Liahona 55. VUOSIKERTA NUMERO 5 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO TOUKOKUU 2003

Transkriptio

1 Liahona 55. VUOSIKERTA NUMERO 5 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO TOUKOKUU 2003

2 Del Parsonin maalaus Vaikene, ole hiljaa [Vapahtaja] nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: Vaikene, ole hiljaa! Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. (Mark. 4:39.) VERN JA BARBARA ALBRIGHT

3 55. VUOSIKERTA NUMERO 5 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO TOUKOKUU 2003 Liahona 2 Yhteenveto 173. vuosikonferenssista LAUANTAIN AAMUKOKOUS 4 Kirkon tila Presidentti Gordon B. Hinckley 7 Rukouksen ihana voima Vanhin Russell M. Nelson 10 Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella Vanhin David E. Sorensen 13 Elävän veden siunaamia Kathleen H. Hughes 15 Koettelemuksissa usko tuo rauhaa ja iloa Vanhin Robert D. Hales 19 Aarretta etsimässä Presidentti Thomas S. Monson LAUANTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 23 Kirkon virkailijoiden hyväksyminen Presidentti James E. Faust 24 Kirkon tilintarkastusosaston raportti Wesley L. Jones 25 Tilastoraportti vuodelta 2002 F. Michael Watson 26 Sanomaton lahja Vanhin Joseph B. Wirthlin 29 Lapsi ja opetuslapsi Vanhin Henry B. Eyring 33 Etsikää, niin te löydätte Vanhin Craig C. Christensen 35 Sanoja, joiden mukaan elää Vanhin James M. Dunn 37 Jäsenlähetystyön välttämättömyys Vanhin M. Russell Ballard 40 Perheen tärkeys Vanhin L. Tom Perry PAPPEUSKOKOUS 43 Pappeuteen kasvaminen Vanhin David B. Haight 46 Lähetystyöhön valmistautuminen Vanhin Daryl H. Garn 48 Ja näin ovat asiat Piispa H. David Burton 51 Paholaisen kita Presidentti James E. Faust 54 Pysykää paikalla, johon teidät on nimitetty Presidentti Thomas S. Monson 58 Uskollisuus Presidentti Gordon B. Hinckley SUNNUNTAIN AAMUKOKOUS 61 Rakastaa myöskin Hän niitä, pois jotka pakenivat Presidentti James E. Faust 68 Huolehtikaa sielun elämästä Vanhin Neal A. Maxwell 71 Pyhä paikka, pyhitetty tila Vanhin Dennis B. Neuenschwander 73 Kerroinko sinulle? Susan W. Tanner 75 Uskon tukea antava voima epävarmuuden ja koetusten hetkinä Vanhin Richard G. Scott 78 Sota ja rauha Presidentti Gordon B. Hinckley SUNNUNTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 82 Kultaiset vuodet Presidentti Boyd K. Packer 85 Rukous lasten puolesta Vanhin Jeffrey R. Holland 88 Synnin löyhkästä eroon pääseminen Vanhin Spencer V. Jones 90 Noudata ohjeita Vanhin D. Rex Gerratt 92 Iankaikkinen avioliitto Vanhin F. Burton Howard 95 Kiitä kaikessa Vanhin Dallin H. Oaks 99 Siunaus Presidentti Gordon B. Hinckley YLEINEN NUORTEN NAISTEN KOKOUS 100 Lujia liittojemme pitämisessä Susan W. Tanner 103 Toivo kirkkaimmat säteensä heittää Julie B. Beck 105 Ponnistelkaa eteenpäin ja olkaa lujia Elaine S. Dalton 108 Jumalan vanhurskaiden tyttärien hyveet Presidentti James E. Faust LAPSILLE TARKOITETTU ERIKOIS SATELLIITTILÄHETYS 111 Hänen rakkautensa valo Gayle M. Clegg 113 Voin rukoilla taivaallista Isää milloin ja missä tahansa Sydney S. Reynolds 115 Näyttäkää, että osaatte Coleen K. Menlove 117 Te olette Jumalan lapsia Presidentti Gordon B. Hinckley 64 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtavat auktoriteetit 120 He puhuivat meille 121 Lähdeaineistoa opettajille 125 Apujärjestöjen ylimmät johtokunnat 125 Kirkon uutisia

4 Yhteenveto 173. vuosikonferenssista LAUANTAIN AAMUKOKOUS 5. HUHTIKUUTA 2003 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti James E. Faust. Alkurukous: Vanhin J. Kent Jolley. Loppurukous: Vanhin Gerald N. Lund. Musiikki: Mormonien tabernaakkelikuoro Craig Jessopin ja Mack Wilbergin johdolla, urkurina John Longhurst. Laulut: Laella kukkulan, MAP-lauluja, 4; Rakkaus, Lasten laulukirja, s ; Kunnia miehelle, MAP-lauluja, 15; Our Prayer to Thee, sanat vanhin Russell M. Nelson, sävel Joseph Parry; Me riemuiten ootamme, MAP-lauluja, 3; Tulkaa Herran luo, MAP-lauluja, 64; Arise, O God, and Shine, Hymns, 265. LAUANTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 5. HUHTIKUUTA 2003 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti Thomas S. Monson. Alkurukous: Vanhin Donald L. Staheli. Loppurukous: Vanhin Duane B. Gerrard. Musiikki: BYU:n yhdistetty kuoro Ronald Stahelin ja Rosalind Hallin johdolla, urkurina Bonnie Goodliffe. Laulut: If You Could Hie to Kolob, Hymns (1948), 257; Oi Jeesuksen laupeus, MAPlauluja, 116; Johda meitä, Jehovamme, MAP-lauluja, 42; Mun luoksein jää, jo ilta on, MAP-lauluja, 101. LAUANTAI-ILLAN PAPPEUSKOKOUS 5. HUHTIKUUTA 2003 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti Thomas S. Monson. Alkurukous: Vanhin Lynn G. Robbins. Loppurukous: Vanhin Spencer J. Condie. Musiikki: Bluffdalen, Rivertonin ja Herrimanin vaarnojen Melkisedekin pappeuden kuorot Utahista johtajanaan Thomas Waldron ja urkurina Richard Elliott. Laulut: Kansat, te kuulkaa, MAPlauluja, 172; On maailmassa tarpeen hän, MAP-lauluja, 166; Sua kiitän, Herra korkehin, MAP-lauluja, 91; Suo enemmän mulle, MAP-lauluja, 76. SUNNUNTAIN AAMUKOKOUS 6. HUHTIKUUTA 2003 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti Thomas S. Monson. Alkurukous: Vanhin William R. Walker. Loppurukous: Vanhin Dale E. Miller. Musiikki: Mormonien tabernaakkelikuoro Craig Jessopin johdolla, urkureina Clay Christiansen ja Richard Elliott. Laulut: What Was Witnessed in the Heavens?, Hymns, 11; Joseph Smithin ensimmäinen rukous, MAP-lauluja, 14; Hän antoi Poikansa, Lasten laulukirja, s ; Niin varma on perustus, MAP-lauluja, 32; Riemuin kaikki laulakaatte, MAP-lauluja, 7; Nyt aamu koittaa armainen, MAP-lauluja, 1; He, Watching Over Israel, Felix Mendelssohnin oratoriosta Elias. SUNNUNTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 6. HUHTIKUUTA 2003 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti James E. Faust. Alkurukous: Vanhin Charles Didier. Loppurukous: Vanhin John H. Groberg. Musiikki: Mormonien tabernaakkelikuoro Craig Jessopin ja Mack Wilbergin johdolla, urkureina Linda Margetts ja Bonnie Goodliffe. Laulut: They, the Builders of the Nation, Hymns, 36; Herra Paimen on parhain, MAP-lauluja, 61: Kiitos, Luojamme, profeetasta, MAP-lauluja, 10; Herran lapset saapukaa, MAP-lauluja, 27; Herra, suo siunaus, MAP-lauluja, 9. LAUANTAI-ILLAN YLEINEN NUORTEN NAISTEN KOKOUS 29. MAALISKUUTA 2003 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Susan W. Tanner. Alkurukous: Sue J. Groesbeck. Loppurukous: Sarah Uda. Musiikki: Nuorten Naisten kuoro Hollodayn ja Salt Lake Cityn vaarnoista Utahista johtajanaan Cathy Jolley ja urkurina Linda Margetts. Laulut: Press Forward, Saints, Hymns, 81; Hän antoi Poikansa, Lasten laulukirja, 20 21; Tulkaa Herran luo, MAP-lauluja, 64; Kuin vuoret vahvat ja jylhät, MAP-lauluja, 169. LAUANTAI-ILTAPÄIVÄN ERITYINEN SATELLIITTILÄHETYS LAPSILLE 8. HELMIKUUTA 2003 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Coleen K. Menlove. Alkurukous: Vicki F. Matsumori. Loppurukous: Anne Hawkins. Musiikki: Alkeisyhdistyksen kuoro Grangerin, Jordanin ja West Valleyn vaarnoista Utahista johtajanaan Kathryn Spencer ja urkurina Bonnie Goodliffe. Jeesuksen Kristuksen kirkko, Lasten laulukirja, s. 48; Uskossa seuraten, Liahona, helmikuu 2003, s. Y16; sikermä Alkeisyhdistyksen lauluja ( Noudatan Jumalan suunnitelmaa, Lasten laulukirja, s ; Kuin Jeesus mä olla tahdon, Lasten laulukirja, s ; Käsi kädessä ympäri maailman, Liahona, lokakuu 2003, s. Y12 13); Oon lapsi Jumalan, Lasten laulukirja, s. 2 3; Mua Jeesus rakastaa, Lasten laulukirja, s KONFERENSSINAUHOITTEITA SAATAVANA Yleiskonferenssikokousten nauhoitteita on saatavana monilla eri kielillä jakelukeskuksista yleensä kahden kuukauden kuluessa konferenssista. KONFERENSSIPUHEET INTERNETISSÄ Yleiskonferenssipuheet, jotka on tulkattu monille kielille, ovat tarjolla Internetissä osoitteessa KOTIOPETUS- JA KOTIKÄYNTIOPETUSSANOMAT Valitkaa kotiopetus- ja kotikäyntiopetussanomaksi sellainen puhe, joka parhaiten vastaa niiden tarvetta, joiden luona käytte. KANSIKUVAT Etukansi: Valokuva Welden C. Andersen. Takakansi: Valokuva Tamra H. Ratieta. KONFERENSSIN VALOKUVAT Yleiskonferenssin näkymiä ja tilanteita valokuvasivat tähän julkaisuun: Craig Dimond, Jed A. Clark, Welden C. Andersen, John Luke, Robert Casey, Derek Israelsen, Kelly Larsen, Tamra H. Ratieta, Matthew Reier ja Christina Smith. 2

