Siipirikko vsk.

SIIPIRIKKO 2/07 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y.

Siipirikko 2 2007 34 vsk. Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. ISSN 0357-5705 PKLTY r.y. Puheenjohtaja: Pentti Zetterberg Nuotanperä 28 B 9, 80140 Joensuu puh. 0400-427 792, työ (013) 251 3505 pentti.zetterberg@joensuu.fi Varapuheenjohtaja: Johanna Lakka Noljakankaari 38 J 45, 80140 Joensuu puh. 050-350 7178 jlakka@cc.joensuu.fi Sihteeri: Roni Väisänen Kalevankatu 42 B 50, 80100 Joensuu puh. 0500-687 710 roni.vaisanen@joensuu.fi Rahastonhoitaja: Timo Karkiainen Sepänkatu 4 6 C 13, 80110 Joensuu karkiainen@kolumbus.fi Jäsensihteeri: Auli Patjas puh. 050-341 9502 auli.patjas@jns.fi Muut hallituksen jäsenet: Pirita Latja, Näädänkatu 5 E 31, 80230 Joensuu puh. 050-352 7683, pirita.latja@hotmail.com Hannu Lehtoranta, Eevalantie 6 D 14, 83900 Juuka, puh. 0500-186 607, hannu.lehtoranta@oyk.fi Heikki Pönkkä, Keskijärventie 75, 82120 Keskijärvi puh. 040-543 0011, jyrki7@luukku.com IBA ja suojeluvastaava: Heikki Pönkkä Yhdistyksen kotisivut http://www.joensuu.fi/pklty Lehden toimitus: Hannu Kauhanen (vastaava toimittaja) Sepänkatu 27 A 6, 80100 Joensuu puh. 041-4722 559 hannu.kauhanen@karjalainen.fi Markku J. Huttunen (taitto) Puhaltajankatu 10 B 1, 80170 Joensuu puh. 050-400 5988, markku.j.huttunen@joensuu.fi Tilausasiat: Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Jäsenmaksun suuruus v. 2007 on 20 (opiskeli jat 16, perhejäsen 4 ). Jäsenmaksu (ei perhejäsen) sisältää lehden. Siipi rikon tilausmak su muille on 20. Vanhat irto numerot 1, edellisen vuoden irtonumerot 2, 10-vuotisjuhlanumero 3, 25- vuotisjuhlanumero 8 + postikulut. Yhdistyksen tili: OP 577005-2104032 / Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y./pl 119, 80101 Joensuu Tilille maksetaan jäsenmaksut, maksut irtonumeroista yms. ilmoita pankkisiirrolla viestinä, mitä olet maksanut. Jäsenmaksua maksettaessa käytä henkilökohtaista viitenumeroasi, joka löytyy osoitetarrasta. Uudet jäsenet ilmoittavat viestissä nimensä ja osoitteensa. Havaintojen ilmoitus sähköisesti: PKLTY:n jäsenet voivat ilmoittaa havaintojaan BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmän kautta osoitteessa http://www.tiira.fi, tai vaihtoehtoisesti vielä vuoden 2007 ajan PK-lintulistalle osoitteeseen pk_lintulista@joensuu.fi. Vuoden 2008 alusta havaintoja ei enää kerätä PK-listan kautta, vaan kaikki havainnot tulee ilmoittaa Tiirajärjestelmään. SISÄLLYSLUETTELO 3 Pääkirjoitus: Tulipas käytyä bongaamassa pitkästä aikaa 4 Roni Väisänen: Pohjois-Karjalan vähälukuiset lajit 2005 10 Vesa Jouhki: Pohjois-Karjalan suvilinturallit 1997 2006 20 Markku Huttunen: Höytiäisen kanavan lintuasema 2006 22 Timo Karkiainen: Jäämeren lintuja tapaamassa Huippuvuorilla 26 Heikki Pönkkä: Peukaloisen valtakunta 29 Jukka Matero: Käpytikka tuhosi valkoselkätikan pesinnän 30 Siipirikko: Talviruokinta on hyödyllinen harrastus Kannen kuva: Pikkukultarinta. Hannu Kauhanen painopaikka: Kopijyvä, Joensuu 2007

Siipirikko 2/2007 Tulipas käytyä bongaamassa pitkästä aikaa Ihmeiden aika ei ole ohi, ei näköjään edes henkilökohtaisessa elämässä. Kesäkuussa nimittäin tapahtui sellaista, mitä ei ole tullut tehtyä voisi sanoa vuosikymmeniin, no edelliskerta oli 80-luvulla enkä enää muista tarkempaa aikaa, en paikkaa, en lajia, enkä sitäkään, onnistuttiinko siinä vai ei. Ai niin, olihan siinä se kastanjasirkkubongaus Kalle Larssonin ja Kari Lindblomin kanssa jokunen syksy sitten... Silloin 80-luvun alkuvuosina perustettiin Joensuussa tietyllä tavalla legendaarinen bongariklubi Idänkäki. Oli Kapasen Matti ja Turusen Veju ja Leivon Make ja Hottola ja Pönkkä, Gladin Ismo, Parviaisen Ari ja Vähätalon Anssi, ja oli kai jokunen muukin, nyt ei enää muista. Oletko kiinnostunut lähtemään bongaamaan jotain lintua toiselle puolelle Suomea, kysyttiin Idänkäen kokouksessa minultakin. Kapasen Matti puuttui heti peliin ja kysyi suoremmin: Oletko valmis lähtemään? Vastasin, että olin. Ja niin olinkin, sitä sitten lähdettiin milloin minnekin: silkkihaikara Uudessakaarlepyyssä, ruusukottarainen Kristiinankaupungissa (ei nähty!), pussitiainen Turussa... Idänkäki toimi jonkin aikaa, mutta sitten se vain hävisi jonnekin. Meitä nuorempia muutti muualle, ja joku vanhempikin perässä. Niitä aikoja on aina silloin tällöin lintupaikoilla toisiamme tavatessa muisteltu. Lieköhän se tottakaan, että kuuluisa Outokummun Polvijärven akseli myöhästyi jostain rarista ratkaisevasti siksi, että muuan Pete ei malttanut jättää flipperin peluuta kesken jollain huoltoasemalla? Pitää muistaa, että siihen aikaan ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä puhumattakaan navigaattoreista. Jos jollekin lintupaikalle ei osattukaan mennä, piti etsiä jostain puhelinkioski ja pyytää tarkempia ohjeita. Sitä silkkihaikaraa etsittiin varmaan pari tuntia ennen kuin oikealle tielle osuttiin: voi että se oli nätisti esillä siinä rannalla, tyllit vain juoksentelivat keltaisissa jaloissa... No, nyt päätettiin Pönkän kanssa muistella menneitä ihan konkreettisesti. Siperiansirri oli ollut paikalla tiistaina ja keskiviikkona, pysyisiköhän tuo vielä...? Mähertäjiä kun (ainakin) nykyisin olemme, lähtöä ei tapahtunut vielä keskiviikkoyönäkään. Itselläni oli vielä meno töihin, tosin iltavuoroon... puntaroin, että aivan kevyesti ehtisi kolmeksi takaisin... mutta kun kerran mähertää, niin sitten mähertää kunnolla. Lähdettiin sitten perjantain vastaisena yönä ja päästiin perille hyvin aamuvarhaiseksi, paikalla oli vasta muutama muu mattimyöhäinen. Putket oli suunnattu tiukasti yhteen suuntaan, joten ensivaikutelma (tämä kertoo paikalle saapuvalle bongarille yleensä heti, onko tulossa onnistuminen vai hylsy) oli, että lintu on paikalla. Lopun arvaattekin: siperiansirriä ei enää löytynyt. Illalla se oli vielä ollut siinä, mutta yön mittaan noussut siivilleen ja viiletti nyt ties missä päin maailmaa ties mihin päin suunnaten. Mentiin sitten Haminan Kirkkojärvelle, jossa heti äänteli pikkuhuitti ja kohta kuului ruokosirkkalintu (Idänkäen aikaan jo Kuusankoskelta hoidettu laji). Sitten törmäsimme hyvin ystävälliseen paikalliseen harrastajaan, joka vinkkasi viiksitimaleista. Niistä ei meille ollutkaan aiemmin mainittu mitään. Eivät ne niistä kerrokaan. Mutta timalit pesivät tuolla. Mennään, nainen sanoi. Ja kohta oli kahdella pohjoiskarjalaisella mähertäjällä uskokaa tai älkää uusi elis. Niin olivat vuodet vierineet ilman tuonkaan tuiki helpon lajin hoitamista. Siperiansirrin bongausyritys oli kummallekin pohjoiskarjalaiselle mähertäjälle piristävä kokemus, vähän vaihtelua normaaliin retkeilyyn, ja sitten siinä on aina mukana se oma jännityksensä. Bongaria ainakaan minusta ei silti enää tule. Tai no, ollaanhan tässä sellaisia: bongausalue on vain typistynyt Pohjois-Karjalaan. Ja kyllä se on niinkin, että meissä jokaisessa asuu pieni bongari. Ei sellaista lintuharrastajaa olekaan, joka jättäisi vilkaisematta naapurin pihalla vaikka ensi talvena viihtyvän, sanotaanko nyt vaikka valkopäätiaisen tai mustakurkkurautiaisen. Eli: bongausretki Kotkaan oli mainiota vaihtelua, mutta kyllä tämän harrastuksen perussytyke on silti jossain muualla. Se kastanjasirkkubongauskin muuten epäonnistui. Lähdimme liikkeelle vuorokauden liian myöhään. Merops vastaava toimittaja 3

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Pohjois-Karjalan vähälukuiset lajit 2005 Roni Väisänen Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen ARK on jo aiemmin päättänyt luopua vähälukuisten lajien havaintojen erillisestä keräämisestä ja julkaisemisesta, mikäli vähälukuiset lajit saadaan sisällytettyä mukaan vuodenaikaiskatsauksiin. Ongelmaksi tässä menettelyssä tulee kuitenkin se, että muutamien lajien esiintyminen painottuu kesäajalle ja kesäkatsausten ollessa tällä hetkellä vailla kirjoittajia, jäisivät kesäaikaiset havainnot vähälukuisistakin lajeista toistaiseksi julkaisematta. ARK onkin tämän vuoksi päättänyt julkaista vähälukuiset lajit toistaiseksi omana vuosikatsauksenaan. Vähälukuisten lajien lista on vielä vuoden 2005 havaintojen osalta samanlainen kuin aiemminkin, mutta tulevaisuudessa lajilistaa tullaan todennäköisesti muuttamaan hieman siten, että muutamia selvästi runsastuneita lajeja tiputetaan listalta pois, ja mahdollisesti muutamia uusia lajeja otetaan listalle mukaan. Katsauksessa käytetyt merkinnät Lajinimen perässä olevat luvut kertovat havaintojen lukumäärän siten, että sulkeiden oikeanpuoleinen luku kertoo kunkin kyseessä olevan vuoden aikana havaitun yksilömäärän ja vasemmanpuoleinen luku kertoo ARK:n perustamisvuodesta 1975 lähtien edeltävään katsaukseen mennessä maakunnassa havaittujen yksilöiden kokonaismäärän. Yhteenlaskettuna luvut kertovat siis vuoden 2005 loppuun mennessä maakunnassa havaittujen yksilöiden kokonaismäärän. Lyhenteet: k = koiras (myös esim. 1/ ), n = naaras (myös esim. /1 ), n-puk = naaraspukuinen, ad = vanha, subad = esiaikuinen, juv = nuori, 1kv jne. = 1. jne kalenterivuoden lintu, Ä = laulava lintu, p = paikallinen, m = muuttava, NW jne. = muuttosuunta, kie = kiertelevä, r = rengastettu, a = parvi (esim. a12 = 12 linnun yhtenäinen parvi). Kattohaikara Ciconia ciconia (308,7) 16.5. Kes Särkivaara 1 N klo 11.12 (PH) ja sama Kit Puhoksessa N klo 11.45 (KJä) 18.5. Toh Saario 1 p/m (S. Saavalainen/HKi) 19.5. Kes Kereli 1 p (KM). Sama lintu nousi muutolle ja nähtiin Kes Särkivaaralla 1 S (HKa) 24.5. Toh Nikuvaara 3 N (TE) 23.7. Juu Kirkkoniemi 1 p (Salmet/ HL) Harmaahaikara Ardea cinerea (726,92) 4.4. Kon Pitkäranta 4 NW (ANy) 10.4. Kit Puhos 1 WNW (PH) 4

