EGYPTILÄINEN KIRJA ANI N PAPYRUS KIRJA ETENEMISESTÄ PÄIVÄN K_ANSSA JOHDANTO JA SUOMENNOS VISA KALIVA

EGYPTILÄINEN KUOLLEIDEN KIRJA "' ANI N PAPYRUS KIRJA ETENEMISESTÄ PÄIVÄN K_ANSSA JOHDANTO JA SUOMENNOS VISA KALIVA

EGYPTILÄINEN KUOLLEIDEN KIRJA. AN(N PAPYRUS KIRJA ETENEMISESTÄ PÄIVÄN KANSSA. ANI'N PAPYRUS KUULUU "THEBEN KIRJOITUKSIIN," JOKA OLI OMA EGYPTILÄINEN KIRJALLISUUDENLAJINSA. NIITÄ KIRJOITETTIIN VUODESTA NOIN 1 600 EKR. VUOTEEN 900 EKR. NÄMÄ TEKSTIT OLIVAT KOKO USKONNON PERUSTA, NIITÄ KIRJOITETTIIN HAUTOJEN SEINILLE, PAPYRUKSIIN, KORUIHIN, TEMPPELEIHIN JNE. NE OLIVAT JOKAISEN, NIIN KUNINKAAN KUIN KÖYHÄN PALVELIJANKIN, "VAKUUTUKSIA" HAUDANTAKAISTA ELÄMÄÄ VARTEN. ERITYISESTI NIITÄ OLI HAUTOJEN SEINILLÄ, JOTTA VAINAJA OLISI NIIDEN SISÄLTÄMIEN NEUVOJEN AVULLA PAREMMIN SELVINNYT TUONPUOLEISEN MAAILMAN KOETTELEMUKSISTA. TÄMÄ KYSEINEN PAPYRUS KIRJOITETTIIN NOIN 3500 VUOTTA SITTEN KUNINKAALLISEN KIRJURIN ANI'N JA HÄNEN VAIMONSA TUTU'N KUOLEMAN-JÄLKEISTÄ ELÄMÄÄ VARTEN.

EGYPTILÄINEN KUOLLEIDEN KIRJA

Visa Kaliva Quius-kirja, Peltorivi 14, 10470 Fiskars Taitto ja ulkoasu Esko Brotherus www.lukki.net/brotherus ISBN 951-97530-1-X

EGYPTILÄINEN KuoLLEIDEN KIRJA ANI 'N PAPYRUS 0 ETENEMISESTÄ PÄIVÄN KANSSA VISAI<ALIVA

4 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

SISÄLLYS Alkulause... Johdanto... Ani n papyrus... Kirjallisuutta... Sanastoa... 7 9 49... 162... 168 5

6 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

ALKULAUSE Egyptiläinen kuolleiden kirja on ollut suuren kiinnostuksen kohteena siitä lähtien, kun ensimmäiset kiiännökset eurooppalaisille kielille viime vuosisadalla ilmestyivät. Suomeksi siitä on julkaistu vain otteita, eikä tämäkään käännös ole sikäli 'oikeaoppinen,' että se on tehty englanninkielisistä kiiännöksistä, ei suoraan hieroglyfeistä, kuten olisi parasta. Suomennoksen pohjana on käytetty kahta eri käännöstä, jotka ovat A.E. Wallis Budgen jo viime vuosisadalla tekemä sekä Raymond Faulknerin modernimpi kiiännös. Kummallakin versiolla on etunsa, Budge on ehkä hieman uskollisempi alkutekstille, kun Faulknerin etuina ovat uudempi tietämys hieroglyfeistä ja kielen sujuvuus. Eräänä suomentajan ongelmana on ollut se, että egyptiläisten nimien, jumalien jne. kirjoitustapa on vuosien varrella muuttunut. Syventymättä tässä enempää kielitieteen historiaan voidaan jakaa kirjoitustavat karkeasti vanhaan ja uuteen kirjoitustapaan, esim. Ramses nyk. Ramesses. Ongelma on ratkaistu siten, että olen käyttänyt yleensä vanhaa tapaa ja omassa tekstiosuudessani on sanan perässä suluissa uudempi muoto. Suomennoksessa on käyttetty vain Budgen käyttämää vanhaa tapaa. Kirjan lopussa on suppea sanasto, jossa sanan uudempi kirjoitustapa on suluissa, sikäli kuin se on ollut tekijän tiedossa. Tämän teoksen tarkoituksena ei ole toimia muinaisen egyptiläisen kulttuurin yleisesityksenä, siitä varten on olemassa muut teokset. Tässä on tarkoituksena esittää yksi tunnetuimmista versioista Egyptiläisestä kuolleiden kirjasta, Ani'n Papyrus sekä lyhyet esittelyt egyptiläisten uskonnollisesta ajattelusta ja hieroglyfien arvoituksen selvittämisestä. 7

Lämpimät kiitokset on lausuttava kaikille niille tahoille, jotka ovat tukeneet tämän kirjan syntymistä. Erityisesti on mainittava Pirjo ja Seppo Aalto, jotka saivat minut innostumaan tähän, aluksi niin mahdottomalta tuntuneeseen tehtävään. Kiitokset myös Kulmakoulusäätiön Aino Silfsten rahastolle, joka apurahan muodossa tuki teoksen kirjoittamista. Visa Kaliva Fiskars, Maaliskuussa 2000. 8 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

johdanto VISA KALIVA Johdanto-9

Universaali Jumala JoKAISENA aamuna nousi Niilin-laakson itäisestä taivaanrannasta uusi Jumala, yön aikana nahkansa luonut, itsensä uudistanut auringon kehrä. Se oli keskeinen tekijä muinaisen Egyptin kulttuurin ja uskonnon synnylle, sillä se antoi elämän, voiman, rytmin ja oli myös tasapainoa ylläpitävän, puhdistavan hävityksen Jumala. Aurinkokeskeisyys teki uskonnosta valoisan, kuolemanjälkeinen elämä ei ollut vain vaeltelua pimeissä manalan onkaloissa, vaan valossa ja tulessa puhdistautumista jumaltuomarien edessä, etenemistä päivän, auringonveneen kanssa. Se oli tietoista itsensä uudeksi synnyttämistä auringonkierron mukana. Jokilaakson luonnonolosuhteet olivat hedelmällinen pohja dualistisen uskonnon synnylle, jossa vallitsi tasapaino kahden vastakkaisen voiman, hyvän ja pahan välillä. Musta ja punainen maa, pohjoistuulen vilpoisuus ja aavikkotuulen kuumuus, kosteus ja kuivuus, säännöllisyys ja poikkeus, järjestys ja kaaos, elämä ja kuolema olivat vasta pareja, jotka synnyttivät uskonnollista ajattelua, jossa vastapareiksi muodostuivat astraalisuus ja materia, ikuisuus ja ajallisuus sekä jumalallisuus ja ihmisyys. Vainajat ja jumalat elivät ikuisuudessa ja senvuoksi heidän asumuksensa, temppelit ja haudat, tehtiin kivestä. Ajallisessa maailmassa asuvat saivat tyytyä katoavaisempiin rakennusaineisiin, kuten savitiileen ja tämä koski yhtä paljon savimajoja kuin palatsejakin. Vaikka pinnallisesti tarkasteltuna Egyptin uskonto näyttää hyvin polyteistiseltä, suoranaiselta juma- 1 0 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

la-hierarkialta, oli taustalla kuitenkin vahva usko mittaamattomaan ja persoonattomaan "jumalalliseen voimaan", jolla ei ollut mitään näkyvää hahmoa. Julkisen polyteistisen kultin takana oli monoteismi, joka selittää, miksi viisauskirjallisuudessa saatettiin puhua "Jumalasta" tai "Jumalan valtakunnasta" selittämättä tarkemmin, ketä jumalaa tarkoitettiin. Tämä hahmoton, näkymätön monoteistinen voima sisältyy myös jokaiseen tunnettuun jumalaan. Farao Ekhnaton (Akhenaten) pyrki uudistuksissaan antamaan tälle monoteistiselle jumalalle, Netjerille, näkyvän hahmon, auringonkehrän, jonka tarkoituksena oli Aton-(Aten) nimisenä syrjäyttää kaikki muut jumalat. Ajatuksessa ei sinänsä ollut mitään uutta, mutta kansa, joka ei halunnut luopua omista koti- ja kyläjumalistaan, alkoi vaikutusvaltaisen papiston avustuksella selittää, että kysymyksessä oli petos muita jumalia kohtaan, sillä kukaan ei koskaan ollut kieltänyt monoteististä Netjeriä, josta jokainen jumala oli vain osa. Tämä aiheutti paljon sekaannusta ja taustalla kaikui papiston selitys, että "ei ole jumalan todellinen kuva, mitä patsaat esittävät. Hänellä ei ole mitään määrättyä väriä. Hän on liian salaperäinen, jotta hänen luonteensa voitaisiin ilmaista tarkkaan. Hän on liian suuri, jotta häntä voitaisiin tutkia, hän on liian mahtava, jotta hän voisi tulla tunnetuksi." Tämän jälkeen syntynyt teologinen väittely päätyi lyhyesti sanottuna seuraavaan johtopäätökseen: Jokainen suuri jumala oli kaikkien muiden jumalien summan osa-aspekti ja jumalien summa oli Netjer, monoteistinen, persoonaton ja hahmoton Jumala. Egyptin teologit siis päätyivät Universaalijumalan ideaan, jumalaan, joka on "yksi ainoa." Tällai- Johdanto-1 1

