1 (64) KÄÄPIÖSNAUTSEREIDEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Hyväksytty Suomen Kääpiösnautserikerho ry:n yleiskokouksessa 23.2.2008 Hyväksytty Suomen Snautseri-Pinserikeskusjärjestö ry:n yleiskokouksessa /. SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt /. Sisältö: 1. YHTEENVETO Tämä tavoiteohjelma on tarkoitettu kääpiösnautsereiden jalostuksen ohjeeksi 2008-2012. Tavoiteohjelmaan on koottu oleellinen tieto rodusta ja sen jalostuksen suunnittelusta ja toimeenpanossa tarvittavista taustatekijöistä. Sen avulla ohjataan rodun kehitystä määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Tavoiteohjelmaan perehtyminen ja sen tunteminen on ensiarvoisen tärkeää niin rodun kasvattajille kuin harrastajillekin. Rotukohtaisen tavoiteohjelman tarkoitus on antaa myös rodun ulkopuolisille tahoille tietoa rodun tilasta sekä rotua harrastavan yhdistyksen toiminnasta ja sen kyvystä hoitaa sille uskottua tehtävää. Jalostuksella tarkoitetaan järjestelmällisten valintojen kautta aikaansaatua parannusta rodun kannassa. Jalostuksen tavoitteena on ulkomuodoltaan ja luonteeltaan rotumääritelmän mukainen terve koira. Jokainen kasvattaja pystyy vaikuttamaan suotuisasti rodun tason säilymiseen ja kehittymiseen tarkkailemalla eri ominaisuuksien periytyvyyttä eri suvuissa, arvioimalla näiden ominaisuuksien tarpeellisuutta tai haitallisuutta rodun ihanteita ajatellen sekä tekemällä harkittuja jalostusvalintoja, joista on hyötyä koko rodun kannalta eikä vain yksilötasolla. Rodunjalostuksessa on aina huomioitava populaatiogeneettinen näkökulma. Tavoitteena tulee olla laajan geenipohjan ylläpito ja rodun sisäsiitosdepression kasvun hidastaminen samalla vaalien kääpiösnautsereiden rodunomaisia luonne-, terveys- ja ulkomuotopiirteitä. Kääpiösnautserin suosio on jatkuvassa kasvussa, mikä voi olla sekä mahdollisuus että riski. Parhaimmillaan suosio tukee kasvattajien jalostustyötä ja luo mahdollisuuden monipuolisiin jalostusvalintoihin. Toisaalta kysynnän kasvu voi johtaa myös siihen, että pentueita teetetään yhä kevyemmin perustein ja yhä vähäisemmällä tietotaidolla. Uusien kasvattajien määrä on kasvanut huomattavasti, ja siksi olisi erityisen tärkeää, että tämän jalostuksen tavoiteohjelman sisältämä tieto tavoittaisi kasvattajista mahdollisimman suuren osan. Jokainen kääpiösnautseripentueen teettäjä vaikuttaa valinnoillaan rodun tulevaisuuteen. Kääpiösnautsereiden kasvatus on Suomessa vielä pääasiassa harrastustoimintaa, jolloin kasvattajien yhteisten tavoitteiden laatiminen ja täsmentäminen on tärkeää. Näin pyritään toteuttamaan määrätietoista valintaa ja suunniteltuja parituksia, jotka ovat jalostuksen keinoja pyrittäessä yhteistyössä säilyttämään rodun hyvät ominaisuudet parantamaan entisestään rodun yleistä tasoa ja karsimaan mahdollisia puutteita sekä ylläpitämään ja laajentamaan geenipoolia. 2. RODUN SYNTY JA KEHITTYMINEN Kääpiösnautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Maantieteellisesti rodun koti on Etelä-Saksa. 1800-luvun loppupuolella rotumme on mainittu Saksassa useissa yhteyksissä, mutta vasta 1880 julkaistiin pinserin ja snautserin rotumääritelmät ensimmäisissä saksalaisissa sukutaululehdissä. Osa koirista oli tuolloin karkeakarvaisen pinserin jälkeläisiä, osan vanhemmista ei ollut tietoa. Jalostukseen käytettiin tuolloin myös keskikokoisia snautsereita ja affenpinsereitä sekä mahdollisesti muitakin rotuja. Varsinaisesti nimi kääpiösnautseri on tullut esille ensimmäisen kerran Frankfurtin koiranäyttelyn yhteydessä vuonna 1899. Alussa kääpiösnautsereita oli varsin monen värisiä: mm. black and taneja, ruskeita ja jopa kirjavia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen päätettiin, että oikeat värit kääpiösnautserille ovat samat kuin snautserillekin eli musta ja pippuri-suola. Myöhemmin FCI hyväksyi myös musta-hopean ja valkoisen värin. Vuodesta 1978 lähtien mustahopeat ja vuodesta 1994 lähtien myös valkoiset kääpiösnautserit ovat saaneet kilpailla CACIBeista. Kääpiösnautseri on alun perin ollut pääasiassa rottakoira, joka on pyydystänyt jyrsijöitä talleilla. Nykyisin siitä on tullut lähinnä seura- ja harrastuskoira. Kääpiösnautseri soveltuu mainiosti moniin harrastuksiin ja omistajien kiinnostus erilaisia lajeja kohtaan on jatkuvassa kasvussa. Kääpiösnautseri on levinnyt lähes kaikkiin maihin ja
2 (64) kanta on monissa maissa varsin runsas. Suomeen ensimmäinen kääpiösnautseri rekisteröitiin Suomen Kennelliiton mukaan vuonna 1956. Kyseessä oli musta koira. Samana vuonna maahan tulivat myös ensimmäiset pippuri-suolan väriset kääpiösnautserit. Ensimmäiset musta-hopean väriset kääpiösnautserit tulivat maahan vuonna 1979 ja ensimmäinen valkoinen kääpiösnautseri rekisteröitiin Suomessa vuonna 1991. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA 3.1 Rotujärjestö Suomen Snautseri-Pinserikeskusjärjestö ry Suomen Snautseri-Pinserikeskusjärjestö ry:n Finlands Schnauzer-Pinscherklubben rf:n (SSPK) tarkoituksena on toimia snautseri-pinserirotujen jalostus-, kasvatus- ja kilpailutoimintaa harrastavien yhdistysten keskus- ja rotujärjestönä. Jäseninä voivat olla snautseri- ja pinserirotuja harrastavat, Suomessa rekisteröidyt rotukerhot, rotua harrastavat yhdistykset, paikallisyhdistykset ja määrältään pienten rotujen alaosastot. SSPK ry on Suomen Kennelliitto ry:n (SKL) ja Internationale Scnauzer Pinscher Unionin (ISPU) jäsen. 3.1.1 Perustaminen Rotujärjestön perustamiseen tähtäävä suunnittelu alkoi lokakuussa Helsingissä. Hankkeen keskeinen henkilö G.W. Hackman oli ulkomuototuomari ja sen SKK:n liitto-osaston puheenjohtaja, johon snautserirodut kuuluivat. Mukana olivat myös Margatera Heldt, Gerda Alfthan, Sisko Mikkola, Aino Blomqvist, Peggy Wasenius, Elina Hietalahti, Gisela Groth, Hans Lehtinen, Asko Partanen sekä herra ja rouva Günter. Tarkoituksena oli perustaa snautserikerho, johon päätettiin pyytää mukaan myös pinseriharrastajia. Virallinen perustava kokous pidettiin 11.11.1954. Siinä hyväksyttiin säännöt ja nimeksi päätettiin Suomen Snautseri-Pinserikerho Finska Schnauzer- Pinscherklubben ry. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Asko Partanen. Koska kääpiöpinsereiden omistajat eivät osoittaneet kiinnostusta kerhoa kohtaan ja muita pinsereitä ei Suomessa vielä ollut, tehtiin 1961 sääntömuutos. Sana pinseri-pinscher jätettiin pois ja toiminta keskittyi snautsereihin ja kääpiösnautsereihin. Kuitenkin jo vuonna 1964 kerho rekisteröitiin uudelleen alkuperäisellä nimellä ja vuoden 1965 hallituksessa olikin jo pinseriharrastajien edustus. Suomen ensimmäinen affenpinseri rekisteröitiin 1987 ja näin SSPK sai viidennen rotunsa. Rotujärjestöön tarjottiin muitakin rotuja kuten hollanninsmoushondia ja itävallanpinseriä, mutta uusia rotuja ei hyväksytty mukaan. 3.1.2 Organisaatio ja jäsenistö Snautseri-Pinserikerhon jäsenet olivat ensimmäisten vuosikymmenien aikana henkilöjäseniä. Koska pääosa toiminnasta keskittyi pääkaupunkiseudulle, maakuntiin perustettiin alaosastoja, jotka eivät olleet rekisteröityjä yhdistyksiä. Turussa järjestettiin 1970 kerhoiltoja tarkoituksena perustaa Turun alaosasto. Ensimmäinen alaosasto syntyi kuitenkin Pirkanmaalle 1971 Tampereella virinneen innostuksen seurauksena. Turun alaosasto perustettiin kahta vuotta myöhemmin, 1979 tehtiin päätös yhdistyksen purkamisesta. Sittemmin toiminta aloitettiin uudelleen 1993 Lounais-Suomen alaosastona. Joensuun alaosasto perustettiin 1991 ja on nykyään nimeltään Pohjois- Karjalan alaosasto. Pohjanmaalle alaosasto syntyi 1997, Kaakkois-Suomeen 2001, Savoon 2004 ja Keski- Suomeen 2005. Vuonna 2007 alaosastoja oli siis 7. SSPK:n toimintaa suunnittelivat ja toteuttivat erilaiset toimikunnat. Kerhoilloista ja juhlista vastasi ensin 1970 perustettu naistoimikunta. Rotukerhon varsinaisen tehtävän kannalta keskeisiä olivat Jalostustoimikunta ja Koulutustoimikunta. Nuorisotoimikunta perustettiin 1975 nuorison aktivoimiseksi ja Huvitoimikunta 1980 vastaamaan juhlien ja tapahtumien järjestelyistä. Vuosikymmenten aikana koira- ja harrastajamäärien kasvaessa varsinainen toiminta on eriytynyt vähitellen rotua harrastaviin yhdistyksiin ja rekisteröityihin rotukerhoihin ja yhteisestä Snautseri-Pinserikerhosta on tullut Snautseri- Pinserikeskusjärjestö ry. Halu perustaa itsenäinen rotujärjestö syntyi ensimmäisenä pinseriharrastajien piirissä. He perustivatkin 1980 itsenäisen Pinserit ry:n, joka ei kuitenkaan voinut saada rotukerhon oikeuksia. Se toimi alueellisena koirakerhona ja sen jäsenet olivat edelleen SSPK:n jäseniä. Tapahtuma käynnisti kuitenkin pohdintaa organisaatiomuutoksen tarpeellisuudesta. SSPK:n sääntöjä muutettiin 1984 ja kullekin rodulle perustettiin oma valmisteleva jalostustoimikunta. Samalla yhteisestä jalostustoimikunnasta tuli jalostusneuvosto niminen koordinoiva elin, joka koostuu asiantuntijoista ja
