YSTÄVÄKIRJE 3/82 Aizumi 4.9.1982 Jorma ja Lea Pihkala 313-1 Nishikatsuji. Shozui, Aizumi-cho, Itano-gun, Tokushima-ken, 771-12 Japan tel. 0886-41-1882 Rakkaat ystävät! "Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." Luuk. 10:38-42 Ei palvelus vaan sydän Yllä olevaan Raamatun kohtaan joutuu toistuvasti palaamaan. Se kertoo meille, että Herra ei odota meiltä ensi sijaisesta meidän palvelustamme, vaan meidän sydäntämme. Martta yritti omalla palveluksellaan miellyttää Jeesusta, mutta lopputulos - kun asiat eivät sujuneet niin kuin hän oli suunnitellut - oli, että hän kiukustui Jeesukseen ja nuhteli itse Herraa, jota oli tarkoittanut palveluksellaan miellyttää. Lähetystyössä, missä vaikeuksista ei tunnu olevan puutetta ( juuri kun luulee, että asiat alkavat ratketa, ne menevätkin pahempaan solmuun), meidän on helppo ruveta moittimaan jopa omaa Herraamme Jeesusta. Rakkaudessaan Herra palautti Martan maan tasalle osoittamalla, mikä on oikea tapa ilahduttaa Jeesusta. Voimme todella ilahduttaa Jeesusta viipymällä hänen kanssaan hiljaisissa hetkissä. Itse saamme siunauksen, kun kuuntelemme hiljaa ja avoimin sydämin mitä Herra haluaa meille puhua. Mutta sitä paljon tärkeämpi asia on, että voimme tuottaa iloa itselleen Herralle Jeesukselle. Jeesus ihmeellisessä rakkaudessaan meitä kohtaan kaipaa meidän (syntisten ihmisten) seuraa. Voimme ilahduttaa Häntä ensinnäkin tekemällä parannuksen omista synneistämme (taivaassa on ilo, kun syntinen kääntyy) ja toiseksi antamalla aikaa Hänen kanssaan olemiseen ja puhelemiseen. Jeesuksella on sydän, joka sykkii, sydän, joka iloitsee ja itkee. Me voimme ja saamme tahdistaa oman sydämemme Hänen sydänääniensä mukaan ja kokea sen ilon, mitä on, kun voimme ilahduttaa Häntä. Tee elämäsi keskukseksi ja päämääräksi se, millä voit tuottaa iloa Jeesukselle - ja olet valinnut hyvän osan, jota ei kukaan voi sinulta riistää.
Kriisi Edellisestä kiertokirjeestämme on päässyt vierähtämään kovin pitkä aika osaksi johtuen työn päivittäisestä kiireestä. (Työtä riittää, vaikka tuloksia ei juuri näy) ja toisaalta siitä melko masentavasta tilanteesta, johon seurakuntamme ajautui heti viime kiertokirjeen lähettämisen jälkeen. U-sanin perhe, josta olimme suuresti iloinneet, joutui erään nuoren, puoleensavetävän, mutta ilmeiseltä tavalla lahkohengen vallassa olevan runsaat pari vuotta uskossa olleen miehen houkuttelemana saman lahkohengen valtaan. (Onneksi tämä lahko on edes opillisesti raamatullinen, vaikka hengeltään kovin (epäraamatullinen). U:t lähtivät kirkostamme tuohon pieneen ryhmään. Se olisi vielä siedettävää, mutta sen lisäksi he aktiivisesti toimivat niin, että yksi ratkaisun tehnyt rouva pettyneenä kristinuskoon meni takaisin maailmaan ja pari kolme etsijää lopetti Sanan tutkimisen. Kun tämän lisäksi on ollut pari kolme erittäin vaikeata sielunhoitotilannetta, joissa Raamatun mukainen ohje ei miellytä, vaan tehdään niin kuin lihaa miellyttää ja vielä 2-3 nuorta, jotka säännöllisesti kävivät kirkossa ovat etääntyneet Sanan kuulosta, niin kirkossa kävijöiden luku on romahtanut puoleen siitä, mitä se oli noin vuosi sitten. Kun tähän vielä lisää ne vaikeudet, jotka ovat liittyneet kenttämme neljännen työpisteen avaamiseen (Osakan suunnalta), niin ajoittain mieli on ollut varsin matalalla ja kirjoittamishalut poissa. (Onneksi näiltä kiertokirjeiltä ei vaadita sitä, että näiden pitäisi aina olla sanomia voitoista. Evankeliumin eturintamassa voidaan joskus kärsiä koviakin tappioita. Esirukouksen herättämistähän varten nämä ovat.) Kun näin on joutunut taisteluiden keskelle ja tappioihin, helposti alkaa syyttää itseään virheistä, joita ihmisiä opastaessaan on tehnyt, ja kun lisäksi joutuu muidenkin taholta syytetyn penkille, niin on suurta nähdä, miten Herra