoa SUOMEN SOPIMUSPALOKUNTIEN liitto julkaisi vuosi sitten Suomen pelastustointa ja sopimuspalokuntajärjestelmää esittelevän kirjasen, jossa kielinä ovat suomi, ruotsi, SOPIMUSPALOKUNNAT SUOMESSA LEPINGULISED TULETÕRJUJATE BRIGAADID SOOMES AVTALEBRANNVESEN I FINLAND BRIGADES DE POMPIERS SOUS CONTRAT EN FINLANDE VIGILI DEL FUOCO A CONTRATTO IN FINLANDIA BRIGADAS DE BOMBEIROS SOB CONTRATO NA FINLÂNDIA englanti, saksa, venäjä ja espanja. Yllättävän suosion saanut opas on jäsenpalokuntien pyynnöstä saatavilla nyt myös viroksi, norjaksi, italiaksi, ranskaksi sekä portugaliksi. Kirjanen on kätevässä B5-muodossa ja se sisältää ydinasiat Suomen pelastustoimesta ja erityisesti sopimuspalokunnista. Opusta on saatavilla veloituksetta Liiton toimistosta. Tee tilaus osoitteella isto.kujala@sspl.fi. LISÄTIETOJA NIMITYKSET TERO HUOVINEN on nimitetty myyntipäälliköksi Veho Oy Ab:ssa hyötyajoneuvojen erikoismyynti yksikköön. Hän seuraa tehtävässään myyntipäällikkö Markku Anderssonia, joka jää eläkkeelle vuoden 2015 lopussa. Teron vastuualueena on Mercedes-Benz pelastusja ensihoitoajoneuvojen myynti ja markkinointi Länsi-Suomen alueella. Tero Huovinen. TAPAHTUMAKALENTERI TAMMIKUU SPPL: Osaamisen kehittämisen vuorovaikutustyöpaja pelastuslaitoksille SPPL: Maahanmuuttoon liittyvät haasteet pelastustoimelle Vantaa Vantaa HELMIKUU 6.2. SSPL 15-vuotis juhlaseminaari Avoin SPEK: Palokuntanuorten ja -naisten kevätopintopäivät Palokuntalainen ilmestyy Ukkohalla, Kainuu Palomiesurheilu: SM -slalom Ruka SPEK: Palokuntalaisten opintopäivät 2016 M/S Silja Serenade HUHTIKUU Palomiesurheilu: Kaukalopallo Lahti 7.4. SPAL: Palomiesliiton ay-koulutuspäivä Jyväskylä 7.4. SPPL: Palopäällystöpäivät 2016 Turku Palomiesurheilu: SM -keilailu Turku Veikon malja Pyhäjärvi SPPL: Opetusalan turvallisuusfoorumi 2016 MAALISKUU 2.3. Palomiesurheilu: SM -pilkki Rauma Palomiesurheilu: SM -hiihdot Valkeakoski Hki-Tukholma-Hki HEINÄKUU Palomiesurheilu: Ammunta Mikkeli ELOKUU Palomiesurheilu: Golf Kotka Palokuntalainen ilmestyy SYYSKUU CTIF edustajakokous Helsinki Turvallisuus 2016 Jyväskylä Palomiesurheilu: Suunnistus P-Karjala LOKAKUU Palomiesurheilu: Lentopallo Raisio Palomiesurheilu: Crossfit Pori Palokuntalainen ilmestyy MARRASKUU Palomiesurheilu: Salibandy Tampere Palomiesurheilu: Voimailu/soutu Oulu JOULUKUU Palomiesurheilu: Jääkiekko Helsinki Palokuntalainen ilmestyy Palokuntalainen ilmestyy PALOPÄÄLLYSTÖPÄIVÄT 2016 TULEVAISUUDEN TEKIJÖILLE TURKU SPPL.FI TOUKOKUU SPPL: Turvallisuusharjoitusten järjestäminen Vantaa JEHU 2016 Vantaa SPPL: osiaali- ja terveysalan Seinäjoki turvallisuusfoorumi Turvallinen Suomi -seminaari Helsinki KESÄKUU Palomiesurheilu: Yleisurheilu Äänekoski Palomiesurheilu: Jalkapallo Vaasa Palokuntalainen ilmestyy PALOKUNTALAINEN ILMESTYY TAAS HELMIKUUSSA! PALOPÄÄLLYSTÖPÄIVÄT T U R K U Tiedot on kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi 70 PALOKUNTALAINEN 21

12 Päätoimittajan kommentti Pelastusalan paras uutinen vuonna 2015 Nämä pelastusalan vakuuttajat pääsivät yhteisymmärykseen toiminnasta. Työnimenä HIKLU Uudenmaan pelastuslaitoksen synnytys vauhtiin suur-tukholma vs. uusimaa paloasemat 64 irtonumero issn palokuntalainen 64 1 Helsingin, Itä-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan ja Länsi- Uudenmaan pelastuslaitokset allekirjoittivat joulukuussa sopimuksen yhteistoiminnasta kaikissa pelastus- ja muun lainsäädännön mukaisissa pelastustoimen ja pelastuslaitosten tehtävissä. Sopimus tarkoittaa käytännössä syntysanoja Uudenmaan pelastuslaitokselle (katso Palokuntalainen nro 64, sivu 34). kuin kaksi marjaa, mutta niin erilaista 34 palokuntalainen 64 Pelastuslaitokset tekevät sopimukseen perustuvaa yhteistyötä muun muassa onnettomuuksien ehkäisemisessä, onnettomuuksiin varautumisessa, pelastustoiminnassa, öljyntorjunnassa, erillisten sopimusten mukaisessa ensihoidossa ja toimintaa tukevissa ja ohjaavissa tehtävissä. Tavoitteena on suunniteltu ja säännöllinen yhteistyö kaikilla pelastuslaitosten tehtäväalueilla ja kaikilla organisaatiotasoilla. Lisäksi pelastuslaitosten toiminta pyritään järjestämään asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kannalta yhtenevästi ja laadukkaasti. Sopimuksen allekirjoittivat Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Simo Weckstén, Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Olavi Liljemark, Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Vänskä ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki. Sopimusta valmistelleeseen työryhmään kuuluivat myös Jorma Lilja ja Jari Korkiamäki (Helsinki), Jyrki Landstedt ja Vesa-Pekka Tervo (Keski-Uusimaa), Peter Johansson ja Jorma Kuikka (Itä-Uusimaa) sekä Olli Pietikäinen ja Tuomas Pälviä (Länsi-Uusimaa). Yhteistoiminta on ollut alueella vakiintunutta jo aiemmin pelastustoiminnan ja onnettomuuksien ehkäisyn osalta. Uuden sopimuksen myötä yhteistoiminnan edellytyksiä laajennetaan myös muille pelastuslaitosten toiminta-alueille, kuten ensihoito, hallinto, tukipalvelut ja osaamisen hallinta. Työtä jatketaan neljä kertaa vuodessa kokoontuvien yhteistyöryhmien kautta. Suur-Tukholma vs. Uusimaa Pelastustoimen arviointi eri valtioiden ja alueiden välillä on vaikeaa useista syistä johtuen. Täysin yhteismitallisia ja luotettavia mittareita ei ole. Jos arvioinnissa ei pyritä ehdottomaan tarkkuuteen ja asioita vertaillaan hieman vapaammalla kädellä, saadaan ainakin suuntaa-antavia, mutta myös yllättäviä tuloksia. Näin tapahtui vertailtaessa keskenään kahta pääkaupunkialuetta ja niiden pelastustointa. teksti Pekka koivunen kuva PaLOkunTaLainen -LeHden kuva-arkisto kuvitus anna broholm suur-tukholma Wikipedian mukaan: Suur-Tukholma (ruots. Storstockholm) tarkoittaa Tukholman ympärillä Keski-Ruotsissa sijaitsevaa suurkaupunkialuetta (ruots. storstadsområde). Se vastaa alueeltaan Tukholman lääniä. Tukholman läänissä ja siten myös Suur-Tukholmassa oli vuoden 2011 lopussa asukasta ja sen maapinta-ala oli 6 526,24 km². Alueen väentiheys oli sen perusteella 320,5 asukasta maaneliökilometriä kohti. Kaikki Tukholman läänin 26 kuntaa kuuluvat suurkaupunkialueeseen. Pelastustoimi Suur-Tukholman vuonna 2009 perustettuun pelastuslaitokseen kuuluu 10 alueen 26 kunnasta ja ao. alueen väestömäärä on noin 1,2 miljoonaa. Operatiivinen pelastustoiminta hoituu 15 ammattiasemalta ja kahdelta osa-aikaisasemalta. Yhdeksän suomalaista vpk:ta muistuttavaa vapaaehtoispalokuntaa (brandvärn) täydentää kokonaisuutta erityisesti saaristossa ja reuna-alueilla. Koko pelastuslaitoksen yleisjohto on keskitetty Täbyn asemalla sijaitsevaan hälytys- ja johtokeskukseen. Hälytyskeskus hoitaa myös Suur-Tukholman pelastuslaitoksen ulkopuolisia alueita, mm. Gotlannin saaren pelastustoimen hälytykset. uusimaa Wikipedian mukaan (lyh.) Uusimaa (ruots. Nyland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Suomenlahden rannikolla. Maakuntaa ympäröivät Varsinais- Suomi lännessä, Kanta-Häme ja Päijät-Häme pohjoisessa sekä Kymenlaakso idässä. Etelässä lähin naapuri on Viro, jonka erottaa Uudestamaasta noin kilometriä leveä Suomenlahti. Uudenmaan maapinta-ala on 9 096,36 km² (3,0 % Suomen maa-alasta). Uusimaa on ylivoimaisesti Suomen runsasväkisin ja tiheimmin asuttu maakunta. Sen väkiluku on henkeä. Lähes 30 % suomalaisista asuu Uudellamaalla. suur-tukholma uusimaa Pelastustoimi Uudenmaan alueella toimii neljä itsenäistä pelastuslaitosta, joilla kullakin on oma hallinnollinen ja operatiivinen johtotaso. Päivittäinen toiminta on pääosin tiheän ammattiasemaverkoston varassa. Alueen sopimuspalokunnat muodostavat merkittävän henkilöstö- ja kalustoreservin, mutta hoitavat myös päivittäisiä ensilähdön tehtäviä useassa kunnassa. Pelastustoiminnan ohessa alueen neljä laitosta vastaavat merkittävällä panoksella Uudenmaan ensihoitopalveluista. palokuntalainen NELJÄ PELASTUSJOHTAJAA esikuntineen tekivät sen, mitä on toisaalta toivottu, mutta mitä on myös pidetty mahdottomana. Helsingin seutukunta laajennettuna länsi- ja itälaidoilla (= Uusimaa) on mitä soveliain yhden pelastuslaitoksen alueeksi. Keski-Uudenmaan pelastusjohtaja Pekka Vänskä liputti Uudenmaan laitoksen puolesta helmikuussa Helsingin pelastuskomentaja Simo Wecksténin ulostulo asian tiimoilta loppusyksyllä kruunasi asian. Joulukuun puolivälissä tuli julkisuuteen tiedote, jossa ilmaistiin yhteinen tahtotila tiiviiseen yhteistyöhön. Uudenmaan pelastuslaitosten päätökset ovat positiivinen irtiotto nykyisessä tilanteessa, jossa sote-uudistus on lähtenyt käyntiin, mutta lopputulos on hämärän peitossa. Samaan uudistushankkeeseen kytketty Suomen 22 pelastuslaitoksen kohtalo on sankan savun peitossa. Mitä tahansa saattaa tapahtua. Weksténin esitys viidestä laitoksesta on kannatettava. Uudenmaan tulevaa jättilaitosta tasapainottamaan sopii hyvin neljä muuta isoa laitosta. Mikäli kehä nelosen ulkopuolella huseeraa toistakymmentä pientä laitosta, on vaara, että Uusimaa dominoi tulevaisuudessa pelastusalaa, kun puhutaan esimerkiksi koulutuksesta ja muusta pelastustoimen resursoinnista ja kehittämisestä. Tämä pohdiskelu ei ole vastakkainasettelun virittelyä, vaan realiteetti, joka pitää jo nyt huomioida. Pelastushallitus pitkälti poliisin mallin mukaan ja viisi vahvaa pelastuslaitosta on käyettävissä olevien tietojen ja valistuneen arvion mukaan Suomen ja erityisesti yksittäisen kansalaisen kannalta loppupeleissä paras ratkaisu. PEKKA KOIVUNEN päätoimittaja PALOKUNTALAINEN-LEHTI ON ollut ainoa pelastusalan julkaisu, joka on avoimesti liputtanut esimerkiksi Uudenmaan pelastuslaitoksen synnyttämisen puolesta. Palokuntalainen-lehti uskaltaa ottaa lehtenä kantaa alan ilmiöihin. Kannatamme lämpimästi Uudenmaan pelastuslaitoksen perustamista sekä neljää pelastuslaitosta muualle Suomeen. Katso artikkeli lehdestä Palokuntalainen nro 64, sivu 34 tai osoitteessa 22 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 23

13 SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS OSA 2: TERVEYS Pelastustoimintaan osallistuvan henkilön terveydentila pitää olla tietyllä tasolla. Tietyn tason määritteleminen on kuitenkin problemaattinen asia. Kelpoisuuteen vaikuttaa kokonaisuus, mutta jo yksi sairaus voi aiheuttaa kelpoisuuden menetyksen. Ammattipelastushenkilöstöllä ja erityisesti pelastussukeltajilla kriteerit ovat melko yksiselitteiset. Mitä kauemmas kohti tukitehtäviä mennään, sitä tulkinnanvaraisemmaksi terveydentilan vaikutus kelpoisuuteen muuttuu sopimuspalokunnissa. Sopimuspalokuntalaisen terveydentila ja kelpoisuus HÄLYTYS- KELPOISIUUS SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKEL- POISUUTEEN vaikuttaa moni asia. Osa vaatimuksista perustuu lakiin. Osan vaatimuksista asettaa pelastuslaitos joko suoraan tai edellyttämällä rajoittavia pykäliä palokuntasopimukseen. Osassa palokuntayhdistyksiä on tehty omia päätöksiä, jotka eivät useimmiten perustu lakiin ja ovat näin ollen riitautettavissa. Kelpoisuusvaatimuksiin vaikuttaa myös se, onko sopimushenkilö työsuhteessa sopimuspalokuntaan vai pelastuslaitokseen. Suomessa on yksittäisen hälytyskelpoisen sopimuspalohenkilön näkökulmasta kuusi erilaista järjestämismallia suhteessa pelastuslaitokseen (Palokuntalainen nro 57, , sivu 24). Yleisin malli on se, että palokunta on sopimussuhteessa pelastuslaitokseen ja palokunnan jäsenet käytännössä palokunnan työntekijöitä. Osalla vpk-muotoisistakin palokuntayhdistyksistä on käytössä sopimusmalli, jossa yhdistyksellä on palokuntasopimus pelastuslaitoksen kanssa, mutta yhdistyksen hälytyskelpoisilla jäsenillä on työsopimus pelastuslaitoksen kanssa. Alueelliset erot ovat huomattavat ja erilaisia tulkintoja on paljon. Kerrotulla erolla on kuitenkin merkitys hälytyskelpoisuutta tarkasteltaessa. HUOM! KELPOISUUSVAATIMUKSET KOSKEVAT vain hälytystoimintaan osallistuvia palokuntalaisia. Muuhun palokuntatoimintaan ei ole terveydentilaan ja kelpoisuuteen liittyviä yleisiä vaatimuksia. TEKSTI PEKKA KOIVUNEN TAUSTATYÖT ARTO PAPUNEN KUVAT PIXABAY JA DEPOSITPHOTO 24 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 25

