K I L P A K Ä V E L Y N T U O M A R I O P A S

Transkriptio

1 K I L P A K Ä V E L Y N T U O M A R I O P A S H.e.v.i. Hard Walk Team 2007

2 Sisällysluettelo Alkusanat KILPAKÄVELYN SÄÄNNÖT KILPAKÄVELY LAJINA Johdanto Kilpakävelyn kuvasarja TUOMARIKOULUTUS KILPAILUN TUOMARIT, VÄLINEET JA APUHENKILÖSTÖ Tuomarit, sihteeri ja kävelyn apuhenkilöstö Tuomareiden lukumäärä Lähetit Tuomareiden varusteet TUOMARITOIMINTA Kävelytuomari Kävelytuomarin tehtävät ja toimintaohjeet Tuomarin sijoittuminen Huomautus Huomautusmerkit Varoitus Kävelytuomarin pöytäkirja Kävelyn ylituomari Ylituomarin toiminta Hylkääminen Tuomarikokous kilpailun jälkeen Ylituomarin pöytäkirja Ylituomarin tuomariohjeita Ylituomarin sihteeri VAROITUSTAULU KILPAILUT Maantieradat Lähtö Kilpailureitiltä poistuminen Juoma/sieni- ja virvokeasemat Turvallisuus ja lääkintä...21 LIITTEET...21 Liite 1 IAAF:n säännöt kilpakävely...22 Liite 2 Ohjeita kävelykilpailun järjestäjälle...25

3 Kilpakävelyn tuomariopas Alkusanat Kilpakävely on kehittynyt tunnetun yli 200 vuoden pituisen historiansa aikana moderniksi yleisurheilulajiksi. Säännöt ovat luvulla kehittyneet ja muuntuneet vastaamaan lajin vaatimuksia, mutta elävät edelleenkin muutospaineessa. Vuonna 2001 tehtyjen laajempien sääntömuutosten jälkeen on ylituomarin toimintaan erityistilanteissa on tullut jälleen tarkennusta vuonna 2005, jonka johdosta kävelytuomarin tuomariopasta on jälleen uudistettu. Oppaan taustalla ovat kahdeksan vuotta sitten valmistunut teos, jota Pentti Tarkkasen lisäksi olivat tekemässä Väinö Kangaspunta ja allekirjoittanut sekä laatimani vuoden 2002 tuomariopas. Opasta on päivitetty edelleen marraskuussa 2007, jolloin on tehty vain joitakin tarkistuksia tekstiin. Liitteestä löytyvät IAAF:n kävelyn säännöt SUL:n kilpailupäällikön Kari Wauhkosen suomentamana. Koska tuomarin on hyvä tietää lajin vaatimuksista ja tekniikan rakentumisesta, olen kirjoittanut oppaan alkuun lyhyen lajijohdannon. Lisäksi oppaassa on tuomarikoulutusta ja -kortteja käsittelevä osuus. Silmällä pitäen kävelykilpailujen järjestämisessä syntyviä pulmatilanteita ja kysymyksiä olen laatinut kilpailun järjestäjille lyhyen oppaan liitteeksi sijoitetun ohjeen. Tuomareiden on hyvä tietää lajin vaatimuksista ja toisaalta taas valmentajien ja urheilijoiden on hyvä tietää tarkoin säännöt, kuinka ja miksi tuomarit toimivat ja miten tällä toiminnalla turvataan urheilijaa, lajia ja sen kilpailutoimintaa. Tuomaritoiminta joutuu aina jollakin tavoin tarkastelun kohteeksi kilpailuissa. Siksi on tärkeää, että sääntötietoutta opiskellaan, kerrataan. Tietoja ja kokemuksia tulee myös kartuttaa käytännön työssä tuomarina. Uusien ja vanhojen kävelytuomareiden omaehtoinen aktiivisuus, kouluttautuminen ja hyvät tuomaritaidot antavat kilpailijoille ja lajille varmuutta ja uskottavuutta. Fyysisen valmennuksen saloja tämä opas ei avaa, mutta antaa perustietoa lajianalyysin muodossa; millainen on oikea kävelytekniikka ja tekniset vaatimukset. Tämä tietämys onkin ensimmäinen porras, josta lajimaailma avautuu. Hyvä lajitietämys auttaa tuomarityöskentelyssä. Tuomaritoiminta kilpakävelyssä on verrattavissa minkä tahansa lajin sääntöjen valvontaan, sillä tuomarin tehtävänä on varmistaa kilpailun sujuminen puolueettomasti ja rehdisti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Toivon menestyksekkäitä hetkiä mielenkiintoisen, vaikean ja haastavan lajin parissa. Vantaalla Pekka Muinonen SUL:n kävelytuomariopas 2006 Pekka Muinonen Sivu 3

4 1. KILPAKÄVELYN SÄÄNNÖT IAAF - Yleisurheilun säännöt Sääntö Kilpakävely Kilpakävelyn määritelmä (Sääntö 230.1) Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny. Etummaisen jalan täytyy olla suorana - ei taivutettuna polvesta, ns. koukkupolvi - maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa. 2. KILPAKÄVELY LAJINA 2.1 Johdanto Kilpakävelyn tunnettu historia on pitkä, sillä Euroopassa tiedetään pidetyn kävelykilpailuja jo 1700-luvulla. Kävely on ollut olympialajina vuodesta 1906 lukien (ns. "väliolympialaiset) ja Olympiakisoihin laji tuli vuonna 1908 (miehet) ja 1992 (naiset). Vuosisadan alusta aina 1930-luvulle kilpailtiin lyhyillä 1500 ja 3000 metrin matkoilla. Miesten kuninkuusmatka 50 kilometrin kävely on ollut olympialaisten lajina vuodesta 1932 ja 20 kilometrin kävely vuodesta Naisten 10 kilometrin kävely oli mukana ensimmäisen kerran olympialaisten ohjelmassa vuonna Nykyisin naiset kävelevät arvokisoissa 20 km. MM-kisoissa naisten ja miesten kävelyt ovat olleet lajiohjelmassa alusta pitäen. Lajitekniikka on kehittynyt marssikävelystä tehokkaaksi ja vauhdikkaaksi ja samalla pyörivistä lantion liikkeistä tyylikkääksi, kauniiksi, tehokkaaksi ja taloudelliseksi eteenpäin vieväksi liikesuoritusten sarjaksi. Nykyaikainen huipputason kilpakävely on yhtä pehmeää ja teknistä kuin huipputason juoksu. Harjoittelematon kävely ei näytä kauniilta kuten ei heikkotasoinen juoksukaan. Kilpakävelyn arvostelu on aiheuttanut keskustelua varsinkin arvokisojen yhteydessä. Pikaisia johtopäätöksiä kävelijän tekniikasta on saatettu tehdä valokuvien ja hidastuskuvien perusteella, mutta tämä on usein johtanut virheellisiin arviointeihin ja mielikuviin. Arvioitaessa urheilijan sääntöjen mukaista suoritustekniikkaa tulee aina huomioida, että kävelijän rikkoessa lajin sääntöjä ei tämä sääntörikkomus vielä tarkoita, että urheilija juoksisi tai että hän pyrkisi juoksemaan. Näin ei ole silloinkaan, kun lähestytään niin sanottuja fyysisiä raja-arvoja. Toisaalta on myös niin, että lajin säännöt ja tekniset vaatimukset eivät estä urheilijaa kävelemästä miten kovaa tahansa. Kävelyn lentovaihetta on tutkittaessa on voitu todeta, että kilpailuvauhtia lähestyttäessä kävelijöillä on käytännössä lähes aina pieni lentovaihe. Tätä lentovaihetta on pidettävä hyväksyttävänä ja lajiin kuuluvana silloin, kun sitä ei ihmissilmin nähdä. Lentovaihe on huippukävelijöillä noin ms. Ihminen havaitsee lentovaiheen, jos se on suurempi kuin noin ms. Pelkästään lentovaihetta tarkastelemalla ei voida erottaa kävelyä juoksusta. Polven ojentaminen tekee kävelystä kilpakävelyn, jossa suoritustekniikka, lihastyö ja hermotus toimivat muutoinkin monin tavoin toisin kuin juoksus- Sivu 4