3 (64) rotukerhojen jalostustoimikuntien edustajista. Jalostusneuvoston puheenjohtajana on pitkään ja useampaan otteeseen toiminut Reijo Latvala. Vuoden 1987 sääntömuutos puolestaan toi hallitukseen kullekin rodulle omat edustajansa. Vuonna 1993 kääpiösnautseriharrastajat esittivät, että kunkin rodun oman hallituksen tuli käsitellä rodun asiat. Vain yhteiset asiat kuuluisivat SSPK:lle ja jäsenmaksut tuloutettaisiin rotukerhoille. Uusista säännöistä ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen vielä vuosikokouksessa 1995. Kääpiösnautserit perustivat kuitenkin tuolloin oman rotukerhon. Vuonna 1997 SSPK:n uudet säännöt hyväksyttiin yksimielisesti. Tällöin elvytettiin vanha Pinserit ry sekä perustettiin Suomen Snautserikerho ry ja Suomen Kääpiöpinserit ry. Affenpinseriharrastajat perustivat ensin 1997 alaosaston ja sen jälkeen 1998 rotukerhon, Suomen Affenpinserit ry:n. Vuoden 1998 alusta SSPK muuttui Suomen Snautseri-Pinserikeskusjärjestö ry:ksi, jonka jäseninä olivat rekisteröidyt rotukerhot. Alaosastot säilyivät rekisteröitymättöminä yhdistyksinä. SSPK hyväksyttiin Suomen Palveluskoiraliitto ry:n jäseneksi 1994. Samalla snautserit ja pinserit saivat palveluskoiraoikeudet ilman velvoitetta liittää palveluskoirakoetulosta muotovalionarvon vaatimuksiin. Vuodesta 1999 lähtien snautsereista ja pinsereistä on voinut tulla käyttövalioita. Vuonna 2007 pinsereiltä poistettiin palveluskoiraoikeudet johtuen kilpailevien koirien puutteesta. SSPK:n jäsenistön määrä on noussut koiraharrastuksen kasvamisen myötä. Vuonna 1955 jäseniä oli 45. Suhteessa suurinta kasvu oli ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, jolloin jäsenmäärä nousi neljäänsataan. 1955 1974 1984 1993 2007 45 600 750 1800 2827 Taulukko 1. SSPK ry:n alaisten yhdistysten jäsenmäärän kehitys 1955-2007. Vuonna 2007 SSPK:n alaisten rotukerhojen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli 2827, josta kääpiösnautsereiden osuus oli 1236, snautserien 595, kääpiöpinserien 640, pinserien 280 ja affenpinserien 76. Vuodesta 1956 lähtien SSPK on julkaissut aluksi jäsentiedotetta ja vuodesta 1970 alkaen Snautseri-Pinseri - nimistä jäsenlehteä neljä numeroa vuodessa. 3.1.3 Kansainvälinen toiminta Maaliskuussa 1976 Saksan Pinscher-Schnauzer-Klubin puheenjohtaja Heinz Höller lähetti kirjeen, jossa ilmoitettiin aikomuksesta perustaa Eurooppalainen Snautseri-Pinseriunioni, Internationale Schnauzer Pinscher Union (ISPU). Sen perustava kokous pidettiin Saksassa Gütersloh nimisessä kaupungissa 1977. Suomalaiset ovat olleet mukana perustamisesta lähtien. Tällä hetkellä yhdistyksen jäsenmaita ovat Amerikan Yhdysvallat, Alankomaat, Italia, Israel, Itävalta, Norja, Saksa, Serbia, Suomi, Sveitsi, Tsekki, Unkari, Venäjä ja Viro. ISPU:n päämääränä on edistää kansainvälisellä tasolla snautseri-pinserirotujen kehitystä. Tavoitteiden toteuttamiseksi ISPU kokoontuu joka toinen tai kolmas vuosi ja sen tarkoituksena on järjestää yhteisiä tuomarineuvottelupäiviä, edistää kansainvälistä tuomarivaihtoa, neuvotella rotumääritelmistä ja niiden tulkitsemisesta ja käsitellä ajankohtaisia ongelmia. Toiminta on muodostunut vuosittaisesta ISPU -näyttelystä ja ISPU -kokouksista. Puheenjohtaja tulee aina rodun kotimaasta Saksasta. SSPK:n kansainvälinen yhteistyö kanavoituu ISPU:n kautta henkilökohtaisia yhteyksiä lukuun ottamatta. Suomalaiset ovat ajoittain kyseenalaistaneet jäsenyytensä ISPU:ssa. Yhdistyksellä voisikin olla huomattavasti merkittävämpi rooli ja paljon enemmän annettavaa kuin mihin se on yltänyt. Suomalaisten toimintaa järjestön piirissä on haitannut työskentely saksan kielellä ja eri maiden toisistaan poikkeavat toimintakulttuurit. SSPK:ta ovat ISPU kokouksissa edustaneet Elina Tan-Hietalahti (ent. Lehtinen), Leena Urkola, Soile Bister ja vuodesta 2006 alkaen Anneli Alfthan. 3.2 Rotua harrastava yhdistys Suomen Kääpiösnautserikerho ry Kääpiösnautsereiden oma yhdistys perustettiin vuonna 1995 ja sen nimeksi tuli Suomen Kääpiösnautserikerho ry (SKSK). Suomen Kennelliitto myönsi yhdistykselle rotua harrastavan yhdistyksen oikeudet vuonna 2004. Suomen Kennelliiton laatiman rotua harrastavan yhdistyksen ohjesäännön mukaan SKSK Harjoittaa kääpiösnautsereita koskevaa valistus- ja tiedotustoimintaa sekä pyrkii aktiivisesti keräämään rodun harrastajat yhdistyksensä ja järjestäytyneen kenneltoiminnan piiriin syventääkseen heidän rotu- ja
4 (64) kenneltietouttaan. Ohjaa kääpiösnautsereiden jalostusta SSPK:n valvonnassa harjoittamalla jalostusneuvontaa jalostustoimikunnan avulla. Antaa tarvittaessa asiantuntija-apua rotuun kuuluvien koirien ulkomaille viennissä ja tuonnissa. Tekee yhteistyötä SSPK:n ja SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan kanssa jalostustyön kehittämiseksi. Järjestää SSPK:n tukemana kääpiösnautsereiden jalostustarkastustoimintaa sekä toimii tehokkaassa yhteistyössä rotunsa piirissä toimivien kasvattajien kanssa. Tarjoaa jalostukseen tarvittavaa perustietoa julkaisemalla vuosittain kääpiösnautsereiden jalostusta koskevaa aineistoa kuten näyttely- ja koetuloksia sekä rekisteröinti- ja terveystietoja. Kartoittaa yhteistyössä SSPK:n kanssa kääpiösnautsereiden terveystilannetta, jakaa tietoa perinnöllisten ja muiden rodussa esiintyvien sairauksien vastustamiseksi ja seuraa mahdollisen PEVISA-ohjelman tavoitteiden toteutumista*. *PEVISA on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Rotu ei toistaiseksi kuulu PEVISAan. SKSK:n toiminnasta vastaavat hallitus, jalostustoimikunta ja muut hallituksen tarpeen mukaan nimittämät toimikunnat. Hallitus valitaan syyskokouksessa, jolloin erovuorossa on puolet hallituksen kuudesta jäsenestä ja puheenjohtaja joka toinen vuosi. Kerhon jalostustoimikuntaan ehdotetaan jäseniä SKSK:n yleiskokouksessa. Kausi on kaksivuotinen. Kokoonpanon hyväksyy ensin Kääpiösnautserikerhon hallitus ja sen jälkeen rotujärjestön (SSPK) hallitus. Yhdistyksen sääntöihin voi tutustua yhdistyksen kotisivuilla www.kaapiosnautseri.fi. SKSK alkoi julkaista omaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Kääpiösnautserimme -nimistä jäsenlehteä vuonna 1996. Lisäksi SKSK julkaisee vuosittain tulosjulkaisun, joka käsittää mm. näyttely-, agility- ja koetulokset, rekisteröinnit, terveystutkimus- ja jalostustarkastustulokset sekä osan SKL:n KoiraNetistä saatavista tilastoista. Lisäksi tulosjulkaisussa on lista ja kuvat edellisenä vuonna Kennelliiton myöntämän tittelin saavuttaneista koirista. Koska kääpiösnautsereiden rekisteröintimäärä ylittää vuosittain 500 kappaletta, on sekä keskusjärjestöllä että rotua harrastavalla Suomen Kääpiösnautserikerholla oikeus järjestää kaksi erikoisnäyttelyä vuosittain. Näihin erikoisnäyttelyihin osallistui vuonna 2007 yhteensä 410 kääpiösnautseria. SKSK:n jäsenmäärä vuosina 1995-2007 on kehittynyt seuraavasti: vuoden 1996 lopussa jäseniä oli 151, vuoden 2000 lopussa 720 ja vuoden 2007 lopussa 1236. Jäsenmäärä on maltillisessa kasvussa. Yhdistys järjestää jäsenilleen erilaista toimintaa. Vuosittain on järjestetty kääpiösnautseripäivä, jossa jalostustoimikunta on esitellyt edellisen vuoden tilastoja ja terveystilannetta. Siellä on myös pyritty sopimaan yhteisistä periaatteista rodun jalostuksessa. Jäsenille pyritään järjestämään vuosittain myös esim. kesäleiri, luentoja, trimmauskursseja, koulutuksia ja silmätarkastuksia. Vuonna 2004 kerhoon perustettiin koulutustoimikunta, joka toimii lähinnä pääkaupunkiseudulla. Jalostustoimikunta käyttää tiedonkeruun ja jalostusneuvonnan työkaluina mm. pentuetiedustelukaavaketta, urostiedustelukaavaketta, astutusilmoituslomaketta sekä terveyskyselyä. (liitteet 1-4). Yhdistyksellä oli käytössä vuosina 1999 2006 sitoumuskasvattajasopimus, joka lakkautettiin yleiskokouksen päätöksellä 25.2.2006. Sitoumuskasvattajasopimuksessa kasvattaja sitoutui noudattamaan jalostustyössään tiettyjä SKL:n kasvattajasopimusta tiukempia kriteerejä. (liite 5) 4. RODUN NYKYTILANNE Kääpiösnautsereita esiintyy kaikkialla maailmassa. Eniten niitä rekisteröidään USA:ssa, joka onkin useissa maissa eri puolilla maailmaa esiintyvien populaatioiden kantakoirien kotimaa. Tämä on varsin ongelmallista, sillä on vaikea löytää enää mistään koiria, joiden sukutaulussa ei olisi samoja kantakoiria. USA:n kanta on alun perinkin ollut varsin suppea ja siellä on voitokkaita koiria käytetty surutta suku- ja linjasiitokseen. Aiemmin meillä oli Euroopassa omia linjoja, mutta nykyään on enää harvoja yksilöitä, joissa ei törmää samoihin nimiin sukutaulussa. Kun sitten monissa maissa vielä värejä saa vapaasti risteyttää, alkavat kaikkien värimuunnostenkin esi-isät olla samoja. Itä-Euroopassa on vielä jonkin verran erilinjaisia koiria, mutta viime vuosina on sielläkin käytetty yhä enenevässä määrin samoja linjoja. Suomeen on tuotu jalostuskoiria mm. USAsta, entisen Neuvostoliiton maista, useimmista Euroopan maista sekä
5 (64) viime aikoina myös Etelä-Amerikasta. Kääpiösnautsereiden rekisteröintimäärät ovat jatkuvasti kasvaneet ja ylittivät tuhannen vuosittaisen rekisteröinnin rajan vuonna 2007. Musta Musta-hopea Pippuri-suola Valkoinen Yhteensä 2007 323 379 265 169 1 136 2006 232 356 195 135 918 2005 294 306 283 100 983 2004 258 315 236 81 890 2003 231 284 180 60 755 2002 219 208 234 82 743 2001 170 200 216 43 629 2000 188 200 140 11 539 1999 118 166 161 8 453 1998 73 149 155 4 381 1997 104 163 206 0 473 1996 111 205 148 1 465 1995 141 200 119 0 460 1994 138 203 154 0 495 1993 121 215 178 0 514 1992 126 187 148 0 461 1991 151 154 120 1 426 1990 132 125 85 0 342 Taulukko 2. Kääpiösnautsereiden rekisteröinnit 1990-2007, syntyneet pennut ja tuonnit. 1200 1000 800 600 400 Musta Musta-hopea Pippuri-suola Valkoinen Yhteensä 200 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuvio 1. Kääpiösnautsereiden rekisteröinnit 1990-2007, syntyneet pennut ja tuonnit. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Vuonna 2006 kääpiösnautseri oli jo toista vuotta maassamme seitsemänneksi suosituin kun eri värien rekisteröinnit lasketaan yhteen. Rodun suosio perustuu sen maineeseen terveenä, reippaana ja pienikokoisena seurakoirana, jonka kanssa voi harrastaa aktiivisesti ja monipuolisesti.