Siipirikko 2/2007 10.4. Kit Kiteenjärvi 1 WSW (PH) 14.4. Kes Särkivaara 1 NNE (PH) 14.4. Kes Särkivaara 1 NE (PH) 28.4. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1 m (AL) 28.4. Rää Vuoniemi 1 WNW (JaV) 28.4. Toh Värtsilä Kunnantalon pellot 1 SW (MKe) 15.7. Kon Pöllönvaara 1 E (Teemu Tast) 16.7. Juu Kuhnusta 2 p (HL) 22.7. Out Vuonos 1 p (OH) 25.7. Juu Kuhnustanjärvi 3 p (A. Paananen) 27. 28.7. Out Vuonos 2 p (LV, HM) 28.7. Kon Lehmo 1 p (LT) 28. 29.7. Kit Päätyeenlahti Puhdistamo 1 p (KJä) 29.7. Lie Pankakoski 2 W (PT) 30.7. Kon Pöllönvaara 1 NE (Teemu Tast) 30.7. Pol Höytiäinen Mustalaissaari 1 p (JaL) 29. 31.7. Kon Pitkäranta 1 p (ANy, HM) 31.7. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1 p (MHu, RV) 31.7. Joe Tuupovaara Loitimo 2 m (TP) 1.8. Joe Höytiäisen kanavan suisto 2 kie (ANy) 2.8. Joe Ukonlahti 1 p (HM) 2.8. Out Vuonos 1 m (LV) 3.8. Juu Tuopanjoki 1 p (PMä) 4.8. Rää Vuoniemi 2 SW (JaV) 5.8. Ilo Keljo 1 kie (MKe) 5.8. Kon Varisniemi 1 p (PMä) 5.8. Kon Iso-Suopolijärvi 2 p (PMä) 6.8. Out Vuonos 1 p (LV) 7.8. Kit Kyyrönniemi 1 N (PR, RS) 8.8. Toh Peijonniemenlahti 1kv p (HKo, TE) 13.8. Out Vuonos 1kv m/p (OH) 13.8. Kon Pitkäranta 1 p (KV) 13. 20.8. Juu Kaajanlampi 2 p (A. Paananen, HL) 14.8. Eno Haapalahti 1 p (HKa) 14.8. Eno Ahveninen 1 p (HKa) 15.8. Kit Päätyeenlahti Puhdistamo 3 p (KJä) 16.8. Eno Uimaharju 1 p (HKa) 18.8. Juu Kaajanlampi 1 p (PMä) Havainnoitsijat aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan. KA = Kari Antikainen, TA = Terhi Armanto, HC = Hans Colliander, TE = Tuomo Eronen, OG = Olli Günther, MH = Markku Halonen, JuH = Juha Hartikainen, OH = Osmo Heikkala, JH = Jukka Heikkinen, PH = Petri Hottola, MHu = Markku Huttunen, HH = Hannu Huuskonen, HHö = Harri Hölttä, TI = Tuomas Immonen, VJ = Vesa Jouhki, AJ = Aimo Jukkara, RJ = Risto Juvaste, KJä = Kimmo Järvinen, TK = Timo Karkiainen, HKa = Hannu Kauhanen, MKe = Markus Keskitalo, HKi = Hannu Kivivuori, AK = Ari Kokkonen, JKo = Jari Kontiokorpi, HKo = Harri Kontkanen, KK = Kimmo Koskela, JuK = Juho Kotanen, PKu = Panu Kunttu, JKö = Jukka Könönen, JoK = Juho Könönen, JLa = Johanna Lakka, EL = Esko Lappi, KLa = Kalle Larsson, AL = Ari Latja, JyL = Jyri Latja, HaL = Hanna Lavikainen, PLe = Petteri Lehikoinen, HL = Hannu Lehtoranta, ML = Mauri Leivo, JLe = Jani Lemmetyinen, JaL = Janne Leppänen, KLe = Kalervo Leppänen, SL = Seppo Leppänen, KLi = Kari Lindblom, MMa = Mauri Marienberg, TMa = Tuija Marienberg, VMa = Vieno Marienberg, KM = Kimmo Martiskainen, JMa = Jukka Matero, HM = Heino Mertanen, JMe = Jouni Mertanen, JM = Juha Miettinen, PMä = Pertti Mähönen, AN = Airi Nevalainen, KN = Kimmo Nevalainen, TN = Toni Nevalainen, ANy = Arvi Nygren, AO = Arvo Ohtonen, UP = Urho Paakkunainen, PP = Petri Palviainen, AP = Ari Parviainen, MPe = Minna Pesonen, HaP = Hannu Pietarinen, TP = Tuula Pirnes, TaP = Tapio Piipponen, TPi = Teppo Piira, RaP = Rauni Piiroinen, MPi = Mika Pirinen, JP = Jouni Pursiainen, HPö = Heikki Pönkkä, PR = Paavo Rantanen, KR = Kauko Rouhiainen, PSa = Pirjo Saramäki, RS = Riitta Silvennoinen, ES = Elisa Siponen, RT = Risto Torni, TT = Tuomo Toivanen, MT = Markku Tolvanen, PT = Pertti Tolvanen, LT = Lauri Tukiainen, VT = Veijo Turunen, JaV = Jani Varis, KV = Kari Varonen, JVe = Jari Vesterinen, TVu = Tupu Vuorinen, RV = Roni Väisänen, AV = Antti Vänskä, LV = Lassi Vänskä, PZ = Pentti Zetterberg, TZ = Teija Zetterberg 20.8. Kon Kulho 2 S (TPi, RV) 20.8. Pol Haninniemi 1 kie (TT) 20.8. Kit Hovinlampi 2 juv SW (AL, HKa) 20.8. Kit Kiteenjärvi juv p (AL, HKa) 20.8. Ilo Mekrijärvi juv kie (LT ym.) 21.8. Kon Pitkäranta 1 S (KV) 21.8. Toh Värtsilä Kunnantalonpellot 1 S (HKi) 21.8. Lip Käsämä Venepohja 1 ä (VJ) 21.8. Kon Lehmo 1 m (LT) 21.8. Ilo Viitasuo 3 W (HKa) 25.8. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1 W (JaV) 28.8. Kit Päätyeenlahti Puhdistamo 2 p (KJä) 31.8. Kon Pitkäranta 1 W (JaL, TaP, P. Häkli) 2.9. Kit Kytänniemen silta 1kv p (HKo) 4.9. Kit Kyyrönniemi 1 E (PR, RS) 5. 6.9. Lie Lieksanjokisuu 1 p (T. Nielsen, MKe ym) 10.9. Rää Vuoniemi 1 ENE (JaV) 11.9. Lie Kylänlahti 1 p (S. Ihalainen/AK) 16.9. 5.10. Kit Päätyeenlahti Puhdistamo 3 p (KJä, PH, MH, KV, UP) 17.9. Kit Ätäskö 3 p (PH) 20.9. Joe Linnunlahti 1kv SE (PLe) 23.9. Kit Päätyeenlahti Puhdistamo 2 p (UP) 3.9. Lip Riihilampi 3 (VJ) 13.10. Kit Kiteenjärvi 1 p (MH) 17.10. Kit Kiteenjärvi 1 m (RT) Merihanhi Anser anser (187,15) 4.4. Out Sysmäjärvi 1 p (LV) 7.4. Kit Puhos 1 p/ne (PH) 8.4. Kon Pitkäranta 1 p (ANy) 15.4. Toh Valkeasuo 1 p (HKa) 15.4. Out Sysmäjärvi 1 p (LV) 20.4. Lip Roukalahti 1 p (TE) 24.4. Joe Linnunlahti 1 p (KLe, HKo, SL) 24.4. Kon Pitkäranta 1 m/p/n (JaV) 26.4. Kon Pitkäranta 2 p/e (PMä) 27.4. Toh Peijonniemenlahti 1 kie (PH) 3.5. Joe Keskijärvi 1 ENE (HPö) 5.5. Kon Pitkäranta 1 p (KLe, ANy, TK, KV, JM ym) 10.5. Lie Lamminkylä 1 p (PMä) 5

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Heinäkurppa Gallinago media (157,4) 13.8. Joe Linnunlahti 1 p (HKa) 5.9. Out Jokipohja 1 p (LV) 20.9. Out Sysmäjärvi 1 p (OH, LV) 25.9. Kit Asikko 1 kie (MH, KJä) Mustapyrstökuiri Limosa limosa (174,15) Merihanhia nähtiin keväällä 2005 jälleen mukavasti. Roni Väisänen 11.9. Rää Vuoniemi 1 SW (HKo, JaV) Harmaasorsa Anas strepera (187,22) 27.4. Kit Hyypii /1 p (PH) 5. 6.5. Lie Rantala Sittalampi 1/1 p (EL, JH) 7.5. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1/1 p (UP, OG, TA, RV, P. Sissonen) 12.5. Toh Peijonniemenlahti 2/ p (HKo, PH) 12.5. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1/1 m/p (LV) 14.5. Kit Päätyeenlahti 1/1 p (KJä, TE ym) 16.5. Lip Ahonkylä 1/1 p (HKo) 16.5. Val Kalliojärvi 1/1 p (M. Timonen/HL) 27.5. Toh Peijonniemenlahti 1/1 p (HKa) 19.6. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1/ p (LV) 28.7. Lie Ruunaanjärvi 1/ p (MKe) 18. 20.8. Juu Kaajanlampi n-puk p (PMä, HL, A. Paananen) 22.8. Lip Marjala n-puk p (UP) 10.9. Toh Peijonniemenlahti /1 p (TE) Allihaahka Polysticta stelleri (609,110) 5.5. Kes Ristilahti 1/2 p (PH, TI, KM) 7.5. Kit Kiteenjärvi a55 p (MH, KJä) 7.5. Toh Peijonniemenlahti 4/4 p (HPö, PH, AO ym) 8.5. Kit Kyyrönniemi a40 NE (PR, RS) 16.5. Kon Aavaranta a4/ W (PMä) Haarahaukka Milvus migrans (214,13) 16.4. Kes Särkivaara 1 NNE (PH) 17.4. Kit Päätyeenlahti 1 kie (MH, KJä) 25.4. Kes Kotalahti 1 S (RT) 6.5. Toh Niirala 1 ENE (AO, HKa, VT) 7.5. Rää Vuoniemi 1 N (JaV) 8.5. Kes Mäntyniemi 1 S (PH) 31.5. Toh Nikuvaara 2kv W (TE) 14.6. Kit Päätyeenlahti 1 E (M. I. Koskinen) 24.7. Lip Vaivio 1 E (OH) 28.8. Out Sysmäjärvi 1 W (LV) 3.9. Kit Kyyrönniemi 2 m (PR, RS) 4.9. Rää Haapasalmi 1 SSE (MH) 17.4. Toh Sääperi /1 p (PH) 30.4. Toh Peijonniemenlahti 1 p (TE) 2.5. Kit Päätyeenlahti 2 p (MH, KJä, TI) 3.5. Lip Riihilahti 1 p (OH) 4.5. Lie Lampela 2 kie (JH) 5. 7.5. Lip Ahonkylä 1 3 p (TK, VJ, OH, LV) 12.5. Juu Kuhnusta Ahvenlahti 1 p (KLi, RV) 22. 27.5. Lip Ahonkylä 1 2 p (HKa, O. Kauhanen, LV, HKo, VJ) 24.5. Kon Pitkäranta 2 p (ANy) Mustatiira Chlidonias niger (128,2) 27.5. Toh Sääperi 1 p (HKa) 16.6. Joe Höytiäisen kanavan suisto jp p (SL, JaL, UP, RV ym) Uuttukyyhky Columba oenas (vuodesta 1988 alkaen 178,37) 3.4. Kit Hatunvaara 1 m (MH, AJ, AN ym) 3.4. Kit Puhos 1 p (PH) 3.4. Kit Puhos 1 N (PH) 3.4. Out Alavi 2 N (LV) 4.4. Kes Mäntyniemi 3 NE (HKa, JaV) 5.4. Lip Siikakoski 1 kie (JaV) 6.4. Pyh Mulo 1 NW (ANy) 9.4. Kes Mäntyniemi 1 p (PH) 10.4. Lip Ahonkylä 1 p (LV) 11.4. Lip Heponiemi 1 W (OH) 12.4. Lie Niitty-Jamali 4 p, joista 1 6

Siipirikko 2/2007 Ä (MKe) 13.4. Kit Muljula Kyöpelinvuori 1 ENE (JaV, HKa) 13.4. Kes Särkivaara 1 S (MH) 13.4. Lie Niitty-Jamali 1 p (JH) 14.4. 15.5. Kes Mäntyniemi 1/1 reviirillä p (PH) 16.4. Toh Värtsilä Sääperin rantaniityt 1 p (UP) 16.4. Toh Värtsilä kunnantalonpellot 2 p (LV, AO ym) 16.4. Toh Kantosyrjä 1 p (TE) 18.4. Toh Sääperi 1 p (HKi) 23.4. Toh Värtsilä kunnantalonpellot 1 p (HKi, KV, TK) 24.4. Joe Iiksenniitty 1 p (AP) 25.4. Kit Valkeavaara 2 kie (HKa, HPö) 26.4. Pyh Reijola 1 p (AO) 5.5. Toh Tammalahti 1 p (PH) 5.5. Kon Säynepuro 1 p (PMä) 10.5. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1 NW (AL, UP, ANy) 28.5. Joe Siilainen 1 p (UP) 6.8. Lie Pankakoski 1 m (PT) Turkinkyyhky Streptopelia decaocto (63,5) 30.4. Kes Mäntyniemi 1 p (PH) 16.5. Kes Särkivaara 1 S (PH) 9.6. Pyh Hammaslahti 1 p (RaP, LT, M. Tukiainen) 17. 18.9. Juu Tuopanjoki 1 p (PMä) 12.11. 31.12. Toh Värtsilä 1kv p (HKi ym) Turturikyyhky Streptopelia turtur (97,2) 5.5. Kes Särkivaara 1 N (TI) 6.6. Kon Riihikangas 1 p (PMä) Harjalintu Upupa epops (63,8) 28.4. Kon Satama 1 p / Ä (PMä) 18.5. Lie Egyptinkorpi 1 p (H. Kerola ym/el) vko 20 Lip Siikasaari 1 p (K. Vauhkonen) 31.5. Juu Kannas 1 p (Turuset/HL) 26. 27.8. Ilo Patvinsuo Jokivaara 1 p (H. Laukkanen, HKa) 26.9. Ilo Lapiovaara 1 p (J. Pigg/ PZ) 20.10. Joe Karsikko 1 p (V. Juurisoja, HKa, RV, ANy ym) 25.10. Joe Noljakka 1 p (A. Paakkunainen/UP) Harmaapäätikka Picus canus (vuodesta 1997 alkaen 227,57) 1.1. Toh Niirala /1 p (L. Koukku/ HKi) 3. 16.1. Joe Iiksenvaara 1/1 p (Lintuset, HKa, KLi, KLa ym). Molemmat rengastettiin, 11.1. 2kv n ja 12.11. 3kv k (JLa, RV). 3.1. Kes Varmo /1 p (KN, HKa) 4.1. Kit Potoskavaara /1 p (TVu) 7.1. Kit Kirkko 1/ p (KJä) Harmaapäätikka. Hannu Kauhanen 7.1. 30.3. Lie Kotola 1/ p (PT) 9.1. Rää Haapasalmi 1 p (M. Makkonen) 11.1. Toh Hukkala 1/1 p (HKi) 12.1. Toh Nikuvaara 1/ p (TE) 17.1. Lip Haapovaara /1 p (LV) 1.2. Toh Niirala /1 p (T. Hyvärinen/ HKi) 1.2. Toh Kenraalinkylä 1/ p (V. Majoinen/HKi) 1.2. Toh Jumpuranvaara 1/1 p (M. Lipponen/HKi) 8.2. Lie Kolinkylä 1 p (HL) 14.2. Ilo Jerusalemi 1 p (HPö) 15.2. Toh Nikuvaara 1 kie (TE) 15.2. Kit Haapavaara 1 p (M. Mustonen/TE) 19.2. Lie Koli 2 p (V. Kukkonen/ HL) 26.2. Kit Potoskavaara /1 p (TVu) 5.3. Toh Sääperi 1 p (HKi) 16.3. Kit Loukunvaara 1/1 p (E. Rautiainen) 22.3. Toh Värtsilä kunnantalo 1/ p (HKi) 22.3. 4.4. Lie Kontiovaara 1 p (P. Kärkkäinen/JRy) 24.3. Kit Olkonkallio 1/ p (KJä) 26.3. Toh Värtsilä kunnantalonpellot /1 p (HKi) 2.4. Toh Niirala 1 kie (TPi, RV) 2.4. Toh Uusikylä 1/ p (S. Turunen/ HKi) 3.4. Kon Lehtoi 1 Ä (UP) 5. 23.4. Kes Särkivaara 1 Ä (MH, TN, TI) 24.4. Lip Pärnävaara 1 Ä (JMa) 27.4. Kit Puhos 1 p (PH) 30.4. Kon Romppala 1 p (PMä) 23.5. 3.7. Kon Puntarikoski 1/1 p (HH) 20.8. Kon Jaamankangas 1 ad ja 1kv p (P. Korpelainen/HKo) 4.9. Kit Kyyrönniemi 1/ p (PR, RS) 22.9. Kit Asikko 1 ä (MH) 17.9. Kit Potoskavaara 1 p (TVu) 7.10. Out Maljasalmi 1 p (JaL) 27.10. Joe Hukanhauta 1 p (N. Pekonen) 28.10. Kon Selkie 1/ p (T. Kontkanen) 18.11. Kit Kokka-aho 1 p (L. Antikainen/KA) 7