5 Toukokuu 2003, 55. vuosikerta, numero 5 LIAHONA Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson, James E. Faust Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, Henry B. Eyring Vastaava päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander Neuvojat: J. Kent Jolley, W. Rolfe Kerr, Stephen A. West Päätoimittaja: David L. Frischknecht Toimituksen toiminnanjohtaja: Victor D. Cave Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg Toimituspäällikkö: Richard M. Romney Toimitussihteerit: Marvin K. Gardner, Vivian Paulsen, Don L. Searle Toimittajat: Collette Nebeker Aune, Susan Barrett, Ryan Carr, Linda Stahle Cooper, LaRene Porter Gaunt, Shanna Ghaznavi, Jenifer L. Greenwood, Lisa Ann Jackson, Carrie Kasten, Melvin Leavitt, Melynn Minson, Sally J. Odekirk, Adam C. Olson, Judith M. Paller, Jonathan H. Stephenson, Rebecca M. Taylor, Roger Terry, Janet Thomas, Paul VanDenBerghe, Julie Wardell, Kimberly Webb, Monica Weeks Julkaisun taiteellinen johtaja: M. M. Kawasaki Taiteelliset johtajat: J. Scott Knudsen, Scott Van Kampen Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters Suunnittelu ja tuotanto: Fay P. Andrus, C. Kimball Bott, Howard Brown, Thomas S. Child, Reginald J. Christensen, Brent Christison, Sharri Cook, Kerry Lynn C. Herrin, Kathleen Howard, Denise Kirby, Tadd R. Peterson, Randall J. Pixton, Mark W. Robison, Brad Teare, Kari A. Todd, Claudia E. Warner Markkinointijohtaja: Larry Hiller Painatusjohtaja: Craig K. Sedgwick Levikkijohtaja: Kris T Christensen Kotimaansivut: Mirkku Karumo Keltarousku 4, ESPOO Puhelin: (09) Sähköposti: mirkku.karumo@kolumbus.fi Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset: Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta: Utlandagatan 24, S Göteborg Puhelin: Faksi: NORDEA , tilaushinta 17,50 euroa. USA and overseas (surface mail) US $ Ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella: Liahona, Room 2420, 50 East North Temple Street, Salt Lake City, UT , USA tai sähköpostitse osoitteeseen cur-liahona-imag@ldschurch.org. Liahona (Mormonin kirjan sana tarkoittaa kompassia tai suunnanosoittajaa ) ilmestyy albanian, armenian, bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fidïin, haitinkreolin, hollannin, indonesian, islannin, italian, japanin, khmerin, kiinan, kiribatin, korean, kroatian, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin, norjan, puolan, portugalin, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, samoan, sinhalan, sloveenin, suomen, tagalogin, tahitin, tamilin, tanskan, telugun, thain, tongan, t ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin ja viron kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.) 2003 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Painettu Yhdysvalloissa. For Readers in the United States and Canada: May 2003 Vol. 55 No. 5. LIAHONA (USPS ) Finnish (ISSN ) is published monthly by The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT USA subscription price is $10.00 per year; Canada, $16.00 plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake City, Utah, and at additional mailing offices. Sixty days notice required for change of address. Include address label from a recent issue; old and new address must be included. Send USA and Canadian subscriptions to Salt Lake Distribution Center at address below. Subscription help line: Credit card orders (Visa, MasterCard, American Express) may be taken by phone. (Canada Poste Information: Publication Agreement # ) POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake Distribution Center, Church Magazines, PO Box 26368, Salt Lake City, UT PUHUJAT AAKKOS- JÄRJESTYKSESSÄ: Ballard, M. Russell, 37 Beck, Julie B., 103 Burton, H. David, 48 Christensen, Craig C., 33 Clegg, Gayle M., 111 Dalton, Elaine S., 105 Dunn, James M., 35 Eyring, Henry B., 29 Faust, James E., 23, 51, 61, 108 Garn, Daryl H., 46 Gerratt, D. Rex, 90 Haight, David B., 43 Hales, Robert D., 15 Hinckley, Gordon B., 4, 58, 78, 99, 117 Holland, Jeffrey R., 85 Howard, F. Burton, 92 Hughes, Kathleen H., 13 Jones, Spencer V., 88 Maxwell, Neal A., 68 Menlove, Coleen K., 115 Monson, Thomas S., 19, 54 Nelson, Russell M., 7 Neuenschwander, Dennis B., 71 Oaks, Dallin H., 95 Packer, Boyd K., 82 Perry, L. Tom, 40 Reynolds, Sydney S., 113 Scott, Richard G., 75 Sorensen, David E., 10 Tanner, Susan W., 73, 100 Wirthlin, Joseph B., 26 AIHEHAKEMISTO Aktiivisena pitäminen, 4 Aktivointi, 54 Alkeisyhdistys, 115, 117 Anteeksianto, 10 Armollisuus, 108 Arvosteleminen, 10 Avioliitto, 58, 92 Esimerkki, 43, 82, 85, 108, 115 Hengellisyys, 68 Houkutukset, 51 Ilo, 26 Innoitus, 26 Isovanhemmat, 82 Jeesus Kristus, 13, 15, 33, 95 Kelvollisuus, 37, 46, 48 Kestäminen, 100, 103, 105 Kiitollisuus, 95 Kirkon lehdet, 40 Koti, 40, 71, 73 Kotiopetus, 54 Kristuksen valkeus, 26, 88 Kuuliaisuus, 7, 48, 51, 75, 90, 99 Kymmenykset, 4 Kyynisyys, 85 Käskyt, 48 Kääntymys, 19, 68 Lapset, 61, 73, 85, 111, 113, 115, 117 Lepopäivä, 40 Liitot, 19, 92, 100 Luonne, 75, 108 Lähetystyö, 29, 37, 46, 54 Mietiskely, 33 Moraalisuus, 19, 58, 68, 108 Nuhteettomuus, 19, 68 Nuoret, 4 Opettaminen, 61, 95 Palveleminen, 4, 43 Pappeus, 43, 54, 58 Parannus, 61, 88 Parantuminen, 13 Pelastussuunnitelma, 35, 95 Pelko, 29 Perhe, 10, 40, 73, 82, 99 Perheilta, 40 Pornografia, 58 Profeetat, 90 Pyhien kirjoitusten tutkiminen, 90 Pyhyys, 71 Pyhä Henki, 13, 26, 51, 105 Rakkaus, 29, 37, 61, 73, 92, 111 Rauha, 13, 15, 26, 75, 78, 99 Rukous, 7, 29, 33, 37, 75, 90, 99, 113, 117 Sota, 78 Sovitus, 88, 103 Synti, 88 Tahdonvapaus, 51, 90, 68, 73 Taivaallinen Isä, 117 Tasovaatimukset, 115 Temppelit, 71, 92 Todistus, 29, 43, 85, 113 Toivo, 19, 100, 103, 105 Uhraus, 71 Usko, 7, 15, 26, 75, 78, 85, 99, 108 Uskollisuus, 58 Valmistautuminen, 46 Valo, 111 Vanhemmuus, 61, 73, 85 Vanhukset, 82 Vanhurskaus, 35, 68, 115 Vastoinkäymiset, 15, 19, 75, 95, 100 Viha, 10 Viisaus, 82 Ylösnousemus, 103 LIAHONA TOUKOKUU

6 LAUANTAIN AAMUKOKOUS 5. huhtikuuta 2003 Kirkon tila PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tie rauhaan. Se, missä määrin noudatamme sitä ja sovellamme sitä omassa elämässämme, vaikuttaa siihen, missä määrin olemme siunattuja ja menestymme. Rakkaat veljeni ja sisareni, mikä ihme tämä onkaan, että voimme puhua teille kaikille ympäri maailman. Me puhumme täällä konferenssikeskuksessa Salt Lake Cityssä. Puhumme äidinkielellämme. Mutta teitä on tuhansittain kokoontuneina kirkon tiloihin monissa maissa, ja te kuuntelette meitä 56 kielellä. Tapaamme jälleen suurenmoisessa kirkon maailmakonferenssissa Herran tahdon ja ohjeen mukaisesti. Samalla kuin teemme niin, maailma on kuohuksissa. On sotia ja kiistoja. On paljon levottomuutta. Kirkkoomme kuuluu monien kansakuntien kansalaisia. Meitä on käynnissä olevan suuren väittelyn molempina osapuolina. Aion puhua siitä huomisaamuna. Olen iloinen saadessani ilmoittaa kaikista kohtaamistamme ongelmista huolimatta, että kirkon työ menee eteenpäin. Kasvumme jatkuu kaikkialla maailmassa. Lähetystyömme etenee ilman vakavia esteitä. Kirkkoon tulee edelleen käännynnäisiä, ja määrämme kasvaa jatkuvasti. Tämän toiminnan ohella meidän täytyy liittää tiiviisti joukkoomme kaikki käännynnäiskastetut. Pyydämme jokaista kirkon jäsentä ojentamaan kätensä uusille käännynnäisille, kietomaan käsivartensa heidän ympärilleen ja saamaan heidät tuntemaan olonsa kotoisaksi. Siunatkaa heitä ystävyydellänne. Rohkaiskaa heitä uskollanne. Huolehtikaa siitä, ettei kukaan heistä jää pois. Jokainen mies, nainen tai lapsi, joka on kelvollinen menemään kasteelle, ansaitsee turvallisen ja ystävällisen ilmapiirin voidakseen kasvaa kirkossa ja sen monissa toiminnoissa. Sakramenttikokouksissamme kävijöiden määrä kasvaa vähitellen. Siinä on parantamisen varaa, ja kehotan teitä tekemään jatkuvasti töitä sen puolesta. En silti tiedä mitään muuta kirkkoa, jonka kokouksissa säännöllisesti läsnä olevien määrä olisi prosentuaalisesti yhtä korkea. Olen todella kiitollinen kirkon nuorten vahvuudesta. Surullista kyllä, jotkut putoavat joukosta. Mutta on ihmeellistä nähdä nuortemme vahvuus kaikkien niiden alhaisten kiusausten keskellä, jotka ympäröivät heitä jatkuvasti. Pornografian saastaisuus ja likaisuus, houkutus käyttää huumeita sekä viekoitteleva kutsu rikkoa kaikki seksuaalisen käyttäytymisen rajoitukset ovat joitakin niistä viettelevistä houkutuksista, joita he joutuvat jatkuvasti kohtaamaan. Heitä ympäröivän maailman houkutuksista huolimatta he pysyvät uskollisina isiensä uskolle ja rakastamalleen evankeliumille. En voi kylliksi kiittää meidän ihania nuoriamme. 4