6 (64) Henkilöt, joiden nimiin on rekisteröity kääpiösnautseripentueita 1988-2007 140 128 120 108 114 108 100 80 60 40 31 39 41 48 63 61 69 56 56 62 57 55 63 76 81 87 20 0 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuvio 2. Henkilöt, joiden nimiin on rekisteröity kääpiösnautseripentueita 1988-2007. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) 1990-luvun kasvattajien määrä pysytteli 40 ja 70 välillä, lähti nousuun 2000-luvun alussa ja ylitti sadan vuonna 2004. Varsinaisten kääpiösnautserikasvattajien lisäksi pentueita syntyy vuosittain muutamille kymmenille yksittäisen pentueen teettäjille ja kasvattajille, joiden päärotu on joku muu. Suurena haasteena onkin lisääntyvän kasvattajajoukon valistaminen ja sitouttaminen yhteisiin tavoitteisiin. Joukossa on suuri määrä yhden ja kahden pentueen teettäjiä, joiden tieto rodusta yleensä ja turkin hoidosta erityisesti saattaa olla varsin niukkaa. 4.1 Populaation koko ja rakenne Kääpiösnautsereiden kaikkien värien yhteenlasketut rekisteröintiluvut olivat pitkään varsin vakaat lukuun ottamatta ilmeisesti häntien typistyskiellon aiheuttamaa notkahdusta 1998-1999. Viimeisen seitsemän vuoden aikana ne ovat kääntyneet voimakkaaseen nousuun. Rotu on ollut kymmenen suosituimman joukossa jo usean vuoden ajan ja rekisteröinnit ylittivät tuhannen rajan vuonna 2007. Eri värimuunnoksia käsitellään tässä jalostuksen tavoiteohjelmassa omina rotuinaan, koska niiden risteyttäminen keskenään ei ole sallittua ilman rotujärjestön ja Kennelliiton myöntämää poikkeuslupaa. Suomen Kennelliitto noudattaa väriristeytyksissä FCI:n sääntöjä. Sen sijaan muutamissa muissa maissa värejä saa vapaasti risteyttää keskenään, mistä johtuen myös Suomeen tuotujen koirien esivanhemmat saattavat olla tuodun yksilön väristä poikkeavia ja pentueisiin syntyä useamman värisiä pentuja. Suomeen on tuotu ulkomailta paljon siitosmateriaalia, lähinnä uroksia tarkoituksena saada ns. uutta verta. Varsin monet tuonneista ovat kuitenkin olleet samoista linjoista. Tyypillisesti uutta tuontia on varsin nuorena käytetty runsaasti jalostukseen ilman, että jälkeläisseurantaa ehdittäisiin kattavasti suorittaa tai että koiran suvusta olisi kattavia terveystietoja. Tämän jälkeen on taas tuotu uutta materiaalia. Ongelmana on tutkimattomista linjoista olevien nuorten koirien runsas käyttö sekä maassamme olleen kannan häviäminen tuontien jalostuskäytön kasvaessa. Suomessa on kääpiösnautsereiden terveyttä seurattu mm. silmien osalta jo 1980-luvulta saakka, mutta tuontien taustoista ei valitettavasti ole tältä osin aina tietoa tarjolla koska kaikissa maissa ei silmätarkastuksia edes tehdä. Nykyään on maahamme jo tuotu paljon uusia yksilöitä, joten olisi syytä keskittyä käyttämään mahdollisimman laajasti jo olemassa olevaa materiaalia jalostukseen ja siten hidastaa luodun geenipohjan karsiutumista. Vanhoja linjoja tulisi pyrkiä ottamaan talteen niin kauan kun se on mahdollista. 4.1.1 Tehollinen populaatio, matadorjalostus ja sukusiitosaste Tehollinen populaatio kertoo jalostuspohjan eli geenipoolin laajuudesta. Luku muodostuu siitoskoirien sukupuolijakaumasta, eli niistä koirista jotka lisääntyvät ja siirtävät geenejä seuraavaan sukupolveen. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tehollisen populaation on oltava n. 100 yksilöä eli 50 + 50 jalostuseläintä
7 (64) kumpaakin sukupuolta sattumanvaraisessa parituksessa joka sukupolvessa. Käytännössä sattumanvaraisuus ei ihmisen valinnan vaikutuksesta toteudu, joten tehollisen populaation olisi oltava suurempi. Tästä syystä myös kaikki populaatiokoon laskukaavat antavat yliarvioita, sillä ne olettavat että kaikki koirat lisääntyvät ainoastaan kerran, ja että jokaista urosta ja narttua kohden lisääntymistä jatkaa yksi uros- ja yksi narttujälkeläinen. Todelliset populaatiokoot ovat siis esitettyjä pienempiä. Jalostuksessa on populaatioita, joiden koko on kriittisen pieni, alle 50 yksilöä. Silti jalostukseen käytettävien urosten määrää saatetaan rajoittaa voimakkaasti. Jos kasvattajilla ei ole yhteistä jalostussuunnitelmaa, eivät narttujen omistajat tiedä mitä uroksia käytetään ja kuinka usein ne astuvat. Kun uros tulee suosituksi, yleensä näyttelytulosten perusteella, tiedustellaan sitä jalostukseen monille nartuille. Näin jalostukseen käytettyjen urosten määrä pienenee ja tehollinen populaatio painuu kriittisen rajan alapuolelle. Jopa populaatioissa, joissa syntyy ja/tai rekisteröidään yli 2000 pentua vuosittain, sisäsiitosaste saattaa kasvaa niin nopeasti, että jalostustyö vastaa sattumanvaraisia astutuksia 50 uroksen ja 50 nartun kannassa. Yleensä syynä on tällöin yksittäisten urosten liikakäyttö eli matadorjalostus. Matadorjalostus määritellään usein seuraavasti: Uroksen jälkeläismäärä kattaa 10 kahden viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumääristä tai 5 neljän viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumäärästä Sukusiitosasteella tarkoitetaan eläimen sellaisten geeniparien prosentuaalista osuutta, joissa molemmat alleelit ovat samoja eli homotsygootteja. Eläin on siis saanut saman alleelin molemmilta vanhemmiltaan. Useimmat perinnöllisyystieteilijät suosittavat yksittäisen yhdistelmän turvalliseksi sukusiitosasteeksi enintään 2,5 tai vähemmän (5 sukupolven mukaan laskettuna). Suositeltavaa olisi joka tapauksessa pysyä aina alle 6,25 ilman painavaa syytä. Eri perinnöllisyystieteilijät suosittelevat, ettei kannan (kääpiösnautsereilla värin) sukusiitosasteen kasvunopeus saisi olla enempää kuin 0,25 vuodessa tai 1 / 4 vuoden ajanjaksolla. Tätä nopeampi kasvuvauhti aiheuttaa jalostuspohjan vaarallisen kapenemisen. Sukusiitosrasitus on todella merkityksellistä, kun sisäsiitosaste nousee 20-30:iin. Jos sisäsiitosaste kasvaa enemmän kuin 1 / sukupolvi (vastaa 50 yksilön tehollisen populaation sattumanvaraisia astutuksia), se vaikuttaa 20-30 sukupolvea eteenpäin ennen kuin alkaa ilmetä sisäsiittoisuuden mukanaan tuomia ongelmia terveydessä tai elinvoimassa. Sisäsiitosrasitukset näkyvät sitä nopeammin, mitä suppeampi populaation kantajoukko on ja mitä vähemmän lähisukulaisuutta voidaan välttää. Vastoin yleistä uskomusta eivät rotumme ole kovin vanhoja ns. puhtaina rotuina. Rajoitettu rodunjalostus on jatkunut pääosin vain n. 50 vuotta, joten monet rodut ovat vasta sen aikakauden alussa, jolloin sisäsiitosrasitukset toden teolla alkavat näkyä. Jalostuskoirilla, jotka ovat ilmiasultaan terveitä mutta silti aivan perinnöllisten vikojen rajalla, on piileviä vaaroja varastoituneena perintötekijöihinsä. Väärinsuunnattu jalostustavoite on yksi tärkeimmistä syistä perinnöllisten ongelmien kasvuun. Kääpiösnautsereilla tehtyjen yksittäisten yhdistelmien osalta voidaan todeta, että serkusparituksen raja 6,25 ylittyy muutamia kertoja vuodessa joka värillä. Toisaalta on todettava, että yksikin voimakasta sukusiitosta harjoittava kennel nostaa vuotuista keskiarvoa, etenkin jos pentueita on vuoden aikana useampia. Kaikilla väreillä tehollinen populaatio näyttää kasvaneen mukavasti, mutta monet käytetyt koirat ovat sukua toisilleen. Tehollinen populaatio ja sukusiitosasteen kasvu voidaan laskea toisistaan seuraavilla kaavoilla: Ne=1/(2_F) ja _F=1/(2Ne) missä Ne = tehollinen populaatio _F = sukusiitosasteen kasvunopeus sukupolvea kohden prosenttiyksiköinä 4.1.2 Populaation koko ja rakenne, musta VUOSIYHTEENVETO MUSTA 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 Pennut (kotimaiset) 308 219 276 250 224 211 165 170 102 70 Tuonnit 15 13 18 8 7 8 5 18 16 3 Tuonnit 4,64 5,60 6,12 3,10 3,03 3,65 2,94 9,57 13,56 4,11 Rekisteröinnit yht. 323 232 294 258 231 219 170 188 118 73 Pentueet 66 46 56 52 47 45 38 35 26 22 Pentuekoko 4,7 4,8 4,9 4,8 4,8 4,7 4,3 4,9 3,9 3,2 Kasvattajat 38 33 39 36 25 25 25 21 18 14