5 sa. Ihminen ei voi juosta ojentamalla etummainen jalka polvesta samalla hetkellä kun tämä jalka koskettaa maahan. Lentovaihe pienenee useimmilla kävelijöillä vauhdin kasvaessa. Kävelyssä vauhdin lisääminen oikeaoppisesti tapahtuu lähinnä askelrytmiä lisäämällä eikä askelpituutta kasvattamalla. Jos kävelijällä on silmin nähtävä lentovaihe, se voi johtua monista seikoista, joita ovat yleisen liikkuvuuden puute, virheellinen harjoittelu ja myös toinen arvosteltava seikka, koukkupolvisuus. Lappeenrannan Urheilumiehiä edustava Jani Lehtinen (186) on noussut Suomen ykköskävelijäksi ja on edustanut maatamme lukuisissa arvokisoissa. Kilpakävelyyn ja sen arvosteluun liittyvät keskeiset asiat voidaan kiteyttää seuraaviin kohtiin: Kilpakävelyn arvostelu tapahtuu aina ihmissilmällä ilman teknisiä apuvälineitä, hidastus- ja pysäytyskuvia. Kävely on puhdasta niin kauan kun ihmissilmä ei maakosketuksen irtaantumista havaitse. Jokaisella kävelijällä voi olla lentovaihe. Pieni lentovaihe käytännössä hyväksytään, koska Ihmissilmä ei näe alle n. 60 ms:n liikkeitä. Todellisuudessa vauhdin kasvaessa kasvaa askeltiheys ja samalla lentovaihe pienenee. Kävelijä ei välttämättä hyödy lentovaiheesta, koska pomppiva kävely ei ole taloudellista. Polven oikaisu tekee kävelystä kilpakävelyn. Kilpakävely on kestävyyslaji, jossa suoritustekniikka ja lihasten työjärjestys poikkeaa juoksusta. Seuraava kooste auttaa vertailemaan lajien tekniikkaa: - Polven oikaisua ei voi tehdä juoksussa - Käsien vastaliike kävelyssä on lantion liike - Käsien vastaliike juoksussa on reisien liike - Kävelyssä vauhdin ylläpito vaatii voimakkaan käsityöskentelyn - Juoksussa kädet antavat rytmiä, mutta ei niin ratkaisevasti vauhdinpidon kannalta - Kävelyssä veto tehdään kantapäällä - Juoksussa veto tapahtuu päkiällä - Kävelyssä jalka tuodaan eteen lähellä maata - Juoksussa kantapää kiertää pakaran kautta - Kävelyssä pyritään maakosketukseen - Juoksussa pyritään irti maasta Sivu 5

6 2.2 Kilpakävelyn kuvasarja Kilpakävelyaskeleen vaiheista laaditusta kuvasarjasta käyvät selville kävelyaskeleen vaiheet; vetovaihe, työntövaihe, rullausvaihe ja kaksoistukivaihe. Kuvista havaitaan, että kilpakävelyssä on käytettävä erityisen voimakkaasti käsiä, jotta voitaisiin pitää yllä rytmiä. Käsien voimakas käyttö auttaa myös ylläpitämään oikeaa tekniikkaa. Kävelyaskeleen vaiheet voidaan jakaa neljään eri osioon. Kuvat kertovat lukijalle oikean ja virheelliset suoritustavat. On muistettava kuitenkin, että kauniilta näyttävä tekniikka voi kokemattoman silmällä arvioiden näyttää sääntöjen vastaiselta ja toisaalta rumalta näyttävä tyyli voi olla täysin sääntöjen mukainen. Sivu 6

7 3. TUOMARIKOULUTUS Suomessa kävelytuomarit on jaettu kolmeen luokkaan: Piiri-, liitto- ja kansainväliset tuomarit. Kaikille kävelytuomareille annetaan sisällöltään samanlainen peruskoulutus. Lisäksi suositellaan, että koulutukseen liittyy ainakin yksi kilpailu, jossa perusasioita johdetusti harjoitellaan. Peruskoulutuksen jälkeen tuomarille myönnetään piiritason tuomarikortti. Kokemuksen karttuessa säännöllisesti toimiville hyväksi tunnetuille tuomareille myönnetään liittotuomarikortti. Liittotuomarit voivat toimia ylituomarin tehtävissä esim. piirinmestaruuskilpailuissa. Kansainvälisen tason tuomareita Suomessa on kaksi. Nämä toimivat tuomareina arvokilpailuissa ja usein heidän vastuullaan on myös Suomen mestaruuskilpailujen ylituomarin tehtävien hoitaminen. 4. KILPAILUN TUOMARIT, VÄLINEET JA APUHENKILÖSTÖ 4.1 Tuomarit, sihteeri ja kävelyn apuhenkilöstö (Sääntö 230.2) Kävelykilpailuun nimetyt tuomarit valitsevat joukostaan ylituomarin, jollei sellaista ole etukäteen määrätty. Kilpailujen järjestäjän tulee nimetä kilpakävelyn ylituomari ja muut tuomarit hyvissä ajoin ennen kilpailua. Suomen mestaruuskilpailuihin kävelyn ylituomarin nimeää SUL:n kilpailuvaliokunta. Säännön 12.1 (a) alaisiin kilpailuihin nimettävien kävelytuomareiden täytyy olla IAAF:n kansainvälisten kävelytuomareiden listalla olevia henkiöitä. Säännön 12.1 kohtien (b) ja (c) alaisiin kilpailuihin nimettävien kävelytuomareiden täytyy olla joko IAAF:n tai maanosaliiton kävelytuomareiden listoilla olevia henkilöitä. Jotta maanosan tai maailmanennätys olisivat hyväksymiskelpoisia, on vähintään kahden tuomarin, jotka ovat joko IAAF:n virallisella kansainvälisten tuomareiden listalla tai ovat maanosaliiton (esim. EAA) hyväksymiä kävelytuomareita, oltava tuomaritehtävissä kyseisessä kilpailussa. Kaikkiin säännön 12.1 kohtien (a) (c) alaisiin kilpailuihin tulee nimittää vastuuhenkilö hoitamaan varoitustaulua sekä ylituomarille sihteeri. Nimitykset tekevät kilpailun järjestäjät yhdessä ylituomarin ja teknisen delegaatin kanssa. Ylituomarin avustajat Säännön 12.1 kohtien (a) (c) alaisissa kilpailuissa voidaan nimittää enintään kaksi ylituomarin avustajaa (Chief Judge s Assistant). Nimityksen tekevät kilpailun järjestäjät yhdessä ylituomarin ja teknisen delegaatin kanssa. Ylituomarin avustajien tehtävänä on auttaa syntyneiden hylkäyspäätösten ilmoittamisessa kilpailijoille. He eivät itse missään olosuhteissa toimi tuomareina. Perinteisesti vain ylituomarilla on ollut oikeus ilmoittaa hylkäyksistä. Ylituomarin olinpaikasta riippuen on kävelijä kuitenkin saattanut (kolmannen varoituksen saapumisen jälkeen) kävellä jopa parikin kilometriä ennen kuin ylituomari on päässyt ilmoittamaan hylkäyksestä. Käyttämällä avustajia voidaan ilmoittaa hylkäykset nopeammin (ks. 5.2 Ylituomarin tehtävät sekä oppaan liite; ohje kilpailun järjestäjille). Sivu 7