7 Konferenssikeskus on ääriään myöten täynnä 173. vuosikonferenssin kokouksen aikana. Usko kymmenysten ja uhrien maksamiseen lisääntyy huolimatta vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, jossa olemme. Voimme jatkaa seurakuntakeskuksien ja temppeleiden rakentamista, laajaa opetusohjelmaamme sekä niitä monia toimintoja, jotka ovat riippuvaisia kirkon kymmenysvaroista. Lupaan teille, ettemme anna kirkon velkaantua. Sopeutamme ohjelmamme saataviin kymmenysvaroihin, ja käytämme noita pyhiä varoja Herran osoittamiin tarkoituksiin. Haluan kiinnittää teidän huomionne asiaan, joka on saanut paljon huomiota paikallisessa lehdistössä. Kyse on päätöksestämme ostaa Temppeliaukion eteläpuolella sijaitseva kauppakeskus. Tunnemme pakottavaa velvollisuutta suojella Suolajärven temppelin ympäristöä. Kirkko omistaa suurimman osan tontista, jolla kauppakeskus sijaitsee. Rakennusten omistajat ovat ilmaisseet myyntihalunsa. Kiinteistöissä tarvitaan hyvin laajoja ja kalliita kunnostustöitä. Meidän mielestämme on välttämätöntä tehdä jotakin, jotta antaisimme uutta eloa tälle alueelle. Mutta haluan vakuuttaa koko kirkolle, ettei kymmenysvaroja ole käytetty eikä tulla käyttämään kyseisen tontin hankkimiseen. Niitä ei myöskään tulla käyttämään sen kehittämiseen kaupallisia tarkoituksia varten. LIAHONA TOUKOKUU

8 Ennen konferenssikokouksen alkamista presidentti Gordon B. Hinckley keskustelee neuvonantajiensa, ensimmäisen neuvonantajan presidentti Thomas S. Monsonin (vasemmalla) ja toisen neuvonantajan presidentti James E. Faustin (oikealla) kanssa. Varat tähän tarkoitukseen ovat tulleet ja tulevat jatkossakin kirkon omistamilta kaupallisilta tahoilta. Näiden voimavarojen lisäksi tämän toiminnan rahoittamiseen käytetään sijoitettuja säästöjä. Olen tyytyväinen voidessani ilmoittaa, että voimme jatkaa kappelien rakentamista. Rakennamme noin 400 uutta kappelia vuosittain kirkon jäsenmäärän kasvun vuoksi. Tämä on merkittävä ja ihmeellinen asia, josta olemme syvästi kiitollisia. Jatkamme myös temppeleiden rakentamista eri puolilla maailmaa, ja voimme iloksemme kertoa lisääntyneestä temppelissä käymisestä. Tämä erittäin tärkeä työ elävien ja kuolleitten puolesta on perustavanlaatuinen osa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Olemme tyytyväisiä huomatessamme perheiden valmiuden lisääntyneen kansamme keskuudessa. Tämä ohjelma, jonka puolesta on puhuttu yli kuudenkymmenen vuoden ajan, kohentaa mittaamattomasti myöhempien aikojen pyhien turvallisuutta ja hyvinvointia. Jokaisella perheellä on velvollisuus huolehtia omista tarpeistaan mahdollisimman pitkälle. Kehotamme kansaamme jälleen välttämään ylimääräistä velkaantumista, olemaan varovaisia taloudellisissa toimissaan ja laittamaan vähän rahaa säästöön hätätilanteen varalta. Varoitamme kansaamme äkkirikastumista lupaavista suunnitelmista ja muista ansoista, jotka on lähes aina suunniteltu houkuttelemaan herkkäuskoisia loukkuun. Hämmästyn jatkuvasti kansamme tekemää suurta vapaaehtoistyön määrää. Olen vakuuttunut siitä, että vapaaehtoistyö on Herran tapa suorittaa tehtäviään. Seurakuntien, vaarnojen ja koorumien toiminta sekä apujärjestöjen toiminnat menevät kaikki eteenpäin vapaaehtoisten johdolla. Laaja lähetystyöohjelma on riippuvainen vapaaehtoisten palvelutyöstä. Lisäksi meillä on suuri joukko vanhempia jäseniä, jotka palvelevat kirkon palvelulähetyssaarnaajina. Yli ihmistä antaa tähän työhön kaiken aikansa tai suuren osan siitä. Kiitämme heitä heidän omistautuneesta palvelutyöstään. Tämä konferenssi on samalla jatkuvan koulutusrahaston perustamisen kaksivuotispäivä. Olen iloinen voidessani kertoa, että tämä ohjelma etenee nyt vankalla pohjalla. Noin nuorta miestä ja naista saa nyt koulutusta parantaakseen taitojaan ja työnsaantimahdollisuuksiaan. Heidän nyt saamansa kahden vuoden koulutuksen ansiosta heidän tulonsa melkein viisinkertaistuivat. Se on ihme! Voisin vielä jatkaa. Riittänee kun sanon, että kirkko voi hyvin. Uskon, että sen asioita hoidetaan viisaasti. Kansamme kasvaa uskossa, rakkaudessa Herraan ja kuuliaisuudessa Hänen opetuksiaan kohtaan. Elämme vaikeita aikoja. Taloudellinen tilanne on huono. Maailmalla soditaan. Mutta Kaikkivaltias pitää lupauksensa, että Hän siunaa niitä, jotka kulkevat uskossa ja vanhurskaudessa Hänen edessään. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tie rauhaan. Se, missä määrin noudatamme sitä ja sovellamme sitä omassa elämässämme, vaikuttaa siihen, missä määrin olemme siunattuja ja menestymme. Kuinka ihmeellistä onkaan olla osa tätä kunniakasta työtä. Iloitkaamme suurenmoisesta mahdollisuudestamme. Palvelkaamme ilolla. Tulkoot taivaan runsaimmat siunaukset teidän osaksenne, rakkaat kumppanini. Usko kasvakoon sydämessänne. Rakkaus ja rauha vallitkoot kodissanne. Olkoon teillä ruokaa pöydällänne ja vaatteita päällänne. Lämmittäköön taivaan suopeus sydäntänne ja tuokoon lohtua koettelemusten hetkinä. Tätä rukoilen tänä aamuna aloittaessamme tämän suurenmoisen konferenssin. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen. 6

9 Rukouksen ihana voima V ANHIN RUSSELL M. NELSON kahdentoista apostolin koorumista Meidän tulee rukoilla, että taivaallisen Isämme tahto tapahtuisi. Hän haluaa koetella meitä, vahvistaa meitä ja auttaa meitä saavuttamaan täydet mahdollisuutemme. Tänä tietokoneiden, puhelinten ja hakulaitteiden aikana ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa paremmin kuin koskaan ennen. Siitä huolimatta kommunikointi on usein muuta kuin hyvää. Käydessäni äskettäin vanhainkodissa keskustelin erään naisen kanssa hänen perheestään. Hän kertoi minulle, että hänellä on kolme poikaa, joista kaksi käy säännöllisesti hänen luonaan. Entä kolmas poikasi? kysyin. En tiedä, missä hän on, nainen vastasi kyynelsilmin. En ole kuullut hänestä vuosiin. En edes tiedä, kuinka monta lastenlasta minulla on. Miksi me rukoilemme Jos tämä äiti haluaa kuulla pojistaan, on helppo ymmärtää, miksi rakastava taivaallinen Isä haluaa kuulla lapsistaan. 1 Me voimme osoittaa rakkautemme Jumalaa kohtaan rukouksen avulla. Ja Hän on tehnyt sen hyvin helpoksi. Me voimme rukoilla Häntä milloin tahansa. Mitään erityisvälineitä ei tarvita. Meidän ei tarvitse edes ladata akkuja tai maksaa kuukausittaista palvelumaksua. On ihmisiä, jotka rukoilevat vain silloin, kun heillä on henkilökohtaisia ongelmia. Toiset eivät rukoile lainkaan. Pyhissä kirjoituksissa on tämä havainto: Te ette muista Herraa Jumalaanne siinä, millä hän on teitä siunannut, vaan te muistatte aina rikkauksianne, kiittämättä niistä Herraa. 2 Profeetat ovat kauan käskeneet meitä rukoilemaan nöyrästi ja usein. 3 Kuinka rukoilla Jeesus opetti meille, kuinka. 4 Me rukoilemme taivaallista Isäämme 5 Jeesuksen Kristuksen nimessä 6 Pyhän Hengen 7 voimalla. Tämä on rukouksen tosi järjestys 8 toisin kuin tyhjän hokeminen 9 tai ulkoluku ihmisten näkyvissä. 10 Jeesus ilmoitti, että me rukoilemme viisasta Isää, joka tietää, mitä me tarvitsemme, ennen kuin Häneltä pyydämmekään. 11 Mormon opetti pojalleen Moronille, että meidän tulee rukoilla koko sydämen voimalla. 12 Nefi huudahti: Minä rukoilen alati [kansani] puolesta päivällä, ja silmäni kostuttavat päänaluseni yöllä ja minä huudan Jumalani puoleen uskossa, ja minä tiedän, että hän kuulee huutoni. 13 Rukouksen ihanaa voimaa voidaan voimistaa toisinaan paastoamalla, kun siihen on erityinen tarve. 14 Rukoilla voi jopa ääneti. Voi mielessään ajatella rukousta etenkin silloin kun sanat olisivat esteenä. 15 Usein me polvistumme rukoilemaan; me voimme seisoa tai istua. 16 Fyysinen asento ei ole niin tärkeää kuin hengellinen nöyrtyminen Herran edessä. Me päätämme rukouksemme: Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. 17 Kun me kuuntelemme toisen rukousta, me sanomme ääneen aamen, mikä tarkoittaa: Se on minunkin rukoukseni. 18 Milloin rukoilla Milloin meidän tulee rukoilla? Herra sanoi: Etsikää uutterasti, rukoilkaa alati ja uskokaa, niin kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne. 19 Alma sanoi: Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi, niin hän ohjaa sinua hyväksesi; niin, kun laskeudut levolle illalla, laskeudu levolle Herran huomaan, jotta hän valvoisi sinua sinun nukkuessasi; ja kun nouset aamulla, olkoon sydämesi täynnä kiitosta Jumalalle. 20 Me rukoilemme yksin, säännöllisesti perheemme kanssa, ennen ruokailua ja arkiaskareissamme. Yksinkertaisesti sanottuna me olemme rukoilevaa kansaa. Henkilökohtainen kokemus rukouksesta Monet meistä ovat kokeneet rukouksen ihanan voiman. Yhden omista kokemuksistani sain erään eteläisen Utahin vaarnan patriarkan kanssa. LIAHONA TOUKOKUU