nen synkretismiksi kutsuttu ajattelu oli kuitenkin tavalliselle kansalle liian vaikeata ja he jatkoivat omien vanhojen jumaliensa palvomista, sillä näillä oli kyky vaikuttaa elämän jokapäiväisiin asioihin, kuten satoon, sairauksiin jne. Rakkaimpina jumalina säilyivät sisarukset Isis ja Osiris. Isis'tä voidaan pitää eräänlaisena Neitsyt Marian prototyyppinä ja Osirista todistuksena vahvasta egyptiläisestä ylösnousemususkosta. Tässä ilmapiirissä kasvoi myös nuori Mooses, eikä varmasti ole liioittelua epäillä, että juutalaisten monoteistisen Jahve-uskon todellinen kotimaa on Egypti. Jumalten suuri seurapiiri KAIKKEIN vanhin tunnettu egyptiläinen jumaltarusto oli maagis-animistista. Jumalat kuvattiin yleensä vain eläinhahmoina. Varhaisdynastiselle aikakaudelle siirryttäessä tapahtui katsomustavan syvällinen muutos, sillä egyptiläiset vapautuivat vanhoista käsityksistään ja alkoivat pitää jumaliansa ihmishahmoisina. Tämä jumalmaailman inhimillistäminen alkoi tapahtua varhaiskauden alussa ja oli sen lopussa jo tapahtunut tosiasia. Eläimen pää oli yleensä viimeinen jäänne jumalan entisestä eläinhahmosta, alleen se oli saanut nyt ihmisen ruumiin. Esiintyi myös muunlaisia ratkaisuja. Entinen lehmäjumala alkoi kantaa ihmispäänsä päällä sarvia jonkinlaisina koristeina. Korppikotkajumalattaren päätä alkoi verhota päähinettä muistuttava sulkapeite. Vesissä ja puissa asustavat jumaluudet alkoivat kuljettaa koko entistä hahmoaan päälaellaan. 12 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

Tällä jumalien olomuodon muutoksella oli seurauksensa, sillä nyt oli mahdollista tehdä kustakin jumalasta jonkin luomistyön osa-alueen tai ihmisten ammatin suojelija, jolloin niiden palvonta-alue laajeni alkuperäisestä kuluipaikasta koko maan käsittäväksi. Hermopoliin iibis-jumala Thoth'ista tuli kirjoitustaidon suojelija, jota erityisesti lukemattomat kirjurit palvoivat, sillä byrokratia on egyptiläisten keksintö. Koiranpäinen Anubis oli palsamoinnin ja hautaamisen jumala. Alkumudasta muistuttava sammakkojumalatar Heketh puolestaan auttoi synnyttäviä naisia. Ptah'ista, jonka alkuperäinen palvontapaikka sijaitsi Memfiin kalkkikivilouhosten alueella, tuli ensin kivenhakkuun ja myöhemmin kaikkien muidenkin käsityöammattien suojelusjumala. Syvemmässä merkityksessä se oli myös kaikkien luonnossa vaikuttavien muodostavien voimien symboli. Alkujaan rajoitettujen palvontapiirien laajenemisella oli muitakin seurauksia. Saattoi tapahtua, että muiden jumalat havaittiin omia mahtavammiksi. Tällöin jokin voimakkaampi jumala saattoi heikomman osalliseksi voimastaan ja nämä kaksi sulautuivat yhteen. Tällä synkretismillä oli huomattava merkitys egyptiläisten uskonnossa. Ennen kaikkea suuret kosmiset jumalat kuten auringonjumala Ra luovuttivat voimaansa muille jumalille, mistä syntyi sellaisia jumalia kuin Ammon-Ra (Amen-Re) tai Khnum-Ra (Khnum-Re). Universaalin jumalan osa-aspektit eli varsinaiset Egyptin jumalat ryhmiteltiin yleensä perheiksi, joista yleisin oli kolmikko, johon kuului isä, äiti ja lapsi. Näistä triadeiksi kutsumista perheistä tunnetuin on kolmikko, jonka muodostavat Osiris ja hänen vai- Johdanto-13

monsa tai tilanteesta riippuen myös sisarensa Isis sekä heidän poikansa Horus. Triadien lisäksi oli olemassa kahdeksan jumalan ryhmät, eli ogdoadit, sekä yhdeksän jumalan ryhmät eli enneadit. Ennen varsinaista maailman luomistapahtumaa hallitsi "kahdeksan alkuelementtiä." Tämä ogdoadi muodostui neljästä jumalparista, joita kuvattiin sammakon ja käärmeen muodoilla ja olivat siis kaaostilan elementtejä ennen luomista. Alkumerta edusti jumalpari Nun ja Naunet. Ääretöntä avaruutta edustivat Huh ja Hauhet. Alkupimeyden edustajat olivat Kauk ja Kauket. "Kätkettyinä" olivat Amen ja Amenet. Tämä oppi oli kotoisin Hermopoliin papistolta, mitä Theban papisto myöhemmin muutteli alkamalla julistaa erityisesti alkujumala Ammon'in (Amen) suuruutta. Heliopolitaaninen oppi esitti myös jumalten enneadin. Tämä yhdeksikkö sisälsi kolme kertaa kolme jumalaa, jotka kaikki edustivat kosmoksen alkuvoimia. Tämän enneadin korkein jumala oli luojajumala Ra-Atum. Ilmaa ja kosteutta edustivat hänen lapsensa Shu ja Tefenet. Maata ja taivasta edustivat lapsenlapset Geb ja Nut. Lapsenlapsenlapset olivat kaksi jumalparia Osiris ja Isis sekä Seth (Seteh) ja Neftys. Egyptiläisissä mytologioissa esiintyy kolme erilaista versiota luomistarinasta. Nämä olivat hermopolitaaninen, heliopolitaaninen ja memfiittinen. Yhteistä näissä kaikissa oli kaksi asiaa. Ensinnä käsitys, että maailma syntyi Tatjenen-nimisen alkukukkulan muodossa esiintyy jokaisessa tarinassa. Toinen asia oli, ettei näissä puhuta mitään ihmisen synnystä. Siitäkin on olemassa kaksi tarinaa, mutta ne eivät kuulu varsinaisiin luomistarinoihin. Ensimmäinen tun- 14 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

netuista kertomuksista on Keskimmäisen valtakunnan ajalta Esnan kaupungista. Siinä annetaan kunnia ihmisen luomisesta oinaanpäiselle Khnum-jumalalle, joka dreijallaan loi ihmisen muodon savesta, johon Ammon-Ra (Amen-Re) sitten puhalsi elämän. Tämän Vanhaa Testamenttia muistuttavan tarinan rinnalla oli toinen Myöhäisen valtakunnan ajalta oleva, kenties lapsille tarkoitettu kertomus, jossa kerrotaan muoto- ja sanaleikin muodossa ihmisen syntyneen seuraavasti. Sielut taivaissa itkivät (reml) maailman tyhjyyttä. Niiden kyyneleet putosivat alkuveteen ja muuttuivat kaloiksi (remu). Nämä puolestaan kehittyivät ihmisiksi (reme). Tarinan kertojat katsoivat itkevien silmien, kyyneleiden ja kalojen olleen saman muotoisia. Suomalaisten Kalevala tulee mieleen luomiskertomuksen Hermopolitaanisesta versiosta, jossa kahdeksan alkuvoimaa muodostuvat neljäksi pariksi, joiden voimasta alkuvesi, Nun, laskeutui alas ja siitä nousi Tatjenen alkukumpu. Tämän kummun syntymisen aavisti kahjaajalintu iibis ja siitä tuli sen ensimmäinen asukas. Kuolleiden kirjassa useimmin esiintyvä jumala on Osiris, "kuoleman tuomari." Osiris oli alunperin ihminen, joka syntyi Siinain-vuorella. Tarinan mukaan Typhon tappoi hänet, kun hän oli kaksikymmentäkahdeksan vuotias. Osiris haudattiin Abydokseen, josta tuli tuhansiksi vuosiksi pyhiinvaelluspaikka. Osiris ei kuitenkaan jäänyt hautaansa makaamaan, vaan nousi neljänkymmenen päivän kuluttua ylös taivaisiin ja muuttui jumalaksi. Häntä on verrattu sekä Zeukseen että Dionysokseen ja näyttääkin todella siltä, että tämä jumala omistaa monet kasvot. Johdanto-15