8 Francisco Fernández (ESP) käveli vuonna 2002 Turussa 20 kilometrillä maailman kaikkien aikojen parhaan ajan ja voitti tällä matkalla Mûnchenissä Euroopan mestaruuden. 4.2 Tuomareiden lukumäärä Ratakilpailuissa tuomareita tulisi olla normaalisti kuusi (6) ylituomari mukaan luettuna. Maantiekilpailuissa tulisi normaalisti olla vähintään kuusi (6) ja enintään yhdeksän (9) tuomaria ylituomari mukaan luettuna. Tuomareiden tarkka lukumäärä riippuu radan muodosta. Säännön 12.1 (a) alaisissa kilpailuissa voi yhdestä maasta olla työskentelemässä vain yksi kävelytuomari. Maantiekilpailuissa tuomareiden lukumäärä riippuu radan muodosta. 4.3 Lähetit Kilpailujen aikana on varmistettava mm. tiedon kulku ylituomarille tai sihteerille. Kullakin kävelytuomarilla tulee olla apuna lähetti, jonka tehtävänä on toimittaa kävelytuomarin antama hylkäysesitys nopeasti ylituomarille tai ylituomarin sihteerille. Toimitettuaan varoituskortin ylituomarille lähetit palaavat välittömästi oman tuomarinsa luokse. Maantiellä käytävissä kilpailuissa tulisi lähetillä olla käytössään polkupyörä liikkumisen nopeuttamiseksi. 4.4 Tuomareiden varusteet Kävelytuomarin varusteisiin kuuluu tuomarin puku, lakki, merkki, hihanauha tai muu tunniste, kävelytuomarin pöytäkirjat, kaksi huomautuslaikkaa, varoituskortit, kirjoitusalusta ja kyniä. Maantiekilpailuissa jokaiselle tuomarille tulee toimittaa myös kilpailureitin kartta, osallistujaluettelo/kilpailijoiden numerot ja nimilista kävelykilpailussa toimivista toimitsijoista. Sivu 8

9 Huonon sään vallitessa tuomareille tulee jakaa sadevarusteet, jotta he pystyvät pitämään varusteet kuivina. Pitkissä tuomaritehtävissä tulee tuomareilla olla saatavilla juotavaa ja ravintoa. Ylituomarin laukku sisältää tuomarivarusteet kahdeksalle kävelytuomarille ja lisäksi ylituomarin oman tarpeiston, johon kuuluu edellä mainittujen lisäksi ylituomarin oma tunniste (lakki tai asu), kirjoitusalusta, ylituomarin pöytäkirjat, huomautusmerkit, hylkäysmerkki sekä lyijykyniä. Tuomarilaukkuja voi tiedustella SUL:sta tai valtakunnallisilta tuomarikouluttajilta. 5. TUOMARITOIMINTA Tuomaritoiminta voidaan kiteyttää kolmen perusasian toteuttamiseen: Tuomarit toimivat itsenäisesti, asiantuntevasti ja tasapuolisesti. Tuomaritoiminnassa kaikki havainnot tehdään ihmissilmin ilman teknisiä apuvälineitä. Kaikki tehdyt päätökset kirjataan sekä raportoidaan. 5.1 Kävelytuomari Kävelytuomarin tehtävät ja toimintaohjeet (Sääntö 230.2) Kaikkien tuomareiden tulee työskennellä itsenäisesti ja heidän on tehtävä päätöksensä omiin näköhavaintoihin (human eye) perustuen. Kävelytuomarin tehtävänä on varmistaa, että kaikki kilpailijat suorittavat kilpailun lajin sääntöjen mukaisesti. Tehtävässään tuomari noudattaa ylituomarin antamia ohjeita ja sijoittuu siten, että voi seurata jokaisen kilpailijan kävelyä. Jos tuomari näkee kilpailijan suoritustekniikan olevan vaarassa tulla sääntöjen vastaiseksi, on tuomarin huomautettava kilpailijaa. Tuomari voi huomauttaa kilpailijaa samasta rikkeestä ainoastaan kerran (kosketus tai koukkupolvi). Jos tuomari havaitsee, että annetusta huomautuksesta huolimatta kilpailija ei korjaa virhettään, on tuomarin annettava kyseiselle kilpailijalle varoitus. Kun tuomari on varoituksen antanut, hän ei enää tämän kilpailijan osalta suorita arvostelua. Tuomari ei saa esittää kilpailijaa hylättäväksi toistamiseen eikä huomauttaa kilpailijaa varoituksen jälkeen. Huomautettuaan tai hylättyään kilpailijan tuomari ei saa ilmoittaa päätöstään kenellekään kilpailijalle, toiselle tuomarille tai ulkopuolisille Tuomarin sijoittuminen Tuomari tuomitsee vain sillä alueella, jolle ylituomari on hänet määrännyt. Kilpailuissa tuomarin tulee sijoittua niin, että hän esteettä näkee kilpailijan. Tuomarin on hyvä olla 45 asteen kulmassa kilpailijaan nähden tämän lähestyessä tuomaria tai liikkuessaan poispäin tuomarista. Sivu 9

10 Ratakilpailussa ihanteellinen paikka on ulkoradoilla, missä korotettu radan reunus ei estä tuomaria näkemästä kilpailijan jalkoja. Ratakilpailussa tuomarit sijoitetaan kullekin kentän neljännekselle ja viides tuomari asettuu loppusuoralle. Maantieradoilla sijoitutaan siten, ettei jää katvealueita. Yhdensuuntaisilla reiteillä viimeisen kilpailijan ohitettua jälkimmäisen tuomarin tämä tuomari siirtyy kilpailijajoukon eteen. Ratakilpailussa maaliintulon yhteydessä tuomarit no:t 1, 4 ja 5 ryhmittyvät loppusuoralle siten, että he voivat nähdä loppukirin yhteydessä mahdollisesti syntyvät sääntörikkomukset ja voivat ryhtyä näiden osalta tarvittaviin toimenpiteisiin. Kaikissa kilpailuissa kilpailun lopussa ylituomari ja vähintään kaksi tai jopa kolme tuomaria siirtyvät loppusuoralle tai vähintään viimeiselle 100 metrille. Kaikki tuomitseminen tehdään aina itsenäisesti ja tuomarit eivät saa koskaan työskennellä pareittain. Erityisiä vaarapaikkoja, joissa saattaa tapahtua sääntörikkomuksia ovat; alkukiihdytys, toisen kävelijän ohittaminen, juoma- ja virvokeasemat, loppukiri ja joukon keskellä käveleminen, jyrkät käännöskohdat ja mäkiosuudet. Tuomari ei saa poistua työskentelyalueeltaan ennen kuin kilpailu on ohi ja ennen kuin viimeinen kilpailija on päättänyt kilpailun Huomautus (Sääntö 230.3) Tuomarin on huomautettava kilpailijaa, kun hänen kävelytapansa on vaarassa tulla kilpakävelyn määritelmän vastaiseksi. Kävelijä ei voi saada toista huomautusta samasta rikkomuksesta samalta tuomarilta. Annettu huomautus merkitään tuomarin pöytäkirjaan ja kilpailun jälkeen ylituomarin pöytäkirjaan. Tuomari voi avustaa kilpailijaa huomauttamalla tarvittaessa hyvissä ajoin kilpailijaa jo ennen kuin sääntörikkomus tapahtuu (sääntö; on vaarassa ). Hyvän tuomarin tunnusmerkki ei ole itse arvoisesti suuri huomautusten ja varoitusten määrä. Jos tuomari epäröi päätöksen tekoa, on hänen aina toimittava kilpailijan eduksi Huomautusmerkit (Sääntö 230.4) (e) Huomautusta annettaessa on kilpailijalle näytettävä keltaista merkkilaattaa (laikkaa), jonka molemmilla puolilla on ko. rikkomusta osoittava symboli. Sivu 10

11 Huomauttaessaan kilpailijaa tuomarin on varmistuttava, että tämä näkee annetun huomautuksen. Merkki on näytettävä rauhallisesti ja selkeästi. Huomautuksen yhteydessä on kyseisen kilpailijan numero sanottava kuuluvasti. Tuomari näyttää huomautuksen kilpailijalle pitämällä virhettä osoittavaa merkkiä paikallaan noin hartian korkeudella urheilijan edessä tai etuviistossa niin kauan, että urheilija sen voi vaivatta nähdä. Merkkiä näytettäessä on suositeltavaa sanoa myös urheilijan numero. Nuorten kilpailuissa on hyvä kertoa urheilijalle myös huomautuksen syy Varoitus (Sääntö 230.4) (a) Tuomarin tekemää hylkäysesitystä kutsutaan varoitukseksi. Kilpailijalle tulee antaa varoitus, kun hänen kävelytapansa on missä tahansa kilpailun vaiheessa säännön (sääntö 230) vastainen joko kosketuksen irtaantumisen tai koukkupolven muodossa. Varoitus l. hylkäysesitys tulee yleensä antaa vasta sen jälkeen, kun kilpailijaa on huomautettu virheestä. Kilpailijalle on siis aina pyrittävä antamaan huomautus ennen varoitusta. Varoitus voidaan antaa kilpailijalle, vaikka kilpailijaa ei olisikaan huomautettu. Tällaisia tuomitsemistilanteita voi syntyä esimerkiksi viimeisen kierroksen aikana loppukireissä. Tuomari täyttää jokaisesta antamastaan varoituksesta varoituskortin, jolle merkitään - kilpailijan numero - hylkäämisaika - hylkäämisen syy (joko kosketuksen menetys tai koukkupolvi) - tuomarin nimi ja numero ja lopuksi tuomarin allekirjoitus. Varoituskortti toimitetaan välittömästi ylituomarille tai sihteerille. Sivu 11