8 (64) Urokset - kaikki 36 29 33 29 32 27 25 22 21 15 - kotimaiset 16 13 21 11 16 15 16 10 16 11 - kotimaiset 44,44 44,83 63,64 37,93 50,00 55,56 64,00 45,45 76,19 73,33 - tuonnit 14 11 9 13 12 8 7 10 2 1 - ulkomaiset 6 5 3 5 4 4 2 2 3 3 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 6 kk 3 v 8 kk 3 v 8 kk 2 v 11 kk 3 v 3 kk 3 v 3 kk 2 v 8 kk 2 v 10 kk 3 v 8 kk 4 v 4 kk Nartut - kaikki 65 46 54 52 47 45 38 35 26 22 - kotimaiset 51 42 43 41 39 38 27 26 23 22 - kotimaiset 78,46 91,30 79,63 78,85 82,98 84,44 71,05 74,29 88,46 100,00 - tuonnit 14 4 11 11 8 7 11 9 3 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 7 kk 3 v 2 kk 3 v 5 kk 3 v 5 kk 3 v 3 kk 2 v 9 kk 2 v 9 kk 2 v 9 kk 3 v 1 kk 3 v 3 kk Isoisät 94 69 85 71 63 64 52 62 55 28 Isoäidit 101 84 101 77 71 68 58 68 61 33 Tehollinen populaatio 93 71 82 74 76 68 60 54 46 36 Sukusiitosprosentti 1,61 1,85 1,79 1,86 2,02 2,30 3,36 3,18 5,86 5,62 Sukusiitosprosentin kasvu (-yksikköä) 0,54 0,70 0,61 0,68 0,66 0,74 0,83 0,93 1,09 1,39 Taulukko 3. Vuosiyhteenveto 1997-2007, musta. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Kotimaassa syntyneiden pentujen, tuontien, pentueiden ja rekisteröintien yhteismäärä on kasvussa. Myös kasvattajia on tullut lisää viime vuosina. Pentuekoko on pysynyt ennallaan tai hieman kasvanut ja on tämän kokoiselle koiralle normaali. Jalostusurosten kohdalla huomiota kiinnittää käytettyjen urosten vähyys yleensä ja kotimaisten urosten käytön suhteellinen väheneminen erityisesti. Narttujen kohdalla tilanne on parempi. Keskimääräisen jalostuskäytön iän tulisi uroksilla olla korkeampi ottaen huomioon mm. rodulle tyypillisten sairauksien ilmenemisikä, koska urokset pystyvät lisääntymään narttuja nopeammin ja myös vanhempina. Isovanhempia näyttää olevan kohtuullinen määrä, mutta taulukossa ei ole otettu huomioon pentuemäärien jakautumista eikä koirien välisiä sukulaisuussuhteita. Tehollinen populaatio jää hieman alle minimisuositusten, mutta on kuitenkin kriittistä rajaa korkeampi. Taulukon sukusiitosprosentilla tarkoitetaan kunkin vuoden yhdistelmien keskimääräistä sukusiitosprosenttia, joka jää reilusti alle useiden lähteiden suositteleman 6,25. Kuitenkin on muistettava, että tilastossa ssp on laskettu vain 4-6 sukupolven mukaan, joten todellinen sukusiitosprosentti on huomattavasti tässä esitettyä suurempi. Sukusiitosprosentin vuosittainen kasvu on kuitenkin huolestuttavan suurta sekä yhden että neljän vuoden tarkasteluväleillä, joskin kasvu on vähenemään päin. Kääpiösnautseri elää keskimäärin 10-vuotiaaksi, jolloin voidaan olettaa että mustia kääpiösnautsereita on maassamme n. 2200. 350 300 250 200 150 100 50 0 141 0 141 110 1 111 103 1 104 102 118 170 188 165 170 211 219 224 231 250 258 276 294 219 232 308 323 70 3 73 16 18 5 8 7 8 18 13 15 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Pennut (kotimaiset) Tuonnit Rekisteröinnit yht. Kuvio 3. Kääpiösnautsereiden rekisteröinnit (pennut, tuonnit ja rekisteröinnit yhteensä), 1995-2007, musta. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi)
9 (64) Mustien kääpiösnautsereiden rekisteröinnit ovat pysyneet varsin tasaisina kunnes voimakas nousu alkoi 2000- luvulla. Maahamme on tuotu uusia jalostuskoiria runsaammin vuodesta 1999 alkaen kun tuonti helpottui karanteenien poistuttua. Meillä on ollut myös monia uroksia jalostuslainassa eikä niitä ole rekisteröity Suomeen, joten ulkomaisten koirien vaikutus on ollut suuri. Uutta materiaalia kantaan on myös saatu matkustamalla ulkomaille astuttamaan. Toisaalta monet tänne tuodut tai muutoin käytetyt ulkomaiset urokset ovat samoista linjoista eivätkä siten kaikki edusta uutta geenistöä. Yllä olevassa taulukossa on esitetty kahden viimeisen vuoden tarkastelujaksona käytetyimmät urokset, jotka ovat tuottaneet puolet tänä aikana rekisteröidyistä pennuista. Taulukosta nähdään myös, että 6 urosta on tuottanut neljänneksen tarkasteluajan pennuista. Kymmenen käytetyimmän uroksen listalla on ainoastaan viisi suomalaista kasvatusta edustavaa urosta ja niistäkin vain yhden molemmat vanhemmat ovat kotimaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että kantamme on kovaa vauhtia muuttumassa taustoiltaan tuntemattomampaan suuntaan. Samalla vanhat esim. silmäsairauksien osalta tutkitut linjamme jatkuvat ainoastaan narttujen kautta ja silloinkin usein lapsenlapsissa vain 25-prosenttisesti. Tällöin myös muun keräämämme terveystiedon merkitys vähenee koko ajan. Taulukkoon on myös kerätty urosten tähänastisen elämänsä aikana kaikkiaan tuottamien pentujen määrä, joka ei liikakäytön välttämiseksi saisi olla kovin suuri. Usein käytetty jälkeläisrajoitus, jossa yhdelle koiralle sallitaan sen elinikänä jälkeläisiä korkeintaan 10 kahden viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumääristä tai 5 neljän viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumäärästä, sallii sekin melkoisen epätasaisen käytön, kun yhdessä sukupolvessa saattaa olla vain 20 isäurosta. Mustilla kääpiöillä näin laskettu pentumäärä olisi 55 (5) tai 56 (10) pentua. Kahden viimeisen vuoden käytetyimpien listalla on siis yksi tämän rajan ylittävä uros. Listalla olevat urokset ovat varsin nuoria. Vain kaksi niistä on syntynyt ennen vuotta 2002. Joukossa on muutamia nuoria koiria, joiden avulla kantaan on yritetty löytää maailmassa harvinaisempia linjoja. Tämä on toisaalta hyvä asia, mutta tässä kuten muussakin tuontikoirien käytössä piilee riskinsä sillä koirien taustoista ei terveyden suhteen välttämättä ole riittävästi tietoa. Lukuohje: # Järjestysnumero määräytyy kahden vuoden tilastointiaikana syntyneiden pentujen lukumäärän mukaan. -osuus = Montako prosenttia tilastointiaikana syntyneistä pennuista on ko. uroksen jälkeläisiä. kumulat. = ko. ja sitä edeltävien urosten jälkeläisten yhteinen prosenttiosuus tilastointiaikana syntyneistä jälkeläisistä. Esim. jos kolmannen uroksen kohdalla kumulatiivinen prosenttiosuus on 15, tarkoittaa se että kolme ensimmäistä urosta vastaa 15 kaikista tilastointiaikana syntyneistä pennuista. UROKSET MUSTA Tilastointiaikana 2005-2007 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja -osuus kumulat. Pentueita Pentuja 1 SANTA KNYRYS TOLSTOY 6 36 4,68 5 6 36 2 ELROS ELENDIL BAROON OF DOLINA RIVE 7 35 4,55 9 7 35 3 FIXUS STAND BY 7 33 4,29 14 7 33 4 PEACEMAKER'S BLACK FIDEL 5 30 3,90 17 8 49 5 WILLY LEE BLACK RASCAL 8 28 3,64 21 15 62 6 FIVE FATE OFF CHANCE 5 26 3,38 24 5 26 7 BOUVBEAR'S LIFT ME 4 24 3,12 28 4 24 8 RAVEN'S TOT ARMANI 5 24 3,12 31 10 53 9 VONHEIMDAL SUPERNOVA 4 20 2,60 33 6 31 10 GLORIS HARRY POTTER 4 20 2,60 36 5 27 11 BLACK DROP FREESTYLER 4 19 2,47 38 4 19 12 ATHOS REA CAMARO-LU 3 18 2,34 41 3 18 13 KELLY'S YESSIE YAMES 4 17 2,21 43 4 17 14 PIRKKO'S DARK SKY 4 16 2,08 45 4 16 15 PEACEMAKER'S BLACK ARTMASTER 3 15 1,95 47 7 38 16 TSVET NOCHI OSTIN POWER 3 15 1,95 49 3 15 17 TJURRUPYNTEN'S DECCO DE DANTE 3 14 1,82 51 3 14 Taulukko 4. Käytetyimmät urokset 2005-2007, musta. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Kuten edellisessä taulukosta, myös tästä voidaan nähdä, että viiden viimeisen vuoden aikana 21 urosta on tuottanut puolet kaikista pennuista ja 8 neljänneksen. Tämä tarkoittaa että tuona aikana olemassa olleista uroksista
