1 SARPLANINAC JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2010 2014 1-1

1 SARPLANINAC JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2010 2014 1-1

2 Sarplaninacin jalostuksen tavoiteohjelma vuosille 2010 2014 Hyväksytty Suomen Sarplaninac ry:n kokouksessa11.7.2009 Hyväksytty Suomen Palveluskoiraliitto ry:n kokouksessa 17.4.2010 Hyväksytty Suomen Kennelliitossa 1.6.2010 SISÄLTÖ 1. YHTEENVETO... 4 2. RODUN TAUSTA... 5 2.1 Sarplaninac Suomessa... 6 2.2 Sarplaninac muissa maissa... 7 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN TAUSTA... 7 4. NYKYTILANNE... 8 4.1 Populaation koko ja rakenne... 8 4.1.1 Sarplaninacien sukulaisuussuhteita... 12 4.1.2 Tehollinen populaatiokoko... 14 4.1.3 Sukusiitosaste ja sen alentaminen... 14 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet... 15 4.3 Terveys... 18 4.3.1 PEVISA -ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 18 4.3.1.1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkaniveldysplasia (HD)... 18 4.3.1.2 Kyynärnivelen kasvuhäiriö... 22 4.4.4 Muut rodulla Suomessa todetut sairaudet... 25 4.4.5 Seroidilipofuskinoosi... 25 4.4.6 Addisonin tauti... 27 4.4.7 Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi... 29 4.5 Ulkomuoto... 30 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 35 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT... 35 2-2

3 6.1 Visio... 35 6.2 Tavoitteet... 36 6.2.2 Luonne ja käyttöominaisuudet... 37 6.2.3 Terveys... 37 6.2.4 Ulkomuoto... 38 6.3 Rotujärjestön strategia... 39 6.4 Uhat ja mahdollisuudet... 40 6.5 Varautuminen ongelmiin... 41 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi... 43 6.7 Keinot, joilla tavoitteisiin pyritään... 43 6.7 Jalostusohjesääntö... 44 6.7.1 Yleiset vaatimukset... 44 6.7.2 Kasvattajaa, pentueita ja maksuja koskevia suosituksia... 45 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA... 46 8. LÄHTEET... 46 9. LIITTEET: Liite 1: Yhteenveto sarplaninacien luonnetestituloksista Liite 2: Mittasuhdekuvat 3-3

4 1. YHTEENVETO Sarplaninac on erittäin vanha ja alkukantainen laumanvartijarotu, jota alkuperämaissa entisen Jugoslavian alueella edelleen käytetään työssä karjanvartijana. Myös armeija ja rajavartiosto käyttävät näitä koiria vartiointi- ja rajanvalvontatehtävissä. Suomessa rotu on harvinainen ja vain jonkin verran käytössä maatiloilla työkoirina. Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on koota yhteen saatavilla oleva, oleellinen tieto rodusta, rodun taustoista ja jalostuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa tarvittavista taustatekijöistä. Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on myös pohtia rodun nykytilannetta erilaisista näkökulmista sekä antaa tietoa myös ulkopuolelle rodun tilasta sekä rotuyhdistyksen toiminnasta ja sen kyvystä hoitaa sille uskottua tehtävää. Rodun jalostuksella tarkoitetaan suunnitelluilla parituksilla ja määrätietoisella valinnalla aikaansaatua kannan tason säilyttämistä ennallaan tai sen parantamista. Jalostuspohjan pitäminen mahdollisimman laajana on yksi tärkeimpiä lähtökotia. Korkeaa sukusiitosastetta tulee välttää. Ohjelman avulla voidaan ohjata rodun kehitystä määrätietoisesti ja vaadittavan pitkäjänteisesti. Eräs tärkeimpiä tavoitteita on saada kaikki rodun kasvattajat ja harrastajat tuntemaan sarplaninacin rotumääritelmä ja rodun tilanne, tiedostamaan rotua uhkaavat terveysongelmat, sekä ymmärtämään omien jalostusvalintojensa merkitys sarplaninac kannalle. Uudessa jalostuksen tavoiteohjelmassa tuodaan esille ne tavoitteet, joita sarplaninacin jalostukselle on Suomessa asetettava. Sarplaninacin jalostuksen painopisteitä ovat terve rakenne, rodulle tyypillinen ulkomuoto sekä laumanvartijalle tyypillisen luonteen ja käyttöominaisuuksien vaaliminen. Monien suurten rotujen tavoin sarplaninacin jalostuksessa on otettava huomioon luuston ja nivelten terveys unohtamatta muitakaan tyypillisiä suurten rotujen sairauksia. Samaan aikaan on pyrittävä säilyttämään rodun geneettinen monimuotoisuus ja laajentamaan rodun kotimaista jalostuspohjaa. Näihin tavoitteisiin 4-4

5 rotuyhdistys pyrkii keräämällä ja jakamalla tietoa (mm. terveystiedot, näyttely- ja koetulokset), antamalla jalostusneuvontaa, laatimalla jalostuksen tavoiteohjelman ja PEVISA -ohjelman. 2. RODUN TAUSTA Sarplaninac on erittäin vanha rotu. Tämä molossien jälkeläinen paimensi ja vartioi karjaa Balkanin niemimaalla jo illyyrien (muinaiset albaanit) ja roomalaisten aikana, eräiden lähteiden mukaan jopa 10 vuosisataa ekr. Erään teorian mukaan sarplaninac polveutuu suoraan kaukaisista esivanhemmistaan Epirin molosseista, jotka ovat olleet eristyksissä vuoristojen lampaittenkasvatusalueilla. Vuoristojen paimenet ovat käyttäneet sarplaninacia laumaa vartioivana paimenkoirana petoeläimiä ja varkaita vastaan jo ammoisista ajoista myös Kosovossa, Serbiassa, Montenegrossa ja Bosniassa. Rotu esitettiin ensimmäisen kerran Ljubljanan kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1926. Sarplaninac rekisteröitiin Kansainväliseen Kennelliittoon (FCI) vuonna 1939 Illyyrian paimenkoirana numerolle 41. Sitä on virheellisesti joskus kutsuttu Krasin alueen mukaan Karstin paimenkoiraksi, joka on kuitenkin eri rotu. Vuonna 1954 nimi muutettiin Jugoslavian Kennelliiton toimesta (Makedonian - Jugoslavian paimenkoiraksi) Sarplaninaciksi. Sarplaninac on saanut nimensä Shar Planina -vuorijonosta, joka sijaitsee Luoteis- Makedoniassa, Albanian rajan tuntumassa 5-5