12 5.1.6 Kävelytuomarin pöytäkirja Kävelytuomarin varusteisiin kuuluu pöytäkirja, johon merkitään kilpailun nimi ja päivämäärä, tuomarin nimi ja numero. Annetut huomautukset ja varoitukset (varoituskortin tiedot) on merkittävä viipymättä ja selkeästi kävelytuomarin pöytäkirjaan; kilpailijan numero, huomautuksen ja varoituksen syy sekä huomautuksen ja varoituksen antamisaika. Poikkeuksena ovat junioreiden 600 ja 1000 metrin kilpailut, jolloin tuomarille ei yleensä jää aikaa aikamerkinnän tekemiseen. Aikamerkinnän sijasta voidaan pöytäkirjalle rikkomuksen (huomautus) kohdalle merkitä esimerkiksi x-kirjain. Varoituksen aikamerkintä suositellaan aina tehtäväksi. Kilpailun jälkeen tuomari luovuttaa pöytäkirjansa ylituomarille tai tämän sihteerille. Kävelytuomarin tekemät merkinnät kirjataan edelleen ylituomarin pöytäkirjaan. Sivu 12

13 Livornossa pelkästään kansalliselle naisten kympille starttasi lähes 30 kävelijää. Kilpailun voitti ylivoimaisesti Elisa Rigaudo ajalla Rigaudo on mm. nuorten (alle 23 v) Euroopan mestari vuodelta Tuomariohjeita Tuomarin tulee saapua kilpailupaikalle ajoissa, 45 minuuttia ennen kilpailun alkua ja ilmoittautua ylituomarille, lajin johtajalle tai kilpailun johtajalle sekä osallistua tuomarikokoukseen, jossa tehdään ylituomarin valinta silloin, kun ylituomaria ei ole määrätty/valittu etukäteen. Tuomari ei saa tuomita kilpailijoita etukäteen. Jokainen kilpailu on uusi ja kilpailijan virheellinen tekniikka voi olla aikaisemmasta korjattu. Ulkopuoliset eivät saa vaikuttaa tuomarin ratkaisuihin. Tuomari on vastuussa omasta toiminnastaan ja hänen tulee toimia harkiten ja rauhallisesti kaikissa tilanteissa. Tuomarin tulee toimia myös puolueettomasti. Hän ei saa välittää kenellekään kilpailijalle tietoa kilpailun kulusta. Työskennellessään tuomari ei esim. makaa radalla tai tiellä, sillä mahdolliset virheet näkyvät normaalilla tavalla liikkuen. Jos tuomareiden on siirryttävä (yhdensuuntaisella reitillä tai stadionille) uuteen paikkaan kilpailun aikana samassa autossa, he eivät saa keskustella keskenään kilpailuun liittyvistä asioista. Tuomarit eivät saa keskustella kilpailun tuomitsemista koskevista asioista muiden kuin ylituomarin kanssa. Tuomarin toimintaan eivät saa vaikuttaa esimerkiksi oman maan tai seuran/joukkueen tai tietyn urheilijan sijoitus kilpailussa. Kilpailun kulkuun liittyvät asiat (sijoitukset) eivät ole tärkeitä, vaan lajin sääntöjen noudattamiseen. Kilpailun päätyttyä kävelytuomari luovuttaa täyttämänsä pöytäkirjat ylituomarin sihteerille tai ylituomarille, joka ilmoittaa hänelle, koska tuomari voi poistua kilpailupaikalta. Yksittäiseltä tuomarilta saatetaan pyytää lausuntoa erimielisyyksien sattuessa. Tuomarin on oltava kilpailun jälkeen tavoitettavissa ja vastattava ylituomarin tai kilpailijan esittämiin mahdollisiin varoituksia tms. koskeviin kysymyksiin. Sivu 13

14 5.2 Kävelyn ylituomari Ylituomarin toiminta Kävelyn ylituomarina tulee toimia kokenut kävelytuomari, jolla tulisi olla joko liittotuomarin tai kansainvälisen tuomarin tuomarikortti. Ylituomarin tulee omata riittävä kokemus tuomaritehtävien hoitamisesta sekä taito toimia ammattimaisesti, puolueettomasti, luottamusta herättävästi lajin ja urheilijoiden eduksi. Kävelyn ylituomari voi toimia kilpailusta riippuen tuomitsevana tuomarina kilpailun aikana tai teknisenä tuomarina. Teknisenä tuomarina ylituomari toimii arvokilpailuissa ja Suomen mestaruuskilpailuissa. Suositeltavaa on, että kaikissa kansallisissa kilpailuissa ylituomari toimisi teknisenä tuomarina ts. ei tuomitsevana tuomarina. Ylituomari vastaa monista tehtävistä ennen kilpailua, kilpailun aikana ja kilpailun jälkeen. Näitä tehtäviä ovat kilpailun tuomarityöskentelyn järjestäminen ja mm. kilpailun aikana tapahtuvien päätösten tekeminen sekä raportointi. Kävelyn ylituomarin tehtäviin kuuluu varmistaa jo ennen kilpailua, että hänellä on hallussaan kaikki kilpailussa tarvittavat välineet ja tarvikkeet sekä tiedot kilpailun teknisestä suorittamisesta. Ennen maantiekilpailua rata tulee tarkastaa ja tuomareille tulee löytää sopivat tuomitsemispaikat. Maantiekilpailun kyseessä ollen jokaiselle tuomarille toimitetaan kilpailureitin kartta ja kilpailijoiden numerot sisältävä osallistujaluettelo sekä lista kävelykilpailussa toimivista toimitsijoista. Tuomareiden pöytäkirjat, huomautusmerkit, varoituskortit ja ylituomarin pöytäkirja on myös valmisteltava ennen kilpailua. Kilpailussa tarvittavan varoitustaulun hankkiminen ja käyttö kuuluvat myös ylituomarin tehtäviin. Kilpailun kävelytuomaristo kokoontuu hyvissä ajoin ennen kilpailua niin, että tuomareille jää aikaa siirtyä ylituomarin määräämille tuomitsemispaikoille. Tuomarikokouksessa jokaiselle tuomarit numeroidaan niin, että numerointi vastaa tuomitsemispaikkaa radalla ja ylituomarin pöytäkirjassa. Kävelyn ylituomari vastaa usein tuomareiden varusteista; tuomarin puku, lakki, merkki tai hihanauha, pöytäkirjat, huomautuslaikat, varoituskortit ja kynät. Huonon sään vallitessa tuomareille tulee antaa sadevarusteet (kilpailun järjestäjä), jotta he pystyvät pitämään varusteensa kuivana. Pitkissä tuomaritehtävissä on tehtävien suorittaminen turvattava huolehtimalla tuomareiden virkistyksestä, ravinnosta ja juomista. Kuumina kilpailupäivinä on huolehdittava, että tuomareilla on riittävästi juotavaa. Ylituomarin sihteeri tulee esitellä tuomareille ja tuomareiden tulee olla tietoisia ylituomarin olinpaikasta kilpailun aikana. Ylituomarin tulee ilmoittaa ennen kilpailua kilpailun tai lajin johtajalle, että kävelyä koskevat asiat on hoidettu ja että kävelytuomarit ovat valmiina. Kilpailun lähdössä on tapana, että ylituomari pitää kilpailijoille lyhyen puhuttelun, jossa viitataan lajin sääntöihin ja kerrataan tuomareiden käyttämät merkit. Tällöin voidaan mainita myös varoitustaulun paikka ja mm. maantiekilpailun kyseessä ollen stadionilla suoritettavien kierrosten määrä lähdössä ja kilpailun lopussa. Kilpailun aikana ylituomarin tulisi sijoittautua tiettyyn paikkaan tai alueelle maalin läheisyyteen erityisesti edestakaisella tai kiertävällä radalla, jolloin hän on tarvittaessa nopeasti tavoitettavissa. Kun ylituomari toimii tietyssä paikassa, voivat tuomarit toimittaa varoitukset viipymättä hänelle lähettien välityksellä. Onnistunut tuomaritoiminta riippuu paljolti siitä, minkälainen tiedonkulku ylituomarilla ja tuomareilla on keskenään. Tiedon ja varoituskorttien kulku on toteutettava niin nopeasti kuin mahdollista. Toteutustapoja on useita. On pyrittävä välttämään kilpailijan hylkäämistä sen jälkeen, kun hän on saapunut maaliin. Sivu 14