10 Tapasin hänet ensimmäisen kerran vastaanotollani yli 40 vuotta sitten, kun sydämensiirrot olivat vielä pioneerivaiheessa. Tämä pyhimysmäinen sielu kärsi suuresti sydämen vajaatoiminnasta. Hän pyysi apua ajatellen, että hänen tilansa johtui vahingoittuneesta mutta korjattavasta läpästä hänen sydämessään. Laajat tutkimukset paljastivat, että hänellä oli kaksi vioittunutta läppää. Vaikka toinen voitaisiinkin korjata kirurgisesti, niin toista ei. Siksi leikkausta ei suositeltu. Hän otti nämä uutiset vastaan hyvin pettyneenä. Sitä seuranneet tutkimukset päättyivät samaan neuvoon. Lopulta hän epätoivoissaan sanoi minulle melko kiihtyneenä: Tohtori Nelson, olen rukoillut apua ja saanut opastusta tulla luoksesi. Herra ei ilmoita minulle, kuinka korjata se toinen läppä, mutta Hän voi ilmoittaa sen sinulle. Sinun mielesi on siihen valmistautunut. Jos leikkaat minut, niin Herra tekee sinulle tiettäväksi, mitä tehdä. Suorita leikkaus, jota minä tarvitsen, ja rukoile apua, jota sinä tarvitset. 21 Hänen suurella uskollaan oli minuun syvällinen vaikutus. Kuinka voisin käännyttää hänet jälleen pois? Pidettyämme yhdessä palavan rukouksen minä lupasin yrittää. Valmistautuessani tuohon kohtalokkaaseen päivään rukoilin yhä uudelleen, mutta en vieläkään tiennyt, mitä tehdä hänen vuotavalle kolmiliuskaläpälleen. Vielä leikkauksen alkaessakin 22 avustava lääkärini kysyi: Mitä aiot tehdä sille? Vastasin: Minä en tiedä. Aloitimme leikkauksen. Helpotettuamme ensimmäisen läpän ahtaumaa 23 otimme esiin toisen läpän. Huomasimme, että se oli vahingoittumaton mutta niin pahoin laajentunut, ettei se enää pystynyt toimimaan siten kuin sen olisi pitänyt. Tutkiessamme tätä läppää mieleeni painui selkeänä viesti: Pienennä tukirenkaan ympärysmittaa. Ilmoitin sanoman avustavalle lääkärilleni. Läppäkudosta on riittävästi, jos voimme tehokkaasti pienentää tukirengasta lähemmäs sen normaalikokoa. Mutta kuinka? Emme voineet käyttää vyötä niin kuin silloin, kun tiukennetaan liian suurien housujen vyötäröä. Emme voineet puristaa sitä hihnalla niin kuin silloin, kun kiristetään satula hevosen selkään. Sitten mieleeni tuli 8

11 elävänä piirros, josta näkyi, kuinka ompeleet voitaisiin sijoittaa laskos tuonne ja poimu tänne jotta haluttu tavoite saavutettaisiin. Muistan yhä tuon mielikuvan jopa katkoviivat kohdissa, joihin ompeleet piti sijoittaa. Korjaus suoritettiin aivan sellaisena kuin se oli kaaviona mielessäni. Testasimme läppää ja huomasimme, että vuoto oli vähentynyt huomattavasti. Avustava lääkärini sanoi: Tämä on ihme. Vastasin: Tämä on vastaus rukoukseen. Potilaan toipuminen oli nopeaa ja hänen saamansa helpotus palkitsevaa. Hän oli saanut avun ihmeellisellä tavalla, ja sen lisäksi muut ihmiset, joilla oli samanlaisia ongelmia, voivat myös saada kirurgista apua. En ota mitään kunniaa itselleni. Kiitos kuuluu tuolle uskolliselle patriarkalle ja Jumalalle, joka vastasi rukouksiimme. Tuo uskollinen mies eli vielä monta vuotta ja on sen jälkeen mennyt iankaikkiseen kirkkauteensa. Kysy Herralta Kun me rukoilemme, meidän ei pidä olla niin julkeita, että annamme ohjeita, vaan meidän tulee kysyä Herralta 24 ja kuunnella Hänen neuvojaan. 25 Joseph Smithin ensimmäinen rukous oli alkusysäys evankeliumin palautukselle. 26 Vuonna 1833 hän sai viisauden sanan kysyttyään Herralta neuvoa. 27 Presidentti Spencer W. Kimball sai ilmoituksen pappeudesta vuonna 1978 hartaan kysymisen jälkeen. 28 Presidentti Gordon B. Hinckley sai innoitusta pienempien temppeleiden rakentamisesta pohdintansa jälkeen. 29 Vastauksia rukouksiin Kaikkiin rukouksiimme ei vastata siten kuin saatamme toivoa. Toisinaan vastaus on kielteinen. Meidän ei pitäisi olla yllättyneitä. Rakastavat vanhemmat kuolevaisuudessa eivät myönny lastensa jokaiseen pyyntöön. 30 Jokin aika sitten suvun perheillassa lastenlapsillamme oli oikein hauskaa. Kuusivuotias tyttärenpoikani pahoittikin todella mielensä, kun hänen isänsä sanoi, että oli aika lähteä kotiin. Mitä tämä poikakulta siis teki? Hän tuli luokseni ja sanoi: Isoisä, saanko sinulta luvan olla tottelematta isääni? Sanoin: Et, kulta. Yksi elämän suurista opetuksista on oppia, että onni on kuuliaisuuden seurausta. 31 Lähde kotiin perheesi kanssa, niin olet onnellinen. Vaikka hän oli pettynyt, hän totteli kuuliaisesti. Meidän tulee rukoilla, että taivaallisen Isämme tahto tapahtuisi. 32 Hän haluaa koetella meitä, vahvistaa meitä ja auttaa meitä saavuttamaan täydet mahdollisuutemme. Ollessaan pidätettynä Libertyn vankilassa profeetta Joseph Smith anoi huojennusta. Vastaukseksi rukouksiinsa hän sai selityksen: Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi. 33 Laulu rukouksesta Olen tuntenut innoitusta päättää tämän sanomani rukouksesta rukoukseen laulun muodossa. Herra on sanonut, että vanhurskaiden laulu on minulle rukous. 34 Laulu on laulukirjassamme Hymns, 35 ja olen kirjoittanut siihen uudet sanat. Me kuulemme tämän laulun rukouksesta Craig Jessopin, Mack Wilbergin ja muiden rakkaitten Mormonien tabernaakkelikuorossa laulavien ystävien ansiosta. Veli Jessop, ole hyvä: [ Our Prayer to Thee Mormonien tabernaakkelikuoron laulamana.] Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Monissa jakeissa viitataan niihin, jotka olivat hitaita muistamaan Herraa (ks. Moosia 9:3; 13:29; Hel. 12:5). 2. Hel. 13: Ks. esim. Jer. 29:11 13; Joel 2:32; Fil. 4:6; 1. Nefi 15:8 11; Alma 37: Sovituksensa aikana Hän oli jatkuvassa rukousyhteydessä Isäänsä sekä Getsemanessa (ks. Luuk. 22:39 44) että Golgatan ristillä (ks. Luuk. 23:33 34, 46). 5. Ks. Matt. 6:9; JST, Matthew 6:10; Luuk. 11:2; 3. Nefi 13:9. 6. Ks. MK Jaak. 4:4 5; 3. Nefi 20:31; 27:9; Moos. 5:8. 7. Ks. Moroni 6:9; 10: Bruce R. McConkie, A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s Matt. 6: Matt. 6: Ks. Matt. 6: Moroni 7: Nefi 33:3; ks. myös MK Jaak. 3:1; Alma 31:38; OL 37: Ks. Matt. 17:21; Mark. 9:29; 1. Kor. 7:5; Moosia 27:22 23; Alma 5:46; 3. Nefi 27:1; OL 88: Yhdessä lauluistamme sanotaan: Rukous sielun halu on, / Ken sen voi selittää? / Tai katseen pyhä kaipaus; / Vain Herra huomaa sen. (MAP-lauluja, 89.) 16. Kuten tilanteeseen sopii. 17. Lisää hyödyllisiä ohjeita löytyy artikkelista Dallin H. Oaks, Rukouksen kieli, Valkeus, heinäkuu 1993, s Ks. The American Heritage Dictionary of the English Language, 4. painos, 2000, s. 57: aamen Käytetään rukouksen lopussa tai ilmaisuna suostumuksesta tai hyväksynnästä. [Keskienglantia, muinaisenglannista, myöhäislatinasta ãmen, kreikasta, hepreasta ãmen, varmasti, totisesti, aman, olla luja.] 19. OL 90:24, kursivointi lisätty. 20. Alma 37:37, kursivointi lisätty. Ks. myös Moosia 26:39; Alma 26:22. Paavalin vastaavia opetuksia, ks. 1. Tess. 5: Vaikka hänen sanojaan ei olekaan lainattu sanatarkasti, tämä on oikea kuvaus hänen julistuksestaan. 22. Leikkaus suoritettiin 24. toukokuuta Hänellä oli hiippaläpän ahtauma, jonka oli aiheuttanut aiempi reumaattinen kuume. 24. Herra sanoi: Jos pyydät, sinä saat ilmoitusta ilmoituksen päälle, tietoa tiedon päälle (OL 42:61). Esimerkki tästä löytyy Opin ja liittojen luvusta 9. Herra selitti, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein. Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät. (Jakeet 8 9.) Ks. myös MK Jaak. 4: Ks. 2. Moos. 15:26; 5. Moos. 13:17 18; 1. Sam. 15:22; Jer. 26:4 6; Omni 1:13; OL 41:1; 133: Ks. JS H Ks. OL 89: Ks. VJ Ks. Church News, 1. elokuuta 1998, s. 3, 12; 13. maaliskuuta 1999, s. 9; 4. maaliskuuta 2000, s. 7; 24. kesäkuuta 2000, s Jopa Jumalan Pojalla oli sellainen kokemus. Hän sanoi: Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun. (Luuk. 22:42.) Sekä Isä että Poika tiesivät, mitä piti tehdä. 31. Kuuliaisuus jumalalliselle laille, ks. Abr. 3:25. Kuuliaisuus rakastavien vanhempien viisaille neuvoille, ks. Ef. 6:1 ja Kol. 3: Ks. Hel. 10: OL 122: OL 25: Hymns, 337; sävel: Joseph Parry, melodia: SWANSEA. LIAHONA TOUKOKUU