6 Sarplaninacia käytetään edelleen varsinkin rodun synnyinsijoilla alkuperäiseen tarkoitukseensa. Laumanvartijan tehtävien lisäksi sarplaninacia käytetään mm. Makedoniassa, Serbiassa ja Kroatiassa armeijassa vartiointi- ja rajavalvontatehtävissä. Nykyisin yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi on tullut myös omaisuuden vartiointi. Rotu sopii sekä ulkoisten, että luonneominaisuuksiensa vuoksi erittäin hyvin suojelemaan karjaa ja omaisuutta. Suojeluntarve on jatkunut nykypäiviin saakka, eikä rotu ole päässyt juurikaan muuttumaan seurakoiramaisemmaksi, mikä miellyttää alkukantaisten koirien ystäviä. Suomessa on joitakin koiria alkuperäisessä työssään karjan tai lampaiden suojelijana. Viimevuosina kiinnostus käyttää sarplaninacia alkuperäisessä työssään on lisääntynyt. Säänkestävyytensä puolesta se sopii erinomaisesti Suomen oloihin. 2.1 Sarplaninac Suomessa Ensimmäinen sarplaninac tuotiin Suomeen vuonna 1989. Vuosina 1989 1992 tuotiin yhteensä 27 koiraa; 12 urosta ja 15 narttua. Eniten koiria tuotiin entisen Jugoslavian alueelta, yhteensä 22 koiraa (9+13). Unkarista tuotiin 3 (2+1) koiraa ja Ranskasta 2 (1+1) koiraa. Näistä 27 koirasta jalostukseen on käytetty 14 koiraa (5+9). Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1992. Kaiken kaikkiaan vuosina 1992 2008 on syntynyt 24 pentuetta, yhteensä 140 koiraa. Suomessa on rekisteröity vuosina 1989 2008 kaikkiaan 196 sarplaninacia, joista elossa on noin 60 yksilöä. Kasvatustyö Suomessa on ollut hyvin pienimuotoista ja sarplaninaceja on rekisteröity noin nollasta viiteen pentuetta vuodessa. Yhteensä kasvattajia on ollut vuosien 1989 2008 välillä ollut 11, joista kolmella kasvattajalla on ollut useampi kuin yksi pentue. Lukumääräisesti eniten pentuja on kasvattanut kennel Sakeros, joka aloitti kasvatuksen vuonna 1994. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vuosittain on syntynyt keskimäärin 1-2 pentuetta ja vuosien 2000 2008 aikana aktiivisia kasvattajia on ollut viisi. 6-6

7 2.2 Sarplaninac muissa maissa Makedoniassa, Kroatiassa, Bosniassa, Albaniassa, Sloveniassa ja Serbiassa sarplaninaceja on tuhansia, mutta tarkkaa määrää on mahdotonta sanoa, koska vuoristoissa olevista koirista suuri osa ei ole missään rekisterissä. Unkarissa on noin 3000 rekisteröityä sarplaninacia. Ranskassa on vuodesta 1966 rekisteröity noin 3600 yksilöä, joista elossa noin 400. Tsekissä sarplaninaceja on noin 400 450 yksilöä, Saksassa ja Sveitsissä alle 300 sekä Slovakiassa noin 130. Belgiassa sarplaninaceja on noin 200, Hollannissa noin 20 ja Ruotsissa alle 30. Lisäksi sarplaninaceja on muutamia yksilöitä Italiassa, USA:ssa, Australiassa sekä Uudessa- Seelannissa. Euroopan alueen maissa sarplaninac työskentelee pääsääntöisesti alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, laumanvartijakoirana. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN TAUSTA Rotuyhdistys Suomen Sarplaninac ry on perustettu 15.8.1992 Palvaanjärvellä. Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki ja toimialueena koko maa. Yhdistys on merkitty yhdistysrekisteriin 15.2.1996. Samana vuonna se liittyi jäseneksi rotujärjestöönsä Suomen Palveluskoiraliittoon sekä Suomen Kennelliittoon. Yhdistyksemme tekee rotua tunnetuksi julkaisemalla jäsenlehteä ja ylläpitämällä yhdistyksemme www-sivuja, järjestämällä keskustelu- ja koulutustilaisuuksia sekä jäsenistölle, että ulkomuototuomareille ja järjestämällä kursseja, leirejä ja kokeita. Yhdistys julkaisee Jugopliut -lehteä, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Siinä julkaistaan mm. ulkomaantuonnit, viralliset näyttely-, koe- ja kuvaustulokset. Yhdistyksen kotisivut löytyvät osoitteesta http://suomen.sarplaninac.ry.googlepages.com. Suomen Sarplaninac ry:n hallituksen jäsenet keräävät ja tilastoivat tietoa rodun terveydestä, järjestävät jalostustarkastuksia sekä pyydettäessä antavat jalostusneuvoja ja suosituksia rotumme kasvattajille. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden 2009 lopussa 27. 7-7

8 4. NYKYTILANNE 4.1 Populaation koko ja rakenne Sarplaninaceja on rekisteröity Suomessa vuosina 1989 2009 yhteensä 220 kappaletta. Suomen kanta 1990 -luvulla on lähtöisin viidestä uroksesta ja yhdeksästä nartusta, jonka johdosta geenipohjamme on erittäin kapea. Lisäksi näissä jalostukseen käytetyissä koirissa on kolme täyssisarusparia. 12 koiraa on saman sukulinjan edustajia vähintään toisen vanhemman puolelta ja kuuden koiran sukutauluissa nämä samat yksilöt esiintyvät useammin kuin kerran. Ainoastaan kaksi narttua (täyssisarukset) ovat kolmessa polvessa täysin eri linjoista. Suomen sarplaninac -kanta on kapea ja perustuu vain parin kasvattajan aktiiviselle kasvatustyölle. Kantaa uhkaa sukusiitosasteen nousu ja olisikin tärkeää tuoda uusia jalostusyksilöitä ulkomailta sekä käyttää Suomessa jo olevaa kantaa laajemmin. 8-8

9 Taulukko 1. Rekisteröinnit jakaantuvat vuosina 1989 2009 seuraavasti: Vuosi Pennut Tuonnit Rekisteröinnit Pentueet (kotimaiset) yhteensä 1989 0 3 3 0 1990 0 9 9 0 1991 0 8 8 0 1992 8 7 15 1 1993 22 1 23 3 1994 22 0 22 3 1995 12 6 18 2 1996 8 3 11 2 1997 9 0 9 2 1998 7 2 9 2 1999 8 1 9 2 2000 8 0 8 2 2001 13 3 16 2 2002 5 2 7 1 2003 0 1 1 0 2004 10 0 10 1 2005 0 0 0 0 2006 3 1 4 1 2007 3 2 5 1 2008 5 4 9 1 2009 22 2 24 3 Yhteensä 165 55 220 29 9-9

10 Taulukko 2. Suomalaiset kasvattajat ja pentuemäärät Kennel Pentueet Pennut Viimeinen pentue MVA FARAVIDIN 1 8 1995 1 JÄMPTI 1 0 2003 KAIVOMÄEN 4 21 2000 8 LAPINLAUHAN 1 4 1995 3 MOUNT SARPLIER 1 4 1996 MUNASUON 1 8 1993 SAKEROS 10 42 2008 6 SARNAC 1 8 1992 2 SARPIN 1 8 2001 SARTIMO'S 2 10 2001 6 SAR-VUOREN 1 7 1993 1 Suomessa on syntynyt muutama pentue, joiden kasvattajalla ei ole kasvattajanimeä. Esimerkiksi vuonna 2008 syntyi pentue, jossa oli kahdeksan (8) pentua ja vuonna 2009 myös pentue, jossa oli kahdeksan (8) pentua. 10-10

