TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJA KOSKEVA OHJEISTUS VUONNA 2004

TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTO 1 (15) 20.11.2003 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJA KOSKEVA OHJEISTUS VUONNA 2004

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 YLEISTÄ 3 2 MAKSUVELVOLLISET 4 Pääsääntö 4 Poikkeukset maksuvelvollisuuteen 4 a) Työnantajalla ei ole maksuvelvollisuutta 4 Vapautuminen työttömyysvakuutusmaksusta 5 b) Palkansaajalla ei ole maksuvelvollisuutta 5 Vapautuminen työttömyysvakuutusmaksusta 6 Käytännön esimerkkejä tapauksista, joissa työttömyysvakuutusmaksuja ei peritä 6 Töitä teetetään korkeintaan 12 päivää kalenterivuodessa 6 Avoimen yhtiön yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet 6 Osakeyhtiön YEL:n alaiset osakkaat 7 Kotiapulaiset ja kotisiivoojat 7 Työttömyysvakuutusmaksujen perinnän palkkasummarajat 7 Työntekijä on vakuutettu vapaaehtoisella työajan tapaturmavakuutuksella 7 3 YRITYKSEN OSAOMISTAJAT 8 Johtava asema 9 Perheenjäsen 9 Välillinen omistaminen, osakkeiden tuottama äänimäärä 9 Esimerkkejä väliyhtiöomistuksen kautta syntyvästä yrityksen osaomistajuudesta 10 Omistussuhteiden muutokset 11 4 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN MÄÄRÄT 11 5 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN PALKKAKÄSITE 12 Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 12 Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu 12 Poikkeukselliset tilanteet 12 6 MAKSU- JA PERINTÄMENETTELY 13 Työnantaja pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun palkasta 13 Vakuutusyhtiö perii työttömyysvakuutusmaksut työnantajalta 13 Työnantajan tiedonantovelvollisuus ja seuraukset laiminlyönnistä 14 Maksujen taannehtiva korjaus 14 Viivästyskorko ja pakkotäytäntöönpano 14 Valitus 14 Työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen laiminlyönti 15 Neuvonta ja ohjaus 15 Liitteet 15

3 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJA KOSKEVA OHJEISTUS VUONNA 2004 1 YLEISTÄ Vuoden 2004 alusta on tullut voimaan muutoksia työttömyysetuuksien rahoituksesta annettuun lakiin. Myös eräät työttömyysvakuutusmaksuja ja niiden perintää ja tilitystä koskevat prosentti- ja euromäärät ovat muuttuneet vuoden alusta. Näin ollen Työttömyysvakuutusrahasto antaa uuden, vuoteen 2004 kohdistuvia työttömyysvakuutusmaksuja koskevan ohjeistuksen, joka tulee voimaan 1.1.2004. Aikaisempiin vuosiin kohdistuviin maksuihin sovelletaan kullekin vuodelle annettua ohjetta. Velvollisuus suorittaa työttömyysvakuutusmaksuja perustuu lakiin työttömyysetuuksien rahoituksesta (555/1998) (jäljempänä rahoituslaki). Laki on annettu heinäkuussa 1998 ja sitä on sovellettu työttömyysetuuksien rahoitukseen ja työttömyysvakuutusmaksuihin vuoden 1999 alusta. Rahoituslakiin on tehty lailla työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta (1301/2002, HE 243/2002) joukko muutoksia, joista osa tuli voimaan vuonna 2003 ja osa tulee voimaan vuosina 2004, 2008 ja 2009. Tähän työttömyysvakuutusmaksuja koskevaan ohjeeseen on kirjattu 2004 voimaantulevat lakimuutokset ja niistä aiheutuvat muutokset aikaisempaan ohjeistukseen. Pääosa vuoden 2004 muutoksista koskee maksuvelvollisuutta. Myöhemmin voimaantulevista lakimuutoksista ja niiden vaikutuksista työttömyysvakuutusmaksujen perintään kerrotaan Työttömyysvakuutusrahaston myöhemmin annettavissa ohjeissa. Työttömyysvakuutusmaksut muodostuvat kahdesta osasta - työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta. Työttömyysvakuutusmaksujen perintä hoidetaan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen yhteydessä eli sama vakuutusyhtiö, josta työnantaja on ottanut lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, perii työnantajalta sekä työnantajan työttömyysvakuutusmaksun että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun, jonka viimeksi mainitun työnantaja on pidättänyt työntekijän palkasta. Vakuutusyhtiöllä on oikeus vuoden alussa tai sen aikana alkavalta vakuutukselta kantaa työttömyysvakuutusmaksun ennakkoa. Vakuutusmaksu määrätään lopullisena kalenterivuosittain tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutuskauden päätyttyä. Vakuutusyhtiö tilittää työnantajalta perimänsä maksut edelleen Työttömyysvakuutusrahastolle. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto hoitaa työttömyysvakuutusmaksujen perinnän siinä tapauksessa, että työnantaja on laiminlyönyt tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa ja samalla myös työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen.