ei jätä yksin, vaan lähettää rohkaisun ja virvoituksen tavalla ja toisella. Rohkaisijoita "Makedoniaan tultuammekaan ei lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla." (2 Kor. 7:5-6) Meille oli suureksi rohkaisuksi saada pitää luonamme useita vieraita Suomesta. Erityisesti virkistyimme Vaasasta jo toista kertaa luonamme käyneiden Erkki E ja hänen Leena-- vaimonsa uskosta. He viipyivät heinäkuussa viikon verran luonamme (vuoden sateisin viikko) osallistuen työhömme ja auttaen myyjäisissä ja ennen kaikkea jakaen meille uutta luottamusta ja kiitosmieltä Herraa kohtaan. Saimme kesä-heinäkuussa muitakin suomalaisvieraita, kun mm Helena H Bangladeshista ja Osmo M vaimonsa ja tyttärensä kanssa vierailivat luonamme. Iloitsimme siitä, miten Pyhä Henki yhdistää omansa rakkauden ihmeellisin sitein. Lean vanhemmat Erityisen mieluista oli tietysti koko perheellemme, kun Lean vanhemmat tulivat heinäkuun lopulla kuukaudeksi luoksemme ja saimme viettää ikimuistoisen kesäloman
heidän kanssaan kiertäen laajalti ympäri Japania pääsaarella Honshulla ja tietysti täällä Shikokulla ja lisäksi Kyuushuulla. Asustelimme tuon ajan Juutilaisten talossa Yabussa Honshun saarella ja sieltä käsin kiersimme sitten meren rantoja, vuoria ja kuuluisia nähtävyyksiä. Siinä ohessa hoidimme myös Yookan (Juutilaisten) kirkon neljä jumalanpalvelusta ja oli mukava tutustua tämän pienen maaseutukauppalan seurakuntaan, jota Herra on kasvattamassa ja siunaamassa. On ilo nähdä, että Herra siunaa eri kirkkoja Japanissa. Myös iloa Rohkaisevaa on ollut myös Itä-Tokushiman työn edistyminen, kun E niminen koko perhe ja rouva M lapsineen kastettiin. Kesällä Itä-Tokushimassa pidettiin 6-viikon englannin kurssi, johon tuli amerikkalainen nuori kesälähetti opettajaksi ja evankeliumia jakoi Shigeru Miyazaki. Itä-Tokushiman kirkossa on ollut ilahduttavasti myös uusia kävijöitä. Yoshinogawan työssäkin olemme saaneet nähdä myös Herran kutsuvaa työtä. Rouva Y teki ratkaisun Herran puoleen samoin kuin rouva H (keski-ikäinen rouva, johon tutustuimme noin vuosi sittenkin hänen tyttärensä ja amerikkalainen englannin opettaja D viettivät häät kirkossamme). Rukoilkaa, että Herran työ heidän sydämissään saisi jatkua ja syventyä. Ja surua Lomalta palattuamme saimme murheeksemme kuulla, että Takashi K, 7-vuotias poika, joka oli kahden vuoden ajan säännöllisesti kerran viikossa käynyt kirkossa, oli hukkunut pudottuaan jokeen. Rukoilkaa Takashin vanhempien puolesta, että he saisivat elävän kutsun Jumalan valtakuntaan tämän syvän murheen kautta. Rouva on aina silloin tällöin käynyt naistenpiirissämme. Takashi oli myös Asakon luokkatoveri. Uskomme, että Takashi oli kuolemansa evankeliumin sanan uskossa omistanut ja pääsi Herran kirkkauteen. Tämän iloisen pojan muisto on muistuttamassa meille siitä, millä vakavuudella meidän tulee lapsievankelioimistyötä tehdä. Rakennustyö Lisärakennustyö on pikku hiljaa edistynyt sellaiseen vaiheeseen, että ulkoseinät alkavat saada lopullista muotoaan ja ikkuna-aukot odottavat lasitusta. Rakennustyön rahoittamiseksi pidimme tämän vuoden myyjäiset tavallista aikaisemmin eli heinäkuun puolessa välissä ennen kesälomien alkua (lomakausi kouluissa on täällä 20.7.31.8.) Myyjäiset keskittyivät tällä kertaa leivonnaisiin ja kauppa kävi hyvin. Kävijöitä oli pitkälti toista sataa ja myynti nousi noin 2800 mk:aan. Jokainen tulija sai myös rautaisannoksen evankeliumia mukaansa ja henkilökohtaisia kontakteja syntyi. Uusia halukkaita naistenpiiriin on sen jälkeen ilmaantunutkin. Kami-ita Kami-itan naistenpiiri on myös osoittamassa kasvun merkkejä samoin kuin Shigeru Miyazakin perhekin, johon on määrä syntyä toisen lapsen lokakuussa. Shigerun vaimokin on vihdoin syyskuun aikana valmistumassa ravintotieteen tohtoriksi.