11 Taulukko 3. Jalostukseen käytetyt urokset ja nartut. Suluissa koirien syntymävuodet. Uros Narttu Pentuja Sukusiitos % BARUT KORABSKI (1998) KAIVOMÄEN VERA (1994) 5 0,00 BARUT KORABSKI (1998) SVANSBODEN'S FREJA AF NORD (1995) BELIAL LARION (1991) LJUBOSTINJA VILA (1991) 8 1,56 BOLANI DOJCIN OD VUKA (1990) LJUBA ANDELIJA (1991) BOLANI DOJCIN OD VUKA (1990) LJUBOSTINJA VILA (1991) 5 0,00 BOSKO JUGOVIC (1990) AJA LUDAJA (1989) 7 00, 3.13 BOSKO JUGOVIC (1990) MACA CRNA (1989) 7 00, 6.25 EFO OD GIM-A (-) MECA SIVA (1989) 8 00, 1.56 KAIVOMÄEN VIKSU (1994) SAKEROS HILDIGREIM TUK (1996) 6 00, 0.39 KAIVOMÄEN VIKSU (s. 1994 SARNAC AFRODITE (1992) 1 00, 0.00 LAPINLAUHAN CALAMA- CANTERI (1995) LJUBOSTINJA VILA (1991) 8 8 6 0,00 0,00 3, 3 3.13 MORGAN OD GIM-A (s. 1997) BISERKA CANINE'S CLUB (1999) 10 00, 6.25 MURKO (2005) SAKEROS REBECCA (2000) 5 00, 0.00 MURKO ( 2005) MARTA (2007) 8 0.00 SAKEROS DINGO BOJAN (1994) LJUBOSTINJA VILA (1991) 2 0,0 0.00 SAKEROS DYNAMIC (1994) FARAVIDIN ALOF (1995) 3 00, 6.84 SAKEROS DYNAMIC (1994) KAIVOMÄEN VERA (1994) 5 00, 0.39 SAKEROS DYNAMIC (1994) SARNAC ARINKA (1992) 4 00, 13.2 SAKEROS HANNIBAL (1996) SAKEROS REBECCA (2000) 5 00, 12.8 SAKEROS TERMINATOR (2002) SAKEROS REBECCA (2000) 4 00, 31.5 SARNAC ALOSCHA (1992) BELIAN NEDDA (1993) 8 00, 0.00 SARNAC ATTACK (1992) ZANA JAPA GOLUBINACKA VILA (1991) 4 00, 3.52 SARPIN SIMONZKA (2001) SAKEROS REBECCA (2000) 3 00, 0.34 STEVAN MUSIC SATAN OD VUKA (1991) STEVAN MUSIC SATAN OD VUKA (1991) VUK MITROVACKI OD VUKA (1990) GORA DU DOMAINE DES DUCS D'ALSACE (1991) 4 SARNAC AFRODITE (1992) AJA LUDAJA (1989) 12 6 00, 0.00 00, 0.00 00, 6.25 11-11

12 4.1.1 Sarplaninacien sukulaisuussuhteita STEVAN MUSIC SATAN OD VUKA (1991) x SARNAC AFRODITE (1992) jalostukseen käytettyjä jälkeläisiä ovat: Sakeros Dynamic (1994) 3 pentuetta, jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen Sakeros Dingo Pojan (1994) 1 pentue, jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen Sakeros Hannibal (1996) 1 pentue, jonka emänä Sakeros Rebecca (2000). Pentueen jälkeläisistä yhtä, Sakeros Terminatoria (2002) on käytetty jalostukseen kaksi (2) kertaa. Vuonna 2007 yhdistelmä oli äiti-poika yhdistelmä, Sakeros Terminator x Sakeros Rebecca. Vuonna 2009 Sakeros Terminator x Fery Forest Beast (2005). Sakeros Hilgireim Tuk (1996) 1 pentue, jonka isänä Kaivomäen Viksu (1994). Jälkeläisistä yhtä, Sakeros Rebecca (2000), käytetty jalostukseen neljä (4) kertaa. Vuonna 2002 Sakeros Rebecca x Sakeros Hannibal. Vuonna 2006 Sakeros Rebecca x Sarpin Simonzka (2001). Vuonna 2007 Sakeros Rebecca x Sakeros Terminator. Vuonna 2009 Sakeros Rebecca x Murko (2005). EFO OD GIM-A (-) x MECA SIVA (1989) jalostukseen käytettyjä jälkeläisiä ovat: Sarnac Attac (1992) 1 pentue. Pennuista yhtä, Lapinlauhan Calama-Canteri (1995), on käytetty jalostukseen. Lapinlauhan Calama-Canterin x Ljobostinja Vilan (1991) jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen. 12-12

13 Sarnac Aloscha (1992) 1 pentue, jonka emänä Belian Nedda (1993). Jälkeläisistä yhtä, Faravidin Alof (1995) on käytetty jalostukseen uroksen Sakeros Dynamic (1994) kanssa. Jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen. Sarnac Arinka (1992) 1 pentue, jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen. Sarnac Afrodite (1992) 3 pentuetta. Vuonna 1994 Sarnac Afrodite x Stevan Music Satan od Vuka. Jälkeläiset mainittu yllä. Vuonna 1996 Sarnac Afrodite x Stevan Music Satan od Vuka. Jälkeläiset mainittu yllä. Vuonna 1998 Sarnac Afrodite x Kaivomäen Viksu. Yksi (1) pentu, jota ei ole käytetty jalostukseen. BARUT KORABSKI (1995) X SVANSBODEN'S FREJA AF NORD (1995) jalostukseen käytetyt jälkeläiset ovat: Sarpin Simonzka (2001) 1 pentue vuonna 2006, emänä Sakeros Rebecca. MARTA (2007) Martalla on kaksi (2) pentuetta. Vuonna 2008 Marta x Murko, kahdeksan (8) pentua. Vuonna 2009 Marta x Baba Kai (2004) kahdeksan (8) pentua. Sarplaninaceilla on paljon pentueita, joista jälkeläisiä ei ole käytetty jalostukseen. 13-13

14 4.1.2 Tehollinen populaatiokoko Tehollinen populaatiokoko määrittää jalostuspohjan laajuutta. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin sen keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja geenit homotsygoituvat. Tällöin populaatiosta menetetään monia geenejä, mikä kaventaa jalostuspohjaa peruuttamattomasti. Lisäksi se alentaa populaation vastustuskykyä erilaisia uhkatekijöitä, kuten perinnöllisiä sairauksia, vastaan. Olisi suotavaa käyttää mahdollisimman monia perusvaatimukset täyttäviä yksilöitä, sekä uroksia, että narttuja jalostukseen tasaisesti ja välttää käyttämästä yhtä koiraa liikaa. Tehollinen populaatiokoko on pyrittävä pitämään mahdollisimman suurena. Yli 100 koiran tehollisessa populaatiossa sattuman aiheuttamat geenihäviöt tai toisaalta joidenkin geenien yleistyminen voidaan pitää kohtuullisella tasolla. Tämä edellyttäisi 50 eri uroksen tasapuolista käyttämistä 50 eri nartulle. Tällä hetkellä sarplaninac on niin uhanalainen rotu ja kannaltaan suppea, ettei ihannepopulaation kaltaiseen tilanteeseen ole mitään mahdollisuuksia päästä ainakaan Suomessa. Sarplaninac -kasvattajien tuleekin pyrkiä kasvattamaan tehollista populaatiokokoa tekemällä mahdollisimman monipuolisia jalostusvalintoja ja hyödyntämään jalostuksessa monipuolisesti sellaisia uroksia ja narttuja, joilla ei aikaisemmin ole Suomessa jälkeläisiä. Rotuunottoa on kysytty Balkanin alueen maiden kasvattajilta ja he ovat kertoneet, ettei siellä rotuunottoa tehdä. Toistaiseksi ei ole tietoa rekisteröidäänkö koiria FCI:n ulkopuolisista rekistereistä. 4.1.3 Sukusiitosaste ja sen alentaminen Sukusiitosaste ilmaisee, kuinka suuressa osassa kaikista geenipareista geenit ovat perinnöllisesti kaksinkertaistuneet. Geenien kaksinkertaistuessa kaksinkertaistuvat myös vikoja ja sairauksia aiheuttavat perintötekijät. Seurauksena voivat olla erilaiset henkiset ja fyysiset viat, alentunut hedelmällisyys ja niistä seuraavat sairaudet, aineenvaihduntahäiriöt ja muut vauriot (Sundgren, 52). 14-14