Kuolleiden kirjaa lukiessa on syytä muistaa, että Osiriksella saatetaan tarkoittaa ihmistä, puhdistautunutta "pyhää" ihmistä, ihmiskuntaa yleensä, tuomaria, jumalaa tai jumalan eri aspekteja jne. Joskus kuudennen dynastian aikoihin alettiin Osiris-nimeä käyttää "vanhurskautta" tai pyhyyttä tarkoittavassa merkityksessä, josta syystä kuolleiden kirjoissa vainajan nimen eteen usein liitettiin Osiris etuliite, kuten esimerkiksi Osiris Ani ja tällä tarkoitettiin sitä, että kyseinen vainaja oli selvinnyt Kahden Salin sielun punnitsemisesta valvovien tuomarien edessä. Henkilö oli "osirifioitunut'' eli suorittanut välttämättömän kuolemanjälkeisen puhdistautumisen. Osiris oli tässä tapauksessa arvonimi. Pyhät merkit 1800-LuvuN alkupuolella nuori ranskalainen tutkija Jean Francois Champolion oli alkanut tutkia ns. Rosettan kiveä, jota nykyisin säilytetään British Museumissa Lontoossa. Mustan dioriittikiven olivat löytäneet v.1799 Napoleonin sotilaat Egyptin läntisessä suistomaassa sijaitsevasta Rashidin (Rosettan) kylästä. Tähän kiveen oli kuningas Ptolemaios Epiphanes kirjoittanut v. 196 ekr. sanomansa kolmella eri kirjainmerkki tyypillä. Ylimpänä oli käytetty muinaisen Egyptin kuvakirjoitusmerkkejä eli hieroglyfejä. Sana on johdettu kreikankielisistä sanoista HIEROS, pyhä ja GLUPHO, merkki. Keskimmäinen kirjoitus oli demoottista kirjoitusta, joka oli vuoden 700 ekr. vaiheilta alkaen käytetty "kansanomaisempi" kirjoitustapa Egyptissä, sillä hieroglyfit olivat hitaita kirjoi- 16 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

tettaviksi ja niitä käytettiin enemmän haudoissa, monumenteissa ja temppelien papiston keskuudessa. Kreikkalais-roomalaisella ajalla demoottinen kirjoitustapa oli yleisesti käytetty hallintokieli maaseudulla. Alimpana oli sama teksti kreikaksi, joka oli nuorelle tutkijalle ennestään tuttua. Tämän kiven avulla pystyi Champolion herättämään ruususen unestaan muinaisen Egyptin kielen, joka oli ollut kadoksissa noin tuhatviisisataa vuotta, sillä viimeiset tällä kirjoituksella kirjoitetut tekstit ovat peräisin 300-luvulta jkr., jonka jälkeen ne olivat unohtuneet. Ensimmäinen hänen selvittämänsä sana oli Kleopatra (Klaiopadra), jonka niinisiä hallitsijattaria tiedetään olleen Egyptissä seitsemän kappaletta. Jatkossa tulkinta ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista, sillä kun kreikkalaisen tekstin 18 rivillä oli kaikkiaan vajaa 500 sanaa, hieroglyfitekstin säilyneet 14 riviä sisälsivät peräti 1419 merkkiä, mutta vain 66 erilaista. Vuonna 1824 Champolion julkaisi kuitenkin hieroglyfien avaimen kirjassaan Precis du systeme Hieroglyphique des Anciens Egyptiens (Johdatus muinaisten egyptiläisten hieroglyfikirjoituksen järjestelmään), minkä jälkeen eri maiden tutkijoiden piirissä syntyi luonnollisesti valtava kiinnostus aihetta kohtaan, avasihan se aivan uuden ulottuvuuden ihmiskunnan kirjoitetun varhaishistorian tutkimiseen. Kielellisesti lahjakkaan Champolionin loistava ura jäi valitettavasti lyhyeksi, sillä hän kuoli jo neljäkymmentäkaksi vuotiaana. Muinais-egyptillä on oma tärkeä paikkansa maailman kielten joukossa. Se ei ole ainoastaan yksi vanhimmista tunnetuista kielistä - mahdollisesti vain sumerilainen on vanhempi - vaan sillä on myös paljon pidempi dokumentoitu historia kuin millään Johdanto-17

muulla kielellä. Sitä on ensimmäisen kerran kirjoitettu joskus neljännen vuosituhannen lopulla ekr. ja sitä on jatkuvasti käytetty puhuttuna kielenä aina seitsemännelletoista vuosisadalle jkr, jos sen viimeinen aste eli Kopti lasketaan mukaan. Tämä tarkoittaa lähes viittätuhatta vuotta ja eräässä mielessä voi sanoa, ettei egyptin kieli ole koskaan täydellisesti kuollut, sillä Etiopiassa, Sudanissa ja Egyptissä vaikuttava 'alku-kristillinen' koptilainen kirkko käyttää sitä liturgisena kielenä yhä tänä päivänä. Se on vain surkastunut fossiilinen jäänne muinaisuudesta ja sitä tuskin kukaan enää ymmärtää. Kopti syntyi kun puhuttua egyptin kieltä ryhdytiin n.300 jkr. kirjoittamaan kreikkalaisin kirjaimin ja sen aakkoset ovat edelleen käytössä kyrillitsa-nimisinä useita slaavilaisia kieliä kirjoitettaessa. Näitä ovat venäjän, serbian ja bulgarian kielet. Muutamia Egyptistä peräisin olevia sanoja on käytössä myös meidän kielessämme kuten paperi, kemia, kumi ja skiitta. Vaikka on selvää, että vain äärimmäisen pieni osa kaikesta siitä, mitä muinaisessa Egyptissä kirjoitettiin on säilynyt meidän päiviimme, on materiaalin määrä kuitenkin valtava. Sen sisältö on pääosin uskonnollista ja hautajaisiin liittyvää, mutta paljon on säilynyt myös tieteen, hallinnon, lainkäytön ja kaupankäynnin alueisiin kuuluvaa tekstiä. Löytyypä joukosta yksityisten ihmisten henkilökohtaista kirjeenvaihtoakin. Muinaisegyptiläistä rakkauslyriikkaa on Rostislav Holthoer kääntänyt myös suomeksi nimellä 'Mietelmiä sykomorin siimeksessä'. Tämä kaikki on avannut tutkijoille mahdollisuuden nähdä syvälle egyptiläisen kulttuurin sisälle, sikäli kuin sitä on ollut mahdollista ymmärtää, sillä varmaa on, 18 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

että osa sen hienoimmista sävyistä on hävinnyt ulottuviltamme ikiajoiksi. Kun Champollionin arvokas työ oli ilmestynyt joutuivat kielitieteilijät huomaamaan monia merkittäviä seikkoja. Ensinnäkin kuvitelma siitä, että hieroglyfi-kirjoitus olisi ollut vain peräkkäin asetettuja käsitteellisiä kuvia eli ideogrammeja, osoittautui perin vääräksi. Huomattiin, että se oli rakenteeltaan monimutkaisempaa ja paljon ilmaisukykyisempää kuin oli kuviteltu. Siinä oli aakkoset, äännemerkkejä eli logogrammeja, lukusanoja aina miljoonaan asti, maskuliiniset ja femiininiset muodot jne. Pian ilmeni myös se tosiseikka, ettei hieroglyfeillä, myöhäisintä kautta lukuunottamatta, ilmaistu vokaaleja - ainoastaan konsonantteja. Kielen ääntämistapaa ei siten tunneta. Koptin avulla on saatu selville jonkin verran sanojen ääntämistapoja, mutta nykyisin ääntämisen helpottamiseksi käytetään konsonanttien välissä apuvokaalia E siten, että esimerkiksi konsonantti-yhdistelmä NFR (hyvä, kaunis) lausutaan ja kirjoitetaan NEFER. Sanoja muinais-egyptistä tunnetaan n. 20.000. Merkkejä saatettiin kirjoittaa oikealta vasemmalle tai päinvastoin, mutta se on harrastelijankin helppo huomata, sillä lukusuunta oli aina hieroglyfeissä olevien olentojen kasvoja vasten. Takaapäin lukeminen olisi pelästyttänyt jumalat ja siitä ei olisi lukijalle hyvää seurannut. Monilla on varmasti sellainen käsitys, että hieroglyfien opiskelu merkitsee koko elämän kestävää työtä. Näin asia varmasti olikin viime vuosisadalla niiden kohdalla, jotka kielen selvittivät. Tänä päivänä on aiheesta olemassa kuitenkin hyviä oppikirjoja joiden avulla kielen voi välttävästi oppia muutamassa vuodessa. Myös suomen kielellä on olemassa lyhyt Johdanto-1 9