Tapahtunutta Jos vielä selailemme mennyttä tapahtumakalenteria, niin siihen on kuulunut mm toukokuussa evankelioimispäivät, jotka keräsivät ilahduttavan määrän nimen omaa nuoria osanottajia. Julistaja oli pastori Komurasaki läänimme eteläosasta ja musiikista vastasivat Paul ja Nancy Nethercott. He olivat vuoden määräaikaislähetteinä Tokushimassa avustaen meidän seurakuntaamme monella tavalla mm auttamalla lisärakennuksen rakennustöissä ja pitäen kahvilakonsertteja. He palasivat USA:aan, mutta rukouksemme on, että Herra johtaisi heidät takaisin Japaniin pysyvään lähetystyöhön. Evankelioimiskongressi II Kesäkuun alussa pidettyyn toiseen Japanin evankelioimiskongressiin kokoontui noin 3000 -päinen joukko pastoreita, maallikoita ja lähettejä evankelikaalisista (raamatullisen uskon) kirkoista. Saimme monipuolisen katsauksen Japanissa tehtävään evankelioimistyöhön ja myös Japanista tapahtuvaan ulkolähetystyöhön. Kymmenen vuoden aikana evankelikaaliset kirkot ovat monella tavalla edistyneet mm uusien kirkkojen lukumäärän lisäämisessä, keskinäisen yhteistyön alueella (radio-, TV-,kirjallisuus-, suurkokousevankelioinnissa ym on saavutettu laajaa yhteistyötä) ja hengellis-teologisessa kasvussa. Sen sijaan kristittyjen määrä ei tuona ajankohtana ole merkittävästi kasvanut. Japanin noin miljoonan muodollisen kristityn joukosta löytynee käytännössä vain 150.000-250.000 toimivaa elävää uskovaa - eli häviävän pieni osa 120 miljoonaisesta kansasta. Kuitenkin Raamatun levitystyön, massatiedotusvälineiden ja seurakuntaverkoston tihenemisen avulla uskon, että Herra on luomassa puitteita sille suuremmalle herätykselle, jonka Hän varmasti haluaa tällekin kansalle antaa ennen paluutaan takaisin maan päälle. Kongressi jakaantui vajaan viikon ajan aina iltapäivisin seminaariryhmiin, joissa paneuduttiin erikoisaiheisiin. Itse osallistuin mm sielunhoidon ja Kiinan evankelioinnin seminaareihin, joista mieltäni jäi askarruttamaan erityisesti pari asiaa: Eräs kristitty lääkäri ja sielunhoidon asiantuntija, joka on saanut erikoiskoulutuksensa USA:ssa totesi eräässä yhteydessä, että hänen mielestään länsimainen kristillisyys ei vapauta ihmistä. Tällä hän ei tarkoittanut, että evankeliumi Jeesuksesta ei vapauttaisi ihmistä - sen se totisesti tekee, mutta meidän on tehtävä selvä ero jonkin maan kristillisyyden ja evankeliumin välillä. Esimerkiksi suomalainen kristillisyys on suomalaisen kulttuurin ja evankeliumin yhdistelmä ja vastaavasti japanilainen kristillisyys on japanilaisen kulttuurin, amerikkalaisen kristillisyyden (lähetystyön vaikutusta) ja evankeliumin yhdistelmä. Usein se, mikä kristillisyydessä (tarkoitan koko ajan elävää kristillisyyttä) on evankeliumin lisäksi, on evankeliumia vastaan. Eli tietyn kristillisyyden kulttuuripiirteet ovat omiaan rajoittamaan sitä ihmeellistä vapautta, jonka totuus ja Jeesuksen uhri ja ylösnousemus antavat uskovalle. Valitettavan usein evankeliumia ympäröivä kristillisyys muodostuu evankeliumin synnistä vapauttavalle voimalle varsinaiseksi pakkopaidaksi, jossa uskova puristetaan (tai puristautuu) tiettyyn muottiin, josta