15 Sukusiitosaste lasketaan jakamalla vanhempien sukulaisuussuhde kahdella. Pennun sukusiitosaste ei riipu sen vanhempien sukusiitosasteesta, vaan siitä, ovatko sen vanhemmat keskenään sukua. Haitallisen sukusiitoksen rajana voidaan pitää noin 10 % yksittäiselle koiralle ja yleinen suositus on, ettei sukusiitosaste olisi viidellä polvella laskettuna yli 6,25 %. Korkein mahdollinen sukulaisuusaste vanhemman ja sen jälkeläisen välillä on suurempi kuin 50 %; tämä silloin kun vanhempi on sukusiitetty. Esimerkkinä isä-tytär -paritus: sukusiitosaste on 25 %, täyssisarusten paritus: 25 %, puolisisarukset 12,5 % ja serkusparitus 6,25 %. Koska sarplaninac on rotuna pieni ja kantakoiria on ollut rajallinen määrä, on vuosien aikana kertynyt historiallista sukusiitosta, jolloin koira itse voi olla hyvinkin sukusiitetty, vaikkei sen kolmen sukupolven sukutaulussa kertautuisikaan samoja koiria. Sukusiitosprosentti vaihtelee Kennelliiton jalostustietojärjestelmän avulla laskettuna vuosina 1989 2007 rekisteröityjen pentueiden kohdalla 0.00 % ja 31,54 % välillä. Keskimääräinen sukusiitosprosentti vuosien 1989 2007 pentueilla on 6,07 %. Suunnitellun pentueen sukusiitosaste tulisi tarkistaa etukäteen ja on käytettävä yhdistelmiä, joiden sukusiitosaste on alle 6,25 %. 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Sarplaninac on vuosisatoja auttanut ihmistä toimimalla yksin tai muiden koirien kanssa laumassa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Se on kyennyt huolehtimaan laumasta myös ollessaan kaukana paimenista ja tottunut tekemään päätöksensä itse. Suomessa sarplaninaceja on laumanvartijakäytössä vain kahdella maatilalla, mutta muutoin ei juurikaan käytetä alkuperäiseen tehtäväänsä karjan vartijana. Suurin osa elää rodun tuntevissa perheissä, vartioiden omaa pihaa. Sarplaninac on viisas ja oppii uusia asioita helposti, muttei välttämättä halua tehdä sitä, mitä ohjaaja haluaa sen tekevän. Harjoittelu vaatiikin ohjaajalta kekseliäisyyttä ja huumorintajua, sillä koira kyllästyy nopeasti. Sarplaninacin hajuaistia on pidetty erityisen hyvänä ja moni suomalainen rodun omistaja harrastaakin koiransa kanssa jäljestämistä ihan omaksi 15-15

16 huvikseen. Suomessa vain viisi koiraa on käynyt PK -kokeissa. Kaksi näistä koirista on saavuttanut JK-1 ja JK3 tunnuksen. Muutama koira on kilpaillut TOKO:ssa, näistä yksi tottelevaisuusvalio. Yksi koira on läpäissyt raunioilla loppukokeen. Rotumääritelmän (FCI nro 41, 3.10.1980) mukaan sarplaninac on Hyväluonteinen, rauhallinen, suojelevainen, lahjomaton ja isännälleen uskollinen. Sen rauhallinen, mutta läpitunkeva katse ei saa koskaan ilmaista pelkoa. Sarplaninac on hieman sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä koira ja sen "ajatusmaailmaan" pääseminen kestää oman aikansa. Sen voimakas vartioimis- ja puolustusvietti asettaa erityisiä vaatimuksia koiran omistajalle. Sarplaninac on elänyt alkuaan tasavertaisena kumppanina ihmisen kanssa, eikä toimi hyvin alistettuna. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se saisi ottaa johtajan paikan laumassa, päinvastoin. Sarplaninac tarvitsee määrätietoisen ja oikeudenmukaisen johtajan. Puolustusvietti rodun yksilöiden välillä vaihtelee, mutta vaihtelu voi olla suuri myös saman yksilön kohdalla tilanteesta riippuen. Oman koiran tunteminen ja tilanteiden ennakoiminen on erittäin tärkeää, sillä sarplaninacin perheensuojeluvaisto vieraita kohtaan voi olla yllättävänkin voimakasta. Jalostuskoirien luonteeseen tulee kiinnittää erityisen suurta huomiota. Arkoja, pelokkaita tai aggressiivisia koiria ei missään tapauksessa saa käyttää jalostukseen. Yhdistyksen jalostuskriteerien mukaan jalostuskoirien tulee olla luonnetestattuja ja hyväksyttyjä kohdissa luoksepäästävyys, hermorakenne sekä toimintakyky. Vuoden 2008 loppuun mennessä suomalaisista koirista 72 oli käynyt luonnetestissä. Hyväksytyn tuloksen oli saanut 50 ja hylätyn tuloksen 21 koiraa. Yhden koiran suoritus keskeytettiin. Kaikkia jalostukseen käytettyjä sarplaninaceja ei ole luonnetestattu. Vaikka luonnetesti onkin kehitetty alun perin virkakoirien testaamiseen, mittaavat tämän päivän luonnetestin osa-alueet monipuolisesti koiran luonteen eri osioita. Suuren ja voimakkaan laumanvartijarodun kohdalla on ensiarvoisen tärkeää, että koiralla on hyvä hermorakenne, se suhtautuu ihmisiin mieluiten ystävällisesti ja avoimesti ja että se muiltakin osin sopeutuu yhteiskuntaan. Luonnetesti on tällä hetkellä PK-kokeiden lisäksi ainoa koe, jossa testataan koiran ääniarkuus. Myös laukauspelottomuus on tärkeä ominaisuus, sillä 16-16