14 SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS OSA 2: TERVEYS Pelastushenkilöstön terveydentilan arvioinnin ja kelpoisuuspäätösten teosta on niukasti valtakunnallista ohjeistusta. Työterveyslaitoksen vuonna 2009 julkaisema Pelastushenkilöstön terveystarkastukset hyvät käytännöt -teos lienee kattavin saatavilla oleva ohje hälytyskelpoisuuden arvioimiseksi terveydentilan kannalta. Seuraavassa terveydentilan arviointia tarkastellaan ao. ohjeen mukaan. TARKASTUKSET Alkutarkastus Alkutarkastus tulisi tehdä ohjeen mukaan ennen palokuntakoulutuksen alkamista. Sopimuspalokuntalaisilla tämä merkitsee tarkastusta ennen sammutustyökurssin alkua. Työhöntulotarkastus Työhöntulotarkastus tulee tehdä lakisääteisesti työpaikkaan valittaessa. Sopimuspalokuntalaisilla tämä tarkoittaa hetkeä, jolloin henkilö hyväksytään hälytyskelpoiseksi. Ohjeen mukaan työhöntulotarkastus on perusteltua, vaikka palokuntalaiselle on ennen koulutusta tehty alkutarkastus. Määräaikaistarkastukset Määräaikaisista seurantaterveystarkastuksista huolehtii oma (sopimuksen mukaan joko vpk tai pelastuslaitos) työterveyshenkilöstö. Määräaikaisterveystarkastuksia suositellaan tehtäväksi seuraavasti: alle 40-vuotiaille 3 5 vuoden välein vuotiaille 2 vuoden välein yli 50-vuotiaille 1 2 vuoden välein tapauskohtaisesti Kuka hoitaa? Terveystarkastukset ovat lain mukaan työnantajan vastuulla. Pelastuslaitosten käytännöt vaihtelevat kuitenkin laidasta laitaan. Vpk on yksiselitteisesti vastuussa osassa laitoksista, toisissa taas vpk on vastuussa, mutta pelastuslaitos hoitaa käytännön järjestelyt ja vastaa kustannuksista vpk-yhdistyksen puolesta. Henkilökohtaisella sopimuksella pelastuslaitokseen työskentelevien toimenpidepalkkaisten terveystarkastuksista vastaa yksiselitteisesti pelastuslaitos. Poimintoja terveystarkastuskäytännöistä eri puolilta Suomea Kysyimme pelastuslaitoksilta miten työterveystarkastukset on järjestetty eri laitosten alueella. Kuka niistä vastaa ja kuka maksaa? Koska kyseessä ei ollut tieteellinen tutkimus vaan kysely, vastauksia ei voi pitää yhteismitallisina ja täysin vertailukelpoisina. Huolimatta laajasta vastausten kirjosta, kysely kertoo sopimuspalokuntalaisten terveystarkastusten tilasta Suomessa. Kyselyn tulosta voidaan pitää myös yhtenä osoituksena kunnallisen pelastustoimen laitoskohtaisista suurista eroista käytännön tasolla ja erityisesti siinä, miten sopimuspalokuntalaisia ja palokuntayhdistyksiä maassa kohdellaan. Kymenlaakson pelastuslaitos, Tero Vanhamaa Kymenlaakson 35 sopimuspalokunnasta 33 toimii jäsentensä työnantajana. Kahdessa toimipisteessä toimii toimenpidepalkkainen henkilöstö, jolloin pelastuslaitos toimii työnantajana. Vastuu palokuntalaisen työterveystarkastuksista on hänen työnantajallaan eli palokuntayhdistyksellä. Toimenpidepalkkaisten palokuntien osalta vastuu on pelastuslaitoksella. Käytännön kustannuksista ja järjestelyistä vastaa kuitenkin molemmissa muodoissa pelastuslaitos. Pohjanmaan pelastuslaitos: Tero Mäki Terveystarkastuksia järjestetään tarvittaessa. Työhöntulotarkastus tehdään savusukellustehtävissä toimiville. Hyödynnämme myös työantajan tekemiä terveystarkastuksia, näin vältämme päällekkäisyyksiä. Hakeuduttaessa sammutustyökurssille tulee olla hyväksyttävä lääkärintodistus. Jokilaaksot: Petteri Jokelainen Tarkastustiheys vaihtelee Työterveyshuollon toimintasuunnitelman mukaisesti. Toimintasuunnitelma käydään työterveyshuollon kanssa läpi vuosittain ja tarvittavia korjauksia tehdään saatujen palautteiden perusteella. Pelastuslaitos vastaa terveystarkastuksista. Kainuu Henri Manninen Terveystarkastukset tehdään vuosittain. Pelastuslaitos vastaa työterveystarkastuksesta. Etelä-Pohjanmaa Keijo Kangastie Sama tarkastusväli, mutta ensisijaisena prioriteettina savusukelluskelpoiset. Terveystarkastukset ovat vpk:n vastuulla, jos ei ole henkilökohtaista sopimusta pelastuslaitoksen kanssa. Keski-Uusimaa Jukka Valve Työterveyshuolto määrittelee meillä tarkastusvälit. Pelastuslaitos vastaa tarkastuksista. Länsi-Uusimaa Pekka Hynynen Palokuntasopimuksen mukaisesti vain savusukeltajille järjestetään terveystarkastus pelastuslaitoksen toimesta. Muuten tarkastukset ovat vpk:n vastuulla. Varsinais-Suomi Jukka Marjunen Sopimuspalokunta työnantajana hoitaa terveystarkastukset. Satakunnan pelastuslaitos: Juha Suonpää Edellytämme, että kaikki hälytystoimintaan osallistuvat henkilöt tarkastetaan. Työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa on määritelty tarkastusväli. Vpk:n työterveyshuollon yhteyshenkilö hoitaa tiedot työterveyshuoltoon. Vastuu ilmoittamisesta on vpk:lla. 26 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 27

15 SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS OSA 2: TERVEYS Etelä-Karjalan pelastuslaitos: Ulf Westerstråhle Tarkastusväli on ohjeen mukainen. Tarkastukset ovat vpk:n vastuulla, mutta pelastuslaitos maksaa. Päijät-Hämeen pelastuslaitos: Jari Lehtinen Niiden, jotka eivät ole työnsä tai opiskelunsa puolesta terveystarkastusten piirissä, PHPela on sitoutunut kustantamaan terveystarkastukset. Hyvin vähäistä käytännössä. Sopimusten mukaan tarkastukset ovat PHPelan vastuulla. Kuinka terve pitää sopimuspalokuntalaisen olla? Kanta-Hämeen pelastuslaitos: Mika Kivipato Kanta-Hämeessä ei-savusukeltajat tarkastetaan työterveyshoitajan toimesta seuraavasti: 40 ikävuoteen asti viiden vuoden välein. Yli 40-vuotiaat tarkastetaan kolmen vuoden välein. Tarvittaessa tehdään lääkärintarkastus. Työhöntulotarkastus on liittymisen ehtona. Sen maksaa vpk tai ao. henkilö. Suosittelemme pelastuslaitoksen työterveyshuollon käyttöä. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos: Yrjö Jantunen Kaikille tehdään työhöntulotarkastus. Sen jälkeen iästä riippuen 2 3 vuoden välein. Etelä-Savo: Tuomo Halmeslahti Työhöntulotarkastus on kaikilla, mutta sen jälkeistä seurantaa ei ole muilla kuin savusukeltajilla, paitsi jos on jotain erityistä syytä. Pelastuslaitos vastaa kustannuksista. Keski-Pohjanmaan pelastuslaitos: Terho Pylkkänen Raskasta fyysistä työtä tekevillä tarkastukset tehdään pelastussukellusohjeen mukaan. Pelastuslaitos vastaa terveystarkastuksista. Kuinka terve pitää sopimuspalokuntalaisen olla? Keski-Suomen pelastuslaitos: Esa Vauhkonen Pelastussukellusohjeen mukaisesti toteutetaan työkyvyn arviointia. Terveystarkastus on linjattu meillä myös ohjeen mukaisesti. Vpk:n ja pelastuslaitoksen tulee tiedottaa selvästi, miten terveystarkastukset tulee hoitaa. Pelastuslaitoksen rooli on tiedottaa, mutta yksilön vastuu on toteuttaa! Lapin pelastuslaitos: Harri Paldanius Alkutarkastus on kaikille ennen peruskurssia, muuten mennään pelastussukellusohjeen mukaisesti. Pelastuslaitos järjestää mahdollisuuden. Itä-Uudenmaan pelastuslaitos: Jouni Virta Terveystarkastukset koskevat ainoastaan hyväksytysti savusukellustestit suorittaneita. Hälytysosastoon liittyminen sinänsä ei vielä tuo kosketuspintaa työterveyshuoltoon, vaan hyväksytysti suoritettujen savusukellustestien jälkeen siirtyy henkilön terveystarkastusvastuu pelastuslaitokselle. Työterveyshuolto sopimuspalokunnissa -opas on saatavilla SSPL:stä. Oppaassa on kiteytettynä perustiedot sopimuspalokuntien työterveyshuollon järjestämiseksi. TyöTerveyshuolTo sopimuspalokunnissa Oulu-Koillismaa Mika Haverinen Kaikilla on tulotarkastus Oulun työterveyden kautta alkaen. Pelastuslaitos maksaa. Yleiset määräaikaistarkastukset samasta paikasta, paitsi OVPK ostaa palvelun yksityislääkäriltä, jonka laskun pelastuslaitos maksaa. Lääkärintarkastukset savusukeltajilla 3, 2 tai 1 vuoden välein iän mukaisesti Pirkanmaa Timo Halme Pirkanmaalla kaikki sopimuspalokunnat (vpk) ovat jäsentensä työnantajia. Terveystarkastukset ja testit on määritelty palokuntasopimuksissa ja sopimuspalokuntien kanssa yhteistyössä laadituissa prosesseissa ja niistä tehdyissä päätöksissä. YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA otsikon kysymykseen ei ole. Lopullisen päätöksen palokuntalaisen kelpoisuudesta tekee käytännössä tarkastava lääkäri. Työterveyshoitajien ja lääkäreiden valmiudet arvioida pelastustoimintaan osallistuvan henkilön terveydentilaa vaihtelevat. Siksi terveystarkastukset tulisi tehdä tavalla tai toisella sopimuspalokunnan toimintaa ja työtehtäviä tuntevien työterveyshuollon ammattihenkilöiden toimesta. Pelastushenkilöstön terveystarkastukset hyvät käytännöt -teoksessa on ehkä paras saatavilla oleva ohjeistus eri sairausryhmien vaikutuksesta yksittäisen henkilön selviämiseen pelastustyössä. Tämä taulukko soveltuu myös pelastustoimintaan osallistuvan sopimuspalokuntalaisen ja palokunnan omavalvontaan. Pelastussukellusta tekevillä sopimuspalokuntalaisilla terveydentilaa koskevat vaatimukset ovat samat kuin ammattihenkilöstöllä. Katso seuraava sivu. 28 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 29

16 SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS OSA 2: TERVEYS SAIRAUS TAI TOIMINTAHÄIRIÖ TUKI- JA LIIKUNTAELINVAIVAT nivelvammat, luunmurtumat tai niiden jälkitilat selkäsairaudet ja tapaturmat nivelreuma MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖT VAIKUTUS PELASTUSTYÖSSÄ SELVIÄMISEEN Hyvin hoidettuina eivät este. Selkärankareuma etenee usein nostotyötä ja kantamista rajoittavaksi. Hoidon onnistuminen edellyttää kuormitusten säätelyä, poikkeavat lämpöolot voivat pahentaa oireilua. Krooninen, jatkuvaa lääkitystä vaativa masennus altistaa stressiongelmille. TUTKIMUSMENETELMÄ Kliininen status. Toimintakykytestit lääkärintarkastuksessa. Savusukellustestirata työhön pyrkiville ja palaaville. Röntgen. Tarvittaessa erikoislääkärin lausunto. Kliininen tarkastus. Oirekysely. SAIRAUS TAI TOIMINTAHÄIRIÖ ASTMA Krooninen keuhkoahtauma AISTINELINTEN SAIRAUDET VAIKUTUS PELASTUSTYÖSSÄ SELVIÄMISEEN Savusukellustyön este. Este, jos rasituksensieto on alentunut. Toimintakyvyn säilyminen hankalissakin ääni- ja näköolosuhteissa. Ajoneuvolla ajaminen. TUTKIMUSMENETELMÄ Kliininen tila. Oirekysely. Virtaus-tilavuusspirometria. Keuhkolääkärin konsultaatio herkästi. Keuhkoahtaumaa epäiltäessä spiroergometria kliinisen rasituskokeen sijasta. Kliininen tarkastus. Oirekysely. Näköseula. Ajokykyyyn liittyvät vaatimukset. audiogrammi ongelmatilanteissa. SYDÄN- JA VERISUONISAIRAUDET suuren rytmihäiriöriskin tilat synnynnäiset sydänviat Paniikkioireyhtymä heikentää kykyä selviytyä äkillisissä stressitilanteissa ja siihen liittyvä hyperventilointialttius voi vaikeuttaa paineilmalaitteiden käyttöä. Traumaperäinen stressireaktio ei hyvin hoidettuna ole este. Voimakas krooninen ahdistus tai psykoottiset häiriöt ja niihin käytettävät lääkkeet heikentävät stressinhallintaa sekä rajoittavat psyykkistä ja fyysistä suorituskykyä. Turvallisuusnäkökohdat. Koviin ponnistuksiin liittyvä rytmihäiriöperäinen tai muu sydämen toimintavajaus. Ei este, jos sydämen pumppufunktio ja fyysinen suorituskyky ovat normaalit ja hoidot ovat onnistuneet kontrolloituina. Psykologinen/ psykiatrinen konsultaatio. Paniikkioireyhtymässä spiroergometriatutkimus hyperventilaatiokomponentin selvittämiseksi. Masennuspotilaan fyysisen rasituksen siedon arviointi kuormituskokeella voi joissain tilanteissa antaa lisätietoa kokonaisarvioinnin tueksi. Kliininen tarkastus. Lepo-EKG (lepo-ekg:ssä usein sattumalöydöksenä lähinnä WPW- tai pitkä QT-oireyhtymä). Kliininen kuormituskoe. Erikoislääkärin konsultaation perusteella EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti ja sydämen ultraäänitutkimus. IHOTTUMA esim. maitorupi, vaikea atopia, laaja-alainen psoriasis NEUROLOGISET SAIRAUDET MS-tauti Epilepsia DIABETES (tyyppi1) MUUT HORMONAALISET SAIRAUDET LÄMPÖHALVAUS Ympärivuotisena ja laaja-alaisena este. Huomioitava paheneminen, tulee kestää hikoilua ja runsasta pesemistä. Huolellisella hoidolla ei este. Voivat olla este lihaskuntoa heikentävinä. Fyysiset äkilliset rasitukset voivat estää myös hyvän hoitotasapainon saavuttamista. Savusukellustyön este. Äkillinen sokeritasapainon häiriö uhkaa hyvässäkin hoitotasapainossa olevaa poikkeavissa ja kontrolloimattomissa oloissa. Kilpirauhasvaivat, hyvin hoidettuina eivät este. Lisämunuaisen sairaudet yleensä este. Kuumatyön este. Huomioitava lääkkeiden vaikutukset lämmönsietoon. Erikoislääkärin konsultaatio. Allergiatestit (mukaanlukien tarvittaessa kumi/lateksi) Kliininen tarkastus. Oirekysely. Epilepsian osalta erikoislääkärin konsultaatio oireherkkyydestä ja ennusteesta. Kliininen tarkastus. Oirekysely. B-glyk ja erityisestä HbA1c. Kliininen tarkastus. Kilpirauhastoiminnan laboratoriokokeet. Endokrinologisissa sairauksissa tarvitaan yleensä erikoislääkärin lausunto hoitotasapainosta ja ennusteesta. Lämmönsieto-ominaisuuksien arviointi. LÄHDE PELASTUSHENKILÖSTÖN TERVEYSTARKASTUKSET HYVÄT KÄYTÄNNÖT LÄHDE PELASTUSHENKILÖSTÖN TERVEYSTARKASTUKSET HYVÄT KÄYTÄNNÖT 30 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 31

