1 Raamattuloma 2011 Kansanlähetysopisto Pirkko Valkama Juhlien juhlat Seitsemän juhlaa Kun Israelin kansa oli erämaassa, matkalla kohti luvattua maata, Jumala antoi heille käskyn seitsemästä juhlasta: sapatti, pääsiäinen (pääsiäinen + happamattoman leivän juhla), ensimmäisen tähkän juhla (ohrantähkäjuhla), viikkojuhla (viljankorjuujuhla, helluntai), uudenvuoden juhla, suuri sovituspäivä ja lehtimajajuhla. 3 Moos.23:1-2 sanotaan näistä juhlista: Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Nämä ovat Herralle omistetut juhla-ajat, minun juhla-aikani, jolloin teidän tulee kutsua kansa koolle pyhään kokoukseen. Tämän jälkeen kuvataan juhlat ja miten niitä tulee viettää. Kolme näistä juhlista, pääsiäinen, viikkojuhla eli helluntai ja lehtimajajuhla olivat sellaisia, että kaikkien israelilaisten oli kokoonnuttava määrättyyn paikkaan (5 Moos.16:16). Ensin, erämaavaelluksen aikana, kokoonnuttiin Ilmestysmajan luo. Myöhemmin, kun kansa oli päässyt luvattuun maahan ja Jerusalemin temppeli oli pystytetty, se oli paikka, johon kokoonnuttiin. Jokaisen tuli viedä Herralle lahjoja sen mukaan, miten Herra oli häntä siunannut. Lahjoilla israelilaiset tunnustivat, että kaikki mitä heillä oli, oli saatu Jumalalta (5 Moos.16:17). Velvollisuus osallistua näihin juhliin koski ennen muuta miehiä. Mutta juhla oli tarkoitettu kaikille, jotka sinne pystyivät menemään (5 Moos.16:11-12). Jumala antoi myös hyvät turvatakuut. Hän lupasi, että kun israelilaiset menevät juhliin, hän itse pitää huolen siitä, että vihollinen ei sinä aikana pääse hyökkäämään maahan (2 Moos.34:23-24) Juhlien tarkoitus Jumalan määräämien juhla-aikojen yksi tarkoitus oli varmasti se, että kansa olisi koko ajan muistanut Jumalan teot ja elänyt lähellä Herraa. Juhlat antoivat kaikille tilaisuuden levätä ja ylistää yhdessä Jumalaa. Jos israelilaiset olisivat viettäneet näitä juhlia Jumalan käskyjen mukaan, jokaisen israelilaisen mieleen olisi iskostunut Jumalan pelastusteot ja Jumalan Sanan lupaukset. Nuo juhlat olisivat lujittaneet kansan yhteyttä Jumalaan ja yhtenäisyyttä kansana. Juhlienkin välityksellä Israel oli todistanut kaikille kansoille Jumalasta ja hänen teoistaan ja tuottanut Herralle mainetta ja kunniaa (5 Moos.26:19). Toinen juhlien tärkeä tavoite oli kuvata Jumalan tulevaisuudessa valmistamaa pelastusta. Jumala oli valinnut Israelin kansan valmistaakseen pelastuksen kaikille kansoille (1 Moos.12:1-3). Vanhassa testamentissa on paljon lupauksia tulevasta pelastajasta ja siitä, millaisen pelastuksen hän valmistaa. Siellä on myös monia esikuvia tulevasta pelastuksesta. Tällaisia esikuvia ovat muun muassa Vanhan testamentin juhlat. Kaksi kalenteria Uskonnollinen vuosi, juhlakalenteri alkoi nisan -kuusta (maalis-huhtikuu), pääsiäisestä. Ilman pääsiäistä, vapautusta Egyptin orjuudesta ei olisi ollut muitakaan juhlia. Kaikkialla Vanhassa testamentissa muistutetaan Israelin kansaa tästä Jumalan pelastusteosta. Maallinen kalenteri alkoi syksyllä tisri kuusta (syys - lokakuu). Syksyn juhlat: uusi vuosi; suuri sovintopäivä ja lehtimajajuhla ajoittuvat kaikki maallisen kalenterin ensimmäiseen kuukauteen ja juhlakalenterin seitsemänteen kuukauteen.
2 Pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla Vapautus Egyptin orjuudesta oli niin tärkeä tapahtuma, että Israelilaisten tuli laskea vuoden kuukaudet siitä (2 Moos.12:2). Jumala antoi israelilaisille ohjeet pääsiäisen vietosta, jo ennen kuin heidät oli vapautettu. Juhlaa kutsuttiin nimellä Pesah. Sana on muodostettu verbistä kulkea ohi säästää. Nimi ilmaisi hyvin juhlan sisällön: juhlittiin sitä, miten Jumala armossaan kulki ohi. Juhlittiin sitä miten Jumala pelasti israelilaiset tuomiolta ja otti heidät omaksi kansakseen. Samaa asiaa viestittää vastaava suomenkielen sana pääsiäinen, joka tulee sanasta pääseminen. Sanakirjojen mukaan sillä tarkoitetaan kristillisessä kirkossa paastosta pääsemistä, paaston loppumista. Todennäköisesti alun perin sana on viitannut pääsemiseen synnin orjuudesta ja tuomiosta. Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja merkittävin. Ilman pääsiäistä ei meillä olisi muitakaan juhlia. Pelastus tuomiosta ja orjuudesta Toisen Mooseksen kirjan luvussa 12 on kerrottu tilanteesta, jossa Jumala antoi israelilaisille käskyn, että jokaisen perheen tuli valita virheetön karitsa. Karitsa piti säilyttää määrähetkeen saakka. Määrättynä päivänä, illan suussa, karitsa piti teurastaa ja sen verta oli siveltävä talon oven pieliin ja oven kamanaan. Jumala selitti israelilaisille syyn tähän toimintaan näin: Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. (2 Moos.12:12-13) Veri suojeli Jumalan vihalta. Jumala suojeli israelilaisia itseltään. Synnin tähden jokainen israelilainenkin oli ansainnut tuomion ja kuoleman. Jumalan valmistaman pelastuksen seurauksena Israelin kansa pelastui tuomiosta ja vapautui orjuudesta. He saivat lähteä kulkemaan kohti luvattua maata. Verellä merkityissä taloissa oli varmasti monenlaisia ihmisiä. Joku ehkä vapisi ja itki pelosta ja oli lähes varma siitä, ettei selviä hengissä läpi yön. Joku toinen iloitsi ja oli varma pelastuksesta, jonka Jumala oli valmistanut. Riippumatta siitä, oliko usko vahva tai heikko, jokainen, joka