17 ääniherkkä koira kokee monet arkisetkin tilanteet ahdistavina. Jalostuksen kannalta on toivottavaa, että koiria testataan, jolloin saadaan parempi kokonaiskuva sarplaninacien luonteista. Rodun alkuperämaiden alueella sarplaninac on edelleen laumoja vartioiva työkoira. Suomessa sarplaninacin tulisi alkukantaisesta luonteestaan huolimatta pystyä sopeutumaan kaupungistuvaan ympäristöön. MH -luonnekuvauksessa ei Suomessa ole käynyt yhtään sarplaninacia, joten sen sopivuudesta rodun luonteen testaukseen ei vielä ole tietoa. Luonnetestattujen sarplaninacien testituloksista selviää, että tämän hetken sarplaninac Suomessa on hyvin omalla reviirillään toimiva ja sitä yksilökohtaisesti jopa voimakkaasti puolustava koira. Sarplaninac on hieman pehmeä ja muistaa kokemansa niin hyvät, kuin huonot asiat. Sarplaninac on myös hyvin hyväntahtoinen, avoin ja luoksepäästävä rotu, jonka hermorakenne on kunnossa. Suomen olosuhteisiin sarplaninac on hyvin käyttökelpoinen laumanvartijarotu, joka soveltuu sekä maatilojen hyötyeläinten vartiointiin, että alueen ja omaisuuden vartiointiin. Taulukko 5. Luonnetestattujen sarplaninacien tulokset (lähde: Lankinen, Jorma Luonnetestitietokanta) Luonnetestatut sarplaninacit Yhteensä 72 (33 U + 39 N), joista yksi keskeytys 3 2 1 + 1 +2 +3 Toimintakyky - 6 26 31 8 - Terävyys 1 1-47 6 16 Puolustushalu 1 1 9 29 10 21 Taistelutahto 2 9 40-15 5 Hermorakenne - - 3 56 11 1 Temperamentti - 1 7-53 10 Kovuus 1 17 1 43-9 Luoksepäästävyys - - 3 3 27 38 17-17

18 Yhteenveto Suomessa luonnetestattujen sarplaninacien tuloksista löytyy LIITTEESTÄ 1. 4.3 Terveys 4.3.1 PEVISA -ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Voimaantulovuosi Vastustettava sairaus Vaadittavat toimenpiteet Mahdolliset raja-arvot ja muut rekisteröintirajoitukset 2001 Lonkkaniveldysplasia Lonkkakuvaus ennen pentujen rekisteröintiä, Ei raja-arvoja eikä muita rajoitteita minimi-ikä 12 kk 2001 Kyynärniveldysplasia Kyynärkuvaus ennen pentujen rekisteröintiä, Ei raja-arvoja eikä muita rajoitteita minimi-ikä 12 kk 2010 Lonkkaniveldysplasia Lonkkakuvaus ennen Lonkkien raja-arvo D pentujen rekisteröintiä, minimi-ikä 18 kk 2010 Kyynärniveldysplasia Kyynärkuvaus ennen pentujen rekisteröintiä, minimi-ikä 18 kk Ei raja-arvoja eikä muita rajoitteita 4.3.1.1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkaniveldysplasia (HD) Kirjoittanut: ELL Anu Lappalainen Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkavika, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan 18-18

19 mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1 0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, pupuhyppely, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston 19-19

20 koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa. Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Sarplaninacien kuvausmäärät BLUB-indeksin laskemiseen ovat liian pienet tällä hetkellä. Sarplaninaceilla ei ole vuoden 2008 loppuun päättyneessä PEVISA:ssa ollut lonkkaniveldysplasian raja-arvoa ja kuvausikä on ollut 12 kk. Esityksessä uudeksi PEVISA:ksi tulee muutos näiden osalta niin, että lonkkaniveldysplasian raja-arvona on D ja lonkkakuvausikä on vähintään 18 kk. Tutkimustuloslausunnon on oltava PEVISA-ohjeen mukaisesti voimassa astutushetkellä. Suomen sarplaninaceista on vuosina 1989 2008 lonkkakuvattu 41,7 %. Tutkituista koirista 48 % on terveitä (A + B), 18 %:la on lievä dysplasia (C) ja 34 %:la vakavampi dysplasia (D + E). Lonkkakuvausmääriä tulisi saada nostettua myös niiden sarplaninacien osalta, joita ei käytetä jalostukseen, jotta saataisiin parempi kuva rodun terveystilanteesta. 20-20

21 Taulukko 6. Sarplaninacien lonkkaniveltilasto vuosina 1989 2008 Vuosi Syntyneitä A B C D E Yhteensä 1989 5 1 2 0 1 0 4 1990 7 1 0 2 0 0 3 1991 13 0 4 1 5 2 12 1992 16 2 3 4 1 0 10 1993 16 6 1 1 1 0 9 1994 22 2 1 2 2 0 7 1995 21 2 2 1 1 0 6 1996 12 1 1 0 1 0 3 1997 5 1 1 0 0 0 2 1998 10 2 0 1 1 0 4 1999 9 1 1 1 3 0 6 2000 9 0 1 0 3 0 4 2001 14 0 0 1 1 2 4 2002 7 0 0 0 1 0 1 2003 11 0 0 0 0 0 0 2004 0 0 0 0 0 0 0 2005 3 0 1 0 1 1 3 2006 4 1 0 0 0 0 1 2007 3 0 0 0 0 0 0 2008 14 1 - - 1-2 Yhteensä 201 21 18 14 23 5 81 21-21

22 4.3.1.2 Kyynärnivelen kasvuhäiriö Kirjoittanut: Ell Anu Lappalainen Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Yksi näistä geeneistä saattaa olla ns. suurivaikutteinen geeni. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus. Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisesta nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös. Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei 22-22

23 ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy yleensä aina jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä. Pohjoismaissa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu sekundaarisiin nivelrikon merkkeihin. On huomattava, että jo 1. asteen muutos tarkoittaa sitä, että koiralla on kyynärnivelen kasvuhäiriö ja siitä johtuvia nivelrikkomuutoksia. Ruotsissa kyynärnivelen kasvuhäiriö on vähentynyt roduissa, joissa kyynärniveliä kuvataan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että siellä käytetään näissä roduissa jalostukseen vain vähän muita kuin kyynärnivelien suhteen terveitä koiria. Jalostusarvoindeksit (BLUP-indeksit) tehostavat jalostusvalintaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran oman tuloksen lisäksi sen kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Sarplaninacien kuvausmäärät BLUBindeksin laskemiseen ovat liian pienet tällä hetkellä. Sarplaninacien kyynärnivelsairauksia on seurattu PEVISA:n puitteissa ja ehtona on nyt, että jalostukseen käytettävistä koirista tulee olla kyynärnivellausunto. Tutkimustuloksella ei ole vaikutusta rekisteröintiin. Suomessa on tutkittu vuosien 1989-2007 välillä 69 (36,5 %) sarplaninacin kyynärnivelet. Tutkituista koirista 71 % oli terveitä, 20,3 %:la oli ensimmäisen asteen muutoksia, 7,2 %:la toisen asteen muutoksia ja 1,5 %:la kolmannen asteen muutoksia kyynärnivelissä. 23-23

24 Taulukko 7. Suomessa vuosina 1989 2008 tutkittujen sarplaninacien kyynärniveltilasto Vuosi Syntyneet 0 1 2 3 Yhteensä 1989 5 1 0 0 1 2 1990 7 1 0 0 0 1 1991 13 6 2 2 0 10 1992 16 8 2 0 0 10 1993 16 4 5 0 0 9 1994 22 5 0 2 0 7 1995 21 5 0 0 0 5 1996 12 1 1 0 0 2 1997 5 2 0 0 0 2 1998 10 2 1 0 0 3 1999 9 5 0 0 0 5 2000 9 3 0 1 0 4 2001 14 3 1 0 0 4 2002 7 1 0 0 0 1 2003 11 0 0 0 0 0 2004 0 0 0 0 0 0 2005 3 1 2 0 0 3 2006 4 1 0 0 0 1 2007 3 0 0 0 0 0 2008 14 2 0 0 0 2 Yhteensä 200 51 14 5 1 71 24-24