17 SATUNNAINEN OHIKULKIJA LÄMPÖKAMERAMIES HAKAn tietoturvassa on ammottava aukko MARRASKUUN LOPUSSA palokuntarekisteri HAKAsta kolmetoista vuotta järjestelmän käyttöönotosta tuli pitkähkö yleisohjeistus miten henkilötietoja pitäisi käsittellä. Ohjeen rivien välistä paljastuu, että muutkin kuin palokuntayhdistyksen hallinto saattavat päästä käsiksi palokuntalaisten sellaisiinkin henkilötietoihin, jotka eivät muille kuin yhdistykselle kuulu. Ohjeistuksessa hieman kierrellen kehoitetaan käyttäjiä olemaan kirjaamatta HAKAan henkilötunnuksia, allergioita ja muita sellaisia tietoja, joilla ei ole suoraa liityntäkohtaa palokunnan toimintaan. Syy tähän kehoitukseen löytyy pohdintaluonteisen ohjeistuksen toiseksi viimeisestä kappaleesta, missä ohimennen todetaan, että pelastuslaitoskin saattaa päästä tällaisia tietoja katsomaan. Puutteistaan huolimatta HAKA on saavuttanut melkoisen suosion. Jotkut palokuntasopimukset jopa edellyttävät palokunnilta sen käyttöä. Ja vieläpä siten, että pelastuslaitoksellekin tulee antaa oikeus nähdä pelastustoimen kannalta olennaisia tietoja. Luottamus on hyvä, mutta valvonta on parempi (V.I. Lenin). Jo alusta alkaen jotkut harhaluuloiset ovat kyseenalaistaneet HAKAn tietoturvaa ja kysyneet itseltään, ketkä kaikki saattavat HAKAsta mitäkin nähdä. Onko HAKAn luottamuksellinen tieto turvassa? Onko palokuntayhdistys todella ainoa, joka pääsee arkaluontoisiin tietoihin, joita tarvitaan palokunnan yhdistystoiminnassa, mutta ei missään muualla? Nyt on selvinnyt, ettei ole. Ilmeisesti ei ole koskaan ollutkaan. Väitetty harhaluulo olikin oikea tieto! Pelastuslain mukaan pelastuslaitos saa tietyin ehdoin ja nimenomaan pelastustoiminnan toimintavalmiuden varmistamiseksi ja resurssien sunnittelua varten pitää yllä pelastustoimintaan osallistuvista henkilöistä rekisteriä, josta ilmenee nimi, henkilötunnus, yhteystiedot ja paloalan koulutus. Palokuntayhdistyksen koko jäsenistön jatkuvalle urkinnalle Pelastuslaki sen sijaan ei anna pelastuslaitokselle minkäänlaista lupaa. Itse asiassa Henkilötietolaki kieltää sen. Huhuja on toki kauankin kiertänyt, että muitakin tietoja olisi pelastuslaitoksissa katsottu ja jopa sorkittukin, mutta huhuja on aina torjuttu: Tietojen joutuminen vääriin käsiin on mahdotonta. Palokunnan sisäisessä toiminnassa asia on toisin. Yhdistyslaki velvoittaa yhdistystä pitämään jäsenistään rekisteriä, jonka sisältö on yhdistyksen ja jäsenen välinen asia. Yhdistys rekisteröi, mitä yhdistyksen toiminnan kannalta on tarpeellista rekisteröidä paperiseen kortistoon tai vaikkapa HAKAan. Tähän jäsen suostuu liittyessään jäseneksi ja tätä varten HAKAkin on aikonaan rakennettu. Mutta moniko palokuntalainen on samalla tietoisesti antanut pelastuslaitokselle oikeudet nähdä muutakin kuin sitä, mitä pelastuslaki sallii? HAKAn uusi ohjeistus avaa keskustelun siitä, mitä tietoja oikeasti tarvitaan yhdistystoiminnassa. Hyvä niin. On varmaankin tietoja, joita ei välttämättä tarvitakaan, mutta sen sijaan jo nuoriso-osaston jäsenten allergioiden kirjaaminen helpottaa joulujuhlan aterian suunnittelua. Tiedot ovat yhdistykselle hyödyllisia, mutta ne eivät kuulu pelastuslaitokselle. HAKAn uusi ohjeistusdokumentti on viekkaasti koottu. Se tavallaan takautuvasti langettaa vastuun HAKAan viedyistä tiedoista palokuntayhdistykselle, vaikka todellinen vastuu tietoturvasta onkin rekisterinpitäjällä eli SPEKillä. Tekninen rekisterinpitäjä vastaa siitä, että luottamuksella syötetyt mahdollisesti arkaluontoiset tiedot eivät vuoda ulkopuolisille. HAKAn tietoturvasta on syksyllä levinnyt epäilyksiä siitä, että palokunnan syöttämiä luottamuksellisia henkilötietoja katsotaan palokuntayhdistyksen ulkopuoleltakin. Siksikö tämä uusi ohjeistus on nyt julkaistu? Jos on, niin uudessa ohjeistuksessa on nyt raukkamainen vastuun salavälttelyn maku. Vika ei olekaan HAKAssa vaan palokuntayhdistyksen käyttäjissä. Että sillä tavalla. Kriisitiedottamisen alkeet näyttävät rekisterinpitäjällä jääneet sisäistämättä: ilmeiset faktat pöydälle ja nopeat korjaustoimenpiteet, niin uskottavuus saattaa pelastua! HAKA on osa pelastustoimen järjestelmää. Sen kenttäuskottavuus ei ole täysin yhdentekevä asia. Aika osoittaa, perataanko HAKAn turvallisuusaukot SPEKin toimesta, vai siten, että joku palokuntalainen pyytää poliisin virka-apua ilmeisen laittoman urkinnan selvittämiseksi. Poliisillahan on tällaisesta kokemusta. Yleensä tietojenkäsittelyyn liittyy jo huollon varmistamiseksi jonkinlainen lokitoiminto. Jääkin nähtäväksi, onko HAKAssa sellainen, ja jos on, niin ovatko sen tiedot varmassa tallessa eli yllättäviltä vahingoilta suojassa. Näyttää ilmeiseltä, että HAKAn turvallisuutta epäilleet ovat aina olleet oikeassa. Nyt ulosteet ovat iskeneet puhaltimeen, toteaa SATUNNAINEN OHIKULKIJA Vihdoin realitya (lausutaan riölitiä) pelastusalalle LÄMPÖKAMERAMIES ON jo pitkään ihmetellyt Palokuntalainen-lehden toimituskunnan intohimoista suhtautumista erilaisiin kisoihin ja visoihin. Tämän lehden perspuolella on ollut mitä ihmeellisimpiä kuva- ja sanavisoja melkein kyllästymiseen saakka. Täyttä potaskaa. Ihan turhaa painomusteen käyttöä. On uudistumisen aika. Pitää lähteä kentälle. Realityä, siis riölitiä sen pitää olla. LÄMPÖKAMERAMIEHEN PERIMMÄINEN tarkoitus on edistää pelastusalaa omalla palstallaan monimuotoisesti ja -puolisesti. Siksi on ihan oikean, pelastusalaa kehittävän reality-kisailun paikka. Lehden kevyet painomusteeseen perustuvat kisailut kalpenevat tämän rinnalla: DADAA! PELASTUSLAN KISSANRISTIÄISKISA 2016 LÄMPÖKAMERAMIES JULISTAA avatuksi maailman ensimmäisen Kissanristiäiskisan miehille ja naisille nuoria ja varhaisnuoria unohtamatta. Kisaan on oikeutettu osallistumaan jokainen, joka kokee pelastusalan jotenkin läheiseksi, mutta ei välttämättä. PALOPÄÄLLYSTÖPÄIVÄT, VARAUTUMISEN opintopäivät, Pelastustoimen ajankohtaispäivät, Jehu-malja, SPAL:n vuosikokoukset, SSPL:n vuosikokous, Nouhätä, SPPL:n jouluglögit, Opetusalan turvallisuusfoorumi, Pelastusalan neuvottelupäivät, Sosiaali- ja terveysalan turvallisuusfoorumi, Opiskelijoiden palopäällystöpäivät, alueleiri, Turvallinen Suomi, Päivä paloasemalla, Pelastusopiston ja -koulun kauden avajaiset ja päättäjäiset, palomestarikurssien kurssijuhlat, Turvallisuusmessut ILMOITTAUTUMISET KISAAN sähköpostilla osoitteeseen com mennessä. Voit ilmoittaa tähän myös jonkun tuttavasi tai tuntemattoman! KISSANRISTIÄISKISAN VOITTAJA valitaan Lämpökameramiehen yksinvaltaisella päätöksellä. Valintaan vaikuttavat kymmenet eri osatekijät sekä tärkeimpänä osanottajien mystery shopping -tyyppinen seuraaminen mm. em. tilaisuuksissa. Lämpökameramies nimittäin liikkuu kaikkialla aistit herkkinä. Watch out! P.S. LÄMPÖKAMERAMIES suosittelee kisan osanottajille älypuhelimiin ladattavaa Periscope-sovellusta, jolla voi todentaa mukana olonsa ristiäisissä ihan livenä. POSTIA LÄMPÖKAMERAMIEHELLE Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen 32 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 33

18 TEKSTI JA KUVAT SASU MÄKINEN Mayday, Mayday Kotka Maritime Centre järjesti elokuun lopussa suuren meripelastusharjoituksen yhteistyössä Suomenlahden merivartioston, Kymenlaakson pelastuslaitoksen ja Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carean kanssa. Harjoituksessa testattiin eri tahojen yhteistoimintaa aluksenjättötilanteessa, veden varaan joutuneiden pelastamisessa sekä pelastettujen siirrossa ja vastaanottamisessa maihin. Pelastuslaitos harjoitteli massiivista evakuointia Lähtötilanteena harjoituksessa oli matkustaja-aluksen karilleajo Kotkan rannikolla. Karilleajon seurauksena aluksen pohja repeytyi. Repeytymisen seurauksena alus alkoi vuotaa siten, että aluksen päällikkö päätti aloittaa matkustajien evakuoinnin. Aluksella oli kuvitteellisen onnettomuuden sattuessa noin 50 matkustajaa. Suoranaisiin ongelmiin ei törmätty Todellisessa tilanteessa Kymenlaakson pelastuslaitos saa viidessä minuutissa liikkeelle kaksi meripelastusyksikköä, jotka miehittävät Kotkan ja Haminan työvuorot. Noin minuutissa lisäapuun ennättää kolmesta neljään sopimuspalokuntien Virojoen, Tiutisen, Siltakylän ja Pyhtään VPK:n miehittämää yksikköä. Lisäksi vapaavuorot pystyvät miehittämään noin puolessa tunnissa kahdesta kolmeen pelastusyksikköä. Palomestari Simo Norema Kymenlaakson pelastuslaitokselta kertoo harjoituksen sujuneen pääosin hyvin. Alussa oli hiukan odotusta verrattuna alustavaan aikatauluun, mutta kaikki sovittu saatiin harjoiteltua, Norema kertoo. Hänen mukaansa suoranaisiin ongelmiin harjoituksessa ei törmätty. Maissa laiturialueella kaikki evakuoitavat on otettava viranomaisten haltuun, jotta kukaan ei katoa ja kaikki siirtyvät oikeisiin paikkoihin. Kun evakuoivia aluksia on paljon, tarvitsee rannassa olla satamaluotsi alusten rytmitystä varten, Norema mietti harjoituksen jälkeen. Evakuoitujen kokoamiskeskus kerää eri toimijat yhteen Vesistöalueella tapahtuvan suuronnettomuuden seurauksena maihin perustetaan evakuoitujen kokoamiskeskus. Kokoamiskeskukseen kootaan työvuorojen, vapaavuorojen, päällystön ja sopimuspalokuntien henkilöstöä. Pelastustoimi osallistuu meripelastustehtäviin kokoamiskeskuksen yleisjohtajan roolissa. Lisäksi pelastustoimen tehtäviin kuuluu järjestää yhteys operatiiviseen meripelastustoiminnan johtajaan ja muihin tarpeellisiin tahoihin. Evakuoitujen kokoamiskeskus toimii samalla usein myös onnettomuusalueen henkilöstön, materiaalin ja kuljetusten huoltoetappina ja välivarastointipaikkana. Kokoamiskeskuksen toimintaan osallistuvat tahot suunnittelevat tarkemmin edellä mainittujen tehtävien järjestämisen alueellisesti ja kirjaavat valmisteluiden järjestelyvastuut eri toimialojen varautumissuunnitelmiin. Todellisessa tilanteessa Kymenlaakson pelastuslaitos saa viidessä minuutissa liikkeelle kaksi meri-pelastusyksikköä, jotka miehittävät Kotkan ja Haminan työvuorot. Noin minuutissa lisäapuun ennättää kolmesta neljään sopimuspalokuntien miehittämää yksikköä. 34 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 35