oli sisällä verellä merkityssä talossa, pelastui. Verellä sivellyt talot ovat hyvä kuva Jeesuksessa olevasta pelastuksesta (Room.8:1). Jos me elämme Jeesuksen yhteydessä, hänen verensä suojassa, olemme samalla tavalla turvassa tuomiolta ja kadotukselta kuin israelilaiset olivat turvassa verellä merkityissä taloissa. Pelastus ei perustu uskomme lujuuteen vaan Jumalan armoon. Pääsiäislammas malli, esikuva, varjo Kristuksesta Uudessa testamentissa Jeesuksesta puhutaan usein pääsiäiskaritsana. Niin kuin Jumala pelasti israelilaiset karitsan veren kautta, samalla tavalla Jumala itse oli Kristuksessa ja sovitti meidät itsensä kanssa (KR38, 2 Kor.5:19). Jeesuksen kautta pelastumme paitsi tuomiosta (Room.8:1) myös synnin orjuudesta (Joh.8:34-36). Verellä sivellyt oven pielet ja oven kamana muistuttavat meitä Jeesuksen sanoista: Minä olen portti (ovi), se, joka tulee sisään minun kauttani pelastuu (Joh.10:9). Pääsiäislampaan tuli olla virheetön, vuoden vanha uros (2.Moos.12:5): Meidät on lunastettu Kristuksen, virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä (1 Piet.1:18-19). Katso myös Joh.8:46. Karitsa piti valita (2 Moos.12:3): Teurastetun Karitsan elämänkirja on kirjoitettu jo maailman luomisesta alkaen, joten Karitsa on valittu jo silloin (Ilm.13:8). Kristus oli valittu pelastuksen valmistajaksi jo ennen maailman luomista (Ef.1:4). Karitsa piti säilyttää määrähetkeen saakka (2 Moos.12:6): Jumalan ihmiseksi tulo tapahtui määrähetkellä (Gal.4:4). Myös maan päällä, Jeesus säilytettiin määrähetkeen saakka. Herodes ei
3 onnistunut surmaamaan häntä (Matt.2:13-14). Nasaretin asukkaat eivät onnistuneet syöksemään häntä vuorelta alas (Luuk.4:28-30). Johanneksen evankeliumissa on kohtia, joissa kerrotaan miten ihmiset halusivat surmata Jeesuksen, mutta eivät voineet, koska Jeesuksen aika ei ollut vielä tullut (Joh.7:30, 8:20). Juutalaiset johtajat päättivät, että eivät tapa Jeesusta juhlan aikana (Matt.26:5). Kaksi päivää tuon päätöksen jälkeen Jeesus kuoli juuri määrättynä hetkenä, kun pääsiäislammas teurastettiin temppelissä. Israelilaisten lähtiessä Egyptistä heidän seurassaan oli ihmisiä myös muista kansoista (2 Moos.12:38). Jokainen, joka oli tuona yönä verellä merkityssä talossa, pelastui riippumatta kansallisuudesta: Kaikki Jeesuksen veren suojassa olevat pelastuvat (Room.3:21-25, Room.4:23-5:11; Joh.3:16.) Jeesus, Jumalan Karitsa, lunasti kaikista kansoista itselleen kansan. Jumalan tuomio kohdistui Egyptiin ja sen jumaliin (2 Moos.12:12-13): Jeesuksen sovitustyön seurauksena tuomio kohtasi tämän maailman ruhtinasta, joka piti meitä orjuudessa. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus murskasi Saatanan vallan. Kun Jeesus viittasi edessä olevaan kuolemaansa, hän sanoi: Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta (Joh.12: 31). Luukkaan evankeliumissa, kun Jeesus kehotti opetuslapsia iloitsemaan ennen kaikkea hänen voitostaan, siitä, että he ovat osallisia pelastuksesta, hän sanoi, että hän näki Saatanan lankeavan alas taivaasta (Luuk.10:17-20). Ilm.12:7-12 kerrotaan sodasta, joka käytiin taivaassa. Käsittääkseni tämä sota käytiin sen jälkeen, kun Jeesus palasi kirkkauteen Ihmisen Poikana. Jeesuksen täytetyn työn ja taivaaseen astumisen seurauksena Saatanalla ei enää ollut oikeutta olla taivaassa. Sakarjan kirjassa ja Jobin kirjassa meillä on kuvaukset siitä, miten Saatana saattoi Jumalan edessä syyttää Jumalan omia (Sak.3:1 ja Job 1:6). He olivat syyllisiä. Mutta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta Saatana syöstiin vallasta. Pelastus on tullut! Voitto Saatanasta toteutuu Karitsan veren ja todistuksen sanan kautta. Taivaiden asukkailla on syytä iloon. Taivaiden asukkaita ovat kaikki Jeesuksen omat. Jeesus sanoi omistaan, että maailma vihaa heitä, koska he eivät kuulu tähän maailmaan (Joh.15:18-19). Pääsiäislammas piti syödä. Se antoi tarvittavan ravinnon ja voiman matkaa varten (1Moos.12:8): Kristittyinä elämme päivittäin siitä uhrista, jonka Jeesus on antanut edestämme (Joh.6:54). Pääsiäislammas piti syödä happamattoman leivän kanssa (1 Moos.12:8, 15). Pääsiäisjuhlan jälkeen vietettiin seitsemän päivää happamattoman leivän juhlaa. Kahdeksaan päivään ei taloissa saanut olla mitään hapanta (2 Moos.12:18-19): Hapate kuvaa Raamatussa syntiä. 1 Kor.5:6-8: "Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? 7. Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. 8. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa". Emme voi elää Jeesuksen yhteydessä, jos piilottelemme syntiä elämässämme, jos emme vaella totuudessa. Katso myös Matt.16:5-12. Pääsiäisateria syötiin katkerien yrttien kanssa. Ne muistuttivat Egyptin kärsimyksistä. Israelilaisilla oli kärsimyksiä myös erämaassa. Ne olivat paitsi synnin tuottamia kärsimyksiä myös kärsimyksiä voiton tähden, luvattuun maahan pääsemisen tähden. Kristitty on vapautettu synnin orjuudesta. Matkalla kohti luvattua maata, meidän elämässämme on kärsimyksiä, jotka johtuvat siitä, että elämme synnin ruumiissa ja synnin maailmassa. Sen lisäksi me kärsimme Kristuksen tähden: Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta (Apt.14:22). Katso myös 1 Piet.4:1-6, 12-19; Joh.15:19; Joh.16:33.