4 2 MAKSUVELVOLLISET Pääsääntö Työttömyysvakuutusmaksujen maksuvelvollisuutta koskeviin rahoituslain säännöksiin on tullut muutoksia vuoden 2004 alusta. Työnantajan maksuvelvollisuudesta säädetään lain (1301/02) 12 :ssä ja palkansaajan maksuvelvollisuudesta lain 15 :ssä. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun on velvollinen maksamaan sellainen työnantaja, joka tapaturmavakuutuslain mukaan on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun maksuvelvollisuus koskee myös osaomistajia (ks. jäljempänä erikseen). Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun ovat velvolliset suorittamaan työ- tai virkasuhteessa tai muussa palvelusuhteessa olevat henkilöt, joita koskee työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja. Maksuvelvollisia ovat myös osaomistajat (ks. jäljempänä erikseen). Näihin rahoituslain maksuvelvollisuutta koskeviin pääsääntöihin ei ole tullut muutoksia. Velvollisuus ottaa lakisääteinen tapaturmavakuutus on työnantajalla, jolla on palveluksessaan työntekijöitä kalenterivuoden aikana yhteensä yli 12 työpäivää. Työpäivillä tarkoitetaan kalenteripäiviä eikä esimerkiksi 8 tunnin työmäärää. Kun kuusi henkilöä työskentelee kahtena päivänä, täyttyy tästä jo 12 työpäivää. Poikkeukset maksuvelvollisuuteen a) Työnantajalla ei ole maksuvelvollisuutta Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työttömyysvakuutusmaksua seuraavien henkilöiden osalta: 1) työntekijä, joka palvelee ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa ja joka ei asu Suomessa, 2) työntekijä, joka työttömyysturvalain (1290/02) 3 luvun 1 :n perusteella ei ole oikeutettu työttömyysturvaetuuksiin (alle 17-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet). Ikärajan käytännön vaikutus alkaa täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden ensimmäisestä palkanmaksupäivästä lukien. 3) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, 4) avoimen yhtiön yhtiömies, 5) työntekijä, jonka osalta lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa sovellettava vakuutusmaksujärjestelmä ei perustu työnantajan maksamaan palkkasummaan (kiinteämaksuiset, joita ovat kotiapulaiset ja kotisiivoojat), 6) työntekijä, joka päätointaan varten on yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesti velvollinen ottamaan sanottujen lakien mukaisen vakuutuksen. Pää-

5 toimisuuden arviointi perustuu ajankäyttöön. Maksuvelvollisuutta ei esimerkiksi ole osakeyhtiön osakkaalla, joka työskentelee päätoimisesti yhtiössään ja jolla on velvollisuus ottaa itselleen YEL-vakuutus (omistaa esimerkiksi yhdessä avopuolisonsa kanssa yli 50 % osakkeista, mutta on lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piirissä) maanviljelijällä, joka on velvollinen päätointaan varten ottamaan MYELvakuutuksen. Maksuvelvollisuus on siten henkilöstä, joka työskentelee kokoaikaisesti työsuhteessa ko. yrityksessä, vaikka muuten ilmoittaisi muussa toiminnassa olevansa yrittäjä. Vapautuminen työttömyysvakuutusmaksusta Työnantaja voidaan Työttömyysvakuutusrahastolle tehdystä hakemuksesta vapauttaa velvollisuudesta maksaa työttömyysvakuutusmaksua sellaisesta työntekijästä, joka ei kuulu Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Hakemus on syytä tehdä yhdessä työntekijän kanssa. Hakemukseen on liitettävä Kansaneläkelaitoksen antama päätös, jolla ko. työntekijän voidaan todeta olevan Suomen sosiaaliturvalainsäädännön ulkopuolella. Hakemuksessa on samalla ilmoitettava sen tapaturmavakuutusyhtiön nimi, josta ko. työntekijä on vakuutettu lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella. Työttömyysvakuutusrahasto antaa maksuvapautusta koskevan päätöksen sekä työntekijälle että työnantajalle. Päätös annetaan kalenterivuodeksi kerrallaan. Maksuvapautus myönnetään sen kalenterikuukauden alusta, jonka aikana hakemus on tullut Työttömyysvakuutusrahastoon. Työnantaja toimittaa maksuvapautusta koskevan päätöksen sille tapaturmavakuutusyhtiölle, josta se on ottanut ko. työntekijää koskevan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen. Jos ko. työntekijä vaihtaa työnantajaa, on maksuvapautusta haettava uudelleen uuden työnantajan kanssa. b) Palkansaajalla ei ole maksuvelvollisuutta Maksuvelvollisia eivät ole seuraavat henkilöt: 1) työntekijä, joka palvelee ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa ja joka ei asu Suomessa, 2) joka työttömyysturvalain 3 luvun 1 :n perusteella ei ole oikeutettu työttömyysetuuksiin (alle 17-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet). Ikärajan käytännön vaikutus alkaa täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden ensimmäisestä palkanmaksupäivästä lukien. 3) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, 4) avoimen yhtiön yhtiömies, 5) perhehoitajalaissa tarkoitettu perhehoitaja,