19 Eri viranomaisten tehtäviä evakuoitujen kokoamiskeskuksessa OHJEELLINEN VASTUUJAOTTELU ei ole sitova, vaan se on tarkoitettu helpottamaan alueellista varautumista: Rajavartiolaitos Asettaa yhteyshenkilön evakuoitujen kokoamiskeskukseen Poliisi Pitää yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta Kerää ja rekisteröi evakuoiduilta henkilötiedot, osoitteet, tiedot mahdollisista kanssamatkustajista ja omaisista Järjestävä taho päätetään erikseen: Valmistellaan tilat kokoamiskeskuksen tehtävien hoitamiseksi tarpeellisiin tiloihin Avataan yhteysnumerot ja vastataan tiedusteluihin Järjestetään kokoamiskeskuksen alueelle ilmakuljetuksia varten riittävät helikopterien laskeutumis- ja Pelastusviranomainen Toimii evakuoitujen kokoamiskeskuksen toiminnoissa yleisjohtajan roolissa Järjestää yhteyden operatiiviseen meripelastustoiminnan johtajaan ja muihin tarpeellisiin tahoihin sekä tiedot lähimmästä omaisesta tai yhteyshenkilöstä, jolle onnettomuudesta voidaan tarvittaessa ilmoittaa Antaa järjestely- ja hoitoalueella vaadittavat henkilö- ja kulkukortit odotusalueet Menehtyneitä ja onnettomuudesta selvinneitä ei tule koota samaan tilaan Perustetaan TUJE (Tukitoimintojen johtoelin) Luokittelualueelle järjestetään riittävä tulkkaus Sosiaali- ja terveysviranomainen Vastaanottaa ja siirtää evakuoidut kuljetusvälineistä suojatiloihin Huolehtii ilman huoltajaa olevista lapsista Erottaa hoitoa tarvitsevat henkilöt loukkaantumattomista Siirtää hoitoa tarvitsevat henkilöt loukkaantuneiden hoitopaikkaan Ohjaa loukkaantumattomat henkilöt järjestely- ja huoltoalueelle, jossa: huolehditaan ilman huoltajaa olevista lapsista tarkistetaan henkilöiden kunto, jossa todetaan mahdollisesti tarvittavat terveydenhuollon palvelutarpeet (kuten säännöllinen lääkitys) järjestetään psykososiaalinen tuki järjestetään yhteydet omaisiin (sisältäen myös puhelinja internetyhteyksiä sekä mobiililaitteiden latausmahdollisuudet) hoidetaan ruokahuolto ja tarvittaessa vaatetetaan evakuoidut järjestetään kuljetus kokoamiskeskuksesta majoituspaikkaan tai jatkoyhteydet HARJOITUSINFO ELOKUUSSA JÄRJESTETTYYN harjoitukseen osallistui useita pintapelastus- ja ensihoitoyksiköitä Suomenlahden merivartiostosta sekä Kymenlaakson pelastuslaitokselta. Harjoituksen matkustajat olivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston opiskelijoita. Lisäksi harjoitukseen osallistui Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ensihoidon opiskelijoita. Maalialuksena harjoituksessa toimi Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston koululaiva Katarina. KOTKA MARITIME Centre on Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston yhteinen merenkulun koulutusja simulaattorikeskus. Lähtötilanteena harjoituksessa oli matkustaja-aluksen karilleajo Kotkan rannikolla. Karilleajon seurauksena aluksen pohja repeytyi. Repeytymisen seurauksena alus alkoi vuotaa siten, että aluksen päällikkö päätti aloittaa matkustajien evakuoinnin. 36 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 37

20 Suomen Sokerin tehdaspalokunta 50 vuotta Suomen Sokerin sokeripuhdistamo siirtyi Helsingistä Kirkkonummen Kantvikiin vuonna Kun uusi tehdas aloitti toimintansa, perustettiin tehtaalle heti myös tehdaspalokunta. Palokunta on historiansa aikana kokenut niin nousu- kuin laskukausia. Tänään tehdaspalokunta on aktiivinen turvallisuustoimija Kantvikin tehdasalueella. TEKSTI SUSANNA SÖDERLUND KUVAT SUOMEN SOKERI OY Tehdaspalokunnan ensimmäinen vetäjä oli Rolf Hagelin. Hänellä oli alkuvaiheessa apunaan kymmenkunta palomiestä. Tehdaspalokunta harjoitteli kerran viikossa muun muassa savusukellusta, sammutusta ja pelastamista eri olosuhteissa. Paloauton tehdaspalokunta hankki vuonna Fargo-merkkinen auto tuli tiensä päähän kahdenkymmenen palvelusvuoden jälkeen. Se oli epäkäytännöllinen, koska palopumppu oli keskellä paloautoa ja miehistötiloja oli vähän. Uudesta autosta potkua toimintaan Uusi paloauto saatiin joulukuussa Uuden auton myötä palokunnan toiminta aktivoitui ja kehittyi ammattimaisemmaksi. Tehdaspalokunnalla oli savusukellus-, kemikaalisukellus-, vesisukellus- ja öljyntorjuntavalmiudet. Harjoituksia pidettiin kerran viikossa. Savusukellusharjoitukset pidettiin pimeässä kellarissa. Kemikaalisukellusharjoituksia simuloitiin ja niissä muun muassa neutraloitiin kalkilla tehtaan rikkihapposäiliö. Tehdaspalokuntalaiset tekivät myös useita sukellustöitä, muun muassa Kantvikin sataman etelälaiturin eteläpään painumisen tarkkailua. Vuosien varrella sammutustyötä on harjoiteltu myös aidoissa olosuhteissa. Kirkkonummella sijainnut autiotalo määrättiin hävitettäväksi. Paras tapa oli polttaa talo hallitusti. Tehdaspalokunta teki sen harjoitusmielessä yhdessä Kirkkonummen palokunnan kanssa. Aktiivista toimintaa hiljaisten vuosien jälkeen Vaikka tehdaspalokunta on ollut toiminnassa koko tehtaan historian ajan, koki se vuosituhannen alkupuolella pitkän hiljaisemman jakson. Kolmisen vuotta sitten palokuntaa oltiin jo virallisesti lopettamassa ja kaluston myyntiä suunniteltiin. Ennen lopettamista päätettiin kuitenkin vielä kerran kysyä, löytyisikö palokunnalle vetäjä ja saataisiinko innokkaita uusia tehdaspalokuntalaisia kokoon luvun alkupuolelta asti palokunnassa mukana ollut Kyösti Oinonen suostui vetäjäksi ja rekrytointikierroksella saatiin kuin saatiinkin innostunut palomiesjoukko kasaan. Tehdaspalokunnan vahvuus on nyt 18 palomiestä ja se harjoittelee aktiivisesti joka toinen viikko. Palokunta on tehtaan tärkeä turvallisuustoimija Tehdaspalokunnalla on tärkeä rooli tehtaan turvallisuudessa ja se tekee paljon myös ennaltaehkäisevää työtä. Palokunta on ollut mukana varmistamassa turvallisuutta eri projekteissa, Kuvassa tehdaspalokunta 014 palomiehet vasemmalta oikealle: Tehdaspalopäällikkö Kyösti Oinonen, palomestari Toni Honkala, Esa Tirroniemi, Juha Riiali, Tero Willman, Jorma Lehtonen, Aleksanteri Lehessaari, Anssi Lehtovaara, Keijo Eteläniemi, Juha Kortelainen ja Toni Kortelainen. muun muassa viime kesänä palokunta teki palovartiointia, kun tehtaan raakasokerisiilon elevaattoria remontoitiin. Palokunta on päässyt harjoittelemaan toimintaa myös käytännössä, sillä tehtaalla on ollut useita palohälytyksiä. Hälytykset ovat onneksi olleet vikahälytyksiä, mutta tehdaspalokunnan tärkeyden ne ovat silti todistaneet: tehdaspalokunta on paikalla noin neljässä minuutissa hälytyksestä, kun pelastuslaitosta saatetaan joskus joutua odottamaan, jos se on työtehtävissä kauempana. Yleensä pelastuslaitoksen yksiköt tulevat kuitenkin paikalle nopeasti, mutta tehdaspalokunnan tekemä esiselvitys nopeuttaa pelastustyötä. Pelastuslaitos on aina arvostanut kovasti tehdaspalokunnan apua, sillä tällaisissa tehdasrakennuksissa paikallistuntemus on erityisen tärkeää. SUOMEN SOKERI PÄHKINÄNKUORESSA SUOMEN SOKERI Oy ja sen emoyhtiö Sucros Oy vastaavat sokerituotteiden valmistamisesta, myynnistä ja markkinoinnista Suomessa. Yritykset ovat osa saksalaista Nordzucker AG:tä, joka on Euroopan toiseksi suurin sokerinvalmistaja. Suomen Sokeri Oy ja Sucros Oy ovat Suomen ainoat kotimaisten sokerituotteiden valmistajat. Raaka-aineina käytetään suomalaista sokerijuurikasta sekä muun muassa Afrikasta ja Etelä-Amerikasta tuotua ruokosokeria. Kuluttajatuotteet markkinoidaan Dansukker-tuotemerkillä. 38 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 39

21 VILLIMIES Tietysti me kaikki toivomme että palokunta ei koskaan joutuisi tositoimiin. Hälytykset tekstarilla Tehdaspalokuntalaiset saavat hälytyksestä heti ilmoituksen tekstiviestillä ja kaikki tehdasalueella olevat palomiehet kokoontuvat heti palotallille odottamaan lisäohjeita tehdaspalopäälliköltä, joka käy tarkistamassa hälytyksen tarkan sijainnin. Sen jälkeen osa siirtyy hälytyspaikalle ja osa jää opastamaan paikalle tulevaa pelastuslaitosta. Tehdaspalokunta harjoittelee tiistaisin noin kahden viikon välein, joskus harjoituksia on useamminkin. Harjoituksissa käydään läpi välineiden käyttöä ja erilaisia pelastustilanteita. Kerran vuodessa pidetään isompi harjoitus yhdessä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa. Näissä tilaisuuksissa on harjoiteltu siilosta pelastautumista ja kemikaalivuoto-onnettomuudessa toimista. Harjoitukset ovat saaneet paljon kiitosta pelastuslaitoksen henkilöstöltä, sillä hekin harjoittelevat mielellään pelastamista oikeissa olosuhteissa tehdasrakennuksessa. Koulutus jatkuvaa Tehdaspalokunta on myös kouluttautunut ahkerasti. Tehdaspalopäällikkö Kyösti Oinonen ja palomestari Toni Honkala ovat käyneet teollisuuspalopäällikön koulutuksen ja savusukelluskoulutuksen. Heidän lisäkseen palokunnassa on yksi pätevä savusukeltaja ja viisi palokuntalaista on läpäissyt savusukeltajan kuntotestin, mutta eivät valitettavasti vielä ole mahtuneet koulutukseen. Neljä palokuntalaista on käynyt konemiehen koulutuksen. Tuotantojohtaja Sune Berghäll arvostaa tehdaspalokunnan aktiivista ja innostunutta otetta. Palokunnalla on vahva rooli tulipalojen ehkäisemiseen, henkilökunnan koulutukseen ja asennemuokkaukseen liittyvissä asioissa, mutta mahdollisen tulipalon sattuessa se voi myös osallistua alkusammutukseen, opastukseen ja jälkivalvontaan. Tietysti me kaikki toivomme että palokunta ei koskaan joutuisi tositoimiin. Valitettavasti kokemukset sekä omalta laitokseltamme että vastaavilta tehtailta ulkomailla osoittavat että tälläkin toimialalla on omat riskinsä. Ennen nykyistä sammutusautoa Suomen Sokerin palokunta liikkui jenkki-fargolla. Tehdaspalokunta harjoittelee täysin samoja asioita kuin vpk:t. Pelastustoimesta valtakunnallinen toimija HELSINGIN PELASTUSKOMENTAJA Simo Weckstén on viime aikoina puolustanut ansiokkaasti Suomen pelastustoimea. Hän on sanonut, että pelastustoimi tulisi nostaa poliisin, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen rinnalle vastaavanlaiseksi valtakunnalliseksi toimijaksi. Kannatan lämpimästi pelastuskomentajan julkituomia ajatuksia. Toivon myös, että mahdollisimman moni muu pelastusalan vaikuttaja yhtyy Wecksténin mielipiteisiin julkisesti. Alan järjestöt ottavat harvoin kantaa tällaisiin kysymyksiin. Miksi? Muun muassa sotilaat toimivat yhtenä rintamana puolustusvoimien toimintaedellytysten puolesta tukenaan kaikki maanpuolustusjärjestöt. Herätys pelastuskomentajat, SPPL, SPEK, pelastusliitot ja muut alan toimijat! Wecksténin mukaan valtakunnallinen pelastustoimi tulisi rakentaa viiden toiminta-alueen pohjalle. Nykyiset 22 aluetta ovat hänen mukaansa aivan liian pieniä: Jos halutaan voimakkaita alueita, jotka pystyvät todella itsenäisesti vastaamaan valtakunnan tason haasteisiin, ei niitä voi viittä enempää olla. Tällä hetkellä pelastustoimi on liian heikko toimija valtakunnallisella tasolla ja roikkuu historiallisessa roolissaan paloviranomaisena. Pelastuslaitoksista pitää tehdä merkittävä sisäisen turvallisuuden toimija. Elämme tällä hetkellä kriisien aikaa. Varautuminen ja kriisitoimintakyky pitää nostaa korkeammalle tasolle. Nykyisellään se ei ole riittävä. Uudistuvassakin pelastustoimessa on sopimuspalokunnilla suuri merkitys. Maan pinta-alasta tulee jatkossakin olemaan noin 90 % aluetta, jossa pelastustoimen ensilähdön hoitaa sopimuspalokunta. Myös suurissa taajamissa tulee sopimuspalokunnilla olemaan tärkeä rooli. Olemme mukana noin 60 % pelastustoimen hälytystehtävistä. Viime vuonna paloauto lähti hälytystehtävään kertaa sopimuspalokunnan tallista. Uudistusta ei kannata pelätä. Muutos ei tule heikentämään sopimuspalokuntien tärkeää asemaa Suomen pelastustoimessa. Vapaaehtoistoiminta on osa sopimuspalokuntatoimintaa Jo Suomen ensimmäisessä palolaissa nähtiin tarpeelliseksi varmistaa palokuntien lähtö hälytystehtäviin. Siksi lain laatija edellytti palokuntayhdistyksiltä sopimusta. Tehtäviin tuli suhtautua pelkkää vapaaehtoisuutta vahvemmin. Sopimuksellisuus oli lain laatijan loistava oivallus. Jos toiminta olisi jäänyt vain vapaaehtoiseksi, meillä ei enää olisi näin vahvaa kolmannen sektorin henkilöstöön perustuvaa palokuntajärjestelmää sopimuspalokuntia. Arvostan kovasti vapaaehtoista toimintaa. Sopimuspalokuntien jäsenet tekevät usein myös vapaaehtoista työtä palokuntayhdistysten hallinnossa, nuoriso-, nais-, veteraani- ja tukitoiminnoissa. Tätä työtä tarvitaan, jotta sopimuspalokuntatoiminta voi menestyä. Tämän tarkastelun jälkeen en voi kuin ihmetellä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöä, joka on aiemmin aina aika ajoittain suhtautunut nihkeästi siihen tosiasiaan, että osassa palokunnista maksetaan jäsenille korvausta sopimuspalokuntatoiminnasta. Nyt he alkavat tämän jo tunnustaa, mutta se tapahtuu venyttämällä vapaaehtoisuuden käsitettä siten, että nyt ei palkkiottomuutta tulisikaan keskusjärjestön mielestä pitää vapaaehtoisuuden ehdottomana kriteerinä. Tämä käy ilmi SPEKin lausunnosta Valtiovarainministeriön vapaaehtoistyön koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittäneen työryhmän raporttiin. Keskusjärjestöä ei häirinnyt yhtään, että on myös toinen kriteeri, joka erottaa vapaaehtoistoiminnan sopimuspalokuntatoiminnasta. Sopimuspalokuntatoiminta ei ole kaikille avointa. Sopimuspalokuntatoimintaan voi osallistua vain sellainen henkilö, joka täyttää useita erilaisia kelpoisuusehtoja. Sopimuspalokuntatoiminta on sopimuspalokuntatoimintaa ja vapaaehtoinen toiminta on vapaaehtoista toimintaa, vaikka se ei sopisikaan SPEKin strategiaan. VILLIMIES Isto Kujala 40 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 41