poikkeaminen ei sovi. Toisin sanoen ihminen joutuu uuden lain alle. Seminaarin puhuja olikin sitä mieltä, että meidän on kokonaan uudelleen ajateltava japanilainen kristillisyys, jotta pääsisimme jälleen edes hiukan lähemmäksi sitä evankeliumin vapautta, jota Galatalaiskirje niin voimakkaasti korostaa. Toinen asia taas liittyy Kiinan evankelioimisseminaariin. Siinä saimme kuulla silminnäkijän todistuksen mm viime vuonna Open Doors lähetysjärjestön miljoonan Raamatun salakuljetusohjelmasta, josta lehdistö on antanut kovin ristiriitaisia tietoja. Meritse salakuljetuista kirjoista 99% meni perille kohteisiinsa, "vain" 10000 kappaletta joutui lopulta viranomaisten käsiin. Kiinan työtä kävi kirkossamme selostamassa Minami -niminen taiwanilainen pastori. Lasten näytelmäkerho ja leirit Kesäkuussa pidettiin lasten näytelmäkerhon valmistelema näytelmäevankelioimiskokous lapsille. Se kokosi toistasataa innostunutta lasta, joista noin 30 lähti heinäkuun lopulla lasten leirille vuoristoon yhdessä 30 muun muista kirkoista tulleen lapsen kanssa. Leiri oli sanomaltaan hyvä ja ulkonaisestikin onnistui hyvin. Nuorten eri leireille osallistui seurakunnastamme viisi henkeä, mistä iloitsemme. Nuorten joukosta on kaksi vuotta sitten kastettu Masashi H, joka käy viimeistä vuotta kristillistä lukiota naapuriläänin pääkaupungissa, tehnyt päätöksen lähteä lukemaan papiksi Tokion luterilaiseen teologiseen seminaariin ensi vuoden keväänä. Muistakaa häntäkin rukouksissanne. TV-evankeliointia Ohjelmamme tästä eteenpäin pyörii paljossa lokakuun alusta puoli vuotta kestävän viikoittaisen evankelioivan TV-ohjelman mainostamisen ja hyväksikäytön merkeissä. Elämä -niminen 15-min ohjelma lähetetään läänimme paikallisen TV-aseman kautta joka lauantai aamulla klo 7:15-7:30. Ohjelmat koostuvat useiden ihmisten todistuksista, joihin liittyy radiopastori Hatorin tai kirjailija Ayako Miuran puheenvuoro. Mainostus tapahtuu mm levittämällä kuuntelija-katselija-korttia, jonka lähettämällä saa automaattisesti Uuden Testamentin lahjaksi. Sen toimittaa kortin lähettäneelle kortin levittänyt kirkko ja näin saadaan suora kontakti paikallisen seurakunnan ja ohjelman katselijoiden välille. Tämän ohjelmasarjan kustannukset katetaan eri kirkkojen uhreilta ja myös Kansanlähetys omalta osaltaan on sen toteutumista tukemassa. Televisioohjelmien "lähtölaukauksena" pidetään 15.9. Tokushimassa suurkokous, jossa pastori Akira Hatori puhuu. Kaiken aikaa jatkuvat myös päivittäiset evankelioivat radioohjelmat. Kokouksia Syyskuun 25-26 pnä pidämme evankelioimiskokoussarjan kirkollamme. Pääpuhujaksi on lupautunut 30 vuotta Japanissa työskennellyt norjalainen lähetti Per Finnseth. Muistakaa sarjaa rukouksin. Esirukouksista kiittäen Jorma