25 4.4.4 Muut rodulla Suomessa todetut sairaudet Suomen Sarplaninac ry postitti terveyskyselyn yhdistyksen jäsenille vuonna 2005. Yhdistyksen jäsenten ilmoitusten mukaan heidän koirillaan oli todettu useita korvatulehduksia, syöpätapaus, muutama vatsalaukunkiertymä, kohtutulehdus, kahdella koiralla ruoka-aineallergia, yhdellä koiralla kilpirauhasen vajaatoiminta ja yhdellä spondyloosilöydös. Lisäksi monella koiralla on runsasturkkisille roduille tyypillisiä ajoittaisia iho-oireita. Yhdellä koiralla (Barut Korabski) on todettu Addisonin tauti. Barut Korabskilla on kaksi pentuetta, yhteensä 13 pentua, joista yhtä on käytetty jalostukseen. Yhdelläkään jälkeläisellä ei ole todettu Addisonin tautia. Barut Korabskin siskolla Bistra Korabskalla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Kyseisellä koiralla ei ole jälkeläisiä. Sarplaninacien silmäsairauksia ei juuri ole tutkittu. Koko kannasta, 220 koirasta vuoteen 2009 saakka on tutkittu vain kahdeksan koiraa. Seitsemällä koiralla silmät on todettu terveiksi ja yhdellä koiralla (vuonna 02/2009) on todettu silmäluomen ulospäin kiertyminen. 4.4.5 Seroidilipofuskinoosi Seroidilipofuskinoosi (Ceroid lipofuscinosis, CL) on aineenvaihduntasairaus, joka vaikuttaa hermosoluihin. Kertymäsairauksiin kuuluvaa CL on todettu paitsi useammalla koirarodulla, myös ihmisillä, kissoilla, naudoilla ja lampailla. CL on perinnöllinen sairaus ja sen tiedetään periytyvän resessiivisesti useimmilla roduilla. CL aiheutuu lipofuskiinin kertymisestä ja sen toksisesta vaikutuksesta soluihin. Normaalisti lipofuskiini poistetaan soluista jätteenä entsyymin avulla, mutta CL sairaudessa entsyymiä ei muodostu ja lipofuskiini kertyy soluihin. Lipofuskiini kertyy pääsääntöisesti hermostoon, erityisesti neuroneihin. Aivoissa soluilla on hyvin rajoitettu tila, joten jätemateriaalin kertyminen aivosoluihin aiheuttaa nopeasti terveiden aivosolujen tuhoutumisen kertymäalueilla. Tauti johtaa aina kuolemaan, mutta yleensä koira joudutaan lopettamaan oireiden vakavuuden takia alle vuodessa oireiden ilmenemisestä. 25-25

26 Koira ei siis sairastu seroidilipofuskinoosiin, CL- koira syntyy sairaana. Syntyessään ne ovat kuitenkin oireettomia. Lipofuskiinin kertyminen soluihin ja soluvaurioiden syntyminen vie aikaa, joten useimmat sairaat koirat ovat oireettomia 15 24 kk ikään saakka. Yksi ensimmäisistä oireista voi olla hyperaktiivisuus ja siihen liittyvä päämäärätön, pakonomainen vaelteleminen. Alkuvaiheessa oireet ovat usein jaksottaisia. Taudin edetessä käytöshäiriöinä ilmenevä oirehtiminen muuttuu voimakkaammaksi ja jaksojen välit lyhenevät. Käytöshäiriöinä esiintyy mm: pelkoreaktiot tuttuja tavaroita/ ympäristöjä kohtaan, pureminen, suhteettoman voimakkaat reaktiot omistajan kieltoihin/käskyihin, kosketukseen tai katseeseen, epänormaali liike (epävakaa seisominen, vaikeuksia hypätä tai kiivetä), dementoitunut käytös (mania, hyperaktiivisuus, raivo). Ensioireiden ilmestyttyä sairaus usein etenee nopeasti. Koska tautiin ei ole hoitoa, sairastuneet koirat yleensä lopetetaan käytösongelmien vuoksi. Tällä hetkellä CL voidaan todeta varmasti ainoastaan lopetetusta koirasta patologisella tutkimuksella. Joskus sairaus pystytään löytämään myös magneettikuvauksella elävästä koirasta. Sairautta esiintyy usealla rodulla, mm. englanninsettereillä, tiibetinterriereillä, dalmatialaisilla, australiankarjakoirilla ja bordercollieilla. Bordercollieilta tautia aiheuttava mutaatio voidaan todeta DNA-testillä. Siinä vaiheessa, kun saamme kerättyä riittävästi näytteitä sarplaninaceilta mutaation tutkimiseksi, voisimme jatkossa DNA-testillä pystyä erottamaan terveet mutaation kantajat ja estää sairaiden pentujen syntyminen. Vuonna 1999 syntyneestä pentueesta, jossa oli viisi pentua, on lopetettu sokeutumisen vuoksi Sartimo s Alina ja ruumiinavauksessa varmistettu sairaudeksi seroidilipofuskinoosi. Tämän pentueen isällä Sakeros Dynamic (isä Stevan Music Satan od Vuca ja emä Sarnac Afrodite) on kaksi muuta pentuetta (yht. kahdeksan pentua) kahden muun eri nartun (Sarnac Arinka ja Faravidin Alof) kanssa ja emällä Kaivomäen Vera on toinen pentue toisen uroksen (Barut Korabski) kanssa. Emän täyssisaruksista vain yhdellä (Kaivomäen Viksu) on jälkeläisiä (seitsemän pentua kahdessa eri pentueessa). Seroidilipofuskinoosin kantajia ovat sairaan koiran molemmat vanhemmat. 26-26

27 4.4.6 Addisonin tauti Kirjoittanut: FT Katariina Mäki 2006. Addisonin tautia eli lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa tavataan monilla eri rotuisilla koirilla. Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta voi johtua lisämunuaisesta itsestään, tai sitä säätelevistä aivolisäkkeestä tai hypotalamuksesta. Kun häiriö on lisämunuaisessa, puhumme Addisonin taudista. Joissakin roduissa, kuten tanskandoggi, leonberginkoira, portugalinvesikoira, rottweiler, keskikokoinen villakoira, länsiylämaanterrieri ja vehnäterrieri, sairastuneita yksilöitä on tavanomaista enemmän. Addisonin tauti onkin tutkimuksissa todettu perinnölliseksi. Myös ihmisillä esiintyy perinnöllistä Addisonin tautia. Addisonin tauti on usein niin sanottu autoimmuunitauti. Autoimmuunitaudissa elimistö käynnistää vasta-ainemuodostuksen omia kudoksiaan kohtaan. Addisonin taudissa elimistö tunnistaa joitakin lisämunuaisen rakenteita vieraaksi kudokseksi, jota immuunipuolustus sitten alkaa tuhota. Lisämunuaisen kuorikerros on taudin oireiden alkaessa tuhoutunut noin 90-prosenttisesti. Addisonin tauti voidaan saada aikaan myös Cushingin ( lisämunuaisen hyperplasia) taudin hoidossa, jolloin lisämunuaiset tuhotaan solumyrkkylääkeellä (ns. iatrogeeninen Addison). Vaurioitunut tai tuhoutunut lisämunuaisen kuorikerros ei pysty tuottamaan tarpeeksi aineenvaihdunnassa tärkeitä hormoneja eli mineralokortikoideja ja glukokortikoideja. Kuorikerroksen hormonit ovat rakenteeltaan ns. steroideja, ja koska ne tuotetaan kuorikerroksessa (cortex), niitä kutsutaan myös yhteisnimellä kortikosteroidi. Mineralokortikoidilla on tärkeä osa elimistön suolatasapainon säätelyssä: se pyrkii säästämään elimistön natriumvarastoja. Glukokortikoidi eli kortisoli taas vaikuttaa lähes jokaisessa elimessä ja kudoksessa, sillä on mahdollisesti jopa satoja vaikutuksia kehon toimintaan. Kortisoli turvaa elimistön energiasaantia ja on erityisen tärkeä stressitilanteissa. Lisäksi kortisoli esimerkiksi vaikuttaa immuunijärjestelmään hidastamalla tulehdusreaktioita, säätelee sydämen ja verisuonten toimintaa sekä proteiini-, hiilihydraatti- ja rasvaaineenvaihduntaa ja tasapainottaa insuliinin vaikutusta sokereiden pilkonnassa. Koska kortisoli on niin elintärkeä hormoni, sen eritysmäärä on tarkoin säädelty. 27-27