22 Pelastushallinnon uudistus on käynnistynyt Vapaaehtoisresurssit tehokäyttöön TEKSTI SILVIO HJELT KUVA PIXABAY Kun viimeisintä pelastuslakia rustattiin kokoon, esitettiin sopimuspalokuntien suunnasta rakentava lisäresurssiehdotus: sitoumuksen tehneen ja koulutetun sopimushenkilöstön käyttö valistusta läheltä liippaavaan palotarkastustoimintaan*. Silloin ajatus torjuttiin jyrkästi. Tilanne on aivan yllättäen muuttunut. Pelastushallinnon ja lainsäädännön uudistamisen yhteydessä tulee vapaaehtoisresurssien käyttö ottaa uudelleen esiin. Sopimuspalokuntalaisten käytön mahdottomuutta palotarkastustoimintaan perusteltiin aikanaan EU-säädöstöön mukautetun perustuslain pykälillä. Sama EU-säädöstö sitoi muitakin maita, mutta niissä asia oli kuitenkin ok. Nykyisen pelastuslain muodostumisen jälkeen on muun muassa keksitty PSR:n Innovaatiopalkinnon saanut palotarkastusmainen omavalvontamenettely. Ja kas kummaa, se mikä ei sisäministeriön korkeille virkamiehille ja pelastusjohtajien enemmistölle mitenkään käynyt, käy nyt aivan hyvin. Tänään sopimuspalokuntia pidetään pääkaupungissa mitä sopivimpana tahona omavalvontakuvion pyörittämiseksi. Lomakkeita lähetetään, palokuntalaiset käyvät avustamassa kansalaisia toisaalta lomakkeiden täytössä ja samalla tekemässä valistustyötä kädestä pitäen, kansalaisen suostumuksella. Jos kansalainen ei haluakaan valistusta, neuvontaa tai palauttaa lomakkeen, niin paikalle kaartaakin viranomainen suorittamaan perinteisen palotarkastuksen. Kyseessä on juuri sellainen järjestely, jota aikoinaan ehdotettiin sisällytettäväksi pelastuslakiin (katso faktaboksi). Näin säästyy virkaresursseja vaikeita erityiskohteita ja niskottelevia varten. Kaikki ovat tyytyväisiä. Onko perustuslaki muuttunut vai pyöritetäänkö toimintaa perustuslain vastaisesti? Viime aikoina on alettu kyseenalaistaa, onko perustuslakimme tiukka tulkinta mm. viranomaistoimintojen osalta jo aikansa elänyt. Esimerkiksi onkin nostettu nimenomaan pelastustoimi, joka muun muassa EU-Tanskassa on osittain liiketoimintaa eikä viranomaismonopoli. Samaan aikaan on toisaalta todettu, että koska poliisin resurssit näyttävät maahanmuuttoaallon myötä äkillisesti hupenevan, olisi Maaseutu täyttyy kausittain kaupunkilaisilla, jotka ovat tottuneet siihen, ettei tarvitse itse tehdä mitään, ei todellisessa hädässäkään. kai syytä ottaa apupoliisijärjestelmä pölypussistaan. Siihen ainoaksi vastaanpanijaksi on ilmennyt poliisin ammattijärjestö, jonka mielestä vaarana on laadun heikkeneminen ja toimien väheneminen. Jostain syystä tämäkin tuntuu oudon tutulta. Nyt on tuhannen taalan paikka pölyttää vanhoja rakenteita. Käytetäänkö tilaisuutta hyväksi ja tarkastellaanko pelastustoimea ennakkoluulottomasti vai jatketaanko entistä rataa, nykyrakenteita säilyttäen ja ainoastaan ylähimmeleiden joidenkin nimiä vaihdellen? Nyt on mahdollisuus nostaa koko pelastustoimen tuotantoketju kriittiseen tarkasteluun. Kun aluejako muuttuu ja isäntä- sekä rahoituskuvio rakentuvat uuteen uskoon, voisi samalla analysoida alan kaikkia toimintoja ja käytettävissä olevia resursseja. Käytetäänkö niitä nykyisen pirstaleisen järjestelmän puitteissa edes jollakin alueella mahdollisimman tehokkaasti? Toistaiseksi ollaan päivittäisissä tehtävissä selviydytty mahdollisimman vähäisellä vapaaehtoisvoimien käytöllä, mutta miten on jatkossa? Päivittäisissä tilanteissa sopimuspalokunnat toimivat siten kuin on toimittu aina. Mutta, jos tilanne muuttuukin laajaksi tai pitkittyy? Riittääkö silloin päivittäiselle vahvuudelle vaihtoresursseja? Useimmissa palokuntasopimuksissa asiasta ei ole sanan sanaa. Entä, jos tulee todellinen kriisi? Vapaaehtoisia todennäköisesti olisi käytettävissä, mutta voidaanko suuria vapaaehtoisjoukkoja tehokkaasti hallita nykyisen lainsäädännön puitteissa? Vai olisiko syytä pohtia sitäkin asiaa ihan erikseen? Ja miten on pelastusalan palveluiden tarjoaminen syrjäseutujen asukkaille tulevaisuudessa? On ennakoitavissa, että syrjäseutujen kantaväestö vähenee samalla kun väestömääräheilahtelut lisääntyvät. Maaseutu täyttyy kausittain kaupunkilaisilla, jotka ovat tottuneet siihen, ettei tarvitse itse tehdä mitään, ei todellisessa hädässäkään. Itse asiassa ei osata tehdä mitään. Kuka silloin tuottaa palokunnan lähipalvelut vai pitäisikö panostaa omasuojauksen parantamiseen? Onko kaikki pelastustoimen tehtävät todella suoritettava vahvuudella 1+3? Mihin voidaan käyttää niitä palokuntalaisia, joiden mielestä leuanvedot eivät olekaan keskeinen tekijä kun naapurin turvallisuudesta halutaan pitää huolta? Olemme suurten kysymysten ääressä. Nyt on oiva tilaisuus nostaa kissa pöydälle, koska juuri nyt kaikki palikat ovat iloisesti levällään! SUOMEN SOPIMUSPALOKUNTIEN LIITTO ESITTI VUONNA 2007 UUTEEN PELASTUSLAKIIN MM. SEURAAVAA: Sitoumus 5 :n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että vapaaehtoishenkilöstö voisi tehdä erillisen sitoumuksen, jolloin sitoumuksen tehnyt henkilö olisi vielä tiiviimmin kytketty pelastuslaitokseen. Tämä koskisi sekä suoraan pelastuslaitokseen työsuhteessa olevia toimenpidepalkkaisia että palokuntasopimuksen tehneen palokuntayhteisön puitteissa toimivia vapaaehtoishenkilöitä. Tällaisen erillisen sopimuksen tehneitä henkilöitä voitaisiin hyödyntää etenkin sellaisissa viranomaistoimituksissa, missä toimituksen kohde hyväksyy vapaaehtoishenkilöstön käyttöä. Tällaisia ovat mm. yksinkertaiset palotarkastukset, joiden keskeisin tehtävä on valistuksellinen ja joista asianomaisen koulutuksen saanut kokenut vapaaehtoishenkilö hyvinkin pystyy suoriutumaan. Näin voitaisiin vapauttaa ammattiresursseja vaikeampiin ja siten korkeamman koulutuksen edellyttäviin tehtäviin, sekä sellaisiin tehtäviin, missä asianomainen kohde ei hyväksy vapaaehtoisten käyttöä tai missä tarkastaja joutuu käyttämään viranomaisrooliin kuuluvia sanktioita ja pakkokeinoja. Tällaisesta tarkastustoiminnasta ehdotetaan tarkemmin säädettäväksi 36 :n täydennyksen muodossa. Palotarkastuksessa käytettävästä henkilökortista esitetään 89 :ään vastaava lisäys. SITOUMUS OLISI ehdotuksen mukaan voimassa siihen saakka, kun asianomainen henkilö on saavuttanut yleisen eläkeiän. Perusteluna on se, että kansalaisten kunto sekä fyysisesti että henkisesti kasvaa ikäpyramidin yläpäässä, jolloin myös pitkän kokemuksen omaava henkilö hyvinkin pystyy suoriutumaan sellaisista tehtävistä, jotka eivät välttämättä vaadi fyysistä huippukuntoa. Pidentämällä sitoumuksen käyttöaikaa voidaan tällaisia resursseja tehokkaammin hyödyntää. Myös kyseisen iän jälkeen voisi henkilöllä olla suostumuksensa mukaan mahdollisuus osallistua sopimuspalokunnan toimintaan, mutta hänelle ei jäisi enää sitoumuksesta johtuvaa henkistä velvoitetta osallistua esim. viranomaistehtävien suoritukseen. On selvää, että tällaisten tehtävien antaminen käytännössä edellyttää suunnitelmallisuutta, josta ei kuitenkaan liene tarpeen säätää laissa. Sitoumuksen sisällöstä, solmimisesta ja purkamisesta olisi tarkemmat määräykset valtioneuvoston asetuksessa. 42 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 43

23 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA TEKSTI JA KUVAT PEKKA KOIVUNEN Porin VPK:ssa nähtiin jo alueelliseen pelastustoimeen siirryttäessä erikoistumisen olevan yksi kaupunkipalokunnan elinehto. Kymmenen vuoden toiminta aluelaitoksen sopimuspalokuntana kypsytti ratkaisun, joka palokunnassa tehtiin vuonna 2013; palokunta hankkii täydellisesti varustetun raivausauton. Auto saapui Itäpuiston asemalle lokakuussa Apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus ja palomestari Ilkka Koski ovat tyytyväisiä vpk:n suurhankintaan. RSA145 riviin tammikuussa Porin VPK hankki raivausauton Porin VPK:ssa raivausauton hankinta valmisteltiin perusteellisesti. Tärkeä osa hankinnassa oli sen synkronointi pelastuslaitoksen suunnitelmiin. Koska valmistelun yhteydessä kävi ilmi, että täysveristä raivausautoa ei Porissa ole, eikä näytä lähitulevaisuudessa tulevankaan, päädyttiin ratkaisuun, jossa vpk hankkii auton ja pelastuslaitos avustaa kaluston hankinnassa. Lupaus vahvasta sivustatuesta laitoksen puolelta edesauttoi päätöksen tekemistä. Melkein puolen miljoonan yksikkö Scania-alustalle rakennetun raivausauton kokonaishinta on euroa. Pelastuslaitoksen kalustoa autoon on sijoitettu noin euron arvosta. Porin VPK:n autolle suunnittelema rahoituspaketti jakautuu kolmeen osaan. Pitkäaikaista lainaa otimme noin euroa ja PSR:n avustus oli euroa. Omasta kassasta löytyi loput. Olemme vuosien varrella säästäneet systemaattisesti varoja kalustohankintaan. Nyt rahalle tuli erinomainen sijoituskohde, sanoo Porin VPK:n puheenjohtaja Tarja Hakanen. Palokuntayhdistyksemme haluaa olla vahvasti mukana Satakunnan maakunnan turvallisuuden kehittämisessä. Ajoneuvokalustomme oli aikanaan kokonaan omaamme, mutta pelastuslaitoksen antaessa nykyään käyttöömme perusajoneuvot (sammutus- ja säiliöauto), päätimme sijoittaa omia resurssejamme erikoiskalustoon. Nyt rahalle tuli erinomainen sijoituskohde. -Tarja Hakanen Palokunnanpäällikkö Mikko Jönkkäri ei peittele tyytyväisyyttään. Haluamme palvella uudella yksiköllämme Porin lisäksi koko maakuntaa. 44 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 45

