Ystäväkirje. Ev. lut. lähimmäislähetys ry. Elokuu 2013 nro 2

Transkriptio

1 Ystäväkirje Elokuu 2013 nro 2 Sun Henkesi sateen alle, mun sieluni uupunut vie. Oi kirkasta huokaavalle, ristin siunattu kaita tie. Ev. lut. lähimmäislähetys ry Osoite: Lehtomäen koti Lehtomäentie Nilsiä Puhelinnumerot: Fax: Sähkoposti: posti@lehtomaenkoti.net Kotisivut: Tukitili: OP IBAN-tilinumero: FI BIC-koodi: OKOYFIHH Rahankeräyslupa: Poliisihallitus 2020/2012/ , koko maa Ahvenanmaata lukuunottamatta Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 3:14 Ystäväkirje I 1

2 Tervehdys Lehtomäen kodista allapäin ei nyt olla saa. Laulullain Ystäväin, tahdon näin katsees kohottaa. Kiittäen, laulaen, Herraa palvoen, tunnemme taas suuren rakkauden. MATKALLLA ME OOMMME SUUREEN HUOMISEEN, siksi nyt jo laulaa voimme hymyillen. Yhteyttä tunnen kanssas ystäväin, kanssasi mä tahdon käydä eteenpäin. Nämä laulun sanat tulivat mieleeni, kun ajattelin tätä ystäväkirjettä ja teitä Ystävät! Kuluva vuosi on kulunut sairasvuoteella, kun jouduin alkuvuodesta vakavaan tapaturmaan. Ehkä moni ehti ajatella, että takapakkia tuli - vai tuliko? Tässä hiljakkoin, eräänä päivänä Anssi-poikani kertoi minulle, kuinka hän oli tullut katsomaan minua sairaalaan yöllä, vaikka olin tajuton. Hän oli alkanut laulaa: Ystäväin, allapäin ei nyt olla saa -laulua. Siinä oli neljä säkeistöä ja joka kertosäkeistön kohdalla minä olin puristanut Anssia kädestä. Yhteyttä varmaan tunsin ja siksi puristin, samalla Anssi tunsi Jumalan Rauhan laskeutuneen hänen sydämeensä. Tajuttomana ollessani olin puristanut myös Markuksen kättä, kun hän oli pyytänyt. Tämän kuuleminen siunasi minua kovin. Muutamia päiviä oli kulunut teholla ja tajuntani oli palannut. Niin Joka kertosäkeistön kohdalla minä olin puristanut Anssia kädestä. mieleeni nousi Raamatun jae: Ja on pantu kirves puitten juurelle; jokainen puu joka ei tee hyvää hedelmää hakataan pois ja heitetään tuleen. Matt. 3:10 Ymmärsin itseni hedelmättömäksi puuksi ja siksi minut on kaadettu sairaalan sänkyyn. Aloin itkeä ja kohta oli noustava sängyn vierelle rukoilemaan ja parannusta tekemään. Ei ollut hätä vain itsestäni, vaan myös hätä oli puolisostani ja lapsistani. Silloin lähellä ollut hoitaja sanoi: On se vaikeata tuo uskovan elämä? Vastasin hänelle: Ei se niin vaikeata ole, miltä se saattaa näyttää. Uskovalla on Jeesus, Häneen voi rukouksin turvautua, kun on vaikeaa. Jeesus auttaa ja kuulee rukoukset. Yhteyden tunteminen on parhainta. Jeesus on omiensa luona läsnä ja auttaa. Jeesus oli minunkin kanssa sairaalassa. Tuhlaajapojan tavoin sain mennä itseeni eli katsoa sinne omaan sydämeeni, miten olen toiminut ja mitä on tullut puhuttua. Herra pukee yhä tykönsä tulevia niihin parhaisiin vaatteisiin. Mutta elettyjä hetkiä ja armon päiviä emme saa takaisin. Joka tapauksessa Jumalan armo on paljon parempi kuin elämä; näin kuningas Daavid oli vaikeuksien koulussa oppinut. (Ps. 63:4) Jumala salli Daavidin joutua vaike- uksien kouluun, jolloin hän oppi, että Jumalan armo on parempi kuin elämä. Oma poika oli anastanut häneltä vallan ja karkottanut oman isänsä erämaahan. Mutta parhain Daavidilla oli jäljellä: Jumalan armo. Herra Jeesus oli hänen kanssaan ja iankaikkinen elämä odotti taivaassa. Tässä valossa voi hyvin kysyä onko menty taaksepäin, vain eteenpäin? Kun mennään eteenpäin, niin opitaan uutta! Nyt olen muutaman viikon ollut kotona, mutta emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onko minusta enää töihin, vai ei? Päivä vain ja hetki kerrallansa on mentävä eteenpäin! Tervetuloa syyspäivään! Siunaavin terveisin, Jorma Huusko Kuva: Raili Huusko Itsensä tutkiminen (12. sunnuntai helluntaista saarnan aihe) on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Minä Kaikella tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että Häntä peljättäisiin. Saarnaajan jakeet 1 