Sukulaisvierailut Syyskuun 1. päivänä alkoi Asakolla ja Tomiolla (1. luokka) ja Hannalla (6. luokka) japanilaisen koulun toinen eli syyslukukausi noin puolentoista kuukauden loman jälkeen. Lämpötila on vielä hyvin kesäinen. Päivällä on varjossa +30 C. 20/8 saatoin vanhempani Tokion Naritan lentokentälle. He palasivat kuukauden Japanin matkaltaan Suomeen. Hyvä oli saada olla heidän kanssaan täällä yhdessä. Tämä toinen työkautemme on kulunut kuin siivillä ja Suomi on tuntunut olevan maantieteellisesti varsin lähellä, koska viime kesänä saimme pitää luonamme Jorman vanhempia ja sisarta ja tänä kesänä omia vanhempiani. Kotikoulua Syyskuun ensimmäinen merkitsi myös lähtölaukausta Tomion ja Asakon suomalaisen peruskoulukurssin ensimmäisen luokan opinnoille. Lukukirjat tilasimme jo keväällä hyvissä ajoin Jorman siskon Pirkon avustuksella. Koulu toimii joka arki-iltapäivä kirkkomme kerhohuoneessa. Tomio ja Asako ovat aamut japanilaisessa koulussa. Siellä he saavat olla oikeassa koulumiljöössä 1000 muun oppilaan seassa opetellen sosiaalista kanssakäymistä ja saaden opetusta ensimmäisen luokan aineissa. Itse opetan heille lähinnä suomenkielen kirjoitusta, lukemista, uskontoa, matematiikkaa, ympäristöoppia ja laulua. En epäpätevänä opettajana omaa muuta kuin (heikon) maalaisjärjen ja sen verran kokemusta, että olen itse joskus oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Toivon, että Suomessa kausilomalla käytävä toinen luokka parsisi aukot pätevän ohjauksen alla. Toinen mahdollisuus olisi ollut panna Tomio ja Asako suomalaiseen sisäoppilaitokseen, jota Helena ja Sinikka käyvät, mutta emme halunneet heitä vielä ensi luokasta lähettää pois kotoa, kun vielä on edessä toinen luokka kausilomalla Suomessa. (Paluumme toiselle kausilomalle pitäisi ajoittua ensi kevääseen tai kesään). Pikku kouluni "ulkojäseniä" ovat vaihtelevasti Kaarina (1½ vuotta ja Sampo 3 vuotta). He omalta osaltaan tuovat opetukseen väriä ja keskeytyksiä. Stressioireita Olemme olleet kaikki muut terveitä paitsi Jorma, joka kärsii jatkuvista vaivoista vatsanseudulla joskus enemmän joskus lievemmin. Rukoilkaa, että hän jaksaisi ilolla palvella Herraa. Hänellä on lähes päivittäin yksityistä Raamattu-opetusta ja sielunhoitoa. Rukoilkaa myös viikoittaisten naistenpiirien puolesta kirkollamme ja Miyazakien talossa. Ketä palvelet? En malta olla vielä tähän lisäämättä kesäloman erästä kipeätä kokemusta. Asuimme siis kuukauden päivät talossa, joka sijaitsee aivan buddhalaisen temppelin kulmalla. Joka aamu klo 6 heräsin kellon lyöntiin, kun n 6-8 vanhempaa naista pitivät rukouksiaan temppelissä. He lukivat sutria, buddhalaisten "pyhiä" kirjoja. He suitsuttivat suurelle Buddhan patsaalle. Rukous kiihtyi sitä mukaan kuin yksi naisista löi tahtia naputtaen pientä rumpua. Tämä sama toistui myös joka ilta klo 20-21.
Ketä minä palvelen? - Elävää, maailmankaikkeuden Luojaa, Häntä, joka ei ole yhdestäkään meistä kaukana. Hän tuli Jeesuksessa ihmiseksi ensimmäisenä jouluna. Hän kuoli, nousi kuolleista ja elää tänä päivänä. Meillä on valtava sanoma saarnattavana. On todella mielekästä olla lähetyssaarnaaja. Työttömyys ei vaivaa. Työ on rikas ja ainutlaatuinen. Saamme olla Kaikkivaltiaan työtovereina. Sinä ja minä. Eikö se ole suuri etuoikeus. Jeesus sanoo: "Minä olen maailman Valo." Valo loistaa, vaikka pimeys ympärillämme tihenee koko ajan. Meitä seulotaan. Meitä pidetään ahjossa ja se kaikki tapahtuu Kristuksen ruumiissa iankaikkisuutta silmällä pitäen. Mutta kohta vapauttamisemme aika tulee. Lea Ja lapset