Rauman Kukkaisrahaston historiikki 1934-2014

Rauman Kukkaisrahaston historiikki 1934-2014

RAUMAN KUKKAISRAHASTON 80 VUOTTA Rauman Kukkaisrahaston historiikki 1934-2014

Toimituskunta: Marja Helamaa, teksti Aila Salo, teksti ja visuaalinen ilme Raili Tevä, teksti Rauman Offsetpaino Oy, Riitta Porkka Taitto, typografia, painatus ja viimeistys Rauma 2014 ISBN 978-952-93-4166-5

Rauman Kukkaisrahasto ry Raumalta on aina löytynyt pontevia naisia, jotka ovat olleet valmiina auttamaan avun tarpeessa olevia lähimmäisiään. Ovatpa he perustaneet yhdistyksiäkin tällaiseen työhön. Rauman Kukkaisrahasto on yksi näistä yhdistyksistä. Aiemmin Kukkaisrahaston avustustyö kohdistettiin yhteiskunnan ns. kainojen köyhien auttamiseen, mutta sittemmin ovat sosiaali- ja diakoniatyö huolehtineet siitä puolesta. Kukkaisrahasto on puolestaan muistanut Palvelukoti Kokkilaa (aikaisempi nimi Vanhainkoti Kokkila) ja sen asukkaita erilaisilla lahjoituksilla ja jokavuotisilla ohjelma- ja kahvihetkillä. Nyt on kuitenkin yhdistyksessämmekin muutoksen aika. Joukkomme ikääntyy eikä nykyajan nuoremmilla ihmisillä ole ehkä kiinnostusta juuri tämän tyyppiseen avustustyöhön. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vähitellen huvennut ja jäsenten keski-ikä tullut korkeaksi. Suuria myyjäisiä ei enää pystytty järjestämään. Niinpä yhdistyksen virallinen toiminta katsottiin parhaaksi lopettaa. Meillä on kuitenkin mukavaa yhdessä, joten olemme päättäneet jatkaa tapaamisiamme kuten ennenkin, mutta nyt siis ilman virallisia yhdistyslain velvoitteita. Näin meillä elää kahdeksankymmentävuotias Kukkaisrahasto mielissä ja muistoissamme edelleen, vaikka teimmekin yhdistyksemme lopettamispäätöksen haikein mielin ja suru sydämessä. Sirpa Kaskelo

Kiitos Rauman Kukkaisrahastolle Palvelukoti Kokkila on saanut vuosien saatossa nauttia Rauman Kukkaisrahaston anteliaasta tuesta. Varsinkin toiminnan alkuaikoina tuki on ollut äärimmäisen tärkeää niukkojen toimintaedellytysten vuoksi. Kokkila on saanut Kukkaisrahastolta huomattavaa apua niin arkisten askareiden pyörittämiseen kuin vanhusten hyvinvointiin ja virkistystoimintaan. Olemme useasti Kokkilan piirissä hämmästelleet, miten pieni seuranne on pystynyt niin mittaviin ja arvokkaisiin lahjoituksiin. Tuki ei ole ollut yksinomaan aineellista, vaan myös henkinen tuki on ollut huomattavana apuna. Kukkaisrahasto ja Kokkila ovat kulkeneet käsi kädessä välillä kovin kivistäkin polkua. Palvelukoti Kokkila on kiitollinen saamastaan tuesta. Kukkaisrahasto tulee aina säilymään olennaisena osana Kokkilan historiaa. Juhani Suoramaa Palvelukoti Kokkila ry, puheenjohtaja

RAUMAN KUKKAISRAHASTON 80 VUOTTA Rauman Kukkaisrahaston perustava kokous pidettiin 23.2.1934 rouva Hanna Alhon kotona. Hannan puoliso August Alho toimi tuolloin Rauman Seminaarin rehtorina. Muut perustamiskokouksen osanottajat olivat: Toini Lopmeri(vas.) sekä perustajajäsenet Lisa Alho ja Elin Mickelsson Lisa Alho kaupunginlääkärin vaimo Linnea Hansson pankinjohtajan vaimo Hilma Helenius rovasti Kaarle Heleniuksen vaimo Hanna Kumlander kauppias J.V. Kumlanderin vaimo Helga Långfors Elin Michelsson Ilta Nordlund Astrid Sahlstein Thyra Söderlund säästöpankkitarkastaja Aarne Långforsin vaimo kauppias Otto Michelssonin vaimo diplomi-insinööri Carl Nordlundin vaimo hovioikeuden asessori Georg Sahlsteinin vaimo kanslisti, liikemies Oscar Söderlundin vaimo Ajalle tyypillisesti yhdistyksen perustajajäsenet olivat kotirouvia, yhteiskunnallisesti vaikuttavissa asemissa olevien miesten puolisoita. Ainoastaan Thyra Söderlund oli virkanainen, ja Hanna Kumlander osallistui todennäköisesti perheen kaupan hoitoon, sillä jäätyään leskeksi hän jatkoi yksin liikkeen toimintaa. Anekdootti alkuajoilta kertoo, että kun Rauman Mieslaulajat harjoittelivat seminaarilla tiistaisin, vaimot kokoontuivat tiloissa samaan aikaan miehiään odotellen. Tuolloin heräsi ajatus yhdistyksen perustamisesta naisille, ja kerrotaan että tieto asiasta lähetettiin kuoron harjoituksiin siten että viesti oli sidottuna sukkanauhalla. Oli miten oli, jo pidemmän aikaa oli naisten piirissä kannettu huolta yhteiskunnan vähäosaisten tilanteesta. Yhdistyksen avulla haluttiin omalta osaltaan tehdä jotain toisten hyväksi. Kukkaisrahaston tarkoituksena oli vuonna 1934 hyväksyttyjen sääntöjen mukaan lievittää hiljaista hätää Raumalla jakamalla avustuksia niin kutsutuille kainoille köyhille jouluksi ja muulloinkin, kun tarvis on, sekä myöhemmin, kun Raumalla olisi vanhojen yksinäisten naisten koti, avustaa tämän ylläpidossa. Säännöt uudistettiin vuonna 1967 ja uudelleen vuonna 2003. Muutokset olivat lähinnä teknisiä tai termien ajanmukaistamista. Yhdistyksen toiminnan päämäärä on säilynyt samana: Jakaa rahaa ja muuta apua yksinäisille, puutteessa oleville vanhuksille ja tukea Vanhainkoti Kokkilan toimintaa.