ja pätevä esitys asiasta, nimittäin Rostislav Holthoerin 'Muinaisen Egyptin kielioppi' (Suomen Egyptologinen Seura. Helsinki 1993). Seuraavassa muutamia valaisevia esimerkkejä hieroglyfien käytöstä. Lukusanat Laskutapa perustui kymmenjärjestelmään, mutta varsinaisia lukumerkkejä oli seitsemän. 1 w ' n mdw 10 st 100 1 db' 10, 000 fnw 100, 000 l 3 1, 000 l*' 1!? 1, 000, 000 Lukuja ilmaistaessa asetettiin lukumerkit järjestykseen siten, että suurin merkittiin ensin ja pienin viimeiseksi. 7= 1111111 369 = 24= nn 142 1111, 235 = Numerot asetettiin substantiivin taakse, joka yleensä oli yksikössä. ---:;-- 1111 l J:!I 111 Ci 1 seitsemän miestä tuhat kaupunkia Kuninkaiden nimiä kirjoitettaessa käytettiin 'kuninkaallisia renkaita' eli kartusseja: ( 20 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

Alla kahdeksannentoista dynastian Tuthmosis kolmannen seremoniallinen nimi. 1 1 c0 ru c mr &f "Hyvä jumala, kahden maan herra, ylemmän ja alemman Egyptin kuningas, Men-kheper-re, Re'n poika, Tuthmosis, annettu ikuinen elämä." Seuraavassa lyhyt transliteraatio Ani'n papyruksen 26. taulusta. Hieroglyfit oli kirjoitettu ylhäältä alaspäin, mutta tässä ne ovat asetettu lukemisen helpottamiseksi horisontaalisesti vasemalta oikealle. o} nuk Olen pu totuudessa, nuk olen x u loistava olento, åmi asukas x u valossa, qemam joka on luotu, <::> ]! i -tai xeperu em neter!jäu tullut olevaksi jumalan jäsenistä..d- ;:o} 1 """"' --ll nuk uä em ennu en Olen yksi niistä Johdanto-2 1

x u åmu x u loistavista olennaista, jotka oleskelevat valossa, c:= qemam jonka on luonut <:::>! xeperu em tullut olevaksi sexeper - nef hän teki oleviksi + teni - f tunnistettaviksi fv\mn\ Jj r en Tem Tmu t'esef itse, ::J..t:3Z>- 0 1 unbu maat- f katseesta silmiensä; J1 fv\mn\ -» 11 sexu - nif loistaviksi Ar l y 1 fv\mn\ 1 II ltrå u-sen em heidän kasvonsa, ::.::: =111 unen-sen ltenä - f åstu su kun olivat kanssaan. Katso häntä } uäu ainoaa em 000 =!i===;j MNWI Nu Nu'ssa, 22 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

- II ser - sen s... per-f he tervehtivät em hänen tullessaan tä- sen xut horisontista, asettivat,_ sen! - f en hänen pelkonsa iil neteru jumaliin, x.u loistaviin olentoihin, tlj<=> }! x.eperze jotka ovat tulleet oleviksi t= henä - f hänen kanssaan. Jj nuk Olen uä yksi em. IWV'M 0 Jf 1 II fmtu madoista, qemam jotka loivat en maat neb silmän herran, Jj uä ainoan. serut - å Olen tullut vahvaksi, Johdanto-23

åu-å kasvanut senexex - å vanhaksi, teni kuå olin suurempi kuin ne, - xu loistavien olentojen, er åmu jotka olivat joukossa rtj <:::>! xeperu jotka inkamoituivat!zenä-f hänen kanssaan, j båk haukan åu- å xää - kuå em minä kasvoin muotoon neteri jumalaisen, sält tein itseni nuå arvollisek.si kunniaan Heru Horuk.sen em kun 1 0 ba -f sielunsa 24 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

<:::> 9w ol 1 1 er 8et xet - f otti haltuunsa asiat I'<NN'J\ Ml <::::> * en Ausår er tuat Osiriksen Tuat'issa. Lähteet: Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kieli. W. V. Davies: luku Egyptian Hieroglyphs kirjasta Reading the past. Ancient Writing from Cuneiform to the Alphabet. E. A. Wallis Budge: Egyptian Book of the Dead. Transliteration and Translation. Klaus Karttunen: Itää etsimässä. Eurooppalaisen Aasiantutkimuksen vaiheita. Johdanto-25

Ani ' n papyrus ANI ' N PAPYRus löydettiin Thebestä (Theba) ja toimitettiin British Museumiin vuonna 1888. Se oli alunperin kasattu yhteen kuudesta erimittaisesta kappaleesta ja oli koko pituudeltaan noin kaksikymmentäneljä metriä. Papyruksen löytäjät kuitenkin tekivät jotain, mitä nykyaikainen arkeologi ei koskaan tekisi. He leikkasivat sen, kuljetuksen helpottamiseksi, kolmeenkymmeneenseitsemään eri kappaleeseen! Nämä palaset kehystettiin lasin alle ja siinä muodossa, tauluina, se on tänä päivänä Lontoossa. Kun papyrus-rulla aikoinaan avattiin, sen kuvat ja teksti hohtivat kirkkaissa väreissä, mutta myöhemmin se on hieman tummunut ja menettänyt hohdettaan. Ani'n papyrus kuuluu "Theben kirjoituksiin," joka oli oma egyptiläinen kirjallisuudenlajinsa. Niitä kirjoitettiin vuodesta noin 1600 ekr. vuoteen 900 ekr. Nämä tekstit olivat koko uskonnon perusta, niitä kirjoitettiin hautoj en seinille, papyruksiin, koruihin, temppeleihin jne. Ne olivat jokaisen, niin kuninkaan kuin köyhän palvelijankin, "vakuutuksia" haudantakaista elämää varten. Erityisesti niitä oli hautojen seinillä, jotta vainaja olisi niiden sisältämien neuvojen avulla paremmin selvinnyt tuonpuoleisen maailman koettelemuksista. Tämä kyseinen papyrus kirjoitettiin kuninkaallisen kirjurin Ani'n ja hänen vaimonsa Tutu'n kuolemanjälkeistä elämää varten n. 3500 vuotta sitten. Sitä tarkemmin tutkittaessa on kumminkin selvinnyt, että osa teksteistä on ollut valmiiksi kirjoitettuja ja Ani'n nimi on lisätty niihin jälkeenpäin. On ilmeistä, että papistolla on ollut kirjurien valmiiksi teke- 26 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

miä erityisiä "kuolemalomakkeita," joihin sitten lisättiin vain tilaajan nimi. Tämä varmasti on yksi syy siihen, että niissä lukemattomissa kuolleiden kirjoissa, joita Egyptistä on löydetty toistuvat samat tekstit, usein eri järjestyksessä tai aikojen kuluessa hieman muuntuneina, mutta perusajatukset ovat kuitenkin pysyneet samoina. Ei siis voi kyllin korostaa, että Ani' n papyrus on vain yksi versio egyptiläisestä kuolleiden kirjasta. Egyptologit ovat tehneet aiheesta myös ns. täydellisiä versioita, joihin on otettu mukaan kaikki tunnetut kuolleiden kirjat ja niitä on täydennetty mahdollisimman paljon eri aikakausina kirjoitetuista papyruksista, näin on saatu aikaan yli kuusisataa sivuisia kirjoja. Näistä kokoelmaversioista on periytynyt tapa numeroida kuolleiden kirjan luvut. Tästä syystä voi syntyä vaikutelma, että Ani'n papyruksen luvut olisivat epäjärjestyksessä, sillä ne eivät seuraa kuin pääpiirteittäin tuota yleisesti käytettyä järjestystä. Suomennokseen on merkitty myös tämä jo viime vuosisadalta periytyvä numerointi. Tämä on tehty alaan paremmin perehtyneiden harrastajien avuksi, koska on olemassa paljon Egyptiä koskevaa kirjallisuutta, jossa näihin numerointeihin viitataan. Ani'n papyrus on ehkä parhaiten tunnettuja papyruksia ja sen sisältö on oma kokonaisuutensa, sisältäen pääpiirteittäin kaiken sen, mitä eri kuolleiden kirjoissa yleensä esitetään. Hymnit Ra'lle, sielun punnitseminen, erilaisten rankaisevien jumalien ja helvettien vältteleminen, negatiiviset ja positiiviset tunnustukset jumalille, muuntumiset eläinjumaliksi, uuden asumuksen luominen sielulle ja mestariuden saavuttaminen ovat kuolleiden kirjan Johdanto-27