4 Pääsiäisateria, jonka Jeesus nautti opetuslasten kanssa Todennäköisesti aterialla ei ollut pääsiäislammasta. Pääsiäislammas teurastettiin ilmeisesti vasta seuraavana päivänä, samaan aikaan kun Jeesus kuoli ristillä, kuten Johannes evankeliumissaan korostaa. Johannes sanoo, että juutalaiset eivät menneet sisään Pilatuksen palatsiin, etteivät saastuisi, vaan voisivat syödä pääsiäisaterian (Joh.18:28). Johannes sanoo myös, että ristiinnaulitsemispäivä oli pääsiäisen valmistuspäivä (Joh.19:14) eli päivä, jolloin teurastettiin pääsiäislammas. Kun muut evankeliumit puhuvat ehtoollisen asettamisateriasta, he puhuvat pääsiäisateriasta. Evankeliumeissa esiintyvä sana paskha voidaan kääntää joko pääsiäinen, pääsiäisateria tai pääsiäislammas. Qumranin teksteistä käy ilmi, että juhlapäivien ajankohdan määritys oli tuohon aikaan suuri riitakysymys. Esimerkiksi essealaiset, sekä Qumranissa että muualla asuvat, viettivät Raamatun määräämiä juhlia eri aikaan kuin temppelin johtava papisto, jotka olivat saddukealaisia. Yksi keskeinen syy siihen, miksi qumranilaiset eivät osallistuneet temppelin jumalanpalvelukseen ja juhliin, oli juuri kalenterikysymys. He ajattelivat, että ainoa oikea, raamatullinen tapa laskea aikaa oli auringon mukaan. Aurinkokalenterin tärkeyttä korostavat paitsi Qumranin tekstit mm. I Henokin kirja ja Riemuvuosien kirja, jotka ovat syntyneet noin 250-150 ekr. Aurinkokalenterissa laskettiin auringon mukaan. Vuodessa oli tällöin 364 päivää. Kuukausissa oli yleensä 30 päivää, mutta joka kolmannessa kuukaudessa 31 päivää. Vuoden juhla-ajat sattuivat aina samalle viikonpäivälle. Mikään juhlapäivä ei ollut sapattina. Kuukalenteri oli hellenistisen maailman käyttämä. Se seurasi kuun kiertoa siten, että kuukausissa oli 29-30 päivää. Tällä tavoin ei aivan saavutettu maapallon fyysistä vuotta (365 1/4 vrk). Virhe kuitenkin korjattiin kolmen vuoden välein: ajanlaskuun lisättiin yksi kuukausi. Kuukalenterin ja aurinkokalenterin ero oli vuosittain noin kymmenen päivää. Myös vuorokauden aikojen laskussa oli eriäviä näkemyksiä. Useimmat juutalaiset laskivat tunnit alkavaksi auringonnoususta ja auringonlaskusta, mutta johtava papisto oli omaksunut roomalaisen käytännön ja laski tunnit keskiyöstä ja keskipäivästä. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus naulittiin ristille kolmannella hetkellä (klo 9). Mutta Johannes sanoo, että oli noin kuudes hetki, kun Jeesus vielä seisoi Pilatuksen edessä. Mark.15:25: Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet. KR38Joh.19:14: oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki... (KR92: puolenpäivän aikaan on kääntäjien tulkintaa ). Jos Johannes on käyttänyt hellenistisroomalaista laskutapaa, Jeesus oli Pilatuksen edessä noin kello kuusi aamulla - mikä vaikuttaa hyvin todennäköiseltä. Kiitosrukous ja ensimmäinen malja Pääsiäisaterialla oli tapana, että ensin isäntä lausui kiitosrukouksen ja laittoi ensimmäisen maljan kiertämään. Ennen kiitosrukousta Jeesus sanoi: Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa. (Luuk.22:14-16) Mitä lähemmäksi kärsimystään ja kuolemaansa Jeesus tuli sitä enemmän hän kaipasi, että saisi lunastustyönsä suoritettua. Kun Jeesus kuoli Jumalan uhrikaritsana, täyttyi kaikki se mitä pääsiäisateria kuvasi. Luuk.22:17: Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 18. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut." Kiitosrukous pääsiäisaterian alussa oli yleensä: Kiitetty olet sinä Herra, Jumalamme, joka olet luonut viinipuun annin. Ole ylistetty sinä, joka olet elämämme varjellut, ylläpitänyt ja saattanut meidät tähän hetkeen. Jeesus lisäsi tähän, että hän ei maista
5 viiniköynnöksen antia ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus joi viiniä: Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: Minun on jano. 29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 30. Jeesus joi viinin ja sanoi: Se on täytetty. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh.19:28-30) Kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo täytetty ja Jumalan valtakunta oli tullut, hän joi viiniköynnöksen antia. Isäntä pyhittäytyi tehtäväänsä pesemällä kädet Johannes kertoo, mitä Jeesus teki tuossa tilanteessa. Hän nousi ja pesi opetuslasten jalat (Joh.13:2-11). Luukas kertoo aterialta ikävän yksityiskohdan, joka saattaa liittyä siihen, mitä Jeesus teki (Luuk.22:24-26): Opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Olisiko kiistan aiheena ollut istumajärjestys tai se kenen heistä olisi pitänyt hoitaa jalkojen pesu, kun he tulivat sisään. Yleensä jalkojen pesu oli halvimman palvelijan tehtävä! Voi olla, että kiistan kohteena olivat mm. nämä asiat. Se selittäisi hyvin, miksi Jeesus otti ja pesi opetuslasten jalat. Joh.13:12-15: Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? 13. Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. 14. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. 15. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Jeesus antoi esikuvan miten meidän tulee suhtautua toinen toisiimme. Hän, joka on meidän Herramme ja opettajamme, alensi itsensä orjan asemaan. Jos joku opetuslapsi, olipa hän millaisessa asemassa tahansa, ajattelee olevansa liian tärkeä palvelemaan toisia, hän voi tehdä sen vain ajattelemalla, että hän on suurempi kuin Jeesus. Kitkerät yrtit ja leivän murtaminen Isäntä otti kitkeriä yrttejä, lausui siunauksen ja jakoi yrtit läsnä oleville. Kitkerät yrtit kuvasivat orjuudessa vietetyn elämän ankaruutta, kärsimyksiä. Sitten isäntä otti leivän ja mursi sen ja sanoi: Tämä on leipä, jota isämme söivät erämaassa. Kaikki nälkäiset tulkaa syömään, kaikki jotka kaipaatte, tulkaa viettämään pääsiäistä. Toinen malja ja keskustelu Tämän jälkeen täytettiin toinen malja ja joukon nuorin teki kysymyksen (2 Moos.12:25-27), miksi tämä yö on erilainen kuin kaikki muut yöt? Kysymystä seurasi keskustelu kaikesta siitä mitä Jumala oli tehnyt, kun hän pelasti kansansa Egyptistä. Keskustelun jälkeen laulettiin yleensä kaksi ensimmäistä hallel- eli -kiitospsalmeista (Ps.113-114). Näitä psalmeja laulettiin kaikissa suurissa juhlissa. Psalmien laulamisen jälkeen kohotettiin malja, lausuttiin rukous ja sitten malja juotiin. Tähän päättyi juhla-aterian ensimmäinen osa. Kaikki pesivät kätensä ja alkoi varsinainen ruokailu. Ruokailun päätyttyä juotiin vielä kolmas ja neljäs viinimalja. Kolmatta maljaa (malja, malja aterian jälkeen), kutsutaan nykyään lunastuksen maljaksi ja siunauksen maljaksi. Juutalaisissa vanhoissa kommentaareissa sanotaan, että se on lunastuksen malja, koska se kuvaa pääsiäislampaan verta. Aterian loppupuolella, Jeesus asetti ehtoollisen. Luukas sanoo, että malja, jonka Jeesus otti oli aterian jälkeen tuleva malja (Luuk.22:19-20). Matt.26:26-30. Juutalaiset kutsuvat aterian lopussa nautittavaa kolmatta maljaa nimellä siunauksen malja. Tähän Paavali ilmeisesti viittaa kun hän sanoo: Eikö malja, jonka me siunaamme (siunauksen malja), ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme
6 yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1 Kor. 10:16-17) Juutalaisten piti joka vuosi pääsiäisjuhlassa ikään kuin toistaa Egyptin pääsiäisen tapahtumat, niin että Jumalan pelastusteot tulisivat konkreettisesti jokaisen ulottuville. Tapahtumat piti kertoa uudestaan, että jokainen tietäisi, millaisen pelastuksen Jumala oli valmistanut. Jeesus asetti ehtoollisen uuden liiton ateriaksi. Ehtoollinen muistuttaa meitä jatkuvasti pelastuksestamme. Joka kerta kun nautimme ehtoollista, julistamme Jeesuksen kuolemaa siihen asti kunnes hän tulee. (1Kor.11:24-26) Mutta ehtoollisessa emme ainoastaan muistele Jeesusta. Siinä tulemme osallisiksi Jeesuksen kuolemasta (1 Kor.10:16-17). Jeesus sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini" ja "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi" (Matt.2627-28). Juutalaisten pääsiäisaterian nykyisiä tapoja (Tiedot ovat pääasiallisesti kirjasta: Christ in The Passover. Geil and Moishe Rosen. 1978.) - Pöydässä on Seder-lautanen, jossa on erilaisia symbolisia ruokia. - Isäntä nousee ja avaa Haggadansa (pääsiäisen vieton kirja). - Kiitosrukous ja ensimmäinen malja (pyhityksen malja). - Isännän seremoniaalinen käsienpesu. Isäntä kastaa sormenpäänsä sitä varten pöydälle asetettuun vesimaljaan ja pyyhkii kätensä pyyhkeeseen. - Isäntä ottaa kitkeriä yrttejä ja antaa niitä kaikille. Jokainen kastaa yrttejä suolaveteen ja syö ne yhdessä lausutun siunauksen (Siunattu olet sinä Herra Jumala, maailmankaikkeuden kuningas, joka annat maan hedelmän) jälkeen. Suolavesi kuvaa Egyptissä vuodatettuja kyyneleitä ja kitkerät yrtit - orjuudessa vietetyn elämän ankaruutta, kärsimyksiä. - Seuraavaksi isäntä ottaa leivän. Pääsiäisaterialla on pöydässä päällekkäin toisista kankaalla erotettuna kolme leipää. Isäntä ottaa keskimmäisen leivän ja murtaa sen. Puolet tuosta leivästä laitetaan syrjään illallisen loppupuolta varten. Nykyisin se piilotetaan. Sitten rukoillaan arameankielinen rukous: Tämä on ahdistuksen (murheen) leipää, jota isämme söivät Egyptissä. Tulkoon jokainen joka on nälkäinen syömään tätä leipää. Tulkoon jokainen joka tarvitsee viettämään pääsiäistä. - Sitten täytetään toinen viinimalja (ylistyksen malja) ja nuorin läsnäolijoista esittää kysymykset liittyen juhlan viettoon ja juhlatapoihin. Opetusten ja Raamatun pääsiäistä koskevien tekstien luvun jälkeen lauletaan psalmit 113 ja 114, rukoillaan ja juodaan malja. - Kaikki pesevät kätensä ja lausuvat rukouksen. - Isäntä murtaa ja jakaa kaikille leipää. Yhdessä rukoillaan, kiitetään ja nautitaan leipä. - Ruuat tuodaan pöytään ja alkaa varsinainen juhla-ateria. - Aterian päätyttyä, lapset etsivät piilossa olleen leivän. Löytäjä vie sen takaisin isännälle ja saa pienen palkinnon. Isäntä jakaa kaikille leivästä palan. Se syödään hiljaisuuden vallitessa muistaen pääsiäisuhria. Sefardijuutalaiset sanovat ennen leivän syömistä, että se on muisto pääsiäisuhrista. - Leivän syömisen jälkeen luetaan usein psalmi 126. Sen jälkeen isäntä kaataa kolmannen maljan (lunastuksen malja, siunauksen malja) ja sanoo: lausukaamme siunaukset. Läsnäolijat sanovat: Olkoon Jumalan nimi ylistetty nyt ja ikuisesti. Isäntä: Siunatkaamme häntä, jonka ruokaa olemme syöneet. Sitten seuraa kiitosrukous, jonka lopussa ilmaistaan toive siitä, miten Jumala lopullisesti vapauttaa kansansa messiaan päivinä. - Elialle on varattu tyhjä paikka juhlapöydässä. Kolmannen maljan yhteydessä pyydetään rukouksessa, että Jumala lähettäisi Elian, jotta messias voisi tulla ja Jumala murskaisi viholliset ja pystyttäisi rauhan valtakunnan. Kolmannen maljan juomisen jälkeen, joku lapsista avaa oven, nähdäkseen, tuleeko Elia. Kun ovi on avattu, sanotaan: siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Kun ketään ei tule, ovi suljetaan. Sitten lauletaan psalmit 115-118, 136.