12 Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella V ANHIN DAVID E. SORENSEN seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta Anteeksiantaminen merkitsee, etteivät menneisyyden ongelmat enää sanele meidän kohtaloamme ja että voimme kohdistaa katseemme tulevaisuuteen Jumalan rakkaus sydämessämme. Eivätkö Herran vanhin Nelsonille antamat Hengen lahjat olekin hämmästyttäviä? Hänen kykynsä ovat siunaukseksi niin kirkolle kuin koko maailmallekin. Haluaisin puhua tänään anteeksiantamisesta. Kasvoin pienessä maalaiskaupungissa, jossa vesi oli paikkakunnan elinehto. Muistan, kuinka ihmiset tarkkailivat aina sadetta, keinokasteluoikeuksia ja vettä yleensäkin, olivat niistä huolissaan ja rukoilivat niiden takia. Toisinaan lapseni kiusoittelevat minua. He sanovat, etteivät he tunne ketään muuta, joka ajattelee sadetta yhtä paljon. Vastaan heille, että ehkäpä niin, koska siellä missä minä vartuin, sade oli kaikki kaikessa. Se oli elinehto! Ilmastostamme johtuvan stressin ja vaikeuksien takia ihmiset eivät aina olleet parhaimmillaan. Toisinaan naapurin liian pitkäksi venähtänyt keinokasteluvuoro aiheutti epäsopua. Siitä alkoi myös lähellä vuoristolaiduntamme asuneiden kahden miehen riita. Kutsun heitä Chetiksi ja Waltiksi. Nämä kaksi naapurusta alkoivat kiistellä yhteisen keinokasteluojansa vedestä. Aluksi se oli viatonta, mutta vuosien vieriessä nämä kaksi miestä antoivat erimielisyyksiensä paheta kaunaksi ja sitten riitelyksi aina uhkailuihin asti. Eräänä heinäkuun aamuna vettä oli taas molempien miesten mielestä liian vähän. Kumpainenkin meni kasteluojalle katsomaan, mitä oli tapahtunut, ajatellen, että toinen oli varastanut toiselle kuuluneen veden. He saapuivat patoluukulle samaan aikaan. Syntyi sanasota ja sitä seurasi tappelu. Walt oli isokokoinen, voimakas mies. Chet oli pieni, jäntevä ja sinnikäs. Tappelun tuoksinassa käytettiin aseina miesten mukana olleita lapioita. Walt iski lapiolla vahingossa Chetiä toiseen silmään, joka sokeutui. Kului kuukausia ja vuosia. Chet ei kuitenkaan pystynyt unohtamaan eikä antamaan anteeksi. Toisen silmän menettämisestä aiheutunut katkeruus yltyi yltymistään, ja viha kasvoi kasvamistaan. Eräänä päivänä Chet meni tallilleen, otti kiväärin telineestä, nousi hevosen selkään ja ratsasti kasteluojan pääluukulle. Hän patosi ojan ja käänsi veden pois Waltin tilalta tietäen, että Walt tulisi pian katsomaan, mitä oli tapahtunut. Sitten Chet piiloutui pensaikkoon odottamaan. Waltin tullessa paikalle Chet ampui hänet kuoliaaksi. Sitten hän nousi ratsaille, palasi kotiinsa ja soitti sheriffille, että oli juuri ampunut Waltin. Isäni kutsuttiin siihen valamiehistöön, joka joutuisi ratkaisemaan Chetin syyllisyyden murhaan. Isä kieltäytyi esteellisenä, koska hän oli kumpaisenkin miehen ja heidän perheidensä pitkäaikainen ystävä. Chet sai murhasta elinkautisen vankeustuomion. Monta vuotta myöhemmin Chetin vaimo tuli pyytämään isältäni allekirjoitusta kuvernöörille toimitettavaan armahdusanomukseen, sillä hänen miehensä terveys oli murtunut niin monien vuosien aikana osavaltion vankilassa. Isä allekirjoitti anomuksen. Muutamaa iltaa myöhemmin kaksi Waltin aikuista poikaa ilmaantui ovellemme. He olivat hyvin vihaisia ja poissa tolaltaan. He sanoivat, että koska isä oli allekirjoittanut anomuksen, monet muutkin olivat tehneet niin. He pyysivät isää poistamaan nimensä anomuksesta. Hän kieltäytyi. Chet oli 10

13 hänestä murtunut ja sairas mies. Hän oli kärsinyt kiihdyksissään tekemästään hirveästä rikoksesta nämä monet vuodet vankilassa. Halusimme, että Chet saisi asialliset hautajaiset ja että hänet haudattaisiin sinne minne muutkin perheensä jäsenet. Waltin pojat raivostuivat ja sanoivat: Jos hänet vapautetaan vankilasta, pidämme huolen siitä, että hän ja hänen perheensä saavat kärsiä. Lopulta Chet vapautettiin, ja hän sai palata kotiin kuolemaan perheensä parissa. Onneksi perheiden välillä ei enää myöhemmin ollut väkivaltaa. Isäni valitti usein sitä, kuinka murheellista oli, että Chet ja Walt, nämä kaksi naapuria ja lapsuudenystävää, olivat antautuneet vihan valtaan ja antaneet sen pilata elämänsä. Kuinka murheellista, että hetken kiihkon annettiin riistäytyä käsistä mikä johti lopulta molempien miesten kuolemaan pelkästään siksi, etteivät nämä kaksi miestä voineet antaa toisilleen anteeksi pienen kasteluvesimäärän väärinkäyttöä. Vapahtaja sanoi: Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla. 1 Hän käski siis meitä selvittämään erimielisyytemme hyvissä ajoin, jottei hetken kiihko riistäydy fyysiseksi eikä henkiseksi väkivallaksi ja jottemme joutuisi vihamme vangeiksi. Tämä periaate ei sovellu paremmin mihinkään muuhun kuin perheisiimme. Teidän erityisenä huolenanne ei ehkä ole vesi, mutta meillä kaikilla maan päällä, tästä telestisestä ilmastosta aiheutuvassa stressissä ja vaikeuksissa, on syytä todellista tai kuviteltua loukkaantua. Kuinka me reagoimme? Loukkaannummeko me? Etsimmekö vikoja? Annammeko hetken tunnekuohun voittaa itsemme? Presidentti Brigham Young vertasi kerran loukkaantumista myrkkykäärmeen puremaan. Hän sanoi: Kalkkarokäärmeen purtua voi menetellä kahdella tavalla. Vihan, pelon tai kostonhimon vallassa voi lähteä luontokappaleen perään ja tappaa sen tai voi yrittää saada myrkyn pois ruumiistaan mahdollisimman nopeasti. Hän sanoi: Jälkimmäisessä tapauksessa todennäköisesti jäämme eloon, mutta jos yritämme toimia ensimmäisellä tavalla, emme ehkä ehdi saattaa aiettamme päätökseen. 2 Sallinette minun nyt mainita tässä, että meidän on pidettävä perheissämme huoli siitä, että emme lainkaan aiheuta hengellisiä emmekä emotionaalisia käärmeenpuremia! Nykyisin on tavallista, että anteeksiannon ja ystävällisyyden hyveitä vähätellään, kun taas pilkantekoon, vihanpitoon ja ankaraan kritiikkiin yllytetään. Ellemme varo, voimme langeta näihin tapoihin omissa kodeissamme ja perheissämme, ja pian alamme arvostella puolisoamme, lapsiamme ja sukulaisiamme. Älkäämme loukatko itsekkäällä arvostelulla niitä, joita eniten rakastamme! Pienet riidat ja pikkumainen arvostelu voivat valloilleen päästyään johtaa perhesuhteidemme myrkyttymiseen ja edelleen vieraantumiseen, jopa pahoinpitelyyn ja avioeroon. Sen sijaan meidän täytyy mahdollisimman nopeasti hillitä riitoja, lopettaa pilkanteko ja arvostelu ja poistaa kauna ja viha kuten opimme toimimaan käärmeen myrkyn kanssa. Meillä ei LIAHONA TOUKOKUU