28 Addisonin tauti oirehtii melko sekavin oirein, jotka johtuvat kortikosteroidien puutoksesta ja puutoksen vaikutuksesta aineenvaihduntaan. Yleisimpiä oireita ovat uneliaisuus, oksentaminen, ruokahaluttomuus, laihtuminen, masennus ja heikkous. Terveet ja sairaat kaudet voivat vaihdella, ja koira voi välillä vaikuttaa aivan normaalilta. Lisämunuaisen kuorikerroksen tuhoutuminen tapahtuu vähitellen, ja aluksi Addisonin tauti oireilee vain stressin yhteydessä. Koira voi sairastaa jopa vuoden ennen selvien oireiden ilmaantumista. Lisämunuaisten kuorikerroksen tuhouduttua oireita ilmaantuu myös ilman stressin vaikutusta, ja suurimmalla osalla koirista on kroonisia ongelmia. Tauti voi alkaa myös äkillisenä, varsin rajuoireisena ja henkeä uhkaavana, jolloin kyseessä on niin sanottu Addisonin kriisi. Jokin stressitilanne - fyysinen rasitus, tulehdukset, paasto tai vaikkapa joutuminen kirurgiseen leikkaukseen - laukaisee kriisin. Stressi lisää elimistön glukokortikoidien tarvetta, eikä vajaatoimintainen tai tuhoutunut lisämunuaisen kuorikerros pysty sitä syntetisoimaan. Kriisille tunnusomaista on hidas pulssi, oksentelu, kuivuminen, alilämpöisyys ja vapina tai tärinä. Vatsakivut ja tajunnan häiriöt kuuluvat nekin oireisiin. Addisonin kriisi voi seurata myös Addison-lääkityksen vähentämisestä tai riittämättömästä lääkeannoksesta erilaisissa stressitilanteissa. Hoitona Addisonin tautiin käytetään kortikosteroideja korvaamaan lisämunuaisten toimimattomuudesta aiheutuva puute. Hoitona voidaan antaa glukokortikoideja, esimerkiksi prednisonia, sekä mineralokortikoideja. Kehon liiallisen happamuuden ja nestevajauksen korjaantuminen kestää aluksi aikansa. Addisonin tauti ei parane, joten lääkitys on elinikäinen. Jotkut koirat tarvitsevat lääkitystä vain stressaavissa tilanteissa. Addisonin taudin hoidossa käytetyt kortisoniannokset korvaavat kehon oman kortikosteroidituoton eivätkä aiheuta sivuvaikutuksia, jotka ovat tavallisia korvaushoitoa huomattavasti yleisemmässä suurempien kortisoniannosten farmakologisessa käytössä. Addisonin tautia sairastavan koiran mahdollisiin tulehduksiin on suhtauduttava vakavasti, ja ne on hoidettava mahdollisimman hyvin. Huolimatta hyvästä lääkityksestä, koiran elämänlaatu voi alentua väsymyksen ja mielialaongelmien vuoksi. 28-28

29 4.4.7 Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi Teksti kopioitu eläinsairaala Aistin sivuilta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sairaus, joka johtuu kilpirauhashormonien T4 eli tyroksiinin ja T3 eli trijodotyroniinin erityksen vähenemisestä. Hypotyreoosi on yleinen sairaus koirilla ja erittäin harvinainen kissoilla. Sairaus on yleisempi isokokoisten rotujen keski-ikäisillä ja iäkkäillä koirilla (keski-ikä 7 vuotta), joillakin roduilla sitä tavataan muita enemmän (esim. suursnautserit, dobermannit, kultaiset noutajat, tanskandoggit, kääpiösnautserit ym). Hypotyreoosin oireita kuvatessa käytetään nimitystä great pretender. Kilpirauhashormonit vaikuttavat monien elinten toimintaan ja tämän takia sairauden oireet voivat olla hyvinkin kirjavat. Tyypillisimmät niistä ovat koiran yleinen haluttomuus ja heikkous, lihominen, symmetrinen karvanlähtö, liian kuiva tai rasvainen turkki ja paleleminen. Näiden lisäksi koiralla saattaa olla ripulia tai ummetusta, hidastunutta sydämen toimintaa, nartuilla kiimattomuutta tai muita lisääntymishäriöitä, anemiaa, toistuvia ihotulehduksia, silmäsairauksia, hermosto-oireita yms. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla koirilla 95 %:lla sairaus johtuu kilpirauhasen tuhoutumisesta (primäärinen hypotyroidismi). Kliininen sairaus puhkeaa vasta kun 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut. Kyseessä on silloin joko lymfosyyttinen tyreoidiittii tai kilpirauhasen idiopaattinen atrofia, harvemmin rauhasen tuhoutuminen johtuu kasvaimesta. Lymfosyyttinen tyreoidiitti (kilpirauhastulehdus) on immuunivälitteinen sairaus, jonka epäillään olevan perinnöllinen. Sekundäärisessä hypothyreoosissa kilpirauhasen vajaatoimminnan syynä on vähentynyt aivolisäkkeen erittämän kilpirauhasen toimintaa säätelevän hormonin (tyreotropiini eli TSH) eritys, taustalla voi olla silloin aivolisäkkeen epämuodostuma tai kasvain. Sekundääristä hypotyreoosia tavataan harvoin. Tertiäärisessä hypotyreoosissa on kyse hypotalamuksen tuottaman tyreotropiinia vapauttavan hormonin (TRH) puutoksesta, tätä sairauden muotoa ei ole koirilla varmuudella todettu. 29-29