7 - Lopuksi juodaan neljäs malja, joka muistuttaa Jumalan sanoista: Minä otan teidät omaksi kansakseni (2 Moos.6:7). Murrettu ja piilotettu leipä Piilotettua leipää kutsutaan nimellä Aphikomen (Afikomen). Sana on hepraismi kreikan sanasta epikomios (se mikä tulee viimeksi). Temppelin aikaan pääsiäislammas syötiin viimeiseksi. Kun Pääsiäislammasta ei enää voitu teurastaa, happamaton leipä kuvasi pääsiäisuhria. Geil and Moishe Rosen arvelevat, että tuo kolmen päällekkäisen leivän käytäntö on syntynyt siinä vaiheessa kun juutalaiskristityt vielä osallistuivat tiiviisti muiden kanssa pääsiäisaterioihin. Heidän käytännöistään jotkut asiat ja tavat jäivät pysyväksi osaksi pääsiäisrituaalia. Siihen, että käytäntö on todella vanha viittaisi muun muassa se, että rituaalin yhteydessä lausuttu rukous on aramean kielinen Kolmesta päällekkäisestä leivästä sanotaan, että ne kuvaavat yhteyttä. Yleensä leipien kuvaamaa yhteyttä ei selitetä, mutta rabbit ovat esittäneet ajatuksia siitä, millaista yhteyttä leivät kuvaavat: Leivät kuvaavat isien, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin yhteyttä. Leivät kuvaavat yhteyttä Israelin jumalanpalveluksessa: pappien, leeviläisten ja seurakunnan yhteyttä. Leivät kuvaavat kruunujen yhteyttä: oppineisuuden kruunun, pappeuden kruunun ja kuninkuuden kruunun yhteyttä. Kaksi leivistä kuvaa Temppeliin juhlapäivänä asetettuja leipiä ja yksi on pääsiäisen symboli. Messiaaniset juutalaiset ovat esittäneet muun muassa seuraavia kysymyksiä liittyen näihin selityksiin: Jos leivät kuvaavat isien ykseyttä, miksi me murramme ja kätkemme Jaakobin? Jos leivät kuvaavat jumalanpalvelusyhteyttä, miksi me murramme ja kätkemme leeviläiset? Jos leivät kuvaavat kruunujen yhteyttä, miksi me murramme ja kätkemme pappeuden kruunun? Juutalaisessa traditiossa ei ole vastausta näihin kysymyksiin. Messiaaniset juutalaiset sanovat, että nuo kolme leipää kuvaavat Jumalan kolmiyhteisyyttä. Kätketty leipä kuvaa messiasta. Kun murramme keskimmäisen leivän, muistamme Jeesuksen kuolemaa. Leivän kätkeminen kuvaa Jeesuksen hautaamista. Kolmannen maljan jälkeen leipä palautetaan takaisin. Se kuvaa Jeesuksen ylösnousemusta. Se että murrettu leivän puolikas piilotetaan, kuvaa hyvin sitä, miten Kristuksen salaisuus on kätkettynä monilta juutalaisilta vielä nykyään. Sadon ensimmäiset tähkät; ensihedelmän juhla; Ohrantähkäjuhla KR38: 3 Moos.23: 9. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 10. "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde. 11. Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen. Ohra kypsyi ensimmäisenä. Siksi KR92 puhuu ohrantähkäjuhlasta, vaikka sanaa ohra ei ole alkutekstissä. Ensimmäiset tähkät piti tuoda tarjousuhrina Herralle pääsiäisjuhlan jälkeisen sapatin jälkeisenä päivänä (3 Moos.23:9-14). Siitä päivästä piti laskea seitsemän täyttä viikkoa viikkojuhlaan eli helluntaihin (3 Moos.23:15). Vuonna 30 pääsiäisjuhlaa seuranneen sapatin jälkeisenä päivänä Jeesus nousi esikoisena kuolleista. 1 Kor.15:20-23: Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. Katso myös Joh.12: 23-24.
