mirri creative Katri Tapola & Alessandro Pelliccioni!"#$%&'()*( +*,%*,

Transkriptio

1 mirri creative Katri Tapola & Alessandro Pelliccioni!"#$%&'()*( +*,%*,

2 Katri Tapola & Alessandro Pelliccioni!"#$%&'()*( +*,%*, R E A T I V E

3 K Maasta riitti lapsille, mummoille, linnuille ja lampaille. Siitä riitti omille ja naapureille. Maa oli hyvä. T uuli silitti maata ja ruoho keinui. H iiret rapisivat teilleen ja jänikset heittivät kärrynpyö rää. lipa kerran maa. un maahan laittoi siemenen, siitä kasvoi kukkia, kasveja ja viljaa. Niin käy kun panee siemenen multaan. Siemen itää. Aivan kuin ajatus, joka itää päässä.

4 räänä päivänä maa sai uuden omistajan. Maanomistaja tahtoi hallita kaiken yksin. Maanomistaja veti tiukan rajaviivan ja pystytti suoran aidan. Maanomistaja sanoi: T ämä maa on minun. Sitten hän pystytti pelättimen ja käski: K atso, että ajat vieraat pois.

5 P elätin irvisti ja teki mitä käskettiin. Se ei uskaltanut edes peiliin katsoa. H iiriäkin hirvitti. P ahimpia ovat linnut, maanomistaja saneli, tee niiden laulusta loppu. P elätin otti käskyn vastaan. elätin oli arka. Se oli tottunut tottelemaan. J os kuunteli itseään, toiset saattoivat suuttua. O ma ajatus oli pelottavinta maailmassa! Ajatus pisti pelättimen suun väpättämään, housut tutisemaan ja paidan liehumaan kuin liekinvarsi. P elätin kitki ajatuksensa ennen kuin ne ehtivät kasvaa.

6 R astaalla oli pesä maanomistajan rajapuussa. astas ei rajoista piittaa. L intu menee minne nokka näyttää ja laulaa mitä tahtoo. L innun sisällä asuu vapaus. R astas lensi aidalle istumaan ja lauloi:

7 itten rastas lehahti pelättimen olkapäälle. Se oli peloton niin kuin vapaat ovat. L intu jatkoi iloista lauluaan. T uuli säesti ruohopilleillä ja jänikset tanssivat:

8 elätin muisti tehtävänsä. Maanomistaja oli sanonut: L innut ovat vihollisia. L innuilla on siivet kuin pommikoneilla! L innuilla on terävä nokka ja ne laulavat väärää laulua! P elätin jäykistyi. Se pelkäsi maanomistajaa. Se pelkäsi itseään ja rastasta. Sitten se hurjistui. L aulusta piti tehdä loppu. P esä piti pudottaa puusta. P elätin tarttui haravaan.

9 ienoo vaikeni. T uuli tuuditti kypsää viljaa. P ienet hiiret olivat hiljaa. Ne pakenivat maan alle. J änikset loikkivat karkuun. L aulu loppui. P elätin ei tiennyt mitä tehdä. Niin suuressa hiljaisuudessa voi kuulla omat ajatuksensa. P elätin kuunteli hiljaisuutta, eikä pitänyt kuulemastaan.

10 eskellä hiljaisuutta kuului puun oksalta pikkuista ääntä. L innunpojat olivat kodittomia. P elätin katseli jalkoihinsa. Sen sisällä kalvoi kylmä. Sitten pelätin nosti katseen ja näki miten pojat levittivät siipensä. T uuli kantoi niitä ja laulu jatkui:

11 aapuripesän emo otti kodittomat pikkulinnut siipiensä suojaan. P elätin ymmärsi, että lintuemoille kaikki pojat ovat omia. E mo lauloi ja lohdutti: L innut kerääntyivät yhteen. Ne värjö ttelivät aikansa ja pö rhistivät siivet suojaksi. Sitten ne muuttivat yhdessä talven alta pois.