ALKUAIKOJEN TOIMINTAA Alusta alkaen yhdistys on kokoontunut tiistai-iltapäivisin pääasiassa jäsenten kodeissa. Puhuttiin neulomaseurasta, eli kokouksissa tehtiin käsitöitä ja seurusteltiin kahvikupin ääressä. Aluksi yhdistyksen varat tulivat pelkästään jäsenmaksuista, kahvikassasta ja omassa keskuudessa pidettyjen arpajaisten tuotosta. Kokouksen emäntä lahjoitti arpavoitot, mikä tapa oli voimassa koko toiminnan ajan. Perustamista seuraavana vuonna saatiin jo tuloja muistoadressien myynnistä ja voitiin antaa ensimmäiset avustukset. Ne olivat yleensä vaatimattomia rahasummia tai tarpeellisia tavaroita, kuten radio vanhukselle, kenkiä koululaisille, ruokapaketteja perheille jouluna, ja joskus toimitettiin jopa halkokuormia. Kovin paljon kirjallista tietoa ei ole löytynyt kahden ensimmäisen vuosikymmenen toiminnasta. Käsitöiden lisäksi harrastettiin kokoontumisissa myös yhteislaulua. Vuonna 1949 julkaistiin Kukkaisrahaston oma pieni lauluvihkonen, johon jokainen yhdistyksen jäsen oli voinut ehdottaa jonkin lempilaulunsa. Yhdistyksen omaksi lauluksi vakiintui jo varhain Maa on niin kaunis. Tätä laulua on aina laulettu tai soitettu poisnukkuneen jäsenen arkun äärellä yhdistyksen jäsenten jättäessä viimeistä tervehdystään. Lauluvihkon vapaalle sivulle on jäänyt muistoksi jäsenten omakätiset nimikirjoitukset.

Kun Kukkaisrahasto täytti kaksikymmentä vuotta vuonna 1954, kokoonnuttiin yhteiskuvaan Kuvassa vasemmalta Zaida Caselius, Kaisa Mikkelä, Elna Ruotsila, Astrid Sahlstein, Kaisa Nuotio,Toini Lopmeri, Lisa Alho. Aira Maijala, Elin Michelsson, Elsa Selänne, Linda Jussila, Irja Waltari, Katri Kavaste, Rauha Hollming, Kerttu Elonen, Maila Artila, Sirkka Vuorento, Hilkka Harjula, Aila Salo. Alkuvuosina suunniteltiin innokkaasti vanhainkodin perustamista Raumalle, aluksi nimenomaan naisille. Tuolloin luotiin myös pohja Rauman Kukkaisrahaston ja Vanhainkoti Kokkilan väliselle tiiviille yhteistyölle. Ruustinna Hilma Helenius oli yhdessä rouva Elin Michelssonin kanssa vedonnut voimakkaasti neulomaseuran kokouksissa vanhainkodin perustamisen puolesta. Aloite johti Rauman Vanhainkotiyhdistyksen perustamiseen 5.4.1937. Sota kuitenkin sotki suunnitelmia. Vanhainkotiyhdistys toimi silti kaiken aikaa ja kartutti varoja. Tässä työssä oli myös Kukkaisrahasto mukana. Vuonna 1954 yhdistys sai Rauman Kukkaisrahastolta neiti Anna Bartramin vanhainkotia varten lahjoittamat testamenttivarat 500 000 markkaa. Neiti Tilta Kokki, joka oli ylläpitänyt yksityistä synnytyslaitosta omistamassaan talossa Kulmalankadulla, päätti lahjoittaa talonsa ja tonttinsa vanhainkotiyhdistykselle. Tämä testamentti sekä monet muut lahjoitukset ja testamentit vauhdittivat vanhainkotihanketta. Kun Vanhainkotiyhdistyksen perustamisesta oli kulunut 18 vuotta, aloitti Kulmalankadulla toimintansa kätilö Tilta Kokin mukaan nimensä saanut Vanhainkoti Kokkila.

VAROJA HANKITTIIN MONIN TAVOIN Joulumyyjäiset Rauman yhdistysten joulumyyjäiset käynnistyivät Kukkaisrahaston aloitteesta vuonna 1951. Myyjäiset olivat alkuun Rauman- linnassa, myöhemmin 1973 Sinisaaren koulun juhlasalissa (kuvassa) ja sittemmin Posellissa. Kun avuntarve kasvoi Kokkilan suunnitelmien alkaessa toteutua, oli Kukkaisrahaston keksittävä uusia keinoja kassansa kartuttamiseksi. Siten saivat vuonna 1951 alkunsa Hilkka Harjulan aloitteesta kuuluisat Joulumarkkinat eli monien eri hyväntekeväisyysyhdistysten yhteiset myyjäiset Raumanlinnan salissa. Irja Waltarin pojat tonttuina. Alkuaikoina myyjäisissä oli suorastaan perhejuhlan tuntua. Jäsenten lapset auttoivat tontuiksi pukeutuneina Punaisen Ristin kahvilassa kantamaan astioita. Vuonna 1973 myyjäiset pidettiin ensimmäisen kerran Sinisaaren Lyseon salissa ja myyjäispäivä vaihtui lauantaista sunnuntaiksi. Salia kutsuttiin myöhemmin Rauman Lyseon peruskoulun saliksi. Myöhemmin myyjäiset siirrettiin kulttuuritalo Poselliin. Yhteismyyjäisissä on mukana pitkälti toistakymmentä yhdistystä. Tunnelma ei tietenkään enää ole samanlainen kuin alkuaikoina, mutta edelleen myyjäiset ovat monelle yhdistykselle vuoden merkittävä päätös- ja varainhankintatapahtuma. Vuosien varrella myyjäisiin valmistettiin monenlaisia tuotteita ja kehiteltiin erilaisia projekteja. Käsityöt, ruokatavarat ja arvat ovat aina olleet taattuja myyntiartikkeleita. Talkoilla ommeltiin esiliinoja, yöpaitoja, mekkoja, työtakkeja, laudeliinoja, pannumyssyjä, pöytäliinoja ja vaikka mitä. Lisäksi usein askarreltiin jouluisia koristeita, kuten tonttuja, enkeleitä, ovikransseja ja kuusenkoristeita.

Alkuaikoina ruokatavaroilla oli hyvä menekki. Vuonna 1966 Aki Hollming valmisti myyjäisiin ruokia varten erityisen hyllyn. Vuonna 1978 päätettiin tiukentuneiden salmonellamääräysten johdosta luopua ruokatavaroiden myynnistä ja keskittyä käsitöihin ja arpajaisiin. Myöhempinä vuosina Aila Salo teki myyntiin tietokoneella kauniita joulukortteja. Jouluarpajaisten vetonaulana oli lähes alusta alkaen joulukinkku, joka oli päävoitto. Houkuttimeksi Aila Salo valmisti aidonnäköisen tekokinkun myyjäisrekvisiitaksi. Rauman Kukkaisrahasto oli sopinut Kivikylän Kotipalvaamon kanssa, että arpaijaisvoitto voidaan noutaa palvaamosta. Kinkun valmistaja ei muistanut koskaan laskuttaa. Kukkaisrahasto on saanut vastaanottaa toimintansa aikana lahjoituksia myös pankeilta, liikeyrityksiltä ja yksityisiltä. Kukkaisrahasto kiittää saamistaan lahjoituksista, joilla on tuettu Palvelukoti Kokkilaa. Aila Salo valmisti erittäin aidonnäköisen tekokinkun esittämään joulumyyjäisten arpajaisvoittona olevaa oikeaa joulukinkkua. Myyjäiset Sinisaaressa 1990-luvulla, myymässä Maija-Leena Ruoste, Seija Viljanen, Sirpa Kaskelo ja Heidi Nordberg.