mykistävää sisältöä. On myös sanottu kuolleiden kirjan sisältävän maailman vanhimman tunnetun eettisen koodin. Vaikka hieroglyfejä tulkitessa on pystytty kääntämään teoksen sanat, niihin liittyneitä arvolatauksia emme voi täysin tuntea ja siksi voi varmasti sanoa, että osa teoksen ylevästä sisällöstä ei ole enää meidän käsitettävissämme. Ani' n papyrus ei ole helppoa luettavaa ja sitä vaikeuttaa vielä se seikka, että lukijalla ei ole nähtävänään teoksen käsittämättömän kaunista kuvitusta, sillä se oleellisesti liittyy tekstiin ja tukee sitä. Kuvituksen julkaiseminen tässä ei ole teknisesti eikä taloudellisesti mahdollista, mutta onneksi Ani'n papyrus on julkaistu kokonaisuudessaan upeana väripainoksena amerikkalaisessa kirjassa The Egyptian Book of the Dead, the book of going forth by day (Chronicle Books. San Francisco 1994). Kirjassa on myös Raymond Faulknerin erinomaisen sujuva englanninkielinen hieroglyfeistä tehty käännös tekstistä. Taulut Seuraavassa on lyhyesti hahmoteltu Ani'n papyruksen sisältö ja kuvitus tauluittain. 1 TAULU Taulun vasemmassa laidassa olevassa kuvassa ovat Ani ja hänen vaimonsa Tutu esittämässä hymniä Ra'lle uhrialttarin edessä. Tekstissä kehotetaan katsomaan Osiris Ani' a, kirjuria, joka säilyttää kaikkien jumalien pyhiä uhrilahjoja. Vaikka kuva esit- 28 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

tää kuolleita ihmisiä, on heidät kuvattu hyvin elävän näköisiksi, Ani seisoo alttarin edessä kädet hieman kohollaan alttarin yllä. Tutu seisoo miehensä takana ja näyttää kuin hän säestäisi tätä hymnin laulamisessa. Tekstissä esitetään 'Hymni Ra'lle hänen noustessaan itäiselle taivaalle', joka toimii myös eräänlaisena johdantona koko teokselle. Se sisältää kaksi papyruksen keskeistä teemaa. Ensinnäkin tulla hyväksytyksi Osiriksen seuraan tuomion hetkellä. Toiseksi päästä mukaan Ra'n aurinkoveneeseen matkaamaan jumalten kanssa, mikä oli arvostetuin asia kuolemanjälkeisessä elämässä. II TAULU Kuvassa on pylvään päälle asetettu ankh-risti, jonka silmukan juuresta nousevat kädet kohottamaan taivaalle auringon kehrää. Pylvään vasemmalla puolella on Isis-jumalatar ja oikealla puolella Neftys-jumalatar, kumpikin palvonta-asennossa. Taulussa on myös toistettu kuva Ani' sta ja Tutu' sta, tässä hieman pienemmässä koossa. Teksti sisältää hymnin Osirikselle. Siinä ylistetään Osiris Unneferin (Wennefer) menneitä urotekoja ja toivotaan vainajalle voittoa alhaisesta maailmasta, "jotta voisi mennä ja tulla ilman torjuntaa alhaisen maailman arkeissa" sekä "ikuista kotipaikkaa siunatuilla kentillä." III TAULU Kolmannessa taulussa alkaa kuolemanjälkeinen sydämen punnitseminen. Se sisältää 'luvun siitä, ettei Ani'n sydän asettuisi häntä vastaan jumalan valtakunnassa.' Tekstin alussa Ani vetoaa sydämeensä, joka on hänen Ka'nsa eli kaksoisolentonsa, ettei tämä hylkäisi häntä Tasapainon Säilyttäjän läsnä- Johdanto-29

olessa. Ka merkitsi egyptiläisille eräänlaista näkymätöntä elämänvoimien välittäjää, jota ilman ruumis ei voinut toimia. Ani toteaakin rukouksessaan: "Älä ole minusta erossa Tasapainon Säilyttäjän läsnäollessa, koska sinä olet minun Ka, kaksoisolentoni, joka oli minun ruumiissani, suojelija, joka liikutti jäseniäni." Jatkossa Thoth-jumala toimii Ani'n puolestapuhujana ja vakuuttaa, ettei tämä ole tehnyt syntiä. Lopuksi "jumalien suuri kumppani" toteaa Ani'n synnittömäksi ja sanoo: '1\nnettakoon hänelle lahjat ja pääsy Osiris-jumalan läheisyyteen." Kuvan yläreunassa on kuvattu "suuri tribunaali," yksitoista jumalaa istumassa kymmenellä istuimella, sillä kaksi niistä istuu samalla tuolilla. Kuvan alaosaa hallitsee suuri vaaka, jonka vasemmassa kupissa on Ani'n sydän, oikeassa Maat-jumalan sulka, joka edusti totuutta ja oikeamielistä järjestystä. Tasapaino oli tärkeää, sillä sydän ei saanut painaa vähempää kuin sulka, mutta ei myöskään enempää, koska mikään ei voi olla painavampaa kuin totuus. Thoth-jumala seisoo vaa' asta oikealla ibis-lintupäisenä. Polvillaan vaa' an juurella istuu shakaalipäinen Anubis, jonka virka on olla vaakakuppien vartijana. Ani esiintyy kuvassa kahdesti. Ensin vasemmalla ihmisen muodossa ja vaa' an vieressä linnun hahmossa, joka kuvaa Ani'n Ba'ta eli sielua katsomassa punnitusta. IV TAULU Neljännessä taulussa jatkuu sydämen punnitseminen. Ensin Horus puolustaa Ani' a ja toteaa, että hänen sydämensä on todettu oikeamieliseksi ja kehottaa palkitsemaan hänet leivällä ja oluella sekä pääsyllä Osiriksen läheisyyteen. Lopuksi puhuu 30 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

Ani, joka edelleen vakuuttaa puhtauttaan ja toivoo, että voisi olla kuin Osiris, kauniin jumalan suosima ja Kahden Maan Herran rakastama. Kuvassa haukkapäinen Horus esittelee Ani'n valtaistuimella istuvalle ikuisuuden herralle Osiris Unneferille (Wennefer). V JA VI TAULU Viides ja kuudes taulu ovat oikeastaan samaa taulua, papyruksen yläosa on koristettu kuvituksella hautajaiskulkueesta, jossa härät vetävät telineellä olevaa Ani' n ruumista. Kulkueessa on itkeviä naisia, uhrilahjojen kantajia jne. Teksti kertoo, että "Tässä alkavat luvut astumisesta päivän valtakuntaan, laulut kiitoksesta ja ylistyksestä, kulkemisesta sisään ja kulkemisesta ulos jumalan valtakunassa" ja, että näitä on siunauksellista lausua hautajaispäivänä "sisään mennessä ulostulon jälkeen." Ulostulolla tarkoitetaan kuolleesta ruumiista poistumista ja sisäänmenolla lähtöä siihen kuolemanjälkeiseen maailmaan, jossa varsinaiset koitokset ovat vasta edessä. Tämä ilmeisesti tapahtuu vasta hautaamisen jälkeen. Tekstit valmistavat vainajaa tulevaa varten. Kuudes taulu sisältää myös 'luvun suun antamisesta Osiris Ani'lle.' Tämä tarkoittaa puhekyvyn säilyttämistä tulevalla matkalla, joka nyt alkaa "nousemisella ulos munasta kätketyssä maassa." Lopuksi Ani rukoilee: "Suo minulle minun suuni voidakseni puhua siellä, voidakseni seurata sydäntäni, kun se kulkee läpi tulen ja pimeyden." Johdanto-3 1