6 6) työntekijä, jonka osalta lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa sovellettava vakuutusmaksujärjestelmä ei perustu työnantajan maksamaan palkkasummaan (kiinteämaksuiset, joita ovat kotiapulaiset ja kotisiivoojat), 7) työntekijä, joka päätointaan varten on yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesti velvollinen ottamaan sanottujen lakien mukaisen vakuutuksen, 8) palkkaturvalain (866/98) mukaan maksettua palkkaa tai sairauskassan maksamaa täydennyspäivärahaa saanut työntekijä. Vapautuminen työttömyysvakuutusmaksusta Työntekijä voidaan Työttömyysvakuutusrahastolle tehdystä hakemuksesta vapauttaa velvollisuudesta maksaa työttömyysvakuutusmaksua, jos hän ei kuulu Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Hakemus on syytä tehdä yhdessä työnantajan kanssa. Hakemukseen on liitettävä Kansaneläkelaitoksen antama todistus, jolla työntekijän voidaan todeta olevan Suomen sosiaaliturvalainsäädännön ulkopuolella. Hakijan on samalla ilmoitettava sen tapaturmavakuutusyhtiön nimi, josta ko. työntekijä on vakuutettu lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella. Työttömyysvakuutusrahasto antaa maksuvapautusta koskevan päätöksen sekä työntekijälle että työnantajalle. Päätös annetaan kalenterivuodeksi kerrallaan. Maksuvapautus myönnetään sen kalenterikuukauden alusta, jonka aikana hakemus on tullut Työttömyysvakuutusrahastoon. Työnantaja toimittaa maksuvapautusta koskevan päätöksen sille tapaturmavakuutusyhtiölle, josta se on ottanut ko. työntekijää koskevan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen.. Jos työntekijä vaihtaa työnantajaa, hänen tulee hakea maksuvapautusta uudelleen uuden työnantajan kanssa. Käytännön esimerkkejä tapauksista, joissa työttömyysvakuutusmaksuja ei peritä Töitä teetetään korkeintaan 12 päivää kalenterivuodessa Työttömyysvakuutusmaksuja ei makseta, jos työnantaja kalenterivuoden aikana työllistää työntekijöitä enintään 12 työpäivää, eikä lakisääteistä tapaturmavakuutusta siten ole otettu. Tällaisella ns. pientyönantajalla ei ole velvollisuutta ottaa lakisääteistä tapaturmavakuutusta eikä siten velvollisuutta työnantajan tai palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen suorittamiseen myöskään ole. Jos tapaturmavakuutuslakiin perustuva pakollinen vakuutus on otettu, vaikka 12- työpäivän vaatimus ei täyty, sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut kuitenkin peritään. Avoimen yhtiön yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet Työttömyysvakuutusmaksujen maksuvelvollisuutta ei ole avoimen yhtiön yhtiömiehillä eikä kommandiittiyhtiön vastuunalaisilla yhtiömiehillä. Maksuvelvollisuutta ei ole, vaikka heitä koskisikin pakollinen lakisääteinen tapaturmasuoja. Kommandiittiyhtiön äänettömän yhtiömiehen osalta maksuvelvollisuus kuitenkin on, jos hän työskentelee yrityksessä ja häntä koskee työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja.