24 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA On hienoa, että yksittäinen palokunta tarjoaa lisäresursseja pelastuslaitokselle ja sitä kautta koko maakunnalle. -Kari Hannus INFO Alusta Scania P370 LB6x2*4 MNA CP 28 miehistöohjaamolla 13 litrainen 370 hv moottori Kääntyvä takateli Lehtijousitus edessä Ilmajousitus takana Onspot-ketjunheittolaitteisto Korirakenne Saurus RSC 20 Vesisäiliö 2000 l Pumppu Esteri D 240, keskiasennus Hydraulitoiminen generaattorijärjestelmä 400/230 VAC Saurus 15kVA Vinssi 6,8 tn, hydraulinen Nostin Palfinger Kalusto Purkukoura ja miehistökori Holmatro-pelastusvälinesarja Holmatro-tuentasarja Akkutyökalusarja Hydraulitoiminen vinssi 6,8 tn Nostoliinat ja erilaisia rakseja Sammutusauton peruskalusto Raivausautohankinta sai paljon ansaitusti alueellista julkisuutta. Kuvissa haastateltavina palokunnan päällikkö Mikko Jönkkäri ja puheenjohtaja Tarja Hakanen. Isäntäkunta tyytyväinen Kuten saattaa hyvin arvata, pelastuslaitoksen isäntäkunta Pori on hankintaan enemmän kuin tyytyväinen. Teknisistä asioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannuksen mielestä Porin VPK:n hankinta on oiva esimerkki kolmannen sektorin resurssien järkevästä käytöstä. Auto kalustoineen ja koulutettuine miehistöineen täydentää hienosti pelastuslaitoksen käytettävissä olevia resursseja. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa vastaavan auton hankkiminen pelastuslaitokselle olisi ollut todella vaikeaa. Satakunnassa Pori on keskeinen paikka ja auton käyttöalue kattaa siksi merkittävän osan maakuntaa. On hienoa, että yksittäinen palokunta tarjoaa lisäresursseja pelastuslaitokselle ja sitä kautta koko maakunnalle, pohtii Kari Hannus. Puolen tunnin sisällä vpk:n auto ehtii pääosaan maakuntamme kohteista. Pelastuslaitos: Erinomainen täydennys kalustopalettiin Satakunnan pelastuslaitoksen sammutusautot on pääosin varustettu ajanmukaisin raivausvälinein. Päivittäiset tilanteet hoituvat siksi kuten ennenkin. Porin VPK:n auton moderni kalusto kuitenkin sisältää kalustoa, jota ei pelastuslaitoksen muissa yksiköissä ole. Meillä on maakunnan kaakkoiskulmalla Kokemäen VP- K:n uudehko raivausauto ja pohjoisessa Kankaanpään asemalle sijoitettu, 1980-luvulla hankittu raivausauto. Porin VPK:n uusi auto on paljon kaivattu lisäresurssi maakunnan keskelle, sanoo kalustoasioista pitkään Satakunnan pelastuslaitoksella vastannut palomestari Ilkka Koski. Vakinainen henkilökunta perehdytetään RSA145:n kalustoon, mutta tilanteissa Porin VPK:n koulutettu miehistö tulee hoitamaan operoinnin. Tärkeätä on, että vpk kouluttaa riittävästi miehistöä erityisesti nosturin käyttöön, jotta joka lähtöön saadaan mies puikkoihin. Pyynnöstä liikkeelle RSA145 korvaa vasteissa aiemmin olleen Porin VPK:n toisen sammutusauton. Sitä ei toistaiseksi liitetä esimerkiksi yksikkölähdön liikenneonnettomuustehtäviin. Päivystävä palomestari arvioi tilanteen ja auton tarpeen näissä päivittäisissä tilanteissa ja pyytää yksikön tarvittaessa paikalle. Nykyisellään Porin VPK:lla on reilusti toista sataa hälytystä vuodessa. Kytkeminen kaikkiin alueen liikenneonnettomuustehtäviin aiheuttaisi hälytysmäärämme nousemisen todennäköisesti yli palokuntamme kestokyvyn, arvioi palokunnan päällikkö Mikko Jönkkäri. 46 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 47

25 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA One seven painevaahto yllätti kokeilussa Uusi sammutusjärjestelmä on todella tehokas Ulkoa varmistetaan liekkipalon sammuminen ennen savusukelluksen aloitusta. Suomen markkinoilla uusi vaihtoehtoinen sammutusjärjestelmä One seven oli esittely- ja kokeilukäytössä Porin Noormarkussa järjestetyssä talonpoltossa viime lokakuussa. Tämä saksalaisvalmisteinen järjestelmä osoitti kokeilussa ylivertaiset sammutusominaisuutensa. LISÄTIETOJA One seven on CAFS (Compressed air foam solution) painevaahtojärjestelmä, jossa veden sekaan sekoitetaan vaahtonestettä 0,3 0,6 %. Tästä muodostuva vaahtoliuos paineistetaan paineilmakompressorilla noin 9 barin suihkupaineeseen. Esillä ollut järjestelmä oli rakennettu Volkswagen Transporteriin, mutta asennus on mahdollista myös sammutusautoon. Käytettävissä on vaahtonesteet A-luokan (kiinteät aineet) ja B-luokan (nestepalot, AFFF-vaahto sekä AFFF-AR vaahto) palotilanteisiin. Ajoneuvossa on kiinteä letkukela, jossa on jäykkää 2 letkua 40 metriä. Letkua voidaan jatkaa työletkuilla, jotka selvitetään rullalta. Suihkuputkena toimii 25 mm reiällä varustettu suorasuihkuputki, jonka alla olevalla läpällä voidaan muuttaa suihkun suuntaa. Suihkuputken tilalle voidaan vaihtaa erikokoisia läpilyöntiputkia tai vaahtosinko. Vedenkulutus on noin 120 litraa minuutissa, joten vesivahinkojen riski pienenee. Järjestelmällä voi tehdä myös normaalia vesisammutusta ilman vaahtoa. Lisäksi saadaan tuotettua kuivavaahtoa esimerkiksi rakenteiden suojaukseen. Sammutustoiminta CAFS-järjestelmällä aloitetaan yleensä rakennuksen ulkopuolelta. Täyden palon vaiheessa olevan tilan rikkoutuneesta ikkunasta sammutetaan huonetila suuntaamalla suihku tilaan eri puolille. Palo sammuu muutamissa sekunneissa. Sammutustekniikka perustuu vaahdon erittäin hyvään kiinnittyvyyteen eri materiaaleihin sekä pintoihin. Tällä mahdollistetaan pyrolyysin pysähtyminen ja estetään palon uudelleen syttyminen. Liekkipalon ollessa ulkopuolelta sammutettu, voidaan tila joko aluksi tuulettaa koneellisesti tai aloittaa välittömästi savusukellus CAFS:ia käyttäen. Järjestelmä osoittautui tehokkuudeltaan poikkeuksellisen hyväksi ja nopeaksi. Norjalaisen edustajan mukaan Ruotsissa CAFS-järjestelmä asennetaan noin joka neljänteen sammutusautoon. Sammutustyön työturvallisuus ja tehokkuus paranee TEKSTI JARNO JOENSUU KUVAT NOORMARKUN VPK JA VILLE KAASINEN Kiinteässä kelassa on letkua 40 metriä. Järjestelmän ohjaus tapahtuu kosketusnäytöstä. merkittävästi tätä järjestelmää käytettäessä, joten voidaan olettaa, että Suomessakin CAFS:n käyttö tulee yleistymään tulevaisuudessa. Järjestelmän maahantuojana toimii Turvata Oy. Suomessa ensimmäisen käytännön harjoituksessa toteutetun esittelyn järjestivät Peter Kallio Turvata Oy:stä sekä norjalainen Daniel Apeland Nordic Fire and Rescue Service AS:stä. Seinä suojataan vaahdolla. Sammutus aloitetaan etäältä suoralla suihkulla. Suihku suunnataan eri puolille huonetilaa. 48 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 49

26 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA Rauplanin Blowhard BH 20 savutuuletin BLOWHAR SAVUTUULETIN on sekä akku- että verkkovirtakäyttöinen. Se on pieni koko ja akkukäyttöisyys helpottavat sen käyttöä. Savutuuletin on helppo kuljettaa ja varastoida sen kokonsa ansiosta. Kaksi BH-20 savutuuletinta mahtuu samaan tilaan kuin yksi vastaava teholuokan perinteinen tuuletin. Tuuletinta voidaan käyttää säädettävän puhallustehonsa ansiosta ylipaine- sekä tavallisena savutuulettimena. Tuulettimen akkua voidaan ladata jopa kertaa ja vaihto onnsituu automaattisesti verkkovirtaan. Uusi lämpökamera Suomen markkinoille Lämpökameravalmistaja FLIR Systems Inc. tuo yhdessä Dafo Oy:n kanssa uuden K-sarjan lämpökameransa Suomen markkinoille. K-sarjan lämpökamerat on suunniteltu vaativaan palo- ja pelastuskäyttöön. Uusi K2-malli täydentää jo olemassa olevaa valikoimaa (FLIR K45 ja K55) ja tuo vaihtoehdon malliston halvimpaan päähän. INFO Teho 17,33 m3/h Paino 18 kg- perusakulla 23 kg Mitat 60x60x25cm Akun kesto 20-80min Etäisyys ovelle 0,6-2,0m LISÄTIETOJA RAUPLAN OY rauplan@rauplan.com FLIR-LÄMPÖKAMERASSA ON toimintatiloja tulipalon eri vaiheissa käytettäväksi. Niitä voi hyödyntää myös henkilöetsinnässä ja pintapelastuksessa. Lämpökameraa voi käyttää yhdellä painikkeella sammutuskäsineet kädessä. Kolmen tuuman värinäytöltä on helppo erottaa yksityiskohdat. Värinäytöltä näkee keskipisteen lämpötilan, ja MSX-kuvanparannusteknologia auttaa erottamaan ääriviivat ja yksityiskohdat kuvasta. FLIR-lämpökamerat ovat pöly- ja vesitiiviitä (IP67) ja kestävät pudotuksen betonilattialle kahden metrin korkeudesta. Kaksi akkua antavat kahdeksan tunnin toiminta-ajan kameralle. FLIR K2 -lämpökameralla on rekisteröinnin jälkeen kahden vuoden takuu akuille, viiden vuoden takuu kameralle ja kymmenen vuoden takuu kameran sensorille. Kameran myyntipakkaus sisältää kameran lisäksi muun muassa kaksi akkua, pöytälaturin, kantohihnan ja tietokoneohjelmiston. Ajoneuvolaturi on erikseen tilattava lisävaruste. FLIR K2 on myynnissä nyt ja kameroiden toimitukset alkavat tammikuussa INFO 5 eri toimintatilaa käyttö yhdellä painikkeella 3 tuuman taustavalaistu värinäyttö paino akkuineen 0,7 kg toiminta-aika akulla noin 4 tuntia USB-liitäntä tietokoneeseen LISÄTIETOJA DAFO OY Lasse Moisio, puh Heikki Sillanpää, puh Interspirolta uusi kasvo-osa ja kantolaite INSPIRE-KASVO-OSASSA OVAT kaikki S-maskin ominaisuudet ja nyt siihen on lisätty pikakiinnitettävä hengitysventtiili. Hengitysventtiili sulkeutuu automaattisesti, kun raitisilmaluukku avataan tai, kun hengitysventtiili irroitetaan kasvo-osasta. Hengitysventtiili on helppo irroittaa ja kiinnittää. Maskissa on myös tukeva hihnasto. Kasvo-osaa on saatavilla kumista tai silikonista valmistettuna kolmessa eri koossa (Small, Standard, XL). Maski on yhteensopiva Spirocom-kommunikaatiojärjestelmän, HUD-näytön sekä silmälasiadapterin kanssa. INCURVE-kantolaitteen tekstii- liosat on minimoitu ja kantolaite on siksi kevyt ja helposti puhdistettava. Olka- ja vyötäröhihnat mukautuvat kehon mukaan. Korkeussäädettävä lantiohihna sopii eri mittaisille käyttäjille. Kantolaitteessa on myös useita kiinnitysmahdollisuuksia lisävarusteille. Säädinyksikkö voidaan kiinnittää pikakiinnityksellä ilman työkaluja. Kantolaitteen painojakauma on optimoitu; olkahihnat ja lantiovyö mukautuvat vartaloon mukaan. Olkahihnat ja lantiovyö liikkuvat myös toisistaan riippumatta. Kantolaitteessa on myös pelastuskahva, jonka avulla voi esimerkiski raahata loukkaantuneen savusukeltajan turvaan. LISÄTIETOJA POLARSAFETY OY Jani Ryhänen jani.ryhanen@polarsafety.fi info@polarsafety.fi puh PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 51

27 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA Pelec Minissä on istuimet kahdelle ja tavarateline sadalle kilolle tavaraa. Telamaastoajoneuvo Vaihtoehto mönkijälle Maastossa liikkumista varten Suomen palokunnilla on käytössään noin 270 mönkijää. Talvella palohenkilöstöä ja kalustoa liikuttaa maastossa noin kaksisataa moottorikelkkaa. Telamaastoajoneuvojen määrä palokunnissa on häviävän pieni, mutta kuinka kauan, riippuu Suomessa uusien pienten tela-ajoneuvojen toimivuudesta palokuntakäytössä. PALOKUNTALAINEN-LEHTI KÄVI tutustumassa venäläiseen Pelec-telamaastoajoneuvoon Porin Laviassa, jossa maahantuojan, Tmi Viestikyyhkyn toimitilat sijaitsevat. Koeajettavana oli Pelec Mini, kaksipaikkainen noin kolmesataa kiloa painava ajoneuvo. Venäläisvalmisteisessa Pelec Minissä on tilaa kahdelle hengelle ja sadalle kilolle kuormaa. Varsinaista kuormatilaa ei kuitenkaan ole. Pelec Mini kulkee maahantuojan mukaan syvässä lumessa, suossa, mudassa ja jopa vedessä. Lyhyessä koeajossa maahantuojan pihapirissä laite totteli hyvin kuljettajaansa ja osoittautui käteväksi kulkijaksi niin tasamaalla kuin maastossa. Pelec Minillä kaksi henkeä pystyy siirtymään helposti ja turval- lisesti tiettömien taipaleiden taa. Kaluston kuljettamiseen tämä valmistajan pienin malli soveltuu käytännössä silloin, kun siihen kytketään perävaunu. Suurempi Pelec Cruiser on tarkoitettu neljälle matkustajalle. Sen kantokyky on 400 kiloa. Tämän lisäksi Cruiser pystyy vetämään 600 kilon kuormaa. Pelec Transporter on malliston viisipaikkainen lippulaiva. Moottorivaihtoehtoja on bensiinistä dieseliin. Mallissa on myös kattava lisävarustevalikoima. Transportet voidaan räätälöidä moneen erikoistarkoitukseen. Naapurimaan valmistajat ovat tehneet siitä myös pelastuslaitosversion. Pelec Transporteria hallitaan kuten panssarivaunua. LISÄTIETOJA Pelec Miniä ohjataan kuten mönkijää. Kiinalaisvalmisteisen moottorin yläpuolella tavarateline. Pelecin Minin sarvissa maahantuoja Juha Kaunisto. Pelastuslaitoskäyttöön valmistaja suosittelee kuusipaikkaista Pelec Transporteria. 52 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 53