TAULUT VII - X Taulut seitsemästä kymmeneen ovat yhtenäinen kokonaisuus. Teksti sisältää vain yhden pitkän luvun, jonka nimi on 'Tässä alkavat laulut kiitoksesta ja ylistyksestä, tulemisesta ulos ja menemisestä sisään kirkkaassa jumalan valtakunnassa, kauniissa lännessä, tulemisesta ulos päivänvaltakuntaan olemassaolon kaikissa muodoissa, jotka mielyttävät häntä. Hyödyllisiä niille, jotka tekevät sitä jo maanpäällä.' Tekstiosuus on kuolleiden kirjan kaikkein teologisin. Siinä on esimerkkejä viisauskirjallisuudesta ja kysymys-vastaus muodossa se esittää erilaisia näkemyksiä jumaluuksien luonteesta. Se myös varoittaa vaarallisista jumaluuksista esimerkikisi näin: "Pidä minut erossa suuresta jumalasta, joka vie pois sieluja, nielee saastaa ja syö likaa, pimeyden vartijasta, joka itse elää valossa." Jumaluuksia saatetaan esitellä myös hauskasti: "Lennän kuin haukka, kaakatan kuin hanhi, mutten koskaan surmaa kuin käärmejumalatar Nehebka." Tällä kaikella valmistetaan vainajaa selviytymään läpi tulevan "kiirastulen." Loppupuolella sanotaan, että "Osiris Ani on suojeltu, hän on Isis, hänet löydetään Isiksen hiukset levitettynä ylleen." Ns. tavalliselle lukijalle tämä luku voi olla kirjan vaikeinta luettavaa, mutta egyptologeille se on ollut erittäin arvokas, koska se on yksi niistä harvoista tunnetuista teksteistä, missä egyptiläiset itse selittävät omaa teologiaansa. Teksti ei selvästikkään ole tarkoitettu pelkästään kuolleille, tähän viittaa myös otsikon lause 'Hyödyllisiä niille, jotka tekevät sitä jo maanpäällä.' Oppinut saksalainen egyptologi Jan Assmann on korostanut, ettei kuolleiden kirjaa ole pidettävä vain oppina kuolleille, vaan se on myös 32 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

initatio-kirjallisuutta eläville, jossa päämääränä on tulla ankh-hengeksi, liittyä "pyhien kiltaan," kuolemakokemuksella puhdistettuihin henkiin. Tauluissa kulkee papyruksen yläreunassa yhtenäinen kuvitus, joka alkaa vasemmalta olevasta kuvasta, jossa on ensin Tutu ja hänen oikealla puolellaan istuu Ani pelaamassa Senet-nimistä shakin tapaista peliä. Tekstissä ei pelin merkitykseen viitata millään lailla. Seuraavassa kuvassa on heidän lintuhahmoiset sielunsa esittämässä onnistunutta poistumista haudasta henkinä. Jatkossa esitetään kuvia eläinhahmoisista jumalista, Ani'n muumio sarkofagissa, jumalia kuten "loistava, joka näkee yöllä, mitä päivä tuo tullessaan," Ra' n aurinkovene jne. XI JA XII TAULU Näissä tauluissa vainaja käy läpi ensin seitsemän pienempää porttia ja sitten kymmenen suurempaa porttia tai pyloonia. Tässä kohtaa Ani'n papyrus poikkeaa muista tunnetuista kuolleiden kirjoista, sillä niissä portteja on yleensä kaksikymmentä yksi. Papyruksessa portit on kuvattu melko vaatimattomasti. Pienemmissä porteissa on kuvattuna kolme pientä jumaluutta, porttivahti, vartija ja kuuluttaja, suuremmissa on kussakin vain yksi pelottava jumala. Asetelma vaikuttaa hyvin rituaalimaiselta. Jan Assmann onkin otaksunut, että tässä esitetään myös muinaisten ammattikuntien vihkimysseremonioita. Kymmenennen suuren portin jälkeen alkaa portit läpäisseen Ani'n esittely jumalille, joka jatkuu teologisena keskusteluna seuraavaan tauluun. Johdanto-33

XIII TAULU Kolmannessatoista taulussa on neljässä pystyrivissä kuvattuna jumalat, jotka tekstissä esitellään. Siinä kerrotaan Nebertcherin tuhon yöstä jolloin paholaiset kahlittiin. Se oli "taistelujen yö, jolloin päivänkoitto osui Osiriksen sarkofagiin." T ätä taistelujen yötä kuvataan lopuksi sanoin: "... yönä, jolloin eroteltiin turmeltuneet vainajat tuomiolla, jolla henget tekivät oikeutta ja ilo nousi Tenu' ssa." teksti jatkuu seuraavaan tauluun. XIVTAULU Tämä taulu on ulkonäöltään hyvin samanlainen kuin edellinenkin, jumalat on asetettu neljään pystyriviin tekstin väliin. Siinä puhutaan henkimaailmassa tapahtuneesta "voimattomasta kapinasta," joka on myös joissain käännöksissä ilmaistu sanoin "impotentti kapina." Taistelusta kerrotaan ulkoisessa muodossa, mutta lopussa paljastuu, että kyse perimmältään on kuitenkin ihmisen sisäisestä taistelusta, sillä Osiriksesta todetaan: "Hän on tuhonnut vihollisensa, jokaisen pahan asian, joka on ollut hänessä." Taulu päättyy merkittäviin sanoihin: "Tämä luku on kertonut siitä, miten vainaja voi edetä päivän kanssa, puhdistautuneena kuoleman jälkeen ja kuinka hän saattaa ottaa minkä tahansa muodon, jonka hänen sydämensä sanelee. Kun tämä luku on luettu vainajalle hän osaa tulla takaisin maahan, välttää jokaisen tulen, eikä mikään valheellinen asia voi viedä häntä harhaan ikuisuudessa. Näin on aina ja ikuisesti." 34 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

XV TAULU Viidennessätoista taulussa on oikealla ylhäällä kuva, jossa on pappi, joka on sauvanaan koskettamassa tai lyömässä istuma-asennossa olevaa Ani' a otsaan. Tämä kuvaa ns. suun avaamisen rituaalia. Taulussa on myös neljä muuta kuvaa seisoma-asennossa olevasta Ani' sta sekä yksi kuva, jossa Ani ja Anubis-jumala näyttävät keskustelevan. Heidän välissään on alttari. Teksti sisältää kuusi lyhyttä lukua, joista ensimmäinen on nimeltään 'Luku Osiriksen, kirjuri Ani'n suun avaamisesta.' Se sisältää ajatuksen, että vainaja on nyt todenteolla heräämässä ja saamassa puhekykyään takaisin: "Suokoon Ptah suuni aukeavan, kaupunkini jumalan löysentävän käärinliinoja, myös niitä liinoja, jotka ovat suuni päällä." Toinen luku kertoo loitsujen tuomisesta Osiris Ani'lle. Siinä kerrotaan vainajan saavan nyt haltuunsa loitsut kaikista mahdollisista asioista. Melkein riemukkaalta kuulostaa tekstin sävy, kun se kertoo: "Katso, loitsu annetaan minulle, mitä se koskeekaan, nopeammin kuin vinttikoira, joutuisammin kuin valo. Varjoa nopeammin." Kolmas luku kertoo sydämen antamisesta Osiris Ani'lle alhaisissa maailmoissa. Egyptiläisessä mytologiassa sydän omaa usein itsenäisen tahdon, eikä se ole aina omistajansa hallittavissa. Tässä luvussa Ani kuitenkin ylpeänä kertoo, että: "Minä tunnen sydämeni, olen saavuttanut vallan sydämeeni. Olen saavuttanut vallan käsiini ja jalkoihini, minulla on voima tehdä kaikkea, mitä kaksoisolentoni (Ka) haluaa." Luku päättyy ajatukseen, että vainaja voisi astua sydämensä kanssa uudestaan maailmaan. Johdanto-35