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. 21.11. Toh Niirala 1 p (V. Väänänen/HKi) 1.11. Toh Tervavaara 1/1 p (A. Alakangas/HKi) 27.11. 23.12. Joe Keskijärvi /1 p (PSa, HPö) 6. 18.12. Pol Ruvaslahti /1 p (JaL, JLa, T. Nurmi 19.12. Toh Hukkala /1 p (A. Varis/ HKi) 25.12. Val Omenamäki 1 p (M. Räsänen) 1.12. Toh Kenraalinkylä 1/1 p (R. Väänänen/HKi) Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos (268,40) 4.1. Toh Lähderinteentie 1/ p (ES) 6.1. Joe Höytiäisen kanavan suisto 1/ p (AL, LV) 8.1. 3.7. Kes Varmonniemi 1/1 ad + 1kv k p (TE, HKa, PH, RV, ANy, JKo ym) 9.1. Joe Keskijärvi /1 p (HPö) 14.1. 9.3. Kit Potoskavaara 1/ p (TVu) 15.1. Kit Sopensuo 1/ p (KA, A.-M. Tikkanen) 17.1. Toh Värtsilä Patsola /1 p (HKi) 23.1. Kit Potoskavaara /1 p (TVu) 19.3. Kit Kiteenlahti 1/1 p (TVu) 23.3. 28.4. Toh Värtsilä kunnantalonpellot 2 Ä (HKi, HPö, TE, RV, AO, VT, MKe ym) 25.3. Toh Värtsilä Uusikylä 1/ kie (KLi, MPe) 27.3. Rää Kattilasaari 1 (MH) 3.4. Kes Särkivaara 1 N (PR, RS) 5.4. Kit Puhos Kosola /1 p (S. Savolainen) 9. 16.4. Kes Mäntyniemi 1/ Ä p (KM, PH) 10. 25.4. Kes Särkivaara 1 Ä (PR, RS, A. Myllys, PH, TI) 25.4. Kes Särkivaara /1 p (TI) 15.5. Kit Hatunvaara 1 kie/e (TE) 4.6. 29.10 Joe Höytiäisen kanavan suisto 1/ p (UP, AL, JyL ym) 5.6. 6.12. Joe Höytiäisen kanavan suisto /1 p (UP, JLa, HHö, AL ym). Sama lintu värirengastettiin 18.6. (MHu) 21.6. Lip Saariniemi /1 p (VJ) 6. 7.7. Kon Puntarikoski Soikkelin metsä +1kv k p (HH, UP) 9.7. Kit Kyyrönniemi 1/ p (PR, RS) 6.8. Kit Kyyrönniemi 1/ N (PR, RS) 23.8. Kit Kyyrönniemi 1/ NW (PR, RS) 3.9. Kit Kyyrönniemi 1 p (PR, RS) 18.9. Kon Pitkäranta /1 kie (ANy) 28.9. Ilo kk 1 p (R. Kurvinen) 2.10. Rää Vuoniemi 1 NW (JaV) 2.11. Joe Kuhasalo 1 p (ANy) 5.11. Kes Pellavasniemi 1/ p (PH) 4. 6.12. Kes Varmo /1 p (AP, TE, HKi) 4.12. Lie Hattusaari 1 p (TZ, PZ) 17.12. Kes Leveäkivi 1/ p (KM) 18.12. Kes Varmo 1kv n r (KM) 23.12. Lip Vaivio 1/ p (VJ) Kangaskiuru Lullula arborea (163,59) 1.4. Joe Repokallio 1 ä (HKi) Valkoselkätikka. Hannu Kauhanen 3.4. Kit Puhos 1 p (PH) 3.4. Kes Särkivaara 1 p/m (PR, RS) 4.4. Kes Mäntyniemi 1 W (HKa, JaV) 5.4. Kes Särkivaara 1 m (MH, TN) 5.4. Toh Onkamo 1 p (HKa) 5.4. Kes Mäntyniemi 1 W (HKa) 5.4. Kes Mäntyniemi 2 m/p/m (HKa, MH, TN) 6.4. Kon Pikisaari 2 (PMä) 9.4. Joe Iiksenniitty 1 W (HKo) 9.4. Lip Ahonkylä 1 ä (LV, OH) 9.4. Kes Mäntyniemi 1 SW (PH) 9.4. Lie Lampela 1 NE (JH) 9.4. Kes Särkivaara 1 S (TE, AO ym) 10.4. Toh Valkeasuo 1 Ä (HPö) 10.4. Kit Puhos 1 S (PH) 10.4. Kes Kousanpellot a4 p (PR, RS, A. Myllys) 10.4. Kit Hovinlampi 1 E (HKa, HHö) 10.4. Kon Lehmo 1 N (KV) 13.4. 2.7. Kes Särkivaara 1/1 p Ä (MH, PH, TI, KLe, ANy ym) 14.4. Kes Särkivaara 1 N (PH) 14.4. Kes Saarilampi 1 Ä (PH) 14.4. 1.5. Kes Leveäkivi 2 p Ä (PH, 8

Siipirikko 2/2007 TI, KM) 16.4. Rää Oravilahti 2 m (MH) 23.4. Kon Lehmo 1 p (LT) 30.4. Lie Ulkanvalkea 1 p (PT) 4.5. Toh Sääperi 1 p/m (R. Mäki) 5. 23.5. Kon Lehmo Jaamankangas 1 Ä (KV, UP ym) 12.5. Lip Välikangas 1 Ä (OH) 20.5. Ilo Koitere 1 Ä (HPö) 3.6. Kit Kirkkosuo 1/1 p (PH) 2.7. Kit Huosio-oja 1 Ä (HKo) 2.7. Kes Juutinsuo 1 Ä (JaV) 2.7. Kes Marjoniemenkangas a5 p (JaV, AP, J. Valonen) 2.7. Kes Kuolemanlamminkangas a6 p (JKo, P. Hotta) 13.8. Kon Lehmo Palokankaantie 2 p (KV) 13.9. Kon Lehmo 2 p (KV) 25.9. Joe Marjala 1 p (UP) 7.10. Joe Linnunlahti 1 W (UP) Tunturikiuru saattaa jopa talvehtia Pohjois-Karjalassa. Vuonna 2005 lajin esiintyminen maakunnassa oli erinomainen. Roni Väisänen Tunturikiuru Eremophila alpestris (vuodesta 1988 alkaen 426,103) 5. 6.4. Kit Puhos a2 p (KA, HKa) 6.4. Kit Puhos 1 m/p/m (HKa, RV) 13.4. Pol Selkäsalmi a3 p (J. Iivanainen/JH) 16.4. Kes Särkivaara 1 N (PH) 18.4. Toh Holmansuo a2 p (HPö) 21. 22.4. Toh Sääperi a4 p (HKo, H. Lohilahti, LV, OH) 22.4. Toh Sääperi a15 p (LV, OH) 23.4. Kit Päätye a12 p (MH) 23.4. Toh Värtsilä Haponojan pellot 1 p (TE, RV) 24.4. Toh Värtsilä kunnantalonpellot 1 p (TE) 27.4. Toh Sääperi a8 p (PH) 28.4. Toh Värtsilä Hiidenvaarantie 1 p (MKe) 2.5. Toh Tammalahti a2 p (TI, KJä) 3.5. Lip Ahonkylä 1 p/m (OH) 4.5. Toh Sääperi a8 p (KLi) 5.5. Lie Lampela 1 SE (JH) 6.5. Toh Sääperi a5 p (KLi) 17.5. Juu Tuopanjoki 1 p (PMä) 8.10. Kes Mäntyniemi a3 p (PH) 11.10. Rää Oravilahti a5 SE (HKo) 17.10. Kit Hatunvaara 1 SE (PR, RS, MH) 19.10. Kit Kyyrönniemi a6 SE (PR, RS) 17.10. Kit Hatunvaara a5 S (PR, RS) 29.10. Kit Kiteenlahti a10 p (PH) 12.10. Rää Vuoniemi 1 m (JaV) 24.10. Eno Uimaharju a3 p/m (HKa) Pikkusieppo Ficedula parva (290,30) 21.5. Pol Teerisaari 1 Ä (HH) 22.5. 10.7 Lie Autiovaara 2 Ä (MKe, HKa, TE, HKi, PMä) 23.5. Joe Honkaniemi 1 Ä (UP) 24.5. Val Piilopirtinaho 1 Ä (RV) 28. 29.5. Kon Kolvananuuro 2 Ä (ANy, KN) 28.5. Eno Koverojärvi 2 Ä (RV) 30.5. 23.6. Pyh Hopealahti 2 Ä (JaV) 31.5. Kit Kyyrönniemi n-puk p (PR, RS) 1.6. Joe Tuupovaara Herajärvi 2kv k p (RV) 2.6. Lie Tolkeenvaara 2 Ä (RV, HPö) 4.6. Kon Puntarikoski 1 Ä (HH) 4.6. Out Salonkylä 1 Ä (HKa, HPö) 6.6. Lie Vieki Päävaara 1 Ä (PT) 9.6. Lie Putkisenvaara 1 Ä (RV, HPö) 9.6. Eno Karvosenvaara 1 Ä (JaL, TaP) 10. 14.6. Rää Haapasalmi 1 Ä (MH) 11.6. Juu Pitkävaara 1 Ä (RV) 12.6. Lie Hemminvaara 1 Ä (PT) 19. 20.6. Eno Kaltimonjärvi 2kv k p (HKa) 3.7. Kon Puntarikoski 1 p (HH) 17.7. Kon Pöllönvaara 1 Ä (T. Tast) 1.8. Joe Keskijärvi 1 Ä (HPö) 1.8. Lie Patvinsuo 1 p MKe) 21.8. Kit Kyyrönniemi 1 p/se (PR, RS) 24.8. Lie Patvinsuo 1kv p (MKe) 9

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Pohjois-Karjalan suvilinturallit 1997 2006 Vesa Jouhki Vuoden 1993 juhlarallista alkoi olla liian pitkä aika, mieli teki jo uusiin seikkailuihin. Ehdotin Mähösen Peralle, josko sitä pitäisi järjestää kesäralli P-K:ssa. Pera oli heti enemmän kuin innolla mukana ajatuksessa, sillä Perahan elää ralleista. Pienen konsultaation jälkeen ajatus rallin järjestämisestä vähemmän retkeillyissä P-K:n itäisissä ja pohjoisissa kunnissa herätti kiinnostusta. Rallin luonne haluttiin spontaaniksi, joten etukäteisvalmistelut olivat rallialueella kielletty. Ralliajankohdaksi muodostui kesäkuun alku, joko kuun ensimmäinen tai toinen viikonloppu, jolloin kaikki pesimälinnut olisivat jo saapuneet ja tuurilla voisi vielä havaita arktisia muuttajia. Ralliajaksi tuli käytännön järjestelyiden takia vain 18 h. Ralli alkaisi vuorokauden vaihtuessa perjantaista lauantaiksi klo 00.00 ja loppuisi lauantaina klo 18.00, jonka jälkeen olisi purkutilaisuus ja sauna. Rallialueen rajan sai ylittää perjantaina klo 22.00, jolloin valmisteluaikaa ennen rallin alkua oli tasan 2 h. Ennen rallin alkua perjantaina yleensä noin klo 20.00 oli rallipalaveri, jossa jaoin lajilistan, alueen kartan, purkupaikan ajo-ohjeet, tiedot alueen parhaista lintupaikoista ja ns. kuumat vihjeet rallialueella havaituista parhaista lajeista. Usein nämä kuumat vihjeet (lue = nolla-arvoisia tai jopa negatiivisia) olivat peräisin useilta henkilöiltä perustuen jopa vuosien takaisiin haviksiin. Tämä oli sitä aikaa ennen lintulistaa tai Tiiraa. Ilomantsi 7.6.1997 P-K:n ensimmäinen spontaani suvilintumaraton Eipä tullut silloin mielenkään julistaa voittajaa viimeisen lajin kellonajalla. Ässätkään eivät oikein toimi kahden joukkueen kisassa, joten voitto jaettiin sopuisasti. Purkupaikkana oli Suomun maja. Saunan löylyissä ja välillä viileässä Suomujärvessä vilvoitellessa todettiin, että ensi vuonna veri punnitaan ja rallikunnaksi valittiin Lieksa. Taisi siinä jokin olutkin mennä makkaran kera. Kaikilla oli leppoisaa, ja rallista jäi hieno maku. Eikä untakaan tarvinnut hakea, hyvä että jaksoi nuotiopaikalta kävellä majalle. Zerre höpisi jotain että autokin hajosi kesken rallin...joopa joo. No, meiltä meinasi Pera pudota auton kyydistä, kun jäi ihailemaan liikaa tinnua, joka sananmukaisesti hoidettiin lennosta. Kevättalvella alkoi kuulua huhuja porukoiden innostumisesta Lieksan ralliin. Leivo oli kasaamassa Dreamteamia (ML, Heikki Pönkkä, Hannu Räsänen ja Petri Hottola), tuota Ilomantsi 1997 1 2. Mauri Leivo, Ari Parviainen, Pentti Zetterberg 1 2. Harri Kontkanen, Petri Palviainen, Pertti Mähönen, Vesa Jouhki Kokonaislajimäärä 116 106 lajia 106 lajia Parhaat lajit: turturikyyhky, lapinpöllö, mustapyrstökuiri (pesivä pari Viitasuolla), kirjosiipikäpylintu 10