8 Sapatti Sapatti oli jatkuvasti muistuttamassa israelilaisia siitä, että Jumala oli lunastanut heidät orjuudesta. 5 Moos.5:15: Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää. Monissa yhteiskunnissa ei tuohon aikaan orjilla ja eläimillä ollut mahdollisuutta levätä. Sapatti oli valtava yhteiskunnallinen uudistus, joka antoi kaikille oikeuden levätä kerran viikossa (2 Moos.23:12). Asemasta tai varakkuudesta riippumatta kaikilla oli yhtäläinen oikeus kuulla Jumalan teoista ja nauttia Jumalan antamasta levosta. Sapatti kuten muutkin juhlat oli esikuva tulevasta (Kol.2:16-17). Sapatti oli esikuva tulevasta levosta. Sapatti on esikuva levosta, jonka saamme sielullemme, kun tulemme Jeesuksen luo (Matt.11:28-30) Sapatti on myös esikuva meitä odottavasta levosta (Hepr.4: 1; 9-11). Sapatin lisäksi Jumala määräsi israelilaisille myös sapattivuoden. 2 Moos.23:10-11; 3 Moos.25:2-6; Joka seitsemäs vuosi maan tuli saada levätä. Israelilaisten tuli elää aiemmalla sadolla ja sillä mitä maa itsestään tuotti. Jos israelilaiset olisivat noudattaneet sapattivuotta, se olisi opettanut heille turvautumista Jumalan huolenpitoon. Sapattivuosi on sapattiakin voimakkaampi esikuva levosta, jonka Jumala on meille valmistanut. Jeesus kehotti etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja lupasi, että Jumala huolehtii tarpeistamme (Matt.6:24-34). Viikkojuhla (vehnänleikkuujuhla) Toinen niistä juhlista, jolloin kaikkien oli kokoonnuttava Jumalan määräämään paikkaan, oli vehnänkorjuujuhla, uutisjuhla. Luvatussa maassa vilja korjattiin keväällä. Ensimmäiset tähkät (ohra) leikattiin jo pääsiäisen aikaan. Viikkojuhlaa vietettiin kun vehnäsato oli korjattu. Juhlaa vietettiin seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen ja siksi sitä kutsuttiin viikkojuhlaksi (shavu ot). Suomen kielessä juhlasta käytetään nimeä helluntai (helgdag, pyhäpäivä). Monissa muissa kielissä juhlan nimi on otettu kreikan sanasta 50 (pentekoste). Nimi tulee siitä, että juhlaa vietettiin 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Kreikankieliset juutalaiset kutsuivat juhlaa tällä nimellä. 3 Moos.23: 15-22; 5 Moos.6:9-11: Viikkojuhla oli kiitosjuhla. Jokaisen tuli tuoda kiitokseksi Jumalalle lahjoja kaikesta siitä millä Jumala oli häntä siunannut. Jeesuksen aikaan tuossa juhlassa kiitettiin erityisesti kahdesta asiasta, siitä, miten Jumala oli vapauttanut israelilaiset Egyptin orjuudesta ja siitä, että hän oli antanut luvatun maan hyvyydet. Samoista asioista me kristitytkin helluntaina kiitämme Jumalaa. Kiitämme häntä siitä, että hän on lunastanut meidät synnin orjuudesta. Kiitämme myös kaikista taivaallisista hyvyyksistä, mitä olemme saaneet Pyhän Hengen kautta. Keväällä vuonna 30, seitsemän viikkoa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, kun juutalaiset olivat kokoontuneet Jerusalemiin viettämään ensihedelmän juhlaa, tapahtui Pyhän Hengen vuodatus. Sinä päivän saatiin riemuita ensihedelmästä. Ensimmäiset kolmetuhatta ihmistä vastaanottivat Jeesuksen valmistaman pelastuksen. Helluntaita ei aluksi vietetty kristillisessä kirkossa erillisenä juhlana. Mutta sanaa pentekoste, käytettiin pääsiäisen jälkeisistä viidestäkymmenestä päivästä. Ne olivat ikään kuin yksi suuri pitkä juhlapäivä. Iloittiin siitä, mitä Jeesus oli tehnyt pääsiäisenä.
9 Helluntai on nykyisin juutalaisille lain antamisen juhla. Kun juutalaiset olivat menettäneet maansa, he alkoivat, ilmeisesti jo joskus 100-luvulla, viettää helluntaita kiitokseksi siitä, miten Jumala antoi heille lain Siinain vuorella. Tämäkin puoli helluntain sisällöstä näkyy myös kristityn elämässä. Kiitämme Jeesusta siitä, että hän on täyttänyt lain puolestamme ja kiitämme myös siitä, että hän on Pyhän Hengen kautta kirjoittanut lakinsa sisimpäämme. Saddukeuksilla ja fariseuksilla oli erimielisyyttä siitä, miten viikkojuhla aloitus määritettiin. 3 Moos.23:15-16 käsketään laskea seitsemän viikkoa pääsiäisestä, sapatin jälkeisestä päivästä ja sitten viettää viikkojuhlaa. Fariseukset käsittivät tässä mainitun sapatin ensimmäiseksi pääsiäispäiväksi, mutta saddukeukset katsoivat, että kyseessä on tavallinen sapatti eli lauantai. Siksi saddukeusten helluntai osui aina sunnuntaiksi kun taas fariseusten helluntai saattoi olla mikä viikonpäivä tahansa. Talmudissa (400-500 jkr.) moititaan ankarasti saddukeuksia, jotka järjestävät uhrimarkkinat farisealaisten juhlapyhiksi. Fariseusten ja saddukeusten ryhmäkuntia ei ollut temppelin hävityksen jälkeen (70 jkr.) Raamatussa Jumalan omia verrataan viljaan, joka korjataan talteen (Ilm.14:14-16; Matt.13:36-43; Mark.4:26-29). Tuomiosta puhutaan viinirypäleiden korjuuna ja Jumalan vihan viinikuurnan polkemisena (Ilm.14:18-20; Joel.4:12-16; Jes.63:1-6). Juhlakalenterin viimeistä juhlaa, lehtimajajuhlaa edelsi viinirypäleiden korjuu. Kevään juhlien jälkeen juutalaisessa juhlakalenterissa oli monen kuukauden väli. Elettiin kesän kuumaa ja raskasta kautta. Sitten juhlakalenterin seitsemännessä kuussa on kolme viimeistä