Mollamaijoista Amis-nukkeihin Vuonna 1981 keksittiin valmistaa myyjäisiin myytäväksi 20 itse tehtyä mollanukkea, jotka puettiin kauniisiin vaatteisiin. Kaikki menivät kaupaksi. Lisätuloja saatiin adventtikalenterien myynnillä. Vuonna 1982 valmistettiin joulupukinkontteja, ja vuoden 1983 uutuus oli Rauman museota esittävä palapeli. Idea seurasi toistaan. Varsinainen kuningataridea oli vuonna 1987 Aila Salon esittämä ja Amis-nukkeprojektina myöhemmin tunnettu hanke. Se toteutettiin yhdessä Rauman ammattikoulun ompelulinjan tyttöjen kanssa. Hankkeen tarkoituksena oli saada rahallisen tuoton ohella lapset ja nuoret innostumaan ompelusta ja opiskelijat kiinnostumaan pukusuunnittelusta. Aila Salo oli huolestunut siitä, ettei ammattioppilaitoksen vaatetuslinjoille ollut tarpeeksi hakijoita. Hänen mielestään tuntui kummalta, että nuoret opiskeluikäiset tytöt eivät olisi kiinnostuneita vaatteista. Keväällä käynnistynyt hanke tuotti jo jouluksi 1987 nukelle suunnitellun malli- ja kaavakirjan nimeltään Amis. Siihen oli koottu oppilaiden töistä lukuisia asukokonaisuuksia aina mallisuunnittelusta ja kaavoista työselostuksiin asti. Opiskelijoiden piirroksista koottiin työkirjat ohjeineen, jotka painettiin ja myytiin yhdessä nukkien kanssa aluksi myyjäisissä ja myös joissakin tekstiililiikkeissä. Puolimetrisiä nukkeja tilattiin yhteensä 500 kappaletta. Ensimmäisenä myyntipäivänä myytiin Irja Waltarin puheenjohtajakaudella Kukkaisrahaston ja Rauman ammattikoulun yhteishankkeena syntyi nukenvaatteiden malli- ja kaavakirja Amis, johon oli koottu oppilaiden töistä asuja mallisuunnitelmineen ja kaavoineen. sata nukkea pienessä hetkessä. Yhdistyksen jäsenet ompelivat myytäville nukeille vaatteet tai vähintäänkin alushameen. Ammattikoulun opettajat ja muutamat oppilaat järjestivät yhdessä ompelukonekauppiaiden kanssa muutamana vuonna nuken hankkineille lapsille ompelukurssin joululomaksi. Kukkaistytöt olivat hankkeen taustahahmoina ja huolehtivat välipalatarjoilusta. Kurssit saivat hyvää palautetta yleisöltä. Joskus nukkeja myytiin myös

Pitsiviikon aikana torilla, mutta myynti ei ollut merkittävää. Sen sijaan nukkearvat kävivät hyvin kaupaksi. Nukkeja riitti myytäväksi monissa myyjäisissä. Projektista ylijääneitä nukkeja oli useana vuonna joulumyyjäisten arpavoittona Maija-Leena Ruosteen kauniisti vaatettamana. Auli Hällfors, vaatetuslinjan opettaja muistaa, että Aila Salo kääntyi Rauman ammattioppilaitoksen puoleen Amis-neitinukke kainalossaan ehdottaen yhteisprojektia, jossa oppilaat suunnittelisivat nukelle vaatteita. - Ajatuksena oli, että tuloksista koottaisiin kirjanen, jossa olisi vaatteiden kaavat, ohjeet ja muotikuvat. Projektin rahoitus järjestyisi Rauman Kukkaisrahaston kanssa, joka myös hankkisi nuket ja järjestäisi markkinoinnin. - Yhteistyöprojekti aloitettiin keväällä 1987, ja saman vuoden jouluksi ilmestyi ensimmäinen mallikirja. Nukke muotikuvastoineen sai hyvän vastaanoton. Työtä jatkettiin ja jouluksi 1988 saatiin toinen kirja valmiiksi. - Kirjan pohjalta järjestettiin lapsille nukenvaatteiden ompelukursseja. Niitä vetivät ammattioppilaitoksen oppilaat joululomallaan. Lapset olivat innostuneita oppimaan ompelutaitoja, joten kursseja päätettiin järjestää jatkossakin, Auli Hällfors kertoo. Projektin hienoksi lopuksi Kukkaisrahaston edustajat matkasivat yhdessä opiskelijoiden kanssa Tampereelle nukkemuseoon. Opiskelijat olivat valmistaneet viimeisen muotilehtensä malliston nukeille, ja ammattikoulun pojat olivat tehneet vaatetelineen ja pienet vaatepuut asuille. Nuorten työn tulokset luovutettiin Haiharan Nukkemuseoon, jossa ne otettiin ilolla vastaan. Projektissa toteutui hienolla tavalla yhteistyö nuorten ja yhdistyksen jäsenten kesken Kokkilan hyväksi. Hanke on ollut kokonaisuudessaan yhdistykselle kaikkein tuottavin. Se tuotti yhteensä kymmeniä tuhansia markkoja.

Yhteistyö nuorten ja yhdistyksen jäsenten kesken tuotti upeiden nukkien avulla yhdistykselle kymmeniä tuhansia markkoja, jotka käytettiin Kokkilan hyväksi.

Rauman kukkaisrahaston myyjäiset 1987. Amis-nuket olivat ensi kertaa tarjolla. Vasemmalta Elsi Beck-Lönnström, Aila Salo, Irja Waltari, Hilkka Andersson ja Heidi Nordberg. Kansallispukuiset nuket Vuonna 1992 oli vuorossa uusi nukkeprojekti. Tällä kerralla nuket puettiin aitoon Rauman kansallispukuun. Maija-Leena Ruoste ompeli museosta saatujen kaavojen mukaan nukeille hameen, liivin, puseron, esiliinan ja alushameen. Kaija Ranta ja Kaisa Helkelä neuloivat sukkia, ja Aila Salo valmisti taskut ja tykkimyssyt. Pitsiä nypläsivät Aila Salo ja Seija Viljanen sekä yhdistyksen ulkopuoliset ystävät Saara Lindgren ja Anja Räsänen. Kultaseppä Erkki Helkelä valmisti hopeasoljet. Arvokkaita nukkeja valmistettiin kaksikymmentä, ja niiden kappalehinta oli 600 markkaa. Puheenjohtaja Seija Viljanen ja kansallispukuinen nukke. Vuosi oli 1992.