30 Synnynnäistä hypotyreoosia (kretinismia) tavataan harvoin, sairaat pennut eivät kasva, eivätkä kehity normaalisti. Sairaus on perinnöllinen kääpiökettuterrierillä ja sen tunnistamiseksi on kehitetty DNA-testi. Hoidossa käytetään synteettistä L-tyroksiinia (T4), jota annetaan suun kautta 2 kertaa vuorokaudessa. Koirille käytettävät annokset ovat huomattavasti korkeampia kuin ihmisten annokset. Hoito on elinikäinen, mutta Sairauden ennuste on hyvä: koira voi elää täysin normaalia elämää eikä sairaus pääsääntöisesti lyhennä sen elinikää. Lääkityksen aloittamisen jälkeen aktiivisuus paranee 1-2 viikossa ja karva kasvaa takaisin muutamassa kuukaudessa. 4.5 Ulkomuoto Sarplaninacin rotumääritelmä SARPLANINAC (Sarplaninac) Alkuperämaa: Jugoslavia FCI:n numero: 41 Hyväksytty: FCI 3.10.1980, SKL-FKK 2.1.1991 Kuuluu FCI:n ryhmään 2; pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat. Käyttötarkoitus: Laumanvartija, suojelu- ja vahtikoira YLEISVAIKUTELMA: Roteva, suhteellinen, vankkaluustoinen ja keskikokoa suurempi. Hieman korkeuttaan pitempi. Pitkä, melko karhea karvapeite korostaa tiivistä yleisvaikutelmaa. Huomattava poikkeama pituuden ja korkeuden suhteissa on hylkäävä virhe. LUONNE: Hyväluonteinen, rauhallinen, suojelevainen, lahjomaton ja isännälleen uskollinen. 30-30

31 Jalostuskoiria valitessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että arkoja ja aggressiivisia koiria ei saa käyttää jalostukseen. Jalostukseen käytettävien koirien olisi pitänyt tulla luonnetestissä hyväksytyksi kohdissa hermorakenne, toimintakyky ja luoksepäästävyys. Epäluuloisuus vieraita kohtaan on rodulle tyypillistä. PÄÄ: Suhteessa runkoon. Pään kokonaispituus n. 25 cm. Kallo on hieman pitempi kuin kuono. Kallo on hieman kupera, kuononselkä suora. Kuonon ja kallon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset. Nartulla kuono-osa on hieman pitempi. Kallo kuiva ja leveä ja siinä on selvä uurre. Kulmakaaret ovat vain vähän korostuneet. Ei huomattavaa niskakyhmyä. Heikko otsapenger. Kuono on hieman kalloa lyhyempi, syvä ja leveä tyvestä, kärkeä kohti hieman kapeneva. Nenänselkä on suora ja leveä. Sivulta katsoen alaleuka kaareutuu ensin ja jatkuu suoraan, loittonevasti nenänselkään nähden. Huulet melko paksut ja tiiviit, hyvin sulkeutuvat, ylähuuli vain hieman alahuulen päällä. SILMÄT: Silmät ovat mantelinmuotoiset, ei suuret eivätkä syvällä sijaitsevat, tumman tai vaalean ruskeat. Rauhallinen, mutta läpitunkeva katse ei saa koskaan ilmaista pelkoa. Silmän ympärykset ja vilkkuluomet ovat mustat. Pigmenttipuutokset silmien ympärillä ovat virhe. KORVAT: Korvat ovat sijoittuneet silmän tason alapuolelle. V-muotoiset, riippuvat, poskenmyötäiset ja lyhyen, tiheän karvan peitossa. Korvien oikeaan kiinnitykseen ja asentoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta sarplaninacin oikea ilme säilyisi. Korvien kiinnityskohdat ovat nousseet liian ylös ja edestäpäin katsottuna korvat näkyvät kolmioina. 31-31

32 PURENTA: Purennan tulee olla säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta. Pigmenttipuutokset suun limakalvoilla ovat hylkäävä virhe. KAULA: Keskipituinen, mutta pitkä ja paksu karva, joka muodostaa harjan, saa sen näyttämään todellista lyhyemmältä. Kaula on leveä, syvä ja lihaksikas. Liittyy tasaisesti päähän ja lapoihin. Koira kantaa kaulansa hieman selkälinjan yläpuolella. Ei riippuvaa kaulanahkaa. Niska on hieman kaareutuva tai suora, kaulan alalinja suora. ETURAAJAT: Eturaajat ovat suorat ja suhteessa runkoon. Lavat ovat melko pitkät ja leveät, litteät ja viistot. Olkavarsi viistompi kuin lapa. Kyynärpää ei sisä- eikä ulkokierteinen ja vain vähän rintakehää ulompana. Eturaajat voimakasluustoiset, lihaksikkaat ja hapsuiset. Välikämmen on leveä ja voimakas, lievästi joustava. RUNKO: Ylälinja on suora tai hieman lantiota kohti laskeutuva. Vuoristossa kasvatetuilla koirilla saatetaan hyväksyä hieman säkää korkeampi lantio, mutta tämä ei ole toivottavaa. Säkä on melko hyvin kehittynyt ja leveä. Kaulan ja sään liittymäkohta on vahva ja loiva. Selkä suora ja leveä, ei liian pitkä. Lanneosa on lyhyehkö, vahva ja lihaksikas. Lantio on keskipituinen, viettävä ja lihaksikas. Rintakehä on syvä ja tilava, kyynärpäihin ulottuva, keskipituinen, hieman kaarevat kylkiluut. Eturinta on leveä ja lihaksikas. Vatsaviiva on hieman nouseva. TAKARAAJAT: Takaa katsoen suorat ja hieman kauempana toisistaan kuin eturaajat. Sivulta katsoen takaraajat ovat verrattain hyvin kulmautuneet. Reisi on lihaksikas, pyöristynyt, viisto. Polvikulmaus on hieman avoimempi kuin lapakulmaus. Sääri myös viistoasentoinen, vahva, 32-32

33 hapsuinen ja lihaksikas. Kinnerkulmaus melko avoin. Välijalka on vähemmän joustava kuin välikämmen. Takakannukset on poistettava. KÄPÄLÄT: Käpälät ovat tiiviit ja soikeat, varpaat hyvin kaarevat. Kynnet ovat vahvat ja mustat. Päkiät sitkeät, mutta joustavat, mustat. HÄNTÄ: Pitkä, ulottuu ainakin kintereeseen. Lantio on hieman viettävä kohti hännän tyveä. Häntä on tyvestä vahva, kärkeä kohti kapeneva, alapuolella hapsutusta. Koira kantaa häntänsä loivalla sapelinmuotoisella kaarella. Innostuneena koira saattaa nostaa häntänsä selkälinjan yläpuolelle. Selän päälle kiertyvä häntä ei ole toivottava. Töpöhäntäisyys on hylkäävä virhe. LIIKKEET: Askel on pitkä ja joustava, ravissa korkeat ja pitkät askeleet. Laukassa koira vaikuttaa hieman kömpelöltä, mutta loikat ovat pitkät ja maatavoittavat. NAHKA: Nahka on melko paksu, joustava ja kaikkialta tiivis. Ei löysää nahkaa. Kaikki näkyvät limakalvot ovat mustat tai hyvin pigmentoituneet. KARVAPEITE: Pää, korvat ja raajojen etupuolet ovat lyhyen karvan peittämät. Kaulassa ja raajojen takapuolella sekä hännässä karva on pitkää, melkein sileää ja hieman karheaa. Peitinkarvan alla oleva pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja hienolaatuista. Päällimmäinen karva on 10 12 cm pituista, se ei saa olla 7 cm lyhyempää. VÄRI: 33-33