Siipirikko 2/2007 kevätralleissa menestynyttä huippujoukkuetta. Myös muut olivat innolla mukana ja kaikki uhosivat, että Ilomantsin tasatulos ei tule kysymykseen. Hottola oli laatinut jopa minuuttiaikataulun sponderalliin perustuen IBA-laskentoihin ja yleiseen tietämykseen Lieksan linnustosta! Myös Zerre, AP, PM, PP, HKo ja VJ odottivat malttamattomana lintukevään kohokohtaa. Lieksastakin saatiin oma joukkue mukaan, kun Esko Lappi ja Jukka Heikkinen ilmoittautuivat. Korvaisiko hyvä paikallistuntemus rallikokemattomuuden, hyvä kysymys? Kansainvälisyyttä rallissa edustivat Philippe Fayt Belgiasta ja Meijer zu Schlochtern Hollannista, jotka HKo oli värvännyt vahvistamaan joukkuettaan. Lieksa 6.6.1998 P-K:n toinen spontaani suvilintumaraton Purkupaikkana oli taas Suomun maja. Purku oli äärettömän jännittävä, ja niinhän siinä kävi, että Dreamteam lyötiin yhdellä lajilla. Joukkueeni voitto oli aika yllättävä, vaikkakin ralli meni aivan uskomattoman hyvin. Hävitin rannekelloni rallin aloituspaikalle (eräs salainen lutakko, jossa oli mm. mustakurkkuuikku, heinätavi yms.), kun Leivon porukan poistuttua paikalta taputin käsiäni, josko vaikka jokin lintu vastaisi. Jouduimme palamaan etsimään kelloani päivällä, joka ei todellakaan kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta silloin havaitsimme yöllä nuijatun heinätavin. Leivon porukka oli tietenkin hoitanut heinätavin jo yöllä. Mutta se kello löytyi! Vankonvaaran osuus meni nappiin: Lieksa 1998 1. Petri Palviainen, Pertti 108 lajia Mähönen, Vesa Jouhki 2. Mauri Leivo, Heikki Pönkkä, 107 lajia Petri Hottola 3. Pentti Zetterberg, Kimmo 99 lajia Nevalainen, Tuomo Toivanen 4. Harri Kontkanen, Philippe 96 lajia Fayt, Tommi Nyman, Meijer zu Schlochtern 5. Esko Lappi, Jukka Heikkinen 81 lajia Kokonaislajimäärä 132 Parhaat lajit: pikkukultarinta, keräkurmitsa, sinipyrstö (2 Ä), vesipääsky, pikkusirkku, merikotka Tarsiger, pikkusieppo, pohjantikka ja kuukkeli, joka plokattiin autosta jo menomatkalla. Leivon löytämä caligata, joka tuli piippiin, sotki taas reittiämme. Reposuolla kuuleman mukaan pysäköimme automme kalasääsken pesäpuun juurelle, emmekä huomanneet itse lajia, joka meiltä jäi puuttumaan. Zerren porukalla oli myös uskomattomia vaikeuksia, jota Karjalaisessa julkaistu ralliartikkeli Rallin järki missä se on? kivasti kuvailee. Eräs Zerren kommentti oli: Pinnoja me saadaan, mutta mitä teistä rallin ensikertalaisista jää jäljelle. Kellohan on vasta 8.00 aamulla ja veri punnitaan vasta iltapäivällä. Heidän rallisuorituksensa pilasi virhearviointi mennä Ruunaan koskille hoitamaan varmoja puutteita Harvoin on nähty Dreamteamin jäseniä niin pettyneinä kuin karvaan tappion jälkeen. Saunan löylyissä Leivo kertoili, että hän ja Pönkkä olivat juosseet läpi kaikki Peten laatiman aikataulun mukaiset vanhan metsän kohteet, eikä aikataulua voinut kuulemma muuttaa. Ei siinä ollut aikaa paikailla puutteita, Pönkkä totesi. Ja Petehän ei tunnetusti sauno. Tähän ralliin hajosi perinteikäs Dreamteam! Ehkäpä Dreamteamin ilmeessä havaittu aavistuksenomainen pilkettä silmäkulmassa rallaaminen alkoi hiertämään halon kokoisena roskana Peten silmissä. Mähösen Peralle maistui olut niin että viiksissä huurre kasvoi. Nurmes ja Valtimo 5.6.1999 P-K:n kolmas spontaani suvilintumaraton Peten jäädessä aikatauluineen pois Dreamteamista sain käyttää kaiken puhelahjani, jotta Pete osallistuisi seuraavaan Nurmeksen ja Valtimon kuntien yhdistettyyn ralliin. Lopulta Pete lupautui tulemaan minun porukkaan sillä ehdolla, että hän voi määritellä reitin ja aikataulun. Tämä sopi minulle ja Mäskille hyvin, koska emme juuri tunteneet rallialueelta muuta kuin Valtimon Kalliojärven ja Nurmeksen Suojärven. Sain houkuteltua Ari Ahtiaisen kautta hyvinkääläisen Epukkien rallijoukkueen osallistumaan ralliimme. Epukit oli voittanut parikin kertaa Bongariliiton Ahvenanmaan rallin, joten ei mikään huono porukka. Lisäksi Lauttasaaresta Takavedosta Jukka Salokangas ja Andreas Linden tulivat ensimmäistä kertaa retkelle P- K:hon. Rallin aloituspalaverissa kun joukkueiden kokoonpanot olivat tiedossa, vaikutti meidän voittomme melko helpolta. Ajomatkalla Joensuusta Nurmeksen kunnanrajalle, hioimme vielä taktiikkaa ja kaiken piti olla kunnossa tulevaa 18 tunnin kisaa varten. Pian pokkaisimme kultamitalit, näin päätimme. Tasan kello 22.00 autoletka kaasutti kunnan rajalta Nurmeksen puolelle kuin formulakisassa ikään. Jäimme 11

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Nurmes ja Valtimo 1999 1. Ari Parviainen, Jouni Pursiainen, Päivi Pirinen 2 3. Petri Hottola, Pertti Mähönen, Vesa Jouhki 2 3. Jukka Salokangas, Andreas Linden, Tuomo Toivanen 4. Harri Kontkanen, Petri Palviainen, Philippe Fayt, Meijer zu Schlochtern 5. Ari Ahtiainen, Jari Siven, Ari Väätäinen, Veikko Salo 6. Heikki Pönkkä, Hannu Räsänen Kokonaislajimäärä 136 108 lajia 105 lajia 105 lajia 102 lajia 101 lajia 99 lajia Parhaat lajit: punapäänarsku, nokivaris, turkinkyyhky, mustatiira, lapintiira, maakotka tahallaan letkan hännille, sillä heti Aronsalmen jälkeen käännyimme oikotietä pitkin kohti Nurmesta. Valmistelimme Peten salaisen kahlaajapaikan Pielisen pohjoisosasta, tyhjä lukuun ottamatta metsävikloa. Suuntasimme kohti Ylikylää. Ylikylästä löysimme valmisteluaikana satakielen ja viitakerttusen sekä pensassirkkalinnun, joista myös rallin aloitimme. Rallimme sujui pääosin mallikkaasti paria pientä kohtausta lukuun ottamatta. Kehrääjäpaikalla en kuullut lintua, koska nousin autosta viimeisenä. Ehkä lintu käänsi päätään tai hiljeni vähäksi aikaa. Pete sanoi mennään, mutta minä halusin kuulla lajin vuodariksi. Tässä meni muutama hetki ylimääräistä aikaa. Puoleen tuntiin Pete ei puhunut autossa mitään. Vasta, kun olin plokannut autosta suopöllön ja kottaraisen, puhevälit palasivat. Eräällä pysähdyksellä PH kuuli pikkusiepon, jota emme Mäskin kanssa yrityksistä huolimatta hahmottaneet. PH sanoi, että mennään, koska laji kuulemma hoituu varmasti joltain IBA-laskennoista tutulta paikalta. Olin taas eri mieltä, kyllä se kohta laulaa, mennään lähemmäksi metsään, josko pikkusieppo olisi vain siirtynyt 50 100 m, eikä kuuluisi juuri tähän. PH sanoi EI ja annoin periksi Jokainen rallissa ollut muistaa sen ihmesumun, joka hälveni vasta joskus klo 9 jälkeen aamulla. Tämä sumu sotki meidän rallimme aivan täysin. Tiltaltti ja hernekerttukin hoidettiin vastaa joskus puolilta päivin, ja sanomattakin on selvää, että pikkusieppoa ei havaittu. Rallin kohokohta oli tietenkin usean porukan spontaanisti Saramon Suojärveltä löytämä upea koirasnetta, jonka Pete meillekin blokkasi. Ainakin yhtä kova oli Takavedon Nurmeksen satamasta löytämä nokivaris, josta tosin ei tainnut pinnaa tulla! Purku pidettiin metsähallituksen tukkikämpällä jossakin Valtimon Koppelon alueella. Ihan kiva erämaja, mutta hesalaisilla oli suuria vaikeuksia löytää karttaan merkittyä paikkaa. Yritin antaa Jukalle kännykällä ajoohjeita, mutta ei se toiminut liikaa metsäautoteitä ja Jukka oli väsynyt eikä jaksanut enää suunnistella vaan käski tulla hakemaan. No, en uskaltanut lähteä ajamaan omalla autollani, koska olin saunan lämmityksen yhteydessä nauttinut pari olutta ja tiesin, että Jukka on ammatiltaan poliisi. Ahtiaisen autolla kävimme hakemassa eksyneen Takavedon purkupaikalle. Tulokset kertovat karua kieltään, ja meidän joukkueemme pettymys oli suuri. Tämä ralli on ollut ainakin toistaiseksi viimeinen ralli, jossa PH on ollut mukana. Pönkkä ja Räsänen vähän naureskelivat, koska olimme kuulemma ajaneet autolla puhelinlangalla istuvan turkinpulun ali, jonka tietenkin nuijasimme. Juuka ja Kolin alue 10.6.2000 P-K:n neljäs spontaani suvilintumaraton Seuraavana vuonna kisattiin Juuassa, johon lisättiin Kolin alue. Tämä sen takia, koska muuten Lieksan Pielisen länsipuolinen alue olisi jäänyt suvilintumaratonien ulkopuolelle. Ralli keräsi ennätysosanoton, kun peräti 10 joukkuetta ilmoittautui, ja niistä kolme oli P-K:n ulkopuolisia. Hannu Lehtoranta keräsi tietopaketin Juuan linnustosta ja lintupaikoista, minkä rallin aloituspalaverissa kävin läpi ja jaoin osallistujille. Erityisesti mieleen on jäänyt, että kaulushaikaraa ei ollut Juuassa ennen tätä havaittu. Joukkueeni näki ja kuuli toisen linnun kahden tunnin valmisteluaikana ennen rallia. No nythän menee hyvin, näin luulimme. Juuka ja Kolin alue 2000 1. Ari Parviainen, Markku 106 lajia Halonen, Toni Nevalainen 2. Mauri Leivo, Heikki Pönkkä, 106 lajia Hannu Räsänen 3. Pertti Mähönen, Kari 105 lajia Lindblom, Vesa Jouhki 4. Hannu ja Jukka Lehtoranta, 102 lajia Asko Paananen 5. Andreas Linden, Jaakko 101 lajia Aarniala, Frans Silvenius 6. Ari Ahtiainen, Jari Siven, 92 lajia Veikko Salo 7. Gustav Nordenswan, Tuukka 89 lajia Kupiainen, Juha Laaksonen 8. Juha, Jari ja Ari Sanstedt 84 lajia 9. Hannu Pietarinen, Juha Hartikainen, Timo Kokko 83 lajia 10. Esko Lappi, Jukka Heikkinen, 81 lajia Antti Hämäläinen, Pekka Piironen Kokonaislajimäärä 136 Parhaat lajit: punajalkaviklo, viiriäinen (2 Ä), kaulushaikara, liejukana 12

Siipirikko 2/2007 Purku pidettiin Kolin lähellä olevalla eräällä vanhalla koululla, joka oli muutettu retkeilymajaksi. AP:n joukkue voitti rallin viimeisen lajin kellonajalla. Meidän porukka havaitsi 2 minuuttia ralliajan umpeutumisen jälkeen nuolihaukan, jota ei ollut saatu listalle. Rallimme meni muuten normaalisti, mutta piippiin tullut häly paikallisesta hanhikorppikotkasta Korppoossa (olin jo aikaisemmin kaksi kertaa käynyt nuijaamassa saman linnun) sai aikaan otteen pienoisen herpaantumisen. Ja juuri kun ralli taas kulki jotenkin, piippi lauloi... Tohmajärven Peijonniemenlahdella paikallinen laulava kenttäkerttunen, löytäjä PH. Mitäs nyt pitäisi tehdä? Bongatako vai rallata... Onneksi ei käyty Tohmajärvellä, koska agricolan onnistui bongaamaan vain yksi bongari. Jatkoimme rallia. Samoin muistan, että pikkutylli hoitui vasta siitä vihoviimeisestä sorakuopasta, jonka rallissa tarkistimme. Juukalaisten suoritus oli hyvä ilman aikaisempaa rallikokemusta. Lieksalaisten vaatimaton suoritus vähän ihmetytti, ehkä jatkossa on lupa odottaa parempaa? Kiihtelys- ja Tuupovaara 9.6.2001 P-K:n viides spontaani suvilintumaraton Seuraavana oli vuorossa Kiihtelys- ja Tuupovaaran ( Kituvaara) yhdistetty alue. Ralliin ilmoittautui tällä kertaa 7 joukkuetta. Ainoa kunnon lintupaikka, joka oli etukäteen tiedossa, on Sonkajanrannan tekojärvi, josta osa sijaitsee Tuupovaaran alueella. Pönkkä höpisi jotain Heravaaran alueesta, jolta kaikki metsälajit olisi helposti hoidettavissa. (Toimituksen tarkennus: Herajärven metsä kuuluu Kiihtelys- ja Tuupovaara 2001 1. Mauri Leivo, Heikki Pönkkä, Hannu Räsänen 2. Harri Kontkanen, Petri Palviainen, Philippe Fayt 3. Vesa Jouhki, Kari Lindblom, Kalle Larsson 4 5. Esko Lappi, Jukka Heikkinen, Pertti Tolvanen, Antti Hämäläinen 4 5. Ari Parviainen, Pertti Mähönen, Tuomo Toivanen 6. Jukka Salokangas, Andreas Linden, Jaakko Aarniala, Frans Silvenius 7. Juha Hartikainen, Hannu Pietarinen, Jouni Mertanen Kokonaislajimäärä 125 107 lajia 98 lajia 96 lajia 95 lajia 95 lajia 94 lajia 80 lajia Parhaat lajit: pikkukultarinta, kuningaskalastaja, viiriäinen, viiru- ja helmipöllö Naturaan, ja siellä esiintyvät muun muassa pikkusieppo, pohjantikka ja metso). Oma joukkueeni ei löytänyt edes ko. kohdetta tai jotenkin se nyt vain jäi käymättä. Purku pidettiin Huhtilammen Erän metsästysmajalla jossakin korvessa. Maja oli viihtyisä ja saunassa kuumat löylyt, joita läheisen lammen vesi ja kylmä olut sopivasti viilensivät. Itse purusta katosi jo aikaisessa vaiheessa jännitys. ML:n joukkue voitti rallin täysin ylivoimaisesti. Takavedon kahden tunnin valmisteluvaiheen aikana löytämä ja piippiin ilmoittama pikkukultarinta sähköisti pohjustusajan. Oma joukkueeni oli tällöin valmistelemassa jossakin itärajan pinnassa, koska yöllä oli mahdollista törmätä suurpetoihin (karhu, susi, ilves tai ahma), joita Tuupovaaran alueella esiintyy. No ei törmätty, mutta löydettiin sentään viitasirkkalintu. Itse ralli oli normaalia sekoilua siellä täällä ilman mitään ihmeitä. Sen muistan, että Kari ja Kalle ottivat pienet torkutkin rallin aikana. Lieksalaisilla oli unelma-avaus, kun samaan paikkaan kuuluivat sekä kehrääjä että helmipöllö. Liperiläisten tulos oli uskomattoman kehno. Eno ja Patvinsuon alue 8.6.2002 P-K:n kuudes spontaani suvilintumaraton Seuraavana oli vuorossa Enon kunta, johon oli liitetty Patvinsuon alue. Lisäksi rallialueeseen kuului Enon kunnan rajalta päätien suuntaisesti kohti Patvinsuota kahden kilometrin levyinen alue. Tämä käytännön syistä, jotta joukkueet olisivat koko ajan rallialueella. Jouni Mertanen teki rallialueesta hienot kartat, joihin oli merkitty alueen rajat. Ralliin ilmoittautui tällä kertaa 7 joukkuetta. Uutena kasvona ralleihin osallistui paluumuuttaja Hannu Kauhanen. Samoin Saaristo ja Airaksinen, joille Enon Eno ja Patvinsuon alue 2002 1. Mauri Leivo, Heikki Pönkkä, 114 lajia Hannu Räsänen 2. Ari Parviainen, Pertti 110 lajia Mähönen, Vesa Jouhki 3. Takaveto 103 lajia 4. Hannu Kauhanen, Tuomo 101 lajia Toivanen, Jouni Mertanen 5. Harri Kontkanen, Petri 98 lajia Palviainen, Philippe Fayt 6. Esko Lappi, Jukka Heikkinen, 96 lajia Pertti Tolvanen, Antti Hämäläinen 7. Olavi Saaristo, Arto Airaksinen 86 lajia Kokonaislajimäärä 140 Parhaat lajit: sinipyrstö, meriharakka (pesivä, Enocell), valkoposki- ja kanadanhanhi, lapintiira 13