10 (64) vain murto-osaa on käytetty jalostukseen. Kymmenen käytetyimmän listalla on viisi kotimaista kasvattia, joista kahden molemmat vanhemmat ovat tuonteja, kahden vanhemmista toinen on tuonti ja vain yhden molemmat vanhemmat ovat kotimaisia. Erittäin monien tuontikoirien takaa löytyy samoja koiria, joten geenipoolimme on kaventunut aika lailla ja vanhat linjamme ovat karsiintuneet jo lähes kokonaan. Tässä taulukossa olevien koirien jälkeläisethän ovat ne, joita tällä hetkellä jalostukseen narttupuolellakin tullaan enimmäkseen käyttämään. Käytetyimmistä kymmenestä koirasta vain 29 on sellaisia, joilla ei ole samoja koiria taustalla. Tässä taulukossa edellä mainitun 55 tai 56 pentua ylittäneitä uroksia on neljä kappaletta ja niistä ainakin kahdella on silmäsairas jälkeläinen tai jälkeläisiä. Kun koiria on käytetty noin runsaasti, on kannassamme jo paljon kantajia. Tästä syystä koirien runsasta käyttöä nuorella iällä tulisi välttää, jotta jälkeläisten terveydestä ehdittäisiin saada tietoa ennen kun koiralla on maksimimäärä pentuja. Listan 21 koirasta kaikkiaan ainakin neljällä on silmäsairaita jälkeläisiä. UROKSET MUSTA Tilastointiaikana 2002-2007 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja -osuus kumulat. Pentueita Pentuja 1 TSVET NOCHI SASHKA TO EISERN 14 59 4,05 4 16 69 2 RAVEN'S TOT ARMANI 10 53 3,64 8 10 53 3 BIG BEAT VALORIAN 10 50 3,44 11 10 50 4 PEACEMAKER'S BLACK FIDEL 7 41 2,82 14 8 49 5 STABLEMASTER'S LILLIPUT 7 38 2,61 17 8 41 6 PEACEMAKER'S BLACK ARTMASTER 7 38 2,61 19 7 38 7 WILLY LEE BLACK RASCAL 11 38 2,61 22 15 62 8 SANTA KNYRYS TOLSTOY 6 36 2,47 24 6 36 9 ELROS ELENDIL BAROON OF DOLINA RIVE 7 35 2,41 27 7 35 10 FIXUS STAND BY 7 33 2,27 29 7 33 11 PIXBO PRUBREZ 5 33 2,27 31 5 33 12 VONHEIMDAL SUPERNOVA 6 31 2,13 33 6 31 13 TMAVI KNIR MANLY 6 30 2,06 35 6 30 14 KNIGHT DE ILLYRIA 5 29 1,99 37 12 61 15 MIKES UTI EL NINO 7 29 1,99 39 7 29 16 EISERN MOZART 6 27 1,86 41 7 29 17 GLORIS HARRY POTTER 5 27 1,86 43 5 27 18 REINDALEN'S FERRARI 5 27 1,86 45 10 60 19 SAILER'S KI TROY OF PEACEMAKER 7 26 1,79 47 7 26 20 FIVE FATE OFF CHANCE 5 26 1,79 49 5 26 21 BACKOUT'S CSARDAS 5 25 1,72 50 8 39 Taulukko 5. Käytetyimmät urokset 2002-2007, musta. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Yleisesti pidetään suotavana, ettei yhden koiran isoisä- tai äitiosuus saisi olla suurempi kuin 5 sukupolven rekisteröinneistä, jotta populaation geenipooli säilyisi riittävän laajana. Tällöinkään listalla olevat eivät saisi olla lähisukulaisia keskenään. Yksittäisen koiran oma jälkeläismäärä ei vielä suoraan kerro sen vaikutusta kantaan. Vaikka jälkeläismäärä olisi suurikin, lopulta ratkaisevampaa on kuinka paljon koiran jälkeläisiä käytetään jalostukseen. Pienelläkin jälkeläismäärällä voi jättää jälkensä populaatioon. Kuten listasta näkee, ei 2. polven jälkeläisten määrä ole noussut huomattavan korkeaksi monenkaan kohdalla. 4 kymmenestä koirasta on tuontikoiria. Koska tuontikoirista haetaan uutta verta, kasvattajat jättävät itselleen helpommin niiden jälkeläisiä myöhempää jalostuskäyttöä varten ja sukulinjat jatkuvat. Myös kahta lukuun ottamatta kaikki listalla olevat Suomessa kasvatetut koirat ovat tuontikoiran jälkeläisiä. Suomalaiset vanhemmat omaavat koirat taas ovat isä ja poika (listan 1 ja 7), mikä sekin kaventaa geenipoolia. ISOISÄT MUSTA Tilastointiaikana 2000-2004 Yhteensä
11 (64) # Uros Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Toisessa polvessa Isoisä 1 BLACK DROP PEPE 1 4 6 25 110 5,44 2 ROBINHOOD VAN DE HAVENSTAD 1 6 7 31 87 4,30 3 REINDALEN'S FERRARI 10 60 10 60 86 4,26 4 KNIGHT DE ILLYRIA 12 61 12 61 83 4,11 5 WILLY LEE BLACK RASCAL 6 29 15 62 75 3,71 6 BACKOUT'S CSARDAS 4 20 8 39 74 3,66 7 BLACK DROP TIMBERJACK 4 21 9 40 69 3,41 8 STABLEMASTER'S VIP 3 16 3 16 67 3,32 9 SAILER'S KI TROY OF PEACEMAKER 5 19 7 26 59 2,92 10 SIDE-LINE'S SUPER STAR 3 17 3 17 59 2,92 Taulukko 6. Käytetyimmät isoisäurokset 2000-2004, musta. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) ISOÄIDIT MUSTA Tilastointiaikana 2000-2004 Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Toisessa polvessa Isoäiti 1 EISERN EINEKLEINE ELSA 3 7 5 15 107 5,54 2 RAI-RAMIN LOLA 1 6 3 15 75 3,88 3 WILLY LEE BLACK SUSANNA 4 27 5 32 69 3,57 4 SALAMANKA'S DOKOTA DILAJLA 2 12 3 20 68 3,52 5 BACKOUT'S HOT SCOTCH 1 3 4 24 61 3,16 6 MIKES UTI ADA 4 24 4 24 56 2,90 7 PEACEMAKER'S BLACK JAZZ 3 12 3 12 48 2,48 8 DENELLAS BLACK DIANA 4 24 5 31 46 2,38 9 GRIGUS BIG BADA BOOM 2 10 2 10 41 2,12 10 VONHEIMDAL KATMANDU 3 20 3 20 40 2,07 Taulukko 7. Käytetyimmät isoäitinartut 2000-2004, musta. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) 4.1.3 Populaation koko ja rakenne, musta-hopea VUOSIYHTEENVETO MUSTA-HOPEA 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 Pennut (kotimaiset) 361 344 296 307 276 200 191 194 156 142 Tuonnit 18 12 10 8 8 8 9 6 10 7 Tuonnit 4,75 3,37 3,27 2,54 2,82 3,85 4,50 3,00 6,02 4,70 Rekisteröinnit yht. 379 356 306 315 284 208 200 200 166 149 Pentueet 93 79 74 75 70 55 43 47 43 39 Pentuekoko 3,9 4,4 4 4,1 3,9 3,6 4,4 4,1 3,6 3,6 Kasvattajat 60 54 50 47 48 29 33 31 28 27 Urokset - kaikki 59 43 45 37 41 35 29 30 26 27 - kotimaiset 29 26 28 21 27 22 19 16 15 17 - kotimaiset 49,15 60,47 62,22 56,76 65,85 62,86 65,52 53,33 57,69 62,96 - tuonnit 22 14 14 11 9 8 9 11 10 7 - ulkomaiset 8 3 3 5 5 5 1 3 1 3 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 6 kk 3 v 10 kk 3 v 3 kk 3 v 1 kk 3 v 6 kk 4 v 2 kk 3 v 10 kk 2 v 11 kk 4 v 3 v 11 kk Nartut - kaikki 92 78 73 72 70 53 43 47 42 39 - kotimaiset 74 67 65 62 59 49 38 44 39 37 - kotimaiset 80,43 85,90 89,04 86,11 84,29 92,45 88,37 93,62 92,86 94,87 - tuonnit 18 11 8 10 11 4 5 3 3 2 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 2 kk 3 v 7 kk 3 v 7 kk 3 v 5 kk 3 v 7 kk 3 v 9 kk 3 v 5 kk 3 v 6 kk 3 v 5 kk 4 v Isoisät 114 81 88 74 78 61 56 59 61 50 Isoäidit 146 111 109 97 99 77 75 67 72 62 Tehollinen populaatio 144 111 111 98 103 84 69 73 64 64
12 (64) Sukusiitosprosentti 1,47 2,32 1,79 2,66 3,71 3,06 2,78 2,95 2,61 2,52 Sukusiitosprosentin kasvu (-yksikköä) 0,35 0,45 0,45 0,51 0,49 0,60 0,72 0,68 0,78 0,78 Taulukko 8. Vuosiyhteenveto 1997-2007, musta-hopea. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Kotimaassa syntyneiden pentujen, tuontien, pentueiden ja rekisteröintien yhteismäärä on kasvussa. Myös kasvattajia on tullut lisää viime vuosina. Pentuekoko on pysynyt ennallaan tai hieman kasvanut ja on tämän kokoiselle koiralle normaali. Pentuekoko on hieman pienempi kuin mustilla ja valkoisilla. Jalostuskoirien kohdalla tilanne näyttää tyydyttävältä käytettyjen koirien määrän ja kotimaisten urosten osalta. Tässä värissä käytetyt urokset ovat kuitenkin erittäin läheistä sukua ja runsasta ylikäyttöä esiintyy enemmän kuin muilla väreillä. Tätä käsitellään lisää myöhemmissä taulukoissa. Keskimääräisen jalostuskäytön iän tulisi uroksilla olla korkeampi ottaen huomioon mm. rodulle tyypillisten sairauksien ilmenemisikä, koska urokset pystyvät lisääntymään narttuja vanhempina. Isovanhempia näyttää olevan kohtuullinen määrä, mutta taulukossa ei ole otettu huomioon pentuemäärien jakautumista eikä koirien välisiä sukulaisuussuhteita. Tehollisen populaation viime vuosien kehitys näyttää hyvältä, mutta huomioitava on käytettyjen urosten läheiset sukulaisuussuhteet. Taulukon sukusiitosprosentilla tarkoitetaan kunkin vuoden yhdistelmien keskimääräistä sukusiitosprosenttia, joka jää reilusti alle useiden lähteiden suositteleman 6,25. Kuitenkin on muistettava, että tilastossa ssp on laskettu vain 4-6 sukupolven mukaan, joten todellinen sukusiitosprosentti on huomattavasti tässä esitettyä suurempi. Sukusiitosprosentin vuosittainen kasvu on kuitenkin huolestuttavan suurta sekä yhden että neljän vuoden tarkasteluväleillä. Kasvu on kuitenkin vähenemään päin ja maltillisempaa kuin mustilla kääpiösnautsereilla. Kääpiösnautseri elää keskimäärin 10-vuotiaaksi, jolloin voidaan olettaa että musta-hopeita kääpiösnautsereita on maassamme n. 2700. 