Kortteja ja pääsiäismunia Korttejakin on teetetty. Vuonna 1997 otettiin Kokkilassa olevasta Vihtori Ylisen nyplääjää esittävästä taulusta jäljennös, josta teetettyä korttia myytiin yhdistyksen hyväksi. Kortteja on ollut myöhempinä toimintavuosina myös joulumyyjäisissä. Aila Salo on valmistanut tietokoneellaan monia kauniita joulukortteja, jotka ovat käyneet hyvin kaupaksi sekä omille jäsenille että myyjäisissä. Etenkin joulukortti vuonna 1999 oli erittäin suosittu. Sen aihe oli Ritva Alhon seinällä olleesta taulusta, joka esitti Rauman museota. Kuvaan oli tietokoneella lisätty torin juhlavalaistu joulukuusi. Pääsiäismunaprojekti vuonna 1994 yhdisti Kukkaisrahaston ja Posliinimaalarit keräämään rahaa erääseen afrikkalaiseen kylään, jossa kuivuus oli monena vuonna vienyt sadon, ja siemenistä oli puute. Maija-Leena Ruosteen tyttäreltä saatiin viisikymmentä ankan munaa, joista posliinimaalarit sekä Kukkaisrahaston jäsen Pirkko Riisla maalasivat toinen toistaan kauniimpia pääsiäismunia. Maalaustapahtuma järjestettiin Aarnkarissa. Kokoonkutsujina ja emäntinä olivat kukkaistytöt. Pääsiäismunat myytiin Riislan taloustavaraliikkeessä, ja ne menivät kaupaksi kaikki hetkessä. Tiedon avuntarpeesta toi Tuulikki Uusitalo esitelmöidessään yhdistykselle Afrikasta. Hän myös toimitti avun perille. Tämän projektin tuotolla kylä sai maissin siemeniä kahdeksi vuodeksi. Vuoden 1999 joulukortti oli suosittu. Aila Salo oli lisännyt Rauman museota esittävään kuvaan joulukuuset. Maalatuista ankanmunista tuli upeita pääsiäismunia, jotka myytiin Riislassa loppuun hetkessä. Avustus meni tällä kertaa Afrikkaan.

KOKKILA AVUSTUSTYÖN PÄÄKOHDE Kokkila vuonna 1992, jolloin vanhainkoti oli toiminut lähes 40 vuotta. Kukkaisrahasto oli avustanut vanhainkodin toimintaa alusta lähtien vuosittain. Koska kolmelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä ei ole löytynyt pöytäkirjoja, ei voida tarkemmin eritellä tuon aikakauden avustuksia. Perimätiedon mukaan kyse oli, kuten alussa mainittiin, pienehköistä rahasummista sekä ruoka- ja vaateavusta. Unohtaa ei tosin sovi sitä, että henkilökohtaiset tervehdyskäynnit yksinäisten avunsaajien luona ovat aina olleet osa toimintaa. Näiden vierailujen merkitys on voinut usein olla jopa suurempi kuin annetun avustuksen. Rahallisesti Kokkilan tukeminen on ollut yhdistyksen avustustoiminnan pääkohde. Toimintaansa aloittele- va vanhainkoti tarvitsi tietysti paljon kaikenlaista, kalustoa ja laitteita. Kukkaisrahasto oli alusta alkaen aktiivisesti mukana hankkimassa tarpeellista tavaraa. Rahalahjoituksia Paitsi Anna Bartramin testamenttivaroja lahjoitti yhdistys 30-vuotisjuhlansa kunniaksi Kokkilalle 1 000 markkaa ja vanhainkodin 10-vuotisjuhlassa 500 markkaa. Vuonna 1984 Kukkaisrahaston juhliessa 50-vuotista taivaltaan yhdistys lahjoitti omista varoistaan Kokkilalle

Viisikymmenvuotias Kukkaisrahasto lahjoitti 1984 Kokkilalle 13 000 markkaa ja Toini Oiwon kukkataulun. Tilaisuudessa olivat mm. Liisa Äijälä (vas.), Ritva Alho, Irja Waltari, Hilkka Andersson, taiteilija Toini Oiwo, vanhainkodin johtaja Sirpa Kaskelo ja kirkkoherra Kai Kiilunen. 10 000 markkaa ja 50-vuotisjuhlansa lahjarahoituksista kertyneet yli 3000 markkaa. Lisäksi lahjoitettiin Toini Oiwon maalaama kukkataulu. 60-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1994 lahjoitettiin samoin 10 000 markkaa. 70-luvulla on Kokkilaan hankittu mm. yli sata paria kahvikuppeja, laseja ja isoja tarjottimia, kaksi pakastinta, jääkaappi, silitysrauta ja pesukone. Berta Vuorteen muistorahaston tuotolla Kokkilaan hankittiin jalkalamppu ja kaksi kristallilampettia. 80-luvulla avustettiin huonekalujen korjauskustannuksissa, hankittiin siivouskärry ja vuonna 1983 lahjoitettiin 2 000 markkaa. Vuonna 1984 avustettiin myös Kaunialan sotavammasairaalaa 500 markalla. Kun Kokkilan uusi laajennusosa vuonna 1985 valmistui, oli apu taas tarpeen. Kukkaisrahasto lahjoitti vihkiäisissä 5 000 markkaa ja seuraavana vuonna 11 000 markkaa. Vuonna 1987 luovutettiin Kokkilaan 5 000 markkaa pölynimurin ja astioitten hankkimiseen. Seuraavana vuonna taloon ostettiin uudet virsikirjat ja koraalikirjat. Tuolloin Kokkila sai myös videon, joka puolestaan maksettiin Else Lönnström-Beckin muistorahaston tuotolla.