juhlaa: Uusi vuosi; suuri sovintopäivä ja lehtimajajuhla Uuden vuoden juhla, pasuunan soiton päivä Torvella tai pasuunalla kuulutettiin Uuden vuoden (3 Moos.23:24-25) ja suuren sovintopäivän alkamista (3 Moos.25:9) Vanhassa testamentissa torveen puhaltaminen liitetään muun muassa Herran ilmestymisiin (2 Moos.19:16-19) ja Herran päivään (Joel 2:1-2). Torvella kutsuttiin Jumalan kansaa koolle (4 Moos.10:1-10). Kun israelilaiset saapuivat luvattuun maahan, Jerikon valloitus tapahtui torviin puhaltamalla: seitsemänä päivänä seitsemän pappia puhalsi seitsemään oinaansarviseen torveen (Joos.6:4-5; 13) Torviin puhaltamisella kulutettiin niiden tuhoa, joiden syntien mitta oli täysi (1 Moos.15:13-16) ja sitä, että Jumalan kansa pääsi luvattuun maahan. Uudessa testamentissa pasuuna kuvaa sekä maailman tuomiota että Jumalan omien ylösnousemusta, Jumalan kansan kokoontumista (1.Kor.15:52; 1.Tess.4:16-17). Ilmestyskirjassa kuvataan maailman tuomioita, ennen Jeesuksen paluuta, seitsemänä enkelinä jotka puhaltavat seitsemään pasuunaan. Ilm.8:6-21; 10:7. Ilm.11:15-18. Suuri sovituspäivä Yksi juutalaisten vuotuisista juhlista oli Jom kibbur, suuri sovituspäivä (3 Moos.16). Päivän tarkoitus ilmenee hyvin sen nimestä. Silloin saatiin sovitus synneistä. Se oli ainoa juhla, jolloin laki määräsi, että kaikkien on paastottava. Silloin ei myöskään kukaan saanut tehdä mitään työtä. (3 Moos.16:29-30)
10 Suuren sovituspäivänä ylipapin piti ottaa pois juhlava asunsa ja pukeutua yksinkertaisiin pellavavaatteisiin, voidakseen mennä sisälle kaikkein pyhimpään (3 Moos.16:4). Ylipappi uhrasi ensin omasta puolestaan syntiuhri. Sen jälkeen hän otti kaksi vuohipukkia kansan syntiuhriksi. Arvalla valittiin toinen pukki Herralle ja toinen pois lähetettäväksi. Ylipappi teurasti Herralle valitun vuohipukin ja pirskotti sen verta kaikkienpyhimmässä olevan liitonarkun kannelle (ns. armoistuimelle) ja sen eteen. Sitten hän pani kätensä toisen pukin päälle ja tunnusti israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot. Tuo vuohipukki kuljetettiin tämän jälkeen erämaahan ja päästettiin vapaaksi. Se kantoi kaikki israelilaisten synnit asumattomille seuduille. (3.Moos.16:3-23). 3 Moos.16:10: mutta se pukki, jonka arpa määrää Asaselille, jätettäköön seisomaan elävänä Herran eteen. Sovitettavat synnit pantakoon sen kannettaviksi. Sitten se ajettakoon Asaselin luo autiomaahan. KR92 alaviitteessä sanotaan asaselista: Sanan merkitys on epäselvä. Todennäköisesti se viittaa henkiolentoon, jonka uskottiin asuvan erämaassa. Mutta sana asasel, jota hepreankielisessä alkutekstissä käytetään, muodostuu sanoista vuohi ja lähettää pois. Noin 250 ekr., kun tämä teksti käännettiin kreikan kielelle, kääntäjät käänsivät asaselin vuohipukiksi, joka lähetetään pois. Suurta sovituspäivää on osuvasti, nimitetty Vanhan testamentin pitkäksi perjantaiksi. Se mitä tapahtui suurena sovituspäivänä, on voimakas esikuva siitä, mitä Jeesus teki pitkänä perjantaina. Jeesuksen työtä kuvaavat sekä ylipappi että molemmat vuohipukit. Heprealaiskirjeessä Jeesuksesta käytetään nimeä suuri ylimmäinen pappi. Koska Jeesus oli synnitön, hänen ei muiden ylipappien tavoin tarvinnut uhrata ensin omien syntiensä puolesta. Jeesus ei tuonut uhriksi eläinten verta, vaan oman verensä. Samalla tavoin kuin synnit pantiin pois lähetetyn pukin kannettavaksi, samalla tavoin meidän syntimme pantiin Jeesuksen kannettavaksi. (Hepr.7:24-27; 10:12-14). Temppelin kaikkein pyhin, johon ylipappi sai mennä vain kerran vuodessa, oli Jumalan läsnäolon paikka. Se oli esikuva taivaasta. Jeesus avasi meille kaikille pääsyn todelliseen kaikkein pyhimpään, Jumalan yhteyteen. (Hepr.9:24) Miksi suuri sovituspäivä on juhlakalenterin toiseksi viimeisenä juhlana? Miksi se ei ole pääsiäisen yhteydessä? Liittyykö se siihen, että Jeesuksen palatessa juutalaiset kansana ottavat hänet vastaan omana vapahtajanaan. Silloin on juutalaisen kansan suuri sovituspäivä. Sakarjan kirjassa on kuvaus Israelissa käytävästä suuresta kansainvälisestä sodasta (Sak.12:2-3).. Tuon sodan yhteydessä Jumala vuodattaa juutalaisiin armon ja rukouksen hengen. Juutalaiset kohottavat katseensa Jumalaan (minuun), jonka he ovat lävistäneet ja valittavat häntä katkerasti. Ja he saavat puhdistuksen synnistä ja saastaisuudesta (Sak.12:10-13:1). Katso myös Ilm.1:7. Juutalaiset näkevät Jeesuksen, kun hän, Herra palaa Öljymäelle (Sak.14:4-5), josta hän vuoden 30 keväällä nousi taivaaseen (Apt.1:10-12) Sitä ennen on Öljymäki, ilmeisesti maanjäristyksen johdosta (Hes.38:19; Ilm.11:12-15) haljennut kahtia ja israelilaiset ovat paenneen maanjäristyksen aikaansaamaan laaksoon. Paavali sanoo tuosta juutalaisten pelastumisesta, että silloin kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen, koko Israel on pelastuva (Room.11:25-26). Riemuvuosi 3 Moos.25:8-10: "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9. anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10. Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo.