ja 14 luvusta kolme. Olimme tänään vaimoni kanssa juhlassa. Oli kulunut 50 vuotta siitä, kun olin käynyt rippikoulun. Meitä riparilaisia ja puolisoitamme oli runsaasti koolla, yli sata. Oli jännittävää mennä juhlaan, näkihän siellä runsaasti vanhoja tuttuja, monia vuosikymmenten takaa. Olin ajatellut etukäteen, että jos ja kun juhlassa on vapaansanan vuoro, kerron minäkin jotain elämästäni. Siellä oli vapaansanan vuoro, mutta en saanut itseäni liikkeelle. Oli mukamas liikaa hässäkkää. Hävetti saamattomuuteni. Olisin halunnut puhua Jeesuksesta. Kuva: sxc / marcos_bh Päivän aihekin oli hyvin puhutteleva, itsensä tutkiminen. Tuon tutkimisen olisi meistä jokainen voinut aloittaa katselemalla omia käsiään. Miettimällä mitä noilla käsillä oli vuosikymmenten aikana tehnyt, tai mitä oli jättänyt tekemättä. Millaisena sinä näet kätesi? Omissa käsissäni ei ole paljoakaan arpia, naarmuja eikä raskaan työn jälkiä. Mieleeni nousee appeni kädet, niissä näkyi sodan ja raskaan työn jäljet. Myös Jorman käsissä näkyy eletyn elämän jäljet. Mutta tutkitaan niitä omia käsiä, käsiä jotka Isä Jumala on meille antanut Mistä tulevat ne käskyt ja ohjeet joita kätemme tottelee? SY- DÄMESTÄ. Eikö silloin ole kaikkein tärkeintä, kuka siellä sydämestä antaa ohjeet käsillemme? Jumalan Sanan kautta meille kerrotaan, että Jumala on antanut meille paljon muutakin kuin kädet, Hän haluaa että Millaisena sinä näet kätesi? meidän ruumiimme on Hänen Pyhän Henkensä temppeli, niin että voimme kirkastaa Jeesusta elämässämme. Luukkaan evankeliumissa 18. luvussa fariseus ja publikaani tutkivat itseänsä. Siinähän fariseus tutki itseään ja omien käsien töitä. Publikaani sen sijaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Jumalan Sanasta me saamme kuulla Jeesuksen sanat: Minä sanon teille, hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Kaikella on määräaika, ja aikansa joka asialla taivaan alla. Niin on myös meidän käsillämme ja koko elämällämme. Meillä ei ole siihen oikeutta lisätä eikä vähentää mitään. Jumala on sen niin tehnyt, että me häntä peljättäisiin. Meille on lahjoitettu määräaikamme. Olenko hiljaa silloin kun pitäisi puhua, jätänkö auttamatta silloin kun pitäisi auttaa? Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Kiitos Jumalalle, ettei meidän pelastumisemme ja kerran perille pääseminen taivaan kotiin ole meidän omissa käsissämme. Saamme katsoa Jeesuksen käsiä. Nuo kädet ovat naulain lävistämät. Ne naulattiin kerran ristinpuulle ja niistä on Jumalalle kelpaava uhriveri vuotanut sinun ja minun synnin tähden. Uskon kautta me kerran saamme katsella noita käsiä, kun ne toivottavat kerran meidät taivaan ihanuuteen. Jatketaan matkaa yhdessä, rukoillen. Leo Mehtälä Tervehdys Iisalmesta! Ajattelin kirjoittaa nyt ystäväkirjeeseen, kun johtokunnassa niin sovittiin. Elämä on ollut myrskyistä, kun kuulin uutisen Jorman työtapaturmasta Kunnioitettu puheenjohtaja Lauri Keinänen soitti ja kertoi tapahtuman. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Tuli kysymyksiä Jumalalle. Miksi Jorma Huusko, joka aina varoitteli sielunvihollisesta ja antoi neuvoja ja varoituksia saunamökkien nostoista, sirkkeleistä ym. työhön liittyvistä asioista? Opin tuntemaan Jorman ja koko perheen ollessani hoidossa Lehtomäessä 1998, kun kaikki oli omalta kohdaltani hajalla. Mutta siellä sain eheytyä ja oppia tuntemaan Jumalan ja Hänen armonsa. Lapset olivat silloin vielä pieniä. Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi Jormalle ja Railille, tuli mieleeni, että vanhat rähmäiset silmäni näkivät tämänkin päivän. Lehtomäessä tehtiin saunamökkejä, iltaisin mopoja ja muita korjailtiin, grillattiin makkaraa, käytiin seuroissa ja eri kirkkopyhissä. Lapset kasvoivat. Elämä oli elämisen arvoista. Työt aloitettiin aamuhartaudella. Eräs merkintä on Raamattuni sivussa: Joh. 10:16. Kun sitten läksin viisaan veljeni, Arin, kyydissä pois, turvallisesta kodista, kaikki rukoilivat puolestani. Jumala otti Viljon veneen peräsimen. Aloin palata työ elämään. Kävin vielä lisäkoulutuksiakin. Sitten tulin valituksi Lehtomäen kodin johtokuntaan, varajäseneksi. Se oli täysin uutta. Vanhemmat ja viisaammat veljet neuvoivat ja opettivat. Tuli uusi näkökanta. Vaikka joudutaan tekemään koviakin päätöksiä, niin kaikki tapahtuvat sovussa ja rukoillen Herralta apua ja neuvoa. Nyt olen itse voinut käydä Lehtomäessä pikkuisen avittamassa. Viimeksi lauantaina olin putkihommissa Jorman kanssa. Huumorikin eli Railin järjestämät Rapujuhlat olivat vailla vertaa. Pidettiin samalla, kun johtokunnan kokous. Keittiöstä kuului iloista naisten puhetta ja salista kuului puheensorinaa niin kuin ennen vanhaan. Tuntui kuin koti olisi herännyt eloon. Toivoin ja rukoilin, että näin kävisi. Johtokunnassa sovittiin pihatalkoista, joissa voin toimia koordinaattorina. Ajankohdan ilmoitan myöhemmin. Jos sinä olet kiinnostunut tulemaan talkoisiin, niin voit olla jo suoraan yhteyksissä minuun: Sydämellisesti tervetuloa laittamaan paikkoja kuntoon! Siunaavin terveisin, Viljo Pehkonen Iisalmi 2 I Ystäväkirje Ystäväkirje I 3

3 Kun menimme naimisiin rakkaan vaimoni kanssa vuonna 2008, saimme häissä nauttia upean aterian yhdessä häävieraiden kanssa. Tähän ateriakokonaisuuteen kuului tosin vain yksi pieni juoma ja yksi pieni syötävä. Se oli kuitenkin parasta mitä tiesimme ja halusimme tarjota sitä myös vieraillemme. Kyseessä oli ehtoollinen, Jeesuksen ruumis ja veri, joka oli Nilsiän kirkon alttarilla tarjolla kaikille katuvaisille syntisille tuonakin huhtikuisena päivänä. Siinä sitten vaimon kanssa, kaksi syntistä, haluttiin lähteä liikkeelle sovitustyöhön turvautuen. Samoin myös rinnalla kulkevat läheiset ja rakkaat saivat myös osaltaan vastaanottaa armon osakseen. Ei varmaankaan ole sattumaa, että Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko oli nimenomaan veden muuttaminen viiniksi iloisessa perhetapahtumassa eli Syksyinen tervehdys! Hyvät ystävät! Saimme häissä nauttia upean aterian yhdessä häävieraiden kanssa. Kuva: sxc / carloszk Kaanaan häissä (lue Joh. 2:1-11). Hän pyysi täyttämään juutalaisen puhdistamistavan mukaiset 6 kivistä vesiastiaa vedellä ja muutti veden viiniksi. Vanhassa testamentissa viini liitetään Juudasta nousevan hallitsijan kuvaan: Johan 1. Mooseksen kirjassa on kohta "Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat. Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä; viittansa rypäleen veressä." (1. Moos. 49:10-11). Uudessa testamentissa viini tarkoittaa Jeesuksen verta, joka vuodatetaan meidän syntiemme anteeksisaamiseksi. Jeesus teki opetuslapsilleen selväksi heti toimintansa aluksi että vesi on nyt muuttuva viiniksi. On otettava kovemmat keinot käyttöön. Vedellä pesu ei auta, synnit saadaan anteek- Kevät ja kesä ovat olleet hädän ja surun, mutta myös toivon aikaa. Hätä Jorman ja Lehtomäen kodin puolesta on ollut kova. Ainoa toivomme on ollut kääntyminen elävän Jumalan puoleen. Ihanaa on ollut huomata Jumalan läsnäolo ja uskovien yhteys. Rukouksemme on kuultu ja niihin on myös vastattu. Itselläni on ollut kriisi. Lehtomäenkodista tuli vuosien mittaan minulle hiljentymispaikka, jossa sain olla lähellä Jumalaa arkikiireiden jälkeen. Olen ajatellut myös, että se on minun seurakuntani. Nyt kun tämä toiminta hiljeni, niin elämääni tuli aukko. En sitä heti hädän keskellä huomannut, mutta pitkin kevättä ahdingot vaan paheni. Sitä ei voinut olla huomaamatta. Syy oli selvä: sanan ja rukouksen yhteys oli jäänyt liian vähälle, eikä seu- si vain Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen hetki oli tullut. Koko hänen toimintansa tähtäsi ristillä tapahtuvaan viattomaan veren vuodatukseen koko ihmiskunnan edestä. Kaikkien Jeesuksen opetuslasten oli silloin ja on nyt