15 5.2.2 Hylkääminen (Sääntö 230.4) (b) Kun kilpailija on saanut varoituksen kolmelta eri tuomarilta, hänen suorituksensa hylätään. Ylituomari tai hänen avustajansa tulee ilmoittaa kilpailijalle hylkäämisestä (mahdollisimman pikaisesti). (c) Kaikissa kilpailuissa, jotka ovat suoraan IAAF:n alaisia tai jotka järjestetään IAAF:n luvalla, ei kaksi samasta maasta olevaa tuomaria saa koskaan olla ratkaisemassa tietyn kilpailijan hylkäämistä. Siis: Em. kilpailussa kahden saman maan tuomarin tekemä varoitus luetaan yhdeksi varoitukseksi. (d) Jos kilpailijalle on mahdotonta ilmoittaa hylkäämisestä kilpailun aikana, täytyy tämä tehdä mahdollisimman pian hänen saavuttuaan maaliin. Ilmoituksen mahdollisella siirtymisellä myöhemmäksi ei kuitenkaan ole sellaista vaikutusta, että kilpailijan suoritus palautuisi hyväksytyksi. (f) Ratakilpailussa on hylätyn kilpailijan välittömästi poistuttava radalta. Maantiekilpailussa hänen on hylätyksi tultuaan välittömästi poistettava numerolappunsa ja poistuttava reitiltä. Hylätyksi tullut kilpailija, joka ei noudata tätä määräystä, saattaa joutua kurinpitotoimien kohteeksi IAAF:n säännön 53.1 (viii) perusteella. (g) Kilpailuissa täytyy reitin varrella käyttää erityistä varoitustaulua, josta kilpailijat voivat nähdä montako varoitusta kukin heistä on saanut (ks. myöhempänä oppaassa kohta 6. Varoitustaulu). (h) Kaikissa säännön 12.1 kohdan (a) alaisissa kilpailuissa tulee tuomarien käyttää elektronisia lähettimiä varoitusten toimittamiseen ylituomarin sihteerille ja varoitustaulun hoitajille (vrt. edellä kohta 4.3 Lähetit). Vastaanotettuaan varoituskortin ylituomari tarkistaa, että kortti on täytetty oikein. Jos kortin kaikki yksityiskohdat eivät ole oikein, kortti tulee välittömästi palauttaa takaisin kävelytuomarille oikeaa täyttöä varten. Ylituomari ryhdy minkäänlaisiin toimenpiteisiin ennen kuin hänelle on toimitettu oikein täytetty varoituskortti. Tarkastettuaan, että varoituskortti on täytetty oikein, ylituomari toimittaa kortin sihteerille, joka kirjaa annetun varoituksen tiedot ylituomarin pöytäkirjaan. Sihteerin tulee kertoa ylituomarille välittömästi, kun kolme varoituskorttia on annettu jollekin kilpailijalle. Ylituomarin tulee hylätä kyseinen kilpailija heti kun se on mahdollista. Ennen hylkäämispäätöstä ylituomari tarkistaa seuraavat seikat (1) kaikki kortit on täytetty oikein, (2) kaikki kortit koskevat samaa kilpailijaa ja että (3) kultakin tuomarilta on tullut enintään yksi varoituskortti. (4) Kolmas varoitusmerkki on hylkäystaululla ennen kuin ylituomari ilmoittaa hylkäämisestä kilpailijalle. Kun hylättävä kilpailija lähestyy ylituomaria, ylituomari ilmoittaa hylkäyksestä pitämällä punaista hylkäysmerkkiä noin hartian korkeudella hylättävän kilpailijan edessä. Hylkäyksestä ei saa aiheutua häiriötä muille kilpailijoille. Sivu 15

16 Ylituomari voi yksin päättää kilpailijan hylkäämisestä (arvokilpailut ja kansallisella tasolla Suomen mestaruuskilpailut), jos kilpailija rikkoo sääntöjä kilpailun aikana. Sääntö 230.3(a): Kävelyn ylituomarin poikkeusvaltuudet Kävelyn ylituomarilla on jo joitakin vuosia ollut poikkeusvaltuudet omalla päätöksellään hylätä kävelijä kilpailun loppuvaiheissa, jos tämä selvästi rikkoo sääntöjä. Sääntöä on (uudistus voimassa vuoden 2006 alusta lukien) vielä hieman täsmennetty sekä lisätty maininta kävelijän oikeudesta (tällaisessa tapauksessa) kävellä maaliin asti. Tekstin alusta näkyy, että sääntö on asetettu vain ylätason kilpailuihin pakolliseksi. Kansallinen käytäntö kuitenkin pyrkii seuraamaan IAAF:n ohjeita. Säännön 1 kohtien (a)...(d) alaisissa kilpailuissa ylituomarilla on valtuudet omalla päätöksellään hylätä kilpailija, riippumatta siitä oliko tälle annettu muita varoituskortteja tai ei, jos kyseisen kilpailijan kävely on edellä kohdassa 1 esitetyn määritelmän vastaista. Nämä poikkeusvaltuudet ovat voimassa vain stadionin sisällä, jos pääosin maantiellä tai kadulla käytävä kilpailu päättyy stadionille, tai viimeisten 100 m:n matkalla, jos kyseessä on joko kokonaan radalla (stadionilla) tai kokonaan stadionin ulkopuolella käytävä kilpailu. Ylituomarin omalla päätöksellä hylätyn kilpailijan sallitaan kävellä maaliin asti (ja hänelle tulee ottaa aika). Kommentti: Oikeus kävellä maaliin tällaisessa tapauksessa on tärkeä kilpailijan oikeusturvan takia. Jos tuomio jostain syystä peruuntuisi, mikä varmasti olisi äärimmäisen harvinaista, kilpailijalle löytyy sijoitus ja aika. Kriittisiä tilanteita, joissa tämän tyyppistä ratkaisua saatetaan tarvita, ovat loppukirit ja usein maantiekävelyssä urheilijoiden tulo kentälle, jossa välttämättä ei ole riittävästi tuomareita samaan aikaan paikalla. Normaalisti ylituomari toimii kilpailun kulkua (ja tuomareiden työskentelyä) valvovana teknisenä toimihenkilönä. Vain tällöin hän voi toimia tuomarina yllä kuvatussa tilanteessa. Teknisenä tuomarina toimiessaan ylituomari voi hylätä kilpailijan riippumatta siitä, onko tällä ennestään varoitus/varoituksia. Välittömästi kilpailun päätyttyä ylituomarin tulee varmistua, että kaikki annetut varoitukset ovat tulleet tuomareilta. Ylituomari tarkistaa pöytäkirjat yhdessä sihteerin kanssa ja ilmoitettava mahdolliset hylkäykset kilpailun johtajalle/lajin johtajalle Tuomarikokous kilpailun jälkeen Kilpailun jälkeen ylituomari ja tuomarit kokoontuvat tuomarikokoukseen, jossa käydään läpi kilpailun tapahtumat. Varoituskortit, pöytäkirjat ja käyttämättömät varoituskortit kerätään tuomareilta, käydään yksityiskohtaisesti läpi ja tarkistetaan. Samalla tarkistetaan, ettei varoituskortteja ole kateissa. On suositeltavaa numeroida varoituskortit ennen kilpailua, jotta kilpailun jälkeen on helppo tarkistaa kaikkien varoituskorttien olevan tallessa. Ennen tuomarikokousta ja tuomaritoiminnan tarkistusta ei kilpailun lopputulosta saa julkistaa Ylituomarin pöytäkirja Ylituomarin pöytäkirja on kilpailun virallinen tapahtumataulukko. Ylituomari merkitsee ennen kilpailun alkua pöytäkirjaan tuomareiden nimet ja numeroi tuomarit kunkin sijaintipaikan mukaan. Ratakävelyssä numerointi on 1-5 ja maantiekävelyssä 1-8. Ylituomarin/sihteerin on hyvä merkitä Sivu 16