11 Riemuvuonna orjat pääsivät vapaaksi ja jokainen sai palata omalle maalleen. Jeesus tuli julistamaan riemuvuotta (Luuk.16-21). Hän valmisti vapautuksen synnin orjuudesta kaikille. Hän valmisti pääsyn Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen omina saamme elää jatkuvasti riemuvuotta ja samalla odotamme pääsyä täydelliseen riemuvuoteen (vapautukseen ja meille valmistettuun valtakuntaan). Riemuvuotta kuulutettiin niin, että torvet soivat kaikkialla maassa. Tulevaa vapautusta kuulutetaan samalla tavoin. Lehtimajajuhla (sukkot), sadonkorjuujuhla Josefuksen mukaan lehtimajajuhla, oli juutalaisten suurin juhla. Se oli juhlakalenterin viimeinen juhla. Se oli kolmas niistä juhlista, jolloin kansan piti kokoontua Jumalan määräämään paikkaan. Juhlaa vietettiin, kun hedelmäpuiden sato (viinirypäleet ja oliivit) oli korjattu. 3 Moos.23:33-43: Israelilaisten piti asua lehtimajoissa muistoksi erämaavaelluksesta. Juhlassa kiitettiin Jumalaa siitä, että hän oli varjellut erämaassa ja oli sielläkin antanut heille ruuan ja juoman. Nyt oli päästy luvattuun maahan ja saatiin viettää sadonkorjuujuhlaa. Juhlassa kiitettiin Jumalaa sadosta ja siitä, että hän oli tuonut israelilaiset tähän hyvään maahan ja antanut sen heidän omakseen. Joka seitsemäs vuosi, kun israelilaiset kokoontuivat lehtimajajuhlaan, Jumalan laki oli luettava kaikkien kuullen. Silloin piti kaikkien miesten, naisten ja lasten ja myös luvatussa maassa asuvien muukalaisten kokoontua. (5 Moos.31:10-13) Lehtimajajuhla oli juutalaisille erityisesti Messiaan odottamisen juhla. Sakarjan kirjan loppuluvuissa liitetään yhteen Herran päivä ja lehtimajajuhla. Siellä kerrotaan, että, kun messias hallitsee Jerusalemissa, kaikki jäljellä olevat kansat tulevat vuosi vuodelta rukoilemaan Herraa ja viettämään lehtimajajuhlaa. Jos joku kansa ei tule, niin se saa turhaan odottaa maallensa sadetta. (Sak.14:16-17) Kristittyjen lehtimajajuhla Me olemme vielä matkalla kohti luvattua maata Kun kerran olemme perillä, taivaassa, siellä alkaa suurin mahdollinen juhla. Siellä riemuitsemme ja kiitämme Jumalaa hänen pelastusteoistaan. Kiitämme häntä siitä, että hän on varjellut meidät perille. Kiitämme siitä, että hän on antanut meille kaiken tarpeellisen matkalla. Pari tapahtumaa Jeesuksen ajan lehtimajajuhlilta Joh.7:37-39 Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! 38. Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." 39. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. 38-käännös: Juhlan viimeisenä suurena päivänä: Lehtimajajuhla kesti 8 päivää. Seitsemäs päivä oli erityisen juhlava. Se oli viimeinen päivä lehtimajoissa ja viimeinen vesiseremoniapäivä. Se oli juhlan viimeinen suuri päivä. Lehtimajajuhlan viettoon liittyi monia traditioita. Yksi niistä oli vesiseremonia. Ylipappi meni juhlakulkueessa hakemaan vettä Siiloan lähteestä. Leeviläiset soittivat, nuoret tanssivat ja kansanjoukot seurasivat mukana. Temppelissä pappi vuodatti veden polttouhrialttarin alle. Laulettiin psalmia 118, erikoisesti laulettiin jaetta 25: anah jahve hoshijah na: oi Herra pelasta
12 Hoosianna! Herra anna meille apusi! Oi Herra anna menestys. Toinen Raamatun kohta, jota laulettiin, oli Jes.12:3: Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Vesiseremoniassa pyydettiin runsasta sadeaikaa. Samalla seremonia kuvasi sitä, miten Jumala antoi vettä erämaavaelluksella. Sen ajateltiin myös kuvaavan messiaanisen ajan riemua. Juhlan viimeisenä suurena päivänä papit kiersivät alttarin seitsemän kertaa ja lauloivat: Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan. (Ps.118:25-26) Ehkä juuri tuon vesiseremonian päätyttyä Jeesus huusi temppelissä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Jeesus kutsui ihmisiä tulemaan luokseen, vastaanottamaan pelastuksen. Johannes selittää, mitä Jeesus tarkoitti sisimmästä kumpuavalla elämän veden virralla : Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. Kun me janossamme tulemme Jeesuksen luo, kun uskomme häneen, hän antaa sisimpäämme pyhän Hengen. Ja Pyhä Henki sisimmässämme on lähde, joka kumpuaa ikuiseen elämään (Room.8:7). Osa Jeesuksen kuulijoista ymmärsi, että vain messias voi puhua näin. Osalle Jeesuksen kotipaikka riitti osoittamaan, että hän ei voi olla messias. He eivät halunneet edes tarkistaa olisiko heidän tiedoissaan aukkoja. Jeesusta kuulemassa oli myös temppelivartiota, jotka oli lähetetty pidättämään häntä. Jeesuksen puheen kuultuaan, he eivät uskaltaneet suorittaa pidätystä. (Joh.7:40-52) Puhe oli tehnyt sellaisen vaikutuksen kiinniottajiin, että he eivät kyenneet toimimaan. Minä olen maailman valo Joh.8:12 Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Oli lehtimajajuhlan kahdeksas päivä. Kahdeksannen päivän aamurukouksessa olivat sanat: ole ylistetty Herra, Jumalamme, joka luot valon ja saat aikaan pimeyden, teet rauhan ja luot kaiken: maailman valo, elämän aarteena. Joka ilta juhlan aikana sytytettiin naisten esipihassa oleviin neljään suureen lampunjalkaan tuli. Sytyttäminen tapahtui tikkaiden avulla. Soihdut paloivat pitkään yöllä. Ihmisillä oli myös soihtuja kun he tanssivat kaduilla ja toreilla. Soihdut jätettiin ovi ja ikkuna-aukkoihin niin, että Jerusalem oli yöllä valaistu kaupunki. Valot temppelissä ja soidut oviaukoissa muistuttivat Herran kirkkaudesta, joka täytti Ilmestysmajan ja temppelin (2 Moos.40:34-35; 2 Aik.5:13-14). Ne muistuttivat myös tulenpatsaasta, joka valaisi erämaamatkalla (2 Moos.13:21-22). Jumala itse johdatti kansaansa pilvipatsaassa ja tulipatsaassa. Paavali sanoo, että Kristus oli Jumala, joka johdatti kansaa erämaassa (1 Kor.10:4). Ne, jotka seurasivat Valoa, pääsivät perille luvattuun maahan. Jeesus julisti naisten esipihassa (Joh.8:20), jossa edellisenä iltana oli sytytetty lamput: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Tämä on toinen Jeesuksen minä olen julistus. Jeesus todennäköisesti käytti näissä tilanteissa Jumalan nimeä, jota ei kukaan saanut lausua ääneen. Jeesus siis julisti, että Jumalana, kaiken luojana, hän on maailman valo. Moni Vanhan testamentin valo- sana liitettiin tuolloin messiaaseen. Esimerkiksi Jes.9:11: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus tai Jes.49:6 Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka. Vertaa Luuk.2:29-32. I Henokin kirjassa (200-150 ekr.) puhutaan tulevasta messiaasta Ihmisen Poikana (Dan7:13-14), joka on oleva pakanoiden valo. Monet Jeesuksen kuulijoista varmasti ymmärsivät, mitä hän itsestään väitti kun hän sanoi olevansa maailman valo. Jeesus lupasi myös enemmän kuin, että ihminen näkee valon. Jeesus lupasi, että valo tulee ihmisessä olevaksi. Kun Pyhä Henki asuu meissä, meissä asuu hän, joka on maailman valo (1 Kor.3:16; Joh.14:17-20). Tulipatsas oli israelilaisten ulkopuolella.