yhä uudelleen ja uudelleen pestävä vaatteensa Jeesuksen verellä. Kaikki muu yrittäminen on kuin vedellä yrittäisi puhdistaa äärettömän likaisia tahroja puhtaaksi. Kuten maallisissa häissä, kun kaksi ihmistä tulevat yhdeksi, kerran taivaallisissa häissä Jeesus kohtaa morsiamensa eli seurakuntansa. Taivaaseen pääsy on tehty mahdolliseksi niille, jotka uskovat häneen. Jeesus ilmaisi kirkkautensa Kaanaan häissä ensimmäistä kertaa ja taivaassa se loistaa alati. Paras uutinen Jeesuksen luokse tulevalle on, että viini ei ole loppunut eikä lopu! Yhä uudelleen ja uudelleen Jeesuksen luokse tulevalle tarjotaan armoa armon päälle ja elämää hänen elämästään. Tätä on itsekin saanut ihmetellä usein. Yhä uudelleen ja uudelleen voi turvautua siihen armoon joka ristinpuulta loistaa. Tässäkin Kaanaan häiden ihmeessä välikappaleena toimivat ihmiset, jotka suostuivat toimimaan Jeesuksen rakuntaa ollut. Aamupala raamatun äärellä ei riittänyt. Asia tuli konkreettiseksi heinäkuussa kun lähdimme vaimon kanssa kuuntelemaan musiikkia Kalajoelle. Tämä ei ollut hengellistä musiikkia vaan ihan maailmasta. Olin antanut pikkusormeni vietäväksi. Reissua edelsi musiikin kuuntelua CD:ltä. Tuo musiikki valtasi mieleni ja sanoin ja sävelin. Se soi päässäni päivin ja öin. Tarvitsin vastalääkettä, tiesin sen. Ei ollut muuta paikkaa kuin tunnustaa syntini ja palata Elävän Jumalan luo. Kävin kirkossa ja pyysin alttarilla syntejäni anteeksi. Lisäksi laitoin nuo huonot CD-levyt pois ja soitin autossa hengellistä musiikkia. Jumala kuuli minua. Ilo taivaassa oli varmaan suuri kun tuhlaajapoika oli palannut. Olin palannut sielujen paimenen hoiviin. käskyjen mukaan. Tällöin on ihmeitä luvassa. Lehtomäessä on sitä saatu julistaa: "Juokaa kuolemattomuuden lähteestä". Herran sana vaikutti silloin ja se vaikuttaa yhä. Niitä jotka Hänen luokseen tulevat, hän ei totisesti heitä pois. Haluan rohkaista sinua kristitty ystävä olitpa sitten vartiopaikallasi julistamassa armoa ja totuutta puheilla tai teoilla tai puhdistautumassa armon virrassa kokonaan heittäytyen pinnan alle omine taisteluinesi ja vikoinesi. Nämähän ovat paikkoja joita tämä maailma ei ollenkaan ymmärrä. Äkkiä saa joko tiukkapipon tai luuserin leiman riippuen peilataanko elämääsi noudattamasi opin vai tarvitsemasi armon mukaan. Kilvoitteluissa ja taisteluissa voi hyvin jokaisessa tilanteessa jakaa elävän Jumalan sanaa tietäen, että Häneltä kyllä riittää niin hyville kuin pahoillekin. Onhan Hänellä, ei enempää ei vähempää kuin "kaikki valta Taivaassa ja maan päällä". Eivät he meitä pilkkaa, vaan Häntä joka on sekä meidät että heidät taivaalliseen hääjuhlaan kutsunut. Armon varassa eteenpäin, ystäväni! Sain myös kokea, miten tuo hengellinen musiikki elävöitti sieluani. Ei haittaa, vaikka se soi yötä myöten mielessäni, se vaan rakentaa ja antaa rauhaa ja voimaa elämään. Ystävät, jatkakaamme edelleen rukouksia Jorman ja Lehtomäen kodin puolesta. Jumala on ollut kodin toiminnassa mukana vuosikymmenet. Hänen on työ ja Hän tahtoo meitä auttaa. Hän kutsuu taas työmiehiä elopelloilleen ja kertoo, että vilja on kypsää. Vilja on korjattavissa. Eihän vaan tämän vuoden sato jää korjaamatta? Evankeliumi on ilosanoma, joka on tarkoitettu kaikelle kansalle. Työtä on paljon, mutta työmiehiä vähän. Tähän asti on Herra meitä auttanut. Syyspäiviäkin saamme taas viettää. Teitä Siunaten Jari Vartiainen Herra ojensi kätensä Kaunista tiistai-iltaa kaikille Lehtomäen kodissa olleille sekä auttamassa olleille sisarillemme ja veljillemme. Jorma soitti juuri äsken Lehtomäestä, että ystävämme Reijo Voimala on sairastunut vakavasti. Hän oli kuljettajanamme viime sunnuntaina, kun kävimme hänen ja Jorman kanssa Kiuruveden kirkossa. Siellä oli Lehtomäen kirkkopyhä. Rukoilkaamme kaikki hänen puolestaan! Minä itse menin Lehtomäkeen viime marraskuussa, puolenkuun aikoihin. Jorma haki