17 etukäteen kilpailijoiden numerot pöytäkirjaan, jolloin numerot ovat valmiina, mikäli huomautuksia ja varoituksia annetaan. Kilpailun aikana pöytäkirjaan merkitään kävelytuomareiden antamat varoitukset ja kilpailun jälkeen pidettävän tuomarikokouksen yhteydessä pöytäkirja täydennetään merkitsemällä siihen kävelytuomareiden antamat huomautukset. Mikäli ylituomari on toiminut kilpailussa tuomitsevana tuomarina, merkitään ylituomarin pöytäkirjalle kilpailun kuluessa ylituomarin antamat huomautukset ja varoitukset. Pöytäkirjaan merkitään jokaisen annetun huomautuksen, varoituksen ja hylkäyksen syy sekä kellonaika. Ylituomari merkitsee pöytäkirjaan selkeästi myös hylätyt urheilijat. Samoin hän voi merkitä myös keskeyttäneet. Merkintä voi olla myös: Ei hylkäyksiä. Pöytäkirja on allekirjoitettava. Kilpailun jälkeen ylituomarin pöytäkirja on liitettävä tulosten yhteyteen sekä myös tulostaululle kilpailijoiden ja yleisön nähtäville Ylituomarin tuomariohjeita Ylituomari pitää kokouksen ennen kilpailun alkua ja selvittää tuomareille kilpailuun liittyvät asiat. Yleensä ylituomarilla on mukanaan kilpailussa tarvittavat tarvikkeet (tuomarilaukku) ja hän huolehtii, että kaikilla tuomareilla on käytössään työskentelyssä tarvittava tarpeisto. Ylituomari huolehtii ja varmistaa, että kävelytuomareilla on käytettävissä tarvittava tuomitsemismateriaali ja että kaikki tuomarit tietävät tehtävänsä sekä oman sijoituspaikkansa. Ylituomarin tulee tarvittaessa varmistaa, että kilpailun kävelytuomareiden tuomarikortit ovat voimassa. Kilpailun aikana ylituomari ja työskentelee läheisesti sihteerin kanssa ja varmistuu, että varoituskortit on täytetty ja kirjattu oikein. Ylituomari ilmoittaa kilpailijalle hylkäämisestä mahdollisimman nopeasti kolmen eri tuomarin varoituskortin saavuttua ja varmistaa, että varoitustaulua käytetään kilpailun aikana oikein. Kolmatta varoituskorttia ei saa merkitä taululle ennen kuin ylituomari on ilmoittanut kilpailijalle hylkäämisestä. Kilpailun päätyttyä ylituomari pitää tuomareiden kanssa kokouksen ja tarkastaa pöytäkirjan merkinnät. Ylituomari allekirjoittaa pöytäkirjan mahdollisine lisämerkintöineen ja tarkistaa kilpailun valvojan kanssa, että viralliset tulokset ovat oikein. Kilpailun jälkeen tulisi antaa kävelytuomarille jäljennös ylituomarin pöytäkirjasta. 5.3 Ylituomarin sihteeri Ylituomarilla on oltava apunaan sihteeri, jonka tehtävänä on kirjata ylituomarin pöytäkirjaan kilpailun aikana annetut huomautukset, varoitukset ja hylkäämiset sekä näiden syyt ja kellonajat (suositus; piirinmestaruuskilpailuista alkaen). Sihteerin ei tarvitse olla koulutettu tuomari. Sihteeri vastaanottaa tuomareiden lähettämät varoituskortit ja ilmoittaa ylituomarille, kun joku kilpailijoista on saanut vähintään kolmelta eri tuomarilta kolme varoituskorttia (tai enemmän). Sihteeri näyttää varoitukset ylituomarille ja ilmoittaa hyväksynnän jälkeen varoitukset varoitustaululle (varoitustaulun hoitajalle). Piiritason l. pienissä kilpailuissa sihteeri voi toimia oman tehtävänsä ohella myös varoitustaulun hoitajana. Kilpailun päätyttyä sihteeri kokoaa kaikki tuomareiden pöytäkirjat tarkistettavaksi. Sivu 17

18 Vantaan Salamien Tiina Muinonen (173) oli vuonna 2002 Turussa parhaana suomalaisena naisten 20 km:n kakkonen. Agnieszka Olesz (POL) oli matkaseurana 14 kilometriä. Kuvassa myös monien ultrapitkien matkojen ME-mies Seppo-Juhani Savolainen. 6. VAROITUSTAULU (Sääntö 230.2) (g) Varoitustaulun tarkoituksena on tiedottaa kilpailijoille kilpailun kestäessä mahdollisesti annetuista varoituksista. Käytännössä taulua voidaan käyttää vain kiertävällä radalla. Taulun tulee olla asetettu niin, että se on sihteerin (tai varoitustaulusta vastaavan henkilön) käytettävissä. Taulu on myös asetettava sellaiselle paikalle, jossa kilpailijat voivat sen helposti lukea ja niin, että tuomarit eivät sitä voi nähdä. Kilpailun johtaja / lajin vastaava ja kävelyn ylituomari varmistavat hyvissä ajoin, että varoitustaulu on käytettävissä ja sijoitettu ylituomarin ilmoittamaan paikkaan. Taulun pohja on yksinkertainen. Taululle merkitään kilpailijan numero kolmeen osaa jaksotetun tyhjän rivin viereen. Kun sihteeri on vastaanottanut varoituksen, ylituomari on sen hyväksynyt ja varoitus on kirjattu ylituomarin pöytäkirjaan, asetetaan varoitustaululle (yleensä) punainen merkki kilpailijan numeron viereen tai viereiseen ensimmäiseen tyhjään ruutuun. Toisen varoituksen tultua samalle kilpailijalle, asetetaan toinen merkki ensimmäisen viereen tai seuraavaan ruutuun ja niin edelleen. Kun kilpailijan numeron jälkeen taululla on kolme merkkiä, se tarkoittaa, että kilpailija on hylätty. Kolmas varoitusmerkki tulee olla taululla ennen kuin ylituomari ilmoittaa hylkäämisestä kilpailijalle! Taulun koon ja muodon määrää kilpailijoiden lukumäärä. Ennen kilpailua kaikkien kilpailijoiden numerot voidaan merkitä numerojärjestykseen taululle, jotta kilpailijat löytävät katseella helposti oman numeronsa paikan. Sivu 18

19 Taulua on mahdollista käyttää myös siten, että sillä ilmoitetaan vain, jos kilpailija saa varoituksia. Jos kilpailijan numero ei ole taululla hän ei ole saanut yhtään varoitusta. Varoitustaulun tilanteesta ei saa kertoa tai tiedottaa kilpailijoille ja tuomareille. Kuuluttaja/selostaja voi kertoa yleisölle vain, että varoitustaululta ilmenevät kilpailijoiden saamat varoitukset ja hylkäykset. 7. KILPAILUT 7.1. Maantieradat (Sääntö 230.8) (a) Sääntöjen 12.1 (a) (c) alaisissa kilpailuissa kävelyreitin yhden kierroksen (lenkin) tulee olla vähintään 2 km ja enintään 2,5 km pitkä. Kilpailuissa, joiden lähtö ja maali sijaitsevat stadionilla, tulisi lenkki sijoittaa mahdollisimman lähelle maalia. (b) Maantiekävelyssä käytettävät reitit tulee mitata säännön 240.3:n mukaisesti. Suositus: Maantiekilpailuissa, joissa kilpailtava matka on 10 km tai tätä lyhyempi, tulisi reitin (kierroksen) olla enintään 1,5 km. Kilpailureitin tulisi olla pituudeltaan sellainen, että esim. väliaikapisteet voidaan sijoittaa joka kierroksella samaan paikkaan (esim. 1 km tai 1,25 km). Reitti tulee olla suunniteltu siten, että siinä ei ole jyrkkiä mutkia tai käännöksiä. Sivu 19