Vuosi 1989 oli välivuosi Kokkilan avustamisessa. Silloin puolestaan muistettiin Rauman ammattikoulun ompelulinjaa 250 markan stipendillä. Tämä oli kiitoksena Amis-nukkeprojektin parissa tehdystä työstä. 90-luvun alussa päällystettiin Kokkilan sohvakalusto, johon kului 9 385 markkaa. Lisäksi annettiin rahaa huonekaluihin 4 556 markkaa. Vuonna 1992 lahjoitettiin Kokkilaan televisio ja 5 000 markkaa, ja samoin vuonna 1994 annettiin 5 000 markkaa. Kukkaisrahasto on vuodesta toiseen maksanut Kokkilan televisioluvan. Samana vuonna osallistuttiin yhdessä muiden yhdistysten kanssa Rauman aluesairaalan saattohoitohuoneen sisustamiseen hankkimalla huoneeseen televisio. Keräyksen alullepanijana oli Satakunnan Syöpäyhdistys. Painopiste virkistykseen Kun tullaan lähemmäksi nykypäivää, on rahalahjoitusten ohessa alettu panostaa myös asukkaiden virkistystoimintaan. Tämä on tapahtunut järjestämällä keväällä jokin pieni retki tai muu tilaisuus. Vuonna 1995 lähdettiin tilausbussilla yhdessä kokkilalaisten kanssa meren rannalle ravintola Aarnkariin, ja siellä oli kahvitarjoilun lisäksi järjestetty ohjelmaa. Seuraavana keväänä tehtiin retki Taipalmaahan Pohjosen tilalle. Ohjelmassa oli musiikkia ja kahvittelua. Kokkilaan annettiin sinä vuonna 10 000 markkaa ohjattua liikuntaa varten. Vuonna 1997 yhdistys hankki Kokkilaan Rauha Hollmingin muistorahaston jäljellä olevalla 3 000 markalla lasimaalauksen. Sen oli tehnyt taiteilija Mirja Luukko, joka oli myös läsnä lasimaalauksen luovutustilaisuudessa 15. huhtikuuta, Rauha Hollmingin syntymäpäivänä. Myöhemmin keväällä Kokkilan väki vietiin retkelle Aarnkariin, jossa Kalevi Viljanen kertoi sanoin ja kuvin Nepalin-matkastaan. Rauman Vanhainkotiyhdistys vietti 60-vuotisjuhlaansa vuonna 1998, ja tuolloin Kukkaisrahasto lahjoitti juhlivalle yhdistykselle 10 000 markkaa. Juhlaan oli kutsuttu mukaan koko yhdistys. Virallisina edustajina ja onnittelijoina toimivat Heidi Nordberg, Sirpa Kaskelo ja Maija-Leena Ruoste. Samana keväänä järjestettiin Kokkilan väelle taas retki Aarnkariin, kuten myös seuraavana keväänä. Keväällä 2000 järjestettiin retken sijaan mukava, viihteellinen kahvituokio Kokkilan ruokasalissa. Näin huonokuntoisetkin asukkaat saattoivat osallistua tähän kevään virkistystapahtumaan. Kun yhä suurempi osa asukkaista tarvitsi apuvälineitä liikkumiseen, bussimatka saattoi olla liian hankala. Vielä vuonna 2001 tehtiin kuitenkin bussiretki Taipalmaahan. Sen jälkeen järjestettiin kahvihetkiä Kokkilassa yhteislauluineen ja musiikkiohjelmineen. Esiintyjinä näissä tilaisuuksissa ovat olleet mm. Ilkka Pohjanoksa, Jukka Tommila, Bruno Jokela ja Jouko Rajahalme. Myöhempinä vuosina mukaan on saatu myös nuorempia, kuten Suvi Laes, Pekka Alonen ja Esko Grundström. Yhteislaulutilaisuuksia on järjestetty pari kertaa ennen itsenäisyyspäivää

ja joulua, jolloin laulut liittyivät juhlaan. Keväällä on laulettu vanhoja tuttuja kevätlauluja kansakoulun laulukirjasta. Kukkaisrahasto on hankkinut tilaisuuksiin kahvituksen, ja aina on myös vie- ty taloon joko kesä- tai joulukukkia asukkaiden iloksi. Entisen painetun lauluvihkosen tilalle yhdistykselle hankittiin kansiot, joihin koottiin sopivia laulumonisteita. Rauman Kukkaisrahasto järjesti yhdistyksen 70-vuotisen toiminnan kunniaksi laulajaiset Kokkilan asukkaille vuonna 2004. Sirpa Kaskelo toi Kukkaisrahaston tervehdyksen. Kuva: Pekka Lehmuskallio/L-S. RETKIÄ, JUHLIA JA MUKAVAA YHDESSÄOLOA Myös Kukkaisrahaston jäsenet tarvitsivat virkistystä. Sitä tarjosivat jo yhteiset kokoontumiset. Myöhemmin tulivat ohjelmaan erilaiset lähiseutujen retket ja vielä myöhemmin matkattiin myös ulkomaille. Alusta alkaen yhdistys oli kokoontunut kerran viikossa tiistaisin jäsenten kodeissa tai joskus myös muualla. Kesällä pidettiin taukoa. Vuonna 2003 harvennettiin kokoontumiset joka toiseen viikkoon. Lisäksi kokoonnuttiin ennen joulumyyjäisiä monta kertaa erilaisiin talkoihin valmistamaan yhdessä käsitöitä ja leivonnaisia. Yhteisissä kokoontumisissa keskusteltiin vilkkaasti, ja välillä mukana saattoi olla joku vierailijakin kertomassa ajankohtaisesta tai muuten mielenkiintoisesta aiheesta. Käsitöitä ei juurikaan enää loppuvuosina tehty kuten alkuaikoina. Kotikokouksen sijasta saatettiin vaihteeksi vierailla vaikkapa taidenäyttelyssä tai jossakin liikkeessä. Lisäksi on tehty monenlaisia matkoja ja samalla kartutettu yhdistyksen kassaa. 1980-luku retkeilyjen vuosikymmen 80-luvulla innostuttiin tekemään kevättalvisin kävely- ja hiihtoretkiä Seija Viljasen ja Raija Sipilän mökeille, ja parina vuonna käytiin laskiaisretkellä Pyhämaassa Kaija Rannan huvilalla.

Toukokuussa vuonna 1980 tehtiin retki Laitilaan, jossa Vappu-Erika Koskisen opastuksella tutustuttiin kirkkoon ja kurssikeskukseen ja sen jälkeen vierailtiin Aila Salon kutsumana Uudessakaupungissa Salcompin tehtaalla. Myöhemmin toukokuussa tutustuttiin vielä Rauma-Repolan Johtolan taidekokoelmiin. Vuonna 1982 tehtiin taidenäyttelyretki Turkuun ja vierailtiin Ett Hem -museossa. Vuosi 1983 oli vilkas retkeilyvuosi. Aloitettiin laskiaisretkellä Pyhämaahan Rannan huvilalle. Sitten oli vuorossa bussimatka Helsinkiin ja matkalla poikettiin Espoossa sijaitsevaan Ekumeeniseen keskukseen. Lounasta nautittiin Kaisa-kodissa Espoossa. Helsingissä vierailtiin Ulmasilla ja tutustuttiin Dora Jungin muistonäyttelyyn. Kesäkuussa mentiin Leena Kvistin huvilalle Kustaviin ja käytiin myös Laura Peterzenillä sekä Kustavin Savipajassa tutustumiskäynnillä. 50-vuotisjuhlavuosi Vuosi 1984 oli Kukkaisrahaston 50-vuotisjuhlavuosi. Juhlapäivänä 23. helmikuuta kokoonnuttiin Vanhalle hautausmaalle ja vietiin kukkia edesmenneiden perustajajäsenten haudoille. Lisäksi laskettiin kukkia hiljattain kuolleiden jäsenten Rauha Hollmingin, Kirsti Hollmingin, Berta Vuorteen ja Hilkka Lipsasen haudoille. Varsinainen juhlakokous pidettiin vuosikokouksen yhteydessä Irja Waltarin kotona. Sen jälkeen nautittiin yhteinen lounas ravintola Filemonissa, ja lopuksi juhlaa jatkettiin Vanhalahden kartanossa Elvi Lipsasen vieraana. Juhlavuonna käytiin taidematkalla Helsingissä ja Riitta Niemen vieraana Porissa. Toukokuun lopulla vietettiin sateinen saunapäivä Ritva Alhon mökillä. Vuonna 1985 retkeiltiin Olkiluodon ydinvoimalaan ja käytiin Helsingissä Silkkitie-näyttelyssä. Keväällä vierailtiin Rannan huvilalla ja syksyllä Alhon mökillä. Seuraavana vuonna Aila Salo oli järjestänyt tutustumisen nuorisodisko Bronxiin yhdessä muiden naisyhdistysten kanssa. Bronx ja sen ympärillä tapahtuva toiminta olivat tuolloin kovasti esillä julkisuudessa. Vuonna 1987 olivat vuorossa Riihimäki, Hämeenlinna ja Toijala; vierailtiin museoissa ja tehtaan myymälöissä. Seuraavana vuonna käytiin Porissa Mimikan tehtaanmyymälässä. Sen jälkeen matkattiin Teiskon Rusthollin kautta Tampereelle Nukkemuseo Haiharaan. Mukana olivat ammattikoulun ompelulinjan tytöt ja Amis-nukke, joka juhlallisesti luovutettiin museon kokoelmiin. Vuonna 1989 mentiin taas bussilla Helsinkiin Taideteollisuusmuseoon ja Sinebrykoffi n taidekokoelmia ihailemaan sekä tutustuttiin Tamminiemeen. Lounaalla käytiin Perhossa ja kahvilla perinteisessä Ekbergin kahvilassa.