7 Esimerkiksi kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies kuuluu pakolliseen lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen, jos hänellä yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa on yrityksessä enintään puolta vastaava määräämisvalta. Hänestä ei kuitenkaan makseta työttömyysvakuutusmaksuja rahoituslain nimenomaisen säännöksen perusteella. Osakeyhtiön YEL:n alaiset osakkaat Osakeyhtiön osakkaalla, joka työskentelee yhtiössään ja jolla on velvollisuus samaa päätoimista yrittäjätyötä varten ottaa YEL -vakuutus, mutta kuuluu silti lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin. Kotiapulaiset ja kotisiivoojat Työttömyysvakuutusmaksuja ei peritä, jos lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksuna on peritty kiinteä vuosimaksu, toisin sanoen vakuutusmaksu ei perustu palkkasummaan. Tällaisia ns. kiinteämaksuisia lakisääteisiä tapaturmavakuutuksia voi käytännössä olla otettu kotiapulaisille ja kotisiivoojille. Työttömyysvakuutusmaksujen perinnän palkkasummarajat Työnantajan työttömyysvakuutusmaksua ei peritä työnantajalta, jos työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva palkkasumma on vuonna 2004 kalenterivuoden pituiselta vakuutuskaudelta enintään 5.334 euroa. Osaomistajan työnantajamaksua ei peritä, jos yrityksen osaomistajan työnantajamaksun perusteena oleva palkkasumma on enintään 2000 euroa. Palkansaajamaksua ei myöskään pidätetä eikä peritä, jos palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva palkkasumma on vuonna 2004 kalenterivuoden pituiselta vakuutuskaudelta enintään 4800 euroa. Osaomistajan palkansaajamaksua ei pidätetä eikä peritä, jos yrityksen osaomistajan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva palkkasumma on enintään 13.334 euroa. Nämä eurorajat ovat riippuvaisia kunkin vuoden työttömyysvakuutusmaksuprosentista, joten ne määrätään vuosittain. Rajat lasketaan kalenterivuosittain vakuutuksenottajakohtaisesti Y-tunnustasolla, ei vakuutuksittain. Tässä kohdassa esitetty työttömyysvakuutusmaksujen perimättä jättäminen perustuu vakiintuneeseen käytäntöön sekä Työttömyysvakuutusrahaston ja Tapaturmavakuutuslaitosten liiton väliseen sopimukseen vuodelta 2004 suoritettavien työttömyysvakuutusmaksujen perinnästä ja tilityksestä ja tämän sopimuksen tulkintaan. Työntekijä on vakuutettu vapaaehtoisella työajan tapaturmavakuutuksella Velvollisuutta työttömyysvakuutusmaksujen suorittamiseen ei ole, kun turva työtapaturmien varalta on järjestetty tapaturmavakuutuslain 57 :n 1 momentin mukaisella vapaaehtoisella vakuutuksella. Työnantajaa ei näissä tapauksissa koske tapaturmavakuutuslain mukainen pakollinen vakuuttamisvelvollisuus. Esimerkiksi yrittäjällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, jota ei koske pakollinen tapaturmasuoja ja joka on ottanut tapaturmavakuutuslain 57 :n 1 momentin mukaisen va-

8 paaehtoisen työajan vakuutuksen, ei ole velvollisuutta työttömyysvakuutusmaksujen suorittamiseen. 3 YRITYKSEN OSAOMISTAJAT Rahoituslaissa käytetään ns. yrityksen osaomistajan käsitettä. Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa mainittua käsitettä ei ole. Rahoituslakiin vuoden 2003 alusta voimaantulleilla muutoksilla ja niiden tulkinnalla muutettiin yrityksen osaomistajan käsitettä. Rahoituslain 13 ja 16 :t sisältävät säännökset yrityksen osaomistajista maksettavista työttömyysvakuutusmaksuista. Mainituissa pykälissä on viittaus työttömyysturvalain 1 luvun 6 :n 2 momenttiin, joka sisältää yrityksen osaomistajan määritelmän. Uutta aikaisempaan osaomistajakäsitteen tulkintaan on se, että aikaisemmin osaomistajia on voinut olla vain osakeyhtiöissä, nyt vuoden 2003 lakimuutosten ja niiden tulkintaa koskevan muutoksen jälkeen osaomistajia voi olla osakeyhtiön lisäksi myös muussa yrityksessä tai yhteisössä. Työttömyysturvalain mukaan yrityksen osaomistaja on 1) osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, joka itse omistaa vähintään 15 % tai joka yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa tai jonka perheenjäsenet omistavat vähintään 30 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta, tai 2) osakeyhtiössä työskentelevä henkilö, joka yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa tai jonka perheenjäsenet omistavat vähintään 50 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta, tahi 3) muussa yrityksessä tai yhteisössä edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla työskentelevä henkilö, jolla yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa tai jonka perheenjäsenillä katsotaan olevan mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta. Kohdassa 3 tarkoitettu muu yritys tai yhteisö voi olla avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai osuuskunta. Yksityinen elinkeinonharjoittaja (itsenäinen yrittäjä, ammatinharjoittaja) ei ole kohdassa tarkoitettu yhteisö eikä sillä voi olla osaomistajia, koska yksityisenä elinkeinonharjoittajana luonnollinen henkilö omissa nimissään harjoittaa elinkeinotoimintaa ja käyttää itse elinkeinotoimintaansa koskevaa määräämisvaltaa. Esimerkiksi kohdassa 3 tarkoitettu osaomistaja voi olla - kommandiittiyhtiön palkkaa saava äänetön yhtiömies tai muu kommandiittiyhtiössä työskentelevä, joka asuu samassa taloudessa vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa ja on tämän perheenjäsen - avoimessa yhtiössä työskentelevä, palkkaa saava henkilö, joka asuu samassa taloudessa yhtiömiehen kanssa ja on tämän perheenjäsen. Johtava asema