20 7.2. Lähtö (Sääntö 230.5) Kilpailut lähetetään pistoolin laukauksella. Lähetyksessä käytetään kestävyyslajien normaaleja komentoja. Kilpailuissa, joissa on suuri määrä osanottajia, tulee antaa lähtövaroitus viisi minuuttia ennen lähtöä sekä lisävaroituksia tarvittaessa. Ennen lähtöä on tapana, että ylituomari pitää kilpailijoille lyhyen puhuttelun, jossa viitataan lajin sääntöihin ja kerrataan tuomareiden käyttämät merkit. Tässä yhteydessä voidaan mainita myös varoitustaulun paikka ja maantiekilpailun kyseessä ollen stadionilla suoritettavien kierrosten määrä lähdössä ja kilpailun lopussa. Katso myös oppaan liite, jossa ohje kilpailun järjestäjille Kilpailureitiltä poistuminen (Sääntö 230.9) Kävelykilpailuissa, joiden pituus on 20 km tai enemmän, kilpailija voi kilpailun virallisen toimihenkilön luvalla ja valvonnassa poistua väliaikaisesti reitiltä tai radalta edellyttäen, että hän ei niin tehdessään lyhennä käveltävänä olevaa matkaansa Juoma/sieni- ja virvokeasemat (Sääntö 230.7) (a) Vettä ja muita sopivia virvokkeita tulee olla saatavilla kaikkien kilpailujen lähdössä ja maalissa. (b) Kaikissa kävelykilpailuissa, joiden pituus on alle 10 km:n, tulee olla juoma- ja sieniasemia sopivin välein, jos sääolosuhteet sitä edellyttävät. (c) Kaikissa kävelykilpailuissa, joiden pituus on 10 km tai enemmän, tulee olla virvokeasema kävelyreitin jokaisella kierroksella. Juoma- ja sieniasemia, joilla on vain vettä ja sieniä saatavilla, tulee lisäksi sijoittaa aina suunnilleen virvokeasemien puoliväliin tai jopa tiheämmin, jos sääolosuhteet sitä edellyttävät. (d) Virvokkeet, jotka ovat joko järjestäjien tarjoamia tai urheilijoiden omia, tulee asettaa virvokeasemille siten, että ne ovat kilpailijoiden helposti otettavissa, tai niin, että valtuutetut henkilöt voivat ojentaa ne kilpailijoille käsiin. (e) Kilpailijoiden suoritus voidaan hylätä, jos hän ottaa virvokkeita muualla kuin virallisella virvokeasemilla. (f) Sääntöjen 12.1 (a) (c) alaisissa kilpailuissa saa virvokepöydän takana olla korkeintaan kaksi toimihenkilöä samasta maasta. Toimihenkilö ei saa koskaan juosta (tai kävellä) kilpailijan vierellä tämän nauttiessa virvokkeitaan. Myös radalla suoritettavissa kilpailuissa tulee tarvittaessa käyttää virvokeasemaa. Aseman sijoituspaikka takasuoralla 3-4 radoilla. Sivu 20

21 7.5. Turvallisuus ja lääkintä (Sääntö 230.6) (a) Kävelykilpailujen järjestäjien on varmistettava kilpailijoiden turvallisuus. Säännön 12.1 kohtien (a) (c) alaisissa kilpailuissa järjestäjien tulee varmistaa, että kilpailuun käytettävät tiet on kaikkiin suuntiin suljettu moottoriliikenteeltä. (b) Säännön 12.1 kohtien (a) (c) alaisissa kilpailuissa kävelyt tulee ajoittaa niin, että ne käydään lähtö ja maaliintulo mukaan lukien päivänvalon aikana. (c) Kilpailun järjestäjien nimittämän ja näkyvin tunnuksin varustetun lääkintähenkilökunnan suorittamaa kilpailijan pintapuolista tutkimista reitin varrella ei pidetä sääntöjen vastaisena urheilijan avustamisena. (d) Kilpailijan on heti keskeytettävä kilpailunsa, jos järjestäjien nimittämän virallisen lääkintähenkilökunnan jäsen niin määrää. Lääkintähenkilöiden on oltava selvästi tunnistettavissa käsivarsinauhoista, päällysliiveistä tai muista helposti erottuvista vaatekappaleista. Kun kilpailijoita on paljon, on juoma-/sieni- ja virvokeasemallakin vilskettä. Sivu 21

22 Liite 1 IAAF:n säännöt kilpakävely LIITTEET IAAF:n kävelykomitea ylläpitää virallista kansainvälisten kävelytuomarien listaa (IAAF Panel of International Race Walking Judges). Henkilöidenottaminen listalle tapahtuu IAAF:n hallituksen asettamia kriteerejä noudattaen. Säännön 12.1.(a) alaisiin kilpailuihin nimettävien kävelytuomarien täytyy olla kansainvälisten kävelytuomarien listalla olevia henkilöitä. Säännön 12.1 kohtien (b) (d) alaisiin kilpailuihin nimettävien kävelytuomarien täytyy olla joko IAAF:n tai maanosaliiton kävelytuomarien listoilla olevia henkilöitä. Sääntö 124_Lajinjohtajat 1. Juoksulajeille, kenttälajeille, moniotteluille sekä stadionin ulkopuolella suoritettaville juoksuille ja kävelyille tulee nimittää oma lajinjohtaja. Juoksujen johtajalla ja stadionin ulkopuolella suoritettavien lajien johtajalla ei kuitenkaan ole mitään valtuuksia niihin asioihin, jotka kuuluvat kävelylajien ylituomarin vastuualueeseen. Sääntö 130_Kierroslaskijat Kierroslaskijoiden tulee pitää kirjaa kaikkien kilpailijoiden täyteen saamista kierroksista ja kävelykilpailuihin tulee nimetä riittävä määrä kierroslaskijoita toimimaan juoksujen johtajan tai kyseisen kävelylajin johtajan alaisina. Heille annetaan kierroslaskukortit, joihin heidän tulee merkitä vastuulleen osoitettujen kilpailijoiden ajat kunkin kierroksen päättyessä (virallisen ajanottajan heille lukemien aikojen mukaisesti). Kun tällaista järjestelyä käytetään, yksi kierroslaskija saa pitää kirjaa enintään neljästä kilpailijasta (kävelylajeissa enintään kuudesta). Avustaminen Seuraavia asioita pidetään näiden sääntöjen vastaisena urheilijoiden avustamisena: (i) Kilpailun ulkopuolisten henkilöiden antama vetoapu, kierroksella kiinni tai melkein kiinni otettujen juoksijoiden tai kävelijöiden antama vetoapu tai jollain teknisellä laitteella järjestetty vetoapu. (ii) Videonauhurien, kasettinauhurien, radioiden, CD-soittimien, radiolähettimien, matkapuhelimien tai muiden vastaavien laitteiden käyttö kilpailualueella Jos urheilija antaa tai vastaanottaa apua kilpailualueen sisältä kilpailun aikana, on lajinjohtajan varoitettava häntä ja ilmoitettava, että jos tapaus uusiutuu missä tahansa muodossa, urheilija tullaan sulkemaan pois kilpailun jatkosta tuossa lajissa. Sääntö 230 KILPAKÄVELY Kilpakävelyn määritelmä - sääntö Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny. Etummaisen jalan täytyy olla suorana (ei taivutettuna polvesta eli ns. koukkupolvi ) maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa. Tuomarityöskentely - sääntö (a) Kävelykilpailuun nimetyt tuomarit valitsevat joukostaan ylituomarin, jollei sellaista ole etukäteen määrätty. Säännön 12.1 kohtien (a) (d) alaisissa kilpailuissa ylituomarilla on valtuudet yksin hylätä kilpailija, riippumatta siitä oliko tällä ennestään varoitus/varoituksia tai ei, jos kyseisen kilpailijan kävely on edellä kohdassa 1 esitetyn määritelmän vastaista. Nämä poikkeusvaltuudet ovat voimassa vain matkalla ulkolenkiltä stadionille ja stadionin sisällä, jos pääosin maantiellä tai kadulla käytävä kilpailu päättyy stadionille, tai viimeisten 100 m:n matkalla, jos kyseessä on joko kokonaan radalla tai kokonaan stadionin ulkopuolella käytävä kilpailu. (b) Normaalisti ylituomari toimii kilpailun kulkua (ja tuomareiden työskentelyä) valvovana toimihenkilönä. Tuomarina hän saa toimia vain edellä kohdassa 2(a) mainituissa tilanteissa! Säännön 12.1 kohtien (a) (c) alaisissa kilpailuissa voidaan nimittää enintään kaksi ylituomarin avustajaa (Chief Judge s Assistant). Nimityksen tekevät kilpailun järjestäjät yhdessä ylituomarin ja teknisen delegaatin kanssa. Ylituomarin avustajien tehtävänä on auttaa syntyneiden hylkäyspäätösten ilmoittamisessa kilpailijoille. He eivät itse missään olosuhteissa toimi tuomareina. (c) Kaikkien tuomarien tulee työskennellä itsenäisesti ja heidän on tehtävä päätöksensä omiin näköhavaintoihinsa (human eye) perustuen. Sivu 22