Neljännessä luvussa rukoillaan, ettei Ani'n sydäntä vietäisi häneltä alhaisissa maailmoissa. VIides luku on vain muutaman rivin mittainen toivomus siitä, ettei ihmisen sielua vietäisi häneltä pois. Kuudes luku liittyy kuvaan, joka on taulun oikeassa reunassa. Siinä Ani seisoo neljän jumalan edessä, heidän välissään on pyhä pillerinpyörittäjä. Se merkitsee kasvamista ja olemassaoloon tulemista, inkarnoitumista. 'Luku hengityksen antamisesta alhaisissa maailmoissa' päättyy sanoihin: "Tervehdys sinulle, joka teet ravinnolla maailman mielyttäväksi ja asustat sinisessä taivaassa, katso vauvaa kehdossaan, kun se saapuu luoksesi." XVITAULU Tämän taulun yläreunassa on seitsemän pientä kuvaa. Ensimmäisessä vasemmalla on Ani ja Tutu vesialtaan äärellä juomassa vettä. Seuraavassa kuvassa kolme jumalatarta kaatavat vettä polvillaan olevan Ani' n käsille. Nämä liittyvät kahteen taulun kahdeksasta lyhyestä luvusta, jotka viittavat "vallan saamiseen alhaisen maailman vesiin." Luvuissa puhutaan mm. veneestä jolla purjehditaan jumalaisten olentojen temppeliin. Veneen nimi on "sielujen kokoonkutsuja." Seuraavassa kuvassa Ani istuu pöydän ääressä, jolla on leipää ja ruokoa. Ani'lla on pitkä kävelykeppi, joka aina viittasi korkeaan asemaan yhteiskunnassa. Seuraavassa kuvassa on Ani'n muumio pystyasennossa ja sen edessä seisoo Anubis, jonka tehtävänä on huolehtia ruumiin säilymisestä. Anubis'ta ei ole mainittu tekstissä, mutta ilmeisesti tällä viitataan myös tuonpuoleiseen ruumiiseen, sillä tekstissä on 'Luku siitä, ettei kuolisi toista kertaa alhaisissa 36 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

maailmoissa.' Se henkii jälleen vahvaa uskoa ylösnousemukseen: "Minun pihapaikkani on paljastunut. Valo on loistanut pimeyteen. Horuksen silmät ovat määränneet minun saapumiseni olemassaoloon." Anubiksen takana on portti, jonka vasemmalla puolella on haikara ja oikealla puolella on ihmispäinen lintu, joka kuvaa Ani'n Ba'ta eli sielua. Seuraavassa kuvassa on Ani poistumassa mestauspaikan luota. Siihen liittyy 'Luku siitä, ettei joutuisi mestauspölkylle.' Tämän jälkeen tulee kuva, jossa Ani kohtaa kolme jumaluutta, joilla kaikilla on ankh-risti kädessään. Kuvalla ei näytä olevan suoraa yhteyttä tekstiin. Viimeisessä kuvassa on Ani ja hänen edessään pieni vene, jossa istuu taaksepäin katsova olento. Olennon nimi on Mahaf ja sen on tulkittu merkitsevän joko "Hän, joka katsoo itsensä taakse" tai "Peräsin on hänen takanaan." Eräänlainen tuonelan lautturi, joka mahdollisesti viittaa jo mainittuun "sielujen kokoonkutsujaan." XVII TAULU Seitsemännessätoista taulussa on kolme pientä kuvaa, joiden viesti näyttää melko selvältä. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla makaa Ani'n muumio, sen yläpuolella on ihmispäinen lintuhahmo siivet levitettyinä, Ani'n Ba, joka kuvaa sielun poistumista kuolleesta ruumiista. Toisessa kuvassa sama lintuhahmo seisoo portin tai sisäänkäynnin edessä. Kolmas kuva esittää portin toiselta puolelta, lintu lentää nyt portista ulos. Vasemmalla puolella seisoo Ani ja oikealla Tutu. Teksti sisältää viisi lukua, joista ensimmäinen on 'Luku siitä, ettei ihmistä päästetä menemään itään alhaisissa maailmoissa.' Luvun viesti kiteytyy sanoi- Johdanto-37

hin: ':Antakaa minun kulkea tieni loppuun, älköön minua vietäkö itään, paholaisten juhliin, jotka ovat vihollisiani, älköön tehtäkö julmia ammottavia haavoja." Toinen luku kertoo siitä, ettei 'ihmisen päätä irrottettaisi hänestä alhaisissa maailmoissa.' Se päättyy sanoihin: "Olen liittänyt luuni yhteen, olen tehnyt itsestäni kokonaisen ja virhettömän; olen tullut uudestaan nuoreksi, olen Osiris ikuisuuden herra." 'Luku sielun liittämisestä sen ruumiiseen' kertoo ensin kuin kadotetusta sielusta ja sen etsinnästä. Sen jälkeen rukoiliaan jumalia, jotka liittävät sielut pyhitettyihin kehoihin ja lopuksi: "Suokaa hänen katsovan kehoaan, levätköön pyhitetyssä kuoressaan, älköön koskaan hänen ruumiinsa turmeltuko." Neljäs luku on vain lyhyt ylistyslaulu siitä, ettei ihmisen sielu tulisi vangituksi alhaisissa maailmoissa. VIimeinen luku jatkuu seuraavaan tauluun ja on nimeltään 'Luku haudan avaamisesta varjojen sielulle, etenemisestä päivän kanssa ja voiman saavuttamisesta jalkoihin.' Se alkaa sanoilla: "Vankeuden huone on avattu, se, mikä oli suljettu on avattu." Myöhemmin todetaan, että "sielujen tie on avattu minun sielulleni." XVIII TAULU Edellinen luku jatkuu tässä taulussa. Kaikki taulun seitsemän lukua ovat 'aurinkohymnejä,' eräänlaista selviytymisoppia, niin tässä kuin tuonpuoleisessakin maailmassa. Kauniissa lauluissa todetaan mm.: "Ja katso Osiris, Osiris Ani voi edetä päivän kanssa ja toteuttaa tahtonsa elävien joukossa." Teksti päättyy sanoihin: "Annettakoon minulle, Osiris Ani'lle sitä, mikä säilyy ikuisesti ilman turmellusta." Papyruksen yläosassa on viisi kuvaa, joissa Ani on 38 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

esitetty erilaisissa palvontamenoissa, tappamassa käärmettä, palvomassa Ra'n aurinkovenettä jne. XIXTAULU Tämä taulu sisältää kaksi kaunista ylistyshymniä Ra'lle ja on kuvitukseltaan loistelias. Siinä on kaksi suurikokoista kuvaa, joista toinen on taulun vasemmassa laidassa ja toinen oikeassa. Vasemmalla ovat kuvattuina Ani ja Tutu. Heidän yläpuolellaan on esittelyt: "Talon valtiatar, Amun'in laulajatar Tutu." sekä "Osiris, todellinen kuninkaallinen kirjuri, jota kuningas rakastaa. Kaikkien jumalien pyhien uhrilahjojen kirjuri, voittoisa Ani." Kuva on jokseenkin sama kuin ensimmäisessä taulussa, mutta se on suurempi ja siitä puuttuu alttari. Oikeassa laidassa ovat kuvattuina suuressa koossa eräänlaisen kappelin sisällä Osiris ja Isis. Heidän kasvonsa ovat suunnattuina kohti Ani' a ja Tutu' a. Yläpuolella olevassa tekstissä ei mainita Osirista pelkästään jumalana, vaan myös "ylemmän ja alemman Egyptin kuninkaana." XX TAULU Tässä taulussa ei ole lainkaan kuvitusta. Siinä alkaa 'Ylistyshymni Ra'lle hänen kohotessaan itäiselle taivaalle,' joka jatkuu seuraavassa taulussa. Teksti on ylevää ja kaunista: "Suo, että voittoisan Osiriksen sielu voisi tulla kanssasi esiin taivaasta, jatkaa matkaansa päiväveneessä, tulla satamaan yöveneessä. Suo hänen halkovan polkunsa koskaan lepäämättömien tähtien joukkoon taivaissa." Johdanto-39