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. suunta oli tuttua retkeilyaluetta, tulivat mukaan. Takaveto Lauttasaaresta (Jukka Salokangas, Andreas Linden, Jaakko Aarniala ja Frans Silvenius) tuli taas mukaan. Jokohan heiltä voisi odottaa menestystä? Olivathan he jo lyöneet päätänsä useamman kerran Karjalan mäntyyn. Purku pidettiin jälleen kerran Suomun majalla. Voiton vei jo toista kertaa peräkkäin ML, HPö ja HR. Ylivoimaisesti kovin laji oli lieksalaisten avauslaji klo 00.00 Teretinniemen tornista havaittu AHMA. Rallista on julkaistu oma juttu Kauhasen toimesta Siipirikossa 3/02 Enossa lyödyt mähertäjät: Palaamme voittokantaan Polvijärvellä. Suomun saunalla spekulaatiot tulevasta Polvijärven rallista kävivät kuumina. Onhan Polvijärvi Pönkän ja Hottolan entinen kotikunta. Huhut Peten paluusta kalkkiviivoille jatkuivat, koska nyt oli jo aika pysäyttää Leivon voittokulku. Mutta miten? Ja kenen toimesta? Mauri uhosi: Sama se, kuka vastaan tulee turpiin tulee. Tätä Pönkkä sävelsi olisi hyvä, jotta voittomme Polvijärvellä ei olisi liian ylivoimainen, mutta riittävä. Aika näyttää Polvijärvi 2003 1. Takaveto 116 lajia 2. Harri Kontkanen, Kari Lindblom, Rami Lindroos 115 lajia 3 4. Vesa Jouhki, Ari Parviainen, 113 lajia Pertti Mähönen 3 4. Hannu Kauhanen, Tuomo 113 lajia Toivanen, Päivi Suo-Yrjö 5. Mauri Leivo, Heikki 112 lajia Pönkkä, Hannu Räsänen 6. Arvo Ohtonen, Veijo Turunen, Harri Hölttä 108 lajia 7 8. Janne Leppänen, Tero 107 lajia Muhonen 7 8. Juha Hartikainen, Hannu 107 lajia Pietarinen, Jouni Mertanen 9. Pertti Tolvanen, Jukka Laiho 94 lajia 10. Olavi Saaristo, Arto Airaksinen 85 lajia Kokonaislajimäärä 144 Parhaat lajit: haarahaukka, maakotka, vesipääsky, merimetso, riekko, fasaani must paikka, sillä sieltä oli mahdollisesti hoidettavissa mustatiira, rastasja rytikerttunen, luhta- ja liejukana yms. Lisäksi koko ajan oli pelko p:ssä: tuleeko PH mukaan ja mihin porukkaan? Ralli keräsikin lähes ennätysosanoton, kun 10 joukkuetta ilmoittautui. Pete ei ilmaantunut aloituspalaveriin mutta lähetti kuitenkin tekstiviestin: Kurnuliejukana Polvijärvi paikallinen lintu ja ajo-ohjeet erääseen (lue salaiseen) lintulahteen. Oliko hämäystä? Laji tietenkin oli keksitty, mutta oliko paikka käymisen arvoinen rallissa? Aloituspalaverin jälkeen olimme odottamassa kiivaina valmisteluaikaa kunnanrajalla Käsämässä. Paikalle ilmestyi myös Kauhanen & co, ja huomiomme kiinnittyi muihin asioihin, ja niinhän siinä kävi, että paikalle kuulunut rytikerttunen jäi meidän porukalta kuulematta. Kuulimme vain viitakerttusen. Tällä kertaa valmisteluaika ei tuonut mitään mainittavaa meidän porukalle, ja jouduimme aloittamaan tukkipinon päällä istuvasta lehtokurpasta. Alku ei ollut lupaava. Rallista muistan, kun olimme Nisäjärven padolla, niin huomasimme Takavedon rämpimässä jossakin toisella puolella järven rantapusikossa, ja naureskelimme että Polvijärvi 7.6.2003 P-K:n seitsemäs spontaani suvilintumaraton Ja sitten legendaarinen Polvijärven ralli. Polvijärven kesälajisto lienee P-K:n monipuolisin, koska kunnan alueella kohtaavat sekä eteläiset että pohjoiset lajit. Lisäksi suolajisto on helposti hoidettavissa, puhumattakaan hyvistä yölaulajamaastoista ja lintujärvistä. Alueen helmi on tietenkin hieno Nisäjärvi, jolta voi löytää jopa arktisia kahlaajia. Myös Höytiäisen selät on syytä rallissa siilata tarkkaan. Ainostaan vanhoja metsiä voi olla vähän vaikeampi löytää, eikä HPö kovin helposti kertonutkaan, että mistä! Viinijärven Matkalahti on Pera ihmettelee Artun ja minun laatimaa lajilistaa tyyliin Eihän näitä kaikkia lajeja ole edes havaittu Polvijärvellä, johon me Artun kanssa vastasimme Ei niin, mutta kohta on. Arto Airaksinen 14

Siipirikko 2/2007 he toki kaikkia haviksia minulle kertoneet. Itse Liperin linnuston ja lintupaikat erinomaisesti tuntevana keskityin lähinnä optimaalisen reitin valintaa ottaen huomioon ko. vuonna havaitut lajit ja/tai tiedon, mistä mikin peruslaji olisi nopeasti ja varmasti hoidettavissa. Tarkoitus oli myös tehdä uusi ralliennätys. Tiedossa oli, että pöllöjen suhteen oli katovuosi. Silti laadin reitin niin että 120 lajia piti olla varma. Linturalliin osallistujat Polvijärvellä kesällä 2003. Arto Airaksinen mitähän he tuolta kuvittelevat hoitavansa? Jos ei mene meilläkään hyvin, niin ei ainakaan noilla. Kesken rallin Pete pamutti piippiin Värtsilästä muuttavan neitokurjen! Onneksi törmäsimme Leivon porukkaan ja kysyin Maken mielipidettä asiasta, johon hän vain totesi nauraen, että taitaa Petellä olla kovat paineet nähdä jotain meidän rallin aikana. Niin, ja se kurnuliejukanapaikka oli hieno, mutta tyhjä. Liperi 5.6.2004 P-K:n kahdeksas spontaani suvilintumaraton Liperin rallissa ei saa eikä voi käydä niin kuin Polvijärvellä Pönkälle kävi, hävitä nyt entisessä kotikunnassa, ajattelin. Liperiläiset (JH, HP sekä Kauko Rouhiainen) tietenkin retkeilivät normaalisti kotialueella, eivätkä Ralliin osallistui seitsemän joukkuetta, ja ML:n jäätyä pois voittomme oli käytännössä kuulutusta vaille selvä, vai oliko? Juha Hartikainen alias Härski laati vielä härskinkartan johon oli merkitty pesivät pöllöt ja pedot tarkasti, ehkä vain alle kilometrin väärin? Takaveto osallistui kokoonpanolla Linden, Aarniala ja Silvenius. Salokankaan Jukan ollessa poissa vetovastuuseen joutui Andy. Otimme Mäskin kanssa Harrin meidän porukkaan. HKo ei ollut koskaan voittanut yhtäkään rallia PK:ssa, joko nyt vai jatkuisiko huono tuuri? Purku pidettiin Käsämän Riistamies- Purku pidettiin Huhmarisen Erän metsästysmajalla. Tilanne kärjessä vaihteli useaan otteeseen ja vasta huutolajit ratkaisivat. Sähköpostikeskustelu rallin tuloksista jatkui kiivaana useita päiviä. Takavedon voitto oli kiistaton, mutta HKo & co: n hopea oli hieman epäselvä, koska Harri oli työnsä puolesta laskenut joitakin alueita Polvijärven puolella. Kaikki hänen havikset olin kylläkin kertonut aloituspalaverissa. Se siitä. Saunan löylyissä nimesimme Dreamteamin uudelleen Kökkäukoiksi. Pete kommentoi rallituloksia, että jos hän olisi ollut Kökkäukkojen joukkueessa, niin muutama varma laji olisi nostanut heidät helposti voittoon. Vai niin. Jälkipeluu on aina helppoa. Ilmeet kuumien vihjeiden jälkeen paljastavat paljon tilanteesta ja rallijännityksestä. Ari Parviainen 15

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. sen väkisin esiin Onkisalmen sillalta Harrin tullessa kuittaamaan lajin putkestani. Pera ei suostunut nousemaan autosta, koska savimössöä oli edelleen varpaiden välissä. Viimeinen lajimme oli rytikerttunen Roukalahdelta, joka lauloi ihanasti sadekuuron jälkeen auringon jo pilkistellessä pilvien lomasta. Ralli oli ohi, ja tiesimme että voittaisimme Outokumpu 4.6.2005 P-K:n yhdeksäs spontaani suvilintumaraton Linturalliin osallistujat Liperissä kesällä 2004. Ari Parviainen Liperi 2004 1. Vesa Jouhki, Harri 117 lajia Kontkanen, Pertti Mähönen 2. Jukka Heikkinen, Hannu 114 lajia Pietarinen, Jouni Mertanen 3. Ari Parviainen, Tuomo Toivanen, Heikki Pönkkä 112 lajia 4 5. Takaveto 108 lajia 4 5. Hannu Kauhanen, Harri Hölttä, Heidi Latola 6. Pertti Tolvanen, Jukka Laiho, Markku Jämsä 7. Olavi Saaristo, Arto Airaksinen Kokonaislajimäärä 140 108 lajia 104 lajia 89 lajia Parhaat lajit: tunturikihu, niittysuohaukka, viiriäinen, valkoposkihanhi, merikotka ten metsästysmajalla. Voitto ei tullut mitenkään ylivoimaisesti, mutta kuitenkin selvällä erolla. Rallin aikana TT:n piippiin laittama viesti Tunturikihu Heponiemessä aiheutti pientä paniikkia. Olimme noin 5 km:n päässä ja läksimme tietenkin siihen suuntaan, vaikkakaan lintu ei ollut paikallinen. Teimme pari hätäistä pysähdystä ennen Heponiemeä, ja ainakin pyy saatiin listalle. No, kihua ei tietenkään nähty, vaikka kulutimme luvattoman paljon aikaa Heponiemessä ja siilasimme Hepolahden useasta paikasta. Ei merkittäviä uusia lajeja, kalasääski yms. Pari tuntia myöhemmin pääsimme kuittaamaan, kun havaitsimme Kaatamossa niittysuohaukan. Mikä parasta lintu lensi Härskin joukkueen auton yli eivätkä pojat sitä huomanneet! Tämä jos mikä nostatti meidän intoa. Seuraavaksi havaitsimme Häikänniemestä pienen parven muuttavia valkoposkihanhia. Ainut heikompi hetki meillä oli, kun emme saaneet Ylämyllyltä kangaskiurua. Komppauksen aikana PM havaitsi hemppoja, jotka olivat kuulemma lentäneet ilmeisesti jopa äännellen minun ja Harrin yli niin, että Mäski luuli meidän jo havainneen lajin eikä huutanut niistä meille. Toinen hauska hetki oli, kun Pera putosi Kokonlammen luhtaniityllä savimössöön niin, että kumisaappaiden varsi ei riittänyt! Onneksi jouhisorsa hoitui. Onkisalmella jouduimme rajuun ukkoskuuroon, ja vettä tuli kaatamalla. Isokoskelo puuttui, ja kaivoin Outokummun rallista piti alun perin tulla kova kamppailu. Voisivatko ML & HR haastaa entisessä kotikunnassaan Vänskän veljekset, jotka olivat asuneet ja retkeilleet Okussa vuosia? Yhteensattumien vuoksi sekä ML, HR että AV joutuivat jäämään rallista pois. Mikä vahinko. Onneksi saatiin uutta verta lieksalaisten porukkaan. Markus Keskitalo, SM-tason rallimies, uusi kasvo Oulusta, muutti sopivasti Kuhmoon ja kävi töissä Lieksassa. Läksin Helsingistä hyvissä ajoin perjantaina klo 10.00 ajelemaan kohti Liperiä. Tarkoitus oli käydä äitini Outokumpu 2005 1. Vesa Jouhki, Pertti Mähönen, 117 lajia Jukka Salokangas 2. Hannu Kauhanen, Heikki 116 lajia Pönkkä, Harri Hölttä 3. Lassi Vänskä, Heikki 116 lajia Vuonokari 4. Markus Keskitalo, Pertti 108 lajia Tolvanen, Jukka Heikkinen 5. Juha Hartikainen, Hannu 103 lajia Pietarinen, Jouni Mertanen 6. Olavi Saaristo, Arto Airaksinen 99 lajia Kokonaislajimäärä 136 Parhaat lajit: haarahaukka, alli, kuukkeli, meriharakka, suo- ja lapinsirri, tylli 16