23 (d) Säännön 12.1.(a) alaisiin kilpailuihin nimettävien kävelytuomarien täytyy olla IAAF:n kansainvälisten kävelytuomarien listalla olevia henkilöitä. Säännön 12.1 kohtien (b) ja (c) alaisiin kilpailuihin nimettävien kävelytuomarien täytyy olla joko IAAF:n tai maanosaliiton kävelytuomarien listoilla olevia henkilöitä. (e) Maantiekilpailuissa tulisi normaalisti olla vähintään kuusi, mutta enintään yhdeksän tuomaria ylituomari mukaan luettuna. (f) Ratakilpailuissa tuomareita tulisi normaalisti olla kuusi ylituomari mukaan luettuna. (g) Säännön 12.1(a) alaisissa kilpailuissa voi yhdestä maasta olla työskentelemässä vain yksi kävelytuomari. Kaikkiin säännön 12.1 kohtien (a) (c) alaisiin kilpailuihin tulee nimittää vastuuhenkilö hoitamaan varoitustaulua sekä ylituomarille sihteeri. Nimitykset tekevät kilpailun järjestäjät yhdessä ylituomarin ja teknisen delegaatin kanssa. Huomauttaminen - sääntö Tuomarin on huomautettava kilpailijaa, kun hänen kävelytapansa on sellainen, että se on vaarassa tulla tämän säännön kohdassa 1 annetun määritelmän vastaiseksi. Kävelijä ei voi saada toista huomautusta samasta rikkomuksesta samalta tuomarilta. Huomautettuaan jotakuta kilpailijaa tuomarin on ilmoitettava toimenpiteestään ylituomarille kilpailun jälkeen. Varoittaminen ja hylkääminen - sääntö (a) Tuomarin tekemää hylkäämisesitystä kutsutaan varoitukseksi. Kilpailijalle tulee antaa varoitus, kun hänen kävelytapansa on missä tahansa kilpailun vaiheessa tämän säännön kohdassa 1 annetun määritelmän vastainen joko ihmissilmällä havaittavan kosketuksen irtaantumisen tai koukkupolven muodossa. (b) Kun kilpailija on saanut varoituksen kolmelta eri tuomarilta, hänen suorituksensa hylätään. Ylituomarin tai hänen avustajansa tulee ilmoittaa kilpailijalle hylkäämisestä (mahdollisimman pikaisesti). (c) Kaikissa kilpailuissa, jotka ovat suoraan IAAF:n alaisia tai jotka järjestetään IAAF:n luvalla, ei kaksi samasta maasta olevaa tuomaria saa koskaan olla ratkaisemassa tietyn kilpailijan hylkäämistä. (d) Jos kilpailijalle on mahdotonta ilmoittaa hylkäämisestä kilpailun aikana, täytyy tämä tehdä mahdollisimman pian hänen saavuttuaan maaliin. Ilmoituksen mahdollisella siirtymisellä myöhemmäksi ei kuitenkaan ole sellaista vaikutusta, että kilpailijan suoritus palautuisi hyväksytyksi. (e) Huomautusta annettaessa on kilpailijalle näytettävä keltaista merkkilaattaa ( laikkaa ), jonka molemmilla puolilla on ko. rikkomusta osoittava symboli. Punaista merkkilaattaa käyttää kilpailun ylituomari ilmoittaakseen kilpailijalle hylkäämisestä. Ilmoituksen kilpailijalle voi antaa myös ylituomarin avustaja, milloin sellainen on nimitetty. (f) Ratakilpailuissa on hylätyn kilpailijan välittömästi poistuttava radalta. Maantiekilpailuissa hänen on hylätyksi tultuaan välittömästi poistettava numerolappunsa ja poistuttava reitiltä. Hylätyksi tullut kilpailija, joka ei noudata tätä määräystä, saattaa joutua kurinpitotoimien kohteeksi IAAF:n säännön 53.1(viii) perusteella. (g) Kilpailuissa täytyy reitin varrella käyttää erityistä varoitustaulua, josta kilpailijat voivat nähdä montako varoitusta kukin heistä on saanut. (h) Kaikissa säännön 12.1 kohdan (a) alaisissa kilpailuissa tulee tuomarien käyttää elektronisia lähettimiä varoitusten toimittamiseen ylituomarin sihteerille ja varoitustaulun hoitajalle. Sääntö (a): Kävelyn ylituomarin poikkeusvaltuudet [ Kävelyn ylituomarilla on jo joitakin vuosia ollut poikkeusvaltuudet omalla päätöksellään hylätä kävelijä kilpailun loppuvaiheissa, jos tämä selvästi rikkoo sääntöjä. Sääntöön on lisätty maininta kävelijän oikeudesta (tällaisessa tapauksessa) kävellä maaliin asti. Tekstin alusta näkyy, että sääntö on asetettu vain ylätason kilpailuihin pakolliseksi. Kansallinen käytäntö kuitenkin pyrkii seuraamaan IAAF:n ohjeita. ] Säännön 1 kohtien (a)...(d) alaisissa kilpailuissa ylituomarilla on valtuudet omalla päätöksellään hylätä kilpailija, riippumatta siitä oliko tälle annettu muita varoituskortteja tai ei, jos kyseisen kilpailijan kävely on edellä kohdassa 1 esitetyn määritelmän vastaista. Nämä poikkeusvaltuudet ovat voimassa vain stadionin sisällä, jos pääosin maantiellä tai kadulla käytävä kilpailu päättyy stadionille, tai viimeisten 100 m:n matkalla, jos kyseessä on joko kokonaan radalla (stadionilla) tai kokonaan stadionin ulkopuolella käytävä kilpailu. Ylituomarin omalla päätöksellä hylätyn kilpailijan sallitaan kävellä maaliin asti (ja hänelle tulee ottaa aika). Lähtö - sääntö Kilpailut lähetetään pistoolin laukauksella. Lähetyksessä käytetään kestävyyslajien normaaleja komentoja. Kilpailuissa, joissa on suuri määrä osanottajia, tulee antaa lähtövaroitus viisi minuuttia ennen lähtöä sekä lisävaroituksia tarvittaessa. Turvallisuus ja lääkintä - sääntö (a) Kävelykilpailujen järjestäjien on varmistettava kilpailijoiden ja toimitsijoiden turvallisuus. Säännön 12.1 kohtien (a) (c) alaisissa kilpailuissa järjestäjien tulee varmistaa, että kilpailuun käytettävät tiet on kaikkiin suuntiin suljettu moottoriliikenteeltä. (b) Sääntöjen 12.1.(a) (c) alaisissa kilpailuissa kävelyt tulee ajoittaa niin, että ne käydään lähtö ja maaliintulo mukaan lukien päivänvalon aikana. (c) Kilpailun järjestäjien nimittämän ja näkyvin tunnuksin varustetun lääkintähenkilökunnan suorittamaa kilpailijan pintapuolista tutkimista reitin varrella ei pidetä sääntöjen vastaisena urheilijan avustamisena. (d) Kilpailijan on heti keskeytettävä kilpailunsa, jos järjestäjien nimittämän virallisen lääkintähenkilökunnan jäsen niin määrää. Lääkintä- Sivu 23