28 BRANDKÅRISTEN BRANDKÅRISTEN LEDARE TEXT SILVIO HJELT BILD PIXABAY Digitaliseringens tid är nu I verkligheten är säkerhetsbranschens dataprojekt fortfarande en veritabel röra. DIGITALISERINGENS HASTIGHET är hisnande. Varje vecka publiceras nya applikationer som förändrar människornas invanda sätt att verka och effektiverar vardagens funktioner. Största delen av finländarna använder dagligen olika applikationer såväl i sina smarttelefoner som i sina datorer. I FINLAND finns det utmärkt teknisk och kunskapsmässig beredskap att förverkliga en digitalisering av de mest olika funktioner ifall man så vill. Så har även gjorts, utom inom räddningsbranschen. Men vi har ju ERICA och hur många som helst datasystemprojekt, säger de som fattar beslut om saker och ting. Just det. I VERKLIGHETEN är säkerhetsbranschens dataprojekt fortfarande en veritabel röra. Det finns alldeles för många utvecklare med starka viljor. ERICAS försening är det mest synliga uttrycket för att allt inte är som det borde vara. INOM RÄDDNINGSBRANSCHENS arbetsfält har man inte fått ihop någon förståndig riksomfattande utveckling på digitaliseringens område, och så som det nu går till så får man det inte heller, eftersom 22 räddningsverk alla går sina egna vägar. I stora frågor är kompanjonsnätverket endast blådunster. Alla viktigare frågor löser man på annat håll utan att bry sig om vad man säger sig ha beslutat inom det av räddningsdirektörerna så prisade kompanjonsnätverket. Räddningsavdelningen är tills vidare tandlös. ETT EXEMPEL på en stor digitaliseringsfråga som man av någon orsak inte vill uppfatta som viktig är alarmeringen av räddningspersonalen. Frivilligsektorn har redan i över tio år upprepade gånger föreslagit ett utvecklande av alarmeringssystemet så att man skulle beakta branschens alla aktörer: personalen i huvudtjänst, avtalspersonalen, de olika frivilligaktörerna (VaPePa) och till och med privata säkerhetsaktörer. DIGITALISERINGEN HAR under de senast åren framskridit så mycket att man inte mera borde tala om endast alarmering utan om en administration av hela räddningsväsendets personalresurser. Idag finns det kommersiella personaladministrations- och kommunikationssystem som med endast små ändringar skulle kunna anpassas till räddningsväsendet. Dessa system skulle erbjuda helt nya möjligheter att effektivera räddningsverksamheten och vilket är det viktigaste de skulle ge de inbesparingar som man efterlyser. VARKEN FRÅN räddningsverkens ledning eller från inrikesministeriets håll har man hört någon enda kraftfull taltur som skulle förespråka ett utvecklande av ett administrations- och kommunikationssystem för räddningspersonalen. Digitaliseringen framskrider emellertid ofrånkomligt, och även räddningsbranschen måste vakna upp och agera. Skattebetalarna kommer inte mera länge att stillatigande se på medan man skjuter upp de kostnadsinbesparingar som kan uppnås genom en digitalisering. CHEFREDAKTÖR Pekka Koivunen Frivillig och frivillig en term men många tolkningar Samhället klarar sig inte utan frivilliga, men... Undantaget några enskilda olikatyckare börjar man numera vara överens om att samhället inte i längden klarar sig utan frivilliga. Men vad man menar med begreppet frivillig det är man inte lika överens om. Är avtalsbrandkårister som får personlig ersättning för sitt arbete frivilliga? Om inte, så vad är de då? Hur är det med dem som ibland får ersättning, ibland inte? Och dem vars arbete i praktiken genererar ersättning åt någon annan? Hur är det om den ersättningen är på årsbasis? Eller om den kallas understöd? Spelar arbetsvillkoren någon roll? Spelar hela saken någon roll?? 54 BRANDKÅRISTEN BRANDKÅRISTEN 55

29 BRANDKÅRISTEN BRANDKÅRISTEN Ingenting tyder på att samhällets resurser i framtiden kommer att räcka till för allt det goda man vant sig vid, för att inte tala om allt det ännu godare man önskar sig. Särskilt kanske inte i glesbygden, en glesbygd som åldras och avfolkas men dit stadsborna i stora skaror drar för att fira sin allt längre lediga tid. Stadsbor som betalar skatt till tätorter där all hjälp är framme inom några minuter. Folk som för länge sedan har tappat förmågan att reda sig själv i en olyckssituation. Vem skall hjälpa dem? Att myndighet skall ha en plan för hur akutfall skall skötas hjälper knappast då det faktiskt brinner. Myndighetssamhället står inför stora utmaningar. Utan frivilliga ingen akut närservice i glesbygden Är detta framtidens nödsamtal (under förutsättning att det inte är elavbrott, för då gäller plötsligt apostlahästarna): Den nödställda: Hjälp! Nödcentralen: Myndigheterna har ärende förbi era knutar på torsdag vid elvatiden. Försök klara er tills dess!. Behöver all hjälp faktiskt komma från myndighet? Med frivilliga i närheten kan det finnas akut närservice i glesbygden, annars inte. Åtminstone ingen som hinner fram medan det ännu är någon mening med att komma. Andras frivillighet har konkret betydelse för den personliga tryggheten. Borde lagstiftningen beakta den saken? Vem är frivillig? Vad menas med frivilliga? Frivilliga brandkåren? Förvisso, men inte i egenskap av frivilliga utan i egenskap av avtalsbrandkår, med temporär rätt att agera myndighet tills myndighet tar över, om den gör det. Manskapet då, är det frivilligt? Jo och nej. De flesta av avtalsbrandkåristerna får i själva verket någon form av ersättning för utfört arbete. Frivillig mot ersättning, vad är det? Särskilt om ersättningen klart ligger under gängse lön, eller betalas åt någon annan? Förstås, spelar det någon roll hur man klassificeras, det viktigaste är ju att allting sköter sig. Men det är nu det börjar brännas: Sköter sig faktiskt allting, i alla avtalsbrandkårer, på det sätt som lagstiftaren tänkt sig. Är avtalsbrandkårerna en del av tredje sektorn? Om inte, så vad är de? Kan man strunta i att hålla reda på begreppen. Har man råd med det? Tredje sektorn är en effektiv resurs endast om den faktiskt beaktas i planeringen. Då man planerar måste man veta vad man menar. Ur bristfällig planering följer ostrukturerat kaos och resursslöseri. För att inte tala om svagt rättskydd för de inblandade. Mellanting av typen semiprivilligt avtalsarbete existerar formellt inte. Avtalsbrandkårerna faller ur ramen EU har redan år 2008 fattat beslut om frivilligarbete, och frågan håller nu på att implementeras även hos oss. Finansministeriets arbetsgrupp vill definiera frivilligarbete enligt följande kriterier: det skall vara icke avlönat, utföras av fri vilja, vara till nytta för tredje part samt vara öppet för alla. På basen av det första kriteriet faller över hälften av avtalsbrandkårerna genast utanför ramarna. Och ersättning direkt till en förening är inte lön men dock ersättning, oberoende av om man valt att kalla den understöd. Kriteriet öppet för alla fäller sedan i sista hand bort resten. Allt sedan 1980-talet har samhället ställt formella krav på dem som deltar i släcknings- och räddningsarbete. Kanske alla inte tar just den saken helt bokstavligt men principen är klar: Operativt brandkårsarbete är inte för envar. Kan det då vara frivilligt? Tjänsteproducent eller... Men vad är brandkåristerna då, om de inte är frivilliga? Frivilligt ställer de upp, men är de trots det anställda, på egendomliga villkor? Inte heller det passar riktigt in, särskilt inte om lön eller annat vederlag inte hör till kutymen. Avtalsbrandkårer där personalen har personliga avtal gentemot räddningsverket kan på något vis rymmas in i den definitionen, men även där avviker många arrangemang på alla upptänkliga vis från vanliga anställningsförhållanden. Och resten, vad är de? Om man ser avtalsbrandkåren som en tjänsteproducent blir upplägget lika egendomligt. Inte blandar sig den som på civila marknaden köper en tjänst i hur tjänsteproducenten arbetar, men det gör förvisso månget räddningsverk då det gäller avtalsbrandkårerna. Och så har vi fortfarande det där med ersättning. Ersättning som antingen saknas helt och hållet, eller som erläggs ibland, eller vars nivå ligger långt under gängse nivå, eller som erläggs åt någon annan, exempelvis i form av understöd åt en allmännyttig förening. Relevanta definitioner saknas Om man går lite vidare och synar annat frivilligarbete inom räddningsbranschen, så blir saken inte alls klarare. Olyckor handhas av myndighet, med hjälp av associerade såsom exempelvis avtalsbrandkårer. Men t.ex. vid större oljeolyckor deltar utöver myndigheter och associerade organisationer även mer eller mindre spontant frivilliga. Åt dem skall man enligt lag erlägga skälig ersättning. Vad är det då för slags frivillighet? Ännu större olyckor vill man ju inte alls tänka på... Lagstiftningen oklar Hur man än vänder och vrider på frågan kvarstår faktum: Frågan om räddningsbranschens frivilligarbete saknar relevanta definitioner. Brandkårsarbetet fungerar av gammal vana medan modern lagstiftning för länge sedan gått andra vägar. Skapa lagstiftning som hanterar hela gråzonen! Det spelar kanske ingen egentlig roll, ifall saken inte har ett par viktiga sidor som inte alls kan hanteras på basen av nuvarande lagstiftning. Först kommer givetvis frågan om arbetsförhållande. All nuvarande lagstiftning om arbetsförhållanden, arbetstid, arbetarskydd, arbetshälsovård och liknande utgår från att det antingen är fråga om reguljära arbetsförhållanden eller fråga om företagande. Något mellanting av typen semifrivilligt avtalsarbete existerar formellt inte. Särskilt inte då det dessutom handlar om arbete som enligt lag tillkommer myndighet. Problem som uppkommer måste då hanteras på basen av lagstiftning som inte kan identifiera vad det egentligen är fråga om. Inte underligt att tolkningarna för det mesta antingen är helt obegripliga eller i alla händelser särdeles illa anpassade för det problem som skall lösas. Redan en så enkel sak som hur arbetsgivaransvaret skall fördelas har de mest underliga tolkningar (se sid 27-28). En orsak till detta är förstås att det handlar om pengar, som ingen vill betala. Skatt på mervärdet? En annan fråga är detta med skatt. Arbete genererar mervärde, och på det skall erläggas skatt. Och för arbete erläggs lön, och av lön avdras likaså skatt. Jaha, enkelt och klart, men om det inte erläggs någon lön, hur skall fiskus då få sitt av ett eventuellt mervärde? Talkoarbete har redan länge varit föremål för skattmasens intresse, men hittills har ingen vågat ge sig på denna det finska samhällets stöttepelare. I stället har man kommit med en del andra rätt intressanta tolkningar, vilka har varit föga ägnade att uppmuntra till frivilligarbete. Nåväl, att någonting är kontraproduktivt med tanke på helheten har aldrig bekymrat sanna byrokrater, eftersom helheten vanligen kommer på något annat moment. Konkurrens på civila marknaden Till sist kommer ju den moraliska frågan om när frivilligarbete skall anses få konkurrera med annans yrkesutövning. Den som utför frivilligt arbete mot en på sin höjd en nominell ersättning är kanske inte lika effektiv som en yrkeutövare, men dock vanligen mycket fördelaktig för samhället. Har samhället rätt att utnyttja frivilliga till sådant av vilket någon annan får sitt levebröd? Spelar volymen eller brådskan i det sammanhanget någon roll? Om saker måste göras och det inte finns företagare, får man då konkurrera? Skall alltså exempelvis en brandkår få konkurrera med forstpersonal om utryckningsartad röjning av kullfallna träd efter en storm? Hur är det om det inte stormat? Samma problematik gäller vattenkörning och liknande där brandkårerna för sin medelanskaffning traditionellt erbjudit tjänster som även kunde ha erbjudits av en företagare. Beskattaren har på den punkten dock varit rätt tydlig: en förutsättning för att ett allmännyttigt samfund skall erhålla befrielse från skatt på förvärvsinkomst har bundits till frågan om förekomsten av konkurrens med den civila marknaden. Konkurrerar man inte med någon finns inget problem, annars sker avgörandet från fall till fall. Gråzonen mellan frivillighet och yrkesliv Samtidigt som man börjar se frivilligarbete som en absolut nödvändig samhällsresurs så hopar sig frågetecknen. Skulle det nu inte vara på tiden att man tar tjuren vid hornen och granskar åtminstone brandkårernas frivilligarbete som helhet? Kan man anpassa respektive tolka gällande lagstiftning så som lag borde tolkas, utan brännvinsadvokatyr, eller skulle det riktiga vara att se över hela lagpaketet och skapa sådan lagstiftning som uttryckligen hanterar hela gråzonen mellan normalt yrkesliv och frivilligarbete så som finansministeriets arbetsgrupp definierar det. Kanske till och med det frivilligarbetet skulle vara betjänt av för ändamålet genomtänkt lagstiftning. Åtminstone skulle samhället vara betjänt av det. Om frivilligarbete inte är på något sätt attraktivt finns inga frivilliga. 56 BRANDKÅRISTEN BRANDKÅRISTEN 57