Siipirikko 2/2007 tosissamme kiurua, joka ei sitten millään meinannut hoitua. Jukka alkoi hermostua sillä Rusanen kasvatti taas johtoa Larun eliksissä kakkosena olevaan Jukkaan. Eikä Rusasen hehkutussoitto nostanut yhtään meidän porukan fiilistä. Taas meni tunti rallista, eikä rantasipiä, kulorastasta ja kiurua millään meinannut löytyä. Lopulta ne kaikki kyllä saatiin listalle. Jopa rallireittimme sekosi ja Jukka tuntui tuntevan Outokummun paremmin kuin Pera ja minä. Linturalliporukka Outokummussa kesällä 2005. Arto Airaksinen luona Honkalammella, syödä, tehdä eväät ja vähän levätä ennen rallia. Kerrankin näin. Olin jo ohittanut Heinolan, kun jossakin Lusin suoralla piippi soi! Kaspiantylli, paikallinen lintu Rovaniemellä Pysäytin auton ja mietin minuutin (lue: pari hätäistä soittoa Finnairille ja Sami Tuomelalle). Sain paikan klo 13.20 Rovaniemelle lähtevään koneeseen. Sanoin Samille, että yritän ehtiä 20 min. ennen koneen lähtöä gatelle, lunasta vain liput. Kyllä ne jollekin bongarille kelpaisivat, jos en kerkiäisi. Sillä matkaahan on, mutta aikaa ei Hätäinen ajohan siitä tuli, kuitenkin nopeusrajoitusten mukaisesti, moottoritietä pitkin. Ongelmana oli väli Heinola Lahti, joka oli tuolloin tietyömaapätkä, eikä siinä juuri voinut ohitella. No kerkisin koneeseen 5 minuutin marginaalilla. Jukka Salokangas lupautui vetämään rallipalaverin, sillä sinne en kerkiäisi millään. Klo 19.00 olin jo takaisin Seutulan kentällä ja taas mentiin lujaa kohti Outokumpua, mutta nyt oli suomenpinna jo hoidossa, ja mieliala korkealla. Klo 23.15 ylitin Outokummun rajan ja kerkisin vielä löytämään rallin valmisteluaikana suopöllön, ruisrääkän, satakielen ja viitakerttusen eli täsmälleen samat lajit kuin mitkä Mäski ja Jukka olivat valmistelleet. Tapasimme Sysmäjärven Lahdenjoensuun tornin juurella, josta rallimme alkoi. Purku pidettiin toistamiseen Käsämän Riistamiesten metsästysmajalla. Purku oli jännittävä ja kolme kärkijoukkuetta olisi voinut sijoittua mihin järjestykseen tahansa. Se on pienestä kiinni, kuka voittaa ja kuka häviää Hopeasija ratkaistiin ajan perusteella. HKa:n joukkue havaitsi klo 16.20 rantasipin, kun taas Vänskän porukka havaitsi klo 16.30 tuulihaukan. Aika ihme, että kumpikaan edellä mainituista ei havainnut yhtään uutta lajia noin puoleen toista tuntiin ennen rallin loppumista. Meidän porukka sai viimeisen tunnin aikana vähintään 3 lajia. Rallista muistan, kun joskus 11 aikaan päivällä piippi soi, ja se kertoi jp-amerikanjääkuikan ohittaneen ihailuetäisyydeltä Lauttasaaren eteläkärjen. Havainnoitsijana oli Pekka Rusanen, kukapa muukaan. Ja me etsimme Viurusuolla menetimme paljon aikaa, mutta tärkeät suolajit saimme listalle aina metsähanhea ja sinisuohaukkaa myöten. Kapustarintaa ja pikkukuovia ei havaittu, mutta ajattelin, että HPö kusettaa taas kerran, eihän niitä täällä ole! Vaan olivathan ne siellä jossakin, minkä purku paljasti ja meidän porukka oli aika nolona. Onneksi ko. lajit eivät vieneet meiltä voittoa, vaikka siltä se näytti purun aikana ja Pönkän letti pyöri kuin pyy pivossa. Saaristo ja Airaksinen saivat melkein sata rikki, pojat alkavat oppia rallaamaan, taito sekin. Ilomantsi 3.6.2006 P-K:n kymmenes spontaani suvilintumaraton Pogostan rallia, joka samalla olisi juhlaralli, odotettiin lintumiespiireissä erittäin innokkaasti. PK:n lintulistalla hehkutus alkoi hyvissä ajoin jo kevättalvella. Rallin piti olla spontaani, mutta jotkut ralliin osallistuneista keksivät mitä eriskummallisimpia syitä, miksi juuri tänä keväänä on pakko retkeillä/vierailla mummon luona/käydä kalassa jne. juuri Ilomantsissa! Roni Väisänen teki työkseen joidenkin Ilomantsin alueiden linnustoselvityksiä. Ronin viestit PK:n lintulistalla aiheuttivat kiivasta spekulointia: mitä kaikkea muuta siellä olisi? Osallistuisiko Roni ralliin? Sekin oli 17

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. auki. Markus Keskitalo laittoi joitakin viestejä Ilomantsin alueelta, koska hän liikkui siellä työnsä puolesta. Oli tiedossa että Lieksalaiset iskevät nyt juhlarallissa. Sitten se onneton idänturturikyyhky (onnekas hoito lähes kaikille muille paitsi Takavedolle) otti ja meni laskeutumaan 16.5. Ilomantsiin. Huhujen mukaan sitä etsittiin useampana päivä katoamisen jälkeen jopa väärältä puolelta Koiteretta. Kauhasen joukkueen kokoonpano oli suuri salaisuus, joka paljastui vasta aloituspalaverissa. Jotkut jopa luulivat Iso-Petenkin osallistuvan Jaaha. Tiedossa oli, että ML jäänee pois, koska hänen piti olla jossakin Aasiassa, näinköhän? Aloituspalaverissa HPö vielä onnistui hehkuttamaan Ilomantsin kahlaajapaikoilla (jokin Koitereen lahti ja Syväsjoen rantalietteet?) Selvää kusetusta vai oliko sittenkään? Hessusta ei ota selvää Erkkikään puhumattakaan Yrjöstä. E-K:n miehet: Janne Aalto tuli vahvistamaan lieksalaisten joukkuetta ja Jari Kontiokorpi Ilomantsi 2006 1. Hannu Kauhanen, Mauri Leivo, Heikki Pönkkä 2. Markus Keskitalo, Pertti Tolvanen, Janne Aalto 3. Takaveto = Vesa Jouhki, Jaakko Aarniala, Andreas Linden, Andreas Uppstu 4. Itä-Suomen Isku = Pentti Zetterberg, Ari Parviainen, Jari Kontiokorpi 5. Pertti Mähönen, Tuomo Toivanen, Harri Hölttä 6. Juha Hartikainen, Hannu Pietarinen, Jouni Mertanen 7. Olavi Saaristo, Arto Airaksinen Kokonaislajimäärä 142 117 lajia 117 lajia 110 lajia 109 lajia 105 lajia 86 lajia 86 lajia Parhaat lajit: merimetso, niittysuohaukka, tundrakurmitsa, vesipääsky, sinipyrstö, valkoposkihanhi, pilkkasiipi, viiriäinen, turturikyyhky Pogostan ralliin osallistujat Ilomantsissa kesällä 2006. Markus Keskitalo puolestaan Itä-Suomen Iskua. Ilomantsin kunnan rajalla autoletka odotteli malttamattomana kahden tunnin valmisteluaikaa ja tupakkia kului, lehtokurppa lensi soidinta ja pyy vihelteli, jonka kaikki joukkueet panivat tyytyväisinä merkille. Takaveto löysi valmisteluaikana vain ruisrääkän, satakielen ja viitakerttusen sekä metson. Saimme kuningasajatuksen aloittaa ralli Kesonsuon tornilta, jonne on reilu kilometrin kävely parkkipaikalta. Ralliaikaa ei kuluisi edestakaiseen kävelyyn kun olisimme valmiiksi klo 0.00 tornissa. Hyvä, sinne siis. Yllätys oli melkoinen, kun tornissa oli jo PZ & co. Kerkesimme vaihtaa pari sanaa kilpailevan ryhmän kanssa, kunnes ralli alkoi. Mutta missäs ne suolajit? 15 minuuttiin ei mitään parempaa, edes varmaa merikotkaa ei havaittu. Zerren porukka oli aika hiljainen, huumori oli jäänyt jonnekin. He lähtivät ajoissa pois, mutta me yritimme saada riekkoa vastamaan. Riekko vastasikin, mutta harmiksemme vain minä ja Linden kuulimme päkätyksen joten lajia ei saatu listalle. Aikaa kului, eikä mitään uutta käytännössä tullut. Luovutimme riekon katkerin mielin. Kesäyö oli liian lyhyt ja emme kerinneet hoidella tarvittavia yölajeja. Juuri kun olimme saaneet ralliaikataulusta edes vähän kiinni suopöllön kirjautuessa listallemme, tuli Mäskiltä tekstiviesti, ILVES paikallinen jossakin Kolmikannassa. Katsoin kartalta, ja olimme vain kolmen km:n päässä paikalta. Hienoa, nyt menoksi, hätäinen soitto Mäskille... Yritimme bongata ilvestä tietenkin turhaan! No, kultarinta lauloi. Kello oli jo puoli neljä, ja meiltä puuttuivat sirkkalinnut ja lehtokurppa. Lehtokurppia olin havainnut kuskina jo kolme eri yksilöä, mutta listalle eivät sitä takapenkkiläiset olleet saaneet. Päätimme käydä kunnanrajalla poimimassa pyyn ja lehtokurpan (lue = paniikki). Jälleen ohari. Sitten kiireesti viiriäispaikalle Ilomantsin keskustan kautta. Ilomantsinjärveltä löytyi pilkkasiipipari ja käenpiika piipitti. Vähän helpotti. Jätevedenpuhdistamolla emme käyneet (siellä olisi ollut viitasirkkalintu). Pikkuvarpustakaan ei havaittu nopealla 18

Siipirikko 2/2007 komppauksella. Uppstu oli ollut 100 metrin päässä paikasta, jossa niitä kuulemma oli. Viiriäinen oli tietenkin hiljaa. Hattuvaara ja Pikku-Aunuksen peltoalue menivät putkeen, ja uusia lajeja ropisi tasaisesti, mutta ilman mitään parempia lajeja. Spontaani (tosin jo viikkoa ennen rallia Kauhasen löytämä) niittysuohaukka nosti vähän toiveita, mutta jälleen liika kiire kostautui. Pygge hengaili sinisuon kanssa, jota me emme havainneet. Saavuimme Koivusuolle liian myöhään, eikä fiilistä nostanut yhtään, kun Leivon porukka marssi jo vastaan polulla. Jostain käsittämättömästä syystä emme käyneet Autiovaaran pikkusieppopaikalla, vaan käännyimme noin puolessa välissä takaisin, koska oli kiire mennä Tarsiger-paikalle. Teimme koukkauksen rajanpintaan ja havaitsimme putkeen kaakkurin, selkälokin ja mehiläishaukan, no jotain. Tarsiger-paikalla olimme luonnollisesti liian myöhään, lintu oli hiljaa. Rallimme meni lopullisesti pieleen, kun päätimme kiertää Koitereen länsipuolelta ja käydä hoitamassa ne Hessun kahlaajat. Luonnollisestikaan ei mitään kalasääskeä kummempaa koko Koitereen kierroksella. Puolen päivän aikaan paniikki kasvoi, sillä lehtokurppakaan ei ollut listalla, vaikka sitä oli jopa kompattu, kun näin neljännen yksilöni rallin aikana laskeutuvan pusikkoon. Voi sitä riemua, kun havaitsimme lajin klo 13.00 kävelevän tienreunassa, ja nyt jokainen meistä sen näki. Loppuaika rallista meni peruslajeja paikkaillessa ilman mitään ihmeitä. Isokoskeloonkin meni kaiketi tunti ennen kuin sen löysimme. Lopetus Kesonsuolle oli parempi kuin aloitus, koska havaitsimme sekä vesipääskyn että tundrakurmitsan, mutta varma merikotka pysyi piilossa, vaikka tiesimme missä sen pesä sijaitsee. Purkuun ei ollut mitenkään mieltä ylentävää mennä koska tiesimme, että kärki menee kaukana. Purku pidettiin jälleen kerran Suomun majalla. Purku oli äärimmäisen jännittävä, vaikkakin melko aikaisessa vaiheessa erottui tavallaan kolme kisaa: Kumpi voittaa ML & co vai lieksalaiset? Kumpi voittaa pronssia, Takaveto vai PZ & co? Ja mikä joukkue on jumbo? Voitto ratkaistiin ajan perusteella. Lieksalaisten Takavedon avustuksella Kesonsuon tornista havaitsema tundrakurmitsa aikaan 17.59 hävisi siis ML & co:n isokäpylinnulle, jonka he havaitsivat 17.57. Vaivaisella 2 minuutilla HKa otti tavallaan sen mitä oli jo useampi vuosi odoteltu. Leivolla ja Pönkällähän voittoja on vaikka muille jakaa. Peräpäässä sijat 6 ja 7 menivät jakoon. Hyvä niin. Saunan löylyissä riitti jokaisella porukalla spekulaatioita, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mutta näinhän se on aina. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että suvilintumaratoneja on syytä jatkaa jossakin muodossa. Kiitoksia kaikille ralleihin osallistuneille! Tervetuloa laatukouluun! VOUTILAINEN KY Niskakatu 13, PT-talo, 80100 Joensuu puh. (013) 122 514 www.liikennekouluvoutilainen.fi liikennekoulu@liikennekouluvoutilainen.fi 19

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Höytiäisen kanavan lintuasema 2006 Markku Huttunen Lintuaseman toiminta oli edellisvuotiseen tapaan sangen vilkasta. Rengastuksissa päästiin lähelle reilun 20 vuoden keskiarvoa. Lintuja rengastettiin säännöllisesti viikoittain läpi vuoden, vain talven ruokintapyynneissä oli ajoittain parinkin viikon taukoja. Hieman yhtenäisempi miehitysjakso oli välillä 18.7. 26.10. Asemalla tehtiin ainoastaan pieniä kunnostustöitä vuoden aikana. Höylasin kokonaisrengastussaldo aikavälillä 1984 2006 on 97 041 lintua, joten vuoden 2007 jälkipuoliskolla tai viimeistään vuonna 2008 joku lintuyksilö saanee koipeensa metallirenkaan, joka on järjestyksessään 100 000. Höylas-rengastus. Aseman 23. toimintavuonna miehitysvuorokausia kertyi kaikkiaan 99, joista ruokintapaikkapyyntiä 23 päivänä. Pyyntipäivistä 73 oli sellaisia, jolloin kaikki tai lähes kaikki vakioja lisäverkot olivat pyynnissä eli 12 vakioverkkoa sekä 3 7 lisäverkkoa. Lintuasemalla rengastivat Ari Latja (2600 rengastusta), Markku Huttunen (1010), Johanna Lakka (454), Juha Miettinen (45) ja Varpu Mitikka (26). Höylasilla rengastettiin vuonna 2006 kaikkiaan 4135 yksilöä 60 eri lajista. Runsaimmat verkkolajit olivat pajulintu (979 rengastusta), urpiainen (821), hömötiainen (252) ja sinitiainen (206). Sekä pyrstötiaiset (45) että hippiäiset (76) olivat vähissä edellisvuoden huipun jälkeen. Ennätyksiä tehtiin ainoastaan rautiaisen (109) ja valkoselkätikan (2) kohdalla. Lisäksi lähes ennätystahtiin päästiin urpiaisen, peipon (126) ja pensaskertun (51) osalta. Kertuilla lienee ollut takana kelpo pesintäkausi, koska kaikilla kolmella peruslajilla (herne-, pensas- ja lehtokerttu) päästiin rengastusmäärissä rengastuksia 10 000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 pitkänajan keskiarvon yläpuolelle. Myös kirjosieppoja (133) rengastettiin keskiarvoa enemmän. Lintuasemalla pyydettiin harvalukuisista rengastuslajeista töyhtöhyyppä (edellisen kerran v. 1991; kuvassa eri lintu), sarvipöllö (edellisen kerran v. 1994), kaksi lapinkirvistä, kolme idänuunilintua kymmenen vuoden tauon jälkeen, rytikerttunen, kuusi viitakerttusta sekä kaksi pähkinänakkelia. Vähälukuisemmista rengastuslajeista asemalla saatiin verkkoihin myös varpushaukka, helmipöllö, -84-85 -86-87 -88-89 -90-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99 -00-01 -02-03 -04-05 -06 Höytiäisen lintuaseman rengastukset vuosina 1984 2006. 20