minut Iisalmen Koljonvirran katkaisuasemalta. Olin henkisesti aivan pohjalla alkoholiongelman vuoksi. Juontia oli kestänyt useita vuosia. Muistan ihmeentarkkaan, kun odottelin Jormaa tulevaksi hakemaan minua Lehtomäkeen. Enhän minä vielä silloin uskossa ollut. Mutta eipä mulla ollut enää kuin yksi tie, joka oli valittava tai sitten ei. Niin nyt kun ajattelen, muistan kun Jorma avasi Koljonvirran sairaalan oven ja astui siitä sisälle. Se näky ei häviä koskaan mielestäni. Kuten jo totesin, en vielä ollut uskossa. Se Jorman astuminen oli jotakin suurta, suurempaa kuin nähdä joku maailman suosituin idoli, josta on voinut vain haaveilla. Jorman saapuminen oli suurempi juttu! Siitä me lähdettiin kohti Lehtomäen kotia ajamaan. Juttelimme kaikenlaista. Jorma ei muistanut minua, vaikka olin n. 10 vuotta aiemmin ollut Lehtomäessä 2-3 kuukautta. Tulimme sitten Lehtomäen kodin pihaan. Jorma Nyt olen oikeasti onnellinen sanoi: Menehän tervehtimään, siellä on keittiössä varmaan joku. Siellä oli Raili ja hän otti minut vastaan. Raili sanoi muistavansa jotenkin minut aiemmalta käynniltäni. Raili kirjasi tietoni talon kirjoihin uudeksi asukiksi taloon. Sitten Raili rukoili minun ja lähiomaisteni puolesta. Samalla ajattelin, että mahtaakohan rukous minuun mitään vaikuttaa. Mutta kyllä se vaikutti! Viimeistään Jorman onnettomuuden jälkeen, mietin ja aloin oikeasti rukoilla; ensin Jorman ja hänen omaistensa puolesta ja samalla itseni puolesta. Silloin sisälläni alkoi tapahtua sellaisia asioita, joita en ollut ennen tuntenut. Jumala ojensi minulle kättänsä. Kättä, jota oli ojennettu minulle aiemminkin, mutta en ollut valmis silloin tarttumaan siihen. Mutta nyt tunsin oikeasti tarpeen hyväksyä Hänen kätensä ojennus ja tarttua siihen oikeasti kiinni. Annoin itseni kokonaan Herralle. Nyt olen oikeasti onnellinen ja elän sisäisesti ja muutenkin elämäni onnellisimpia aikoja ja hetkiä. Sisälläni on täydellinen rauha! En voi muuta kuin todeta, että se etsikkoaika ja esityö tehtiin Jorman aamurukousten saattelemana ja Railin sekä kaikkien Lehtomäessä työskennelleiden ihmisten kanssa. Kiitos Herralle! Jormalle siunausta paranemiseen sekä kaikille perheenjäsenille ja lastenlapsille. Taivaan Isä huolehtii meistä kaikista! Raimo Pennanen 4 I Ystäväkirje Ystäväkirje I 5 Ari Huusko Kuva: sxc / bjearwicke

4 Tervehdys rakkaat Lehtomäen kodin Ystävät! Kun vilkaisee ulos, näkee, että kesä alkaa olla lopuillaan. Aurinkokaan ei enää lämmitä, on sateista ja viileää. Varsinainen kesä oli varmasti kaikille hyvä, hyvän Jumalan lahjaa meille. Parhaaseen kesäaikaan oli kodissamme vilskettä ja hellettä. Oli taloyhtiön Meillä kaikilla on esirukoilijoita. Jumala antaa meille niitä, vaikkemme tiedäkään. putkiremontti ja oma keittiöremontti siinä jatkossa. Saimmepa pitää sukulaisvieraitakin aina Ruotsista asti. Kaiken tämän Jumala armossaan antoi sujua hyvin. Sitten tulikin pysähdys yllättävän sairauden kautta. Voimaton väsynyt olo, pieni lämmönnousu ja karkea yskä pakottivat lopulta menemään päivystykseen, josta jouduin keskussairaalan vuodeosastolle. Tauti todettiin keuhkokuumeeksi. Tehokas hoito keuhkoputken tähystyksineen kesti siellä viisi päivää. Nyt saan olla kotona toipilaana. Tälläkin tapahtumalla oli Jumalalla tarkoitus. Hiljaa ja toimettomana maaten oli aikaa miettiä. Onko minulla näin heikkona, voimattomana mitään merkitystä? Samana yönä sain ajatuksen, kuinka Jumala voi käyttää avutonta. Hän kehotti rukoilemaan. Mieleen tulivat tiedossani olevat esivanhemmat, lapsuusajoista asti monet tutut ihmiset. Sain kiittää heistä ja rukoilla ja kiittää kaikkien kohtaamieni ihmisten puolesta, jotka muistuivat mieleen. Meillä kaikilla on esirukoilijoita. Jumala antaa meille niitä, vaikkemme tiedäkään. Kiitän Jumalaa kaikista, jotka minuakin muistivat sairauteni aikana. Paavalin kirjeessä Timoteukselle on tärkeä