12 K alvesta tuli kylmä ja kova. Maa oli autio ja myrsky ravisti puuta. Maanomistaja pilkkoi sen polttopuuksi takkaan. K artanon piipusta tuprusi savu ja ikkunoista loisti tulen loimu. P elätin paleli yksinään jääpellolla. Maanomistaja oli jättänyt pelättimen niille sijoilleen. Aja jänikset ja muut tunkeilijat pois, maanomistaja oli käskenyt. Ä läkä salli lasten lumileikkejä. ukaan ei tahtonut tulla pelättimen lähelle. Sillä ei ollut muuta kuin itsensä. P elätin muisti lintujen laulun. L aulu soi ja lämmitti. L auluun tuli uusia säkeitä. P elätin kuunteli itseään ja pelkäsi enemmän kuin koskaan: se pelkäsi tehneensä väärin. Se katseli jänisten loikkaa pellolla. Se kaivoi jäniksille lumen alta ruokaa ja kutsui ne luokseen. V iimeisen porkkanan se antoi lumiukolle nenäksi ja kuuli kiitoksena lasten naurun.

13 itkän talven jälkeen tuli keväthallan aika. H alla vei maanomistajan oraalla olevasta viljasta puolet. K atso, ettei kukaan koske toiseen puoleen, maanomistaja komensi. J a karkota muuttolinnut. Siipeilijö itä ei täällä kaivata.

14 äsky oli kova, mutta pelätin ei nostanut haravaa tanaan. P elätin näki ruohon vihertävän. Se näki muuttolintujen palaavan. L innunpojat olivat kasvaneet ja voimistuneet. Ne olivat matkallaan oppineet sata kieltä. Niillä oli maapallolla monta kotimaata. Ne kertoivat kuulumisia ja lauloivat lujaa. P elätin ei ollut koskaan kuullut vastaavaa kuoroa! R astaat kantoivat nokassaan tuomisia. L innuilla oli muistissa emon opetus: K ylväkää.

15 uuttolinnut muistivat vanhan pesäpuun. Se oli mennyttä. Nyt niiden piti rakentaa tupansa tuuleen. Ne luottivat ja rakensivat. Ne kylvivät ja lauloivat:

16 elätin tarttui haravaan. Se tunsi ajatuksen itävän ja ryhtyi työ hö n. Se lö ysi oman tahdon. T ahdosta syntyi ilo. P elätin muokkasi ilolla maata. Maanomistaja huusi: T ee mitä käsketään! Mutta pelätin ei totellut. Se kylvi yhdessä lintujen kanssa. Se näki kukkien kasvavan. H iiretkin palasivat posket pullollaan. P ian pelätin tunsi pesän, joka oli lämmin ja luja: pesä oli sen olkapäällä! J a se näki uudet poikaset, jotka kuoriutuivat ja oppivat laulamaan:

17 elätin puhui ensi kertaa. Sillä oli sisällään paljon sanottavaa. Se opetteli uusia sanoja. Anteeksi, se pyysi linnuilta. K iitos! se sanoi. Maanomistaja katsoi hiljaa kohti. P eloton pelätin kertoi maanomistajalle: O lipa kerran maa. Maa oli hyvä. K un maahan laittoi siemenen, siitä kasvoi aina jotain. Niin käy kun panee siemenen multaan. Siemen itää. Aivan kuin ajatus, joka itää päässä.

18

19 lipa kerran maa, josta riitti lapsille, mummoille, linnuille ja lampaille. Siitä riitti omille ja naapureille. Sitten maa sai uuden omistajan, joka pystytti pelättimen ajamaan vieraat pois varsinkin linnut! Mutta linnun sisällä asuu vapaus. Se kuljettaa nokassaan siemenen, joka itää. Aivan kuin ajatus, joka itää pelättimen päässä kertoo sadun keinoin kahlitsevasta pelosta ja muutoksen mahdollisuudesta. Se auttaa puhumaan sodasta ja kodin menetyksestä, erilaisuuden hyväksymisestä ja sisäisestä vapaudesta. Sadulla on voima käsitellä vaikeitakin aiheita. Se antaa rohkeutta ja uskoa yhteiseen hyvään siihen, että elämä voittaa. Kansi: Sanna Pelliccioni R E A T I V E L852 ISBN