400 350 300 250 200 150 100 50 0 198 200 202 205 156 163 142 149 156 166 194 200 191 200 200 208 276 284 307 315 296 306 344 356 361 379 48 51 42 39 43 47 43 55 70 75 74 79 93 2 3 7 7 10 6 9 8 8 8 10 12 18 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Pennut (kotimaiset) Tuonnit Rekisteröinnit yht. Pentueet Kuvio 4. Kääpiösnautsereiden rekisteröinnit (pennut, tuonnit ja rekisteröinnit yhteensä), 1995-2007, musta-hopea. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Musta-hopea kääpiösnautsereiden kasvatus Suomessa alkoi 1980-luvulla ja väri tuli heti melko suosituksi. Rekisteröinnit pysyivät 150-200 välillä kymmenisen vuotta ja ovat viime vuosina lähes kaksinkertaistuneet. Tässä värissä tuonteja on ollut runsaasti jo 1990-luvun alusta alkaen ja viime vuosina on koiria tuotu yhä kauempaa yrittäen löytää meillä esiintymättömiä linjoja. Alla olevassa taulukossa on esitetty kahden viimeisen vuoden tarkastelujaksona käytetyimmät urokset, jotka ovat tuottaneet puolet tänä aikana rekisteröidyistä pennuista. Taulukosta nähdään myös, että 6 urosta on tuottanut neljänneksen pennuista. Kymmenen käytetyimmän uroksen listalla on ainoastaan kolme suomalaista kasvatusta edustavaa urosta ja niistäkin vain yhden molemmat vanhemmat ovat kotimaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että kantamme on kovaa vauhtia muuttumassa taustoiltaan tuntemattomampaan suuntaan. Samalla vanhat esim. silmäsairauksien osalta tutkitut linjamme jatkuvat ainoastaan narttujen kautta ja silloinkin usein lapsenlapsissa vain 25 prosenttisesti. Samalla
13 (64) myös muun keräämämme terveystiedon merkitys vähenee koko ajan. Kymmenen käytetyimmän joukossa on myös lähisukulaisia, mikä kaventaa geenipoolia entisestään. Taulukkoon on myös kerätty urosten tähänastisen elämänsä aikana kaikkiaan tuottamien pentujen määrä, joka ei liikakäytön välttämiseksi saisi olla kovin suuri. Usein käytetty jälkeläisrajoitus, jossa yhdelle koiralle sallitaan sen elinikänä jälkeläisiä korkeintaan 10 kahden viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumääristä tai 5 neljän viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumäärästä, sallii sekin melkoisen epätasaisen käytön, kun yhdessä sukupolvessa saattaa olla vain 20 isäurosta. Musta-hopeilla kääpiöillä näin laskettu pentumäärä olisi 68 (5) tai 73 (10) pentua. Kahden viimeisen vuoden käytetyimpien listalla on siis kaksi tämän korkeamman rajan ylittävää urosta ja lisäksi yksi matalamman ylittävä. Käytetyimmällä uroksella on pentuja lähes kaksi kertaa korkein sallittu määrä. Listalla olevat urokset ovat varsin nuoria. Kaikki ovat syntyneet vuonna 2002 tai sen jälkeen, joten niiden pentujen terveydentilasta ei vielä ole varmuutta eivätkä ne itsekään vielä ole kovin vanhoja. Lukuohje: # Järjestysnumero määräytyy kahden vuoden tilastointiaikana syntyneiden pentujen lukumäärän mukaan. -osuus = Montako prosenttia tilastointiaikana syntyneistä pennuista on ko. uroksen jälkeläisiä. kumulat. = ko. ja sitä edeltävien urosten jälkeläisten yhteinen prosenttiosuus tilastointiaikana syntyneistä jälkeläisistä. Esim. jos kolmannen uroksen kohdalla kumulatiivinen prosenttiosuus on 15, tarkoittaa se että kolme ensimmäistä urosta vastaa 15 kaikista tilastointiaikana syntyneistä pennuista. UROKSET MUSTA-HOPEA Tilastointiaikana 2005-2007 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja - osuus kumulat. Pentueita Pentuja 1 SANTA KNYRYS TAKE MY HEART 11 58 6,11 6 31 140 2 JARO VOM EICHENDAMM 10 44 4,63 11 16 71 3 SCEDIR CARYGRANT 9 34 3,58 14 13 54 4 WILLY LEE VIKTOR 8 33 3,47 18 8 33 5 SANTA KNYRYS ONCE CAN'T HELP LIKING 8 32 3,37 21 9 37 6 DJAKARTAS UNDERCOVER AGENT 7 32 3,37 25 8 38 7 TMAVI KNIR SAMUM 6 30 3,16 28 6 30 8 BADYAN VON BRANDEYS 6 26 2,74 30 7 27 9 PECTUS RICU REVOLVER 5 25 2,63 33 5 25 10 JHONNY WALKER VON NIEDERHALEN 5 23 2,42 35 5 23 11 LANGER TATOS ZI-ZI TOP 5 21 2,21 38 10 44 12 AFUNIQUE VALENTINO 5 20 2,11 40 6 26 13 TMAVI KNIR LAKERT 4 20 2,11 42 6 27 14 PIRIUS DAIQUIRI 5 19 2,00 44 6 23 15 CHELINES IDAHOS-POTATO 4 18 1,89 46 6 21 16 HOSSZUBEREKI-CSASZAR QUICK TRICK 3 17 1,79 48 3 17 17 NERO ARGENTO'S KAMILLO IL BELLO 3 15 1,58 49 4 17 18 WILLY LEE ZIMMY 4 15 1,58 51 21 84 Taulukko 9. Käytetyimmät urokset 2005-2007, musta-hopea. (Lähde: http://jalostus.kennelliito.fi) Kuten edellisessä taulukosta myös tästä voidaan nähdä, että viiden viimeisen vuoden aikana 22 urosta on tuottanut puolet kaikista pennuista ja 7 neljänneksen. Tämä tarkoittaa että tuona aikana olemassa olleista uroksista vain murto-osaa on käytetty jalostukseen. Kymmenen käytetyimmän listalla on kolme kotimaista kasvattia, joista yhden molemmat vanhemmat ovat kotimaisia. Erittäin monien tuontikoirien takaa löytyy samoja koiria, joten geenipoolimme on kaventunut aika lailla ja vanhat linjamme ovat karsiintuneet jo lähes kokonaan. Tässä taulukossa olevien koirien jälkeläisethän ovat ne, joita tällä hetkellä jalostukseen narttupuolellakin tullaan enimmäkseen käyttämään. Listassa koiran nro 6 poikia ja keskenään täysveljiä ovat koirat 3 ja 7.
14 (64) Tässä taulukossa edellä mainitun 68 pentua ylittäneitä uroksia on kuusi kappaletta ja 73 pentua ylittäneitä neljä. Yhdellä näistä on silmäsairas jälkeläinen. Lisäksi sijalla 18 olevalla uroksella on useampia silmäsairaita jälkeläisiä samassa pentueessa. UROKSET MUSTA-HOPEA Tilastointiaikana 2002-2007 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja - osuus kumulat. Pentueita Pentuja 1 SANTA KNYRYS TAKE MY HEART 31 140 8,05 8 31 140 2 JARO VOM EICHENDAMM 16 71 4,08 12 16 71 3 WILLY LEE ZIMMY 16 62 3,57 16 21 84 4 SCEDIR CARYGRANT 13 54 3,11 19 13 54 5 LANGER TATOS ZI-ZI TOP 10 44 2,53 21 10 44 6 SAILER'S R.S. TIGER WOODS 9 43 2,47 24 21 94 7 WILLY LEE ZEPE 11 40 2,30 26 17 70 8 DJAKARTAS UNDERCOVER AGENT 8 38 2,19 28 8 38 9 SANTA KNYRYS ONCE CAN'T HELP LIKING 9 37 2,13 30 9 37 10 BARTZAGA'S CARUSO 7 36 2,07 32 7 36 11 WILLY LEE VIKTOR 8 33 1,90 34 8 33 12 TMAVI KNIR SAMUM 6 30 1,73 36 6 30 13 HERALDIN OTHELLO 6 29 1,67 38 6 29 14 WILLY LEE KID 7 28 1,61 39 9 31 15 BADYAN VON BRANDEYS 7 27 1,55 41 7 27 16 PECTUS RICU REVOLVER 5 25 1,44 42 5 25 17 TMAVI KNIR LAKERT 5 25 1,44 44 6 27 18 PORGI 6 24 1,38 45 6 24 19 PIRIUS DAIQUIRI 6 23 1,32 47 6 23 20 JHONNY WALKER VON NIEDERHALEN 5 23 1,32 48 5 23 21 SANTA KNIRIS SHOW MAN 4 22 1,27 49 21 99 22 WINZ SPRATE SIMBAD 5 21 1,21 50 5 21 Taulukko 10. Käytetyimmät urokset 2002-2007, musta-hopea. (Lähde: http://jalostus.kennelliito.fi) Yleisesti pidetään suotavana, ettei yhden koiran isoisä- tai äitiosuus saisi olla suurempi kuin 5 sukupolven rekisteröinneistä, jotta populaation geenipooli säilyisi riittävän laajana. Tällöinkään listalla olevat eivät saisi olla lähisukulaisia keskenään. Yksittäisen koiran oma jälkeläismäärä ei vielä suoraan kerro sen vaikutusta kantaan. Vaikka jälkeläismäärä olisi suurikin, lopulta ratkaisevampaa on kuinka paljon koiran jälkeläisiä käytetään jalostukseen. Pienelläkin jälkeläismäärällä voi jättää jälkensä populaatioon. Kuten listasta näkee, 2. polven jälkeläisten määrä ylittää tuon 5 kolmen koiran osalta, joista kahden kohdalla reippaasti. 4 kymmenestä eniten lapsenlapsia omaavasta koirasta on tuontikoiria. Koska tuontikoirista haetaan uutta verta, kasvattajat jättävät itselleen helpommin niiden jälkeläisiä myöhempää jalostuskäyttöä varten ja sukulinjat jatkuvat. Myös kahta lukuun ottamatta kaikki listalla olevat Suomessa kasvatetut koirat ovat tuontikoiran jälkeläisiä. ISOISÄT MUSTA-HOPEA Tilastointiaikana 2000-2004 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Toisessa polvessa Isoisä 1 SAILER'S R.S. TIGER WOODS 16 74 21 94 360 13,77 2 SANTA KNIRIS SHOW MAN 11 52 21 99 210 8,03 3 PEACEMAKER'S GALILEI 1 4 19 68 150 5,74