14 12 ole varaa antaa sellaiselle vaaralliselle kiihkolle valtaa ei päiväksikään. Verratkaa Waltin ja Chetin murheellista tarinaa Egyptiin myydyn Joosefin esimerkkiin. Joosefin veljet olivat hänelle kateellisia ja vihasivat häntä. He juonittelivat hänen henkensä riistämiseksi ja myivät hänet lopulta orjaksi. Joosef vietiin Egyptiin, ja hän joutui kamppailemaan vuosikausia päästäkseen vapaaksi. Näinä koettelevina vuosina Joosef olisi voinut tuomita veljensä ja vannoa kostoa. Hän olisi voinut lievittää tuskaansa hautomalla kostoa, jonka toteuttaisi jonakin päivänä. Mutta hän ei tehnyt sitä. Aikanaan Joosefista tuli koko Egyptin valtias, arvossa toinen heti faraon jälkeen. Hirvittävän nälänhädän aikana Joosefin veljet lähtivät hakemaan ruokaa Egyptistä. Tunnistamatta Joosefia he kumarsivat häntä hänen korkean asemansa takia. Joosefilla oli tuolloin valta kostaa. Hän olisi voinut heitättää veljensä vankilaan tai tuomita heidät kuolemaan. Sen sijaan hän osoitti antaneensa anteeksi. Hän sanoi: Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. 3 Joosefin halu antaa anteeksi muutti katkeruuden rakkaudeksi. Haluan tehdä selväksi, ettei syntien anteeksiantamista saa sekoittaa pahan suvaitsemiseen. Herra sanoo Joseph Smithin raamatunkäännöksessä: Älkää tuomitko epävanhurskaasti. 4 Herra pyytää meitä hylkäämän pahuuden kaikissa muodoissaan ja taistelemaan sitä vastaan, ja vaikka meidän tulee antaa anteeksi meitä loukkaavalle lähimmäiselle, meidän tulee toimia rakentavasti, niin ettei loukkaus toistu. Pahoinpidellyn naisen ei pidä etsiä kostoa, mutta ei hänen liioin pidä ajatella, ettei hän voisi ryhtyä toimenpiteisiin pahoinpitelyn estämiseksi tulevaisuudessa. Epäoikeudenmukaisesti jossakin liiketoimessa kohdellun liikemiehen ei pidä vihata epärehellistä henkilöä, mutta hän voi ryhtyä toimenpiteisiin vääryyden oikaisemiseksi. Anteeksianto ei edellytä sitä, että me hyväksymme pahuuden tai suvaitsemme sitä. Se ei edellytä meiltä sitä, että emme piittaisi maailmassa ympärillämme tai omassa elämässämme näkemästämme vääryydestä. Mutta kun taistelemme syntejä vastaan, emme saa antaa vihan tai suuttumuksen hallita ajatuksiamme emmekä tekojamme. Vapahtaja sanoi: Sen tähden minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne; sillä se, joka ei anna veljelleen anteeksi hänen rikkomuksiaan, seisoo tuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti. 5 Tämä ei tarkoita, että anteeksiantaminen olisi helppoa. Kun joku loukkaa meitä tai rakkaitamme, siitä aiheutuva tuska voi olla miltei ylivoimaista. Voi tuntua siltä kuin tuo tuska tai vääryys olisi maailman tärkein asia ja ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin tavoitella kostoa. Mutta Kristus, Rauhan Ruhtinas, opettaa meille paremman tien. Voi olla hyvin vaikeaa antaa jollekulle anteeksi hänen aiheuttamansa vahinko, mutta kun annamme anteeksi, meille avautuu parempi tulevaisuus. Jonkun toisen väärät teot eivät enää hallitse kulkuamme. Kun annamme toisille anteeksi, olemme vapaita valitsemaan, kuinka elämme omaa elämäämme. Anteeksiantaminen merkitsee, etteivät menneisyyden ongelmat enää sanele meidän kohtaloamme ja että voimme kohdistaa katseemme tulevaisuuteen Jumalan rakkaus sydämessämme. Älkööt naapureitamme vainonneen anteeksiantamattomuuden siemenet milloinkaan pääskö itämään meidän kodeissamme. Rukoilkaamme taivaallista Isäämme, että Hän auttaisi meitä voittamaan mielettömän ylpeyden, kaunan ja pikkumaisuuden. Auttakoon Hän meitä antamaan anteeksi ja rakastamaan, niin että voimme olla Vapahtajan, muiden ja itsemme ystäviä. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. 6 Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Matt. 5: Näin kerrottuna Marion D. Hanksin artikkelissa Forgiveness: The Ultimate Form of Love, Ensign, tammikuu 1974, s Moos. 45:4 5, JSR Matt. 7:2. 5. OL 64:9. 6. Kol. 3:13.

15 Elävän veden siunaamia KATHLEEN H. HUGHES ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Elävä vesi parantaa. Se ravitsee ja antaa voimaa. Se tuo rauhaa ja iloa. Palvelutehtävänsä alkuvaiheessa Kristus matkasi Jerusalemista lapsuudenkotiinsa Galilean Nasaretiin. Hän kulki Samarian kautta ja matkastaan väsyneenä pysähtyi lepäämään Jaakobin ikivanhalle kaivolle. Jeesuksen odottaessa ja Hänen opetuslastensa hakiessa ruokaa läheisestä kaupungista tuli kaivolle samarialainen nainen. Tiedätte, mitä tapahtui. Kun Jeesus pyysi juotavaa, nainen yllättyi siitä, että juutalainen pyysi jotakin sellaista häneltä. Vuosisatojen ajan juutalaiset ja samarialaiset olivat pitäneet toisiaan vihollisina. Mutta Kristus sanoi naiselle, että jos nainen ymmärtäisi, kenen kanssa puhui, hän pyytäisi Häneltä vettä elävää vettä, vettä, joka sammuttaisi hänen janonsa ikuisiksi ajoiksi. Nainen ei tietenkään ymmärtänyt, ja niin Kristus selitti: Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. (Joh. 4:13 14.) Samarialainen nainen piti ajatuksesta, ettei hänen tarvitsisi enää koskaan juoda. Eikä hän varmastikaan kaipaisi päivittäistä raskaiden vesiastioiden kantamista kaivolta kotiinsa. Mutta kun Kristus todisti hänelle olevansa Messias ja kun Henki vahvisti hänelle sen olevan totta, hän alkoi ymmärtää, että Jeesus puhui suuremmista totuuksista. Hän jätti kaivoveden ja kiiruhti etsimään muita, jotka voisivat tulla kuuntelemaan. Epäilen kuitenkin, ymmärsikö hän vielä tuossa vaiheessa täysin tai ymmärrämmekö me täysin mitä tarkoittaa, että meissä itsessämme on elävän veden lähde. Elävä vesi parantaa. Se ravitsee ja antaa voimaa. Se tuo rauhaa ja iloa. Eräs tuntemani nainen yritti voittaa vihan henkilöä kohtaan, joka oli loukannut häntä ja hänen perhettään. Vaikka hän varoitti lapsiaan tulemasta katkeriksi ja kaunaisiksi, hän taisteli itse noita tunteita vastaan. Rukoiltuaan viikkokausia hartaasti taivaallista Isäänsä hän viimein tunsi muutoksen. Hän kertoi: Eräänä päivänä lähes jatkuvien rukousteni keskellä koin parantumisen. Tunsin sen fyysisenä tunteena leviävän koko kehooni. Jälkeenpäin tunsin varmuutta ja rauhaa. Tiesin, että mitä tahansa tapahtuisikin, perheeni ja minä selviytyisimme. Pääsin eroon vihasta ja myös halustani kostaa. Elävä vesi on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Sen välittäjänä on Pyhä Henki. Ystäväni tiesi, mikä on oikein. Hän oli sanonut sopivat sanat perheelleen. Mutta vasta kun hän itse nöyrtyi niin paljon, että joi vettä tunsi Pyhän Hengen hän saattoi alkaa parantua. Kun olen tämän kuluneen vuoden aikana tavannut monia naisia ja heidän pappeusjohtajiaan olen kuullut lukuisia kertomuksia Kristuksen parantavasta voimasta. Kuolevaisuudessa on hyvin paljon kärsimystä, hyvin monia tuskan aiheita. Tunnen ihmisiä, jotka ovat lähettäneet rakkaitaan vaaraan ja jotka rukoilevat päivittäin, että näitä varjeltaisiin taistelussa. Puhun vanhempien kanssa, jotka pelkäävät lastensa vuoksi, koska tietävät, mitä kiusauksia nämä kohtaavat. Minulla on rakkaita ystäviä, jotka kärsivät kemoterapian runtelevista vaikutuksista. Tunnen puolison hylkäämiä yksinhuoltajia, jotka kasvattavat lapsiaan yksin. Olen itse kärsinyt masennuksen heikentävistä vaikutuksista. Mutta olen oppinut oman kokemukseni perusteella ja olen oppinut tapaamiltani ihmisiltä, ettei meitä koskaan jätetä vain oman onnemme nojaan. Meitä ei koskaan hylätä. Meissä on hyvyyden, voiman ja varmuuden lähde, ja kun me kuuntelemme luottamusta tuntien, meitä kohotetaan. Meidät parannetaan. Me emme ainoastaan selviydy hengissä vaan me rakastamme elämää. Me nauramme, me nautimme, me jatkamme eteenpäin uskossa. Elävä vesi myös ravitsee. Todistan teille, että lupauksensa mukaisesti Kristus tulee kaikkien niiden luo, LIAHONA TOUKOKUU

16 14 jotka ovat kuormien uuvuttamia. Hän antaa meille levon. (Ks. Matt. 11:28.) Hän antaa meille voimia, kun olemme uupuneita. Lähde on vuolas vesivirta, joka tarjoaa jatkuvaa virkistystä jos me vain juomme siitä. Ylpeys voi tuhota sen vaikutukset, samoin kuin pelkkä tarkkaamattomuuskin. Mutta ne, jotka juovat kyllikseen, eheytyvät, ja sen lisäksi heistä tulee lähde muille hengen ravitessa ja ruokkiessa toista. Viime vuonna eräs perheemme rakas ystävä nukkui pois. Lucile oli 89- vuotias ja oli ollut leskenä yli kaksikymmentä vuotta. Hän ei ollut rikas nainen, hän ei ollut kuuluisa, eikä suurin osa maailmaa tiennyt mitään hänen poismenostaan. Mutta hänen perheensä tiesi. Hänen ystävänsä tiesivät. Hänen seurakuntansa jäsenet tiesivät. Kaikille niille, jotka olivat saaneet kokea hänen rakkauttaan, maailma oli hänen kuolemansa jälkeen köyhempi. Leskivuosinaan Lucile oli kohdannut vaikeita haasteita kuten rakkaan lapsenlapsen kuoleman ja iän tuomat raihnaisuudet. Mutta Lucile ravitsi edelleen kaikkia tuttujaan hengellään, leivonnaisillaan, täkeillään ja huovillaan, huumorillaan ja hyväntahtoisuudellaan. Ja hän rakasti työtä temppelissä. Eräänä kevätpäivänä vuonna 1981 hän kirjoitti päiväkirjaansa: Tänä aamuna puoli neljältä, kun kävelin temppelille johtavaa polkua, katselin, miten lippu liehui keveästi tuulessa, ja katselin kaunista taivasta ja ajattelin, kuinka onnellinen olin siitä, että sain olla siellä. Tunsin surua kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka nukkuivat eivätkä nähneet kauniin päivän heräämistä. Harvat meistä ajattelevat, että maailma herää puoli neljältä aamulla. Käännämme niihin aikoihin täysin tyytyväisinä kylkeä vuoteessa ja annamme Lucilen rauhassa sääliä meitä. Mutta hänellä oli suurenmoinen asenne! Sen selityksenä voi olla vain sisältä kumpuava hyvyys. Oliko hänellä tällaista hengen puhtautta viidentoista, kahdenkymmenenviiden tai edes viidenkymmenenviiden ikäisenä? En tiedä. Useimmissa tapauksissa meidän on luultavasti kuunneltava Pyhää Henkeä koko ikämme, ennen kuin tunnemme Jumalan äänen niin hyvin ja ennen kuin luotamme elävään veteen niin paljon, että saamme maistaa sitä koko päivän ajan etenkin, jos päivä alkaa puoli neljältä. Mutta minä uskon elävän veden tukeneen Lucilea noina pitkinä vuosina, jolloin hän olisi voinut antaa periksi itsesäälille, ja hänen elämänsä, hänen henkensä, antoi ravintoa jokaiselle hänen tuntemalleen ihmiselle. Elävä vesi voi tuoda rauhaa ja iloa silloinkin, kun meissä oleva lähde näyttää kuivuneen. Kuulin äskettäin naisesta, jonka poika kuoli odottamatta kärsittyään henkisestä sairaudesta. Perhe oli aivan murtunut. Äiti ei pystynyt uskomaan, että hän voisi koskaan enää tuntea onnea. Mutta häntä siunattiin erään nuoren naisen palvelun kautta. Tämä nuori nainen, joka oli hänen entisiä lehvänsitojiaan, oli nyt nuori Apuyhdistyksen sisar ja hänen kotikäyntiopettajansa. Nuori sisar sanoi: Sinä autoit minua, nyt minä autan sinua ja me selviydymme tästä yhdessä. Rauha, jopa ilo, alkoi palata naisen elämään. Henkemme jalostaminen täyteen kukkaan voi viedä koko eliniän ja kauemminkin mutta elävä vesi on kaikkien ulottuvilla, myös nuorten. Tunnen innoitusta, kun näen kirkon nuorten naisten, jotka ovat saaneet