XXITAULU Taulussa on vain yksi pieni kuva papyruksen yläreunassa. Siinä Ani on aurinkoveneessä palvomassa Ra'ta. Edellisessä taulussa alkanut ylistyshymni päättyy ja alkaa 'Luku vahvaksi tekemisestä suurten jumalten seurassa.' Tämä aurinkohymni jatkuu seuraavaan tauluun. XXII TAULU Edellisessä taulussa alkanut luku päättyy kuvaukseen veneestä, jolle hymni on esitettävä. Siitä on kuva papyruksen yläreunassa ja sen alapuolella on veneen tarkat valmistusohjeet Tämä tehdään, jotta vainaja tulisi täydelliseksi voimassa ja pääsisi matkaamaan Ra'n aurinkoveneessä. Taulussa on myös toinen luku, nimeltään 'Ylistyshymni Ra'lle kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin hän purjehtii veneellään.' Siinä kerrotaan, että "Osiris Ani tuhoaa jokaisen vihamielisen paholaisen, miehen tai naisen, kulkiessaan läpi taivaan, näyttätyessään maanpäällä, ilmestyessään vesiin tai kulkiessaan tähtien jumalien editse." Myös tämän luvun lopussa on tarkka kuvaus rituaalista, joka on tehtävä, koska " se sallii kuolleen ihmisen menevän Ra' n kanssa mihin tahansa hän purjehtiikaan... " Tämä on tehtävä hautajaisten Guhlien) kuudentena päivänä. Tekstin yläpuolella on kuva aurinkoveneestä, joka on hieman suurempi kuin edellinen. XXIII JA XXIV TAULU Näiden taulujen teksti on sama kuin XIII ja XIV taulun, lukuunottamatta yhtä lukua XXIV:ssä taulussa, joka on nimeltään 'Luku menemisestä Osiriksen jumalankaltaisten hallitsijoiden luokse.' Pa- 40 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

pyruksen yläreunaa kehystää kuva-aihe, jossa on ensimmäiseksi kuva Ani'sta kasvot oikealle. Hänen edessään on kasvot vasempaan suuntaan kolmekymmentäkaksi jumaluutta peräkkäin. Tästä jumalten seurasta todetaan, että "... kirjuri Ani' n ruoka, leipä ja olut on tehty heidän suitansa varten." XXV JA XXVI TAULU XXV:ssä taulussa on kolme pientä kuvaa. Niistä ensimmäisessä on pääskynen. Kahdessa muussa on haukka, joista toinen on kultainen. Taulusssa on kaksi lukua ja kolmas, joka jatkuu XXVII:een tauluun. Välissa oleva 26. taulu on vailla kuvitusta. Aluksi ilmoitetaan, että "T ässä alkavat luvut muodonmuutoksista." Ensimmäinen on lyhyt ja se kertoo pääskyseksi muuntumisesta. Toinen luku on myöskin lyhyt ja kertoo muuntumisesta kultaiseksi haukaksi. Se päättyy sanoihin: "Voinko minä, itsekseni, saada vallan pääni vartijaan." 'Luku muuntumisesta pyhäksi haukaksi' on yksi kirjan mielenkiintoisimpia. Siinä vainaja laulaa kaikessa voimantunnossaan, saavuttettuaan ensin tarpeellisen tiedon ja taidon. On kuin hänestä olisi tullut jumalan valtakunnan täysivaltainen kansalainen esittäessään seuraavaa: "Olen avannut taivaanvartijoiden polut, polut maailman vartijoiden. He eivät ole ajaneet minua pois. Olen kohottanut kasvosi, oi ikuisuuden herra." Johdanto-41

XXVII TAULU Tässä taulussa on ensimmäisenä vasemmalla hauska kuva käärmeestä, joka kävelee ihmisen jaloilla. Se liittyy lyhyeen lukuun 'muuntumisesta Setakäärmeeksi.' Toisessa kuvassa on alttarin päälle asetettu krokotiili. Se liittyy vain muutaman lauseen lukuun 'muuntumisesta krokotiiliksi.' Kolmannessa kuvassa on muodostajajumala Ptah ja siihen liittyy 'luku muuntumisesta Ptah'ksi.' Luvun lopussa on viittaus em. jumalan seksuaaliseen voimaan: "... sillä olen heidän härkänsä. Tulen vahvaksi hetkestä hetkeen, kupeeni on tehty vahvoiksi miljoonaksi vuodeksi." Lopuksi on 'Luku muuntumisesta kilpikonnaksi.' XXVIII TAULU Taulun vasemassa yläkulmassa on pieni kuva haikarasta. Siihen liittyy kaunis laulu sielusta, joka on tehnyt pesänsä taivaan kaukaisiin osiin. Sen nimi on 'Luku muuntumisesta haikaraksi.' Seuraavana on lyhyt runo 'lootukseksi muuntumisesta,' minkä yläpuolella on kuva lootus-kukasta, jonka keskeltä nousee vainajan kasvot. Kolmannessa kuvassa on itse Ra istuma-asenossa, auringon kehrä päänsä päällä. Se liittyy lukuun muuntumisesta jumalaksi, "joka toi valon pimeyteen." Valoa ja kirkkautta korostava laulu kertoo: "Kuukaudet ovat smaragdia ja kristallia, kotipaikkani on safiiri-laaksoissa. Olen valtiatar, joka toi valon pimeyteen ja katso, se on valaistunut ja kirkastunut. Olen valaissut pimeyden ja poistanut tuhoajat, tehnyt tottelevaisiksi hämärän asukkaat, nostanut heidät, jotka ovat uponneet ja kätkeneet kasvonsa." 42 - Egyptiläinen kuolleiden kirja

XXIXTAULU Taulun vasemmassa yläkulmassa on pieni kuva, jossa Tutu ja Ani ovat kädet kohotettuina istuvan Thoth-jumalan edessä. Teksti sisältää vain yhden luvun siitä, ettei "kuolisi toista kertaa." Se sisältää valitusta pahoista jumalista, jotka tuovat sekaannuksen vuosia. Jatkossa on kuvausta tuonpuoleisen ankeista maailmoista, joihin joutuu jos kuolee toisen kerran: "Siellä ei voi elää hiljaisella sydämellä, ei tyydyttää rakkaudenkaipuutaan. Antakaa minulle loistavien mielentila, jotta saisin vettä ja ilmaa, tyydyttää rakkaudenkaipuuni siellä, suokaa sydämen hiljaisuuden antavan leipää ja olutta." XXXTAULU Taulussa on kaksi upeaa kuvaa, jotka ovat melkein samat kuin taulussa XIX. Vasemmassa reunassa ovat Ani ja Tutu suorittamassa palvontaa alttarin edessä. Oikeassa reunassa on iso kuva Osiriksesta ja Isiksestä. Teksti sisältää yhden luvun, joka on nimeltään 'Luku astumisesta oikeuden ja totuuden kaksoissaliin. Ylistyshymni Osirikselle, jumalan valtakunnan asukkaalle.' Alussa vainaja esittelee tietämystään salaisista asioista ja luettelee kaiken sen, minkä läpi hän on joutunut kulkemaan tullakseen oikeuden ja totuuden kaksoissalin portille. Lopuksi Anubis kuulustelee häneltä tunnussanat Koska vainaja tuntee ne, Anubis kehoiltaa häntä jatkamaan matkaansa. XXXI JA XXXII TAULU Nämä taulut sisältävät 42 negatiivista tunnustusta, jotka lausutaan oikeuden ja totuuden kaksoissalissa. Tauluissa on esitetty hyvin pienessä koossa Johdanto-43

kaikki ne jumaluudet, joille tunnustukset tehdään. Tunnustukset ovat sellaisessa muodossa, että ensin tervehditään jumala ja sen jälkeen lausutaan tunnustus, esim. "Tervehdys Verenimijä, joka tulet teurastuspölkyltä, en ole käyttäytynyt kavalasti." XXXIII TAULU Taulun oikeassa reunassa on kuvaus koristeiden kiinnittämisestä vainajaan sekä rituaalista, jonka avulla vainaja voi elää hyvää elämää tuonpuoleisessa niin, ettei häntä käännytetä miltään ovelta. Taulu on jaettu viiteentoista ruutuun, joista kolmessatoista on kuvan lisäksi lyhyt teksti, kahdessa ruudussa on pelkkä kuva. Tässä on kysymyksessä lähinnä haudan varustaminen oikealla tavalla. Teksteissä eri jumaluudet selittävät sitä suojelusta, mitä he vainajalle antavat. XXXIVTAULU Taulun vasemmassa laidassa on jälleen kuvattuna Ani ja Tutu suorittamassa uhreja. Kuvan ympärillä on kirjoitettuna eräs niistä suosituista luvuista, jotka on liitetty lähes jokaiseen tunnettuun kuolleiden kirjaan. Otsikko kuuluu kokonaisuudessaan: "Tässä alkavat luvut etenemisestä päivän kanssa. Menemisestä sisään ja tulemisesta ulos alhaisissa maailmoissa, elämisestä rauhassa raikkaitten tuulien kaupungissa." Monet egyptologit ovat sitä mieltä, että tässä voidaan katsoa vainajan turvallisesti läpikäyneen kaikki kuoleman jälkeiset koitokset ja, että hän on nyt loistava puhdas olento, "siunattu sielu." Teksti päättyykin jännittävästi: "Mitä haluaisit tehdä, kysyi jumala."