15 (64) 4 FALKENDAL'S KROWN PRINCE 4 19 17 64 119 4,55 5 WILLY LEE KID 9 31 9 31 114 4,36 6 WILLY LEE ZIMMY 17 69 21 84 96 3,67 7 SANTA KNYRYS TAKE MY HEART 17 67 31 140 95 3,63 8 WILLY LEE XMAS CHRISTO 4 19 15 62 92 3,52 9 WILLY LEE ZEPE 16 66 17 70 89 3,40 10 SAWHILL'S GREMLIN 4 24 5 31 77 2,94 Taulukko 11. Käytetyimmät isoisäurokset 2000-2004, musta-hopea. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) ISOÄIDIT MUSTA-HOPEA Tilastointiaikana 2000-2004 Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Toisessa polvessa Isoäiti 1 WILLY LEE KRISTA 4 12 5 15 187 8,40 2 WILLY LEE FIZZY 3 9 6 17 131 5,88 3 BARTZAGA'S CIRU 1 5 3 10 77 3,46 4 PECTUS RAMBLING ROSE 2 7 3 11 74 3,32 5 PECTUS KAWASAKI SUZY 4 15 5 21 71 3,19 6 PECTUS RIFI FI 3 18 4 21 59 2,65 7 PECTUS GHOST STORY 4 22 4 22 58 2,61 8 WILLY LEE ANNY 2 12 2 12 52 2,34 9 AFUNIQUE JALNA 2 4 5 20 49 2,20 10 PECTUS ROXI ROXETTE 2 11 5 34 48 2,16 Taulukko 12. Käytetyimmät isoäitinartut 2000-2004, musta-hopea. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) 4.1.4 Populaation koko ja rakenne, pippuri-suola VUOSIYHTEENVETO PIPPURI-SUOLA 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1 Pennut (kotimaiset) 254 182 271 230 172 230 210 136 159 149 Tuonnit 11 13 12 6 8 4 6 4 2 6 Tuonnit 4,15 6,67 4,24 2,54 4,44 1,71 2,78 2,86 1,24 3,87 1 Rekisteröinnit yht. 265 195 283 236 180 234 216 140 161 155 Pentueet 60 44 63 53 50 58 53 37 40 40
16 (64) Pentuekoko 4,2 4,1 4,3 4,3 3,4 4 4 3,7 4 3,7 Kasvattajat 41 30 34 32 30 36 31 21 22 23 Urokset - kaikki 42 35 37 27 31 35 30 25 28 24 - kotimaiset 22 21 24 17 21 25 23 22 22 19 - kotimaiset 52,38 60,00 64,86 62,96 67,74 71,43 76,67 88,00 78,57 79,17 - tuonnit 15 10 10 9 8 6 5 2 5 3 - ulkomaiset 5 4 3 1 2 4 2 1 1 2 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 7 kk 3 v 11 kk 3 v 7 kk 3 v 4 kk 3 v 1 kk 3 v 4 v 1 kk 3 v 10 kk 3 v 9 kk 4 v 2 kk 3 v Nartut - kaikki 59 44 61 53 50 56 53 37 39 40 - kotimaiset 53 36 51 48 44 52 49 32 35 36 - kotimaiset 89,83 81,82 83,61 90,57 88,00 92,86 92,45 86,49 89,74 90,00 - tuonnit 6 8 10 5 6 4 4 5 4 4 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 4 kk 3 v 9 kk 3 v 8 kk 3 v 8 kk 3 v 5 kk 3 v 8 kk 3 v 8 kk 3 v 6 kk 3 v 9 kk 3 v 8 kk 3 v Isoisät 90 78 85 59 74 66 59 44 47 54 Isoäidit 106 94 104 75 82 75 70 56 49 64 Tehollinen populaatio 98 78 92 72 77 86 77 60 65 60 Sukusiitosprosentti 2,11 1,92 2,78 2,34 2,95 3,75 3,83 6,15 4,44 4,14 3 Sukusiitosprosentin kasvu (-yksikköä) 0,51 0,64 0,54 0,69 0,65 0,58 0,65 0,83 0,77 0,83 0 Taulukko 13. Vuosiyhteenveto 1997-2007, pippuri-suola. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Pentujen ja pentueiden määrä on pysynyt 2000-luvulla melko tasaisena. Tuontien määrä on kasvanut ja on suhteessa hieman suurempi kuin mustilla ja musta-hopeilla. Pentuekoko on pysynyt ennallaan ja on tämän kokoiselle koiralle normaali, mutta hieman pienempi kuin mustilla ja valkoisilla. Jalostusurosten kohdalla huomiota kiinnittää käytettyjen urosten vähyys yleensä ja kotimaisten urosten käytön suhteellinen väheneminen läpi 2000-luvun erityisesti. Keskimääräisen jalostuskäytön iän tulisi uroksilla olla korkeampi ottaen huomioon mm. rodulle tyypillisten sairauksien ilmenemisikä, joskin se on hieman korkeampi kuin muilla väreillä. Isovanhempia näyttää olevan kohtuullinen määrä, mutta taulukossa ei ole otettu huomioon pentuemäärien jakautumista eikä koirien välisiä sukulaisuussuhteita. Tehollinen populaatio jää hieman alle minimisuositusten, mutta on kuitenkin kriittistä rajaa korkeampi. Taulukon sukusiitosprosentilla tarkoitetaan kunkin vuoden yhdistelmien keskimääräistä sukusiitosprosenttia, joka jää reilusti alle useiden lähteiden suositteleman 6,25. Kuitenkin on muistettava, että tilastossa ssp on laskettu vain 4-6 sukupolven mukaan, joten todellinen sukusiitosprosentti on huomattavasti tässä esitettyä suurempi. Sukusiitosprosentin vuosittainen kasvu on kuitenkin huolestuttavan suurta sekä yhden että neljän vuoden tarkasteluväleillä ollen samaa luokkaa kuin mustilla kääpiösnautsereilla. Kasvun vähenemiseen tulee kiinnittää huomiota. Kääpiösnautseri elää keskimäärin 10-vuotiaaksi, jolloin voidaan olettaa että pippurin ja suolan värisiä kääpiösnautsereita on maassamme n. 2300.
17 (64) 300 250 200 150 100 50 0 114 119 144 148 203 206 149 155 159 161 136 140 210 216 230 234 172 180 230 236 271 283 182 195 254 265 27 34 46 40 40 37 53 58 50 53 63 44 60 5 4 3 6 2 4 6 4 8 6 12 13 11 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Pennut (kotimaiset) Tuonnit Rekisteröinnit yht. Pentueet Kuvio 5. Kääpiösnautsereiden rekisteröinnit (pennut, tuonnit ja rekisteröinnit yhteensä), 1995-2007, pippuri-suola. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Pippuri-suola on toinen pitkään Suomessa kasvatetuista väreistä ja sen rekisteröinneissä on havaittavissa melko tasainen loivasti kasvava kehitys, joka vaihtelee hieman vuosittain. Tämän värimuunnoksen suosio on ollut tasainen eikä sen kasvattajia ole niin runsaasti kuin muiden värien. Myös tässä rodussa tuonteja on ollut melko paljon ja viimeisten kolmen vuoden aikana niiden määrä on entuudestaan noussut. Taulukossa 14. on esitetty kahden viimeisen vuoden tarkastelujaksona käytetyimmät urokset, jotka ovat tuottaneet puolet tänä aikana rekisteröidyistä pennuista. Taulukosta nähdään myös, että 6 urosta on tuottanut neljänneksen pennuista. Kymmenen käytetyimmän uroksen listalla on ainoastaan kaksi suomalaista kasvatusta edustavaa urosta ja niistäkin vain toisen molemmat vanhemmat ovat kotimaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että kantamme on kovaa vauhtia muuttumassa taustoiltaan tuntemattomampaan suuntaan. Samalla vanhat esim. silmäsairauksien osalta tutkitut linjamme jatkuvat ainoastaan narttujen kautta ja silloinkin usein lapsenlapsissa vain 25-prosenttisesti. Samalla myös muun keräämämme terveystiedon merkitys vähenee koko ajan. Listalla olevat urokset ovat varsin nuoria. Vain kolme niistä on syntynyt ennen vuotta 2002 ja kaksi on iältään vielä alle kolmen vuoden. Valitettavasti näiden käytetyimpien joukossa on yksi, jolla on silmäsairas jälkeläinen ja yhdellä silmäsairas sisar. Taulukkoon on myös kerätty urosten tähänastisen elämänsä aikana kaikkiaan tuottamien pentujen määrä, joka ei liikakäytön välttämiseksi saisi olla kovin suuri. Usein käytetty jälkeläisrajoitus, jossa yhdelle koiralle sallitaan sen elinikänä jälkeläisiä korkeintaan 10 kahden viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumääristä tai 5 neljän viimeisimmän vuoden rekisteröintien lukumäärästä, sallii sekin melkoisen epätasaisen käytön, kun yhdessä sukupolvessa saattaa olla vain 20 isäurosta. Pippuri-suola -kääpiöillä näin laskettu pentumäärä olisi 49 (5) tai 45 (10) pentua. Kahden viimeisen vuoden käytetyimpien listalla on siis kolme ylemmän rajan ylittänyttä ja lisäksi yksi alemman rajan ylittävä uros. Lukuohje: # Järjestysnumero määräytyy kahden vuoden tilastointiaikana syntyneiden pentujen lukumäärän mukaan. -osuus = Montako prosenttia tilastointiaikana syntyneistä pennuista on ko. uroksen jälkeläisiä. kumulat. = ko. ja sitä edeltävien urosten jälkeläisten yhteinen prosenttiosuus tilastointiaikana syntyneistä jälkeläisistä. Esim. jos kolmannen uroksen kohdalla kumulatiivinen prosenttiosuus on 15, tarkoittaa se että kolme ensimmäistä urosta vastaa 15 kaikista tilastointiaikana syntyneistä pennuista.