Kukkaisrahaston jäseniä 50-vuotisjuhlapäivän jatkoilla Vanhalahden kartanossa: Hilkka Andersson (vas.), Irja Waltari, Taru Jokela, Kaija Ranta ja Heidi Nordberg. Jäsenetkin tarvitsivat virkistystä. Kukkaisrahasto retkeili ahkerasti 1980-luvulla, siskokset Sirkka Vuorento ja Hilkka Andersson Tampereen retkellä 1989. 1990-LUVULLA MATKOJA NAAPURIMAIHIN Syyskuussa 1990 matkattiin aina Leningradiin asti; siellä käytiin katsomassa Fabergen näyttelyä. Tällä matkalla oli myös puolisoita matkaseurana. Toisen kerran oli ammattikoulun tyttöjä ja opettajia matkalla mukana, kun suunnattiin Lahteen, vierailtiin taideteollisessa opistossa sekä Luhdan että Ewaldin tehtailla. Vuonna 1991 matkustettiin taas ulkomaille, mentiin Ruotsiin tutustumaan Mauritzbergin linnaan, jonka omistaja ja kunnostuttaja Liisa Lipsanen on yhdistyksen jäsenen Heidi Nordbergin sukulainen. Seuraavana vuonna tyydyttiin vaatimattomasti vierailemaan vain Helsingin vastavalmistuneessa Itäkeskuksessa. Parin välivuoden jälkeen lähdettiin jälleen matkalle. Vuonna 1994 käytiin Tampereella teatterissa (TTT:ssa Kotiopettajattaren romaani) ja käytiin katsomassa hienoa Egypti-näyttelyä. Samana vuonna käytiin myös Helsingissä teatterissa (Inkeri Kilpisen Kiirastuli) ja samalla vierailtiin yhdistyksen entisen jäsenen Hilkka Haapalan luona. Vuonna 1995 saatiin tutustua Lönnströmin taidemuseossa Maailmanperintönäyttelyyn ja Vanhaan Raumaan Rauman museossa. Samalla luovutettiin museoon Rauman kansallispukuun puettu nukke. Kahvit juotiin tietysti Marelassa. Muinaispukuihin

ja Kalevala-koruihin saatiin tuntumaa kultasepänliike Helkelässä. Saman vuoden marraskuussa tehtiin vielä retki Tampereelle Urpo ja Maija Lahtisen kotimuseon Villa Urpon taidenäyttelyyn. Seuraavana vuonna oltiin lähiseudulla; tutustuttiin Laitilan Untamalassa vanhaan Pietarin kirkkoon ja syötiin perinneruokaa Ventolan talossa. Vuonna 1997 käytiin Porissa katsomassa näytelmää Papin perhe ja seuraavana vuonna matkattiin Alvar Aallon juhlavuoden kunniaksi katsomaan Villa Maireaa Noormarkkuun. Vuonna 1999 Raija Sipilä kutsui Kukkaisrahaston Uuteenkaupunkiin, jossa vierailtiin ensin orkideamuseossa ja sitten Sipilöiden peruskorjaamassa vanhassa talossa. Lipsaset kutsuivat tätinsä Elvi Lipsasen ja Heidi Lipsanen-Nordbergin ystävineen Mauritzbergin linnaan. Rauman Kukkaisrahasto järjesti matkan. Liisa ja Ilkka Lipsanen toivottivat raumalaiset retkeilijät tervetulleiksi Mauritzbergiin vuonna 1991.

2000-luvulla lähiseutu tutuksi Vuonna 2000 tutustuttiin paikallisten taiteilijoiden Kirsi Backmanin ja Maija Kantasen ateljeehen. Seuraavana vuonna käytiin Rauman kaupunginteatterissa katsomassa näytelmä Victor, Victoria. Vuoden 2002 keväällä tehtiin retki Köyliöön, Tuiskulan Kotikoloon, jossa juhlittiin herkullisella lounaalla vuoden aikana pyöreitä vuosia täyttäneitä. Seuraavana keväänä käytiin taas tutustumassa lähiseudun nähtävyyksiin, eli tutustuttiin Eurassa sijaitsevaan esihistorian opastuskeskukseen nimeltään Naurava Lohikäärme. Kymmenen viime vuoden aikana on perinteeksi muodostunut loppukesän Pyhämaan retki, joka on alkanut siikasopalla Pyhämaan Ruorissa ja jatkunut saunomisen, uimisen ja kahvittelun merkeissä Rannan huvilalla Rantahuhdan tilalla. Muitakin perinteitä on yhdistyksellä aikojen kuluessa ollut. Kaihoten muistellaan Teresia Lönnströmin Mäti ja blini -kutsuja sekä tunnelmallisia joulunajan puurojuhlia eri jäsenten kodeissa. Yksi kohokohta juhlien joukossa oli, kun Teresia ja Rafael Lönnströmin reliefi paljastettiin ja koko Kukkaisrahasto oli kutsuttu juhlaan mukaan. Kun yhdistyksen jäsenet täyttivät tasavuosia, sankareita juhlittiin jäsenten tarjoamalla yhteisellä lounaalla jossakin ravintolassa. Yleensä on ollut myös jotakin ohjelmaa, musiikkia tai runoja. Ja tietysti sankarit aina kukitettiin. Tapana on myös ollut kukittaa vuosikokouksessa kunakin vuonna yhdistyksen puolesta työtä tehneet puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Kukkislaiset esittivät jouluherkuista kertovan näytelmän vuosituhannen vaihteessa. Aila Salo (vas.) oli haastettelija.sinikka Nissilä pipari, Pirkko Riisla karamelli, Seija Viljanen omena, Maija-Leena Ruoste lipeäkala ja Heidi Nordberg kinkku.