rohkaisun sana meille kaikille: "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta." 1 Tim.2:1 Rukouksen voimaa olemme saaneet nähdä tämän vuoden aikana myös erikoisesti Jorma-veljen kohdalla. Vaikka emme ymmärrä tapahtunutta hänen kohdallaan, saamme rukoillen kulkea eteenpäin, luottaen Jumalan johdatukseen niin kuin on kehotus Paavalin kirjeessä roomalaisille: "Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät" Room.12:12 Koko kodin toiminta on ollut todistusta Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta ja uskollisuudesta. Kiitos Jumalalle hänen suuresta armostaan. Jumalan armohoitoa toivon ja rukoilen vaimoni kanssa edelleen Jormalle, Railille ja heidän perheelleen. Kiitos uskollisuudestanne, jolla olette tätä Jumalan teille uskomaa työsarkaa hoitaneet. Jumala antaa kasvun kodissa viipyneille miehille, sitä saamme rukoilla ystäväjoukolla. Teitä kaikkia siunaten Mauri ja Liisa Turunen Nyt kiitä sielu Herraa ja hänen pyhää nimeään, nyt kiitä sielu Herraa ja muista hänen hyvyyttään. Anteeksi kaikki synnit hän antaa armossaan, hän kuihtuneen ja kuolleen voi saada kasvamaan. Hän tuntee kaikki puutteet, hän siunaa särkyneen ja nuoruutesi elpyy, saat kaiken alkaa uudelleen. V.323 Kuva: sxc / ingenue_mm Rakkaat ystävät ja sukulaiset! Luin juuri ystäväkirjeen, jonka olemme lähettäneet teille viimeksi helmikuussa, ystävänpäiväksi. Jormalle oli juuri silloin sattunut vakava työtapaturma. Pääsiäisen jälkeen vietimme kevätpäivää Nilsiässä, jossa te paikalle päässeet ystävät kuulitte enemmän onnettomuutta seuranneista vaiheista. Mutta on varmaan vielä monia ystäviä, jotka ette ole kuulleet oikein mitään, joten kerron nyt vähän tästä tuskientiestämme. Jorman työtapaturma sattui siis illalla 31. tammikuuta. Yösydännä Jormalle tehtiin noin neljän tunnin leikkaus, jolloin rikki menneitä kallonluunpalasia poistettiin päästä. Lääkäri ei uskaltanut antaa meille mitään toivoa eloonjäämisestä. Reilun viikon verran Jorma oli hengityskoneessa ja nukutuksessa. Kävimme hänen vuoteensa vierellä joka päivä. Rukoilimme, luimme Sanaa ja lauloimme, koska hoitajat sanoivat, että hän voi kuulla, vaikka ei pysty sitä meille ilmaisemaan. Se oli tuskainen viikko, kun kamppailtiin elämän ja kuoleman välillä. Mitä varten tällainen onnettomuus piti sattua? Eikö yhtään pienempi olisi riittänyt? Lohtua piti etsiä Raamatusta ja muista hengellisistä kirjoista. Luin erästä kirjaa, jossa sanottiin: Jumalan huolenpito meistä ulottuu elämämme yksityiskohtiin saakka. Aabrahamille hän ilmaisi, missä hänen tuli asua, Hoosealle hän määräsi, kenenkä tämän oli otettava vaimoksensa, Hesekielille hän etukäteen sanoi, koska hän jää leskeksi jne. Sitten siinä todettiin, että onnettomuudetkin kuuluvat tähän huolenpitoon. Aamos 3:6 sanoo: Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut. Ja Jes. 45:7 minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, Hoitajat sanoivat, että hän voi kuulla, vaikka ei pysty sitä meille ilmaisemaan. joka tuotan onnen ja onnettomuuden; minä Herra, teen, kaiken tämän. Tuli myös mieleen sana, ettei hiuskarvakaan putoa päästänne Herran sallimatta. Jumalalla täytyy olla kaikki tiedossa ja myös joku suunnitelma meidän elämässä eteenpäin. Tuli mieleen myös Job. Hänkin sanoi Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin. Nämä kaikki toivat sydämeen lohtua; Jumala tietää miksi meidän on tällaisen ahjon kautta kuljettava. Kodin toiminnan jouduimme ajamaan alas hoito- ja työtoiminnan osalta heti onnettomuuden jälkeen. Helmikuun kahdeksas päivä lähtivät viimeiset miehet kodistamme. Samana päivänä sairaalassa aukaisin varovasti Jorman silmää; näimme sen loistavan kirkkaana ja samalla hän nosti kättänsä ikään kuin olisi tervehtinyt meitä. Se loi uskoa ja toivoa elämään. Seuraavalla viikolla Jorma pääsi kokonaan irti happilaitteestakin, minkä jälkeen hän pystyi