Siipirikko 2/2007 Rengastukset (r) ja kontrollit (k) Höytiäisen lintuasemalla v. 2006. Töyhtöhyypän maastopoikanen. Johanna Lakka haarapääsky, taigauunilintu, harakka ja pohjansirkku, yksi kutakin. Kesällä rengastettiin edellisvuosien tapaan jonkin verran pesäpoikasia ja emolintuja aseman lähistöllä. Kontrolleja kertyi kaikkiaan 457, vanhoja kontrolleja saatiin 26 eri yksilöstä, eniten pajulinnuista (8), talitiaisista Sarvipöllön tiukka ilme. Roni Väisänen (5) ja pajusirkuista (5). Asemalla on mm. kontrolloitu lähes vuosittain kaksi tuttua käpytikkaa, naaras ja koiras, jotka molemmat siirtyvät pian toiselle kymmenennelle ikävuodelleen. Asemalla rengastetuista linnuista saatiin ainoana löytönä elossa oleva 12-vuotias naurulokki, jonka rengas luettiin Saksassa. r k Varpushaukka 1 - Töyhtöhyyppä 1 - Liro 2 - Lehtopöllö 3 - Sarvipöllö 1 - Helmipöllö 1 - Käpytikka 4 2 Valkoselkätikka 2 2 Pikkutikka 3 2 Haarapääsky 1 - Metsäkirvinen 19 - Niittykirvinen 13 - Lapinkirvinen 2 - Keltavästäräkki 49 2 Västäräkki 6 - Peukaloinen 3 - Rautiainen 109 1 Punarinta 106 29 Sinirinta 24 2 Leppälintu 23 - Pensastasku 2 - Mustarastas 6 2 Räkättirastas 17 1 Laulurastas 8 - Punakylkirastas 40 4 Ruokokerttunen 134 10 Viitakerttunen 6 - Rytikerttunen 1 1 Hernekerttu 81 3 Pensaskerttu 51 14 Lehtokerttu 74 5 Idänuunilintu 3 - Taigauunilintu 1 - Sirittäjä 6 - Tiltaltti 25 - Pajulintu 979 72 Hippiäinen 76 3 Harmaasieppo 11 2 Kirjosieppo 133 6 Pyrstötiainen 45 - Hömötiainen 252 30 Kuusitiainen 24 - Sinitiainen 206 95 Talitiainen 198 107 Pähkinänakkeli 2 5 Puukiipijä 5 - Pikkulepinkäinen 9 2 Isolepinkäinen 2 - Närhi 1 - Harakka 1 - Peippo 126 12 Järripeippo 8 - Viherpeippo 7 1 Vihervarpunen 146 1 Urpiainen 821 - Tundraurpiainen 11 - Punavarpunen 6 - Punatulkku 44 10 Keltasirkku 32 1 Pohjansirkku 1 - Pajusirkku 161 30 Yhteensä 4135 457 21

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Jäämeren lintuja tapaamassa Huippuvuorilla Timo Karkiainen Joskus syksyllä 2001 Jukkaran Aimo kertoi minulle varanneensa seuraavaksi kesäksi Huippuvuorten risteilyn m/s Kristina Reginalla. Käynti Huippuvuorilla oli ollut vuosikausia haaveenani, ja näin hyvän tilaisuuden sattuessa minua ei tarvinnut mukaan houkutella. Kun vielä Linnea-vaimoni suhtautui asiaan myönteisesti ja lupasi lähteä mukaan, oli päätös tehty. Risteily oli jo tuossa vaiheessa varsin varattu, mutta alemmilta kansilta löytyi vielä kelvollinen hytti. Matkanjärjestäjänä toimi Olympia Kaukomatkatoimisto, joka oli värvännyt mukaan useiden tieteenalojen asiantuntijoita. Matkalle lähdimme juhannuksen jälkeen lentäen Helsingistä Ivaloon ja jatkoimme sieltä bussilla Kirkkoniemeen. Risteily päättyi viikkoa myöhemmin Tromssaan, josta lensimme Helsinkiin. Parasta oli varustautua talvivaatteilla. Lämpötila pysytteli kahdesta kymmeneen astetta plussan puolella. Tuulta oli enimmillään 10 12 m/s, siis varsin tyyntä. Taivas oli enimmäkseen pilvessä, ja sumu pimensi paikoitellen näkyvyyttä. Aurinkoakin nähtiin, mm. aikainen aamu Lilliehöökvuonossa jäätikön reunassa jäi mieleen erityisen upeana. Huippuvuoret kuuluvat valtiollisesti ja hallinnollisesti Norjaan. Vuodelta 1920 oleva Huippuvuorisopimus, Suuri arvoitus ennen matkaa oli säätila perillä. Se tiedettiin, että sää vaihtelee ja varmasti on kylmääkin. Toinen Barentsburgin jäälokeista. Timo Karkiainen 22

Siipirikko 2/2007 Vuori oli suurimmaksi osaksi sumun peitossa, mutta lähempänä meren pintaa näkyvyyttä oli riittävästi suulien ja erilajisten ruokkilintujen näkemiseksi. Järjestystä kallioilla piti viisi merikotkaa. Laivan suunnatessa avomerelle saattojoukon muodostivat pikkukajavat ja parikymmentä myrskylintua. Lauantaiaamuna saavuimme Honningsvågiin, josta kävimme bussilla Nordkapissa. Keskieurooppalaisten turistien himoitsema Nordkap oli sumun peitossa, kuten se on neljänä päivänä viidestä. Turisteja harmitti, mutta meitä ei heille Nordkap oli määränpää, meille matkan alku. Myrskylinnut seurasivat laivaa koko matkan ajan. Timo Karkiainen jossa myös Suomi on mukana, antaa sopijapuolille oikeuden alueen taloudelliseen hyväksikäyttöön. Asukkaita saarilla on kolmisen tuhatta. Suurimpia taajamia ovat norjalainen yliopisto- ja tutkijakaupunki Longyearbyen sekä venäläisten hiilikaivoskaupunki Barentsburg. Golf-virta pitää ilmaston paljon samoilla leveysasteilla olevia arktisia alueita lämpimämpänä. Siitä huolimatta jääkausi jatkuu edelleen Huippuvuorilla: 60 % saarista on jäätikköä. Meri jäätyy talvella, joskus Karhusaareen saakka. Hyvä onnemme palasi sunnuntaina. Karhusaari on sumusta vapaana vain pari-kolmekymmentä päivää vuodessa, ja tänään oli yksi niistä. Saaren eteläosan kallioilla pyöri valtavasti ruokkilintuja, ja ensimmäiset pikkuruokit nähtiin näiden joukossa. Kolme isokihua näyttäytyi laivan lähellä. Ilta merellä oli tyyni ja uskomattoman upea. Kaikkialla laivan ympärillä lenteli pieniä pohjankiislaja pikkuruokkiparvia ja niiden seassa myrskylinnut liitelivät jäykin siivin aivan veden pinnassa. Pyöriäiset hyppivät ja tekivät voltteja aivan kuin esiintyen laivan matkustajille. Kauempana pari lahtivalasta suihkutti vettä ja sukelsi syvyyksiin. Maanantaiaamuna rantauduimme Huippuvuorten pääkaupunkiin Longyearbyeniin. Kaupunkiin tutustuminen ei vienyt kovin paljon aikaa. Jääkarhun taljan olisi saanut ostaa n. 5000 eurolla, mutta tyydyin tällä kertaa jääkarhuaiheiseen pinssiin. Jääkarhuja asustaa saarilla kolmesta Kiirunaa lukuun ottamatta kaikki linnut muuttavat talveksi pois. Kesälläkään ei lajimäärä ole mitenkään huikea, joten pitkiä pinnalistoja kaipaavien kannattaa suunnata retkensä muualle. Yksilömäärät lintuvuorilla sen sijaan ovat valtavia. Matkan viralliseen pinnalistaan kirjattiin 30 lajia. Oma elislistani piteni kolmella lajilla: isokihu, pikkuruokki ja jäälokki. Laiva lähti Kirkkoniemestä perjantai-iltana. Puolenyön jälkeen hiljentelimme Syltefjordstauranin kohdalla. Lapintiira hautoi keskellä tietä. Timo Karkiainen 23

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. neljään tuhanteen eli enemmän kuin ihmisiä! Jääkarhuja pidetäänkin todellisena vaarana ihmisille ja kaikkialla taajamien ulkopuolella liikuttaessa täytyy pitää kivääriä mukana jääkarhuvaaran takia. Tuntui ihmeen turvalliselta tarkkailla lintuja tien varressa olevalla kosteikolla, kun kiväärimies seisoi koko ajan vierellä vahdissa. Täällä näkemiämme lintuja olivat mm. lapintiirat, pulmuset, haahkat, valkoposkihanhet ja yksi merikihu. Merikihu on Huippuvuorilla yllättävän vähälukuinen, vain parituhatta yksilöä. Longyearbyenistä jatkoimme kohti Barentsburgia. Näitä kahta kaupunkia verrataan matkaoppaissa ilmaisulla on kuin siirtyisi ajassa 50 vuotta taaksepäin. Asian voisi ilmaista niinkin, että tuntuu kuin matkustaisi Norjasta Venäjälle. Matkalla ohitimme läheltä lintuvuoren, jonka rinteillä seisoi tuhansittain pohjankiisloja siististi rivissä kuin kirjat hyllyssä. Kaupungissa pikkukajavat pesivät talojen ikkunoilla. Kaupungin satamassa odotti yksi matkan odotetuimmista lajeista: kaksi jäälokkia lenteli rannassa ja istuskeli hietikolla. Linnut olivat verrattain kesyjä, ja toinen niistä oli värirengastettu. Havaintovihkooni olen kirjannut jäälokin äänestä muistiin kuvauksen nenäsointinen, tuo mieleen pikkulokin tai pikkukajavan. Seuraavana päivänä oli kipparimme haastavan tehtävän edessä: piti päästä mahdollisimman kauas pohjoiseen, tavoitteena 80. leveyspiirin ylittäminen. Etelätuulet olivat painaneet jäät kauas pohjoiseen ja tavoitteen saavutettuamme meri oli vielä aivan avoin. Niinpä jatkoimme vielä reippaasti eteenpäin ja saavutimme hyvät pohjat tulevia matkoja ajatellen - 80 54,64 N. Tapausta juhlistettiin varustamon tarjoamalla viskigrogilla, johon jäät haettiin suoraan merestä. Illalla kävimme maissa Magdalenavuonossa. Ensin maihin nousi kaksi kiväärimiestä puhdistamaan alueen jääkarhuista, vasta sen jälkeen laivan matkustajat. Jääkarhuja suuremman vaaran aiheuttivat kiukkuiset lapintiirat, jotka pesivät rannalla ja hyökkäilivät liian lähelle menneitä luonnonystäviä vastaan. Vuonon rannalla pesi myös merikihupari, ja kaksi kaakkuria nukkui kaikessa rauhassa pienessä lammessa. Vuonoon laski jäätikkövirta, ja sen suulla komea partahylje rötkötti kivellä. Ny Ålesund on viehättävä pieni kylä, jonka asukkaat vaihtuvat vähän Magdalenavuono. Timo Karkiainen 24

Siipirikko 2/2007 väliä erilaisten tutkimushankkeiden mukaan. Lähes kaikkeen kylästä löytyvään voidaan liittää epiteetti maailman pohjoisin. Kylässä oli pieniä lampareita, joista löytyi kaakkuri, pari allia, merisirrejä ja suosirri sekä ehkä koko retken kovin laji mustaviklo. Pesiviä lapintiiroja oli kaikkialla. Yksi emo hautoi keskellä maantietä olevassa pesässään. Pesimärauhan turvaamiseksi tie oli suljettu puomeilla. Erikoisin ilmiö oli valkoposkihanhien pesintä kylässä talojen keskellä. Laskin kylässä 85 aikuista hanhea ja poikaset päälle. Koko populaatio on värirengastettu ja tarkassa seurannassa. Jäälokki poseerasi kuvaajille tolpan nokassa, ja vähän kauempana oli vielä kaksi jäälokkia. Jäälokki viihdytti kuvaajia tolpan nokassa Ny Ålesundissa. Timo Karkiainen Seuraavat kaksi päivää kuluivat merellä matkaa tehdessä. Matkaseurana oli nytkin vaihteleva määrä myrskylintuja, jotka liitivät laivan vieressä niin läheltä, että vikkeläsorminen matkustaja olisi voinut laivan kannella koskettaa linnun siipeä. Viimeisenä matkapäivänä laivalla pidettiin laaja-alainen tietokilpailu, jonka voitti Itä-Suomen tietäjien viisijäseninen joukkue. Voittokuohuviinin nautimme päivällisen kanssa. Lintujen ihmeellinen maailma Lintujen oletetaan kehittyneen pienistä dinosauruksista. Lähikuvassa lehtokertun poikanen. Heikki Pönkkä 25

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Peukaloisen valtakunta Siellä, missä kotkansiivet kätkevät jykevät linnanmuurit Heikki Pönkkä Metsän kätkössä oleva navetta rakennettiin joskus 1800-luvulla, nyt siitä ei ole enää jäljellä juuri muuta kuin kivinen perustus ja epämääräinen kasa lahoavaa puutavaraa. Ajan hammas nakertaa pala palata tätäkin hylätyksi jäänyttä ihmisen tekemää rakennelmaa. Mutta navetan kivinen perustus ei tunnu antavan periksi, se vaikuttaisi kestävän siihen mainittuun maailman tappiin asti. Noin kolmen metrin korkeuteen yltävät jykevät kiviseinät muistuttavatkin enemmän linnan muuria kuin navetan seinää. Paksuutta seinillä on metrin verran ja pituuttakin kymmeniä metrejä, melkoinen kivikolossi. Katselen valtavia seinäkiviä ja mietin, mitähän alkuhärkiä ne ovat sisällään pitäneet tai miltä ulkopuolisilta pedoilta karjaa suojanneet. Lujuutensa puolesta seinät vievät ajatukseni sapelihammastiikereihin ja mammutteihin. Taitavasti on luonto kätkenyt tämänkin massiivisen raunion, lehtipuut ja pensaat peittävät koko komeuden niin, että se on ihan oikeasti löydettävä. Viimeisen varmistuksen onnistuneesta kätkennästä tekevät parin metrin korkeuteen yltävät kotkansiipikasvustot, tämän viidakon läpi tunkeutuessa tulee väkisinkin ihan Indiana Jones -tunne. Mutta kukapa se on nyt tämän rauniolinnan herrana, no sehän on se Viidakon kätkössä. Heikki Pönkkä suuri pieni lintu, peukaloinen. Tiesin sen asettuneen jonnekin tähän ryteikköön, koska se on laulellut tänäkin vuonna tällä alueella keväästä asti. Tykkään peukaloisesta enemmän kuin monesta muusta lintulajista, jos sen nyt voi yleensä näin ilmaista, ja seurailen usein sen touhuja. 26