KUKKAISRAHASTON TOIMIHENKILÖITÄ Puheenjohtajat: Helga Långfors Hilkka Harjula Irja Waltari Seija Viljanen Sinikka Nissilä Heidi Nordberg Ritva Alho Anita Hassinen Sirpa Kaskelo Helga Långfors toimi ensimmäisenä puheenjohtajana vuosikausia ja hänen jälkeensä 40-luvun puolivälissä jatkoi Hilkka Harjula. Se, milloin vaihdos tapahtui, ei ole tiedossa. Vuonna 1971 Harjula valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi hänen jättäessään tehtävänsä seuraajalleen Irja Waltarille. Myös hän toimi puheenjohtajana aktiivisesti aina vuoteen 1992 asti, jolloin yhdistys valitsi hänet kiitokseksi ansiokkaasta työstä toiseksi kunniapuheenjohtajakseen. Seija Viljanen toimi vuoden ja Sinikka Nissilä kaksi vuotta puheenjohtajana. Heidän jälkeensä valittiin puheenjohtajaksi Heidi Nordberg, jonka toimikausi kesti vuodesta 1995 vuoteen 2001. Ritva Alhon yhden vuoden pestin jälkeen ohjaksiin tarttui vuonna 2002 yhdistyksen uusin jäsen Anita Hassinen ja hänen jälkeensä vuodesta 2010 Sirpa Kaskelo. Kukkaisrahaston ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin yhdistyksen perustajajäsen Hanna Alho. Myöhemmin myös Lisa Alho sai osakseen saman huomionosoituksen samoin kuin Astrid Sahlstein, joka oli toiminut rahastonhoitajana alusta alkaen vuoteen 1966 asti. Hänen jälkeensä tointa hoiti Sinikka Nissilä vuoteen 1982, jolloin tehtävään valittiin Liisa Äijälä. Vuonna 1991 hänen jälkeensä valittiin rahastonhoitajaksi Kaisa Helkelä. Kuuden vuoden kuluttua vuonna 1996 alkoi Seija Viljanen huolehtia rahoista ja hänen jälkeensä on tehtävää hoitanut Marja Helamaa vuodesta 2003 alkaen. Vuonna 1985 kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi Teresia Lönnström. Pitkäaikainen uskollinen puurtaja oli Linda Jussila, joka toimi sihteerinä yhdistyksen perustamisesta alkaen aina vuoteen 1967. Hänen jälkeensä Ritva Alho toimi pitkään sihteerinä ja hänen jälkeensä vuodesta 1989 Maija-Leena Ruoste useita vuosia. Vuonna 2002 oli Marja Helamaa sihteerinä vuoden, ja hänen jälkeensä tehtävää on hoitanut Raija Sipilä. Vuonna 2003 otettiin käyttöön termi seniorijäsen. Se tarkoittaa pitkäaikaisille, uskollisille jäsenille tarkoitettua vapaajäsenyyttä, eli vapautta maksuista ja muista velvollisuuksista, kuten kokouksien järjestämisestä. Seniorijäsenet ovat aina tervetulleita joukkoon voimiensa mukaan. Seniorijäseniksi kutsuttiin Hilkka Andersson, Kaija Ranta, Sirkka Vuorento ja Elvi Lipsanen.

KUKKAISRAHASTO 2000-LUVULLA Viiimeisessä virallisessa yhteiskuvassa vuodelta 2009 Sinikka Nissilä (ylärivi, vas.), Sirpa Kaskelo, Pirkko Kulmala, Anita Hassinen, Marja Helamaa, Aila Salo ja Seija Viljanen. Alarivissa vasemmalta Pirkko Riisla, Lahja Nuotio, Raija Sipilä, Leena Miettinen ja Anja Roiha. Kukkaisrahaston jäsenmäärä on ollut suurimmillaan yhdistyksen alkuaikoina, jolloin mukana oli 28 jäsentä. Vuosien myötä jäsenmäärä väheni alle kahteenkymmeneen. Yhdistyksen täyttäessä 70 vuotta jäseniä oli vajaat parisenkymmentä, joista osa oli seniorijäseniä. Pienestä jäsenmäärästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, toiminta on aina ollut aktiivista ja kukkaistyttöjen keskuudessa on vallinnut lämpimän ystävyyden ilmapiiri. Yhdistyksen jäsenet ovat olleet uskollisia rakkaaksi käyneelle ystäväpiirilleen ja tärkeäksi koetulle toiminnalle vanhusten hyväksi. Jäsenten keski-ikä alkoi 2000-luvun puoliväliä lähestyttäessä olla korkea, mutta silti toimintaa haluttiin jatkaa aktiivisesti. Uusia jäseniä ei ollut enää aivan helppo löytää päivällä kokoontuvaan yhdistyksen, vaikka kokoontumisia olikin harvennettu. Uusien jäsenten saamisen katsottiin kuitenkin olevan yhdistyksen elinehto. Kun vanhusväestön määrä tulevaisuudessa jatkuvasti kasvaa, vapaaehtoistyön merkitys tulee entistäkin tärkeämmäksi.

Jäsenet 2004 Kukkaisrahaston täyttäessä 70 vuotta puheenjohtajana toimi Anita Hassinen, varapuheenjohtajana Sirpa Kaskelo, sihteerinä Raija Sipilä ja rahastonhoitajana Marja Helamaa. Muut jäsenet: Ritva Alho, Hilkka Andersson, Leena Kvist, Elvi Lipsanen, Sinikka Nissilä, Heidi Nordberg, Lahja Nuotio, Kaija Ranta, Leena Miettinen, Pirkko Riisla, Anja Roiha, Maija-Leena Ruoste, Aila Salo ja Seija Viljanen. VIRALLINEN YHDISTYSTOIMINTA PÄÄTTYI 2012 Vuosi 2012 oli Rauman Kukkaisrahaston 78. toimintavuosi ja samalla myös viimeinen virallisena yhdistyksenä. Maaliskuussa 2012 vuosikokous teki päätöksen toiminnan lopettamisesta rekisteröitynä yhdistyksenä. Päätös vahvistettiin yhdistyslain vaatimassa toisessa kokouksessa 20.11.2012. Syynä lopettamiseen oli jäsenkunnan ikääntyminen ja väheneminen; uusia jäseniä ei enää saatu. Yhdistys on saatellut viime vuosina viimeiselle matkalle Hilkka Anderssonin, Sirkka Vuorennon, Kaija Rannan, Ritva Alhon ja viimeksi Anja Roihan. Aktiivisuus on myös pikkuhiljaa hiipunut viimeisinä toimintavuosina. Vuonna 2009 ei enää osallistuttu suuriin Yhteismyyjäisiin. Viimeisinä myyjäisvuosina oli tapana kokoontua leipomistalkoisiin; yhdessä leivottiin lukuisia rommikakkuja ja pikkuleipiä sekä sokeroitiin karpaloita ja askarreltiin yhtä ja toista. Kokoontumisia pidettiin joka toinen tiistai, kesäkautta lukuun ottamatta. Joka vuosi pyrittiin myös tekemään retki johonkin lähiseudulle joko keväällä tai syksyllä. On käyty Köyliössä, Lapissa, Kodisjoella, Laitilassa, Eurajoella ja Vuojoen kartanossa. Jäsenten syntymäpäiviä juhlittiin asiaankuuluvin juhlallisuuksin, ja ohjelmassa on aina ollut elävää musiikkia, puheita ja runoja. Kokkilaa muistettiin edelleen vuosittain tavalla tai toisella. Useana vuonna maksettiin vanhusten kuntojumpan ohjaajan palkkioita. Perinteisesti järjestettiin kaksi kertaa vuodessa Kokkilan ruokasalissa Laulajaiset koko talon väelle, toukokuussa ja ennen joulua. Esiintyjinä on ollut niin puhallinsoittajia kuin lapsiryhmiäkin, ja joskus on kuultu yksinlaulua tai miesten kvartettilaulua. Tarjoilut on useimmiten valmistettu yhdessä talkootyönä. Yhdistyksen jouluista puurojuhlaa on joka vuosi vietetty Kokkilan alasalissa, talon tarjoamana. Vuonna 2009 vietettiin yhdistyksen 75-vuotisjuhlaa ja käytiin perustajajäsenten haudoilla viemässä kynttilöitä. Juhlalounas nautittiin Vanhan Rauman kellarissa. Samassa tilaisuudessa Aila Salo nimitettiin yhdistyksen kunniajäseneksi ja seniorijäsenen arvo myönnettiin Leena Kvistille, Sinikka Nissilälle ja Heidi Nordbergille.