9 Työttömyysturvalain mukaan henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä, jos hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai jos hän osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä tai yhteisössä on vastaavassa asemassa. Sen sijaan lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa hallituksen jäsenyys ei välttämättä merkitse johtavaa asemaa. Perheenjäsen Perheenjäsenenä pidetään yrityksessä työskentelevän henkilön puolisoa ja henkilöä, joka on yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja asuu henkilön kanssa samassa taloudessa. Avopuoliso rinnastetaan aviopuolisoon. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoutumisen vuoksi asuvat pysyvästi erillään, ei pidetä perheenjäseninä keskenään. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät rinnastetaan aviopuolisoihin. Työttömyysturvalain 1 luvun 7 :ssä on selvyyden vuoksi lueteltu avoliiton edellytykset: osapuolia ovat mies ja nainen, heillä on yhteiseksi katsottava talous, he elävät avioliiton omaisissa olosuhteissa ja tällainen asioiden tila ei ole selvästi väliaikainen. Sen sijaan tapaturmavakuutuslaissa perheenjäsenenä ei pidetä avopuolisoa, vaan ainoastaan aviopuolisoa. Välillinen omistaminen; osakkeiden tuottama äänimäärä Myös ns. välillinen omistaminen toisten yritysten tai yhteisöjen kautta otetaan huomioon määriteltäessä omistamista tai määräämisvaltaa. Väliyhteisöomistamiselta edellytetään, että henkilö a) joko yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa enemmän kuin puolet väliyhteisönä olevan osakeyhtiön osakepääomasta tai b) heidän omistamiensa osakkeiden äänimäärä on enemmän kuin puolet kaikkien osakkeiden äänimäärästä taikka c) henkilö itse tai hänen perheenjäsenensä on väliyhteisönä olevan avoimen yhtiön yhtiömies tai väliyhteisönä olevan kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. Väliyhteisöomistamiselta ei sen sijaan edellytetä, että henkilö työskentelisi väliyhteisössä. Henkilöä pidetään yrityksen osaomistajana siis silloin, kun hänellä on edellä kerrottu määräämisvalta väliyhteisössä ja sen kautta tai yhdessä väliyhteisön omistuksen kanssa työttömyysturvalain 1 luvun 6 :n 2 momentissa säädetty määräämisvalta muussa yhteisössä. Jotta väliyhteisöomistamisella olisi merkitystä, on henkilön siis ensin omistettava väliyhteisöstä suoraan yli puolet tai hänellä on oltava vastaava määräämisvalta väliyhteisössä joko yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa (myös avopuoliso on perheenjäsen). Jos edellisen lisäksi myös alla olevat kriteerit täyttyvät, henkilö on osaomistaja:

10 1) henkilö on johtavassa asemassa ja omistaa väliyhtiön kautta vähintään 15 % tai 2) henkilö on johtavassa asemassa ja omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa väliyhtiön kautta vähintään 30 % tai 3) henkilö on johtavassa asemassa ja hänen perheenjäsenensä omistavat väliyhtiön kautta vähintään 30 % (henkilö ei siis itse omista mitään) 4) henkilö omistaa väliyhtiön kautta vähintään 50 % yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa tai 5) henkilön perheenjäsenet omistavat väliyhtiön kautta vähintään 50 % (henkilö ei siis itse omista mitään) Omistamisella tarkoitetaan osakeyhtiössä osakeomistuksen lisäksi myös osakkeiden tuottamaa äänimäärää. Äänimäärällä ei sen sijaan ole merkitystä lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa. Esimerkkejä väliyhtiöomistuksen kautta syntyvästä yrityksen osaomistajuudesta Esimerkki 1: Toimitusjohtaja Aalto työskentelee Yritys 1 Oy:ssä, jonka osakkeita hän ei suoraan omista lainkaan. Aalto omistaa kuitenkin Yritys 2 Oy:n osakkeista 60 % ja tämä Yritys 2 omistaa puolestaan Yritys 1 Oy:n osakkeista 20 %. Koska Aalto omistaa väliyhteisön (Yritys 2) osakkeista yli puolet ja koska toimitusjohtaja Aallolla on väliomistamisen kautta yli 15 %:n omistusosuus Yritys 1:stä, on Aaltoa pidettävä Yritys 1:n osaomistajana. Jos Aalto ei olisi johtavassa asemassa Yritys 1:ssä, hän ei olisi osaomistaja. Esimerkki 2: Laine työskentelee palkanlaskijana (ei johtavassa asemassa) Yritys 1 Oy:ssä. Hän ei itse omista yhtään Yritys 1:n osaketta eikä kuulu yhtiön hallitukseen. Sen sijaan Yritys 2 Oy omistaa Yritys 1 Oy:stä 50 % ja Laine puolestaan omistaa yhdessä puolisonsa kanssa Yritys 2 Oy:n (= väliyhtiö) osakkeista 51 %. Koska Laine omistaa yhdessä puolisonsa kanssa väliyhteisön (Yritys 2) osakkeista yli puolet ja koska Laineella on väliomistamisen kautta vähintään 50 %:n omistusosuus Yritys 1:stä, on Laine Yritys 1 Oy:n osaomistaja. Jos Yritys 2 (väliyhteisö) olisi omistanut Yritys 1:n osakkeista alle 50 %, ei Laine olisi ollut Yritys 1:n osaomistaja, koska hän ei ole johtavassa asemassa. Omistussuhteiden muutokset Kun vakuutusyhtiön tietoon tulee yrityksen omistussuhteita koskeva muutos, peritään työttömyysvakuutusmaksu mahdollisuuksien mukaan tietoon tulosta lähtien todellisen