17 hengellistä koulutusta lapsuudesta saakka, tulevan Apuyhdistykseen ja tuovan välittömästi voimaa kokeneemmille naisille. Olen suunniltani ilosta, kun näen noiden samojen nuorten naisten oivaltavan, kuinka paljon he voivat oppia itseään vanhemmilta naisilta. Me saamme rauhan Herralta, mutta me voimme auttaa toinen toistamme tuntemaan tuota rauhaa, kun jaamme kuormamme ja onnemme. Kristuksen lupaus on yksinkertainen ja ylevä: Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14:27.) Veljet ja sisaret, kaikkialla ympärillämme riehuu sekasorto. Valtiontaloudet ovat ahdingossa, perheet ovat vaikeuksissa. Me elämme aikoja, joita presidentti Hinckley on nimittänyt vaarallisiksi (ks. Aika, jota elämme, Liahona, tammikuu 2002, s ). Mutta elävä vesi tarjoaa yhä rauhaa ja iloa. Kun elämme vanhurskaasti, kun olemme tehneet kaiken voitavamme, saamme yhtenä lahjanamme luottamusta. Herra sanoo meille: Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala (OL 101:16). Kaaoksen keskellä meidän on pysähdyttävä. Meidän on kuunneltava Henkeä, joka kertoo meille, että kaikki on parhain päin ( Pelvotta käykää, MAP-lauluja, 17), aivan kuten alkuaikojen pyhienkin tuli tehdä. Huoleen on syytä, mutta vielä suurempi syy on olla levollisella mielellä. Samarialainen nainen katsoi Kristuksen kasvoja, kuunteli Hänen ääntään ja tunnisti Hänet aikana, jolloin useimmat muut torjuivat kaiken, mitä Hän opetti. Mekin tunnemme Hänet tai me voimme tuntea, jos annamme Hänen parantavan voimansa, Hänen ravitsevan voimansa, Hänen rauhansa ja ilonsa virrata kauttamme kuin lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Rukoukseni on, että me tekisimme niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Koettelemuksissa usko tuo rauhaa ja iloa V ANHIN ROBERT D. HALES kahdentoista apostolin koorumista Niin synkiltä kuin olosuhteet saattavatkin näyttää tässä nykypäivän maailmassa, ja mitä tahansa myrskyjä me kohtaammekin henkilökohtaisesti, meillä voi olla ilo nyt. Opetettuaan kansanjoukkoa Jeesus ja Hänen opetuslapsensa lähtivät veneellä Galileanjärven itäiselle rannalle. Oli ilta, ja Vapahtaja nukkui mukavasti veneen perässä nojaten päänaluseen. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen. Peloissaan opetuslapset herättivät Hänet: Opettaja, etkö näe, me hukumme! 1 Vapahtajan vastauksessa oli Hänelle ominaista tyyneyttä: Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset? 2 Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: Vaikene, ole hiljaa! Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. 3 Hän, joka oli luonut maailman, käski jälleen luonnonvoimia. 4 Ihmeissään Hänen opetuslapsensa kysyivät: Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin. 5 Elämme levottomia aikoja. Maailmassa on puhjennut suuri pahuuden myrsky. Syntisyyden tuulet ulvovat ympärillämme. Sodan aallot lyövät veneeseemme. Kuten Paavali kirjoitti Timoteukselle: Viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia,. He ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. 6 On totta, että yllemme kerääntyy uhkaavia pilviä, mutta samalla tavoin kuin Vapahtajan sanat toivat rauhan veneessä oleville apostoleille, ne tuovat rauhan meille nykyään: Kun kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Niin täytyy käydä, mutta se ei vielä merkitse loppua. 7 LIAHONA TOUKOKUU

18 16 Jos te olette valmiita, te ette pelkää. 8 Elialle Jehova sanoi: Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Elia totteli, ja myrskyn ja maanjäristyksen ja tulenlieskan jälkeen hän vihdoin kuuli hiljaista huminaa. Herra kysyi Elialta, joka oli piiloutunut luolaan: Miksi olet täällä, Elia? Ja Elia vastasi: Israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen. Mutta Herralla oli Elialle tärkeä työ tehtäväksi, ja siksi Herra sanoi hänelle: Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit. 9 Niinpä Elia lähti. Meidänkin on tultava ulos turvallisista luolistamme, sillä meillä on tärkeä työ tehtävänä. Henkensä hiljaisen, vienon äänen avulla Herra suojelee meitä, auttaa meitä ja opastaa meitä. Muistakaa, että Herra opetti Jeredin veljeä rakentamaan perhettään varten aluksia auttaakseen heitä kulkemaan turvallisesti suunnattoman valtameren vesien yli, suojellakseen heitä tuulia ja aaltoja vastaan ja tuodakseen heidät luvattuun maahan. Nämä alukset olivat muotoilultaan epätavallisia, mutta ne olivat hyvin turvallisia: Ja tapahtui, että kun he olivat hautautuneina syvyyteen, vesi ei voinut vahingoittaa heitä eikä mikään meren hirviö voinut murskata heitä eikä valas vahingoittaa heitä. 10 Näissä aluksissa ei kuitenkaan ollut mitään valoa. Tämä huolestutti Jeredin veljeä. Hän ei halunnut perheensä tekevän matkaansa pimeydessä. Niinpä hän ei jäänytkään odottamaan käskyä, vaan vei huolensa Herran eteen. Ja Herra sanoi Jeredin veljelle: Mitä sinä tahdot minun tekevän, että teillä olisi valoa aluksissanne? 11 Jeredin veljen vastaus tähän kysymykseen edellytti hänen puoleltaan uutteraa ponnistelua: Hän kiipesi Seleminvuorelle ja sulatti kalliosta kuusitoista pientä kiveä. 12 Sitten hän pyysi Herraa koskettamaan niitä kiviä, niin että ne antaisivat valoa. Vanhempina ja johtajina meidän täytyy muistaa, ettei ole soveliasta, että Herra käskisi kaikessa. 13 Jeredin veljen tavoin meidän täytyy huolellisesti harkita perheemme jäsenten tarpeita, laatia suunnitelma noiden tarpeiden tyydyttämiseksi ja sitten viedä suunnitelmamme rukouksessa Herran eteen. Tämä edellyttää meiltä uskoa ja ponnisteluja, mutta Hän auttaa meitä, kun etsimme Hänen apuaan ja pyrimme tekemään Hänen tahtonsa. Tämän Herran kanssa saamansa kokemuksen jälkeen Jeredin veli jatkoi uutteraa valmistautumistaan edessä olevaa matkaa varten. 14 Samoin tulee meidänkin kuunnella profeettojemme opetuksia. Elävät profeetat ovat kehottaneet meitä kerran toisensa jälkeen panemaan elämämme järjestykseen pääsemään eroon velasta, varastoimaan ruokaa ja muita välttämättömiä tavaroita, maksamaan kymmenyksemme, hankkimaan sopivan koulutuksen ja elämään käskyjen mukaan. Olemmeko me noudattaneet näitä välttämättömiä opetuksia? Kun katsomme lastemme ja lastenlastemme silmiin, näemme aikaamme liittyvää epäilystä ja pelkoa. Minne tahansa nämä kallisarvoiset nuoret menevätkin maailmassa, he kuulevat puhuttavan työttömyydestä, köyhyydestä, sodasta, moraalittomuudesta ja rikollisuudesta. He ihmettelevät: Kuinka me voimme selviytyä näistä ongelmista? Vastauksia löytääkseen he katsovat takaisin meidän silmiimme ja kuuntelevat meidän sanojamme. Kuulevatko he meidän puhuvan luottavaisina ja toiveikkaina huolimatta aikamme koettelemuksista? Heidän täytyy saada nähdä meidän