Siipirikko 2/2007 aivan lähelle, jatkoi kohta matkaansa eikä aiheuttanut sen erikoisempaa paniikkia sekään. Vaikka raunioalue ei ole pinta-alaltaan kuin muutaman aarin, olen havainnut sillä pesimäaikana yli kolmekymmentä eri lintulajia. Tiesin, että jossain raunion kätköissä on myös peukaloisella pesä, en ole kuitenkaan tohtinut tunkeutua sen enempää peukaloisen huoneisiin. Pesintään sopivia koloja ja onkaloita löytyy kohteelta enemmän kuin mitä on huoneita Windsorin linnassa. Peukaloisen lentoaukko. Heikki Pönkkä Hiiriä ja peukaloisia Aina silloin tällöin jätän joutavan ja suunnistan navetan raunioille. Saatanpa seurailla joskus linnan elämää tunnin, parikin. Seinässä on sopiva lovi jossa tapaan aina istuskella, siinä olen ikään kuin muurin jatkeena herättämättä sen suurempaa huomiota. Muurilta on hyvä tarkkailla ympäristön lintuja, seisoessa katselukorkeutta on hyvinkin viisi metriä. Heinäkuinen vierailu raunioilla antoi jälleen monta luontoelämystä. Muurilla istuen sain tarkkailla lehtokerttujen touhuja, kuinka emot ruokkivat poikasiaan lehvästössä. Mustarastaspoikue oli myös lähimaastossa, samoin aina uteliaat punarinnan poikaset. Harmaasieppo asusti myös linnan tiluksilla, ja silläkin oli monta lentävää suuta ruokittavana. Ylempänä viidakon latvuksissa sipisivät lukuisat vihervarpuset ja aina joskus tuli kyläilemään havumetsän asukkaita, hömppiä, tötejä ja närhikin. Siinä istuessa, suurin piirtein kivettyneenä, aloin kuulua joukkoon niin, että häiriö oleskelustani jäi suhteellisen vähäiseksi. Sieltä jostain havumetsästä pyyhkäisi myös varpushaukka linnan tupaan, istui parrun päähän Mutta sananen vielä itse tuosta linnan herrasta, peukaloisesta. Hyvin usein havaitset tämän linnun, kun kuulet sen hilpeän laulun. Aika usein se laulaa iloisesti jonkun kuusen latvassa tai vähintäänkin jossain korkeammalla kuin mitä itse olet. Tulee vaikutelma, että lintu on omassa Elämää kuin pienessä kylässä Linnan tupa. Heikki Pönkkä 27

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. elementissään jossa se viihtyy koko ajan. Mutta peukaloisen elämään kuuluu myös hyvin toisen tyyppinen elely. Yhtä lailla kuin tämä lintu viihtyy korkeuksissa tykkää se myös liikkua aivan maan pinnassa, joskus tuntuu että suorastaan maan allakin. Kun seurailin peukaloista raunioilla, niin en ollut aina varma, oliko kyseessä vilahtava peukaloinen vai hiiri. Saattoi mennä tuntikin ja lintu liikkui koko ajan kuin lentotaidoton, kolusi kaikki kolot ja tunki itsensä joskus menneen vuoden karikkeitten allekin. Se kiipeili seinillä kuin sisilisko, ahtautui lautojen välistä, joilla ei näyttänyt olevan tilaa edes varjolle. Vauhtia ja vilahduksia riitti melkoisesti, enkä ole ihan varma montako eri peukaloista olen seuraillut. Omissa oloissaan maalintuna ollessaan peukaloinen on aivan äänetön, vilistelee ja rapistelee kuin hiiri. Olen muuten huomannut, että peukaloisen selän höyhenet ja sulat muuttuvat loppukesästä karvoiksi, viettäneekö talven hiirenä? Jätän jälleen navetan rauniot taakseni ja huudan mielessäni linnan herralle, eläköön peukaloinen, eläköön, eläköön! Höyhenet muuttuvat hiirikarvoiksi. Heikki Pönkkä 28

Käpytikka tuhosi valkoselkätikan pesinnän Siipirikko 2/2007 Jukka Matero Toukokuussa 2007 tuijotin eräänä aamuna klo 5.35 kaukoputkella kiihtelysvaaralaiseen koivupökkelöön kaivettua tikankoloa, jonka asukki oli aiemmin jäänyt epäselväksi. Jokseenkin heti kolon sisältä ilmestyikin riemukseni valkoselkätikkanaaras, joka noin puolen minuutin ajan katseli kolon suulta ulos ja lennähti sen jälkeen lähistölle ruokailemaan. Reilun kymmenen minuutin kuluttua sama tikka palasi takaisin koloon, ja hetken päästä noin 300 m:n päästä kuului myös valkoselkätikkakoiraan rummutusta. Sitten vajaa puoli tuntia hiljaisuutta, kunnes naaras kurkkaili taas kolosta ulos. Muutaman minuutin koloon vetäytymisen jälkeen naaras poistui taas kolosta (klo 6.26) rummutellen useamman kerran kolopökkelön nokassa. Sitten se taas hävisi lähimaastoon, kaiketi ruokailemaan. kertaa käpytikka tuli ulos tyhjin suin ja hävisi taas lähimaastoon, samoin valkoselkätikkanaaras. Nyt päätin itse käydä kolopökkelön ja viereisen kelon luona tarkistamassa tilannetta lähempää. Kelon alta maasta löytyikin särkyneen tikanmunan kuoret. Palattuani kauemmas alkuperäiselle tarkkailupaikalleni valkoselkätikkanaaras kävi taas nopeasti kolossa ja hetken päästä kauempaa kuului myös valkoselkätikkakoiraan rummutusta. Nyt valkoselkätikkakoiras tuli ensimmäistä kertaa myös hieman lähemmäs lentäessään pesäkolon ohitse noin 100 m:n päästä. Klo 7.55 käpytikkakoiras kävi kolmannen kerran kolossa, yksikseen. Tälläkin kertaa se lensi kolosta tuomansa toisen munan kanssa lähikeloon, mutta asettelikin nyt munan kelossa olleeseen rakoon kiinni. Sinne käpytikan pajaan muna myös jäi, kun poistuin lopulta paikalta. Olisi oikeastaan saanut jäädä näkemättä, sadattelin mielessäni. Ja siellä se muna oli vielä kolmen viikon kuluttuakin, kun kävin sen oheen kuvaamassa. 25 minuuttia naaraan poistumisen jälkeen kololle lennähti yllättäen käpytikkakoiras. Käpytikka meni saman tien hetkeksi koloon ja tuli sitten ulos valkoinen muna nokassaan. Lintu lennähti läheiseen keloon ja viskoi munan maahan. Hävittyään välillä lähimaastoon käpytikkakoiras palasi uudelleen koloon kymmenen minuutin kuluttua, mutta nyt sillä oli valkoselkätikkanaaras perässä. Valkoselkätikka pysyi pökkelön rungolla vajaan metrin päässä kolosta käpytikan toisen kolovierailun aikana. Tällä Outo käpy käpytikan pajassa Kiihtelysvaarassa. Jukka Matero 29

Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys r.y. Talviruokinta on hyödyllinen harrastus Siipirikko Pikkulinnun talvipäivä kuluu lähes yksinomaan ravinnonhaussa. Esimerkiksi sinitiainen joutuu syömään moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selviytyäkseen kovan pakkasyön yli. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaakin monta talvehtivaa lintua seuraavaan päivään, ja aina kevääseen asti. Lintujen talviruokinnasta on iloa myös ruokkijalle, sillä talvilintujen puuhastelujen seuraaminen on mainiota ajanvietettä. Runsas joukko ruokavieraita Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Yleisimpiä ruokintapaikan vieraita ovat tali-, hömö- ja sinitiainen, punatulkku, viherpeippo ja keltasirkku. Moni muukin laji on oppinut hyödyntämään ruokintoja viime vuosina. Ruokinnalleen voi saada puukiipijän, tiklin, pikkukäpylinnun, pyrstötiaisen tai käpytikan. Myös yhä useampi mustarastas talvehtii meillä ruokintojen turvin. Metsälinnuistamme kuusitiainen, töyhtötiainen ja närhi varastoivat ruokaa talven varalle jo syksyllä, mutta nekin vierailevat ahkeraan ruokintapaikoilla pakkasen kiristyessä. Pikkulinnut houkuttelevat paikalle Hömötiainen. Hannu Kauhanen myös niitä saalistavia petoja, kuten varpuspöllöjä tai varpushaukkoja. Usein petolinnut saavat saaliikseen sairaita tai heikkokuntoisia lintuja, mikä on eduksi muille linnuille. Vinkkejä ja pelisääntöjä Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa talviruokinta. Jos naapuristossa ei ruokita lintuja, tulisi aloitettua ruokintaa jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti kunnes keväällä maa on sula. Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Suositeltavaa olisi käyttää ruokintaautomaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin. On tärkeää, että linnut eivät pääse ulostamaan ruoan jouk- koon. Automaatin alle kerääntyvä siemen- ja kuorimassa on hyvä siivota silloin tällöin pois. Taloyhtiöillä voi olla omat ohjeensa lintujen ruokinnasta. Jotta turhat kiistat vältettäisiin, kannattaa miettiä yhteisen ruokinnan perustamista muiden asukkaiden kanssa pihalle paikkaan, jossa ruokinta ei aiheuta kenellekään häiriötä. Ruokintojen laittamista kuntien ja kaupunkien viheralueille koskeva säännöstö vaihtelee paikkakunnittain. Asia on hyvä selvittää kotipaikkakunnan ympäristöviranomaisilta ennen ruokinnan perustamista. Varpusen ahdinko Tuttu ja tavallinen varpunen on herättänyt lintututkijoiden mielenkiinnon. Varpunen on nimittäin vähentynyt Suomessa viimeisten 20 vuoden aikana melkein 60 %, ja mystisintä on, että vähenemisen syytä ei tunneta. Kotipaikkauskollinen varpunen on ihmisen seuralainen, joka viihtyy asutuksen liepeillä, pienistä taajamista kaupunkien keskustoihin. Se elää parvissa samalla paikalla ympäri vuoden ja saattaa jopa käyttää pesäkoloaan 30

Siipirikko 2/2007 Varpunen. Reijo Lähteenmäki kylminä talviöinä yöpymäpaikkana. Suomessa arvioidaan pesivän 300 000 paria varpusia, pohjoisimmat Tunturi-Lapin taajamissa. Varpusen tsilputus, räystäänreunan vakioääni, on kuitenkin vaiennut erityisesti maaseudulla. Varpuskatoa on yritetty selittää karjatalouden vähenemisellä ja muilla maatalouden muutoksilla. Tutkijat eivät kuitenkaan usko, että pelkästään navettojen ja tallien tyhjentyminen selittäisi varpusen romahdusmaisen vähentymisen. Ympäristömuutosten lisäksi muina mahdollisina syinä on arvuuteltu ainakin loisia, tauteja, bensan lisäaineita ja jopa kännykkämastoja. Tutkimukset jatkuvat laajalti, sillä varpunen on ahdingossa myös muualla Länsi-Euroopassa. Samaan aikaan varpusen vähentyessä sen sukulaislaji pikkuvarpunen on runsastunut Suomessa vauhdilla, ja ennen Kaakkois-Suomen ja Ahvenanmaan erikoisuutena pidettyä lajia näkee nyt jo yleisesti Oulun seutua myöten. Pikkuvarpusen runsastumi- Pikkuvarpunen. Jorma Tenovuo seen on vaikuttanut ainakin talviruokinnan yleistyminen. Varpusesta pikkuvarpusen erottaa helpoiten suklaanruskeasta päälaesta ja valkealla poskella näkyvästä mustasta täplästä. BirdLife Suomi kerää tietoa varpusesta, pikkuvarpusesta ja muista talvilinnuista muun muassa Pihabongaus-tapahtuman avulla. Edellisessä Pihabongauksessa varpusia havaittiin noin joka kolmannella pihalla. Jos pihalla oli varpusia, niitä oli keskimäärin yhdeksän yksilöä. Pikkuvarpusia havaittiin puolestaan 15 % pihoista. Tammikuun lopussa nähdään, miten käy tällä kerralla. Pihabongaus 2008 lintutapahtuma omalla kotipihalla Tammikuun viimeisenä viikonloppuna pihojemme tutut talvilinnut ovat jälleen erityistarkkailun kohteena, kun lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi järjestää vuotuisen Pihabongaus-tapahtuman maan jokaisella pihalla. Pihabongauksessa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla, puistossa tai muulla sopivalla paikalla joko lauantaina 26. tai sunnuntaina 27. tammikuuta 2008 ja ilmoitetaan havainnot BirdLife Suomelle. Pihabongaus ei ole kilpailu, vaan tapahtuman päätarkoituksena on saada mahdollisimman monet tarkkailemaan talvisia kotipihan lintuja. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja talviruokinnasta sekä kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta. Tapahtuma järjestetään Suomessa kolmatta kertaa. Viime tammikuussa yli 12 000 ihmistä tarkkaili lintuja runsaalla 8500 pihalla. Yhteensä lintuja nähtiin noin puoli miljoonaa yksilöä ja lajeja satakunta. Osallistumisohjeet Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa. Osallistuakseen ei tarvitse olla lintuharrastaja. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua. - Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla, puistossa tai muulla sopivalla paikalla joko lauantaina 26. tai sunnuntaina 27. tammikuuta. - Tunnista havaitsemasi lintulajit. - Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan). - Ilmoita havaitsemasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLife Suomelle viimeistään 31.1. osoitteessa www.pihabongaus.fi. Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, PL 1285, 00101 Helsinki. Postikortissa tulisi olla lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä. Jos kotipihan linnut eivät ole vielä tuttuja, löydät tavallisimpien talvilintujemme kuvat ja lyhyet lajiesittelyt osoitteesta www.pihabongaus.fi Osallistuneiden kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife Suomi julkaisee www-sivuillaan alustavaa tietoa Pihabongauksen tuloksista 28.1. ja tarkemmat tulokset helmikuun aikana. Lisätietoja: www.pihabongaus.fi 31

M Suomen Posti Oyj Turkinkyyhky Ilomantsin Möhkössä kesällä 2007. Hannu Kauhanen lintukirjat, kiikarit, kaukoputket, jalustat, äänitteet asiantuntemuksella Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 Koetilantie 1 B 5, 00790 Helsinki. puh. 09-386 7856 lintuvaruste@birdlife.fi, www.birdlife.fi/lintuvaruste Ostamalla Lintuvarusteesta tuet samalla lintujen- ja luonnonsuojelua