11 omistustilanteen mukaan. Alkavan yrityksen osalta osaomistajamaksut suoritetaan niistä henkilöistä, jotka ovat osaomistajia yrityksen tapaturmavakuutuksen alkaessa. 4 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN MÄÄRÄT Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain etukäteen Työttömyysvakuutusrahaston hakemuksesta seuraavan vuoden työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen määrät. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,25 prosenttia palkasta vuonna 2004. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan maksaman palkkasumman mukaan siten, että vuonna 2004 se on 0,6 prosenttia palkasta palkkasumman 840 940 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,5 prosenttia palkasta. Mainittuun eurorajaan, 840 940 euroa, ei lasketa mukaan osaomistajien palkkasummia. Raja lasketaan kalenterivuosittain Y-tunnuskohtaisesti, ei vakuutussopimuksittain. Jos työnantaja on ottanut lakisääteisen tapaturmavakuutuksen useammasta kuin yhdestä vakuutuslaitoksesta, työnantajan tulee nimetä se vakuutuslaitos, jonka myöntämän lakisääteisen tapaturmavakuutuksen yhteydessä 840 940 euron ylittävän palkkasumman mukainen työnantajan työttömyysvakuutusmaksu (2,5 % vuonna 2004) peritään. Jos työnantaja on antanut vääriä tietoja tai laiminlyönyt vakuutusmaksun määräämistä varten tarpeellisten tietojen antamisen, vakuutusyhtiöllä on oikeus periä työnantajalta arvioidun vastuun perusteella kohtuullisena pidettävä vakuutusmaksu enintään nelinkertaisena ajalta, jota laiminlyönti tai virheelliset tiedot koskevat. Työttömyysturvalain 1 luvun 6 :n 2 momentissa tarkoitetusta yrityksen osaomistajasta maksettavat työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut määrätään siten, että ne vastaavat niiden etuuksien rahoitusta, joihin osaomistajat ovat oikeutettuja. Vuonna 2004 yrityksen osaomistajasta maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,6 prosenttia ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu 0,09 prosenttia osaomistajalle maksettujen työpalkkojen määrästä. (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vuoden 2004 työttömyysvakuutusmaksuista (13.11.2003, liitteenä) Esimerkki työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perinnästä vuonna 2004, yrityksen palkkasumma on 2 000 000 euroa (yrityksessä ei työskentele osaomistajia): erä 1.1.2004 erä 1.5.2004 erä 1.10.2004 0,6 % x 2 000 000 euroa = 12 000 euroa 0,95 % x 1 159 060 euroa = 11 011,07 euroa 0,95 % x 1 159 060 euroa = 11 011,07 euroa yhteensä 34 022,14 euroa. Tarkistuslaskelma 0,6 % x 840 940 euroa = 5 045,64 euroa