19 jatkuvasti rukoilevan ja tutkivan pyhiä kirjoituksia yhdessä, pitävän perheiltoja ja perheneuvoston kokouksia, palvelevan uskollisesti kirkon tehtävissämme, käyvän temppelissä säännöllisesti ja olevan kuuliaisia liitoillemme. Kun he näkevät meidän kestävyytemme käskyjen pitämisessä, heidän pelkonsa hälvenevät ja heidän luottamuksensa Herraan kasvaa. Kun näytämme koettelemuksissa uskomme, me vakuutamme lapsillemme, ettei vastustajan raivo ole kuolemaksi. Jeesus rukoili Isäänsä meidän puolestamme: En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. 15 Tuohon rukoukseen vastataan taivaallisen Isän sopivaksi katsomana aikana meidän uskomme mukaan. Sillä välin meidän maallisilla haasteillamme on merkitys ja tarkoitus. Ajatelkaapa profeetta Joseph Smithiä. Läpi koko elämänsä hän kohtasi lannistavaa vastustusta sairautta, onnettomuuksia, köyhyyttä, väärinkäsityksiä, vääriä syytöksiä ja jopa vainoa. Joku saattaisi tuntea kiusausta kysyä: Miksei Herra suojellut profeettaansa tuollaisilta esteiltä, tarjonnut hänelle rajattomia voimavaroja ja tukkinut hänen syyttelijöidensä suita? Vastaus on: Meidän jokaisen on käytävä läpi tiettyjä kokemuksia tullaksemme enemmän Vapahtajamme kaltaisiksi. Kuolevaisuuden koulussa opettajina ovat usein kivut ja kärsimykset, mutta opetuksen tarkoituksena on jalostaa meitä, siunata meitä ja vahvistaa meitä eikä tuhota meitä. Herra sanoi uskolliselle Josephille: Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken. 16 Jos sinut heitetään syvyyteen; jos hyökyvät aallot vehkeilevät sinua vastaan; jos ankarista tuulista tulee vihollisiasi; jos taivaat kasaavat synkeytensä ja kaikki luonnonvoimat yhdistyvät tukkiakseen tien; tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi. 17 Profeetta Josephin elämän monista koettelemuksista huolimatta suuria asioita tapahtui evankeliumin palauttamiseksi näinä myöhempinä aikoina. Joseph ymmärsi ja hän on opettanut meille, että kun hän kamppaili jonkin haasteen kanssa, Herra ei sallinut hänen tuhoutua. Samalla tavoin meidän uskomme koetukset ovat korvaamattomia mahdollisuuksia huomata, kuinka syvästi Mestari välittää meidän sielujemme hyvinvoinnista auttaakseen meitä kestämään loppuun asti. Meidän päivinämme Herran tukea antava käsivarsi ojentuu meitä kohti Hänen pyhien temppeliensä toimitusten kautta. Profeetta Joseph sanoi varhaisille pyhille Nauvoossa: Te tarvitsette endaumentin, veljet, voidaksenne olla valmiita ja pystyäksenne voittamaan kaikki. 18 Kuinka oikeassa hän olikaan! Koska myöhempien aikojen pyhät saivat siunauksekseen temppeliliitot ja voimaa korkeudesta, he pystyivät uskossa kestämään koettelemuksia. Oman pioneeritaipaleensa päättyessä Sarah Rich kirjoitti muistiin: Ilman sitä uskoa ja tietoa, joka meille suotiin siinä temppelissä, meidän matkamme olisi ollut kuin hyppy pimeyteen. 19 Mieltäni liikuttaa se, kuinka paljon Vapahtaja kärsi. Vaikka Hän oli Isän Ainosyntyinen, viekkaat ihmiset tavoittelivat Hänen henkeään aivan alusta lähtien. Koko Hänen palvelutehtävänsä ajan, meni Hän minne tahansa, huhupuheet, valheet ja vainot seurasivat Häntä. Erityisen suuren vaikutuksen minuun tekee Vapahtajan kuolemaa edeltäneen viikon pohtiminen: ylipapit kyseenalaistivat Hänen valtuutensa, yrittivät saada Hänet ansaan ja kahdesti vehkeilivät surmatakseen Hänet. Getsemanessa opetuslastensa nukkuessa Hän kärsi koko ihmiskunnan synnit ja vuosi verta joka huokosesta. Hänet kavallettiin ja vangittiin, Häntä kuulusteltiin ja lyötiin, Hänen päälleen syljettiin ja Häntä ruoskittiin. Johtavan neuvoston kuulustelun jälkeen Hän joutui Herodeksen pilkattavaksi, ja lopuksi Hänet vietiin Pilatuksen luo, missä Hänen käskettiin seistä vihaisen väkijoukon edessä. Kun Hänet oli ruoskittu ja Hänen päähänsä oli painettu piikkikruunu, Hänet pakotettiin kantamaan ristinsä Golgatalle. Hänen käsiinsä ja jalkoihinsa lyötiin naulat. Hänen ruumiinsa nostettiin alhaisten rosvojen keskelle. Sotilaat heittivät Hänen maallisesta omaisuudestaan arpaa, ja Hänen janonsa sammuttamiseksi annettiin hapanviiniä. Kuuden tunnin kuluttua 20 Hän uskoi henkensä Isänsä käsiin, antoi henkensä ja kuoli. Kun tarkastelemme Vapahtajan elämän viimeistä viikkoa maallisesta näkökulmastamme, ensivaikutelmamme saattaa olla se, että näemme vain kärsimystä ja tuhoa. Näemme kenties vain Vapahtajan äidin ja muut itkemässä ristin juurella, peloissaan olevat sotilaat, maailman suuren sekasorron vallassa, kallioiden halkeilevan, temppelin väliverhon repeävän kahtia ja kolme tuntia kestävän pimeyden peittävän maan. Samanlainen myrskyjen ja tuhon näytelmä esitettiin Uudessa maailmassa. Lyhyesti sanoen näemme kauhistuttavan myrskyn raivoamisen. Mutta katsokaa uudestaan tällä kertaa uskon silmin. Ottakaa huomioon, että viimeisinä, elämänsä tuskallisimpina viikkoina Jeesus opetti, todisti, kohotti, siunasi ja vahvisti ympärillään olevia. Hän herätti Lasaruksen kuolleista, opetti Isästään, saattoi temppelin järjestykseen, esitti useita vertauksia, todisti lesken uhraavan lanttinsa, kertoi opetuslapsilleen toisen tulemisensa merkeistä, vieraili spitaalia sairastaneen Simonin talossa, asetti sakramentin, pesi apostolien jalat ja opetti opetuslapsiaan rakastamaan toisiaan. Hän todisti jumaluudestaan Jumalan Poikana ja kertoi Lohduttajasta Pyhästä Hengestä. Suuressa jäähyväisrukouksessaan Hän rukoili Isäänsä apostoliensa puolesta sekä kaikkien niiden puolesta, jotka uskovat heidän sanoihinsa, jotta Hänen ilonsa täyttäisi heidät. 21 LIAHONA TOUKOKUU

20 18 Hänen synkimpänä hetkenään rauhan ja ilon valo ei kadonnut. Se kirkastui! Kuolemansa jälkeen Hän ilmestyi Magdalan Marialle. Millaista iloa ihmiset ovatkaan tunteneet sinä aamuna, kun uutiset alkoivat levitä: Hän on noussut kuolleista. 22 Aikanaan Hän ilmestyi naisille tiellä, Kleopakselle ja eräälle toiselle opetuslapselle Emmauksen tiellä, apostoleille ja opetuslapsille yläkerran huoneessa sekä epäilevälle Tuomaalle ja muille. Jälleen iloittiin ja riemuittiin sovituksesta ja ylösnousemuksesta. 23 Mutta ei tässä kaikki. Presidentti Joseph F. Smith profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja näki näyssä Vapahtajan vierailun henkimaailmaan: Ja erääseen paikkaan oli koottu yhteen lukematon määrä vanhurskaiden henkiä, jotka olivat olleet uskollisia todistuksessa Jeesuksesta eläessään kuolevaisuudessa. Kaikki nämä olivat lähteneet kuolevaisesta elämästä lujina toivossa kirkkauden ylösnousemuksesta [ja] he olivat täynnä iloa ja riemua ja he riemuitsivat yhdessä, koska heidän vapautuksensa päivä oli käsillä. He olivat kokoontuneet odottamaan Jumalan Pojan tulemista henkimaailmaan julistamaan heidän lunastustaan kuoleman siteistä. Nämä uskolliset henget tiesivät, että pian heidän nukkuva tomumajansa palautettaisiin täydelliseen muotoonsa, luu luuhunsa ja jänteet ja liha niihin, henki ja ruumis yhdistettäisiin niin, ettei niitä enää koskaan erotettaisi, jotta he saisivat ilon täyteyden. Ja tämän suunnattoman joukon odottaessa ja keskustellessa riemuiten hetkestä, jolloin heidät vapautettaisiin kuoleman kahleista, Jumalan Poika ilmestyi julistamaan vapautusta vangituille, jotka olivat olleet uskollisia. 24 Veljeni ja sisareni, niin synkiltä kuin olosuhteet saattavatkin näyttää tässä nykypäivän maailmassa, ja mitä tahansa myrskyjä me kohtaammekin henkilökohtaisesti, kodissamme ja perheessämme, meillä voi olla tämä ilo nyt. Toisinaan me emme ymmärrä kuolemaa, sairautta, henkisiä tai fyysisiä vammoja, henkilökohtaisia murhenäytelmiä, sotaa ja muita selkkauksia. Jotkin näistä ovat välttämätön osa koetustamme kuolevaisuudessa. Toiset kuten Henok näki ennakolta ovat osa valmistautumista Vapahtajan toista tulemista varten, kun taivaat pimenevät ja pimeyden verho peittää maan; ja taivaat järkkyvät ja myös maa; ja suuria ahdinkoja on ihmislasten keskuudessa, mutta, Herra on sanonut, kansani minä varjelen. Ja kun Henok näki kaiken tämän, hän sai ilon täyteyden. 25 Tänä aamuna, tänä Vapahtajan syntymän ja ylösnousemuksen vuodenaikana, lausun erityisen ilon ja riemun todistuksen siitä, että Hän todellakin tuli tähän maailmaan, kärsi meidän syntiemme vuoksi ja Hän on palaava jälleen. Meidän uskomme Häneen ja meidän kuuliaisuutemme Hänen käskyjänsä kohtaan tuovat täydellisen toivon kirkkauden 26 ja hälventävät epätoivon pimeyden ja synkkyyden näinä levottomina aikoina. Hänellä, jolla oli voima tyynnyttää luonnonvoimat, on voima tyynnyttää meidän sielumme, suoda meille turva myrskyltä: Vaikene, ole hiljaa. 27 Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Mark. 4: Matt. 8: Mark. 4: Ks. James E. Talmage, Jeesus Kristus, 1982, s Mark. 4: Tim. 3:1 2, Mark. 13:7. 8. OL 38: Ks. 1. Kun 19: Et. 6:7, Et. 2: Et. 3: Ks. OL 58: Ks. Et. 6: Joh. 17: OL 121: OL 122: History of the Church, osa 2, s Sarah DeArmon Pea Rich, Autobiography, , Kirkon historia- ja sukututkimusosaston arkistot, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s Ks. Jeesus Kristus, s Ks. Joh. 17: Matt. 28: Ks. Silmäys Uuden testamentin tapahtumiin: Vapahtajan viimeinen viikko, Liahona, huhtikuu 2003, s OL 138:12, 14 18, kursivointi lisätty. 25. Moos. 7:61, Ks. 2. Nefi 31: Mark. 4:39.