18 (64) UROKSET PIPPURI-SUOLA Tilastointiaikana 2005-2007 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja - osuus kumulat. Pentueita Pentuja 1 DINAMUNDE ERLEND 8 36 5,36 5 8 36 2 KLONDAIKES VAX 9 32 4,76 10 20 74 3 LARIFEM FRENIS KAVALER 5 28 4,17 14 9 47 4 CHELINES PIGGY-MAN 5 25 3,72 18 5 25 5 TRISTAN ASTRONAUT 5 23 3,42 21 5 23 6 WILLY LEE FELIX-PEPPER 6 21 3,13 25 25 99 7 TRIXER ARISTOTELES 4 19 2,83 27 4 19 8 ALERT CHARM YUDGIN 4 18 2,68 30 15 63 9 TOMAR'S WHAT EVER 3 18 2,68 33 3 18 10 RUSSKIY ASSORTI'C TALISMAN 3 18 2,68 35 3 18 11 TRIXER YUPITER 3 16 2,38 38 4 23 12 SUPER PLAY'S XSAMIRO 3 15 2,23 40 3 15 13 RIIWIÖN IRWILEUKA 4 14 2,08 42 4 14 14 FEROZ AT WILLKEN KNIZETE STERNENHOC 4 14 2,08 44 4 14 15 ELF REZLARK 2 13 1,93 46 2 13 16 TIP-TOP VOM SCHWARZEN ORT 2 13 1,93 48 2 13 17 JULIUKSEN IHMEMIES 4 12 1,79 50 5 14 Taulukko 14. Käytetyimmät urokset 2005-2007, pippuri-suola. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Kuten edellisestä taulukosta myös tästä voidaan nähdä, että viiden viimeisen vuoden aikana 20 urosta on tuottanut puolet kaikista pennuista ja 6 neljänneksen. Tämä tarkoittaa että tuona aikana olemassa olleista uroksista vain murto-osaa on käytetty jalostukseen. Kymmenen käytetyimmän listalla on kolme kotimaista kasvattia, joista yhden molemmat vanhemmat ovat tuonteja, yhdellä toinen vanhemmista on tuonti ja vain yhden molemmat vanhemmat ovat kotimaisia. Erittäin monien tuontikoirien takaa löytyy samoja koiria, joten geenipoolimme on kaventunut aikalailla ja vanhat linjamme ovat karsiintuneet jo lähes kokonaan. Tässä taulukossa olevien koirien jälkeläisethän ovat ne, joita tällä hetkellä jalostukseen narttupuolellakin tullaan enimmäkseen käyttämään. Tässä taulukossa edellä mainitun 49 pentua ylittäneitä uroksia on neljä kappaletta ja 45 pentua ylittäneitä 6. Niistä yhdellä on silmäsairas jälkeläinen ja kahden sisaruksilla on HC. Tästä syystä koirien runsasta käyttöä nuorella iällä tulisi välttää, jotta jälkeläisten terveydestä ehdittäisiin saada tietoa ennen kun koiralla on maksimimäärä pentuja. UROKSET PIPPURI-SUOLA Tilastointiaikana 2002-2007 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja -osuus kumulat. Pentueita Pentuja 1 KLONDAIKES VAX 20 74 5,69 6 20 74 2 WILLY LEE FELIX-PEPPER 16 65 5,00 11 25 99 3 ALERT CHARM YUDGIN 15 63 4,84 16 15 63 4 TMAVI KNIR PLUCKY 11 47 3,61 19 11 47 5 LARIFEM FRENIS KAVALER 9 47 3,61 23 9 47 6 DINAMUNDE ERLEND 8 36 2,77 26 8 36 7 MIKES UTI HANFRI 6 30 2,31 28 12 50
19 (64) 8 TRIXER NEUSILBER 6 28 2,15 30 6 28 9 STAD OF HAVEN ARMANI 7 26 2,00 32 7 26 10 CHELINES PIGGY-MAN 5 25 1,92 34 5 25 11 TRISTAN ASTRONAUT 5 23 1,77 36 5 23 12 TRIXER YUPITER 4 23 1,77 37 4 23 13 DEL ZARZOSO AFTERGLOW-CESAR 6 23 1,77 39 6 23 14 LARIFEM FRENIS BRIGHT 5 21 1,61 41 5 21 15 WILHELLMIINAN ZUBER-ZEOS 4 21 1,61 42 4 21 16 WILLY LEE OSSI-PEPPER 5 20 1,54 44 5 20 17 TRIXER ARISTOTELES 4 19 1,46 45 4 19 18 ALERT CHARM ABSINTHE TO WILLKEN 4 19 1,46 47 4 19 19 PEACEMAKER'S WILLY LEE BENNY 5 18 1,38 48 5 18 20 TOMAR'S WHAT EVER 3 18 1,38 50 3 18 Taulukko 15. Käytetyimmät urokset 2002-2007, pippuri-suola. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Yleisesti pidetään suotavana, ettei yhden koiran isoisä- tai äitiosuus saisi olla suurempi kuin 5 sukupolven rekisteröinneistä, jotta populaation geenipooli säilyisi riittävän laajana. Tällöinkään listalla olevat eivät saisi olla lähisukulaisia keskenään. Yksittäisen koiran oma jälkeläismäärä ei vielä suoraan kerro sen vaikutusta kantaan. Vaikka jälkeläismäärä olisi suurikin, lopulta ratkaisevampaa on kuinka paljon koiran jälkeläisiä käytetään jalostukseen. Pienelläkin jälkeläismäärällä voi jättää jälkensä populaatioon. Kuten listasta näkee, 2. polven jälkeläisten määrä ylittää tuon 5 kolmen koiran osalta. 6 kymmenestä eniten lapsenlapsia omaavasta koirasta on tuontikoiria. Koska tuontikoirista haetaan uutta verta, kasvattajat jättävät itselleen helpommin niiden jälkeläisiä myöhempää jalostuskäyttöä varten ja sukulinjat jatkuvat. Myös kahta lukuun ottamatta kaikki listalla olevat Suomessa kasvatetut koirat ovat tuontikoiran jälkeläisiä. ISOISÄT PIPPURI-SUOLA Tilastointiaikana 2000-2004 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Toisessa polvessa Isoisä 1 ZARLINO V.D. TOMBOLA 3 18 6 26 130 7,03 2 SIDE-LINE'S EIGENER 3 10 9 35 126 6,82 3 TRIXER MANNERHEIM 5 17 27 86 125 6,76 4 TRIXER UNIVERSAL 8 21 11 35 89 4,82 5 ZEUS DE COA NEGRA 1 5 3 8 77 4,17 6 ALERT CHARM YUDGIN 11 45 15 63 69 3,73 7 WILLY LEE FELIX-PEPPER 17 69 25 99 68 3,68 8 JULIUSWELCOMEFINLAND 3 9 15 65 63 3,41 9 TRIXER NEUSILBER 6 28 6 28 61 3,30 10 ZION BLUZ LANANASIM 5 19 5 19 55 2,98 Taulukko 16. Käytetyimmät isoisäurokset 2000-2004, pippuri-suola. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) ISOÄIDIT PIPPURI-SUOLA Tilastointiaikana 2000-2004 Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Toisessa polvessa Isoäiti 1 WILLY LEE KAISA-PEPPER 1 4 2 8 122 7,33 2 BRINATA ROSITA 1 7 4 27 66 3,96 3 TRIXER RINGLEADER 5 19 6 23 59 3,54 4 TRIXER ALEXANDRA 2 9 2 9 53 3,18 5 PEACEMAKER'S WILLY LEE AIDA 3 12 6 26 50 3,00 6 DINAMUNDE EVENLY TMAVI KNIR 1 5 1 5 47 2,82 7 SUPER PLAY'S OCARINA 2 9 3 15 46 2,76 8 HILDEBERT'S FRESKO TO TRIXER 3 11 6 23 44 2,64 9 WILLY LEE ALMA-PEPPER 1 6 1 6 36 2,16 10 MILLAMIA 1 5 4 14 35 2,10 Taulukko 17. Käytetyimmät isoäitinartut 2000-2004, pippuri-suola. (Lähde: http://jalostus.kennelliito.fi)
20 (64) Huomioitava että taulukon 17. sijalla 4 olevalla koiralla on todettu silmäsairaus. 4.1.5 Populaation koko ja rakenne, valkoinen VUOSIYHTEENVETO VALKOINEN 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1 Pennut (kotimaiset) 158 127 96 77 56 78 34 7 6 Tuonnit 11 8 4 4 4 4 9 4 2 Tuonnit 6,51 5,93 4,00 4,94 6,67 4,88 20,93 36,36 25,00 100 Rekisteröinnit yht. 169 135 100 81 60 82 43 11 8 Pentueet 32 25 22 16 11 17 10 2 2 Pentuekoko 4,9 5,1 4,4 4,8 5,1 4,6 3,4 3,5 3 - Kasvattajat 25 17 18 13 8 12 8 2 2 Urokset - kaikki 25 18 15 12 8 11 8 2 2 - kotimaiset 8 6 5 4 4 2 2 0 0 - kotimaiset 32,00 33,33 33,33 33,33 50,00 18,18 25,00 - tuonnit 13 9 8 5 4 7 5 1 2 - ulkomaiset 4 3 2 3 0 2 1 1 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 2 kk 3 v 4 kk 2 v 9 kk 1 v 12 kk 2 v 5 kk 1 v 11 kk 1 v 10 kk 4 v 9 kk 1 v 7 kk 0 v Nartut - kaikki 32 25 22 16 11 16 10 2 2 - kotimaiset 26 20 18 11 6 6 4 0 0 - kotimaiset - tuonnit 6 5 4 5 5 10 6 2 2 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 5 kk 3 v 4 kk 3 v 3 v 4 kk 2 v 10 kk 2 v 9 kk 2 v 4 kk 3 v 8 kk 2 v 0 v Isoisät 56 42 29 26 19 26 30 11 7 Isoäidit 64 46 33 26 23 28 29 10 7 Tehollinen populaatio 56 42 36 27 19 26 18 4 4 - Sukusiitosprosentti 1,95 1,07 2,00 2,24 0,30 1,46 0,79 2,27 4,88 11 Sukusiitosprosentin kasvu (-yksikköä) 0,89 1,19 1,39 1,85 2,63 1,92 2,78 12,50 12,50 - Taulukko 18. Vuosiyhteenveto 1997-2007, valkoinen. (Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi) Pentujen määrä on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa ja pentueiden määrä kasvanut jyrkästi 2000-luvulla. Tuontien määrä on kasvanut ja on suhteellisesti suurin verrattuna muihin väreihin. Pentuekoko on kaikista väreistä suurin, mikä saattaa liittyä jalostusnarttujen suhteellisen suureen kokoon. Jalostusurosten kohdalla huomiota kiinnittää käytettyjen urosten vähyys yleensä ja kotimaisten urosten todella vähäinen käyttö. Tuontiurosten käyttö on ollut ymmärrettävää, mutta kotimaisistakin uroksista pitäisi jo löytyä käyttökelpoisia. Keskimääräisen jalostuskäytön iän tulisi uroksilla olla korkeampi ottaen huomioon mm. rodulle tyypillisten sairauksien ilmenemisikä. Isovanhempia näyttää olevan kohtuullinen määrä, mutta taulukossa ei ole otettu huomioon pentuemäärien jakautumista eikä koirien välisiä sukulaisuussuhteita. Tehollinen populaatio on kriittisellä tasolla ja sen kasvattamiseen tulee kiinnittää huomiota. Taulukon sukusiitosprosentilla tarkoitetaan kunkin vuoden yhdistelmien keskimääräistä sukusiitosprosenttia, joka jää reilusti alle useiden lähteiden suositteleman 6,25, joskin se on muita värejä suurempi. On myös muistettava, että tilastossa ssp on laskettu vain 4-6 sukupolven mukaan, joten todellinen sukusiitosprosentti on huomattavasti tässä esitettyä suurempi. Sukusiitosprosentin vuosittainen kasvu on kuitenkin huolestuttavan suurta sekä yhden että neljän vuoden tarkasteluväleillä ja on suurempaa kuin muilla väreillä. Kasvun vähenemiseen tulee kiinnittää huomiota. Kääpiösnautseri elää keskimäärin 10-vuotiaaksi, jolloin voidaan olettaa että valkoisia kääpiösnautsereita on maassamme n. 700.