12 + 2,50 % x 1 159 060 euroa = 28 976,50 euroa yhteensä 34 022,14 euroa. 5 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN PALKKAKÄSITE Vuoden 2003 alusta voimaantulleilla rahoituslain muutoksilla selkeytettiin työttömyysvakuutusmaksujen palkkakäsitteitä ja erityisesti palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevaa tuloa koskevaa säännöstä. Uudet säännökset löytyvät rahoituslain 19 :stä (työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva tulo) ja 19 a :stä (palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva tulo). Palkansaajamaksun palkkakäsitettä koskevassa lain 19 a :ssä ei enää ole aikaisemman säännöksen mukaisesti viittauksia verolakeihin, jotka poistettiin soveltamiskäytännössä ilmenneiden tulkintaongelmien vuoksi. Palkansaajamaksun maksuvelvollisuuden kannalta ei enää ole merkitystä sillä, onko työstä saatu palkka Suomessa verotettavaa tuloa. Palkansaajan maksuvelvollisuuden kannalta ratkaisevaa on se, koskeeko palkansaajaa työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja ja onko palkansaajalla rahoituslain 19 a :n mukaista tuloa. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu määrätään sen palkkasumman perusteella, jonka mukaan työnantajan tapaturmavakuutusmaksu määräytyy. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevana palkkana pidetään työ- tai virkasuhteessa tai muussa palvelussuhteessa saatua palkkaa, palvelurahaa tai muuta vastiketta, joka on maksettu korvauksena työstä. Ulkomaantyössä palkkana pidetään sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava, tai palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun palkkakäsite on lakimuutoksen jälkeen pääsääntöisesti sama kuin on lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksun palkkakäsite ja siten myös sama kuin työnantajan työttömyysvakuutusmaksun palkkakäsite. Lisäksi ulkomaantyön palkkakäsite, ns. TEL -vakuutuspalkka, on samanlainen työttömyysvakuutuksessa, lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa ja työeläkevakuutuksessa. Tämä ulkomaantyön vakuutuspalkka sovitaan erikseen työnantajan ja työntekijän kesken. Poikkeukselliset tilanteet Seuraavaan on koottu tilanteita, joissa työttömyysvakuutusmaksun perusteena poikkeuksellisesti on jokin muu palkkasumma kuin työntekijälle maksettu todellinen palkka tai työttömyysvakuutusmaksua/-maksuja ei pidätetä tai peritä siitä syystä, ettei rahapalkkaa ole maksettu: - Edellä kerrottu sovittu ulkomaantyön vakuutuspalkka.

13 - Työntekijä saa työstään vastikkeena vain luontoisetuuksia, ei lainkaan rahapalkkaa. Sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen palkkaperusteena käytetään luontoisetujen verotusarvoa. Käytännössä tällaisessa tapauksessa työnantaja vastaa molempien työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisesta, koska työtekijän vastikkeena on vain luontoisetuuksia, ei rahapalkkaa. - Praktikkoeläinlääkärit, joiden palkkaus koostuu kunnan maksamasta peruspalkasta ja päivystyskorvauksista sekä praktiikkatuloista. Sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen perusteena käytetään kunnan maksaman palkan ja eläinlääkärille eläkkeen perusteeksi vahvistettujen palkkioiden (ns. praktiikkatulot) yhteismäärää. 6 MAKSU- JA PERINTÄMENETTELY Työnantaja pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun palkasta Työnantaja pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun sellaiselta työntekijältä, jota koskee lakisääteinen tapaturmavakuutus, jokaisen palkanmaksun yhteydessä. Työnantaja vastaa vakuutuslaitokselle myös palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun suorittamisesta. Vakuutusyhtiö perii työttömyysvakuutusmaksut työnantajalta Lakisääteistä tapaturmavakuutusta harjoittavat vakuutuslaitokset perivät työnantajalta sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut saman palkkasumman perusteella kuin tapaturmavakuutusmaksun edellä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta. Vakuutuslaitoksella on oikeus vuoden alussa tai sen aikana alkavalta vakuutukselta periä työttömyysvakuutusmaksun ennakkoa. Lopullinen vakuutusmaksu määrätään kalenterivuosittain tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutuksen vakuutuskauden päätyttyä. Vakuutuslaitokset perivät työttömyysvakuutusmaksut työnantajalta omana erillisenä maksunaan, ja suorittavat kertyneet varat viivästyskorkoineen Työttömyysvakuutusrahastolle. Työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut suoritetaan sentin tarkkuudella, eli pyöristyksiä ei tehdä. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen siirtomenettely on muuttunut 1.10.2003 alkaen siten, että vakuutus voidaan siirtää toiseen yhtiöön neljännesvuosittain. Lakisääteinen tapaturmavakuutus voi näin ollen siis alkaa 1.1., 1.4., 1.7. tai 1.10. uudessa vakuutusyhtiössä. Vakuutuksen on oltava yhdessä yhtiössä kuitenkin vähintään yhden kokonaisen kalenterivuoden. Mikäli vakuutus siirtyy toiseen yhtiöön muuna ajankohtana kuin tammikuun ensimmäisenä päivänä, on vakuutuksenottaja velvollinen ilmoittamaan uudelle vakuutusyhtiölle palkkasumman koko kalenterivuodelta eriteltynä kahteen osaan; maksetut palkat vuoden alusta siirtoajankohtaan asti ja palkkasumma siirtoajankohdasta kalenterivuoden loppuun. Työnantajan tiedonantovelvollisuus ja seuraukset laiminlyönnistä