jo tuottamaan sanoja. Tässä vaiheessa Jorma pääsi siirtymään teho-osastolta normaaliin osastohoitoon, tosin vierihoitaja piti olla koko ajan. Toipuminen lähti pienin askelin eteenpäin. Ensin Jorma pääsi istumaan, sitten seisomaan ja kävelemään tuen avulla ja viimein ilman tukea. Ihmeellinen on kuitenkin Pyhän Hengen työ, sen saimme huomata, kun rukouselämä ei ollut hävinnyt, vaan heti kun pystyi puhumaan, hän pystyi myös rukoilemaan. Helmikuun 22. päivä Jorma siirtyi Harjulan sairaalaan. Siellä Jorma oli vielä hyvin sekava, levoton ja oli joka päivä lähdössä kotiin. Tässä vaiheessa hänen piti saada puhelin käyttöön, mutta sen käyttö tuotti suuria vaikeuksia Jorma pääsi eka kerran pois sairaalasta, pienelle kyläreissulle ja ensimmäinen kotona käynti oli sitten jo Sen jälkeen toipuminen edistyi niin, että seuraavana pyhänä Jorma pääsi jo kirkkoon ja kirkkoherran läksiäistilaisuuteen. Pitkäaikaismuisti toimi ja hän tunsi ihmiset ja pystyi myös juttelemaan eri asioita. Heti seuraavana päivänä olikin jo siirto kuntoutuskeskukseen. Se toi kiitos mieltä meille kaikille, kun Jorman toipuminen oli edistynyt näin hyvin. Kuntoutuskeskuksesta Jorma pääsi pääsiäiseksi kotiin, mutta sitten tapahtuikin ensimmäinen paha takapakki. Kuume nousi yhtäkkiä korkealle ja pää alkoi turvota siltä kohdin, mistä luut puuttuivat eli päähän alkoi kertyä mätää. Sairaalassa mätää yritettiin imeä pois ja aloitettiin antibioottihoito suoneen. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan pää jouduttiin aukaisemaan uudestaan ja puhdistusleikkaus tehtiin 4.4. Suuri epätoivo ja ahdistus valtasi mielen, kun mätää kertyi vielä tästäkin huolimatta ja sekavuus taas vain paheni. Kevätpäivä lähestyi ja mietimme, miten Jorma voisi olla mukana. Jumalan ihme tapahtui, kun hän skypen välityksellä pystyi pitämään pienen puheen kevätpäivässä 7.4. Sen jälkeen alkoi pitkä antibioottihoito Nilsiän terveyskeskuksessa; neljän tunnin välein tiputettiin antibioottia suoneen. Ennen kuin tämä hoito saatiin loppuun tuli seuraava takapakki. 6.5 Jorma sai epilepsiakohtauksen ja hänet kiidätettiin taas KYSiin. Tämä tilanne vei Jorman taas täysin muihin maailmoihin. Silloin tuntui kuin olisi taas tipahdettu toipumisessa lähtöruutuun. Ahdistusta lisäsi, kun hän joutui olemaan sidottuna sänkyyn, ettei kaadu kävellessään, jos saa uuden kohtauksen. Epätoivon syövereissä taas kuljettiin. Viikon Jorma oli jälleen Kuopion sairaalassa, sitten sama antibioottihoito jatkui Nilsiässä toukokuun loppuun, jolloin Jorma pääsi kotiin. Kiitos Herralle, vihdoin sairaaloissa juokseminen helpotti. Kotona olo oli kuitenkin sitä, etten uskaltanut jättää Jormaa yksin hetkeksikään, vaan kuljimme Rukouselämä ei ollut hävinnyt, vaan heti kun pystyi puhumaan, hän pystyi myös rukoilemaan. kaikessa yhtä matkaa hänellä alkoi uusi kuntoutusjakso, joka päättyi 5.7. Kuntoutuskeskuksessa ollessaan hänellä oli vielä pahoja harhoja. Hän luuli olevansa milloin missäkin. Jorman päästyä kuntoutuskeskuksesta lähdimme suoraan Kansanlähetyspäiville ja edelleen lasten ja muiden sukulaisten luona käymään. Tyttäremme Marika vietti lomaansa meidän apunamme juhannuksesta heinäkuun loppuun asti. Nyt kun Jormalla on paha aivovamma, emme voi enää tätä työtä jatkaa. Tämä kuukausi, minkä Jorma on saanut olla kotona, on jo paljon parantanut hänen vointiaan ja puoli vuotta eteenpäin voi saada vielä ihmeitä aikaan. Nyt hänelle on suunnitteilla henkilökohtainen avustaja, joka puuhailisi Jorman kanssa muutaman tunnin päivässä ja minä saisin silloin vapaahetken. Itselleni on tämän tilanteen myötä uudestaan kirkastunut,että mikä hetki tahansa elämässämme, voi olla viimeinen. Täältä elämästä lähtö voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olemmeko valmiit lähtemään? Olemmeko valmiit luopumaan läheisestämme; ovatko kaikki asiamme kunnossa ihmisten ja Jumalan kanssa? Lopuksi tahdon kiittää kaikkia Teitä, jotka olette kantaneet meitä rukouksen paareilla Isän eteen! Siinä me olemme saaneet levätä kaiken tuskan keskellä. Siunaavin terveisin Raili Huusko Lohduksi matkalle: Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla. Milloin murheet heitä kohtaa, niiden alla Herra johtaa. Ilon, lohdun antaa heille, uuden voiman uupuneille. Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan, Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme. 6 I Ystäväkirje Ystäväkirje I 7