30 BRANDKÅRISTEN TAHTOO TIETÄÄ VILDMANNEN Räddningsväsendet borde bli en riksomfattande aktör Pelastustoimen uudistus Missä mennään, Esko Koskinen? RÄDDNINGSKOMMENDÖREN I Helsingfors, Simo Weckstén, har den senaste tiden förtjänstfullt försvarat Finlands räddningsväsende. Han har sagt att räddningsväsendet borde höja sig upp i nivå med polisen, försvarsmakten och gränsbevakningen och bli en motsvarande riksomfattande aktör. Jag understöder å det varmaste de tankar som räddningskommendören för fram. Jag hoppas även att så mången annan som möjligt av dem som påverkar inom räddningsbranschen förenar sig om Wecksténs åsikter offentligt. Branschens organisationer tar sällan ställning i sådana här frågor. Varför? Bland annat militärerna verkar i enad front då det gäller att försvara försvarsmaktens verksamhetsförutsättningar, och till stöd har man alla försvarsorganisationerna. Väckning! ni räddningskommendörer, SPPL, SPEK räddningsförbund och andra aktörer inom branschen! Enligt Weckstén borde man bygga upp ett riksomfattande räddningsväsende på basen av fem verksamhetsområden. De nuvarande 22 regionerna är enligt honom alldeles för små: Om man vill ha starka regioner som faktiskt klarar av att självständigt svara mot utmaningarna på riksnivå så kan deras antal inte överstiga fem. Räddningsväsendet är för tillfället en alldeles för svag aktör på riksnivån och hänger kvar i sin historiska roll som brandmyndighet. Räddningsverken måste omformas till att bli betydelsefulla aktörer inom den inre säkerheten. Vi lever idag i en tid av kriser. Beredskapen och förmågan att verka under kris måste höjas till en högre nivå. I sitt nuvarande tillstånd är den inte tillräcklig. Även i ett förnyat räddningsväsende har avtalsbrandkårerna stor betydelse. Av landets yta kommer även i fortsättningen cirka 90 % att utgöra sådana områden där räddningsväsendets första utryckning sker på en avtalsbrandkårs försorg. Även i stora tätorter kommer avtalsbrandkårerna att spela en viktig roll. Vi deltar i cirka 60 % av räddningsväsendets alarmuppdrag. Förra året ryckte en brandbil gånger ut på alarmuppdrag från en avtalsbrandkårs garage. Man skall inte vara rädd för reformen. Förändringarna kommer inte att försvaga avtalsbrandkårernas viktiga position inom räddningsväsendet i Finland. Frivilligverksamheten är en del av avtalsbrandkårsverksamheten Redan i Finlands första brandlag såg man det angeläget att säkra brandkårernas utryckningar på alarmuppdrag. Därför förutsatte lagstiftaren av brandkårsföreningarna ett avtal. Man måste förhålla sig starkare till alarmuppdragen än endast i form av frivillighet. Avtalsförhållandet utgjorde lagstiftarens briljanta idé. Ifall verksamheten skulle ha förblivit endast frivillig skulle vi inte mera ha något starkt brandkårssystem som baserar sig på tredje sektorns personal alltså avtalsbrandkårer. Jag sätter högt värde på frivilligverksamhet. Avtalsbrandkårernas medlemmar utför ofta även frivilligarbete inom brandkårsföreningarnas förvaltning, ungdoms-, dam-, veteran-och stödverksamhet. Det arbetet behövs för att en avtalsbrandkår skall ha framgång. Efter denna betraktelse kan jag inte annat än förvåna mig över Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland som tidigare alltid har varit njugg beträffande det faktum att man i en del av brandkårerna betalar medlemmarna ersättning för avtalsbrandkårsarbetet. Nu börjar man även på det hållet erkänna detta, men det sker genom att man töjer på begreppet frivillig så att man enligt centralorganisationen nu inte mera skall anse att det är ett absolut kriterum för frivilligarbete att man inte betalar ersättning. Detta framgår ur SPEKs utlåtande om en rapport som avgivits av en arbetsgrupp som inom Finansministeriet utrett koordineringen av frivilligverksamheten och dess förutsättningar. Det har inte alls stört centralorganisationen att det även finns ett annat kriterium som skiljer frivilligverksamhet från avtalsbrandkårsverksamhet. Avtalsbrandkårsverksamhet är inte öppen för alla. I avtalsbrandkårsverksamhet kan endast den deltaga som uppfyller ett flertal olika behörighetskrav. Avtalsbrandkårsverksamhet är avtalsbrandkårsverksamhet och frivilligverksamhet är frivilligverksamhet, även om det inte skulle passa in i SPEKs strategi. SOTE-UUDISTUKSEN VALMISTELUT ovat käynnissä useilla eri rintamilla. Pelastustoimi on ainakin toistaiseksi mukana yhtenä niistä toimialoista, jotka on niputettu kokonaisuudistukseen. Kysyimme uudistuksen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta pelastusylijohtaja Esko Koskiselta. MISTÄ UUDISTUKSESSA ON PELASTUSALAN KANNALTA TODELLA KYSE? EK: Uudistuksessa on kyse kolmesta asiasta, itsehallintoalueiden luomisesta, pelastuslain uudistamisesta ja lopuksi pelastustoimen muusta kehittämisestä. Itsehallintoaluelaki (VM valmistelee) ja siihen liittyvä pelastustoimen järjestämislaki (pelastustoimen hallinnon järjestäminen) lähtevät lausunnolle kesään mennessä Pelastuslain sisällöllinen muutos lähtee lausunnolle suunnilleen keväällä Sellainen uudistaminen, jota ei tarvitse tehdä laissa, voinee jatkua kesään 2018 saakka. Tarkoitus on, että uudet itsehallintoalueet aloittavat toimintansa 2019 alusta. MIKÄ UUDISTUKSESSA ON PELASTUSOSASTON OSUUS? EK: Käytännössä pelastusosasto vastaa oman lainsäädäntönsä uudistamisesta. Perustettu hanke tekee esityksiä sisällöllisistä uudistuksista, joita pelastuslaitokset toteuttavat. Uudistuksessa on auki, miten hallituksen kaavailema itsehallintoalueiden ohjaus tapahtuu. Mahdollista on, että jotkut uudistukset pantaisiin toimeen tässä ohjausmenettelyssä esimerkiksi niin, että valtioneuvosto määrittäisi (pelastusosaston esityksestä) ne järjestämispäätöksellä. Tämä selkiytyy valmistelun yhteydessä. OSALLISTUUKO KOKO PELASTUSOSASTO UUDIS- TUSHANKKEESEEN? EK: Hankkeeseen saatiin palosuojelurahaston avustuksella neljä päätoimista valmistelijaa. Hankejohtajana toimii Taito Vainio. Pelastusosastolta hankkeeseen osallistuu koko muu henkilökunta vaihtelevalla panostuksella. Uudistuksen aikana on kuitenkin huolehdittava myös normaalitoiminnan pyörittämisestä. Selvää on, että kehittämisen painopiste on seuraavat kolme vuotta tässä ponnistuksessa, muuta suurta kehittämistyötä tuskin ehditään tehdä. Pelkästään pelastusosaston voimin ei edetä. Hankkeeseen kytketään pelastuslaitosten PELASTUSYLIJOHTAJA Esko Koskinen väkeä ja erilaisten kuulemismenettelyjen kautta sitoutetaan alalla toimijat ja intressiryhmät laajemmin hankkeen työhön. MIKÄ TULEE OLEMAAN PELASTUSTOIMEN ALUEI- DEN MÄÄRÄ? EK: Pelastustoimen alueiden määrä on tätä kirjoitettaessa auki ( ). Hallitus on päättänyt, että sote-palvelut tuotetaan 15 alueen toimesta ja, että ensihoito järjestetään vielä avoimena olevalla aluejaolla. Pelastustoimi tuottaa vastaisuudessakin ensihoitopalveluja. Sisäministeriö on korostanut, että pelastustoimen aluejaon tulee soveltua ensihoidon aluejakoon toiminnallisesti ja ilmeisesti juridiikankin takia. Sen vuoksi määrän tulisi olla enintään 15. Ensihoidon aluejako on vielä auki ja sen tultua julki, sitäkin olisi pohdittava, jos se on jotain muuta kuin 15. Selvitysmies Lauri Tarasti miettii itsehallintoalueiden perustamista tarkemmin omassa selvitystyössään ja antaa linjauksensa tammikuun 2016 loppuun mennessä. On mahdollista, että hänen työssään nousee esille vielä uusia näkökulmia. TÄMÄ PALSTA antaa lukijoillemme ainutlaatuisen mahdollisuuden saada asialliseen pelastusalaa koskevaan kysymykseen vastaus melkein keneltä tahansa. Ja vieläpä anonyymisti ja aivan ilmaiseksi. Kysy ministereiltä, kansanedustajilta, johtajilta, päälliköiltä, asiantuntijoilta tai vaikka rivipalomiehiltä tai sopimushenkilöiltä. VILDMANNEN Isto Kujala 58 BRANDKÅRISTEN PALOKUNTALAINEN 59

31 LETKUT SOLMUSSA KUVAVISA MITÄ IHMETTÄ tapahtuu tämän kuvan ottajan selän takana? Huom! Kuvaa ei mitenkään käsitelty ja se on otettu peruskameran perussäädöillä. PARHAAN (VOI olla asiaa tai vaikkapa hauska) selityksen lähettäjälle annamme lahjaksi aukeaman toivejutun seuraavaan Palokuntalaiseen, joka ilmestyy Sinä päätät aiheen ja me teemme jutun. Juttu voi olla vaikkapa tarina vastaajan palokunnasta tai alan henkilöstä, kalustosta Mistä vaan, kunhan se liittyy Palokuntalainen -lehden tarjontaan ainakin löyhästi. SELITYKSET JA juttutoiveet osoitteella GAZ-paloautohan se siinä VIIME VISASSA kysyimme minkä merkkinen oli kuvan paloauto. Kysymyksen automerkki ei ilmeisesti oikein auennut aivan nuoremmille lukijoille, koska vastauksia visaan tuli merkittävästi vähemmän kuin normaalisti autovisaan tulee. Oikeita vastauksia saimme vain seitsemän. GAZ-lyhenne tulee venäjänkielestä Горьковский автомобильный завод, ГАЗ, Gorkovski avtomobilnyi zavod. Valmistaja on siis Gorkin autotehdas. Wikipedian mukaan GAZ-51:n sarjavalmistus alkoi vuonna Sitä valmistettiin eri malleina aina vuoteen 1975 asti ja se oli tuotantomäärältään Neuvostoliiton yleisin kuorma-auto. Tavallisen mallin lisäksi ajoneuvoa valmistettiin nelivetoisena nimellä GAZ-63, jonka pohjalta suunniteltiin myös BTR-40 sotilasajoneuvo. Suomessa GAZ oli hyvin yleinen 1950-luvulla, paloautona sen sijaan harvinainen. Kuvan auton historia tunnettiin kohtalaisen hyvin eli se palveli aikoinaan Kristiinankaupungin palokunnassa. Parhaaksi vastaukseksi valitsimme Piia Salmisen lähettämän lyhyen ja ytimekkään ja aivan oikean (huomauttaa toimituksen seniori, jolla on kokemusta ao. automallista) vastauksen: Kuvan auto on venäläinen suursyömäri GAZZ. Ylimääräisestä Z-kirjaimesta emme rokota virhepinnoja. Kiitokset kaikille vastanneille! Uusi kuvanselitysvisa Uusi mielenkiintoinen palkinto Sammutustyökurssia odotellessa... Wecksteeni puhuu kyllä järkeä, mutta mulle sopis yks laitos. Ai että miks? Ei tarttis riidellä reviireistä. Niin, ja kyllä yks kunnolla kantaaottava pelastuskomentaja 21 arkajalkaa voittaa. Hyvää ja rauhallista uutta vuotta ja kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille lehtemme lukijoille! Palokuntalainen-lehden toimitus ENSI NUMEROSSA: Kelpoisuussarja: Kunto PELASTUSTOIMEN UUDISTUSTILANNE ENSIVASTEEN MATKASSA HUOM! SEURAAVA LEHTI ILMESTYY ! TILAA PALOKUNTALAINEN! 60 PALOKUNTALAINEN 70

32 LIEKINHEITTÄJÄ sairaan hyvää Tulevat vuodet ovat taas pelastusalalla voimakasta muutosten aikaa. Tällöin pitää edunvalvojilla olla virtaa vanttuissa ja mustetta kynässä. ensihoitoa Nappikaupalle piste SSPL tienhaarassa SUOMEN SOPIMUSPALOKUNTIEN LIITTO perustettiin 15 vuotta sitten todelliseen tarpeeseen. Liiton suurena ansiona voidaan pitää sopimuspalokuntien säilymistä vahvana osana Suomen pelastustoimen järjestelmää. Liiton perustamisen myötä sopimuspalokuntayhdistysten identiteetti ja omanarvontunto kehittyivät huimasti. Kuntaliiton kanssa neuvoteltu sopimus siirtymisestä uuteen alueelliseen järjestelmään mahdollisti kaikkien palokuntien säilymisen sopimuspalokuntina eikä muutamien pelastusjohtajien väläyttämiä karsimisia tuossa vaiheessa tehty. Liiton esittämät mallit ovat olleet pohjana useimpien pelastuslaitosten ja palokuntien välisissä sopimuksissa. Myös palokuntien luonteen mukainen jako viiteen ryhmään on laajalti hyväksytty tapa tarkastella sopimuspalokuntia. SSPL:sta on vuosien saatossa tullut hyvin vahva toimija vallan kamareissa. Liiton lobbaustyö hakee vertaistaan. SSPL on saavuttanut aseman, jossa se yli 75 % jäsenpeitollaan edustaa kattavasti sopimuspalokuntien ääntä. Totta on, että sopimuspalokunnat ovat hyvin heterogeeninen joukko, mutta siitä huolimatta liitto on luovinut taidokkaasti jäsenistönsä enemmistön ääntä edustaen. Nyt liitto on kuitenkin tosipaikan edessä. Tulevat vuodet ovat taas pelastusalalla voimakasta muutosten aikaa. Tällöin pitää edunvalvojilla olla virtaa vanttuissa ja mustetta kynässä. SSPL:n talous on valitettavasti hataralla pohjalla. Sadan euron (100 /yhdistys) jäsenmaksu tuottaa liiton kassaan euroa, jolla ei pitkälle pötkitä. Jäsenmaksu on naurettavan pieni, jos suhteutetaan se liiton vaikutusvaltaan sopimuspalokuntien etujen valvojana tai, jos se suhteutetaan siihen, mitä monet yksityiset palokuntalaiset maksavat jäsenmaksuina esimerkiksi metsästysharrastuksestaan tai mitä maksetaan vaikkapa lasten harrastuksista. Liiton jäsenyhdistysten tulisi nyt nopeasti ryhdistäytyä ja lopettaa napeilla pelaaminen. Niin tärkeästä asiasta on kysymys. Mikään muu taho ei aja palokuntayhdistysten asiaa, kun puhutaan sopimuksista ja toiminnan ehdoista sekä sopimuspalokuntien valtakunnallisesta asemasta. Halutaanko voimakkaan toiminnan kehittyvän vai kärvistelläänkö samaan malliin edelleen? Vaikka SSPL:n rahoitus saataisiin valtakunnallisen liiton toiminnan edellyttämälle tasolle, on jäsenistön varmistettava vielä yksi tärkeä asia. Liitto on haavoittuva. Hallitus on kylläkin miehitetty alueellisesti kattavasti, mutta arjen työtä tekee vain yksi henkilö päätoimisesti. Liiton keskeytymättömän toiminnan varmistaminen ja jatkuvasti kasvava työmäärä edellyttävät toisen henkilön palkkaamista. Siirtyminen käytännössä valtion rahoittamaan ja ohjaamaan pelastustoimeen vaatii sopimuspalokunnilta vahvan panoksen niin erilaisiin valmisteluryhmiin kuin neuvottelupöytiin. Yksittäinen sopimuspalokunta ilman vahvaa liittoa on tulevassa muutoksessa täysin tyhjän päällä ja vahvemman osapuolen vietävissä. Sopimuspalokuntien kohtalonkysymyksiin saadaan selvyys kevään vuosikokouksessa, jos jäsenistö niin haluaa. LIEKINHEITTÄJÄ 45 /6 numeroa TILAA NYT Systole 45 /6 numeroa Ensihoidon Taskuopas 45 Ikkunansärkijä 20 Palava halu 17 Paskahousu 20 (Huom! Kirjatilauksiin lisätään toimituskulut.) Nimi: Katuosoite: Postinumero: Ensihoidon erikoislehti, joka esittelee alan asioita ja ilmiöitä valmiiksi pureskellussa muodossa. Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy ESPOO VASTAUSLÄHETYS Tunnus Postitoimipaikka: 62 PALOKUNTALAINEN 70 Voit tilata myös osoitteesta tai sähköpostilla tilaukset@ensihoidontiedotus.fi 70 PALOKUNTALAINEN 63 maksaa postimaksun

33 Etuveto, takaveto, neliveto. Mercedes-Benz Vito. Uusi Mercedes-Benz Vito on vakuuttanut käyttäjänsä! Edistyksellinen turvallisuus, huikea ajettavuus, 7-G Tronic aito automaattivaihteisto momentinmuuntimella, ILS led -valot, sivutuuliavustin ominaisuuksia rajattomasti. Kysy lisää! 64 PALOKUNTALAINEN 70 KehäVeho Palo- ja pelastusautomyynti Lommilanrinne 3, Espoo Tero Huovinen, puh Hannu Gunnar, puh Puhelun hinta kotimaan kiinteän verkon lankaliit tymästä 8,35 snt/puhelu + 6,00 snt/min, matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min (hinnat sis. alv. 24 %).