14 Jos työnantaja on antanut vääriä tietoja tai laiminlyönyt vakuutusmaksun määräämistä varten tarpeellisten tietojen antamisen, noudatetaan tapaturmavakuutuslain 37 :n säännöksiä. Vakuutuslaitoksella on tällöin oikeus arvioida vastuun laajuus kuluneena vakuutuskautena ja periä työnantajalta vakuutusmaksu enintään nelinkertaisena siltä osalta, jota väärä ilmoitus tai laiminlyönti koskee. (Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 22 ) Maksujen taannehtiva korjaus Työttömyysvakuutusmaksujen taannehtivassa korjauksessa noudatetaan samoja menettelytapoja kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksujen osalta. Vakuutuskauden lopulliset työttömyysvakuutusmaksut lasketaan vakuutuksenottajalta (työnantajalta) saadun palkkailmoituksen mukaan. Lopullista maksua voidaan korjata taannehtivasti, mikäli palkkailmoituksella saatuihin tietoihin tulee vielä jälkikäteen muutoksia tai täsmennyksiä tai kun työttömyysvakuutusmaksun määräämisessä on tapahtunut jokin virhe. Näissä tapauksissa menetellään pääsääntöisesti seuraavasti: Kun saatu tieto tai havaittu virhe aiheuttaa muutoksen maksuun, noudatetaan tapaturmavakuutuslain 53 a :n mukaista määräaikaa. Säännöksen mukaan kirjallisen perustevalituksen voi tehdä kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Näin ollen esimerkiksi vuoden 2004 lopullisen työttömyysvakuutusmaksun korjaukset voidaan ottaa huomioon kahden vuoden kuluessa vuoden 2006 alusta lukien eli vuoden 2007 loppuun. Käytännössä korjauksia tehdään siis kulumassa olevalta ja kolmelta edeltävältä kalenterivuodelta. Korjatuista maksuista ei makseta korkoa. Edellä sanottu koskee sekä takaisinmaksua että lisäveloitusta. Jos vakuutuksenottaja on menetellyt vilpillisesti, antanut vääriä tietoja tai laiminlyönyt tietojen antamisen, sovelletaan kuitenkin tapaturmavakuutuslain 37 :ää eikä edellä olevaa ohjetta. Viivästyskorko ja pakkotäytäntöönpano Valitus Työttömyysvakuutusmaksulle, jota ei ole suoritettu määräaikana, peritään viivästysajalta korkolain (633/1982) 4 :n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa. Työttömyysvakuutusmaksu ja viivästyskorko saadaan ulosmitata ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään. Vakuutusyhtiö voi käyttää työttömyysvakuutusmaksujen perintätoimissa samoja menettelyitä kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksujen perinnässä, kuten trattaa. Työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun ja sen ennakon maksuunpanosta voidaan valittaa noudattaen, mitä tapaturmavakuutuslain 53 a :n 3 ja 4 momentissa sekä 53 b :n 1 momentissa säädetään. Valitus tehdään ensiasteessa tapaturmalautakunnalle ja määräaika valituksen tekemiselle on kaksi vuotta sitä seuraavan vuoden alusta, jona työttömyysvakuutusmaksu on määrätty tai maksuunpantu. Tapaturmalautakunnan päätökseen voi hakea muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.

15 Työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen laiminlyönti Työnantaja, joka on laiminlyönyt tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden ja siten myös työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen, on velvollinen suorittamaan työttömyysvakuutusmaksun tapaturmavakuutuslain 36 :ssä säädetyn vakuutusmaksua vastaavan maksun lisämaksuna. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto perii näissä laiminlyöntitapauksissa työnantajalta sekä lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksua vastaavan maksun että työttömyysvakuutusmaksut enintään nelinkertaisesti korotettuina. Maksut peritään siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja kolmelta viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta. Maksujen perinnän näissä tapauksissa hoitaa yksinomaan Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Neuvonta ja ohjaus Työttömyysvakuutusrahasto antaa työttömyysvakuutusmaksujen perintään liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Työttömyysvakuutusrahaston yhteystiedot: Kalevankatu 12, PL 191, 00121 Helsinki Puh. (09) 680 3730, faksi (09) 6803 7358 www.tvr.fi Liitteet - laki työttömyysetuuksien rahoituksesta (555/1998) - STM:n asetus vuoden 2004 työttömyysvakuutusmaksuista (x/2003) - tapaturmavakuutuslaki 28 - VN:n asetus tapaturmavakuutusmaksun perusteena olevaan palkkasummaan luettavista työansioista (x/2003) - työttömyysturvalaki (1290/2002) 1 luvun 6, 7 ja 8, 2 luvun 4 ja 5 sekä 3 luvun 1 - hakemus työttömyysvakuutusmaksusta vapautumiseksi