Jäsenet vuonna 2012 Sirpa Kaskelo puheenjohtaja vuodesta 2010 Pirkko Kulmala varapuheenjohtaja Raija Sipilä sihteeri Marja Helamaa taloudenhoitaja Anita Hassinen Leena Miettinen Sinikka Nissilä Lahja Nuotio Heidi Nordberg Kaisu Penttilä Pirkko Riisla Maija-Leena Ruoste Aila Salo Seija Viljanen Juhlapäivänään Kaisu Penttilä 85 vuotta, Pirkko Riisla 90 ja Marja Helamaa 60 vuotta puhalsivat syntymäpäiväkynttilöidensä liekin ohella yhdistyksen toiminnan sammuksiin vuonna 2012. EPILOGI Virallinen yhdistystoiminta päättyi siis 2012, mutta keskenään viihtyneet kukkislaiset jatkoivat yhteisiä tapaamisiaan. Enää ei tarvittu virallisia vuosikokouksia, ei tilinpäätöksiä eikä muita yhdistyslain vaatimia velvoitteita. Yhdessäoloa jatkettiin voimien ja kiinnostuksen mukaan. Oli aika toteuttaa myös pitkäaikainen haave eli koota kansien väliin niitä asioita, joiden eteen oli toimittu. Primus motorina toimi jälleen Aila Salo, jonka aloitteesta historiikkia oli lähdetty kokoamaan jo joitakin vuosia aiemmin. Kainojen köyhien auttamiseen vuonna 1934 perustettu Rauman Kukkaisrahasto ry keskittyi ensimmäisen puheenjohtajansa Helga Långforsin aikana sääntöjensä mukaiseen toimintaan. Myyjäistapahtumat niin joulun kuin pääsiäisenkin tienoilla tuottivat varoja käsitöiden ja leivonnaisten myynnillä sekä halkojen ostoon että autettavien eli holhokkien muihin tarpeisiin. Vuonna 1967 sääntöjä katsottiin tarpeelliseksi tarkentaa: 1. Yhdistyksen tarkoituksena on jakaa raha- ym. avustuksia yksinäisille, puutteessa oleville vanhuksille jouluna ja muulloinkin, kun tarvetta ilmenee. 2. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea paikkakunnalla toimivaa Vanhainkoti Kokkilaa tilapäisin raha-avustuksin johtokunnan niin päättäessä sekä auttaa

myös vanhusten ansiotarkoituksessa järjestettyä askartelutoimintaa ja sen järjestelyä. 3. Muutosehdotus jäsenmaksuksi: toimivalta jäseneltä 1 mk ja kannatusjäseneltä 2 mk tai kertamaksuna 20 mk. 4. Jos yhdistys lopettaa toimintansa, varat jaetaan johtokunnan harkinnan mukaan ensimmäisessä pykälässä mainittuun tarkoitukseen. Pitkäaikaisen puheenjohtajan Irja Waltarin kunniakkaana tehtävänä oli ojentaa Hilkka Harjulalle kunniapuheenjohtajan arvo ja kunniakirja vuonna 1970. Irja Waltarin aikana ja ansiosta yhdistyksen toimintaa pyrittiin laajentamaan ja etsimään uusia mahdollisuuksia varojen kartuttamiseen. Ideoina olivat kahvikonserttien ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen sekä arpajais- ja myyjäisartikkelien monipuolistaminen. Jäsenmaksu korotettiin viiteen markkaan jäseneltä. Vuonna 1977 sosiaalilainsäädäntö oli ottanut vastuuta heikossa asemassa olevista, joten yhdistys ei ottanut uusia autettavia. Entisiä avustettiin kuten ennenkin. Myyjäistuotto salli vuonna 1980 jakaa avustuksina 1 350 mk. Irja Waltarin parikymmenvuotisella puheenjohtajakaudella Kokkilaa tuettiin useilla tuhansilla markoilla hankkimalla arjessa tarvittavaa teknistä varustusta. Tuona aikana yhdistys järjesti retkiä kotimaan kohteisiin. Viikonloppuretki Irja Waltarin syntymäpäiville Tammion saareen Haminan edustalle antoi virikkeitä ja yhteishenkeä jäsenille. Suurin varainhankintakampanja oli ammattikoulun kanssa toteutettu nukkeprojekti, joka tuotti jaettavaa pääomaa melkoisesti. Seija Viljasen, Sinikka Nissilän ja Heidi Nordbergin toimikausilla tuottoa antoi edelleen jatkuva nukkien myynti sekä normaali myyjäistoiminta. Ritva Alhon jälkeen puheenjohtajana toimineen Anita Hassisen johtamana myyjäisten kiitettävä tuotto perustui pääosin tekstiilikäsitöihin. Sirpa Kaskelon 21-vuotinen Kokkilan johtajuusaika loi hänen Kukkaisrahaston puheenjohtakaudellaan entistä lämpimämmän yhteyden Kokkilan asukkaisiin. Yhdistyksen normaali toiminta hiipui pikku hiljaa jäsenten ikääntyessä ja voimien vähetessä. Oli eittämättömän viisas päätös lopettaa yhdistyksen virallinen toiminta ja iloita vuosikymmenien menestyksekkäistä saavutuksista yhtenä vaikuttajana raumalaisten elämässä.

Lehtileikkeitä