5 "Ilman minua te ette voi mitään tehdä" SYyspäiväT Lehtomäen kodilla Launantaina klo "Herra, herätä minut!" - rukousta, sanaa ja yhteyttä Sunnuntaina klo Jumalanpalvelus Nilsiän kirkossa, saarnaa Piispa Aarre Kuukauppi Ruokailu Raamattutunti "Kristityn vapaus" Professori Jouko Martikainen Seurat Kahvit Ilmoittautumiset ruokailun järjestämistä varten: Teksitiviestillä tai soittaen: Sähköpostilla: mika.huusko@lehtomaenkoti.net Ilmoittautuminen ei ole pakollista, mutta suotavaa. 8 I Ystäväkirje Kirkkopyhät: Kontiolahti Lehtomäen kodin seurat Kuhmo saarna: Lauri Keinänen, seurat Tervo saarna: Leo Mehtälä, seurat Pieksämäki saarna: Lauri Keinänen, seurat Pielavesi saarna: Leo Mehtälä, seurat Tervetuloa! Ystäväkirjeen lähetys: Tämä on Lehtomäen kodin ystäväkirje, joka lähetetään kaikille niille, jotka ovat nimensä ja osoitteensa sitä varten antaneet. Tilauksia ja perutuksia koskevissa asioissa ota yhteyttä Lehtomäen kotiin, puh Sähköposti: posti@lehtomaenkoti.net Käy myös tutustumassa Internet-sivuihimme: Tukitili: OP IBAN-tilinro: FI BIC: OKOYFIHH Rahankeräyslupa: Poliisihallitus 2020/2012/4420 Toimeenpanoaika: Toimeenpanoalue: koko maa Ahvenanmaata lukuunottamatta Kansikuva: Mika Huusko Tervetuloa! Reijo Voimalan muistolle Herran palvelija, veljemme ja ystävämme, Lehtomäen kodin johtokunnan jäsen Reijo Voimala ylennettiin kirkkauteen Reijo sai sairaskohtauksen seurapuheensa jälkeen 5.8 Kangasniemellä ja vietti elämänsä viimeiset päivät sairaalassa Mikkelissä. Reijo oli kuollessaan 79-vuotias. Reijoa jäävät kaipaamaan lukuisat uskon ystävät eri puolilla Suomea ja maailmaa. Reijosta jäi erityisesti mieleen nöyrä ja palveleva asenne kaikissa niissä tehtävissä joita hän itselleen otti. Hän teki palvelutehtävät hiljaa ja nöyrästi, usein täysin huomaamattomasti ja itsestään numeroa tekemättä. Reijon poismenon myötä moni menetti uskollisen esirukoilijan. Lapset ja nuoret olivat lähellä Reijon sydäntä. Reijo oli innokas maallikko evankelista. Hän vieraili usein vanhuksien ja sairaiden luona. Myös Jormaa hän kävi usein katsomassa, kun Jorma oli sairaana. Lehtomäen kodin työyhteyteen Reijo tuli 90-luvulla. Hän oli kuin kotonaan kirkkoherrojen ja pappien kanssa ja availi osaltaan Lehtomäen kodin ovia eri seurakuntiin. Reijo koki Lehtomäen kodin työn erityisen tärkeäksi ja viimeisinä vuosina yhteys vain tiivistyi. Reijo kantoi koko elämänsä leimaa, mikä juonsi hänen lapsuudestaan kartanolaisuudessa. Nöyrästi hän otti vastaan niitäkin syytöksiä, joihin ei olisi ollut aihetta. Reijon mielipiteitä sovittiin sellaisissakin pöydissä, joissa Reijo itse ei ollut osallisena. Kun menimme vaimoni kanssa naimisiin, Reijo muistutti meitä hääpuheessaan taivaallisista häistä. Hän rukoili: "Herra me pyydämme Sinua että sinä siunaisit jokaisen päivän, joka heidän elämäänsä uutena idän taivaalta nousee. Ja Vapahtaja siunaisit meidän kaikkien elämämme jokaisen päivän, nuorempien ja vanhempien, niin että me saisimme vielä parempiin hääjuhliin tulla." istuttiin yhdessä saunan laiteilla, Minä, Jorma, Mika ja Reijo. Paljon oli Reijolla kerrottavaa ja muistoja. Saatiin viettää hieno hetki, eikä aavistettu että oltiin viettämässä Reijon elämän viimeisiä päiviä. Hän on nyt päässyt parempiin hääjuhliin. Jäämme kaipaamaan uskollista työtoveria ja ystäväämme. Lehtomäen kodin puolesta, Ari Huusko